Absoluuttinen Nollapiste: Olos – popmusiikkia, tavallaan

Olos | Johanna Kustannus Oy/J. Karppanen Ky/Love Kustannus Oy 2000

Absoluuttinen Nollapiste: Olos (2000).Rovaniemellä perustettu Absoluuttinen Nollapiste ei päästä kuulijoitaan vähällä. Progevaikutteinen yhtye kiertää kvinttiympyrät ja popkaavat kaukaa, ja Tommi Liimatan katkelmalliset, absurdit ja arvoitukselliset sanoitukset jättävät valtavasti tulkinnanvaraa. Näin oli varsinkin bändin alkutuotannossa, jonka magnum opus oli Suljettu (1998), teema-albumi isän, pojan ja tekopyhän kyläyhteisön suhteesta.

Tammikuussa 2000 Suljetun perään julkaistu Olos tuntui uuden Abso-aikakauden alulta, samaan aikaan hämmentävältä ja huojentavalta. Se oli helppo levy Nollapisteen mittarilla ja edeltäjänsä jälkeen – ei mitään banaalia höttöä, mutta Absojen esikuviin rinnastettuna ehkäpä jotakin vastaavaa kuin Wigwamin Nuclear Nightclub oli Beingin jälkeen 1970-luvun puolivälissä. Musiikkia, josta saattoi hetkittäin löytää itsensä sen sijaan, että joutuisi koko ajan korva kovana tarkkailemaan sitä ulkopuolelta. Popmusiikkia, tavallaan. 

Olokselta löytyy keikkasuosikkeja. Yksi sellainen on tarttuva ’Kalkin sammutus’, joka saattaa kertoa arjesta irtautumisesta pitkällä baarireissulla. (Rivi ”työntää ilmanvaihtokanavaan toisarvoista rojua” voisi viitata myös laittomien pulvereiden nuuskaamiseen, mutta sellainen tuntuu tässä yhteydessä kaukaa haetulta.) Singlenä julkaistu ’Kotiinpaluu, jotenkin’ papadum-koukkuineen lukeutuu selkeiden Abso-hittien joukkoon, samoin ’Ja jos’, jossa pohdiskellaan uudenvuodenaattona syntyneen lapsen järkevintä koulunaloitusvuotta. Kepeintä laitaa on mukavasti rutiseva ’Soita kotiin, Elvis’.

’Tavan sinä pyhität’ -kappaleen viimeinen säe ”lauluissa, joita laulamme, viimeinen minuutti on liikaa” ei pidä Oloksella paikkaansa: biisien keskimitta jää alle neljän minuutin. Avausinstrumentaali ’Valajas Helkures’ määrittelee salaperäisen tunnelman, jonka lyömättömästi ja täysin irrallisesti nimetty päätöskappale ’Tonttirajat sovitaan humalassa’ tyynnyttää ja vaivuttaa hiljaisuuteen kauniisti ja herkästi. ’Neljä ruukkua neliössä’ ja ’Tie tomun suuntima’ aaltoilevat lempeinä. ’Käsitys mummoloista’ kasvaa eeppisesti, kunnes lässähtää hauskasti kertosäkeeseensä. ’Harhailua maastossa’ on groovaava tuokiokuva eksymisestä.

Olos on Absoluuttisen Nollapisteen tuotannossa niitä levyjä, jotka on helppo laittaa soimaan. ”Tunturiproge” luo sellaista maisemaa kuin kannen valokuvissa näkyy. Olos on selkeä ja avara, ei missään mielessä suljettu.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Olos
Aake Otsala – bassokitara, äänisuunnittelu, sovitus
Tommi Liimatta – laulu, Pieksämäki-kitara
Aki Lääkkölä – kitara, kosketinsoittimet, sovitus
Tomi Krutsin – lyömäsoittimet, sovitus
Teemu Eskelinen – laulu, sovitus
Tuottajat: Otto Hallamaa ja Absoluuttinen Nollapiste

Otto Hallamaa – öylättikitara, sovitus
Tuula Alajoki – mv-kuvat
Jooga Jykylä – värikuvat ja valot
Japa Mattila – taitto

Absoluuttinen Nollapiste | Facebook
Tommi Liimatta – virallinen | Facebook

Varaa Rokokoo Computer kirjastosta.
Varaa Absoluuttisen Nollapisteen klassikkolevy Olos kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Absoluuttinen Nollapiste
| Finna.fi

[Aake Otsala • Aki Lääkkölä • Janne Hast • Tomi Krutsin • Tommi Liimatta]

1990-luku

Neulainen Jerkunen | Vinylmania 1994 • LP Svart Records 2018
Muovi antaa periksi | Johanna Kustannus 1995 • LP Svart Records 2018
Simpukka-amppeli | Johanna Kustannus 1998 • LP Svart Records 2019
Suljettu | Johanna Kustannus 1999 • 2LP Johanna Kustannus 2012

2000–2009

Olos | Johanna Kustannus 2000
Nimi muutettu | Johanna Kustannus 2002
Seitsemäs sinetti | Johanna Kustannus 2003
Mahlanjuoksuttaja | Johanna Kustannus 2005
iiris | Johanna Kustannus 2007
Musta hiekka | Johanna Kustannus 2009

2010-luku

Pisara ja lammas 1 | Diu Dau Records 2012
Pisara ja lammas 2 | Diu Dau Records 2014

Kokoelmat | Finna.fi
Absoluuttinen Nollapiste

Olen pahoillani – Valitut teokset 1994–2000 | Johanna Kustannus 2001
Sortovuodet 1994–2004 • 2CD | Megamania 2004
Rovaniemi 1993 • 2LP | Svart Records 2019

Levyhyllyt
Tommi Liimatta | Finna.fi

Liimatan Pan Alley | Johanna Kustannus 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Tropical Cocktail | Megamania 2006
Rokokoo Computer | Diu Dau Records 2016

Levyhyllyt
Ahkerat Simpanssit | Finna.fi

Tervehdys, maan asukit | Johanna Kustannus/J. Karppanen 2003

Levyhyllyt
Tulenkantajat

[Tomba Krutsin • Herra Hajdi • J. Karttimo • Marko Olavi • Hannibal Stark • Herra Soppa UnikJaGe Niemelä + Ralf Schnabel]
Finna.fi

