Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta – suosion lakipiste

En blekt blondins hjärta | The Record Station 1991

Musiikkia esille kirjastossa

Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta (1991).Jälkikäteen katsoen Eva Dahlgrenin 1980-luku oli kipuamista kohti vuotta 1991. 

Ruotsalainen laulaja-lauluntekijä ja muusikko julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 1978 ja vaihtoi folkahtavan ja laulelmallisen soundin popimpaan ja rockimpaan tyyliin heti 1980-luvun alussa. Sen jälkeen hänen asemansa vahvistui albumi albumilta, kunnes suosion lakipiste löytyi En blekt blondins hjärta -levyn kohdalta vuonna 1991. Se oli hänen kahdeksas levynsä ja suurin menestyksensä. 

Vem tänder stjärnorna

Keväällä 1991 Polar Studiosissa äänitetty En blekt blondins hjärta on Anders Glenmarkin tuottama albumi. Dahlgren (s. 1961) sävelsi ja sanoitti sen lähes kokonaan yksin – ainoastaan ’Allting om igen’ -kappaleen krediiteissä on muidenkin nimiä. Sävellykset ovat hillittyjä ja levyn yleissoundi suuri, luonnollinen ja kaikuisa. Musiikin kulmat on hiottu pyöreiksi niin, ettei teräviä särmiä juuri ole. Dahlgren oli kolmekymppinen En blekt blondins hjärtan ilmestyessä, ja aikuisen tekemältä levyltä se kuulostaakin.

Röyhkeästi nimetty ’Jag är Gud’ aloittaa albumin kepeissä, ylevissä tunnelmissa ja on yksi levyn vahvimmista sävellyksistä. ’Kanske för minnenas skullin’ folk rockissa on jotakin hypnoottista, ja hiljaisimmillaan En blekt blondins hjärta on ’Guldlockissa’. Joidenkin kappaleiden, kuten ’Vem tänder stjärnornan’ ja ’Allting on igenin’ rumpusoundit ovat ajassa kiinni, mutta toisaalta erilaiset tuotantoratkaisut tekevät levystä vivahteikkaamman. ’Blå hjärtäns blues’ erottuu joukosta melkeinpä suomalaisella surumielisyydellään, mutta muuten kokonaisuus on turhan tasainen. Dahlgrenin draama on hyvin vähäeleistä. 

Gunga mej

Eva Dahlgrenin sanoituksia tutkinut Hillevi Ganetz pitää En blekt blondins hjärtaa artistin surumielisimpänä albumina. Dahlgren itse puolestaan samaistaa musiikin tunnelman siihen, mitä maailmassa 1990-luvun taitteessa muuten tapahtui: muurit murtuivat ja länsimainen demokratia näytti valtaavan yhä enemmän alaa. Hänelle En blekt blondins hjärta edustaa toivoa, valoa ja uutta alkua. Kaikkein alleviivatuinta tämä tematiikka on kappaleessa ’Drömmarna och muren’.

En blekt blondins hjärta vaikuttaa artistin muuta tuotantoa merkittävämmältä tietenkin myös siksi, että se oli Eva Dahlgrenin suuri läpimurto. Se toi hänelle viisi Grammis-palkintoa ja myi yli puoli miljoonaa kappaletta. Seuraavana vuonna sen kappaleista julkaistiin englanninkielisiä versioita siinä toivossa, että se, mikä toimi ruotsiksi ruotsissa, toimisi muuallakin. Kuten tavallista, näin ei käynyt. Eva Dahlgren -niminen kansainvälinen albumi jäi kuriositeetiksi.

Jag är Gud

En blekt blondins hjärtan jälkeen Dahlgren hölläsi levytystahtiaan huomattavasti. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana hän on julkaissut alle kymmenen uutta studioalbumia. Uusin niistä on vuonna 2020 julkaistu Evalution. Syksyllä 2022 Dahlgren tekee teemakiertueen, jolla En blekt blondins hjärta kuullaan kokonaisuudessaan. Hän konsertoi syys-lokakuun vaihteessa Helsingissä ja Turussa. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Eva Dahlgren | kotisivu
Eva Dahlgren | Instagram
Eva Dahlgren | Twitter

Levyhyllyt
Eva Dahlgren
Finna.fi

1970-luku

Finns det nån som bryr sig om | GlenDisc 1978 & 1979

Eva Dahlgren 1984: kokoelma-albumi Känn mej ja Ett fönster mot gatan. Kuva: Tuomas Pelttari
Eva Dahlgren 1984: kokoelma-albumi Känn mej ja Ett fönster mot gatan.

1980-luku

Eva Dahlgren | GlenDisc 1980
För väntan | CBS/Epic 1981
Tvillingskäl | GlenDisc 1982
Ett fönster mot gatan | Polar Music International AB 1984
Ung och stolt | The Record Station 1987
Fria världen 1.989 • LP • CD | The Record Station 1989

Eva Dahlgren 1987–1991: studioalbumit Ung och stolt, Fria världen 1.989 ja En blekt blondins hjärta. Kuva: Tuomas Pelttari
Eva Dahlgren 1987–1991: studioalbumit Ung och stolt, Fria världen 1.989 ja En blekt blondins hjärta.

1990-luku

En blekt blondins hjärta • LP • CD | The Record Station 1991
Eva Dahlgren [mest av En blekt blondins hjärta] • på engelska • englanninkielinen versio | Ariola/The Record Station 1992
Jag vill se min älskade komma från det vilda Eva Dahlgren • Anders Hillborg • Esa-Pekka SalonenSveriges Radios Symfoniorkester • CD | The Record Station 1995
Lai lai • CD | Anderson Records 1999
Lalalivelive • CD • DVD-A | Anderson Records 1999

2000–2009

Snö • CD | EMI Music Sweden 2005
Petroleum och tång • CD | EMI Music Sweden 2007
Himlen är inget tak Eva Dahlgren & Peter Jöbacklive • 2CD | EMI Music Sweden AB/Capitol Records 2008

2010-luku

Jag sjunger ljuset • LP • CD | Sony Music/Years Of Charlotte 2016
Jag vill ju bara vara fri • 12″ EP | Sony Music/Years Of Charlotte 2018

2020-luku

Evalution • LP • CD | Sony Music/Years Of Charlotte/Härvor Music 2020

Buddaboys
[Eva Dahlgren • Mija Folkesson • Greta Folkesson]
Finna.fi

Lost Peoples Area | Anderson Records 2003 • Puuttuu Spotifysta

Soundtrack
Eri esittäjiä

Musik ur filmen G Eva Dahlgren & Freestyle & Barn & Nürnberg 47 & Nasa & Intro | GlenDisc 1983 • Puuttuu Spotifysta

