The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille

3.2.2022 | Kirjoittaja: Ari Väntänen

Are You Experienced | Track Record 1967

Musiikkia esille kirjastossa

Kun The Jimi Hendrix Experience -yhtyeen ensimmäinen albumi Are You Experienced julkaistiin Isossa-Britanniassa toukokuussa 1967, se sai sekä yleisön että kriitikot välittömästi puolelleen. Amerikkalainen laulaja-kitaristi brittiläisine rytmiryhmineen esitti villiä bluesrockia, jossa aikakauden sukupolvikapina ja arvovallankumous muuntuivat säveliksi.

Mitä sähkökitaran soittoon ja lauluntekotyyliin tuli, vastaavaa ei ollut ennen kuultu eikä nähty, vaikka Hendrix selvästi ammensikin afroamerikkalaisen folkin juurilta. Blues oli alun perin orjien musiikkia, ja Hendrixin päivitetty tulkinta siitä puhutteli kapinaan noussutta hippisukupolvea väkevästi.

Buddy & Stacy: Shotgun. Tv-ohjelman Night Train taltionti vuodelta 1965, taustabändin kitaristina Hendrix.

Kun laskuvarjojääkäriksi koulutettu sotamies James Hendrix vapautettiin armeijan palveluksesta vuonna 1962, hän alkoi keikkailla oman bändinsä kanssa sekä tunnettujen soul-, blues ja r&b-artistien kitaristina eri puolilla Yhdysvaltojen eteläosia. Ensimmäisen levynsä hän teki The Isley Brothersin kitaristina keväällä 1964. Sen jälkeen hän kiersi ja levytti Little Richardin kiertuebändissä. Varhaisinta tunnettua Hendrixin videomateriaalia onkin hänen esiintymisensä Night Train -ohjelmassa juuri Little Richardin yhtyeessä.

Seuraavien kuukausien aikana hän jatkoi rivikitaristin töitä muun muassa Curtis Knightin bändissä, mutta kaipasi jotakin muuta. Hän halusi uurtaa artistina omaa uraansa.

Vuonna 1966 Hendrix muutti New Yorkin Greenwich Villageen ja perusti siellä Jimmy James & The Blue Flames -nimisen yhtyeen, joka keikkaili säännöllisesti paikallisessa Cafe Wha?:ssa. Koska elanto oli tiukassa, Hendrix esiintyi yhä myös Curtis Knight & The Squiresin kanssa. Sellaisella keikalla The Rolling Stonesin kitaristin Keith Richardsin silloinen puoliso Linda Keith sattui kuulemaan Hendrixin soittoa. Keith suositteli Hendrixiä Chas Chandlerille, joka oli juuri eronnut The Animalsista ja aikeissa ryhtyä tuottajaksi ja manageriksi.

Purple Haze.

Syyskuussa 1966 Hendrix muutti Chandlerin ehdotuksesta Lontooseen ja solmi managerointi- ja tuotantosopimuksen tämän kanssa. Tässä vaiheessa manageri ehdotti, että Jimmy ryhtyisi kirjoittamaan etunimensä coolimmin: J-i-m-i. Kuten on vähäisemmissäkin tapauksissa tapana sanoa, loppu oli historiaa. Hendrixin ympärille koottiin Experience-niminen yhtye, jossa bassoa soitti Noel Redding ja rumpuja Mitch Mitchell.

Bändi soitti ensimmäisen keikkansa lokakuussa Ranskassa, ja samassa kuussa se teki levytyssopimuksen The Whon managerien perustaman Track Record -levymerkin kanssa. The Jimi Hendrix Experiencen ensimmäiset singlet ’Hey Joe’//’Stone Free’, ’Purple Haze’//’51st Anniversary’ ja ’The Wind Cries Mary’//’Highway Chile’ olivat top ten -hittejä Isossa-Britanniassa. Sinkkukolmikko esitteli Jimi Hendrixin muuntautumiskykyisenä artistina, jolla oli hurjuutensa lisäksi myös herkkä puoli.

Fire.

Elokuussa 1967, kun Are You Experienced -albumin amerikkalainen versio ilmestyi, se pysyi Billboardin albumilistalla kaksi vuotta putkeen. Brittiversiolle kertyi listaviikkoja 33. Hendrixistä tuli yksi rocksukupolvensa suurimmista tähdistä. Oli vaikea kuvitella, että vielä vuotta ennen albumin ilmestymistä Jimi Hendrix -nimistä tähteä ei ollut olemassakaan.

Perinteisen popmusiikin vinkkelistä ajatellen Hendrix ei ollut monipuolinen vokalisti eikä kummoinen laulumelodioiden säveltäjä – sillä osastolla hän pitäytyi kiinni bluesin perinteessä. Sen sijaan hän oli äärimmäisen ilmaisuvoimainen ja uutta luova sähkökitaristi, jonka ennenkuulumaton näkemys instrumentin käsittelystä ravisteli musiikkimaailmaa.

Jimi Hendrix • Monterey Pop Festival 1967.

The Jimi Hendrix Experiencen soundissa bluesin tuttuus ja kurinalaisuus kohtasi jazzin arvaamattomuuden ja vapauden. Se vetosi sukupolveen, joka tahtoi olla ”stone free”, täysin vapaa fyysisistä, kulttuurisista ja henkisistä kahleista. Lukemattomat nuoret tarttuivat 1970-luvun taitteessa kitaraan juuri Hendrixin innoittamina, ja vaikutukset olivat merkittävät. Esimerkiksi birminghamilainen Tony Iommi saattoi alkaa soittaa The Shadowsin vuoksi, mutta on selvää, kuka hänen bluespohjaisen ja raskaan riffisoittonsa suurin vaikuttaja on. Sittemmin Iommin yhtye Black Sabbath pani alulle uuden genren, jota alettiin kutsua heavy metaliksi – ja tämä on vain yksi esimerkki Hendrixin roolista popmusiikin kehityksessä.

Sytyttäessään kitaransa tuleen Monterey Pop Festivalilla kesäkuussa 1967 Hendrix vain visualisoi sen, mitä oli jo musiikillisesti tehnyt.

James Marshall ”Jimi” Hendrix
1942–1970
•
Noel Redding
1945–2003
•
John ”Mitch” Mitchell
1947–2008

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jimi Hendrix | kotisivu
Jimi Hendrix | Facebook
Jimi Hendrix | Instagram
Jimi Hendrix | Twitter

Levyhyllyt
Jimi Hendrix
Finna.fi

1960-luku

Are You Experienced | Track Record 1967
Axis: Bold As Love | Track Record 1967
Smash Hits • kokoelma | Track Record 1968 • Reprise Records 1969
Electric Ladyland | Track Record 1968

1970-luku

Band Of Gypsys | Polydor 1970
Isle Of Wight | Polydor 1971
The Cry Of Love | Polydor 1971
Rainbow Bridge – Original Motion Picture Sound Track | Reprise Records 1971 • LP & CD Experience Hendrix/Legacy/Sony 2014
Hendrix In The West | Polydor 1971 • Reprise Records 1972
War Heroes | Polydor/Reprise Records 1972
Soundtrack Recordings From The Film Jimi Hendrix • 2LP | Reprise Records 1973
Loose Ends • LP | Polydor 1974 • CD Polydor 1988
Crash Landing • LP | Polydor/Reprise Records 1975 • CD Polydor 1988
Midnight Lightning • LP | Polydor/Reprise Records 1975 • CD Polydor 1986

1980-luku

Nine To The Universe • LP | Polydor/Reprise Records 1980
The Jimi Hendrix Concerts • 2LP • CD | CBS/Reprise Records 1982
Kiss The Sky • LP • CD | Polydor/Reprise Records 1984
Jimi Plays Monterey – Original Motion Picture Sound Track • LP • CD | Polydor/Reprise Records 1986
Live At Winterland | Polydor/Rykodisc 1987
Radio One • 2LP • CD | Castle Communications/Rykodisc 1989

