Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta – suosion lakipiste

En blekt blondins hjärta | The Record Station 1991

Musiikkia esille kirjastossa

Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta (1991).Jälkikäteen katsoen Eva Dahlgrenin 1980-luku oli kipuamista kohti vuotta 1991. 

Ruotsalainen laulaja-lauluntekijä ja muusikko julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 1978 ja vaihtoi folkahtavan ja laulelmallisen soundin popimpaan ja rockimpaan tyyliin heti 1980-luvun alussa. Sen jälkeen hänen asemansa vahvistui albumi albumilta, kunnes suosion lakipiste löytyi En blekt blondins hjärta -levyn kohdalta vuonna 1991. Se oli hänen kahdeksas levynsä ja suurin menestyksensä. 

Vem tänder stjärnorna

Keväällä 1991 Polar Studiosissa äänitetty En blekt blondins hjärta on Anders Glenmarkin tuottama albumi. Dahlgren (s. 1961) sävelsi ja sanoitti sen lähes kokonaan yksin – ainoastaan ’Allting om igen’ -kappaleen krediiteissä on muidenkin nimiä. Sävellykset ovat hillittyjä ja levyn yleissoundi suuri, luonnollinen ja kaikuisa. Musiikin kulmat on hiottu pyöreiksi niin, ettei teräviä särmiä juuri ole. Dahlgren oli kolmekymppinen En blekt blondins hjärtan ilmestyessä, ja aikuisen tekemältä levyltä se kuulostaakin.

Röyhkeästi nimetty ’Jag är Gud’ aloittaa albumin kepeissä, ylevissä tunnelmissa ja on yksi levyn vahvimmista sävellyksistä. ’Kanske för minnenas skullin’ folk rockissa on jotakin hypnoottista, ja hiljaisimmillaan En blekt blondins hjärta on ’Guldlockissa’. Joidenkin kappaleiden, kuten ’Vem tänder stjärnornan’ ja ’Allting on igenin’ rumpusoundit ovat ajassa kiinni, mutta toisaalta erilaiset tuotantoratkaisut tekevät levystä vivahteikkaamman. ’Blå hjärtäns blues’ erottuu joukosta melkeinpä suomalaisella surumielisyydellään, mutta muuten kokonaisuus on turhan tasainen. Dahlgrenin draama on hyvin vähäeleistä. 

Gunga mej

Eva Dahlgrenin sanoituksia tutkinut Hillevi Ganetz pitää En blekt blondins hjärtaa artistin surumielisimpänä albumina. Dahlgren itse puolestaan samaistaa musiikin tunnelman siihen, mitä maailmassa 1990-luvun taitteessa muuten tapahtui: muurit murtuivat ja länsimainen demokratia näytti valtaavan yhä enemmän alaa. Hänelle En blekt blondins hjärta edustaa toivoa, valoa ja uutta alkua. Kaikkein alleviivatuinta tämä tematiikka on kappaleessa ’Drömmarna och muren’.

En blekt blondins hjärta vaikuttaa artistin muuta tuotantoa merkittävämmältä tietenkin myös siksi, että se oli Eva Dahlgrenin suuri läpimurto. Se toi hänelle viisi Grammis-palkintoa ja myi yli puoli miljoonaa kappaletta. Seuraavana vuonna sen kappaleista julkaistiin englanninkielisiä versioita siinä toivossa, että se, mikä toimi ruotsiksi ruotsissa, toimisi muuallakin. Kuten tavallista, näin ei käynyt. Eva Dahlgren -niminen kansainvälinen albumi jäi kuriositeetiksi.

Jag är Gud

En blekt blondins hjärtan jälkeen Dahlgren hölläsi levytystahtiaan huomattavasti. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana hän on julkaissut alle kymmenen uutta studioalbumia. Uusin niistä on vuonna 2020 julkaistu Evalution. Syksyllä 2022 Dahlgren tekee teemakiertueen, jolla En blekt blondins hjärta kuullaan kokonaisuudessaan. Hän konsertoi syys-lokakuun vaihteessa Helsingissä ja Turussa. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Eva Dahlgren | kotisivu
Eva Dahlgren | Instagram
Eva Dahlgren | Twitter

Levyhyllyt
Eva Dahlgren
Finna.fi

1970-luku

Finns det nån som bryr sig om | GlenDisc 1978 & 1979

Eva Dahlgren 1984: kokoelma-albumi Känn mej ja Ett fönster mot gatan. Kuva: Tuomas Pelttari
Eva Dahlgren 1984: kokoelma-albumi Känn mej ja Ett fönster mot gatan.

1980-luku

Eva Dahlgren | GlenDisc 1980
För väntan | CBS/Epic 1981
Tvillingskäl | GlenDisc 1982
Ett fönster mot gatan | Polar Music International AB 1984
Ung och stolt | The Record Station 1987
Fria världen 1.989 • LP • CD | The Record Station 1989

Eva Dahlgren 1987–1991: studioalbumit Ung och stolt, Fria världen 1.989 ja En blekt blondins hjärta. Kuva: Tuomas Pelttari
Eva Dahlgren 1987–1991: studioalbumit Ung och stolt, Fria världen 1.989 ja En blekt blondins hjärta.

1990-luku

En blekt blondins hjärta • LP • CD | The Record Station 1991
Eva Dahlgren [mest av En blekt blondins hjärta] • på engelska • englanninkielinen versio | Ariola/The Record Station 1992
Jag vill se min älskade komma från det vilda Eva Dahlgren • Anders Hillborg • Esa-Pekka SalonenSveriges Radios Symfoniorkester • CD | The Record Station 1995
Lai lai • CD | Anderson Records 1999
Lalalivelive • CD • DVD-A | Anderson Records 1999

2000–2009

Snö • CD | EMI Music Sweden 2005
Petroleum och tång • CD | EMI Music Sweden 2007
Himlen är inget tak Eva Dahlgren & Peter Jöbacklive • 2CD | EMI Music Sweden AB/Capitol Records 2008

2010-luku

Jag sjunger ljuset • LP • CD | Sony Music/Years Of Charlotte 2016
Jag vill ju bara vara fri • 12″ EP | Sony Music/Years Of Charlotte 2018

2020-luku

Evalution • LP • CD | Sony Music/Years Of Charlotte/Härvor Music 2020

Buddaboys
[Eva Dahlgren • Mija Folkesson • Greta Folkesson]
Finna.fi

Lost Peoples Area | Anderson Records 2003 • Puuttuu Spotifysta

Soundtrack
Eri esittäjiä

Musik ur filmen G Eva Dahlgren & Freestyle & Barn & Nürnberg 47 & Nasa & Intro | GlenDisc 1983 • Puuttuu Spotifysta

Kokoelmalevyt
Eva Dahlgren
Finna.fi

Känn mej • LP | GlenDisc 1984
För minnenas skull 1978–1992 • 2LP • 2CD | The Record Station 1992
Ängeln i rummet – kauneimmat laulut • CD | BMG Finland 2004
En blekt blondins ballader 1980–2005 • CD | Sony BMG 2007
Original Album Classics [För väntan • Ung och stolt • Fria världen 1.989 • En blekt blondins hjärta • Jag vill se min älskade komma från det vilda] • 5CD | The Record Station/Sony BMG Music Entertainment (Sweden) 2008
3 Original Album Classics [För väntan • Fria världen 1.989 • En blekt blondins hjärta] • 3CD | Sony Music Entertainment 2009
Tid – Urval av sånger 1980 till nu • 2CD • 3CD | EMI Music Sweden 2012

Nuottikokoelma
Eva Dahlgren
Finna.fi

1978–1992 • Sångerna från En blekt blondins hjärta och För minnenas skull Eva Dahlgren, 77 sidor | Air Music Scandinavia 1992

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Hurula: Jehova – blodet flyter klart [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Kent: Hagnesta Hill – aikansa ajaton kuva
KentTigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen

Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – kyynelkaasua ja glitteriä
Veronica MaggioOch som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – tårgas och glitter [översättning på svenska]

