Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa

Call The Comet | Warner Bros. Records 2018

Brittikitaristi Johnny Marrilla on takanaan pitkä ura, mutta oma herransa hänestä tuli vasta 2010-luvulla. Jo 1980-luvulla The Smithsissä maineensa takonut Marr on soittanut muun muassa The Thessä ja Pretendersissä ja tehnyt musiikkia niinkin erilaisten bändien ja artistien kuin Modest Mousen ja Hans Zimmerin kanssa.

Askeleen kohti ikiomaa uraa hän otti vuosituhannen vaihteessa perustaessaan Johnny Marr + The Healersin, mutta siinäkin hän näyttäytyi vielä bändin jäsenenä. Marr julkaisi ensimmäisen soololevynsä The Messengerin vasta vuonna 2013.

Se on melko yllättävää, kun ajattelee, millainen esikuva Marr on ollut aina The Smiths -vuosistaan lähtien. Kitaristina, tyylittelijänä, rocktähtenä ja vaikuttajana hänet voi lukea samaan legendasarjaan vaikkapa Keith Richardsin kanssa (vaikka miehet perin eri tyyliin ovat eläneetkin). Kenties Marrille vuonna 2012 myönnetty Salfordin yliopiston kunniatohtorin arvo saavutuksista brittiläisen kitaramusiikin saralla rohkaisi astumaan framille ilman turvaverkkoa.

Marrin viimeisin, kolmas soololevy (jota edelsi vuoden 2014 Playland) Call The Comet ilmestyi vuonna 2018. Sen on yleisilmeeltään mollivoittoinen mutta iskevä ja energinen kitarapoplevy. Siihen nähden miten avomielisesti Marr tunnetusti suhtautuu musiikillisiin kokeiluihin ja uudistumiseen, Call The Comet on yllättävän perinteinen pop- tai rocklevy. Ehkäpä kuudettakymppiä käyvä kitaristi tuntee nykyisin olonsa kotoisimmaksi siellä, mistä on tullut.

Call The Comet ei ole erityisen innovatiivinen julkaisu, mutta ainakin se kuulostaa luontevalta ja todistaa, ettei Marr ole hukannut lauluntekijänlahjaansa. Se on tyylitajuinen albumi, jonka punainen lanka on luja ja sävyltään hyvin tumma.

’Hey Angelin’ The Cult -fiilistelystä ’New Dominionsin’ ja ’Actor Attractorin’ Depeche Mode -tunnelmiin ulottuva skaala on laaja, ja pari kolme biisiä lyhyempänä kokonaisuus olisi vahvempi. The Smithsin perään itkeville eniten iloa tuottanee ’Hi Hello’, joka synnyttää vahvoja mielikuvia niihin kultaisiin aikoihin, jolloin Morrissey-faniudestaan vielä kehtasi kertoa avoimesti.

Set The Boy Free -omaelämäkerrassa Marr mainitsee tyytyväisenä, että kun hän lopulta lähti soolouralle, hänellä oli valmis yleisö, josta osa oli löytänyt hänet kauan sitten The Smithsin levyiltä, osa paljon myöhemmin vaikkapa The Cribsin musiikista. Hän avaa kirjassa myös näkökulman siihen, miksi Call The Comet on samaan aikaan laadukas ja yllätyksetön levy:

”Luovaan työhön voi suhtautua myös siten, että ehdoin tahdoin pyrkii haastamaan odotuksia ja tekemään jotakin muuta kuin sitä mistä on tunnettu”, Marr kertoo Antti Nylénin suomentamassa Set The Boy Freessä. ”Tätä olen itse tehnyt paljon. Olen aina ajatellut, että taiteilijalla on erityinen oikeus uhmata roolinsa vangiksi joutumista, oikeus ryhtyä niin kokeellisiin projekteihin kuin mieli tekee. Mutta on vaarallista, jos vanhemmiten omaksuu tällaisen asenteen ja ryhtyy lopulta suorastaan halveksimaan sitä, minkä osaa parhaiten.”

Ja Johnnyhan osaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Johnny Marr | kotisivu
Johnny Marr | Facebook
Johnny Marr | Instagram
Johnny Marr | Twitter

Hae Johnny Marrin 'Call The Comet' kirjastosta.

Hae Johnny Marrin ’Call The Comet’ kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Johnny Marr

The Messenger | Warner Bros. Records 2013
Playland | Warner Bros. Records 2014
Call The Comet | Warner Bros. Records 2018

The Smiths | Finna.fi

The Smiths | Rough Trade 1984
Hatful Of Hollow | Rough Trade 1984
Meat Is Murder | Rough Trade 1985
The Queen Is Dead | Rough Trade 1986
Strangeways, Here We Come | Rough Trade 1987

The The | Finna.fi

Mind Bomb | Epic/Some Bizarre 1989
Dusk | Epic 1992

Electronic | Finna.fi

Electronic | Factory/Warner Bros. Records 1991
Raise The Pressure | Parlophone/Warner Bros. Records 1996
Twisted Tenderness | Parlophone/EMI 1999

