Talking Heads: 77 – tanssi kuin kukaan ei katselisi

Talking Heads: 77 | Sire Records 1977

Musiikkia esille kirjastossa

Talking Heads: 77 (1977).Legs McNeilin ja Gillian McCainin Please Kill Me – The Uncensored Oral History of Punk on hieno teos, mutta siinä on kummallinen puute: kirjassa ei kerrota Talking Headsista, vaikka bändi tuli sieltä mistä pitikin silloin kuin kuuluikin. Kaipa Talking Heads oli jossain määrin ulkopuolinen CBGB-ympyröissä 1970-luvun loppupuolella. Sillä ei ollut näyttävää imagoa niin kuin Ramonesilla ja New York Dollsilla ja siltä puuttui katu-uskottavuutta. Se oli liian hienostunut ja kummallinen ollakseen punk niin kuin Dead Boys. McNeil on joskus luonnehtinut bändin musiikkia ”juppivikinäksi”. Edes runonlaulaja Patti Smith ei aikoinaan ollut kiinnostunut juttelemaan ”taidekoulubändin” jäsenten kanssa, kun heidät hänelle esiteltiin.

Punk oli uuden aikakauden ääni, mutta Talking Heads oli edellä sitäkin aikaa. Se soitti vaihtoehtorockia, uutta aaltoa ja post-punkia jo ennen kuin sellaisista tyyleistä pystyi puhumaan. Kun kuuntelee laulaja-kitaristi David Byrnen, basisti Tina Weymouthin, rumpali Chris Frantzin ja kitaristi-kosketinsoittaja Jerry Harrisonin muodostaman kokoonpanon ensimmäistä albumia Talking Heads: 77, on melkeinpä mahdotonta hyväksyä sen ilmestyneen vuonna 1977. Siitä nimittäin on seiskaseiskapunk kaukana.

Psycho Killer.

Tarinan alkusanat kirjoitettiin vuonna 1973, kun Rhode Island School of Designissa opiskelleet Byrne ja Franz perustivat The Artistics -nimisen yhtyeen. Bändi hajosi seuraavana vuonna, ja Byrne muutti New Yorkiin. Franz ja hänen samaa koulua käynyt taidemaalarityttöystävänsä Weymouth muuttivat perässä muutamaa kuukautta myöhemmin. Samassa asunnossa majaillut kolmikko päätti perustaa uuden bändin, jossa bassoa soittaisi Weymouth. Hän ei ollut koskaan bassoon koskenutkaan, mutta otti soittimen nopeasti haltuun.

Suurin osa Talking Headsin debyytillä julkaistuista biiseistä kirjoitettiin bändin kimppakämpässä. Vähitellem musiikin taakse kehittyi myös ajatus. ”Meistä musiikin piti välittää modernia sanomaa siitä, että on tärkeää ottaa oma elämänsä haltuun”, Franz kertoo elämäkerrassaan. ”Ajatuksen siitä, että rocktähdet olisivat jotenkin tärkeämpiä kuin muut ihmiset, heitimme helvettiin.” Kaikenlaisia ulkoisia rocktähteyden merkkejä vältellyt yhtye oli siis sisimmässään hyvinkin punk, mutta piti tärkeänä myös sitä, että Talking Headsia olisi kivaa kuunnella. Nimensä se otti television puhuvista päistä, koska ne edustivat sisältöä, eivät toimintaa.

Tentative Decisions.

Kesäkuun viidentenä 1975 Talking Heads soitti ensimmäisen keikkansa Boweryn sittemmin legendaariseksi muodostuneessa läävässä CBGB:ssä Ramonesin lämmittelijänä. Muutaman keikan jälkeen levy-yhtiöt alkoivat kiinnostua. Bändi teki demon niin suuren Columbian kuin pienen Berserkley Recordsinkin piikkiin, ja sitten Sire Recordsin Seymour Stein tarjosi sille levytyssopimusta. Mogulin hämmästykseksi kolmikko kieltäytyi, koska ei omasta mielestään ollut vielä tarpeeksi hyvä levyttämään. Myös Lou Reed ja hänen managerinsa Jonny Podell tarjosivat tuotantodiiliä, mutta paperi jäi allekirjoittamatta, koska se olisi tehnyt tulevasta levystä tuottajien omaisuutta.

Lopulta, vuoden 1976 lopulla Talking Heads katsoi olevansa valmis. Se allekirjoitti levytyssopimuksen Sire Recordsin kanssa ja jätti päivätyönsä. Siinä vaiheessa The Modern Loversissa soittanut Jerry Harrison, joka oli tarkkaillut yhtyeen edesottamuksia jo jonkin aikaa, suostui liittymään bändiin. Tässä vaiheessa Talking Headsilla oli jo sen verran nimeä, että levydiilistä uutisoitiin musiikkimedioissa.

No Compassion.

