Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti

Kinovalon alla | Johanna Kustannus 2021

Arppa: Kinovalon alla (2021).Viime viikon Sepikka-artikkeliin polkaistu genre ”lempinimi-indie” sopisi Aaro ”Arppa” Airolalle todella hyvin, ellei indieksi kutsuminen istuisi hänen musiikkiinsa niin huonosti. Saattaahan sillä leimalla päästä Flow’hun keikalle, mutta ei hänessä oikeasti ole indietä lippistä ja viiksiä enempää.

Airolan musiikki jatkaa samaa suomenkielisen rockin laulaja-lauluntekijäperinnettä, jota esimerkiksi Samuli Putro jatkoi silloin kuin Arppa syntyi – Airola ei siis kuulosta yhtään Putrolta tai Jarkko Martikaiselta tai Maustetytöiltä tai tuottajansa isältä J. Karjalaiselta, mutta koulukunta on sama. Nämä ovat omaäänisiä, yleistajuisia lauluja, jotka ovat vaikuttuneet niin 1970-luvun bändisoitosta kuin 2000-luvun popista ja joita ei ole kirjoitettu rajatun alakulttuurin musiikillisilla tai esteettisillä säännöillä. Toisin sanoen Arppa saattaa kasvaa vielä hyvinkin suosituksi.

Laila.

Kinovalon alla ei ole indietä bisnesmielessäkään. Väinö Karjalaisen tuottama Laavalamppuja-debyytti (2020) oli niin huomionarvoinen tapaus, ettei ole ihme, että se jäi Arpan ensimmäiseksi ja viimeiseksi omakustanteeksi. Kinovalon alla ilmestyy Universal Musicin alaisuudessa toimivan Johanna Kustannuksen kautta. Label pyrkii profiloitumaan tasokkaan suomenkielisen musiikin julkaisijaksi. Sellaisena se voi olla
juuri oikea koti Arpalle.

Kinovalon alla -nimi viittaa siihen, että Airolalla on tapana soittaa yöaikaan pianoa äitinsä perustaman Ykspihlajan kahvilan sisustukseen kuuluvan valokyltin alla. Kyltti on tehty alun perin Airolan kotikaupungin Kokkolan Kinojuhlia varten. Biiseistä päätellen tarina on tosi, tai ainakin ne kuulostavat juuri sellaisessa paikassa kirjoitetuilta. Jos Arpan musiikki olisi tila, se olisi hämärä, tomuinen ja lämmin ullakkohuone. Jos se olisi väri, se olisi sellainen sininen, jota häilyy ilmassa elokuvaprojektorin valossa. Vuoden- ja vuorokaudenaikana se olisi myöhäinen, pimeä syyskesän ilta.

Hauki.

Arpan lauluääni on tarkoituksellisen hiljainen ja hauras ja sellaisena persoonallinen, ja lauluntekijänä hänen otteensa ovat varmat ja vahvat. Suvereenia vaikutelmaa vahvistaa taitava bändi, jonka varaan voi laskea paljon. Basisti Antti Ahoniemen, rumpali Okko Saastamoisen ja kitaristi Ville-Veikko Airaniemen muodostama koulutettu kokoonpano soi välillä kuin levylläkin mainitun Michael Kiwanukan levyllä, toisinaan taas kuin menneen maailman folkrockyhtye. Bändi ja etenkin sen blueskitaristi tekevät osaltaan pesäeroa indieen. Keskimääräinen indiepumppu ei edes kehtaisi soittaa näin.

Levyn biisit ovat erikoisessa järjestyksessä, kokonaisuus ikään kuin kytee pitkään ennen kuin leimahtaa. Se palkitsee sellaisen kuulijan, joka ei kaipaa singlejulkaisujen nopeita ja teräviä mielihyväpiikkejä vaan syventyy mieluummin laajoihin kokonaisuuksiin. Alkupään kappaleet ’Täällä taas’ ja ’Leikkiä sanoilla’ kutsuvat keskittymään ja hiljentmään, ja myöntyminen kannattaa: pitkän lämmittelyn jälkeen iskusävelmät ’Laila’ ja ’Oulu (Theme)’ antavat suuremman täyttymyksen.

Kinovalon alla.

