Mew: Frengers – stadionindien suurteos

Frengers • Not Quite Friends, But Not Quite Strangers | Epic/Sony Music 2003

Musiikkia esille kirjastossa

Mew: Frengers (2003).Kööpenhaminan hyvämaineisessa Hellerupin lähiössä 1990-luvun puolivälissä perustettu Mew kuuluu Tanskan indieskenen tunnetuimpiin yhtyeisiin. Laulaja Jonas Bjerren, rumpali Silas Utke Graae Jørgensenin, basisti Johan Wohlertin ja kitaristi Bo Madsenin bändi julkaisi ensimmäisen albuminsa A Triumph For Manin huhtikuussa 1997. Toinen levy, Half The World Is Watching Me, ilmestyi kolme vuotta myöhemmin. 

Mew kuulostaa hyvin persoonalliselta kenties siksi, että vaikutteet tulevat niin eri suunnilta. Sen biiseissä voi kuulla 1980-luvun popmusiikkia (bändiä on joskus kuvailtu ”indie-A-haksi”) ja toisaalta 1990-luvun vaihtoehtorockia, erityisesti My Bloody Valentinen kaltaiset shoegaze-yhtyeet tekivät tanskalaisiin vaikutuksen. Sovituksissa on progressiivisen rockin henkeä, eli kappaleiden tempokartat ja rakenteet eivät ole arvattavimmasta päästä. Madsen on luonnehtinut Mew’n tyyliä ”stadionindieksi”. Se kuvaa hyvin bändiä, joka kuulostaa suurelta mutta ei mahtailevalta ja voimakkaalta mutta herkältä.

Comforting Sounds.

Frengers on Mew’n kolmas ja ensimmäinen laajaa huomiota saanut albumi, yhtyeen kansainvälinen debyytti. Kirjaimellisesti uusi levy se ei kuitenkaan ole. Frengersillä julkaisiin muutaman uuden biisin ohella kuusi kappaletta bändin kahdelta ensimmäiseltä albumilta, tosin uudelleen äänitettyinä versioina.  

”Frengers” on yhdistelmä sanoista ”friends” ja ”strangers”. Se tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat yhtä aikaa ystäviä ja vieraita. (Albumin alaotsikon mukaan frenger tosin on henkilö, joka ei ole ihan ystävä eikä täysin vieras, mutta heitähän kutsutaan tuttaviksi.) Sana viittaa siihen, miten hyvin toisen voi tuntea: kaikkein läheisimmilläkin voi olla ajatuksia, salaisuuksia ja tunteita, joita he eivät avaa kenellekään. Toisaalta Mew on viitannut frengersillä myös faneihinsa, noihin yhtyeelle vieraisiin ystäviin.

Am I Wry? No.

Frengersillä on kaksi duettoa. ’Symmetryssä’ Jonas Bjerre laulaa Becky Jarrettin kanssa. Amerikkalainen Jarrett oli vasta 11-vuotias, kun törmäsi Mew’n laulaja-kitaristiin musiikkiaiheisella chat-palstalla. Bjerre etsi uuteen kappaleeseen lapsenomaista tytön ääntä, ja pari vuotta ensikontaktin jälkeen Becky lensi äitinsä kanssa Kööpenhaminaan äänittämään ’Symmetryn’ lauluosuuksia. Kappale julkaistiin alun perin Half the World Is Watching Me -albumilla vuonna 2000.

Toisella duettobiisillä ’Her Voice Is Beyond Her Years’ Bjerren kanssa laulaa ruotsalainen indiemuusikko Stina Nordenstam. Se on peräisin Mew’n edelliseltä albumilta, samoin kuin singlet ’Comforting Sounds’, ’Am I Wry? No’ ja synkeänkaunis ’156’. Neljäs single, jouluksi 2003 julkaistu pophelmi ’She Came Home For Christmas’ tehtiin alun perin Mew’n debyyttialbumille. Se, mikä oli maailmalle uutta ja kiehtovaa, saattoi olla yhtyeelle itselleen vanhan toistoa. Toisaalta pieninä painoksina julkaistut hienot biisit ansaitsivat uuden mahdollisuuden tulla kuuluiksi. 

156.

Frengersiä varten kirjoitetuista biiseistä ’Snow Brigade’ ja ’She Spider’ ryskäävät eteenpäin rajusti mutta kepeästi. Levyn heikoin kappale ’Behind The Drapes’ tuntuu täyteraidalta, mutta ’Eight Flew Over, One Was Destroyedissa’ on vangitsevaa, surumielistä jännitettä. Yhtyeen asenne kiteytyy siihen, että Frengersin ensimmäisenä singlenä julkaistiin levyn yhdeksänminuuttinen päättöeepos ’Comforting Sounds’. Mew’lle popmusiikki on hitaasti avautuvaa taidetta, ei pikaviihdettä. 

