Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma

Toisin sanoen | Evidence 2002

Mariska: Toisin sanoen (2002).Vuoden 2020 Vain elämää -kaudella joka kodin nimeksi noussut laulaja-lauluntekijä Mariska (Anna Maria Rahikainen, s. 1979) tuli alalle punkin kautta. Niissä piireissä liikkuminen johti punkyhtyeen jäsenyyteen, kun (sittemmin surmacorebändi Rytmihäiriöstä tuttu) Une Helo pyysi koulukaveriaan Mariskaa liittymään Oheisvasara-yhtyeen laulajaksi. Vasaranmerkki-seiskatuumaisella ilmestynyt, syksyllä 1998 äänitetty ’Ruma näytelmä’ on ensimmäinen julkaistu Mariskan kirjoittama biisi.

Punkmeininki jatkui Mariskan muutettua Englantiin opiskelemaan. Siellä hän liittyi Stratford Mercenariesiin, jonka laulajana toimi yksi anarkopunkin tunnetuimmista nimistä, Crass-bändin Steve Ignorant. Mariska soitti koskettimia muutamilla keikoilla ja (omien sanojensa mukaan ”ihan vähän”) myös vuonna 2000-julkaistulla Sense Of Solitude -albumilla. Hänen punkvuosistaan voi lukea lisää Ville Similän ja Mervi Vuorelan teoksesta Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015.

Mariskan tulevaisuuden kannalta merkittävintä hänen Englannin-kaudessaan ei ollut bändi eivätkä muinaiskreikan ja latinan opinnot vaan hänet ensimmäinen räppidemonsa. Mariskan kiinnostus räppäämiseen, hip-hop-kulttuuriin ja klubimusiikkiin syttyi Lontoossa. Siellä äänitetty demo sai suomalaisen musiikkialan innostumaan hänestä siinä määrin, että debyyttialbumi Toisin sanoen julkaistiin toukokuussa 2002.

Toisin sanoen ilmestyi keskelle suomirapin toisen aallon suurta nousukautta. Elastisen ja Iso-H:n Fintelligens oli jo ehtinyt osoittaa uuden suomenkielisen rapin voivan saavuttaa valtavirtamenestystä. Paleface, Seremoniamestari, Tulenkantajat ja monet muut korkkasivat uuden vuosituhannen ensialbumeillaan.

Toisin sanoen on ensimmäinen laajaa julkisuutta saanut naispuolisen suomalaisen rap-artistin levy ja sellaisena kulttuurisesti merkittävä julkaisu. Mariska ei ole (eikä ole väittänytkään olleensa) ensimmäinen suomalainen naispuolinen räppäri, mutta ensimmäinen tunnetuksi tullut hän kiistatta on. Hän toi suomiräppiin uudenlaista näkökulmaa, joka kuulosti miesvaltaisessa genressä todella raikkaalta.

Mariskassa oli paljon esikuvallisia piirteitä. Taitava sanankäyttäjä tuli alalle sävel ja sana edellä, ei halpoihin temppuihin turvautuen. Niin tehdessään hän viitoitti tietä sielunsiskoilleen: ”Ja mä osaan mun jutun teen sen omalla tyylillä / ei oo saumaa samaan jokaisella lyylillä / jotka pintaa näyttää levynkantensa täyttää / tupla-D:llä mutta tällä MC:llä / ei oo tarvetta myydä musiikkia perseellä / pystyn lauluni laulaa vaatteetkin päällä”. Levyn tunnetuin kappale ’Tarkasta tämä’ oli uuden, itsevarman tekijän ohjelmanjulistus. Taustat olivat enimmäkseen Jani ”Jayem” Saastamoisen käsialaa, mutta päähenkilö ei jäänyt epäselväksi.

Se, että Mariskasta tuli myöhemmin arvostettu sanoittaja, tuntuu Toisin sanoen -levyn äärellä täysin selvältä. Hän oli jo ensimmäisellä räppialbumillaan rytmisesti, lyyrisesti ja temaattisesti taitava tekstittäjä. ’Matematiikkaa’ ja ’Mistä sen tietäs’ ovat lauluja elämässä selviytymisestä. ’Vapauslaulu’ lauletaan oravanpyörän uuvuttaman ja viihteen hypnotisoiman zombikansalaisen äänellä. Seksuaalisesta ahdistelusta ja naisen alistamisesta kirjoitettu ’Balladi’ on yhtä paljon akustinen pop- kuin rapbiisi. Onnettoman rakkaustarinan kertova ’Michelle’ paljastaa (vuonna 2002) yllättävän käänteensä jo nimessään. Levyn kappaleista ainoastaan ’Hei mama’ on stereotyyppisen typerä uhoräppi.