’Metsässä tarkoituksella’ on sanoitukseltaan oudon irrallinen muusta materiaalista, mutta muuten kokonaisuus on oikein yhtenäinen ja tunnelmallinen. Kinovalon alla täyttää Arpan ensialbumin asettamat odotukset varmoin ottein.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Arppa | Facebook
Arppa | Instagram

Levyhyllyt
Arppa | Finna.fi

Laavalamppuja • LP | Omakustanne 2020
Kinovalon alla • LP | Johanna Kustannus 2021

Absoluuttinen Nollapiste: Olos – popmusiikkia, tavallaan
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti
Yona: Uni johon herään – pelastus ilon kautta
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää Arpasta | Soundi

Haaveilua jalat maassa Joni Kling | Soundi 8/2021, 38–39

Arppa: Kinovalon alla (2021).
Arppa: Kinovalon alla (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta

En kestä kylmää lailla ahvenen | M.dulor 2021

Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen (2021).Suomenkielisen rockin historiassa on nähty lahtelaisen Levy-yhtiön bändeistä lähtenyt hassunnimisten yhtyeiden (Apulanta, Lehtivihreät, Tehosekoitin…) kavalkadi, poplaulajattarien etunimiosasto (Ellinoora, Evelina…) sekä kolmen tavun metallinen kuppikunta (Mokoma, Stam1na…). Nyt saattaa olla syntymässä lempinimi-indien luokka – vai mitä pitäisi ajatella siitä, että vuoden kehutuimpien levytysten joukkoon ovat nousseet Arpan toinen albumi ja Sepikan debyytti? (Toki voi olla, ettei Sepikka ole Joni Seppäsen lempinimi vaan viittaa esimerkiksi Helsingin Sepänmäkeen, joskin todennäköisyys on lähes olematon.)

Vuodet vierii.

Rovaniemeltä Helsinkiin muuttaneen Joni Seppäsen tiedetään soittaneen Oulussa vuonna 2009 perustetussa The Scenesissä, joka on tehnyt kolme indierockalbumia ja tapaillut kansainvälistä uraa kiertueiden merkeissä. Seppäsen tausta kuuluu Sepikan debyytillä vahvasti, mutta ei sävellyksissä eikä sanoituksissa vaan sovituksissa. Näin dynaamiseen instrumentaatio-ilotteluun yltää vain artisti, joka on soittanut paljon muiden ihmisten kanssa. Seppäsen instrumentteja ovat piano, saksofoni ja klarinetti, mistä on epäilemättä ollut etua albumin rakentamisessa. Artisti ei ole tehnyt kaikkea yksin: studio- ja sovituskrediitteihin on merkitty muun muassa Lauri Elorannan, Väinö Karjalaisen ja Mikko Kannialan nimet.

Sepikan debyytin kannessa ja nimessä on ahven, eikä se ole irrallinen elementti niin kuin hauki Ultra Bran laulussa tai Apulannan vanhassa levynkannessa. Luonto on syvällä Sepikan musiikissa. Seppänen pyrkii ja kykeneekin eläytymään jääkannen alla värjötteleviin ahveniin, uhoaviin metsoihin ja hanhiperheisiin. Hän tympääntyy tammikuussa vihertävään yli-innokkaaseen ruohoon ja aamu-usvassa mesoavien lintujen ärsyttävään pätemiseen, ja tietenkin kaiken tuon voi lukea allegorisesti. Näinä aikoina luontolaulujen tekijöiltä osaa odottaa kannanottoja, eikä ’Katso mitä sä sait aikaan’ jätäkään tulkinnanvaraa. Se on viiltävä laulu itsekkään ihmisyksilön naurettavasta uhriutumisesta ekokatastrofin äärellä. 

Juoksee, juoksee.

Luonto ei ole läsnä vain lyriikoissa. Sepikan soundi on suuri mutta herkkä kuin puuskittainen myrskytuuli. Seppälän pauhaava pop tuntuu inspiroituneen virroista ja hiljaisuudesta ja kaikenlaisista kasvavista ja seestyvistä voimista, jotka eivät ole peräisin ihmisistä. En kestä kylmää lailla ahvenen alkaa pianolla ja päättyy viululla, mutta säkenöi myös sähköisenä. Kauniisti soivien klassisten instrumenttien, elektronisten sävyjen ja rockin keskuudessa vallitsee symbioottinen tila. Sitä osaa pitää saavutuksena, kun panee merkille, miten paljon elementtejä yhteen biisiin mahtuu.

