Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa

Vinegar Blood | Spinefarm 1996

Jan Stenfors: Vinegar Blood (1996).Se, että Vinegar Blood julkaistiin Jan Stenforsin levynä, ei taatusti ollut levy-yhtiön idea. Se ei ollut kaupallisesti järkevää, koska juuri kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta henkilöstä, toisin kuin hänen tunnetusta alter egostaan, Hanoi Rocksin kitaristista Nasty Suicidesta. Mutta ehkäpä artisti ei nähnyt muita vaihtoehtoja. Nämä vanhan ja uuden elämän taitteessa julkaistut laulut levyttänyt mies ei enää ollut Nasty Suicide, tai ei ainakaan halunnut olla. Olennaista kai oli, että hän itse tunsi Jan Stenforsin.

Omien laulujen laulaminen ei enää 1990-luvun puolivälissä ollut Stenforsille uusi juttu. Hän oli ollut laulaja-kitaristin, biisintekijän ja nimimiehen roolissa Cheap And Nasty -yhtyeessä, joka julkaisi albumit Beautiful Disaster (1991) ja Cool Talk Injection (1994). Suurin ero entiseen oli, että Vinegar Bloodin tehdessään Stenfors oli tekemässä suurta elämänmuutosta. Hän oli palannut Suomeen asuttuaan vuodesta 1980 lähtien ulkomailla, ja kaiken keskiössä ollut musiikki oli antamassa tilaa uusille haasteille.

Vinegar Bloodin biisit tuntuvatkin muodostavan jonkinlaisen välitilinpäätöksen. Muutoksen tematiikkaa käsittelee heti levyn avaus-statement ’Past Is Gone’: “You can see that I’m a man with a treacherous past, I’m living in the present but I’m losing the mask”, Stenfors avaa. “Where’s the road from here on?” hän kysyy itseltään ja päättää itsetutkiskelun toteamukseen “Everything’s alright now that past is gone”. Svengaava nimiraita puolestaan on sanoitukseltaan flashback vanhoihin aikoihin. ’Vinegar Bloodin’ ohella myös ’Lonesome Town’ ja ’Cold Wind’ perustelevat päätöstä jättää menneisyys taakse. ’Reality’ taas on laulu siitä, millaisin askelin tulevaisuutta lähestytään.

Stenforsin melkeinpä lakonisessa laulussa kuului eletty elämä, mutta ei niinkään rankkojen vuosien tuomana karheutena kuin kokemuksen tuomana tyyneytenä. Se ei ole uhmakkaan nuoren vaan rauhallisen aikuisen miehen ääni. Laulajan vähäeleinen tyyli sopii soundiin. Vinegar Blood on kyllä rocklevy, mutta siinä on vahvoja blues- ja jazz-sävyjä, ja kitarat soivat sekä sähköisinä että akustisina, säröisinä ja puhtaina. Ainoa lainakappale on versio Bob Dylan -harvinaisuudesta ’Seven Days’. Tunnetuimmaksi biisiksi nousi haikea mutta tarttuva ’Bullet Train’, jonka päähenkilö on matkalla rakkaansa luo niin nopeasti kuin suinkin. Rakkaus on muutoksen ohella toinen levyn keskeisistä teemoista. Omanlaisensa kulman aiheeseen avaa avioerosta kirjoitettu ’To Love & To Hurt’.

Alun perin vain CD:nä julkaistu Vinegar Blood ilmestyi ensi kertaa vinyylinä joulukuussa 2020 Rolling Recordsin kautta. Toistaiseksi ainoan soololevynsä tehtyään artisti on jatkanut elämäänsä enimmäkseen Jan Stenforsina. Hän työskentelee lääketeollisuuden alalla ja keikkailee silloin tällöin omillaan sekä perhepiirissä perustetun Stenfors-yhtyeen kanssa (jo Vinegar Bloodilla kuultiin hänen veljensä ja isänsä soittoa).

