Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa

Have U Seen Her? | PME/Warner 2020

Alma: Have U Seen Her? (2020).Nykyisin, kun artistin ammattiin hakeudutaan televisioitujen pudotuspelien kautta, menestysennusteiden kääntöpuoli tuntuu entistä karkeammalta. Myös Alma-Sofia Miettinen astui alalle Idols-oven kautta. Hän ei pärjännyt kisassa mainittavammin, mutta löysi sieltä kontakteja, joiden kautta avautui mahdollisuuksia ryhtyä ammattilaiseksi. Nuori nainen nousi verrattain nopeasti suuresta tuntemattomuudesta artistiksi ja lauluntekijäksi, joka oman musiikkinsa tekemisen lisäksi on työskennellyt muun muassa Miley Cyrusin kanssa.

Mainittu karkea puoli kääntyi esiin Alman esikoisalbumin hankalan synnytyksen aikaan. Kun kyllästymiseen saakka odotettu levy lopulta ilmestyi parin varaslähdön ja muutaman kiertotien kautta, Alman omat saappaat vaikuttivat suorastaan mahdottomilta täyttää. Suomalaisia kiinnosti tietysti eniten se, millaisesta menestyksestä ja keiden maailmantähtien virtuaaliseurasta Alman kautta päästäisiin osallisiksi. Kun on kerran saanut Suomi-palkinnon ja vienti-Emman ja päässyt Ilta-Sanomiin sekä linnan juhliin, olisi parempi tarjota kansakunnalle vastineeksi jotakin kiiltävää, tai edes mahdollisuus siihen huonosti peiteltyyn vahingoniloon, jota tunnetaan kun pohditaan, että missäs se Voice of Finland 2012 nykyään vaikuttaa ja mikä sen nimi taas olikaan. ”Oletteko nähneet häntä?”

Mutta koska Alma ei osallistu euroviisuihin tai mäkihypyn maailmancupin, hänen sukseensa on lähinnä kiinnostava sivuseikka. Sitä on jossain määrin myös myös Have U Seen Her? – Alma on nykyajan artisti, jota myydään biisi eikä albumi kerrallaan. Toisaalta hän on myös niin tuottelias, ettei laajempien kokonaisuuksien rakentelu liene hänelle ongelma. Tusinan verran singlejä ja useampi ep neljässä vuodessa (Alman ensijulkaisu oli ’Karma’-single vuonna 2016) ovat pitäneet tahdin ripeänä, eikä mukaan ole edes laskettu hänen yhteistöitään muiden artistien kanssa. Tästä päätellen Have U Seen Her? ei ole Almalta itseironinen heitto epäonnistumista odotteleville vaan vilpitön kysymys muusikolta, joka etsii itseään. Tai yrittää saada varjoaan kiinni, miten vain.

Have U Seen Her? ei yllätä sillä, että Alma osaa säveltää melodioita. Se kärki edellä hän alalle syöksyi ja se tulee olemaan hänen valttinsa loppuun saakka. Yllättävämpää on, miten paljon hän on muuttunut sitten vaikkapa menestyksekkään ’Chasing Highs’ -singlen. Aluksi hänet saattoi vaivatta luokitella tavallista lahjakkaammaksi EDM-artistiksi, mutta enää ei. Have U Seen Her? esittelee entistä laajakatseisemman ja monipuolisemman muusikon. Kolme vuotta on pitkä aika nuorelle ihmiselle, mutta Alma pakenee lokerointia suorastaan määrätietoisesti. Sen enempää todisteita ei tarvitakaan sille, että hänen tärkeimmät tavoitteensa ovat musiikissa, eivät sen myymisessä.

