Irina: Haluun olla yksin – tiistaiaamun draamaa

Haluun olla yksin | Sony Music 2021

Irina: Haluun olla yksin (2021).Irina on samaan aikaan näkyvissä ja näkymätön. Vaikka Haluun olla yksin on tätä kirjoitettaessa ollut saatavilla ja suosittu jo pari kuukautta, siitä ei tahdo löytää arvosteluja.

Näkyvyydestä itsessään ei ole puutetta. Irina Saari (s. 1975) on esiintynyt Vain elämää -ohjelmassa, hänen musiikkinsa soi taajaan radiokanavilla sekä suoratoistopalveluissa, ja hänen haastattelujaan näkee suosituissa tv-ohjelmissa sekä aikakausi- ja iltapäivälehdissä. Ja tokihan Vauva-lehden legendaariselta foorumilta löytyy puheenaihe ”Mitähän Irina painaa?”. 

Sen sijaan Irinan musiikkia käsitteleviä juttuja ei juuri kirjoiteta. Kaipa sitten on niin, että kun puhuttelee suurta yleisöä, ei puhuttele popkriitikoita ja musiikkitoimittajia. 

Kriitikkokulmasta Haluun olla yksin onkin haastavaa purtavaa. Sanoitukset eivät pakene tulkintoja, houkuttele syventymään, oivalla tai harhauta vaan ovat aina suoria ja yksiselitteisiä. Hänen lauluissaan puolustetaan rakkautta arjen paineilta, ja se siitä. Niiden tiistaiaamun draama on tuttua kaikille parisuhteissa eläville, ruuhkavuosiensa viettäjille ja niille, jotka laulavat radion mukana matkalla lasten harrastuksiin tai automarkettiin. Mukana eläminen on helppoa, tarvitsee vain sijoittaa itsensä ’Niin sinä tahdot’ -lauluun tai oikeastaan mihin tahansa levyn kappaleeseen, tuntea yhteyttä ja voimaantua.

Irina on ollut mukana kirjoittamassa neljää albumin kymmenestä biisistä. Krediiteistä löytyy Antti Kleemolan, Kaisa Korhosen, Iisa Pajulan, Kalle ”Kashwell” Mäkipellon, Tiina Vainikaisen, Saara Törmän ja Joa Korhosen kaltaisia alalla tunnettuja nimiä. Biiseistä on aistittavissa, että Irinalle on lähdetty kirjoittamaan autopilotilla irinaa. Ei siinä mitään vikaa ole, jos artisti niin tahtoo, mutta tietty ”sitä saa mitä tilaa” -henki hänen uraansa leimaa. Jos lyriikat olisivat yllättävämpiä aiheiltaan ja sisällöltään, levy olisi kiinnostavampi. Voi vain kuvitella, millaisia biisejä esimerkiksi ’Ja kuitenkin vesi virtaa’ tai ’Viima’ voisivat olla, ellei sanoitusten aiheena olisi yhä uudelleen se, että vanhetaankohan tässä yhdessä vai päädytäänkö sittenkin eroamaan. 

Haluun olla yksin ei silti kuulosta laskelmoidulta vaan siltä, että Irina tietää mistä haluaa laulaa. Se, että niin monet löytävät itsensä näistä kappaleista, on hänen menestyksensä salaisuus. Jos Bruce Springsteeniä on kutsuttu amerikkalaisen työväenluokan ääneksi, on Irina Saari varhaiskeski-ikäisen suomalaisen perheenäidin ääni. Hänen kahdeksannella albumillaan on vahva tunnelma, hyviä kitarakuvioita ja toimivia sävellyksiä. Kitaristi Miika Colliander on tehnyt tuottajana toimivaa ja monin paikoin kiinnostavaakin jälkeä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com 

Irina | Facebook
Irina | Instagram

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Irinan albumi Haluun olla yksin kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Irina | Finna.fi

2000–2009

Vahva | EMI Music Finland 2004
Älä riko kaavaa | EMI Music Finland 2005
Liiba laaba | EMI Music Finland 2007
Miten valmiiksi tullaan | EMI Music Finland 2009

2010-luku

Askeleita | Ratas Music 2013
Mikä mahtaa olla in | Ratas Music 2014
Seitsemän | Ratas Music/Sony Music 2017

2020-luku

Haluun olla yksin | Ratas Music/Sony Music 2021

Kokoelmat
Irina | Finna.fi

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista 2002–2010 | EMI Music Finland 2010
Klassikot | EMI Finland 2012

Vain elämää 6
[= Irina • Petra • Laura Voutilainen • Olli Lindholm • Robin • Samu Huber • Nikke Ankara]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 6 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2017
Vain elämää – kausi 6 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2017

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Irinasta | Finna.fi

Artikkelihaku Irina

Irina: Haluun olla yksin (2021).
Irina: Haluun olla yksin (2021).