Tulenkantajat | Poko Rekords 2001 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Teillä laki, meillä laulu | Poko Rekords 2002
Hyvää syntymäpäivää rouva presidentti | Poko Rekords 2003

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
H.C. Slim: H.C. Slim Sings – valon ja varjon leikkiä
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Joose Keskitalo: En lähde surussa – elämän kauneus kuoleman varjossa
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä – avaruuden svengaava hypnoosi
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää Tommi Liimatasta ja Absoluuttisesta Nollapisteestä | Finna.fi

Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt  Tero Alanko & Petri Silas, 223 sivua| Johnny Kniga 2006
Tommi Liimatta on monien suomalaisten muusikoiden rinnalla äänessä Alangon ja Silaksen haastattelukirjassa.
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Tommi Liimatan romaaneja | Finna.fi

Aksel Sunnarborgin hymy, 320 sivua | WSOY 2004
Nilikki, 179 sivua | WSOY 2009
Muovikorvo, 158 sivua | WSOY 2010
Rautanaula, 237 sivua | Like 2013
Jeppis, 496 sivua | Like 2014
Jeppis 2, 568 sivua | Like 2016
Rollo, 700 sivua | Otava 2020

Sarjakuvia
Tommi Liimatta 
| Finna.fi

Rengin tarpeet, 48 sivua | Renkikustannus 2000
Masturbaatio Ranualla, 80 sivua | WSOY 2003
Ei vaikuta keikkaan, 48 sivua | WSOY 2005
Ei vaikuta keikkaan – 48 boonus-ekstra-sivua vuosilta 1984–2010!, 96 sivua | WSOY 2011

Proosarunoja
Tommi Liimatta 
| Finna.fi

Avainlastu, 113 sivua | WSOY 2002

Lyriikkaa
Tommi Liimatta 
| Finna.fi

Sivuhistoria – levyttämättömiä sanoituksia 1987–2007, 207 sivua | WSOY 2008

Lue lisää Tommi Liimattaa | Finna.fi

Sound Tracker  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 203 sivua | Like 2014
Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 219 sivua | Like 2015
Sami Yaffa – tie taipuu  Tommi Liimatta, 462 sivua | Like 2016 • 2017 • 2018

Absoluuttinen Nollapiste: Olos (2000).
Absoluuttinen Nollapiste: Olos (2000).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Outo elämä | PolyGram 1998

YUP: Outo elämä (1998).1990-luvulla suomirock ei ollut enää entisensä. Nahkaliivisten kaljaporukoiden genre sai piiriinsä koko joukon uudenlaisia tekijöitä, joiden musiikki viehätti nuorempaa yleisöä.

Don Huonot, Zen Café ja Maija Vilkkumaa päivittivät suomirockin puhuttelemaan uutta sukupolvea. Niin tekivät myös Apulanta ja Tehosekoitin, jotka ponnistivat alalle nuorisotalopunkista mutta eri kulmista. Jonna Tervomaa ja Egotrippi toivat mukaan vaikutteita amerikkalaisesta kitarapopista, ja Absoluuttinen Nollapiste rakensi progressiivisen rockin varaan jotakin täysin omanlaistaan. Limonadi Elohopean tulkinta suomenkielisestä rockista oli hyvin vaihtoehtoinen, ja jossain valmisteltiin jo suomenkielisen hevin suurta läpimurtoa. CMX onnistui vaikuttumaan yhtä aikaa sekä progesta että punkista. 

Niin onnistui myös YUP, vuonna 1989 Savonlinnassa perustettu yhtye, joka oli vaihtanut laulukielensä englannista suomeen vuoden 1990 Turpasauna-EP:llä. Hardcoresta kiemuraiseen fuusiorockiin kehittyneen bändin ensimmäinen virallisen albumilistan kärkikymmenikköön noussut levy oli vuoden 1998 Outo elämä. Sekä bändi että aika oli kypsä: yhtäältä kuulijat olivat valmiimpia ottamaan vastaan haastavaa suomenkielistä rockia, toisaalta YUP tiivisti ilmaisuaan niin, että biiseistä sai helpommin otteen. 

Outo elämä alkaa rauhallisella ’Mitä luoja teki ennen kuin loi maailman?’ -kappaleella, joka siirtyy luomismyytistä pohtimaan ajatusta yksilön synnystä, kasvusta ja itsenäistymisestä. ’Kuolematon’ taas on laulu siitä, millaisia vaikeuksia ihmisellä on hyväksyä ajatusta omasta katoavaisuudestaan. Mietteliäiden, eksistentialististen kappaleiden vastapainoksi monessa sanoituksessa asiat karkaavat käsistä kauhean hirtehisellä tavalla. ’Rasvaisessa tiistaissa’ satumetsässä sorrutaan hillittömyyksiin, ’Hullu planeetta!’ tarjoilee huonon tripin dystopiaa ja ’Hauskoissa hautajaisissa’ perheen sisäiset jännitteet laukeavat maahanpanijaisten aikaan surrealistiseksi zombitarinaksi. Jarkko Martikaisen sanoituksia yhdistää se, että ne toimivat mainiosti sekä allegorioina, laululyriikkoina että tarinoina. 

Musiikki, josta suurimman osan on säveltänyt basisti Valtteri Tynkkynen, pukee hyvin tekstien vakavia ja hullunkurisia teemoja. Jos se olisi olento, siinä olisi Rölli-peikon veikeyttä ja Wallendojen trapetsitaiteilijasuvun huimapäistä ketteryyttä. Oudolla elämällä YUP osoitti pystyvänsä kiperiin käännöksiin, mutta ei enää loikkinut mielivaltaisesti tunnelmasta toiseen. Vaikka sen crossover-musiikista oli edelleen haastavaa saada pitävää otetta ja rajattomuuden eetos oli vahva, biisien sisäinen logiikka oli lujittunut. Hulluudelle oli syynsä ja huuto oli harkittua. Ärsyttävänä ja uuvuttavana YUP:ta saattoi yhä pitää, mutta ainakaan se ei pyrkinyt miellyttämään ketään. 

Oudon elämän jälkeen ilmestyneet Normaalien maihinnousu (1999) ja Lauluja metsästä (2001) pääsivät albumilistalla ykkössijalle saakka, ja Lauluja metsästä toi bändille kultalevyn. Muutkin YUP:n 2000-luvun julkaisut hipoivat listakärkeä. Mutta vaikka suosio jatkui pitkään, YUP:n musiikin terävin kärki tuntui vähitellen tylsyvän. 