Päällimmäiseksi biiseistä jää vaikutelma siitä, että valokeilassa kuluneilla vuosilla on ollut hintansa. Albuminsa avaan huuruisesti räpätty ja kierosti pärähtelevä nimiraita, jonka tehtävänä on mielentilan määrittely – ’Have U Seen Heristä’ voi tulla tehokas tanssiraita keikoilla että tanssilattioilla. Melodinen ja kaunis ’L.A. Money’ nousee aivan erilaisista musiikillisista lähtökohdista, mutta jatkaa nimibiisin tematiikkaa kertomalla menestyksen lieveilmiöistä. Alma avaa lauluissaan myös yksityiselämäänsä (tai ainakin on vaikea kuvitella, ettei hän olisi kirjoittanut näitä biisejä itsestään). Tove Lo’n kanssa esitetty ’Worst Behaviour’ on laulu artistin työstä, ihmissuhteista ja paineista eikä levyn ainoa tuota tematiikkaa sivuava biisi. Sanoitusten sirpaleinen tyyli korostaa vaikutelmaa siitä, että ohjakset eivät aina ole käsissä.

Have U Seen Her? on vilpitön tämän ajan kuuloiseksi tuotettu poplevy, joka ei pyri niinkään innokkaasti myymään itseään kuin käymään läpi kaikkea Almalle muutaman viime vuoden aikana tapahtunutta. Jos kokonaisuutta pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se voisi olla ”tunnustuksellinen”. Albumi on liki päiväkirjamainen kuvaus nuoren artistin uran ja elämän tästä vaiheesta. Voi olla, että vuosikymmenien kuluttua Alma hymähtelee helpottuneena niille muistoille, joista hän tällä levyllä kirjoittaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Alma | kotisivu
Alma | Facebook
Alma | Instagram
Alma | Twitter

Varaa Have U Seen Her? kirjastosta.

Varaa Have U Seen Her? kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Alma

Have U Seen Her? | PME/Warner 2020

Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Alma: Have U Seen Her? (2020).

Alma: Have U Seen Her? (2020).

Nikki Sixx: The Dirt, The Heroin Diaries, This Is Gonna Hurt – traagisen tapauksen kasvutarina

Törkytehdas | Heroiinipäiväkirjat | This Is Gonna Hurt

Nikki Sixx & Ian Gittins: Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star (2007).Kun on ruumiillistanut kaikki tukkahevigenren kliseet, on hankalaa tulla otetuksi vakavasti Los Angelesin (se on mielentila) ulkopuolella. Se ei ole estänyt Mötley Crüen basistia ja biisintekijää Nikki Sixxiä yrittämästä. Vaikuttaa jopa siltä, että hänen kohdallaan kyse ei ole pelkästään laajemman tunnustuksen etsimisestä. Ihminen näyttää kasvaneen.

Sixx (s. 1958) näyttää yllättävän paljon nuorelta itseltään, mutta muuten miestä ei tahdo tunnistaa, siinä määrin on tulokulma elämään muuttunut sitten rappioromanttisen 1980-luvun. Sixxillä on takanaan vuosikymmeniä raitista elämää ja perheessään useita lapsia, ja sosiaalisen median perusteella hän vaikuttaa olevan kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista. Eikä siinä kaikki; Sixx on myös halukas nostamaan esille sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia, kuten syrjäytymistä, suvaitsemattomuutta ja huumeidenkäyttöä.

Muutos vaikuttaa valtavalta, ja Sixxin kirjat vielä alleviivaavat sitä. Se on rokkitähden kannalta ihanteellista: kertomalla vanhoista pahoista ajoista Sixx voi edelleen napsia uskottavuuspisteitä ja ratsastaa hurjalla maineellaan, mutta samalla hän todistaa olevansa täysijärkinen ja tasapainoinen ihminen, joka hallitsee elämisen taidon.

Kun The Dirt sovitettiin elokuvaksi, soundtrack koostettiin luonnollisestikin Mötley Crüen biiseistä.

Sixxin ensimmäiseksi kirjaksi luettakoon Neil Straussin kirjoittama värikäs bändihistoriikki The Dirt – Törkytehdas, sillä se pelasti Mötley Crüen. Voi hyvin olla, että ilman näitä ”maailman pahamaineisimman rockbändin tunnustuksia” Sixxin remmi ei olisi popkulttuurin kartalla niin näkyvästi kuin se nyt on. The Dirt myös paljasti sen Nikki Sixx -hahmon, jonka maailma on oppinut tuntemaan; aikapommin, joka turrutti traumojaan kovilla huumeilla ja paukutti tunnelukkoja nyrkein. The Dirt on viihdyttävä teos, jonka surullisimmat kohdat koskettavat, mutta kuitenkin vain fiktion tavalla. Niiden ei osaa ajatella tapahtuneen oikeille, eläville ihmisille.