Kokoelmalevyt
Eva Dahlgren
Finna.fi

Känn mej • LP | GlenDisc 1984
För minnenas skull 1978–1992 • 2LP • 2CD | The Record Station 1992
Ängeln i rummet – kauneimmat laulut • CD | BMG Finland 2004
En blekt blondins ballader 1980–2005 • CD | Sony BMG 2007
Original Album Classics [För väntan • Ung och stolt • Fria världen 1.989 • En blekt blondins hjärta • Jag vill se min älskade komma från det vilda] • 5CD | The Record Station/Sony BMG Music Entertainment (Sweden) 2008
3 Original Album Classics [För väntan • Fria världen 1.989 • En blekt blondins hjärta] • 3CD | Sony Music Entertainment 2009
Tid – Urval av sånger 1980 till nu • 2CD • 3CD | EMI Music Sweden 2012

Nuottikokoelma
Eva Dahlgren
Finna.fi

1978–1992 • Sångerna från En blekt blondins hjärta och För minnenas skull Eva Dahlgren, 77 sidor | Air Music Scandinavia 1992

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Hurula: Jehova – blodet flyter klart [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Kent: Hagnesta Hill – aikansa ajaton kuva
KentTigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen

Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – kyynelkaasua ja glitteriä
Veronica MaggioOch som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – tårgas och glitter [översättning på svenska]

Lue lisää Eva Dahlgrenista
Finna.fi

Kuinka lähestyä puuta Eva Dahlgren & kääntäjä Ulla Lempinen & laulutekstien kääntäjä Tiina Ohinmaa, 235 sivua | WSOY 2006

Läs mera om Eva Dahlgren
Finna.fi

Hur man närmar sig ett träd Eva Dahlgren, 222 sidor | Piratförlaget 2005 & 2006
För att röra vid ett hjärta – sångtexter 1975–1999 Eva Dahlgren, 163 sidor | Wahlström & Widstrand 2000

Lastenkirjat
[Eva Dahlgren • Pål Jansson • Ulla Lempinen]
Finna.fi

Lasse & Urmas – puudelitähdet Eva Dahlgren & kuvittaja Pål Jansson & kääntäjä Ulla Lempinen, 83 sivua | WSOY 2006
Lasse & Urmas – Täti Luun salaisuus Eva Dahlgren & kuvittaja Pål Jansson & kääntäjä Ulla Lempinen, 155 sivua | WSOY 2004
Lasse & Urmas – pennut pinteessä Eva Dahlgren & kuvittaja Pål Jansson & kääntäjä Ulla Lempinen, 155 sivua | WSOY 2005

Barnböcker
[Eva Dahlgren • Pål Jansson]
Finna.fi

Lars & Urban och pudelstjärnorna Eva Dahlgren & illustrationer av Pål Jansson, 90 sidor | Piratförlaget 2001 • [Ny utg.] 112 sidor | Piratförlaget 2005
Lars & Urban – faster Los hemlighet Eva Dahlgren & illustrationer av Pål Jansson | Piratförlaget 2003
Lars & Urban – valparna tar över Eva Dahlgren & illustrationer av Pål Jansson, 181 sidor | Piratförlaget 2004
Tanten och Ödlan Eva Dahlgren & illustrationer av Pål Jansson, 181 sidor | Piratförlaget 2007

En blekt blondins hjärta
Spotify

Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta (1991).
Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta (1991)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.



Little Steven: Voice Of America – ihmistenvälisestä yhteydestä

Voice Of America | EMI America/Capitol 1984

Musiikkia esille kirjastossa

Little Steven: Voice Of America (1984).Little Steven Van Zandtin (s. 1950) toinen sooloalbumi julkaistiin Bruce Springsteenin ison levyn varjossa. Voice Of America ilmestyi kesäkuussa 1984 vain kaksi viikkoa Born In The U.S.A.-albumin jälkeen. Van Zandt oli eronnut Springsteenin The E Street Bandista aiemmin samana vuonna.

Little Stevenin viisi ensimmäistä soololevyä olivat poliittisia teemalevyjä, jotka tarkastelivat yhteiskuntaa eri näkökulmista. Men Without Womenilla (1982) keskiössä oli yksilö, Voice Of Americalla suku ja perhe, Freedom – No Compromisella (1987) valtio, Revolutionilla (1989) talous ja Born Again Savagella (1999) uskonto.

Out Of The Darkness.

Little Stevenin levyillä ei ollut Springsteenin ’Dancing In The Darkin’ kaltaisia sykähdyttäviä lemmenlauluja vaan poliittisia biisejä. Hän ei tarjonnut kuulijoille pakopaikkaa vaan kriittisiä näkökulmia karuun todellisuuteen.

Siinä missä Men Without Womenilla soi torvisovituksilla koristeltu rhythm & blues, Voice Of America oli rocklevy, jonka nimikappale herätteli kansalaisia huomaamaan, millaista vahinkoa reaganilainen ulkopolitiikka teki amerikkalaisille perheille sen sijaan, että hallinto olisi korjannut maan sisäisiä ongelmia.

Somebody’s country, somebody’s war,
nobody knows just what they’re fighting for
Somebody’s baby dressed in black,
there’s a war at home but he ain’t never coming back
,

Van Zandt lauloi ’Justicessa’.

”Jotkin kantani eivät ole muuttuneet, kuten vaatimus siitä, että hoitaisimme maansisäiset sotamme ensin ja alkaisimme kohdella mustia sekä latino- ja alkuperäisväestöön kuuluvia vähemmistöjä oikeudenmukaisesti”, hän sanoo elämäkerrassaan.

Checkpoint Charlie.

Toisin kuin monet muut amerikkalaiset, Van Zandt oli nähnyt maailmaa. Voice Of American temaattisessa ytimessä oli lempeä ’Checkpoint Charlie’, joka lainasi nimensä Berliinin muuriin puhkaistulta rajanylityspaikalta. Idän ja lännen väliin oli poliittisella päätöksellä pystytetty seinä jakamaan maailma kahtia.

’Los Desaparecidos (The Disappeared Ones)’ kertoi siitä, miten Latinalaisen Amerikan diktatuureissa ihminen saattoi kadota, mikäli ilmaisi väärän mielipiteen esimerkiksi omista työoloistaan. Amerikkaan tämä liittyi siten, että Yhdysvallat tuki noiden maiden tyranneja.

”’Los Desaparecidos’ on paitsi yksi lempibiiseistäni myös yksi suosikkiäänityksistäni. [Bob] Clearmountain teki todella hyvää työtä miksauksessa”, Van Zandt kertoo kirjassaan.

Los Desaparecidos (The Disappeared Ones).

Van Zandtin musiikki ei ollut pelkästään kriittistä. Hän itse pitää tuotantonsa kantavana ajatuksena sitä, että kaikkien ihmisten välillä on yhteys. Voice Of Americalla tämä nousee esiin varsinkin Puolan solidaarisuusliikkeestä inspiroituneessa reggaebiisissä ’Solidarity’ sekä kohottavassa ’Out Of The Darknessissa’. Sooloartistina hän ei nostanut epäkohtia esiin voidakseen valittaa niistä vaan sysätäkseen käyntiin positiivista kehitystä.

