Waltari: Torcha! – aistit ja rajat auki

Torcha! | Roadrunner/Emergo 1992

Waltari: Torcha! (1992).Waltari on niitä harvoja yhtyeitä, jotka ihan oikeasti eivät jätä ketään kylmäksi. Sekä sen ihailijat että vankkumattomat vihaajat (molempia löytyy) triggeröityvät samasta piirteestä. Kari ”Kärtsy” Hatakan (s. 1967) johtaman crossover-bändin ideana on ajaa musiikillisen monimuotoisuuden asiaa ja vastustaa rockin kaavoihin kangistumista, ja se todella kuuluu bändin tuotannossa. Joistakin sen musiikki on täysin tyylitajutonta, toisista nerokasta, ja luultavasti juuri siihen tämä Helsingissä vuonna 1986 perustettu ryhmä on pyrkinyt.

Waltarilla on suomalaisessa rockissa paitsi rajojenavaajan myös tienraivaajan rooli. Tehtyään debyyttialbuminsa Monk Punkin (1991) suomalaiselle Stupido Recordsille bändi solmi kansainvälisen levytyssopimuksen Roadrunner Recordsin kanssa, ja sen jälkeen asiat etenivät vauhdikkaasti. Sopimus julkistettiin maaliskuussa 1992, toinen albumi Torcha! äänitettiin toukokuussa, Mikko Karmila miksasi sen kesäkuussa Finnvoxilla ja Roadrunner julkaisi levyn elokuussa. 

Roadrunner tunnetaan metallijulkaisuistaan, ja vuosimallin 1992 Waltari oli riittävän hevi hollantilaisyhtiön rosteriin. Hatakka oli innostunut speed/thrash-metallista vuonna 1987 kuultuaan helsinkiläisiä Stonea ja Airdashia ja alkanut suodattaa aikakauden uuden metallin vaikutteita oman luovan hulluutensa läpi. Vuonna 1989 Waltariin liittynyt kitaristi Sami Yli-Sirniö ja seuraavana vuonna mukaan tullut rumpali Janne Parviainen olivat oivia valintoja metallivaikutteita ajatellen. Yli-Sirniö on sittemmin soittanut thrashpioneeri Kreatorissa, Parviainen muun muassa Ensiferumissa.

Torchan biiseissä on metallivaikutteiden lisäksi myös muita elementtejä. Avausraita ’Lights Onin’ väliosa viittaa acid housen suuntaan, samoin ’Lust Of Lifen’ piano-osuudet. Rivakka ’Dedicated To The Flyers’ on punk rockia ja ’Fool’s Gold’ Torchan puhtainta metallia. ’Till The Music Nation’ on eräänlainen hard rockin ja 90-lukulaisen vaihtoehtorockin risteytymä. Torchalla on myös vinkeä, funkkaava ja metallinen versio Madonnan ’Voguesta’, johon kiteytyy jotakin olennaista Waltarin syvimmästä olemuksesta. 

Torchan tehnyt yhtye hajotti konventioita hallitusti. Vaikka monet eri tyylit kohtasivat biiseissä, ne eivät kuulostaneet sekavilta eivätkä edes erityisen kikkailevilta, koska kokonaisuuden piti lujana levyn läpi kulkeva vahva metallisuoni. Torcha! olisi iskevämpi muutamaa biisiä lyhyempänä, esimerkiksi ilman hätäistä ’Dance Electricia’ ja kauheaa ’Jukolauta (Don’t Make It)’ -biisiä, jonka ärsyttävä lällättely on malliesimerkki niistä Waltari-kappaleista, jotka saavat vihailijoiden aivoverisuonet ratkeilemaan. Toisaalta juuri linjasta poikkeavat biisit julistavat äänekkäimmin rajattomuuden ja arvaamattomuuden sanomaa.

Torcha! sai aikoinaan todella hyvän vastaanoton rocklehdissä Metal Hammer ja Rock Hard, ja Waltari pääsi tekemään kunnollisia Euroopan-kiertueita. Sittemmin se on kolunnut vanhan mantereen hyvin tarkkaan ja esiintynyt myös Yhdysvalloissa ja Japanissa. Suurta läpimurtoa Waltari ei ole tehnyt, mutta ura jatkuu edelleen. Uusin, neljästoista albumi Global Rock ilmestyi vuonna 2020.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Waltari | Facebook
Waltari | Instagram
Waltari | Twitter

Varaa Då som nu för alltid kirjastosta.
Varaa Waltarin klassikkolevy Torcha! kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Waltari | Finna.fi

1980-luku

Waltari • 12″ EP | omakustanne 1988

1990-luku

Mut hei • 12″ EP | Stupido Twins 1990
Monk-Punk • LP • CD | Stupido Twins/Angry Fish Music 1991 • 2CD Special Anniversary Edition Stupido Records 2016
Torcha! • CD | Roadrunner/Emergo 1992
So Fine! | Roadrunner 1994
Big Bang | Spin Records/EMI Electrola 1995
Yeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony In Deep C Waltari & Avanti! Symphony Orchestra conducted by Riku Niemi | Spin Records 1996
Space Avenue | Spin Records/EMI Electrola 1997 • 2CD Space Avenue & Yeah! Yeah! Die! Die! Spin Records/EMI Electrola 1997
Radium Round | Edel Records 1999

2000–2009

Channel Nordica Waltari+Angelit | Parlophone/EMI Finland 2000
Rare Species | Vindauga Music/XIII Bis Records 2004
Blood Sample | Blastic Heaven Records/Bluelight Records 2005
Release Date | Blastic Heaven Records/Bluelight Records 2007
Below Zero | Stay Heavy Records 2009

2010-luku

Covers All! • 25th Anniversary Album | Nordic Notes/Stupido Records 2011
You Are Waltari | Stupido Records 2015

2020-luku

Global Rock | Flying Dolphin Entertainment UG/Metalville 2020

DVD

Rare Species Alive • 133 min. • DVD+CD | Midas Studios 2005

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Waltarista | Finna.fi

Waltari – suomimetallin pioneerit Pauliina Tuomola, 384 sivua | Like 2011

Lue lisää suomalaisesta metallista ja rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Waltari: Torcha! (1992).
Waltari: Torcha! (1992)
Musiikkikirjastot.fi logo

YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Outo elämä | PolyGram 1998

YUP: Outo elämä (1998).1990-luvulla suomirock ei ollut enää entisensä. Nahkaliivisten kaljaporukoiden genre sai piiriinsä koko joukon uudenlaisia tekijöitä, joiden musiikki viehätti nuorempaa yleisöä.

