Tehosekoitin: Freak Out – monen tempun poni

Freak Out | Levy-yhtiö 1999

Tehosekoitin: Freak Out (1999).Tehosekoittimen neljäs albumi paljasti yhtyeestä aivan uusia puolia. Kolmella ensimmäisellä levyllään lahtelaisjengi oli kasvanut loistavaksi, tyylitajuiseksi rock’n’roll-bändiksi. Freak Outilla se todisti, ettei ollut mikään yhden eikä edes viiden tempun poni.

Freak Outilla helmi seuraa toistaan kuin kaulakorussa. Sen starttaa tiheätunnelmainen nimibiisi, joka aaltoilee surf-instrumentaalina. Torvisovituksilla ryyditetty ’V***u tajuutsä?’ nykii raakana funkrockina, kunnes koittaa suurimman klassikon aika: Motown-kompin liidättämä ’Asfaltti polttaa’ on kaikkien aikojen paras kuvaus siitä, miten hellepäivä-asiat Suomessa koetaan.

’Lady Number One’ sutii ja svengailee kesäyönkepeissä jazztunnelmissa. Dramaattisessa ja mahtipontisessa ’Ote irtoaa’ -kappaleessa Finnhits-iskelmä kohtaa paatoksellisen laulelman, mistä päästään ’Vaikeudet’-biisin sähköiseen bluesiin.

Albumin puoliväliin tultaessa Tehosekoittimen neljäs levy on osoittautunut retrohenkiseksi pastissikoosteeksi, mutta useimmista sellaisista poiketen se pystyy briljeeraamaan kahdella asialla. Kun on ensin ihmetellyt, mihin kaikkeen Tehosekoitin bändinä venyy, pääsee päivittelemään, että kylläpä Matti Mikkola osaa säveltää todella kovia kappaleita. Freak Outia kuunnellessa ei ihmetytä yhtään, että hän on nykyisin arvostettu tuottaja ja biisintekijä.

Vinyylikielellä ilmaistuna ”b-puolen alussa” Freak Outin tyylikortit on pelattu, ja se on kokonaisuuden linjakkuuden kannalta vain hyvä asia. Jälkipuolen käynnistävässä ’Valonkantajassa’ ja levyn päättävissä ’Vielä nuoria’ -biisissä sekä ’Laurassa’ Tehosekoitin on puhtaimmin oma itsensä, romanttinen rockbändi. Niiden välissä ’Meksiko-Kuusamo’ palaa blueskuvioihin ja ’Keskiyön tanssi’ Finnhits-fiilistelyyn. ’Eskimon silmien’ laskeva sointukulku tuo mieleen 1960-luvun lopun folkrockin, kun taas sen jousisovituksessa on vanhojen euroviisujen arvokasta suurellisuutta.

Vuonna 1991 perustetun Tehosekoittimen viimeiseksi studioalbumiksi jäi vuoden 2001 Rakkauden gangsterit, ellei lasketa Screamin’ Stukas -nimellä julkaistua englanninkielistä albumia A Lotta Rhythm (2002). Vuonna 2004 keikkailun lopettanut Tehosekoitin on palannut mehustelemaan vanhoilla meriiteillään vain tyylikkään harvoin. Vuonna 2009 se teki muutamia festivaalikeikkoja, ja vuoden 2020 kovan onnen keväänä Tehiksen julkistettiin palaavan jälleen kesän ajaksi lavoille. Koronaepidemian laantuessa kiertueesta on jäljellä ainakin jäähallikeikka Hajua ja energiaa: Estradilla Tehosekoitin, joka järjestetään lokakuun lopussa.

Freak Outin tehneen kokoonpanon jäsenet ovat kaikki olleet aktiivisia musiikin alalla. Matti Mikkola on tehnyt biisejä ja tuotantotöitä eri artisteille sekä Saimaa-yhtyeensä kanssa. God Given Assissakin vaikuttanut laulaja-sanoittaja Otto Grundström toimii nykyisin Nykyaika-bändissä, ja basisti Hannu Kilkki tekee soittohommien ohella töitä legendaarisen lahtelaisen rokkiklubi Torven taustapiruna. Pitkään hiljaiseloa viettänyt kitaristi Arska Tiainen muistetaan alaa ravistelleen levy-yhtiö Levy-yhtiön perustajana ja johtajana. Rumpali Tero Sundell on soittanut muun muassa Saimaassa ja Stigin Kullankaivajat-kokoonpanossa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tehosekoitin | Facebook
Tehosekoitin | Instagram

Varaa Freak Out kirjastosta.