Myös Nasty Suicide on silloin tällöin nähty lavoilla vanhojen Hanoi Rocks -kavereidensa vieraana. Hänen viimeisin levytyksensä löytyy Michael Monroen erinomaiselta albumilta One Man Gang – sopivasti nimetyn ’Wasted Years’ -kappaleen kitarasoolo on Nasty Suiciden soittama. Ehkäpä se tarkoittaa, että Jan Stenfors ja Nasty Suicide voivat taas pitää yhtä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Vinegar Blood
Jan Stenfors – laulu, kitara, lyömäsoittimet
Annika Wiklund – taustalaulu
Sami Yaffa – bassokitara
Frej Stenfors – rummut, taustalaulu, lyömäsoittimet
Pentti Mutikainen – kontrabasso kappaleessa ’Good Love’
Ben Granfelt – kitarasoolot biiseissä ’Reality’ ja ’Too Hard A Night’
Harry Stenfors – komppikitara kappaleessa ’Good Love’
Jone Takamäki – saksofoni

Levyhyllyt
Jan Stenfors | Finna.fi

Vinegar Blood • CD | Spinefarm 1996 • LP Rolling Records 2020

Levyhyllyt
Hanoi Rocks
[= Michael Monroe • Andy McCoy • Sam Yaffa • Nasty Suicide • Gyp Casino]
Finna.fi

1980-luku

Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks • LP • kasetti | Johanna 1981 • CD-uusintapainos Love Kustannus 1997 & Love Kustannus 2017 & Sanctuary/BMG 2017 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Oriental Beat • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD-uusintapainos Johanna/Love Kustannus 1997, Essential/Castle Music 2001 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Self Destruction Blues • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD Essential 1995 • CD Castle Music/Sanctuary Records 2001

[= Michael Monroe • Andy McCoy • Sam Yaffa • Nasty Suicide • Razzle]

Back To Mystery City • LP • kasetti | Johanna 1983 • CD PVC Records 1988 • CD Lick Records 1988 • CD-uusintapainos Essential 1995 • Castle Music/Sanctuary 2001 • Johanna/Love Kustannus 2004
All Those Wasted Years • live • 2LP • CD | 1984
Two Steps From The Move • LP • CD | 1984
Rock & Roll Divorce • live | 1985

2000–2009

Twelve Shots On The Rocks | Major Leiden Productions/RLF Music 2002
Another Hostile Takeover | Major Leidén Productions/Hanoi Productions 2005
Street Poetry | Hanoi Productions/WolfGang Records 2007

Kokoelmalevyt ja boksit
Hanoi Rocks | Finna.fi

Hanoi Rocks • 4CD + 40-sivuinen tekstiliite | Johanna/Love Kustannus 2001
Lightnin’ Bar Blues – The Albums 1981–1984 • 6CD + 12-sivuinen tekstiliite | Sanctuary Records Group 2005
This One’s For Rock’n’Roll – The Best Of Hanoi Rocks 1980–2008 • 2CD + 12-sivuinen tekstiliite | Johanna/Backstage Alliance/Hanoi Productions 2008
Parhaat • CD | Johanna Kustannus 2011
Johanna Years 1980–1984 • 3CD + 12-sivuinen tekstiliite | Johanna Kustannus 2014
Mental Beat 1980–1985 • 6LP + 12-sivuinen tekstiliite | Universal Music 2016

The Cherry Bombz
[= Anita Chellamah • Andy McCoy • Nasty Suicide • Timo Kaltio • Terry Chimes]
Finna.fi

The Cherry Bombz | Yahoo! Records 1985

[= Anita Chellamah • Andy McCoy • Nasty Suicide • Dave Tregunna • Terry Chimes]

Coming Down Slow • live | Black Dragon Records 1987

The Suicide Twins
[= Andy McCoy • Nasty Superstar]
Finna.fi

Silver Missiles And Nightingales | Yahoo! Records 1986

Cheap And Nasty
[= Nasty Suicide • Alvin Gibbs • Timo Kaltio • Les Riggs]
Finna.fi

Beautiful Disaster | China Records 1991
Cool Talk Injection | 1994

Demolition 23.
[= Michael Monroe • Sami Yaffa • Jay Hening • Jimmy Clark • Nasty Suicide]
Finna.fi