Alexi Laiho – Bodomista ikuisuuteen

Bodom After Midnight: Paint The Sky With Blood (2021).Itkin, kun kuulin Alexi Laihon kuolleen. Nolostuin itsekin siitä, että uutinen aiheutti minussa niin voimakkaan reaktion. En tuntenut häntä tai kasvanut kuunnellen hänen musiikkiaan, mutta koin silti menettäneeni jotakin. 

Siihen oli syitä, muitakin kuin se, että vuodenvaihde oli raskasta aikaa. Laiho (1979–2020) oli tehnyt musiikkia työkseen suunnilleen yhtä kauan kuin itse olin siitä kirjoittanut, joten tavallaan hän oli ollut jatkuvasti läsnä elämässäni. Olin seurannut hänen matkaansa maailmalla, ja mies, joka antoi paljon ja jolla oli yhä annettavaa, lähti aivan liian nuorena. 

Tietäjät tiesivät jo Something Wildin ilmestyessä vuonna 1997, että Laihon bändissä oli potentiaalia merkittäviin tekoihin. Itse havaitsin hänen suuruutensa vasta paljon myöhemmin. 

Aloin arvostaa Alexi Laihoa muusikkona ja keulakuvana nähtyäni Children of Bodomin keikan eräällä festivaalilla kauan sitten. Kitaristin virtuoosimainen soitto ei itsessään saanut päätäni kääntymään, mutta kun näin suurella screenillä hänen kätensä, pysähdyin katsomaan. Mustaa kynsilakkaa ja sormitatuointeja. Sellaiset tyylikeinot eivät tietenkään tee muusikosta parempaa tai huonompaa, mutta pidin niitä merkkinä siitä, ettei kyseessä ole geneerinen heviäijä, ja se oli kiinnostavaa. 

Poistuin keikalta myytynä ja siinä ymmärryksessä, että Laiho on cool. Hän oli paitsi maailmanluokan soittaja myös kovan kaliiberin rocktähti ja keulakuva, jonka kaltaisia oli harvassa. Näkemäni keikan perusteella sama päti hänen bändiinsä. Children of Bodom sulatti yhteen monenlaista metallia ja sen soitossa oli rokkaava groove, jollaista metallissa ei useinkaan kuule.

Vaikka en tuntenut Alexi Laihoa, juttelin hänen kanssaan työn merkeissä muutaman kerran vuosien varrella. Hän oli haastateltavana kiinnostava, sanavalmis ja karismaattinen, samaan aikaan tavallinen ja tähti. Kun Children of Bodom ilmoitti hajoamisestaan, kävin viimeisellä keikalla kuuntelemassa historian siipien havinaa. Jäähyväiskonsertti oli sikäli koruton, että mikään ei tuntunut päättyvän. Tunnelmasta puuttui viimeisten hetkien sentimentaalisuus. Taika ja groove olivat tallella, ja Laiho hoiti hommansa moitteettomasti. 

Sitä häneltä myös odotettiin. 2010-luvun taitteessa Laiho valittiin maailman parhaaksi metallikitaristiksi sekä Guitar Worldin että Total Guitarin lukijaäänestyksissä. Soittajia on hankalaa asettaa paremmuusjärjestykseen, koska musiikki ei ole suoritus, mutta tulokset kertoivat artistin asemasta: Laiho oli noussut maailman arvostetuimpien kitaristien joukkoon. Eikä se ollut pelkästään Children of Bodom -fanien mielipide. Kymmenen vuotta myöhemmin, kun Laiho lähti tästä elämästä, hänen muistoaan kunnioittivat lukemattomat erittäin tunnetut soittajat kautta maailman.

Myös Children of Bodom vei uransa kunnialla maaliin. Kymmenes ja viimeinen albumi Hexed (2019) oli vahva ja virkeä kokonaisuus. Laiholla oli taito säveltää melodiakoukkuja, jotka toimivat huolimatta siitä, että hän lauloi äärimetallivokalistin äänellä – ’Platitudes And Barren Words’ on hyvä esimerkki tästä. Asiaan luultavasti vaikutti se, että Laiho kuunteli musiikkia niin laaja-alaisesti. Siinä missä metallimiehet useimmiten keskittyvät raskaaseen rockiin ja klassiseen, Laiho toi julki rapfanituksensa, kehui Poisonin kaltaisia epäuskottavia tukkahevibändeja ja teki versioita niin Ramonesin, Britney Spearsin, Kenny Rogersin kuin Creedence Clearwater Revivalinkin biiseistä. 