Varaa Freak Out kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Tehosekoitin

Rock ’n Roll | CD Levy-yhtiö 1994 • LP Levy-yhtiö 2000 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Köyhät syntiset | CD & kasetti Levy-yhtiö 1997 • LP Levy-yhtiö 2000  • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Varoittava esimerkki | Levy-yhtiö 1998 • LP Levy-yhtiö 2000 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Freak Out | Levy-yhtiö 1999 • LP Levy-yhtiö 2000 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Rock ’n’ Roll Monster Movie Show | Levy-yhtiö 2000 • LP Levy-yhtiö 2000
Rakkauden gangsterit | CD Levy-yhtiö 2001
Alive II • live | CD Levy-yhtiö 2010

Screamin’ Stukas

A Lotta Rhythm | Levy-yhtiö/Hi-Fi White Jazz Records 2002

Lue lisää | Finna.fi

Grundström, Otto: Tähtiotsa, 121 sivua | Johnny Kniga 2005

Tehosekoitin: Freak Out (1999).

Tehosekoitin: Freak Out (1999).

Nikki Sixx: The Dirt, The Heroin Diaries, This Is Gonna Hurt – traagisen tapauksen kasvutarina

Törkytehdas | Heroiinipäiväkirjat | This Is Gonna Hurt

Nikki Sixx & Ian Gittins: Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star (2007).Kun on ruumiillistanut kaikki tukkahevigenren kliseet, on hankalaa tulla otetuksi vakavasti Los Angelesin (se on mielentila) ulkopuolella. Se ei ole estänyt Mötley Crüen basistia ja biisintekijää Nikki Sixxiä yrittämästä. Vaikuttaa jopa siltä, että hänen kohdallaan kyse ei ole pelkästään laajemman tunnustuksen etsimisestä. Ihminen näyttää kasvaneen.

Sixx (s. 1958) näyttää yllättävän paljon nuorelta itseltään, mutta muuten miestä ei tahdo tunnistaa, siinä määrin on tulokulma elämään muuttunut sitten rappioromanttisen 1980-luvun. Sixxillä on takanaan vuosikymmeniä raitista elämää ja perheessään useita lapsia, ja sosiaalisen median perusteella hän vaikuttaa olevan kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista. Eikä siinä kaikki; Sixx on myös halukas nostamaan esille sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia, kuten syrjäytymistä, suvaitsemattomuutta ja huumeidenkäyttöä.

Muutos vaikuttaa valtavalta, ja Sixxin kirjat vielä alleviivaavat sitä. Se on rokkitähden kannalta ihanteellista: kertomalla vanhoista pahoista ajoista Sixx voi edelleen napsia uskottavuuspisteitä ja ratsastaa hurjalla maineellaan, mutta samalla hän todistaa olevansa täysijärkinen ja tasapainoinen ihminen, joka hallitsee elämisen taidon.

Kun The Dirt sovitettiin elokuvaksi, soundtrack koostettiin luonnollisestikin Mötley Crüen biiseistä.

Sixxin ensimmäiseksi kirjaksi luettakoon Neil Straussin kirjoittama värikäs bändihistoriikki The Dirt – Törkytehdas, sillä se pelasti Mötley Crüen. Voi hyvin olla, että ilman näitä ”maailman pahamaineisimman rockbändin tunnustuksia” Sixxin remmi ei olisi popkulttuurin kartalla niin näkyvästi kuin se nyt on. The Dirt myös paljasti sen Nikki Sixx -hahmon, jonka maailma on oppinut tuntemaan; aikapommin, joka turrutti traumojaan kovilla huumeilla ja paukutti tunnelukkoja nyrkein. The Dirt on viihdyttävä teos, jonka surullisimmat kohdat koskettavat, mutta kuitenkin vain fiktion tavalla. Niiden ei osaa ajatella tapahtuneen oikeille, eläville ihmisille.

Brittijournalisti Ian Gittinsin kanssa koostettu Heroin Diaries – Heroiinipäiväkirja on toista maata. Joulusta 1986 jouluun 1987 kulkeva teos kertoo narkomaanin arjesta, joka pyörii ympyrää kuin nälkäinen kala koukun ympärillä. Siinä ei ole mitään romanttista, hauskaa tai edes varsinaisesti kiinnostavaa, mutta Heroiinipäiväkirja kuitenkin viihdyttää. Sen se tekee niin kuin William S. Burroughsin esikoisteos Nisti: se päästää lukijat kurkistamaan maailmaan, jonne muuten ei ole mitään asiaa. Ja millaista siellä onkaan – ankeaa, tylsää ja yksinäistä. Kaikkein häkellyttävintä on, miten vähän asiat olivat sitä miltä näyttivät. Kun Sixxillä näytti menevän huikean hyvin, hänen asiansa eivät olisi voineet olla yhtään kehnommin. Voi olla, että Heroiinipäiväkirja on ollut tärkeä vertaistukiteos samanlaisista ongelmista kärsiville. Sixxin itsensä mukaan näin onkin.

