Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille

Scandinavian Music Group: Näin minä vihellän matkallani (2009).Kun Ultra Bra hajosi vuonna 2001, oli selvää, että monista suosikkiyhtyeen jäsenistä kuultaisiin piankin. Jo alkuvuodesta 2002 levyrintamalle marssivatkin niin sooloartisti Kerkko Koskinen kuin virkamiesmäisesti nimetty Scandinavian Music Group, jossa vaikutti aluksi neljäkin UB-jäsentä: laulaja Terhi Kokkonen, kitaristi Joel Melasniemi, basisti Tommi Saarikivi ja rumpali Antti Lehtinen

Scandinavian Music Groupin tuotantoa 2002–2015. Kuva: Tuomas Pelttari
Scandinavian Music Groupin albumituotantoa 2002–2015. Kuva: Tuomas Pelttari

Näin SMG:hen siis siirtyi Ultra Bran rockbändiydin. Mutta koska elettiin 2000-luvun alkua, toimi valtavirtahakuinen rockbändi viitekehyksessä, jossa soundi oli riehakkaan sijaan puhtaaksi puleerattu ja digitaalisesti viilattu siihen mittaan, että aikakauden suosittu iskusana ”kovalevyrock” saatettiin ottaa käyttöön. 

Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa (2002).Suomessa SMG oikeastaan ruumiillisti tämän tyylisuunnan keväällä 2002 listaykköseksi yltäneellä Onnelliset kohtaa -debyytillään. Mutta joidenkin kappaleiden raskassoutuinen poljento saattoi peittää alleen sen tosiseikan, että Terhi Kokkosen ja Joel Melasniemen kappaleissa oli jo tässä vaiheessa kuultavissa paljon silkkaa folkia. Esimerkiksi levyn kakkossingle ’Tällaisena kesäyönä’ on ytimeltään iskelmällisen kepeä haikailuhelmi.

Voi myös havaita Kokkosen löytäneen itsestään soololaulajan, jonka tulkinta ja äänenväri sopivat juuri tällaisiin teoksiin. Hän ei ole Suomen lämpimin vokalisti, mutta hänen tulkinnoissaan on etäisyyden kautta syntyvää emootiota, mikä on oikeastaan poplaulajalle lajeista vaikeimpia. 

Scandinavian Music Group: Nimikirjaimet (2004).Luontevaa jatkoa debyytille on Nimikirjaimet (2004), jolla Saarikiven korvasi basistina Anssi Växby. Kappalemateriaali on ehkä esikoista vahvempaakin ja tunnelmat valoisampia esimerkiksi keikkaelämäaiheisella ’100 km Ouluun’ -singlellä tai kauniilla herkistelyraidoilla ’Talvipuutarhaan’ ja ’Onnellinen nainen’. Kakkosalbumilla SMG:n soundi alkaa saada monipuolisempia sävyjä ja nuoruusnostalginen ’Helsinkiin’ on hyvä esimerkki Kokkosen ja Melasniemen löytyvistä vahvuuksista lauluntekijöinä. 

Listasijalle 11 jäänyt Nimikirjaimet merkitsi yhtyeen suosiolle silti loivaa laskusuhdannetta. SMG eli murrosvaihetta eikä sen alkuperäinen moderni rocksoundi enää olisi kuulostanut yhtä ajantasaiselta. Hölmö rakkaus, ylpeä sydän -albumilla (2006) bändi lisäsi akustisten sävyjen osuutta muuttamatta konseptiaan vielä radikaalisti. Ehkä vähittäistä muutosta voi kuvata toteamalla, että viimeistään nyt kitarat enemmän helisivät kuin surisivat. 

Scandinavian Music Group: Hölmö rakkaus ylpeä sydän (2006).Temaattisella tasolla kolmoslevyllä kuuluu ihmissuhdeaiheiden ja kaupunkikuvien rinnalla yhä selvemmin urbaani kaipuu luontoon. Hienosti minieepokseksi kehitelty ’Solmu’ kuvastaa tätä, niin tietysti myös levyn single ’Hölmö rakkaus’, josta tuli yksi SMG:n suosituimmista kappaleista ja bändin uralla todellinen avainteos. Euforisen romanttinen kesärakkausbiisi soi paljon radiossa, ja oikeastaan vasta tämän biisin ja levyn myötä SMG alkoi kartuttaa todellista omaa fanikuntaa, joka saattoi olla ihan eri porukkaa ja nuorempaakin kuin Ultra Brasta aikanaan tykänneet. 

Yhtyeen uran todellinen täyskäännös tapahtui kuitenkin vasta Hölmön rakkauden jälkeen. Se lisäsi ensin keikkakokoonpanoonsa, sitten varsinaisiksi jäseniksi kakkoskitaristi Kyösti Salokorven, pedal steel -kitaristi Miikka Paatelaisen ja toiseksi laulajaksi Terhin siskon Pauliina Kokkosen.

Scandinavian Music Group: Missä olet Laila? (2007).Bändin lauluntekijät olivat innostuneet amerikkalaismallisesta folk-musiikista, ja vaikka Missä olet Laila? (2007) ilmestyi vain puolitoista vuotta Hölmön rakkauden jälkeen, olivat uustraditionalistiset sovitukset kovin erilaisia kuin mikään SMG:n sitä ennen julkaisema. Banjo ja pedal steel hallitsevat kuulokuvaa kautta linjan, joskin yhteys aiempaan tuotantoon löytyy laulumelodioiden ja Terhi Kokkosen sanoitusten kautta. SMG:n ei voi sanoa ryhtyneen larppaamaan folkmusiikkia; yhtye tyytyi viisaasti käyttämään uudenlaisia aineksia yhä syventyvän ja jalostuvan laulunkirjoituksensa viitekehyksenä. 

Joka tapauksessa tällaista ilmaisua ei ollut aiemmin yritetty tuoda Suomessa valtavirtaan, ja radiosuosiota SMG:n oli uusilla lauluillaan vaikea saavuttaa. Yhtyeen yleisö sen sijaan mukautui folk-tyyliin vaivatta ja kultalevyputki jatkui. Myös arvostelut olivat bändin kiittävimpiä siihen asti. Suosikkikappaleiksi nousivat ainakin surumielinen ’Lopulta olemme kuitenkin yksin’ ja singlebiisi ’Vieläkö soitan banjoa?’, jonka eksän kohtaamisesta kertova teksti on resonoinut niin, että kesällä 2021 Helsingin Sanomien lukijat äänestivät sen kuuden parhaan 2000-luvun suomalaisen laulunsanoituksen joukkoon. 

