Soundgarden: Badmotorfinger – visio kirkastuu

Badmotorfinger | A&M 1991

Soundgarden: Badmotorfinger (1991).Jos pitäisi määrittää päivä, jona rockmusiikki astui 1990-luvulle, valitsisin syyskuun 24. päivän vuonna 1991. Silloin Yhdysvalloissa ilmestyi kolme olennaista albumia: Red Hot Chili Peppersin Blood Sugar Sex Magik, Nirvanan Nevermind ja Soundgardenin Badmotorfinger.

Vaikka kaikki nuo bändit tekivät musiikkia vuosikymmeniä vanhoista aineksista, ero pröystäilevään 1980-lukuun oli harvinaisen selvä. Kun menneen ajan hallitsija Guns N’ Roses kutsui Soundgardenin lämmittelijäkseen Use Your Illusion -levyjensä kiertueelle, se ei välttämättä ymmärtänyt, että maailma halusi vaihtaa nahkahousut flanellipaitaan musiikillisella, visuaalisella ja ideologisella tasolla.

Rusty Cage.

Vuonna 1984 Seattlessa perustettu Soundgarden oli julkaissut ensimmäiset singlensä Sub Pop -merkillä kahdeksankymmentäluvun loppupuolella. SST Recordsin julkaisema debyyttialbumi Ultramega OK (1988) ei myynyt ihmeemmin, mutta toi Soundgardenin ensimmäistä kertaa Eurooppaan. Levy oli myös ehdokkaana Grammyn saajaksi metallikategoriassa, mikä oli ensimmäinen merkki siitä, että alakulttuuriväen fanittama yhtye saattaisi vielä nousta laajaan suosioon. Toinen pitkäsoitto Louder Than Love oli Soundgardenin ja Seattle-skenen ensimmäinen julkaisu isolle levy-yhtiölle, A&M Recordsille. Suosio kasvoi, mutta suuresta läpimurrosta ei voinut vielä puhua. Levy nousi Billboardin listalla sijalle 108.

Kohtalokkaana syyskuun 1991 päivänä ilmestynyt kolmas albumi Badmotorfinger oli harppaus eteenpäin. Maailma oli valmis avautumaan Seattlen bändeille, ja Badmotorfinger nousi nipin napin Billboardin 40 myydyimmän albumin joukkoon. Kun Nirvanan Nevermind oli ensin tehnyt Seattlesta rockin Mekan, Badmotorfingeriä myytiin pelkästään Amerikassa kaksi miljoonaa kappaletta.

Badmotorfinger oli Louder Than Lovea selkeämmäksi kirjoitettu ja sovitettu levy, jolla raskaan psykedeelisen rockin elementit olivat löytäneet tasapainon. Bändin oman historiankirjoituksen mukaan siihen vaikutti eniten klassisen kokoonpanon löytyminen. Soundgarden laulaja Chris Cornell (1964–2017), kitaristi Kim Thayil (s. 1960) ja rumpali Matt Cameron (s. 1962) kertoivat Rolling Stonen haastattelussa vuonna 1992, että bändiin viimeisenä liittynyt basisti Ben Shepherd (s. 1968) oli luovuudeltaan ja biisintekotaidoiltaan mestari, joka määritteli Soundgardenin uudelleen.

Outshined.

Louder Than Lovenkin tuottaneen Terry Daten kanssa tehty Badmotorfinger äänitettiin Kaliforniassa ja Washingtonissa keväällä 1991. Siihen nähden, miten vahvoja elementtejä musiikki sisältää (Cornellin voimakas ääni, Thayilin väkevät kitarat, Cameronin ja Shepherdin rytmiset ratkaisut) ne ovat hämmästyttävän hyvin balanssissa toisiinsa nähden. Daten tuotanto ja mietityt sovitukset saavat bändin soimaan kiivaana ja elävänä. Muotisanan ”grunge” alla julkaistiin 1990-luvun alkupuolella paljon ja vaihtelevanlaatuista musiikkia, ja kiihkeä ja synkeä Badmotorfinger on ehdottomasti sarjan viiltävintä kärkeä.

Biisijärjestys on etupainotteinen. Levyn singlebiisit ’Rusty Cage’, ’Outshined’ ja ’Jesus Christ Pose’ on pakattu alkupäähän niin, että välissä on vain Cornellin vokaalibravuuri ’Slaves & Bulldozers’ (jossa Thayil soittaa kitaraa puhaltamalla sen mikrofoneihin). Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö levyn loppupuolelta löytyisi vahvaa tavaraa. Esimerkiksi vuonna 1990 Sub Pop -singlenä julkaistun, rankalla fonisoololla viimeistelty ’Room A Thousand Years Widen’ uusi versio sekä lintuperspektiivistä todellisuutta tarkasteleva ’Searching With My Good Eye Closed’ ovat erinomaisia biisejä. Matt Cameronin säveltämä ’Drawing Flies’ ei ole levyn vahvin biisi, mutta hillittömin kyllä, ja sillä Soundgarden tuntuu poikkeuksellisesti hymyilevän. Päätösraita ’New Damagen’ kitararaidat suorastaan alleviivaavat kitaristin Black Sabbath -pakkomielteitä.

