The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu

Their Satanic Majesties Request | Decca/London 1967

Musiikkia esille kirjastossa

The Rolling Stones: Their Satanic Majesties' Request (1967).Aika muuttaa asioita. The Rolling Stonesin kuudes albumi Their Satanic Majesties Request oli pitkään mitä surkeimman flopin maineessa, mutta viime vuosina se on saanut osakseen yllättävän paljon ymmärrystä ja ihailua. Satanic Majestiesia voi ymmärtää vain, jos tietää, millaisissa olosuhteissa se on syntynyt.

Single oli popmusiikin perusyksikkö ja tärkein tuote aina 1960-luvun puoliväliin saakka. Sitten alkoi albumin valtakausi. Sellaiset teokset kuin The Beatlesin Rubber Soul (1965), Bob Dylanin Highway 61 Revisited (1965) ja Blonde On Blonde (1966) ja The Beach Boysin Pet Sounds (1966) muuttivat kuvioita sekä kaupallisella että taiteellisella tasolla. Albumit eivät enää olleet sinkkukoosteita vaan itsenäisiä, harkittuja kokonaisuuksia, joiden myyntimäärät määrittivät artistien asemaa. 

She’s A Rainbow.

The Beatlesin toukokuussa 1967 julkaistu Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band ei ehkä ollut varsinainen uuden ajan alkuräjähdys, mutta se kiihdytti albumiuniversumin laajenemista enemmän kuin yksikään muu tuon ajan julkaisu. Their Satanic Majesties’ Requestia pidetään The Rolling Stonesin yrityksenä tehdä jotakin yhtä suurellista. Beatles taatusti vaikuttikin Stonesiin siinä missä hippiaikakauden henki yleisemmin. Ongelmana vain oli se, etteivät vaikutteet sopineet Stonesille. 

The Rolling Stonesin Mick Jagger ja Keith Richards osasivat kyllä säveltää koukkuja, mutta heidän musiikkinsa viehätys perustui enemmän rytmiin ja tulkintaan kuin koskettaviin melodioihin ja huikentelevaisiin sovituksiin. John Lennonin ja Paul McCartneyn hienostuneista sävellyksistä oli huomattavasti helpompi sovittaa Sgt. Pepperin kaltainen musikaalimaisen viihdyttävä ja siistin psykedeelinen albumi kuin Jaggerin ja Richardsin rähjäisistä biiseistä. Stonesit kuitenkin yrittivät, koska vuonna 1967 tuntui tärkeältä ponnistaa yhtä korkealle kuin se toinen suuri brittibändi.

Sing This All Together.

Satanic Majestiesiin vaikutti myös Stonesin oma asema ja tilanne. Bändistä oli tullut nuorisokapinan symboli ja konservatiivien silmätikku, ja vuonna 1967 pahojen poikien maine konkretisoitui hankaluuksiksi. 1960-luvun perinteisiä arvoja kyseenalaistavassa vastakulttuurissa, jonka soundtrackiin Stonesin tuotantokin kuului, laittomien päihteiden käyttö oli yleistä. Se kauhistutti kansakuntia, jotka olivat tottuneet huumaamaan itseään alkoholilla. 

Brittiläinen tabloidilehti News Of The World nosti kohun nuorisoidolien huumeidenkäytöstä juttusarjalla Pop Stars and Drugs: Facts That Will Shock You, jossa The Rolling Stonesin sekoilulle omistettiin kokonainen artikkeli. Lööppijulkisuus sai poliisin kiinnostumaan Stonesien juhlista. Poliisi teki ratsian kitaristi Keith Richardsin kartanoon, ja siellä bilevieraiden taskuista löytyi kaikenlaista kyseenalaista kamaa, mikä johti Richardsin ja Jaggerin huumesyytteisiin. Toinen kitaristi Brian Jones pidätettiin hallussapidosta pari kuukautta myöhemmin. Rocktähdet välttivät vankilan täpärästi, Jones lähinnä mielenterveysongelmiensa vuoksi. 

Citadel.

Kuuluisuus ja päihteet etuineen ja kiroineen vaikuttivat myös bändin sisällä, ja paisunut ego ja sekava mielentila ovat huono yhdistelmä. Jos kemia olisi ollut kohdallaan, Stones olisi saattanut selvitä julkisuuden töyssyistä helpommin, mutta kun ei ollut. Kun Jonesin tyttöystävä Anita Pallenberg lähti Richardsin matkaan keväällä 1967, kitaristien välit kiristyivät äärimmilleen. Se ei ainakaan helpottanut luovan yhteistyön tekemistä. 

Toinen välirikko tapahtui The Rolling Stonesin ja manageri Andrew Loog Oldhamin välillä. Manageri erosi yhtyeen palveluksesta Satanic Majestiesin päämäärättömien äänitysten aikana. Suuret rocktähdet Jagger, Richards ja Jones saapuivat usein studiolle suuren hovin kanssa tuhlaamaan kallista aikaa ja jammailemaan vanhoja blueseja (toisinaan ihan vain Oldhamia ärsyttääkseen). Albumin työnimi oli ”Cosmic Christmas”, ja sen a-puolen päätteeksi äänitettiin samanniminen, ujeltava piilojoululaulu, jota edelsi loputtoman pitkä improvisoitu rämistelyjamitus. Siinä kaikessa oli bändin maanläheisillä miehillä, basisti Bill Wymanilla ja rumpali Charlie Wattsilla, sietämistä.  

2000 Man.

Vuoden 1967 lopulla julkaistu Their Satanic Majesties Request ei ehkä ole onnistunut albumi, mutta mielenkiintoinen ja erilainen se ehdottomasti on. Biisit toimivat sitä paremmin, mitä vähemmän ”psykedeliaa” ne sisältävät. Levyn avaava ’Sing This All Together’ on kaiketi tarkoitettu hippiajan taianomaiseksi voima-anthemiksi, mutta se jää musiikillisesti ohueksi ja sanomaltaan teennäiseksi. Kuulostaa siltä kun bändi kosiskelisi tai parodioisi hippiaatetta uskomatta sanaakaan siitä, mitä laulaa. 

Bill Wyman yllätti kirjoittamalla ja laulamalla levylle kappaleen ’In Another Land’, joka vieläpä julkaistiin singlenä. Basistin salaa äänitettyyn kuorsaukseen päättyvä biisi ei kuulosta Stonesilta, mutta on siitä huolimatta yksi Satanic Majestiesin ehyimmistä. Vielä paljon vahvempi raita on tunnistettavan stonesmainen ’2000 Man’, jolla voisi vieläkin laulattaa yleisöä stadionkonserteissa.   

Se, että fokus oli kadoksissa, kuuluu jopa miksauksessa. Levyllä on paljon erilaisia elementtejä eksoottisista soittimista sattumanvaraiseen hälinään ja mietittyihin jousisovituksiin, mutta kokonaisuus ratkeilee jatkuvasti saumoistaan. ’She’s A Rainbow’ olisi hieno biisi, ellei Jaggerin laulua olisi haudattu niin syvälle. Sama ongelma on rajusti riffitellyssä ’Citadelissa’ ja tunnelmallisessa yksinäisyyden hymnissä ’2000 Light Years From Home’, jonka Jagger sävelsi putkassa huumepidätyksensä aikaan. Rähiseviä bluesriffejä ja popmelodioita yhdistelevässä ’The Lanternissa’ soundi on täysin kohdallaan, samoin ’Gomperissa’, joka muuten on hippigeneerinen intianlomaläpsyttely. 