Don Huonot, Zen Café ja Maija Vilkkumaa päivittivät suomirockin puhuttelemaan uutta sukupolvea. Niin tekivät myös Apulanta ja Tehosekoitin, jotka ponnistivat alalle nuorisotalopunkista mutta eri kulmista. Jonna Tervomaa ja Egotrippi toivat mukaan vaikutteita amerikkalaisesta kitarapopista, ja Absoluuttinen Nollapiste rakensi progressiivisen rockin varaan jotakin täysin omanlaistaan. Limonadi Elohopean tulkinta suomenkielisestä rockista oli hyvin vaihtoehtoinen, ja jossain valmisteltiin jo suomenkielisen hevin suurta läpimurtoa. CMX onnistui vaikuttumaan yhtä aikaa sekä progesta että punkista. 

Niin onnistui myös YUP, vuonna 1989 Savonlinnassa perustettu yhtye, joka oli vaihtanut laulukielensä englannista suomeen vuoden 1990 Turpasauna-EP:llä. Hardcoresta kiemuraiseen fuusiorockiin kehittyneen bändin ensimmäinen virallisen albumilistan kärkikymmenikköön noussut levy oli vuoden 1998 Outo elämä. Sekä bändi että aika oli kypsä: yhtäältä kuulijat olivat valmiimpia ottamaan vastaan haastavaa suomenkielistä rockia, toisaalta YUP tiivisti ilmaisuaan niin, että biiseistä sai helpommin otteen. 

Outo elämä alkaa rauhallisella ’Mitä luoja teki ennen kuin loi maailman?’ -kappaleella, joka siirtyy luomismyytistä pohtimaan ajatusta yksilön synnystä, kasvusta ja itsenäistymisestä. ’Kuolematon’ taas on laulu siitä, millaisia vaikeuksia ihmisellä on hyväksyä ajatusta omasta katoavaisuudestaan. Mietteliäiden, eksistentialististen kappaleiden vastapainoksi monessa sanoituksessa asiat karkaavat käsistä kauhean hirtehisellä tavalla. ’Rasvaisessa tiistaissa’ satumetsässä sorrutaan hillittömyyksiin, ’Hullu planeetta!’ tarjoilee huonon tripin dystopiaa ja ’Hauskoissa hautajaisissa’ perheen sisäiset jännitteet laukeavat maahanpanijaisten aikaan surrealistiseksi zombitarinaksi. Jarkko Martikaisen sanoituksia yhdistää se, että ne toimivat mainiosti sekä allegorioina, laululyriikkoina että tarinoina. 

Musiikki, josta suurimman osan on säveltänyt basisti Valtteri Tynkkynen, pukee hyvin tekstien vakavia ja hullunkurisia teemoja. Jos se olisi olento, siinä olisi Rölli-peikon veikeyttä ja Wallendojen trapetsitaiteilijasuvun huimapäistä ketteryyttä. Oudolla elämällä YUP osoitti pystyvänsä kiperiin käännöksiin, mutta ei enää loikkinut mielivaltaisesti tunnelmasta toiseen. Vaikka sen crossover-musiikista oli edelleen haastavaa saada pitävää otetta ja rajattomuuden eetos oli vahva, biisien sisäinen logiikka oli lujittunut. Hulluudelle oli syynsä ja huuto oli harkittua. Ärsyttävänä ja uuvuttavana YUP:ta saattoi yhä pitää, mutta ainakaan se ei pyrkinyt miellyttämään ketään. 

Oudon elämän jälkeen ilmestyneet Normaalien maihinnousu (1999) ja Lauluja metsästä (2001) pääsivät albumilistalla ykkössijalle saakka, ja Lauluja metsästä toi bändille kultalevyn. Muutkin YUP:n 2000-luvun julkaisut hipoivat listakärkeä. Mutta vaikka suosio jatkui pitkään, YUP:n musiikin terävin kärki tuntui vähitellen tylsyvän. 

YUP lopetti toimintansa vuoden 2009 alussa. Vuonna 2017 ilmestynyt Hippo Taatilan Helppoa muisteltavaa saattaa olla sellaisenaan definitiivinen YUP-historiikki, sillä yhtyeen määrittelemättömän mittainen tauko jatkuu edelleen. Sinänsä olisi mielenkiintoista nähdä, miten YUP sopeutuisi 2020-luvulle. Oletettavasti erittäin huonosti, mutta ei se siitä piittaisi. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Outo elämä
Jarkko Martikainen – laulu, kitara
Valtteri Tynkkynen – bassokitara, taustalaulu
Jussi Hyyrynen – kitara
Janne Mannonen – rummut, taustalaulu
Petri Tiainen – kosketinsoittimet, taustalaulu
Tuottaja: Matti Nurro

Jarkko Martikainen | kotisivu
Jarkko Martikainen | Facebook

Varaa Ruosterastaat kirjastosta.
Varaa YUP-klassikko Outo elämä kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
YUP | Finna.fi