Vaikka Frengers on napakankuulaan kitarapopsoundinsa puolesta aikansa tuote, se on myös kestänyt aikaa hyvin. Mew’llä oli selkeä taiteellinen visio ja biiseissä vahvaa sisältöä, joka vuosituhannen alussa vain puettiin aikakauden tyyliin. Musiikin tekstuurit ovat eläväisiä ja täyteläisiä, mutta musiikilla on silti tilaa hengittää. Kuulijalle se on miellyttävä haaste. Frengers ei antaudu parilla kuuntelulla, mutta kutsuu luokseen aina uudelleen. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mew | kotisivu
MewFacebook
Mew | Instagram

Frengers
Jonas Bjerre – laulu, kitara, piano,
Bo Madsen – kitara
Johan Wohlert – bassokitara, kitara
Silas Utke Graae Jørgensen – rummut, lyömäsoittimet
Tuottaja: Rich Costey

Levyhyllyt
Mew
Finna.fi

1990-luku

A Triumph For Man • 2CD | Alarmmusic 1997

2000–2009

Half The World Is Watching Me • 2CD | Evil Office 2000
Frengers – Not Quite Friends, But Not Quite Strangers | Sony 2003
And The Glass Handed Kites | Sony BMG 2003
No More Stories Are Told Today, I’m Sorry They Washed Away // No More Stories, The World Is Grey, I’m Tired, Let’s Wash Away | Evil Office/Columbia 2009

2010-luku

+ – [Plus Minus] | Play It Again Sam 2015
Visuals | Play It Again Sam 2017

Levyhyllyt
Apparatjik
[Jonas Bjerre • Magne Furuholmen • Guy Chamberman • Martin Terefe]

We Are Here | Metamerge Un 2010
Square Peg In A Round Hole | Metamerge Un 2012

Levyhyllyt
Jonas Bjerre

Songs And Music From The Movie Skyscraper | A:larm Music/PLUK 2011

Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Duran Duran: Big Time – iso juttu, unohdettu klassikko
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla

Lue lisää Mew’stä
Finna.fi

Artikkelihaku Mew

Mew: Frengers (2003).
Mew: Frengers (2003)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Pintandwefall: Seventh Baby – tyhmä, söpö, kreisi, kova ja paljon muuta

Seventh Baby | Soliti 2022

Musiikkia esille kirjastossa

Pintandwefall: Seventh Baby (2022). Levynkannen alkuperäinen valokuva: Hetta Inari Komi.Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, ja hyvä niin. Pintandwefallin alkuperäisenä ajatuksena oli hajota musiikillisiin erimielisyyksiin heti vuonna 2006 soitetun ensikeikan jälkeen. Kuusitoista vuotta ja seitsemän albumia myöhemmin bändi on yhä koossa. Laulaja-kitaristi Ninni ”Dumb Pint” Luhtasaari, laulaja-kosketinsoittaja Ringa ”Cute Pint” Manner, basisti-laulaja Sanna ”Crazy Pint” Komi ja rumpali-laulaja Iiti ”Tough Pint” Yli-Harja ovat vieläpä pysyneet samassa kokoonpanossa.

Toisin kuin alussa, enää pinttien kuningasideana ei ole soittaa instrumenttia, jota ei lainkaan hallitse. Moni asia kulmikkaasta englannista beibinimiin, leikkimieleen ja garage-henkeen on entisellään, mutta Pintandwefall on kuitenkin myös muuttunut ja vakavoitunut. Alkuaikojen hyvän fiiliksen kohellus ja kevytmielinen remellys kasvoivat viimeistään kolmannen albumin Time Is Right For Romans, Babyn (2011) kohdalla varmemmaksi ja kunnianhimoisemmaksi tekemiseksi. Luontaista kehitystä ei voi oppia pois, mutta onneksi Pintandwefall on pystynyt säilyttämään omalaatuisen persoonallisuutensa.

Annabella.

Seventh Baby on Pintandwefallin toinen albumi Nick Trianin Soliti-levymerkille. Elektronisesta musiikista viime levyillään vaikuttunut yhtye palaa sillä kitaravoittoiseen soundiin. Jo avausraita ’Aihai’ rakentaa melkoisen wall of soundin säröisistä kitaroista ja stemmalauluista. Ei bändi mitään Marshall-muureja nytkään pystyttele (esimerkiksi rumpalin unesta alkunsa saanut ’Annabella’ sisältää kivasti solisevia konesoundeja), mutta indie/shoegaze-tyyppinen kitarointi on vahvasti läsnä, ja ’Dust Makerissa’ kuusikielinen rämisee garage punkin rajuilla taajuuksilla. Sähkökitara pukee hienosti bändin sävellyksiä, mutta vielä sitäkin olennaisempia pintstrumentteja ovat harmoniset lauluäänet.