Nikki Sixxin toinen yhtye Sixx:A.M. perustettiin alun perin tekemään musiikkia The Heroin Diariesin oheen:

Kolmas kirja This Is Gonna Hurt – Music, Photography And Life Through The Distorted Lens Of Nikki Sixx, suomennettuna Nikki Sixxin maailma, on yhtä täynnä toivoa kuin Heroin Diaries on toivottomuutta. Aivan kuten Heroin Diariesillakin, myös This Is Gonna Hurtilla on yhteys Sixx:A.M:iin: se on yhtyeen toisen albumin nimikaima. This Is Gonna Hurtin erityispiirre on se, että siinä Sixx esittäytyy valokuvaajana. Kuvaamisesta on tullut hänelle henkilökohtaisesti tärkeä itseilmaisun ja dokumentoinnin tapa. Hän kuvaa mielellään ihmisiä, joille elämän nurja puoli on tullut tutuksi.

Tavallaan kaikki Sixxin kirjat kertovat saman tarinan hyljeksitystä pojasta, jonka sisäiset demonit olivat niin vahvoja, että veivät häneltä hengen (hän kuoli heroiinin yliannostukseen, mutta hänet saatiin elvytettyä). Sixx kirjoittaa elämästään yhä uudelleen kuin pakottaakseen sen kohtalotoveriensa kuuluville tai kuin yrittääkseen itse ymmärtää, miksi niin tapahtui, kuinka kaikki saattoi kuitenkin lopulta muuttua hyväksi, ja kuinka tämä kaikki saattoi sattua kaikista maailman traagisista tapauksista juuri hänelle. Hän tuntee suurta empatiaa elämän kovaonnisia kohtaa ja tuntuu ymmärtävän, että huonolla tuurilla kaikki se olisi voinut koitua hänen omaksi kohtalokseen.

Loppu hyvin, elämä hyvin: nuoren Nikkin kaltaisissa hahmoissa on oma epärealistinen viehätyksensä, mutta jos kliseekimpun henkinen kehitys pysähtyy, jälki on pelkästään surullista. Kuusikymppisen selviytyjä-Sixxin onnellisuudessa on iloitsemisen aihetta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Nikki Sixx | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Nikki Sixxin diskografia

Mötley Crüen studioalbumit

Too Fast For Love | Leathür Records 1981 | Elektra 1982
Shout At The Devil | Elektra 1983
Theatre Of Pain | Elektra 1985
Girls, Girls, Girls | Elektra 1987
Dr. Feelgood | Elektra 1989
Mötley Crüe | Elektra/Mötley Records 1994
Generation Swine | Elektra/Mötley Records 1997)
New Tattoo | Mötley Records 2000
Saints Of Los Angeles | Mötley Records 2008

58

Diet For A New America | 2000

Brides Of Destruction | Finna.fi

Here Comes The Brides | 2002

Sixx:A.M.

The Heroin Diaries Soundtrack | 2007
This Is Gonna Hurt | 2011
Modern Vintage | 2014
Prayers For The Damned • vol. 1 | 2016
Prayers For The Blessed • vol. 2 | 2016

Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä

Lue lisää | Finna.fi

Lee, Tommy & Mars, Mick & Neil, Vince & Sixx, Nikki & Strauss, Neil: Mötley Crüe – The Dirt, 431 sivua | Harper Collins 2001
Lee, Tommy & Mars, Mick & Neil, Vince & Sixx, Nikki & Strauss, Neil & Sami Kärkkäinen, kääntäjä: Mötley Crüe – Törkytehdas, 480 sivua | Like 2007
Sixx, Nikki & Gittins, Ian: The Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star, 413 sivua | Simon & Schuster 2007
Sixx, Nikki & Gittins, Ian & Yasir Gaily, kääntäjä: Heroiinipäiväkirja, 431 sivua | Like 2008 • Like 2011
Sixx, Nikki & Gittins, Ian & Yasir Gaily, Ari Väntänen, kääntäjät: Heroiinipäiväkirja – kymmenvuotisjuhlapainos, 439 sivua | Like 2018
Sixx, Nikki: This Is Gonna Hurt – Music, Photography, And Life Through the Distorted Lens Of Nikki Sixx, 209 sivua | William Morrow 2011
Sixx, Nikki & Miki Peltola, kääntäjä: Nikki Sixxin maailma, 213 sivua | Like 2012

Mötley Crew: The Dirt – Soundtrack (2019).

Nikki Sixx & Ian Gittins: The Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star (2007). Kansi.