Vaikeiden asioiden käsittely oli joskus hankalaa. Kirjassaan Van Zandt kertoo tuijottaneensa reggaekappaleen ’I Am A Patriot (And The River Opens For The Righteous)’ nimeä kokonaisen vuoden ennen kuin teki biisin: ”Tiesin, että aikoisin tulevilla töilläni kritisoida valtiovaltaa melko ankarasti, mutta halusin tehdä selväksi, että ajatukseni kumpuaisivat lojaaliudesta maan perustajien ihanteisiin ja uskomukseen siitä, että Yhdysvaltojen kehitys on edelleen kesken.”

I Am A Patriot – Live 1984

Voice Of America menestyi Little Stevenin soololevyistä parhaiten. Se kävi Yhdysvalloissa Billboardin listalla sijalla 55 ja esimerkiksi Norjassa albumilistan kuudentena. Suurensuurten hittien sijasta hän sai osakseen arvostusta. Muun muassa Jackson Browne ja Eddie Vedder ovat versioineet ’I Am A Patriot (And The River Opens For The Righteous)’ -biisin.

1990-luvulla Little Steven liittyi takaisin The E Street Bandiin ja tuli tunnetuksi myös näyttelijänä. Loistavassa The Sopranos-sarjassa Van Zandtilla oli iso rooli Silvio Dantena, New Jerseyn mafian yrmeänä consiglierena. Lilyhammer-sarjassa hän näytteli samoin ottein pohjoismaihin paennutta mafiosoa Frank ”The Fixer” Taglianoa. Van Zandt on myös tehnyt pitkään radio-ohjelmaa nimeltä Little Steven’s Underground Garage.

Little Stevenin kiinnostava omaelämäkerta Unrequited Infatuations ilmestyi vuonna 2021. Minerva julkaisi sen suomeksi nimellä Soulfire! – Minun tarinani. Käännöksenkin teksti kuulostaa päähenkilöltään, mutta alkuteoksen hassuja virheitä olisi saanut korjata. Kaikkihan me tiedämme, ettei Sami Yaffan nimi ole Sammy Jaffa ja ettei Not Fakin’ It ollut Michael Monroen ensimmäinen sooloalbumi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Stevie Van Zandt | Facebook
Stevie Van Zandt | Instagram
Stevie Van Zandt | Twitter

Levyhyllyt
Little Steven
Finna.fi

1980-luku

Men Without Women  Little Steven & The Disciples Of Soul | EMI America/Capitol 1982  
Voice Of America | EMI America 1984
Sun City Artists United Against Apartheid [Little Steven & Arthur Baker ja vierailijoita] | Manhattan Records 1985
Freedom – No Compromise | EMI 1987
Revolution | RCA/BMG Music 1989

1990-luku

Born Again Savage | Renegade Nation 1999
Greatest Hits | EMI Svenska 1999

2010-luku

Soulfire | Wicked Cool Records 2017
Soulfire Live! Little Steven & The Disciples Of Soul | 2018
Summer Of Sorcery Little Steven & The Disciples Of Soul | Wicked Cool Records/UMe 2019

2020-luku

Summer Of Sorcery Live At The Beacon Theatre Little Steven & The Disciples Of Soul • 3CD | Wicked Cool Records/UMe 2021
Macca To Mecca! Live At The Cavern Club, Liverpool Little Steven & The Disciples Of Soul • CD+DVD | Wicked Cool Records/UMe 2021

Soundtrack
Little Steven And The Interstellar Jazz Renegades
Finna.fi

Lilyhammer The Score Volume 1 – Jazz Little Steven And The Interstellar Jazz Renegades | Wicked Cool Records 2019
Lilyhammer The Score Volume 2 – Folk, Rock, Rio, Bits And Pieces Little Steven And The Interstellar Jazz Renegades | Wicked Cool Records 2019

Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta

Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators: 4 – rock’n’roll-synergiaa
Smack On You – avain kulttisuosioon
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Willie Nelson: Teatro – kuiskauksia vuosien takaa

Van Zandtin elämäkertakirja Soulfire! on varattavissa kirjastoista. Teoksen ovat kääntäneet suomen kielelle Juuso Arvassalo ja Jere Saarainen. Kuva: Minerva Kustannus
Van Zandtin elämäkertakirja Soulfire! on varattavissa kirjastoista. Teoksen ovat kääntäneet suomen kielelle Juuso Arvassalo ja Jere Saarainen. Kuva: Minerva Kustannus

Lue lisää Little Stevenistä
Finna.fi

Soulfire! Minun tarinani | Stevie Van Zandt & toimittaja Ben Greenman & kääntäjät Juuso Arvassalo & Jere Saarainen, 543 sivua | Minerva Kustannus Oy 2021

Read more about Little Steven
Finna.fi

Unrequited Infatuations – Odyssey Of A Rock And Roll Consigliere (A Cautionary Tale)  Stevie Van Zandt & edited by Ben Greenman, 403 pages | White Rabbit 2021

Little Steven: Voice Of America (1984).
Little Steven: Voice Of America (1984)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.


Suzanne Vega – metropolin uusi tähti

Osa 1 • 1985–1992

Osa 2 • lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä • 1996–2022
Musiikkia esille kirjastossa

Suzanne Vega: Suzanne Vega (1985).Suzanne Vega syntyi Kalifornian Santa Monicassa 1959, mutta muutti äitinsä mukana New Yorkiin jo taaperona. Ja juuri New Yorkin identiteetti itärannikon vähän boheemina, aina coolina kulttuurimetropolina leimaakin Vegan taiteilijapersoonaa ja varsinkin varhaista imagoa. Hän sai jo koululaisena ja opiskelijana rasteja oleellisiin ruutuihin: opiskeli high schoolissa nykytanssia, suoritti college-tutkinnon englanninkielisestä kirjallisuudesta, esiintyi Greenwich Villagen folk-klubeilla. Harjaantui omien laulujen tekemisessä, kunnes oli valmis julkaisemaan nimettömän debyyttialbuminsa, heti ison A&M Recordsin kautta, vuonna 1985. 