Brittijournalisti Ian Gittinsin kanssa koostettu Heroin Diaries – Heroiinipäiväkirja on toista maata. Joulusta 1986 jouluun 1987 kulkeva teos kertoo narkomaanin arjesta, joka pyörii ympyrää kuin nälkäinen kala koukun ympärillä. Siinä ei ole mitään romanttista, hauskaa tai edes varsinaisesti kiinnostavaa, mutta Heroiinipäiväkirja kuitenkin viihdyttää. Sen se tekee niin kuin William S. Burroughsin esikoisteos Nisti: se päästää lukijat kurkistamaan maailmaan, jonne muuten ei ole mitään asiaa. Ja millaista siellä onkaan – ankeaa, tylsää ja yksinäistä. Kaikkein häkellyttävintä on, miten vähän asiat olivat sitä miltä näyttivät. Kun Sixxillä näytti menevän huikean hyvin, hänen asiansa eivät olisi voineet olla yhtään kehnommin. Voi olla, että Heroiinipäiväkirja on ollut tärkeä vertaistukiteos samanlaisista ongelmista kärsiville. Sixxin itsensä mukaan näin onkin.

Nikki Sixxin toinen yhtye Sixx:A.M. perustettiin alun perin tekemään musiikkia The Heroin Diariesin oheen:

Kolmas kirja This Is Gonna Hurt – Music, Photography And Life Through The Distorted Lens Of Nikki Sixx, suomennettuna Nikki Sixxin maailma, on yhtä täynnä toivoa kuin Heroin Diaries on toivottomuutta. Aivan kuten Heroin Diariesillakin, myös This Is Gonna Hurtilla on yhteys Sixx:A.M:iin: se on yhtyeen toisen albumin nimikaima. This Is Gonna Hurtin erityispiirre on se, että siinä Sixx esittäytyy valokuvaajana. Kuvaamisesta on tullut hänelle henkilökohtaisesti tärkeä itseilmaisun ja dokumentoinnin tapa. Hän kuvaa mielellään ihmisiä, joille elämän nurja puoli on tullut tutuksi.

Tavallaan kaikki Sixxin kirjat kertovat saman tarinan hyljeksitystä pojasta, jonka sisäiset demonit olivat niin vahvoja, että veivät häneltä hengen (hän kuoli heroiinin yliannostukseen, mutta hänet saatiin elvytettyä). Sixx kirjoittaa elämästään yhä uudelleen kuin pakottaakseen sen kohtalotoveriensa kuuluville tai kuin yrittääkseen itse ymmärtää, miksi niin tapahtui, kuinka kaikki saattoi kuitenkin lopulta muuttua hyväksi, ja kuinka tämä kaikki saattoi sattua kaikista maailman traagisista tapauksista juuri hänelle. Hän tuntee suurta empatiaa elämän kovaonnisia kohtaa ja tuntuu ymmärtävän, että huonolla tuurilla kaikki se olisi voinut koitua hänen omaksi kohtalokseen.

Loppu hyvin, elämä hyvin: nuoren Nikkin kaltaisissa hahmoissa on oma epärealistinen viehätyksensä, mutta jos kliseekimpun henkinen kehitys pysähtyy, jälki on pelkästään surullista. Kuusikymppisen selviytyjä-Sixxin onnellisuudessa on iloitsemisen aihetta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Nikki Sixx | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Nikki Sixxin diskografia

Mötley Crüen studioalbumit

Too Fast For Love | Leathür Records 1981 | Elektra 1982
Shout At The Devil | Elektra 1983
Theatre Of Pain | Elektra 1985
Girls, Girls, Girls | Elektra 1987
Dr. Feelgood | Elektra 1989
Mötley Crüe | Elektra/Mötley Records 1994
Generation Swine | Elektra/Mötley Records 1997)
New Tattoo | Mötley Records 2000
Saints Of Los Angeles | Mötley Records 2008

58

Diet For A New America | 2000

Brides Of Destruction | Finna.fi

Here Comes The Brides | 2002

Sixx:A.M.