Scandinavian Music Group: "Palatkaa Pariisiin!" (2009). Kuva: Tuomas PelttariKahden seuraavan levyn ajaksi Scandinavian Music Group näytti löytäneen pysyvämmän linjan. Palatkaa Pariisiin! (2009) ja Manner (2011) veivät folkpop-vaikutteita lähinnä pidemmälle. Kriitikoiden silmissä bändin tyylinvaihdoksen uutuudenviehätys alkoi haalistua, ja esimerkiksi Oskari Onninen käytti Nuorgam-verkkomediassa Mannerta arvostellessaan paljon palstatilaa kuittaillakseen Kokkosen tekstien sää- ja luontosanastosta. Levyt myivät kuitenkin kultaa ja ylsivät listan kärkisijoille. Menestys oli myös niiden välissä ilmestynyt kokoelma Näin minä vihellän matkallani, joka suhtautui bändin menneisyyteen hieman revisionistisesti: kahdelta ensimmäiseltä levyltä on sille kelpuutettu vain kaksi biisiä, nekin uudestaan akustisemmiksi sovitettuina. 

Palatkaa Pariisiin! ja Manner ovat tasalaatuisia levyjä, joista on helppo nauttia, jos bändin yleissoundi viehättää. Joukosta erottuu nippu todellisia helmiä, kuten ’Vieläkö soitan banjoa?’ -biisin tunnelmia jatkava ’Casablanca’ tai haikeasti laukkaava ’Liian laiha rakkaani’.

Folk-trilogian jälkeen oli kuitenkin taas linjanmuutoksen aika. Tätä markkeerasi myös SMG:n pisin levytystauko ennen vuoden 2014 alussa ilmestynyttä Terminal 2 -albumia. Temaattiseksi kokonaisuudeksi rakennettu levy irroittautuu ”luomusoundista”, mutta käyttää syntikoita ja kaikua varhaisia albumeita ajattomamman ja isomman soundin synnyttämiseen. Apea, luovuttanut pohjavire leimaa kappaleita, joissa puidaan niin yksityisiä kuin yleisiä umpikujia jopa melko apokalyptisten tunnelmien merkeissä. 

Terminal 2 on monessa suhteessa täydellinen ja täsmällinen soundtrack 2010-luvun länsimaailman yleiselle mielentilalle. Subjektiivisen käsitykseni mukaan se on ilman muuta parhaita kotimaisia levyjä viimeiseen kymmeneen vuoteen ja on myös osoittautunut aikaa kestäväksi. Levy saikin vaihteeksi hyvät arvostelut ja kävi myös listaykkösenä, mutta siitä tuli kuitenkin ensimmäinen SMG-albumi, joka ei ole ylittänyt kultarajaa. Syytä on musiikinkulutuksen muutoksissa, mutta epäilemättä Terminal 2 myös oli hankala levy sille indien ja valtavirran välimaastoon identifioituvalle, keskimäärin aika nuorelle kuulijakunnalle, joka yhtyeelle oli vakiintunut.

SMG pääsi esittämään albumin tiimoilta teemakeikan Flow-festivaaleille, mutta kokonaisuutena se ei kuitenkaan saanut aivan sitä huomiota, jonka olisi ansainnut niin kunnianhimoisilla kappaleilla kuin vaikkapa ’Las Vegasin raunioilla’. 

Yllättävän pian edeltäjänsä jälkeen ilmestyi syksyllä 2015 Baabel, joka sai aika vaisun vastaanoton ja oli helppo kuitata Terminal 2:n jälkeen välityöksi. Ensimmäisenä SMG-albumina sitten vuoden 2004 se jäi top kympin ulkopuolelle, eivätkä arvostelutkaan nyt olleet haltioituneita. Baabel ei ole huono levy, mutta se tuntuu toteutuksensa puolesta edeltäjänsä jälkikirjoitukselta ilman vastaavaa temaattista koherenssia tai syvälle tunkeutuvaa sanottavaa. Yhdeksän biisin ja 35 minuutin mittakin tuntuu vähän siltä kuin jotakin olisi jäänyt kesken. 

Parasta uusimman inkarnaationsa osaamista SMG kuitenkin esittelee ainakin koukuttavalla ’Jos olen rehellinen’ -huippukohdalla. 

Kuusi vuotta Baabelin jälkeen yhdeksättä Scandinavian Music Group -albumia odotellaan yhä, vaikkei mitään virallista ilmoitusta lopettamisesta tai edes tauolle jättäytymisestä olla saatu. Vuonna 2018 ilmestyi tosin single ’Mua ei saa muuttumaan’. 

Terhi Kokkonen debytoi vuonna 2020 kirjailijana hyvät arvostelut ja mediahuomiota saaneella Rajamaa-teoksella, jota on luonnehdittu vahvatunnelmaiseksi psykologiseksi romaaniksi. 

Yksittäisiä SMG-kappaleita löytyy studioalbumien lisäksi eri esittäjien koosteilta Melkein vieraissa – nimemme on Dingo, Syvissä vesissä ja Ipanapa 3. Vielä voi mainita vuonna 2003 julkaistun irtosinglen ’Letitä tukkani’. 

Niko Peltonen

Levyhyllyt
Scandinavian Music Group | Finna.fi

2000–2009

Onnelliset kohtaa • CD | BMG Finland/Terrier Records 2002
Nimikirjaimet • CD | BMG Finland/RCA/Cortison Records 2004
Hölmö rakkaus ylpeä sydän • CD | BMG Finland/RCA/Cortison Records 2006
Missä olet Laila? • CD+DVD • CD | Sony BMG Finland/RCA/Cortison Records 2007
”Palatkaa Pariisiin!” • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2009

2010-luku

Manner • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2011
Terminal 2 • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2014
Baabel • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2015

SMG-kokoelma | Finna.fi

Näin minä vihellän matkallani • CD & 2CD | Sony/RCA/Cortison Records 2009

SMG mukana kokoelmalevyillä | Finna.fi

Melkein vieraissa – nimemme on Dingo • CD | Elements Music 2008
Syvissä vesissä • CD | KHY Suomen Musiikki/Sony Music Entertainment Finland 2009 
Ipanapa 3 | Ipanapa Brand Management & Sony Music Entertainment Finland 2010

Vain elämää 8
[Terhi Kokkonen • Mira Luoti • Sani • Arttu Wiskari • Aki Tykki • Danny • Kasmir]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 8 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018
Vain elämää – kausi 8 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018

Ultra Bra
[Terhi Kokkonen • Vuokko Hovatta • Anna Tulusto • Arto Talme • Olli Virtaperko • Kari Pelttari • Ilmari Pohjola • Marko Portin • Kerkko Koskinen • Joel Melasniemi • Tommi Saarikivi • Jan Pethman • Antti Lehtinen]
Finna.fi