Lue lisää Eva Dahlgrenista
Finna.fi

Kuinka lähestyä puuta Eva Dahlgren & kääntäjä Ulla Lempinen & laulutekstien kääntäjä Tiina Ohinmaa, 235 sivua | WSOY 2006

Läs mera om Eva Dahlgren
Finna.fi

Hur man närmar sig ett träd Eva Dahlgren, 222 sidor | Piratförlaget 2005 & 2006
För att röra vid ett hjärta – sångtexter 1975–1999 Eva Dahlgren, 163 sidor | Wahlström & Widstrand 2000

Lastenkirjat
[Eva Dahlgren • Pål Jansson • Ulla Lempinen]
Finna.fi

Lasse & Urmas – puudelitähdet Eva Dahlgren & kuvittaja Pål Jansson & kääntäjä Ulla Lempinen, 83 sivua | WSOY 2006
Lasse & Urmas – Täti Luun salaisuus Eva Dahlgren & kuvittaja Pål Jansson & kääntäjä Ulla Lempinen, 155 sivua | WSOY 2004
Lasse & Urmas – pennut pinteessä Eva Dahlgren & kuvittaja Pål Jansson & kääntäjä Ulla Lempinen, 155 sivua | WSOY 2005

Barnböcker
[Eva Dahlgren • Pål Jansson]
Finna.fi

Lars & Urban och pudelstjärnorna Eva Dahlgren & illustrationer av Pål Jansson, 90 sidor | Piratförlaget 2001 • [Ny utg.] 112 sidor | Piratförlaget 2005
Lars & Urban – faster Los hemlighet Eva Dahlgren & illustrationer av Pål Jansson | Piratförlaget 2003
Lars & Urban – valparna tar över Eva Dahlgren & illustrationer av Pål Jansson, 181 sidor | Piratförlaget 2004
Tanten och Ödlan Eva Dahlgren & illustrationer av Pål Jansson, 181 sidor | Piratförlaget 2007

En blekt blondins hjärta
Spotify

Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta (1991).
Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta (1991)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.



Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues

Aurora | Columbia/Sony Music 1994

Musiikkia esille kirjastossa

Mikko Kuustonen: Aurora (1994).Mikko Kuustosen (s. 1960) sooloura alkoi osana ilmiötä. 90-luvun alkupuolella syntyi virtaus, joka vei englanninkielisissä pop- ja rockbändeissä vaikuttaneet laulaja-lauluntekijät levyttämään suomeksi. Kehitykseen vaikutti Yleisradion kanavauudistus vuonna 1990. Radiomafia-kanava perustettiin palvelemaan uutta kuulijasukupolvea, joka halusi kuulla radiosta iskelmän sijasta rockia mieluiten suomeksi esitettynä. 

Yksi ensimmäisistä suomen kieleen vaihtaneista oli Ressu Redford, joka lähti soolouralle Bogart Co:n hajottua 90-luvun taitteessa. Zero Ninen Kepa Salmirinne julkaisi suomenkielisen sooloalbumin vuonna 1993, ja Boycottissa tähdeksi tullut Tommi Läntinen käynnisti menestyksekkään soolouran vuonna 1994. Samoihin aikoihin samanlaisen siirron teki Giddyupsissa ja Veeti & The Velvetsissä vaikuttanut Aki Sirkesalo. Mikko Kuustosen kaltaisille artisteille oli siis olemassa sekä tilaus että kanava. 

Kylmä kuningatar.

Kuustonen tuli kuvioihin englanninkielistä bluesrockia soittaneesta Q. Stonesta, joka levytti neljä albumia 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Sitä ennen hän oli vaikuttanut kahdeksan vuotta Pro Fidessä, joka aikaa uhmaten jatkaa edelleen kristillistä propagointiaan ties kuinka monennen sukupolven kokoonpanossa. Kuustonen jätti gospelyhtyeen vuonna 1987 päästäkseen eroon ahdasmielisenä ja henkisesti väkivaltaisena pitämästään herätysliikkeestä. Nuo raskaat kokemukset saattoivat heijastua vielä ’Aurora’-kappaleen väliosaankin.

Jos tarkkoja ollaan, Kuustonen julkaisi ensimmäisen suomenkielisen sooloalbuminsa, hengellisen Jää kuuntelemaan -levyn jo vuonna 1979. Sen lukeminen osaksi hänen soolotuotantoaan on kuitenkin vähän sama asia kuin liittäisi Jonna Tervomaan 1980-luvun lapsitähtituotannon hänen myöhempään uraansa. 

Aurora.

Kuustosen uusi aikakausi alkoi ilotulituksella. Sooloalbumit Musta jalokivi (1991) ja Abrakadabra (1992) myivät kumpikin yli 50 000 kappaletta, ja ’Enkelit lentää sun uniin’, ’Kaktusviinaa’ ja ’Abrakadabra’ olivat hittejä. Seuraava levy Aurora oli myös kaupallinen menestys – ei ehkä edeltäjiensä veroinen, mutta toi Kuustosen seinälle kultalevyn.

Kuten edellisetkin menestysalbuminsa, Kuustonen levytti Auroran tunnettujen muusikoiden ja studioiden luottomiesten kanssa. Auroralla kuullaan Esa Kaartamoa ja Kim Lönnholmia (jotka siirtyivät englanninkielisestä Broadcastista suomenkielisille soolourille jo kauan ennen muita), rumpali Anssi Nykästä, kitaristi Heikki Silvennoista, taustalaulaja Maarit Hurmerintaa ja monia muita – Abraham Laborielin bassonsoitto ’Kylmässä kuningattaressa’ on virtuoosimaista. 

Neljä timanttia.

Biisit Kuustonen kirjoitti itse. Aurora on monipuolinen kokoelma aikuisrockkappaleita, jonka sitovat yhteen vahvat melodiat. Auroralla soi americana Bob Dylanin ja Bruce Springsteenin hengessä, mutta kieleltään ja tunnelmaltaan täkäläistettynä. Kuustosen folk rock ja blues peilasivat suomalaisen keskiluokan tuntoja, mutta hänen laulunsa eivät olleet suoraan kantaaottavia. Niissä pohditiin enemmän eksistentialistisia kuin yhteiskunnallisia kysymyksiä. ’Kuumeen’ lempeä areenarock ja ’Neljän timantin’ unenomaiset metaforat kuulostivat helpottavilta keskellä 1990-luvun laman ankeutta. 

Kuume.

Kuustonen teki sooloalbumeja tasaiseen tahtiin aina nollavuosikymmenen lopulle saakka, kunnes Profeetan (2008) ja Agricolankatu 11:n (2017) väliin jäi melkein vuosikymmen. Nyt tuo teeveestäkin tuttu mies on julkaissut musiikkia uuden omaelämäkertakirjansa ääniraidaksi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mikko Kuustonen | kotisivu
Mikko Kuustonen | Facebook
Mikko Kuustonen | Twitter

Levyhyllyt
Mikko Kuustonen
Finna.fi

1970-luku

Jää kuuntelemaan | Prisma 1979

1980-luku

Q. Stone Q. Stone | Royal Music 1988

1990-luku

Pink On Blue Q. Stone | Royal Music/CBS Records 1990
Musta jalokivi | Epic/Sony Music 1991
III Q. Stone | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1992
Abrakadabra | Epic/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1992
Aurora | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1994
Valon valtakunta – 10 akustista laulua | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1994
Siksak | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1996
Seepran varjo | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1997
Kaartamo Kettunen Kuustonen Kaartamo Kettunen Kuustonen | RCA/BMG Entertainment Finland 1998
Lauluja linnunradan laidalta – parhaat 1991–1998 • 2CD | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1998

2000–2009

Atlantis | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 2000
Laulava sydän – Kaartamo Kettunen Kuustonen Kaartamo Kettunen Kuustonen • 2CD | EMI Finland 2002
Musta | Capitol Records 2003
Hietaniemi | Capitol Records/Oy EMI Finland Ab 2007
Profeetta Jukka Perko & Mikko Kuustonen | Columbia/Sony BMG Music Entertainment (Finland) Oy | 2008