Talking Heads: 77 äänitettiin pienessä Sundragon-studiossa tuottajien Tony Bongiovin ja Lance Quinnin sekä äänittäjä Ed Stasiumin kanssa. Stasium osoittautui ihanteelliseksi yhteistyökumppaniksi, mutta bändi ei ollut tyytyväinen Bongioviin, joka ei ollut erityisen kiinnostunut koko projektista eikä pitänyt Talking Headsin taiteellisuudesta eikä pyrkimyksestä arvaamattomien musiikillisten ratkaisujen tekemiseen. Herkkä Byrne ei suostunut laulamaan Bongiovin ollessa studiossa, joten hänen osuutensa äänitettiin nimellisen tuottajan ollessa poissa. Kitkasta huolimatta suurin osa levystä valmistui alle kahdessa viikossa. Se tehtiin valmiiksi, kun bändi palasi Amerikkaan Ramonesin kanssa tehdyltä Euroopan-kiertueelta.

Frantz kertoo elämäkerrassaan, että suurin osa Talking Headsin varhaistuotannosta on yhteistyön tulosta. Krediitteihin saakka tuo tieto on päässyt vain albumin ensimmäisen singlen kohdalla. ’Psycho Killer’, jonka Byrne, Frantz ja Weymouth olivat tehneet opiskeluaikoinaan, on heidän kaikkien aikojen ensimmäinen yhdessä kirjoittamansa kappale. Harva aloittaa biisinteon klassikolla, mutta tuo vangitseva biisi kasvoi yhdeksi Talking Headsin tunnetuimmista.

Don’t Worry About The Government.

’Psycho Killer’ erottui edukseen syyskuun puolivälissä 1977 julkaistulta albumilta, mutta ei suinkaan ollut lebyn ainoa helmi. Napakasti sykkivää ja kliseevapaata kitararockia, päättäväisiä temponvaihdoksia ja omalaatuisia laulumelodioita riitti kautta linjan. ’Tentative Decisionsin’ kulmikas funk ja marssirytminen kertosäe oli hurmannut jopa äkeän Lou Reedin, ja ’No Compassion’ groovasi bluesisti, kunnes alkoi hakata hermostuneesti vain palatakseen takaisin sielukkaaseen keinuntaan. Merkityksettömältä tuntui vain lyhykäinen välipala ’Who Is It?’

”En pystynyt juttelemaan ihmisten kanssa kasvokkain, joten nousin lavalle ja aloin kirkua, kiljua ja sätkiä”, David Byrne on sanonut. Hänen persoonallinen tyylinsä laulaa, sanoittaa ja olla sosiaalisissa tilanteissa sai osaselityksen vuosia myöhemmin, kun hän kertoi olevansa asperger-ihminen. Oireyhtymä saa kokemaan maailman vähän eri tavalla, joskin on mahdotonta sanoa, mikä musiikissa on seurausta tekijän persoonasta ja mikä ulkopuolisista vaikutteista. Vaikka Byrne on nimetty yhtyeen suureksi visionääriksi, mitä hän kaikessa omintakeisuudessaan onkin, debyyttialbumilta kuulee, miten ratkaisevan tärkeää Frantzin ja Weymouthin soitto oli soundin rakentamisessa. Samanhenkisen rytmiryhmän yhteispeli on niin toimivaa, että he ovat naimisissa vielä tänäkin päivänä.

Uh-Oh, Love Comes To Town.

Talking Headsin debyytti sai kriitikot pursottamaan hunajaa niin brittiläisten musiikkilehtien kuin The New York Timesin ja Rolling Stonenkin sivuille. Huikea myyntimenestys Talking Heads: 77 ei ollut, mutta sen vaikutuksen kuulee monissa myöhemmissä post-punk- ja taiderockbändeissä. Vaikka Talking Heads aikanaan sivuutettiin Please Kill Me’n sivuilla, se mainittiin kyllä kirjan takakansitekstissä, mikä varmasti kertoo jotakin jostakin.

Etäisinä hengenheimolaisina Talking Headsin alkutuotannolle voi pitää David Bowien saman aikakauden levyjä, Televisionia ja Richard Hell & The Voidoidsia, mutta sillä oli silti aivan oma soundi. Se teki kireää tanssimusiikkia spastisille liikehtijöille, jotka miettivät ihan liikaa osatakseen esittää mitään muuta kuin itseään.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Talking Heads | kotisivu
Talking Heads | Facebook
Talking Heads | Instagram

Talking Heads: 77
David Byrne – laulu, kitara
Chris Frantz – rummut
Martina Weymouth – bassokitara
Jerry Harrison – kitara, kosketinsoittimet, taustalaulu
Tuottajat: Tony Bongiovi, Lance Quinn & Talking Heads

Levyhyllyt
Talking Heads
Finna.fi

1970-luku

Talking Heads: 77 | Sire 1977 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
More Songs About Buildings And Food | Sire 1978 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
Fear Of Music | Sire 1979 • CD+DVD Sire/Rhino 2006

Kolme ensimmäistä Talking Heads -albumia: Talking Heads: 77 • More Songs About Buildings And Food • Fear Of Music. Kuva: Tuomas Pelttari
Kolme ensimmäistä Talking Heads -albumia: Talking Heads: 77More Songs About Buildings And FoodFear Of Music

