The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille

Are You Experienced | Track Record 1967

Musiikkia esille kirjastossa

Kun The Jimi Hendrix Experience -yhtyeen ensimmäinen albumi Are You Experienced julkaistiin Isossa-Britanniassa toukokuussa 1967, se sai sekä yleisön että kriitikot välittömästi puolelleen. Amerikkalainen laulaja-kitaristi brittiläisine rytmiryhmineen esitti villiä bluesrockia, jossa aikakauden sukupolvikapina ja arvovallankumous muuntuivat säveliksi. 

Mitä sähkökitaran soittoon ja lauluntekotyyliin tuli, vastaavaa ei ollut ennen kuultu eikä nähty, vaikka Hendrix selvästi ammensikin afroamerikkalaisen folkin juurilta. Blues oli alun perin orjien musiikkia, ja Hendrixin päivitetty tulkinta siitä puhutteli kapinaan noussutta hippisukupolvea väkevästi.

Buddy & Stacy: Shotgun. Tv-ohjelman Night Train taltionti vuodelta 1965, taustabändin kitaristina Hendrix.

Kun laskuvarjojääkäriksi koulutettu sotamies James Hendrix vapautettiin armeijan palveluksesta vuonna 1962, hän alkoi keikkailla oman bändinsä kanssa sekä tunnettujen soul-, blues ja r&b-artistien kitaristina eri puolilla Yhdysvaltojen eteläosia. Ensimmäisen levynsä hän teki The Isley Brothersin kitaristina keväällä 1964. Sen jälkeen hän kiersi ja levytti Little Richardin kiertuebändissä. Varhaisinta tunnettua Hendrixin videomateriaalia onkin hänen esiintymisensä Night Train -ohjelmassa juuri Little Richardin yhtyeessä. 

Seuraavien kuukausien aikana hän jatkoi rivikitaristin töitä muun muassa Curtis Knightin bändissä, mutta kaipasi jotakin muuta. Hän halusi uurtaa artistina omaa uraansa.

Vuonna 1966 Hendrix muutti New Yorkin Greenwich Villageen ja perusti siellä Jimmy James & The Blue Flames -nimisen yhtyeen, joka keikkaili säännöllisesti paikallisessa Cafe Wha?:ssa. Koska elanto oli tiukassa, Hendrix esiintyi yhä myös Curtis Knight & The Squiresin kanssa. Sellaisella keikalla The Rolling Stonesin kitaristin Keith Richardsin silloinen puoliso Linda Keith sattui kuulemaan Hendrixin soittoa. Keith suositteli Hendrixiä Chas Chandlerille, joka oli juuri eronnut The Animalsista ja aikeissa ryhtyä tuottajaksi ja manageriksi. 

Purple Haze.

Syyskuussa 1966 Hendrix muutti Chandlerin ehdotuksesta Lontooseen ja solmi managerointi- ja tuotantosopimuksen tämän kanssa. Tässä vaiheessa manageri ehdotti, että Jimmy ryhtyisi kirjoittamaan etunimensä coolimmin: J-i-m-i. Kuten on vähäisemmissäkin tapauksissa tapana sanoa, loppu oli historiaa. Hendrixin ympärille koottiin Experience-niminen yhtye, jossa bassoa soitti Noel Redding ja rumpuja Mitch Mitchell

Bändi soitti ensimmäisen keikkansa lokakuussa Ranskassa, ja samassa kuussa se teki levytyssopimuksen The Whon managerien perustaman Track Record -levymerkin kanssa. The Jimi Hendrix Experiencen ensimmäiset singlet ’Hey Joe’//’Stone Free’, ’Purple Haze’//’51st Anniversary’ ja ’The Wind Cries Mary’//’Highway Chile’ olivat top ten -hittejä Isossa-Britanniassa. Sinkkukolmikko esitteli Jimi Hendrixin muuntautumiskykyisenä artistina, jolla oli hurjuutensa lisäksi myös herkkä puoli.

Fire.

Elokuussa 1967, kun Are You Experienced -albumin amerikkalainen versio ilmestyi, se pysyi Billboardin albumilistalla kaksi vuotta putkeen. Brittiversiolle kertyi listaviikkoja 33. Hendrixistä tuli yksi rocksukupolvensa suurimmista tähdistä. Oli vaikea kuvitella, että vielä vuotta ennen albumin ilmestymistä Jimi Hendrix -nimistä tähteä ei ollut olemassakaan.

Perinteisen popmusiikin vinkkelistä ajatellen Hendrix ei ollut monipuolinen vokalisti eikä kummoinen laulumelodioiden säveltäjä – sillä osastolla hän pitäytyi kiinni bluesin perinteessä. Sen sijaan hän oli äärimmäisen ilmaisuvoimainen ja uutta luova sähkökitaristi, jonka ennenkuulumaton näkemys instrumentin käsittelystä ravisteli musiikkimaailmaa. 

Jimi Hendrix Monterey Pop Festival 1967.

The Jimi Hendrix Experiencen soundissa bluesin tuttuus ja kurinalaisuus kohtasi jazzin arvaamattomuuden ja vapauden. Se vetosi sukupolveen, joka tahtoi olla ”stone free”, täysin vapaa fyysisistä, kulttuurisista ja henkisistä kahleista. Lukemattomat nuoret tarttuivat 1970-luvun taitteessa kitaraan juuri Hendrixin innoittamina, ja vaikutukset olivat merkittävät. Esimerkiksi birminghamilainen Tony Iommi saattoi alkaa soittaa The Shadowsin vuoksi, mutta on selvää, kuka hänen bluespohjaisen ja raskaan riffisoittonsa suurin vaikuttaja on. Sittemmin Iommin yhtye Black Sabbath pani alulle uuden genren, jota alettiin kutsua heavy metaliksi – ja tämä on vain yksi esimerkki Hendrixin roolista popmusiikin kehityksessä.