Jesus Christ Pose.

”Grungebändeillä” ei oikeasti ollut liiemmin musiikillista yhteistä, mutta tietty totinen tunnetila kyllä yhdisti Seattlen rockia. Kaupungin neljästä suuresta bändistä (Pearl Jam, Nirvana, Alice In Chains, Soundgarden) jokaisella oli tunnistettava ääni. Seattle-soundin popularisoineista bändeistä Soundgarden oli raskain ja jyräävin. Alkuaikoina Led Zeppelinin ja Black Sabbathin vaikutus paistoi Soundgardenista turhan kirkkaasti, mutta 1990-luvulla se valoi klassikkorockin päälle oman tunnistettavan, perinnetietoisen soundinsa.

Soundgarden teki lopullisen läpimurtonsa seuraavalla levyllään Superunknown (1994), joka ilmestyi Yhdysvalloissa suoraan listaykköseksi. Tehtyään vielä lähes yhtä suositun Down On The Upsiden (1996) kiertueiden uuvuttama bändi hajosi vuonna 1997. Bändi teki paluun vuonna 2012 King Animal -albumilla, joka jäi sen viimeiseksi uutta materiaalia sisältäneeksi julkaisuksi. Toukokuussa 2017 Cornell löydettiin hirttäytyneenä hotellihuoneestaan Detroitissa.

Myöhempinä vuosina Thayil on soittanut MC5-legenda Wayne Kramerin kanssa ja Cameron Pearl Jamissa ja Nighttime Boogie Association -kokoonpanossa. Shepherdin tuorein levytys on Brandi Carlilen single ’A Rooster Says’ (2020), jolla on Soundgardenin biisejä ja jolla esiintyvät myös Thayil ja Cameron. Corbin Reiffin teos Total Fucking Godhead, joka vuonna 2021 suomennettiin Elämäksi, on ensimmäinen kirjallinen katsaus Chris Cornellin vaiheisiin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Soundgarden | kotisivu
Soundgarden | Facebook
Soundgarden | Instagram
Soundgarden | Twitter

Varaa Soundgardenin klassikko Badmotorfinger kirjastosta.
Varaa Soundgardenin klassikko Badmotorfinger kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Soundgarden | Finna.fi

1980-luku

Screaming Life • EP | Sub Pop 1987
Fopp • EP | Sub Pop 1988
Ultramega OK | SST Records 1988
Louder Than Love | A&M Records 1989

1990-luku

Badmotorfinger | A&M Records 1991
Superunknown | A&M Records 1994
Down On The Upside | A&M Records 1996

2010-luku

King Animal | Soundgarden Recordings/Universal Republic Records/Loma Vista 2012

Levyhyllyt
Chris Cornell | Finna.fi

1990-luku

Euphoria Morning | A&M Records 1999

2000–2009

Carry On | Interscope Records/Suretone 2007
Scream | Mosley Music Group/Interscope Records 2008

2010-luku

Songbook • live| UMe 2011
Higher Truth | UMe/Universal Music Group International 2015

2020-luku

No One Sings Like You Anymore | UMe/Universal Music Group 2020

Levyhyllyt
Audioslave | Finna.fi

[Chris Cornell • Brad Wilk • Tim Commerford • Tom Morello]

Audioslave | Epic 2002
Out Of Exile | Epic 2005
Revelations | Epic 2006

Temple Of The Dog | Finna.fi

[Chris Cornell • Matt Cameron • Jeff Ament • Stone Gossard • Mike McCready • Eddie Vedder]

Temple Of The Dog | A&M Records 1991

Kokoelmat
Chris Cornell | Finna.fi

Chris Cornell • 2LP •CD • 4CD + 50-sivuinen liite | UMe 2018
Soolouran poimintojen lisäksi mukana Soundgardenin, Temple Of The Dogin ja Audioslaven tuotantoa.

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Mad Season: Above – suuri sisäinen kamppailu
Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Smack On You – avain kulttisuosioon
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus

Lue lisää Chris Cornellista ja Soundgardenista | Finna.fi

Chris Cornell – elämä Corbin Reiff & kääntäjä Kirsi Luoma, 415 sivua | Like 2021

Corbin Reiffin kirjoittama elämäkertateos Chris Cornell – elämä julkaistiin suomen kielellä loppukesästä 2021, kääntäjänä Kirsi Luoma. Kuva: Like
Corbin Reiffin kirjoittama elämäkertateos Chris Cornell – elämä julkaistiin suomen kielellä loppukesästä 2021, kääntäjänä Kirsi Luoma. Kuva: Like

Read more about Chris Cornell and Soundgarden | Finna.fi

Total F*cking Godhead – The Biography Of Chris Cornell Corbin Reiff, 369 pages | Post Hill Press 2020

Soundgarden: Badmotorfinger (1991).
Soundgarden: Badmotorfinger (1991)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Temple Balls: Pyromide – hard rockin pelastaja

Pyromide | Frontiers 2021

Temple Balls: Pyromide (2021).Hard rock ei ole kuollut, mutta sen hiukset ovat harmaat. Lähes kaikki 1980-luvulla kukkoilleet hevibändit toimivat yhä, osa hyvinkin vakuuttavasti, mutta genre alkaa olla lähempänä grandparockia kuin dadrockia. Niin käy väistämättä kaikelle. 