1980-luku

Remain In Light | Sire 1980 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
The Name Of This Band Is Talking Heads • live • 2LP • kasetti | Sire 1982 • 2CD Sire/Warner Bros./Rhino 2004
Speaking In Tongues | Sire 1983 • CD+DVD Sire/Rhino 2006

Talking Heads 1980–1983: Remain In Light • The Name Of This Band Is Talking Heads • Speaking In Tongues. Kuva: Tuomas Pelttari
Talking Heads 1980–1983: Remain In LightThe Name Of This Band Is Talking HeadsSpeaking In Tongues

Stop Making Sense • live | EMI Records 1984 • CD EMI Records 1999
Little Creatures | Sire 1985 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
True Stories | Sire 1986 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
Naked | Sire 1988 • CD+DVD Sire/Rhino 2006

Boksit ja kokoelmat
Talking Heads
Finna.fi

Once In A Lifetime – The Best Of • LP • kasetti • CD • Minidisc | EMI 1992
Sand In The Vaseline – Popular Favorites • 3LP • 2CD | Sire 1992
Once In A Lifetime • 3CD+DVD | EMI/Rhino Records 2003
The Best Of Talking Heads • CD | Sire/Warner Bros./Rhino Records 2004
Brick • 8-DualDisc | Sire/Warner Bros./Rhino Records 2005

Levyhyllyt
The Heads
[Chris Frantz • Jerry Harrison • Tina Weymouth]
Finna.fi

No Talking Just Head • CD | MCA Records 1996 • CD Music On CD/Universal Music 2020

Levyhyllyt
David Byrne
Finna.fi

1980-luku

My Life In The Bush Of Ghosts ‎ Brian Eno + David Byrne • LP • kasetti • CD | Sire/EG/Polydor 1981 • CD-remaster Virgin 2006 • 2LP Nonesuch 2009
Songs From ”The Cathrine Wheel” • LP | Sire 1981
Music For The Knee Plays • LP • kasetti | ECM Records/ 1985 • CD+DVD Nonesuch 2007
Sounds From True Stories – Original Motion Picture Score David Byrne ja muita | EMI 1986
The Last Emperor – Original Motion Picture Soundtrack Ryuichi Sakamoto, David Byrne & Cong Su | Virgin 1987
Rei Momo | Luaka Bop/Warner Bros. Records/Sire 1989

1990-luku

The Forest • LP • kasetti • CD | Luaka Bop/Warner Bros. Records/Sire 1991
Uh-Oh • LP • kasetti • CD | Luaka Bop/Warner Bros. Records/Sire 1992
David Byrne • CD | Luaka Bop/Warner Bros. Records/Sire 1994
Feelings • CD • kasetti | Luaka Bop/Warner Bros. Records 1997

2000–2009

Look Into The Eyeball • CD • kasetti | Virgin/Luaka Bop 2001
Grown Backwards • CD | Nonesuch 2004 • 2LP Nonesuch 2019
Everything That Happens Will Happen Today David Byrne & Brian Eno • LP • CD • 2CD | Todomundo 2008

2010-luku

Here Lies Love David Byrne & Fatboy Slim • 2CD • 2CD+DVD | Nonesuch/Todomundo 2010
Love This Giant David Byrne & St. Vincent • LP • CD | 4AD/Todomundo 2012
Live At Carnegie Hall Caetano Veloso & David Byrne • live • CD | Nonesuch 2012
American Utopia • LP • CD | Nonesuch/Todomundo 2018
David Byrne’s American Utopia On Broadway – Original Cast Recording • 2LP • 2CD | Nonesuch/Todomundo 2019

Levyhyllyt
Jerry HarrisonThe Casual Gods
Finna.fi

The Red And The Black • LP • kasetti • CD | Sire 1981
Casual Gods Jerry Harrison • Casual Gods • LP • kasetti • CD | Sire/Fontana 1987
Walk On Water Jerry Harrison • Casual Gods • LP • kasetti • CD | Sire/Fontana 1990

Levyhyllyt
Tom Tom Club
[Tina Weymouth • Chris Frantz
+ Benjamin Armbrister • Adrian Belew • Monte Browne • Tyrone Downie • James Rizzi • Steven Stanley • Kendall Stubbs • Lani Weymouth • Laura Weymouth • Loric Weymouth]
Finna.fi

Tom Tom Club • LP • kasetti • CD | Sire 1981 • 2CD Deluxe Edition Universal-Island Records 2009
Close To The Bone • LP • kasetti | Sire/Island Records 1983 • 2CD Deluxe Edition Universal-Island Records 2009
Boom Boom Chi Boom Boom • LP • kasetti • CD | Fontana 1988 • Sire 1989
Dark Sneak Love Action • CD • kasetti | Sire/Reprise Records 1992
The Good The Bad And The Funky | Rykodisc/Tip Top Music 2000 • LP Nacional Records/Tip Top 2021

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa
Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
David Bowie: ★ Blackstar – jazzia ja rockia moderneimmilaan
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää Talking Headsista • Read more about Talking Heads
Finna.fi