Uusi folk-sukupolvi oli nousemassa ja Vegasta tuli sen johtotähti. Steve Addabbo ja Patti Smithin kakkosmiehenä tunnettu Lenny Kaye tuottivat esikoisen, joka esitteli maailmalle laulaja-lauluntekijägenren eri aikakausista ammentavan tulokkaan. Vega leikittelee Dylanin tyyliin kirjallisuuteen, populaarikulttuuriin ja historialliseen kuvastoon viittaavilla metaforilla, mutta kaihtaa yhteiskunnallista ja kohdistaa katseen peiliin ja sisäänpäin. Se taas periytyy 1970-luvun singer-songwritereilta, mutta kuulaasta ja kliinistä tuotannosta ja artistin stailauksesta alkaen kyseessä on 80-luvun versio aiheesta. Sitä paitsi viileä, ulkopuolelta havainnoiva neworkilaisuus kuuluu Vegan lauluissa siinä kuin kalifornialaishenkinen narsismi edeltävän sukupolven. 

Suzanne Vega oli siis esillepanonsa puolesta juuri oikea artisti juuri oikeaan aikaan, mutta modernia klassikkoa hänestä ei toki olisi tullut ilman todella vahvoja lauluja heti debyytillä. Suosituimmaksi nousi videollakin ryyditetty ’Marlene On The Wall’, jossa leffaikoni Marlene Dietrichin kuva seurailee seinältä nuoren naisen levotonta ihmissuhde-elämää. Kiistatta näkökulma, jollaista kukaan muu ei ollut yrittänyt tai ainakaan sellaisen käytössä näin hyvin onnistunut.

Marlene On The Wall.

Vielä syvemälle metaforamaailmaan sukeltaa loistava ’The Queen And The Soldier’, jonka pseudokeskiaikainen tarina taitaa sittenkin olla allegoria rakkaussuhteeseen sitoutumisen vaikeudesta sekin. Tosin hyvän dylanistisen folklaulun tapaan se jättää kuulijalle paljon tulkinnanvapauksia.

The Queen And The Soldier.

Kolmas hieno esimerkki Vegan mietitystä laulunkirjoittamisesta on omistushalun ja -himon epäkonservatiiviseksi ja elegantiksi allegoriaksi pukeva tyynen toteava ’Undertow’:

Debyyttialbumi toi Vegalle merkittävää kaupallista menestystä varsinkin Britanniassa, jossa se myi platinaa. Yksi osoitus artistin noususta kulttuuriseen eturintamaan on ’Left Of Center’ -kappaleen julkaisu singlenä ajanhenkeä määrittäneen Pretty In Pink -nuorisoelokuvan suositulta soundtrackilta 1986. Vierailijakreditiin saa brittiläinen uuden aallon artisti Joe Jackson, joka soittaa pianoa. Syrjäytyneen tai syrjityn tarkkailijanuoren perspektiiviä kuvastava biisi on oleellinen lenkki Vegan varhaisten pop-klassikoiden ketjussa.

Left Of Center.

Suzanne Vegan näkyvyys ja kulttuurinen merkitys olivat suurimmillaan kakkosalbumi Solitude Standingin ilmestyttyä 1987. Edelleen Addabbon ja Kayen tuottama levy myi platinaa sekä USA:ssa että briteissä, ja mitä Suomeen tulee, yksi osoitus artistin ajanhengenmukaisuudesta saatiin seuraavana vuonna, kun Hector mainitsi hänet nimeltä Varjot ja lakanat -albuminsa klassikkokappaleessa Seinästä seinään. Siinä Vega profiloidaan musiikiksi, jota yksin asuva nuorehko töissäkäyvä nainen kuuntelee. 

Solitude Standingia avitti listoilla MTV:llä runsaasti soinut singlebiisi ’Luka’, jonka kepeä nostattavuus saattoi ensikuulemalta hämärtää tekstin rankkaa aihetta: rikkinäistä perhettä ja lapsen kohtaamaa väkivaltaa. Rooliin kirjoitettu minä-muotoinen laulu onkin irtiotto Vegan omakohtaisemmalta tuntuvista pohdinnoista.

Luka.

Muutenkin Vega pyrki laventamaan taiteilijakuvaansa ja siinä onnistuikin. Kakkosalbumi on edeltäjäänsä jossain määrin isommaksi tuotettu ja musiikillisesti monipuolisempi. New Yorkin monikulttuuriset katunäkymät asettuvat monen laulun taustamaisemaksi. Hieno ja kunnianhimoiseksi pienoisteokseksi kasvava esimerkki on myöhemmän elokuvasäveltäjä Anton Sankon kanssa työstetty ’Ironbound / Fancy Poultry’.

Ironbound / Fancy Poultry.

Kuitenkin levyn ja koko Vegan uran tunnetuimmaksi kappaleeksi päätyi sen accapella-sovituksena aloittava ’Tom’s Diner’, artistin jo 80-luvun alussa tekemä tuokiokuva, jossa kertoja juo aamukahviaan otsikonmukaisessa todellisessa kahvilassa, lukee sanomalehteä ja seuraa näennäisen merkityksettömiä tapahtumia ympärillään. Vähin elein vangitseva täysosuma ei säestyksettömässä muodossaan (tai Solitude Standingin lopuksi kuultavana instrumentaaliversiona) ollut varsinaista hittiainesta, mutta vuonna 1990 brittiläinen tuottajaduo DNA iski lauluraidan taustalle silloin muodikkaan hiphopahtavan biitin. Luvatta klubikäyttöön tehty remix sai Vegan ja levy-yhtiön hyväksynnän ja nousi brittikakkoseksi ja jenkkivitoseksi. ’Tom’s Diner’ meemiytyi jopa siinä määrin, että sen eri versioista pystyttiin seuraavana vuonna koostamaan kokonainen täyspitkä, Tom’s Album.

Suzanne Vega ft. DNA: Tom’s Diner.

Niin ikään vuonna 1990 Vega julkaisi kolmannen albuminsa Days Of Open Hand. Levyä on yleensä pidetty pettymyksenä ja ainakin myyntilukujensa puolesta se sitä varmasti olikin. Anton Sanko oli nyt vaihtunut tuottajaksi (artistin itsensä ohella), mutta musiikillisesti tai sanoituksellisesti levy ei merkitse irtiottoa. Mitenkään huono se ei kuitenkaan ole, ehkä se vain ilmestyi hankalaan saumaan. Päätöskappale ’Pilgrimage’ on hyvä esimerkki albumin hieman introverteistä vahvuuksista.

Pilgrimage.

Vegan uralla kyseessä on kuitenkin murroskohta. Mahdollisesti ’Tom’s Diner’ -remixin menestyskin on houkuttanut häntä uusiin musiikkimaisemiin. Kenties modernin folklaulajan tie tuntui loppuun kuljetulta. Pian aviomieheksikin päätyneen tuottaja Mitchell Froomin tapaaminen lienee vaikuttanut asioihin myös. Vuoden 1992 albumilla 99.9 F° sinänsä melko perinteisten laulujen taustalle on lisättyny koneiden kolinaa ja kolketta, industrialia läheneviä soundeja, aika uraauurtavaakin ysärin taidepoppia.