Mariskan uraa määrittää se, ettei hän halua kahlita itseään genreen – ei sen enempää räppiin, punkiin kuin mihinkään muuhunkaan. Vuonna 2004 julkaistu Memento Mori oli vielä selkeästi raplevy, mutta Suden hetkellä (2005) Mariska lisäsi soundiinsa popelementtejä. Vuonna 2010 ensimmäisen albuminsa julkaisseen Mariska & Pahat Sudet -bändin iskelmä-, jazz- ja popvaikutteita yhdistellyt soundi ei ollut enää räppiä nähnytkään. Samana vuonna Mariska osallistui Tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailuun.

Matkalla Oheisvasarasta Vain elämää -ohjelmaan ei ole jäänyt epäilystä siitä, etteikö Mariska kokisi olevansa vapaa tekemään mitä huvittaa. Vuonna 2018 hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, lastenrunokokoelman nimeltä Määt ja Muut.

Toisin sanoen palasi kirjastoihin ja levykauppoihin vuonna 2020, kun Lipposen Levy ja Kasetti julkaisi sen uudelleen. Melkein kaksikymmentä vuotta julkaisunsa jälkeen se kuulostaa edelleen raikkaalta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mariska | Facebook
Mariska | Instagram

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa Mariska-albumi Toisin sanoen kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Mariska | Finna.fi

2000–2009

Toisin sanoen | Evidence 2002 • LP-uusintapainos Lipposen Levy ja Kasetti 2020
Memento mori | Evidence 2004
Suden hetki | Evidence 2005

2010-luku

Mariska & Pahat Sudet Mariska & Pahat Sudet | Fried Music/Sony Music/RCA 2010
Kukkurukuu Mariska & Pahat Sudet | Fried Music/Warner Music Finland/WEA 2012
Matador | Capitol Records 2016
Mariska | Johanna Kustannus 2019

2020-luku

Navidadii – arveluttavia joululauluja | Johanna Kustannus 2020

Vain elämää 11
[= Mariska • Herra Ylppö • Arja Koriseva • Jannika B • Ressu Redford • Vesku Jokinen • Stig • Reino Nordin]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 11 – ensimmäinen kattaus • 2CD | Kaiku Recordings 2020
Vain elämää – kausi 11 – toinen kattaus • 2CD | Kaiku Recordings 2020

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Knipi ja menetysten kauneus
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Radiopuhelimet: Saastan kaipuu – ihmisyyden intensiivisin taajuus
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta

Lue lisää Mariskaa | Finna.fi

Määt ja Muut – runoja eläimistä ja ihmisistä Mariska & Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti, 53 sivua | Tammi 2018

Mariskan äänikirja ja e-kirja | Finna.fi

Määt ja Muut – runoja eläimistä ja ihmisistä Mariska & Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti CD | Tammi 2018

Lue lisää Mariskasta | Finna.fi

Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019
Katukulttuuri – nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa  toimittajat Mikko Salasuo & Janne Poikolainen & Pauli Komonen, 316 sivua | Nuorisotutkimusverkosto 2012
Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja  Paleface & Esa Salminen, 503 sivua | Like 2019
Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät  Paleface, 251 sivua | Like 2011
Riimi riimistä – suomalaisen hiphopmusiikin nousu ja uho Jani Mikkonen, 199 sivua | WSOY 2004 
Sanasta sanaan – suomalaisen räpin historia ja tärkeimmät biisit  Juuso Määttänen & Mikko Aaltonen & Mikko-Pekka Heikkinen & Jussi Lehmusvesi & Arttu Seppänen, 159 sivua | HS-Kirjat 2019
Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015 Mervi Vuorela, 604 sivua | Like 2015

Hiphop Suomessa – puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä  Venla Sykäri & Elina Westinen & Inka Rantakallio Dragana Cvetanović & Susanna Välimäki & Kirsikka Ruohonen & Kim Ramstedt & Mikko Mäkelä & Marko Ylitalo & Hanna Yli-Tepsa & Pete Nieminen & Tatu Tuominen & Jussi Sirviö & Antti-Ville Kärjä, 363 sivua | Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 2019

Mariska: Toisin sanoen (2002).
Mariska: Toisin sanoen (2002/2020).

Kari Tapio: Viimeiseen pisaraan – laulajan haave toteutuu

Viimeiseen pisaraan | Edel 2009

Kari Tapio: Viimeiseen pisaraan (2009). ”Jatsiahan minä olisin aina halunnut soittaa”, totesi humppabändi Oikotuulten jäsen Akkaa päälle -komediasarjan kuudennessa jaksossa. Heittoon kiteytyi montakin asiaa, muun muassa yksi takavuosikymmenten artistien suurista harmistuksen aiheista: mikäli mieli keikkailla elääkseen Suomessa, oli pakko esittää tanssimusiikkia. Samalla oli unohdettava se omaa sydäntä lähinnä ollut soundi, jos se oli liian eksoottinen lakeuksien kansan ymmärtää.