7 Worlds Collide | Finna.fi

7 Worlds Collide – Neil Finn & Friends Live At The St. James | EMI 2001
The Sun Came Out | Oxfam/Sony Music 2009

Johnny Marr + The Healers | Finna.fi

Boomslang | iMusic 2003

Modest Mouse | Finna.fi

We Were Dead Before The Ship Even Sank | Epic 2007
No One’s First And You’re Next | Epic 2009

The Cribs | Finna.fi

Ignore The Ignorant | Wichita 2009

Brett Anderson: Wilderness – hauras rocktähti riisuutuu paljaaksi
Marion: This World And Body – täyteen ladattu debyytti
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Lue lisää | Finna.fi

Campbell, Sean & Coulter, Colin: Why Pamper Life’s Complexities? – Essays On The Smiths, 262 sivua | Manchester University Press 2010
Chrisoulis, Con: Tales Of The Smiths – A Graphic Biography, 464 sivua | Omnibus Press 2018
Cummins, Kevin & Morley, Paul & Martin, Gavin & Marr, Johnny & Hook, Peter & Smith, Mark E. & Maconie, Stuart & Harris, John & Wilson, Tony: Manchester – Looking For The Light Through The Pouring Rain, 383 sivua | Faber and Faber 2009
Fraser, Neil: Long Shadows, High Hopes – The Life And Times Of Matt Johnson & The The, 464 sivua | Omnibus Press 2018
Marr, Johnny: Set The Boy Free – The Autobiography, 453 sivua | Century 2016
Marr, Johnny & Antti Nylén, (kääntäjä): Set The Boy Free – Omaelämäkerta, 432 sivua | Like 2017
Rachel, Daniel: Isle Of Noises – Conversations With Great British Songwriters, 592 sivua | Picador Macmillan 2014
Rogan, Johnny & Charlesworth, Chris: Morrissey & Marr – The Severed Alliance, 352 sivua | Omnibus Press 1992 • Uusi painos 2012

Johnny Marr: Call The Comet (2018).

Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa

Ei enää kylmää eikä pimeää | Jukan Musiikki 2018

Jukka Nousiaisen tapa toimia on statement. Se on julkilausuma, joka kertoo paitsi mitä hänellä milloinkin on mielessään, myös sen, mitä hän edustaa. Nousiaisen musiikkiuraan, jos moista epäpyrkyryyttä uraksi edes voi sanoa, on määrittänyt halu pysytellä marginaalissa, tehdä asiat itse sekä osoittaa pienten asioiden arvokkuus. Samalla hän on päivittänyt nykyaikaan tiettyä vanhan musiikin estetiikkaa, mikä ei ole ollut niinkään nostalgiaa kuin kapinaa valtakulttuuria ja kehityksen suuntaa vastaan.

Sulkemalla nykyajan oman maailmansa ulkopuolelle Nousiainen on saanut raivatuksi itselleen tilan, jossa hän on saavuttanut itse asiassa aika mukavasti suosiota. Räjäyttäjien silmille jysähtävä rock’n’roll, Huonoa seuraa -soolodebyytin lofirokki ja Jukka ja Jytämimmien 70’s-fiilistely ovat antaneet ymmärtää, että mitä kauempana valtavirrasta Nousiainen saa olla, sen tyytyväisempi hän on.

Tätä taustaa vasten Ei enää kylmää eikä pimeää kuulosti ensisoitolla hämmentävän tuotetulta levyltä – siis Jukka Nousiaisen julkaisuksi, ei muuten. Jo vuoden 2016 nimetön albumi oli askel kohti kirkkaampaa ilmaisua, mutta Ei enää kylmää eikä pimeää menee vielä pidemmälle. Syyn ymmärtää, kun syventyy kuuntelemaan sanoituksia. Vaikuttaa siltä, että Nousiainen on halunnut puunata soundiaan vähän selkeämmäksi, jotta sanat tulisivat kuulluiksi. Ei enää kylmää eikä pimeää on Nousiaisen sanomallisin levy. Sen protestilaulut on kohdistettu koko maailmaan. Samalla se on Nousiaisen musiikillisesti kypsin levy. Melodiat ovat koskettavia, sovitukset hyvin eläväisiä.

Popmusiikki heijastaa ympäristöään ja luo sitä koskevaa todellisuutta. Ei enää kylmää eikä pimeää -levyllä maapallo pyörii väärään suuntaan, ja sen asukkaat hukkaavat kaiken ihmisyyteen ja elämään sisäänrakennetun potentiaalin olemalla ahneita. Levyn maailma on pimeä ja kylmä planeetta, varsinainen Viturnus, jossa on virhe nimeltä ihmiskunta. Nousiainen katselee sitä välillä avaruudestakin kuin päästäkseen mahdollisimman kauaksi koko roskasta. Viesti on selkeä: jotain tarttis tehdä.

Teemoiltaan Ei enää kylmää eikä pimeää kuulostaa ilmestymisensä ajalta. Se tuntuu syntyneen suoraan oikeistopopulismin nousun, porvarihallituksen edesottamusten ja ympäristöahdistuksen vaikutuksesta. Nousiainen on kirjoittanut lauluja kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa, ja huumorinpilkahdukset tuovat valoa syvenevään pimeyteen. ’Köyhät kyykkyyn’ ja ’Pimeä ja kylmä planeetta’ ovat turhautuneita kappaleita, mutta toisaalta ’Ei enää kylmää eikä pimeää’ ja ’Vielä voisko vähän uskoa ihmiseen’ ovat optimistisia lauluja.