Jotkut Seventh Babyn laulunaiheet ovat viehättävän samaistuttavia. ’The Thunderstorm’ esimerkiksi ei ole tunnemyrskyn vertauskuva vaan yksinkertaisesti laulu siitä, millaista on odottaa ukkosen alkamista painostavan kuumana hellepäivänä. ’Tuesday No Brainissa’ taas käsitellään liian monen asian tekemistä yhtä aikaa ja siitä seuraavaa noloa ja harmittavaa unohtelua. ’Friendly Hand’ pureutuu puhelimessa puhumisen vaikeuteen, tuohon monille tuttuun ongelmaan. Toisaalta mukana on myös ’Cannot Stay, Cannot Gon’ ja ’Dust Makerin’ kaltaisia biisejä, joita voi pitää kantaaottavina.

Home Alone, Sane.

Luhtasaari, Manner, Komi ja Yli-Harja ovat vaikuttaneet monissa muissakin indiehankkeissa Ruusuista Ristoon ja The Hearingista Ninni Forever Bandiin ja KO:MIin, ja kokemus kuuluu Seventh Babylta. Pintandwefall saisi olla enemmän kuin jäsentensä mukava puhdebändi, johon palataan, kun muilta kiireiltä ehditään. Kyllä Seventh Babylla aina yhden indieblogosfäärin valloittaa, ja siitä ylöspäin kaikki on kiinni vain resursseista.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pintandwefall | kotisivu
Pintandwefall | Facebook
Pintandwefall | Instagram

Seventh Baby
Dumb Pint [Ninni Luhtasaari] – laulu, kitara
Crazy Pint [Sanna Komi] – bassokitara, laulu
Cute Pint [Ringa Manner] – laulu, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet
Tough Pint [Iiti Yli-Harja] – rummut, laulu

Levyhyllyt
Pintandwefall
Finna.fi

Wow! What Was That, Baby? • CD | GAEA 2007
Hong Kong, Baby • CD | GAEA 2009
Time Is Right For Romans, Baby • LP • CD | GAEA 2011
Be My Baby • CD | GAEA 2013
Red And Blue Baby • LP • CD | Svart Records 2017
Your Stories Baby • LP | Soliti 2020
Seventh Baby • LP | Soliti 2022

Levyhyllyt
Ruusut
[Ringa Manner • Miikka Koivisto • Alpo Nummelin • Samuli Kukkola]
Finna.fi

Ruusut | Fullsteam Records 2018
Kevätuhri | Fullsteam Records 2020
12″ EP | Fullsteam Records 2022

Levyhyllyt
The Hearing
Finna.fi

Dorian | GAEA 2013
Adrian | Solina Records 2016
Demian | Solina Records 2019

Levyhyllyt
Ninni Forever Band
[Ninni Luhtasaari]
Finna.fi

Ninni Forever Band • CD | Äänetön 2012
Lätäkössä • LP • kasetti • CD | Svart Records 2016
Uusi yhtye • LP | Jukan Musiikki 2020

Levyhyllyt
KO:MI
[Sanna Komi]
Finna.fi

Songs Of Them | Svart Records 2017
We Said We Didn’t Know But We Knew | Soliti Records 2020

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Disco Ensemble: First Aid Kit – hetki ennen räjähdystä
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – kyynelkaasua ja glitteriä
Veronica MaggioOch som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – tårgas och glitter [översättning på svenska]

Lue lisää Pintandwefallista
Finna.fi

Promokuva rock-yhtyeen imagon rakentajana [Pro gradu] Juuso Haarala | Tampereen yliopisto 2011
Artikkelihaku Pintandwefall

Pintandwefall: Seventh Baby (2022). Levynkannen alkuperäinen valokuva: Hetta Inari Komi.
Pintandwefall: Seventh Baby (2022). Levynkannen alkuperäinen valokuva: Hetta Inari Komi
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Richard Dawson & Circle: Henki – luja kuin azobehalko

Henki | Weird World/Domino 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Richard Dawson & Circle: Henki (2021).Circlen kotimaiset kriitikko-fanit muistavat yhä toistella hauras kimmellys silmissään, miten ruotsalaisen Dagens Nyheterin toimittaja kirjoitti joskus kauan sitten Circlen olevan ”maailman paras bändi”. He kaikki ovat siitä ihan samaa mieltä ironisesti ja tosissaan, koska he tietävät, että jotkut Circlen levyt ovat ”kuuntelukelvottomia” ja jotkut ”mestariteoksia”. 

Kuurouttava kuoroylistys aiheuttaa vastareaktioita ja allergiaa, joka saattaa vaikeuttaa Circleen tutustumista. Kritiikittömän vastaanoton ei kuitenkaan pidä antaa vaikuttaa asenteisiin negatiivisesti, sillä persoonallisissa porilaisissa todella on aivan omanlaistaan ainesta. Siitä kertoo ajankohtaisimmin brittiläisen Richard Dawsonin kanssa tehty uusi levy Henki

Lily. Ohjaaja: Mika Taanila.

Circlellä on hyväksi havaittu keino uudistua: aika ajoin se ryhtyy yhteistyöhön jonkun ulkopuolisen kanssa. Ensimmäisen kerran niin tapahtui vuonna 2007, jolloin julkaistu Tower tehtiin yhdessä elektronimuusikko Verden kanssa. Osapuolet palasivat kimppaan vuoden 2011 kasettialbumi Giardinolla, joka on eräänlainen kokeellinen dokumentti (mistäpä muustakaan kuin) heidän tapaamisestaan eräänä iltapäivänä. 