Houkutusten kiihottava maku • EP | Ray Milland Records 1995
Vapaaherran elämää | Pyramid/Johanna Kustannus 1996 • Nuottikirja 1997 • LP-painos Svart Records 2017
Kroketti | Pyramid 1997 • LP-painos Svart Records 2017
Kalifornia | Pyramid 1999 • LP-painos Svart Records 2017
Vesireittejä | Pyramid 2000 • LP-painos Svart Records 2017

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Knipi ja menetysten kauneus
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää SMG:stä| Finna.fi

Artikkelihaku Scandinavian Music Group

Lue lisää
Terhi Kokkonen | Finna.fi

Rajamaa, 192 sivua | Otava 2020

Lue lisää UB:stä | Finna.fi

Sokeana hetkenä Ville Similä & Mervi Vuorela, 339 sivua | WSOY 2018
Artikkelihaku Ultra Bra

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Håkan Hellström: Du gamla, du fria – konst och stadionpop

Du gamla, du fria | Woah Dad! 2016 

Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).Den första låten på Du gamla, du fria ’I sprickorna kommer ljuset in’ verkar hänvisa till Leonard Cohen. Mer specifikt till den kändaste delen av låten ’Anthem’:  there’s a crack in everything, that’s how the light gets in. Cohen ville väl med de orden uttrycka att ingenting är perfekt, och att det är bra så, eftersom bristerna är en del av skönheten. Den viktiga delen som får skönheten att lysa.  

I sprickorna kommer ljuset in.

Det här passar riktigt bra som hänvisning till Håkan Hellström. Genom sprickorna i hans hjärtskärande popmusik lyser ett varmt ljus. Hans sånger låter inte felfria, utan välvilliga och humana. Hellströms sånger berör bloggaren djupt, även om dennes kunskaper i svenska är närmast obefintliga. Kanske är det så att Håkans ljus når hjärtat just genom den här bristen.   

Håkan Hellstrom. Kuva: Ellika Henrikson, 2015.
Håkan Hellstrom. Kuva: Ellika Henrikson 2015

Du gamla, du frias första videosingel ’Din tid kommer’ släpptes våren 2016. Videon är regisserad av Magnus Rösman.

Håkan Hellström blev känd som basist (1988–1994) och trummis (1997–2003) i bandet Broder Daniel. Ur kultryktet tog hans solokarriär början vid millenniumskiftet. Den ökade populariteten kulminerade i juni 2016, då Hellström slog nordiskt publikrekord med sin Göteborgskonsert. Mer än 140 000 biljetter såldes till hans två stadionspelningar.

Med tanke på att Hellströms föregående album Det kommer aldrig va över för mig (2013) sålde en trippelplatina, kunde Du gamla, du fria vara en folkligare skiva.  Till exempel den överraskande ’Hoppas det ska gå bra för de yngre också’ består av slagkraftig 80-talspop och yttranden av hamnarbetare ur dokumentären Den inre hamnen (1988). Utan att alls sjunga slänger Hellström ut de sedan länge försvunna orden i luften och låter lyssnaren fundera över hur det till slut gick för dessa killar.  

Ett ännu mer förvirrande spår är det två minuter långa ’Du Gamla (That’s Alright Since My Soul Got A Seat Up in The Kingdom), där Hellström harmoniserar en vacker grund under Laura Rivers spiritual från 1963. Om sångens drömmar om himmelriket i Hellströms händer förvandlas till gliringar om kungadömet kan man bara spekulera om. ’Du Gamla (That’s Alright Since My Soul Got A Seat Up in The Kingdom) ’ hörs på teaser-videon för Hellströms nya album:   

I huvudsak är Du gamla, du fria  ändå en popskiva, inte abstrakt ljudkonst eller ställningstaganden. De flesta låtarna är renodlad populärmusik, som inte skyggar för romantik eller sentimentalitet. När man hör låtar som ’Öppen genom hela natten’ och ’Din tid kommer’ känns Hellströms stadionpopularitet inte alls konstig, inte konstigare än Kents popularitet. 

Du gamla, du fria har i Sverige sagts vara Hellströms sorgligaste album. Den svenska melankolin är ändå av en mer trösterik art än den finska. Här i Finland låter Håkan Hellströms åttonde album en aning dystert, men ändå lekfullt och hoppfullt. I Finland hittar man ett liknande romantiskt vemod i Samae Koskinens och Olavi Uusivirtas låtar. 

Hänvisningen till Cohen är långt ifrån den enda hänvisningen i Du gamla, du fria. Hellström ansluter sig till poptraditionen inte bara med sin sångstil utan också med intertextualiteten i sina sånger. På albumet kan man bland annat hitta en del av The ChurchsUnder The Milky Way

Håkan Hellström. ©Photo by Sören Håkanlind / COPYRIGHT
Håkan Hellström. ©Photo by Sören Håkanlind / COPYRIGHT

Du gamla, du fria förstärker den gamla sanningen att det lätta inte nödvändigtvis är enkelt. Musik som till sin struktur är traditionell pop kan vara betydelsefull konst, och en forcerad konstrockmusik är inte ett dugg djupare. Hellström vågar spela med enkla grundelement, för han vet att han kommer att vinna.  

Ari Väntänen | www.arivantanen.com 
Anna-Maria Malm | översättare

Håkan Hellström | webbplats 
Håkan Hellström | Facebook 

Varaa Du gamla du fria kirjastosta.
Reservera Håkan Hellströms Du gamla, du fria från biblioteket.

Förhandsifylld samsökning i regionala bibliotek. Det går också att välja andra bibliotek. 

Fråga bibliotekarien. 

Skivhyllor • Levyhyllyt
Håkan Hellström | Finna.fi

2000–2009 

Känn ingen sorg för mig Göteborg | 2000 
Det är så jag säger det | 2002 
Ett kolikbarns bekännelser | 2005 
Nåt gammalt, nåt nytt, nåt lånat, nåt blått | 2006 
För sent för Edelweiss | 2008 

2010-talet

2 steg från Paradise | 2010 
Det kommer aldrig va över för mig | 2013 
Håkan Boma Ye! • live • 4LP • 3CD | Kamikaze/Woah Dad! 2014 
Du gamla du fria | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2016 
Illusioner | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2018 

2020-talet

”Rampljus” | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2020 
”Rampljus” Vol. 2 | Tro och tvivel/Woah Dad! 2020 

Skivhyllor • Levyhyllyt
Broder Daniel | Finna.fi

Saturday Night Engine | EMI 1995 
Broder Daniel | EMI 1996 
Broder Daniel Forever | Dolores 1998 
Cruel Town | Dolores 2003 

Samlingar • Kokoelmat
Broder Daniel | Finna.fi

Singles | EMI 1999 • EMI/Dolores 2009 
No Time For Us 1989–2004 | Dolores 2005 
The Demos 1989–1997 | Dolores 2005 
Original Album Serien • 5CD | EMI 2011 

bob hund: Dödliga klassiker – klassens clown och primus [översättning på svenska]
bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus [på finska]
Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana [på finska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia [på finska]
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen [på finska]
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska] 
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan [på finska]
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy [på finska]
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa 