Nikki Sixx & Ian Gittins: The Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star (2007).

Nikki Sixx: This Is Gonna Hurt – Music, Photography And Life Through The Lens Of Nikki Sixx (2011).

Nikki Sixx: This Is Gonna Hurt – Music, Photography And Life Through The Lens Of Nikki Sixx (2011).

Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla

Jäätyneitä lauluja | Seal On Velvet 1993

Kun Jäätyneitä lauluja ilmestyi vuonna 1993, Ismo Alanko luonnehti sitä ensimmäiseksi ihan omaksi levykseen. Toki hän oli jo Sielun Veljissä ollessaan tullut tehneeksi Kun suomi putos puusta -nimisen sooloalbumin, mutta nyt hän oli puhtaasti omillaan, hampaat uuden aikakauden syrjässä kiinni niin omalla urallaan kuin popmusiikissa ylipäänsä. Ehkäpä juuri siksi Alanko teki toiselle soololevylleen niin ajanmukaista ja uudenlaista soundia.

Muutos näkyi kansissakin. Kun suomi putos puusta kuvitettiin syrjäseutujen Suomen maisemalla, mutta Jäätyneitä lauluja sai päällisekseen Stefan Lindforsin kontrastista poptaidetta.

Jättäessään Sielun Veljet taakseen Alanko irtautui vapaaehtoisesti kitarabändien maailmasta. Jäätyneiden laulujen toteutuksessakaan ei laskettu perinteisen soiton vaan viimeisimmän musiikkiteknologian varaan. Kumppanikseen Alanko löysi Raptorin Izmo Heikkilän ja sen tuottajan Manne Railon eli Mitron. Rockvisionäärin ja humoristisen räppiryhmän liitto tuntuu tavallaan kummalliselta (ja toki höpömusiikin halveksujat aikoinaan katselivatkin Raptoria nenänvarttaan pitkin), mutta kyse oli siitä, että Alanko kaipasi juuri Izmon ja Mitron kaltaisia tiukasti ajan hermolla pysytteleviä työkavereita. Heitä tarvittiin, koska Alangon soundi koneistettiin pohjia myöten. Mikko Karmila kyllä äänitti joihinkin albumin biiseihin Anssi Nykäsen ja Janne Haaviston rumpujensoittoa, mutta niidenkin lopulliset kompit koottiin niistä leikellyistä sampleista.

Koska Alanko uskoi popmusiikin voivan olla edistyksellinen taidemuoto, hän ei vierastanut kokeiluja, ja se todella kuului Jäätyneillä lauluilla. Levyn soundi oli aikoinaan yllättävä, mutta kaikkein hämmästyttävintä oli, miten kotonaan artisti tuntui olevan tällaisessakin äänimaisemassa. Arvostetun Alangon tekemä konemusiikkilevy saattoi saada muutamat rokkipuristit takajaloilleen, mutta osan se opetti kyseenalaistamaan omia kankeita asenteitaan.

Jäätyneitä lauluja oli ajankohtainen myös sanoituksellisesti. Alanko halusi tuoda levylle sanastoa maailmasta, jonka kohtasi arjessa, ja niin hän kirjoitti sennimisiä kappaleita kuin ’Pornografiaa’, ’Laboratorion lapset’, ’Extaasiin’, ’Demokratiaa (Mutta vain tietyillä ehdoilla)’, ’Autolounas huoltamon tapaan’ ja ’Miljonäärien yö’. Jo yksin biisien nimet kertoivat musiikin nousevan todellisuudesta, joka oli kovin toisenlainen kuin vaikkapa Kun Suomi putos puusta -levyllä.

Jäätyneiden laulujen tuotanto jakoi mielipiteitä, mutta häkellyttävän pinnan alla oli kappaleita, joiden kirjoittajan käsialan tunnistaa helposti. Uudenlaisen toteutuksen takana oli teräviä, näkemyksellisiä biisejä, jotka vahvistivat Alangon asemaa yhtenä kotimaisen rockin suurista tekijöistä. Levyn käynnistävä, viehkosti kiero ’Pornografiaa’ on yksi hänen uransa komeimpia rocklauluja, ja ’Extaasiin’ puolestaan lukeutuu hänen aistillisimpiin kappaleisiinsa. Toisaalta Jäätyneitä lauluja kiinnittyi tuotannon kautta syntyhetkeensä niin lujasti, että CD-levy tuntuu olevan ainoa oikea formaatti sen kuuntelemiseen. (Laulujen jäätyneisyyden voi ajatella viittaavan juuri siihen.) Teksteissään levy on ajattomampi kuin tuotannossaan, mikä kertoo lähinnä siitä, että ajat ovat muuttuneet aika vähän.

