Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille

Scandinavian Music Group: Näin minä vihellän matkallani (2009).Kun Ultra Bra hajosi vuonna 2001, oli selvää, että monista suosikkiyhtyeen jäsenistä kuultaisiin piankin. Jo alkuvuodesta 2002 levyrintamalle marssivatkin niin sooloartisti Kerkko Koskinen kuin virkamiesmäisesti nimetty Scandinavian Music Group, jossa vaikutti aluksi neljäkin UB-jäsentä: laulaja Terhi Kokkonen, kitaristi Joel Melasniemi, basisti Tommi Saarikivi ja rumpali Antti Lehtinen

Scandinavian Music Groupin tuotantoa 2002–2015. Kuva: Tuomas Pelttari
Scandinavian Music Groupin albumituotantoa 2002–2015. Kuva: Tuomas Pelttari

Näin SMG:hen siis siirtyi Ultra Bran rockbändiydin. Mutta koska elettiin 2000-luvun alkua, toimi valtavirtahakuinen rockbändi viitekehyksessä, jossa soundi oli riehakkaan sijaan puhtaaksi puleerattu ja digitaalisesti viilattu siihen mittaan, että aikakauden suosittu iskusana ”kovalevyrock” saatettiin ottaa käyttöön. 

Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa (2002).Suomessa SMG oikeastaan ruumiillisti tämän tyylisuunnan keväällä 2002 listaykköseksi yltäneellä Onnelliset kohtaa -debyytillään. Mutta joidenkin kappaleiden raskassoutuinen poljento saattoi peittää alleen sen tosiseikan, että Terhi Kokkosen ja Joel Melasniemen kappaleissa oli jo tässä vaiheessa kuultavissa paljon silkkaa folkia. Esimerkiksi levyn kakkossingle ’Tällaisena kesäyönä’ on ytimeltään iskelmällisen kepeä haikailuhelmi.

Voi myös havaita Kokkosen löytäneen itsestään soololaulajan, jonka tulkinta ja äänenväri sopivat juuri tällaisiin teoksiin. Hän ei ole Suomen lämpimin vokalisti, mutta hänen tulkinnoissaan on etäisyyden kautta syntyvää emootiota, mikä on oikeastaan poplaulajalle lajeista vaikeimpia. 

Scandinavian Music Group: Nimikirjaimet (2004).Luontevaa jatkoa debyytille on Nimikirjaimet (2004), jolla Saarikiven korvasi basistina Anssi Växby. Kappalemateriaali on ehkä esikoista vahvempaakin ja tunnelmat valoisampia esimerkiksi keikkaelämäaiheisella ’100 km Ouluun’ -singlellä tai kauniilla herkistelyraidoilla ’Talvipuutarhaan’ ja ’Onnellinen nainen’. Kakkosalbumilla SMG:n soundi alkaa saada monipuolisempia sävyjä ja nuoruusnostalginen ’Helsinkiin’ on hyvä esimerkki Kokkosen ja Melasniemen löytyvistä vahvuuksista lauluntekijöinä. 

Listasijalle 11 jäänyt Nimikirjaimet merkitsi yhtyeen suosiolle silti loivaa laskusuhdannetta. SMG eli murrosvaihetta eikä sen alkuperäinen moderni rocksoundi enää olisi kuulostanut yhtä ajantasaiselta. Hölmö rakkaus, ylpeä sydän -albumilla (2006) bändi lisäsi akustisten sävyjen osuutta muuttamatta konseptiaan vielä radikaalisti. Ehkä vähittäistä muutosta voi kuvata toteamalla, että viimeistään nyt kitarat enemmän helisivät kuin surisivat. 

Scandinavian Music Group: Hölmö rakkaus ylpeä sydän (2006).Temaattisella tasolla kolmoslevyllä kuuluu ihmissuhdeaiheiden ja kaupunkikuvien rinnalla yhä selvemmin urbaani kaipuu luontoon. Hienosti minieepokseksi kehitelty ’Solmu’ kuvastaa tätä, niin tietysti myös levyn single ’Hölmö rakkaus’, josta tuli yksi SMG:n suosituimmista kappaleista ja bändin uralla todellinen avainteos. Euforisen romanttinen kesärakkausbiisi soi paljon radiossa, ja oikeastaan vasta tämän biisin ja levyn myötä SMG alkoi kartuttaa todellista omaa fanikuntaa, joka saattoi olla ihan eri porukkaa ja nuorempaakin kuin Ultra Brasta aikanaan tykänneet. 

Yhtyeen uran todellinen täyskäännös tapahtui kuitenkin vasta Hölmön rakkauden jälkeen. Se lisäsi ensin keikkakokoonpanoonsa, sitten varsinaisiksi jäseniksi kakkoskitaristi Kyösti Salokorven, pedal steel -kitaristi Miikka Paatelaisen ja toiseksi laulajaksi Terhin siskon Pauliina Kokkosen.

Scandinavian Music Group: Missä olet Laila? (2007).Bändin lauluntekijät olivat innostuneet amerikkalaismallisesta folk-musiikista, ja vaikka Missä olet Laila? (2007) ilmestyi vain puolitoista vuotta Hölmön rakkauden jälkeen, olivat uustraditionalistiset sovitukset kovin erilaisia kuin mikään SMG:n sitä ennen julkaisema. Banjo ja pedal steel hallitsevat kuulokuvaa kautta linjan, joskin yhteys aiempaan tuotantoon löytyy laulumelodioiden ja Terhi Kokkosen sanoitusten kautta. SMG:n ei voi sanoa ryhtyneen larppaamaan folkmusiikkia; yhtye tyytyi viisaasti käyttämään uudenlaisia aineksia yhä syventyvän ja jalostuvan laulunkirjoituksensa viitekehyksenä. 

Joka tapauksessa tällaista ilmaisua ei ollut aiemmin yritetty tuoda Suomessa valtavirtaan, ja radiosuosiota SMG:n oli uusilla lauluillaan vaikea saavuttaa. Yhtyeen yleisö sen sijaan mukautui folk-tyyliin vaivatta ja kultalevyputki jatkui. Myös arvostelut olivat bändin kiittävimpiä siihen asti. Suosikkikappaleiksi nousivat ainakin surumielinen ’Lopulta olemme kuitenkin yksin’ ja singlebiisi ’Vieläkö soitan banjoa?’, jonka eksän kohtaamisesta kertova teksti on resonoinut niin, että kesällä 2021 Helsingin Sanomien lukijat äänestivät sen kuuden parhaan 2000-luvun suomalaisen laulunsanoituksen joukkoon. 