Kari Tapiolle (Kari Tapani Jalkanen 1945–2010) sydäntä lähinnä oli Olavi Virran kaltaisten suurten tunteiden tulkkien lisäksi amerikkalainen rock’n’roll ja varsinkin country. Liikaa duurisointuja sisältävä country ei kaikessa haikeudessaankaan puhutellut slaavilaisen melankolian kasvattamaa suomalaisyleisöä, joten oman kantrilevyn tekeminen oli hänelle pitkään tavoittamaton haave. Vasta 2000-luvun suurmenestys avasi pitkän linjan artistille mahdollisuuden laulaa ihan mitä huvittaa. Suuren työvoiton kautta syntyi Viimeiseen pisaraan, jenkan esittämisestä periaatteen vuoksi kieltäytyneen miehen americana-albumi.

Viimeiseen pisaraan -projektin avainhenkilöt olivat tunnetut muusikkoveljekset Olli ja Janne Haavisto. He tilasivat albumille sopivaa materiaalia sopiviksi katsomiltaan lauluntekijöiltä (J. Karjalainen, Timo Kiiskinen, Tuure Kilpeläinen). Tässä vaiheessa Kari Tapion uraa – Viimeiseen pisaraan jäi vuonna 2010 kuolleen artistin toiseksi viimeiseksi albumiksi – biisintekijöille oli jo selvää, kenelle he lauluja kirjoittivat. Biisit sopivat laulajalleen, eli Kari Tapio on levyllä kuin kotonaan.

Haavistot myös pestasivat soittajiksi oikeanlaisia muusikoita. Suomen roots-kuvioiden keskushyökkääjät, viulisti-laulaja Ninni Poijärvi ja kitaristi-laulaja Mika Kuokkanen, tuottivat autenttista soittoa ja laulua. Sen suhteen tärkeässä roolissa olivat myös Olli Haaviston pedal steel ja Petri Hakalan mandoliini. Kaiun käytöstä tunnetusti tarkka Kari Tapio sai luvan totutella kuivempaan, tyyliin sopivaan laulusoundiin. Tyylitajusta saa kiittää myös kitaristi Tommi Viksteniä sekä Janne Haaviston ja Eeva Koivusalon rytmiryhmää.

Suurimman osan levyn kahdestatoista biisistä kirjoitti Timo Kiiskinen, jonka kappaleista erityisesti ’Kenelle kellot soi’ tuo tyylisuunnalle niin ominaiset ikävän ja elämän haurauden tematiikat taitavasti Suomeen. Kokonaisuuden kepeimmistä biiseistä vastaa J. Karjalainen (’Texaco taksi parturi baari’, ’Ennen pelkäsin et meet’), mutta myös kaikkein pysäyttävimmästä laulusta. Kuten Antti Heikkinen kirjassaan Kari Tapio – Elämä toteaa, on ’Sydänpuoli säätä vasten’ Kari Tapion uran henkilökohtaisin biisi.

Maaliskuussa 2009 julkaistu Viimeiseen pisaraan nousi virallisen albumilistan sijalle kolme, mutta muusta myöhemmästä tuotannosta poiketen ei tuonut artistin seinälle uutta kultalevyä. Ehkäpä se oli kaikesta pohjatyöstä huolimatta liian erilainen kasvaakseen suurmenestykseksi Suomessa. Kari Tapion countrylevy on vahva, tyylikäs kokonaisuus, jota voi suositella juurimusiikin ystäville sekä niille, jotka jo epäilevät Kari Tapion olleen muutakin kuin iskelmälaulaja.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kari Tapio | Facebook
J. Jalkanen | artisti- ja ohjelmatoimisto
J. Jalkanen Oy | Facebook

Varaa 'Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi' kirjastosta.
Varaa Viimeiseen pisaraan kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Kari Tapio

1970-luku

Aikapommi Erkki LiikanenKari Tapio | RCA Victor 1975
Nostalgiaa | Scandia 1976
Klabbi | Scandia 1976
Kaipuu | Scandia 1977
Kari Tapio | Scandia 1979

1980-luku

Jää vierellein | Scandia 1981
Olen suomalainen | Scandia 1983
Ovi elämään | Scandia 1984
Osa minusta | Scandia 1986
Elämän viulut | Scandia 1987
Tää kaipuu | Scandia 1988

1990-luku

Aikaan täysikuun | Scandia 1990
Yön tuuli vain | Scandia/Fazer Finnlevy 1992
Sinitaikaa | AXR 1993
Laulaja | AXR 1994
Myrskyn jälkeen | AXR 1995
Meren kuisketta | AXR 1997
Sinut tulen aina muistamaan | AXR 1998
Valoon päin | AXR 1999