1980-luku

Who Dares Farts/Whlap-Zap Ninja | YUP 1989 • Svart Records 2018

1990-luku

The Hippos From Hell | SHJ Records 1990 • Svart Records 2018
Huuda harkiten | Elmerecords 1991 • Svart Records 2017
Toppatakkeja ja Toledon terästä | Elmerecords 1994 • PolyGram Finland 1998
Homo sapiens | PolyGram Finland 1994 • Svart Records 2017
Yövieraat | PolyGram Finland 1996
Outo elämä | PolyGram Finland 1998
Me viihdytämme teitä • EP | Mercury/Universal Music 1999
Normaalien maihinnousu | Mercury/Universal Music 1999

2000–2009

Lauluja metsästä | Mercury/Universal Music 2001
Leppymättömät | Mercury/Universal Music 2003
Minä en tiedä mitään • EP | Mercury/Universal Music 2005
Keppijumppaa | Mercury/Universal Music 2005
Vapauden kaupungit | Sakara Records 2008
Maailmannäyttely • EP | Sakara Records 2008

Kokoelmat
YUP | Finna.fi

1990–1992 | Elemerecords 1992
Hajota ja hallitse 1993–2001 | Mercury/Universal Music 2001
Helppoa kuunneltavaa • 2CD | Universal Music 2004

DVD
YUP | Finna.fi

Helppoa katseltavaa | Mercury/Universal Music 2004

Nuotit ja partituurit
YUP | Finna.fi

Helppoa soiteltavaa, 156 sivua | Like 2004
Helppoa soiteltavaa II, 172 sivua | Like 2005

Levyhyllyt
Jarkko Martikainen | Finna.fi

2000–2009

Mierolainen | Levy-yhtiö 2004
Rakkaus | Levy-yhtiö 2006
Hyvää yötä, hyvät ihmiset • live | Levy-yhtiö 2007
Toivo | Levy-yhtiö 2009

2010-luku

Usko | Sakara Records 2011
Koirien taivas | Sakara Records 2014

Jarkko Martikainen & Luotetut miehet | Finna.fi

2010-luku

Ruosterastaat | Sakara Records 2016
Aina auki | Sakara Records 2018
Neljän Ruuhka (Live 2016) | Kentän Ääni 2018
Ruosterastaat – demot | Kentän Ääni 2019

2020-luku

Ystävien taloissa | Sakara Records 2020

Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin – hajoamispisteestä huippusuosioon
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa
Knipi ja menetysten kauneus
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää YUP:stä | Finna.fi

YUP – Helppoa muisteltavaa Hippo Taatila, 381 sivua | Like Kustannus 2017

Lue lisää Jarkko Martikaista | Finna.fi

Pitkät piikit ja muita kertomuksia  Jarkko Martikainen, 155 sivua | Like 2005
Yhdeksän teesiä – säkeitä kadonneiden arvojen metsästäjille  Jarkko Martikainen, 159 sivua | Like 2008
Lihavia luurankoja – laulujen sanat ja tarinat  Jarkko Martikainen, 200 sivua | Like 2020

Lue lisää Jarkko Martikaisesta | Finna.fi

Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt  Tero Alanko & Petri Silas | Johnny Kniga 2006
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

YUP: Outo elämä (1998).
YUP: Outo elämä (1998).

Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta

Ultra Bra: Vapaaherran elämää (1996/2017).Mikä tämä Ultra Bra oikein on..? Pohdin tätä äänettömästi turkulaisessa levyliikkeessä vuonna 1995 kun kauppias esitteli ison bändin tuoretta EP-levyä Houkutusten kiihottava maku. Kansikuva herätti kiinnostusta, mutta laitoin rahani todennäköisesti Manic Street Preachersin tuotantoon. Tuumasin, että ehdin hommata tämän UB:n joskus myöhemmin. Kauppiaallahan oli levyjä monta.

Samaan aikaan kun epäröin, Ultra Bra meni eteenpäin. Bändisointi kasvoi, muusikoita ja laulajia vaihtui. EP:ltä kuultava almost there -fiilis alkoi jäädä pois samaan aikaan kun Antti Lehtinen ryhtyi auttamaan muusikoita rumpujen takaa. Basisti Tommi Saarikivi nosti kokonaisuuden svengiä. Vuokko Hovatta sovitti kouliintuneen äänensä Terhi Kokkosen, Anna Tuluston, Arto Talmeen ja Olli Virtaperkon klangiin. Bändijohtaja ja säveltäjä Kerkko Koskisen on täytynyt olla ylpeä Ultra Brasta jo varhain.

Yhtenä iltana Turun ylioppilaskylässä loppuvuodesta 1996 todistin poikkeuksellista musiikkifanitusta. Jatkojen isännän stereoista pauhasi kiihkeää sanomaa, kuin julistusta. Vastustamatonta yhdistelmää tiukkoja puhallinarreja, stemmalaulua ja kunnon biisejä. Hetken päästä yhdistin soundin Ultra Bran levyksi Vapaaherran elämää

Elokuvamainen hetkeni jatkui kuin hidastettuna. Kasetilta soiva Ultra Bran debyyttialbumi vaikutti isäntään vahvasti. Näin jo eteisestä miten hänen kätensä viuhtoivat – ilmakitara ja isosaundiset rummut olivat kuin tulessa. Sängyn reunalla hytkyvä hahmo oli jo estoista vapaa fani, täysin sisällä ysärin puolivälin kuumimman suomalaisbändin musiikissa. Katselin UB-fania ja kädessäni olevaa sinikantista The Beautiful Southin CD-levyä. Blue Is The Colour tuntui nyt etäiseltä, vaikka musassa on paljon samaa UB:n kanssa. Tuli voimakas tarve saada hevoskantinen Ultra Bra -levy.