Tässä vaiheessa historiaa jokainen uusi hard rock -bändi nostaa ilonkyyneleen vanhan ihmisen silmään. Nuoret tukkajumalat kertovat pelkällä olemassaolollaan, ettei tuo muistojen soundi olekaan vain taakse jäänyttä elämää. Suomessa genren pelastajia ovat Shiraz Lane, Santa Cruz ja Temple Balls, joista viimeksi mainittu on julkaissut tänä vuonna kolmannen albuminsa Pyromide. Julkaisija, italialainen Frontiers, tunnetaan Whitesnaken ja Def Leppardin kaltaisten pitkän linjan hevirokkareiden levy-yhtiönä.

Temple Ballsista on helppo pitää. Niin kuin managerinsa Elmo Harjun bändi Zero Nine kultakaudellaan, Temple Balls on tyylitajuinen hard rock -ryhmä, joka keskittyy haitallisen oheistoiminnan ja myötähävettävän pätemisen sijaan musiikkiin. Tämän Oulussa vuonna 2009 perustetun yhtyeen jäseniä tuskin tarvitsee pelätä bongaavansa 7 päivää -lehdestä tai tositeeveeohjelmista. 

Temple Balls on julkaissut kolme albumia neljässä vuodessa ja pysynyt lähes samassa kokoonpanossa, ainoastaan toinen kitaristi on vaihtunut. Vaikka bändi oli jo debyytillään pätevä ryhmä, Traded Dreamsia (2017), Untamedia (2019) ja Pyromidea (2021) vertaillessa kehitystä ei voi olla huomaamatta. Soitto on muuttunut levy levyltä iskevämmäksi, biisit ytimekkäämmiksi, soundi räjähtävämmäksi. Arde Teronen on loistava vokalisti ja erittäin päteviä työssään ovat myös kitaristipari Niko Vuorela / Jiri Paavonaho sekä Antti Hissan ja Jimi Välikankaan rytmiryhmä.

Biisien tasolla Pyromide briljeeraa sillä, että vaikka kirjoittamisen lähtökohtana on ollut isojen ja tarttuvien kertosäkeiden keksiminen, musiikki on vilpittömän ja bändilähtöisen kuuloista. Näin on miltei kautta linjan. Ainoastaan ’Bad Bad Bad’ vaikuttaa tekemällä tehdyltä sillä tavalla kuin vaikkapa hittinikkari Desmond Childin laulut usein tekevät. Se ei kuulosta Temple Ballsilta, ja ulkopuolisten tekijöiden käsialaahan se onkin. 

Temple Balls ei tuo lajityyppiinsä mitään uutta, mutta se herättää sen henkiin. Vaikka perinnetietoiselta Pyromidelta on vaikea löytää mitään 1980-luvun jälkeiseen aikaan liittyvää, on selvää, ettei Temple Balls jää pelkäksi alansa Strypesiksi, edellisen sukupolven mukavaksi maskottibändiksi. Temple Ballsin käsissä soihtu palaa kirkkaalla, kuumalla liekillä. On asia erikseen, löytyykö hardrockille enää uutta yleisöä, mutta tässä genressä ei ole bändiä, joka ajaisi nämä jätkät lavalta. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Temple Balls | kotisivu
Temple Balls | Facebook
Temple Balls | Instagram
Temple Balls | Twitter

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Temple Ballsin hard rock -levy Pyromide kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Temple Balls | Finna.fi

Traded Dreams | Ranka Kustannus 2017
Untamed | 2019
Pyromide | Frontiers 2021

Kokoelmalevy
Temple Balls | Finna.fi

Double | Ranka Kustannus 2020

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa
Zodiac Mindwarp and The Love Reaction – rockia ja rockparodiaa

Lue lisää Temple Ballsista | Finna.fi

Artikkelihaku Temple Balls

Temple Balls: Pyromide (2021).
Temple Balls: Pyromide (2021).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

AC/DC: Power Up – virta on kytketty

Power Up | Columbia 2020

AC/DC: Power Up (2020).Klassikkorock ei ole tyylisuunnista yllättävimmän maineessa, mutta joskus tuossa karkailevien hiusrajojen genressäkin koetaan pysäyttäviä ”nyt helvetti jäätyy” -hetkiä. Maantiellä Manalaan näkyi mustaa jäätä esimerkiksi silloin, kun AC/DC ilmoitti tehneensä uuden albumin.

Ei sen pitänyt olla mahdollista. Basisti Cliff Williams oli eläkkeellä. Laulaja Brian Johnson oli saanut kuulovaurion. Rumpali Phil Rudd oli sekaisin. Komppikitaristi Malcolm Young oli kuollut. (No, sitä hän on toki edelleen, mutta AC/DC oli kiinnittänyt riveihinsä veljenpoika Stevien jo ajat sitten.) Ja soolokitaristi-ikoni Angus Young oli kaiketi vetämässä duckwalkia koulupuvussa pitkin poikin kartanonsa käytäviä.