Toivoa ei ole menetetty, mutta vähiin se on käymässä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jukka Nousiainen | kotisivu
Jukka Nousiainen | Facebook

Varaa Ei enää kylmää eikä pimeää kirjastosta.

Varaa Ei enää kylmää eikä pimeää kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Sooloalbumit | Finna.fi

Huonoa seuraa • LP | TNT TAPES & RECORDS SERVICES & Rock ’n’ Roll Bullshit Recorsd & Jukan Levy 2014 • Kasetti | TNT TAPES & RECORDS SERVICES 2014 & Jukan Musiikki
Jukka Nousiainen | Jukan Musiikki 2016
Ei enää kylmää eikä pimeää | Jukan Musiikki 2018

Pakasteet with Jukka Nousiainen | Finna.fi

Kylmäketju katkeaa • Kasetti | Ruton Music 2019

Jukka ja Jytämimmit | Finna.fi

Jytää vaan • LP CD Kasetti | Keltaiset levyt 2015

Keijo ja Jukka

Keijo ja Jukka • Kasetti | ROH Tapes 2009
From Road And Room • Kasetti | No Home 2012

Räjäyttäjät | Finna.fi

Räjä And Roll All Night Long • Kasetti | TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2011
Jytämenot päällä
• Kasetti | TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2011
Räjäyttäjät räjäyttää!
• 7″ | Bad Vugum & TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2012
Räjäyttäjät! • LP | Dead Beat Records 2013
Awopbopaloopop Alopbam Räjä • LP | Räjä Records • CD Ektro Records • Kasetti TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2013
Räjäyttäjät tulee taas • 7″ | White Denim 2014
Rock’n’roll-painajainen • LP | Räjä Records & Full Contact Records • CD Ektro Records • Kasetti Räjä Records 2014
Räjä Elektrik Millenium • 2LP 2CD | Ektro Records & Full Contact Records 2016
Kunnon rokkia eikä mitään syntikoita • 12″ EP | Räjä & Full Contact Records 2017
Flossing To The Fall • 12″ EP | Räjä & Full Contact Records 2018
III | Ektro Records 2019

Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa

Löytöretki musiikkiosastolla – Jukka Nousiainen

Jukka Nousiainen vieraili vuonna 2019 videosarjassa Löytöretki musiikiosastolla. Kirjastokaistan video on kuvattu Tampereen pääkirjasto Metsossa.

Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää (2018).

Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin

Keltaisen talon ullakko | Ainoa Productions 2018

Keltaiset talot taitavat olla luovia paikkoja. J. Karjalainen työskentelee tunnetusti sellaisessa (hänellä on Keltaisessa talossa -niminen levykin), ja Laurinmäessä on Keltainen talo -niminen kulttuurikahvila. Aija Puurtinen puolestaan antoi tällä tekstille aiheen julkaisemalla albumin, jonka nimi oli Keltaisen talon ullakko.

Aija Puurtinen. Kuva: Veikko Kähkönen.

Jalavei-yhtyeen kanssa tehty Keltaisen talon ullakko on Puurtisen viides sooloalbumi. Elokuussa 2019 kuusikymppisiään juhlistanut muusikko tunnetaan rock- ja bluesklubeilla parhaiten Honey B. & The T-Bonesin sheikkaavana basisti-laulajana, mutta on hän tehnyt paljon muutakin. Helsingin Sanomien syntymäpäivähaastattelussa Puurtisen kerrotaan olevan myös säveltäjä, musiikin tohtori sekä Sibelius-akatemian pop-jazz-laulun lehtori ja musiikkikasvatuksen ainejohtaja.

Aija Puurtinen siis operoi musiikin kentällä hyvin kokonaisvaltaisesti, mutta Keltaisen talon ullakossa on kyse muustakin kuin hänestä. Se on myös Jukka Alihangan postuumisti julkaistu levy. Työuransa lääkärinä tehnyt Alihanka tunnettiin musiikkipiireissä säveltäjänä ja sanoittajana, joka teki kappaleita eri artisteille sekä elokuviin ja näytelmiin. Vuonna 1987 Susi-Artturi-nimellä tehty nimetön albumi oli Alihangan ainoa oma levy uralla, jolla hän kirjoitti kaikkiaan yli kaksituhatta sanoitusta. Yksi hänen tunnetuimmista kappaleistaan on Tuula Amberlan hitti Lulu.

Puurtisen levyn nimi tulee siitä, että Alihankakin työskenteli keltaisessa talossa. Siellä muuten tehtiin musiikkia myös laulajatar Sira Moksin albumille Keltaisen talon lauluja, joka ilmestyi vuonna 2013 vähän ennen kuin Alihanka menehtyi pitkälliseen sairauteen.

Viisi vuotta Jukka Alihangan kuoleman jälkeen julkaistu Keltaisen talon ullakko on sävelletty hänen jäämistöstään löytyneisiin sanoituksiin. Sävellykset ovat Puurtisen ja Jalavei-kokoonpanon käsialaa. Sanoittamiseen ovat osallistuneet myös Love Recordsin yhtenä perustajana tunnettu Atte Blom sekä vapaa kirjoittaja Anu Haapa, jonka tuotantoon kuuluu laululyriikan lisäksi journalistisia tekstejä ja runoutta.