Bodomin lopetettua Alexi Laiho perusti Bodom After Midnightin, joka sai valmiiksi kolme biisiä ja videon ennen Laihon lopullista poistumista näyttämöltä. Huhtikuussa 2021 ilmestynyt Paint The Sky With Blood -ep osoittaa, ettei Laiho ollut eksyksissä omillaan. Kreikan mytologian raivottarien nimiä pudottelevalla ’Paint The Sky With Bloodilla’ välähtelevät tutut elementit – groove, koukut, ainutlaatuinen metallien sekoitus.   

Kuultuani Laihon kohtalosta etsin arkistoistani juttua, jonka muistin kirjoittaneeni Sueen Follow the Reaper -levyn ilmestyttyä vuonna 2000. Ensin en löytänyt sitä, mikä vahvisti henkilökohtaisen menetyksen tuntua. (Se tuntui itsestänikin kornilta, mutta minkäpä tunteilleen mahtaa.) Pitkällisen jäljityksen jälkeen löysin lehden. ”Mä olen panostanut tähän ja treenannut erittäin intensiivisesti ainakin kymmenen vuotta. Olen laittanut kaikkeni peliin”, Laiho kertoi iloisena siitä, että pystyi elättämään itsensä musiikilla. ”Tähän asemaan olen aina halunnut päästäkin. En ole ikinä haaveillut kartanoista ja uima-altaista. En tarvitse sellaisia.” 

Tein epämääräisen surutyöni loppuun lukemalla Petri Silaksen kirjan Alexi Laiho – Kitara, kaaos ja kontrolli. Hexedin ilmestyttyä puhuin kirjasta Laihon kanssa haastattelussa, jonka tein Infernoon. Silloin hän naureskeli, että kirjassa on hyvää kamaa, mutta kaikkea ei voinut vielä kertoa. ”Jatko-osan aika on sitten, kun ihmiset ympärillä on kuolleita tai mä makaan itse kuolinvuoteella”, päähenkilö suunnitteli.

Alexi Laiho olisi täyttänyt tämän jutun julkaisupäivänä 42 vuotta. Asiat eivät menneet suunnitelmien mukaan, mutta ehkäpä me sivulliset jo tunnemme hänet niin hyvin kuin meidän tarvitseekin tuntea. Me tunnemme hänen musiikkinsa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Bodom After Midnight | Facebook
Bodom After Midnight | Instagram

Children Of Bodom | kotisivu
Children Of Bodom | Facebook
Children Of Bodom | Twitter

Levyhyllyt
Bodom After Midnight | Finna.fi

Paint The Sky With Blood • EP | Nuclear Blast 2021

Levyhyllyt 
COB | Finna.fi

1990-luku

Something Wild | Spinefarm 1997
Hatebreeder | Spinefarm/Nuclear Blast 1999

2000–2009

Follow The Reaper | Spinefarm/Nuclear Blast 2000
Hate Crew Deathroll | Spinefarm 2003
Are You Dead Yet? | Spinefarm 2005
Blooddrunk | Spinefarm 2008

2010-luku

Relentless Reckless Forever | Universal Music/Spinefarm/Nuclear Blast 2011
Halo Of Blood | Nuclear Blast 2013
I Worship Chaos | Nuclear Blast 2015
Hexed | Nuclear Blast 2019

DVD

Trashed, Lost & Strungout | 2004
In Your Face | 2005
Chaos Ridden Years – Stockholm Knockout Live | 2006

Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain

Lue lisää Alexi Laihosta ja Children Of Bodomista | Finna.fi

Alexi Laiho – Kitara, kaaos ja kontrolli  Petri Silas, 400 sivua | Johnny Kniga 2019

Lue lisää suomalaisesta metallista | Finna.fi

Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Alexi Laihon viimeinen bändi oli Bodom After Midnight. EP Paint The Sky With Blood julkaistaan huhtikuussa 2021.

Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi

Paperi T: Kaikki on hyvin (2018).Porvoolaissyntyinen Paperi T (oik. Henri Pulkkinen, s. 1986) on eittämättä viimeisimmän vuosikymmenen merkittävimpiä artisteja paitsi suomirapin, myös yleensäkin kotimaisen popmusiikin kentällä. Harva on onnistunut yhdistämään kaupallista menestystä, kehuja kriitikkokentällä ja painoarvoa kulttuurikeskustelussa hänen tapaansa.

Suomirapin kentällä Pulkkinen oli vielä varsin tuntematon nimi esittäytyessään Ruger Hauer -trion jäsenenä vuoden 2010 Se syvenee syksyllä -albumilla. Tämä oli genren Cheek-vetoisen kaupallisen noususuhdanteen aikaa, mutta Rugerin debyytistä tuli vuosien mittaan vastahankaisemman räppiyleisön klassikko, joka lanseerasi Pulkkisen ohella monen tietoisuuteen myös Mikko Kuoppalan alias Pyhimyksen. Se syvenee syksyllä ei yltänyt albumilistalle lainkaan, mutta sen suosituimmat kappaleet ’Jokaiselle jotakin’ ja ’Täällä’ ovat kerryttäneet reilusti kuudetta miljoonaa Spotify-kuuntelua.