Ymmärsin pian, että Vapaaherran elämää on valtava seikkailu. Se ruokki ajatuksia. Niitä toivat Anni Sinnemäen uudet tekstit, joista Kerkko Koskinen oli säveltänyt jotain ainutlaatuista. Sanoissa oli intohimoa, kantaaottavuutta, nuorta kiihkeyttä. Ultra Bra tuntui bändiltä, joka on valmis laulamaan tärkeistä asioista. Livenä tätä kaikkea tuuttasi viisi laulajaa. Vähän taaempana bändi, jossa oli kolme puhallinsoittajaa. 13-henkisessä kombossa oli vetoa, koska ilmaisussa oli jotain uutta ja lokeroimatonta. Mikä voisi olla houkuttelevampaa kuin ainutlaatuisuus?

Vapaaherran elämää sisältää dynamiikan huipentumia biisi toisensa jälkeen: ’Naispaholainen’, ’Säkeitä Erwin Rommelille’. ’Kahdeksanvuotiaana’ on aistikkaan soololaulun ja kaahaavan köörin mallisuoritus. Viihdemäinen pop selvästi lisäsi rytmiryhmästä nousevan rocktatsin väkevyyttä.

Ultra Bran jäsenillä oli kontakteja 1970-luvun laululiikkeeseen, ja ensilevytys Houkutusten kiihottava maku kustannettiin vasemmistolaisen laulukilpailun palkintona. Silti punaiselta vivahtavan puoluepopin leima istui yhä huonommin bändin svengiin. Yhteyksiä agit prop -agendaan yritettiin turhaan ympätä Ultra Bralle rasitteeksi. Ehkäpä kuin härnätäkseen UB-laulajat Tulusto, Hovatta ja Kokkonen poseerasivat Helsingin Sanomien Nyt-liitteen emansipoivassa kansikuvassa punaisissa Ultrabra-rintaliiveissä. Vasemmistolaisuutta paremmin bändiä kuvaa asiapitoinen haaveilu, suomalaiseen rockunelmaan yhdistetty viihdemusiikin perinne, laulemat ja agit prop -aikaankin pinnalla ollut euroviisumainen orkestrointi.

Fanin näkökulmasta on tärkeää että bändi on visuaalinen. Ultra Bra teki musiikistaan komeita julkaisuja. Jokainen Ultra Bran neljästä albumista pakattiin harkitusti. Kansiin otetut valokuvat sykähdyttävät edelleen, myös Svart Recordsin kautta tulleilta uusintajulkaisuilta. Monet kuvat tuntuvat kuin välittävän viestiä ”Kato, tällanen levy me tehtiin!” Ja viesti meni perille. Ultra Bran ura jatkui festarikeikkoihin ja supersuosittuihin levyihin Kroketti ja Kalifornia. Viimeinen albumi Vesireittejä julkaistiin vuonna 2000.

Ultra Bran jälkeen Terhi Kokkonen, Joel Melasniemi, Tommi Saarikivi ja Antti Lehtinen perustivat uuden bändin. Scandinavian Music Groupin debyyttilevy Onnelliset kohtaa julkaistiin syksyllä 2002. Vuoteen 2015 mennessä SMG on tehnyt kahdeksan menestysalbumia. Music Finland listaa (tammikuu 2021) säveltäjä Olli Virtaperkon tuotantoa yli 90 teosta. Kerkko Koskinen ryhtyi rockiskelmällisen laulajauran jälkeen vetämään Kollektiivia ja erilaisia yhteistyöprojekteja. Vuokko Hovatta on luonut korkeatasoista soolouraa debyyttialbumista Lempieläimiä (2008) alkaen. Ultra Bran toistaiseksi viimeiset keikat vedettiin Hartwall Areenalla joulukuussa 2017. Yksi konsertti-illoista on katsottavissa Yle Areenassa.

** **

Käsistäni päästämästäni EP-levystä Houkutuksen kiihottava maku tuli harvinaisuus. Se jäi puuttumaan myös Turun musiikkikirjaston ansiokkaasta kokoelmasta. Onnistuin löytämään levyn myöhemmin, mutta olivathan nuo biisit jo kokoelmallakin. Ja biiseistä kuuli, että Ultra Bran todellisesta voimasta kertoi vasta Vapaaherran elämää.

Tuomas Pelttari

Vapaaherran elämää
Vuokko Hovatta – laulu
Terhi Kokkonen – laulu
Anna Tulusto – laulu
Arto Talme – laulu
Olli Virtaperko – laulu
Kari Pelttari – trumpetti, pikkolotrumpetti, flyygelitorvi
Ilmari Pohjola – pasuuna
Marko Portin – tenorisaksofoni, bassoklarinetti
Kerkko Koskinen – flyygeli, laulu
Joel Melasniemi – kitara
Tommi Saarikivi – bassokitara
Antti Lehtinen – rummut, patarumpu
Jan Pethman – lyömäsoittimet

Mikko Karjalainen – trumpetti, flyygelitorvi
Mikko Koponen – trumpetti
Niko Kokko – bassopasuuna
Timo Lassy – alttosaksofoni, huilu
Janne Murto – huilu

Jousiryhmä:
Pasi Heikkilä, Villeveikko Honkkila, Jussi Jaatinen, Babe Kokkonen, Elli Palovaara & Maria Sinbel – viulu
Maarit Holkko & Joona Nissinen – alttoviulu
Sasha Mäkilä & Olli Virtaperko – sello

Sanoitukset:
Anni Sinnemäki
Janne Saarikivi
Pekka Lahdenmäki
Juhana Rossi
Anna Ahmatova/kääntäjä Pentti Saaritsa

Äänittäjät: Silja Suntola, Kirsi-Maria Peteri & Esko ”Suikki” Jääskä
Miksaaja: T.T. Oksala
Tuottajat: Pekka Aarnio & Kerkko Koskinen

Varaa Onnelliset kohtaa kirjastosta.
Varaa Ultra Bran debyyttialbumi Vapaaherran elämää kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Ultra Bra | Finna.fi

