Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa

Comfort To Me | Rough Trade 2021

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me (2021).Amyl And The Sniffers on napannut nimensä amyylinitraatin päihdekäytöstä. Se jää mieleen, mutta ei kuvaa bändiä kovinkaan hyvin. Huumeen halpa ja hetkellinen humahdus on mitätön voima verrattuna Amyl And The Sniffersin hurjaan mutta hallittuun rockin, punkin, garagen ja hardcoren seokseen. Toisella albumilla Comfort To Me australialaisnelikko kuulostaa vahvemmalta kuin vuonna 2019 julkaistulla nimettömällä debyytillään, joka sekin oli todella hurmaava tapaus.

Melbournessa vuonna 2016 perustettu Amyl And The Sniffers kertoi aikoinaan kirjoittaneensa ja äänittäneensä ensimmäisen EP-levynsä Giddy Upin (2016) kaikki kappaleet vaivaisessa 12 tunnissa. Sitä on hiukan vaikea uskoa, mutta idean ytimen tunnistaa edelleen: Comfort To Me on peruselementeistä rakennettua rockia, jossa ei ole lainkaan ylimääräisiä koristuksia. Amyl And The Sniffersin rock on kuivempaa ja kiivaampaa kuin toisen australialaisen minimalistiryhmän, AC/DC:n, mutta yhtyeet on
kastettu samassa Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa.

Hertz. Ohjaaja: John Angus Stewart.

Dan Luscomben tuottamalla Comfort To Mellä Amyl And The Sniffersin polttoaine palaa entistä puhtaammin ja tehokkaammin. Kukin jäsen (laulaja Amy Taylor, rumpali Bryce Wilson, kitaristi Dec Martens ja basisti Fergus Romer) hoitaa osansa niin perusteellisesti, ettei heidän summaansa missään nimessä kannata ylittää. Mehevällä aussiaksentilla propagoivan Taylorin ääni ei ole enää yhtä heliuminen kuin alkuaikoina, mutta paasauksessa on yhä sarjakuvamaista villiyttä ja lavarunouden kiihkoa.

Levyllä on monta loistavaa livebiisiä. Paras niistä on erilaisuuden anthem ’Freaks To The Front’. Samaa klassista punktematiikkaa pöyhii ’Laughing’, joka lyriikoiltaan vertautuu Pelle Miljoona Oy:n klassikkoon ’Olen kaunis’. ’Choices’ on tamppaavaa kertosäettään lukuun ottamana silkkaa hardcorea. Sykähdyttävimmät bassokuviot löytyvät ’Hertzistä’ ja ’Maggotista’. ’Security’ rokkaa sen verran liimaisesti, että biisin lohkaiseminen videosingleksi on itsestään selvää. ’Guided By Angels’ kuulostaa siltä kuin Poly Styrene laulaisi Patti Smithin biisiä The Damned taustallaan.

Guided By Angels. Ohjaaja: John Angus Stewart.

Amyl And The Sniffers ei edes yritä salailla vaikutteitaan. Verrokkinimiä voisi heitellä paljonkin, mutta moiseen knoppailuun ei kannata ryhtyä. Bändi nimittäin onnistuu kuulostamaan paitsi tuliselta myös tuoreelta (mikä nyt sinänsä ei ole konstikaan tällä makuuhuonestudioiden kultakaudella – ei siihen tarvita kuin sitä, mitä liian monilta puuttuu, eli vimmaa ja vuorovaikutusta). Naisiin kohdistuvasta väkivallasta tehty ’Knifey’ on levyn koskettavin biisi, tämän bändin maailmassa melkeinpä balladi. Toinen herkkä hetki on ’No More Tears’, joka on tässä yhteydessä lähestulkoon popbiisi. Omassa sarjassaan on myös sarjatuli-rock’n’roll ’Don’t Need A Cunt Like You (To Love Me)’. Syvyyttä tuovat Amy Taylorin lyriikat, jotka ovat suorasanaisia mutta runollisia.

Security. Ohjaaja: John Angus Stewart.