Ruger Hauerin kulttimaineen kasvaessa Erectus– ja Ukraina-albumeiden myötä vuosina 2012–13 alkoi Paperi T hamuilla omalla tahollaan bändin ulkopuolista artistiutta. Vuonna 2013 hän esittäytyi duon osapuolena Khidin kanssa tekemällään minialbumilla Ex ovis pullus non natis seró fit ullus ja päävokalistina friikkifolk-yhtye Paavoharjun paluulevyllä Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne.

Paavoharju: Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne (2013).Näillä julkaisuilla Pulkkinen profiloituu vielä kokeellisen rapin edustajaksi ja vaihtoehtoisen crossoverin harjoittajaksi. Niin Khidin kylmät industrial-biitit kuin Paavoharjun Lauri Ainalan rakeinen äänimaisemamaalailu viittovat Tattarisuon tyhjien teollisuushallien maailmaan, mutta Paavoharjun musiikki haroo esoteerisempiakin ulottuvuuksia. Joko sinä tulet tänne alas… on Suomen oloissa ainutlaatuinen neofolk-impulssien ja kokeellisen konemusiikin yhdistelmä. Pulkkisen alleviivaavan painokas, uhkaavalta äänikirjan lukijalta kuulostava vokaalityyli täydellistyy ensimmäistä kertaa levyn ’Patsaatkin kuolevat’ -klassikolla:

Vuoden 2013 päättyessä Henri Pulkkinen oli silti rajallisen erikoisyleisön tuntema indie-artisti. Suomiräpistä oli ehkä tullut valtavirtaa, mutta Cheekin ja Mikael Gabrielin populistisilla ehdoilla.

Toisaalta musakriitikkopiireissä pidettiin selvänä, että iso kulttuurikriittinen ja täyttämätön aukko oli olemassa siellä, missä 80-luvulla vaikuttivat Sielun Veljet ja 90-luvulla CMX. Enää se ei vain onnistuisi kitararockilla. 2010-luvun nuoret yliopistoaikuiset edellyttäisivät suosikkirunoilijaltaan kykyä mukautua tämän aikakauden musiikillisiin odotuksiin.

Henri Pulkkinen oli enemmän kuin valmis täyttämään ne odotukset.

Paperi T:n sooloura lanseerattiin ovelasti vaivihkaa parilla singlellä ja YleX:n kautta. Kansanradion nuorisokanava teki melodramaattisesta ’Sä jätät jäljen’ -singlestä orastavan hitin syksyllä 2014. Parisuhteen päättymisestä ja unohtuneiden tavaroiden selaamisesta ja rappukäytävään heittelemisestä kertova vihainen kevätbiisi tarttui takuulla jokaisen sen kuulleen mieleen ja korvakäytäviin. Hittilistojen kärkeen se ei noussut, mutta onnistui tärkeämmässä: teki Henri Pulkkisesta kolmekymppisen disintegroituvan varhaisaikuisuuden äänen.

Jos ’Sä jätät jäljen’ oli ensi-isku, luokittuu vuoden 2015 alussa ilmestynyt ’Resnais, Beefheart ja Aalto’ -single täystyrmäykseksi. Periaatteessa täysin epäkaupallinen hidastempoinen tilitys ei rakennu musiikilliselle korvakarkille, vaan loputtomalle ja kulttuurihistoriallisesta sivistyksestä kertovalle namedoppailulle. Kappale herätti välittömästi sekä ärsyyntymisen että ihastumisen tunteita, mutta on selvää, että Pulkkinen oli pelannut korttinsa tarkkaan harkiten. Teksti koostuu alusta loppuun todellisista ja kuvitelluista interteksteistä:

”Chianti oli Alvar Aallon lempiviini / Mä en tiedä viineistä mitään / Kai täs on nyt aikaa sit opetella / Et sellast / Jos haluut nähdä / nähdään Cellas”.

Näin kevään 2015 kulttuurikeskustelun ytimeen iskostui Paperi T. Huhtikuussa ilmestynyt Malarian pelko -albumi julistettiin ilmestyessään yleisesti merkkiteokseksi, joskin on kiinnostavaa, että perinteisistä rocklehdistä sekä Soundi (Arttu Seppänen) että Rumba (Niko Peltonen eli allekirjoittanut itse) suhtautuivat levyyn varsin kriittisesti. Malarian pelko nousi kuitenkin listaykköseksi ja myi vinyylijulkaisuna poikkeuksellisen paljon. Levy sai myöhemmin myös Teosto–palkinnon.