Houkutusten kiihottava maku • CD-EP | Ray Milland Records 1995
Vapaaherran elämää • CD • Kasetti | Pyramid/Johanna Kustannus 1996 • Nuottikirja 1997 • LP-painos Svart Records 2017
Kroketti • CD | Pyramid 1997 • LP-painos Svart Records 2017 • Kasetti-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020
Kalifornia • CD • Kasetti | Pyramid 1999 • LP-painos Svart Records 2017
Vesireittejä • CD | Pyramid 2000 • LP-painos Svart Records 2017

Kokoelmalevyt & VHS
Ultra Bra • SMG • Kerkko Koskinen | Finna.fi

Sinä päivänä kuin synnyin • 2CD | 2001 • 2LP Ainoa Productions 2017
Parhaat • CD | 2008
Vapaaherran elämää & Kroketti • 2CD | Johanna Kustannus 2009
Sinä päivänä kuin synnyimme • 3LP | Svart Record 2017
Videot 1996–2001 + konserttitaltiointi Tampere-talolta 27.11.2000 • VHS, 102 min | Pyramid/Johanna Kustannus 2001

Näin minä vihellän matkallani SMG • CD & 2CD | Sony/RCA/Cortison Records 2009

Rakkaus viiltää & Lolita Kerkko Koskinen • 3LP | Svart Record 2017
Vuodet 2002–2017 Kerkko Koskinen ja eri kokoonpanoja • 6CD | Svart Record 2017

Nuottijulkaisut
Ultra Bra | Finna.fi

Vapaaherran elämää, 54 sivua | Love Kustannus 1997
Kaikki laulut, 207 sivua Toimittaja Antero Helander | Love Kustannus 2001

Nuottijulkaisut
Olli Virtaperko | Finna.fi

Spoilt Bastard’s Christmas Carol For Harpsichord, 9 sivua | Olli Virtaperko 2002
Kehtolaulu (Lullaby), 2 sivua | Olli Virtaperko 2003
Kalkkeen meri ahtona – harmonikalle ja konserttikanteleelle, 10 sivua | Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus | 2006
Pirun keuhkot – The Devil’s Lungs – harmonikalle, 15 sivua | Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2006
Quattro elementi – miniature per pianoforte, 13 sivua | Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2008
Häähymni (vanhaan tyyliin) = Wedding Hymn (In The Old Style) – SSAA tai = or TTBB, 2 sivua | Sulasol 2009
Sateen jälkeen – kaksi laulua viisiääniselle naislauluyhtyeelle, 15 sivua. Säveltäjä Olli Virtaperko, sanoitukset Saima Harmaja | Sulasol 2009
Lampaanviulu – uusia suomalaisia kaanoneita, 50 sivua | Atena 2010
Kuru – for symphony orchestra, 47 sivua | Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2011

Levyhyllyt
Ensemble Ambrosius | Finna.fi

The Zappa Album | BIS 2000
Metrix | Ambrosius Entertainment 2002
Soabbegealdinoaivi | Ambrosius Entertainment 2017

Levyhyllyt
Olli Virtaperko | Finna.fi

Romer’s Gap – Three Concertos | Ondine 2017

Levyhyllyt
Tekniikan Ihmelapset
[= Vuokko Hovatta Marzi Nyman Jukkis Kiviniemi Marko Timonen]
Finna.fi

Syntymäpäivä | EMI Finland 2004

Levyhyllyt
Vuokko Hovatta | Finna.fi

Lempieläimiä | Sony BMG 2008
Liaani | Sony 2010
Minä rakastan ikuisesti | Kaiho/Warner Music 2013
Voi kuinka myrsky rauhoittaa Aulikki Oksanen • Vuokko Hovatta • Zarkus Poussa | ZP 2015
Pysykää sängyssä sunnuntaisin Vuokko Hovatta Kolmisin | Doorbell Music 2018

Levyhyllyt
Scandinavian Music Group | Finna.fi

2000–2009

Onnelliset kohtaa • CD | BMG Finland/Terrier Records 2002 Levyhyllyt • Onnelliset kohtaa
Nimikirjaimet • CD | BMG Finland/RCA/Cortison Records 2004
Hölmö rakkaus ylpeä sydän • CD | BMG Finland/RCA/Cortison Records 2006
Missä olet Laila? • CD+DVD • CD | Sony BMG Finland/RCA/Cortison Records 2007
”Palatkaa Pariisiin!” • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2009

2010-luku

Manner • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2011
Terminal 2 • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2014
Baabel • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2015

Levyhyllyt
Kerkko Koskinen | Finna.fi

Rakkaus viiltää | Pyramid 2002
Lolita | Pyramid 2005
Agatha | Ricky-Tick Records 2007
Yhteinen sävel ”Ei aika mennyt koskaan palaa” | Warner Music Finland 2009
Trains & Letters Kerkko Koskinen Orchestra | Ricky-Tick Records 2011
Kerkko Koskinen Kollektiivi | Johanna Kustannus 2012
Kerkko Koskinen Kollektiivi 2 | Johanna Kustannus 2014

Vain elämää 8
[= Terhi Kokkonen • Mira Luoti • Sani • Arttu Wiskari • Aki Tykki • Danny • Kasmir]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 8 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018
Vain elämää – kausi 8 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Knipi ja menetysten kauneus
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Ultra Brasta | Finna.fi

Sokeana hetkenä Ville Similä & Mervi Vuorela, 339 sivua | WSOY 2018
Artikkelihaku Ultra Bra

Ville Similä & Mervi Vuorela: Ultra Bra – Sokeana hetkenä (WSOY 2018.)
Ville Similän ja Mervi Vuorelan kirjoittama historiikki Ultra Bra – Sokeana hetkenä julkaistiin vuonna 2018.

Lue lisää
Terhi Kokkonen | Finna.fi

Rajamaa, 192 sivua | Otava 2020

Ultra Bra: Vapaaherran elämää (1996/2017).
Ultra Bran debyyttialbumi Vapaaherran elämää julkaistiin alun perin vuonna 1996. Svart Recordsin toteuttama gatefold-kantinen vinyylipainos ilmestyi 2017.

Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa

Vinegar Blood | Spinefarm 1996

Jan Stenfors: Vinegar Blood (1996).Se, että Vinegar Blood julkaistiin Jan Stenforsin levynä, ei taatusti ollut levy-yhtiön idea. Se ei ollut kaupallisesti järkevää, koska juuri kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta henkilöstä, toisin kuin hänen tunnetusta alter egostaan, Hanoi Rocksin kitaristista Nasty Suicidesta. Mutta ehkäpä artisti ei nähnyt muita vaihtoehtoja. Nämä vanhan ja uuden elämän taitteessa julkaistut laulut levyttänyt mies ei enää ollut Nasty Suicide, tai ei ainakaan halunnut olla. Olennaista kai oli, että hän itse tunsi Jan Stenforsin.

Omien laulujen laulaminen ei enää 1990-luvun puolivälissä ollut Stenforsille uusi juttu. Hän oli ollut laulaja-kitaristin, biisintekijän ja nimimiehen roolissa Cheap And Nasty -yhtyeessä, joka julkaisi albumit Beautiful Disaster (1991) ja Cool Talk Injection (1994). Suurin ero entiseen oli, että Vinegar Bloodin tehdessään Stenfors oli tekemässä suurta elämänmuutosta. Hän oli palannut Suomeen asuttuaan vuodesta 1980 lähtien ulkomailla, ja kaiken keskiössä ollut musiikki oli antamassa tilaa uusille haasteille.

Vinegar Bloodin biisit tuntuvatkin muodostavan jonkinlaisen välitilinpäätöksen. Muutoksen tematiikkaa käsittelee heti levyn avaus-statement ’Past Is Gone’: “You can see that I’m a man with a treacherous past, I’m living in the present but I’m losing the mask”, Stenfors avaa. “Where’s the road from here on?” hän kysyy itseltään ja päättää itsetutkiskelun toteamukseen “Everything’s alright now that past is gone”. Svengaava nimiraita puolestaan on sanoitukseltaan flashback vanhoihin aikoihin. ’Vinegar Bloodin’ ohella myös ’Lonesome Town’ ja ’Cold Wind’ perustelevat päätöstä jättää menneisyys taakse. ’Reality’ taas on laulu siitä, millaisin askelin tulevaisuutta lähestytään.

Stenforsin melkeinpä lakonisessa laulussa kuului eletty elämä, mutta ei niinkään rankkojen vuosien tuomana karheutena kuin kokemuksen tuomana tyyneytenä. Se ei ole uhmakkaan nuoren vaan rauhallisen aikuisen miehen ääni. Laulajan vähäeleinen tyyli sopii soundiin. Vinegar Blood on kyllä rocklevy, mutta siinä on vahvoja blues- ja jazz-sävyjä, ja kitarat soivat sekä sähköisinä että akustisina, säröisinä ja puhtaina. Ainoa lainakappale on versio Bob Dylan -harvinaisuudesta ’Seven Days’. Tunnetuimmaksi biisiksi nousi haikea mutta tarttuva ’Bullet Train’, jonka päähenkilö on matkalla rakkaansa luo niin nopeasti kuin suinkin. Rakkaus on muutoksen ohella toinen levyn keskeisistä teemoista. Omanlaisensa kulman aiheeseen avaa avioerosta kirjoitettu ’To Love & To Hurt’.

Alun perin vain CD:nä julkaistu Vinegar Blood ilmestyi ensi kertaa vinyylinä joulukuussa 2020 Rolling Recordsin kautta. Toistaiseksi ainoan soololevynsä tehtyään artisti on jatkanut elämäänsä enimmäkseen Jan Stenforsina. Hän työskentelee lääketeollisuuden alalla ja keikkailee silloin tällöin omillaan sekä perhepiirissä perustetun Stenfors-yhtyeen kanssa (jo Vinegar Bloodilla kuultiin hänen veljensä ja isänsä soittoa).

Myös Nasty Suicide on silloin tällöin nähty lavoilla vanhojen Hanoi Rocks -kavereidensa vieraana. Hänen viimeisin levytyksensä löytyy Michael Monroen erinomaiselta albumilta One Man Gang – sopivasti nimetyn ’Wasted Years’ -kappaleen kitarasoolo on Nasty Suiciden soittama. Ehkäpä se tarkoittaa, että Jan Stenfors ja Nasty Suicide voivat taas pitää yhtä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Vinegar Blood
Jan Stenfors – laulu, kitara, lyömäsoittimet
Annika Wiklund – taustalaulu
Sami Yaffa – bassokitara
Frej Stenfors – rummut, taustalaulu, lyömäsoittimet
Pentti Mutikainen – kontrabasso kappaleessa ’Good Love’
Ben Granfelt – kitarasoolot biiseissä ’Reality’ ja ’Too Hard A Night’
Harry Stenfors – komppikitara kappaleessa ’Good Love’
Jone Takamäki – saksofoni

Levyhyllyt
Jan Stenfors | Finna.fi

Vinegar Blood • CD | Spinefarm 1996 • LP Rolling Records 2020

Levyhyllyt
Hanoi Rocks
[= Michael Monroe • Andy McCoy • Sam Yaffa • Nasty Suicide • Gyp Casino]
Finna.fi

1980-luku

Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks • LP • kasetti | Johanna 1981 • CD-uusintapainos Love Kustannus 1997 & Love Kustannus 2017 & Sanctuary/BMG 2017 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Oriental Beat • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD-uusintapainos Johanna/Love Kustannus 1997, Essential/Castle Music 2001 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Self Destruction Blues • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD Essential 1995 • CD Castle Music/Sanctuary Records 2001

[= Michael Monroe • Andy McCoy • Sam Yaffa • Nasty Suicide • Razzle]