Scandinavian Music Group: "Palatkaa Pariisiin!" (2009). Kuva: Tuomas PelttariKahden seuraavan levyn ajaksi Scandinavian Music Group näytti löytäneen pysyvämmän linjan. Palatkaa Pariisiin! (2009) ja Manner (2011) veivät folkpop-vaikutteita lähinnä pidemmälle. Kriitikoiden silmissä bändin tyylinvaihdoksen uutuudenviehätys alkoi haalistua, ja esimerkiksi Oskari Onninen käytti Nuorgam-verkkomediassa Mannerta arvostellessaan paljon palstatilaa kuittaillakseen Kokkosen tekstien sää- ja luontosanastosta. Levyt myivät kuitenkin kultaa ja ylsivät listan kärkisijoille. Menestys oli myös niiden välissä ilmestynyt kokoelma Näin minä vihellän matkallani, joka suhtautui bändin menneisyyteen hieman revisionistisesti: kahdelta ensimmäiseltä levyltä on sille kelpuutettu vain kaksi biisiä, nekin uudestaan akustisemmiksi sovitettuina. 

Palatkaa Pariisiin! ja Manner ovat tasalaatuisia levyjä, joista on helppo nauttia, jos bändin yleissoundi viehättää. Joukosta erottuu nippu todellisia helmiä, kuten ’Vieläkö soitan banjoa?’ -biisin tunnelmia jatkava ’Casablanca’ tai haikeasti laukkaava ’Liian laiha rakkaani’.

Folk-trilogian jälkeen oli kuitenkin taas linjanmuutoksen aika. Tätä markkeerasi myös SMG:n pisin levytystauko ennen vuoden 2014 alussa ilmestynyttä Terminal 2 -albumia. Temaattiseksi kokonaisuudeksi rakennettu levy irroittautuu ”luomusoundista”, mutta käyttää syntikoita ja kaikua varhaisia albumeita ajattomamman ja isomman soundin synnyttämiseen. Apea, luovuttanut pohjavire leimaa kappaleita, joissa puidaan niin yksityisiä kuin yleisiä umpikujia jopa melko apokalyptisten tunnelmien merkeissä. 

Terminal 2 on monessa suhteessa täydellinen ja täsmällinen soundtrack 2010-luvun länsimaailman yleiselle mielentilalle. Subjektiivisen käsitykseni mukaan se on ilman muuta parhaita kotimaisia levyjä viimeiseen kymmeneen vuoteen ja on myös osoittautunut aikaa kestäväksi. Levy saikin vaihteeksi hyvät arvostelut ja kävi myös listaykkösenä, mutta siitä tuli kuitenkin ensimmäinen SMG-albumi, joka ei ole ylittänyt kultarajaa. Syytä on musiikinkulutuksen muutoksissa, mutta epäilemättä Terminal 2 myös oli hankala levy sille indien ja valtavirran välimaastoon identifioituvalle, keskimäärin aika nuorelle kuulijakunnalle, joka yhtyeelle oli vakiintunut.

SMG pääsi esittämään albumin tiimoilta teemakeikan Flow-festivaaleille, mutta kokonaisuutena se ei kuitenkaan saanut aivan sitä huomiota, jonka olisi ansainnut niin kunnianhimoisilla kappaleilla kuin vaikkapa ’Las Vegasin raunioilla’. 

Yllättävän pian edeltäjänsä jälkeen ilmestyi syksyllä 2015 Baabel, joka sai aika vaisun vastaanoton ja oli helppo kuitata Terminal 2:n jälkeen välityöksi. Ensimmäisenä SMG-albumina sitten vuoden 2004 se jäi top kympin ulkopuolelle, eivätkä arvostelutkaan nyt olleet haltioituneita. Baabel ei ole huono levy, mutta se tuntuu toteutuksensa puolesta edeltäjänsä jälkikirjoitukselta ilman vastaavaa temaattista koherenssia tai syvälle tunkeutuvaa sanottavaa. Yhdeksän biisin ja 35 minuutin mittakin tuntuu vähän siltä kuin jotakin olisi jäänyt kesken. 

Parasta uusimman inkarnaationsa osaamista SMG kuitenkin esittelee ainakin koukuttavalla ’Jos olen rehellinen’ -huippukohdalla. 

Kuusi vuotta Baabelin jälkeen yhdeksättä Scandinavian Music Group -albumia odotellaan yhä, vaikkei mitään virallista ilmoitusta lopettamisesta tai edes tauolle jättäytymisestä olla saatu. Vuonna 2018 ilmestyi tosin single ’Mua ei saa muuttumaan’. 

Terhi Kokkonen debytoi vuonna 2020 kirjailijana hyvät arvostelut ja mediahuomiota saaneella Rajamaa-teoksella, jota on luonnehdittu vahvatunnelmaiseksi psykologiseksi romaaniksi. 

Yksittäisiä SMG-kappaleita löytyy studioalbumien lisäksi eri esittäjien koosteilta Melkein vieraissa – nimemme on Dingo, Syvissä vesissä ja Ipanapa 3. Vielä voi mainita vuonna 2003 julkaistun irtosinglen ’Letitä tukkani’. 

Niko Peltonen

Levyhyllyt
Scandinavian Music Group | Finna.fi

2000–2009

Onnelliset kohtaa • CD | BMG Finland/Terrier Records 2002
Nimikirjaimet • CD | BMG Finland/RCA/Cortison Records 2004
Hölmö rakkaus ylpeä sydän • CD | BMG Finland/RCA/Cortison Records 2006
Missä olet Laila? • CD+DVD • CD | Sony BMG Finland/RCA/Cortison Records 2007
”Palatkaa Pariisiin!” • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2009

2010-luku

Manner • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2011
Terminal 2 • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2014
Baabel • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2015

SMG-kokoelma | Finna.fi

Näin minä vihellän matkallani • CD & 2CD | Sony/RCA/Cortison Records 2009

SMG mukana kokoelmalevyillä | Finna.fi

Melkein vieraissa – nimemme on Dingo • CD | Elements Music 2008
Syvissä vesissä • CD | KHY Suomen Musiikki/Sony Music Entertainment Finland 2009 
Ipanapa 3 | Ipanapa Brand Management & Sony Music Entertainment Finland 2010

Vain elämää 8
[Terhi Kokkonen • Mira Luoti • Sani • Arttu Wiskari • Aki Tykki • Danny • Kasmir]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 8 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018
Vain elämää – kausi 8 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018