Paperi T: Malarian pelko (2015).Malarian pelon ytimessä on obsessiivinen itsetarkkailu, omien ihmissuhde-epäonnistumisten loputon puiminen, syyllisyys etuoikeutetusta asemasta, itseironinen naurahtelun sen kustannuksella. Samaan aikaan, kun kirjallinen elämä suistui autofiktion suohon, syöksi Henri Pulkkinen popmusiikin aivan vastaavaan vetelikköön. Hän teki sen niin uskottavasti, puoleensa vetävästi ja tuottajiensa (Kalifornia-Keke, Aksim, Khid, RPK, Femme Fourrure) musiikillista pelisilmää hyväksi käyttäen, että lopputuloksena Malarian pelko on maksisipsipussin kaltaista huumetta.

Pulkkisen loputon nimien pudottelu täydellistää vaikutelman Vaasankadun sivistyneimmästä kulkijasta, joka todistaa oikean kätensä puristuksella oikeamielisyytensä samalla, kun facepalmaa vasemmalla omaa riittämättömyyttään ihmissuhteiden monimutkaisuuden edessä. Levyn kertoja kaihoaa nuorten Kristiina Halkolan tai Stevie Nicksin näköisiä naisia ja ironisoi opetellusti omaa kaihoaan. Hän syö kakkunsa ja säästää sen: Malarian pelkoon samastuivat sekä heteronormatiivisuuden kanssa pyristelevät nuorehkot miehet että sen kanssa pyristelevien miesten kanssa aikuiselämänsä ajan pärjäilleet nuorehkot naiset.

Levyn todellisimmalta maistuneen säkeen – ”Mä oon kuin elokuva, jossa ei kukaan kuole” – Pulkkinen ulkoisti vanhemman sukupolven indie-puujumalan, P-K Keräsen laulettavaksi.

Paperi T:n kulttuurinen merkitys taisi huipentua vuonna 2016 Post-Alfa -runokokoelman julkaisuun. Pulkkisen instagram-runous myi ennätyksellisiä määriä siinä missä A.W. Yrjänän Arcana vuonna 1997, mutta teosten kirjallisten ansioiden vertailu onkin jo toinen asia. Kulttuurihistoriaan Pulkkinen jätti mikrojäljen synnyttämällä ”tee oma Papru-runo” -hästäg-liikkeen, jonka innovatiivisimmat lopputuotteet paljastivat hyvinkin hauskasti Pulkkisen tilapäärunouden sisällölliset kliseet ja muodollisen toisteisuuden.

Ruger Hauer: Mature (2016).Kulttuuri-ilmiöillä on luonnollinen elinkaarensa. Henri Pulkkisen taiteen kohdalla sen huipentuma toistaiseksi osui vuosiin 2015–16. Tämä ei tarkoita, että sittemminkään olisi tapahtunut romahdusta. Ruger Hauer kulki oman taipaleensa loppuun vuoden 2017 listaykkösalbumilla Mature, jota on mahdotonta peilata olennaisilta osiltaan Pulkkisen tekemisiin, mutta Paperi T valloitti albumilistan ja vinyyliä ostavan kansanosan vielä toistamiseen vuoden 2018 Kaikki on hyvin -albumilla. Nyt hän ei vain ollut enää kulttuurikeskustelun aihe tai lauantaiesseiden kohde. Hän oli vain osa establishmentia. Kaikki oli hyvin.

Toisesta soololevystä alkaa olla jo kolme vuotta, ja kuka enää kulkutautiaikana tietää, mikä Paperi T:n todellinen artistipositio nyt on? Viime vuonna hän kuitenkin julkaisi Khidin kanssa uuden minialbumin HBD RIP.

Sen älyllinen nihilismi tuntuu tähän ajanhetkeen virkistävältä. Henri Pulkkinen on merkittävän hyvä kokeellinen räppäri, jonka ei olisi artistina pitänyt koskaan katsoa peiliin.

Levyhyllyt
Ruger Hauer
[= Henri Pulkkinen • Mikko Kuoppala • Tommi Langen]
Finna.fi

Se syvenee syksyllä • CD • LP | Monsp Records 2010
Erectus • CD • 2LP | Monsp Records 2012
Ukraina • CD • LP | Monsp Records 2013
Mature • CD • LP | Johanna Kustannus 2016

Levyhyllyt
Paperi T | Finna.fi

Ex Ovis Pullus Non Natis Serò Fit Ullus Paperi T & Khid • LP • CD | Monsp Records 2013
Malarian pelko • LP • CD | Johanna Kustannus 2015
Kohta • LP Lauri Porra & Paperi T • LP | Svart Records 2018
Kaikki on hyvin • LP • CD | Johanna Kustannus 2018
HBD RIP Paperi T & Khid • LP | Johanna Kustannus 2020