YUP lopetti toimintansa vuoden 2009 alussa. Vuonna 2017 ilmestynyt Hippo Taatilan Helppoa muisteltavaa saattaa olla sellaisenaan definitiivinen YUP-historiikki, sillä yhtyeen määrittelemättömän mittainen tauko jatkuu edelleen. Sinänsä olisi mielenkiintoista nähdä, miten YUP sopeutuisi 2020-luvulle. Oletettavasti erittäin huonosti, mutta ei se siitä piittaisi. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Outo elämä
Jarkko Martikainen – laulu, kitara
Valtteri Tynkkynen – bassokitara, taustalaulu
Jussi Hyyrynen – kitara
Janne Mannonen – rummut, taustalaulu
Petri Tiainen – kosketinsoittimet, taustalaulu
Tuottaja: Matti Nurro

Jarkko Martikainen | kotisivu
Jarkko Martikainen | Facebook

Varaa Ruosterastaat kirjastosta.
Varaa YUP-klassikko Outo elämä kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
YUP | Finna.fi

1980-luku

Who Dares Farts/Whlap-Zap Ninja | YUP 1989 • Svart Records 2018

1990-luku

The Hippos From Hell | SHJ Records 1990 • Svart Records 2018
Huuda harkiten | Elmerecords 1991 • Svart Records 2017
Toppatakkeja ja Toledon terästä | Elmerecords 1994 • PolyGram Finland 1998
Homo sapiens | PolyGram Finland 1994 • Svart Records 2017
Yövieraat | PolyGram Finland 1996
Outo elämä | PolyGram Finland 1998
Me viihdytämme teitä • EP | Mercury/Universal Music 1999
Normaalien maihinnousu | Mercury/Universal Music 1999

2000–2009

Lauluja metsästä | Mercury/Universal Music 2001
Leppymättömät | Mercury/Universal Music 2003
Minä en tiedä mitään • EP | Mercury/Universal Music 2005
Keppijumppaa | Mercury/Universal Music 2005
Vapauden kaupungit | Sakara Records 2008
Maailmannäyttely • EP | Sakara Records 2008

Kokoelmat
YUP | Finna.fi

1990–1992 | Elemerecords 1992
Hajota ja hallitse 1993–2001 | Mercury/Universal Music 2001
Helppoa kuunneltavaa • 2CD | Universal Music 2004

DVD
YUP | Finna.fi

Helppoa katseltavaa | Mercury/Universal Music 2004

Nuotit ja partituurit
YUP | Finna.fi

Helppoa soiteltavaa, 156 sivua | Like 2004
Helppoa soiteltavaa II, 172 sivua | Like 2005

Levyhyllyt
Jarkko Martikainen | Finna.fi

2000–2009

Mierolainen | Levy-yhtiö 2004
Rakkaus | Levy-yhtiö 2006
Hyvää yötä, hyvät ihmiset • live | Levy-yhtiö 2007
Toivo | Levy-yhtiö 2009

2010-luku

Usko | Sakara Records 2011
Koirien taivas | Sakara Records 2014

Jarkko Martikainen & Luotetut miehet | Finna.fi

2010-luku

Ruosterastaat | Sakara Records 2016
Aina auki | Sakara Records 2018
Neljän Ruuhka (Live 2016) | Kentän Ääni 2018
Ruosterastaat – demot | Kentän Ääni 2019

2020-luku

Ystävien taloissa | Sakara Records 2020

Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin – hajoamispisteestä huippusuosioon
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Knipi ja menetysten kauneus
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää YUP:stä | Finna.fi

YUP – Helppoa muisteltavaa Hippo Taatila, 381 sivua | Like Kustannus 2017

Lue lisää Jarkko Martikaista | Finna.fi

Pitkät piikit ja muita kertomuksia  Jarkko Martikainen, 155 sivua | Like 2005
Yhdeksän teesiä – säkeitä kadonneiden arvojen metsästäjille  Jarkko Martikainen, 159 sivua | Like 2008
Lihavia luurankoja – laulujen sanat ja tarinat  Jarkko Martikainen, 200 sivua | Like 2020

Lue lisää Jarkko Martikaisesta | Finna.fi

Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt  Tero Alanko & Petri Silas | Johnny Kniga 2006
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

YUP: Outo elämä (1998).
YUP: Outo elämä (1998)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Mike Oldfield: Five Miles Out – pelottomasti kohti uusia seikkailuja

Five Miles Out | Virgin 1982

Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).Muusikko, säveltäjä ja multi-instrumentalisti Mike Oldfieldin (s. 1953) levytysura lähti liikkeelle dramaattisesti. Vuonna 1973 julkaistu debyyttialbumi Tubular Bells sekoitti musiikin maailmaa. Vain kahdesta raidasta rakentunut taideteos nousi vähitellen myyntimenestykseksi ja hetkeksi jopa brittilistan ykköseksi. Tubular Bellsistä kasvoi Oldfieldin tunnetuin teos ja populaarimusiikin klassikko.

Läpi 70-luvun Oldfieldin levyjä rankattiin korkealle: Hergest Ridge, Ommadawn ja neljän pitkän raidan mittainen tuplalevy Incantations sisälsivät lisää hypnoottista sävellystyötä. Viehätystä korosti se, että vaivattoman kuuloista toteutusta oli vaikea kategorisoida. Oldfield miellettiin progeksi, toisinaan nykytaidemusiikiksi tai ”vain” popmusiikiksi.

Tappiota tuottaneelta kiertueelta tallennettu livetupla Exposed näytti, että todellisuudessa Oldfield oli vähän kaikkea edellä mainittua. Livelevyllä oli basisti Pekka Pohjolan lisäksi mukana single ’Guilty’, diskomainen yllätys keväältä -79. Seuraava studioalbumi Platinum alleviivasi taidemusiikin yhteyttä lainalla nykysäveltäjä Philip Glassilta. Erinomainen QE2 (1980) sisälsi jopa ABBA-coverin, mutta Oldfieldin kaupallinen potentiaali tuntui olevan suvannossa.