Remain In Love – Talking Heads, Tom Tom Club, Tina Chris Frantz, 384 pages | St. Martin’s Press 2020 White Rabbit 2021
This Must Be The Place – The Adventures Of Talking Heads In The Twentieth Century  David Bowman, 406 pages | Harper Entertainment 2001
Stop Making Sense – A Film By Jonathan Demme And Talking Heads 16 sivua | Like 1987 
Talking Heads – A Biography Jerome Davis, 145 pages | Omnibus Press 1986
Talking Heads – The Band And Their Music David Gans | Avon Books 1985 Omnibus Press 1986
Talking Heads Miles, 48 pages | Omnibus Press 1981

Lue lisää David Byrnestä ja Talking Headsista • Read more about David Byrne and Talking Heads

David Byrne [American Originals] John Howell & photographs F-Stop Fitzgerald, 154 pages | Thunder’s Mouth Press 1992

Lue lisää punk rockista ja musiikkiklubista CBGB & OMFUG Read more about punk rock and CBGB & OMFUG
Finna.fi

CBGB & OMFUG – Thirty Years From The Home Of Underground Rock Introduction by Hilly Kristal & afterword by David Byrne, 164 pages | Harry N. Abrams 2005
Please Kill Me – Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004
Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor
Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk  Legs McNeil & Gillian McCain, 525 pages | Little, Brown 1996 • Abacus 1997
Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013

Talking Heads: Stop Making Sense (1984/1999).Konserttielokuva • Soundtrack
Talking Heads • Stop Making Sense
Finna.fi

Stop Making Sense – A Film By Jonathan Demme And Talking Heads Ohjaaja Jonathan Demme, 90 min. | VHS CMV/Castle 1990

Esitevihko

Stop Making Sense – A Film By Jonathan Demme And Talking Heads 16 sivua | Like 1987 

LP

Stop Making Sense | EMI Records 1984

CD

Stop Making Sense | EMI Records 1984 Special New Edition Talking Heads Tours/Talking Heads Films/EMI Records 1999

Talking Heads: 77 (1977).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Sarparanta: Takaisin merkitykseen – ajan henki haisee

Takaisin merkitykseen | Fullsteam 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Sarparanta: Takaisin merkitykseen (2021).Salossa joulukuussa 1996 perustettu No Shame erottui punkmassasta sillä, että laulaja-kitaristi Sampsa Sarparanta oli hyvä tekemään biisejä. Vuosien mittaan bändin musiikki synkentyi ja rankentui, mutta kalkkiviivoilla se alkoi osoittaa outoja hakemisen merkkejä. Vuonna 2014 julkaistulla kuudennella ja viimeisellä levyllä The Last Drop melkein puolet materiaalista oli suomenkielistä. Se tuntui englanniksi operoineen bändin kohdalla kummalliselta harhailulta, vaikka biisit sinänsä hyviä olivatkin.

Kielenvaihto alkoi käydä järkeen, kun bändi lopetti toimintansa ja laulaja-kitaristin ensimmäinen soolosingle, suomenkielinen ’Aavemaisemaa’ ilmestyi. Ehkäpä The Last Dropin englanninkielisiin biiseihin puristettiin varsinaisen No Shamen viimeiset pisarat, ja suomenkielinen osuus viitoitti tietä Sarparannan Takaisin merkitykseen -levylle. Oli miten oli, ’Jonossa seuraava’ ja ’Viimeinen kesä’ voisivat hyvin olla Sarparannan soololla tai ainakin kuulua keikkaohjelmistoon. Siinä mielessä Takaisin merkitykseen on loogista jatkoa Sampsa Sarparannan aiemmille tekemisille.

Aavemaisemaa. Ohjaajat: Juho Länsiharju ja Sampsa Sarparanta.

Sarparannasta voi puhua myös yhtyeenä. Se on No Shamen kaltainen kahden kitaran rockbändi, ja kitaristi Janne Tanskanen, rumpali Saska Ketonen ja basisti Olli Noroviita ovat olennainen osa sen sointia. Mitä tyyliin tulee, Takaisin merkitykseen ei ole punklevy vaan rockalbumi. Vuodet muuttavat ihmistä ja musiikki muuttuu tekijän mukana – ellei niin kävisi, elämästä ei jäisi paljoakaan käteen.

Takaisin merkitykseen on vilpittömästi Sampsa Sarparannan näköinen levy. Nämä biisit on kirjoittanut keski-ikäinen mies, joka diggaa Social Distortionista ja rockin klassisista laulaja-lauluntekijöistä eikä yhtään siitä, mihin ihmiskunta on menossa. Vaikka Sarparannalla on vahvaa taipumusta ankaran maailmantuskan ja rajun elämätuskan potemiseen, sävellyksissä on tasapuolisesti kirkkautta ja synkkyyttä. ’Tämä voisi olla paratiisi’, ’Rakkauslaulu’, ’Samat virheet’, ’Tanssi mun haudalla’ ja ’Tyytymätön mies’ soivat toiveikkain sävelin, loppulevy surullisemmin.