Keltaisen talon ullakon koossa pitävä elementti ja punainen lanka on nimenomaan lyriikka. Sen kappaleet kuulostavat sanoituksiin rakennetuilta, mutta onneksi enimmäkseen hyvässä. Usein tämä metodi tuottaa paasaavia ja kankeita lauluja, mutta Keltaisen talon ullakolla soi notkea musiikki. Siihen on osansa Jalavein paljon ilmaa sisältävällä bändisoitolla sekä sillä, että Puurtinen laulaa hyvin ilmaisuvoimaisesti (mikä ei tässä tarkoita teatraalisuutta vaan sitä, että hänen äänensä pystyy välittämään kaikenlaisia, myös hyvin pieniä tunteita).

Keltaisen talon ullakko on vaihteleva kokonaisuus. ’Viiden metrin päähän’ on raakaa siekkarirockia, ’Banjo’ kuin Catskills-vuorilta tuotua kamaa, ’Kaksi kuumaa tulitikkua’ kuusikymmenlukulainen balladi… Pysäyttävin teksti on ’Väinössä’, ja loppujen lopuksi levyä tuleekin helposti kuunnelleeksi kuin sanoittajamestarille omistettua tribuuttilevyä. Musiikki jää ikään kuin kehykseksi lyriikalle. Keltaisen talon ullakko on viimeinen silmäys siihen, miten Jukka Alihanka maailman näki.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Aija Puurtinen & Brooklynin satu | Facebook

Honey B. & T-Bones | kotisivu
Honey B. & T-Bones | Facebook
Honey B. & T-Bones | Twitter

Honey B. Family | Facebook

Aija Puurtinen & Jalavei
Keltaisen talon ullakko | Ainoa Productions 2018

Aija Puurtinen & Brooklynin satu
Lännen maata • LP & CD | Turenki Records 2019

Aija Puurtinen & Rytmiraide Allstars
Brooklynin satu | CD Turenki Records 2015

Aija B Puurtinen
Untuvaa ja lasimurskaa | CD Amigo 1995
Sähköinen silmä | CD Spin-Farm/Ranka Recordings 1997
Redlight | CD Rajarecs 2010

Honey B. Family
Honey B. Family Sings & Plays | LP+CD Blue North Records 2017

Honey B. & T-Bones-levytyksiä | Finna.fi
Anytime | LP • Parlophone 1985
Help Me | LP • Parlophone 1986
Queen Bee Against Dr. Oddball | LP & kasetti • Parlophone 1987
Ninety-Nine | LP & CD • Amulet/Polarvox 1988
On The Loose | LP & CD • Sundance 1990
Shake Your Shimmy | CD • Sundance 1992
Supernatural | CD • Bluelight Records 1995
Psychophysical | CD • Wunderbar Records 1998
As HBTB: Now & ∞ [Now & Eternity] | CD • Raja Records 2000
Terrifying Stories From T-Bone Town | CD • Bluelight Records 2005
Rockender Tornado aus Finnland | CD • Bluelight Records 2007
Alien Blues | CD • Sound Of Finland 2009
Walking Witness | CD • Sound Of Finland 2011
Alive In Helsinki | 2LP & CD • Sound Of Finland 2012
Time Was | LP & CD • Tuohi Records 2016

J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää | Finna.fi
Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – suomalaisen rockin historia, 543 sivua | WSOY 1998
Kuloniemi
, Esa: Go-Go Shoes – Honey B. & T-Bonesin tarina 1982–2002 | Like 2002

Aija Puurtinen vieraili vuonna 2019 videosarjassa Löytöretki musiikkiosastolla. Kirjastokaistan tuotanto on kuvattu Helsingin Töölön kirjastossa.

Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko (2018).

Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja

Queen Of Time | Nuclear Blast 2018

Amorphis: Queen Of Time (2018).Suomea ei ole turhaan sanottu hevimetallin luvatuksi maaksi. On arvioitu, että meillä on väkilukuun suhteutettuna eniten metallibändejä maailmassa. Raskas rockmusiikki on tärkeä kulttuurivientituote ja musiikkiviennin merkittävin osa-alue.

Tähän ei ole tultu yhdessä yössä vaan vuosikymmenten mittaan, pioneerien pohjatyöstä ponnistaen. Yksi tärkeimmistä on Amorphis, jonka ainutlaatuinen yhdistelmä itämaista ja kalevalaista mystiikkaa, brutaalia metallia, progressiivisuutta ja melodista riffittelyä on kumuloitunut maailmanlaajuiseksi menestykseksi. Ja mikä bändin itsensä kannalta tärkeintä, kehitys jatkuu edelleen.

Jos Amorphisin nykyisen aikakauden laskee alkaneen vuoden 2006 Eclipse-albumista, jolla laulaja Tomi Joutsen esittäytyi, Queen Of Timen kohdalla tätä vaihetta on jatkunut jo yli puolet bändin urasta. Vuonna 1990 perustetun yhtyeen tapauksessa se on pitkä aika, mutta Amorphis on onnistunut kiertämään urautumisen ankeimmat karikot. Kitaristi Esa Holopainen ja kosketinsoittaja Santeri Kallio etsivät sävellyksiinsä edelleen uusia ideoita, ja vuoden 2015 Under The Red Cloudilla kuvaan astunut ruotsalainen tuottaja Jens Bogren on onnistunut värittämään vanhan bändin soundia uudenlaiseksi. Hämmästyttävää kyllä, Amorphis kuulostaa nyt virkeämmältä kuin kymmenen vuotta sitten.