1990-luku

Cornerstones 1967–1970 • LP • kasetti • CD | Polydor 1990
Live Isle of Wight ’71 • CD | Polydor 1991
Blues • 2LP • CD | Polydor/MCA Records 1994 • Experience Hendrix 1998
Woodstock • CD • kasetti | Polydor/MCA Records 1994
Voodoo Soup • CD | Polydor/MCA Records 1995
First Rays of The New Rising Sun • CD | Experience Hendrix/MCA Records 1997 • CD & CD+DVD Sony Music/Experience Hendrix/Legacy 2010 • 2LP Experience Hendrix/Legacy/Sony Music 2017
South Saturn Delta • CD | Experience Hendrix/MCA Records 1997 • Experience Hendrix/Legacy/Sony Music 2011
BBC Sessions • 3LP • 2CD | Experience Hendrix/MCA Records 1998 & 2010

2000–2009

The Rainbow Bridge Concert – Halekala Crater, Maui, Hawaii, July 30th 1970 • 2CD | Purple Haze Records 2002
Live At Berkeley – 2nd Show, 10PM • CD | Experience Hendrix 2003 & 2012
Live At Monterey • CD | Experience Hendrix/UMe 2007

2010-luku

Valleys Of Neptune • 2LP • CD | Experience Hendrix/Legacy/Sony Music 2010
Winterland • CD | Legacy/Experience Hendrix/Sony Music 2011
Miami Pop Festival • 2LP • CD | Music On Vinyl/Experience Hendrix/Legacy 2013
People, Hell And Angels • CD | Experience Hendrix/Sony Music 2013
Freedom – Atlanta Pop Festival • 2CD • 2LP | Sony Music/Experience Hendrix/Legacy 2015
Both Sides Of The Sky • 2LP • CD | Experience Hendrix/Legacy/Sony Music 2018

2020-luku

Live in Maui • 3LP+Bluray • 2CD+Bluray | Sony Music/Experience Hendrix/Legacy 2020
Paris 67 • LP | Sony Music/Experience Hendrix/ 2021

Boksit

Stages • 4CD | Polydor 1991
The Jimi Hendrix Experience • 4CD • 8LP | MCA Records/Experience Hendrix 2000 & 2013 & 2015 & 2017
The Monterey International Pop Festival • 4CD | Rhino Records 1992 • Rhino Entertainment 1997 • Union Square Music/Salvo 2013
Winterland • 4CD • 5CD • 8LP | Experience Hendrix/Legacy 2011

DVD • Bluray

Live At Monterey Ohjaaja Bob Smeaton | Experience Hendrix 2007 & 2017
Electric Church – Atlanta Pop Festival July 4 1970 Ohjaaja John McDermott, 105 min. | Experience Hendrix 2015

Woodstock
CD • DVD • Bluray

Woodstock Jimi Hendrix • CD • kasetti | Polydor/MCA Records 1994
Live At Woodstock Jimi Hendrix • 3LP • CD • 2CD | Experience Hendrix/MCA Records 1999 & 2010 & 2012 & 2019
Live At Woodstock Jimi Hendrix • DVD • Bluray | Experience Hendrix/MCA Records 1999
Woodstock 40 – 3 Days of Peace And Music • 2CD • 6CD | Rhino 2009
Woodstock – Back To The Garden – 50th Anniversary Experience • 10CD | Rhino 2019
Woodstock – 3 päivää rauhaa, rakkautta ja musiikkia – ohjaajan versio! Ohjaaja Michael Wadleigh • DVD | Warner Bros/Sandrew Metronome 2002
Woodstock – 3 päivää rauhaa, rakkautta ja musiikkia – ohjaajan versio! – kahden levyn 40-vuotisjuhlaversio Ohjaaja Michael Wadleigh • 2Bluray | Warner Bros. Entertainment 2009

Nuotit
The Jimi Hendrix Experience
Finna.fi

Are You Experienced
Electric Ladyland
Axis: Bold As Love
Highlights From BBC Sessions
The Ultimate Experience – Melody, Lyrics, Chords | Bella Godiva Music/Hal Leonard 1995
Jimi Hendrix – Complete Scores | Experience Hendrix 2019

Tribuuttialbumi

Purple – Celebrating Jimi Hendrix • CD | ACT Music + Vision 2002

Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Jack White: Fear Of The Dawn – Villin Jackin suklaalevy
Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Smack On You – avain kulttisuosioon
Soundgarden: Badmotorfinger – visio kirkastuu
Sweatmaster: Sharp Cut – ei mikään kopteriklooni
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa

Lue lisää Jimi Hendrixistä
Finna.fi

Jimi Hendrix David Henderson & kääntäjä Markku Salo & kuvasuunnittelija Timo Aarniala, 298 sivua | Love Kirjat 1984
Jimi Hendrix – mies, musiikki ja totuus Sharon Lawrence & kääntäjä K. Männistö, 368 sivua | Like 2006 • Toinen painos 2009
Veljeni Jimi Hendrix – Legendan tarina Leon Hendrix & Adam Mitchell & kääntäjä Jere Saarainen, 311 sivua | Minerva Kustannus Oy 2020

The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu

2.12.2021 | Kirjoittaja: Ari Väntänen

Their Satanic Majesties Request | Decca/London 1967

Musiikkia esille kirjastossa

Aika muuttaa asioita. The Rolling Stonesin kuudes albumi Their Satanic Majesties Request oli pitkään mitä surkeimman flopin maineessa, mutta viime vuosina se on saanut osakseen yllättävän paljon ymmärrystä ja ihailua. Satanic Majestiesia voi ymmärtää vain, jos tietää, millaisissa olosuhteissa se on syntynyt.

Single oli popmusiikin perusyksikkö ja tärkein tuote aina 1960-luvun puoliväliin saakka. Sitten alkoi albumin valtakausi. Sellaiset teokset kuin The Beatlesin Rubber Soul (1965), Bob Dylanin Highway 61 Revisited (1965) ja Blonde On Blonde (1966) ja The Beach Boysin Pet Sounds (1966) muuttivat kuvioita sekä kaupallisella että taiteellisella tasolla. Albumit eivät enää olleet sinkkukoosteita vaan itsenäisiä, harkittuja kokonaisuuksia, joiden myyntimäärät määrittivät artistien asemaa.

She’s A Rainbow.

The Beatlesin toukokuussa 1967 julkaistu Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band ei ehkä ollut varsinainen uuden ajan alkuräjähdys, mutta se kiihdytti albumiuniversumin laajenemista enemmän kuin yksikään muu tuon ajan julkaisu. Their Satanic Majesties Requestia pidetään The Rolling Stonesin yrityksenä tehdä jotakin yhtä suurellista. Beatles taatusti vaikuttikin Stonesiin siinä missä hippiaikakauden henki yleisemmin. Ongelmana vain oli se, etteivät vaikutteet sopineet Stonesille.

The Rolling Stonesin Mick Jagger ja Keith Richards osasivat kyllä säveltää koukkuja, mutta heidän musiikkinsa viehätys perustui enemmän rytmiin ja tulkintaan kuin koskettaviin melodioihin ja huikentelevaisiin sovituksiin. John Lennonin ja Paul McCartneyn hienostuneista sävellyksistä oli huomattavasti helpompi sovittaa Sgt. Pepperin kaltainen musikaalimaisen viihdyttävä ja siistin psykedeelinen albumi kuin Jaggerin ja Richardsin rähjäisistä biiseistä. Stonesit kuitenkin yrittivät, koska vuonna 1967 tuntui tärkeältä ponnistaa yhtä korkealle kuin se toinen suuri brittibändi.

Sing This All Together.

Satanic Majestiesiin vaikutti myös Stonesin oma asema ja tilanne. Bändistä oli tullut nuorisokapinan symboli ja konservatiivien silmätikku, ja vuonna 1967 pahojen poikien maine konkretisoitui hankaluuksiksi. 1960-luvun perinteisiä arvoja kyseenalaistavassa vastakulttuurissa, jonka soundtrackiin Stonesin tuotantokin kuului, laittomien päihteiden käyttö oli yleistä. Se kauhistutti kansakuntia, jotka olivat tottuneet huumaamaan itseään alkoholilla.