Sinä samana vuonna Circle teki yhteisalbumin elektronisen musiikin suomalaisen pioneerin Erkki Kurenniemen kanssa. Rakkaus tulessa julkaistiin Kurenniemen 70-vuotispäivien kunniaksi. Vuonna 2013 ilmestynyt Enharmonic Intervals (For Paschen Organ) taas on Keski-Porin kirkon hienojen urkujen ympärille rakennettu yhteisteos seattlelaisen Mamifferin kanssa.

Methuselah. Ohjaaja: Samuli Alapuranen.

Vuonna 1981 syntynyt Richard Dawson on brittiläinen kriitikoiden lemmikki, joka on julkaissut musiikkia paitsi sooloartistina, myös Eyeballs-nimen alla sekä erilaisissa yhteisprojekteissa. Maansa perinnemusiikista vaikuttuneen artistin tuotantoa voi luonnehtia kokeelliseksi folkiksi. Tällaiset Circlelle vieraat vaikutteet puhaltavat bändin uudenlaiseen, vihertävään liekkiin.

Eniten Henkeä määrittelevät samaan aikaan juurevat ja taiteelliset laulumelodiat. Ne ovat selkeästi Dawsonia, mutta ei bändikään taustalle jää: soiton hypnoottisena lipuva toisteisuus ja sulava dynamiikka on ehtaa Circleä. Richard Dawson & Circle onkin juuri oikea nimivalinta, sillä Hengellä ei fiittailla. Se on eksentrinen krautprogefolkalbumi, jolla vallitsee harras tunnelma ja jolla osapuolet täydentävät toisiaan yllättävänkin tasapainoisesti. Hyvä esimerkki tästä ovat Dawsonin ja Mika Rätön lauluäänet, jotka eivät kontrastisuudestaan huolimatta kolaroi.

Cooksonia.

Hengen on useissa arvosteluissa mainittu olevan jonkinlainen teema-albumi kasveista. Sitä ei ainakaan sanoituksista arvaisi. Esimerkiksi ’Metuselahissa’ maantieteilijä Donald Curreyn puututkimukset toimivat metaforana, ja elämän ja kuoleman rajapintaa katselevassa ’Lilyssä’ kukkaset ovat symbolien roolissa, ja ’Ivy’ on nimestään huolimatta inspiroitunut mytologiasta eikä biologiasta. ’Silene’ sentään on kirjoitettu 32 000 vanhan siemenen vinkkelistä. On hyvä, ettei kitaristi Janne Westerlundin studiossa esittämä toive Circlen kasvimaisesta soitosta toteutunut ainakaan tasolla, jolla kuulija sen huomaisi, koska kasvithan eivät varsinaisesti soita mitään vaan värähtelevät huomaamattomasti. 

Vaikka varsinaisesti teemalevystä ei ole kyse, kokonaisuus on luja ja luonnonmukainen azobehalko, josta Circlen mittava diskografia saa jämäkän ja mieleenpainuvan jatkopalan. Henki on seitsemän pitkän biisin mitassaan niin alleviivatusti kokonaisuus, että jo yksin videosinkkujen erillisjulkaisut tuntuvat rikkovan jotakin. ’Metuselah’ erottuu materiaalista muita rockimpana ja jännitteisempänä, mutta sekin tuntuu soivan oikeassa paikassa vain ’Silenen’ ja ’Lilyn’ välissä. Hengen kaltaiset julkaisut lupaavat, että albumien aikakausi ei tule koskaan olemaan lopullisesti ohi.

Ivy.

Harvassa ovat Circlen kaltaiset yhtyeet, jotka raikastuvat vielä 33. studioalbumillaan. Bändin vanhoista krautrock-levyistä Henkeen vie pitkä tie, joka on johtanut post-rockin, elektron, heavy metalin ja ties minkä kautta. Juuri sellainen seikkailevuus on Circlen hienoin piirre. Menneen perusteella on vaikea sanoa, mitä tuleman pitää.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Henki
Pekka Jääskeläinen – kitara
Julius Jääskeläinen – kitara
Jussi Lehtisalo – bassokitara, laulu
Mika Rättö – kosketinsoittimet, laulu
Tomi Leppänen – rummut
Richard Dawson – laulu, kitara
Janne Westerlund – kitara, laulu

Richard Dawson | Facebook
Circle | Bandcamp
Circle | Facebook
Domino Recordings | kotisivu
Ektro Records | kotisivu

Levyhyllyt
Circle
Finna.fi

1990-luku

Meronia | 2LP CD Bad Vugum 1994 CD Ektro Records 2007 2LP Svart Records/Full Contact Records 2016
Zopalki | 2LP CD Bad Vugum 1996 2LP CD Ektro Records 2012
Hissi | CD Metamorphos 1996 & Ektro Records 2012 LP Full Contact Records 2014
Fraten | CD Metamorphos 1997 & Ektro Records 2012 LP Full Contact Records 2017
Pori | CD Metamorphos/Feldspar Records 1998 & Extra Records 2016 2LP Full Contact Records 2016
Andexelt | CD Metamorphos 1999