Läs mera om Håkan Hellström • Lue lisää Håkan Hellströmistä | Finna.fi 

Klas Ekman intervjuar Håkan Hellström – samlade intervjuer 2000–2013  Klas Ekman, 97 sidor | Telegram 2014 
Håkan Hellström – texter om ett popfenomen  Håkan Steen, 364 sidor | Reverb/Sonic 2008 

Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).
Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Olavi Uusivirta – nuoruutta, romantiikkaa, intertekstejä

Olavi Uusivirta: Elvis istuu oikealla (2012).Helsingissä 1983 syntynyt Olavi Uusivirta on saanut huomiota myös esimerkiksi näyttelijänä ja juontajana, mutta huolimatta Ganes– ja Keisarikunta-elokuvien kaltaisista merkittävistä rooleista tunnetaan hänet kuitenkin parhaiten laulaja-lauluntekijänä ja yhtenä 2000-luvun Suomen suosituimmista rock-esiintyjistä.

Uusivirran julkinen ura alkoi jo parikymppisenä ja vuoden 2003 esikoisalbumin nimeksi päätyikin Nuoruustango. Levyn moderni suomirock on kappalemateriaaliltaan vielä hieman haparoivaa, mutta artistin keskeisiä tyylipiirteitä se jo esittelee. Musiikki on monessa mielessä klassista suomirockia, mutta 2000-luvun alun modernein tuotantokeinoin viritettyä. Tekstit käsittelevät usein nuoruutta ja ihmissuhteita romanttiseen sävyyn, kuitenkin itsetietoisesta nuoren urbaanin ihmisen näkökulmasta käsin. Intertekstejä, viitteitä aiemmin tehtyyn kulttuuriin, on tarkoituksellisen paljon.

Nuoruustango ei ollut mainittava kaupallinen tai arvostelumenestys, vaikka ’Raivo härkä’ -single soikin jonkin verran radiossa.

Uusivirran läpimurto muusikkona tapahtui ensimmäisten isojen elokuvatöiden jälkimainingeissa vuoden 2005 albumilla Me ei kuolla koskaan. Häntä pidettiin kaiketi edelleen eräänlaisena teinisuosikkina, ja levy soikin edelleen aikakauden ”kovalevyrockin” sävyissä, mutta melodinen kappalemateriaali on aivan eri tasolla kuin debyytillä ja monessa biisissä kuuluu varsin tarkka suomirockin perinteen tuntemus. Uusivirta alkoi hahmottua kaupunkilaiseksi, jopa stadilaiseksi rock-suosikiksi, jonka ilmaisulla oli esteettisiä yhteyksiä esimerkiksi Dave Lindholmin tuotantoon. ”Isokynän” satiirisista ja surrealisista havainnoista Uusivirran erottaa kuitenkin edelleen järkähtämättömän romanttinen nuoruuteen kuuluvien tunteiden kuvaus.

Me ei kuolla koskaan ylsi maltillisesti albumilistan sijalle 18, mutta on edelleen Uusivirran ainoa kultalevy ja Spotify-aikakaudellakin melkoinen kuunteluklassikko. Paljon radiosoittoa saivat ’On niin helppoo olla onnellinen’ ja oheinen nimikappale:

Varsin luontevasti Uusivirta suunnisti Minä olen hullu -albumilla (2008) hieman tummasävyisempiin ja musiikillisestikin vähemmän hittihakuisiin maisemiin. Oleellista muutosta perustyyliin levy ei merkitse, mutta sillä kuuluu esimerkiksi post punkin vaikutus – ja keskeisempää lienee yleismelankolinen ja ahdistunutkin pohjavire, joka resonoi levyn nimeenkin. Uusivirran levyistä tätä voinee kutsua synkimmäksi. Kyse on silti edelleen romantisoivasta synkkyydestä.

Kappalemateriaali on jälleen vahvaa, kuten kolmen vuoden julkaisutauon perusteella voi olettaakin. Kyseessä lienee yksi Uusivirran kahdesta, kolmesta tasalaatuisimmasta biisivalikoimasta. Radiohittejä tai muunkaanlaisia hittejä levyltä ei oikein irronnut, mutta monet kappaleet tuntuisivat olevan faneille klassikoita. Esimerkistä käy haikeankaunis ja nostalgiantäyteinen ’Sunnuntailapsi’:

Minä olen hullun jälkeen Uusivirta julkaisi pitkään albumin joka toinen vuosi ja kartutti pääomaa suosittuna festariesiintyjänä ja yhtenä ainoista uudemmista nimistä, jotka pystyivät saavuttamaan suomirock-tyyppisellä musiikilla suurta menestystä striimausaikoina. Kaupallisessa mielessä hänen ilmeinen vahvuutensa on ollut kyky laatia jokaiselle levylle vähintään muutama yhteislaulukelpoinen moderni klassikko. Uusivirta on kyennyt varioimaan yleislinjaansa ja pitämään sen silti täysin tunnistettavana.

Suuri rooli suosiossa on toki ollut hänen julkisella persoonallaankin. Lähestyttävyys ja energisyys yhdistyvät siinä älylliseen reflektioon, mikä takaa mahdollisuuden vedota monenlaisiin yleisöihin festariteineistä vanhempiin musiikinkuluttajiin. Uusivirta kasvoi 2000-luvun suomirock-ikoniksi, jonka habitus ja sanomiset eivät muistuta paljoakaan edeltävien vuosikymmenten kollegoita, vaikka musiikillisia alaviitteitä aina löytyykin. Niitä hän bändeineen on toki kaivanut kansainvälisenkin popmusiikin historiasta.

Niinpä Preeria (2010) viittailee jopa psykedelian ja saksalaisperäisen krautrockin suuntaan, mutta kuitenkin levyn suosittu singlebiisi ’Nukketalo’ palaa on ikään kuin 2000-luvun helsinkiläisten abiturienttien maailmaan siirrettyä Born To Run -aikaista Springsteeniä. Voittava yhdistelmä.

Kolmekymppisiään lähestynyt Uusivirta tuntuu Elvis istuu oikealla -albumillaan (2012) katsovan vielä kerran nuoruuteensa ja laulavan kesäilloista puistoista ja rannoilla, orastavista ihmissuhdehaaveista – kuten ’Nuoruus’-singlebiisillä glamrockin säestyksellä todetaan:

– Eilen vielä villi lapsi, tänään oot jo aikuinen / ja se sumuinen yö siinä välissä oli nuoruus.