Ultra Bra
[Terhi Kokkonen • Vuokko Hovatta • Anna Tulusto • Arto Talme • Olli Virtaperko • Kari Pelttari • Ilmari Pohjola • Marko Portin • Kerkko Koskinen • Joel Melasniemi • Tommi Saarikivi • Jan Pethman • Antti Lehtinen]
Finna.fi

Houkutusten kiihottava maku • EP | Ray Milland Records 1995
Vapaaherran elämää | Pyramid/Johanna Kustannus 1996 • Nuottikirja 1997 • LP-painos Svart Records 2017
Kroketti | Pyramid 1997 • LP-painos Svart Records 2017
Kalifornia | Pyramid 1999 • LP-painos Svart Records 2017
Vesireittejä | Pyramid 2000 • LP-painos Svart Records 2017

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Knipi ja menetysten kauneus
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää SMG:stä| Finna.fi

Artikkelihaku Scandinavian Music Group

Lue lisää
Terhi Kokkonen | Finna.fi

Rajamaa, 192 sivua | Otava 2020

Lue lisää UB:stä | Finna.fi

Sokeana hetkenä Ville Similä & Mervi Vuorela, 339 sivua | WSOY 2018
Artikkelihaku Ultra Bra

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Olavi Uusivirta – nuoruutta, romantiikkaa, intertekstejä

Olavi Uusivirta: Elvis istuu oikealla (2012).Helsingissä 1983 syntynyt Olavi Uusivirta on saanut huomiota myös esimerkiksi näyttelijänä ja juontajana, mutta huolimatta Ganes– ja Keisarikunta-elokuvien kaltaisista merkittävistä rooleista tunnetaan hänet kuitenkin parhaiten laulaja-lauluntekijänä ja yhtenä 2000-luvun Suomen suosituimmista rock-esiintyjistä.

Uusivirran julkinen ura alkoi jo parikymppisenä ja vuoden 2003 esikoisalbumin nimeksi päätyikin Nuoruustango. Levyn moderni suomirock on kappalemateriaaliltaan vielä hieman haparoivaa, mutta artistin keskeisiä tyylipiirteitä se jo esittelee. Musiikki on monessa mielessä klassista suomirockia, mutta 2000-luvun alun modernein tuotantokeinoin viritettyä. Tekstit käsittelevät usein nuoruutta ja ihmissuhteita romanttiseen sävyyn, kuitenkin itsetietoisesta nuoren urbaanin ihmisen näkökulmasta käsin. Intertekstejä, viitteitä aiemmin tehtyyn kulttuuriin, on tarkoituksellisen paljon.

Nuoruustango ei ollut mainittava kaupallinen tai arvostelumenestys, vaikka ’Raivo härkä’ -single soikin jonkin verran radiossa.

Uusivirran läpimurto muusikkona tapahtui ensimmäisten isojen elokuvatöiden jälkimainingeissa vuoden 2005 albumilla Me ei kuolla koskaan. Häntä pidettiin kaiketi edelleen eräänlaisena teinisuosikkina, ja levy soikin edelleen aikakauden ”kovalevyrockin” sävyissä, mutta melodinen kappalemateriaali on aivan eri tasolla kuin debyytillä ja monessa biisissä kuuluu varsin tarkka suomirockin perinteen tuntemus. Uusivirta alkoi hahmottua kaupunkilaiseksi, jopa stadilaiseksi rock-suosikiksi, jonka ilmaisulla oli esteettisiä yhteyksiä esimerkiksi Dave Lindholmin tuotantoon. ”Isokynän” satiirisista ja surrealisista havainnoista Uusivirran erottaa kuitenkin edelleen järkähtämättömän romanttinen nuoruuteen kuuluvien tunteiden kuvaus.

Me ei kuolla koskaan ylsi maltillisesti albumilistan sijalle 18, mutta on edelleen Uusivirran ainoa kultalevy ja Spotify-aikakaudellakin melkoinen kuunteluklassikko. Paljon radiosoittoa saivat ’On niin helppoo olla onnellinen’ ja oheinen nimikappale:

Varsin luontevasti Uusivirta suunnisti Minä olen hullu -albumilla (2008) hieman tummasävyisempiin ja musiikillisestikin vähemmän hittihakuisiin maisemiin. Oleellista muutosta perustyyliin levy ei merkitse, mutta sillä kuuluu esimerkiksi post punkin vaikutus – ja keskeisempää lienee yleismelankolinen ja ahdistunutkin pohjavire, joka resonoi levyn nimeenkin. Uusivirran levyistä tätä voinee kutsua synkimmäksi. Kyse on silti edelleen romantisoivasta synkkyydestä.

Kappalemateriaali on jälleen vahvaa, kuten kolmen vuoden julkaisutauon perusteella voi olettaakin. Kyseessä lienee yksi Uusivirran kahdesta, kolmesta tasalaatuisimmasta biisivalikoimasta. Radiohittejä tai muunkaanlaisia hittejä levyltä ei oikein irronnut, mutta monet kappaleet tuntuisivat olevan faneille klassikoita. Esimerkistä käy haikeankaunis ja nostalgiantäyteinen ’Sunnuntailapsi’:

Minä olen hullun jälkeen Uusivirta julkaisi pitkään albumin joka toinen vuosi ja kartutti pääomaa suosittuna festariesiintyjänä ja yhtenä ainoista uudemmista nimistä, jotka pystyivät saavuttamaan suomirock-tyyppisellä musiikilla suurta menestystä striimausaikoina. Kaupallisessa mielessä hänen ilmeinen vahvuutensa on ollut kyky laatia jokaiselle levylle vähintään muutama yhteislaulukelpoinen moderni klassikko. Uusivirta on kyennyt varioimaan yleislinjaansa ja pitämään sen silti täysin tunnistettavana.

Suuri rooli suosiossa on toki ollut hänen julkisella persoonallaankin. Lähestyttävyys ja energisyys yhdistyvät siinä älylliseen reflektioon, mikä takaa mahdollisuuden vedota monenlaisiin yleisöihin festariteineistä vanhempiin musiikinkuluttajiin. Uusivirta kasvoi 2000-luvun suomirock-ikoniksi, jonka habitus ja sanomiset eivät muistuta paljoakaan edeltävien vuosikymmenten kollegoita, vaikka musiikillisia alaviitteitä aina löytyykin. Niitä hän bändeineen on toki kaivanut kansainvälisenkin popmusiikin historiasta.