Rakkauslaulu. Video: Sampsa ja Tuisku Sarparanta.

Sana ”maailma” mainitaan seitsemässä biisissä kymmenestä ja siitä ne loputkin kertovat, nimittäin laulujen tekijän suhteesta maailmaan. Osapuolten välit ovat kaikkea muuta kuin ongelmattomat. Maailmassa on liikaa turhauttavia ja masentavia asioita sekä aivot tilttaamaan saavaa hälinää. Ahdistuneisuus ja unihäiriöt ovat tosiasia, samoin se, että kaikki muuttuu hallitsemattomasti ja aika hupenee. Kaunis ja riisuttu pianoballadi ’Ajan henki’ on kirjaimellinen todistus siitä, ettei Sarparannalla ole halua sopeutua zeitgeistiin. Se pätee myös musiikin muotoon. Ensimmäinen single ’Aavemaisemaa’ kellottaa melkein minuutin ennen kuin ensimmäinen säkeistö alkaa. ’Maailman pauhu’ puolestaan päättyy pitkään ja viipyilevään pianosoinnutteluun, joka saanee internet-ADHD:stä kärsivän hapuilemaan hiirtä.

Vaikka Sarparanta ei taatusti ole ongelmiensa kanssa yksin, Takaisin merkitykseen on kaikkein eniten kuva hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan. Merkityksellisyyden loputtomasta tavoittelusta kertova ’Yöhön pimeään’ on elämäntuskan tason avainlaulu. Maailmantuskan tasolla sitä on eeppinen ’Maailman pauhu’, joka on vähän kuin Seitsemän veljeksen Simeonin delirium-houre kuuhun lentämisestä, paitsi että unessa korkeuksiin kohotessaan Sarparanta ei näekään apokalyptista näkyä vaan maailman niin kauniina kuin se pohjimmiltaan on.

Juuri siksi Sarparanta ei ole valmis muuttumaan läpeensä kyyniseksi. ”Mä haluan uskoa ihmiseen, en halua katsoa eiliseen”, hän laulaa ’Maailman pauhussa’. ’Aavemaisemassa’ hän kieltäytyy antamasta periksi, ja ’Rakkauslaulussa’ hän lupaa rakkauden riittävän maailman likaiseen loppuun saakka. Levyn päätteeksi mies ohjeistaa hautajaistensa järjestelyä kuin sanoakseen, että ei tämä nyt niin kuolemanvakavaa ole. Akustinen ’Tanssi mun haudalla’ on kertosäkeessään vahvasti vaikuttunut Willie Dixonin ’Lightnin’ Bar Bluesista’, jonka suomalaiset tuntevat paremmin Hanoi Rocksin versiona.

Maailman pauhu.

Musiikki ei ole Sampsa Sarparannan ainoa itseilmaisun, tunnekuorman purkamisen ja kantaaottamisen kanava: hän on myös lahjakas taidemaalari. Toivoa kuitenkin sopii, ettei tämän loistavan rocklevyn seuraajaa tarvitse odotella vuositolkulla. Vaikka sillä lauletaan ikävistä jutuista, sen kuuntelemisesta tulee todella hyvä olo. Se on maailman hienoin taikatemppu se.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Sarparanta | kotisivu
Sarparanta | Facebook
Sarparanta | Instagram

Levyhyllyt
Sarparanta
Finna.fi

Takaisin merkitykseen | Fullsteam Records 2021

Levyhyllyt
No Shame
Finna.fi

Greed Is God | Straightedge Records/Warner Music Finland 1999
Schpunk | Straightedge Records 2001
Rebound For Glory • 2CD | Fullsteam Records/Hardbeat Records 2002
White Of Hope Turning Black | Fullsteam Records 2006
Ironing Day | Fullsteam Records/Rookie Records 2010
The Last Drop | Fullsteam Records 2014

Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu
Pää Kii: Pää Kii – suuri rock’n’roll -riemuvoitto
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Rancid: …And Out Come The Wolves – myöhempien aikojen punkklassikko
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää Sarparannasta
Soundi

Aika entinen ei koskaan palaa Antti Luukkanen | Soundi 9/2021 • Sivut 45–47

Sarparanta: Takaisin merkitykseen (2021).
Sarparanta: Takaisin merkitykseen (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa

Comfort To Me | Rough Trade 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me (2021).Amyl And The Sniffers on napannut nimensä amyylinitraatin päihdekäytöstä. Se jää mieleen, mutta ei kuvaa bändiä kovinkaan hyvin. Huumeen halpa ja hetkellinen humahdus on mitätön voima verrattuna Amyl And The Sniffersin hurjaan mutta hallittuun rockin, punkin, garagen ja hardcoren seokseen. Toisella albumilla Comfort To Me australialaisnelikko kuulostaa vahvemmalta kuin vuonna 2019 julkaistulla nimettömällä debyytillään, joka sekin oli todella hurmaava tapaus.