Musiikillisestikin valoisa ja aiempaa akustisvoittoisampi levy nousee kirjoissani Uusivirran parhaaksi. Siinä on kesäistä tunnemaailmaa ja lähes iskelmällisen kauneuden hetkiä. Nimikappale on jokseenkin täydellinen kuva laiskasta ja silti kaikki mahdolliset merkitykset sisältävästä hetkestä Helsingin Kalliossa.

Epätasaisempi on Ikuiset lapset (2014), joka palaa taas tuotannollisesti prosessoidumpaan rock-ilmaisuun eikä tunnu omaavan sen enempää musiikillisesti kuin lyyrisesti selvää johtotähteä. Huono levy ei ole, mutta lukeutunee kuitenkin Uusivirran vähemmän merkittäviin. Tosin vuosien pohjatyö alkoi tässä vaiheessa näkyä kaupallisessa suosiossa niin, että albumin listasijoitus kolmosena oli artistin paras siihen mennessä. Hieman yhdentekevästi rokkaava ’Kauneus sekoittaa mun pään’ soi myös radiossa.

Albumin kiinnostavampaa laitaa edustaa pikkukaupunkinuoruutta kitkerästi kuvaava ’Mannerlaatat’. Nyt nuoruus ei enää ole euforista nykyisyyttä tai lähimenneisyyttä, vaan jotain, mistä haluaa eroon mahdollisimman nopeasti ja täydellisesti.

Vuonna 2016 ilmestynyt Olavi riskeeraa definitiivisellä otsikollaan, mutta merkitsee selvää askelnostoa edeltäjästään. Tyyliltään levy liikkuu jossain kahden aiemman välimaastossa, mutta nyt biisikynä on taas ollut luontevassa terässä. Kysymykset siihen suuntaan, onko kyse nyt Uusivirran nuoruus- vai aikuistumis- vai aikuisuuslevystä alkoivat menettää merkitystään, sillä yli kolmekymppisenäkin artisti on johdonmukaisesti liikkunut nostalgian ja reaaliaikaisen tunnereflektion välimaastossa niin, että havainnoitsija voi vain todeta tämän olevan hänen ominta maastoaan.

Olavi soi monenlaisten vaikutteiden lopputuotteena nykydiskoa myöten, mutta liki iskemällisestä ’Kultaa hiuksissa’ -helmestä on tullut Spotifyssa Uusivirran koko uran kuunnelluin kappale, vaikkei se varsinainen hitti aikanaan ollutkaan. Albumista tuli joka tapauksessa Uusivirran toistaiseksi ainoa listaykkönen.

Uusivirran viimeisin studioalbumi Skorpioni (2019) on jälleen epätasaisempi kokoelma lauluja. Sitä pohjustettiin vuoden mittaan kolmella erinomaisella ja melankolisella diskorock-singlellä, joista varsinkin oheinen ’Kesäyön uni’ on millä tahansa mittapuulla täysosuma: monenlaisia tuttuja impulsseja suvereeniksi kokonaisuudeksi yhdistävä leka, joka olisi ansainnut olla paljon isompikin jättihitti.

Sen sijaan levyn kokeellisemmat linjanvedot ja yritykset rikkoa vetovoimaista peruskaavaa toimivat huonommin.

Varsinaisten studioalbumeiden lisäksi Uusivirralta on julkaistu pätevänä johdantona toimiva, joskin nyt jo vähän vanhentunut kokoelma 27 suosikkia. Livelevy Olavi elää! (2017) on aivan hyvä, mutta ei tietenkään korvaa keikkakokemusta. Ylen televisio-ohjelmaa varten tehty koronaesiintymisestä levyksi muokattu covervalikoima Lauantain toivotut käy nimensä mukaisesti hyvästä viikonloppuviihteestä, kun Uusivirran pätevä bändi ja tähti itse puhaltavat uutta henkeä kuluneisiinkin suomirock-klassikoihin.

Levyhyllyt
Olavi Uusivirta | Finna.fi

2000–2009

Nuoruustango • CD | New Spirit 2003
Me ei kuolla koskaan • CD | Mercury/Universal Music 2005
Minä olen hullu • CD | Mercury/Universal Music 2008 • 2LP 10-vuotisjuhlapainos Johanna Kustannus 2018

2010-luku

Preeria • CD | Mercury/Universal Music 2010 • LP Mustat Levyt 2011
Elvis istuu oikealla • LP • CD | Johanna Kustannus 2012
27 suosikkia • 2CD | Johanna Kustannus 2013
Ikuiset lapset • LP • CD | Johanna Kustannus 2014
Olavi • LP • CD | Johanna Kustannus 2016
Olavi elää! • live • 2LP • CD | Johanna Kustannus 2017
Skorpioni • LP • CD | Johanna Kustannus 2019 • Kasetti Lipposen levy ja kasetti 2019

2020-luku

Lauantain toivotut – Special Live! • LP • CD | Universal Music Group 2020

Olavi Uusivirta elokuvissa
DVD • Blu-ray | Finna.fi

2000–2009

Keisarikunta Ohjaaja Pekka Mandart, 1h 34 min. • DVD | FS Film 2004/2005
Ganes  Ohjaaja Jukka-Pekka Siili, 102 min. • DVD | FS Film 2007 & 2018
Ganes  Ohjaaja Jukka-Pekka Siili, 102 min. • Blu-ray | FS Film 2011 & 2013
Kielletty hedelmä Ohjaaja Dome Karukoski, 104 min. • DVD | Warner Bros. Entertainment Finland 2009
Kielletty hedelmä Ohjaaja Dome Karukoski, 104 min. • DVD | Warner Bros. Entertainment Finland 2009
Ralliraita 1 Ohjaaja Markku Pölönen, 86 min. • DVD | Walt Disney Studios Home Entertainment 2009

2010-luku

Härmä Ohjaaja JP Siili, 123 min. • DVD | Finnkino 2012
Härmä Ohjaaja JP Siili, 123 min. • Blu-ray | Finnkino 2012
Miss Farkku-Suomi Ohjaaja Matti Kinnunen, 89 min. • DVD | Nordisk Film 2013
Miss Farkku-Suomi Ohjaaja Matti Kinnunen, 89 min. • DVD | Nordisk Film 2013
Kalevala – Uusi aika Ohjaaja Jari Halonen, 102 min. | VL Media 2013
Onnenonkija Ohjaaja Ville Jankeri, 82 min. • DVD | Nordisk film 2016
Onnenonkija Ohjaaja Ville Jankeri, 82 min. • Blu-ray | Nordisk film 2016
Syysprinssi Ohjaaja Alli Haapasalo, 90 min. • DVD | Future Film 2017

Elokuvamusiikki • Soundtrack | Finna.fi

[= Eero Milonoff • Jussi Nikkilä • Olavi Uusivirta • Zarkus Poussa • Remu Aaltonen]

Ganes – Soundtrack | Sony BMG Music Entertainment Finland 2007

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Knipi ja menetysten kauneus
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää Olavi Uusivirrasta | Finna.fi