Siinä missä Sgt. Pepperin psykedelia on loppuun saakka harkittua ja vähän liiankin hiottua, Satanic Majestiesilla se on rujoa ja ailahtelevaa. Se tekee Stonesin levystä jännittävän ja arvaamattoman, mutta saa kokeilevuuden vaikuttamaan päälle liimatulta (ainakin selvin päin kuunnellessa). Albuminkansi on sisältöä ajatellen täysosuma. Stonesit esiintyvät siinä huvittavissa vaatteissa, jotka eivät pue heitä lainkaan ja jollaisia he eivät oikeasti haluaisi käyttää. 

Their Satanic Majesties’ Request nousi lähelle listakärkeä sekä Iso-Britanniassa että Yhdysvalloissa, mutta myynti tyssäsi nopeasti. Mutta nyt, yli puoli vuosisataa myöhemmin, kaikki on anteeksi annettu: Satanic Majesties on kiehtova kuvajainen ajasta ja paikasta, jossa The Rolling Stones oli vuonna 1967.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Rolling Stones | kotisivu
The Rolling Stones | Facebook
The Rolling Stones | Instagram
The Rolling Stones | Twitter

Levyhyllyt
The Rolling Stones
Finna.fi

1960-luku

The Rolling Stones | Decca Records 1964
The Rolling Stones No. 2 | Decca Records 1965
Out Of Our Heads | Decca Records 1965
Aftermath | Decca Records 1966
Between The Buttons | Decca Records 1967
Their Satanic Majesties Request | Decca 1967
Beggars Banquet | Decca 1968
Let It Bleed | Decca 1969

1970-luku

”Get Yer Ya-Ya’s Out!” • The Rolling Stones in Concert live | Decca 1970
Sticky Fingers | Rolling Stones 1971
Exile On Main St. | Rolling Stones 1972
Goats Head Soup | Rolling Stones 1973
It’s Only Rock ’n Roll | Rolling Stones 1974
Black And Blue | Rolling Stones 1976
Love You Live live | Rolling Stones 1977
Some Girls | Rolling Stones 1978

1980-luku

Emotional Rescue | Rolling Stones 1980
Tattoo You | Rolling Stones 1981
Still Life (American Concert 1981) live | Rolling Stones 1982
Undercover | Rolling Stones 1983
Dirty Work | Rolling Stones 1986
Steel Wheels | Rolling Stones 1989

1990-luku

Flashpoint live | Rolling Stones 1991
Voodoo Lounge | Virgin 1994
Stripped live | Virgin 1995
Bridges To Babylon | Virgin 1997
No Security live | Virgin 1998

2000–2009

Live Licks live | Virgin 2004
A Bigger Bang | Virgin 2005
Shine A Light live | Virgin 2008

2010-luku

Brussels Affair (Live 1973) live | Promotone BV 2011
Some Girls Live In Texas ’78 live | Polydor 2011 & 2017
Hampton Coliseum (Live 1981) live | Promotone BV 2012
L.A. Friday (Live 1975) live | Promotone BV 2012
Live At The Tokyo Dome live | Promotone BV 2012
Light The Fuse live | Promotone BV 2012
Live At Leeds live | Promotone BV 2012
Sweet Summer Sun – Hyde Park Live live | Promotone BV 2013
Blue & Lonesome | Polydor 2016
On Air live | Interscope/Polydor 2017

2020-luku

Steel Wheels Live live | Eagle Rock 2020

Levyhyllyt
The Rolling Stones ja Yhdysvallat
Finna.fi

England’s Newest Hit Makers | London Records 1964
12 x 5 | London Records 1964
The Rolling Stones, Now! | London Records 1965
Out Of Our Heads | London Records 1965
December’s Children (And Everybody’s) | London Records 1965
Got Live If You Want It!  live | London Records 1966
Between The Buttons | London Records 1967

Boksit ja kokoelmat
The Rolling Stones
Finna.fi

1960-luku

Big Hits (High Tide And Green Grass) | Decca 1966
Flowers | London Records 1967
Through The Past, Darkly (Big Hits Vol. 2) | Decca 1969

1970-luku

Stone Age | Decca 1971
Gimme Shelter | Decca 1971
Hot Rocks 1964–1971 | London 1971
More Hot Rocks (Big Hits & Fazed Cookies) | London 1972
Metamorphosis | ABKCO 1975
Made In The Shade | Rolling Stones/Atlantic 1975

1980-luku

Singles Collection – The London Years 3CD | ABKCO 1989

1990-luku

Jump Back – The Best Of The Rolling Stones ’71–’93 | Virgin 1994

2000–2009

Forty Licks | Virgin/ABKCO/Decca 2002
Rarities 1971–2003 | Virgin 2005

2010-luku

GRRR! | ABKCO/Interscope 2012
The Rolling Stones in Mono | ABCKO 2016
Honk | Promotone BV/Universal 2019

Levyhyllyt
Bill Wyman
Finna.fi

Monkey Grip | Rolling Stones Records 1974
Stone Alone | Rolling Stones Records 1976
Bill Wyman | A&M Records 1982
Stuff | Ripple Productions Ltd. 1992 & Castle Music 2007
Back To Basics | Proper Records 2015

Levyhyllyt
Charlie Watts
Finna.fi

From One Charlie | UFO Records/Continuum Records 1991
Warm & Tender Charlie Watts Quintet | Continuum Records 1993
Long Ago & Far Away Charlie Watts Quintet & London Metropolitan Orchestra | Pointblank/Virgin 1996
Charlie Watts Jim Keltner Project Charlie Watts & Jim Keltner | CyberOctave/Virgin 2000
Charlie Watts Meets The Danish Radio Big Band – Recorded Live At The Danish Radio Concert Hall, Copenhagen 2010 Charlie Watts & The Danish Radio Big Band | Danish Broadcasting Corporation 2017

Levyhyllyt
Keith Richards
Finna.fi

Talk Is Cheap | Virgin 1988
Main Offender | Virgin America 1992
Crosseyed Heart | Mindless Records/Virgin EMI Records 2015

Levyhyllyt
Mick Jagger
Finna.fi

She’s The Boss | CBS 1985
Primitive Cool | CBS/Rolling Stones Records 1987
Wandering Spirit | Atlantic 1993
Goddessinthedoorway | Virgin 2001

Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Deep Purple: Whoosh! – loppu ei tullutkaan
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
The Doors – vallakumouksen lähtölaukaus

Lue lisää The Rolling Stonesista
Finna.fi

Rolling Stones Philip Norman & kääntäjä Anu Kamunen, 398 sivua | Jalava 2003
Rolling Stones Philip Norman & kääntäjä Juhani Niemi, 538 sivua | Otava 1985

Lue lisää Charlie Wattsista ja The Rolling Stonesista Read more about Charlie Watts and The Rolling Stones
Finna.fi

Sympathy For The Drummer – Why Charlie Watts Matters  Mike Edison, 264 pages | Backbeat Book 2019

Lue lisää Bill Wymanista ja The Rolling Stonesista Read more about Bill Wyman and The Rolling Stones
Finna.fi