Vuonna 1980 levytysuransa aloittaneen Ismo Alangon aikeissa on juhlistaa 40-vuotista taiteilijantaivaltaan kymmenen konsertin sarjalla. Marraskuussa pidettävistä teemakeikoista yksi on ansaitusti omistettu Jäätyneille lauluille. Se kertoo albumin erityisyydestä hänen tuotannossaan. Jotakin kertoo sekin, ettei Alanko ole sittemmin tehnyt mitään Jäätyneiden laulujen kaltaista.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Ismo Alanko | kotisivu
Ismo Alanko | Facebook
Ismo Alanko | Instagram

40-vuotisjuhlakeikat 2020 ja 2021

Ismo Alanko juhlistaa 40-vuotista musiikkiuraa marraskuussa 2020. Alangon konserttisarjan Neljäkymmentä laulujen vuotta järjestetään 10.–21. marraskuuta Helsingin Tavastialla. 19.11 on vuorossa Jäätyneitä lauluja.

Hassisen Koneen paluukeikat siirtyivät koronatoimien vuoksi kesään 2021.

HASSISEN KONE – 40 VUOTTA MYÖHEMMIN
ti–la 22.–26.6.2021 Joensuu, Kerubi
2021 Seinäjoki, Provinssi (tba)
la 7.8.2021 Tampere, Ratinan Stadion

Varaa Jäätyneitä lauluja kirjastosta.

Varaa Jäätyneitä lauluja kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Ismo Alanko
Kun Suomi putos puusta – ääniä vapaan pudotuksen aikakaudelta • LP & CD & kasetti | Seal On Velvet 1990
Kun Suomi putos puusta – Ismo Alangon rock-konsertin taltiointi, 44 min. Ohjaus: Liisa Akimof • VHS | Yleisradio/Tallennepalvelu 1991
Jäätyneitä lauluja • LP & CD & kasetti | Seal On Velvet 1993 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Taiteilijaelämää • CD & kasetti | Poko Rekords 1995 • LP-uusintapainos Svart Records 2018
Irti • CD & kasetti | Poko Rekords 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2018
Maailmanlopun sushibaari • 2LP & CD & 2CD-erikoispainos | Fullsteam Records/Sony Music 2013
33 ⅓  – Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää/Live • 2CD | Fullsteam Records/Sony Music 2013
Ismo Kullervo Alanko • LP+CD & CD | Fullsteam Records/Sony Music 2015
Yksin Vanhalla • 2LP & CD | Fullsteam Records/Sony Music 2017
Minä halusin olla niin kuin Beethoven • LP & CD | Fullsteam Records 2019

Ismo Alanko Säätiö
Pulu | Poko Rekords 1998
Luonnossa • live • 2CD | Poko Rekords 1999
Sisäinen solarium | Poko Rekords 2000 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2020
Hallanvaara | Poko Rekords 2002 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2020
Elävää musiikkia • live | Poko Rekords 2003
Minä ja pojat | Poko Rekords 2004
Ruuhkainen taivas | Poko Rekords 2006

Ismo Alanko Teholla
Blanco Spirituals | Fullsteam Records 2008
Onnellisuus | Fullsteam Records 2010

Hassisen Kone
Täältä tullaan Venäjä | Poko Rekords 1980
Rumat sävelet | Poko Rekords 1981
Harsoinen teräs | Poko Rekords 1982
Historia 1980–82 | 2LP • Poko Rekords 1982 | CD • 1988 | 2LP-painos sisältää englanninkielisen albumin High Tension Wire.
Tarjolla tänään – Hassisen Kone | CD • Poko Rekords 2000

Sielun Veljet
Sielun Veljet • live | Poko Rekords 1983
Lapset • 12″ EP | Poko Rekords 1983
Hei soturit | Poko Rekords 1984
L’amourha | Poko Rekords 1985
Kuka teki huorin | Poko Rekords 1986
Suomi – Finland | Poko Rekords 1988
Softwood Music – Under Slow Pillars | Poko Rekords 1989
Musta laatikko • 3CD | 1991
Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta | Poko Rekords 2007
Kansan parissa 1 – Ilokivi, Jyväskylä 24.5.1989 • live | Poko Rekords 2008
Kansan parissa 2 – Provinssirock, Seinäjoki 2.6.1990 • live | Poko Rekords 2008
Kansan parissa 3 – Tavastia, Helsinki 26.11.1989 • live | Poko Rekords 2009
Kansan parissa 4 – 1990–1991 • live | Poko Rekords 2009

L’Amourderin levytykset
Tin Drum//The Canoe Song • 7″ single | Fun After All 1986
Tin Drum//The Canoe Song/Discophrenia • 12″ single | Fun After All 1986
Ritual • 12″ EP | Fun After All 1986
Shit-Hot | Poko Rekords 1987