Miten sitten vastata korvan vieressä kuiskivaan hitintarpeeseen ja olla edelleen kunnianhimoinen säveltäjä? Entä olisiko 80-luvun alun lujaa muuttuvassa popmaailmassa edes mahdollista toteuttaa vielä eepos, kokonaisen levypuoliskon mittainen rockteos? Ennakkoluuloton vastaus oli valmis maaliskuussa -82 kun Oldfieldin seitsemäs studioalbumi Five Miles Out julkaistiin. Koitti uusien seikkailujen aika.

Hieman alle 25-minuuttinen ’Taurus II’ lähtee liikkeelle enegisesti, kuin täynnä intoa oleva rokkipläjäys. Keinahteleva perkussioraita, Oldfieldin ujeltava kitarointi ja vocoder, Maggie Reillyn laululinjat, ajalle tyypilliset synat, rumpukoneet, kelttivaikutteet – kaikki toimii kiihkeällä sykkeellä, ja pitkä teos loppuu yllättävän nopeasti. Viimeisen minuutin kaunis tunnelma kruunaa yhden Oldfieldin hienoimmista töistä.

Jo QE2:lla laulamassa ollut Maggie Reilly oli yhä tärkeämpi elementti Oldfieldin kokonaissoundissa. Reilly toi tärkeää henkeä Oldfieldin pienelle hitille ’Family Man’. Ensi tahdeista tunnistettava single puskee eteenpäin jäykän kolkosti, mutta Reillyn poikkeuksellinen kuulaus pelastaa. Vuotta myöhemmin oli hauska huomata, miten popduo Hall & Oates nosti saman biisin kansainväliseen suosioon, ilman kylmää klangia.

Nimiraita ’Five Miles Out’ päättää albumin hätkähdyttävästi. Lähes kauhuelokuvamainen sanoitus kertoo Oldfieldin lentämiskokemuksesta Espanjan yllä QE2-kiertueen aikaan. Artistille ja kanssamatkustajille oli käydä pahasti huonon sään vuoksi. Vakava tunnelma heijastuu videoon ja Oldfieldin laulusuoritukseen.

Kasvava suosio ei välttämättä merkitse muusikolle kaikkea, mutta se voi olla avuksi. Vuosi vuodelta merkittävämmäksi julkaisijaksi ja artistin ”kodiksi” kasvanut Richard Bransonin levy-yhtiö Virgin Records oli tukevasti Oldfieldin takana. Vielä tärkeämpää luovan työn tekijälle on tuntea saavansa kuulijoita. Five Miles Outin menestys antoi Oldfieldille itseluottamusta, ja varmasti buustasi tulevia visioita. Ja kun kaikki sujui, niin kalliita kiertueitakin oli helpompi järjestää. Vaihteeksi jopa pienellä voitolla.

Kaupallisen onnistumisen välttämättömyys oli Oldfieldille rasite, mutta paluu suurempaan suosioon onnistui. Lyhyempien sävellysten hittipotentiaali tunnistettiin. Jopa median kärttämä julkisuus ja haastattelut alkoivat sujua kun Oldfieldin kokema ulkopuolisuus ja pelko oli väistymässä. Viitseliäisyys mediaa kohtaan kasvoi. Kohti valoa kantoi Five Miles Outin levynkansikin, jossa maalaus näyttää pienkoneen lentävän läpi myrskypilvien. Seurasi lisää onnistumisia. Crises (1983) ja Discovery (1984) jatkoivat hittilevyjen sarjaa.

Ehkä optimismi ja edessä siintävä valo siirsi myös kierrättämisen tarvetta: Oldfieldin debyyttialbumin jatko-osaan oli Five Miles Outin aikaan matkaa vielä kymmenen vuotta. Tubular Bells II julkaistiin vuonna 1992, kolmososa 1998.

Tuomas Pelttari

Mike Oldfield | kotisivu
Mike Oldfield | Facebook

Mike Oldfield – Tubular.net | Facebook

Five Miles Out
Mike Oldfield – kitara, bassokitara, kosketinsoittimet, laulu
Maggie Reilly – laulu
Morris Pert – lyömäsoittimet, kosketinsoittimet
Tim Cross – kosketinsoittimet
Rick Fenn – kitara
Tuottajat: Mike Oldfield & Tom Newman

Mike Frye – lyömäsoittimet
Paddy Moloney – Uileann pipes (Taurus II)
Carl Palmer – lyömäsoittimet (Mount Teidi)
Graham Broad – rummut (Five Miles Out)
Jousisovitukset: Morris Pert
Kapellimestari: Martyn Ford

Five Miles Out julkaistiin remasteroituna CD-painoksena vuonna 2000 ja myöhemmin deluxe-painoksena. Laajennettu 2CD+DVD vuodelta 2013 sisältää mm. Oldfieldin itse tekemän 5.1-monikanavamiksauksen.

Levyhyllyt
Mike Oldfield | Finna.fi

1970-luku

Tubular Bells | Virgin Records 1973
Hergest Ridge | Virgin Records 1974
Ommadawn | Virgin Records 1975
Incantations • 2LP | Virgin Records 1978
Exposed • 2LP • DVD • live | Virgin Records 1979
Platinum | Virgin Records 1979

1980-luku

QE2 | Virgin Records 1980
Five Miles Out | Virgin Records 1982
Crises | Virgin Records 1983
Discovery | Virgin Records 1984
The Killing Fields • soundtrack | Virgin Records 1984
Islands | Virgin Records 1987
Earth Moving | Virgin Records 1989

1990-luku

Amarok | Virgin Records 1990
Heaven’s Open | Virgin Records 1991
Tubular Bells II | Warner Music UK 1992
The Songs Of Distant Earth | Warner Music UK 1994
Voyager | Warner Music UK 1996
Tubular Bells III | Warner Music UK 1998
Guitars | Warner Music UK 1999
The Millennium Bell | Warner Music UK 1999

2000–2009

Tr3s Lunas | Warner Music Spain 2002
Tubular Bells 2003 | Warner Music Spain 2003
Light + Shade • 2CD | Mercury Records 2005
Music Of The Spheres | Mercury Records 2008

2010-luku

Man On The Rocks | Virgin EMI 2014
Return To Ommadawn | Virgin EMI 2017

Nuottikirjat
Mike Oldfield | Finna.fi

Tubular Bells | Virgin 1973
10 • 1973–1983, 64 sivua | Music Sales Limited 1984
Tubular Bells II | International Music Publications 1992 & 1993
Elements – The Best Of Mike Oldfield, 88 sivua | International Music Publications 1994
Tubular Bells III, 56 sivua | International Music Publications 1998