Amyl And The Sniffers on samalla tavalla yhteisöllinen elämys kuin mosh pit rajulla rockkeikalla. Soittajien välillä on niin vahvaa kemiaa, että se puskee läpi kotikuuntelussakin. Onneksi Comfort To Me ilmestyy vasta nyt, kun keikoille taas pääsee. Tällaisen musiikin kuuleminen pandemian alussa olisi aiheuttanut kouristuksia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Amyl And The Sniffers | Facebook
Amyl And The Sniffers | Instagram

Amyl And The Sniffers
Amy Taylor – laulu
Bryce Wilson – rummut
Dec Martens – kitara
Fergus Romer – bassokitara

Levyhyllyt
Amyl And The Sniffers | Finna.fi

Amyl And The Sniffers | Rough Trade 2019
Comfort To Me | Rough Trade 2021

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Against Me! Transgender Dysphoria Blues – transnaisen tositarina
Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Rancid: …And Out Comes The Wolves – myöhempien aikojen punkklassikko
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Adverts: Crossing The Red Sea With The Adverts – uuden kulttuurin etulinjassa
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla

Lue lisää Amyl And The Sniffersistä | Soundi

Saa ärsyttää vapaasti Antti Luukkanen | Soundi 8/2021 • Sivut 36–37

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me (2021).
Amyl And The Sniffers: Comfort To Me (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Hurula: Jehova – blodet flyter klart

Hurula: Jehova (2020).Samma år som Hurula publicerade sitt första soloalbum målade han en tavla med sitt eget blod. Det blev med en gång klart att den tidigare punkaren inte saknar sinne för drama och överdrifter är inte heller ett problem för honom.

Robert Hurula, som är född 1979, verkade före sin solokarriär i Masshysteri och i The Vicious. År 2014 släppte han sin solodebut Vi är människorna våra föräldrar varnade oss för och EP:n Betongbarn. Mellan de följande albumen Vapen till dom hopplösa (2016) och Klass (2019) utkom EP:n Oss är allt (2018). Hans musik har inte förbisetts i Sverige: Hurula har fått flera Grammis-nomineringar och vunnit Grammispriser. Rötterna i punken ger näring åt hans rock med sin frispråkighet och passion.

Jehova är en lek med sorg och glädje. ’Vårdcentralen’ inleder skivan i en intensiv upplyftande stämning, men sångtexten handlar om minnen av barndomens trauman. I det till synes sorglösa avslutningsstycket ’Ikväll, ikväll’ avslöjas dolda ärr och hemlighållna smärtor. I ’Jehova’ tar Hurula till bristningsgränsen avstånd från gud, människan eller båda. En liknande känsla av ensamhet driver den akustiska ’Främlingar igen’. Den utblottades berättelse i ’Sjuk av kärlek’ är som lagd i Bruce Springsteens arbetarmiljö.

Hurulas mörkklingande gitarrock ligger inte väldigt långt från Kent, men Joakim Berg är som låtskrivare mera hoppfull än Robert Hurula och som kompositör är han mildare. De förenas av balansgången mellan hopp och förtvivlan. Sättet på vilket Hurula får det dystra och svåra att flyta under den emellanåt rentav soliga ytan och å andra sidan hur han lyckas smyga in hopp i en dyster komposition, som i ’Tro på er ruin’ är fantastiskt. En hela folkets favorit som Kent blir Hurula ändå inte, hans musik utstrålar ändå så pass mycket utanförskap. Hans attityd påminner mera om Thåström.

Det föregående albumet Klass var endimensionellare än Jehova. Också på det sjöng Hurula allvarliga självbiografiska berättelser, men han vågade inte urvattna dysterheten med sådant som upplyftande refränger. Jehova är inget glädjeutbrott, men lyser klarare, mer trösterik och mer nyanserad än sin med avsikt monotona föregångare. Skuggorna är fortfarande tillräckligt mörka för att vara inspirerande. Robert Hurula har karakteriserat låtskrivandet som traumabearbetning och sårbehandling.

Upphovsmannen till Jehova verkar vara en människa för vilken det inte är lätt eller ens möjligt att vara lycklig. Den blodmålade tavlan från år 2014 kom till som stöd för en kampanj mot spridningen av Hiv-viruset, men den ligger ändå inte långt från Hurulas sätt att uttrycka sig. Ofta känns det som att Hurula doppar spetsen av sin fjäderpenna i sina egna sår. Ibland är blodet mycket mörkt, ibland klarare.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Anna-Maria Malm, översättare

Hurula | Facebook
Hurula | Instagram
Masshysteri | Facebook

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Reservera Hurulas album Jehova från biblioteket.