2010-luku

Kuu ja tähdet – laulut, tarinat ja ystävät | Capitol Records 2010
Agricolankatu 11 | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 2017

2020-luku

Omaelämäkerta kirja+CD | Johnny Kniga 2022

Levyhyllyt
Q. Stone
Finna.fi

[Mikko Kuustonen • Heikki Silvennoinen • Harri Taittonen • Mikko Löytty • Sakari Löytty]

Q. Stone | Royal Music 1988

[Mikko Kuustonen • Heikki Silvennoinen • Max Tabell • Mikko Löytty • Sakari Löytty]

Pink On Blue | Royal Music/CBS Records 1990
III | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1992

[Heikki Silvennoinen • Max Tabell • Mikko Löytty • Sakari Löytty]

No Substitute | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1993

Levyhyllyt
Kaartamo Kettunen Kuustonen
[Esa Kaartamo • Edu Kettunen • Mikko Kuustonen]
Finna.fi

Kaartamo Kettunen Kuustonen | RCA/BMG Entertainment Finland 1998
Laulava sydän – Kaartamo Kettunen Kuustonen • 2CD | EMI Finland 2002

Vain elämää 5
[Mikko Kuustonen • Chisu • Suvi Teräsniska • Anna Puu • Hector • Mikael Gabriel • Lauri Tähkä]
Finna.fi

Vain elämää • kausi 5 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2016
Vain elämää • kausi 5 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2016

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Irina: Haluun olla yksin – tiistaiaamun draamaa
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla

Jaakonaho: Ghost Riot – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovin takaa
Pekka Streng – kohti unen maata
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Mikko Kuustosesta
Finna.fi

Omaelämäkerta kirja+CD | Johnny Kniga 2022
Isän tyttö, tytön isä Jenni Pääskysaari & Mikko Kuustonen & valokuvaaja Dorit Salutskij, 93 sivua | Otava 2016
Q – lauluntekijän tarina Mikko Kuustonen & Jaakko Heinimäki, 263 sivua / WSOY 2006

Lue lisää suomi-gospelista ja Mikko Kuustosesta
Finna.fi

Kahden maan kansalaiset – Suomi-gospelin historiaa Janne Könönen & Tero Huvi, 186 sivua | Suomen lähetysseura 2005

Mikko Kuustonen: Aurora (1994).
Mikko Kuustonen: Aurora (1994)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Suzanne Vega – lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä

Osa 2 • 1996–2022

Osa 1 • metropolin uusi tähti • 1985–1992
Musiikkia esille kirjastossa

Diskografia-artikkelin ensimmäinen osa päättyi vuoden 1992 albumiin 99.9 F° ja siihen voi katsoa päättyneen myös Suzanne Vegan (s. 1959) uran sen vaiheen, jossa hän oli vähintään popkriitikoiden jakamattoman huomion alaisena ja parhaimmillaan kaupallisestikin hyvin suosittu. Sen jälkeen uutta musiikkia on tullut harvakseltaan ja artistin asema käynyt yhä marginaalisemmaksi. Paljon huomionarvoista kuitenkin löytyy tästä jo neljännesvuosisadan kattavasta ”myöhemmästä tuotannostakin”. 

Suzanne Vega: Nine Objects Of Desire (1996).Nine Objects Of Desire (1996) on sinänsä vielä suoraa jatkoa 99.9 F°:lle. Tuottaja-aviomies Mitchell Froomin ja tämän äänittäjäkumppani Tchad Blaken kanssa työstetty levy hyödyntää koneellisia kolinoita ehkä kuitenkin pehmeämmin kuin edeltäjänsä. Levy on tyylikäs ja tuotannollisesti ehkä paremminkin aikaa kestänyt kuin vastinparinsa, mutta laulunkirjoituksen taso ei ole aivan yhtä korkealla. Kaupallinen suhdanne oli laskeva ja arvostelut melko positiivisia, mutta eivät haltioituneita. 

Nine Objects Of Desiren parhaat biisit ovat ambivalentteja rakkauslauluja, joissa menetyksen pelko tai muutoksen halu väijyvät taustalla. Esimerkistä käy tumma pophelmi ’Caramel’.

Selväsanaisesti ja yksinkertaisen metaforan kautta ihmissuhteen murrostilaa käsittelee akustinen ’World Before Columbus’, levyn eniten alkuaikojen Vega-levyihin palautuva laulu.

World Before Columbus.

Suzanne Vega: Tried And True (1998).Nine Objectsin jälkeen Vegan avioliitto Froomin kanssa tulikin päätökseensä. Tästäkö syystä sitten levy-yhtiö A&M julkaisi syksyllä 1998 kokoelmalevyn Tried And True, mutta yhden CD:n peruskokoelmana se täyttää joka tapauksessa paikkansa paremmin kuin hyvin. Parikymppiselle itselleni kooste oli aikanaan aloituspiste retkelle Vegan tuotantoon ja vaikka biisivalikoima on aika ennalta-arvattava, niin yhdelle levylle laitettuna se tarjoaa vakuuttavan todisteen laulunkirjoittamisen tasosta tuotantotyyleistä riippumatta. 

Mukana on myös kaksi uutta kappaletta, joista varsinkin hillitty ’Rosemary’ on pieni helmi.

Suzanne Vega: Songs In Red And Gray (2001).Vuoteen 2001 asti saatiin odottaa seuraavaa uutta albumia. Songs In Red And Grayn myötä on päättynyt avioliiton ohella myös ammatillinen suhde Mitchell Froomin kanssa. 60-luvun folk-kuvioista asti vaikuttanut veteraanituottaja Rupert Hine on yhteistyökumppanina ja musiikkikin muuttunut akustisemmaksi, kevyin orkestraatioin ja kosketinkoristeluin.

Avioero on levyn selvä teema ja sen Vega pystyy käsittelemään sekä pystypäin että mietiskellen, sortumatta halpoihin ratkaisuihin. Hiljalleen tunteisiin menevä levy olisi ansainnut enemmänkin huomiota, vaikka nyt tyylipuhtaan avausraitansa ’Penitent’ kautta.

Kepeämpää aiheenkäsittelyä löytyy melkein rallattelevasta selviytymislaulusta ’Last Year’s Troubles’.

Songs In Red And Gray myi kuitenkin vaisusti ja sen jälkeen Vega sai lähtöpassit A&M:ltä. Levy-yhtiön tyypillisinä jäähyväisinä saatiin vuonna 2003 uusi kokoelma Retrospective, joka on käytännössä vain hieman muunneltu ja laajennettu versio Tried And Truesta. 

Sittemmin  Vegan uudet albumit eivät ole juuri otsikoita kirvoittaneet. Lauluntekijä on kuitenkin jatkanut omalla tiellään ja ehkä tyypillisestikin enemmän menneisyyteensä katsoen. 

Suzanne Vega: Beauty & Crime (2007).Beauty & Crime (2007) ilmestyi klassisen jazz-levy-yhtiö Blue Noten kautta ja tuottajana toimii nuoremman polven britti Jimmy Hogarth, joka kätilöi samoihin aikoihin valtaviin myyntimenestyksiin Paolo Nutinin ja Duffyn kaltaisia keskitien popsoul-artisteja. Levyä vaivaakin tietty kliinisyys, mutta toisaalta laulujen vahva New York -teema tuo sille tarinallista syvyyttä, joka alkaa pukea pitkän linjan artistia koko ajan paremmin. Mennyt ja nykyinen metropoli elävät lauluissa ja kohtaavat elegantisti lausunnonomaisessa ’New York Is A Womanissa’.

Samalla Vegan musiikkia elähdyttää myös uusi rakkaus – tai vanha: helmikuussa 2006 hän avioitui lakimies-runoilija Paul Millsin kanssa, omien sanojensa mukaan ”22 vuotta sen jälkeen kun hän kosi ensi kerran”. Tähän liittyviä tuntemuksia avaa ylevällä tavalla levyn varmaankin paras biisi ’Bound’.