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Dream Theater: Dream Theater – progemetallia rennomman kautta
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Gentle Giant: Octopus – svengaavan progen ytimessä
Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko

Lue lisää Mike Oldfieldistä • Read more about Mike Oldfield | Finna.fi

Changeling – The Autobiography Of Mike Oldfield Mike Oldfield, 266 pages | Virgin Books 2007
The Making Of Mike Oldfield’s Tubular Bells – The Story Of A Record Which Has Sold Over 15000000 Copies And Helped To Found The Virgin Empire Richard Newman, 101 pages | Music Maker 1993
Mike Oldfield – Every Album, Every Song [On Track …] Ryan Yard, 160 pages | Sonic Bond 2020

Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).
Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia

Anderson Bruford Wakeman Howe | Arista 1989

Yesillä ei totisesti ole ollut helppoa. Rockbändeillekin kun käy toisinaan niin, että levy-yhtiöiden lakiasiat ja ”musiikilliset erimielisyydet” hallitsevat yli musiikinteon. Brittiläisen Yes-yhtyeen moninaiset progevaiheet ovat murrosjaksoinakin kiinnostavaa pohdittavaa, koska musiikkia syntyi niin yllättäviä teitä pitkin. Erityisesti 1980-luvulla Yes mullistui perusteellisesti. Vuonna 1989 saatiin saagaan yksi erikoinen luku lisää albumilla Anderson Bruford Wakeman Howe.

ABWH oli neljän muusikon diili, jota johti laulaja Jon Anderson. Hän oli bändin tunnistettavin ääni, ja pysytellyt Yesin vokalistina pitkään: lähes tauotta ensialbumista Yes (1968) lähtien Big Generatoriin (1987) asti. Rumpali Bill Bruford lähti Yesistä jo vuonna 1972, juuri kun menestystrilogia The Yes Album, Fragile ja Close To The Edge oli valmistunut. Bruford avasi uuden oven kun kitaristilegenda Robert Fripp otti Brufordin mukaan uuteen King Crimsoniin. Ja kun Crimson vietti hiatusta 1974–1980, rumpali ehti julkaista hienoa fuusiota Bruford-bändin kanssa.

Kiipparivelho ja sovittamisen supermies Rick Wakeman tuntui 70-luvulla kävelevän alituisesti sisään ja ulos Yesistä. Wakeman oli mukana levyillä Fragile, Close To The Edge, Tales From Topographic Oceans, Going For The One ja Tormato. Menestyksekäs sooloura varmasti paikkasi sitä, että Relayer, 90125 ja Big Generator jäivät Wakemanilta väliin. Kitaristi Steve Howe jätti Yesin vasta yhtyeen hajoamispisteessä (Drama), koko 70-luvun diskografian jälkeen. Eron jälkeen Howe saavutti suurta suosiota superkokoonpanossa Asia. Vuonna 1986 Howe nousi esiin yhdessä Genesis-legenda Steve Hackettin kanssa. Mainio single ’When The Heart Rules The Mind’ lohkaistiin bändin mukaan nimetyltä albumilta GTR.

Yes oli siis vahvasti läsnä kun ABWH oli tekeillä, mutta uuden musiikin matka markkinoille oli mutkikas. ABWH-albumin muutos pari vuotta aiempaan Yesiin oli selkeä, koska kitaristi/säveltäjä Trevor Rabin ei ollut mukana. Oikeudellisista syistä nelikon uuden bändin nimi ei voinut olla Yes eikä Yesiä voinut mainita levyn kannessa eikä kiertueen mainoksissa – vaikka mukana oli kovinta Yes-kaartia.

Tämä johtui siitä, että YES-nimi kulki basisti Chris Squiren mukana. Perustajajäsenet Anderson ja Bruford että 70-luvun alun Yesin kultakautta luoneet Wakeman ja Howe joutuivat tyytymään kömpelöön sukunimistä muovattuun bändinimeen. Mitään häpeilemättä – ja kuin muistutuksena 70-luvun klassikoista – Yes-taiteesta tuttu kansitaiteilijalegenda Roger Dean loihti uutta levyä varten hienon maiseman ja bändilogon.

Millaista Yesiä Anderson Wakeman Bruford Howe sitten sisältää? Moniulotteista, jopa yliannostukseen asti. Tiheät sovitukset ja tuotanto alleviivaavat sitä, mihin 70-lukulainen proge ja taiderock yltävät 80-lukulaisen tuotantotyön ajankuvassa. Levyllä on sekä kauneutta että karnevaalitunnelmaa. Kasarisoundit paukkaavat erityisesti Brufordin sähkörummuissa ja Wakemanin synakuvioissa, mutta sävellysten progeliihotus on kuin 70-luvulla tehtyä. ABWH on Yes-fuusio edeltävältä 20 vuodelta.

Periaatteessa svengaava ’Themes I–III’ lähtee mainstreamisti, intro-osassa Close To The Edgen alkumaalailun maailmaa muistuttaen. Rumpali Bill Brufordin alati hyökkäävät etu- ja takaiskut haastavat tunnelman tosissaan. Kakkososan tekstin kritiikki osuu hyvin, oli sitten kohteena rockin mainstream, radion soittolistat… tai Trevor Rabinin johtamat Big Generator tai 90125.

– Be gone you ever piercing
Power Play machine
Cutting our musical solidarity
For those who would break the windows
Of our true reflection
And perceptions of the world
’For I am out of thee with a vengeance’.

Iloittelu pysyi kasassa myös livenä.

Lyhyempi ’Fist Of Fire’ puskee erityisesti Wakemanin koskettimien tuuttauksella. A-puolen pisin raita ’Brother Of Mine’ rönsyää ’Themesin’ tapaan kolmiosaiseksi matkaksi.

B-puolen aloittava neliosainen ’Quartet’ kasvaa viehättävästä aloitusosasta ’I Wanna Learn’ kauniin saumattomaksi oodiksi ystävyydestä, rakkaudesta ja ihmiselosta.

Albumin neljäs moniosainen teos ’Order Of The Universe’ rokkaa enemmän stadiontyyliin.