Mutta kyllä vain – AC/DC on palannut niin lähelle suurmenestynyttä Back In Black -kokoonpanoaan kuin mahdollista ja julkaissut Power Upin. Seitsemännessätoista studioalbumissa ei havaitse mitään niistä ongelmista, joita vuonna 1973 perustetulla bändillä pitäisi vuonna 2020 olla. Sen sijaan kipakan potkun, tuttuuden tunnun ja rennon draivin havaitsee välittömästi. Eivät ole ikäihmisetkään enää yhtä vanhoja kuin ennen.

Vaikka rakastettu ja arvostettu Malcolm Young ei ole enää keskuudessamme näyttämässä kitarakomppauksen mallia, loistaa ”AC/DC:n sielu” Power Upilla muutenkin kuin poissaolollaan. Luottotuottajaksi nousseen Brendan O’Brienin kanssa tehdyn Power Upin kaikki biisit on kirjattu veljespari Angus ja Malcolm Youngin tekemiksi. Levy on myös omistettu vuonna 2017 kuolleelle perustajajäsenelle. Todellista AC/DC-asiantuntemusta voi osoittaa väittämällä, että erottaa kuuntelemalla, onko levyllä mukana Malcolmin soittoa vai ei. (Ei ole.)

AC/DC oli värikkäimmillään ja oivaltavimmillaan laulaja Bon Scottin valtakaudella 1970-luvulla, mutta niin kauas menneisyyteen ei ole syytä haikailla. Sen sijaan voi riemuita siitä, että Power Up yllättää positiivisesti paitsi rokkaavuudellaan, myös AC/DC:n yhteydessä huomattavalla monipuolisuudellaan ja sävykkyydellään. Se on paras Brian Johnsonin aikakauden AC/DC-albumi ties miten pitkään aikaan. Sillä on paljon tutun kuuloista Young-jytää (’Realize’, ’Shot In The Dark’), mutta myös häijyä bluesrockia (’Demon Fire’, ’Kick You When You’re Down’) ja melkeinpä kauniita melodisia vetoja (’Through The Mists Of Time’, ’Witch’s Spell’). Suoraviivaista tasavirtaa ja mutkittelevaa vaihtovirtaa riittää niin, että meininki tuntuu sähköiseltä.

Power Upin ilmestyttyä AC/DC:n tulevaisuus näyttää kaikin puolin kunnialliselta. Jos tämä jää bändin viimeiseksi studiolevyksi, loppu koittaa loistavissa tunnelmissa. Toisaalta juuri nyt ei ole mitään syytä uskoa, etteikö temppu onnistuisi vanhalta koiralta vielä kerran.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

AC/DC | kotisivu
AC/DC | Facebook
AC/DC | Instagram
AC/DC | Twitter

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa AC/DC-albumi PWRUP kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
AC/DC | Finna.fi

1970-luku

High Voltage | Albert Productions 1975
T.N.T. | 1975
High Voltage | Atlantic 1976
Dirty Deeds Done Dirt Cheap | Atlantic 1976
Let There Be Rock | Atlantic 1977
Powerage | Atlantic 1978
Highway To Hell | Atlantic 1979

1980-luku

Back In Black | Atlantic/Leidseplein Presse B.V 1980
For Those About To Rock We Salute You | Atlantic/Leidseplein Presse B.V. 1981
Flick Of The Switch | Atlantic/Leidseplein Presse B.V. 1983
’74 Jailbreak [biisejä ensimmäiseltä albumilta High Voltage] | Atlantic 1984
Fly On The Wall | Atlantic/Leidseplein Presse B.V. 1985
Who Made Who • soundtrack | Atlantic/Leidseplein Presse B.V. 1986
Blow Up Your Video | Atlantic/Leidseplein Presse B.V. 1988

1990-luku

The Razors Edge | ATCO Records/Leidseplein Presse B.V. 1990 • [The AC/DC Remasters] Epic 2003
Ballbreaker | EastWest Records America/Riff Raff 1995 • [The AC/DC Remasters] Epic 2004

2000–2009

Stiff Upper Lip | Columbia/Leidseplein Presse 2000
Black Ice | Columbia/Leidseplein Presse 2008

2010-luku

Rock Or Bust | Columbia/Leidseplein Presse 2014

2020-luku

Power Up | Columbia 2020

Boksit ja kokoelmat
AC/DC | Finna.fi

Bonfire • 5CD | Leidseplein Presse 1997 • 2003 • 2011
Backtracks • 2CD+DVD | 2009 & 2017

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Smack On You – avain kulttisuosioon
Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää AC/DC:stä | Finna.fi

AC/DC – Tulkoon rock Anthony Bozza & kääntäjä K. Männistö, 175 sivua | Like 2010
Angus Young – Kohtalona AC/DC Jeff Apter & kääntäjä Päivi Paju, 294 sivua | Minerva 2018
Bon Scott ja AC/DC 1973–1980 Jeff Apter & kääntäjä Päivi Paju, 252 sivua | Minerva 2019
AC/DC – High-Voltage Rock’n’Roll – kuvitettu bändihistoria – koko ura Phil Sutcliffe & kääntäjä Marko Saarinen, 223 sivua | Minerva 2011
AC/DC – Maximum Rock & Roll Murray Engleheart & Arnaud Durieux & kääntäjä Mika Tiirinen, 479 sivua | Otava 2007
Highway To Hell – Bon Scottin elämä ja kuolema Clinton Walker & kääntäjä Ville Putro, 349 sivua | Gummerus 2013