Brittiläinen tabloidilehti News Of The World nosti kohun nuorisoidolien huumeidenkäytöstä juttusarjalla Pop Stars and Drugs: Facts That Will Shock You, jossa The Rolling Stonesin sekoilulle omistettiin kokonainen artikkeli. Lööppijulkisuus sai poliisin kiinnostumaan Stonesien juhlista. Poliisi teki ratsian kitaristi Keith Richardsin kartanoon, ja siellä bilevieraiden taskuista löytyi kaikenlaista kyseenalaista kamaa, mikä johti Richardsin ja Jaggerin huumesyytteisiin. Toinen kitaristi Brian Jones pidätettiin hallussapidosta pari kuukautta myöhemmin. Rocktähdet välttivät vankilan täpärästi, Jones lähinnä mielenterveysongelmiensa vuoksi.

Citadel.

Kuuluisuus ja päihteet etuineen ja kiroineen vaikuttivat myös bändin sisällä, ja paisunut ego ja sekava mielentila ovat huono yhdistelmä. Jos kemia olisi ollut kohdallaan, Stones olisi saattanut selvitä julkisuuden töyssyistä helpommin, mutta kun ei ollut. Kun Jonesin tyttöystävä Anita Pallenberg lähti Richardsin matkaan keväällä 1967, kitaristien välit kiristyivät äärimmilleen. Se ei ainakaan helpottanut luovan yhteistyön tekemistä.

Toinen välirikko tapahtui The Rolling Stonesin ja manageri Andrew Loog Oldhamin välillä. Manageri erosi yhtyeen palveluksesta Satanic Majestiesin päämäärättömien äänitysten aikana. Suuret rocktähdet Jagger, Richards ja Jones saapuivat usein studiolle suuren hovin kanssa tuhlaamaan kallista aikaa ja jammailemaan vanhoja blueseja (toisinaan ihan vain Oldhamia ärsyttääkseen). Albumin työnimi oli ”Cosmic Christmas”, ja sen a-puolen päätteeksi äänitettiin samanniminen, ujeltava piilojoululaulu, jota edelsi loputtoman pitkä improvisoitu rämistelyjamitus. Siinä kaikessa oli bändin maanläheisillä miehillä, basisti Bill Wymanilla ja rumpali Charlie Wattsilla, sietämistä.

2000 Man.

Vuoden 1967 lopulla julkaistu Their Satanic Majesties Request ei ehkä ole onnistunut albumi, mutta mielenkiintoinen ja erilainen se ehdottomasti on. Biisit toimivat sitä paremmin, mitä vähemmän ”psykedeliaa” ne sisältävät. Levyn avaava ’Sing This All Together’ on kaiketi tarkoitettu hippiajan taianomaiseksi voima-anthemiksi, mutta se jää musiikillisesti ohueksi ja sanomaltaan teennäiseksi. Kuulostaa siltä kun bändi kosiskelisi tai parodioisi hippiaatetta uskomatta sanaakaan siitä, mitä laulaa.

Bill Wyman yllätti kirjoittamalla ja laulamalla levylle kappaleen ’In Another Land’, joka vieläpä julkaistiin singlenä. Basistin salaa äänitettyyn kuorsaukseen päättyvä biisi ei kuulosta Stonesilta, mutta on siitä huolimatta yksi Satanic Majestiesin ehyimmistä. Vielä paljon vahvempi raita on tunnistettavan stonesmainen ’2000 Man’, jolla voisi vieläkin laulattaa yleisöä stadionkonserteissa.

Se, että fokus oli kadoksissa, kuuluu jopa miksauksessa. Levyllä on paljon erilaisia elementtejä eksoottisista soittimista sattumanvaraiseen hälinään ja mietittyihin jousisovituksiin, mutta kokonaisuus ratkeilee jatkuvasti saumoistaan. ’She’s A Rainbow’ olisi hieno biisi, ellei Jaggerin laulua olisi haudattu niin syvälle. Sama ongelma on rajusti riffitellyssä ’Citadelissa’ ja tunnelmallisessa yksinäisyyden hymnissä ’2000 Light Years From Home’, jonka Jagger sävelsi putkassa huumepidätyksensä aikaan. Rähiseviä bluesriffejä ja popmelodioita yhdistelevässä ’The Lanternissa’ soundi on täysin kohdallaan, samoin ’Gomperissa’, joka muuten on hippigeneerinen intianlomaläpsyttely.

Siinä missä Sgt. Pepperin psykedelia on loppuun saakka harkittua ja vähän liiankin hiottua, Satanic Majestiesilla se on rujoa ja ailahtelevaa. Se tekee Stonesin levystä jännittävän ja arvaamattoman, mutta saa kokeilevuuden vaikuttamaan päälle liimatulta (ainakin selvin päin kuunnellessa). Albuminkansi on sisältöä ajatellen täysosuma. Stonesit esiintyvät siinä huvittavissa vaatteissa, jotka eivät pue heitä lainkaan ja jollaisia he eivät oikeasti haluaisi käyttää.

Their Satanic Majesties’ Request nousi lähelle listakärkeä sekä Iso-Britanniassa että Yhdysvalloissa, mutta myynti tyssäsi nopeasti. Mutta nyt, yli puoli vuosisataa myöhemmin, kaikki on anteeksi annettu: Satanic Majesties on kiehtova kuvajainen ajasta ja paikasta, jossa The Rolling Stones oli vuonna 1967.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Rolling Stones | kotisivu
The Rolling Stones | Facebook
The Rolling Stones | Instagram
The Rolling Stones | Twitter

Levyhyllyt
The Rolling Stones
Finna.fi

1960-luku

1970-luku

1980-luku

1990-luku

2000–2009

Live Licks • live | Virgin 2004
A Bigger Bang | Virgin 2005
Shine A Light • live | Virgin 2008

2010-luku

Brussels Affair (Live 1973) • live | Promotone BV 2011
Some Girls • Live In Texas ’78 • live | Polydor 2011 & 2017
Hampton Coliseum (Live 1981) • live | Promotone BV 2012
L.A. Friday (Live 1975) • live | Promotone BV 2012
Live At The Tokyo Dome • live | Promotone BV 2012
Light The Fuse • live | Promotone BV 2012
Live At Leeds • live | Promotone BV 2012
Sweet Summer Sun – Hyde Park Live • live | Promotone BV 2013
Blue & Lonesome | Polydor 2016
On Air • live | Interscope/Polydor 2017

2020-luku

Steel Wheels Live • live | Eagle Rock 2020

Levyhyllyt
The Rolling Stones ja Yhdysvallat
Finna.fi

Boksit ja kokoelmat
The Rolling Stones
Finna.fi

1960-luku

Big Hits (High Tide And Green Grass) | Decca 1966
Flowers | London Records 1967
Through The Past, Darkly (Big Hits Vol. 2) | Decca 1969

1970-luku

1980-luku

Singles Collection – The London Years • 3CD | ABKCO 1989

1990-luku

Jump Back – The Best Of The Rolling Stones ’71–’93 | Virgin 1994

2000–2009

Forty Licks | Virgin/ABKCO/Decca 2002
Rarities 1971–2003 | Virgin 2005

2010-luku

GRRR! | ABKCO/Interscope 2012
The Rolling Stones in Mono | ABCKO 2016
Honk | Promotone BV/Universal 2019

Levyhyllyt
Bill Wyman
Finna.fi

Levyhyllyt
Charlie Watts
Finna.fi

From One Charlie | UFO Records/Continuum Records 1991
Warm & Tender Charlie Watts Quintet | Continuum Records 1993
Long Ago & Far Away Charlie Watts Quintet & London Metropolitan Orchestra | Pointblank/Virgin 1996
Charlie Watts Jim Keltner Project Charlie Watts & Jim Keltner | CyberOctave/Virgin 2000
Charlie Watts Meets The Danish Radio Big Band – Recorded Live At The Danish Radio Concert Hall, Copenhagen 2010 Charlie Watts & The Danish Radio Big Band | Danish Broadcasting Corporation 2017