The Heroin Diaries Soundtrack | 2007
This Is Gonna Hurt | 2011
Modern Vintage | 2014
Prayers For The Damned • vol. 1 | 2016
Prayers For The Blessed • vol. 2 | 2016

Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä

Lue lisää | Finna.fi

Lee, Tommy & Mars, Mick & Neil, Vince & Sixx, Nikki & Strauss, Neil: Mötley Crüe – The Dirt, 431 sivua | Harper Collins 2001
Lee, Tommy & Mars, Mick & Neil, Vince & Sixx, Nikki & Strauss, Neil & Sami Kärkkäinen, kääntäjä: Mötley Crüe – Törkytehdas, 480 sivua | Like 2007
Sixx, Nikki & Gittins, Ian: The Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star, 413 sivua | Simon & Schuster 2007
Sixx, Nikki & Gittins, Ian & Yasir Gaily, kääntäjä: Heroiinipäiväkirja, 431 sivua | Like 2008 • Like 2011
Sixx, Nikki & Gittins, Ian & Yasir Gaily, Ari Väntänen, kääntäjät: Heroiinipäiväkirja – kymmenvuotisjuhlapainos, 439 sivua | Like 2018
Sixx, Nikki: This Is Gonna Hurt – Music, Photography, And Life Through the Distorted Lens Of Nikki Sixx, 209 sivua | William Morrow 2011
Sixx, Nikki & Miki Peltola, kääntäjä: Nikki Sixxin maailma, 213 sivua | Like 2012

Mötley Crew: The Dirt – Soundtrack (2019).

Nikki Sixx & Ian Gittins: The Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star (2007). Kansi.

Nikki Sixx & Ian Gittins: The Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star (2007).

Nikki Sixx: This Is Gonna Hurt – Music, Photography And Life Through The Lens Of Nikki Sixx (2011).

Nikki Sixx: This Is Gonna Hurt – Music, Photography And Life Through The Lens Of Nikki Sixx (2011).

Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa

Call The Comet | Warner Bros. Records 2018

Brittikitaristi Johnny Marrilla on takanaan pitkä ura, mutta oma herransa hänestä tuli vasta 2010-luvulla. Jo 1980-luvulla The Smithsissä maineensa takonut Marr on soittanut muun muassa The Thessä ja Pretendersissä ja tehnyt musiikkia niinkin erilaisten bändien ja artistien kuin Modest Mousen ja Hans Zimmerin kanssa.

Askeleen kohti ikiomaa uraa hän otti vuosituhannen vaihteessa perustaessaan Johnny Marr + The Healersin, mutta siinäkin hän näyttäytyi vielä bändin jäsenenä. Marr julkaisi ensimmäisen soololevynsä The Messengerin vasta vuonna 2013.

Se on melko yllättävää, kun ajattelee, millainen esikuva Marr on ollut aina The Smiths -vuosistaan lähtien. Kitaristina, tyylittelijänä, rocktähtenä ja vaikuttajana hänet voi lukea samaan legendasarjaan vaikkapa Keith Richardsin kanssa (vaikka miehet perin eri tyyliin ovat eläneetkin). Kenties Marrille vuonna 2012 myönnetty Salfordin yliopiston kunniatohtorin arvo saavutuksista brittiläisen kitaramusiikin saralla rohkaisi astumaan framille ilman turvaverkkoa.

Marrin viimeisin, kolmas soololevy (jota edelsi vuoden 2014 Playland) Call The Comet ilmestyi vuonna 2018. Sen on yleisilmeeltään mollivoittoinen mutta iskevä ja energinen kitarapoplevy. Siihen nähden miten avomielisesti Marr tunnetusti suhtautuu musiikillisiin kokeiluihin ja uudistumiseen, Call The Comet on yllättävän perinteinen pop- tai rocklevy. Ehkäpä kuudettakymppiä käyvä kitaristi tuntee nykyisin olonsa kotoisimmaksi siellä, mistä on tullut.