Sytyttäessään kitaransa tuleen Monterey Pop Festivalilla kesäkuussa 1967 Hendrix vain visualisoi sen, mitä oli jo musiikillisesti tehnyt.

James Marshall ”Jimi” Hendrix
1942–1970

Noel Redding
1945–2003

John ”Mitch” Mitchell
1947–2008

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jimi Hendrix | kotisivu
Jimi HendrixFacebook
Jimi Hendrix | Instagram
Jimi Hendrix | Twitter

Levyhyllyt
Jimi Hendrix
Finna.fi

1960-luku

Are You Experienced | Track Record 1967
Axis: Bold As Love | Track Record 1967
Smash Hits kokoelma | Track Record 1968 Reprise Records 1969
Electric Ladyland | Track Record 1968

1970-luku

Band Of Gypsys | Polydor 1970
Isle Of Wight | Polydor 1971
The Cry Of Love | Polydor 1971
Rainbow Bridge – Original Motion Picture Sound Track | Reprise Records 1971 LP & CD Experience Hendrix/Legacy/Sony 2014
Hendrix In The West | Polydor 1971 Reprise Records 1972
War Heroes | Polydor/Reprise Records 1972
Soundtrack Recordings From The Film Jimi Hendrix 2LP | Reprise Records 1973
Loose Ends LP | Polydor 1974 CD Polydor 1988
Crash Landing LP | Polydor/Reprise Records 1975 CD Polydor 1988
Midnight Lightning LP | Polydor/Reprise Records 1975 CD Polydor 1986

1980-luku

Nine To The Universe LP | Polydor/Reprise Records 1980
The Jimi Hendrix Concerts 2LP CD | CBS/Reprise Records 1982
Kiss The Sky LP CD | Polydor/Reprise Records 1984
Jimi Plays Monterey – Original Motion Picture Sound Track LP CD | Polydor/Reprise Records 1986
Live At Winterland | Polydor/Rykodisc 1987
Radio One 2LP CD | Castle Communications/Rykodisc 1989

1990-luku

Cornerstones 1967–1970 LP kasetti CD | Polydor 1990
Live Isle of Wight ’71 CD | Polydor 1991
Blues 2LP CD | Polydor/MCA Records 1994 Experience Hendrix 1998
Woodstock CD kasetti | Polydor/MCA Records 1994
Voodoo Soup CD | Polydor/MCA Records 1995
First Rays of The New Rising Sun CD | Experience Hendrix/MCA Records 1997 CD & CD+DVD Sony Music/Experience Hendrix/Legacy 2010 2LP Experience Hendrix/Legacy/Sony Music 2017
South Saturn Delta CD | Experience Hendrix/MCA Records 1997 Experience Hendrix/Legacy/Sony Music 2011
BBC Sessions 3LP 2CD | Experience Hendrix/MCA Records 1998 & 2010

2000–2009

The Rainbow Bridge Concert – Halekala Crater, Maui, Hawaii, July 30th 1970 2CD | Purple Haze Records 2002
Live At Berkeley – 2nd Show, 10PM CD | Experience Hendrix 2003 & 2012
Live At Monterey CD | Experience Hendrix/UMe 2007

2010-luku

Valleys Of Neptune 2LP CD | Experience Hendrix/Legacy/Sony Music 2010
Winterland CD | Legacy/Experience Hendrix/Sony Music 2011
Miami Pop Festival 2LP CD | Music On Vinyl/Experience Hendrix/Legacy 2013
People, Hell And Angels CD | Experience Hendrix/Sony Music 2013
Freedom – Atlanta Pop Festival 2CD 2LP | Sony Music/Experience Hendrix/Legacy 2015
Both Sides Of The Sky 2LP CD | Experience Hendrix/Legacy/Sony Music 2018

2020-luku

Live in Maui 3LP+Bluray 2CD+Bluray | Sony Music/Experience Hendrix/Legacy 2020
Paris 67 LP | Sony Music/Experience Hendrix/ 2021

Boksit

Stages 4CD | Polydor 1991
The Jimi Hendrix Experience 4CD 8LP | MCA Records/Experience Hendrix 2000 & 2013 & 2015 & 2017
The Monterey International Pop Festival 4CD | Rhino Records 1992 Rhino Entertainment 1997 Union Square Music/Salvo 2013
Winterland 4CD 5CD 8LP | Experience Hendrix/Legacy 2011

DVD • Bluray

Live At Monterey Ohjaaja Bob Smeaton | Experience Hendrix 2007 & 2017
Electric Church – Atlanta Pop Festival July 4 1970 Ohjaaja John McDermott, 105 min. | Experience Hendrix 2015

Woodstock
CD • DVD • Bluray

Woodstock Jimi Hendrix • CD • kasetti | Polydor/MCA Records 1994
Live At Woodstock Jimi Hendrix • 3LP • CD • 2CD | Experience Hendrix/MCA Records 1999 & 2010 & 2012 & 2019
Live At Woodstock Jimi Hendrix • DVD • Bluray | Experience Hendrix/MCA Records 1999
Woodstock 40 – 3 Days of Peace And Music 2CD 6CD | Rhino 2009
Woodstock – Back To The Garden – 50th Anniversary Experience 10CD | Rhino 2019
Woodstock – 3 päivää rauhaa, rakkautta ja musiikkia – ohjaajan versio! Ohjaaja Michael Wadleigh • DVD | Warner Bros/Sandrew Metronome 2002
Woodstock – 3 päivää rauhaa, rakkautta ja musiikkia – ohjaajan versio! – kahden levyn 40-vuotisjuhlaversio Ohjaaja Michael Wadleigh • 2Bluray | Warner Bros. Entertainment 2009