Miten lauluni syntyvät?  Eetu Kauppinen (toim.), 143 sivua | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Olavi Uusivirta: Elvis istuu oikealla (2012).
Olavi Uusivirta: Elvis istuu oikealla (2012).
Olavi Uusivirta: Lauantain toivotut (2020).
Olavi Uusivirta: Lauantain toivotut – Special Live! (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa

Foreverland | Divine Comedy Records Limited 2016

The Divine Comedy: Foreverland (2016).La divina commedia eli Jumalainen näytelmä kertoo Danten matkasta Helvetin ja Kiirastulen kautta kohti Paratiisin kirkkautta. Nimessä oleva ’komedia’ ei keskiajalla kuitenkaan viitannut huumoriin, vaan tarinaan jolla on onnellinen loppu. Shakespearen komedioissakin kaiken tavoitteena oli avioliitto ja tarinoiden huipennus saavutettiin lopun hääkohtauksissa. Bändin nimenä The Divine Comedy saattaa olla ensisilmäyksellä mahtipontinen, mutta myös enteellinen. Vuonna 2016 ”jumalallinen komedia” sai täyttymyksensä, kun yhtye julkaisi albumin Foreverland. Sillä laulujen kertoja on viimein löytänyt rakkauden ja purjehtii ryhdikkäästi vakituisen parisuhteen onnelliseen satamaan.

Neil Hannon. Kuva: The Divine Comedy Homepage.
Neil Hannon. Kuva: The Divine Comedy Homepage.

The Divine Comedy on ollut pitkälti Neil Hannonin (s. 1970) sooloprojekti, ei niinkään bändi. Hänen älyllisen nokkelat brittiperinteestä kumpuavat tarinalliset biisinsä olivat 90-luvun loppupuolella – brittipopin kukoistuskaudella – muodikkaita. Levyt myivät hyvin ja Hannon paistatteli hetken aikaa julkisuudessa. Menestysvuosien jälkeen hän jatkoi musiikin tekemistä rauhalliseen tahtiinsa, ilman että julkaisujen taso olisi kertaakaan notkahtanut. Hän on viime vuosina laajentanut ilmaisuaan myös kamarioopperan ja pienoismusikaalien puolelle.

Pohjois-irlantilainen anglikaanisen kirkkoherran poika Hannon oli taustansa vuoksi Britannian pop-piirien outolintu. Hän oli jo varhain löytänyt musikaalisen kotinsa menneisyyden maailmasta. Noël Coward, Gilbert & Sullivan ja Scott Walker olivat hänen sankareitaan, kirjallisella puolella hän ahmi vaikutteita erityisesti 1900-luvun alkupuolen klassikoista. Hannonin taiteessa mannermaiset vaikutteet (chanson, kabaree, Kurt Weill) ja eurooppalaisuus ovat olleet tärkeitä. Tässä hän poikkesi brittipopin valtavirrasta, jossa brittiläisyyden hehkuttaminen sai ajoittain jopa nationalistisen hurmoksen piirteitä.

Foreverland -albumin avaava ’Napoleon Complex’ käynnistyy elokuvamaisen komeasti orkestroiduilla jousilla. Se on kevyen humoristinen kertomus Napoleonista, napoleon-kompleksista ja siitä kuinka yksittäisen ihmisen rehevä ego voi mullistaa kokonaisen kansakunnan tai jopa maailman. Biisin voi myös tulkita itseironiseksi satiiriksi pienikokoisesta Hannonista itsestään. Se heijastaa voimakkaasti vuoden 2016 tapahtumia eli Yhdysvaltain presidentinvaaleja ja brexit-äänestystä.

Samankaltaista kerrostuneisuutta on myös singlenäkin julkaistulla ’Catherine The Greatilla’, joka kertoo Venäjän keisarinnasta Katariina Suuresta. Laulu ylistää vuolaasti valistunutta ja toimeliasta itsevaltiasta, jonka hyväksi kertojan on valmis tekemään mitä tahansa. Voimansa biisi saa kuitenkin siitä, että se kertoo rivien välissä myös Neil Hannonin puolisosta, irlantilaisesta kansanmuusikosta Cathy Daveysta.

Cathyn ja Neilin välinen suhde on Foreverlandin temaattinen keskipiste, jonka kautta levyn biisit saavat muotonsa. John & Yoko -asetelma on paljaimmillaan kepeässä jazz-iskelmässä ’Funny Peculiar’, jonka rakastunut pari laulaa duettona. ’The Pact’ on kuin suoraan 1930-luvun Saksasta ja se olisikin sopinut hyvin Marlene Dietrichin laulettavaksi. Siinä parisuhdetta kuvataan saksalaisen asiallisesti valtioiden välisenä valtiosopimuksena.

1930-luvun tunnelmissa ollaan myös biisissä ’I Joined The Foreign Legion (To Forget)’, joka on levyn parhaita oivalluksia. Laulu kertoo miehestä, joka värväytyy muukalaislegioonaan unohtaakseen entisen rakkaansa. Lopulta käykin niin, että hän ei enää muista mitä asiaa pakoon hän legioonaan alun perin lähti. Laulu on samaan aikaan nokkelan humoristinen ja äärimmäisen traaginen. Tällaisissa kaksoisvalotuksissa Hannon on parhaimmillaan.

Levyn folk-vaikutteisella nimibiisillä ’Foreverland’ kerrotaan laivasta ja sen kapteenista, jotka ovat seilaamassa täydellistä onnen kaukorantaa kohti. Noël Cowardin hengessä etenevä laulu on samanaikaisesti toiveikkaan sentimentaalinen ja kaihoisan surullinen. Täydellistä paikkaa kapteeni ei löydä koskaan, mutta sitä kohti on kuitenkin hyvä suunnistaa – vaikka laivan miehistö tekee samaan aikaan kuolemaa. Onnellisuuden tematiikkaa käsittelee myös ’My Happy Place’. Siinä kertoja toteaa, että elämän kolhujen keskellä rauhan voi löytää oman pään sisältä: mielikuvituksesta ja lapsuuden muistojen maisemista.

Albumin kohokohta on Hannonin puolisolle omistettu ’To The Rescue’. Kansanmuusikkonakin tunnettu Cathy Davey on viimeisten vuosien aikana keskittynyt kaltoin kohdeltujen sikojen auttamiseen vapaaehtoistyönä. Osa sioista onkin sijoitettu Hannonin ja Daveyn Irlannin maaseudulla sijaitsevaan kotiin. Laulu kohoaa henkilökohtaisesta kokemuksesta yleiseen ja se ylistää ihmisten pyyteetöntä kykyä auttaa toinen toistaan. Biisin ja albumin upein kohta on kappaleen lopussa, kun pikkolotrumpetti toitottaa ratsuväen saapuneen aivan kuin vanhanajan lännenelokuvissa.   