Melbournessa vuonna 2016 perustettu Amyl And The Sniffers kertoi aikoinaan kirjoittaneensa ja äänittäneensä ensimmäisen EP-levynsä Giddy Upin (2016) kaikki kappaleet vaivaisessa 12 tunnissa. Sitä on hiukan vaikea uskoa, mutta idean ytimen tunnistaa edelleen: Comfort To Me on peruselementeistä rakennettua rockia, jossa ei ole lainkaan ylimääräisiä koristuksia. Amyl And The Sniffersin rock on kuivempaa ja kiivaampaa kuin toisen australialaisen minimalistiryhmän, AC/DC:n, mutta yhtyeet on
kastettu samassa Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa.

Hertz. Ohjaaja: John Angus Stewart.

Dan Luscomben tuottamalla Comfort To Mellä Amyl And The Sniffersin polttoaine palaa entistä puhtaammin ja tehokkaammin. Kukin jäsen (laulaja Amy Taylor, rumpali Bryce Wilson, kitaristi Dec Martens ja basisti Fergus Romer) hoitaa osansa niin perusteellisesti, ettei heidän summaansa missään nimessä kannata ylittää. Mehevällä aussiaksentilla propagoivan Taylorin ääni ei ole enää yhtä heliuminen kuin alkuaikoina, mutta paasauksessa on yhä sarjakuvamaista villiyttä ja lavarunouden kiihkoa.

Levyllä on monta loistavaa livebiisiä. Paras niistä on erilaisuuden anthem ’Freaks To The Front’. Samaa klassista punktematiikkaa pöyhii ’Laughing’, joka lyriikoiltaan vertautuu Pelle Miljoona Oy:n klassikkoon ’Olen kaunis’. ’Choices’ on tamppaavaa kertosäettään lukuun ottamana silkkaa hardcorea. Sykähdyttävimmät bassokuviot löytyvät ’Hertzistä’ ja ’Maggotista’. ’Security’ rokkaa sen verran liimaisesti, että biisin lohkaiseminen videosingleksi on itsestään selvää. ’Guided By Angels’ kuulostaa siltä kuin Poly Styrene laulaisi Patti Smithin biisiä The Damned taustallaan.

Guided By Angels. Ohjaaja: John Angus Stewart.

Amyl And The Sniffers ei edes yritä salailla vaikutteitaan. Verrokkinimiä voisi heitellä paljonkin, mutta moiseen knoppailuun ei kannata ryhtyä. Bändi nimittäin onnistuu kuulostamaan paitsi tuliselta myös tuoreelta (mikä nyt sinänsä ei ole konstikaan tällä makuuhuonestudioiden kultakaudella – ei siihen tarvita kuin sitä, mitä liian monilta puuttuu, eli vimmaa ja vuorovaikutusta). Naisiin kohdistuvasta väkivallasta tehty ’Knifey’ on levyn koskettavin biisi, tämän bändin maailmassa melkeinpä balladi. Toinen herkkä hetki on ’No More Tears’, joka on tässä yhteydessä lähestulkoon popbiisi. Omassa sarjassaan on myös sarjatuli-rock’n’roll ’Don’t Need A Cunt Like You (To Love Me)’. Syvyyttä tuovat Amy Taylorin lyriikat, jotka ovat suorasanaisia mutta runollisia.

Security. Ohjaaja: John Angus Stewart.

Amyl And The Sniffers on samalla tavalla yhteisöllinen elämys kuin mosh pit rajulla rockkeikalla. Soittajien välillä on niin vahvaa kemiaa, että se puskee läpi kotikuuntelussakin. Onneksi Comfort To Me ilmestyy vasta nyt, kun keikoille taas pääsee. Tällaisen musiikin kuuleminen pandemian alussa olisi aiheuttanut kouristuksia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Amyl And The Sniffers | Facebook
Amyl And The Sniffers | Instagram

Amyl And The Sniffers
Amy Taylor – laulu
Bryce Wilson – rummut
Dec Martens – kitara
Fergus Romer – bassokitara

Levyhyllyt
Amyl And The Sniffers | Finna.fi

Amyl And The Sniffers | Rough Trade 2019
Comfort To Me | Rough Trade 2021

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Against Me! Transgender Dysphoria Blues – transnaisen tositarina
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko

Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Rancid: …And Out Comes The Wolves – myöhempien aikojen punkklassikko
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Adverts: Crossing The Red Sea With The Adverts – uuden kulttuurin etulinjassa
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla

Lue lisää Amyl And The Sniffersistä | Soundi

Saa ärsyttää vapaasti Antti Luukkanen | Soundi 8/2021 • Sivut 36–37

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me (2021).
Amyl And The Sniffers: Comfort To Me (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Hurula: Jehova – blodet flyter klart

Jehova | Razzia 2020

Svenskspråkiga artiklar • översättare Anna-Maria Malm
Om Hurulas album på finska
Lyft fram musik i biblioteket

Hurula: Jehova (2020).Samma år som Hurula publicerade sitt första soloalbum målade han en tavla med sitt eget blod. Det blev med en gång klart att den tidigare punkaren inte saknar sinne för drama och överdrifter är inte heller ett problem för honom.