Bill Wyman • Stone Alone • The Story Of A Rock ’n’ Roll Band Bill Wyman with Ray Coleman, 594 pages | Viking 1990 Da Capo Press 1997
Bill Wyman • Stone Alone • The Story Of A Rock ’n’ Roll Band Bill Wyman with Ray Coleman, 708 pages | Penguin Books 1991

Lue lisää Mick Jaggerista ja The Rolling Stonesista
Finna.fi

Jagger Marc Spitz & kääntäjä Sami Heino, 312 sivua | Otava 2012

Lue lisää Keith Richardsista ja The Rolling Stonesista
Finna.fi

Elämä Keith Richards & James Fox & kääntäjät Seppo Hyrkäs & Kristiina Vaara, 567 sivua | WSOY 2010

The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request (1967).
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request (1967)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Dire Straits – menestystarinan alkusanat

Dire Straits | Vertigo 1978

Musiikkia esille kirjastossa

Dire Straits: Dire Straits (1978).Vuosi 1978 jäi popmusiikin historiaan näkyvimmin punk-vuotena, jolloin Sex Pistols soitti viimeisen keikkansa ja Dead Kennedys ensimmäisensä, Sid Vicious pidätettiin epäiltynä tyttöystävänsä murhasta, The Clash julkaisi Give ’Em Enough Ropen ja niin edelleen. Mutta tapahtui silloin paljon muutakin. Ensimmäinen luku kirjoitettiin ainakin kolmeen rockin suureen tarinaan, jotka eivät olisi juuri kauempana punkista voineet kulkea: vuonna 1978 debytoivat Prince, Van Halen ja Dire Straits.

Dire Straitsin tapauksessa pohjatyöt oli tehty ja lastentaudit podettu edellisissä bändeissä, ja asiat etenivät varsin nopeasti. Yhtye perustettiin Lontoossa vuonna 1977, kun Newcastlessa kasvaneet veljekset Mark ja David Knopfler ja Leicesteristä pääkaupunkiin saapuneet John Illsley ja Pick Withers alkoivat soittaa yhdessä. Jo samana vuonna kvartetti äänitti ensimmäisen demonsa, jonka kolmen biisin joukossa oli tuleva hitti ’Sultans Of Swing’. Kappaleen demoversio soi BBC:llä, ja vain pari kuukautta myöhemmin bändi solmi levytyssopimuksen Vertigon kanssa.

Sultans Of Swing.

Dire Straitsin ensimmäinen, nimetön albumi äänitettiin helmikuussa 1978. Vuoden loppuun mennessä se oli julkaistu maailmanlaajuisesti. Pian se oli albumilistalla monissa Euroopan maissa, Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa, ja kotimaassaan se pysyi albumilistalla 132 viikkoa. Tämä kaikki vaikutti jo aikoinaan suuren menestystarinan ensimmäiseltä luvulta. 

Menestykseen löytyy paljon syitä bändin taidokkuudesta ajassaan erottuvaan soundiin ja Mark Knopflerin lauluntekotaitoihin – siihen luultavasti vaikutti ihan kaikki lukuun ottamatta bändin ulkonäköä. Suuri merkitys oli myös sillä, miten amerikkalaiselta tuo englantilainen yhtye kuulosti. Brittiläistä siinä oli lähinnä sanoitusten nokkela ironia. Vaikka Knopflerilla oli tunnistettava käsiala laulajana, kitaristina ja biisintekijänä, hänen vaikutteensa tulivat ilmiselvästi J. J. Calen, Bob Dylanin sekä country- ja bluesmuusikoiden americanasta. Dire Straits erottui myös sillä, että se kuulosti kypsältä ja hillityltä, mikä johtui siitä, että sen jäsenet olivat levyn ilmestyessä kolmekymppisiä. Mahdolliset uhon vuodet oli eletty jo kauan sitten.

Down To The Waterline.

Ensimmäisen hittinsä Dire Straits sai ’Sultans Of Swingistä’, samasta biisistä, joka oli vienyt bändin radioon ja isojen levy-yhtiöiden neuvottelupöytiin. Knopfler oli kirjoittanut sen nähtyään Etelä-Lontoossa Sultans Of Swing -nimisen jazzbändin keikalla miltei tyhjässä pubissa. Mahtipontisen nimen ja ankeiden olosuhteiden koominen ristiriita oli inspiroinut häntä. Samaan tapaan syntyi joitakin vuosia myöhemmin Dire Straitsin suurin hitti ’Money For Nothing’, jonka Knopfler teki kuultuaan kodinkonemyyjän kommentoivan työpaikallaan Music Televisionin tarjontaa. 

Ensialbumilla on monia muitakin hienoja hetkiä. ’Water Of Love’ tarjoaa helteistä svengiä ja maukasta kitaransoittoa samalla Nationalilla, joka ikuistettiin myöhemmin suurmenestyslevy Brothers In Armsin (1985) kanteen. ’Setting Me Upin’ countryrockissa Dire Straits on amerikkalaisimmillaan, ja ’Southbound Train’ on plagiointisyytettä vaille täydellistä dylanismia.

Setting Me Up.

Dire Straitsin seuraavat albumit Communiqué (1979), Making Movies (1980) ja Love Over Gold (1982) edistivät asioita kahdella rintamalla: musiikki kehittyi kiinnostavammaksi ja suosio kasvoi levy levyltä. Uransa korkeimmalle huipulle Dire Straits nousi toukokuussa 1985, kun Brothers in Arms ilmestyi suoraan Britannian albumilistan sijalle yksi ja sinnitteli listalla pöyristyttävät 228 viikkoa. Levy äänitettiin digitaalisesti, mikä oli 1980-luvun puolivälissä vielä varsin harvinaista. Sitä myytiin viiden hittisinglen (mm. ’Money For Nothing’, ’Walk Of Life’) voimalla yli 30 miljoonaa kappaletta.

Dire Straits hajosi syyskuussa 1988. Knopfler perusteli päätöstä sillä, että suosio oli jättänyt musiikin varjoonsa. Kolme vuotta myöhemmin paluun tehnyt bändi julkaisi kuudennen albuminsa On Every Street (1991). Sitäkin myytiin maailmalla useita miljoonia kappaleita, ja Dire Straits teki vuoden kestäneen 300 konsertin maailmankiertueen, jonka kokonaisyleisömääräksi on arvioitu 7,1 miljoonaa ihmistä. 

Money For Nothing.

Kiertue oli sellainen koettelemus, että Knopfler hajotti Dire Straitsin uudelleen syksyllä 1992, todennäköisesti lopullisesti.

”Lopetin sen, koska halusin palata todellisuuteen”, Mark Knopfler kommentoi Dire Straitsin loppua. ”Se oli itsesuojelua ja selviytymistä. Sillä tasolla toimiminen on epäinhimillistä.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Dire Straits
Mark Knopfler
David Knopfler
John Illsley
Pick Withers
Tuottaja: Muff Winwood

Dire Straits | kotisivu
Dire Straits | Facebook
Dire Straits | Instagram

Mark Knopfler | Facebook
Mark Knopfler | Twitter

John Illsley | kotisivu
John Illsley | Facebook

Varaa Dire Straitsin klassikkoalbumi kirjastosta.
Varaa Dire Straitsin klassikkoalbumi kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Dire Straits -tuotantoa vuosilta 1978–1991. Kuva: Tuomas Pelttari.
Dire Straits -tuotantoa vuosilta 1978–1991. Kuva: Tuomas Pelttari.