Förhandsifylld samsökning i regionala bibliotek. Det går också att välja andra bibliotek.

Fråga bibliotekarien.

Levyhyllyt
The Vicious

The Vicious | Ny Våg Records/Cage Match Federation 2005
Alienated | Ny Våg Records/Cage Match Federation/Feral Ward 2006

Levyhyllyt
Masshysteri | Finna.fi

Vår del av stan | Ny Våg Records 2008
Masshysteri | Ny Våg Records/Feral Ward 2010

Levyhyllyt
Hurula | Finna.fi

2010-talet

Vi är människorna våra föräldrar varnade oss för | 2014
Betongbarn • EP | 2014
Vapen till dom hopplösa | Universal Music Group 2016
Oss är allt • EP | Universal Music AB 2018
Klass | Razzia/Family Tree Music 2019

2020-talet

Jehova | Razzia 2020

bob hund: Dödliga klassiker – klassens clown och primus [översättning på svenska]
bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus [på finska]
Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana [på finska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia [på finska]
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen [på finska]
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan [på finska]
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy [på finska]
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa

Read more about Swedish punk rock • Läs mera on svensk punk | Finna.fi

The encyclopedia of Swedish punk 1977–1987 • Biographies, Discographies, Members, Covers, Photos And Price Guide Peter Jandreus, 320 pages | Premium Publishing 2008

Hurula: Jehova (2020).
Hurula: Jehova (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana

Jehova | Razzia 2020

Hurula: Jehova (2020).Samana vuonna, jona Hurula julkaisi ensimmäisen soololevynsä, hän maalasi taulun omalla verellään. Tuli kerralla selväksi, että entiseltä punkkarilta ei puutu draaman tajua eikä yliampuminenkaan ole ongelma.

Vuonna 1979 syntynyt Robert Hurula vaikutti ennen soolouraansa Masshysterissa ja The Viciousissa. Vuonna 2014 hän julkaisi soolodebyyttinsä Vi är människorna våra föräldrar varnade oss förin sekä EP:n Betongbarn. Seuraavien albumien, Vapen till dom hopplösa (2016) ja Klass (2019), välissä kauppoihin tuli EP Oss är allt (2018). Musiikki ei ole jäänyt Ruotsissa huomiotta: Hurula on saanut Grammis-ehdokkuuksia tai -palkintoja jokaisen pitkäsoittonsa aikaan. Juuret ovat edelleen punkissa ja ravitsevat hänen rockiaan suorasanaisuudella ja kiihkeydellä.

Jehova on surun ja ilon leikkiä. ’Vårdcentralen’ aloittaa levyn kiivaan kohottavissa tunnelmissa, mutta sanoituksessa muistellaan lapsuuden traumaa. Näennäisen huolettomassa loppukappaleessa ’Ikväll, ikväll’ paljastetaan kätketyt arvet ja salatut tuskat. ’Jehovassa’ etäännytään jumalasta, ihmisestä tai molemmista murtumispisteeseen asti. Samankaltainen yksinäisyyden tuntu kuljettaa akustista ’Främlingar igeniä’. ’Sjuk av kärlek’ on kuin Bruce Springsteenin työläismiljööseen sijoitettu osattoman tarina. ’När molnen rullar in’ nostaa pöydälle univaikeudet, ahdistuksen, itseinhon ja tarvittavat lääkkeet.

Hurulan tummanpuhuva kitararock ei ole loputtoman kaukana Kentistä, mutta Joakim Berg on sanoittajana Robert Hurulaa toivorikkaampi ja säveltäjänä lempeämpi. Heitä yhdistää toivon ja epätoivon välillä tasapainottelu. Se, miten Hurula ohjaa kaiken synkän ja vaikean virtaamaan välillä jopa aurinkoisen pinnan alla ja toisaalta ujuttaa toivoa ’Tro pä er ruinin’ kaltaiseen synkkään sävellykseen, on upeaa. Kentin kaltaiseksi koko kansan lemmikiksi Hurulasta ei kuitenkaan ole, niin paljon toiseutta hänen musiikistaan huokuu. Asenteeltaan hän on lähempänä Thåströmiä.