Levyhyllyt
Keith Richards
Finna.fi

Talk Is Cheap | Virgin 1988
Main Offender | Virgin America 1992
Crosseyed Heart | Mindless Records/Virgin EMI Records 2015

Levyhyllyt
Mick Jagger
Finna.fi

She’s The Boss | CBS 1985
Primitive Cool | CBS/Rolling Stones Records 1987
Wandering Spirit | Atlantic 1993
Goddessinthedoorway | Virgin 2001

Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Deep Purple: Whoosh! – loppu ei tullutkaan
Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Sweatmaster: Sharp Cut – ei mikään kopteriklooni
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
The Doors – vallakumouksen lähtölaukaus
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille

Lue lisää The Rolling Stonesista
Finna.fi

Rolling Stones Philip Norman & kääntäjä Anu Kamunen, 398 sivua | Jalava 2003
Rolling Stones Philip Norman & kääntäjä Juhani Niemi, 538 sivua | Otava 1985

Lue lisää Charlie Wattsista ja The Rolling Stonesista • Read more about Charlie Watts and The Rolling Stones
Finna.fi

Sympathy For The Drummer – Why Charlie Watts Matters Mike Edison, 264 pages | Backbeat Book 2019

Lue lisää Bill Wymanista ja The Rolling Stonesista • Read more about Bill Wyman and The Rolling Stones
Finna.fi

Bill Wyman • Stone Alone • The Story Of A Rock ’n’ Roll Band Bill Wyman with Ray Coleman, 594 pages | Viking 1990 • Da Capo Press 1997
Bill Wyman • Stone Alone • The Story Of A Rock ’n’ Roll Band Bill Wyman with Ray Coleman, 708 pages | Penguin Books 1991

Lue lisää Mick Jaggerista ja The Rolling Stonesista
Finna.fi

Jagger Marc Spitz & kääntäjä Sami Heino, 312 sivua | Otava 2012

Lue lisää Keith Richardsista ja The Rolling Stonesista
Finna.fi

Elämä Keith Richards & James Fox & kääntäjät Seppo Hyrkäs & Kristiina Vaara, 567 sivua | WSOY 2010

The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request (1967). — **The Rolling Stones**: *Their Satanic Majesties Request* (1967)

Judy Garland: Judy at Carnegie Hall – livenä ihmisten edessä

8.10.2021 | Kirjoittaja: Jukka Uotila

Judy at Carnegie Hall | Capitol 1961

Levyhyllyt • Vuonna 1961
Musiikkia esille kirjastossa

Keväällä 1961 näyttelijä ja laulaja Judy Garland oli vasta 38-vuotias, mutta silti jo kaiken kokenut ja nähnyt viihdemaailman veteraani. Huhtikuun 23. päivänä äänitetty livealbumi Judy at Carnegie Hall nosti hänet jälleen huipulle vuosia kestäneiden vaikeuksien jälkeen. Tuplavinyyli oli valtava myyntimenestys, ja se vietti huikeat 13 viikkoa Billboardin albumilistan ykkösenä. Albumi palkittiin vuoden parhaan albumin Grammylla, ja sitä pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaista live-taltioinneista.

Garland oli pelkistänyt ilmaisuaan Carnegie Hallin konsertissa ja sitä edeltävällä kiertueella. Hän oli vuosia kiertänyt vaudeville-henkisen esityksen kanssa, jossa kepeät teatterinumerot ja lauluesitykset vuorottelivat. Mutta nyt pääosassa oli vain ja ainoastaan Garland ja hänen uskomaton äänensä. Hän seisoi lavalla yksin taustallaan Mort Lindseyn johtama suuri orkesteri, joka pystyi venymään hienostuneista balladeista villiin jatsiin. Esityksen välitön ja käsinkosketeltavan intiimi tunnelma välittyy albumin raidoilta, mikä selittää osaltaan sen uskomattoman menestyksen ja kulttimaineen.

Carnegie Hallin konsertti oli materiaaliltaan läpileikkaus Garlandin pitkän uran huippuhetkistä. Suurin osa oli peräisin hänen tähdittämistään musiikkielokuvista, mutta mukana oli myös hänen omia löytöjään kuten Noël Cowardin ’If Love Were All’. Esiintyvän taiteilijan pohjatonta yksinäisyyttä käsittelevä laulu kertoi rivien välissä myös Garlandin omasta elämästä. Hänellä oli kyky eläytyä esittämiinsä lauluihin niin vahvasti, että niistä tuli hänen oman elämänsä kuvia.

Garlandin ja yleisön välinen suhde oli erityinen. Yleisön riehakkaat äänet ovat olennainen osa myös Judy at Carnegie Hallin viehätystä. Konserttisalissa istuivat tuona levylle päätyneenä keväisenä iltana mm. Rock Hudson, Julie Andrews, Richard Burton, Henry Fonda, Spencer Tracy ja jopa Marilyn Monroe. Garland oli heille legendaarinen ja korkealle arvostettu kollega, mutta tavalliselle yleisölle hän oli kuin ystävä. Garlandin lukuisat epäonniset avioliitot sekä päihde- ja terveysongelmat olivat olleet skandaalilehtien vakioaineistoa jo pitkään ja hänen elämäntarinansa tunnettiin pienintä yksityiskohtaa myöten. Tästä syystä monet fanit kuvittelivat tuntevansa hänet henkilökohtaisesti.

Judy Garland (1922–1969) ei ollut yleisön silmissä Hollywoodin lumemaailman virheetön ja salaperäinen tähtihahmo, vaan erehtyväinen ihminen. Hänen aitoudessaan oli jotakin erityistä, mitä muilla tuon ajan filmitähdillä ei ollut. Hän oli teini-ikäisestä alkaen näytellyt ”naapurin tytön” rooleja Ihmemaa Ozin (1939) Dorothynä tai Tyttö ja kosijan (1944) Esther Smithinä. Näiden roolien painolastista hän ei koskaan päässyt urallaan irti ja hän käänsi sen vahvuudeksi.

Garlandin tähtikuvan kannalta yksi olennaisimmista lauluista on Carnegie Hallissakin esitetty ’You Made Me Love You’. Se oli peräisin elokuvasta Broadway Melody of 1938, jossa 14-vuotias Garland näyttelee filmitähti Clark Gableen ihastunutta tavallista tyttöä. Ihailijakuvaa katsellessaan ja haaveillessaan hän laulaa kyseisen laulun. Garland kuroi laulun kautta yleisön ja tähden välistä kuilua samastumalla fanin rooliin. Tähän liittyi myös hänen konserteissaan toistunut rituaali, jossa salin etuosassa olevat kuuntelijat pyrkivät koskettamaan ja kättelemään Garlandia.

Garland oli omassa elämässään onneton ja henkisesti hukassa, mutta esiintymislavalla hän loisti. 1950-luvulla hänen näyttelijänuransa oli vähitellen hiipunut päihde- ja terveysongelmien vuoksi, mutta laulajana hän oli edelleen parhaimmillaan. Vuosien 1960–61 konserttikiertue ja Carnegie Hallissa tallennettu levy tarjosivat laaja-alaisen ja monipuolisen biisilistan ansiosta ainutlaatuisen matkan amerikkalaisen viihteen kulta-aikaan. Aikaan, joka oli nopeasti väistymässä ja unohtumassa uusien ihanteiden ja musiikillisten vallankumousten myötä. Garland itse sinnitteli mukana kuolemaansa saakka esiintymällä erilaisissa tv-ohjelmissa ja kiertämällä erityisesti Euroopassa.