Amorphis. Kuva: Nuclear Blast.

Amorphis. Kuva: Nuclear Blast.

Vuonna 2018 julkaistulla Queen Of Timella ovat Bogren ja bändi iskeneet uutta kipinää esimerkiksi orkestraalisuudesta, sinfonisuudesta ja kuorolaulusta. Myös huilut, saksofonit, udit, nais- ja kurkkulaulut ja suomenkielinen lausuntataide virkistävät kuulijaa metallimyrskyn silmässä, ja hetkittäin Amorphis tavoittaa jotakin sellaista, mitä se ei ole ennen tehnyt – ja sitä ei juuri ole liikkeellä saman ikäluokan bändien keskuudessa. Mutta vaikka latvassa humisevat uudet tuulet, ovat Amorphisin juuret syvällä sen omassa pitkässä historiassa. Sen kuulee pistämättömästä, dynaamisesta bändisoitosta.

On vaikuttavaa, että basistin vaihtumisen myötä Amorphiksessa vaikuttaa nyt sen koko alkuperäinen kokoonpano: kitaristit Tomi Koivusaari ja Esa Holopainen, basisti Olli-Pekka Laine ja rumpali Jan Rechberger olivat bändissä jo vuonna 1990. Kallio liittyi mukaan vuonna 1998, ja Joutsenkin on ollut mukana jo neljätoista vuotta. Vaikuttavaa se on siksi, että kaiken jo koetun jälkeen Queen Of Timeltä löytyy paljon potkua. Se on kiinnostava, yksityiskohtainen albumi, joka avaa salojaan vähitellen.

Kolmannentoista albumin perusteella voi hyvinkin väittää, että syksyllä 2020 Amorphis viettää kolmekymmenvuotisjuhlaansa väsymättä. Salaisuus löytyy pyrkimyksestä amorfisuuteen eli siihen, ettei bändi anna elementtiensä jämähtää tuttuihin asemiin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Amorphis | Kotisivu | Homepage

Hae Amorphis-klassikko 'Queen Of Time' kirjastosta!

Hae Amorphis-klassikko ’Queen Of Time’ kirjastosta!

Hae Queen Of Time kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
The Karelian Isthmus | CD 1992 • CD-uusintapainos Relapse Records 2003 • LP-uusintapainos Relapse Records 2018
Tales From The Thousand Lakes | Nuclear Blast 1994 • CD-uusintapainos Relapse Records 2000 • LP-uusintapainos Relapse Records 2018
Elegy | Relapse Records 1996 • CD-uusintapainos Relapse Records 2004
Tuonela | Relapse Records 1999
Am Universum | Relapse Records/Spinefarm Records 2001
Far From The Sun | Oy EMI Finland Ab/Virgin 2003 • U.S. Deluxe Slipcase Nuclear Blast 2004 • 2LP-uusintapainos & CD-uusintapainos Nuclear Blast 2008
Eclipse | Nuclear Blast 2006 • LP-uusintapainokset Black Lodge Records 2006 & Back On Black 2018
Silent Waters | Nuclear Blast 2007 • 2LP-uusintapainos Back On Black 2007, 2LP-uusintapainos Nuclear Blast 2018
Skyforger | 2009 • 2LP-uusintapainos Back On Black 2019
The Beginning Of Times | CD & 2LP Nuclear Blast 2011 2LP-uusintapainos Back On Black 2018
Circle | Nuclear Blast CD, CD+DVD Special Edition & 2LP Nuclear Blast 2013
Under The Red Cloud | CD & 2LP Nuclear Blast 2015 • 2CD Nuclear Blast 2017
Queen Of Time | CD & 2LP Nuclear Blast 2018

Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä

Lue lisää
Kainulainen, Pekka & Erkki Virta, kääntäjä & Ike Vil, kääntäjä: Amorphis – Taivaan rumpu – Heavenly Drum, 151 sivua | Otava 2017
Laakso, Markus: Amorphis, 411 sivua | Like 2015 • Uusi painos, 427 sivua | Like 2016
Laakso, Markus & Tina Solda, kääntäjä: Amorphis – die officielle Biografie | Edition Roter Drache 2016

Amorphis: Queen Of Time (2018).

Amorphis: Queen Of Time (2018).

Joonas Holmén + The Lossy Codecs: Sterner Stuff – indie rockin suomalaista kärkeä

Sterner Stuff | Fuu Recs 2018

Joonas Holmén + The Lossy Codeca: Sterne rStuff (2018).Rockmuusikko Joonas Holmén on julkaissut uuden levyn marraskuussa 2018. Pitkään työn alla ollut Sterner Stuff tuli ulos Holménin omalla levymerkillä Fuu Recs.