Call The Comet ei ole erityisen innovatiivinen julkaisu, mutta ainakin se kuulostaa luontevalta ja todistaa, ettei Marr ole hukannut lauluntekijänlahjaansa. Se on tyylitajuinen albumi, jonka punainen lanka on luja ja sävyltään hyvin tumma.

’Hey Angelin’ The Cult -fiilistelystä ’New Dominionsin’ ja ’Actor Attractorin’ Depeche Mode -tunnelmiin ulottuva skaala on laaja, ja pari kolme biisiä lyhyempänä kokonaisuus olisi vahvempi. The Smithsin perään itkeville eniten iloa tuottanee ’Hi Hello’, joka synnyttää vahvoja mielikuvia niihin kultaisiin aikoihin, jolloin Morrissey-faniudestaan vielä kehtasi kertoa avoimesti.

Set The Boy Free -omaelämäkerrassa Marr mainitsee tyytyväisenä, että kun hän lopulta lähti soolouralle, hänellä oli valmis yleisö, josta osa oli löytänyt hänet kauan sitten The Smithsin levyiltä, osa paljon myöhemmin vaikkapa The Cribsin musiikista. Hän avaa kirjassa myös näkökulman siihen, miksi Call The Comet on samaan aikaan laadukas ja yllätyksetön levy:

”Luovaan työhön voi suhtautua myös siten, että ehdoin tahdoin pyrkii haastamaan odotuksia ja tekemään jotakin muuta kuin sitä mistä on tunnettu”, Marr kertoo Antti Nylénin suomentamassa Set The Boy Freessä. ”Tätä olen itse tehnyt paljon. Olen aina ajatellut, että taiteilijalla on erityinen oikeus uhmata roolinsa vangiksi joutumista, oikeus ryhtyä niin kokeellisiin projekteihin kuin mieli tekee. Mutta on vaarallista, jos vanhemmiten omaksuu tällaisen asenteen ja ryhtyy lopulta suorastaan halveksimaan sitä, minkä osaa parhaiten.”

Ja Johnnyhan osaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Johnny Marr | kotisivu
Johnny Marr | Facebook
Johnny Marr | Instagram
Johnny Marr | Twitter

Hae Johnny Marrin 'Call The Comet' kirjastosta.

Hae Johnny Marrin ’Call The Comet’ kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Johnny Marr

The Messenger | Warner Bros. Records 2013
Playland | Warner Bros. Records 2014
Call The Comet | Warner Bros. Records 2018

The Smiths | Finna.fi

The Smiths | Rough Trade 1984
Hatful Of Hollow | Rough Trade 1984
Meat Is Murder | Rough Trade 1985
The Queen Is Dead | Rough Trade 1986
Strangeways, Here We Come | Rough Trade 1987

The The | Finna.fi

Mind Bomb | Epic/Some Bizarre 1989
Dusk | Epic 1992

Electronic | Finna.fi

Electronic | Factory/Warner Bros. Records 1991
Raise The Pressure | Parlophone/Warner Bros. Records 1996
Twisted Tenderness | Parlophone/EMI 1999

7 Worlds Collide | Finna.fi

7 Worlds Collide – Neil Finn & Friends Live At The St. James | EMI 2001
The Sun Came Out | Oxfam/Sony Music 2009

Johnny Marr + The Healers | Finna.fi

Boomslang | iMusic 2003

Modest Mouse | Finna.fi

We Were Dead Before The Ship Even Sank | Epic 2007
No One’s First And You’re Next | Epic 2009

The Cribs | Finna.fi

Ignore The Ignorant | Wichita 2009

Brett Anderson: Wilderness – hauras rocktähti riisuutuu paljaaksi
Marion: This World And Body – täyteen ladattu debyytti
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Lue lisää | Finna.fi