Vaudeville-esiintyjien tytär – oikealta nimeltään Frances Gumm – oli elänyt koko elämänsä musiikin ja teatterin ympäröimänä. Hän oli laulanut julkisesti ensimmäisen kerran kahden vuoden ikäisenä ja kiertänyt lapsuutensa esiintymässä ympäri Amerikkaa. 13-vuotiaana hänet kiinnitettiin MGM-filmiyhtiön palvelukseen, jossa hänestä alettiin koulia kovalla kädellä suurta filmitähteä. Samalla hän myös näki ja oppi ymmärtämään viihdemaailman karvaat lait. Hiipuvista eilispäivän tähdistä ei ollut kukaan kiinnostunut, ja uusia oli tulossa koko ajan lisää. Garlandin tähdittämä Tähti on syttynyt (1954) -elokuva käsitteli juuri tätä viihteen traagista puolta. Elokuvassa esitetty sävelmä ’The Man That Got Away’ on myös Judy at Carnegie Hallin avainlauluja.

Judy at Carnegie Hall -albumin merkitystä ei voi mitata vain myytyjen levyjen määrässä, sillä levy on jättänyt jälkiä kulttuuriin myös monella muulla tavalla. Garland oli jo eläessään suuresti arvostettu artisti seksuaalivähemmistöjen keskuudessa, ja hänen asemansa homoikonina on vakiintunut – kieltämättä jo kuluneeksi kliseeksi asti. Carnegie Hall -tupla oli faneille se tärkein levy vuosikymmenestä toiseen. Se on huomiota herättävää kanttaan myöten ikoninen levy, ja paras mahdollinen johdanto Garlandin taiteeseen.

Rufus Wainwright teki albumille kunniaa vuonna 2006, jolloin hän esitti sen pari kertaa loppuunmyydyssä Carnegie Hallissa. Hän esitti albumin laulut samassa järjestyksessä kuin Garland ja taustalla käytettiin samoja Mort Lindseyn orkesterisovituksia kuin vuonna 1961. Konserteista julkaistiin livealbumi Rufus Does Judy at Carnegie Hall (2007). Wainwright kertoi saaneensa idean konserttiin ja levyyn syyskuun 11. iskujen jälkeen. Hän oli noihin aikoihin masentunut ja pettynyt kotimaansa tilaan ja ilmapiiriin. Hän ei voinut kuunnella pitkään aikaan mitään muuta levyä kuin Judy at Carnegie Hallia. Hänelle Garlandin levy edusti amerikkalaisen kulttuurin parasta ainesta, jotain sellaista mistä pystyi olemaan ylpeä kaiken ikävän keskellä.

Judy at Carnegie Hallista on julkaistu laadukas remasteroitu CD-painos vuonna 2001. Levy avaa kokonaan uuden kulman konserttiin, sillä se sisältää alkuperäiseltä vinyyliltä pois editoidut välispiikit. Välillä pitkiksikin venyvät polveilevat puheosuudet paljastavat Garlandin valloittavan persoonan. Hän kertoo anekdootteja elämänsä kommelluksista ja noloista tilanteista. Hän takeltelee ja hakee sanoja, mutta hän on koko ajan oma itsensä. Välispiikkien perusteella on helppo ymmärtää, miksi yleisö rakasti häntä niin paljon tuona maagisena huhtikuisena iltana vuonna 1961.

Garlandista on ilmestynyt tasaisin väliajoin uusia elämäkertoja ja vuonna 2019 sai ensi-iltansa hänen elämäntarinaansa pohjautuva mainio elokuva Judy. Pääosan esittäjä Reneé Zellweger sai Garlandin roolistaan Oscarin; palkinnon jota Garland ei itse koskaan saanut.

Jukka Uotila

Judy Garland | kotisivu

Varaa José Gonzálezin albumi Local Valley kirjastosta. — Varaa **Judy Garlandin** livelevy *Judy at Carnegie Hall* kirjastosta.

Levyhyllyt
Judy Garland | Finna.fi

Elokuvamusiikki • Soundtrackit

Studioalbumit

Judy | Capitol 1957
Judy in Love | Capitol 1958

Livealbumit

Judy at Carnegie Hall | Capitol 1961 • CD Capitol 2001

Kokoelmat

25th Anniversary Retrospective | Capitol 1995
Classic Judy Garland – The Capitol Years 1955–1965 | Capitol 2002

Levyhyllyt
Rufus Wainwright | Finna.fi

Rufus Does Judy at Carnegie Hall | Geffen 2007

Billie Holiday: Lady Sings The Blues – esillä koko elämä
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla

Lue lisää Judy Garlandista | Finna.fi

Tähtien kirja (sivut 364–369) Peter von Bagh, 944 sivua | Otava 2006

Läs mera om Judy Garland • Lue lisää Judy Garlandista | Finna.fi

Drömmen om Regnbågen – Om Judy Garland och friheten att få vara sig själv Anna Bromée, 281 sidor | Premium 2020

DVD • Bluray

Judy Ohjaaja Rupert Goold • DVD | Universal Sony Pictures 2020
Judy Ohjaaja Rupert Goold • Bluray | Universal Sony Pictures 2020

Judy Garland: Judy at Carnegie Hall (1961). — **Judy Garland**: *Judy at Carnegie Hall* (1961)

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen

20.8.2021 | Kirjoittaja: Ari Väntänen

Highway 61 Revisited | Columbia 1965

Musiikkia esille kirjastossa

Valtatie 61 kulkee pohjois-eteläsuunnassa kahdeksan osavaltion halki Minnesotan Wyomingista New Orleansiin, Louisianaan. Sitä kutsutaan myös ”Blues Highwayksi”. Charley Patton, Son House, Muddy Waters ja lukemattomat muut artistit elivät ja loivat sen laitamilla, ja Bessie Smith kuoli auto-onnettomuudessa siellä, missä syntyi myytti Robert Johnsonin ja paholaisen välisistä sielukaupoista. Valtatie 61:n lapsia on myös Elvis Presley, joka tuli tähdeksi tarjoilemalla afroamerikkalaista soundia valkoiselle nuorisolle.

Bob Dylanille Valtatie 61 edusti valtimoa, joka sykki Amerikkaa. Hän oli kotoisin sen läheltä Minnesotan Hibbingistä ja varttui pitämään tietä mahdollisuutena mennä mihin tahansa, syvälle rikkaaseen amerikkalaiseen kulttuuriperimään aina deltabluesin dna-tasolle saakka. Valtatie 61 nousi aikoinaan Kanadan rajalle saakka, mutta Dylanin mielessä sen alkupiste oli siellä, missä hän itse syntyi.

Tombstone Blues.

1960-luvun puolivälissä Dylanista (s. 1941) oli tullut suuri amerikkalainen protestilaulaja. Kuudennella albumillaan hän sekoitti taiteensa pakan niin, ettei se enää ollut tiukasti lukittuna aatteisiin ja aikaan. Levyn nimeksi tuli Highway 61 Revisited, ja se edusti paluuta sekä Dylanin omille että amerikkalaisen musiikin juurille.

Aika ennen Highway 61 Revisitediä, Bob Dylanin levytysuran kolme ensimmäistä vuotta, olivat olleet nopean taiteellisen kehityksen aikaa. Hänen ensimmäisellä, nimettömällä albumillaan (1962) oli vain kaksi omaa biisiä, kun taas toisella Freewheelin’ Bob Dylanilla (1963) vain kaksi biisiä ei ollut artistin käsialaa. Kolmannella levyllä The Times They Are a-Changin’ (1964) oli pelkästään Dylanin omia kappaleita.

Highway 61 Revisited.

Another Side Of Bob Dylanilla (1964) protestiliikkeen profeetaksi kohotettu Dylan alkoi etääntyä varhaistuotantonsa kirkasotsaisesta kantaaottavuudesta, ja Bringing It All Back Homella (1965) hänen lyriikkansa muuttui yhä monitulkintaisemmaksi. Tuolla levyllä hän käytti ensimmäistä kertaa sähköisiä soittimia akustisten rinnalla, ja ’Subterranean Homesick Bluesista’ tuli Yhdysvalloissa Dylanin ensimmäinen top-40-hitti.