2000–2009

Bella Capri | AXR/Edel Records Finland 2000
Konserttilavalla | AXR/Edel Records Finland 2001
Joulun tarina | AXR/Edel Records Finland 2001
Juna kulkee | AXR/Edel Records Finland 2003
Toiset on luotuja kulkemaan | AXR/Edel Records Finland 2004
Paalupaikka | AXR/Edel Records Finland 2005
Kuin taivaisiin | AXR/Edel Records Finland 2007
Kaksi maailmaa | AXR/Edel Records Finland 2008
Viimeiseen pisaraan | Edel Records Finland 2009

2010-luku

Vieras paratiisissa | AXR Music Oy 2010
Sydämeni lyö – 70-vuotisjuhlalevy | AXR/Warner Music Finland 2015

Lue lisää | Finna.fi

Kari Tapio – Elämä Antti Heikkinen | WSOY 2020
Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt – retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin Suonna Kononen & Olli Nurmi, 592 sivua | Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2018
Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni Juha Nikulainen & Pasi Kostiainen, 132 sivua | AXR Music 2011
Kari Tapio – Olen suomalainen Vexi Salmi, 208 sivua | WSOY 2002 Teos 2011.

Antti Heikkisen kirja Kari Tapiosta julkaistiin syyskuussa 2020. Kuva: WSOY.

Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu

Hopeahääpäivä | Pyramid 2003

Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä (2003).Vuonna 2003 Gösta Sundqvistin, Juha Karastien, Niklas Nylundin ja Risto Paanasen liitto oli kestänyt jo neljännesvuosisadan. Siksi he antoivat Leevi And The Leavings -yhtyeensä kuudennentoista albumin nimeksi Hopeahääpäivä. Kuten pitkissä suhteissa usein käy, osapuolten dynamiikka oli ehtinyt hioutua särmättömäksi niin hyvässä kuin pahassakin. Bändin viimeiseksi jääneellä levyllä homma toimi, mutta ei tarjonnut yllätyksiä.

Heti avausraita ’Toiveunta’ tekee selväksi, että Leevin maailmassa kaikki on hyvin. Haikea laulumelodia, jostain määrittelemättömästä syystä pakahduttavalta tuntuva mandoliinisoundi, sanoitukset, joissa unelmat ovat melkein käden ulottuvilla mutta silti tavoittamattomissa, ja sävellykset, joissa kiusallisen tutut elementit sekoittuvat oivaltavasti ja synnyttävät jotakin omaperäistä… Gösta Sundqvist osasi kirjoittaa, ja Leevi And The Leavings oli täydellinen tulkitsija hänen biiseilleen.

Leevi And The Leavingsin kenties merkittävin ja tunnistettavin piirre, Sundqvistin empaattinen kyky lähestyä mitä rumimpia paikkoja koskettavasta kulmasta, on Hopeahääpäivällä ennallaan. Kohtalot ovat moninaisia. ’Janissa’ etsitään lämmintä syliä psykoaktiivisista huumeista ja päädytään vähän turhankin suoraviivaisesti metron alle. ’Lahopää-Liisan’ Mellunmäessä kahvia keittelevällä naisella on tyhjä katse ja päässään side, ja kertojan kohtalo jää miellyttävällä tavalla tulkinnanvaraiseksi. ’Matkalla omiin hautajaisiin’ -biisin päähenkilö on avioerossa yksin jäävä mies, joka pelkää vieraantuvansa lapsistaan. Parisuhdeongelmiin pureutuu myös tuppisuisuutta puiva ’Liikaa sanoja’. True crime -osastoa liippaavan ’Sandyn’ nimihenkilö liftaa väärän auton kyytiin. Laulun nimi ja sanoitus tuovat mieleen Hausjärven hiekkakuoppasurmina tunnetun selvittämättömän sarjamurhatapauksen.

Sundqvistin kansantaiteen roisi puoli pilkahtelee Hopeahääpäivällä vain himmeästi. Se on läsnä lähinnä ’Tulilanka palaa’ -menopalan seksikkäässä surmanajajassa sekä klassiseen kopiokonehuonikohtaukseen huipentuvassa kappaleessa ’Uusi sihteeri’. Hopeahääpäivällä surullisen koomiset hahmot eivät ole yhdestä puusta veistettyjä, mutta heitä yhdistää suuri kaipuu päästä lähelle toista ihmistä.

Gösta Sundqvist kuoli sydänkohtaukseen vain 46-vuotiaana Hopeahääpäivän ilmestymisvuonna. Koska Leevi And The Leavings ilman häntä oli ajatuksenakin mahdoton, Karastie, Nylund ja Paananen lopettivat bändin toiminnan. Näin Hopeahääpäivä jäi arvostetun ja suositun yhtyeen joutsenlauluksi.