Päätös laulaa ensi kertaa itse ja vieläpä suomeksi on täysin oikea. Seppälän kulmikas ja sopivan epävireinen ääni ja hauskat sanavalinnat tekevät musiikista persoonallista, epäsovinnaista, inhimillistä ja hassua vähän niin kuin Risto Ylihärsilän laulu Riston levyillä, mutta Sepikka tulee omasta henkisestä ja maantieteellisestä ilmansuunnastaan. Hänen teksteihinsä on tarttunut pohjoisen sanoja luontevasti kuin Jari Tervolla tai Kauko Röyhkällä, tyystin ilman murrerunouden piinaavia piirteitä. Mitä musiikkiin tulee, hänen suhteensa taiderockiin on samankaltainen kuin kieleen. Sepikalla on niin hyvä huumorin- ja suhteellisuudentaju, että vaikka hänen musiikissaan varmaankin on vaikutteita myös Thom Yorken kaltaisilta tekijöiltä, sitä kuitenkin kuuntelee mielellään.

Ahven.

Enemmän kuin uusien lempinimi-indieartistien aaltoon odotukset kohdistuvat Sepikan tuleviin keikkoihin. Niillä lienee tunnelmaa, onhan En kestä kylmää lailla ahvenen täydellistä musiikkia tähän syksyyn.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Sepikka | Facebook

Levyhyllyt
Sepikka | Finna.fi

En kestä kylmää lailla ahvenen | M.dulor 2021

Levyhyllyt
The Scenes | Finna.fi

Images Of Animals Crying In Public | Sound Of Finland 2013
Beige | Sound Of Finland 2014
Sex, Drugs And Modern Art | Sound Of Finland 2015

Absoluuttinen Nollapiste: Olos – popmusiikkia, tavallaan
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Tehosekoitin: Freak Out – monen tempun poni
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen (2021).
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

José González: Local Valley – kuiskaus hälyn keskellä

Local Valley | City Slang/Mute 2021

José González: Local Valley (2021).Vuosituhannen taitteessa brittiläisessä musiikkilehdistössä alettiin kirjoittaa tyylisuunnasta nimeltä new acoustic movement. Sillä tarkoitettiin kaunista, hiljaista ja haurasta indiefolkia, jota esittivät herkät ja vakavat artistit akustisilla kitaroillaan. Skenen eetos tiivistyi norjalaisen Kings Of Conveniencen debyyttialbumin nimeen: Quiet Is The New Loud.

El Invento.

José González on vuonna 2003 ensimmäisen soololevynsä julkaissut ruotsalaisartisti, joka ei ajallisesti kuulu new acoustic movementiin vaan pikemminkin siihen 2000-luvun folk-aaltoon, joka nosti idoleikseen Vashti Bunyanin kaltaisia menneisyyden obskuureja nimiä. Gonzálezin aikalaiskollegoja ovat Joanna Newsom, Bonnie ”Prince” Billy ja Devendra Banhart, mutta ei Gonzálezin voi väittää heitäkään muistuttavan sen enempää kuin heidän toisiaan. 

Gonzálezin voima kuitenkin nousee Quiet Is The New Loud -ajattelusta. Hälyn keskellä kuiskaus ei kuulosta äänekkäältä vaan tärkeältä.

Visions.

González syntyi Göteborgissa vuonna 1978. Kaksi vuotta sitä ennen hänen perheensä oli paennut Argentiinasta oikeistolaisen sotilasjuntan tekemää vallankumousta. Perhetausta ja lapsuudenkodissa soinut latinofolk kuuluvat yhä hänen akustisissa lauluissaan, jotka hän sanoittaa luontevan monikulttuurisesti englanniksi, espanjaksi tai ruotsiksi. Akustinen kitara oli hänen pääsoittimensa jo varhain, eikä hän lakannut soittamasta sitä punkvaiheessaankaan.

Head On.

Gonzálezin soolouraa edeltäneet bändit eivät jättäneet jälkiä hänen tunnetuimpaan tuotantoonsa. Hardcoreyhtyeet Back Against The Wall ja Renascence sekä rockbändi Only If You Call Me Jonathan edustivat sähköisyydellään ja kiivaudellaan tyystin toisenlaisia maailmoja kuin Gonzalezin soololevyt. Kaksi albumia kymmenluvun alkuvuosina tehnyt Junip oli indiefolkrockillaan lähempänä, mutta siihen González tulikin soolouraltaan.