Demolition 23. | CD Renegade Nation Records/Music For Nations 1994

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää Hanoi Rocksista ja Nasty Suicidesta | Finna.fi

Hanoi Rocks – All Those Wasted Years  Ari Väntänen & Michael Monroe & Andy McCoy, 445 sivua | Like 2009
Hanoi Rocks – All Those Wasted Years  Ari Väntänen & Michael Monroe & Andy McCoy, 368 sivua | Like-pokkari 2014 & 2016

Hanoi Rocks – All Those Wasted Years  Ari Väntänen & Michael Monroe & Andy McCoy & translated by Andy Stowe, 347 sivua | Cleopatra Press 2016

Lue lisää Hanoi-muusikoiden soolourista | Finna.fi

Michael Monroe  Ari Väntänen, 512 sivua | Like 2011
Michael Monroe – päivitetty   Ari Väntänen, 550 sivua | Like 2014
Razzle – Hanoi Rocks -legendan tarina  Ari Väntänen, 296 sivua | Like 2020
Sami Yaffa – tie taipuu  Tommi Liimatta, 462 sivua | Like 2016 • 2017 • 2018

Sound Tracker  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 203 sivua | Like 2014
Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla  Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 219 sivua | Like 2015

Lue lisää punk rockista maailmalla | Finna.fi

Please Kill Me – Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004
Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor
Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013

Johnny Thunders – In Cold Blood  Nina Antonia, 257 sivua | Jungle Books 1987 | Cherry Red Books 2000
Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls  Nina Antonia, 208 sivua | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005
I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography  Richard Hell, 293 sivua | HarperCollins 2013
Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk  Legs McNeil & Gillian McCain, 525 sivua | Little, Brown 1996 • Abacus 1997

Jan Stenfors: Vinegar Blood (1996).
Jan Stenfors: Vinegar Blood (1996/2020).

Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain

Rillumarei! | Ranka Recordings 2020

Viikate: Rillumarei! (2020).Kun bändi julkaisee kolmannentoista albuminsa, peli on selvä. Siis siinä mielessä, että enää aikoihin se ei ole joutunut miettimään, mitä tekisi. Sen täytyy enää ”vain” osata jalostaa omaa juttuaan edelleen ja etsiä uusia, inspiroivia reittejä itsensä ytimeen. ”Vain” lainausmerkeissä siksi, että tämä on se kaikkein haastavin osuus.

Mitä siis tekee pian 25-vuotias yhtye, joka pelasi joululevykortinkin härskisti jo toisen albuminsa kohdalla? Jos hyvin käy, se julkaisee uuden albumin, jossa tutut elementit ovat tutuilla paikoillaan, mutta jossa on yhä vanhaa kipinää. Näin ovat asiat Rillumareilla, jolla Viikate heiluu hyvässä terässä. Kouvolassa vuonna 1996 perustettu Viikate on tuntenut kulkupelinsä rakenteen alusta asti. Renkaina tietä vasten rullaavat hevit kitara- ja rumpukompit, ja melodisten osuuksien reitit etsitään molliasteikoilta, ja ehtymättömänä polttoaineena on kaiho – joskus kaunis, joskus parodinen melankolia.

Uudella Viikatteella on useita hienoja lauluja. Yksi niistä on Rillumarein juhlavaksi sovitettu nimikappale, joka on eeppinen teos, johon kiteytyy hienosti se, miten väliaikaista kaikki on – niin elomme riemu ja rikkaus kuin rinnassa riehuva rakkaus ja pettymys tuo, totta tosiaan. Viikate on myös aina osannut lyödä läskiksi – juuri, kun nimibiisin kuulija on vakavoitumassa suurten kysymysten äärelle, saa viimeisen säkeistön viimeinen rivi mustan kahvin pärskähtämään näyttöpäätteelle: ”tämä heppu kuolee, tättärää”. Mikään ei ole pysyvää, mutta ei se niin kauhean vakavaa ole.