Campbell, Sean & Coulter, Colin: Why Pamper Life’s Complexities? – Essays On The Smiths, 262 sivua | Manchester University Press 2010
Chrisoulis, Con: Tales Of The Smiths – A Graphic Biography, 464 sivua | Omnibus Press 2018
Cummins, Kevin & Morley, Paul & Martin, Gavin & Marr, Johnny & Hook, Peter & Smith, Mark E. & Maconie, Stuart & Harris, John & Wilson, Tony: Manchester – Looking For The Light Through The Pouring Rain, 383 sivua | Faber and Faber 2009
Fraser, Neil: Long Shadows, High Hopes – The Life And Times Of Matt Johnson & The The, 464 sivua | Omnibus Press 2018
Marr, Johnny: Set The Boy Free – The Autobiography, 453 sivua | Century 2016
Marr, Johnny & Antti Nylén, (kääntäjä): Set The Boy Free – Omaelämäkerta, 432 sivua | Like 2017
Rachel, Daniel: Isle Of Noises – Conversations With Great British Songwriters, 592 sivua | Picador Macmillan 2014
Rogan, Johnny & Charlesworth, Chris: Morrissey & Marr – The Severed Alliance, 352 sivua | Omnibus Press 1992 • Uusi painos 2012

Johnny Marr: Call The Comet (2018).

Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa

Momentum 123 | Warner Music Finland 2019

Vanhan artistiminän symbolinen surmaaminen ja itsensä uudelleen synnyttäminen on tätä päivää. Tai toki taiteilijat ovat kautta aikojen tehneet radikaaleja siirtoja, mutta nykyajan popmusiikissa se on aivan oma ilmiönsä, joka voi näkyä musiikin ohella artistin nimessä, sanoituksissa tai vaikka kansitaiteessa. Christel ”Chisu” Roosberg teki tuon tempun viimeisimmällä albumillaan Momentum 123. Hänen muutoksensa on ensisijaisesti musiikillinen, mutta myös kokonaisvaltainen.

Momentum 123 on pisin taiteellinen harppaus Chisun tuotannossa, mutta ei silti täysin arvaamaton. Hän on aina vaikuttanut liian kunnianhimoiselta muusikolta jämähtämään vain yhteen kaikista ulottuvillaan olevista ulottuvuuksista. Jälkiviisauden valo paljastaa jo Polaris-levyltä (2015) selkeitä merkkejä halusta uudistua.

Silti voi hyvin puhua siitä, että artisti on keksinyt itsensä uudelleen – onhan Chisu muuttanut sekä musiikkinsa kirjoittamisen että viimeistelemisen tapaa. Useimmat biisit on rakennettu biiteistä ja soundeista lähtien, ei melodioista tai sointukuluista alkaen. Ne on toteutettu elektronisilla instrumenteilla, ei akustisilla tai vanhan liiton bändisoittimilla. Momentun 123:n tunnelmassa voi olla jotakin samaa kuin Chisun Alkovi-debyytillä (2008), mutta paluusta juurille ei ole kyse.

Momentum 123:n voi lainata kirjastosta cd:nä tai vaikka ostaa kaupasta vinyylinä, mutta ensisijaisesti se on lyhytjännitteiselle streaming-sukupolvelle tehty lyhyempien osien summa, eikä kuulijan ole pakko laskea osia yhteen. Chisun kuudes albumi koostuu kolmesta ep:n mittaisesta ”momentumista”. Se on tätä päivää, mutta itse asiassa jäsentely tekee albumin helpommin lähestyttäväksi myös niille, jotka vannovat perinteisten kolmen vartin kokonaisuuksien nimeen.

Momentum 1, visuaaliselta teemaltaan meri, on viipyilevä ja odottava. Läsnä on epävarmuuden ja toivon sävyttämä tietoisuus siitä, että vastarannalla kaikki on toisin kuin kotisatamassa, jossa matkaajalle vielä hurrattiin. Osan avainkappale on ”Momentum” – laulu, joka voi olla yhtä aikaa hiipuvan parisuhteen päätöslaulu että muutosta kaipaavan artistin tilitystä entiselle itselleen. Sama pätee koko Momentum 123:een. Se tilittää, mutta on myös samaistuttavissa.