Nuotit
The Jimi Hendrix Experience
Finna.fi

Are You Experienced
Electric Ladyland
Axis: Bold As Love
Highlights From BBC Sessions
The Ultimate Experience – Melody, Lyrics, Chords | Bella Godiva Music/Hal Leonard 1995
Jimi Hendrix – Complete Scores | Experience Hendrix 2019

Tribuuttialbumi

Purple – Celebrating Jimi Hendrix CD | ACT Music + Vision 2002

Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Jack White: Fear Of The Dawn – Villin Jackin suklaalevy
Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta

Smack On You – avain kulttisuosioon
Soundgarden: Badmotorfinger – visio kirkastuu
Sweatmaster: Sharp Cut – ei mikään kopteriklooni
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa

Lue lisää Jimi Hendrixistä
Finna.fi

Jimi Hendrix David Henderson & kääntäjä Markku Salo & kuvasuunnittelija Timo Aarniala, 298 sivua | Love Kirjat 1984
Jimi Hendrix – mies, musiikki ja totuus Sharon Lawrence & kääntäjä K. Männistö, 368 sivua | Like 2006 Toinen painos 2009
Veljeni Jimi Hendrix – Legendan tarina Leon Hendrix & Adam Mitchell & kääntäjä Jere Saarainen, 311 sivua | Minerva Kustannus Oy 2020

Read more about the making of Are You Experienced • Lue lisää albumin Are You Experienced tekemisestä
Finna.fi

Not Necessarily Stoned, But Beautiful – The Making of Are You Experienced [Vinyl Frontier] Sean Egan, 212 pages | Unanimous 2002

Read more about Noel Redding and Jimi Hendrix • Lue lisää Noel Reddingistä ja Jimi Hendrixistä
Finna.fi

Are You Experienced? The Inside Story Of The Jimi Hendrix Experience Noel Redding & Carol Appleby, 231 pages | Pan Books 1991

Read more about Mitch Mitchell and Jimi Hendrix • Lue lisää Mitch Mitchellistä ja Jimi Hendrixistä
Finna.fi

The Hendrix Experience Mitch Mitchell & John Platt, 176 pages | Pyramid Books 1990 Mitchell Beazley 1993 Hamlyn 1998

Read more about Jimi Hendrix Lue lisää Jimi Hendrixistä
Finna.fi

Cherokee Mist – The Lost Writings Jimi Hendrix & compiled and edited by Bill Nitopi, 136 pages | Bloomsbury 1994
Crosstown Traffic – Jimi Hendrix And Post-War Pop Charles Shaar Murray, 247 pages | Faber and Faber 1989
Crosstown Traffic – Jimi Hendrix And Post-War Pop Charles Shaar Murray, 326 pages | Canongate 2012
Hendrix – A Biography Chris Welch, 104 pages | Ocean Books 1972
Hendrix – A Biography Chris Welch, 103 pages | Omnibus 1982
Hendrix – Setting The Record Straight John McDermott & Eddie Kramer & edited by Mark Lewisohn, 364 pages | Warner 1992
Hendrix – The Illustrated Story  Gillian G. Gaar & Dave Hunter & Harvey Kubernik & Chris Salewicz & Jaan Uhelszki, 224 pages | Crestline 2019
Jimi Hendrixi elulugu Philip Norman & inglise keelest tõlkinud Kaisa Ling, 384 sivua | Koolibri 2020
Jimi Hendrix – The Complete Guide To His Music Peter Doggett, 160 pages | Omnibus 2004
Jimi Hendrix – The Ultimate Experience Adrian Boot & Chris Salewicz, 255 pages | 1995
’Scuse Me While I Kiss The Sky – The Life of Jimi Hendrix David Henderson, 384 pages | Bantam Books 1981
Two Riders Were Approaching – The Life And Death of Jimi Hendrix Mick Wall, 310 pages | Trapeze 2019
Wild Thing – The Short, Spellbinding Life of Jimi Hendrix Philip Norman, 391 pages | Weidenfeld & Nicolson 2020
Voodoo Child – The Illustrated Legend of Jimi Hendrix Created & produced by Martin I. Green & illustrated by Bill Sienkiewicz, 128 pages + CD | Penguin Studio/Berkshire Studio 1995

The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced (US 1967).
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced | US-painos 1967.
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced (UK 1967).
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced | UK-painos 1967.
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti

Ritual De Lo Habitual | Warner 1990

Jane's Addiction: Ritual De Lo Habitual (1988).1980-luvun lopulla Los Angelesissa raikasi hiuslakantuoksuinen pophevi. Glam metalista tuli niin suuri ilmiö, että Troubadourin, Rainbow Bar & Grillin ja Whisky a Go Go’n kaltaisten menomestojen nimet opittiin tuntemaan Suomessa asti.

Tuffin ja Wildsiden kaltaiset Sunset Stripin yhtyeet eivät kuitenkaan olleet koko totuus kaupungista. LA:ssa oli myös vahva underground-skene, jonka toiminta keskittyi Scream-klubille. Sen tunnetuin bändi oli Jane’s Addiction, jonka keikkojen ympärillä kävi niin kova kuhina, että levymogulitkin kiinnostuivat.