Käsite ”joutsenlaulu” tulee ainakin parituhatta vuotta vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan joutsen laulaa kauneimman laulunsa juuri ennen kuolemaansa. Leevi And The Leavings esitti joutsenlaulunsa lähinnä rutinoituneesti. Hopeahääpäivää ei voi millään pitää yhtyeen kuolemattomimpana julkaisuna, mutta eipä toisaalta nolostuttavana notkahduksenakaan. Siinä mielessä Hopeahääpäivä ei ollut hassumpi loppu, joka tuli joka tapauksessa liian varhain.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Leevi And The Leavings | Facebook

Varaa Hopeahääpäivä kirjastosta.

Varaa Hopeahääpäivä kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Leevi And The Leavings | Finna.fi

1980-luku

Suuteleminen kielletty | Black Label Series 1980 • CD-remaster Johanna Kustannus 2004 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Mies joka toi rock ’n’ rollin Suomeen | Black Label Series 1981 • CD-remaster Johanna Kustannus 2004 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Kadonnut laakso | Johanna/Black Label Series 1982 • CD-remaster Johanna Kustannus 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Raha ja rakkaus | Pyramid 1985 • CD-remaster Pyramid 2008 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Perjantai 14. päivä | Pyramid 1986 • CD-remaster Pyramid 2010 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Häntä koipien välissä | Pyramid 1988 • CD-remaster Pyramid 2010 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Musiikkiluokka | Pyramid 1989 • CD-remaster Pyramid 2007 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017

1990-luku

Varasteleva joulupukki | Pyramid 1990 • CD-remaster Pyramid 2010 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Raparperitaivas | Pyramid 1991 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018
Turkmenialainen tyttöystävä | Pyramid 1993 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018
Rakkauden planeetta | Pyramid 1995 • CD-erikoispainos Pyramid 1995, sisältää lisäraitoja • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018
Käärmenäyttely | Pyramid 1996 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018
Kerran elämässä | Pyramid 1998 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018

2000–

Bulebule | Pyramid 2000 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018
Onnen avaimet | Pyramid 2002 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018
Hopeahääpäivä | Pyramid 2003 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018

Muista boksit ja kokoelmat | Finna.fi

1980-luku

Salaiset numerot • 2LP | Kaktus 1986
Unelmia ja toiveita • LP & CD & kasetti | Euros Records 1989

1990-luku

Menestyksen salaisuus • 2LP & CD | Pyramid 1992 • 2LP-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020
Keskiviikko… 40 ensimmäistä hittiä • 2CD | 1998

2000–2009

Torstai… 40 seuraavaa hittiä • 2CD | Pyramid 2001
Stereogramofoni – sinkkuelämää vuosien varrelta • 2CD | Johanna 2001 & 2013
Keskeneräinen sinfonia • CD + DVD | Pyramid 2004
Matkamuistoja – kaikki singlet 1978–2003 • 5CD + DVD + liitekirja | Pyramid/Johanna Kustannus 2008

2010-luku

Johanna-vuodet 1979–1983 • 3CD | Johanna Kustannus 2014
Elämänmenoa 1978–2003 • 3CD + 20-sivuinen tekstiliite | Valitut Palat 2016

Leevi And The Leavings -singleboksi Matkamuistoja julkaistiin vuonna 2008.

Leevi And The Leavings -singleboksi Matkamuistoja julkaistiin vuonna 2008.

Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus

Lue lisää | Finna.fi

Gösta Sundqvist – Leevi And The Leavingsin dynamo  Timo Kalevi Forss, 360 sivua | Into 2017
Cyrano ja hullu koira – Nuoruusvuosia Leevi And The Leavingsin Gösta Sundqvistin kanssa  Juha Partanen, 196 sivua | Mediakasvo 2006
Raparperitaivas  Santtu Luoto, 163 sivua | Johnny Kniga 2004

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 408 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005

Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä (2003).

Nikki Sixx: The Dirt, The Heroin Diaries, This Is Gonna Hurt – traagisen tapauksen kasvutarina

Törkytehdas | Heroiinipäiväkirjat | This Is Gonna Hurt

Nikki Sixx & Ian Gittins: Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star (2007).Kun on ruumiillistanut kaikki tukkahevigenren kliseet, on hankalaa tulla otetuksi vakavasti Los Angelesin (se on mielentila) ulkopuolella. Se ei ole estänyt Mötley Crüen basistia ja biisintekijää Nikki Sixxiä yrittämästä. Vaikuttaa jopa siltä, että hänen kohdallaan kyse ei ole pelkästään laajemman tunnustuksen etsimisestä. Ihminen näyttää kasvaneen.

Sixx (s. 1958) näyttää yllättävän paljon nuorelta itseltään, mutta muuten miestä ei tahdo tunnistaa, siinä määrin on tulokulma elämään muuttunut sitten rappioromanttisen 1980-luvun. Sixxillä on takanaan vuosikymmeniä raitista elämää ja perheessään useita lapsia, ja sosiaalisen median perusteella hän vaikuttaa olevan kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista. Eikä siinä kaikki; Sixx on myös halukas nostamaan esille sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia, kuten syrjäytymistä, suvaitsemattomuutta ja huumeidenkäyttöä.