Beauty & Crimen entistäkin vaisumman menestyksen jälkeen Vega on toiminut periaatteessa omakustanneartistina Amanuensis-yhtiönsä kautta. Vuosina 2010–2012 hän julkaisi neliosaisen, teemoittain jaetun Close Up -sarjan riisuttuja versioita vanhemmista kappaleistaan. Nämä levyt koottiin sittemmin yhdeksi boksiksi. Tämä ja muut hankkeet viivästyttivät uusien albumeiden välin jo seitsemään vuoteen. 

Suzanne Vega: Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles (2014).Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles (2014) aloittaa Vegan yhteistyön mm. David Bowien 2000-levyillä vaikuttaneen tuottaja-muusikko-biisintekokumppani Gerry Leonardin kanssa. Tuloksena ihan pätevä folkrock-levy, joka jäänee kuitenkin Vegan vähiten mainittaviin. Metaforia viljelevässä tekstimaailmassa voi nähdä yhtäläisyyksiä jopa artistin debyyttialbumiin, mutta kappalemateriaalin tasossa onkin sitten eroa. Aivan vakuuttava kärkiraita on Johnny Cashin julistusta varioiva määrätietoinen ’I Never Wear White’. Valkoinen väri on neitseille, laulaa Vega; musta elämää jo nähneille ja ymmärtäville. 

I Never Wear White.

Teini-ikäinen Vega oli ihastunut kulttikirjailija Carson McCullersin teoksiin. Monenlaisista sairauksista kärsinyt, vuosina 1917–67 elänyt naiskirjailija luokitellaan Southern Gothic -genreen ja useita hänen teoksiaan on filmattu, kenties tunnetuimpana esikoinen Heart Is A Lonely Hunter (1940). 2010-luvulla Vega palasi McCullersin pariin ja kirjoitti ja esitti uusien laulujen ympärille rakentuvan näytelmän Carson McCullers Talks About Love (2011), joka käsittelee kirjailijan elämää. 

Suzanne Vega: Lover, Beloved • Songs From An Evening With Carson McCullers (2016).Nämä laulut Vega levytti vuonna 2016 ilmestyneelle albumille Lover, Beloved: Songs From An Evening With Carson McCullers. Teatterimusiikin leikkisyys ja kepeys kuuluvat levyllä voimakkaimpana moodina ja ero edeltäviin levyihin on selvä. Samalla Vega onnistuu kohteensa elämän synkempienkin piirteiden vangitsemisessa. Pieni helmi, joka jäi tietysti täysin nollahuomiolle. 

McCullersin maailman tummaan puoleen voi sukeltaa vaikkapa hienovaraisen dramaattisen ’12 Mortal Menin’ myötä.

Varsinaisesti uutta Suzanne Vega -materiaalia on saatu odottaa jo kahdeksan vuotta. Vuonna 2020 ilmestyi kuitenkin Manhattanin Upper East Siden Café Carlylessä äänitetty tarinankerrontalive An Evening Of New York Songs And Stories, tavallaan varsin tyypillinen tällainen julkaisu, mutta mukavaa tilapäiskuunneltavaa, hyviä biisejä ja kiinnostavia välispiikkejä. Nostetaan siitä vaikka Queen Of Pentacles -levyn raadollinenkin leffatähtitarina ’Frank And Ava’, joka saa tässä hyvän taustoituksen.

Toivoa sopii, että Suzanne Vegalla on vielä pitkäksi aikaa lauluja sulostuttamaan hyvän folk-pohjaisen biisintekemisen ystäviä.

Niko Peltonen

Suzanne Vega | kotisivu
Suzanne Vega | Facebook
Suzanne Vega | Instagram
Suzanne Vega | Twitter

Levyhyllyt
Suzanne Vega
Finna.fi

1980-luku

Suzanne Vega | A&M Records 1985
Live In London 1986 | A&M Records 1986
Solitude Standing | A&M Records 1987

1990-luku

Days Of Open Hand | A&M Records 1990
Tom’s Album Eri esittäjiä | A&M Records 1991
99.9 F° | A&M Records 1992
Nine Objects Of Desire | A&M Records 1996

2000–2009

Songs In Red And Gray | A&M Records 2001
Beauty & Crime | Blue Note Records 2007

2010-luku

Close-Up Vol. 1 • Love Songs | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 2 • People & Places | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 3 • States Of Being | Amanuensis Productions 2011
Close-Up Vol. 4 • Songs Of Family | Amanuensis Productions 2012
Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles | Amanuensis/Cooking Vinyl 2014
Lover, Beloved: Songs From An Evening With Carson McCullers | Amanuensis Productions 2016

2020-luku

An Evening Of New York Songs And Stories • live | Cooking Vinyl/Amanuensis 2020

Boksit ja kokoelmat
Suzanne Vega
Finna.fi

Tried And True – The Best Of Suzanne Vega • CD | A&M 1998
Retrospective – The Best Of Suzanne Vega • CD • 2CD+DVD | A&M 2003
Close-Up Series • 5CD+DVD | 2014 & 2020 • 4LP Cooking Vinyl 2022

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: A Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Pekka Streng – kohti unen maata
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Suzanne Vega – metropolin uusi tähti
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Suzanne Vegaa • Further reading on Suzanne Vega
Finna.fi

Bullet In Flight – Songs Suzanne Vega & foreword Philip Glass, 79 pages | Omnibus 1990
The Passionate Eye – The Collected Writing Of Suzanne Vega, 280 pages | Avon Books 1999

Lue lisää Suzanne Vegasta • Read more about Suzanne Vega
Finna.fi

Hymn To Her – Women Musicians Talk Karen O’Brien, 243 pages | Virago Press 1995
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 467 pages | Seal Press 1992 • Blanford 1993
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll • Expanded Second Edition Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 516 pages | Seal Press 2002
Rebellinnen – die Geschichte der Frauen in der Rockmusik Gillian Gaar & übersetzt von Heike Brühl, 462 sivua | Argument 1994

Lue lisää Suzanne Vegan Close-Up -levyistä ja urasta A&M Recordsin ja Blue Note Recordsin jälkeen
Super Deluxe Edition

Close Up with Suzanne Vega – The SDE Interview Paul Sinclair | Super Deluxe Edition • 25.3.2022

Nuotit
Suzanne Vega
Finna.fi

Songbook – A Collection Of Songs From The Albums Suzanne Vega & Solitude Standing, 79 sivua | Wise 1987
The Authentic Guitar Style Of Suzanne Vega, 56 sivua | Cherry Lane 1988
Solitude Standing | Cherry Lane 1990
Days Of Open Hand | Cherry Lane 1990

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Suzanne Vega – metropolin uusi tähti

Osa 1 • 1985–1992

Osa 2 • lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä • 1996–2022
Musiikkia esille kirjastossa

Suzanne Vega: Suzanne Vega (1985).Suzanne Vega syntyi Kalifornian Santa Monicassa 1959, mutta muutti äitinsä mukana New Yorkiin jo taaperona. Ja juuri New Yorkin identiteetti itärannikon vähän boheemina, aina coolina kulttuurimetropolina leimaakin Vegan taiteilijapersoonaa ja varsinkin varhaista imagoa. Hän sai jo koululaisena ja opiskelijana rasteja oleellisiin ruutuihin: opiskeli high schoolissa nykytanssia, suoritti college-tutkinnon englanninkielisestä kirjallisuudesta, esiintyi Greenwich Villagen folk-klubeilla. Harjaantui omien laulujen tekemisessä, kunnes oli valmis julkaisemaan nimettömän debyyttialbuminsa, heti ison A&M Recordsin kautta, vuonna 1985. 