Laulaja Perry Farrellin, kitaristi Dave Navarron, basisti Eric Averyn ja rumpali Stephen Perkinsin vuonna 1985 perustama Jane’s Addiction julkaisi ensimmäisen levynsä, livenä Roxy Theatressa taltioidun Jane’s Addictionin vuonna 1987. Heti sen jälkeen bändi siirtyi riippumattomalta Triple X Recordsilta Warner Brosille. Vuoden 1988 Nothing’s Shocking, Jane’s Addictionin ensimmäinen studioalbumi, myi reilut parisataatuhatta kappaletta.

Ritual De Lo Habitual äänitettiin Hollywoodissa Track Record -studiolla vuoden 1989 loppupuoliskon aikana. Levyn tuotti Dave Jerden, joka oli tehnyt Jane’s Addictionin kanssa myös Nothing’s Shockingin. Toisen studioalbumin biisit olivat olleet olemassa jo pitkään: Jerden oli saanut jo ennen Nothing’s Shockingin äänityksiä Farrellilta kasetin, jolla oli kahdeksantoista biisiä. Niistä puolet äänitettiin Nothing’s Shockingille, loput päätyivät Ritual De Lo Habitualille.

Se ei kuulosta hyvältä lähtökohdalta levyn tekemiselle. Ensimmäiseltä levyltä yli jääneet kappaleet olisivat monien bändien tapauksessa olleet nimenomaan sitä itseään, ylijäämäkamaa, josta ei ollut levytettäväksi. Jane’s Addictionin tapauksessa niin ei kuitenkaan ollut. Jerden on jopa nimennyt Ritual De Lo Habitualin suosikikseen kaikista tuottamistaan levyistä. ”Siinä on outo viba, jota on vaikea määritellä… Se tuntuu tulleen jostakin muualta, enkä oikein tiedä, miten se tapahtui”, hän pohdiskeli LA Weeklyn haastattelussa vuonna 2015.

Sellainen viba syntyy, kun kaikki – sekä harkittu että sattumanvarainen – osuu kohdalleen. Nothing’s Shockingin aikaan Jane’s Addiction tuskin olisi vielä ollut valmis kaikkeen, mitä Ritual De Lo Habitual siltä vaati. Esimerkiksi eeppinen bakkanaalikuvaus ’Three Days’, albumin suurteos, pantiin purkkiin yhdellä ainoalla otolla. Levyn tunnetuimman biisin ’Been Caught Stealingin’ svengi alkoi keinua vasta studiossa, ja biisillä kuultava koiran haukahtelu saatiin mukaan sattumalta, kun Farrellin rakas Annie intoutui räksyttämään juuri sopivassa kohdassa.

Ritual De Lo Habitualista tehtiin kaksiosainen, niin sanotusti takapainoinen kokonaisuus, melkein kuin kahdesta EP:stä niputettu albumi. Alkupuoli raitaan ’Been Caught Stealing’ asti koostuu iskevistä ja tunnelmoivista rockbiiseistä, jollaisista myös Nothing’s Shocking oli tehty. Napakan funkyssa No One’s Leavingissa ja Ain’t No Rightissa (jonka rajusti sätkivää rockia värittävät hävittäjälentokoneen äänet) Jane’s Addiction kuulostaa suorastaan pitelemättömältä, mutta samalla Navarron, Perkinsin ja Averyn yhteistyö on äärimmäisen hallittua.

Teosmaiset kappaleet ovat levyn loppupuolella. Niihin tuovat juhlavuutta jousisovitukset – raidalla ’Then She Did…’ ne luovat elokuvallista laajakangastunnelmaa, ja ’Of Coursen’ sovitus vie Lähi-itään Farrellin juutalaisen perhetaustan kautta. Vaikuttava, moniosainen ’Three Days’ ja albumin kansitaide saivat innoituksensa Farrellin ystävän kuolemasta. Herkkä päätöskappale ’Classic Girl’ tyynnyttelee albumia rajusti ravistelleet tunnemyrskyt, ja loppu on hyvin kaunis.

1990-lukua ei ehtinyt kulua kovinkaan monta vuotta, kun vaihtoehtorock jo kangistui tylsäksi ja kaavamaiseksi uusien kliseiden toisteluksi. Ritual De Lo Habitual oli vielä niistä rasitteista vapaa levy, uraauurtava albumi, jonka vaikutteita ei voinut nimetä kovin yksiselitteisesti. Siinä kuulee The Velvet Undergroundin näkemyksellistä piittaamattomuutta siitä, miten rockia saa soittaa, Jimi Hendrixistä ja psykedeliarockista kumpuavaa kitarankäsittelyä, progen eeppisyyttä ja punkin rosoisuutta, The Contortionsin kaltaisista punk funk- ja no wave -bändeistä periytyvää hallittua kaaosta ja vanhan Alice Cooper Groupin teatraalisuutta ja draamantajua.

Navarro on myöhemmin mytologisoinut Ritual De Lo Habitualin tekemistä sanomalla olleensa sen sessioissa niin aineissa, ettei muista niistä yhtään mitään. Tuottaja Jerden ei usko sen olevan totta. Hän kertoi LA Weeklyssä, ettei nähnyt yhdenkään Jane’s Addictionin jäsenen koskeneen huumeisiin levyä tehtäessä. Ritual De Lo Habitualia kuunnellessa tuottajaa on helpompi uskoa. Jane’s Addictionin läpimurtoalbumi on kaikessa outoudessaan, napakkuudessaan ja psykedeelisyydessään täysin fokusoitunut bändilevy. Navarron hyökyvä kitarismi on todella kaukana nuokkuvan narkkarin räpiköinnistä.