Back To Mystery City • LP • kasetti | Johanna 1983 • CD PVC Records 1988 • CD Lick Records 1988 • CD-uusintapainos Essential 1995 • Castle Music/Sanctuary 2001 • Johanna/Love Kustannus 2004
All Those Wasted Years • live • 2LP • CD | 1984
Two Steps From The Move • LP • CD | 1984
Rock & Roll Divorce • live | 1985

2000–2009

Twelve Shots On The Rocks | Major Leiden Productions/RLF Music 2002
Another Hostile Takeover | Major Leidén Productions/Hanoi Productions 2005
Street Poetry | Hanoi Productions/WolfGang Records 2007

Kokoelmalevyt ja boksit
Hanoi Rocks | Finna.fi

Hanoi Rocks • 4CD + 40-sivuinen tekstiliite | Johanna/Love Kustannus 2001
Lightnin’ Bar Blues – The Albums 1981–1984 • 6CD + 12-sivuinen tekstiliite | Sanctuary Records Group 2005
This One’s For Rock’n’Roll – The Best Of Hanoi Rocks 1980–2008 • 2CD + 12-sivuinen tekstiliite | Johanna/Backstage Alliance/Hanoi Productions 2008
Parhaat • CD | Johanna Kustannus 2011
Johanna Years 1980–1984 • 3CD + 12-sivuinen tekstiliite | Johanna Kustannus 2014
Mental Beat 1980–1985 • 6LP + 12-sivuinen tekstiliite | Universal Music 2016

The Cherry Bombz
[= Anita Chellamah • Andy McCoy • Nasty Suicide • Timo Kaltio • Terry Chimes]
Finna.fi

The Cherry Bombz | Yahoo! Records 1985

[= Anita Chellamah • Andy McCoy • Nasty Suicide • Dave Tregunna • Terry Chimes]

Coming Down Slow • live | Black Dragon Records 1987

The Suicide Twins
[= Andy McCoy • Nasty Superstar]
Finna.fi

Silver Missiles And Nightingales | Yahoo! Records 1986

Cheap And Nasty
[= Nasty Suicide • Alvin Gibbs • Timo Kaltio • Les Riggs]
Finna.fi

Beautiful Disaster | China Records 1991
Cool Talk Injection | 1994

Demolition 23.
[= Michael Monroe • Sami Yaffa • Jay Hening • Jimmy Clark • Nasty Suicide]
Finna.fi

Demolition 23. | CD Renegade Nation Records/Music For Nations 1994

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää Hanoi Rocksista ja Nasty Suicidesta | Finna.fi

Hanoi Rocks – All Those Wasted Years  Ari Väntänen & Michael Monroe & Andy McCoy, 445 sivua | Like 2009
Hanoi Rocks – All Those Wasted Years  Ari Väntänen & Michael Monroe & Andy McCoy, 368 sivua | Like-pokkari 2014 & 2016

Hanoi Rocks – All Those Wasted Years  Ari Väntänen & Michael Monroe & Andy McCoy & translated by Andy Stowe, 347 sivua | Cleopatra Press 2016

Lue lisää Hanoi-muusikoiden soolourista | Finna.fi

Michael Monroe  Ari Väntänen, 512 sivua | Like 2011
Michael Monroe – päivitetty   Ari Väntänen, 550 sivua | Like 2014
Razzle – Hanoi Rocks -legendan tarina  Ari Väntänen, 296 sivua | Like 2020
Sami Yaffa – tie taipuu  Tommi Liimatta, 462 sivua | Like 2016 • 2017 • 2018

Sound Tracker  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 203 sivua | Like 2014
Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 219 sivua | Like 2015

Lue lisää punk rockista maailmalla | Finna.fi

Please Kill Me – Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004
Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor
Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013

Johnny Thunders – In Cold Blood  Nina Antonia, 257 sivua | Jungle Books 1987 | Cherry Red Books 2000
Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls  Nina Antonia, 208 sivua | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005
I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography  Richard Hell, 293 sivua | HarperCollins 2013
Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk  Legs McNeil & Gillian McCain, 525 sivua | Little, Brown 1996 • Abacus 1997

Jan Stenfors: Vinegar Blood (1996).
Jan Stenfors: Vinegar Blood (1996/2020).

Kent: Hagnesta Hill – aikansa ajaton kuva

Hagnesta Hill | RCA Victor 1999

Kent: Hagnesta Hill (1999/2000).Kentin vuonna 1990 alkanutta ja vuonna 2016 päättynyttä tarinaa leimasi menestys – se oli Ruotsin suurin rockbändi. Kuulijoiden kannalta on onnekasta, ettei suuruus koskenut ainoastaan puitteita ja tekemisen kaupallista laitaa. Vaikka Kent tuokin ensimmäiseksi mieleen ajat vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, sen laulut ovat kestäneet aikaa ja jääneet elämään.

Bändin kymmenvuotisjuhlan kynnyksellä julkaistu neljäs albumi Hagnesta Hill tuntui aikoinaan ilmestyvän pahaan rakoon. Sen edeltäjä Isola (1997) oli ollut läpimurtolevy, jonka perään sopi odottaa pettymystä. Sellaista Hagnesta Hill ei kuitenkaan tuottanut. Pikemminkin se osoitti, että Kent rakensi uraansa vahvalle pohjalle. Oli bändi, jonka 1990-luku oli hionut soitannollisesti ja henkilökemiallisesti vahvaksi. Oli lauluntekijä, jolla oli tyyli ja alati kirkkaammaksi käyvä visio. Yhdessä ne olivat voittamaton yhtälö.