Robert Hurula, som är född 1979, verkade före sin solokarriär i Masshysteri och i The Vicious. År 2014 släppte han sin solodebut Vi är människorna våra föräldrar varnade oss för och EP:n Betongbarn. Mellan de följande albumen Vapen till dom hopplösa (2016) och Klass (2019) utkom EP:n Oss är allt (2018). Hans musik har inte förbisetts i Sverige: Hurula har fått flera Grammis-nomineringar och vunnit Grammispriser. Rötterna i punken ger näring åt hans rock med sin frispråkighet och passion.

Jehova är en lek med sorg och glädje. ’Vårdcentralen’ inleder skivan i en intensiv upplyftande stämning, men sångtexten handlar om minnen av barndomens trauman. I det till synes sorglösa avslutningsstycket ’Ikväll, ikväll’ avslöjas dolda ärr och hemlighållna smärtor. I ’Jehova’ tar Hurula till bristningsgränsen avstånd från gud, människan eller båda. En liknande känsla av ensamhet driver den akustiska ’Främlingar igen’. Den utblottades berättelse i ’Sjuk av kärlek’ är som lagd i Bruce Springsteens arbetarmiljö.

Hurulas mörkklingande gitarrock ligger inte väldigt långt från Kent, men Joakim Berg är som låtskrivare mera hoppfull än Robert Hurula och som kompositör är han mildare. De förenas av balansgången mellan hopp och förtvivlan. Sättet på vilket Hurula får det dystra och svåra att flyta under den emellanåt rentav soliga ytan och å andra sidan hur han lyckas smyga in hopp i en dyster komposition, som i ’Tro på er ruin’ är fantastiskt. En hela folkets favorit som Kent blir Hurula ändå inte, hans musik utstrålar ändå så pass mycket utanförskap. Hans attityd påminner mera om Thåström.

Det föregående albumet Klass var endimensionellare än Jehova. Också på det sjöng Hurula allvarliga självbiografiska berättelser, men han vågade inte urvattna dysterheten med sådant som upplyftande refränger. Jehova är inget glädjeutbrott, men lyser klarare, mer trösterik och mer nyanserad än sin med avsikt monotona föregångare. Skuggorna är fortfarande tillräckligt mörka för att vara inspirerande. Robert Hurula har karakteriserat låtskrivandet som traumabearbetning och sårbehandling.

Upphovsmannen till Jehova verkar vara en människa för vilken det inte är lätt eller ens möjligt att vara lycklig. Den blodmålade tavlan från år 2014 kom till som stöd för en kampanj mot spridningen av Hiv-viruset, men den ligger ändå inte långt från Hurulas sätt att uttrycka sig. Ofta känns det som att Hurula doppar spetsen av sin fjäderpenna i sina egna sår. Ibland är blodet mycket mörkt, ibland klarare.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Anna-Maria Malm, översättare

Hurula | Facebook
Hurula | Instagram
Masshysteri | Facebook

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Reservera Hurulas album Jehova från biblioteket.

Förhandsifylld samsökning i regionala bibliotek. Det går också att välja andra bibliotek.

Fråga bibliotekarien.

Levyhyllyt
The Vicious

The Vicious | Ny Våg Records/Cage Match Federation 2005
Alienated | Ny Våg Records/Cage Match Federation/Feral Ward 2006

Levyhyllyt
Masshysteri | Finna.fi

Vår del av stan | Ny Våg Records 2008
Masshysteri | Ny Våg Records/Feral Ward 2010

Levyhyllyt
Hurula | Finna.fi

2010-talet

Vi är människorna våra föräldrar varnade oss för | 2014
Betongbarn • EP | 2014
Vapen till dom hopplösa | Universal Music Group 2016
Oss är allt • EP | Universal Music AB 2018
Klass | Razzia/Family Tree Music 2019

2020-talet

Jehova | Razzia 2020

bob hund: Dödliga klassiker – klassens clown och primus [översättning på svenska]
bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus [på finska]
Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana [på finska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia [på finska]
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen [på finska]
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan [på finska]
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy [på finska]
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – kyynelkaasua ja glitteriä [på finska]
Veronica MaggioOch som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – tårgas och glitter [översättning på svenska]

Read more about Swedish punk rock • Läs mera on svensk punk | Finna.fi

The encyclopedia of Swedish punk 1977–1987 • Biographies, Discographies, Members, Covers, Photos And Price Guide Peter Jandreus, 320 pages | Premium Publishing 2008

Hurula: Jehova (2020).
Hurula: Jehova (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana

Jehova | Razzia 2020

Hurulan albumista ruotsiksi
Musiikkia esille kirjastossa

Hurula: Jehova (2020).Samana vuonna, jona Hurula julkaisi ensimmäisen soololevynsä, hän maalasi taulun omalla verellään. Tuli kerralla selväksi, että entiseltä punkkarilta ei puutu draaman tajua eikä yliampuminenkaan ole ongelma.