Muista boksit ja kokoelmat | Finna.fi
Toimitus suosittelee lämpimästi Ismo Alangon, Hassisen Koneen ja Sielun Veljien laajoja kokoelmateoksia.
Ismo Alanko
Alangolla – Ismo Alangon lauluja, 4CD + liitevihko | Poplandia 1997
Hassisen Kone
Jurot nuorisojulkkikset – koko tuotanto koko tarina 1980–1982 | Poko Rekords/EMI Finland Oy 2009 | 6CD + 36-sivuinen Juha Nikulaisen toimittama liitevihko. Liitteessä on Jukka Orman historiakatsaus sekä Ismo Alangon haastattelu.
Olemme yhtye nimeltään Hassisen Kone! • 4LP | Svart Records 2020
Sielun Veljet
Myytävänä! – Sielun Veljien suurimmat hitit 1983–1988 • LP & CD & kasetti [CD- ja kasettipainokset sisältävät kuusi lisäraitaa] | Poko Rekords 1989
Musta laatikko • 3CD | Seal On Velvet 1991
Aina nälkä – Veljien 20 pahinta hittiä • CD | Poko Rekords 2003
Maallinen vaellus 1983–2011 • 2CD | Poko Rekords 2011

Katso DVD | Finna.fi
Alanko, Ismo: Taiteilijaelämää vuosilta 1989–2006, 3h 32 min • 2DVD + 16-sivuinen tekstiliite, sisältää diskografian ja Ismo Alangon kuusisivuisen koosteen DVD-kokoelman sisällöistä | Poko Rekords Oy 2006
Akimof
, Liisa: Kun Suomi putos puusta – Ismo Alangon rock-konsertin taltiointi, 44 min • VHS | Yleisradio/Tallennepalvelu 1991
Kaurismäki
, Aki & Kaurismäki, Mika
Saimaa-ilmiö, 128 min. | Sandrew Metronome 2007 •  Future Film 2014
Hassisen Kone
20 vuotta myöhemmin – Eastpop 2000 Live, 62 min | Poko Rekords 2001

Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Jaakonaho: Ghost Riot – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko

Lue lisää | Finna.fi
Alanko, Ismo & Kuosmanen, Kirsti: Sanat – täydennetty laitos, 472 sivua | WSOY 2013
Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – suomalaisen rockin historia, 543 sivua | WSOY 1998
Juntunen, Juho: Tuuliajolla – Suuri rock and roll -risteily, 253 sivua | Like 2008 • 1. painos Fanzine 1981.
Kontiainen, Vesa: Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia, 667 sivua | Like 2004
Leskinen, Juice & Kanerva, Timo: Vaikuttajat korvissamme, 195 sivua | Kirjayhtymä 1993
Metso, Juha & Sirén, Vesa: Sielun Veljet – kuvat, 240 sivua | Johnny Kniga | 2013

Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja (1993).

Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän

Graveyard Party Blues | Pyramid 1990

Suomessa on paljon bändejä, jotka olisivat ansainneet menestyä ulkomaillakin. Hearthill on aivan ehdottomasti yksi niistä.

Jussi ”J. Hearthill” Sydänmäen vuonna 1985 perustama Hearthill pääsi vauhtiin vuonna 1987, kun kitaristi Samuli Laiho, rumpali Sasu Moilanen ja viulisti Ufo Mustonen liittyivät siihen. Bändin tyyliksi vakiintui rockabillyn suunnalta ammennettu svengaava ja swingaava americana, johon viulu maalaili folkin sävyjä. Sydänmäen vekkulimainen ja ääntämykseltä autenttinen laulutulkinta teki soundista viehkon ja mieleenpainuvan. Hearthill sai pienimuotoisen radiohitin heti ensimmäisellä omakustannesinglellään vuonna 1987. Sitä ja keikkasuosiota seurasi levytyssopimus Pyramidin kanssa.

Vuonna 1988 ilmestynyt Hearthillin ensialbumi otettiin ilolla vastaan maamme musiikkimediassa. Rumban lukijat äänestivät lavaenergisen helsinkiläisbändin vuoden 1988 kyvyksi, ja Hearthill pääsi soittamaan ensimmäiset suuret festarikeikkansa. Toinen pitkäsoitto Cut Up (1989) – jolla basisti Marko Mainelakeuden tilalle tuli Jukka Kiviniemi – vahvisti tulisen yhtyeen asemaa entisestään. Hearthill meni heittämällä aikakauden potentiaalisten maailmanmenestyjien joukkoon, sinne Havana Blackin, Stonen, Smackin, The Nights Of Iguanan ja L’Amourderin viereen.

