New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin

Movement | Factory 1981

New Order: Movement (1981).Brittiläinen rockyhtye New Order perustettiin legendaarisen Joy Divisionin jatkumoksi kesällä 1980, pian laulaja Ian Curtisin itsemurhan jälkeen. Karismaattinen esiintyjä, vokalisti ja tekstintekijä oli poissa, mutta yhtye halusi luovuttamiseen sijaan luoda uutta. Vastoin useimpien odotuksia New Order osoittautui korkeasti profiloituvaksi uuden aallon bändiksi.

Manchesteriläinen New Order muotoutui nelihenkiseksi, kun Bernard Sumner, Peter Hook ja Stephen Morris pyysivät bändiin mukaan Gillian Gilbertin. Joy Divisionin peruja alun perin ollut debyyttisingle Ceremony//In A Lonely Place ilmestyi maaliskuussa -81. Factory Records tarjosi itsenäiselle yhtyeelle edelleen sopivan kasvukehyksen, kaupallisemman tohinan ulkopuolella. Loppuvuodesta julkaistu Movement jatkoi Joy Divisionin tieltä eteenpäin.

Debyyttialbumin moderni rock on yhdistelmä tietoista ja vaistonvaraista ilmaisua uuden alun ääressä. Musiikin kantavana voimana toimii rumpali Stephen Morris. Kolho, puolihätäilevä poljento on olennainen osa New Orderin soundia. Hengästyttävä rytmi kiillaa usein kaiken edelle. Morris ei ole aina niin tarkka, mutta lopputulos on loistava.

Musiikkiaallon syvimmät sävyt saattavat jäädä aluksi piiloon. Viattoman kuuloinen laulu on usein äänikuvan alimmaisena, ikään kuin kannen alla. Vapaaehtoisesti profiloituvan vokalistin puutteessa Sumnerin ja Hookin jakamat lauluraidat miksattiin varsin alas. Musiikin virta on silti rikas. Rytmiikka, sävelkulut ja syntetisaattoripohjat sisältävät valtavasti tutkittavaa. Taso on niin kova, ettei Movement sisällä edes yhtä singleraitaa. Yhtyeen ensimmäiset seiskat ja 12-tuumaiset ’Ceremony’, ’Procession’ ja ’Everything’s Gone Green’ julkaistiin erikseen. Singleiltä koottiin jouluksi -82 erinomainen viisiraitainen EP 1981–1982.

Movement on albumina synkähkö, mutta lujasti eteenpäin ponnistava kokonaisuus. Musiikki liikkuu. Ehkä Ian Curtisin poissaolo kääntyi osaksi musiikin toimintaa, joka on läsnä kiistattoman kiihkeänä. Raita toisensa jälkeen voi aistia viestin: ”Haluamme eteenpäin, ettekä voi pysäyttää meitä!”

Movement
Bernard Sumner – laulu, kitara
Peter Hook – bassokitara, laulu
Gillian Gilbert – syntetisaattorit, kitara
Stephen Morris – rummut
Tuottaja: Martin Hannett

* * *

Movement julkaistiin alun perin 1981. 2CD-painos (2008) sisältää debyyttialbumin ajan singleraitoja, jotka valaisevat yhteen matkaa eteenpäin kohti seuraavaa levyä Power, Corruption & Lies. Deluxe-painokseen kannattaa tutustua myös Ian Harrisonin esseen vuoksi.

New Orderin kymmenes albumi Music Complete julkaistiin syyskuussa 2015. Yhtye vieraili Suomessa toista kertaa vuonna 2016, Flow-festivaalin pääesiintyjänä. Bändin keikasta Seinäjoen Provinssirockissa -82 ehti kulua 34 vuotta.

Tuomas Pelttari

New Order | kotisivu
New Order | Facebook
New Order | Instagram

Varaa Movement kirjastosta.

Varaa Movement kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt 
Joy Division | Finna.fi

Unknown Pleasures | Factory Records 1979
Closer | Factory Records 1980
Still | Factory Records 1981

New Order | Finna.fi

Movement | Factory Records 1981
1981–1982 EP | Factory US 1982
Power, Corruption & Lies | Factory Records 1983
Low-life | Factory Records 1985
Brotherhood | Factory Records 1986
Technique | Factory Records 1989
Republic | London Records 1993
Get Ready | London Records 2001
Waiting For The Sirens’ Call | London Records 2005
Lost Sirens | Rhino 2013
Music Complete | Mute Records 2015

Muista boksit | Finna.fi

Joy Division
Heart And Soul • 4CD + kirja | London Records 1997
New Order
Retro • 4CD + kirja | London Records 2002. Retrosta julkaistiin myös rajoitettu 5CD-painos.

Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa
Marion: This World And Body – täyteen ladatty debyytti
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

New Order: Retro (2002).

Lue lisää | Finna.fi

Cummings, Kevin: New Order, 208 sivua | Rizzoli 2015
Edge, Brian: Joy Division + New Order – Pleasures And Wayward Distractions, 128 sivua | Omnibus 1984 • Uusintapainos 1988).
Flowers, Claude: New Order + Joy Division – Dreams Never End, 128 sivua | Omnibus 1995
Hook, Peter: Unknown Pleasures – Inside Joy Division, 386 sivua | It Books 2013 • Simon & Schuster 2012, 2013 & 2016
Joy Division: Heart And Soul • 4CD + kirja | London Records 1997 & 2008
Middles, Mick: From Joy Division To New Order – The True Story Of Anthony H. Wilson And Factory Records, 310 sivua | Virgin 2002
Neal, Charles: Tape Delay – Confessions From The Eighties Underground, 249 sivua | SAF 1992
New Order: Movement – The Factory Years • 2CD + 16-sivuinen liite | London Records 2008
New Order: Retro • 4CD/5CD + 72-sivuinen kirja | London Records 2002
Nolan, David: Bernard Sumner – Confusion: Joy Division, Electronic And New Order Versus The World, 216 sivua | Independent Music Press 2007
Sumner, Bernard: Chapter And Verse – New Order, Joy Division And Me, 416 sivua | Corgi 2015
Thompson, Dave & Sultan, David: True Faith – An Armchair Guide To New Order, Joy Division, Electronic, Revenge And The Other Two, 192 sivua | Helter Skelter 2005

Katso DVD

Hewitt, Kevin: NewOrder Story, 138 min. | London Records 90 2005

New Order: Movement (1981).

New Order: Movement (1981).

New Order: 1981–1982 EP (1982).

New Order: 1981–1982 EP (1982).

Stanley Clarke: Stanley Clarke – omaa fuusiota luomassa

Stanley Clarke | Nemperor 1974

Basisti ja säveltäjä Stanley Clarke tuli tutuksi Stanley Clarken toinen sooloalbumi julkaistiin 1974. Levyllä ovat mukana Jan Hammer, Billy Connors, Tony Williams sekä Airto Moreira.1970-luvun alussa Chick Corean johtamassa legendaarisessa fuusioyhtyeessä Return To Forever. Yhtyeen innovatiiviset levytykset vaikuttivat olennaisesti jazzin ja fuusiomusiikin kehitykseen. Kunnianhimoinen muusikko Clarke (s. 1951) teki varsin nuorena myös soolouraa.

Osin tunnustelunomainen soolodebyytti Children Of Forever sai vuonna 1974 seuraajakseen albumin Stanley Clarke. Bassotaiteilijan toinen soololevy on iskevä kokonaisuus, yksi rockfuusion klassikoista. Dynaamisuus korostuu harkitussa sovitustyössä, jonka Clarke otti debyyttialbumin jälkeen haltuun Chick Corealta. Basistin näkemys syventyi entisestään senkin vuoksi, että kosketinsoittaja Corea sai väistyä myös tuottajan tehtävästä.

Vuonna 1974 Clarken fuusiomusiikki nojasi aiempaa reilummin tulevaisuuteen, sähköisempään sointiin. Bassokitaran selkeän esilläolon lisäksi välittömin jälki tästä lienee kosketinsoittaja Jan Hammerin jännittävä soundi. Moog tuo albumille aivan erityistä ulottuvuutta.

* * *

Avauskappaleen kiihkeä funk tempaa tosissaan mukaansa. Vaskien siivittämä Vulcan Princess on hengästyttävän tiukka aloitus, joka hellittää vasta Clarken lyhyessä laulukappaleessa ’Yesterday Princess’. ’Power’ jatkaa intensiivisen bassokitaran juhlaa. Jan Hammer syventää riffiä samalla kun kitaristi Bill Connors liitää sfääreissä. Michael Gibbsin säveltämä ’Spanish Phases For Strings And Brass’ tuo esiin Clarken ilmiömäiset kyvyt kontrabasistina.