Levyhyllyt
Paavoharju | Finna.fi

Yhä hämärää • CD • LP | Fonal Records 2005 & 2007
Laulu laakson kukista • CD • LP | Fonal Records 2008
Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne • CD • LP | Fonal Records 2008
Syvyys – The Fonal Years Vol. 1 • 3LP | Svart Records 2019
Uskallan – The Fonal Years Vol. 2 • 3LP | Svart Records 2019

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Lue lisää Paperi T:tä | Finna.fi

Post-alfa | Kosmos 2016

Lue lisää suomirapista | Finna.fi

Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät  Karri Miettinen [= Paleface], 251 sivua | Like 2011
Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja  Karri Miettinen [= Paleface] & Esa Salminen, 503 sivua | Like 2019
Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019

Paperi T: Kaikki on hyvin (2018).
Paperi T: Kaikki on hyvin (2018).

J. S. Bach: Johannes-passio – räiskyvän dramaattinen kärsimyskertomus

Johannes-passio

J.S. Bach: Johannes-passio. Gardiner (1986).Barokinajan säveltäjä Johann Sebastian Bachin (1685–1750) Johannes-passio (BWV 245) on nykyään pääsiäisen perusteoksia. Se johdattaa hiljaisen viikon tunnelmaan ja vie keskelle Jeesuksen kärsimyskertomuksen dramaattisia tapahtumia. Teos on kuitenkin pitkään ollut monumentaalisen Matteus-passion varjossa. Matteus-passion musikaalinen runsaus ja valtava tunnevoima ovat omaa luokkaansa, mutta lyhyempi ja räiskyvämpi Johannes-passio on toisella tapaa vavahduttava.

Johannes-passio noudattelee Johanneksen evankeliumin henkeä siinä, että se korostaa pääsiäisen tapahtumien hengellistä ulottuvuutta. Jeesus esitetään siinä tulevan kohtalonsa jo etukäteen tietävänä Kristus-hahmona, joka kulkee määrätietoisesti ristiä kohti. Teos keskittyy toimintaan ja tapahtumiin, ja se onkin luonteeltaan väkevän dramaattinen. Kansanjoukkojen dynamiikka ja roomalaisten politikointi on osa teoksen voimaa ja avaa teokseen jopa yhteiskunnallisia tasoja.

Ensiesitys 1724

Johannes-passion ensiesitys oli vuoden 1724 pitkänäperjantaina, jolloin Bach toimi ensimmäistä vuottaan Leipzigin Tuomaskoulun kanttorina ja musiikinjohtajana. Hänen vastuullaan oli säveltää jokaista kirkkopyhää varten kirkkokantaatti ja pitkäksiperjantaiksi laajempi Jeesuksen kärsimyskertomukseen pohjautuva passio. Hän sävelsi ensimmäisen virkavuotensa aikana passion lisäksi huikeat 60 kirkkokantaattia.

Johannes-passio oli Bachin ensimmäinen suurimuotoinen vokaaliteos, jonka oopperamaiset piirteet aiheuttivat oman aikansa kirkkokansassa vastustusta ja hämmennystä. Teos oli jaettu kahteen osaan, sillä teoksen osien välissä oli tarkoitus järjestää pitkäperjantain jumalanpalvelus. Teoksen tapahtumat oli jaettu karkeasti neljään kohtaukseen: Kristuksen vangitsemiseen, oikeudenkäyntiin, ristiinnaulitsemiseen ja kuolemaan.

Lopullista säveltäjän hyväksymää versiota Johannes-passiosta ei ole olemassa, sillä Bach muokkasi ja korjaili sitä vuosien saatossa useaan otteeseen. Tämä kertoo teoksen olleen hänelle erityisen rakas, mutta se kertoo myös siitä kuinka hän pyrki miellyttämään työnantajaansa. Kirkonmiesten mielestä vuoden 1724 version lopetus oli liian valoisa ja positiivinen, eikä se sopinut pitkäperjantain synkkään tunnelmaan.

Elämänsä loppupuolella Bach laati sävellyksestä uuden tulkinnan, jossa hän palasi pitkälti teoksen ensimmäiseen versioon. Hän johti sen tiettävästi viimeisessä esiintymisessään kapellimestarina huhtikuussa 1749. Teoksen eri ilmentymien runsaus antaa nykypäivän kapellimestareille hedelmällisen lähtökodan rakentaa oman tulkintansa passiosta.

John Eliot Gardiner

Englantilainen kapellimestari John Eliot Gardiner (s. 1943) tunnetaan erityisesti barokin aikakauden ja vanhan musiikin asiantuntijana. Johann Sebastian Bach on hänelle aivan erityinen säveltäjä. Tästä on hyvänä osoituksena Bachin kuoleman 250-juhlavuoteen (1999–2000) osunut Bach-kantaattien pyhiinvaellus, jonka aikana Gardiner ja hänen johtamansa Monteverdi-kuoro tekivät 93 konsertin kiertueen ympäri Eurooppaan.