Momentum 2:lla Chisu visualisoi taiteensa aavikoksi, ja se onkin osakokonaisuuksista paahteisin. Tuotannollisesti se on myös niistä leikkisin, vapain ja ärsyttävin, rutiseva ja vingahteleva elektro-ep. ’Chisu kuka?’ ja ’Artisti/narsisti’ ovat kiinnostavaa, itsekeskeistä peilailua, mutta toiselta momentumilta löytyy myös kokonaisuuden svengaavin biisi, ’Ydinsota’. ’Ydinsodan’ jälkeen huolestunut ’Tipping Point’ käynnistää uuden osan. Momentum 3 on visuaalisesti jäätikkö, ja kylmänviileän tyyni on myös musiikillinen maisema. Raikas päätöskappale ’Viimeiset tekstarit’ on eräänlainen selitys sille, miksi kaikki on muuttunut – rakkaudessa tai taiteessa, mene ja tiedä.

Momentun 123 on aikamoinen trippi. Se on varmasti häkellyttänyt niitä, jotka tutustuivat häneen Vain elämää -ohjelman kautta. Taiteilija tekee selväksi, että tekee ihan mitä tahtoo.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Chisu | Facebook
Chisu | Instagram
Chisu | Twitter

Varaa Momentum 123 kirjastosta.

Varaa Momentum 123 kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi

Alkovi | HMC Helsinki Music Company/Warner Music Finland 2008
Vapaa ja yksin | HMC Helsinki Music Company/Warner Music Finland 2009
Kun valaistun | HMC Helsinki Music Company/Warner Music Finland 2011
Kun valaistun 2.0 | HMC Helsinki Music Company/Warner Music Finland 2012
Polaris | Warner Music Finland 2015
MOMENTUM 123 | Warner Music Finland 2019

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää | Finna.fi

Aho, Arja & Taskinen, Anne: Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia!, 321 sivua | WSOY 2003
Bruun
, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – suomalaisen rockin historia, 543 sivua | WSOY 1998
Kauppinen
, Eetu (toim.): Miten lauluni syntyvät?, 243 sivua | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017

Chisu: Momentum 123 (2019).

The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen

High Violet | 4AD 2010

Kaikkein keskeisimpiä albumeja ovat usein ne, joilla lunastetaan paikka suuren yleisön sydämestä. High Violet on The Nationalille sellainen seuraavalle tasolle nousemisen soundtrack.

Ohiossa vuonna 1999 perustettu The National teki nimettömän debyyttinsä (2001) ja toisen albuminsa Sad Songs For Dirty Loversin (2003) omalle levymerkilleen. Ammattilaissarjaan Dessnerin kitaristi-kosketinsoittajaveljekset, Devendorfin rytmiryhmäveljekset ja laulaja Matt Berninger nousivat kolmannen albuminsa Alligatorin (2005) aikaan. Sen ja seuraavan albumin Boxer (2007) julkaisi Beggars Banquet Records, joka sittemmin sulautui osaksi 4AD:ta.

Kaksi ensimmäistä albumia nostivat The Nationalin indie-ihmisten tietoisuuteen, ja Alligator ja Boxer kiihdyttivät kuhinaa bändin ympärillä. The Nationalin levyt nousivat vuoden ja vuosikymmenen parhaita levyjä rankkaaville listoille, kriitikot yhtyivät kuorokiitoksiin, biisit soivat tv-sarjoissa ja elokuvissa, ja bändi sai hyviä slotteja suurilta festivaaleilta. Ensimmäisen vuosikymmenensä aikana The National oli noussut läpimurron kynnykselle, sille kohtalokkaalle kielekkeelle, johon ylistys kuuluu kaikkein äänekkäimmin. Se on tavoiteltu ja kauhisteltu uravaihe, jonka jälkeen suosio laajenee ja kehuminen vaimenee, kun kulttisuosikki laimenee yleiseksi omaisuudeksi.