Niinpä Preeria (2010) viittailee jopa psykedelian ja saksalaisperäisen krautrockin suuntaan, mutta kuitenkin levyn suosittu singlebiisi ’Nukketalo’ palaa on ikään kuin 2000-luvun helsinkiläisten abiturienttien maailmaan siirrettyä Born To Run -aikaista Springsteeniä. Voittava yhdistelmä.

Kolmekymppisiään lähestynyt Uusivirta tuntuu Elvis istuu oikealla -albumillaan (2012) katsovan vielä kerran nuoruuteensa ja laulavan kesäilloista puistoista ja rannoilla, orastavista ihmissuhdehaaveista – kuten ’Nuoruus’-singlebiisillä glamrockin säestyksellä todetaan:

– Eilen vielä villi lapsi, tänään oot jo aikuinen / ja se sumuinen yö siinä välissä oli nuoruus.

Musiikillisestikin valoisa ja aiempaa akustisvoittoisampi levy nousee kirjoissani Uusivirran parhaaksi. Siinä on kesäistä tunnemaailmaa ja lähes iskelmällisen kauneuden hetkiä. Nimikappale on jokseenkin täydellinen kuva laiskasta ja silti kaikki mahdolliset merkitykset sisältävästä hetkestä Helsingin Kalliossa.

Epätasaisempi on Ikuiset lapset (2014), joka palaa taas tuotannollisesti prosessoidumpaan rock-ilmaisuun eikä tunnu omaavan sen enempää musiikillisesti kuin lyyrisesti selvää johtotähteä. Huono levy ei ole, mutta lukeutunee kuitenkin Uusivirran vähemmän merkittäviin. Tosin vuosien pohjatyö alkoi tässä vaiheessa näkyä kaupallisessa suosiossa niin, että albumin listasijoitus kolmosena oli artistin paras siihen mennessä. Hieman yhdentekevästi rokkaava ’Kauneus sekoittaa mun pään’ soi myös radiossa.

Albumin kiinnostavampaa laitaa edustaa pikkukaupunkinuoruutta kitkerästi kuvaava ’Mannerlaatat’. Nyt nuoruus ei enää ole euforista nykyisyyttä tai lähimenneisyyttä, vaan jotain, mistä haluaa eroon mahdollisimman nopeasti ja täydellisesti.

Vuonna 2016 ilmestynyt Olavi riskeeraa definitiivisellä otsikollaan, mutta merkitsee selvää askelnostoa edeltäjästään. Tyyliltään levy liikkuu jossain kahden aiemman välimaastossa, mutta nyt biisikynä on taas ollut luontevassa terässä. Kysymykset siihen suuntaan, onko kyse nyt Uusivirran nuoruus- vai aikuistumis- vai aikuisuuslevystä alkoivat menettää merkitystään, sillä yli kolmekymppisenäkin artisti on johdonmukaisesti liikkunut nostalgian ja reaaliaikaisen tunnereflektion välimaastossa niin, että havainnoitsija voi vain todeta tämän olevan hänen ominta maastoaan.

Olavi soi monenlaisten vaikutteiden lopputuotteena nykydiskoa myöten, mutta liki iskemällisestä ’Kultaa hiuksissa’ -helmestä on tullut Spotifyssa Uusivirran koko uran kuunnelluin kappale, vaikkei se varsinainen hitti aikanaan ollutkaan. Albumista tuli joka tapauksessa Uusivirran toistaiseksi ainoa listaykkönen.

Uusivirran viimeisin studioalbumi Skorpioni (2019) on jälleen epätasaisempi kokoelma lauluja. Sitä pohjustettiin vuoden mittaan kolmella erinomaisella ja melankolisella diskorock-singlellä, joista varsinkin oheinen ’Kesäyön uni’ on millä tahansa mittapuulla täysosuma: monenlaisia tuttuja impulsseja suvereeniksi kokonaisuudeksi yhdistävä leka, joka olisi ansainnut olla paljon isompikin jättihitti.

Sen sijaan levyn kokeellisemmat linjanvedot ja yritykset rikkoa vetovoimaista peruskaavaa toimivat huonommin.

Varsinaisten studioalbumeiden lisäksi Uusivirralta on julkaistu pätevänä johdantona toimiva, joskin nyt jo vähän vanhentunut kokoelma 27 suosikkia. Livelevy Olavi elää! (2017) on aivan hyvä, mutta ei tietenkään korvaa keikkakokemusta. Ylen televisio-ohjelmaa varten tehty koronaesiintymisestä levyksi muokattu covervalikoima Lauantain toivotut käy nimensä mukaisesti hyvästä viikonloppuviihteestä, kun Uusivirran pätevä bändi ja tähti itse puhaltavat uutta henkeä kuluneisiinkin suomirock-klassikoihin.

Levyhyllyt
Olavi Uusivirta | Finna.fi

2000–2009

Nuoruustango • CD | New Spirit 2003
Me ei kuolla koskaan • CD | Mercury/Universal Music 2005
Minä olen hullu • CD | Mercury/Universal Music 2008 • 2LP 10-vuotisjuhlapainos Johanna Kustannus 2018

2010-luku

Preeria • CD | Mercury/Universal Music 2010 • LP Mustat Levyt 2011
Elvis istuu oikealla • LP • CD | Johanna Kustannus 2012
27 suosikkia • 2CD | Johanna Kustannus 2013
Ikuiset lapset • LP • CD | Johanna Kustannus 2014
Olavi • LP • CD | Johanna Kustannus 2016
Olavi elää! • live • 2LP • CD | Johanna Kustannus 2017
Skorpioni • LP • CD | Johanna Kustannus 2019 • Kasetti Lipposen levy ja kasetti 2019

2020-luku

Lauantain toivotut – Special Live! • LP • CD | Universal Music Group 2020

Olavi Uusivirta elokuvissa
DVD • Blu-ray | Finna.fi

2000–2009

Keisarikunta Ohjaaja Pekka Mandart, 1h 34 min. • DVD | FS Film 2004/2005
Ganes  Ohjaaja Jukka-Pekka Siili, 102 min. • DVD | FS Film 2007 & 2018
Ganes  Ohjaaja Jukka-Pekka Siili, 102 min. • Blu-ray | FS Film 2011 & 2013
Kielletty hedelmä Ohjaaja Dome Karukoski, 104 min. • DVD | Warner Bros. Entertainment Finland 2009
Kielletty hedelmä Ohjaaja Dome Karukoski, 104 min. • DVD | Warner Bros. Entertainment Finland 2009
Ralliraita 1 Ohjaaja Markku Pölönen, 86 min. • DVD | Walt Disney Studios Home Entertainment 2009