José Gonzálezin musiikki on niin vähäeleistä, että Local Valley vaikuttaa huolimattomasti nautittuna tasaiselta kuin preeria. Kuuntelussa kasvava kokonaisuus paljastaa kaikki puolensa vain syventyvälle. Loppujen lopuksi matka ’Lilla G’:n lastenlaulumaisuudesta ’Visionsin’ itsetutkiskeluun ja ’Swingin’ höpsöydestä ’El Inventon’ vakavuuteen on yllättävän pitkä. Mielialat elävät biiseittäin ilosta kaihoon, mutta vaikutelma on kautta linjan yhtenäinen.  

Swing.

Gonzálezin kappaleiden tunnelma on usein taianomainen kuin unissa, joita ei ihan muista, tai utuun peittyvissä maisemissa tai lammen pinnan särkyvissä kuvajaisissa. Ilmeisen taitavasti mutta ilman turhaa itsekorostusta näppäilty nailonkielinen akustinen saa seurakseen hillittyjä rytmejä ja linnunlaulua. Lauluraitojen tuplaaminen (stemmoilla tai ilman) kautta levyn syö henkilökohtaisuuden tuntua, mutta luo samalla omanlaistaan etäistä tunnelmaa.  

Line Of Fire.

González teki jo varhain itsensä näköisiä versioita muiden (esimerkiksi The Knifen, Bruce Springsteenin, Kylie Minoguen ja Joy Divisionin) biiseistä, eikä Local Valleykaan ole kokonaan omaa tuotantoa. ’En stund på jorden’ on ruotsalaisartisti Lalehin kappale. ’Line Of Fire’ puolestaan on alun perin Junipin tuotantoa. Sen mollifolk on pysäyttävän kontrastinen latinalaisamerikkalaisittain keinuvaan ’Tjommaniin’ nähden. 

Vaikka José Gonzalezin rauta oli todella kuumaa soolodebyytti Veneerin ilmestyttyä, hän antoi odottaa seuraavaa levyään viisi vuotta ja sitä seuraavaa kahdeksan. Local Valleyta edelsi seitsemän vuoden julkaisutauko. 

Neljä sooloalbumia kahdeksassatoista vuodessa ei ole paljon. Ehkäpä González tekee niitä vain silloin, kun hänellä on oikeasti laulettavaa. Ainakin Local Valley kuulostaa siltä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

José González | kotisivu
José González | Facebook
José González | Instagram
José González | Twitter

Varaa José Gonzálezin albumi Local Valley kirjastosta.
Varaa José Gonzálezin albumi Local Valley kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
José González | Finna.fi

Veneer | Imperial Recordings 2003
In Our Nature | Imperial Recordings 2007
Vestiges & Claws | Imperial Recordings 2015
Local Valley | Imperial Recordings 2021

Levyhyllyt
Junip
[José González • Tobias Winterkorn]
Finna.fi

Fields | City Slang/Mute 2010
Junip | City Slang/Mute 2013

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran

Lue lisää José Gonzálezista | Finna.fi

Artikkelihaku José González

José González: Local Valley (2021).
José González: Local Valley (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää – suurten tunteiden peli

Älä pelkää elämää | Vallila Music House/Sony Music 2021

Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää (2021).Kun Haloo Helsinki! jäi tauolle Hulluuden Highway -levyn ja kiertueiden jälkeen, sen tulevaisuus ei ollut lainkaan hämärän peitossa. Tauko luvattiin kestävän reilut kaksi vuotta, ja seuraava studioalbumi ilmestyisi vuonna 2021. Näin myös tapahtui.

Parempaa ajoitusta keikkatauolle ei näin jälkikäteen osaa kuvitella. Ennen kuin pandemia sammutti kulttuurialan keväällä 2020, laulaja-basisti Elli Haloo ehti levyttää ja esiintyä Ellips-sooloprojektinsa kanssa, samoin kitaristit Leo Hakanen ja Jere Marttila EDM-projektinsa Stereon tiimoilta. Ja nyt, kun maailma näyttää jälleen aukeavan, levännyt Haloo Helsinki! tekee paluun seitsemännellä studioalbumillaan. Vaikka Haloo Helsinki! oli jo takavuosina suurin piirtein ainoa kitararockbändi hittilistoilla, sen jatkuva voittokulku jaksaa hämmentää.