Uusi folk-sukupolvi oli nousemassa ja Vegasta tuli sen johtotähti. Steve Addabbo ja Patti Smithin kakkosmiehenä tunnettu Lenny Kaye tuottivat esikoisen, joka esitteli maailmalle laulaja-lauluntekijägenren eri aikakausista ammentavan tulokkaan. Vega leikittelee Dylanin tyyliin kirjallisuuteen, populaarikulttuuriin ja historialliseen kuvastoon viittaavilla metaforilla, mutta kaihtaa yhteiskunnallista ja kohdistaa katseen peiliin ja sisäänpäin. Se taas periytyy 1970-luvun singer-songwritereilta, mutta kuulaasta ja kliinistä tuotannosta ja artistin stailauksesta alkaen kyseessä on 80-luvun versio aiheesta. Sitä paitsi viileä, ulkopuolelta havainnoiva neworkilaisuus kuuluu Vegan lauluissa siinä kuin kalifornialaishenkinen narsismi edeltävän sukupolven. 

Suzanne Vega oli siis esillepanonsa puolesta juuri oikea artisti juuri oikeaan aikaan, mutta modernia klassikkoa hänestä ei toki olisi tullut ilman todella vahvoja lauluja heti debyytillä. Suosituimmaksi nousi videollakin ryyditetty ’Marlene On The Wall’, jossa leffaikoni Marlene Dietrichin kuva seurailee seinältä nuoren naisen levotonta ihmissuhde-elämää. Kiistatta näkökulma, jollaista kukaan muu ei ollut yrittänyt tai ainakaan sellaisen käytössä näin hyvin onnistunut.

Marlene On The Wall.

Vielä syvemälle metaforamaailmaan sukeltaa loistava ’The Queen And The Soldier’, jonka pseudokeskiaikainen tarina taitaa sittenkin olla allegoria rakkaussuhteeseen sitoutumisen vaikeudesta sekin. Tosin hyvän dylanistisen folklaulun tapaan se jättää kuulijalle paljon tulkinnanvapauksia.

The Queen And The Soldier.

Kolmas hieno esimerkki Vegan mietitystä laulunkirjoittamisesta on omistushalun ja -himon epäkonservatiiviseksi ja elegantiksi allegoriaksi pukeva tyynen toteava ’Undertow’:

Debyyttialbumi toi Vegalle merkittävää kaupallista menestystä varsinkin Britanniassa, jossa se myi platinaa. Yksi osoitus artistin noususta kulttuuriseen eturintamaan on ’Left Of Center’ -kappaleen julkaisu singlenä ajanhenkeä määrittäneen Pretty In Pink -nuorisoelokuvan suositulta soundtrackilta 1986. Vierailijakreditiin saa brittiläinen uuden aallon artisti Joe Jackson, joka soittaa pianoa. Syrjäytyneen tai syrjityn tarkkailijanuoren perspektiiviä kuvastava biisi on oleellinen lenkki Vegan varhaisten pop-klassikoiden ketjussa.

Left Of Center.

Suzanne Vegan näkyvyys ja kulttuurinen merkitys olivat suurimmillaan kakkosalbumi Solitude Standingin ilmestyttyä 1987. Edelleen Addabbon ja Kayen tuottama levy myi platinaa sekä USA:ssa että briteissä, ja mitä Suomeen tulee, yksi osoitus artistin ajanhengenmukaisuudesta saatiin seuraavana vuonna, kun Hector mainitsi hänet nimeltä Varjot ja lakanat -albuminsa klassikkokappaleessa Seinästä seinään. Siinä Vega profiloidaan musiikiksi, jota yksin asuva nuorehko töissäkäyvä nainen kuuntelee. 

Solitude Standingia avitti listoilla MTV:llä runsaasti soinut singlebiisi ’Luka’, jonka kepeä nostattavuus saattoi ensikuulemalta hämärtää tekstin rankkaa aihetta: rikkinäistä perhettä ja lapsen kohtaamaa väkivaltaa. Rooliin kirjoitettu minä-muotoinen laulu onkin irtiotto Vegan omakohtaisemmalta tuntuvista pohdinnoista.

Luka.

Muutenkin Vega pyrki laventamaan taiteilijakuvaansa ja siinä onnistuikin. Kakkosalbumi on edeltäjäänsä jossain määrin isommaksi tuotettu ja musiikillisesti monipuolisempi. New Yorkin monikulttuuriset katunäkymät asettuvat monen laulun taustamaisemaksi. Hieno ja kunnianhimoiseksi pienoisteokseksi kasvava esimerkki on myöhemmän elokuvasäveltäjä Anton Sankon kanssa työstetty ’Ironbound / Fancy Poultry’.

Ironbound / Fancy Poultry.

Kuitenkin levyn ja koko Vegan uran tunnetuimmaksi kappaleeksi päätyi sen accapella-sovituksena aloittava ’Tom’s Diner’, artistin jo 80-luvun alussa tekemä tuokiokuva, jossa kertoja juo aamukahviaan otsikonmukaisessa todellisessa kahvilassa, lukee sanomalehteä ja seuraa näennäisen merkityksettömiä tapahtumia ympärillään. Vähin elein vangitseva täysosuma ei säestyksettömässä muodossaan (tai Solitude Standingin lopuksi kuultavana instrumentaaliversiona) ollut varsinaista hittiainesta, mutta vuonna 1990 brittiläinen tuottajaduo DNA iski lauluraidan taustalle silloin muodikkaan hiphopahtavan biitin. Luvatta klubikäyttöön tehty remix sai Vegan ja levy-yhtiön hyväksynnän ja nousi brittikakkoseksi ja jenkkivitoseksi. ’Tom’s Diner’ meemiytyi jopa siinä määrin, että sen eri versioista pystyttiin seuraavana vuonna koostamaan kokonainen täyspitkä, Tom’s Album.

Suzanne Vega ft. DNA: Tom’s Diner.

Niin ikään vuonna 1990 Vega julkaisi kolmannen albuminsa Days Of Open Hand. Levyä on yleensä pidetty pettymyksenä ja ainakin myyntilukujensa puolesta se sitä varmasti olikin. Anton Sanko oli nyt vaihtunut tuottajaksi (artistin itsensä ohella), mutta musiikillisesti tai sanoituksellisesti levy ei merkitse irtiottoa. Mitenkään huono se ei kuitenkaan ole, ehkä se vain ilmestyi hankalaan saumaan. Päätöskappale ’Pilgrimage’ on hyvä esimerkki albumin hieman introverteistä vahvuuksista.

Pilgrimage.

Vegan uralla kyseessä on kuitenkin murroskohta. Mahdollisesti ’Tom’s Diner’ -remixin menestyskin on houkuttanut häntä uusiin musiikkimaisemiin. Kenties modernin folklaulajan tie tuntui loppuun kuljetulta. Pian aviomieheksikin päätyneen tuottaja Mitchell Froomin tapaaminen lienee vaikuttanut asioihin myös. Vuoden 1992 albumilla 99.9 F° sinänsä melko perinteisten laulujen taustalle on lisättyny koneiden kolinaa ja kolketta, industrialia läheneviä soundeja, aika uraauurtavaakin ysärin taidepoppia.

Levystä ei tullut isoa kaupallista menestystä, mutta trendien vaihtuessa Vegan vanhalla linjallakaan olisi ollut vaikea sellaista saavuttaa. Sen sijaan 99.9 F°:stä tuli yksi artistin suurimmista arvostelumenestyksistä ja se voitaneen lukea klassikoksi. Näennäisesti eripariset elementit toimivat mainiosti yhteen, mikä kertoo Vegan ja Froomin pelisilmästä ja luovan yhteistyön toimivuudesta. Jotkut soundit pyörivät nykykuuntelussa vanhentuneisuuden rajalla, mutta pysyvät kuitenkin sen paremmalla puolella. 

’Blood Makes Noise’ on hyvä esimerkki levyn kokeellisemmasta laidasta. Tosin tuotannollisten innovaatioiden alla on lähes lastenloru, joka nyt vain sattuu kertomaan jostakin paniikkikohtauksen tapaisesta. 

Blood Makes Noise.

Vastaavasti loistava ’In Liverpool’ on sovitukseltaan vain hieman päivitettyä ”klassista Vegaa”, jossa fragmentti aikaa ja paikkaa lavenee historiallisia kerroksia sisältäväksi värikkääksi visioksi ja vie mielenmaisemaltaan Vegan kertojan New Yorkista tälle puolen Atlanttia. Artistin koko uran parhaita biisejä.