2000–2009

Prospekt | CD Ektro Records 2000 & Essence Music 20011 LP Static Caravan/Resonant 2002
Taantumus | CD Bad Vugum 2001 & Ektro Records 2009 2LP Full Contact Records/Svart Records 2011
Sunrise | CD Ektro Records 2002 & No Quarter 2007 2LP Headspin Records 2006
Alotus | CD Klangbad 2003
Guillotine | CD Ektro Records 2003 & Scratch Records 2005 2LP Full Contact Records 2014
Forest | CD Ektro Records/No Quarter 2004 LP Full Contact Records 2012
Tulikoira | CD Ektro Records 2005 & 2009 LP+7″ Headspin Records 2007
Miljard | CD Ektro Records 2006 3LP Hydra Head Records 2016
Tyrant | CD Latitudes 2007 2LP Latitudes 2009
Tower Circle featuring Verde | CD Last Visible Dog 2007 LP Full Contact Records 2011
Panic | CD Ektro Records 2007 LP Full Contact Records 2013
Katapult | CD LP No Quarter 2007
Hollywood | CD Ektro Records 2008 & Viva Hate Records 2010 2LP Full Contact Records 2014

2010-luku

Rautatie | CD Ektro Records 2010 LP Svart Records/Full Contact Records 2011
Infektio | LP & CD Conspiracy Records 2011
Noiduttu | C-kasetti Ruton Music 2011
Rakkaus tulessa Erkki Kurenniemi & Circle | LP Full Contact Records 2011
Giardino Circle featuring Verde | C-kasetti Ruton Music 2011
Manner | LP Hydra Head Records 2012 CD Ektro Records 2013
Six Day Run | LP Full Contact Records 2013
Enharmonic Intervals (For Paschen Organ)  Mamiffer & Circle | 2LP Sige 2013 CD Ektro Records 2013
Frontier Falcon (ex-Circle) | LP Full Contact Records 2013 CD Ektro Records 2013
Incarnation | LP Full Contact Records 2013 CD Ektro Records 2013
Leviatan Circle (ex-Falcon) | LP Full Contact Records 2013 CD Ektro Records 2014
Pharaoh Overlord | LP Full Contact Records 2015 C-kasetti SIGE 2015 CD Ektro Records 2015
Terminal | LP & CD Southern Lord 2017

2020-luku

Hymiö | C-kasetti Ruton Music 2020
Henki Richard Dawson & Circle | Weird World/Domino 2021

Levyhyllyt
Richard Dawson
Finna.fi

Magic Bridge | CD Pink Triangle 2011 & Domino 2015 2LP-CDr Box Records 2012 2LP Domino 2015
Nothing Important | LP & CD Weird World 2014
The Glass Trunk | 2LP & CD Domino 2015
Peasant | Weird World/Domino 2017
2020 | Domino 2019

Levyhyllyt
Hen Ogledd
[Richard Dawson Sally Pilkington Dawn Bothwell Rhodri Davies]
Finna.fi

Mogic | Domino 2018
Free Humans | Domino 2020

Kokoelma
Circle
Finna.fi

Kollekt | CD Bad Vugum 1998

DVD
Circle
Finna.fi

Saturnus Reality | DVD No Quarter 2009
Silta (live) | DVD Ektro Records 2015

Bee Gees: Bee Gees’ 1st – melankolista kamaripoppia
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
H.C. Slim: H.C. Slim Sings – valon ja varjon leikkiä
Joose Keskitalo: En lähde surussa – elämän kauneus kuoleman varjossa
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Pekka Streng – kohti unen maata
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä – avaruuden svengaava hypnoosi
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti
Wigwam & Taivaanvuohi: Pop Liisa 3 – Poplastuja Liisankadulta

Lue lisää Circlen Mika Rätöstä
Finna.fi

Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt  Tero Alanko & Petri Silas, 223 sivua | Johnny Kniga 2006. Mika Rättö on äänessä Alangon ja Silaksen ansiokkaassa haastattelukirjassa sivuilla 85–94.

Richard Dawson & Circle: Henki (2021).
Richard Dawson & Circle: Henki (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut

Suudelmilla | Hawaii Sounds 1998

Musiikkia esille kirjastossa

Karkkiautomaatti: Suudelmilla (1998).Kun Karkkiautomaatti soitti Helsingissä elokuun 1998 puolivälissä, yleisö ei arvannut näkevänsä sen livenä viimeistä kertaa. Yhtye itsekään ei tiennyt tulleensa tiensä päähän, mutta niin siinä kävi, ja tavallaan niin oli hyvä. Neljä kuukautta ennen viimeistä keikkaa julkaistu Suudelmilla oli albumi, jonka tasolta ei enää tarvinnut edetä mihinkään.