Tulikärpäset.

Vuonna 2006 perustettu yhtye on viimeisimmillä levyillään ryhtynyt pukemaan biisejään entistä mielikuvituksellisimpiin asuihin. Älä pelkää elämää -levyllä se pysyy uskollisena tyylittömyydelleen eikä rajaa genreään oikein mitenkään. Poprockbändi harjoittaa huoletonta crossover-hyppelyä konepopista kitararockiin ja jazzahtavasta swingailusta folk-osastolle. Paketti pysyy koossa valtavirtaisuudellaan ja tunnistettavuudellaan. Haloo Helsingin perinteiset poplaulut ovat kauttaaltaan helppotajuisia, ja viimeistään Elli Haloon huipputunnistettava ääni paljastaa esittäjän.

Vaikutteita on haettu kaikkialta. ’Reiviluola’ mätkii konepopin hengessä, mutta on pohjimmiltaan kertosäkeen ympärille rakennettu suomirockbiisi. Elektrosoundeja hyödyntää myös ’Älä länkytä!’, joka on Haloo Helsingin ja varsinkin sen laulajan mittapuulla varsin hillitty teos. Toinen vähäeleinen kappale on avausraita ’Foliohattukauppias’, jonka pohjalla soi sähkökitarablues. ’Lady Domina’ svengailee vanhan ajan orkestereiden tapaan. ’Tulikärpäset’ on tyylipuhdas HH-hitti, joka saattaa jäädä keikkasettiin pitkäksi aikaa.

Piilotan mun kyyneleet.

’Piilotan mun kyyneleet’ on levyn sytkäriballadi, jossa draama rakennetaan pianolla ja jousilla. Mainitut soittimet ovat niin muuntautumiskykyisiä, että ne sopivat toisenlaisiinkin tunnelmiin, kuten ’Kukkameren’ hautajaishenkeen ja ’Lady Dominaan’, johon hallitsevat puhaltimet ja vanhan ajan viihdeorkesterin svengi luovat hilpeyttä. Viulu soi myös kansanlaulumaisessa biisissä ’Kerran kuussa’, joka on akustista folkia. Akustisia elementtejä on myös albumin nimikappaleessa, mutta siinä on myös hip-hop-biitti ja rap-laulua.

Lyriikat vaikuttavat hyvin henkilökohtaisilta, oli aiheena sitten rakkaus tai maailmantuska. ’Piilotan mun kyyneleet’ on laulu rakkauden lopusta. Se käsittelee yksin jäämisen tunteen kokemista. Saman skaalan toisessa päässä on ’Tahdon’. Vaikka siinä lauletaan rakkauden alusta, tunnelma ei yllättäen ole niinkään riemukas kuin arasteleva ja jännittynyt – suurten tunteiden pelissä on suuret panokset. ’Kukkameri’ puolestaan saattaa soida muistotilaisuuksissa: se kertoo läheisen kuolemasta, mutta enemmän elävistä kuin kuolleista, luopumisen tuskasta.

Lady Domina.

Sanomallisuuttakaan ei ole unohdettu. ’Foliohattukauppias’ on selkokielinen kommentaari aikaamme leimaavasta salaliittovillityksestä. Toinen levyn tähän päivään kiinnittävä biisi on ’Lady Domina’, pinnalta hauska laulu ahneudesta. ’Kerran kuussa’ on laulu rauhan mahdollisuudesta. Se palautuu hyviin ja tarpeellisiin kysymyksiin, jotka ovat lapsille itsestään selviä mutta maailman tyhmentämille aikuisille absurdeja: Miksi pitää olla sotia? Miksi ketään tai mitään pitää vahingoittaa?

’Pelikaani’ on jatkoa noille ajatuksille, herkän ihmisen henkilökohtainen laulu siitä, miten elämä ja maailman tapahtumat sattuvat. Siihen osaavat samaistua ne, joilla on kokemusta päänsisäisestä sekamelskasta ja mielenterveyden haasteista, ja aihe on Elli Haloolle ilmeisen läheinen. ’Pelikaani’ ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään biisi, johon hän purkaa ahdistustaan.