Levyhyllyt
Dire Straits | Finna.fi

1970-luku

Dire Straits | Vertigo 1978
Communiqué | Vertigo 1979

1980-luku

Making Movies | Vertigo 1980
Love Over Gold | Vertigo 1982
Alchemy – Dire Straits Live | Vertigo 1984
Brothers In Arms | Vertigo 1985

1990-luku

On Every Street | Vertigo 1991
On The Night • live | Vertigo 1993

Kokoelmalevyt
Dire Straits | Finna.fi

Money For Nothing | Vertigo 1988
Sultans Of Swing – The Very Best Of Dire Straits | Vertigo 1998
Private Investigations – The Best Of Dire Straits & Mark Knopfler | Mercury 2005
Transmission Impossible – Classic Radio Broadcast Recordings • 3CD | Eat To The Beat 2020

Levyhyllyt
Mark Knopfler | Finna.fi

1990-luku

Golden Heart | Vertigo 1996

2000–2009

Sailing To Philadelphia | Mercury 2000
The Ragpicker’s Dream | Mercury 2002
Shangri-La | Mercury 2004
All The Roadrunning Mark Knopfler & Emmylou Harris | Mercury 2006
Kill To Get Crimson | Mercury 2007
Get Lucky | Mercury 2009

2010-luku

Privateering | Mercury 2012
Tracker | Mercury 2015
Down The Road Wherever | British Grove Records/Virgin EMI Records 2018

Levyhyllyt
John Illsley | Finna.fi

1980-luku

Never Told A Soul | Vertigo 1984
Glass | Vertigo 1988

2010-luku

Streets Of Heaven | Creek Records 2010
Testing The Water | Creek Touring & Records LLP 2014
Live In London | Creek Records 2014
Coming Up For Air | Creek Touring & Records LLP 2019

Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Jakszyk, Fripp and Collins: A Scarcity Of Miracles – King Crimsonia geeneissä?
King Crimson: Discipline – uuden progen äärellä
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Police: Synchronicity – trion viimeinen klassikko
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle

Lue lisää Dire Straitsista • Read more about Dire Straits | Finna.fi

Dire Straits – Every Album, Every Song [On Track …] Andrew Wild, 141 pages | Sonicbond Publishing 2021
Dire Straits Colin Irwin, 120 pages | Orion 1994
Dire Straits Michael Oldfield, 152 pages | Sidgwick & Jackson 1986

Dire Straits: Dire Straits (1978).
Dire Straits: Dire Straits (1978)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Bee Gees: Bee Gees’ 1st – melankolista kamaripoppia

Bee Gees’ 1st | Polydor 1967

Bee Gees: Bee Gees' 1st (1967).Gibbin veljesten muodostama Bee Gees on yksi populaarimusiikin valovoimaisimmista yhtyeistä. Yhtyeen discobiisit ovat osa kulttuurimme kollektiivista muistia: kaikki tunnistavat hitit ’Stayin’ Alive’, ’Tragedy’ tai ’You Should Be Dancing’. Silti itse yhtye ja sen muu tuotanto on jäänyt monelle mysteeriksi. Ryhdyin selvittämään yhtyeen arvoitusta jo vuosia sitten ja ällistyin. Heidän mittava uransa olikin täynnä yllätyksiä, erikoisia suunnanmuutoksia ja häkellyttävän korkeatasoista musiikkia. Yhtyeen tuotannon läpikäyminen vaati myös kärsivällisyyttä ja vanhojen vinyylien metsästämistä, sillä osaa yhtyeen levyistä ei ole koskaan julkaistu kunnolla CD-muodossa.

Gibbin veljekset aloittivat uransa levyjäkin julkaisseina lapsitähtinä Australiassa. Isoveli Barry (s. 1946) sekä kaksoset Robin ja Maurice (s. 1949) olivat syntyneet Iso-Britannian Mansaarella ja viettäneet varhaislapsuutensa Manchesterissa. Emigroituminen takaisin Englantiin helmikuussa 1967 oli käänteentekevä hetki. Veljekset onnistuivat löytämään ymmärtäväisen managerin Robert Stigwoodin ja solmivat levytyssopimuksen Polydorin kanssa. Maaliskuussa he aloittivat jo demojen äänittämisen ja ensimmäisen albumin nauhoitukset.

Ensimmäinen Iso-Britanniassa julkaistu albumi Bee Gees’ 1st ilmestyi heinäkuussa 1967. Levy aloitti huikean neljän albumin putken: vuonna 1968 ilmestyivät Horizontal ja Idea ja seuraavana vuonna yhtyeen magnum opus tupla-LP Odessa. Yhtyeen ensimmäinen Briteissä äänitetty singlejulkaisu ’New York Mining Disaster 1941’ ilmestyi jo huhtikuussa 1967 ja siitä tuli hämmentävän suuri läpimurtohitti maailmalla, jopa Yhdysvalloissa. Biisi kertoo kuvitteellisesta kaivosonnettomuudesta ja loukkoon jääneiden kaivosmiesten ajatuksista. Levytyksen sovitus on minimalistinen, mikä korostaa veljesten uniikkia laulusoundia.

Gibbin veljekset olivat omasta mielestään ensisijaisesti lauluntekijöitä. He olivat jo teinipoikina säveltäneet suurimman osan esittämästään materiaalista ja tehneet valtavan määrän lauluja muille esittäjille. Levylle Bee Gees’ 1st päätyneet sävellykset ja sanoitukset eivät noudata tyypillisen popbiisin konventioita ja hittikaavaa, vaan ne ovat viehättävän naiiveja ja personaallisia tarinoita pienten ihmisten elämistä. ’Red Chair, Fade Away’ on kummallisen nykivästi etenevä raita, joka kertoo isoisän vanhasta punaisesta tuolista. Maurice Gibbin soittama mellotroni dominoi levytystä toistuvalla alaspäin liukuvalla äänellä.

’Every Christian Lion Hearted Man Will Show You’ on vähintään yhtä omituinen laulu: veljesten munkkikuoro ja modaalisesta musiikista otetut vaikutteet soivat siinä keskiaikaisen kirkkomusiikin hengessä. Joissakin maissa singlenäkin julkaistu ’Holiday’ on lapsuuden maisemaan sijoittuva meditatiivinen folkbiisi, jossa on unenomaisen pysähtynyt, lähes aavemainen tunnelma. Barryn ja Robinin äänet sulautuvat kappaleen alussa upeasti toisiinsa.

Bee Gees’ 1st on monella tapaa mitä englantilaisin levy. ’Craise Finton Kirk Roayl Academy Of Arts’ on lämpimän humoristinen music hall -biisi, joka kertoo Oxford Streetillä mainoskylttien kanssa marssineesta miehestä. Kaikki lontoolaiset tunnistivat erikoisen miehen, mutta kukaan ei saanut selvää hänen puheestaan. Albumin avaava ’Turn Of The Century’ kertoo aikakonematkasta viktoriaanisen ajan Englantiin. Menneiden aikojen tunnelmaa korostaa Bee Geesin hovisovittajan Bill Shepherdin upeat arrit puhaltimille ja jousille.