Holmén toteuttaa musiikillista visiotaan itsenäisesti. Sterner Stuff on toteutukseltaan bändialbumi, mutta sillä on vahva sooloalbumin ulottuvuus. Neljä vuotta edellisen Codecs-levyn jälkeen Holménin kunnianhimoinen indie rock kulkee yhä vakuuttavammin. Sterner Stuff nousee yhdeksi vuoden 2018 parhaista rocklevyistä.

Albumin ensimmäisenä singlelohkaisuna tuli ulos Launching Down On Tracks.

Levyhyllyt jututti Holménia joulukuussa 2018

Sterner Stuff ilmestyi viime marraskuussa, onnittelut! Millaisia vaiheita julkaisemisessa oli?

Joonas Holmén: – Julkaiseminen oli varsin pitkä prosessi. Ensin otin yhteyttä eri levy-yhtiöihin, niin pieniin kuin isoihin. Kiinnostusta ei kuitenkaan lopulta tuntunut löytyvän tarpeeksi, joten päätin lopulta tosiaan perustaa oman levy-yhtiöni ja toteuttaa julkaisun itse. Tämä tarkoitti sitä, että minun täytyi tutustua moneen uuteen asiaan aina byrokratiasta levyn julkaisemiseen liittyen, kansien painatukseen ja yhteistyöhön jakelijan kanssa.

Jaan mielessäni levyn olemassaolon kahteen selkeään vaiheeseen: Sen tekemiseen, eli taiteelliseen työhön ja julkaisemiseen liittyvään työhön. Kummatkin prosessit veivät varsin kauan aikaa ja vaikka aluksi olin varsin vastahakoinen uppoutumaan tuohon jälkimmäiseen, tuntuu tällä hetkeltä ihan hyvältä, että se tuli tehtyä. Levyjen julkaisemassa itse on paljon hyviä puolia. Silloin kontrolli pysyy itsellä ja jos ei tule puskettua levyä eteenpäin tarpeeksi, ei ainakaan voi syyttää ketään muuta kuin itseään.

Joonas Holmén.

Joonas Holmén.

Millainen historia sinulla on yhtyeesi The Lossy Codecsin kanssa? Millaista musiikinteko on ollut aiemman bändisi Das Claudiuksen jälkeen?

Das Claudiuksessakin olin bändin ainoa biisintekijä, mutta kyllä tämä sooloartistina musiikin tekeminen on ollut vielä solidaarisempaa hommaa. Codecshan on kokoelma ystäviäni, jotka ovat ammattimuusikoita. Aloitimme Das Claudiuksen kanssa soittamisen varhaisteini-iässä, jo silloin kuin kukaan ei oikeastaan osannut soittaa yhtään mitään. Soittomme muovautuikin satojen, ellei tuhansien treenikertojen myötä ja siinä oli toki puolensa. Yhteishenkemme oli ainakin bändin parhaimpina hetkinä varsin hyvä ja kyllähän se kuului soitosta.

Toisaalta bändin sisäinen dynamiikka saattoi olla tulehtunuttakin ja bändin muut jäsenet eivät yleensä olleet yhtä innoissaan musiikin tekemisestä kuin minä. Nyt kun soitan Codecsin kanssa, saan yleensä luottaa siihen, että homma hoituu. Kaikki jäsenet ovat taitavia soittajia ja treenikertoja ennen keikkoja ei tarvita kovin montaa. Pystyn siis keskittymään omaan juttuuni, mikä on mukavaa, mutta tietynlaista ”bändifiilistä” siitä toki puuttuu.

Toisaalta omalla tavallaan musiikin säveltäminen ei ole muuttunut oikeastaan ollenkaan. Yhä edelleen sävellän kappaleet yksinäni ja koska Sterner Stuff -levyllä Das Claudiuksen rumpali Matti Muhos soitti rummut, toteutui sovitusprosessikin entiseen tapaan. Eli sävelsin ja soitin kaikki muut instrumentit paitsi rummut, johon minulla oli kyllä ideoita, joita sitten Matin kanssa hioimme ja joihin hän toi oman tyylinsä ja soittotatsinsa mukaan. Ensimmäisellä soololevylläni kun soitin rummutkin itse, oli meno siinä suhteessa vähän erilaisempaa Das Claudiukseen verrattuna.

Millainen livekokoonpano The Lossy Codecs on?

Kun kokoaa bändinsä paljon keikkoja tekevistä ammattimuusikoista, on ollut tarpeen varata monta vaihtoehtoa. Bändiimme kuuluu itseni (laulu ja kitara) lisäksi synisti-kitaristi-taustalaulaja Walter Metsärinne, kaksi vaihtelevaa rumpalia (Taneli Korpinen ja Matti Muhos) sekä kolme basistia (Antti Samuelsson, Jussi Karhujoki ja Jonatan Snapir).

Joonas Holmén + The Lossy Codecs: Antti Samuelsson (vas.), Taneli Korpinen, Joonas Holmén ja Walter Metsärinne. TVO, 17.5.2018. Kuva: Tuomas Pelttari.

Joonas Holmén + The Lossy Codecs: Antti Samuelsson (vas.), Taneli Korpinen, Joonas Holmén ja Walter Metsärinne. TVO, 17.5.2018. Kuva: Tuomas Pelttari.

Sterner Stuff on melodinen ja monitasoinen kooste dynaamisia rockvetoja. Voiko levyltä kuulla esikuviasi?