2010-luku

Härmä Ohjaaja JP Siili, 123 min. • DVD | Finnkino 2012
Härmä Ohjaaja JP Siili, 123 min. • Blu-ray | Finnkino 2012
Miss Farkku-Suomi Ohjaaja Matti Kinnunen, 89 min. • DVD | Nordisk Film 2013
Miss Farkku-Suomi Ohjaaja Matti Kinnunen, 89 min. • DVD | Nordisk Film 2013
Kalevala – Uusi aika Ohjaaja Jari Halonen, 102 min. | VL Media 2013
Onnenonkija Ohjaaja Ville Jankeri, 82 min. • DVD | Nordisk film 2016
Onnenonkija Ohjaaja Ville Jankeri, 82 min. • Blu-ray | Nordisk film 2016
Syysprinssi Ohjaaja Alli Haapasalo, 90 min. • DVD | Future Film 2017

Elokuvamusiikki • Soundtrack | Finna.fi

[= Eero Milonoff • Jussi Nikkilä • Olavi Uusivirta • Zarkus Poussa • Remu Aaltonen]

Ganes – Soundtrack | Sony BMG Music Entertainment Finland 2007

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Knipi ja menetysten kauneus
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää Olavi Uusivirrasta | Finna.fi

Miten lauluni syntyvät?  Eetu Kauppinen (toim.), 143 sivua | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Olavi Uusivirta: Elvis istuu oikealla (2012).
Olavi Uusivirta: Elvis istuu oikealla (2012).
Olavi Uusivirta: Lauantain toivotut (2020).
Olavi Uusivirta: Lauantain toivotut – Special Live! (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Absoluuttinen Nollapiste: Olos – popmusiikkia, tavallaan

Olos | Johanna Kustannus Oy/J. Karppanen Ky/Love Kustannus Oy 2000

Absoluuttinen Nollapiste: Olos (2000).Rovaniemellä perustettu Absoluuttinen Nollapiste ei päästä kuulijoitaan vähällä. Progevaikutteinen yhtye kiertää kvinttiympyrät ja popkaavat kaukaa, ja Tommi Liimatan katkelmalliset, absurdit ja arvoitukselliset sanoitukset jättävät valtavasti tulkinnanvaraa. Näin oli varsinkin bändin alkutuotannossa, jonka magnum opus oli Suljettu (1998), teema-albumi isän, pojan ja tekopyhän kyläyhteisön suhteesta.

Tammikuussa 2000 Suljetun perään julkaistu Olos tuntui uuden Abso-aikakauden alulta, samaan aikaan hämmentävältä ja huojentavalta. Se oli helppo levy Nollapisteen mittarilla ja edeltäjänsä jälkeen – ei mitään banaalia höttöä, mutta Absojen esikuviin rinnastettuna ehkäpä jotakin vastaavaa kuin Wigwamin Nuclear Nightclub oli Beingin jälkeen 1970-luvun puolivälissä. Musiikkia, josta saattoi hetkittäin löytää itsensä sen sijaan, että joutuisi koko ajan korva kovana tarkkailemaan sitä ulkopuolelta. Popmusiikkia, tavallaan. 

Olokselta löytyy keikkasuosikkeja. Yksi sellainen on tarttuva ’Kalkin sammutus’, joka saattaa kertoa arjesta irtautumisesta pitkällä baarireissulla. (Rivi ”työntää ilmanvaihtokanavaan toisarvoista rojua” voisi viitata myös laittomien pulvereiden nuuskaamiseen, mutta sellainen tuntuu tässä yhteydessä kaukaa haetulta.) Singlenä julkaistu ’Kotiinpaluu, jotenkin’ papadum-koukkuineen lukeutuu selkeiden Abso-hittien joukkoon, samoin ’Ja jos’, jossa pohdiskellaan uudenvuodenaattona syntyneen lapsen järkevintä koulunaloitusvuotta. Kepeintä laitaa on mukavasti rutiseva ’Soita kotiin, Elvis’.

’Tavan sinä pyhität’ -kappaleen viimeinen säe ”lauluissa, joita laulamme, viimeinen minuutti on liikaa” ei pidä Oloksella paikkaansa: biisien keskimitta jää alle neljän minuutin. Avausinstrumentaali ’Valajas Helkures’ määrittelee salaperäisen tunnelman, jonka lyömättömästi ja täysin irrallisesti nimetty päätöskappale ’Tonttirajat sovitaan humalassa’ tyynnyttää ja vaivuttaa hiljaisuuteen kauniisti ja herkästi. ’Neljä ruukkua neliössä’ ja ’Tie tomun suuntima’ aaltoilevat lempeinä. ’Käsitys mummoloista’ kasvaa eeppisesti, kunnes lässähtää hauskasti kertosäkeeseensä. ’Harhailua maastossa’ on groovaava tuokiokuva eksymisestä.

Olos on Absoluuttisen Nollapisteen tuotannossa niitä levyjä, jotka on helppo laittaa soimaan. ”Tunturiproge” luo sellaista maisemaa kuin kannen valokuvissa näkyy. Olos on selkeä ja avara, ei missään mielessä suljettu.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Olos
Aake Otsala – bassokitara, äänisuunnittelu, sovitus
Tommi Liimatta – laulu, Pieksämäki-kitara
Aki Lääkkölä – kitara, kosketinsoittimet, sovitus
Tomi Krutsin – lyömäsoittimet, sovitus
Teemu Eskelinen – laulu, sovitus
Tuottajat: Otto Hallamaa ja Absoluuttinen Nollapiste

Otto Hallamaa – öylättikitara, sovitus
Tuula Alajoki – mv-kuvat
Jooga Jykylä – värikuvat ja valot
Japa Mattila – taitto

Absoluuttinen Nollapiste | Facebook
Tommi Liimatta – virallinen | Facebook

Varaa Rokokoo Computer kirjastosta.
Varaa Absoluuttisen Nollapisteen klassikkolevy Olos kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Absoluuttinen Nollapiste
| Finna.fi

[Aake Otsala • Aki Lääkkölä • Janne Hast • Tomi Krutsin • Tommi Liimatta]

1990-luku

Neulainen Jerkunen | Vinylmania 1994 • LP Svart Records 2018
Muovi antaa periksi | Johanna Kustannus 1995 • LP Svart Records 2018
Simpukka-amppeli | Johanna Kustannus 1998 • LP Svart Records 2019
Suljettu | Johanna Kustannus 1999 • 2LP Johanna Kustannus 2012