Älä pelkää elämää.

Levyn päättävä ’Älä pelkää elämää’ tuo lohdun kaipuussaan mieleen lapsen iltarukouksen. Pahassa maailmassa voi vain toivoa parasta. Se saanee kyynikot takajaloilleen, mutta eikö yksi popmusiikin tärkeimmistä tehtävistä olekin luoda tunne siitä, että kaikki järjestyy?

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Haloo Helsinki! | Facebook
Haloo Helsinki! | Instagram

Varaa Haloo Helsinki! -albumi Älä pelkää elämää kirjastosta.
Varaa Haloo Helsinki! -albumi Älä pelkää elämää kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Haloo Helsinki! | Finna.fi

2000–2009

Haloo Helsinki! | Capitol Records/EMI 2008
Enemmän kuin elää | Capitol Records/EMI 2009

2010-luku

III | Capitol Records/EMI 2011
Maailma on tehty meitä varten | Ratas Music 2013
Maailma on tehty meitä varten – platinapainos • CD+DVD | Ratas Music 2013
Kiitos ei ole kirosana • CD | Ratas Music 2014 • 2LP Ratas Music 2015 & 2021
Kiitos ei ole kirosana – platinapainos • CD+DVD | Ratas Music 2015
Arenalive • 2CD+DVD 2CD+Blu-ray | Ratas Music 2015
Hulluuden Highway • CD | Sony Music/Ratas Music 2017 • 2LP Sony Music/Ratas Music 2021
Texas-EP | Vallila Music House/Sony Music Entertainment Finland 2018

2020-luku

Älä pelkää elämää • LP • CD | Vallila Music House/Ratas Music/Sony Music Entertainment Finland 2021

Boksit ja kokoelmat
Haloo Helsinki! | Finna.fi

Helsingistä maailman toiselle puolen – parhaat 2007–2012 • 2LP • CD | EMI Music Finland 2012
Haloo box! 2007–2017 • 7CD+DVD | Sony Music/Ratas Music 2017

Levyhyllyt
Ellips | Finna.fi

Yhden naisen hautajaiset • LP • kasetti • CD | Vallila Music House 2019

Levyhyllyt
Stereo | Finna.fi

[Jere Marttila • Leo Hakanen]

00740 • LP • CD | Vallila Music House 2019

Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Irina: Haluun olla yksin – tiistaiaamun draamaa
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla
Kingston Wall: II – tanssi pieni transsi
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä

Nuotti
Haloo Helsinki! | Finna.fi

Haloo Helsinki! Laulut on tehty teitä varten – nuotti- ja kuvakirja, 25 suurinta hittiä  Ville Pekkanen, 132 sivua | Kustannusosakeyhtiö Otava 2017

Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää (2021).
Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin

The Innermost Journey To Your Outermost Mind | Vallila Music House 2021

Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind (2021).New Yorkissa 1990-luvulla perustettu Mad Juana oli ensimmäinen merkki siitä, että Sami Yaffa on muusikkona muutakin kuin planeetan tyylikkäin rockbasisti. 1980-luvulla Hanoi Rocksissa vaikuttanut Espoon lahja esittävälle taiteelle on sittemmin avannut musiikillista identiteettiään myös televisiossa ja radiossa. Sound Trackerissa ja Radio Sami Yaffassa hän tutkii eri kulttuurien soonisia juuria avarakatseisesti ja arvostaen. 

Pelle Miljoona Oy:ssä kuusitoistavuotiaana levytysuralle lähtenyt ja 2000-luvulla New York Dollsissa soittanut Yaffa on ollut biisinkirjoittajana bändiensä palveluksessa. Nyt siihen tuli muutos: The Innermost Journey To Your Outermost Mind on vastikään 58 vuotta täyttäneen, asiakirjoissa Sami Takamäkenä (s. 1963) esiintyvän muusikon ensimmäinen sooloalbumi. Pitkäniminen levy sisältää sellaisiakin kappaleita, jotka eivät ole muiden yhtyeiden ohjelmistoon istuneet. 

The Last Time.