Kyllä voi, ainakin omasta mielestäni. Monissa kappaleissa minulla oli jopa mielessä joku tietty artisti tai kappale, josta imin vaikutteita. Esimerkiksi Acid-kappaleen sävelsin aikoinaan jo teini- iässä, kun Smashing Pumpkins -faniuteni oli korkeimmillaan. Siksi nämä vaikutteet ovat aika selkeästi kuultavissa. Toisaalta vähän uudemmatkin bändisuosikkini ovat mukana, esimerkiksi surumielisen rehellinen My Fellow Men on ottanut paljon vaikutteita niin Red House Paintersiltä kuin Pedro The Lionilta. Yllättävän monet ovat tuntuneet kuulevan vaikutteita myös Mew’lta, mikä on yksi vanhimmista suosikeistani. En itse näe näitä vaikutteita tällä levyllä niin paljon, vaikka toki esim. Come Of Agen kulmikkaista groovavista kitarariffeistä tulee Bo Madsenin soitto mieleen.

Toisaalta monet ovat kuulleet vaikutteita artisteista, mitä en oikeastaan kuuntele. Esimerkiksi Red Hot Chili Peppers, The Pixies ja Butthole Surfers on mainittu. Tämän lisäksi usein musiikkiani on verrattu …And You Will Know Us By The Trail Of Dead -bändiin, jota en ollut kuunnellut ennen näitä vertailuja ollenkaan. Kun vertaus toistui ja toistui, niin tietysti kuuntelin ja kyllähän kyseisessä bändissä jonkin verran samaa onkin! Minulle oli varsin tärkeää Sterner Stuff -levyllä juuri tuo kappaleiden monitasoisuus. Halusin että siinä on paljon erilaisia tunnelmia, niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti.

Levyn tekstit tuntuvat tunnukstuksilta. Mikä sinua inspiroi?

Tällä levyllä tekstit olivat ehkä itsellenikin poikkeuksellisen omakohtaisia. Aikaisemmin olen yrittänyt enemmän eläytyä kuvitteellisiin tilanteisiin ja tunnelmiin. Uudemmilla, Sterner Stuffin jälkeen sävelletyillä kappaleilla, taas olen kyllä pysynyt omakohtaisuudessa kiinni, mutta vienyt ilmaisuani hieman abstraktimmalle ja runollisemmalle tasolle.

Dinosaur Jr:in kitaristilaulaja J Mascis sanoi joskus jossain haastattelussa jotain vastaavaa kuin ”Kappaleeni ovat surullisia, sillä sävellän niitä yksin kotonani kun olen alakuloinen. Silloin kun olen iloinen, en ole kotona kitara kädessäni, vaan ulkona ystävieni kanssa.” Pystyn eläytymään tähän aika vahvasti. Olen ehkä vähän poikkeuksellisenkin paljon eksistentiaalisesta ahdingosta kärsivä ihminen ja puran yleensä tällaiset ajatukseni kappaleisiini. Olen myös kristitty, mutta en oikein osaa eläytyä kristilliseen musiikkiin, sillä se ei ole omissa silmissäni kovin moniulotteista, vaan pyrkii keskittymään positiivisuuteen. Koen suorastaan tehtäväkseni tehdä musiikkia, jossa kristillinen identiteettini tulee luonnollisen oloisesti esiin ja pääsen näyttämään, että synkistellä mekin osaamme.

Eläydyn muidenkin taiteilijoiden musiikkiin parhaiten silloin, kun heidän oma maailmankuvansa ja ajatuksensa heijastuvat selkeästi ja rehellisesti sanoituksista läpi. Mitä muuta runoudelta ja tarinoilta voikaan toivoa, kuin että näkee maailman edes hetkellisesti toisen henkilön silmin ja toisesta näkökulmasta? Toki on olemassa juuri täysin tarinallista ja fiktiivistä musiikkia, eikä siinä ole mitään vikaa. Itse vaan eläydyn sanoituksiin parhaiten kun ne ovat omakohtaisia, ja koen kyllä myös kuulevani laulajan tuskan tai ilon silloin paremmin, kun lauletaan ”kokemuksen syvällä rintaäänellä”.

Sterner Stuffin toisena videoraitana julkaistiin Acid. Videon ohjaus: Jonathan Guillaume.

Olet kiinnostunut syntetisaattoreista ja peleistä. Huokuuko Sterner Stuffin kannesta pelimaailman estetiikkaa?

Keskustelimme kansien tekijän Ella Kiviniemen kanssa niitä suunnitellessamme CGA– eli Color Graphics Adapter -grafiikoista, joita oli 80-luvun peleissä. Kyseistä väripalettia käyttävät pelit näyttivät räikeydessään mielestäni varsin siisteiltä ja niinpä päätimme hyödyntää niitä levyn kannessa. Tumman sininen ja punainen oli dramaattisen tyylikäs vaihtoehto, joten menimme sillä, emmekä esimerkiksi pinkki ja vaaleansininen -kombinaatiolla, vaikka se oli muistaakseni yleisin. Se olisi ehkä ollut vain ja ainoastaan räikeä, eikä kovin tyylikäs.