Levystä ei tullut isoa kaupallista menestystä, mutta trendien vaihtuessa Vegan vanhalla linjallakaan olisi ollut vaikea sellaista saavuttaa. Sen sijaan 99.9 F°:stä tuli yksi artistin suurimmista arvostelumenestyksistä ja se voitaneen lukea klassikoksi. Näennäisesti eripariset elementit toimivat mainiosti yhteen, mikä kertoo Vegan ja Froomin pelisilmästä ja luovan yhteistyön toimivuudesta. Jotkut soundit pyörivät nykykuuntelussa vanhentuneisuuden rajalla, mutta pysyvät kuitenkin sen paremmalla puolella. 

’Blood Makes Noise’ on hyvä esimerkki levyn kokeellisemmasta laidasta. Tosin tuotannollisten innovaatioiden alla on lähes lastenloru, joka nyt vain sattuu kertomaan jostakin paniikkikohtauksen tapaisesta. 

Blood Makes Noise.

Vastaavasti loistava ’In Liverpool’ on sovitukseltaan vain hieman päivitettyä ”klassista Vegaa”, jossa fragmentti aikaa ja paikkaa lavenee historiallisia kerroksia sisältäväksi värikkääksi visioksi ja vie mielenmaisemaltaan Vegan kertojan New Yorkista tälle puolen Atlanttia. Artistin koko uran parhaita biisejä.

In Liverpool.

Vuonna 1992 Suzanne Vega oli isoa kaupallista nostetta maistanut ja kulttisuosioon vakiintunut innovatiivinen lauluntekijä, jonka uralla tuntui käynnistyneen uusi, lupaava vaihe. Välttämättä kaikkia tuolloin syntyneitä odotuksia hän ei koskaan lunastanut ja myös levytystahti hidastui selvästi, mutta kuuntelemisen arvoista diskografiaa löytyy vielä artikkeliparin toisen osan tarpeiksi

Niko Peltonen

Suzanne Vega | kotisivu
Suzanne Vega | Facebook
Suzanne Vega | Instagram
Suzanne Vega | Twitter

Suzanne Vegan 1985 julkaistun debyyttialbumin ja kakkoslevyn Solitude Standing välillä julkaistiin single 'Left Of Center'. Yhdessä Joe Jacksonin kanssa tehty levytys on mukana elokuvan Pretty In Pink (1986) soundtracklevyllä. Kuva: Tuomas Pelttari
Suzanne Vegan 1985 julkaistun debyyttialbumin ja kakkoslevyn Solitude Standing välillä julkaistiin single ’Left Of Center’. Yhdessä Joe Jacksonin kanssa tehty levytys on mukana elokuvan Pretty In Pink (1986) soundtracklevyllä.

Levyhyllyt
Suzanne Vega
Finna.fi

1980-luku

Suzanne Vega | A&M Records 1985
Live In London 1986 | A&M Records 1986
Solitude Standing | A&M Records 1987

1990-luku

Days Of Open Hand | A&M Records 1990
Tom’s Album Eri esittäjiä | A&M Records 1991
99.9 F° | A&M Records 1992
Nine Objects Of Desire | A&M Records 1996

Suzanne Vegan albumit Days Of Open Hand ja 99.9 F° julkaistiin 1990-1992. Vega vieraili kiertueella 
Tour Of Open Hand myös Helsingin Kulttuuritalolla.
Vegan albumit Days Of Open Hand ja 99.9 F° julkaistiin 1990–1992. Vega vieraili kiertueella Tour Of Open Hand myös Helsingin Kulttuuritalolla.

2000–2009

Songs In Red And Gray | A&M Records 2001
Beauty & Crime | Blue Note Records 2007

2010-luku

Close-Up Vol. 1 • Love Songs | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 2 • People & Places | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 3 • States Of Being | Amanuensis Productions 2011
Close-Up Vol. 4 • Songs Of Family | Amanuensis Productions 2012
Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles | Amanuensis/Cooking Vinyl 2014
Lover, Beloved: Songs From An Evening With Carson McCullers | Amanuensis Productions 2016

2020-luku

An Evening Of New York Songs And Stories • live | Cooking Vinyl/Amanuensis 2020

Boksit ja kokoelmat
Suzanne Vega
Finna.fi

Tried And True – The Best Of Suzanne Vega • CD | A&M 1998
Retrospective – The Best Of Suzanne Vega • CD • 2CD+DVD | A&M 2003
Close-Up Series • 5CD+DVD | 2014 & 2020 • 4LP Cooking Vinyl 2022

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: A Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Pekka Streng – kohti unen maata
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Suzanne Vega – lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Suzanne Vegaa • Further reading on Suzanne Vega
Finna.fi

Bullet In Flight – Songs Suzanne Vega & foreword Philip Glass, 79 pages | Omnibus 1990
The Passionate Eye – The Collected Writing Of Suzanne Vega, 280 pages | Avon Books 1999

Lue lisää Suzanne Vegasta • Read more about Suzanne Vega
Finna.fi

Hymn To Her – Women Musicians Talk Karen O’Brien, 243 pages | Virago Press 1995
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 467 pages | Seal Press 1992 • Blanford 1993
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll • Expanded Second Edition Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 516 pages | Seal Press 2002
Rebellinnen – die Geschichte der Frauen in der Rockmusik Gillian Gaar & übersetzt von Heike Brühl, 462 sivua | Argument 1994

Lue lisää Suzanne Vegan Close-Up -levyistä ja urasta A&M Recordsin ja Blue Note Recordsin jälkeen
Super Deluxe Edition

Close Up with Suzanne Vega – The SDE Interview Paul Sinclair | Super Deluxe Edition • 25.3.2022

Nuotit
Suzanne Vega
Finna.fi

Songbook – A Collection Of Songs From The Albums Suzanne Vega & Solitude Standing, 79 sivua | Wise 1987
The Authentic Guitar Style Of Suzanne Vega, 56 sivua | Cherry Lane 1988
Solitude Standing | Cherry Lane 1990
Days Of Open Hand | Cherry Lane 1990

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Radiopuhelimet – paluu pohjoiseen

Radiopuhelimet • Osa 1

Artikkeliparin ensimmäisessä osassa käsitellään rockyhtye Radiopuhelimien tuotantoa vuosilta 1987–1993
Radiopuhelimet Osa 2 – varmaa hapuilua
Musiikkia esille kirjastossa

Radiopuhelimet: Rokkiräjähdys (1988).Ennen Radiopuhelimia oli Kansanturvamusiikkikomissio, oululaisen hardcore-punk -skenen merkkinimi, joka julkaisi vuodet 1983–86 kattaneen toimintansa aikana yhden albumin 666 sekä joitakin pikkulevyjä. KTMK oli varhaisessa vaiheessa propagoimassa outoa pohjoista meteliä yhdeksi suomalaisen rockmaiseman kestäväksi kliseeksi.