Albumin sointimaailma on rakennettu puhallin- ja jousiorkesterin sekä veljesten upean laulun varaan. Colin Petersenin rummut, Maurice Gibbin basso ja muut modernimmat soittimet leijuvat yleensä kaukana taustalla kuin irrallaan muusta. Tämä luo levyn sointimaailmaan syvyyttä, mutta myös jännän unenomaisen tunnelman. Bee Gees’ 1st luo parhaiden levyn tapaan oma koherentin maailmansa. Se on kuin lumisadepallo, joka vangitsee kuulijan sisäänsä.

Bee Gees oli hioutunut varsinkin laulustemmojen osalta tiiviiksi yksiköksi. Veljekset olivat kuitenkin hyvin erilaisia persoonia. Barry Gibb oli järkevä isoveli, joka ymmärsi musiikkialan julmat lainalaisuudet. Hän pyrki luomaan kaupallisesti menestyvää musiikkia, johon kuka tahansa voisi samaistua. Robin Gibb oli aivan toisenlainen persoona. Hän oli taiteilijaluonne, joka halusi tehdä asiat omalla tavallaan. Hän ei suostunut käymään parturissa, pukeutui miten sattui ja ei välittänyt lehtien kirjoittelusta. Hän tutki intohimoisesti historiaa ja kirjallisuutta, ja ammensi niistä laulujen aiheita. Mojo-lehdessä julkaistiin aikanaan kiinnostava artikkeli, jossa oli listattu musiikkimaailman englantilaisia eksentrikkoja. Robin Gibb oli nostettu listalle mm. Vashti Bunyanin, Felt-yhtyeen Lawrencen, Robert Wyattin ja Kate Bushin rinnalle.

Robin Gibbin omintakeinen biisinteko saa tilaa erityisesti Bee Geesin 1960-luvun loppupuolen levyillä sekä hänen ensimmäisellä sooloalbumillaan Robin’s Reign (1970). Robin ei säveltänyt tavanomaisia rakkauslauluja, vaan apean melankolisia sävelteoksia esimerkiksi Napoleonin aikaisista sodista ja jäälautalle ajelehtimaan jääneestä miehestä. Hänen lauluäänensä oli ainutlaatuinen: korkea, kovaääninen ja värisevä, veljesten äidin sanoin ”kylmäävä”. Tästä on hyvänä esimerkkinä murheellinen soulbiisi ’I Can’t See Nobody’.

Bee Gees’ 1st -levyllä on melankolisen ja mietteliään kamaripopin rinnalla myös menevämpiä raitoja. Parilla biisillä ’In My Own Time’ ja ’I Close My Eyes’ kuuluu selvästi The Beatlesin ja erityisesti Revolver-albumin vaikutus. Svengaava Lontoo on läsnä myös psykedeelisissä kappaleissa ’Cucumber Castle” ja ’Please Read Me’, joista jälkimmäinen kertoo vierailusta psykiatrin luona.

Levyllä on myös pari erinomaista soulbiisiä, joilla kuuluu Staxin ja etelän soulin vaikutteet: ’One Minute Woman’ ja ’To Love Somebody’. Näistä jälkimmäinen on noussut klassikoksi lukuisten cover-versioiden kautta. Laulu oli kirjoitettu alun perin Otis Reddingin laulettavaksi, mutta hän ei koskaan sitä ehtinyt levyttää. Sen sijaan laulun ovat levyttäneet mm. Nina Simone, Janis Joplin, Roberta Flack, Jimmy Sommerville ja monet muut. Barry Gibb on kertonut eräässä haastattelussa, että ’To Love Somebody’ on hänen omista lauluistaan itselleen ehkä se tärkein.

To Love Somebody.

Bee Gees on ollut viime viikkoina paljon esillä mediassa. Joulukuussa julkaistiin suoratoistopalveluissa Frank Marshallin dokumenttielokuva The Bee Gees – How Can You Mend A Broken Heart?, jonka tekemiseen myös Barry Gibb on osallistunut. Tammikuussa 2021 Barry Gibbiltä ilmestyi viiden vuoden hiljaiselon jälkeen duettoja sisältävä albumi Greenfields. Bee Geesin laulujen uusia versioita sisältävä levy on äänitetty Nashvillessä ja se on tyyliltään popcountrya. Gibbin duettopareina levyllä esiintyvät mm. Dolly Parton, Jason Isbell, Keith Urban ja Gillian Welch.

Bee Gees’ 1st on julkaistu vuonna 2006 upeana Deluxe-painoksena. 2CD sisältää albumin stereo- ja monomiksaukset ja paljon bonusraitoja. Albumin monoversio on omasta mielestäni stereota parempi. Puhallin- ja jousiorkesteri, sähköiset soittimet ja laulu ovat siinä keskenään paremmin tasapainossa ja lopputulos kuulostaa miellyttävämmältä. Deluxe-painos sisältää myös ennen julkaisemattomia versioita levyn biiseistä, sekä joukon kokonaan levyn ulkopuolelle jääneitä lauluja. Näistä viehättävä ’Gilbert Green’ päätyi vuonna 1967 Gerry Marsdenin (Gerry & The Pacemakers) singlelle. ’House Of Lords’ on cembalolla ja jousilla höystetty tunnelmallinen acid folk biisi, joka on ihmeellisesti jäänyt aikanaan julkaisematta. Deluxe-painos levystä on julkaistu myös osana 6 CD:n boksia Studio Albums 1967-1968, joka sisältää myös laajennetut versiot levyistä ’Horizontal’ ja ’Idea’.

Jukka Uotila

Bee Gees’ 1st
Barry Gibb
Robin Gibb
Maurice Gibb
Vince Melouney
Colin Petersen
Tuottajat: Ossie Byrne & Robert Stigwood

Bee Gees | kotisivu
Bee Gees | Facebook
Bee Gees | Instagram
Bee Gees | Twitter

Levyhyllyt
Bee Gees | Finna.fi

1960-luku Australia/Uusi Seelanti

The Bee Gee’s Sing & Play 14 Barry Gibb Songs ‎ Barry Gibb & The Bee Gees | Leedon 1965
Spicks And Specks | Spin 1966

1960-luku ja kansainvälinen ura

Bee Gees’ 1st | Polydor 1967
Idea | Polydor 1968
Horizontal | Polydor 1968
Odessa | Polydor 1969

1970-luku

Cucumber Castle | Polydor 1970
2 Years On | Polydor 1970
Trafalgar | Polydor 1971
To Whom It May Concern | Polydor 1972
Life In A Tin Can | RSO Records 1973
Mr. Natural | RSO Records 1974
Main Course | RSO Records 1975
Children Of The World | RSO Records 1976
Saturday Night Fever • 2LP • 2CD • soundtrack Bee Gees ja muita esittäjiä | RSO Records/Polydor 1977
Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band • 2LP • 2CD • soundtrack Bee Gees, Peter Frampton ja muita esittäjiä | RSO Records 1978
Spirits Having Flown | RSO Records 1979

1980-luku

Living Eyes | RSO Records 1981
Staying Alive • soundtrack Bee Gees ja muita esittäjiä | RSO Records 1981
E.S.P | Warner Bros. Records 1987
One | Warner Bros. Records 1989

1990-luku

High Civilization | Warner Bros. Records 1991
Size Isn’t Everything | Polydor 1993
Still Waters | Polydor 1997