Suurimmaksi osaksi instrumentaalinen Stanley Clarke päättyy debyyttialbumin lailla pidempään kokonaisuuteen. ’Life Suite I–IV’ on yksi Clarken mestariteoksista. Lyömäsoitintaiteilija Airto Moreiran sävyttämä ’Life Suite’ huipentuu nelososassa. Armottoman tarttuva riffi polkee kuin futukärpäsen pureman saanut Piirpauke-klassikko ’Konevitsan kirkonkellot’. Aivan lopussa palataan intron maagiseen tunnelmaan. Outro on lähes sinfoniallinen.

Stanley Clarke – bassokitara, kontrabasso, piano, laulu, Fuzz Phaser
Jan Hammer – Moog syntetisaattori, sähköpiano, urut, piano
Tony Williams – rummut
Billy Connors – kitara, akustinen kitara

Airto – lyömäsoittimet
Jousisektio: David Nadien, Charles P. McCracken, Jesse Levy, Carol Buck, Beverly Lauridsen, Harry Cykman, Harold Kohon, Paul Gershman, Harry Lookofsky, Emanuel Green.
Brass section: Peter Gordon, David Taylor, Jon Faddis, James Buffington, Lewis M. Soloff, Garnett Brown.
Apulaistuottaja: Ken Scott
Tuottaja: Stanley Clarke

Stanley Clarken levytysura jatkui levyillä Journey To Love (1975) ja School Days (1976). Kuusi albumia sisältävä boksi The Complete 1970s Epic Albums Collection antaa erinomaisen kuvan soolouran vilkkaista käänteistä. The Stanley Clarke Bandin uusin levytys UP julkaistiin vuonna 2014. Yhtye esiintyy 2015 Pori Jazzin Lokkilavalla torstaina 16. heinäkuuta.

Toimitus suosittelee Stanleyn basismipolun seuraamista myös yhtyeessä Return To Forever. Yhteistyö Chic Corean ja muiden huippumuusikoiden kanssa on komeaa fuusiota.

Tuomas Pelttari

Stanley Clarke | kotisivu
Stanley Clarke | Facebook
Stanley Clarke | Twitter

Varaa Stanley Clarken musiikkia kirjastosta.

Varaa Stanley Clarken musiikkia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Stanley Clarke

1970-luku

Children Of Forever | Nemperor Records 1973
Stanley Clarke | Nemperor Records 1974
Journey To Love | Nemperor Records 1975
School Days | Nemperor Records 1976
Modern Man | Nemperor Records 1978
I Wanna Play For You | Nemperor Records 1979

1980-luku

Rocks, Pebbles And Sand | Epic 1980
Let Me Know You | Epic 1982
Time Exposure | Epic 1984
Hideaway | Epic 1986
If This Bass Could Only Talk | Epic 1988

1990-luku ja 2000–

East River Drive | Epic 1993
At The Movies | Epic Soundtrax 1995
1 ,2 To The Bass | Epic 2003
The Toys Of Men | Heads Up International 2007

The Stanley Clarke Band

Find Out! | Epic 1985
UP | Mack Avenue 2014
The Message | Mack Avenue 2018

Return To Forever | Finna.fi 

Chick Corea • Return To Forever | ECM Records 1972
Light As A Feather | Polydor 1973
Hymn Of The Seventh Galaxy | Polydor 1973
Where Have I Known You Before | Polydor 1974
No Mystery | Polydor 1975
Romantic Warrior | Columbia 1976
Musicmagic | Columbia 1976
Live | Columbia 1977
Return To The 7th Galaxy – The Anthology | 1996
Return To Forever – The Anthology | Concord Records 2008
Returns • live | Eagle Records 2009
The Mothership Returns | Eagle Records 2012

Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Pekka Pohjola: Pewit – massiivisen suuri seikkailu
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti
Wigwam & Taivaanvuohi: Pop Liisa 3 – Poplastuja Liisankadulta

Lue lisää | Finna.fi

Artikkelihaku Stanley Clarke
Bogdanov, Vladimir & Woodstra, Chris & Erlewine, Stephen Thomas: All Music Guide to Jazz, 1472 sivua | Backbeat Books 4th edition 2002
Gridley, Mark C.: Jazz Styles – History And Analysis | Prentice-Hall ja muita • Toistakymmentä painosta vuodesta 1978 eteenpäin. 

Stanley Clarken toinen sooloalbumi julkaistiin 1974. Levyllä ovat mukana Jan Hammer, Billy Connors, Tony Williams sekä Airto Moreira.

Stanley Clarke (1974).