In Liverpool.

Vuonna 1992 Suzanne Vega oli isoa kaupallista nostetta maistanut ja kulttisuosioon vakiintunut innovatiivinen lauluntekijä, jonka uralla tuntui käynnistyneen uusi, lupaava vaihe. Välttämättä kaikkia tuolloin syntyneitä odotuksia hän ei koskaan lunastanut ja myös levytystahti hidastui selvästi, mutta kuuntelemisen arvoista diskografiaa löytyy vielä artikkeliparin toisen osan tarpeiksi

Niko Peltonen

Suzanne Vega | kotisivu
Suzanne Vega | Facebook
Suzanne Vega | Instagram
Suzanne Vega | Twitter

Suzanne Vegan 1985 julkaistun debyyttialbumin ja kakkoslevyn Solitude Standing välillä julkaistiin single 'Left Of Center'. Yhdessä Joe Jacksonin kanssa tehty levytys on mukana elokuvan Pretty In Pink (1986) soundtracklevyllä. Kuva: Tuomas Pelttari
Suzanne Vegan 1985 julkaistun debyyttialbumin ja kakkoslevyn Solitude Standing välillä julkaistiin single ’Left Of Center’. Yhdessä Joe Jacksonin kanssa tehty levytys on mukana elokuvan Pretty In Pink (1986) soundtracklevyllä.

Levyhyllyt
Suzanne Vega
Finna.fi

1980-luku

Suzanne Vega | A&M Records 1985
Live In London 1986 | A&M Records 1986
Solitude Standing | A&M Records 1987

1990-luku

Days Of Open Hand | A&M Records 1990
Tom’s Album Eri esittäjiä | A&M Records 1991
99.9 F° | A&M Records 1992
Nine Objects Of Desire | A&M Records 1996

Suzanne Vegan albumit Days Of Open Hand ja 99.9 F° julkaistiin 1990-1992. Vega vieraili kiertueella 
Tour Of Open Hand myös Helsingin Kulttuuritalolla.
Vegan albumit Days Of Open Hand ja 99.9 F° julkaistiin 1990–1992. Vega vieraili kiertueella Tour Of Open Hand myös Helsingin Kulttuuritalolla.

2000–2009

Songs In Red And Gray | A&M Records 2001
Beauty & Crime | Blue Note Records 2007

2010-luku

Close-Up Vol. 1 • Love Songs | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 2 • People & Places | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 3 • States Of Being | Amanuensis Productions 2011
Close-Up Vol. 4 • Songs Of Family | Amanuensis Productions 2012
Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles | Amanuensis/Cooking Vinyl 2014
Lover, Beloved: Songs From An Evening With Carson McCullers | Amanuensis Productions 2016

2020-luku

An Evening Of New York Songs And Stories • live | Cooking Vinyl/Amanuensis 2020

Boksit ja kokoelmat
Suzanne Vega
Finna.fi

Tried And True – The Best Of Suzanne Vega • CD | A&M 1998
Retrospective – The Best Of Suzanne Vega • CD • 2CD+DVD | A&M 2003
Close-Up Series • 5CD+DVD | 2014 & 2020 • 4LP Cooking Vinyl 2022

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: A Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Pekka Streng – kohti unen maata
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Suzanne Vega – lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Suzanne Vegaa • Further reading on Suzanne Vega
Finna.fi

Bullet In Flight – Songs Suzanne Vega & foreword Philip Glass, 79 pages | Omnibus 1990
The Passionate Eye – The Collected Writing Of Suzanne Vega, 280 pages | Avon Books 1999

Lue lisää Suzanne Vegasta • Read more about Suzanne Vega
Finna.fi

Hymn To Her – Women Musicians Talk Karen O’Brien, 243 pages | Virago Press 1995
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 467 pages | Seal Press 1992 • Blanford 1993
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll • Expanded Second Edition Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 516 pages | Seal Press 2002
Rebellinnen – die Geschichte der Frauen in der Rockmusik Gillian Gaar & übersetzt von Heike Brühl, 462 sivua | Argument 1994

Lue lisää Suzanne Vegan Close-Up -levyistä ja urasta A&M Recordsin ja Blue Note Recordsin jälkeen
Super Deluxe Edition

Close Up with Suzanne Vega – The SDE Interview Paul Sinclair | Super Deluxe Edition • 25.3.2022

Nuotit
Suzanne Vega
Finna.fi

Songbook – A Collection Of Songs From The Albums Suzanne Vega & Solitude Standing, 79 sivua | Wise 1987
The Authentic Guitar Style Of Suzanne Vega, 56 sivua | Cherry Lane 1988
Solitude Standing | Cherry Lane 1990
Days Of Open Hand | Cherry Lane 1990

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Radiopuhelimet – varmaa hapuilua

Radiopuhelimet Osa 2

Artikkeliparin toisessa osassa käsitellään rockyhtye Radiopuhelimien tuotantoa vuosilta 1995–2021
Radiopuhelimet Osa 1 – paluu pohjoiseen
Musiikkia esille kirjastossa

Radiopuhelimet: Maasäteilyä (1995).Tässä artikkelissa jatketaan Radiopuhelimet-yhtyeen tuotannon käsittelemistä vuodesta 1995, jolloin yhtye palasi alkukotinsa Bad Vugum -yhtiön huomaan ja julkaisi eittämättä merkittävimpiin teoksiinsa lukeutuvan Maasäteilyä-albumin. Bändin musiikin kaikki elementit ovat kiteytyneempiä kuin aiemmin: piikikäs kitarametelidisko tamppaa määrätietoisella varmuudella, psykedeliaan kurottavat kappaleet ovat kuulokuvaltaan selkeitä. Ihan puhtaasti tuotannon puolesta levy on sarallaan saavutus. 

Teksteiltään Maasäteilyä on löyhä teema-albumi, jolla vilisee (pohjois)suomalaista miesuhoa tragikoomisesti ja vahvan ironian läpi kuvattuna. Luonnekuvat varioituvat ’Kevättä ilmassa’ -avauksen ahdistuneen-turhautuneesta ongelmakimpusta Peräpohjolan korpien legendaarisen tarinaniskijän esittelevään ’Sakramentti-Jaakkoon’. Musiikillisesti kenties tehokkaimman nyrkiniskunsa Puhelimet tarjoilee hirtehisellä supersankarifantasialla ’Jokapaikan mies’. 

Avaruus (1997) vaihtaa fokuksen urbaanin elämän hullutuksien kritiikkiin, missä mielessä levyn voi nähdä vastinparina syrjäseutujen sekoiluun tuiman katseen luoville edeltäjille. Loppupuolellaan albumi luisuu kuitenkin taitavasti sisäänpäin kääntyneeseen, jopa meditatiiviseen vellontaan, mikä huipentuu pitkään ’Merellä’-päätöskappaleeseen. Puhelimet tarjoilee ikään kuin diagnoosin ongelmasta ja ratkaisun siihen. Samalla albumista muodostuu luonteva silta seuraajaansa. Ilmaisun kirkkaus ja syvyys niin musiikin kuin tekstien tasolla eivät ole ainakaan vähentymään päin.

Merellä.

Radiopuhelimet: Hiljaista! (1998).Hiljaista! (1998) ei ole temaattisesti aivan yhtenäinen albumi, mutta sen arvo on Radiopuhelimien soundin laventamisessa yhä kauemmas pelkästä ”tykityksestä”. Nyt hitaampia, maalailevampia kappaleita alkaa olla jo enemmistö ja levyllä kuullaan myös puhaltimia ja jopa viulua ja koskettimia. Teksteissä pureudutaan pohjoisen maiseman ja ihmisen sisäavaruuden mysteereihin ja jotkut keskeisimmiltä tuntuvat ovat aiempaa omaelämäkerrallisemman tuntuisia. Myöhemmin yhtyeen kokoelman nimiraidaksikin päätynyt ’Varmaa hapuilua’ on levyn menevimmästä päästä, mutta kriittistä itsereflektiota – ja ehkä analyysin myös Radiopuhelimien syväolemuksesta – sekin tarjoaa. 