Soololevyä tehdessä on paikallaan osata laulaa, ja sen suhteen Samin pallot pysyvät ilmassa. Hänen tyylinsä on coolin vähäeleinen, mutta karisma välittyy ja rähinää irtoaa rankempiinkin tarpeisiin. Erityisen hyvin vokalistin soundi sopii hillittyyn ja savuiseen ’You Gimme Feveriin’ ja ’The Last Timen’ stoogesrockiin. Svengaavan ’Fortunate Onen’ Cramps-värinöillä hän pääsee jopa yllättämään. 

Vaikka Yaffa esiintyy albumillaan artistina eikä instrumentalistina, notkeat, groovyt bassolinjat ovat vahvasti läsnä. Komppiryhmän vastakappale on rumpaliguru Janne Haavisto, jonka kanssa Sami soitti Pohjois-Tapiolan yhteiskoululla jo kauan ennen Pellen ja Hanoin mainetekoja. Kitaroita kurittavat Stone Sourin Christian Martucci ja Smackin, The Hangmenin ja Atomirotan Rane Raitsikka. Parilla biisillä soittaa Hanoi Rocksin ja Guns N’ Rosesin kuvioista, The Cherry Bombzista ja Cheap & Nastysta tuttu Timo Kaltio, joka menehtyi päivää ennen albumin julkaisua. Lempeästi keinuvassa ’Down At St. Joe’sissa’ vierailee kitaristi Timo Kämäräinen, ja ’Germinatorin’ huuliharppusoolon räväyttää Michael Monroe

Down At S. Joe’s.

Vakava, mustavalkoinen kansikuva sopii paikalleen, sillä The Innermost Journey To Your Outermost Mind on tummien vesien trippi. Yaffan synkeys on ’Armageddon Togetherin’ Motörhead-möyrintää ja toisaalta ’I Can’t Stand Itin’ rujoutta, jossa on jäämiä Tom Waitsin dna:sta. Basistina hän on kuin kotonaan Jamaika-rytmien sykkeessä. Siksi clashmainen reggaerockbiisi ’Rotten Roots’ onkin levyn hienoimpia hetkiä. Kiemuraisen punkriffin perään ladeltu ’Selling Me Shit’ käy kiinnostavaksi notkahtaessaan varoittamatta reggae-suvantoon.

Lähimpänä Mad Juanan rajattoman maailman etnoa Yaffa on ’Look Aheadissa’, jossa laulu rohisee ja puhaltimia soittaa loistavan Jaakko Laitinen & Väärä rahan Jarkko Niemelä. Sydämeenkäyvän, lempeästi funkyn ’Cancel The End Of The Worldin’ olisi voinut levyttää Pink Floyd… Mutta vain, jos studio olisi sijainnut Jamaikalla ja katutasossa.

The Innermost Journey To Your Outermost Mind on toimiva yksinpelinavaus ja läpäisty pasianssi, joka saa toivomaan, ettei soololevy jäisi ainoaksi. Yaffa pystyisi varmasti tislaamaan rock’n’rollin, punkin, bluesin ja funkin ydinmehuista lisääkin väkevää kamaa. Nämä biisit on soitettu käsillä ja sydämellä, ei legorakenneltu läppärin samplekirjastosta, ja sellainen kuulostaa vaihteeksi ihanalta. Studiossa ei ole selvästikään mietitty kohderyhmän mieltymyksiä sen enempää kuin The Rolling Stonesin ja The Clashin muinaisissa sessioissa. Tällaisten artistien ansiosta musiikki on edelleen jotakin tärkeämpää kuin pelkkä tuote.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Sami Yaffa | Facebook
Vallila Music House | kotisivu
Vallila Music House | Facebook

Varaa Sami Yaffan sooloalbumi The Innermost Journey To Outermost Mind kirjastosta.
Varaa Sami Yaffan sooloalbumi The Innermost Journey To Outermost Mind kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Sami Yaffa | Finna.fi

Sami Yaffa & Pelle Almgren Sami Yaffa & Pelle Almgren • 12″ EP | Yahoo! Records 1986
The Outermost Journey To Your Innermost Mind • LP • CD | Vallila Music House 2021

Levyhyllyt
Pelle Miljoona Oy
[Pelle Miljoona • Tumppi Varonen • Sami Yaffa • Andy McCoy • Ari Taskinen]
Finna.fi

Moottoritie on kuuma  Pelle Miljoona Oy | Johanna 1980

Levyhyllyt
Hanoi Rocks
[Michael Monroe • Andy McCoy • Sam Yaffa • Nasty Suicide • Gyp Casino]
Finna.fi

Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks • LP • kasetti | Johanna 1981 • CD-uusintapainos Love Kustannus 1997 & Love Kustannus 2017 & Sanctuary/BMG 2017 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Oriental Beat • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD-uusintapainos Johanna/Love Kustannus 1997, Essential/Castle Music 2001 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Self Destruction Blues • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD Essential 1995 • CD Castle Music/Sanctuary Records 2001

[Michael Monroe • Andy McCoy • Sam Yaffa • Nasty Suicide • Razzle]

Back To Mystery City • LP • kasetti | Johanna 1983 • CD PVC Records 1988 • CD Lick Records 1988 • CD-uusintapainos Essential 1995 • Castle Music/Sanctuary 2001 • Johanna/Love Kustannus 2004
All Those Wasted Years • live • 2LP • CD | 1984
Two Steps From The Move • LP • CD | 1984

Levyhyllyt
Fallen Angels
[Knox • Sami Yaffa • Nasty Suicide • Razzle + Cosmic Ted • Psychedelic Kid]
Finna.fi

Fallen Angels • LP • kasetti | Amulet 1984 • CD Raw Power Records 1999

Levyhyllyt
Jetboy
[Mickey Finn • Fernie Rod • Sam Yaffa • Billy Rowe • Ron Tostenson]
Finna.fi

Feel The Shake | MCA Records 1988
Damned Nation | MCA Records 1990

Levyhyllyt
Jerusalem Slim | Finna.fi
[Michael Monroe • Steve Stevens • Sam Yaffa • Greg Ellis]

Jerusalem Slim • CD | Polygram Records 1992
J.S. – The Demos • CD-omakustanne | 1998

Levyhyllyt
Demolition 23.
[Michael Monroe • Sami Yaffa • Jay Hening • Jimmy Clark]
Finna.fi

Demolition 23. | CD Renegade Nation Records/Music For Nations 1994

Levyhyllyt
Jan Stenfors
[Jan Stenfors • Annika Wiklund • Sami Yaffa • Frej Stenfors • Pentti Mutikainen • Ben Granfelt • Harry Stenfors • Jone Takamäki]
Finna.fi

Vinegar Blood • CD | Spinefarm 1996 • LP Rolling Records 2020

Levyhyllyt
Mad Juana | Finna.fi

Skin Of My Teeth | Spinefarm 1997
In Your Blood | 2001
Acoustic Voodoo | Mad Juana/Azra Records 2005
Bruja On The Corner | Acetate Records 2008
Kumpania | Mad Juana 2011

Levyhyllyt
Joan Jett & The Blackhearts | Finna.fi
[Joan Jett • Doug Cangialosi • Sami Yaffa • Thommy Price • Kenny Laguna]

Naked | Blackheart/Victor 2004

New York Dolls
[David Johansen • Sylvain Sylvain • Sami Yaffa • Steve Conte • Brian Delaney • Brian Koonin]
Finna.fi

One Day It Will Please Us To Remember Even This | All Blacks/Roadrunner Records 2005
’Cause I Sez So | Atco Records 2009

Levyhyllyt
Michael Monroe | Finna.fi

Another Night In The Sun – Live In Helsinki • live | Spinefarm Records/ Michael Monroe Music 2010
Sensory Overdrive • CD • LP • CD+DVD | Spinefarm Records 2011
Horns And Halos • LP • CD | Money Cash Flow/Spin-Farm 2013
Blackout States • LP • CD | Spinefarm/Money Cash Flow 2015
One Man Gang • LP • CD | Silver Lining Music 2019

Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Smack On You – avain kulttisuosioon
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku

Lue lisää Sami Yaffasta | Finna.fi

Sami Yaffa – tie taipuu Tommi Liimatta, 462 sivua | Like 2016 • 2017 • 2018
Sound Tracker Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 203 sivua | Like 2014
Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 219 sivua | Like 2015

Lue lisää Sami Yaffasta, Hanoi Rocksista ja Michael Monroesta | Finna.fi

Hanoi Rocks – All Those Wasted Years Ari Väntänen | Like 2009
Michael Monroe Ari Väntänen | Like 2011 & 2014

Read more about The New York Dolls • Lue lisää New York Dollseista | Finna.fi

Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls Nina Antonia, 208 pages | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005

Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind (2021).
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.