The National ylitti kriittisen pisteen tyylikkäästi. High Violet oli varmastikin sen helpoimmin lähestyttävä eli kaupallisin julkaisu (ja taitaa olla edelleen), mutta se oli myös riittävän sisältörikas riipaisemaan kuulijaansa tavalla, johon höttöpop ei kykene. High Violetin ilmapiiri tuo mieleen bändin kotiosavaltion tasankojen avaruuden, ja sen lempeää melankoliaa vasten tekee mieli käpertyä. Stadiontunnelmaisen ’Bloobuzz Ohion’, levyn ilmeisimmän singlelohkaisun, sai ladata ilmaiseksi bändin nettisivuilta maaliskuussa 2010.

Vaikka High Violet on musiikillisesti vähäeleinen albumi, tunteet sillä ovat suuria. Berningerin sanoituksissa niitä ei niinkään käsitellä kuin kuvaillaan, ja ne pitävät lujasti otteessaan. Välillä päähenkilö kaivelee omaa napaansa (’Sorrow’), välillä suhdettaan muihin (’Anyone’s Ghost’). Jos High Violet pitäisi kiteyttää yhdeksi tunteeksi, se olisi yksinäisyys, ja jos joksikin ulkokohtaisemmaksi, niin kauneudeksi. Synkkänä High Violetia ei voi pitää. Sen kappaleiden surumielisessä lopullisuuden tunnussa on lohdullisuutta. Kaiken kaikkiaan albumi on malliesimerkki siitä, miten merkitykselliseltä popmusiikki voi syvimmillään tuntua.

Siihen nähden, miten paljon sessiosoittajia ja vierailijoita High Violetilla esiintyy (noin 25), musiikki on onnistuttu pitämään yllättävänkin tyylikkäänä ja vähäeleisenä. Lukuisat puhallin- ja jousisoittajat palvelevat tarkoitusta, sovitukset on tehty luomaan kappaleiden hallitseva tunnelma tai korostamaan sitä. ’Terrible Lovessa’ ja ’Bloodbuzz Ohiossa’ se tarkoittaa kaikuisaa ja kumisevaa kitarabändisoundia, ’Sorrow’ssa’, ’Runawayssa’ ja tarttuvassa ’Anyone’s Ghostissa’ vain laulumelodian ja sanojen kehystämistä. Kumpikin tyyli toimii, sillä kuten vaikkapa ’Little Faith’ ja ’Afraid Of Everyone’ osoittavat, Berningerin sanoitukset ovat kiinnostavia jopa luettuina, ja jokaisessa kappaleessa on koskettava melodinen koukku.

High Violet oli helppoudessaan omanlaisensa huipentuma. Sen jälkeen The National on melkeinpä jarrutellut menestymistään – se on tehnyt onnistunutta musiikkia myöhemminkin, mutta usein sen sovituksista on tullut mieleen Lars Ulrich keksimässä rumpujen soittoa uudestaan Metallican dokumentissa Some Kind Of Monster. Myöhempien aikojen The Nationalille on varsinkin rytmiikan osalta tuntunut olevan tärkeämpää idean erikoisuus kuin toimivuus. Ehkäpä sillä on saanut takaisin osan suosion syömästä indieuskottavuudesta.

High Violetilla ei vielä ole jälkeäkään yliyrittämisestä. Musiikki kulkee vapaana, luontevana, kirkkaana ja vähäeleisenä kuin tyynen joen vesi. Voimakkain virta on piilossa pinnan alla, lähellä tummaa pohjaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

High Violet
Aaron Dessner
Bryan Devendorf
Bryce Dessner
Matt Berninger
Scott Devendorf

The National | kotisivu
The National | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
The National | Brassland 2001
Sad Songs For Dirty Lovers | Brassland 2003
Alligator | Beggars Banquet 2005
Boxer | 2007
High Violet | 4AD 2010
Trouble Will Find Me | 4AD 2013
Sleep Well Beast | 4AD 2017
I Am Easy To Find | 4AD 2019

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
Willie Nelson: Teatro – kuiskauksia vuosien takaa

Katso lisää | Finna.fi
Berninger, Tom (ohjaaja): Mistaken For Strangers, 62 min. • DVD | Atlantic Film Finland 2013

The National: High Violet – 10th Anniversary Expanded Edition (2010/2020).