Ritual De Lo Habitual oli tärkeä julkaisu Jane’s Addictionille (sitä on myyty tuplaplatinan verran yksin Yhdysvalloissa) ja rockille ylipäänsä. Farrellin proosarunolliset sanoitukset ja bändin kliseitä karttelevat sävellykset palauttivat uskon siihen, että pinnalliseksi ja tyhjänpäiväiseksi häntäheikkien hölinäksi latistunut suurten yhtiöiden rock voisi taas olla merkityksellinen taidemuoto. 1990-luvun alussa se olikin sitä hetken verran, ja se on osaltaan Jane’s Addictionin ansiota.

Ritual De Lo Habitual
Perry Farrell – laulu
Dave Navarro – kitara
Eric Avery – bassokitara
Stephen Perkins – rummut
Tuottaja: Dave Jerden

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jane’s Addiction | kotisivu
Jane’s Addiction | Facebook
Perry Farrell | kotisivu
Perry Farrell | kotisivu

Varaa Jane's Addiction -klassikko Ritual De Lo Habitual kirjastosta.

Varaa Jane’s Addiction -klassikko Ritual De Lo Habitual kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Jane’s Addiction | Finna.fi

Jane’s Addiction • live | Triple X Records 1987 • Warner Bros. Records/Triple X Records 1991 & 1999
Nothing’s Shocking | Warner Bros. Records 1988
Ritual De Lo Habitual | Warner Bros. Records 1990 • 2LP Warner Bros. Records 2020
Strays | Warner Bros. Records 2003
The Great Escape Artist | Capitol Records 2011

Kokoelmalevyt
Jane’s Addiction 
| Finna.fi

Kettle Whistle | Warner Bros. Records 1997
Up From The Catacombs – The Best Of Jane’s Addiction | Rhino 2006
A Cabinet Of Curiosities, 3CD + DVD | Rhino 2009
Live In NYC | Hypersonic/Universal, 2013
Sterling Spoon, 6LP | Rhino 2016
Alive At Twenty-Five – Ritual De Lo Habitual 2016 Silver Spoon Anniversary Tour, CD + DVD + Blu-ray | Cleopatra 2017

Levyhyllyt
Perry Farrell | Finna.fi

Song Yet To Be Sung | Virgin 2001
Rev  Perry FarrellJane’s AddictionPorno For Pyros | Warner Bros. Records 1999
Kind Heaven | BMG 2019
The Glitz ; The Glamour • 9LP | Last Man Music 2021

Levyhyllyt
Porno For Pyros
[= Perry Farrell • Stephen Perkins • Peter DiStefano • Martyn LeNoble]
Finna.fi

Porno For Pyros | Warner Bros. Records 1993
Good God’s Urge | Warner Bros. Records 1996

Levyhyllyt
Perry Farrell’s Satellite Party | Finna.fi

Ultra Payloaded | Columbia 2007

Levyhyllyt
Dave Navarro | Finna.fi

Trust No One | Capitol Records 2001

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Mad Season: Above – suuri sisäinen kamppailu
Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Smack On You – avain kulttisuosioon
Soundgarden: Badmotorfinger – visio kirkastuu

Lue lisää Perry Farrellista, Dave Navarrosta ja Jane’s Addictionista | Finna.fi

Whores – An Oral Biography Of Perry Farrell And Jane’s Addiction  Brendan Mullen, 324 sivua | Da Capo 2005
Perry Farrell – The Saga Of A Hypester  Dave Thompson, 244 sivua | St. Martin’s Griffin 1995
Don’t Try This At Home – A Year In The Life Of Dave Navarro  Dave Navarro & Neil Strauss, 253 sivua | Regan Books 2004

Lue lisää grungesta ja Seattlen rockskenestä | Finna.fi

Kaikki rakastavat Seattlea – grungen tarina  Mark Yarm & kääntäjä Jere Saarainen, 588 sivua | Like 2014
Everybody Loves Our Town – A History Of Grunge  Mark Yarm, 567 sivua | Faber & Faber 2011 & 2017

Jane's Addiction: Ritual De Lo Habitual (1988).

Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual (1990).

Kingston Wall: II – tanssi pieni transsi

Kingston Wall II | Trinity 1993

Kingston Wall II (1993).

Elämän sanotaan kulkevan seitsemän vuoden sykleissä. Sen mittaisen matkan ajassa teki myös Kingston Wall. Vuosina 1987–1994 toiminut helsinkiläisyhtye ei saavuttanut suurta menestystä, mutta sen maine jäi elämään. Lahjakkaan ja lupaavan bändin hajoamisen ja johtohahmo Petri Wallin traagisen kohtalon myötä Kingston Wallista on kasvanut suorastaan myyttinen yhtye.

Kitaristi-laulaja Petri Wallin ja basisti Jukka Jyllin perustama Kingston Wall soitti ensimmäisen keikkansa Helsingin Natsalla syyskuussa 1988. Klassiseen kokoonpanoonsa bändi pääsi vuonna 1990, kun Sami Kuoppamäki liittyi sen rumpaliksi. Bändi alkoi jakaa mielipiteitä heti, kun hyppäsi mukaan pääkaupunkiseudun livekuvioihin. Toisaalta se oli musiikillisesti vanhanaikainen yhtye, joka ammensi vaikutteita epäcoolilta hippiajalta. Toisaalta se oli äärimmäisen musikaalinen ja soitossaan tehokas ja vapaa ryhmä, jonka biiseissä oli hypnoottista tenhoa.

Helmikuussa 1992 julkaistu ensimmäinen albumi Kingston Wall I oli onnistunut debyytti itsensä iskuun keikkailleelta triolta, mutta sitä ei myyty paljon. Se oli pettymys etenkin Petri Wallille, joka uskoi lujasti bändinsä mahdollisuuksiin. Kingston Wallilla ei olisi ollut mitään kaupallista menestystä vastaan, mutta toisaalta taiteessaan tinkimätön bändi ei edes yrittänyt tehdä kappaleita, joihin yleisön olisi helppo tarttua. Popissa niin olennainen laulu, ihmisääni, oli sille instrumenteista vähäpätöisin. Kingston Wall olikin bändi, josta ei kannattanut yrittää saada otetta. Sen sijaan siihen piti sukeltaa sisään.