Bob Dylanin taiteellinen evoluutio ei ilahduttanut folk-kansaa, jonka messiaaksi hän oli noussut kolmen ensimmäisen albuminsa poliittisella kapinahengellä. Protestilaulujen ja yksin esitetyn akustisen musiikin hylkääminen näytti artistin alkuperäisten äänenkannattajien silmissä moraalittomalta itsensä myymiseltä, periaatteiden viemiseltä teuraaksi kaupallisuuden alttarille ja valtavirtaan sopeutumiselta poliittisuuden kustannuksella.

Ballad Of A Thin Man.

Syytökset kulminoituivat heinäkuussa 1965, kun Dylanille buuattiin Newport Folk Festivalilla, koska hän kehtasi esiintyä siellä sähkökitaran säestyksellä. Folk-yleisön nihkeä vastaanotto ei muuttanut mitään. Mölinä ei ollut ehtinyt edes laantua, kun Dylan oli jo Manhattanilla studiossa keksimässä itseään uudelleen. Muutamaa päivää ennen festivaalia julkaistu single ’Like A Rolling Stone’ oli jo julistanut uuden aikakauden alkaneeksi.

Folkyleisö ei lämmennyt ’Like A Rolling Stonelle’, mutta Dylanille itselleen se edusti pelastusta. Hän oli ollut valmis hautaamaan koko lauluntekijänuransa (näitä tuntemuksia hän käsittelee Highway 61 Revisitedin kappaleessa ’Queen Jane Approximately’, joka muistuttaa sovitukseltaan ’Like A Rolling Stonea’), kunnes sai purettua pahan olonsa uudenlaiseksi teokseksi, joka muutti sekä hänen omansa että muiden käsitykset siitä, mitä Bob Dylan voi olla.

Like A Rolling Stone.

’Like A Rolling Stonesta’ tuli iso hitti monessa maassa Hollannista Australiaan, mutta ei siksi, että se olisi ollut helppo popkappale. Dylan kirjoitti ’Like A Rolling Stonen’ impressionistisen ja allegorisen sanoituksen henkilökohtaisista lähtökohdistaan ja tuntemuksistaan, mutta tuli samalla puhutelleeksi kokonaista sukupolvea, jonka maailma oli aivan toisenlainen kuin se, jossa heidän vanhempansa olivat kasvaneet. ”How does it feel to be on your own, with no direction home?” Dylan kysyi itseltään, mutta lukemattomat muutkin tiesivät, mitä hän tarkoitti.

Dylan oli kirjoittanut vahvoja lauluja ennen Highway 61 Revisitediäkin, mutta nyt niiden voima ei ollut yksinomaan lyriikoissa. Moni albumin kappale, etenkin ’Tombstone Blues’ ja ’Highway 61 Revisited’, pelasivat raa’an svengin ja oivaltavan sanoituksen yhdistelmällä, ja ’Ballad Of A Thin Manissa’ levyllä soittavat muusikot (tunnetuimpina Michael Bloomfield ja Al Kooper) loihtivat aavemaista, lohdutonta tunnelmaa. Päätösraita ’Desolation Row’ muistuttaa Dylanin taustasta akustista kitaraa soittajavana laulajana, mutta onnistuu silti olemaan koko albumin eeppisin raita.

Desolation Row.

Highway 61 Revisitedin nimi merkitsee paluuta Valtatielle 61. Kuudes albumi oli Dylanille nimenomaan paluu juurille ja olennaiseen, folk-liikkeen tuolle puolen. Hän löysi itsestään taiteilijan, joka hänestä piti tulla. Levy viittoi suunnan hänen tulevaisuudelleen lauluntekijänä. Uudistunut visio myös voimautti Highway 61 Revisitedin nostamaan rockin kulttuurista asemaa. Musiikki viihdytti ja myi ja sai tanssimaan, mutta siinä oli myös syvyyttä ja taiteellista arvoa. Highway 61 Revisited kiehtoo kuulijaa edelleen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Bob Dylan | kotisivu
Bob Dylan | Facebook
Bob Dylan | Instagram
Bob Dylan | Twitter

Varaa Bob Dylanin klassikko Highway 61 Revisited kirjastosta. — Varaa **Bob Dylanin** albumi *Highway 61 Revisited* kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.
Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Bob Dylan | Finna.fi

1960-luku

1970-luku

1980-luku

1990-luku

2000–2009

”Love And Theft” | Columbia 2001
Modern Times | Columbia 2006
Together Through Life | Columbia 2009
Christmas In The Heart | Columbia 2009

2010-luku

Tempest | Columbia 2012
Shadows In The Night | Columbia 2015
Fallen Angels | Columbia 2016
Triplicate | Columbia 2017

2020-luku

Rough And Rowdy Ways | Columbia 2020

Boksit ja kokoelmat
6CD • 2CD • Bootleg Series 12
Bob Dylan | Finna.fi

The Cutting Edge 1965–1966 [The Bootleg Series Vol. 12] • 6CD | Columbia Records/Sony Music Entertainment 2015
The Best Of The Cutting Edge 1965–1966 [The Bootleg Series Vol. 12] • 2CD | Columbia Records/Sony Music Entertainment 2015

Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
John Lennon: Imagine – tunnustuksia ja idealismia
Joni Mitchell: A Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Pekka Streng – kohti unen maata
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Bob Dylanista | Finna.fi

Muistelmat, osa 1 Bob Dylan & kääntäjä Erkki Jukarainen, 298 sivua | Werner Söderström Osakeyhtiö 2005 & 2018
Bob Dylan – ikuinen vaeltaja Tenho Immonen, 143 sivua | POP-lehti 2003

Läs mera om Bob Dylan | Finna.fi

Memoarer – Första delen Bob Dylan & översättare Mats Gellerfelt, 278 sidor | Prisma 2004 & Norstedts 2016

Bob Dylan: Highway 61 Revisited (1965). — **Bob Dylan**: *Highway 61 Revisited* (1965).

The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus

6.8.2021 | Kirjoittaja: Ari Väntänen

The Doors | Elektra 1967

Musiikkia esille kirjastossa

Vuosi 1967 lisäsi rockin kaanoniin monta suurta klassikkoa. The Beatles julkaisi Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandin ja The Rolling Stones pyrki rinnalle Their Satanic Majesties Requestilla, Jimi Hendrix uudisti käsitykset kitaransoitosta levyillään Are You Experienced ja Axis: Bold As Love, The Velvet Underground avasi vaihtoehtorockille väylän The Velvet Underground & Nicolla, ja Pink Floyd debytoi The Piper At The Gates Of Dawnilla… Täydellinen tärkeiden levyjen lista olisi todella pitkä.

Yhdysvalloissa vuosi 1967 jäi historiaan psykedeelisen rockin, rakkauden kesän, hippiliikkeen ja vastakulttuurin vuotena, mutta toisaalta myös sukupolvien välisen kuilun, mielenosoitusten, kylmän sodan, rotumellakoiden ja Vietnamin sodan vuoksi. Beatlesin ja Stonesin tavoin The Doors julkaisi sinä vuonna kaksi albumia. Kaikista aikakauden levyistä amerikkalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin kuplintaa ja kahtiajakautumista heijasti tarkimmin The Doorsin tammikuun 1967 alussa julkaistu nimetön debyytti.

Break On Through (To The Other Side).

The Doors perustettiin heinäkuussa 1965, kun Los Angelesissa elokuva-alaa opiskelleet laulaja Jim Morrison ja kosketinsoittaja Ray Manzarek päättivät alkaa tehdä musiikkia yhdessä. Kuukautta myöhemmin rumpaliksi tuli John Densmore, johon Manzarek oli tutustunut meditaatiotunneilla. Klassinen kokoonpano oli valmis myöhemmin samana vuonna, kun kitaristi Robby Krieger liittyi bändiin.