Edellinen albumi Klass oli Jehovaa yksiulotteisempi. Silläkin Hurula lauloi vakavia omaelämäkerrallisia tarinoita, mutta ei raaskinut vesittää synkkyyttä kohottavien kertosäkeiden kaltaisilla kädenojennuksilla. Jehova ei ole mikään riemunpurskahdus, mutta säkenöi kirkkaampana, lohdullisempana ja sävykkäämpänä kuin tarkoituksellisen monotoninen edeltäjänsä. Varjot ovat yhä riittävän pitkiä ollakseen inspiroivia. Robert Hurula on luonnehtinut laulujen kirjoittamista trauman käsittelyksi ja haavan hoitamiseksi.

Jehovan tekijä kuulostaa ihmiseltä, jonka ei ole helppoa tai edes mahdollista olla onnellinen. Vuoden 2014 verellä maalatun taulun takana oli HIV-viruksen leviämistä vastaan taistelevan kampanjan tukeminen, mutta eipä se ollut muutenkaan kaukana Hurulan itseilmaisusta. Usein tuntuu, että Hurula kastaa sulkakynänsä kärkeä omiin haavoihinsa. Joskus veri on hyvin tummaa, joskus kirkkaampaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hurula | Facebook
Hurula | Instagram
Masshysteri | Facebook

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Hurulan albumi Jehova kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Vicious

The Vicious | Ny Våg Records/Cage Match Federation 2005
Alienated | Ny Våg Records/Cage Match Federation/Feral Ward 2006

Levyhyllyt
Masshysteri | Finna.fi

Vår del av stan | Ny Våg Records 2008
Masshysteri | Ny Våg Records/Feral Ward 2010

Levyhyllyt
Hurula | Finna.fi

2010-luku

Vi är människorna våra föräldrar varnade oss för | 2014
Betongbarn • EP | 2014
Vapen till dom hopplösa | Universal Music Group 2016
Oss är allt • EP | Universal Music AB 2018
Klass | Razzia/Family Tree Music 2019

2020-luku

Jehova | Razzia 2020

bob hund: Dödliga klassiker – klassens clown och primus [översättning på svenska]
bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Hurula: Jehova – blodet flyter klart [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – konst och stadionpop [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa

Read more about Swedish punk rock • Läs mera on svensk punk • Lue lisää ruotsalaisesta punk rockista | Finna.fi

The encyclopedia of Swedish punk 1977–1987 • Biographies, Discographies, Members, Covers, Photos And Price Guide  Peter Jandreus, 320 pages | Premium Publishing 2008

Hurula: Jehova (2020).
Hurula: Jehova (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma

Toisin sanoen | Evidence 2002

Mariska: Toisin sanoen (2002).Vuoden 2020 Vain elämää -kaudella joka kodin nimeksi noussut laulaja-lauluntekijä Mariska (Anna Maria Rahikainen, s. 1979) tuli alalle punkin kautta. Niissä piireissä liikkuminen johti punkyhtyeen jäsenyyteen, kun (sittemmin surmacorebändi Rytmihäiriöstä tuttu) Une Helo pyysi koulukaveriaan Mariskaa liittymään Oheisvasara-yhtyeen laulajaksi. Vasaranmerkki-seiskatuumaisella ilmestynyt, syksyllä 1998 äänitetty ’Ruma näytelmä’ on ensimmäinen julkaistu Mariskan kirjoittama biisi.

Punkmeininki jatkui Mariskan muutettua Englantiin opiskelemaan. Siellä hän liittyi Stratford Mercenariesiin, jonka laulajana toimi yksi anarkopunkin tunnetuimmista nimistä, Crass-bändin Steve Ignorant. Mariska soitti koskettimia muutamilla keikoilla ja (omien sanojensa mukaan ”ihan vähän”) myös vuonna 2000-julkaistulla Sense Of Solitude -albumilla. Hänen punkvuosistaan voi lukea lisää Ville Similän ja Mervi Vuorelan teoksesta Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015.

Mariskan tulevaisuuden kannalta merkittävintä hänen Englannin-kaudessaan ei ollut bändi eivätkä muinaiskreikan ja latinan opinnot vaan hänet ensimmäinen räppidemonsa. Mariskan kiinnostus räppäämiseen, hip-hop-kulttuuriin ja klubimusiikkiin syttyi Lontoossa. Siellä äänitetty demo sai suomalaisen musiikkialan innostumaan hänestä siinä määrin, että debyyttialbumi Toisin sanoen julkaistiin toukokuussa 2002.