Olet kuvaillut muusikon elämää yksinäiseksi. Onko uusi levy muuttanut sinua?

Varmaan muusikon elämä olisi vähemmän yksinäistä, jos tekisi sitä jossain bändissä tai ryhmässä. Omalla kohdallani kaikki on oikeastaan vaan ajautunut siihen, että suurin osa työstä tulee tehtyä yksin. Enkä puhu pelkästään omasta musiikistani, vaan kun esimerkiksi miksaan muiden musiikkia, niin se on tietenkin keskimäärin aika yksinään tehtävää puuhaa. Musiikkia tehdessä on myös helppo unohtaa muu maailma ja syventyä useaksi tunniksikin vaan omaan tekemiseen. Se on omalla tavallaan hienoa, mutta joo, myös yksinäistä.

En sanoisi, että Sterner Stuff on mitenkään muuttanut minua. Oikeastaan sanoisin ennemmin, että levyni heijastavat omaa persoonaani aina tietyllä hetkellä. Kun minä muutun, levyni muuttuvat. Siinä mielessä Sterner Stuff tosin on muuttanut minua, että olen oppinut sen tekemisen myötä paljon uutta.

Olet säveltänyt ja tuottanut Sterner Stuffin itse. Mitä tavoittelet tuottajana?

Tuotannolliset ideat ovat se tekijä, joka saa minut innostumaan uuden levyn tekemisestä. Kappaleiden säveltäminen on minulle omalla tavalla kuin päiväkirjan kirjoittamista, mutta kun keksin jonkin yhteisen tekijän, josta pystyn ammentamaan jonkin äänitteen tuotannollisen meiningin, innostun ja haluan päästä studiohommiin.

Tähtään tuotannollisesti maksimaaliseen persoonallisuuteen. Tykkään ideoista, joissa jokin äänikuvallinen aspekti viedään äärimmäisyyteen, mutta toisaalta minusta on tärkeää, että levyn ”musiikillinen informaatio” säilyy selkeästi erotettavissa olevana. Tasapainottelen siis näiden kahden ideaalin välillä. Yleensä levyn äänikuvallinen identiteetti lähtee mielessäni liikkeelle sen rumpusaundeista, sillä ne kattavat keskimäärin koko levyn yleissaundista ison osan. Esimerkiksi Sunshine And Someone To Hold -levylläni rummut äänitettiin varsin lofisti, vain kolmella mikrofonilla ja se olikin yksi levyn värittävimmistä tekijöistä. Sterner Stuffilla rummut äänitettiin hifimmin ja soitto oli Matti Muhoksen mukanaolon myötä hienovaraisempaa, joten kaikki muu mukautui siihen.

Miten kuvailisit musiikillista missiotasi?

Haluan tehdä itseni näköistä musiikkia, omilla ehdoillani. Haluan kertoa musiikillani ajatuksistani, siitä mitä itse pidän arvokkaana ja mitä ajattelen niin sanotusti ”tästä kaikesta”. Pyrin tekemään koskettavaa, tehokasta ja mielenkiintoista musiikkia, jossa pääsen kokeilemaan uusia ideoita. Toivon että mahdollisimman moni kuulisi musiikkiani ja saisi siitä mahdollisesti lisäarvoa omaan olemiseensa. Tavoitteeni on saada elantoni omaa musiikkia tekemällä.

Millaista musiikkia teet seuraavaksi?

Tällä hetkellä ajatukseni on tehdä jälleen Matti Muhoksen kanssa uusi levy, joka on aikaisempaa ”fuzzimpi” ja biisikohtaiselta äänikuviltaan yhtenäisempi. Jotta kuuntelija ei kyllästy, luulen että sen täytyy myös olla hieman lyhyempi kuin esimerkiksi Sterner Stuff. Haluan tuoda myös laulumelodioitani selkeämmin esiin, joten aion kuluttaa laulujen tuotantoon entistä enemmän aikaa.

Toisaalta olen myös ajatellut hieman elektronisemman levyn tekemistä. Villeissä unelmissani suunnittelen myös tripla-albumin tekemistä, sillä se olisi niin ihanasti ajan hengen vastaista.

Tuomas Pelttari | toimitus ja livekuva

Joonas Holmén Kotisivu | Homepage
Joonas Holmén | Facebook
Joonas Holmén | Instagram
Joonas Holmén | YouTube
Joonas Holmén | Bandcamp
Fuu Recs | Kotisivu

Hae 'Sterner Stuff' kirjastosta!

Hae ’Sterner Stuff’ kirjastosta!

Hae Sterner Stuff kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta

Levyhyllyt | Finna.fi
Joonas Holmen & The Lossy Codecs: Bound To Disappear//The Speeding Is Just For Show | 2010
Sunshine And Someone To Hold | 2014
Sterner Stuff | Fuu Recs 2018

Das Claudius
Walking In The Forest And Noticing A Corpse In The Bushes | 2006
The Star That Shines Eternally And On Its Own | 2007
Matti Lauri Ilmari Muhos EP | 2011

Joonas Holmén + The Lossy Codecs livenä

La 12.1.2019 BaariBaari – Turku Band Festival

Joonas Holmén + The Lossy Codeca: Sterne rStuff (2018).

Joonas Holmén + The Lossy Codecs: Sterner Stuff (2018).