Keväällä 1966 The Doors soitti usein L.A:ssa London Fog -nimisessä klubissa. Noilla keikoilla se pääsi esiintymisen makuun – Morrisonilla ei ollut siitä aiempaa kokemusta – ja kehitteli repertoaariaan, josta hahmottui bändin ensimmäinen albumi. Toukokuussa 1966 The Doors sai sarjan keikkoja Whisky A Go Go’sta. Siellä Love-yhtyeen Arthur Lee näki The Doorsin lavalla ja vihjasi levy-yhtiönsä Elektran johtaja Jac Holzmanille ja tuottaja Paul A. Rothchildille uudesta bändistä. The Doorsin perustamisesta oli kulunut vasta vähän yli vuosi, kun bändi allekirjoitti Elektran tarjoaman levytyssopimuksen 18.8.1966.

Light My Fire.

Ensimmäisen albumin tekeminen käynnistettiin välittömästi, ja The Doorsin debyytti valmistui alle kuukaudessa elo-syyskuussa 1966. Ajalle tyypillisesti äänitykset tehtiin neliraitasysteemillä: basso ja rummut yhdelle raidalle, kitara ja kosketinsoitin toiselle, laulu kolmannelle ja täydentävät osuudet neljännelle. Ensimmäiseksi singleksi valittiin albumin avausbiisi ’Break On Through (To The Other Side)’. Tuo kohtalokas tuntemattomaan sukeltamisen oodi muodostui merkittäväksi osaksi Morrison-myyttiä, mutta julkaisunsa aikaan ensisingle ei myynyt häävisti.

Läpimurtonsa The Doors teki Kriegerin säveltämällä ’Light My Firella’, jonka singleversio editoitiin radiokelpoiseen mittaan albumiversiosta, jolla oli pituutta seitsemän minuuttia. ’Light My Fire’ meni Yhdysvaltain virallisella singlelistalla ykköseksi ja kiskoi The Doors -levyn albumilistan toiselle sijalle, The Beatlesin Sgt. Pepperin kannoille.

Syksyllä 1967 The Doors myi jo miljoonia levyjä. Karismaattisesta Morrisonista tuli merkittävä amerikkalainen ääni, rocktähti, runoilija ja palvottu ikoni. Hänen myyttinsä soundtrack oli albumin päättävä ’The End’, joka oli kehittynyt simppelistä rakkauslaulusta eksistentialistiseksi, kreikkalaista draamaa ja kuolemaa sivuavaksi teokseksi.

’Light My Fire’, ’Break On Through’ ja ’The End’ ovat kasvaneet The Doorsin debyytin suuriksi klassikoiksi, mutta myös deep cuts -osastolta löytyy paljon kiinnostavaa materiaalia. ’The Crystal Shipin’ lyriikoiden monitulkintaisuus saa palaamaan kappaleen äärelle yhä uudelleen, ja sävellyksen hienovaraisuus kontrastoi levyn rockimpia raitoja hienosti. Tunnelmallinen ’End Of The Night’, joka julkaistiin ’Break On Through’ -singlen b-puolella, sisältää kirjallisia viittauksia Louis-Ferdinand Celinen ja William Blaken tuotantoon.

Albumin lainakappaleet, karnevalistinen versio Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin kappaleesta ’Alabama Song (Whisky Bar)’ sekä Willie Dixonin ja Howlin’ Wolfin ’Back Door Manista’ kiinnittävät The Doorsin kahteen traditioon – toisaalta bluesista kehittyneen rockin amerikkalaiseen perimään, toisaalta eurooppalaiseen kirjalliseen kaanoniin. The Doorsin mittapuulla täytebiisejä ovat ’Twentieth Century Fox’ ja ’I Looked At You’, jotka ovatkin albumin unohdetuimmat kappaleet. ’Soul Kitchen’ ja ’Take It As It Comes’ ovat levyn suorimmat rockbiisit, mutta niissä on kiehtovan paljon tulkinnanvaraa.

The Crystal Ship.

The Doors levytti kuusi albumia ennen Jim Morrisonin kuolemaa kesällä 1971 (ja kaksi sen jälkeen). Elämän päättyminen ei suinkaan merkinnyt unohdukseen vajoamista. Oliver Stonen elokuva The Doors (1991) rakensi Morrison-myyttiä aina vain lujemmaksi. Bändin vahvan tunnelmallinen musiikki kiehtoo jo useita sukupolvia, ja Jim Morrisonin lyriikkaa on julkaistu kirjana tänäkin vuonna.

Jim Morrisonin julkisuuskuvaa ajatellessa mieleen tulee, että ikoniksi muuttuminen merkitsee inhimillisten piirteiden katoamista, ja että läheisilleen hänen täytyi olla jotakin aivan muuta kuin se kohtalokas ja kaunis mies, jota maailma palvoo. Haastatellessani John Densmorea joitakin vuosia sitten kysyin häneltä, mitä hänen mieleensä tulee, kun hän ajattelee edesmennyttä ystäväänsä.

– Mieleeni tulee levoton, älykäs collegenuori, joka rakensi itsestään myytin, Densmore vastasi. – Sitten hän ei pitänytkään siitä, mitä oli rakentanut. Jim oli ylpeä musiikista, jota loimme. Sen sijaan julkisuus ja kohut kyllästyttivät häntä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Doors | kotisivu
The Doors | Facebook
The Doors | Instagram
The Doors | Twitter

Levyhyllyt
The Doors
Jim Morrison • Ray Manzarek • Robby Krieger • John Densmore
Finna.fi

1960-luku

The Doors | Elektra 1967
Strange Days | Elektra 1967
Waiting For The Sun | Elektra 1968
The Soft Parade | Elektra 1969

1970-luku

Morrison Hotel | Elektra 1970

Ray Manzarek • Robby Krieger • John Densmore

Other Voices | Elektra 1971
Full Circle | Elektra 1972

Jim Morrison • Ray Manzarek • Robby Krieger • John Densmore

An American Prayer | Elektra 1978

DVD • BluRay
Finna.fi

The Doors Ohjaaja Oliver Stone • DVD | Sony Pictures Home Entertainment 2006 & SPHE Nordic 2006
The Doors Ohjaaja Oliver Stone • BluRay | Universal studios 2011 & SMD Entertainment 2019
When You’re Strange – A Film About The Doors Ohjaaja Tom DiCillo • DVD | Pan Vision/Cinema Mondo 2010
When You’re Strange – A Film About The Doors Ohjaaja Tom DiCillo • BluRay | Pan Vision 2010

Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Smack On You – avain kulttisuosioon
Soundgarden: Badmotorfinger – visio kirkastuu
Swallow The Sun: Moonflowers – elämänlankaa kehräämässä
Sweatmaster: Sharp Cut – ei mikään kopteriklooni
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle

Lue lisää Jim Morrisonista ja The Doorsista
Finna.fi

Jim Jerry Hopkins & Daniel Sugerman & kääntäjä Jorma Veikko Sappinen, 293 sivua | Fanzine Oy 1981
Jim – No One Here Gets Out Alive Jerry Hopkins & Daniel Sugerman & kääntäjä Jorma Veikko Sappinen, esipuheen ja epilogin kääntäjä J. Pekka Mäkelä, 476 sivua | Johnny Kniga 2005
Kesytön Jim Morrison – legendan elämä 1943–1971 Jerry Hopkins & kääntäjä Kirsi Kämäräinen, 380 sivua | Minerva 2021

Jim Morrisonista ja The Doorsista kertova kirja No One Here Gets Out Alive julkaistiin suomeksi nimellä Jim, kääntäjänä Jorma-Veikko Sappinen. Kuva: Tuomas Pelttari — Jim Morrisonista ja The Doorsista kertova kirja *No One Here Gets Out Alive* julkaistiin suomeksi nimellä *Jim*, kääntäjänä Jorma-Veikko Sappinen.