Konserteissa esitettiin kaikki Bachin säilyneet 198 kantaattia, ja vieläpä niin että kantaatit esitettiin oikeaoppisesti niille tarkoitettuina pyhäpäivinä. Myöhemmin vuonna 2003 Gardiner, Monteverdi-kuoro ja Englannin barokkisolistit esittivät ja tallensivat levylle Johannes-passion Saksan Königslutterissa. Mukana oli nimekkäitä laulajia kuten tenori Mark Padmore ja altto Bernarda Fink. Levytykseen saatiin tallennettua aidon livetallenteen rouhea ja elämänmakuinen tunnelma, ja se on linjassa sitä edeltävälle kantaatti-sarjalle. Gardiner on kirjoittanut, että hänelle Johannes-passio aukeaa parhaiten kirkkovuoden kantaattien kokonaisen sarjan osana ja huipentumana.

Kokonaislevytys ja Musiikkia taivaan holveissa

Gardiner on jatkanut Bach-projektiaan tiiviisti pitkin 2000-lukua. Kapellimestarin oma levymerkki Soli Deo Gloria julkaisi Bach-kantaattien pyhiinvaelluksen kaikki esitykset CD-muodossa. Julkaisusarjasta tuli lopulta 56 CD-levyn laajuinen kokonaisuus, ja se on saatavilla myös yhtenäisenä boksina.

Vuonna 2013 hän julkaisi loisteliaan kirjan Bachista ja Bachin musiikista: Musiikkia taivaan holveissa, Johann Sebastian Bach, muotokuva (Fuga 2015). Vuosikymmenien kokemus käytännön orkesterinjohtamisesta on antanut kirjoittajalle ainutlaatuisia näkökulmia Bachin teosten tulkintaan ja sisältöön. Hän kirjoittaa teoksessaan pitkään myös Johannes-passiosta.

John Eliot Gardiner & kääntäjä Sampsa Laurinen: Musiikkia taivaan holveissa. Johann Sebastian Bach – muotokuva (Fuga 2015).
John Eliot Gardiner & kääntäjä Sampsa Laurinen: Musiikkia taivaan holveissa. Johann Sebastian Bach – muotokuva (Fuga 2015).

Johannes-passion painostavan intensiivinen avaus on Gardinerille avain koko teokseen ja sen tulkintaan. Hän kirjoittaa: ”Kuoron sisääntulossa koettiin jotakin aivan ennenkuulumatonta ja shokeeraavaa: valitussanojan sijaan kuullaan ylistyslaulu kaikkivaltiaalle, Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä. Tällainen ratkaisu oli ainutkertainen ajan passiosovituksissa. Lauluäänet tulevat sisään kuin kolmena vasaraniskuna: Herr!…Herr!…Herr! Kristus kuvataan majesteetillisena ikään kuin valtavassa bysanttilaisessa mosaiikissa, mutta hänen katseensa suuntautuu alas paatuneeseen ja levottomasti vellovan ihmiskunnan puoleen. Bach on löytänyt ilmaisun Johanneksen evankeliumissa toistuville dualistisille ideoille: valon ja pimeyden, hyvän ja pahan, hengen ja ruumiin, oikean ja väärän jyrkälle vastakkainasettelulle.”

Gardiner on levyttänyt Johannes-passion ensimmäisen kerran vuonna 1986 Monteverdi-kuoron ja Englannin barokkisolistien kanssa. Tasapainoinen levytys muistetaan edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista teoksen levytyksistä. Gardiner esittää teoksen seuraavan kerran pitkänäperjantaina 2.4.2021 Oxfordin Sheldonian Theatressa. Deutsche Grammophon lähettää esityksen suorana maksullisena stream-lähetyksenä. Gardiner näkee, että Johannes-passio puhuttelee nykypäivän ihmisiä erityisesti nyt pandemian aikana.

Masaaki Suzuki

Japanilainen Masaaki Suzuki (s. 1954) on toinen kapellimestari, joka on jo 30 vuoden ajan syventynyt hartaan intensiivisesti Bachin musiikilliseen maailmaan. Suzuki ja Japanin Bach-kollegiumi ovat levyttäneet ruotsalaiselle BIS-levymerkille Bachin kantaattien kokonaislevytysten sarjaa jo vuosikymmeniä. Sarja tuli jokunen vuosi sitten valmiiksi, ja sen jälkeen Suzuki on keskittynyt erityisesti Bachin urkuteoksiin. Johannes-passion he levyttivät ensimmäisen kerran jo vuonna 1999, mutta keväällä 2020 oli uuden levytyksen aika Saksan Kölnissä.