Volyymi oli kova ja kitarat piikikkäällä säröllä, mutta suoraviivaisen punkin sijaan ammennettiin post punkista, taiderockista, funkista ja jopa free jazzista. Tekstit eivät kertoneet siitä, miten vaikeaa nuorilla periferioissa on, vaan ammensivat surrealismin ja absurdismin monitaiteellisesta perinnöstä.

Ennen KTMK:ta olivat Terveet Kädet, heidän jälkeensä mm. CMX ja YUP. Ja Radiopuhelimet, johon Kansanturvamusiikkikomissiosta siirtyivät vuonna 1986 rumpali Jyrki Raatikainen ja kitaristi Jarno Mällinen. Uudeksi laulajaksi löytyi Jyrki ”J.A.” Mäki ja näin vakiintui Radiopuhelimia näihin päiviin asti luotsannut ydinkolmikko, joka on vastuussa sävellys- ja sanoitustyöstä.

Kakkoskitaristin ja basistin paikalla on vuosikymmenten mittaan tapahtunut pari miehistönvaihdosta. Aluksi näitä toimia hoitivat Jukka Kangas ja Mika Hautamäki, vuonna 1989 basistiksi tuli Eero Korhonen ja vuonna 1993 virassa edelleen toimiva Antti Annunen. Kun kakkoskitaristi vaihtui vuonna 1996 Esa ”Katz” Nissiin, syntyi Radiopuhelimien edelleen toimiva kokoonpano. 

Radiopuhelimet 2.2.2012. Kuva: Jaani Föhr
Radiopuhelimet 2.2.2012. Kuva: Jaani Föhr

Yhtyeen musiikin julkaisemista varten perustettiin Bad Vugum -levy-yhtiö, josta sitten johtohahmonsa Kari Heikosen luotsaamana kehkeytyi yksi suomalaisen rockin keskeisistä kulttilabeleista. Toimintansa se aloitti Radiopuhelimien EP-levyillä Sinappia ja ketsuppia (1987) ja Tyhjä on täysi (1988). Pikkulevyt ovat malliesimerkkejä aikakauden maakuntien outolintujen adrenaliinipurkauksista, jotka olivat täydessä oppositiossa valtavirran rocktrendeihin. Provinssien eksentrikoista Radiopuhelimet ydinkuulijakuntansa löysikin. Hurmahenkisten sekoilukeikkojen maine levisi jo varhain.

Tällaisilla yhtyeillä tuppaa olemaan varhaisia klassikoita, jotka ovat tietyn fanijoukon mielestä parasta bändin koskaan tekemää. Puhelimien ensi-EP:t sisältävät kunnon iskusävelmän per levy: ’Seiväsmiehen paluu’ ja ’Säälimättömän ovela mies’ herättävät edelleen hysteriaa keikoilla soidessaan.

Seiväsmiehen paluu.

EP-levyjen jälkeen Radiopuhelimet siirtyi muutamaksi vuodeksi ja levyksi isommille yhtiöille: ensin Eurosille, sitten Spiritille. Bändi nousi aikansa suomalaisen outoilurockin eturintamaan, merkittävää kilpailuakaan ei 90-luvun taitteessa vielä ollut. Debyyttialbumi Rokkiräjähdys (1988) kävi jopa albumilistalla. 

Melko suoraviivaisella levyllä Puhelimien ilmaisu ei kukoista vielä täydessä loistossaan, mutta paahdon, funk-nitkutuksen ja älykkäiden tekstien perustriangeli hahmottuu jo. Punkbändin tyypillinen positio on tietysti esimerkiksi natsismin vastustaminen, mutta jokin sellainen raita kuin ’1933’ ohessa todistaa fiktiokirjoittajan mielikuvituksesta, kyvystä aiheen estetisointiin ja analysointiin. 

1933.

Yleisellä tasolla ja viitaten myös Puhelimien live-esiintymisiin on todettava, että Mäen fyysinen, maskuliininen läsnäolo yhdistettynä hänen ja Mällisen sivaltavan kriittisiin teksteihin ja keikoilla läpi vuosikymmenten vallinneeseen turvallisen yhdessäolon tunnelmaan hahmottanee jotain kaikkein olennaisinta yhtyeen musiikissa. Se on tarjonnut useillekin kuuntelijasukupolville – taustasta riippumatta – mahdollisuuden vajota alkuihmistasoiseen sekoiluun ilman, että tunne ihmisyyden puolella olemisesta olisi siitä koskaan kärsinyt. 

Radiopuhelimien musiikissa, teksteissä ja esiintymisessä on ollut ankaran humanismin pohjavire: paskanpuhumista ei siedetä, mutta paskanpuhujankin ihmisyys analysoidaan ja ymmärretään. Tämä kehystyy usein ”pohjoissuomalaiseksi vittumaisuudeksi”, ja voi toki ollakin, ettei tällainen yhtye olisi voinut tulla muualta kuin Oulusta. 

Radiopuhelimet: K.O. (1990).Yhtyeen varhainen merkkiteos on toinen täyspitkä K.O. (1990), joka on monen tosifanin suosikki ja juuri se täystyrmäys, johon nimen nyrkkeilytermi viittaakin. Monenlaisen suomirockin kultasormi Riku Mattila on tuottajana pukenut tällä levyllä Radiopuhelimien perusilmaisun kristallinkirkkaalta turpiinvedolta kuulostavaan ilmiasuun. Levy on puolillaan klassikkoja, jotka ovat periaatteessa helvetin äänekkäästi soitettuja diskobiisejä. ’Ajattele’, ’Sahatkaa!’, ’Tapio’… Hitaampi ’Palaan pohjoiseen’ on uhkaavasti möyryävä pohjoispohjalaisten paikkakuntien luettelo, jossa Radiopuhelimille sittemmin rakkaaksi muodostunut paikallismytologia nostaa ensi kertaa päätään. 

Tanssimeininkien ilmeisin ilmentymä on kuitenkin Saatanan, viinan ja mustasukkaisuuden kolmiossa maanisesti tamppaava ’Viime yönä’, yksi kovimmista Suomessa koskaan tehdyistä dance-kappaleista. 

Viime yönä.

Radiopuhelimet: Pian, pian (1991).Välityöksi hahmottuu Pian, pian (1991), jolla Radiopuhelimet ei löydä varsinaista uutta linjaa, muttei myöskään tarjoile kunnon klassikkokappaleiden kavalkadia. Toisaalta yhtye on perusvahvuutensa löytänyt eikä tälläkään älppärillä tuota fanille pettymystä. Hellittämättömästi takova ’Joose Ryti tapettiin’ kelpaa esimerkiksi levyn terävimmistä materiaalista.

Joose Ryti tapettiin.