Toisin sanoen ilmestyi keskelle suomirapin toisen aallon suurta nousukautta. Elastisen ja Iso-H:n Fintelligens oli jo ehtinyt osoittaa uuden suomenkielisen rapin voivan saavuttaa valtavirtamenestystä. Paleface, Seremoniamestari, Tulenkantajat ja monet muut korkkasivat uuden vuosituhannen ensialbumeillaan.

Toisin sanoen on ensimmäinen laajaa julkisuutta saanut naispuolisen suomalaisen rap-artistin levy ja sellaisena kulttuurisesti merkittävä julkaisu. Mariska ei ole (eikä ole väittänytkään olleensa) ensimmäinen suomalainen naispuolinen räppäri, mutta ensimmäinen tunnetuksi tullut hän kiistatta on. Hän toi suomiräppiin uudenlaista näkökulmaa, joka kuulosti miesvaltaisessa genressä todella raikkaalta.

Mariskassa oli paljon esikuvallisia piirteitä. Taitava sanankäyttäjä tuli alalle sävel ja sana edellä, ei halpoihin temppuihin turvautuen. Niin tehdessään hän viitoitti tietä sielunsiskoilleen: ”Ja mä osaan mun jutun teen sen omalla tyylillä / ei oo saumaa samaan jokaisella lyylillä / jotka pintaa näyttää levynkantensa täyttää / tupla-D:llä mutta tällä MC:llä / ei oo tarvetta myydä musiikkia perseellä / pystyn lauluni laulaa vaatteetkin päällä”. Levyn tunnetuin kappale ’Tarkasta tämä’ oli uuden, itsevarman tekijän ohjelmanjulistus. Taustat olivat enimmäkseen Jani ”Jayem” Saastamoisen käsialaa, mutta päähenkilö ei jäänyt epäselväksi.

Se, että Mariskasta tuli myöhemmin arvostettu sanoittaja, tuntuu Toisin sanoen -levyn äärellä täysin selvältä. Hän oli jo ensimmäisellä räppialbumillaan rytmisesti, lyyrisesti ja temaattisesti taitava tekstittäjä. ’Matematiikkaa’ ja ’Mistä sen tietäs’ ovat lauluja elämässä selviytymisestä. ’Vapauslaulu’ lauletaan oravanpyörän uuvuttaman ja viihteen hypnotisoiman zombikansalaisen äänellä. Seksuaalisesta ahdistelusta ja naisen alistamisesta kirjoitettu ’Balladi’ on yhtä paljon akustinen pop- kuin rapbiisi. Onnettoman rakkaustarinan kertova ’Michelle’ paljastaa (vuonna 2002) yllättävän käänteensä jo nimessään. Levyn kappaleista ainoastaan ’Hei mama’ on stereotyyppisen typerä uhoräppi.

Mariskan uraa määrittää se, ettei hän halua kahlita itseään genreen – ei sen enempää räppiin, punkiin kuin mihinkään muuhunkaan. Vuonna 2004 julkaistu Memento Mori oli vielä selkeästi raplevy, mutta Suden hetkellä (2005) Mariska lisäsi soundiinsa popelementtejä. Vuonna 2010 ensimmäisen albuminsa julkaisseen Mariska & Pahat Sudet -bändin iskelmä-, jazz- ja popvaikutteita yhdistellyt soundi ei ollut enää räppiä nähnytkään. Samana vuonna Mariska osallistui Tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailuun.

Matkalla Oheisvasarasta Vain elämää -ohjelmaan ei ole jäänyt epäilystä siitä, etteikö Mariska kokisi olevansa vapaa tekemään mitä huvittaa. Vuonna 2018 hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, lastenrunokokoelman nimeltä Määt ja Muut.