J.S. Bach: Matteus-passio. Bach Collegium Japan, Masaaki Suzuki (BIS 2020).
J.S. Bach: Johannes-passio. Bach Collegium Japan, Masaaki Suzuki (BIS 2020).

Bach-kollegiumi vietti viime vuonna 30-vuotisjuhlaa, jonka kunniaksi orkesteri lähti laajalle Euroopan kiertueelle. 11 konsertin kiertue jouduttiin kuitenkin keskeyttämään alkuunsa koronapandemian vuoksi. Saksan Kölniin päätynyt neuvoton kapellimestari ja orkesteri saivat kuitenkin houkuttelevan tarjouksen paikalliselta konserttijärjestäjältä. He voisivat esittää Bachin Johannes-passion suorana striiminä ilman yleisöä.

Suzuki tarttui tarjoukseen ja he päättivät spontaanisti aloittaa myös sävellyksen levytykset samaisessa Kölner Philharmonie -salissa. Poliisi tuli kuitenkin sulkemaan konserttisalia levytyksen ollessa vielä kesken. Yksi poliiseista oli kuitenkin nähnyt Johannes-passion striimilähetyksen ja antoi Suzukin porukalle tunnin armonaikaa. Vaikuttava korona-ajan tulkinta ilmestyi BIS:in julkaisemana syyskuussa 2020.

Johannes-passion esitys tyhjälle konserttisalille löytyy Japanin Bach-kollegiumin YouTube-kanavalta kokonaisuudessaan.

Jukka Uotila

Soli Deo Gloria | SDG History

Levyhyllyt
J.S. Bach: Johannes-passion kokonaislevytyksiä | Finna.fi

John Eliot Gardiner, The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists
St. John Passion, BWV245 • 2CD • 2LP | Archiv/Polydor 1986

Masaaki Suzuki, Bach Collegium Japan
St. John Passion, BWV245 • 2CD | BIS 2020

Jos Van Veldhoven, The Netherlands Bach Society
St. John Passion, BWV245 • 2CD | Channel Classics Records 2004

Kuuntele Johannes-passio 2.4. | Yle Radio 1 • Yle Areena Audio

Masaaki Suzukin ja Bach Collegium Japanin taltiointi Johannes-passiosta kuullaan perjantaina 2. huhtikuuta. Lähetys alkaa klo 19. Konsertin toimittaa Topias Tiheäsalo. Ohjelma on kuunneltavissa 30 päivän ajan.

Johannes-passio 6.3.2020 Katowice
Bach Collegium Japan
Masaaki Suzuki – kapellimestari
Hana Blaziková – sopraano
Damien Guillon – kontratenori
James Gilchrist – tenori (Evankelista)
Zachary Wilder – tenori
Christian Immler – basso (Jeesus)

Kuuntele Johannes-passio | Naxos Music Library

Johannes-passio on kuunneltavissa myös maksuttoman striimipalvelun Naxos Music Libraryn kautta. Pääset taidemusiikkipalveluun sisään kirjastokortilla. Vinkiksi: kokeile hakuruutuun sävellyksen teosnumeroa BWV 245.

Naxos Music Libraryn näkymä J.S. Bachin Johannes-passion (Gardiner) striimiin.
Naxos Music Libraryn näkymä J.S. Bachin Johannes-passion (Gardiner) striimiin.

Lue lisää J.S. Bachista | Finna.fi

Musiikkia taivaan holveissa • Johann Sebastian Bach – muotokuva John Eliot Gardiner & kääntäjä Sampsa Laurinen, 647 sivua | Fuga 2015

Read more about J.S. Bach | Finna.fi

Bach • Music In The Castle Of Heaven John Eliot Gardiner, 628 pages | Penguin Books/Alfred A. Knopf/Allen Lane 2013

Bachia radio-ohjelmassa Narrin aamulaulu | Yle Areena

J.S. Bach ja Gardinerin ansiokas kirja Musiikkia taivaan holveissa ovat aiheena Ylen radio-ohjelmassa Narrin aamulaulu. Neliosaisessa sarjassa Bachista keskustelevat sellisti Jukka Rautasalo ja toimittaja Outi Paananen. Lähetysten jälkeen ohjelmat ovat kuunneltavissa vuoden ajan.

Bachin musiikkia taivaan holveissa | Kuuntele jaksot Yle Areenassa

1/4 • kuunneltavissa 26.3.2022 asti
2/4 • 2.4.2022 asti
3/4 • kolmas jakso tulossa 9. huhtikuuta klo 11
4/4
• neljäs jakso 16. huhtikuuta klo 11

J.S. Bach: Johannes-passio. John Eliot Gardiner (Archiv Polydor 1986).
J.S. Bach: Johannes-passio. John Eliot Gardiner (Archiv Polydor 1986).