’Varjorastaat’ erottuu joukosta muita napakamman ja vetävämmän sovituksensa vuoksi. Samalla tuo singleksi lohkaistu menevä laulu antaa kokonaisuudesta aivan oikeanlaisen käsityksen. Toisaalta mikä tahansa Viikatteen biisi tekisi niin, siinä määrin täysin bändi tyylinsä tajuaa. Samat hämärän linnut mainitaan ’Alhaisen virran maassa’, jonka on täytynyt saada nimensä iPhonea katsellessa. (Myös puhelimesta suoraan lainattu ’Alhaisen virran tila’ kävisi hyvin Viikate-biisin otsikoksi.) Sen perässä ’Viilušaketti’ kiivailee säkeistössään ja laskeutuu levolle kertosäkeessä, mutta nurinkurinen rakenne toimii.

Kaarle Viikatteen ja Miitri Aaltosen tuottamaa Rillumareita kuunnellessa ei voi olla ajattelematta, että kouvolalaisuuden täytyy olla jonkinlainen mielentila tai diagnoosi. ’Susivirsi’ (jota kai lauletaan suden tullessa niin kuin Suvivirttä kesän tullessa) voisi hyvin olla Lasten Hautausmaan kappale. Eikä Pää kii -punkkari Teemu Bergmanin lohduttomimpien biisien tunnelmakaan ole loputtoman kaukana näistä maisemista.

Tummanpuhuva ’Intro – Valkea jouhi’, varsinainen aloitusbiisi ’Hallava’ ja vähän burzummaisesti nimetty viimeinen biisi ’Valo saa sinut’ sitovat kokonaisuuden päistään yhteen tyylikkääksi ja ehyeksi kokonaisuudeksi. ’Valo saa sinut’ häkellyttää päättämällä reissun melkein onnellisen lopun tunnelmiin. Mutta onneksi vain melkein.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Rillumarei!
Kaarle ”Kalle” Viikate – laulu, kitara
Arvo ”Ari” Viikate – kitara
Ervo ”Erkka” Viikate – bassokitara, kosketinsoittimet
Simeoni ”Simo” Viikate – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Miitri Aaltonen & Kaarle Viikate

Viikate | kotisivu
Viikate | Facebook
Viikate | Instagram
Viikate | Twitter

Levyhyllyt
Viikate | Finna.fi

2000–2009

Noutajan valssi • CD | Ranka Recordings 2000 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Vuoden synkin juhla • CD | Ranka Recordings 2001 • LP Longplay Music 2002 • LP-uusintapainos Ranka Recordings 2009 & 2018
Kaajärven rannat • CD | Ranka Recordings 2002 • LP Longplay Music 2002
Surut pois ja kukka rintaan • CD | Ranka Recordings 2003 • LP Longplay Music 2003 • LP-uusintapainos Svart Records 2021
Unholan urut • CD | Ranka Recordings 2005 • LP 10-vuotisjuhlapainos 2015 • LP-uusintapainos Svart Records 2021
Marraskuun lauluja I • CD • kasetti | Ranka Recordings 2007
Marraskuun lauluja II • CD • kasetti | Ranka Recordings 2007
Kuu kaakon yllä • CD • LP | Ranka Recordings 2009

2010-luku

Petäjäveräjät • CD • LP | Ranka Recordings 2012
Kymijoen lautturit • CD • kasetti • LP | Ranka Recordings 2013
Panosvyö – Motörhead-tuotantoa ensimmäisellä kotimaisella • CD • LP | Ranka Recordings 2014
XII – Kouvostomolli • CD • LP | Ranka Recordings 2016

2020-luku

Rillumarei! • CD • LP | Ranka Recordings 2020 • kasetti Lipposen levy ja kasetti 2020

Koljosen Tiekiista
[= Koljonen • Hartikainen • Makkonen • Lehto]
Finna.fi

Ei kuule mitään, ei nää mitään, ei sano mitään  | Longplay Music 2010
III • LP • CD | Longplay Music 2012
K.A.A.K.K.O. • CD | Longplay Music 2014
Heka Metal • CD | Ranka Kustannus 2015
Ypäjä palaa • 7″ EP | Longplay Music 2016
Radio Heka • LP • kasetti | Longplay Music 2017

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Viikatteesta | Finna.fi

Herkästi syttyvää – Selviytymistarinoita kylien kaupungista Kouvolasta Katariina Hakaniemi & Johannes Wiehn, 74 sivua | Kouvolan taidemuseo 2010
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Lue lisää suomimetallista | Finna.fi

Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Viikate: Rillumarei! (2020).
Viikate: Rillumarei! (2020).