Läs mera om AC/DC | Finna.fi

AC/DC – helvetet är tomt och alla djävlar är här Mick Wall & översättare Manne Svensson, 459 sivua | Forum 2014 &  Månpocket 2015
AC/DC – Maximum Rock & Roll Murray Engleheart & Arnaud Durieux & översättare Manne Svensson, 387 sidor | Reverb 2007
AC/DC – Maximal Rock & Roll – den ultimata historien Murray Engleheart & Arnaud Durieux & översättare Manne Svensson, 387 sidor | Reverb 2009
AC/DC – Maximal Rock & Roll – den ultimata historien om världens största rockband Murray Engleheart & Arnaud Durieux & översättare Manne Svensson, 529 sidor | Pocketförlaget 2010
Bon – färd mot mörkret : sanningen om Bon Scott och AC/DC Jesse Fink & översättarna Peter Lahti & Jonathan Newton & Christer Bergström, 436 sidor | Vaktel Förlag 2017

Lue lisää hevikeikoista Suomessa | Finna.fi

Scream For Me Finland! – kansainvälistä hevikeikkahistoriaa 1980-luvun Suomessa Mikael Huhtamäki, 368 sivua | Bazar 2020

Read more about AC/DC • Read more about AC/DC | Finna.fi

AC/DC – The Bon Scott Years Jeff Apter, 254 pages | Jawbone Press 2018
AC/DC – Hell Ain’t A Bad Place To Be Mick Wall, 437 pages | Phoenix 2013
AC/DC – The Definitive History. The Kerrang! Files Malcolm Dome, 208 pages | Virgin 2001
Bon – The Last Highway – The Untold Story Of Bon Scott And AC/DC’s Back In Black Jesse Fink, 461 pages | Black & White Publishing 2017
Let There Be Rock – The Story Of AC/DC Susan Masino, 259 pages | Omnibus Press 2009
Highway To Hell Clinton Walker, 303 pages | Verse Chorus Press 2007
The Youngs – The Brothers Who Built AC/DC Jesse Fink, 312 pages | Black & White 2014
Two Sides To Every Glory – AC/DC Paul Stenning, 320 pages | Chrome Dreams 2005

Lue AC/DC:stä venäjäksi | Finna.fi

Let There Be Rock – istorija gruppy AC/DC  Susan Masino & perevel s anglijskogo A. G. Korobeinikov | Amfora 2008

AC/DC: Power Up (2020).
AC/DC: Power Up (2020)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Van Halen I – kitaristi muutti maailmaa

Van Halen | Warner Bros. Records 1978

Van Halen (1978). Maailmanlaajuinen suru Eddie Van Halenin (1955–2020) kuolemasta muistutti, miten suuri hänen merkityksensä oli. Sosiaalisen median aikakaudella on toki helppo ottaa osaa mihin tahansa, mutta useimpien artistien poismeno jää silti melko pienten yhteisöjen murheeksi. Todella laajoja joukkoja yhdistävät ne, jotka ovat muuttaneet maailmaa.

Van Halen oli sellainen muusikko. Hänen kuolemastaan kerrottiin syrjäisen Suomenkin pääuutislähetyksessä, ja aivan toisenlaista taidetta edustava Patti Smith kirjoitti kitaristista runon. Kitarasankari joutui poistumaan keskuudestamme aivan liian varhain (hän kuoli syöpään 65-vuotiaana), mutta jätti suuren jäljen.

Eddie Van Halen loi maineensa heti nimikkoyhtyeensä Van Halenin ensimmäisellä albumilla. Hard rock oli tuohon aikaan kaukana muodikkaasta, mutta bändin persoonallinen ote teki siitä kiinnostavan. Rempseä showmieslaulaja David Lee Roth ja soittamisesta silminnähden nauttinut tekniikkataituri Eddie Van Halen olivat pääainesosat jännittävässä reseptissä, jossa huikea virtuositeetti ja huoleton, kiljahteleva rokkaus täydensivät toisiaan. Vaikka Van Halen jatkoi leijonanharjaisten stadionrokkareiden perinnettä, se ei tuonut mieleen 1970-lukua. Paremminkin se kuulosti genrensä tulevaisuudelta.

Van Halenin ensimmäinen levy äänitettiin Sunset Sound Recordersissa syksyllä 1977. Monelle debyyttialbumille tyypillisesti se on levylle siirretty keikkasetti, jota on täydennetty parilla lainabiisillä. Kinksin You Really Got Me’n ja John Brimin Ice Cream Manin levyttäminen kertonee jotain siitä, miten vähän omaa materiaalia yhtyeellä tuossa vaiheessa oli. Vaikka kitaristi ja laulaja olivat varsinkin keikoilla yhtyeen tähdet, basisti Michael Anthonyn ja rumpaliveli Alex Van Halenin osuutta ei pidä väheksymän. Rytmiryhmä kykeni aikamoiseen rytkeeseen (I’m The One) ja pehmeään tassutukseen (Jamie’s Cryin’, Little Dreamer). Levyltä kuulee, että kokoonpano oli soittanut yhdessä vuosia.