2000–2009

Olos | Johanna Kustannus 2000
Nimi muutettu | Johanna Kustannus 2002
Seitsemäs sinetti | Johanna Kustannus 2003
Mahlanjuoksuttaja | Johanna Kustannus 2005
iiris | Johanna Kustannus 2007
Musta hiekka | Johanna Kustannus 2009

2010-luku

Pisara ja lammas 1 | Diu Dau Records 2012
Pisara ja lammas 2 | Diu Dau Records 2014

Kokoelmat | Finna.fi
Absoluuttinen Nollapiste

Olen pahoillani – Valitut teokset 1994–2000 | Johanna Kustannus 2001
Sortovuodet 1994–2004 • 2CD | Megamania 2004
Rovaniemi 1993 • 2LP | Svart Records 2019

Levyhyllyt
Tommi Liimatta | Finna.fi

Liimatan Pan Alley | Johanna Kustannus 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Tropical Cocktail | Megamania 2006
Rokokoo Computer | Diu Dau Records 2016

Levyhyllyt
Ahkerat Simpanssit | Finna.fi

Tervehdys, maan asukit | Johanna Kustannus/J. Karppanen 2003

Levyhyllyt
Tulenkantajat

[Tomba Krutsin • Herra Hajdi • J. Karttimo • Marko Olavi • Hannibal Stark • Herra Soppa UnikJaGe Niemelä + Ralf Schnabel]
Finna.fi

Tulenkantajat | Poko Rekords 2001 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Teillä laki, meillä laulu | Poko Rekords 2002
Hyvää syntymäpäivää rouva presidentti | Poko Rekords 2003

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
H.C. Slim: H.C. Slim Sings – valon ja varjon leikkiä
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Joose Keskitalo: En lähde surussa – elämän kauneus kuoleman varjossa
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä – avaruuden svengaava hypnoosi
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää Tommi Liimatasta ja Absoluuttisesta Nollapisteestä | Finna.fi

Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt  Tero Alanko & Petri Silas, 223 sivua| Johnny Kniga 2006
Tommi Liimatta on monien suomalaisten muusikoiden rinnalla äänessä Alangon ja Silaksen haastattelukirjassa.
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Tommi Liimatan romaaneja | Finna.fi

Aksel Sunnarborgin hymy, 320 sivua | WSOY 2004
Nilikki, 179 sivua | WSOY 2009
Muovikorvo, 158 sivua | WSOY 2010
Rautanaula, 237 sivua | Like 2013
Jeppis, 496 sivua | Like 2014
Jeppis 2, 568 sivua | Like 2016
Rollo, 700 sivua | Otava 2020

Sarjakuvia
Tommi Liimatta 
| Finna.fi

Rengin tarpeet, 48 sivua | Renkikustannus 2000
Masturbaatio Ranualla, 80 sivua | WSOY 2003
Ei vaikuta keikkaan, 48 sivua | WSOY 2005
Ei vaikuta keikkaan – 48 boonus-ekstra-sivua vuosilta 1984–2010!, 96 sivua | WSOY 2011

Proosarunoja
Tommi Liimatta 
| Finna.fi

Avainlastu, 113 sivua | WSOY 2002

Lyriikkaa
Tommi Liimatta 
| Finna.fi

Sivuhistoria – levyttämättömiä sanoituksia 1987–2007, 207 sivua | WSOY 2008

Lue lisää Tommi Liimattaa | Finna.fi

Sound Tracker  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 203 sivua | Like 2014
Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 219 sivua | Like 2015
Sami Yaffa – tie taipuu  Tommi Liimatta, 462 sivua | Like 2016 • 2017 • 2018

Absoluuttinen Nollapiste: Olos (2000).
Absoluuttinen Nollapiste: Olos (2000).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma

Toisin sanoen | Evidence 2002

Mariska: Toisin sanoen (2002).Vuoden 2020 Vain elämää -kaudella joka kodin nimeksi noussut laulaja-lauluntekijä Mariska (Anna Maria Rahikainen, s. 1979) tuli alalle punkin kautta. Niissä piireissä liikkuminen johti punkyhtyeen jäsenyyteen, kun (sittemmin surmacorebändi Rytmihäiriöstä tuttu) Une Helo pyysi koulukaveriaan Mariskaa liittymään Oheisvasara-yhtyeen laulajaksi. Vasaranmerkki-seiskatuumaisella ilmestynyt, syksyllä 1998 äänitetty ’Ruma näytelmä’ on ensimmäinen julkaistu Mariskan kirjoittama biisi.

Punkmeininki jatkui Mariskan muutettua Englantiin opiskelemaan. Siellä hän liittyi Stratford Mercenariesiin, jonka laulajana toimi yksi anarkopunkin tunnetuimmista nimistä, Crass-bändin Steve Ignorant. Mariska soitti koskettimia muutamilla keikoilla ja (omien sanojensa mukaan ”ihan vähän”) myös vuonna 2000-julkaistulla Sense Of Solitude -albumilla. Hänen punkvuosistaan voi lukea lisää Ville Similän ja Mervi Vuorelan teoksesta Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015.

Mariskan tulevaisuuden kannalta merkittävintä hänen Englannin-kaudessaan ei ollut bändi eivätkä muinaiskreikan ja latinan opinnot vaan hänet ensimmäinen räppidemonsa. Mariskan kiinnostus räppäämiseen, hip-hop-kulttuuriin ja klubimusiikkiin syttyi Lontoossa. Siellä äänitetty demo sai suomalaisen musiikkialan innostumaan hänestä siinä määrin, että debyyttialbumi Toisin sanoen julkaistiin toukokuussa 2002.

Toisin sanoen ilmestyi keskelle suomirapin toisen aallon suurta nousukautta. Elastisen ja Iso-H:n Fintelligens oli jo ehtinyt osoittaa uuden suomenkielisen rapin voivan saavuttaa valtavirtamenestystä. Paleface, Seremoniamestari, Tulenkantajat ja monet muut korkkasivat uuden vuosituhannen ensialbumeillaan.

Toisin sanoen on ensimmäinen laajaa julkisuutta saanut naispuolisen suomalaisen rap-artistin levy ja sellaisena kulttuurisesti merkittävä julkaisu. Mariska ei ole (eikä ole väittänytkään olleensa) ensimmäinen suomalainen naispuolinen räppäri, mutta ensimmäinen tunnetuksi tullut hän kiistatta on. Hän toi suomiräppiin uudenlaista näkökulmaa, joka kuulosti miesvaltaisessa genressä todella raikkaalta.