2000–2009

This Is Where I Came In | Polydor 2001

Kokoelmat ja boksit
Bee Gees | Finna.fi

Best Of Bee Gees | Polydor 1969 • Reprise 2008
Greatest • 2LP • 2CD | RSO Records 1979 • Reprise Records 2007
Tales From The Brothers Gibb – History In Song 1967–1990 • 4CD | Polydor 1990
The Very Best Of The Bee Gees | Polydor 1990 & 1996
Spicks And Specks | Charly Records 1994
Their Greatest Hits – The Record • 2CD | Polydor 2001
Number Ones | Universal 2004
Love Songs | Universal 2005
Mythology • 4CD | Reprise/Warner 2010
The Warner Bros Years 1987–1991 • 5CD | Warner Bros. 2014
1974–1979 • 5CD | Warner Strategic Marketing 2015
Timeless – The All-Time Greatest Hits • 2CD | Universal International Music 2018
Transmission Impossible – Legendary Radio Broadcasts From The 1960s–1990s • 3CD | Eat To The Beat 2019

DVD
Bee Gees | Finna.fi

Australian Tour 1989, 106 min | IMC Music 2009
One Night Only, 143 min | Eagle Vision 2010
This Is Where I Came In – The Official Story Of The Bee Gees, 2 h 30 min | Eagle Vision 2001
Live By Request, 90 min | Automatic Productions 2001

Levyhyllyt
Barry Gibb | Finna.fi

Now Voyager | Polydor/MCA 1984
In The Now | Columbia/Sony Music 2016
Greenfields – The Gibb Brothers Songbook Vol. 1 Barry Gibb ja vierailijoita | Capitol Records 2021

Levyhyllyt
Robin Gibb | Finna.fi

Robin’s Reign | Polydor 1970
How Old Are You? | Polydor 1983
Secret Agent | Polydor 1984
Walls Have Eyes | Polydor 1985
Magnet | SPV Recordings 2003
My Favourite Carols | Koch Records 2006
50 St. Catherine’s Drive | Reprise Records 2014

Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijain yllätyssiirto
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä – avaruuden svengaava hypnoosi
The Renegades: Cadillac – loppu on hysteriaa
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti

Lue lisää Bee Geesistä • Read more about The Bee Gees | Finna.fi

Staying Alive – The Disco Inferno Of The Bee Gees Simon Spence, 286 sivua | Jawbone Press 2017
The Bee Gees – Tales Of The Brothers Gibb Melinda Bilyeu & Hector Cook & Andrew Môn Hughes with assistance from Joseph Brennan & Mark Crohan, 688 sivua | Omnibus 2000
The Ultimate Biography Of The Bee Gees – Tales Of The Brothers Gibb Melinda Bilyen & Hector Cook & Andrew Môn Hughes with assistance from Joseph Brennan & Mark Crohan, 720 sivua | Omnibus 2001
The Ultimate Biography Of The Bee Gees – Tales Of The Brothers Gibb
Melinda Bilyen & Hector Cook & Andrew Môn Hughes with assistance from Joseph Brennan & Mark Crohan, 781 sivua | Omnibus 2012
Tragedy – The Ballad Of The Bee Gees, 272 sivua Jeff Apter | Jawbone 2016
You Should Be Dancing – My Life With The Bee Gees Dennis Bryon, 245 sivua | ECW Press 2015

Lue lisää lauluntekijöistä Read more about singer-songwriters | Finna.fi

Isle Of Noises – Conversations With Great British Songwriters Daniel Rachel, 592 sivua | Picador Macmillan 2014

Lue lisää psykedeelisestä rockista • Read more about psychedelic rock | Finna.fi

Kaleidoscope Eyes – Psychedelic Rock From The ’60s To The ’90s  Jim DeRogatis | Citadel Press 1996
Turn On Your Mind – Four Decades Of Great Psychedelic Rock  Jim DeRogatis | Hal Leonard 2003
Fuzz, Acid And Flowers – A Comprehensive Guide To American Garage, Psychedelic And Hippie Rock (1964–1975)  Vernon Joynson | Borderline Productions 1993

Bee Gees: Bee Gees' 1st (1967).
Bee Gees: Bee Gees’ 1st (1967).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Deep Purple: Whoosh! – loppu ei tullutkaan

Whoosh! | earMusic/Edel Germany 2020


Deep Purple: Whoosh! (2020).Deep Purple pohdiskeli Infinite-levynsä (2017) aikaan uransa lopettamista ja ilmoitti lähtevänsä viimeiselle pitkälle maailmankiertueelleen, The Long Goodbye -rundille. Albumi oli noiden ajatusten mukaisesti kuorrutettu lopun symboliikalla. Kannen ilmakuvassa jäänmurtaja on piirtänyt jäätikköön valtavan DP-kuvion, merkittävän jäljen, jonka kohtalona on tietysti ennen pitkää kadota jäljettömiin niin kuin kaikki ajan mittaan tekee. Sekin, että nimi ”Infinite” merkitsee äärettömyyttä, tuntuu viittaavan ajasta ikuisuuteen siirtymiseen, kaukaisuuteen katoamiseen.

Siihen oli hyvä lopett… WHOOSH!

Deep Purplen 21. studioalbumi Whoosh! huuhtoi lopunajan tunnelmat mennessään ihan niin kuin viimeinen raja ei olisi vielä edes näköpiirissä. Samalla se sai aiemman ”ostakaa ennen kuin loppuvat” -viestinnän vaikuttamaan halpamaiselta. Mutta jotakin Purplen jannujenkin kai on tehtävä, etenkin kun kulkutauti teki viimeisen maailmankiertueen edistämisestä mahdotonta. Näistä lähtökohdista Whoosh!:in on oltava hyvä levy, joka perustelee käänteen.

Whoosh! on Infiniten tavoin Bob Ezrinin tuottama albumi ja hengeltäänkin edeltäjänsä kaltainen. Tässä historian vaiheessa osapuolet tuntuvat sopivan yhteen saumattomasti. Legendaaristen harmaahapsien sessioissa syntyy lämpöistä, paineetonta ja yllättävän virkeää jytää, joka ei haasta eikä riivaa eikä myöskään flirttaile minkään vuoden 1975 jälkeen keksityn kanssa. Kun suutari pysyy lestissään, vaivaannuttavat hetket pysyvät minimissä. Helposti tästä nappaa tuleville keikoille lakisääteisen uuden biisin muinaisten klassikkojen sekaan. Muodon vuoksi.

Whoosh! ei tietenkään voi olla merkittävä levy yhtyeeltä, joka teki uraauurtavat teoksensa puoli vuosisataa sitten. Purplen albumidiskografiassa se tulee olemaan niin kutsuttua ”deep cut”-osastoa eli levy, jonka hyvillä puolilla vain tosifanit osaavat knoppailla. Kitara-kosketinvuoropuhelu ’Nothing At All’ ja muutamat muut kohdat huomauttavat Purplen roolista neoklassisen rockin ja powermetallin kummisetänä. Kokonaisuutena Whoosh! muistuttaa enemmän siitä, että hevikin (jos tämä sitä edes on) voi olla ilmavaa ja svengaavaa musiikkia. Ian Gillanin vahva ääni soi pakottomasti. Hän on Robert Plantin ohella veteraanisarjan rocklaulajien suuria selviytyjiä.