Anderson Wakeman Bruford Howe jäi nelikon ainoaksi albumiksi, vaikka sille suunniteltiin jatko-osaa. 1991 julkaistu Union kasattiin lopulta kokoon peräti kahdeksan Yes-muusikon kesken kun mukaan tulivat myös Trevor Rabin, Chris Squire, Tony Kaye ja Alan White.

Uutta Yes-musiikkia syntyi yhä harvemmin, mutta Talk (1994), Magnification (2001) ja Fly From Here (2011) saivat kehuja. Viimeinen uutta materiaalia sisältävä levytys on 2014 julkaistu Heaven & Earth, laulajana Jon Davison. Vuonna 2018 yksi Yesin myöhemmistä klassikoista kierrätettiin uuteen uskoon. Fly From Here – Return Trip sisältää pieniä muutoksia ja laulaja Benoît Davidin sijaan Trevor Hornin lauluraidat.

Yes jatkaa kiertueita uudella vuosikymmenellä. Kiertue Relayer + Classic Cuts poikkeaa Suomeen toukokuussa 2020. Ehkä silloin kuullaan livenä myös ABWH:n biisejä, onhan mukana kitaristi Steve Howe.

Tuomas Pelttari

Anderson Wakeman Bruford Howe
Jon Anderson – laulu
Rick Wakeman – kosketinsoittimet, lyömäsoittimet
Bill Bruford – rummut
Steve Howe – kitara
Tuottajat: Chris Kimsey & Jon Anderson

Yes | kotisivu
Yes | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Yes

1960-luku

Yes | LP Atlantic 1969 • CD-uusintapainos Atlantic 1994 • CD-uusintapainos Expanded & Remastered Rhino/Elektra 2003 • 2LP-uusintapainos Music On Vinyl 2015

1970-luku

Time And A Word | Atlantic 1970
The Yes Album | Atlantic 1971  Levyhyllyt • The Yes Album
Fragile | Atlantic 1971  Levyhyllyt • Fragile
Close To The Edge | Atlantic 1972
Yessongs | Atlantic 1973
Tales From Topographic Oceans | Atlantic 1973
Relayer | Atlantic 1974
Going For The One | Atlantic 1977
Tormato | Atlantic 1978

1980-luku

Drama | Atlantic 1980
90125 | Atco 1983
Big Generator | Atlantic 1987
Anderson Bruford Wakeman Howe | LP • CD • Arista Records 1989 • 2CD Gonzo Multimedia  

1990-luku

Union | Arista Records 1991
Talk | Victory 1994 Levyhyllyt • Talk
Keys To Ascension | Essential 1996
Keys To Ascension 2 | 1997
Open Your Eyes | Eagle 1997
The Ladder | 1999

2000–

Magnification | 2001
Fly From Here | Frontiers 2011
Heaven & Earth | 2014
Fly From Here – Return Trip | Yes 2018
From A Page | Burning Shed 2019 & 2020

2020-luku

The Quest | InsideOut/Sony 2021

Yes Featuring Jon Anderson • Trevor Rabin • Rick Wakeman | Finna.fi

50th Anniversary Live At The Apollo • 2CD • 3LP | Eagle Records 2018

Jon Anderson | Finna.fi

Olias Of Sunhillow | Atlantic 1976
Song Of Seven | Atlantic 1980
Animation | Atlantic/Polydor 1982
3 Ships | Elektra 1985
In The City Of Angels | CBS Records/Columbia 1988
Deseo | Windham Hill Records 1994
Change We Must | EMI 1994
Angels Embrace | Higher Octave Music 1995
Toltec | High Street Records 1996
The Lost Tapes Of Opio | Opio Foundation 1996
The Promise Ring | OmTown 1997
Earthmotherearth | Ellipsis Arts 1997
The More You Know | Eagle Records 1998
Survival And Other Stories | Opio Media/Gonzo Media Group 2011
1000 Hands – Chapter One | Opio Media 2019

Anderson/Stolt
[= Jon Anderson • Roine Stolt]
Finna.fi

Invention Of Knowledge | InsideOut Music 2016

Levyhyllyt
Steve Howe | Finna.fi

1970-luku

Beginnings | Atlantic 1975
The Steve Howe Album | Atlantic 1979

1980-luku

Asia  Asia | Geffen 1982
Alpha  Asia | Geffen 1983
GTR  GTR | Arista Records 1986 • 2CD-uusintapainos Esoteric Recordings 2015

1990-luku

Turbulence | Relativity 1991
Aqua  Asia | Pyramid Records/Rhino Records 1992
The Grand Scheme Of Things | Relativity 1993
Not Necessarily Acoustic – An Evening Of Solo Guitar • live | Boundmere/Herald 1994 • RPM Records 1995
Quantum Guitar | Boundmere/Resurgence 1998
Portraits Of Bob Dylan | Spitfire Records 1999

2000–2009

Natural Timbre | Eagle Records 2001
Skyline | InsideOutMusic 2002
Spectrum | InsideOutMusic 2005
Phoenix  Asia | Frontiers Records/EMI 2008
Motif – Vol. 1 | HoweSound 2008

2010-luku

Omega  Asia | Frontiers Records 2010
Time | Warner Classics 2011
XXX  Asia | Frontiers Records 2012
Nexus  Virgil & Steve Howe | InsideOutMusic 2017

2020-luku

Love Is | BMG 2020

Boksit ja kokoelmat
Yes | Finna.fi

Yesyears • 4CD ja 32-sivuinen liitekirja | Atco 1991
In A Word – Yes • 5CD ja 98-sivuinen liitekirja | Elektra/Rhino 2002 & 2008
Progeny – Seven Shows From Seventy-Two • 14CD ja liitevihko | Atlantic/Rhino 2015

Dream Theater: Dream Theater – progemetallia rennomman kautta
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway – Gabriel ja Rael progen huipulla
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Gentle Giant: Octopus – svengaavan progen ytimessä
Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko
Yes: Fragile – progen herkkää ylivoimaa
Yes: Talk – uusi uljas auringonnousu

Lue lisää Yesistä | Finna.fi

Yes – jatkuvan muutoksen portaat  Kalevi Heino, 322 sivua | Pop-lehti 2004

Lue lisää progesta | Finna.fi

Unisatama – progressiivinen rock 1980–2020  Matti Pajuniemi, 464 sivua | Matti Pajuniemi 2021
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017