Syksyllä 1992 Lepakon studiossa äänitetty Kingston Wall II oli bändin kolmesta albumista se, jolla idea oli kirkkaimmillaan. Aiemmin samana vuonna Walli oli innostunut uudesta elektronisen tanssimusiikin kulttuurista ja alkanut käydä house- ja trance-juhlissa. Toisin kuin monille muille konemusiikki-intoilijoille, Wallille uuden kulttuurin nousu ei tarkoittanut kitaramusiikin kuolemaa. Hänelle se merkitsi psykedelian uutta tulemista, modernia väylää sisäavaruusmatkailulle, jota Kingston Wall oli siihen mennessä harjoittanut 1960–70 -lukujen taitteen hengessä. Tanssitranssin tunnelmat tekivät Kingston Wallista ajassaan relevantimman bändin.

Kingston Wall lähestyi uutta maailmaa hyvin maltillisesti. Bändin toinen albumi on selkeästi kitaravetoisen voimatrion levy, rockia, ei konemusiikkia. Rohkeimmillaan ja samalla yleisesti ymmärrettävimmillään bändi oli levyn lainabiisissä. Donna Summerin, Giorgio Moroderin ja Pete Bellotten Summerin laulettavaksi kirjoittama ’I Feel Love’ viitoitti 1970-luvun lopulla tietä elektroniselle tanssimusiikille. Kingston Wallin käsittelyssä se liitti yhteen vanhan ja uuden psykedelian, kitarat ja koneet.

’I Feel Love’ oli poikkeus. Monet Petri Wallin musiikilliset ideat kuulostivat tribuuteilta vanhoille, melko itsestään selville sankareille. Juhlallisen mahtipontinen ’Two Of  Kind’ viittaa Led Zeppelinin ’Stairway To Heaveniin’ avoimesti sekä kitarasoolossa että sanoituksessa. ’Shine On Me’ taas herättää vahvoja mielleyhtymiä sekä Jimi Hendrixin että Pink Floydin herkimpiin hetkiin, kunnes Sakari Kukon saksofoni luo biisille oman luonteen. Wallin kiinnostus mystiikkaan ja esoteerisiin asioihin on myös entistä vahvemmin läsnä. Biisissä ’Could It Be So?’ hän kuulostaa melkeinpä pakkomielteiseltä toistellessaan ajatusta uudelleensyntymisen mahdollisuudesta. Usein musiikki sai kertoa tarinaa omillaan: ’Ištwan’, ’And It’s All Happening’ ja ’Palékastro’ ovat instrumentaalisia.

’I Feel Love’ pääsi mukaan II:n julkaisua tukeneelle promosinglelle. Sinkun ykkösraidaksi valittiin kuitenkin albumin pyörteisiinsä imaiseva avauskappale ’We Cannot Move’. Se on yksi Kingston Wallin tarttuvimmista ja mukaansatempaavimmista biiseistä, mutta kenties ajan henkeä tavoitelleen coverin markkinointiin satsaaminen olisi ollut kannattavampi ratkaisu. Toisaalta Kingston Wall II menestyi yllättävän hyvin. Se kävi korkealla Suomen virallisella albumilistalla aikana, jona suomenkielinen rock myi ja englanninkielinen ei.

Aallonharjaa seurasi nopeasti aallonpohja. Kolmas ja viimeinen albumi, kokeileva Tri-Logy (1994) oli jälleen kaupallinen pettymys, ja Wallin soittomotivaatio alkoi käydä vähiin. Kingston Wall lopetti toimintansa saman vuoden joulukuussa. Puoli vuotta myöhemmin, kesäkuussa 1995, mielenterveysongelmista kärsinyt Walli päätti elämänsä. Jylli ja Kuoppamäki jatkoivat musiikin parissa.

Musiikki ja myytti jäivät elämään. Viljami Puustisen kirjan Kingston Wall – Petri Wallin saaga lukeneet ja bändin tuotantoon perehtyneet tietävät, ettei maine ole tuulesta temmattu. Kingston Wallin maailmassa tapahtui ihmeellisiä asioita.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kingston Wall | Facebook

Kingston Wall II
Petri Walli – kitara, laulu
Jukka Jylli – bassokitara
Sami Kuoppamäki – rummut

Sakari Kukko – saksofoni
Ufo – viulu

Kingston Wall II julkaistiin alun perin CD- ja kasettipainoksena vuonna 1993. Laajennettu 2CD-uusintapainos ilmestyi 1998. Svart Records on julkaissut kaikki KW-albumit vinyylipainoksina alun perin vuosina 2014–2015. Uusimmat (Sunset Edition) ovat vuodelta 2019. Kysy levyjä ja Viljami Puustisen tekemää Kingston Wall -historiikkia kotikirjastostasi.

Kingston Wall palasi konserttilavoille helmikuusta 2019 lähtien. Petri Wallin muistoa ja perintöä kunnioittaa kokoonpano Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB. Jukka Jyllin ja Sami Kuoppamäen rinnalla soittavat Von Hertzen Brothers -muusikot Jonne, Kie ja Mikko von Hertzen.

Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB. Kuva: Kingston Wall Facebook.
Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB. Kuva: Kingston Wall Facebook
Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB:n helmikuinen paluukeikka sai jatkoa kesällä 2019.
Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB:n helmikuinen paluukeikka sai jatkoa kesällä 2019.
Varaa Kingston Wall -klassikko II kirjastosta.
Varaa Kingston Wall -klassikko II kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Kingston Wall
Finna.fi

Kingston Wall I | Trinity 1992 • Zen Garden, 1998 • Svart Records 2014 & 2019
Kingston Wall II | Trinity 1993 •  Zen Garden 1998 • Svart Records 2015 & 2019
Kingston Wall III – Tri-Logy | Trinity 1994 • Zen Garden 1998 • Svart Records 2015 & 2019

Boksit • kokoelmat • livealbumit
Kingston Wall

Finna.fi

The Essential Kingston Wall • 2CD | Sony Music Entertainment Finland Oy 2011
King Size Box • 8CD | RCA 2012
The Goods! • 2CD | Sony Music 2014
Kingston Wall III – Tri-Logy Complete Edition • 4LP | Svart Records 2015
Real Live Thing • 3CD | Sony BMG 2005 • 5LP-uusintajulkaisu Svart Records 2016
Tri-Logy At Tavastia – The Release Concert • 3LP | Svart Records 2017

DVD
Kingston Wall | Finna.fi

Kingtime • 2DVD + 8-sivuinen liite | Svart Records 2015

Levyhyllyt
Von Hertzen Brothers
[Jonne von Hertzen • Kie von Hertzen • Mikko von Hertzen]
Finna.fi

2000–2009

Experience | BMG Finland/Zen Garden Records 2001
Approach | Dynasty Recordings/Universal 2006
Love Remains The Same | Dynasty Recordings/Universal 2008

2010-luku

Stars Aligned | Universal Music 2011
The Best Of | DoingBeingMusic/Universal Music 2012
Nine Lives | DoingBeingMusic/Universal Music 2013
New Day Rising | DoingBeingMusic/Universal Music 2015
War Is Over | Mascot Music 2017

2020-luku

Red Alert In The Blue Forest • 2LP • CD | DoingBeing Music/Warner Music 2022

Against Me! Transgender Dysphoria Blues – transnaisen tositarina
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää – suurten tunteiden peli
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja

Jaakonaho: Ghost Riot – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Porcupine Tree: Up The Downstair – projektista kohti oikeaa bändiä
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. – koskettava tarina ulkopuolisuudesta
The Mute Gods: Tardigrades Will Inherit The Earth – sana ja asenne kohdallaan

Lue lisää Petri Wallista ja Kingston Wallista
Finna.fi

Kingston Wall – Petri Wallin saaga  Viljami Puustinen, 325 sivua | Like 2014

Lue lisää suomalaisesta rockista ja populaarimusiikista
Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005

Viljami Puustisen kirja Kingston Wall – Petri Wallin saaga julkaistiin vuonna 2014.
Viljami Puustisen kirja Kingston Wall – Petri Wallin saaga julkaistiin vuonna 2014.
Kingston Wall II (1993).
Kingston Wall II (1993).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Robert Johnson: The Centennial Collection – bluespioneerin elämäntyö

The Centennial Collection | Sony Music 2011

Robert Johnson: The Centennial Collection (2011).Delta blues -muusikko Robert Johnson on arvoitus. Hänen musiikkinsa kiehtoo yhä uusia sukupolvia ja sitä on tutkittu laajasti ja läpikotaisin, mutta miehestä itsestään on vaikeaa sanoa mitään varmaa. Itse Johnson ei taatusti aavistanut, että hänen kaltaisensa köyhän kitaransoittajan vaiheet ylipäänsä voisivat kiinnostaa ketään.

Johnsonin myytti on alkanut elää omaa elämäänsä. Tarinoista jännittävimmässä hän myy neljän tien risteyksessä sielunsa paholaiselle oppiakseen soittamaan bluesia. Häneen liittyy myös vähemmän faustilaisia arvoituksia, joihin ei koskaan vastata. Kukaan ei tiedä varmasti, milloin Johnson syntyi, millainen mies hän oli, osasiko hän lukea ja kirjoittaa, missä kaikkialla hän asui ja soitti, tai mihin hänet on haudattu.

Robert Johnson.

Robert Johnson.

Mississipissä syntynyt muusikko eli lyhyen elämänsä jo ennen toista maailmansotaa, ja hänen muistonsa olisi jo peittynyt historian tomuun ilman niitä kahtakymmentäyhdeksää kappaletta, jotka hän ehti äänittää. Ne kaikkine säilyneine ottoineen (yhteensä 42 biisiä) julkaistiin The Centennial Collection -tuplakokoelmalla vuonna 2011, jolloin Johnsonin syntymästä oli todennäköisesti kulunut sata vuotta.

Cross Road Blues on usein liitetty tarinaan Johnsonin ja paholaisen kohtaamisesta.

”Sielun myyminen paholaiselle” saattoi merkitä 1900-luvun alkupuolen Mississipissä ihan vain maallisen musiikin esittämistä, ja siihen Robert Johnson todellakin syyllistyi. Hän oli trubaduuri ja tanssittaja, joka keikkaili Mississipissä ja Arkansasissa, mutta kierteli kauempanakin, ilmeisesti New Yorkissa ja Kanadassa saakka. Hän soitti kolikkopalkalla kadunkulmissa tai tansseissa, oppi uusia kappaleita nopeasti korvakuulolta ja saattoi esittää standardien ja omien biisiensä lisäksi ajan suosittuja jazz- ja countryhittejä, jos yleisö sellaisista piti.