Toisin sanoen palasi kirjastoihin ja levykauppoihin vuonna 2020, kun Lipposen levy ja kasetti julkaisi sen uudelleen. Melkein kaksikymmentä vuotta julkaisunsa jälkeen se kuulostaa edelleen raikkaalta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mariska | Facebook
Mariska | Instagram

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa Mariska-albumi Toisin sanoen kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Mariska | Finna.fi

2000–2009

Toisin sanoen | Evidence 2002 • LP-uusintapainos Lipposen Levy ja Kasetti 2020
Memento mori | Evidence 2004
Suden hetki | Evidence 2005

2010-luku

Mariska & Pahat Sudet Mariska & Pahat Sudet | Fried Music/Sony Music/RCA 2010
Kukkurukuu Mariska & Pahat Sudet | Fried Music/Warner Music Finland/WEA 2012
Matador | Capitol Records 2016
Mariska | Johanna Kustannus 2019

2020-luku

Navidadii – arveluttavia joululauluja | Johanna Kustannus 2020

Vain elämää 11
[Mariska • Herra Ylppö • Arja Koriseva • Jannika B • Ressu Redford • Vesku Jokinen • Stig • Reino Nordin]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 11 – ensimmäinen kattaus • 2CD | Kaiku Recordings 2020
Vain elämää – kausi 11 – toinen kattaus • 2CD | Kaiku Recordings 2020

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Knipi ja menetysten kauneus
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back – muutoksen pitelemätön voima
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Radiopuhelimet: Saastan kaipuu – ihmisyyden intensiivisin taajuus
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää Mariskaa | Finna.fi

Määt ja Muut – runoja eläimistä ja ihmisistä Mariska & Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti, 53 sivua | Tammi 2018

Mariskan äänikirja ja e-kirja | Finna.fi

Määt ja Muut – runoja eläimistä ja ihmisistä Mariska & Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti CD | Tammi 2018

Lue lisää Mariskasta | Finna.fi

Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019
Katukulttuuri – nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa  toimittajat Mikko Salasuo & Janne Poikolainen & Pauli Komonen, 316 sivua | Nuorisotutkimusverkosto 2012
Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja  Paleface & Esa Salminen, 503 sivua | Like 2019
Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät  Paleface, 251 sivua | Like 2011
Riimi riimistä – suomalaisen hiphopmusiikin nousu ja uho Jani Mikkonen, 199 sivua | WSOY 2004 
Sanasta sanaan – suomalaisen räpin historia ja tärkeimmät biisit  Juuso Määttänen & Mikko Aaltonen & Mikko-Pekka Heikkinen & Jussi Lehmusvesi & Arttu Seppänen, 159 sivua | HS-Kirjat 2019
Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015 Mervi Vuorela, 604 sivua | Like 2015

Hiphop Suomessa – puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä  Venla Sykäri & Elina Westinen & Inka Rantakallio Dragana Cvetanović & Susanna Välimäki & Kirsikka Ruohonen & Kim Ramstedt & Mikko Mäkelä & Marko Ylitalo & Hanna Yli-Tepsa & Pete Nieminen & Tatu Tuominen & Jussi Sirviö & Antti-Ville Kärjä, 363 sivua | Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 2019

Mariska: Toisin sanoen (2002).
Mariska: Toisin sanoen (2002/2020)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Bad Religion: Against The Grain – vastarannankiisket ja digitaalikello

Against The Grain | Epitaph 1990

Bad Religion: Against The Grain (1990).Kuulin Bad Religionin tunnetuimman kappaleen ’21st Century Digital Boyn’ ensimmäisen kerran vuosikausiin, kun satuin räpläämään autoradiota juuri otollisella hetkellä. Kolmekymmentä vuotta vanha biisi, joka julkaistiin ensin Against The Grainilla (1990) ja sitten uutena versiona Stranger Than Fictionilla (1994) kuulosti ajankohtaisemmalta kuin koskaan.

Cause I’m a twenty-first century digital boy
I don’t know how to live but I got a lot of toys
My daddy’s a lazy middle-class intellectual
My mommy’s on Valium, so ineffectual
Ain’t life a mystery, yeah?

Tässä vaiheessa matkaa en enää tiedä, pitäisikö samaistua digitaalipoikaan, hänen isäänsä vai jopa äitiinsä, mutta sen tiedän, että biisin yhteiskuntakritiikki on muuttunut purevammaksi, kun maailma on digitalisoitunut ja ajankäyttö muuttunut. Kitaristilla ja Epitaph-yhtiön pomolla Brett Gurewitzilla tuskin oli ’21st Century Digital Boyta’ kirjoittaessaan juuri muuta digitaalista kuin rannekello, mutta hän tuli silti luoneeksi jotain, jota aika ei laimenna.

