Kari Tapio: Viimeiseen pisaraan – laulajan haave toteutuu

24.9.2020 | Kirjoittaja: Ari Väntänen

Viimeiseen pisaraan | Edel 2009

”Jatsiahan minä olisin aina halunnut soittaa”, totesi humppabändi Oikotuulten jäsen Akkaa päälle -komediasarjan kuudennessa jaksossa. Heittoon kiteytyi montakin asiaa, muun muassa yksi takavuosikymmenten artistien suurista harmistuksen aiheista: mikäli mieli keikkailla elääkseen Suomessa, oli pakko esittää tanssimusiikkia. Samalla oli unohdettava se omaa sydäntä lähinnä ollut soundi, jos se oli liian eksoottinen lakeuksien kansan ymmärtää.

Kari Tapiolle (Kari Tapani Jalkanen 1945–2010) sydäntä lähinnä oli Olavi Virran kaltaisten suurten tunteiden tulkkien lisäksi amerikkalainen rock’n’roll ja varsinkin country. Liikaa duurisointuja sisältävä country ei kaikessa haikeudessaankaan puhutellut slaavilaisen melankolian kasvattamaa suomalaisyleisöä, joten oman kantrilevyn tekeminen oli hänelle pitkään tavoittamaton haave. Vasta 2000-luvun suurmenestys avasi pitkän linjan artistille mahdollisuuden laulaa ihan mitä huvittaa. Suuren työvoiton kautta syntyi Viimeiseen pisaraan, jenkan esittämisestä periaatteen vuoksi kieltäytyneen miehen americana-albumi.

Viimeiseen pisaraan -projektin avainhenkilöt olivat tunnetut muusikkoveljekset Olli ja Janne Haavisto. He tilasivat albumille sopivaa materiaalia sopiviksi katsomiltaan lauluntekijöiltä (J. Karjalainen, Timo Kiiskinen, Tuure Kilpeläinen). Tässä vaiheessa Kari Tapion uraa – Viimeiseen pisaraan jäi vuonna 2010 kuolleen artistin toiseksi viimeiseksi albumiksi – biisintekijöille oli jo selvää, kenelle he lauluja kirjoittivat. Biisit sopivat laulajalleen, eli Kari Tapio on levyllä kuin kotonaan.

Haavistot myös pestasivat soittajiksi oikeanlaisia muusikoita. Suomen roots-kuvioiden keskushyökkääjät, viulisti-laulaja Ninni Poijärvi ja kitaristi-laulaja Mika Kuokkanen, tuottivat autenttista soittoa ja laulua. Sen suhteen tärkeässä roolissa olivat myös Olli Haaviston pedal steel ja Petri Hakalan mandoliini. Kaiun käytöstä tunnetusti tarkka Kari Tapio sai luvan totutella kuivempaan, tyyliin sopivaan laulusoundiin. Tyylitajusta saa kiittää myös kitaristi Tommi Viksteniä sekä Janne Haaviston ja Eeva Koivusalon rytmiryhmää.

Suurimman osan levyn kahdestatoista biisistä kirjoitti Timo Kiiskinen, jonka kappaleista erityisesti ’Kenelle kellot soi’ tuo tyylisuunnalle niin ominaiset ikävän ja elämän haurauden tematiikat taitavasti Suomeen. Kokonaisuuden kepeimmistä biiseistä vastaa J. Karjalainen (’Texaco taksi parturi baari’, ’Ennen pelkäsin et meet’), mutta myös kaikkein pysäyttävimmästä laulusta. Kuten Antti Heikkinen kirjassaan Kari Tapio – Elämä toteaa, on ’Sydänpuoli säätä vasten’ Kari Tapion uran henkilökohtaisin biisi.

Maaliskuussa 2009 julkaistu Viimeiseen pisaraan nousi virallisen albumilistan sijalle kolme, mutta muusta myöhemmästä tuotannosta poiketen ei tuonut artistin seinälle uutta kultalevyä. Ehkäpä se oli kaikesta pohjatyöstä huolimatta liian erilainen kasvaakseen suurmenestykseksi Suomessa. Kari Tapion countrylevy on vahva, tyylikäs kokonaisuus, jota voi suositella juurimusiikin ystäville sekä niille, jotka jo epäilevät Kari Tapion olleen muutakin kuin iskelmälaulaja.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kari Tapio | Facebook
J. Jalkanen | artisti- ja ohjelmatoimisto
J. Jalkanen Oy | Facebook

Varaa 'Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi' kirjastosta. — Varaa *Viimeiseen pisaraan* kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.
Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Kari Tapio

1970-luku

1980-luku

1990-luku

2000–2009

Bella Capri | AXR/Edel Records Finland 2000
Konserttilavalla | AXR/Edel Records Finland 2001
Joulun tarina | AXR/Edel Records Finland 2001
Juna kulkee | AXR/Edel Records Finland 2003
Toiset on luotuja kulkemaan | AXR/Edel Records Finland 2004
Paalupaikka | AXR/Edel Records Finland 2005
Kuin taivaisiin | AXR/Edel Records Finland 2007
Kaksi maailmaa | AXR/Edel Records Finland 2008
Viimeiseen pisaraan | Edel Records Finland 2009

2010-luku

Vieras paratiisissa | AXR Music Oy 2010
Sydämeni lyö – 70-vuotisjuhlalevy | AXR/Warner Music Finland 2015

Lue lisää | Finna.fi

Kari Tapio – Elämä Antti Heikkinen | WSOY 2020
Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt – retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin Suonna Kononen & Olli Nurmi, 592 sivua | Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2018
Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni Juha Nikulainen & Pasi Kostiainen, 132 sivua | AXR Music 2011
Kari Tapio – Olen suomalainen Vexi Salmi, 208 sivua | WSOY 2002 Teos 2011.