Karkkiautomaatti oli perustettu Lahdessa keväällä 1993. Hellyttävän laidan suomipunkin, Ramonesin, The Beach Boysin, Leevi And The Leavingsin ja iskelmänkin ravitsema bändi kasvoi koko ajan kohti jotakin suurempaa, lämmittävästä höpsöydestä päin hurmaavaa hienostuneisuutta. Vuonna 1998 julkaistua Suudelmilla-albumia kutsutaan syystä indieklassikoksi. Karkkiautomaatin oma ääni ja visio soi sillä paljon vaikutteita vahvempana.  

Minne vaan.

Bändin, Jyrki Häyrisen ja Pekka Laineen yhdessä tuottama Suudelmilla äänitettiin ja miksattiin Hideout-studiolla puolen vuoden aikana. Ulkopuolisten tuottajien tehtävänä oli auttaa silloin, kun bändin tietotaito ei riittänyt idean toteuttamiseen. Ryhmätyö toimi, ja värikylläinen tuotanto päästää sävellykset ja sovitukset oikeuksiinsa.

Projekti oli Karkkiksen kunnianhimoisin ja se kuuluu, mutta vaikka rima oli korkealla, suuruudenhulluudesta ei ollut kyse. ’Seikkailuun’, ’Minne vaan’ ja muut ovat simppeleitä poplauluja. Jopa kahdeksanminuuttinen instrumentaali ’Kemijoki’ onnistuu pysymään vähäeleisenä koko kestonsa ajan. 

Suudelmilla briljeeraa myös sanoituksilla. Laulaja-kitaristi-lauluntekijä Janne ”Jansku” Kuusela oli Karkkiautomaatin lopun aikoina suvereeni tarinankertoja ja lyyrikko, joka täytti tavujen paikat lahjakkaasti, kikkailematta ja kiinnostavasti. Jos hän olisi halunnut tienata leipänsä kirjoittamalla sanoituksia muille, ’Parisuhteen aakkoset’, ’Voi kuinka on tää maailmain’ ja muut taidonnäytteet olisivat tehneet vaikutuksen CV:ssä. Janskun veikeä laulutyyli loi lapsenomaista, viatonta tunnelmaa, mutta samalla hän onnistui vaikuttamaan vilpittömältä. Kaikesta päätellen hänen ei ole tarvinnut näytellä omalaatuista taiteilijaa.

Toinen onneen vie.

Hawaii Soundsin ja Levy-yhtiön yhteisjulkaisu Suudelmilla oli IFPI:n tietojen mukaan virallisen albumilistalla kaksi listaviikkoa, korkeimmillaan sijalla 23. Se ei ollut varsinaisesti pettymys. Karkkiautomaatin musiikin tiedettiin olevan liian erikoista saavuttaakseen laajaa suosiota, ja toisaalta bändin koko potentiaalinen yleisö (rocklehtien ja fanzinejen lukijat, keikoilla kävijät, indie-ihmiset ja popkulttuuri-intoilijat) varmastikin löysi Suudelmilla-levyn.

Kuusela kertoi levyn julkaisun aikaan Soundin haastattelussa pyrkineensä kirjoittamaan kappaleita, joissa sanoitus ja sävellys ”kuuluvat yhteen ja muodostavat jonkin vision.” Tavoite oli entistä dogmaattisempana läsnä Kuuselan seuraavan bändin Liekin tuotannossa ja varsinkin sen viimeisillä levyillä, joilla lyriikka ei enää ollut erotettavissa musiikista. Liekki teki vuosina 2001–2010 kuusi kiinnostavaa albumia, joista parhaaksi nousee vuoden 2003 Korppi.  

Seikkailuun.

Stupido Recordsin vuonna 2006 julkaisema tupla-CD Kaikilla sisältää Karkkiautomaatin koko tuotannon kronologisessa järjestyksessä. Se on erinomainen dokumentti pitkästä musiikillisesta kehityskaaresta, jonka bändi kulki läpi viidessä vuodessa. Ennen kaikkea on hienoa huomata, että vaikka Karkkiautomaatti oli alkuaikoinaankin oikein viehättävä yhtye, lopettaessaan toimintansa se oli todennäköisesti taiteellisessa lakipisteessään. Suudelmilla on ihana, vaikuttava loppukaneetti.