Lue lisää Robby Kriegeristä ja The Doorsista
Finna.fi

Set The Night On Fire – elämää, kuolemaa ja kitaransoittoa The Doorsissa Robby Krieger & Jeff Alulis & kääntäjä Kirsi Luoma, 439 sivua | Like 2022

Lue lisää Jim Morrisonin runoudesta • Read more about Jim Morrison and his writing
Finna.fi

The Collected Works Of Jim Morrison – Poetry, Journals, Transcripts, And Lyrics Jim Morrison & foreword by Tom Robbins & edited and with an introduction by Frank Lisciandro & prologue by Anne Morrison Chewning, 582 pages | Harper Design 2021

Lue lisää John Densmoresta ja The Doorsista • Read more about John Densmore and The Doors
Finna.fi

Riders On The Storm – elämäni Jim Morrisonin ja The Doorsin kanssa John Densmore, 316 sivua | Tammi 1992
Riders On The Storm – My Life With Jim Morrison And The Doors John Densmore, 319 pages | Bloomsbury 1991

Lue lisää Ray Manzarekista ja The Doorsista • Read more about Ray Manzarek and The Doors
Finna.fi

Light My Fire – matkani Doorsin kanssa Ray Manzarek & kääntäjä Jaana Kapari, 350 sivua | Tammi 1999
Light My Fire – matkani Doorsin kanssa Ray Manzarek & kääntäjä Jaana Kapari, 534 sivua | Tammi 2011

Are You Experienced | Track Record 1967

LevyhyllytJimi HendrixFinna.fi

1960-luku

1970-luku

1980-luku

1990-luku

2000–2009

2010-luku

2020-luku

Boksit

DVD • Bluray

WoodstockCD • DVD • Bluray

NuotitThe Jimi Hendrix ExperienceFinna.fi

Tribuuttialbumi

Lue lisää Jimi HendrixistäFinna.fi

Read more about the making of Are You Experienced • Lue lisää albumin Are You Experienced tekemisestäFinna.fi

Read more about Noel Redding and Jimi Hendrix • Lue lisää Noel Reddingistä ja Jimi HendrixistäFinna.fi

Read more about Mitch Mitchell and Jimi Hendrix • Lue lisää Mitch Mitchellistä ja Jimi HendrixistäFinna.fi

Read more about Jimi Hendrix • Lue lisää Jimi HendrixistäFinna.fi

Their Satanic Majesties Request | Decca/London 1967

LevyhyllytThe Rolling StonesFinna.fi

1960-luku

1970-luku

1980-luku

1990-luku

2000–2009

2010-luku

2020-luku

LevyhyllytThe Rolling Stones ja YhdysvallatFinna.fi

Boksit ja kokoelmatThe Rolling StonesFinna.fi

1960-luku

1970-luku

1980-luku

1990-luku

2000–2009

2010-luku

LevyhyllytBill WymanFinna.fi

LevyhyllytCharlie WattsFinna.fi

LevyhyllytKeith RichardsFinna.fi

LevyhyllytMick JaggerFinna.fi

Lue lisää The Rolling StonesistaFinna.fi

Lue lisää Charlie Wattsista ja The Rolling Stonesista • Read more about Charlie Watts and The Rolling StonesFinna.fi

Lue lisää Bill Wymanista ja The Rolling Stonesista • Read more about Bill Wyman and The Rolling StonesFinna.fi

Lue lisää Mick Jaggerista ja The Rolling Stonesista Finna.fi

Lue lisää Keith Richardsista ja The Rolling StonesistaFinna.fi

Judy at Carnegie Hall | Capitol 1961

Levyhyllyt • Vuonna 1961Musiikkia esille kirjastossa

LevyhyllytJudy Garland | Finna.fi

Elokuvamusiikki • Soundtrackit

Studioalbumit

Livealbumit

Kokoelmat

LevyhyllytRufus Wainwright | Finna.fi

Lue lisää Judy Garlandista | Finna.fi

Read more about Judy Garland • Lue lisää Judy Garlandista | Finna.fi

Läs mera om Judy Garland • Lue lisää Judy Garlandista | Finna.fi

DVD • Bluray

Highway 61 Revisited | Columbia 1965

LevyhyllytBob Dylan | Finna.fi

1960-luku

1970-luku

1980-luku

1990-luku

2000–2009

2010-luku

2020-luku

Boksit ja kokoelmat 6CD • 2CD • Bootleg Series 12Bob Dylan | Finna.fi

Lue lisää Bob Dylanista | Finna.fi

Läs mera om Bob Dylan | Finna.fi

The Doors | Elektra 1967

LevyhyllytThe DoorsJim Morrison • Ray Manzarek • Robby Krieger • John DensmoreFinna.fi

1960-luku

1970-luku

Ray Manzarek • Robby Krieger • John Densmore

Jim Morrison • Ray Manzarek • Robby Krieger • John Densmore

DVD • BluRayFinna.fi

Lue lisää Jim Morrisonista ja The Doorsista Finna.fi

Lue lisää Robby Kriegeristä ja The DoorsistaFinna.fi

Read more about Jim Morrison and The Doors Finna.fi

Lue lisää Jim Morrisonin runoudesta • Read more about Jim Morrison and his writing Finna.fi

Levyhyllyt
Jimi Hendrix
Finna.fi

Woodstock
CD • DVD • Bluray

Nuotit
The Jimi Hendrix Experience
Finna.fi

Lue lisää Jimi Hendrixistä
Finna.fi

Read more about the making of Are You Experienced • Lue lisää albumin Are You Experienced tekemisestä
Finna.fi

Read more about Noel Redding and Jimi Hendrix • Lue lisää Noel Reddingistä ja Jimi Hendrixistä
Finna.fi

Read more about Mitch Mitchell and Jimi Hendrix • Lue lisää Mitch Mitchellistä ja Jimi Hendrixistä
Finna.fi

Read more about Jimi Hendrix • Lue lisää Jimi Hendrixistä
Finna.fi

Levyhyllyt
The Rolling Stones
Finna.fi

Levyhyllyt
The Rolling Stones ja Yhdysvallat
Finna.fi

Boksit ja kokoelmat
The Rolling Stones
Finna.fi

Levyhyllyt
Bill Wyman
Finna.fi

Levyhyllyt
Charlie Watts
Finna.fi

Levyhyllyt
Keith Richards
Finna.fi

Levyhyllyt
Mick Jagger
Finna.fi

Lue lisää The Rolling Stonesista
Finna.fi

Lue lisää Charlie Wattsista ja The Rolling Stonesista • Read more about Charlie Watts and The Rolling Stones
Finna.fi

Lue lisää Bill Wymanista ja The Rolling Stonesista • Read more about Bill Wyman and The Rolling Stones
Finna.fi

Lue lisää Mick Jaggerista ja The Rolling Stonesista
Finna.fi

Lue lisää Keith Richardsista ja The Rolling Stonesista
Finna.fi

Levyhyllyt • Vuonna 1961
Musiikkia esille kirjastossa

Levyhyllyt
Judy Garland | Finna.fi

Levyhyllyt
Rufus Wainwright | Finna.fi

Levyhyllyt
Bob Dylan | Finna.fi

Boksit ja kokoelmat
6CD • 2CD • Bootleg Series 12
Bob Dylan | Finna.fi

Levyhyllyt
The Doors
Jim Morrison • Ray Manzarek • Robby Krieger • John Densmore
Finna.fi

DVD • BluRay
Finna.fi

Lue lisää Jim Morrisonista ja The Doorsista
Finna.fi

Lue lisää Robby Kriegeristä ja The Doorsista
Finna.fi

Read more about Jim Morrison and The Doors
Finna.fi

Lue lisää Jim Morrisonin runoudesta • Read more about Jim Morrison and his writing
Finna.fi

Lue lisää John Densmoresta ja The Doorsista • Read more about John Densmore and The Doors
Finna.fi

Lue lisää Ray Manzarekista ja The Doorsista • Read more about Ray Manzarek and The Doors
Finna.fi