Muutos vaikuttaa valtavalta, ja Sixxin kirjat vielä alleviivaavat sitä. Se on rokkitähden kannalta ihanteellista: kertomalla vanhoista pahoista ajoista Sixx voi edelleen napsia uskottavuuspisteitä ja ratsastaa hurjalla maineellaan, mutta samalla hän todistaa olevansa täysijärkinen ja tasapainoinen ihminen, joka hallitsee elämisen taidon.

Kun The Dirt sovitettiin elokuvaksi, soundtrack koostettiin luonnollisestikin Mötley Crüen biiseistä.

Sixxin ensimmäiseksi kirjaksi luettakoon Neil Straussin kirjoittama värikäs bändihistoriikki The Dirt – Törkytehdas, sillä se pelasti Mötley Crüen. Voi hyvin olla, että ilman näitä ”maailman pahamaineisimman rockbändin tunnustuksia” Sixxin remmi ei olisi popkulttuurin kartalla niin näkyvästi kuin se nyt on. The Dirt myös paljasti sen Nikki Sixx -hahmon, jonka maailma on oppinut tuntemaan; aikapommin, joka turrutti traumojaan kovilla huumeilla ja paukutti tunnelukkoja nyrkein. The Dirt on viihdyttävä teos, jonka surullisimmat kohdat koskettavat, mutta kuitenkin vain fiktion tavalla. Niiden ei osaa ajatella tapahtuneen oikeille, eläville ihmisille.

Brittijournalisti Ian Gittinsin kanssa koostettu Heroin Diaries – Heroiinipäiväkirja on toista maata. Joulusta 1986 jouluun 1987 kulkeva teos kertoo narkomaanin arjesta, joka pyörii ympyrää kuin nälkäinen kala koukun ympärillä. Siinä ei ole mitään romanttista, hauskaa tai edes varsinaisesti kiinnostavaa, mutta Heroiinipäiväkirja kuitenkin viihdyttää. Sen se tekee niin kuin William S. Burroughsin esikoisteos Nisti: se päästää lukijat kurkistamaan maailmaan, jonne muuten ei ole mitään asiaa. Ja millaista siellä onkaan – ankeaa, tylsää ja yksinäistä. Kaikkein häkellyttävintä on, miten vähän asiat olivat sitä miltä näyttivät. Kun Sixxillä näytti menevän huikean hyvin, hänen asiansa eivät olisi voineet olla yhtään kehnommin. Voi olla, että Heroiinipäiväkirja on ollut tärkeä vertaistukiteos samanlaisista ongelmista kärsiville. Sixxin itsensä mukaan näin onkin.

Nikki Sixxin toinen yhtye Sixx:A.M. perustettiin alun perin tekemään musiikkia The Heroin Diariesin oheen:

Kolmas kirja This Is Gonna Hurt – Music, Photography And Life Through The Distorted Lens Of Nikki Sixx, suomennettuna Nikki Sixxin maailma, on yhtä täynnä toivoa kuin Heroin Diaries on toivottomuutta. Aivan kuten Heroin Diariesillakin, myös This Is Gonna Hurtilla on yhteys Sixx:A.M:iin: se on yhtyeen toisen albumin nimikaima. This Is Gonna Hurtin erityispiirre on se, että siinä Sixx esittäytyy valokuvaajana. Kuvaamisesta on tullut hänelle henkilökohtaisesti tärkeä itseilmaisun ja dokumentoinnin tapa. Hän kuvaa mielellään ihmisiä, joille elämän nurja puoli on tullut tutuksi.

Tavallaan kaikki Sixxin kirjat kertovat saman tarinan hyljeksitystä pojasta, jonka sisäiset demonit olivat niin vahvoja, että veivät häneltä hengen (hän kuoli heroiinin yliannostukseen, mutta hänet saatiin elvytettyä). Sixx kirjoittaa elämästään yhä uudelleen kuin pakottaakseen sen kohtalotoveriensa kuuluville tai kuin yrittääkseen itse ymmärtää, miksi niin tapahtui, kuinka kaikki saattoi kuitenkin lopulta muuttua hyväksi, ja kuinka tämä kaikki saattoi sattua kaikista maailman traagisista tapauksista juuri hänelle. Hän tuntee suurta empatiaa elämän kovaonnisia kohtaa ja tuntuu ymmärtävän, että huonolla tuurilla kaikki se olisi voinut koitua hänen omaksi kohtalokseen.