Mariskassa oli paljon esikuvallisia piirteitä. Taitava sanankäyttäjä tuli alalle sävel ja sana edellä, ei halpoihin temppuihin turvautuen. Niin tehdessään hän viitoitti tietä sielunsiskoilleen: ”Ja mä osaan mun jutun teen sen omalla tyylillä / ei oo saumaa samaan jokaisella lyylillä / jotka pintaa näyttää levynkantensa täyttää / tupla-D:llä mutta tällä MC:llä / ei oo tarvetta myydä musiikkia perseellä / pystyn lauluni laulaa vaatteetkin päällä”. Levyn tunnetuin kappale ’Tarkasta tämä’ oli uuden, itsevarman tekijän ohjelmanjulistus. Taustat olivat enimmäkseen Jani ”Jayem” Saastamoisen käsialaa, mutta päähenkilö ei jäänyt epäselväksi.

Se, että Mariskasta tuli myöhemmin arvostettu sanoittaja, tuntuu Toisin sanoen -levyn äärellä täysin selvältä. Hän oli jo ensimmäisellä räppialbumillaan rytmisesti, lyyrisesti ja temaattisesti taitava tekstittäjä. ’Matematiikkaa’ ja ’Mistä sen tietäs’ ovat lauluja elämässä selviytymisestä. ’Vapauslaulu’ lauletaan oravanpyörän uuvuttaman ja viihteen hypnotisoiman zombikansalaisen äänellä. Seksuaalisesta ahdistelusta ja naisen alistamisesta kirjoitettu ’Balladi’ on yhtä paljon akustinen pop- kuin rapbiisi. Onnettoman rakkaustarinan kertova ’Michelle’ paljastaa (vuonna 2002) yllättävän käänteensä jo nimessään. Levyn kappaleista ainoastaan ’Hei mama’ on stereotyyppisen typerä uhoräppi.

Mariskan uraa määrittää se, ettei hän halua kahlita itseään genreen – ei sen enempää räppiin, punkiin kuin mihinkään muuhunkaan. Vuonna 2004 julkaistu Memento Mori oli vielä selkeästi raplevy, mutta Suden hetkellä (2005) Mariska lisäsi soundiinsa popelementtejä. Vuonna 2010 ensimmäisen albuminsa julkaisseen Mariska & Pahat Sudet -bändin iskelmä-, jazz- ja popvaikutteita yhdistellyt soundi ei ollut enää räppiä nähnytkään. Samana vuonna Mariska osallistui Tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailuun.

Matkalla Oheisvasarasta Vain elämää -ohjelmaan ei ole jäänyt epäilystä siitä, etteikö Mariska kokisi olevansa vapaa tekemään mitä huvittaa. Vuonna 2018 hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, lastenrunokokoelman nimeltä Määt ja Muut.

Toisin sanoen palasi kirjastoihin ja levykauppoihin vuonna 2020, kun Lipposen levy ja kasetti julkaisi sen uudelleen. Melkein kaksikymmentä vuotta julkaisunsa jälkeen se kuulostaa edelleen raikkaalta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mariska | Facebook
Mariska | Instagram

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa Mariska-albumi Toisin sanoen kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Mariska | Finna.fi

2000–2009

Toisin sanoen | Evidence 2002 • LP-uusintapainos Lipposen Levy ja Kasetti 2020
Memento mori | Evidence 2004
Suden hetki | Evidence 2005

2010-luku

Mariska & Pahat Sudet Mariska & Pahat Sudet | Fried Music/Sony Music/RCA 2010
Kukkurukuu Mariska & Pahat Sudet | Fried Music/Warner Music Finland/WEA 2012
Matador | Capitol Records 2016
Mariska | Johanna Kustannus 2019

2020-luku

Navidadii – arveluttavia joululauluja | Johanna Kustannus 2020

Vain elämää 11
[Mariska • Herra Ylppö • Arja Koriseva • Jannika B • Ressu Redford • Vesku Jokinen • Stig • Reino Nordin]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 11 – ensimmäinen kattaus • 2CD | Kaiku Recordings 2020
Vain elämää – kausi 11 – toinen kattaus • 2CD | Kaiku Recordings 2020

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Knipi ja menetysten kauneus
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back – muutoksen pitelemätön voima
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Radiopuhelimet: Saastan kaipuu – ihmisyyden intensiivisin taajuus
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää Mariskaa | Finna.fi

Määt ja Muut – runoja eläimistä ja ihmisistä Mariska & Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti, 53 sivua | Tammi 2018

Mariskan äänikirja ja e-kirja | Finna.fi

Määt ja Muut – runoja eläimistä ja ihmisistä Mariska & Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti CD | Tammi 2018

Lue lisää Mariskasta | Finna.fi

Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019
Katukulttuuri – nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa  toimittajat Mikko Salasuo & Janne Poikolainen & Pauli Komonen, 316 sivua | Nuorisotutkimusverkosto 2012
Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja  Paleface & Esa Salminen, 503 sivua | Like 2019
Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät  Paleface, 251 sivua | Like 2011
Riimi riimistä – suomalaisen hiphopmusiikin nousu ja uho Jani Mikkonen, 199 sivua | WSOY 2004 
Sanasta sanaan – suomalaisen räpin historia ja tärkeimmät biisit  Juuso Määttänen & Mikko Aaltonen & Mikko-Pekka Heikkinen & Jussi Lehmusvesi & Arttu Seppänen, 159 sivua | HS-Kirjat 2019
Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015 Mervi Vuorela, 604 sivua | Like 2015

Hiphop Suomessa – puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä  Venla Sykäri & Elina Westinen & Inka Rantakallio Dragana Cvetanović & Susanna Välimäki & Kirsikka Ruohonen & Kim Ramstedt & Mikko Mäkelä & Marko Ylitalo & Hanna Yli-Tepsa & Pete Nieminen & Tatu Tuominen & Jussi Sirviö & Antti-Ville Kärjä, 363 sivua | Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 2019

Mariska: Toisin sanoen (2002).
Mariska: Toisin sanoen (2002/2020)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Kari Tapio: Viimeiseen pisaraan – laulajan haave toteutuu

Viimeiseen pisaraan | Edel 2009

Kari Tapio: Viimeiseen pisaraan (2009). ”Jatsiahan minä olisin aina halunnut soittaa”, totesi humppabändi Oikotuulten jäsen Akkaa päälle -komediasarjan kuudennessa jaksossa. Heittoon kiteytyi montakin asiaa, muun muassa yksi takavuosikymmenten artistien suurista harmistuksen aiheista: mikäli mieli keikkailla elääkseen Suomessa, oli pakko esittää tanssimusiikkia. Samalla oli unohdettava se omaa sydäntä lähinnä ollut soundi, jos se oli liian eksoottinen lakeuksien kansan ymmärtää.