Varmaa hapuilua.

Oulu on kaupungin nimi (2000) kuuluu bändin definitiivisiin albumeihin, ennen muuta siksi, että sisältää nipun kappaleita, jotka tuntuvat kiteyttävän paljon sen filosofialle olennaista vielä aiempaakin teräväsanaisemmiksi manifesteiksi. Kyse lienee tietysti siitäkin, että näihin aikoihin allekirjoittanut on ensimmäiset Puhelimet-keikkansa nähnyt. Levyllä yhtye palaa joiltakin osin iskeviin mättöbiiseihin, mutta niihinkin on ympätty esimerkiksi urkuja ja hapokkaasti kieppuvia kitaroita. Albumin nimestä huolimatta kotiseutu (ja kriittinen katse siihen) on vain yksi teemoista, joiden lavea-alaisuuden ja kappaleiden tason puolesta kyseessä voisi melkeinpä olla ”greatest hits”. 

Lopussa yhtye hiljentyy maineeseensa nähden radikaaleimpaan kappaleeseensa siihen asti: ’Hailuoto’ löytää seesteisen rauhan luonnosta ja kumppanuudesta toisen ihmisen kanssa ja vie Puhelimet-musiikin kauemmas metelöinnistä kuin kertaakaan ennen.

Hailuoto.

Tänään! (2002) on jälleen hieman hajanaisempi albumi, vaikka sisältääkin nipun keskeisiä biisejä. Mukaan mahtuu niin paahtoa bändin parhaasta päästä kuin tunnelmointiakin. Levy toistaa jossain määrin edellisillä tutuiksi tulleita teemoja, mutta toki tässä on kyse tietystä linjan vakiintumisen vaiheesta ja myös aika nopeasta levytystahdista ottaen huomioon, että operoidaan tulonansaintalogiikan puolesta kaukana mainstreamin ulkopuolella. Tosin tästä seurasikin sitten levy-yhtiön vaihdos ja Radiopuhelimien selvästi siihen asti pisin levytystauko. 

Näytteeksi voi poimia avauskappaleen ’Jäätie’, joka on klassinen esimerkki bändin kypsässä vaiheessaan osoittamasta kyvystä jäsenneltyihin ja painokkaisiin metelinpurkauksiin.

Bad Vugum -vuodet 1995–2002 eivät ehkä tuoneet Radiopuhelimille määrällisesti merkittävää uutta yleisöä, mutta on monia perusteita nähdä ne yhtyeen klassisimpana kautena. Tämäkin voi olla ikäpolvikysymys, mutta näillä enimmäkseen briljanteilla levyillä Puhelimet määritteli itsensä ja paikkansa maailmassa sekä musiikillisten ratkaisujen että tekstien teemojen osalta. Se pystyi laajentamaan näköalojaan menettämättä mitään alkuperäisestä voimastaan.

Nousukauden keskellä tuntui erityisen tarpeelliselta, että oli olemassa tällainen kulttuurinen omatunto, joka ruoski valheellisia ilmiöitä, liittyivät ne sitten hurmiokapitalismiin, hegemoniseen maskuliinisuuteen tai yleiseen taipumukseemme itsepetokseen. Me-monikko on perusteltu, sillä Radiopuhelimien voima on myös siinä, etteivät J.A. Mäki ja Jarno Mällinen teksteissään asetu tavallisen ihmisen toilailujen yläpuolelle; aito viha ja halveksunta on varattu niille, jotka tämän sekoilun ohjaksissa varsinaisesti ovat.

Pitkän levytystauon taustalta voi olettaa ulkomusiikillisia syitä ja silkkaa turnausväsymystä. Ei liene sitä paitsi ollut itsestäänselvää saada uutta vaatimukset täyttävää julkaisijaa alkuperäisen Bad Vugum -yhtiön lopetettua. Lopulta siihen rooliin löytyi helsinkiläinen 2000-luvun puolella indie-piireissä huomiota saanut If Society, joka julkaisee Radiopuhelimia edelleen. 

If Society -kaudella Puhelimet on levyttänyt harvemmin, mikä lienee ymmärrettävää päivätöiden ja muiden taiteellisten hankkeiden puristuksissa. Viisi vuodesta 2007 alkaen ilmestynyttä albumia eivät ole oleellisesti muuttaneet yhtyeen profiilia, ehkä yhtä pian käsiteltävää poikkeusta lukuun ottamatta. Ne ovat järjestään saaneet ylistäviä arvosteluja ja tuntuu oikeastaan aika mahdottomaltakin ajatella, että Radiopuhelimet-albumia haukuttaisiin musiikkimediassa. Yleisö on rajallinen, mutta vakiintunut, ja If Society -aikakaudella tämä on pitkästä aikaa tarkoittanut myös albumilistasijoituksia. Sellaisiin ovat yltäneet pitkään huonosti saatavilla olleiden varhaisten levyjen uudelleenjulkaisutkin. 

Viisi tähteä (2007) on nimestään lähtien jopa leikkisä, toki terävän satiirin leimaama vauhdikas kokonaisuus: ei himmailua, mutta pilkekin silmäkulmassa tehty paluu asialle kyllä. Biisimateriaali on vahvaa ja yhtyeen meininki tauon jälkeen vapautunut. Paljoa levy ei häviä kovimmillekaan Puhelimet-klassikoille. Hyvästä esimerkistä käy äänekkään rockmusiikin rankkuusilluusiota melkeinpä lempeästi sivaltava Musta lakana – jossa voi aistia itseironiaakin mutta kenties myös kuittailua ilmestymisajan suomihevibuumin suuntaan. 

Radiopuhelimet rakastaa sinua (2010) on luontevaa jatkoa edelliselle, mutta rahanvallan pilkan ja hersyvien keikkakokemusten ohessa tilaa saa Hailuodosta tuttu luonto- ja ihmissuhdefiilistelykin. Jälleen hyvä biisivalikoima, joka ei fanille pettymystä tuota. Siitä voi näytteeksi poimia vaikka temaattisesti varsin keskeiseltä tuntuvan helmen Luonto on mystinen.

Poikkeus yhtyeen uudemmassa ja yleensäkin tuotannossa on akustinen Ei kenenkään maa (2013). Levy seurasi samassa hengessä soitettuja keikkoja ja lienee osoitus silkasta vaihtelunhalusta. Taustalla on myös jo vuonna 2005 ensi-iltansa saanut Tommi-näytelmä, jälkimmäinen Puhelimien kahdesta yhteistyöstä Nälkäteatterin ja ohjaaja Juha Hurmeen kanssa. Kenties konsepti ja tausta tuovat normaalia enemmän tarinallisuutta ja teatraalisuutta lauluihin, jotka sinänsä voisivat monin paikoin olla tavanomaista Puhelimet-musiikkia akustisesti soitettuna. Levy kantaa kuitenkin ideansa, ei vähiten erinomaisen ja usein hersyvän biisimateriaalinsa turvin. Kilju on suomalaisen nuorisokulttuurin toteemi, mutta mahdollisesti vain Radiopuhelimet on tehnyt sen valmistamisesta ja epäonnisesta juomisesta seitsenminuuttisen eepoksen.

Kilju.

Radiopuhelimet: Saastan kaipuu (2016).On kenties epäoikeudenmukaista niputtaa pitkästä tuotannosta yhteen juuri kaksi viimeisintä eli Saastan kaipuu (2016) ja Kosminen tiedottomuus (2020), joilla Radiopuhelimet säilyttää vaivatta sen tason, jota heiltä on totuttu odottamaan. Näillä levyillä yhtye pysyy tasaisen varmalla perustasollaan, vaikka keksii oheen toki uusiakin temppuja, kuten jälkimmäisen levyn ’Vankifarmilla’, eräänlainen emulaatio syvän etelän puuvillapeltojen yhteislaulannasta. 