Loppu hyvin, elämä hyvin: nuoren Nikkin kaltaisissa hahmoissa on oma epärealistinen viehätyksensä, mutta jos kliseekimpun henkinen kehitys pysähtyy, jälki on pelkästään surullista. Kuusikymppisen selviytyjä-Sixxin onnellisuudessa on iloitsemisen aihetta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Nikki Sixx | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Nikki Sixxin diskografia

Mötley Crüen studioalbumit

Too Fast For Love | Leathür Records 1981 | Elektra 1982
Shout At The Devil | Elektra 1983
Theatre Of Pain | Elektra 1985
Girls, Girls, Girls | Elektra 1987
Dr. Feelgood | Elektra 1989
Mötley Crüe | Elektra/Mötley Records 1994
Generation Swine | Elektra/Mötley Records 1997)
New Tattoo | Mötley Records 2000
Saints Of Los Angeles | Mötley Records 2008

58

Diet For A New America | 2000

Brides Of Destruction | Finna.fi

Here Comes The Brides | 2002

Sixx:A.M.

The Heroin Diaries Soundtrack | 2007
This Is Gonna Hurt | 2011
Modern Vintage | 2014
Prayers For The Damned • vol. 1 | 2016
Prayers For The Blessed • vol. 2 | 2016

Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä

Lue lisää Nikki Sixxistä ja Mötley Crüesta | Finna.fi

Mötley Crüe – Törkytehdas  Tommy Lee & Mick Mars & Vince Neil & Nikki Sixx & Neil Strauss & kääntäjä Sami Kärkkäinen, 480 sivua | Like 2007
Heroiinipäiväkirja  Nikki Sixx & Ian Gittins & kääntäjä Yasir Gaily, 431 sivua | Like 2008 • Like 2011
Heroiinipäiväkirja – kymmenvuotisjuhlapainos  Nikki Sixx & Ian Gittins & kääntäjät Yasir Gaily & Ari Väntänen, 439 sivua | Like 2018
Nikki Sixxin maailma  Nikki Sixx & kääntäjä Miki Peltola, 213 sivua | Like 2012

Läs mera om Nikki Sixx och Mötley Crüe | Finna.fi

Mötley Crüe – The dirt • bekännelser från världens mest ökända rockband  Mötley Crüe med Neil Strauss & översättare Niclas Nilsson, 568 sidor | Modernista 2006 • Pocketförlaget 2010
The Heroin Diaries – spillror ur ett rockstjärneliv  Nikki Sixx med Ian Gittins & översättare Erik Thompson, 413 sidor | BTM Books 2008 • Pocketförlaget 2009

Read more about Nikki Sixx and Mötley Crüe | Finna.fi

Mötley Crüe – The Dirt  Tommy Lee & Mick Mars & Vince Neil & Nikki Sixx & Neil Strauss, 431 sivua | Harper Collins 2001
The Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star  Nikki Sixx & Ian Gittins, 413 sivua | Simon & Schuster 2007
This Is Gonna Hurt – Music, Photography, And Life Through the Distorted Lens Of Nikki Sixx  Nikki Sixx, 209 sivua | William Morrow 2011

Mötley Crew: The Dirt – Soundtrack (2019).

Nikki Sixx & Ian Gittins: The Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star (2007). Kansi.

Nikki Sixx & Ian Gittins: The Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star (2007).

Nikki Sixx: This Is Gonna Hurt – Music, Photography And Life Through The Lens Of Nikki Sixx (2011).

Nikki Sixx: This Is Gonna Hurt – Music, Photography And Life Through The Lens Of Nikki Sixx (2011).

The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän

Warpaint | Silver Arrow 2008

Vuonna 1990 Shake Your Moneymaker -debyyttinsä julkaissut The Black Crowes oli vanha juttu retropaketissa. Useiden aikuisten kuultiinkin ihmettelevän, mitä varten sen bluesrockia oikein pitäisi kuunnella, kun The Facesia, The Rolling Stonesia ja Humble Pieta oli jo kuunneltu. Mutta meille 90-luvun taitteen teineille, jotka synnyimme Rod Stewartin parasta ennen -päiväyksen jälkeen, The Black Crowes edusti jotakin raikasta. Se kuulosti erilaiselta kuin aikakauden muuta rokkibändit. Tilauksesta todisti jo sekin, että Shake Your Moneymakeria myytiin monta miljoonaa.

Robinsonin veljesten – laulaja Chris ja kitaristi Rich – Georgian Mariettassa vuonna 1984 perustama bändi vaihteli kokoonpanoaan niin taajaan, että jäsenille jouduttiin sittemmin perustamaan oma Wikipedia-sivu. Se ei kuitenkaan hidastanut tahtia; määrätietoisesti edennyt yhtye julkaisi studioalbumin parin vuoden välein koko yhdeksänkymmentäluvun ajan. Se ei ollut vähäinen saavutus ajatellen sitä, miten kaukana yhdeksänkymmentäluvun hengestä nuo möyhyveikot ja revivalistit operoivat. Mutta toisaalta, toisinajattelijoille on aina paikkansa.