Read more about Yes and related | Finna.fi

The Autobiography – Yes, King Crimson, Earthworks And More Bill Bruford, 352 pages | Jawbone 2009
Yes – The Authorized Biography Dan Hedges, 144 pages | Sidgwick & Jackson 1981
Music Of Yes – Structure And Vision In Progressive Rock Bill Martin, 272 pages | Open Court 1996
Yesstories – Yes In Their Own Words Tim Morse, 162 pages | St. Martin’s Press 1996
Time And A Word – The Yes Story Martin Popoff, 252 pages | Soundcheck Books 2016
Close To The Edge – How Yes’s Masterpiece Defined Prog Rock Will Romano, 272 pages | Backbeat Books 2017
Yes – Perpetual Change David Watkinson, 192 pages | Plexus, 2002
Close To The Edge – The Story Of Yes Chris Welch, 280 pages | Omnibus, 1999 • Päivitetty painos: Omnibus 2007
Beyond And Before – The Formative Years Of Yes Peter Banks & Billy James | Golden Treasures 2001
The extraordinary world of Yes Alan Farley, 254 pages | iUniverse 2004

Read more about Bill Bruford | Finna.fi

The Autobiography – Yes, King Crimson, Earthworks And More Bill Bruford, 352 pages | Jawbone 2009

Read more about prog | Finna.fi

Progressive Rock Reconsidered Kevin Holm-Hudson, 280 pages | Routledge 2002
Beyond And Before – Progressive Rock Since The 1960s  Paul Hegarty, 318 pages | Continuum 2011
Citizens Of Hope And Glory – The Story Of Progressive Rock  Stephen Lambe, 224 pages | Amberley 2011
Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock  Will Romano, 246 pages | Backbeat Books 2010
The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock  Charles Snider, 362 pages | Strawberry Bricks 2007
The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture  Sheila Whiteley, 118 pages | Routledge 2002

Anderson Bruford Wakeman Howe (1989).

Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti

Ritual De Lo Habitual | Warner 1990

Jane's Addiction: Ritual De Lo Habitual (1988).1980-luvun lopulla Los Angelesissa raikasi hiuslakantuoksuinen pophevi. Glam metalista tuli niin suuri ilmiö, että Troubadourin, Rainbow Bar & Grillin ja Whisky a Go Go’n kaltaisten menomestojen nimet opittiin tuntemaan Suomessa asti.

Tuffin ja Wildsiden kaltaiset Sunset Stripin yhtyeet eivät kuitenkaan olleet koko totuus kaupungista. LA:ssa oli myös vahva underground-skene, jonka toiminta keskittyi Scream-klubille. Sen tunnetuin bändi oli Jane’s Addiction, jonka keikkojen ympärillä kävi niin kova kuhina, että levymogulitkin kiinnostuivat.

Laulaja Perry Farrellin, kitaristi Dave Navarron, basisti Eric Averyn ja rumpali Stephen Perkinsin vuonna 1985 perustama Jane’s Addiction julkaisi ensimmäisen levynsä, livenä Roxy Theatressa taltioidun Jane’s Addictionin vuonna 1987. Heti sen jälkeen bändi siirtyi riippumattomalta Triple X Recordsilta Warner Brosille. Vuoden 1988 Nothing’s Shocking, Jane’s Addictionin ensimmäinen studioalbumi, myi reilut parisataatuhatta kappaletta.

Ritual De Lo Habitual äänitettiin Hollywoodissa Track Record -studiolla vuoden 1989 loppupuoliskon aikana. Levyn tuotti Dave Jerden, joka oli tehnyt Jane’s Addictionin kanssa myös Nothing’s Shockingin. Toisen studioalbumin biisit olivat olleet olemassa jo pitkään: Jerden oli saanut jo ennen Nothing’s Shockingin äänityksiä Farrellilta kasetin, jolla oli kahdeksantoista biisiä. Niistä puolet äänitettiin Nothing’s Shockingille, loput päätyivät Ritual De Lo Habitualille.

Se ei kuulosta hyvältä lähtökohdalta levyn tekemiselle. Ensimmäiseltä levyltä yli jääneet kappaleet olisivat monien bändien tapauksessa olleet nimenomaan sitä itseään, ylijäämäkamaa, josta ei ollut levytettäväksi. Jane’s Addictionin tapauksessa niin ei kuitenkaan ollut. Jerden on jopa nimennyt Ritual De Lo Habitualin suosikikseen kaikista tuottamistaan levyistä. ”Siinä on outo viba, jota on vaikea määritellä… Se tuntuu tulleen jostakin muualta, enkä oikein tiedä, miten se tapahtui”, hän pohdiskeli LA Weeklyn haastattelussa vuonna 2015.

Sellainen viba syntyy, kun kaikki – sekä harkittu että sattumanvarainen – osuu kohdalleen. Nothing’s Shockingin aikaan Jane’s Addiction tuskin olisi vielä ollut valmis kaikkeen, mitä Ritual De Lo Habitual siltä vaati. Esimerkiksi eeppinen bakkanaalikuvaus ’Three Days’, albumin suurteos, pantiin purkkiin yhdellä ainoalla otolla. Levyn tunnetuimman biisin ’Been Caught Stealingin’ svengi alkoi keinua vasta studiossa, ja biisillä kuultava koiran haukahtelu saatiin mukaan sattumalta, kun Farrellin rakas Annie intoutui räksyttämään juuri sopivassa kohdassa.

Ritual De Lo Habitualista tehtiin kaksiosainen, niin sanotusti takapainoinen kokonaisuus, melkein kuin kahdesta EP:stä niputettu albumi. Alkupuoli raitaan ’Been Caught Stealing’ asti koostuu iskevistä ja tunnelmoivista rockbiiseistä, jollaisista myös Nothing’s Shocking oli tehty. Napakan funkyssa No One’s Leavingissa ja Ain’t No Rightissa (jonka rajusti sätkivää rockia värittävät hävittäjälentokoneen äänet) Jane’s Addiction kuulostaa suorastaan pitelemättömältä, mutta samalla Navarron, Perkinsin ja Averyn yhteistyö on äärimmäisen hallittua.