Kaksi viimeistä Spirit-yhtiölle tehtyä albumia laventavat yhtyeen linjaa. Jäämeri (1992) on Jarno Mällisen mukaan innoittunut mm. bebopin jälkeisen jazzin ilmaisukeinoja 50- ja 60-luvuilla venyttäneen Charles Mingusin tuotannosta. Konkreettiset muutokset Radiopuhelimien soinnissa ovat silti hienovaraisia. Ennen muuta ne koskevat vähemmän suoraviivaiseksi tuunattua rytmiikkaa. 

Radiopuhelimet: Jäämeri (1992).Joka tapauksessa Jäämerellä soi uudelleen inspiroituneen oloinen yhtye. Pohjoinen ulottuvuus ja mytologia alkavat olla sanoittajille yhä tärkeämpiä, provosointi ja sivaltelu jäävät vähemmälle. Eri vaikutteista syntyy kiehtovan inkongruentti kokonaisuus. Jäämerelle haikailua kuvattaisiin yleensä laajoin, maalailevin kaarin, mutta Radiopuhelimilla matka sinne on sätkivää, neuroottista tempoilua. 

Jäämeri.

Radiopuhelimet: Maalla (1993).Tätä kehitystä yhtyeen uralla syventää viimeinen Spirit-julkaisu Maalla (1993), joka on tosin tietyiltä osin myös paluuta suoraviivaisempaan revittelyyn. Toisaalta pohjoiset teemat ja psykopatologiset tunnelmat vievät Puhelimia yhä kauemmas vaihtoehtorockin tavanomaisesta estetiikasta. Grungen ja funkmetallin vallatessa suomalaisenkin rockmusiikkimaiseman on Radiopuhelimet periaatteessa asemassa, jossa voisi hyödyntää trendien muutoksia, mutta se ei tunnu oululaisia lainkaan kiinnostavan. 

Sen sijaan se sukeltaa ’Maalla’-nimibiisin tapaan hirtehisiin perversioihin ja ottaa roolia kaupunkilaisia pelottelevina maaseudun hulluina. Ronski annos ironiaa on toiminnassa mukana, mutta todellinen vastakkainasettelu ”etelän veteliin” on ilmeisen vakavasti paalutettu. 

Maalla.

Maalla-levyn jälkeen Radiopuhelimet vaihtoi julkaisijaa takaisin Bad Vugumiin ja alkoi luoda vähitellen nykyistä identiteettiään vihaisten vanhenevien miesten kirpeän-humanistisena äänitorvena. Perustellusti voi väittää yhtyeen tehneen selvän valtaosan parhaasta musiikistaan vuoden 1993 jälkeen. Siitä lisää seuraavassa osassa.

Niko Peltonen

Radiopuhelimet | kotisivu
Radiopuhelimet | Facebook

Levyhyllyt
Radiopuhelimet
Finna.fi

1980-luku

Rokkiräjähdys | LP Euros 1988 | LP-uusintapainos Svart Records 2017

1990-luku

K.O. | LP • CD • kasetti Spirit 1990 | LP-uusintapainos Svart Records 2012
Pian, pian | LP • CD Spirit 1991 | LP-uusintapainos Svart Records 2012
Jäämeri | LP • CD Spirit, 1992 | LP-uusintapainos Svart Records 2014 • kasettiuusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020 • LP- ja CD-uusintapainokset Lipposen levy ja kasetti 2021
Maalla | LP • CD Spirit 1993 | LP-uusintapainos Svart Records 2014 • LP-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2021
Maasäteilyä | LP • CD Bad Vugum 1995 | LP • kasetti If Society 2015
Avaruus | LP • CD Bad Vugum 1997
Hiljaista! | CD Bad Vugum 1998

2000–2009

Oulu on kaupungin nimi | CD Bad Vugum, 2000 | 2LP If Society 2014
Tänään! | CD Hot Igloo 2002
Radiopuhelimet Plays Kansanturvamusiikkikomissio | DVD Alterstream productions • Vastavirta Julkaisut 2006
Varmaa hapuilua 1987–2002 | 2CD Hot Igloo 2006
Viisi tähteä | LP Sweetcore Records 2007 | CD If Society 2007

2010-luku

Radiopuhelimet rakastaa sinua | LP Psychedelica Records 2010 | CD If Society 2010
Ei kenenkään maa | LP • CD • kasetti | If Society 2015
Saastan kaipuu | LP-levy • CD-levy •  kasetti | If Society 2016

2020-luku

Kosminen tiedottomuus LP • CD • kasetti | If Society 2020

Kokoelmat
Radiopuhelimet
Finna.fi

2 ½ • LP | Bad Vugum 1991
Varmaa hapuilua 1987–2002 • 2CD | Hot Igloo 2006

Levyhyllyt
Kansanturvamusiikkikomissio • KTMK
Finna.fi

Valkenee – Koko tuotanto | CD Karkia Mistika Records & Pukey Records 1997
Radiopuhelimet Plays Kansanturvamusiikkikomissio | DVD Alterstream productions • Vastavirta Julkaisut 2006

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Captain Beefheart And His Magic Band: Safe As Milk – suuri taiteilija esittäytyy
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
J. A. Mäki: Aavaa – vahva ääni omillaan
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Radiopuhelimet: Saastan kaipuu – ihmisyyden intensiivisin taajuus
Radiopuhelimet – varmaa hapuilua
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko

Lue lisää Radiopuhelimista
Finna.fi

Radiopuhelimet  Juha Hurme & J. A. Mäki, 239 sivua | Like 2006 • toinen painos 2011

Lue lisää J. A. Mäkeä
Finna.fi

Aavaa – runoja  J. A. Mäki | Kaltio – Pohjoinen kulttuurilehti 1/2019, sivut 18–19
Hermolomamatka  J. A. Mäki, 95 sivua | Like 2011
Kiskoja  J. A. Mäki, 74 sivua | Like 2014
Musta lipas  J. A. Mäki, 144 sivua | Like 2016

Lue lisää Jarno Mällistä
Finna.fi

Kieroonkasvukertomus  Jarno Mällinen, 200 sivua | Like 2011
Hiekkaan piirretty hirviö  Jarno Mällinen, 280 sivua | Like 2014
Kotirintama Jarno Mällinen, 168 sivua | Like 2017

Radiopuhelimet: Rokkiräjähdys (1988).
Radiopuhelimet: Rokkiräjähdys (1988)
Radiopuhelimet: K.O. (1990).
Radiopuhelimet: K.O. (1990)
Radiopuhelimet: Pian, pian (1991).
Radiopuhelimet: Pian, pian (1991)
Radiopuhelimet: Jäämeri (1992).
Radiopuhelimet: Jäämeri (1992)
Radiopuhelimet: Maalla (1993).
Radiopuhelimet: Maalla (1993)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back – muutoksen pitelemätön voima

It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back | Def Jam 1988

Musiikkia esille kirjastossa

Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back (1988).Kesäkuun 1988 lopussa ilmestynyt Public Enemyn kakkoslevy It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back oli tuotannollisesti vaikuttava albumi ja temaattisesti tärkeä julkaisu, joka julistettiin klassikoksi jo julkaisun aikaan. Long Islandilla vuonna 1985 perustettu ryhmä antoi näkyä ja kuulua, että rapin taiteellisen ja yhteiskunnallisen voiman vähätteleminen oli virhe. 