Kipakoista kompeista, kantaaottavuudesta, stemmalauluista ja melankolisesti jollotetuista melodioista omanlaisensa soundin luonut Bad Religion perustettiin Los Angelesissa vuonna 1980. Kuusi vuotta myöhemmin bändi oli ehtinyt hajota ja koota rivinsä, mutta vielä viidennellä albumillaankin Against The Grainilla Bad Religion koostui kolmesta perustajajäsenestä (kitaristi Gurewitz, laulaja Greg Graffin ja basisti Jay Bentley) ja rumpali Pete Finestonesta, joka hänkin oli vaikuttanut bändissä pitkään. Against The Grain on vahvasti bändilevy myös siinä, että se on yksi niistä harvoista Bad Religion -albumeista, joiden biisintekijätiedoista löytyy muitakin nimiä kuin Graffin ja Gurewitz.

Bad Religion on Against The Grainilla hyvin tunnistettavasti oma itsensä. Graffin läksyttää kaikkia kroonisesti pahoillaan olevan kuuloisena, ja melodiat ovat kansanlaulumaisia. Sovituksiin ei pääsääntöisesti ole löydetty (ja tuskin on haettukaan) mitään kovin kekseliästä, ja kokonaisuutena 17 biisin levy on aikamoinen pötkö. Koukkuja kappaleissa kuitenkin riittää, ja kun koko homma on hoidettu 35 minuutissa, ei siinä puutumaankaan pääse. Pienetkin muutokset yleisestä linjasta erottuvat. ’The Positive Aspect Of Negative Thinking’ päättyy yllättävään kompuroivaan rytinään, ja vinyylin a-puolen viimeinen biisi ’Faith Alone’ on Bad Religionin asteikolla balladi..

Against The Grain oli riippumaton julkaisu, jota ei mainostettu suurilla rahoilla, mutta sitä myytiin silti 100 000 kappaletta. Se oli yksi uuden aikakauden alun merkeistä. Punk ja vaihtoehtorock sukelsivat 1990-luvulla valtavirtaan jopa Amerikassa, ja myös Bad Religion teki levytyssopimuksen Atlantic Recordsin kanssa. Bändin kahdeksas albumi ja major label -debyytti Stranger Than Fiction myi Yhdysvalloissa yli puoli miljoonaa kappaletta. Sen se teki paitsi mahtavan markkinointikoneiston, myös ’21st Century Digital Boyn’ uuden version voimalla.

Bad Religionin tiukka levytystahti on alkanut osoittaa hidastumisen merkkejä vasta 2010-luvulla. Evoluutiobiologi-punkkari Greg Graffin on jatkanut järjen äänen käyttämistä paitsi musiikissa, myös akateemisella urallaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Bad Religion | kotisivu
Bad Religion | Facebook
Bad Religion | Instagram
Bad Religion | Twitter

Varaa Bad Religionin klassikko Against The Grain kirjastosta.
Varaa Bad Religionin klassikko Against The Grain kirjastosta!

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Bad Religion

1980-luku

How Could Hell Be Any Worse? | Epitaph Records 1982
Into The Unknown | Epitaph Records 1983
Suffer | Epitaph Records 1988
No Control | Epitaph Records 1989

1990-luku

Against The Grain | Epitaph Records 1990
Generator | Epitaph Records 1992
Recipe For Hate | Epitaph Records 1993
Stranger Than Fiction | Atlantic Records 1994
The Gray Race | Atlantic Records 1996
No Substance | Atlantic Records 1998

2000–2009

The New America | Atlantic Records 2000
The Process Of Belief | Epitaph Records 2002
The Empire Strikes First | Epitaph Records 2004
New Maps Of Hell | Epitaph Records 2007

2010-luku

The Dissent Of Man | Epitaph Records 2010
True North | Epitaph Records 2013
Age Of Unreason | Epitaph Records 2019

Greg Graffin | Finna.fi

American Lesion | Atlantic 1997
Cold As The Clay | Anti- 2006
Millport | Anti- 2017

Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Rancid: …And Out Come The Wolves – myöhempien aikojen punkklassikko
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu

Lue lisää | Finna.fi

Anarkia = evoluutio – Usko, tiede ja Bad Religion Greg Graffin & Steve Olson & kääntäjä Tarja Lipponen, 287 sivua | Like 2011

Bad Religion: Against The Grain (1990).
Bad Religion: Against The Grain (1990)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.