Teosmaiset kappaleet ovat levyn loppupuolella. Niihin tuovat juhlavuutta jousisovitukset – raidalla ’Then She Did…’ ne luovat elokuvallista laajakangastunnelmaa, ja ’Of Coursen’ sovitus vie Lähi-itään Farrellin juutalaisen perhetaustan kautta. Vaikuttava, moniosainen ’Three Days’ ja albumin kansitaide saivat innoituksensa Farrellin ystävän kuolemasta. Herkkä päätöskappale ’Classic Girl’ tyynnyttelee albumia rajusti ravistelleet tunnemyrskyt, ja loppu on hyvin kaunis.

1990-lukua ei ehtinyt kulua kovinkaan monta vuotta, kun vaihtoehtorock jo kangistui tylsäksi ja kaavamaiseksi uusien kliseiden toisteluksi. Ritual De Lo Habitual oli vielä niistä rasitteista vapaa levy, uraauurtava albumi, jonka vaikutteita ei voinut nimetä kovin yksiselitteisesti. Siinä kuulee The Velvet Undergroundin näkemyksellistä piittaamattomuutta siitä, miten rockia saa soittaa, Jimi Hendrixistä ja psykedeliarockista kumpuavaa kitarankäsittelyä, progen eeppisyyttä ja punkin rosoisuutta, The Contortionsin kaltaisista punk funk- ja no wave -bändeistä periytyvää hallittua kaaosta ja vanhan Alice Cooper Groupin teatraalisuutta ja draamantajua.

Navarro on myöhemmin mytologisoinut Ritual De Lo Habitualin tekemistä sanomalla olleensa sen sessioissa niin aineissa, ettei muista niistä yhtään mitään. Tuottaja Jerden ei usko sen olevan totta. Hän kertoi LA Weeklyssä, ettei nähnyt yhdenkään Jane’s Addictionin jäsenen koskeneen huumeisiin levyä tehtäessä. Ritual De Lo Habitualia kuunnellessa tuottajaa on helpompi uskoa. Jane’s Addictionin läpimurtoalbumi on kaikessa outoudessaan, napakkuudessaan ja psykedeelisyydessään täysin fokusoitunut bändilevy. Navarron hyökyvä kitarismi on todella kaukana nuokkuvan narkkarin räpiköinnistä.

Ritual De Lo Habitual oli tärkeä julkaisu Jane’s Addictionille (sitä on myyty tuplaplatinan verran yksin Yhdysvalloissa) ja rockille ylipäänsä. Farrellin proosarunolliset sanoitukset ja bändin kliseitä karttelevat sävellykset palauttivat uskon siihen, että pinnalliseksi ja tyhjänpäiväiseksi häntäheikkien hölinäksi latistunut suurten yhtiöiden rock voisi taas olla merkityksellinen taidemuoto. 1990-luvun alussa se olikin sitä hetken verran, ja se on osaltaan Jane’s Addictionin ansiota.

Ritual De Lo Habitual
Perry Farrell – laulu
Dave Navarro – kitara
Eric Avery – bassokitara
Stephen Perkins – rummut
Tuottaja: Dave Jerden

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jane’s Addiction | kotisivu
Jane’s Addiction | Facebook
Perry Farrell | kotisivu
Perry Farrell | kotisivu

Varaa Jane's Addiction -klassikko Ritual De Lo Habitual kirjastosta.

Varaa Jane’s Addiction -klassikko Ritual De Lo Habitual kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Jane’s Addiction | Finna.fi

Jane’s Addiction • live | Triple X Records 1987 • Warner Bros. Records/Triple X Records 1991 & 1999
Nothing’s Shocking | Warner Bros. Records 1988
Ritual De Lo Habitual | Warner Bros. Records 1990 • 2LP Warner Bros. Records 2020
Strays | Warner Bros. Records 2003
The Great Escape Artist | Capitol Records 2011

Kokoelmalevyt
Jane’s Addiction 
| Finna.fi

Kettle Whistle | Warner Bros. Records 1997
Up From The Catacombs – The Best Of Jane’s Addiction | Rhino 2006
A Cabinet Of Curiosities, 3CD + DVD | Rhino 2009
Live In NYC | Hypersonic/Universal, 2013
Sterling Spoon, 6LP | Rhino 2016
Alive At Twenty-Five – Ritual De Lo Habitual 2016 Silver Spoon Anniversary Tour, CD + DVD + Blu-ray | Cleopatra 2017

Levyhyllyt
Perry Farrell | Finna.fi

Song Yet To Be Sung | Virgin 2001
Rev  Perry FarrellJane’s AddictionPorno For Pyros | Warner Bros. Records 1999
Kind Heaven | BMG 2019
The Glitz ; The Glamour • 9LP | Last Man Music 2021

Levyhyllyt
Porno For Pyros
[= Perry Farrell • Stephen Perkins • Peter DiStefano • Martyn LeNoble]
Finna.fi

Porno For Pyros | Warner Bros. Records 1993
Good God’s Urge | Warner Bros. Records 1996

Levyhyllyt
Perry Farrell’s Satellite Party | Finna.fi

Ultra Payloaded | Columbia 2007

Levyhyllyt
Dave Navarro | Finna.fi

Trust No One | Capitol Records 2001

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Mad Season: Above – suuri sisäinen kamppailu
Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Smack On You – avain kulttisuosioon
Soundgarden: Badmotorfinger – visio kirkastuu

Lue lisää Perry Farrellista, Dave Navarrosta ja Jane’s Addictionista | Finna.fi

Whores – An Oral Biography Of Perry Farrell And Jane’s Addiction  Brendan Mullen, 324 sivua | Da Capo 2005
Perry Farrell – The Saga Of A Hypester  Dave Thompson, 244 sivua | St. Martin’s Griffin 1995
Don’t Try This At Home – A Year In The Life Of Dave Navarro  Dave Navarro & Neil Strauss, 253 sivua | Regan Books 2004

Lue lisää grungesta ja Seattlen rockskenestä | Finna.fi

Kaikki rakastavat Seattlea – grungen tarina  Mark Yarm & kääntäjä Jere Saarainen, 588 sivua | Like 2014
Everybody Loves Our Town – A History Of Grunge  Mark Yarm, 567 sivua | Faber & Faber 2011 & 2017

Jane's Addiction: Ritual De Lo Habitual (1988).

Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual (1990).