Vaikka Hagnesta Hillin tuottajana toimi Isolankin tuottanut Zmago ”Zed” Smon, bändi ei tyytynyt jatkamaan menestysreseptillä kokkaamista. Toteutukseltaan Hagnesta Hill palautti Kentin Isolaa edeltäneeseen aikaan. Levy oli selkeästi bändin tuotos, ja siksi sen nimeäminen Hagnesta Hilliksi tuntuu vähintäänkin ymmärrettävältä: sijaitsihan Kentin ensimmäinen treenikämppä Eskilstunassa Hagnestan kaupunginosassa. ”Bändillä” viitataan tässä eläviin soittajiin vastakohtana synteettisten elementtien käyttöön. Esimerkiksi kappaleessa ’Stoppa mig juni (Lilla ego)’ pääosassa on Kentin varsinaisten jäsenten sijaan vierailija Peter Asplund trumpetteineen.

Vaikka Hagnesta Hill ei kokonaisuutena välty tyhjäkäynniltä, Berg kirjoitti sille monta vahvaa laulua. Osittain basisti Martin Sjöldille kreditoitu ’Kungen är död’ on riipaiseva aloitus levylle, ja iskelmällisen ’Musik non stopin’ sykkeessä on jotakin täysin vastustamatonta. ’Ett tidsfördriv att dö förin’ jousisovitukset hivelevät herkästi kaunista melodiaa, eikä Eurythmics-viittaukseen päättyvää ’En himmelsk drogia’ turhaan valittu levyn toiseksi singleksi. Tässä joukossa kuriositeetiksi jää lämpöinen ’Cowboys’, springsteenmäisiä ja uukaksisia tunnelmia yhdistelevä vähäeleinen balladi, jonka kaiho on amerikanruotsalaisempaa kuin muiden biisien.

Levyn ilmestymisen jälkeen kaikki biisit kirjoittanut laulaja Joakim Berg kertoi Hagnesta Hillin vaikutteiden tulleen levyistä, joita Kent kuunteli keikkabussissa läpimurtolevy Isolan (1997) jälkeisillä kiertueilla – siis enimmäkseen AC/DC:ltä ja Lee ”Scratch” Perryltä. Hagnesta Hillin soidessa ei voi olla ajattelematta Bergin laskeneen leikkiä. Vaikka ’Revolt III’ rokkaa kontekstissaan rajusti ja ’Musik Non Stopia’ vetää bassokuvio niin kuin dub-biisejäkin, ensin mainittu kuulostaa Australian sijaan Pohjoismailta ja jälkimmäisen bassolinja enemmän Bon Jovilta kuin Perryltä. Kenties Berg viittasi lausunnollaan bändilähtöiseen energiaan ja rytmiryhmän svengiin, jotka todella ovat Hagnesta Hillin vahvuuksia.

Hagnesta Hillistä julkaistiin vuonna 2000 englanninkielinen versio, jolla on enemmän biisejä kuin ruotsinkielisellä. Sille kävi niin kuin käy levyille, joilla bändi hylkää olennaisen ja ytimen miellyttääkseen suurempaa osaa maailmasta – ulkomaankielinen painos ei menestynyt kaupallisesti ja jäi taiteellisesti valjuksi. Ruotsinkielinen Hagnesta Hillkään ei ollut Isolan veroinen menestys, mutta vuoteen 2003 mennessä se oli silti myynyt Ruotsissa tuplaplatinaa.

Vaikka Kentin lauluissa ja teemoissa on ajattomuutta, kaihoisa musiikki ei voi olla herättämättä nostalgisia tunteita, jos muistaa Hagnesta Hillin ilmestymisen kuudes joulukuuta 1999. Aikansa tuotteelta (hyvässä mielessä) näyttävän levynkannen tyttö Frida Engström tuntuu tuijottavan tätä päivää ajasta, jota ei enää ole.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hagnesta Hill
Joakim Berg – laulu
Markus Mustonen – rummut, piano, kosketinsoittimet, taustalaulu
Harri Mänty – kitara, kosketinsoittimet
Sami Sirviö – kitara, kosketinsoittimet
Martin Sköld – bassokitara, kosketinsoittimet
Tuottaja: Zed

Kati Raitinen – sello
Peter Asplund – trumpetti, flyygelitorvi
Håkan Nyqvist – käyrätorvi
Sven Berggren – pasuuna
Tony Bauer – alttoviulu
Jannika Gustafsson & Saara Nisonen-Öman – viulu

Kent | kotisivu
Kent | Facebook
Kent | Twitter

Varaa 'Tigerdrottningen' kirjastosta.
Varaa Kent-klassikko Hagnesta Hill kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Kent | Finna.fi

1990-luku

Kent | RCA/BMG 1995
Verkligen | RCA Victor/BMG Sweden 1996
Isola | RCA Victor/BMG Sweden 1997 • englanninkielinen versio 1998
Hagnesta Hill | RCA Victor/BMG Sweden 1999 • englanninkielinen versio 2000

2000–2009

Vapen & ammunition | RCA/BMG Sweden 2002
Du & jag döden | RCA 2005
Tillbaka till samtiden | RCA/Sony BMG 2007
Röd | RCA 2009

2010-luku

En plats i solen | RCA/Sony Music Entertainment Sweden 2010
Jag är inte rädd för mörkret | Sonet/Universal Music 2012
Tigerdrottningen | Sonet/Universal Music 2014
Då som nu för alltid | RCA/Sony Music Entertainment Sweden 2016

Boksit ja kokoelmat
Kent | Finna.fi

B-Sidor 95–00 • 2CD | RCA Victor/BMG Sweden 2000
Box 1991–2008 • 10CD ja lähes 100-sivuinen liitevihko | RCA/Sony BMG 2008
Best of • 2CD & 3LP | RCA/Sony Music Entertainment Sweden 2016

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
KentTigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa

Lue lisää Kentistä | Finna.fi

Du & jag Kent – rakkaus kuin laulut joita kuulemme  Hannu Linkola & valokuvaaja Tomi Palsa, 527 sivua | S&S 2017

Box 1991–2008  Kent • 10CD + lähes 100-sivuinen liitevihko | RCA/Sony BMG 2008

Kent: Hagnesta Hill (1999/2000)