Van Halenin debyytti oli samalla sen läpimurtoalbumi, ja suosio kasvoi jokaisen vuosittain julkaistun levyn myötä. Viidennen pitkäsoiton Diver Downin (1982) jälkeen bändi pääsi ennätysten kirjaan kuittaamalla puolentoista tunnin konsertista puolitoista miljoonaa dollaria. Merkittävämpää oli kuitenkin se, että Eddie Van Halen muutti raskaan rockin ilmettä. Se loi muotin, johon todella moni kahdeksankymmentäluvun hevibändi valettiin. Näppäräsormisia oppipoikia pulpahteli esiin tiuhaan tahtiin. Mutta toisin kuin Edward Van Halenilla, harvalla heistä oli tarjota mitään persoonallista.

Kitaransoiton kannalta Van Halenin debyytin keskeinen teos on Eddien soolobiisi Eruption, joka loksautti leukoja ja räjäytteli päitä kaikkialla, missä aloittelevat kitaristit Van Halenia kuuntelivat. Eddie ei keksinyt fingertapping-soittotyyliä, mutta jalosti sitä ja popularisoi sen niin, ettei sähkökitaran soittaminen ollut enää milloinkaan entisellään. Van Halen vaikutti myöhempiin kitaristipolviin yhtä paljon kuin Jimi Hendrix vaikutti hänen soittajasukupolveensa. Kaikki Eruptionin jälkeen julkaistut kahden käden täppäysliidit ovat käytännössä kumarruksia Edward Suuren suuntaan.

Edward Lodewijk Van Halenin tunnetuin kitara Frankenstrat on ollut näytillä New Yorkin Metropolitan Museum of Artissa näyttelyssä Play It Loud: Instruments of Rock and Roll. Jäljennös legendaarisesta soittimesta on pysyvästi esillä Yhdysvaltain historian kansallismuseossa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Van Halen I
Eddie Van Halen
David Lee Roth
Michael Anthony
Alex Van Halen
Tuottaja: Ted Templeman

Van Halen | kotisivu
Van Halen | Facebook
Van Halen | Instagram
Van Halen | Twitter

Varaa Van Halen -debyytti kirjastosta.
Varaa Van Halen -debyytti kirjastosta!

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Van Halen

1970-luku

Van Halen | Warner Bros. Records 1978
Van Halen II | 1979

1980-luku

Women And Children First | Warner Bros. Records 1980
Fair Warning | Warner Bros. Records 1981
Diver Down | Warner Bros. Records 1982
1984 [MCMLXXXIV] | Warner Bros. Records 1984
5150 | Warner Bros. Records 1986
OU812 | Warner Bros. Records 1988

1990-luku

For Unlawful Carnal Knowledge | Warner Bros. Records 1991
Balance | Warner Bros. Records 1995
Van Halen III | Warner Bros. Records 1998

2010-luku

A Different Kind Of Truth | Interscope Records 2012

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Read more about David Lee Roth • Read more about David Lee Roth | Finna.fi

Crazy From The Heat David Lee Roth , 359 pages | Ebury Press 2000

Read more about Eddie Van Halen • Lue lisää Eddie Van Halenista | Finna.fi

Guitar World Presents Van Halen – Eddie Van Halen In His Own Words toimittajat Jeff Kitts, Brad Tolinski & Harold Steinblatt, 202 pages | Music Content Developers 1997

Lue lisää Van Halenista ja Sammy Hagarista | Finna.fi

Red – sensuroimaton rock-elämäni Sammy Hagar & Joel Selvin & kääntäjä Asko Alanen, 280 sivua | Paasilinna 2011

Van Halen Rising – How A Southern California Backyard Party Band Saved Heavy Metal Greg Renoff, 472 pages | Ecw Press Canada 2015
The Van Halen Encyclopedia C. J. Chilvers, 425 pages | Writers Club Press 2001
Everybody Wants Some – The Van Halen Saga Ian Christe & kääntäjä Jorma-Veikko Sappinen, 368 sivua | Johnny Kniga 2008
Runnin’ With The Devil – A Backstage Pass To The Wild Times, Loud Rock, And The Down And Dirty Truth Behind The Making Of Van Halen Noel E. Monk & Joseph Layden, 342 pages | Dey St. / William Morrow 2017
Guitar Player – Legends of Guitar 1, 66 pages | GPI Publications 1984
The Mighty Van Halen Buzz Morison | Cherry Lane 1984
Van Halen Mark Phillips, 64 pages | Hollywood / Van Halen 1983
Shredders! The Oral History Of Speed Guitar Greg Prato, 382 pages | Jawbone 2017

Van Halen | Warner Bros. Records 1978.
Van Halen | Warner Bros. Records 1978
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.