**Antti Heikkisen** kirja Kari Tapiosta julkaistiin syyskuussa 2020. Kuva: WSOY.

**Kari Tapio**: *Viimeiseen pisaraan* (2009).

Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu

11.6.2020 | Kirjoittaja: Ari Väntänen

Hopeahääpäivä | Pyramid 2003

Vuonna 2003 Gösta Sundqvistin, Juha Karastien, Niklas Nylundin ja Risto Paanasen liitto oli kestänyt jo neljännesvuosisadan. Siksi he antoivat Leevi And The Leavings -yhtyeensä kuudennentoista albumin nimeksi Hopeahääpäivä. Kuten pitkissä suhteissa usein käy, osapuolten dynamiikka oli ehtinyt hioutua särmättömäksi niin hyvässä kuin pahassakin. Bändin viimeiseksi jääneellä levyllä homma toimi, mutta ei tarjonnut yllätyksiä.

Heti avausraita ’Toiveunta’ tekee selväksi, että Leevin maailmassa kaikki on hyvin. Haikea laulumelodia, jostain määrittelemättömästä syystä pakahduttavalta tuntuva mandoliinisoundi, sanoitukset, joissa unelmat ovat melkein käden ulottuvilla mutta silti tavoittamattomissa, ja sävellykset, joissa kiusallisen tutut elementit sekoittuvat oivaltavasti ja synnyttävät jotakin omaperäistä… Gösta Sundqvist osasi kirjoittaa, ja Leevi And The Leavings oli täydellinen tulkitsija hänen biiseilleen.

Leevi And The Leavingsin kenties merkittävin ja tunnistettavin piirre, Sundqvistin empaattinen kyky lähestyä mitä rumimpia paikkoja koskettavasta kulmasta, on Hopeahääpäivällä ennallaan. Kohtalot ovat moninaisia. ’Janissa’ etsitään lämmintä syliä psykoaktiivisista huumeista ja päädytään vähän turhankin suoraviivaisesti metron alle. ’Lahopää-Liisan’ Mellunmäessä kahvia keittelevällä naisella on tyhjä katse ja päässään side, ja kertojan kohtalo jää miellyttävällä tavalla tulkinnanvaraiseksi. ’Matkalla omiin hautajaisiin’ -biisin päähenkilö on avioerossa yksin jäävä mies, joka pelkää vieraantuvansa lapsistaan. Parisuhdeongelmiin pureutuu myös tuppisuisuutta puiva ’Liikaa sanoja’. True crime -osastoa liippaavan ’Sandyn’ nimihenkilö liftaa väärän auton kyytiin. Laulun nimi ja sanoitus tuovat mieleen Hausjärven hiekkakuoppasurmina tunnetun selvittämättömän sarjamurhatapauksen.

Sundqvistin kansantaiteen roisi puoli pilkahtelee Hopeahääpäivällä vain himmeästi. Se on läsnä lähinnä ’Tulilanka palaa’ -menopalan seksikkäässä surmanajajassa sekä klassiseen kopiokonehuonikohtaukseen huipentuvassa kappaleessa ’Uusi sihteeri’. Hopeahääpäivällä surullisen koomiset hahmot eivät ole yhdestä puusta veistettyjä, mutta heitä yhdistää suuri kaipuu päästä lähelle toista ihmistä.

Gösta Sundqvist kuoli sydänkohtaukseen vain 46-vuotiaana Hopeahääpäivän ilmestymisvuonna. Koska Leevi And The Leavings ilman häntä oli ajatuksenakin mahdoton, Karastie, Nylund ja Paananen lopettivat bändin toiminnan. Näin Hopeahääpäivä jäi arvostetun ja suositun yhtyeen joutsenlauluksi.

Käsite ”joutsenlaulu” tulee ainakin parituhatta vuotta vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan joutsen laulaa kauneimman laulunsa juuri ennen kuolemaansa. Leevi And The Leavings esitti joutsenlaulunsa lähinnä rutinoituneesti. Hopeahääpäivää ei voi millään pitää yhtyeen kuolemattomimpana julkaisuna, mutta eipä toisaalta nolostuttavana notkahduksenakaan. Siinä mielessä Hopeahääpäivä ei ollut hassumpi loppu, joka tuli joka tapauksessa liian varhain.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Leevi And The Leavings | Facebook

Varaa Hopeahääpäivä kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.