Vuonna 1990 julkaistu Graveyard Party Blues oli vastustamaton yhdistelmä vintage-fiilistelyä ja laavankuumia adrenaliinipurkauksia. Hearthillin jokainen albumi oli onnistunut ja linjassa, mutta kolmannella levyllä fokus oli terävimmillään ja soitto svengaavimmillaan. Ahkera ja antaumuksellinen keikkailu kuului groovessa, ja Graveyard Party Bluesilla on muutamia bändin parhaita biisejä. Tunnetuin niistä on levyn nimiraita, jonka video nähtiin aikoinaan Music Televisionillakin.

Hearthillin kaikki puolet nousevat esille Graveyard Party Bluesilla. ’Lost Paradisen’ kaltaisten nopeiden palojen vastapainoksi Graveyard Party Bluesilla on ’Under A Sad October Skyn’ tyylisiä rauhallisempia lauluja, joissa Mustosen viulunsoitto pääsee erityisen hyvin oikeuksiinsa. Ääripäiden väliin jäävat hurmoksellisen ’Pour Me Some Waterin’ tyyppiset menevät mutta sävykkäät kappaleet.

Hearthill lopetti toimintansa tehtyään puolenkymmentä albumia ja viitisensataa keikkaa ja esiinnyttyään kymmenessä eri maassa. Jatko olisi edellyttänyt kansainvälistä menestystä, ja sitä ei Suomesta käsin suomalaisvoimin operoinut yhtye saavuttanut, kuten eivät muutkaan lupaaviksi luetut aikalaiset.

Soitto ei silti vaiennut: Sydänmäki, Laiho, Kiviniemi ja Moilanen soittivat vuosina 2003-2009 Soul Tattoossa, joka teki kolme albumia. Sydänmäki on vaikuttanut myös yhtyeissä The Hel-Gators ja J. Hearthill Trinity. Laiho, Mustonen, Moilanen ja Sydänmäki ovat levyttäneet kukin tahollaan suomenkielistä soolomateriaalia. Sydänmäki on kunnostautunut myös käsikirjoittajana ja kirjailijana. Laiho julkaisi ensimmäisen romaaninsa vuonna 2018, ja ensi vuonna ilmestyy hänen toinen kirjansa.

Hearthill oli harvinaista herkkua suomalaisessa rockissa… Tai oikeastaan siitä pitäisi puhua preesensissä, sillä vaikka bändi ei ole uutta materiaalia julkaissutkaan, ei sen sydän ole lakannut sykkimästä. Tätä kirjoitettaessa bändi keikkailee Svart Recordsin julkaiseman live- ja studiolivemateriaalia sisältävän The Lost Tapes -albumin kunniaksi. Vanhempaa tuotantoa löytyy helpommin kirjastosta kuin netistä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hearthill | Facebook

Hearthill keikalla
La 11.1.2020 Klubi, Tampere
La 1.2. Pakkasukko Blues N’ Jazz, Kemi
To 9.4.2020 On the Rocks, Helsinki

Hearthill kiertää The Lost Tapes Tourilla 2020 Tampereella, Kemissä ja Helsingissä. Kuva: Hearthill Facebook.

Levyhyllyt | Finna.fi
Hearthill | Pyramid 1988
Cut Up | Pyramid 1989
Graveyard Party Blues | Pyramid 1990
Soul Food | Pyramid 1991
Lost In The Limbo Zone | Pyramid 1992
Lost Tune Fish | Pyramid 1995
Songbook, kokoelma | Johanna Kustannus 1998
Dig Up Them Ol’ Rockin’ Bones, live| Pyros 1999
The Lost Tapes, live/studiolive | LP • Oy Svart Musik Ab 2019

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää | Finna.fi
Laiho, Samuli: Topliner, 328 sivua | Like 2018
Laiho, Samuli: Lasiseinä, 350 sivua | Like 2020
Sydänmäki, Jussi: Lucky Dan, 121 sivua | Like 2001
Sydänmäki, Jussi: Yön pojat, 167 sivua | Like 2004

Hearthill: Graveyard Party Blues (1990).

Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä

Arktista hysteriaa | Poko Rekords 1990

Se oli kaikessa outoudessaan lopulta aivan järkeenkäypää. Kun näki amerikkalaisen Rolling Stonen julkaisseen jutun Santa Luciasta, ensin teki mieli läpsiä itsensä hereille. Mutta kun miettii, millainen bändi Santa Lucia oli ja mihin aikaan, artikkelin kirjoittaneen Hank Shteamerin ilahtumisen kyllä ymmärtää. Mikään ei ollut ihan niin kuin Santa Lucia. Eikä ole vieläkään.