Deep Purple: Whoosh! – loppu ei tullutkaan

Whoosh! | earMusic/Edel Germany 2020


Deep Purple: Whoosh! (2020).Deep Purple pohdiskeli Infinite-levynsä (2017) aikaan uransa lopettamista ja ilmoitti lähtevänsä viimeiselle pitkälle maailmankiertueelleen, The Long Goodbye -rundille. Albumi oli noiden ajatusten mukaisesti kuorrutettu lopun symboliikalla. Kannen ilmakuvassa jäänmurtaja on piirtänyt jäätikköön valtavan DP-kuvion, merkittävän jäljen, jonka kohtalona on tietysti ennen pitkää kadota jäljettömiin niin kuin kaikki ajan mittaan tekee. Sekin, että nimi ”Infinite” merkitsee äärettömyyttä, tuntuu viittaavan ajasta ikuisuuteen siirtymiseen, kaukaisuuteen katoamiseen.

Siihen oli hyvä lopett… WHOOSH!

Deep Purplen 21. studioalbumi Whoosh! huuhtoi lopunajan tunnelmat mennessään ihan niin kuin viimeinen raja ei olisi vielä edes näköpiirissä. Samalla se sai aiemman ”ostakaa ennen kuin loppuvat” -viestinnän vaikuttamaan halpamaiselta. Mutta jotakin Purplen jannujenkin kai on tehtävä, etenkin kun kulkutauti teki viimeisen maailmankiertueen edistämisestä mahdotonta. Näistä lähtökohdista Whoosh!:in on oltava hyvä levy, joka perustelee käänteen.

Whoosh! on Infiniten tavoin Bob Ezrinin tuottama albumi ja hengeltäänkin edeltäjänsä kaltainen. Tässä historian vaiheessa osapuolet tuntuvat sopivan yhteen saumattomasti. Legendaaristen harmaahapsien sessioissa syntyy lämpöistä, paineetonta ja yllättävän virkeää jytää, joka ei haasta eikä riivaa eikä myöskään flirttaile minkään vuoden 1975 jälkeen keksityn kanssa. Kun suutari pysyy lestissään, vaivaannuttavat hetket pysyvät minimissä. Helposti tästä nappaa tuleville keikoille lakisääteisen uuden biisin muinaisten klassikkojen sekaan. Muodon vuoksi.

Whoosh! ei tietenkään voi olla merkittävä levy yhtyeeltä, joka teki uraauurtavat teoksensa puoli vuosisataa sitten. Purplen albumidiskografiassa se tulee olemaan niin kutsuttua ”deep cut”-osastoa eli levy, jonka hyvillä puolilla vain tosifanit osaavat knoppailla. Kitara-kosketinvuoropuhelu ’Nothing At All’ ja muutamat muut kohdat huomauttavat Purplen roolista neoklassisen rockin ja powermetallin kummisetänä. Kokonaisuutena Whoosh! muistuttaa enemmän siitä, että hevikin (jos tämä sitä edes on) voi olla ilmavaa ja svengaavaa musiikkia. Ian Gillanin vahva ääni soi pakottomasti. Hän on Robert Plantin ohella veteraanisarjan rocklaulajien suuria selviytyjiä.

Whoosh! on tasokas albumi, ei missään tapauksessa mikään rimanalitus. Se sisältää elävää ja hengittävää rockia, mutta sen kohdalla on silti vaikeaa olla alentumatta ”Voi, kun Te olette vielä niin virkeä” -vanhuspuheeseen. Levyn roolina onkin osoittaa, ettei tämänkään riskiryhmän tarvitse lopettaa ainakaan siksi, etteikö homma yhä taittuisi. Seitsenkymppisten bändi on voimissaan ja vieläpä ilmeisen vapaa kireämpien aikojen paineista. Siinä Purplen uusin tuo mieleen Alice Cooperin nykytuotannon.

Tällä hetkellä Deep Purplen jäsenillä ei kuulemma ole erityisempiä eläköitymissuunnitelmia. Whoosh! panee miettimään ylipäänsä lopettamista ja sen ajoitusta. Rockissa, jossa nelikymppisyys on uusi nuoruus, se ei enää voi olla ikäkysymys. ”I can’t retire until I croak”, totesi The Rolling Stonesin Keith Richards kerran ja tarkoitti, että ideaalikohtalo on kuukahtaa romanttisesti lavalle kitaran kanssa. Hänen ei ole mikään pakko jatkaa soittamista enää päivääkään, eikä ole Deep Purplenkaan.

Siinäpä sen salaisuus ehkä onkin. Heidän ei tarvitse jättää päivätyötään päästäkseen tekemään sitä mitä oikeasti haluavat, ja se kuuluu musiikissa.

Ja ei, sitä ainoaa oikeaa Deep Purple -kitaristia Ritchie Blackmorea ei vieläkään ole ikävä, sillä yli neljännesvuosisadan bändissä soittanut uusi poika Steve Morse osaa kyllä asiansa.