Kent: Hagnesta Hill – aikansa ajaton kuva

Hagnesta Hill | RCA Victor 1999

Kent: Hagnesta Hill (1999/2000).Kentin vuonna 1990 alkanutta ja vuonna 2016 päättynyttä tarinaa leimasi menestys – se oli Ruotsin suurin rockbändi. Kuulijoiden kannalta on onnekasta, ettei suuruus koskenut ainoastaan puitteita ja tekemisen kaupallista laitaa. Vaikka Kent tuokin ensimmäiseksi mieleen ajat vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, sen laulut ovat kestäneet aikaa ja jääneet elämään.

Bändin kymmenvuotisjuhlan kynnyksellä julkaistu neljäs albumi Hagnesta Hill tuntui aikoinaan ilmestyvän pahaan rakoon. Sen edeltäjä Isola (1997) oli ollut läpimurtolevy, jonka perään sopi odottaa pettymystä. Sellaista Hagnesta Hill ei kuitenkaan tuottanut. Pikemminkin se osoitti, että Kent rakensi uraansa vahvalle pohjalle. Oli bändi, jonka 1990-luku oli hionut soitannollisesti ja henkilökemiallisesti vahvaksi. Oli lauluntekijä, jolla oli tyyli ja alati kirkkaammaksi käyvä visio. Yhdessä ne olivat voittamaton yhtälö.

Vaikka Hagnesta Hillin tuottajana toimi Isolankin tuottanut Zmago ”Zed” Smon, bändi ei tyytynyt jatkamaan menestysreseptillä kokkaamista. Toteutukseltaan Hagnesta Hill palautti Kentin Isolaa edeltäneeseen aikaan. Levy oli selkeästi bändin tuotos, ja siksi sen nimeäminen Hagnesta Hilliksi tuntuu vähintäänkin ymmärrettävältä: sijaitsihan Kentin ensimmäinen treenikämppä Eskilstunassa Hagnestan kaupunginosassa. ”Bändillä” viitataan tässä eläviin soittajiin vastakohtana synteettisten elementtien käyttöön. Esimerkiksi kappaleessa ’Stoppa mig juni (Lilla ego)’ pääosassa on Kentin varsinaisten jäsenten sijaan vierailija Peter Asplund trumpetteineen.

Vaikka Hagnesta Hill ei kokonaisuutena välty tyhjäkäynniltä, Berg kirjoitti sille monta vahvaa laulua. Osittain basisti Martin Sjöldille kreditoitu ’Kungen är död’ on riipaiseva aloitus levylle, ja iskelmällisen ’Musik non stopin’ sykkeessä on jotakin täysin vastustamatonta. ’Ett tidsfördriv att dö förin’ jousisovitukset hivelevät herkästi kaunista melodiaa, eikä Eurythmics-viittaukseen päättyvää ’En himmelsk drogia’ turhaan valittu levyn toiseksi singleksi. Tässä joukossa kuriositeetiksi jää lämpöinen ’Cowboys’, springsteenmäisiä ja uukaksisia tunnelmia yhdistelevä vähäeleinen balladi, jonka kaiho on amerikanruotsalaisempaa kuin muiden biisien.