Vuonna 1979 syntynyt Robert Hurula vaikutti ennen soolouraansa Masshysterissa ja The Viciousissa. Vuonna 2014 hän julkaisi soolodebyyttinsä Vi är människorna våra föräldrar varnade oss förin sekä EP:n Betongbarn. Seuraavien albumien, Vapen till dom hopplösa (2016) ja Klass (2019), välissä kauppoihin tuli EP Oss är allt (2018). Musiikki ei ole jäänyt Ruotsissa huomiotta: Hurula on saanut Grammis-ehdokkuuksia tai -palkintoja jokaisen pitkäsoittonsa aikaan. Juuret ovat edelleen punkissa ja ravitsevat hänen rockiaan suorasanaisuudella ja kiihkeydellä.

Jehova on surun ja ilon leikkiä. ’Vårdcentralen’ aloittaa levyn kiivaan kohottavissa tunnelmissa, mutta sanoituksessa muistellaan lapsuuden traumaa. Näennäisen huolettomassa loppukappaleessa ’Ikväll, ikväll’ paljastetaan kätketyt arvet ja salatut tuskat. ’Jehovassa’ etäännytään jumalasta, ihmisestä tai molemmista murtumispisteeseen asti. Samankaltainen yksinäisyyden tuntu kuljettaa akustista ’Främlingar igeniä’. ’Sjuk av kärlek’ on kuin Bruce Springsteenin työläismiljööseen sijoitettu osattoman tarina. ’När molnen rullar in’ nostaa pöydälle univaikeudet, ahdistuksen, itseinhon ja tarvittavat lääkkeet.

Hurulan tummanpuhuva kitararock ei ole loputtoman kaukana Kentistä, mutta Joakim Berg on sanoittajana Robert Hurulaa toivorikkaampi ja säveltäjänä lempeämpi. Heitä yhdistää toivon ja epätoivon välillä tasapainottelu. Se, miten Hurula ohjaa kaiken synkän ja vaikean virtaamaan välillä jopa aurinkoisen pinnan alla ja toisaalta ujuttaa toivoa ’Tro pä er ruinin’ kaltaiseen synkkään sävellykseen, on upeaa. Kentin kaltaiseksi koko kansan lemmikiksi Hurulasta ei kuitenkaan ole, niin paljon toiseutta hänen musiikistaan huokuu. Asenteeltaan hän on lähempänä Thåströmiä.

Edellinen albumi Klass oli Jehovaa yksiulotteisempi. Silläkin Hurula lauloi vakavia omaelämäkerrallisia tarinoita, mutta ei raaskinut vesittää synkkyyttä kohottavien kertosäkeiden kaltaisilla kädenojennuksilla. Jehova ei ole mikään riemunpurskahdus, mutta säkenöi kirkkaampana, lohdullisempana ja sävykkäämpänä kuin tarkoituksellisen monotoninen edeltäjänsä. Varjot ovat yhä riittävän pitkiä ollakseen inspiroivia. Robert Hurula on luonnehtinut laulujen kirjoittamista trauman käsittelyksi ja haavan hoitamiseksi.

Jehovan tekijä kuulostaa ihmiseltä, jonka ei ole helppoa tai edes mahdollista olla onnellinen. Vuoden 2014 verellä maalatun taulun takana oli HIV-viruksen leviämistä vastaan taistelevan kampanjan tukeminen, mutta eipä se ollut muutenkaan kaukana Hurulan itseilmaisusta. Usein tuntuu, että Hurula kastaa sulkakynänsä kärkeä omiin haavoihinsa. Joskus veri on hyvin tummaa, joskus kirkkaampaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hurula | Facebook
Hurula | Instagram
Masshysteri | Facebook

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Hurulan albumi Jehova kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Vicious

The Vicious | Ny Våg Records/Cage Match Federation 2005
Alienated | Ny Våg Records/Cage Match Federation/Feral Ward 2006

Levyhyllyt
Masshysteri | Finna.fi

Vår del av stan | Ny Våg Records 2008
Masshysteri | Ny Våg Records/Feral Ward 2010

Levyhyllyt
Hurula | Finna.fi

2010-luku

Vi är människorna våra föräldrar varnade oss för | 2014
Betongbarn • EP | 2014
Vapen till dom hopplösa | Universal Music Group 2016
Oss är allt • EP | Universal Music AB 2018
Klass | Razzia/Family Tree Music 2019

2020-luku

Jehova | Razzia 2020

bob hund: Dödliga klassiker – klassens clown och primus [översättning på svenska]
bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Hurula: Jehova – blodet flyter klart [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – konst och stadionpop [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – kyynelkaasua ja glitteriä
Veronica MaggioOch som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – tårgas och glitter [översättning på svenska]

Read more about Swedish punk rock • Läs mera on svensk punk • Lue lisää ruotsalaisesta punk rockista | Finna.fi

The encyclopedia of Swedish punk 1977–1987 • Biographies, Discographies, Members, Covers, Photos And Price Guide  Peter Jandreus, 320 pages | Premium Publishing 2008

Hurula: Jehova (2020).
Hurula: Jehova (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.