Whoosh!
Ian Gillan – laulu
Roger Glover – bassokitara
Ian Paice – rummut
Steve Morse – kitara
Don Airey – kosketinsoittimet
Tuottaja: Bob Ezrin

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Deep Purple | kotisivu
Deep Purple | Facebook
Deep Purple | Instagram
Deep Purple | Twitter

Varaa Deep Purplen albumi Whoosh! kirjastosta.
Varaa Deep Purplen albumi Whoosh! kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Deep Purple

1960-luku

Shades Of Deep Purple | Parlophone/Tetragrammaton Records 1968
The Book Of Taliesyn | Harvest/Tetragrammaton Records 1968
Deep Purple | Harvest/Tetragrammaton Records 1969
Concerto For Group And Orchestra Deep Purple & The Royal Philharmonic Orchestra| Tetragrammaton Records 1969

1970-luku

Deep Purple In Rock | Harvest 1970
Fireball | Harvest 1971
Machine Head | Purple Records/ Warner Bros. Records 1972
Who Do We Think We Are | Purple Records/ Warner Bros. Records 1973
Burn | Purple Records/ Warner Bros. Records 1974
Stormbringer | Purple Records/ Warner Bros. Records 1974
Come Taste The Band | Purple Records/ Warner Bros. Records 1975

1980-luku

Perfect Strangers | Polydor/Mercury 1984
The House Of Blue Light | Polydor/Mercury 1987

1990-luku

Slaves And Masters | RCA 1990
The Battle Rages On… | RCA/BMG 1993
Purpendicular | BMG/RCA 1996
Abandon | EMI/Thames 1998

2000–2009

Bananas | EMI 2003
Rapture Of The Deep | Edel Records 2005

2010-luku

Now What?! | earMusic 2013
Infinite | earMusic 2017

2020-luku

Whoosh! | earMusic/Edel Germany 2020
Turning To Crime | earMusic/Edel Germany 2021

Jon Lord | Finna.fi

Gemini Suite Jon Lord & London Symphony Orchestra | Purple Records 1971
Windows | Purple Records/EMI Electrola 1974
Sarabande | Purple Records 1976
Before I Forget | Harvest 1982
Beyond The Notes | Capitol Records/EMI 2004
Concerto For Group And Orchestra | earMusic 2012

Paice • Ashton • Lord | Finna.fi

Malice In Wonderland | Polydor/Oyster 1976

Ian Gillan Band | Finna.fi

Child In Time | Polydor/Oyster 1976
Clear Air Turbulence | Island Records 1977
Scarabus | Island Records 1977
Live At The Budokan | Island Records 1978

Gillan | Finna.fi

Gillan | Eastworld 1978
Mr. Universe | Acrobat Records 1979
Glory Road | Virgin Records 1980
Double Trouble • live | Virgin Records 1981
Future Shock | Virgin Records 1981
Magic | Virgin Records 1982

Ian Gillan | Finna.fi

Accidentally On Purpose Ian Gillan & Roger Glover | Virgin Records 1988
Naked Thunder | Teldec 1990
Toolbox | EastWest 1991
Dreamcatcher | Ark 21 Records 1997
Gillan’s Inn | Immergent 2006
One Eye To Morocco | earMusic/Edel 2009

Roger Glover | Finna.fi

The Butterfly Ball And The Grasshopper’s Feast Roger Glover & Friends | 1974
Elements | Polydor 1978
Mask | Polydor/21 Records 1984
Accidentally On Purpose Ian Gillan & Roger Glover | Virgin Records 1988
If Life Was Easy Roger Glover & The Guilty Party | Ear Music/Edel Germany GmbH 2011

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Ian Gillanista ja Deep Purplesta | Finna.fi

Ian Gillan – Omaelämäkerta Ian Gillan & David Cohen & kääntäjä Nelli Iivanainen, 308 sivua | Minerva 2014

Lue lisää Ritchie Blackmoresta ja Deep Purplesta | Finna.fi

Musta ritari – Ritchie Blackmore Jerry Bloom & kääntäjä Yasir Gaily, 462 sivua | Like 2009

Lue lisää Deep Purplesta | Finna.fi

Deep Purple – Vuodet 1967–2006 Heikki Heino, 276 sivua | Pop-lehti 2006
Deep Purple – Highway Star – Ritchie Blackmoren vuodet 1968–1993 Mika Järvinen, 400 sivua | Johnny Kniga 2018
Smoke On The Water – Deep Purplen tarina Dave Thompson & kääntäjä Jere Saarainen, 402 sivua | Minerva 2013

Read more about Deep Purple | Finna.fi

Black Knight – Ritchie Blackmore Jerry Bloom, 390 pages | Omnibus Press 2006
Deep Purple – The Illustrated Biography Chris Charlesworth, 96 pages | Omnibus Press 1983
The Ultimate Music Guide – Deep Purple John Robinson & Nigel Williamson, 122 pages | Uncut/TI Media Limited 2018
Smoke On The Water – The Deep Purple Story Dave Thompson, 402 pages | ECW 2004

Read more about Ian Gillan | Finna.fi

Ian Gillan – The Autobiography Of Deep Purple’s Lead Singer Ian Gillan & David Cohen, 290 pages | Blake 1998

Deep Purple: Whoosh! (2020).
Deep Purple: Whoosh! (2020)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.