Radiopuhelimet: Kosminen tiedottomuus (2020).Itse kirjoitin Kosmista tiedottomuutta arvostellessani Soundiin, että Radiopuhelimet tuskin pystyisi tekemään huonoa levyä yrittämälläkään, ja näin asia tuntuisi myös olevan. Tuollakin levyllä vaikkapa syrjäseutujen Suomen outouksiin pieteetillä uppoava ’Lappajärvi-75’ nousee ilman muuta bändin klassikkokappaleiden joukkoon.

Pohjoisempien maakuntien ääni

Tässä artikkeliparissa on siis tarkasteltu diskografiaa, joka kuuluu millä tahansa mittapuulla suomalaisen rockin merkittävimpiin. On ollut linja ja on ollut osaamista – ne ovat olleet alusta lähtien – mutta on ollut myös rohkeutta varioida linjaa ja sinnikkyyttä jalostaa osaamista. Lisäksi on ollut sanottavaa, todella paljon sanottavaa. Ja jos nämäkään eivät vielä riitä, on ollut tyyli: kyky välittää kaikki yllä mainittu sille yleisönosalle, joka voisi edes mahdollisesti kiinnostua. 

Henkilökohtaisestikin merkittävältä tuntuu – enkä usko olevani tässä ainoa – että Radiopuhelimet on puhunut pohjoisempien maakuntien äänellä ja näyttänyt sellaisia kuvia maailmasta ja kappaleita sellaisista tarinoista, jotka eivät sijoitu kaupunkikeskustojen valokeiloihin. Ulkopuolelta näkee usein paremmin. 

Samalla yhtyeestä on tietysti tullut keskeinen osa suomalaisen vaihtoehtorockin kaanonia. Sen todistavat jo järjestään ylistävät arvostelut. Silkalla musiikinsa tasolla Radiopuhelimet on pystynyt ylittämään ainakin osan ilmeisimmistä kohderyhmärajoista. Vastaavasti on ollut alusta asti selvää, että radiosoitto- ja kultalevykynnyksiä se ei tulisi ylittämäänkään.

Lopulta, levyjen hienoudesta huolimatta, sen arvo saatetaan mitata ja ymmärtää ennen muuta livebändinä. Mutta kyllä ne levytkin ovat tutustumisen arvoisia, ne kaikki.

En ole tässä artikkeliparissa erotellut biisikohtaisesti J.A. Mäen ja Jarno Mällisen tekstejä, joita on karkeasti arvioiden suunnilleen saman verran. (Joitakin on rumpali Jyrki Raatikaiselta kuin myös ulkopuolisilta tekstittäjiltä.)  Kummallakin on kyllä omaa painotustaan niin aiheissa kuin käsittelyssä, mutta kahden pääbiisintekijän bändiksi Radiopuhelimet on aina onnistunut sulauttamaan aineksistaan ihailtavan johdonmukaisen kokonaisuuden. Siinä lienee tietysti keskeinen syy 35 vuotta jatkuneeseen toimintaankin. 

Yhtyeen ulkopuolella on niin Mäellä kuin Mällisellä ollut omat taiteelliset hankkeensa. Kirjalliset sellaiset listataan artikkelin lopussa.

Tässä voi mainita erikseen Juha Hurmeen kanssa yhteistyössä tehdyt retrospektiivit: Radiopuhelimet-näytelmän (2000) ja samannimisen kirjan (2006). Näytelmästä ei taida tallennetta olla, mutta kirja on luettavissa. Perinteinen bändikirja se ei ole, vaan sävyltään kaunokirjallinen johdatus yhtyeen lähtökohtiin, toimintaympäristöön ja filosofiaan; sellaisena lajissaan kiinnostavimpia Suomessa julkaistuja.

Radiopuhelimien varhais- ja keskikausien levytuotannosta on koostettu kahden CD:n kokoelma Varmaa hapuilua 1987–2002, joka on vähintäänkin erinomainen johdatus yhtyeen maailmaan. 

Lisäksi maininnan ansaitsee J.A. Mäen erinomainen soolodebyytti Aavaa (2019), jolle pitäisi olla luvassa jatkoa ensi vuonna. Folkin, psykedelian ja melodraaman sävyjä sisältävä albumi on vaikuttava osoitus laulajan kyvystä loikata Puhelimista täysin poikkeavan musiikin pariin. Esimerkiksi singlebiisi ’Outo päivä’ on täysin vangitseva.

Niko Peltonen

Radiopuhelimet | kotisivu
Radiopuhelimet | Facebook

Levyhyllyt
Radiopuhelimet
Finna.fi

1980-luku

Rokkiräjähdys | LP Euros 1988 | LP-uusintapainos Svart Records 2017

1990-luku

K.O. | LP • CD • kasetti Spirit 1990 | LP-uusintapainos Svart Records 2012
Pian, pian | LP • CD Spirit 1991 | LP-uusintapainos Svart Records 2012
Jäämeri | LP • CD Spirit, 1992 | LP-uusintapainos Svart Records 2014 • kasettiuusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020 • LP- ja CD-uusintapainokset Lipposen levy ja kasetti 2021
Maalla | LP • CD Spirit 1993 | LP-uusintapainos Svart Records 2014 • LP-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2021
Maasäteilyä | LP • CD Bad Vugum 1995 | LP • kasetti If Society 2015
Avaruus | LP • CD Bad Vugum 1997
Hiljaista! | CD Bad Vugum 1998

2000–2009

Oulu on kaupungin nimi | CD Bad Vugum, 2000 | 2LP If Society 2014
Tänään! | CD Hot Igloo 2002
Radiopuhelimet Plays Kansanturvamusiikkikomissio | DVD Alterstream productions • Vastavirta Julkaisut 2006
Varmaa hapuilua 1987–2002 | 2CD Hot Igloo 2006
Viisi tähteä | LP Sweetcore Records 2007 | CD If Society 2007

2010-luku

Radiopuhelimet rakastaa sinua | LP Psychedelica Records 2010 | CD If Society 2010
Ei kenenkään maa | LP • CD • kasetti | If Society 2015
Saastan kaipuu | LP-levy • CD-levy •  kasetti | If Society 2016

2020-luku

Kosminen tiedottomuus LP • CD • kasetti | If Society 2020

Kokoelmat
Radiopuhelimet
Finna.fi

2 ½ • LP | Bad Vugum 1991
Varmaa hapuilua 1987–2002 • 2CD | Hot Igloo 2006

Levyhyllyt
Kansanturvamusiikkikomissio • KTMK
Finna.fi

Valkenee – Koko tuotanto | CD Karkia Mistika Records & Pukey Records 1997
Radiopuhelimet Plays Kansanturvamusiikkikomissio | DVD Alterstream productions • Vastavirta Julkaisut 2006

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Captain Beefheart And His Magic Band: Safe As Milk – suuri taiteilija esittäytyy
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
J. A. Mäki: Aavaa – vahva ääni omillaan
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Radiopuhelimet – paluu pohjoiseen
Radiopuhelimet: Saastan kaipuu – ihmisyyden intensiivisin taajuus
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko

Lue lisää Radiopuhelimista
Finna.fi

Radiopuhelimet  Juha Hurme & J. A. Mäki, 239 sivua | Like 2006 • toinen painos 2011

Lue lisää J. A. Mäkeä
Finna.fi

Aavaa – runoja  J. A. Mäki | Kaltio – Pohjoinen kulttuurilehti 1/2019 • Sivut 18–19
Hermolomamatka  J. A. Mäki, 95 sivua | Like 2011
Kiskoja  J. A. Mäki, 74 sivua | Like 2014
Musta lipas  J. A. Mäki, 144 sivua | Like 2016

Lue lisää Jarno Mällistä
Finna.fi

Kieroonkasvukertomus  Jarno Mällinen, 200 sivua | Like 2011
Hiekkaan piirretty hirviö  Jarno Mällinen, 280 sivua | Like 2014
Kotirintama Jarno Mällinen, 168 sivua | Like 2017

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.