Santa Lucia syntyi ja kuoli teini-iän mukana. Kun bändi perustettiin Kemissä vuonna 1984, sen jäsenet olivat vasta 12-vuotiaita. Ensimmäisen singlensä bändi julkaisi neljä vuotta myöhemmin ja ainoaksi jääneen albuminsa, Arktista hysteriaa, vuonna 1990. Siihen aikaan rockmusiikki oli nuoruuden ääni, ja se kuuluu Santa Luciassa vimmaisuutena ja vilpittömyytenä.

Santa Lucia erottui monella tavalla, ei vähiten sukupuolellaan. Muut teinitytöt eivät soittaneet siihen aikaan sillä tavalla (eivätkä kyllä pojatkaan, mutta naispuolisten soittajien rockbändi oli 1980-luvun Suomessa jo itsessään kuriositeetti, joka sai äijät ymmälleen). Santa Lucian erotti myös kieli. Niin oudolta kuin se nyt tuntuukin, 1980-luvulla ei missään tapauksessa ollut normaalia laulaa metallista rockia suomeksi.

Erottuva oli myös tyyli: Santa Lucian musiikki oli merkillinen yhdistelmä eri elementtejä, joista kuuluvimmat olivat metalli ja post-punk. Kitaristi Aide Pyykkö, basisti Kultsi Kultalahti ja rumpali Häte Mattila olivat kovaotteisia, tiukkoja ja taitavia soittajia, joiden vaikutteet tulivat rockista, hevistä ja metallista. Laulaja Mape Morottaja sen sijaan ei ollut hevilaulaja, vaan tulkitsi kirkkaalla ja pirteällä äänellä melodioita ja sanoituksia, jotka eivät tulleet metallin suunnalta. Sipe Mäen koskettimet tekivät Santa Lucian crossover-soundista juhlavamman, suuremman ja mystisemmän. Hienoimmin tämä kulminoitui Arktista hysteriaa -albumilla.

Niille aikalaisille, joiden käsitys Santa Luciasta perustui vuonna 1988 singlellä julkaistuun höpsöön Miljoona ruusua -huitaisuun, vuoden 1990 Arktista hysteriaa tuli taatusti yllätyksenä. Se oli kunnianhimoinen ja kosiskelematon albumi, jonka luokitteleminen pelkäksi metalliksi olisi vähän liian laiskaa. Vaikka tuplabassarit jytisivät ja riffitulitus oli säälimätöntä, Santa Lucia olisi löytänyt oikeita hengenheimolaisia vasta myöhemmästä vaihtoehto- ja taidemetalliskenestä, hetkittäin vaikkapa Jane’s Addictionista. Bändin viimeiseksi jäänyt levytys, Neljä tunnelia tuonelaan -ep (1992) kuulostaa siltä, että jos Santa Lucia ei olisi hajonnut, se olisi ollut kotonaan 1990-luvulla.

Santa Lucian tuotanto on ollut kuluvalla vuosikymmenellä helposti saatavilla. Pokon vuonna 2011 julkaisema Koko tuotanto 1988–1992 sisälsi kaikki levytykset ja saatteli bändin pitkästä aikaa keikoille. Svart Records julkaisi äskettäin vielä laajemman katsauksen Santa Luciaan. Kolmen vinyylin boksi Perse palaa! sisältää alaotsikkonsa mukaisesti ”kaikki levytykset ja vähiten hävettävät demot 1987–1992.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Santa Lucia Facebook

Santa Lucia 1984–1992
Outi-Maria ”Kultsi” Kultalahti – bassokitara
Virpi ”Häte” Mattila – rummut
Eija ”Mape” Morottaja – laulu
Mari-Anne ”Sipe” Mäki – kosketinsoittimet
Kati ”Aide” Pyykkö – kitara

Varaa Arktista hysteriaa kirjastosta.

Varaa Arktista hysteriaa kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Santa Lucia | Finna.fi

Arktista hysteriaa | LP • CD Poko Rekords 1990
Arktista hysteriaa – koko tuotanto 1988-1992 | CD • Poko Rekords 2011
Perse palaa! – kaikki levytykset ja vähiten hävettävät demot 1987–1992 | 3LP • Svart Records 2019

Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle

Lue lisää | Finna.fi

Aho, Arja & Taskinen, Anne: Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia!, 321 sivua | WSOY 2003
Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – suomalaisen rockin historia, 543 sivua | WSOY 1998
Santa Lucia: Perse palaa! – kaikki levytykset ja vähiten hävettävät demot 1987–1992. Sisältää 32-sivuisen historiikkiliitteen | Svart Records 2019

Svart Recordsin vuonna 2019 julkaisema 3LP-kokoelma Perse palaa! sisältää informatiivisen historiikkiliitteen.