It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back kyseenalaisti ja uudisti käsityksiä siitä, mitä rap-levy voi musiikillisesti olla. Sen svengaavassa katutason avantgardessa yhdistyivät autontorvien, laukausten, sireenien, biittien, hälyttimien, askelten, metelin, funk-rytmien, sähkökitaroiden, moottoreiden ja samplejen äänet. Kokonaisuus rakennettiin tai rakentui kuulostamaan suurkaupungin osalta, joka on sisältä katsoen täysin irrallaan ympäröivästä todellisuudesta mutta kynsin hampain kiinni omissa sisäisissä realiteeteissaan. Tuotannosta vastasivat The Bomb Squad -tiimin Eric Sadler ja Hank Shocklee.

Don’t Believe The Hype.

Public Enemyn päämääränä oli tehdä musiikkia, joka heijastaa omaa miljöötään ja myös kertoo siitä jotakin – sillä oli oltava sanoma ja merkitys. Pääräppäri Chuck D:n kriittinen ja tiedostava katutason kommentointi teki hänestä aikansa tärkeimmän afroamerikkalaisen äänen. Nations Of Millionsilla hän oli vasta matkalla asemaansa. Monien punk- ja rap-lyyrikoiden tavoin Chuck D kirjoitti yhtä paljon siitä miten paljon sanottavaa hänellä on ja siitä miten häntä yritetään vaientaa kuin paneutui varsinaiseen sanomaan, mutta kyllä hän asiaankin pääsi. 

Aiheet nousivat elävästä elämästä. ’The Night Of The Living Baseheads’ kertoo kovan kaman vaurioittavasta vaikutuksesta, ja ’Black Steel In The Hour Of Chaos’ on tarinallinen biisi siitä, miten orjan perillistä ei juurikaan kiinnosta niin sanotun isänmaan puolesta taisteleminen. Levyn päättävä ’Party For Your Right To Fight’ on varhaisen Beastie Boysin fratboyräpille irvaileva kappale, joka valoi vallankumoushenkeä koko mustaan Amerikkaan.

Bring The Noise.

Siinä missä Chuck D vastasi asiaosuudesta, viihdepuolen hoiti hype man Flavor Flav, jonka rakastettavan pöhnäinen surrealismi toimi loistavana kontrastina levyn vakaville teemoille ja pani pohtimaan, saattaako vahinko sittenkin joskus tulla kello kaulassa. Flavin ”boiii!”-kailotus ilahduttaa yhä, ja katupojan vinkeä soundi vääntää kertosäkeisiin viehkoa kierrettä. ’Cold Lampin’ With Flavor’ on lyriikan puolesta kummallinen kappale, mutta osana kokonaisuutta Flavin biisi on tärkeä tasapainottaja. Se osoitti, ettei Public Enemy ollut pääräppärinsä jylhyydestä huolimatta mikään yhden miehen show. Vastaava rooli oli ’Terminator X To The Edge of Panicilla’, joka käänsi katseet Public Enemyn dj:hin.

Samplejen ja viittausten suhteen Public Enemy osoitti ennakkoluulottomuutta. ’She Watch Channel Zero?!’ -biisissä soi kalifornialaisen thrashlegenda Slayerin riffi, ja ’Bring The Noisessa’ namedropataan New Yorkin oma speedmetalliylpeys Anthrax (mikä johti bändien yhteistyöhön studiossa ja kiertueella). ’Prophets Of Ragesta’ puolestaan tuli nimi Rage Against The Machine- ja Public Enemy -muusikoiden superbändille 2010-luvun lopulla. ’Show ’em Whatcha Got’ tuhlaa hienoja sampleja ideaköyhään biisiin, mutta se onkin albumin ainoa pettymys. ’Countdown To Armageddon’ -intron Lontoossa taltioidut livepätkät tuntuvat erikoisilta näin alleviivatusti amerikkalaisen albumin introssa. 

Night Of The Living Baseheads.

’Countdown To Armageddonin’ piti tulla albumin nimeksi, mutta It Takes a Nation Of Millions To Hold Us Back sopi kuvaan selvästi paremmin. Public Enemy tavoitteli muutosta, ei maailmanloppua. Nimen tematiikkaa sivuttiin jo Yo! Bum Rush the Showlla, mutta vasta toisella albumilla siihen lisättiin me-henki.

Public Enemy julisti pitelemättömäksi oman musiikkinsa, koko hip-hop-kulttuurin ja kokonaisen kansanryhmän ja oli oikeassa kaikissa kohdissa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Public Enemy | Facebook
Public Enemy | Instagram
Public Enemy | Twitter

Levyhyllyt
Public Enemy | Finna.fi

1980-luku

Yo! Bum Rush the Show | Def Jam 1987
It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back | Def Jam 1988

1990-luku

Fear Of A Black Planet | Def Jam 1990
Apocalypse 91… The Enemy Strikes Black | Def Jam 1991
Muse Sick-n-Hour Mess Age | Def Jam 1994
There’s A Poison Goin’ On | [PIAS] Recordings/Eastlink Productions 1999

2000–2009

Revolverlution | Edel Records/Slam Jamz/KOCH Records 2002
New Whirl Odor | Slam Jamz 2005
How You Sell Soul To A Soulless People Who Sold Their Soul??? | Slam Jamz 2007

2010-luku

Most Of My Heroes Still Don’t Appear On No Stamp | Enemy Records 2012
The Evil Empire Of Everything | 2012
Man Plans God Laughs | Spit Digital Recording 2015
Nothing Is Quick In The Desert | SpitSlam/Enemy Records 2017

2020-luku

Loud Is Not Enough Public Enemy Radio Public Enemy Radio | 2020
What You Gonna Do When The Grid Goes Down? | Enemy Records/Def Jam Recordings 2020

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima

Lue lisää Public Enemystä ja hip hopista | Finna.fi

Public Enemy – Inside The Terrordome Tim Grierson, 336 pages | Omnibus Press 2015
Don’t Rhyme For The Sake Of Riddlin’ – The Authorised Story Of Public Enemy Russell Myrie, 266 pages | Canongate 2009
Bring The Noise – 20 Years Of Writing About Hip Rock And Hip-Hop Simon Reynolds, 428 pages | Faber And Faber 2007
Fight The Power – Rap, Race And Reality Chuck D with Yusuf Jah, 273 pages | Payback Press 1997 & 1999

Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back (1988).
Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back (1988)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.