Whoosh! on tasokas albumi, ei missään tapauksessa mikään rimanalitus. Se sisältää elävää ja hengittävää rockia, mutta sen kohdalla on silti vaikeaa olla alentumatta ”Voi, kun Te olette vielä niin virkeä” -vanhuspuheeseen. Levyn roolina onkin osoittaa, ettei tämänkään riskiryhmän tarvitse lopettaa ainakaan siksi, etteikö homma yhä taittuisi. Seitsenkymppisten bändi on voimissaan ja vieläpä ilmeisen vapaa kireämpien aikojen paineista. Siinä Purplen uusin tuo mieleen Alice Cooperin nykytuotannon.

Tällä hetkellä Deep Purplen jäsenillä ei kuulemma ole erityisempiä eläköitymissuunnitelmia. Whoosh! panee miettimään ylipäänsä lopettamista ja sen ajoitusta. Rockissa, jossa nelikymppisyys on uusi nuoruus, se ei enää voi olla ikäkysymys. ”I can’t retire until I croak”, totesi The Rolling Stonesin Keith Richards kerran ja tarkoitti, että ideaalikohtalo on kuukahtaa romanttisesti lavalle kitaran kanssa. Hänen ei ole mikään pakko jatkaa soittamista enää päivääkään, eikä ole Deep Purplenkaan.

Siinäpä sen salaisuus ehkä onkin. Heidän ei tarvitse jättää päivätyötään päästäkseen tekemään sitä mitä oikeasti haluavat, ja se kuuluu musiikissa.

Ja ei, sitä ainoaa oikeaa Deep Purple -kitaristia Ritchie Blackmorea ei vieläkään ole ikävä, sillä yli neljännesvuosisadan bändissä soittanut uusi poika Steve Morse osaa kyllä asiansa.

Whoosh!
Ian Gillan – laulu
Roger Glover – bassokitara
Ian Paice – rummut
Steve Morse – kitara
Don Airey – kosketinsoittimet
Tuottaja: Bob Ezrin

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Deep Purple | kotisivu
Deep Purple | Facebook
Deep Purple | Instagram
Deep Purple | Twitter

Varaa Deep Purplen albumi Whoosh! kirjastosta.
Varaa Deep Purplen albumi Whoosh! kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Deep Purple

1960-luku

Shades Of Deep Purple | Parlophone/Tetragrammaton Records 1968
The Book Of Taliesyn | Harvest/Tetragrammaton Records 1968
Deep Purple | Harvest/Tetragrammaton Records 1969
Concerto For Group And Orchestra Deep Purple & The Royal Philharmonic Orchestra| Tetragrammaton Records 1969

1970-luku

Deep Purple In Rock | Harvest 1970
Fireball | Harvest 1971
Machine Head | Purple Records/ Warner Bros. Records 1972
Who Do We Think We Are | Purple Records/ Warner Bros. Records 1973
Burn | Purple Records/ Warner Bros. Records 1974
Stormbringer | Purple Records/ Warner Bros. Records 1974
Come Taste The Band | Purple Records/ Warner Bros. Records 1975

1980-luku

Perfect Strangers | Polydor/Mercury 1984
The House Of Blue Light | Polydor/Mercury 1987

1990-luku

Slaves And Masters | RCA 1990
The Battle Rages On… | RCA/BMG 1993
Purpendicular | BMG/RCA 1996
Abandon | EMI/Thames 1998

2000–2009

Bananas | EMI 2003
Rapture Of The Deep | Edel Records 2005

2010-luku

Now What?! | earMusic 2013
Infinite | earMusic 2017

2020-luku

Whoosh! | earMusic/Edel Germany 2020
Turning To Crime | earMusic/Edel Germany 2021

Jon Lord | Finna.fi

Gemini Suite Jon Lord & London Symphony Orchestra | Purple Records 1971
Windows | Purple Records/EMI Electrola 1974
Sarabande | Purple Records 1976
Before I Forget | Harvest 1982
Beyond The Notes | Capitol Records/EMI 2004
Concerto For Group And Orchestra | earMusic 2012

Paice • Ashton • Lord | Finna.fi

Malice In Wonderland | Polydor/Oyster 1976

Ian Gillan Band | Finna.fi

Child In Time | Polydor/Oyster 1976
Clear Air Turbulence | Island Records 1977
Scarabus | Island Records 1977
Live At The Budokan | Island Records 1978

Gillan | Finna.fi

Gillan | Eastworld 1978
Mr. Universe | Acrobat Records 1979
Glory Road | Virgin Records 1980
Double Trouble • live | Virgin Records 1981
Future Shock | Virgin Records 1981
Magic | Virgin Records 1982

Ian Gillan | Finna.fi

Accidentally On Purpose Ian Gillan & Roger Glover | Virgin Records 1988
Naked Thunder | Teldec 1990
Toolbox | EastWest 1991
Dreamcatcher | Ark 21 Records 1997
Gillan’s Inn | Immergent 2006
One Eye To Morocco | earMusic/Edel 2009

Roger Glover | Finna.fi

The Butterfly Ball And The Grasshopper’s Feast Roger Glover & Friends | 1974
Elements | Polydor 1978
Mask | Polydor/21 Records 1984
Accidentally On Purpose Ian Gillan & Roger Glover | Virgin Records 1988
If Life Was Easy Roger Glover & The Guilty Party | Ear Music/Edel Germany GmbH 2011

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Ian Gillanista ja Deep Purplesta | Finna.fi

Ian Gillan – Omaelämäkerta Ian Gillan & David Cohen & kääntäjä Nelli Iivanainen, 308 sivua | Minerva 2014

Lue lisää Ritchie Blackmoresta ja Deep Purplesta | Finna.fi

Musta ritari – Ritchie Blackmore Jerry Bloom & kääntäjä Yasir Gaily, 462 sivua | Like 2009

Lue lisää Deep Purplesta | Finna.fi

Deep Purple – Vuodet 1967–2006 Heikki Heino, 276 sivua | Pop-lehti 2006
Deep Purple – Highway Star – Ritchie Blackmoren vuodet 1968–1993 Mika Järvinen, 400 sivua | Johnny Kniga 2018
Smoke On The Water – Deep Purplen tarina Dave Thompson & kääntäjä Jere Saarainen, 402 sivua | Minerva 2013

Read more about Deep Purple | Finna.fi

Black Knight – Ritchie Blackmore Jerry Bloom, 390 pages | Omnibus Press 2006
Deep Purple – The Illustrated Biography Chris Charlesworth, 96 pages | Omnibus Press 1983
The Ultimate Music Guide – Deep Purple John Robinson & Nigel Williamson, 122 pages | Uncut/TI Media Limited 2018
Smoke On The Water – The Deep Purple Story Dave Thompson, 402 pages | ECW 2004

Read more about Ian Gillan | Finna.fi

Ian Gillan – The Autobiography Of Deep Purple’s Lead Singer Ian Gillan & David Cohen, 290 pages | Blake 1998

Deep Purple: Whoosh! (2020).
Deep Purple: Whoosh! (2020)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

The Renegades: Cadillac ­– loppu on hysteriaa

Cadillac | Scandia 1964

The Renegades: Cadillac (1964).Maine ja kunnia ovat arvaamattomia. Siinä missä moni myöhempi yhtye on ollut ”Big in Japan”, päätyi Birminghamissa vuonna 1960 perustettu rhythm & blues -pohjainen beatkvartetti The Renegades luomaan näyttävän uran ensimmäiseksi Suomessa. Tämä epätodennäköinen kehitys lähti liikkeelle, kun Renegadesin basistin Ian Mallettin Helsingissä opiskellut veli kiinnostui rockmanagerin töistä. Keith Mallett sai manageri-tapahtumatuottaja Leo Heinosen järjestämään velipoikansa pienelle bändille kiertueen maassamme.