Suudelmilla julkaistiin ensimmäistä kertaa vinyylillä elokuussa 2021. Klassikko levytettiin CD-formaatin hallintokaudella, mutta tänä laserlevyjen mitätöinnin aikana se ansaitsee saada fonografin neulasta annoksen uutta elämää.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Karkkiautomaatti | Facebook

Svart Records | kotisivu
Svart Records | Facebook

Suudelmilla
Janne Kuusela – laulu, kitara
Jenni Rope – kosketinsoittimet
Sami Häikiö – bassokitara
Vesa Lehto – rummut
Tuottajat: Karkkiautomaatti, Jyrki Häyrinen & Pekka Laine

Varaa Karkkiautomaatin klassikkolevy Suudelmilla kirjastosta.
Varaa Karkkiautomaatin klassikkolevy Suudelmilla kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Karkkiautomaatti | Finna.fi

Rakkaudella • EP | Levy-yhtiö/Merwi Records 1993
Kävelyllä • EP | Levy-yhtiö 1993
Karkuteillä • CD • kasetti | Hilse-Levyt 1994 • LP-uusintapainos Svart Records 2017
Trallalalla • EP | Hilse-Levyt 1995
Lämmöllä • EP | Rubber Rabbit Rock’N’Roll Records 1996
Kaksi-nolla • CD | Rubber Rabbit Rock’N’Roll Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2018
Seikkailuun//Yks-kaks-motocross//Kuutamo • CD-EP | Hawaii Sounds 1997
Susan//Kuutamox Kaikuu • CD-EP | Hawaii Sounds 1998
Suudelmilla • CD | Hawaii Sounds 1998 • CD Levy-yhtiö 2002 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2021

Kokoelma
Karkkiautomaatti | Finna.fi

Kaikilla – Karkkiautomaatin koko tuotanto 1993–1998 • 2CD | Stupido Records 2006

Liekki
Levyhyllyt | Finna.fi

Magio | Hawaii Sounds 2001
Korppi | Ranka Recordings 2003
Rajan piirsin taa | Mercury 2005
Kalliot leikkaa | Mercury 2007
Hyönteinen | Mercury 2008
Paimen | Mercury 2010

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Lyyti: Toiveet ja helyt – sanat soivat kuin sävelet
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta
Tiisu: III – elämää, ei sen vähempää
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää Karkkiautomaatista | Finna.fi

Artikkelihaku Karkkiautomaatti

Karkkiautomaatti: Suudelmilla (1998).
Karkkiautomaatti: Suudelmilla (1998)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

bob hund: Dödliga klassiker – klassens clown och primus

Dödliga klassiker | Woah Dad! 2016

Svenskspråkiga artiklar översättare Anna-Maria Malm
Om bob hunds album på finska
Lyft fram musik i biblioteket

bob hund: Dödliga klassiker (2016).Tiden kan vara obarmhärtig. När man gör något tillräckligt länge kan det vara svårt att i lämplig mån förbli densamma. Hur ska man kunna bevara den klarögda entusiasm man hade i början utan att det verkar konstlat? Och samtidigt visa tecken på mognad, så man inte endast upprepar gamla trick.

Det är svårt att säga hur och på vilket sätt, men svenska bob hund (som vill att namnet skrivs med små bokstäver) har lyckats med det. Bandets album Dödliga klassiker, som utkom hösten 2016 gläder med sin för bandets typiska teatralitet och pojkaktiga charm. På samma gång skiner musiken av indie-pappsens farbroderliga värme och erfarenhet.

Hjärtskärande rätt:

Bob hund grundades 1991 och började få framgång efter ett par år då bandet gav ut sin första ep. När det eponyma första albumet utkommit 1994 valdes bandet till året bästa rockband på Grammisgalan. Det andra fullängdsalbumet Omslag: Martin Kann (1996) nådde nästan topp ten och Stenåldern kan börja, som utkom 2001, blev listetta.

Thomas Öberg, sång. Bild: Anna Brånhede
Thomas Öberg • sång. Bild: Anna Brånhede

På basen av musikens särart kunde man redan tidigt dra slutsatsen att bob hund aldrig skulle komma att dra en väldigt stor publik. Det här var knappast en stor överraskning eller besvikelse för bandet. Det charmiga indierockbandets ambitioner har klart varit mer konstnärliga än kommersiella, men också utan att kompromissa har bob hund och dess engelskspråkiga alter ego Bergman Rock skördat kultpopularitet också utanför Sverige. Som mest underhållande och folkligt är bob hund som liveband. Sångaren Thomas Öberg är en underbar kombination av rockgud, popartist, indie-nörd och superhjälte på scenen.

Rockabilligt.

Dödliga klassiker som är gjort som ett vinylalbumlikt tvådelat verk är en distinkt helhet. Dess mest uppseendeväckande låtar är den bowieaktigt funkiga ’Brooklyn Salsa’ och den mexikanskt kryddade ’Din Piñata’ – fräscha undantag till bandets allmänna melodi- och rytmlinje. Det kan hända att den ryckigt avancerande ’Underklassens clown’ utgör en analogi ur just den här vinkeln: klassens clown kan också vara klassens primus, dvs. fastän bob hund också har en humoristisk sida, ska man inte underskatta bandet.

Johnny Essing, kitara. Kuva: Anna Brånhede.
Johnny Essing • gitarr. Bild: Anna Brånhede

’Rockabilligt’ är trots längden på sju minuter den intensivaste låten på Dödliga klassiker, efter vilken resten av skivan låter behärskad. Resan avslutas med den jordnära ’Hollywood nästa’ och den tematiskt relaterade ’After-work musik’, där Öbergs alltid lite ostämda sångröst glöder av mänsklighet. Den nya, varmare versionen av ’Blommor på brinnande fartyg’, som ursprungligen släpptes 2009, ackompanjeras av Popkollos kör (Popkollo är en organisation, som ordnar musikläger för flickor). Den här låten och ’Hjärtskärande rätt’ är de poppigaste låtarna på Dödliga klassiker.