Vuonna 1936 Johnson tapasi levy-yhtiöihmisiä ja pääsi äänittämään musiikkiaan. San Antoniossa, Teksasissa pidettiin kolmen päivän nauhoitussessiot hotellihuoneeseen rakennetussa tilapäisstudiossa. Äänittäjä Don Law taltioi silloin kuusitoista Johnsonin biisiä. Seuraavan vuoden kesäkuussa Law äänitti Dallasissa lisää Johnsonin lauluja. Jälkimmäisellä kerralla nauhalle saatiin kahdessa päivässä kolmetoista eri kappaletta.

Vocalion Records julkaisi Johnsonilta 1930-luvulla kymmenkunta singleä. Ensimmäisenä ilmestyi Terraplane Blues, josta tuli pieni hitti Johnsonin kotiseudulla. Muut hänen julkaisunsa eivät myyneet senkään vertaa. Se ei kerro mitään musiikin tasosta: vaikka The Centennial Collectionin tuoreimpienkin raitojen äänityksistä on kulunut 80 vuotta, musiikki ei ole väljähtynyt. Johnsonin kipunoiva slidekitaransoitto ja kiihkeät laulutulkinnat ovat herättäneet epäilyksiä siitä, onko nauhoituksia kenties nopeutettu mahdollisimman vetävän tunnelman synnyttämiseksi. Ilmeisesti kuitenkaan ei.

Terraplane Blues oli aikoinaan Johnsonin suosituin levytys.

Kesällä 1938 Robert Johnson esiintyi muutaman viikon ajan tansseissa Mississipin Greenwoodin liepeillä. Sillä reissulla hän kohtasi loppunsa. Johnson kärsi kolme päivää kovista tuskista ja kouristuksista, kunnes kuoli elokuun 16. päivänä. Hänen kerrottiin juoneen myrkytettyä viskiä, jota oli tarjonnut erään naisen mustasukkainen aviomies. Sille, kuka hänet myrkytti ja millä – jos ylipäänsä myrkytti – ei ole saatu varmuutta. Johnsonille ei haettu lääkäriä, eikä köyhän mustan soittoniekan kohtaloa tutkittu. Kukaan ei myöskään tullut panneeksi muistiin, mihin hänet haudattiin kunnan halvassa kirstussa. Nykyisin Robert Johnsonilla on muistomerkki kolmella eri hautuumaalla Mississipissä. Ne kaikki saattavat olla väärässä paikassa.

Mikäli Robert Johnson syntyi toukokuun 8. päivänä 1911 Mississippin Hazlehurstissa, kuten yleisesti arvellaan, hän kuoli 27-vuotiaana. Siinä tapauksessa hän tuli perustaneeksi legendaarisen ”27 Clubin” jo kauan ennen kuin sellaisesta alettiin puhua. 1960-luvun lopulla 27-vuotiaana kuolevasta rocktähdestä tuli käsite, kun Jimi Hendrix, Janis Joplin, Jim Morrison, Brian Jones (ja sittemmin muun muassa Kurt Cobain sekä Amy Winehouse) jättivät tämän maailman siinä iässä.

Se ei ole Johnsonin ainoa perintö rock’n’rollin maailmalle. Mies ja myytti ovat vaikuttaneet erityisen paljon juuri rockiin. Sweet Home Chicagosta, Dust My Broomista ja Hellhound on My Trailista on tullut ikivihreitä. The Rolling Stonesin, Led Zeppelinin, Bob Dylanin ja Eric Claptonin kaltaiset suurnimet loivat uransa avoimesti Johnsonin vaikutuksen alaisena ja puhalsivat hänen henkensä lukemattomiin bändeihin. Ei ole ihme, että Robert Johnson liitettiin Rock And Roll Hall of Fameen heti, kun museo avattiin vuonna 1986. Sittemmin ainakin Spin, Rolling Stone ja Guitar.com ovat nostaneet hänet maailman parhaiden kitaristien joukkoon.

Vuonna 1998 Mississipin korkein oikeus totesi, että Claud Johnson on Robert Johnsonin poika ja tämän perijä. Crystal Springsissä asuva rekkakuski sai yli miljoona dollaria levymyyntikorvauksia. Hänen isänsä tuskin edes tiesi, montako nollaa niin suuriin summiin on tapana pyöräyttää. Robert Johnsonin kaltaiselle kulkumieskitaristille ylellisyyttä edustivat vaatteet, jollaisissa hän poseeraa tunnetuimmassa valokuvassaan: siisti liituraitapuku, kiillotetut kengät ja hieno hattu.

Kuolinvuoteellaan Robert Johnson tuskin uskoi jättävänsä maailmaan minkäänlaista jälkeä. Mutta kyllä hän jätti, ja ne jäljet eivät koskaan peity.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Robert Johnson | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Robert Johnson

The Centennial Collection | Sony Music 2011

King Of The Delta Blues Singers • LP | Columbia 1961 • Philips 1962 • CD Columbia/Legacy 1994 & 1998
King Of The Delta Blues Singers Vol. II  • LP | Columbia 1970 • CBS 1971 • CD Columbia/Legacy 2004
The Complete Recordings • 3LP | Columbia 1990 • 2CD CBS/Columbia 1990

Billie Holiday: The Lady Sings The Blues – esillä koko elämä

Lue lisää | Finna.fi

Robert Johnson – blueslegendan jäljillä  Peter Guralnick & kääntäjä J. Pekka Mäkelä, 123 sivua | Like 2001
Love In Vain – Robert Johnson ja paholainen tienristeyksessä  Mezzo & Jean-Michel Dupont & kääntäjä Annukka Kolehmainen, 72 sivua | Like 2015

Searching For Robert Johnson  Peter Guralnick, 83 sivua | Dutton 1989 & 1992 • Pimlico 1998 • Plume 1998

Robert Johnson: The Centennial Collection (2011).

Robert Johnson: The Centennial Collection (2011).