Tällä vuosituhannella tahti muuttui, ja Lionsin (2001) tehtyään The Black Crowes jäi pitkälle levytystauolle.

The Black Crowesin seitsemäs albumi ilmestyi seitsemän vuotta Lionsin jälkeen. Jo Warpaintin (2008) avausbiisi ’Goodbye Daughters Of The Revolution’ lunasti promoporukan lupaukset vahvasta paluusta. Välivuodet olivat selkeyttäneet kuvaa siitä, mihin ryhmä oli matkalla. Vaikka vaikutteet olivat samat kuin ensialbumilla, musiikki kuulosti paljon syvemmältä, karheammalta, luonteikkaammalta ja sielukkaammalta. Oli osuvaa, että Warpaint äänitettiin syrjäisessä Allaire-studiossa Catskills-vuoristossa, americanan ytimessä. Soundi oli tietenkin lähtöisin bändistä eikä äänityspaikasta, mutta ainakin Rich Robinsonin mukaan harmoninen ja häiriötön miljöö vaikutti Warpaintiin.

Vaikka kitaristi Luther Dickinson ja kosketinsoittaja Adam McDougall olivat tekemässä ensimmäistä Crowes-levyään, basisti Sven Pipien oli ollut bändissä jo kymmenen vuotta ja rumpali Steve Gorman 80-luvulta saakka, joten Robinsonin poikien pakka oli hyvin kasassa. Ehkä siksi Warpaint kuulostaa sellaisen bändin levyltä, jonka soittajat eivät pelkästään soita samaa biisiä vaan elävät sitä, tuntevat sen tunteen, jonka kappale tahtoo välittää. Minkäänlaisena yllätyksenä ei tule se, että Warpaintin biisit äänitettiin studiossa tai sen pihamaalla livenä, mahdollisimman vähin jälkiäänityksin. Joskus se onnistui yhdellä otolla.

The Black Crowesia oli odotettu: Bändin uuden, oman levymerkin Silver Arrown ja Megaforcen kautta julkaistu paluulevy nousi Billboardin listalla viidenneksi. Levyjä ei myyty enää määrällisesti entiseen tahtiin, mutta Warpaintin listasijoitus Yhdysvalloissa oli bändin uran toiseksi paras (kakkosalbumi The Southern Harmony And Musical Companion meni listaykköseksi).

Musiikki on kantanut paljon paluuinnostusta pidemmälle – Warpaint kestää hurjan määrän kuuntelukertoja. Lempeästi keinahteleva ’Locust Street’, rähjääntyneen toiveikas ’There’s Gold In Them Hills’, rujo ’Evergreen’, rehvakas ’Wounded Bird’, tömisevä ’God’s Got It…’ Jollain tapaa The Black Crowes tuntui palanneen elämän suurten, simppelien totuuksien äärelle.

Sellaisten kuin Warpaintin kansiinkin on kirjattu: War is wrong. Stop the war.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Black Crowes | kotisivu
The Black Crowes | Facebook
The Black Crowes | Instagram
The Black Crowes | Twitter

Hae The Black Crowesin 'Warpaint' kirjastosta.

Warpaint puuttuu Spotifysta (tilanne 5/2020). Varaa Warpaint kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
The Black Crowes

1990-luku

Shake Your Money Maker | Def American Recordings 1990
The Southern Harmony And Musical Companion | Def American Recordings 1992
Amorica. | American Recordings 1994
Three Snakes And One Charm | American Recordings 1996
By Your Side | American Recordings 1999

2000–2009

Lions | V2 2001
The Lost Crowes | American Recordings 2006
Warpaint | Silver Arrow Records 2008
Before The Frost…Until The Freeze | Silver Arrow Records 2009

Livelevyjä | Finna.fi
The Black Crowes

Live At The Greek  Jimmy Page & The Black Crowes | 2000
Live | V2 2002
Freak ’n’ Roll…Into The Fog – The Black Crowes, All Join Hands, The Fillmore, San Francisco | 2006
Warpaint Live | 2009
Wiser For The Time | 2013

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa

Lue lisää | Finna.fi

The Black Crowes  Martin Black, 64 sivua | Omnibus Press 1993
Hard To Handle – The Life And Death Of The Black Crowes – A Memoir  Steve Gorman & Steven Hyden, 345 sivua | Da Capo Press 2019

Warpaint
Chris Robinson – laulu, huuliharppu, lyömäsoittimet
Rich Robinson – kitara, Luther Dickinson, mandoliini
Steve Gorman – rummut
Adam MacDougall – koskettimet
Sven Pipien – bassokitara
Tuottaja: Paul Stacey

The Black Crowes: Warpaint (2008).