Kari Tapiolle (Kari Tapani Jalkanen 1945–2010) sydäntä lähinnä oli Olavi Virran kaltaisten suurten tunteiden tulkkien lisäksi amerikkalainen rock’n’roll ja varsinkin country. Liikaa duurisointuja sisältävä country ei kaikessa haikeudessaankaan puhutellut slaavilaisen melankolian kasvattamaa suomalaisyleisöä, joten oman kantrilevyn tekeminen oli hänelle pitkään tavoittamaton haave. Vasta 2000-luvun suurmenestys avasi pitkän linjan artistille mahdollisuuden laulaa ihan mitä huvittaa. Suuren työvoiton kautta syntyi Viimeiseen pisaraan, jenkan esittämisestä periaatteen vuoksi kieltäytyneen miehen americana-albumi.

Viimeiseen pisaraan -projektin avainhenkilöt olivat tunnetut muusikkoveljekset Olli ja Janne Haavisto. He tilasivat albumille sopivaa materiaalia sopiviksi katsomiltaan lauluntekijöiltä (J. Karjalainen, Timo Kiiskinen, Tuure Kilpeläinen). Tässä vaiheessa Kari Tapion uraa – Viimeiseen pisaraan jäi vuonna 2010 kuolleen artistin toiseksi viimeiseksi albumiksi – biisintekijöille oli jo selvää, kenelle he lauluja kirjoittivat. Biisit sopivat laulajalleen, eli Kari Tapio on levyllä kuin kotonaan.

Haavistot myös pestasivat soittajiksi oikeanlaisia muusikoita. Suomen roots-kuvioiden keskushyökkääjät, viulisti-laulaja Ninni Poijärvi ja kitaristi-laulaja Mika Kuokkanen, tuottivat autenttista soittoa ja laulua. Sen suhteen tärkeässä roolissa olivat myös Olli Haaviston pedal steel ja Petri Hakalan mandoliini. Kaiun käytöstä tunnetusti tarkka Kari Tapio sai luvan totutella kuivempaan, tyyliin sopivaan laulusoundiin. Tyylitajusta saa kiittää myös kitaristi Tommi Viksteniä sekä Janne Haaviston ja Eeva Koivusalon rytmiryhmää.

Suurimman osan levyn kahdestatoista biisistä kirjoitti Timo Kiiskinen, jonka kappaleista erityisesti ’Kenelle kellot soi’ tuo tyylisuunnalle niin ominaiset ikävän ja elämän haurauden tematiikat taitavasti Suomeen. Kokonaisuuden kepeimmistä biiseistä vastaa J. Karjalainen (’Texaco taksi parturi baari’, ’Ennen pelkäsin et meet’), mutta myös kaikkein pysäyttävimmästä laulusta. Kuten Antti Heikkinen kirjassaan Kari Tapio – Elämä toteaa, on ’Sydänpuoli säätä vasten’ Kari Tapion uran henkilökohtaisin biisi.

Maaliskuussa 2009 julkaistu Viimeiseen pisaraan nousi virallisen albumilistan sijalle kolme, mutta muusta myöhemmästä tuotannosta poiketen ei tuonut artistin seinälle uutta kultalevyä. Ehkäpä se oli kaikesta pohjatyöstä huolimatta liian erilainen kasvaakseen suurmenestykseksi Suomessa. Kari Tapion countrylevy on vahva, tyylikäs kokonaisuus, jota voi suositella juurimusiikin ystäville sekä niille, jotka jo epäilevät Kari Tapion olleen muutakin kuin iskelmälaulaja.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kari Tapio | Facebook
J. Jalkanen | artisti- ja ohjelmatoimisto
J. Jalkanen Oy | Facebook

Varaa Kari Tapion albumi Viimeiseen pisaraan kirjastosta.
Varaa Kari Tapion albumi Viimeiseen pisaraan kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Kari Tapio

1970-luku

Aikapommi Erkki LiikanenKari Tapio | RCA Victor 1975
Nostalgiaa | Scandia 1976
Klabbi | Scandia 1976
Kaipuu | Scandia 1977
Kari Tapio | Scandia 1979

1980-luku

Jää vierellein | Scandia 1981
Olen suomalainen | Scandia 1983
Ovi elämään | Scandia 1984
Osa minusta | Scandia 1986
Elämän viulut | Scandia 1987
Tää kaipuu | Scandia 1988

1990-luku

Aikaan täysikuun | Scandia 1990
Yön tuuli vain | Scandia/Fazer Finnlevy 1992
Sinitaikaa | AXR 1993
Laulaja | AXR 1994
Myrskyn jälkeen | AXR 1995
Meren kuisketta | AXR 1997
Sinut tulen aina muistamaan | AXR 1998
Valoon päin | AXR 1999

2000–2009

Bella Capri | AXR/Edel Records Finland 2000
Konserttilavalla | AXR/Edel Records Finland 2001
Joulun tarina | AXR/Edel Records Finland 2001
Juna kulkee | AXR/Edel Records Finland 2003
Toiset on luotuja kulkemaan | AXR/Edel Records Finland 2004
Paalupaikka | AXR/Edel Records Finland 2005
Kuin taivaisiin | AXR/Edel Records Finland 2007
Kaksi maailmaa | AXR/Edel Records Finland 2008
Viimeiseen pisaraan | Edel Records Finland 2009

2010-luku

Vieras paratiisissa | AXR Music Oy 2010
Sydämeni lyö – 70-vuotisjuhlalevy | AXR/Warner Music Finland 2015

Lue lisää | Finna.fi

Kari Tapio – Elämä Antti Heikkinen | WSOY 2020
Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt – retkiä suomikantriin ja sen persoonallisuuksien pariin Suonna Kononen & Olli Nurmi, 592 sivua | Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2018
Kari Tapio – Sinivalkoinen ääni Juha Nikulainen & Pasi Kostiainen, 132 sivua | AXR Music 2011
Kari Tapio – Olen suomalainen Vexi Salmi, 208 sivua | WSOY 2002 Teos 2011.

Antti Heikkisen kirja Kari Tapiosta julkaistiin syyskuussa 2020. Kuva: WSOY
Antti Heikkisen kirja Kari Tapiosta julkaistiin syyskuussa 2020. Kuva: WSOY
Kari Tapio: Viimeiseen pisaraan (2009).
Kari Tapio: Viimeiseen pisaraan (2009)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.