Heinosen ei tarvinnut katua tuntemattoman ulkomaalaisen yhtyeen buukkaamista, sillä loppu oli hysteriaa. Heti ensimmäiset keikat Suomessa syksyllä 1964 herättivät kuhinaa. Vielä teini-ikäiset britit otettiin kirkuen vastaan, sillä Renegades oli suorastaan jotakin ennennäkemätöntä. Yhtä pitkiä tukkia, hurjaa esiintymistä ja hassuja ilmeitä ei ollut konsaan nähty syrjäisessä maassa, jonka juro kansa ei ymmärtänyt Kari Kuuvan ’Tango Pelargonian’ (1964) olevan parodiaa. Ian Mallettin, laulaja Kim Brownin, kitaristi Denys Gibsonin ja rumpali Graham Johnsonin kaltaisille idoleille oli Suomessa huutava tarve.

The Renegades pääsi nauttimaan Suomessa fanipalvonnasta. Ihailun malli opittiin siitä, miten The Beatlesiin maailmalla suhtauduttiin. Lavalla sisällissodanaikaisiin jenkkiunivormuihin sonnustautuneet Renegadet olivat Beatlejen lailla söpöjä ja karismaattisia nuorukaisia, mutta toisin kuin maailmankuulut kollegansa, ”Rene-pojat” olivat suomalaisnuorten tavoitettavissa. Sitä paitsi heidän soundissaan oli ensisingle ’Cadillacista’ lähtien kaihoisa sävy, joka saattoi vedota melankolialle persoihin pohjoismaalaisiin. Bändi sai jopa Little Richardin ’Lucillen’ kuulostamaan hivenen murheelliselta. Renegades levytti Suomessa neljä albumia ja soitti täällä viitisensataa keikkaa.

Kun yhtye tulee huippusuosituksi nuorten tyttöjen keskuudessa, sen taidoista ja lahjakkuudesta aletaan kummasti löytää moitteen sijaa ja rutkasti parantamisen varaa etenkin heikompiosaisten kollegojen keskuudessa. Näin kävi Renegadesillekin, vaikka Kim Brownin lahjakkuus laulunteossa on fakta ja vaikka Denys Gibsonin kitarointi oli pätevää Shadows-koulukunnan soitantaa. Yhtyeessä ei ehkä vaikuttanut virallisia tekniikkavirtuooseja, mutta Renegades oli sisäistänyt rock’n’rollin ja bluesin fiiliksen paljon syvemmin kuin ajan suomalaisyhtyeet, jotka vasta opettelivat uutta kulttuuria kuin vierasta kieltä.

Ja olihan se historiallisessa kontekstissaan rajua. 1960-luvun Suomessa, jossa tanssiminen oli vielä rukouslauantaisin kiellettyä, konservatiivipiirit näkivät Renegadesissa uhkaavia piirteitä. Bändin pitkätukkaisen olemuksen, villitsevän esiintymisen ja jalan alle menevän musiikin katsottiin vaikuttavan mukaviin suomalaisnuoriin ikävällä tavalla. Tämä oli tietenkin nuorisobändille mitä parhainta mainosta noina ahtaina aikoina. Renegades olikin ensimmäisiä yhtyeitä, joita Suomessa alettiin jäljitellä.

Levy-yhtiö Scandian Alppi-studiossa äänittäjä Jouko Aheran kanssa taltioitu Cadillac oli Suomen ensimmäinen popbändin levyttämä albumi. Se singahti kauppoihin nimikappaleensa hittistatuksen siivittämänä. Vince Taylorin kappaleesta johdettu klassikko ei ollut levyn ainoa helmi. Ajan tavan mukaan sekä omaa että lainattua (Ray Charles, Buddy Holly, Little Richard…) tuotantoa sisältävä pitkäsoitto on kokonaisuutena enemmän linjakas kuin rönsyilevä, mutta yksipuolinen se ei ole. ’Bad Bad Babyn’ ja ’Do The Shaken’ kaltaisten menopalojen rinnalla on ’If I Had Someone to Dream Ofin’ ja ’Seven Daffodilsin’ kaltaisia eteerisiä kaunokkeja.

Jouluksi 1964 julkaistun Cadillacin ilmestyessä Renegades oli matkalla tähtiin maassa, josta he eivät vielä muutamaa kuukautta aiemmin olleet tienneet muuta kuin nimen. Seuraavina vuosina heidän tarinansa kulki läpi erikoisten käänteiden, joiden myötä Renegadesin nimi tuli tunnetuksi muuallakin Euroopassa.

Bändin musiikin ja yllättävän laajan vaikutuksen ohella yhtyeen jäsenten myöhemmät seikkailut ovat ehdottomasti perehtymisen arvoisia. Parhaiten se onnistuu toimittaja Esa Kuloniemen ansiokkaan kirjan Renegades – Luopiotarina avulla.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Renegades | Facebook

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa Renegadesin Cadillac kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Suomessa tehdyt studioalbumit

1964

Cadillac | Scandia SLP 600 • Remasteroitu CD-painos Warner Music Finland 2001 • LP-uusintapainos WEA/Scandia 2011

1965

The Renegades | Scandia SLP 601 • toukokuu 1965 • Remasteroitu CD-painos Warner Music Finland 2001
The Renegades | Scandia SLP 602 • elokuu 1965 • Remasteroitu CD-painos Warner Music Finland 2001

1966

Pop | Scandia 1966 • Remasteroitu CD-painos Warner Music Finland 2003 • LP-uusintapainos Svart Records 2018

Kokoelmat | Finna.fi
The Renegades

The Renegades Story | Scandia SLP 907 • 1978
2 alkuperäistä – Cadillac / The Renegades | Fazer Finnlevy/Safir 1990
20 suosikkia – Cadillac | Fazer Records/Warner Music Finland 1996
Hits | Poptori/Snap 2002
Complete Cadillac • 2CD | Warner Music Finland 2007

Bee Gees: Bee Gees’ 1st – melankolista kamaripoppia
HIM: Deep Shadow And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Ville Valo & Agents – kadonnutta taikaa etsimässä

Esa Kuloniemen kirjoittama The Renegades -historiikki Luopiotarina julkaistiin vuonna 2017. Kuva: Tuomas Pelttari
Esa Kuloniemen kirjoittama The Renegades -historiikki Luopiotarina julkaistiin vuonna 2017. Kuva: Tuomas Pelttari

Lue lisää The Renegadesista | Finna.fi

The Renegades – Luopiotarina Esa Kuloniemi, 462 sivua | Like 2017

Lue lisää suomalaisesta populaarikulttuurista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 408 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005
Turkulaisen rockin arkeologiaa 1956–1969 Antero Laiho & Iiro Andersson, 272 sivua | Föribeat Kustannus 2012

The Renegades: Cadillac (1964).
The Renegades: Cadillac (1964)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.