Got a vigilante sleeping in my bed
I looked for Marilyn, I got Che instead
But I’ll march behind you, wherever you may go
And I’m more proud of you
Than you can ever know

To the rescue
Through the snow and freezing rain
Down deserted country lanes
Round the world and back again
To the rescue
Taking the forgotten ones
Big and small, the old and young
When nobody else will come
You’ll come to the rescue
To the rescue
.

Kaikista Divine Comedyn albumeista julkaistiin vuonna 2020 laajennetut CD-painokset sekä vinyyliversiot. Foreverlandin laajennettu 2CD sisältää demoja, vaihtoehtoisia versioita sekä joitakin julkaisematta jääneitä lauluja. Kaikki laajennetut levyt julkaistiin myös boksina nimellä Venus, Cupid, Folly And Time – Thirty Years Of The Divine Comedy. Boksin kylkiäisenä on yhtyeen harvinainen esikoislevy Fanfare For The Comic Muse.

Jukka Uotila

Foreverland
Neil Hannon – laulu, bassokitara, kitara, kosketinsoittimet, piano, rummut, lyömäsoittimet, mandoliini, banjo, sitra
Cathy Devey – laulu
Simon Little – bassokitara, taustalaulu
Andrew Skeet – piano
Jake Jackson – taustalaulu, pilli
Karen Glen – cembalo
Chris Worsey – sello
Vasket: Billy Cooper, John Ryan, Mark Templeton, Matt Gunner, Richard Edwards, Richard Watkins, Sebastian Philpott & Trevor Mires
Puupuhaltimet: Eliza Marshall, Martin Robertson, Richard Skinner & Rosie Jenkins
Tuottaja: Neil Hannon

The Divine Comedy | kotisivu
The Divine Comedy | Facebook
The Divine Comedy | Instagram
The Divine Comedy | Twitter

Varaa Tie vie kirjastosta.
Varaa The Divine Comedyn klassikko Foreverland kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Divine Comedy | Finna.fi

1990-luku

Fanfare For The Comic Muse | Setanta 1990
Liberation | Setanta 1993
Promenade | Setanta 1994
Casanova | Setanta 1996
A Short Album About Love | Setanta 1996
Fin De Siècle | Setanta 1998

2000–2009

Regeneration | Parlophone 2001
Absent Friends | Parlophone 2004
Victory For The Comic Muse | Parlophone 2006

2010-luku

Bang Goes The Knighthood | Divine Comedy Records Limited 2010
Foreverland | Divine Comedy Records Limited 2016
Office Politics | Divine Comedy Records Limited 2019

Kokoelmat ja boksit
The Divine Comedy | Finna.fi

A Secret History – The Best Of The Divine Comedy • 2LP • 2CD | Setanta 1999
Venus, Cupid, Folly And Time – Thirty Years Of The Divine Comedy • 23CD+DVD ‎| Divine Comedy Records Limited/Parlophone Records 2020

Håkan Hellström: Du gamla du fria – konst och stadionpop [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
KentTigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Prefab Sprout: Crimson/Red – lauluntekoa suoraan sydämestä
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan

Lue lisää The Divine Comedysta | Finna.fi

Artikkelihaku The Divine Comedy

The Divine Comedy: Foreverland (2016).
The Divine Comedy: Foreverland (2016).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Deep Purple: Whoosh! – loppu ei tullutkaan

Whoosh! | earMusic/Edel Germany 2020


Deep Purple: Whoosh! (2020).Deep Purple pohdiskeli Infinite-levynsä (2017) aikaan uransa lopettamista ja ilmoitti lähtevänsä viimeiselle pitkälle maailmankiertueelleen, The Long Goodbye -rundille. Albumi oli noiden ajatusten mukaisesti kuorrutettu lopun symboliikalla. Kannen ilmakuvassa jäänmurtaja on piirtänyt jäätikköön valtavan DP-kuvion, merkittävän jäljen, jonka kohtalona on tietysti ennen pitkää kadota jäljettömiin niin kuin kaikki ajan mittaan tekee. Sekin, että nimi ”Infinite” merkitsee äärettömyyttä, tuntuu viittaavan ajasta ikuisuuteen siirtymiseen, kaukaisuuteen katoamiseen.

Siihen oli hyvä lopett… WHOOSH!

Deep Purplen 21. studioalbumi Whoosh! huuhtoi lopunajan tunnelmat mennessään ihan niin kuin viimeinen raja ei olisi vielä edes näköpiirissä. Samalla se sai aiemman ”ostakaa ennen kuin loppuvat” -viestinnän vaikuttamaan halpamaiselta. Mutta jotakin Purplen jannujenkin kai on tehtävä, etenkin kun kulkutauti teki viimeisen maailmankiertueen edistämisestä mahdotonta. Näistä lähtökohdista Whoosh!:in on oltava hyvä levy, joka perustelee käänteen.

Whoosh! on Infiniten tavoin Bob Ezrinin tuottama albumi ja hengeltäänkin edeltäjänsä kaltainen. Tässä historian vaiheessa osapuolet tuntuvat sopivan yhteen saumattomasti. Legendaaristen harmaahapsien sessioissa syntyy lämpöistä, paineetonta ja yllättävän virkeää jytää, joka ei haasta eikä riivaa eikä myöskään flirttaile minkään vuoden 1975 jälkeen keksityn kanssa. Kun suutari pysyy lestissään, vaivaannuttavat hetket pysyvät minimissä. Helposti tästä nappaa tuleville keikoille lakisääteisen uuden biisin muinaisten klassikkojen sekaan. Muodon vuoksi.

Whoosh! ei tietenkään voi olla merkittävä levy yhtyeeltä, joka teki uraauurtavat teoksensa puoli vuosisataa sitten. Purplen albumidiskografiassa se tulee olemaan niin kutsuttua ”deep cut”-osastoa eli levy, jonka hyvillä puolilla vain tosifanit osaavat knoppailla. Kitara-kosketinvuoropuhelu ’Nothing At All’ ja muutamat muut kohdat huomauttavat Purplen roolista neoklassisen rockin ja powermetallin kummisetänä. Kokonaisuutena Whoosh! muistuttaa enemmän siitä, että hevikin (jos tämä sitä edes on) voi olla ilmavaa ja svengaavaa musiikkia. Ian Gillanin vahva ääni soi pakottomasti. Hän on Robert Plantin ohella veteraanisarjan rocklaulajien suuria selviytyjiä.