Blommor på brinnande fartyg.

Fastän bob hund flitigt har släppt skivor under sin karriär lyckas Dödliga klassiker överraska genom sin blotta existens. Den år 2015 utkomna pompösa konsertinspelningen #bobhundopera skulle på sätt och vis ha varit en träffande avslutning på det teatraliska bandets över 20-åriga färd. Spektaklet som uppfördes i Malmö konserthus tillsammans med en stor orkester verkar ändå bara ha varit kulminationen av en aspekt av det här konstprojektartade bandet.

Dödliga klassiker
Thomas Öberg – sång
Johnny Essing – gitarr
Conny Nimmersjö – gitarr
Mats Hellquist – basgitarr
Jonas Jonasson – synt
Christian Gabel – trummor

Dödliga klassiker är en säker återgång till grundvalarna. Till all lycka har bob hunds charmerande attityd och barnsliga anarkism inte försvunnit i tidens vindar.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Anna-Maria Malm | översättare

bob hund |  hemsida 
bob hund | Facebook 

Varaa Dödliga klassiker kirjastosta.
Reservera bob hunds Dödliga klassiker från biblioteket.

Förhandsifylld samsökning i regionala bibliotek. Det går också att välja andra bibliotek. 

Fråga bibliotekarien. 

SkivhyllorLevyhyllyt | Finna.fi 
bob hund | Finna.fi

1990-talet

bob hund • EP • CD | Silence 1993 • 12″ Silence 2018 
bob hund [2] • LP • CD | Silence 1994 • LP-nytryck 2018 
Omslag: Martin Kann • LP • CD | Silence 1996 • LP-nytryck 2018 
Jag rear ut min själ! Allt skall bort!!! • LP • CD | Silence 1998 • LP-nytryck 2018 

2000–2009 

Stenåldern kan börja • LP • CD | Silence 2001 
Ingenting • LP | Dilettante Productions 2002 
Folkmusik för folk som inte kan bete sig som folk • CD | 2009 

2010-talet

Det överexponerade gömstället • LP • CD | Törncrantz Rock’N’Roll/Bob Hunds Förlag 2011 
Låter som miljarder • LP • CD | Törncrantz Rock’N’Roll/Sousafon 2012 
Dödliga klassiker • LP • CD | Woah Dad! 2016 
0–100 • LP • CD | Adrian Recordings 2019 

Samlingar och liveskivor
bob hund | Finna.fi

bob hund sover aldrig • live • 2LP • CD | Silence 1999 
10 år bakåt och 100 år framåt • 3LP • 2CD | Hot Stuff/Silence 2002

2010-talet

#bobhundopera ‎• ‎live ‎• 2LP | Bob Hunds Förlag 2015 
KlassiskBOBHUNDkonsert ‎• LP | Bob Hunds Förlag 2018 

2020-talet

Bobhundteaterkonsert • EP | Adrian Recordings/bob hund 2020

VHS
bob hund | Finna.fi

bob hund – en film av Dan Sandqvist och Martin Kann  Regissörer Dan Sandqvist & Martin Kann, 82 min. | Silence 1999

Skivhyllor • Levyhyllyt
Bergman Rock | Finna.fi

Bergman Rock | Silence 2003 
Bonjour Baberiba Pt II | Silence 2005 

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus [på finska]
Hurula:  Jehova  – blodet flyter klart [översättning på svenska] 
Hurula:  Jehova – veri virtaa kirkkaana 
Håkan Hellström:  Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia 
Håkan Hellström:  Du gamla du fria – konst och stadionpop [översättning på svenska] 
Kent:  Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen 
Kent:  Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska] 
Kent:  Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan 
Magnus Carlson:  Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy 
Nick Cave & The Bad Seeds:  Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa 
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla 
The Divine Comedy:  Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – kyynelkaasua ja glitteriä
Veronica MaggioOch som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – tårgas och glitter [översättning på svenska]

Läs mera om bob hund • Lue lisää bob hundista | Finna.fi

Artikelsök bob hund

bob hund: Dödliga klassiker (2016).
bob hund: Dödliga klassiker (2016)
Christian Gabel, trummor. Bild: Anna Brånhede
Christian Gabel • trummor. Bild: Anna Brånhede
Jonas Jonasson, synt. Bild: Anna Brånhede
Jonas Jonasson • synt. Bild: Anna Brånhede
Mats Hellquist, basgitarr. Bild: Anna Brånhede
Mats Hellquist • basgitarr. Bild: Anna Brånhede
Conny Nimmersjö, gitarr. Bild: Anna Brånhede
Conny Nimmersjö • gitarr. Bild: Anna Brånhede
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.