Whoosh! on tasokas albumi, ei missään tapauksessa mikään rimanalitus. Se sisältää elävää ja hengittävää rockia, mutta sen kohdalla on silti vaikeaa olla alentumatta ”Voi, kun Te olette vielä niin virkeä” -vanhuspuheeseen. Levyn roolina onkin osoittaa, ettei tämänkään riskiryhmän tarvitse lopettaa ainakaan siksi, etteikö homma yhä taittuisi. Seitsenkymppisten bändi on voimissaan ja vieläpä ilmeisen vapaa kireämpien aikojen paineista. Siinä Purplen uusin tuo mieleen Alice Cooperin nykytuotannon.

Tällä hetkellä Deep Purplen jäsenillä ei kuulemma ole erityisempiä eläköitymissuunnitelmia. Whoosh! panee miettimään ylipäänsä lopettamista ja sen ajoitusta. Rockissa, jossa nelikymppisyys on uusi nuoruus, se ei enää voi olla ikäkysymys. ”I can’t retire until I croak”, totesi The Rolling Stonesin Keith Richards kerran ja tarkoitti, että ideaalikohtalo on kuukahtaa romanttisesti lavalle kitaran kanssa. Hänen ei ole mikään pakko jatkaa soittamista enää päivääkään, eikä ole Deep Purplenkaan.

Siinäpä sen salaisuus ehkä onkin. Heidän ei tarvitse jättää päivätyötään päästäkseen tekemään sitä mitä oikeasti haluavat, ja se kuuluu musiikissa.

Ja ei, sitä ainoaa oikeaa Deep Purple -kitaristia Ritchie Blackmorea ei vieläkään ole ikävä, sillä yli neljännesvuosisadan bändissä soittanut uusi poika Steve Morse osaa kyllä asiansa.

Whoosh!
Ian Gillan – laulu
Roger Glover – bassokitara
Ian Paice – rummut
Steve Morse – kitara
Don Airey – kosketinsoittimet
Tuottaja: Bob Ezrin

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Deep Purple | kotisivu
Deep Purple | Facebook
Deep Purple | Instagram
Deep Purple | Twitter

Varaa Deep Purplen albumi Whoosh! kirjastosta.
Varaa Deep Purplen albumi Whoosh! kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Deep Purple

1960-luku

Shades Of Deep Purple | Parlophone/Tetragrammaton Records 1968
The Book Of Taliesyn | Harvest/Tetragrammaton Records 1968
Deep Purple | Harvest/Tetragrammaton Records 1969
Concerto For Group And Orchestra Deep Purple & The Royal Philharmonic Orchestra| Tetragrammaton Records 1969

1970-luku

Deep Purple In Rock | Harvest 1970
Fireball | Harvest 1971
Machine Head | Purple Records/ Warner Bros. Records 1972
Who Do We Think We Are | Purple Records/ Warner Bros. Records 1973
Burn | Purple Records/ Warner Bros. Records 1974
Stormbringer | Purple Records/ Warner Bros. Records 1974
Come Taste The Band | Purple Records/ Warner Bros. Records 1975

1980-luku

Perfect Strangers | Polydor/Mercury 1984
The House Of Blue Light | Polydor/Mercury 1987

1990-luku

Slaves And Masters | RCA 1990
The Battle Rages On… | RCA/BMG 1993
Purpendicular | BMG/RCA 1996
Abandon | EMI/Thames 1998

2000–2009

Bananas | EMI 2003
Rapture Of The Deep | Edel Records 2005

2010-luku

Now What?! | earMusic 2013
Infinite | earMusic 2017

2020-luku

Whoosh! | earMusic/Edel Germany 2020
Turning To Crime | earMusic/Edel Germany 2021

Jon Lord | Finna.fi

Gemini Suite Jon Lord & London Symphony Orchestra | Purple Records 1971
Windows | Purple Records/EMI Electrola 1974
Sarabande | Purple Records 1976
Before I Forget | Harvest 1982
Beyond The Notes | Capitol Records/EMI 2004
Concerto For Group And Orchestra | earMusic 2012

Paice • Ashton • Lord | Finna.fi

Malice In Wonderland | Polydor/Oyster 1976

Ian Gillan Band | Finna.fi

Child In Time | Polydor/Oyster 1976
Clear Air Turbulence | Island Records 1977
Scarabus | Island Records 1977
Live At The Budokan | Island Records 1978

Gillan | Finna.fi

Gillan | Eastworld 1978
Mr. Universe | Acrobat Records 1979
Glory Road | Virgin Records 1980
Double Trouble • live | Virgin Records 1981
Future Shock | Virgin Records 1981
Magic | Virgin Records 1982

Ian Gillan | Finna.fi

Accidentally On Purpose Ian Gillan & Roger Glover | Virgin Records 1988
Naked Thunder | Teldec 1990
Toolbox | EastWest 1991
Dreamcatcher | Ark 21 Records 1997
Gillan’s Inn | Immergent 2006
One Eye To Morocco | earMusic/Edel 2009

Roger Glover | Finna.fi

The Butterfly Ball And The Grasshopper’s Feast Roger Glover & Friends | 1974
Elements | Polydor 1978
Mask | Polydor/21 Records 1984
Accidentally On Purpose Ian Gillan & Roger Glover | Virgin Records 1988
If Life Was Easy Roger Glover & The Guilty Party | Ear Music/Edel Germany GmbH 2011

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Ian Gillanista ja Deep Purplesta | Finna.fi

Ian Gillan – Omaelämäkerta Ian Gillan & David Cohen & kääntäjä Nelli Iivanainen, 308 sivua | Minerva 2014

Lue lisää Ritchie Blackmoresta ja Deep Purplesta | Finna.fi

Musta ritari – Ritchie Blackmore Jerry Bloom & kääntäjä Yasir Gaily, 462 sivua | Like 2009

Lue lisää Deep Purplesta | Finna.fi

Deep Purple – Vuodet 1967–2006 Heikki Heino, 276 sivua | Pop-lehti 2006
Deep Purple – Highway Star – Ritchie Blackmoren vuodet 1968–1993 Mika Järvinen, 400 sivua | Johnny Kniga 2018
Smoke On The Water – Deep Purplen tarina Dave Thompson & kääntäjä Jere Saarainen, 402 sivua | Minerva 2013

Read more about Deep Purple | Finna.fi

Black Knight – Ritchie Blackmore Jerry Bloom, 390 pages | Omnibus Press 2006
Deep Purple – The Illustrated Biography Chris Charlesworth, 96 pages | Omnibus Press 1983
The Ultimate Music Guide – Deep Purple John Robinson & Nigel Williamson, 122 pages | Uncut/TI Media Limited 2018
Smoke On The Water – The Deep Purple Story Dave Thompson, 402 pages | ECW 2004

Read more about Ian Gillan | Finna.fi

Ian Gillan – The Autobiography Of Deep Purple’s Lead Singer Ian Gillan & David Cohen, 290 pages | Blake 1998

Deep Purple: Whoosh! (2020).
Deep Purple: Whoosh! (2020)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.