Levyn ilmestymisen jälkeen kaikki biisit kirjoittanut laulaja Joakim Berg kertoi Hagnesta Hillin vaikutteiden tulleen levyistä, joita Kent kuunteli keikkabussissa läpimurtolevy Isolan (1997) jälkeisillä kiertueilla – siis enimmäkseen AC/DC:ltä ja Lee ”Scratch” Perryltä. Hagnesta Hillin soidessa ei voi olla ajattelematta Bergin laskeneen leikkiä. Vaikka ’Revolt III’ rokkaa kontekstissaan rajusti ja ’Musik Non Stopia’ vetää bassokuvio niin kuin dub-biisejäkin, ensin mainittu kuulostaa Australian sijaan Pohjoismailta ja jälkimmäisen bassolinja enemmän Bon Jovilta kuin Perryltä. Kenties Berg viittasi lausunnollaan bändilähtöiseen energiaan ja rytmiryhmän svengiin, jotka todella ovat Hagnesta Hillin vahvuuksia.

Hagnesta Hillistä julkaistiin vuonna 2000 englanninkielinen versio, jolla on enemmän biisejä kuin ruotsinkielisellä. Sille kävi niin kuin käy levyille, joilla bändi hylkää olennaisen ja ytimen miellyttääkseen suurempaa osaa maailmasta – ulkomaankielinen painos ei menestynyt kaupallisesti ja jäi taiteellisesti valjuksi. Ruotsinkielinen Hagnesta Hillkään ei ollut Isolan veroinen menestys, mutta vuoteen 2003 mennessä se oli silti myynyt Ruotsissa tuplaplatinaa.

Vaikka Kentin lauluissa ja teemoissa on ajattomuutta, kaihoisa musiikki ei voi olla herättämättä nostalgisia tunteita, jos muistaa Hagnesta Hillin ilmestymisen kuudes joulukuuta 1999. Aikansa tuotteelta (hyvässä mielessä) näyttävän levynkannen tyttö Frida Engström tuntuu tuijottavan tätä päivää ajasta, jota ei enää ole.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hagnesta Hill
Joakim Berg – laulu
Markus Mustonen – rummut, piano, kosketinsoittimet, taustalaulu
Harri Mänty – kitara, kosketinsoittimet
Sami Sirviö – kitara, kosketinsoittimet
Martin Sköld – bassokitara, kosketinsoittimet
Tuottaja: Zed

Kati Raitinen – sello
Peter Asplund – trumpetti, flyygelitorvi
Håkan Nyqvist – käyrätorvi
Sven Berggren – pasuuna
Tony Bauer – alttoviulu
Jannika Gustafsson & Saara Nisonen-Öman – viulu

Kent | kotisivu
Kent | Facebook
Kent | Twitter

Varaa 'Tigerdrottningen' kirjastosta.
Varaa Kent-klassikko Hagnesta Hill kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Kent | Finna.fi

1990-luku

Kent | RCA/BMG 1995
Verkligen | RCA Victor/BMG Sweden 1996
Isola | RCA Victor/BMG Sweden 1997 • englanninkielinen versio 1998
Hagnesta Hill | RCA Victor/BMG Sweden 1999 • englanninkielinen versio 2000

2000–2009

Vapen & ammunition | RCA/BMG Sweden 2002
Du & jag döden | RCA 2005
Tillbaka till samtiden | RCA/Sony BMG 2007
Röd | RCA 2009

2010-luku

En plats i solen | RCA/Sony Music Entertainment Sweden 2010
Jag är inte rädd för mörkret | Sonet/Universal Music 2012
Tigerdrottningen | Sonet/Universal Music 2014
Då som nu för alltid | RCA/Sony Music Entertainment Sweden 2016

Boksit ja kokoelmat
Kent | Finna.fi

B-Sidor 95–00 • 2CD | RCA Victor/BMG Sweden 2000
Box 1991–2008 • 10CD ja lähes 100-sivuinen liitevihko | RCA/Sony BMG 2008
Best of • 2CD & 3LP | RCA/Sony Music Entertainment Sweden 2016

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
KentTigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa

Lue lisää Kentistä | Finna.fi

Du & jag Kent – rakkaus kuin laulut joita kuulemme  Hannu Linkola & valokuvaaja Tomi Palsa, 527 sivua | S&S 2017

Box 1991–2008  Kent • 10CD + lähes 100-sivuinen liitevihko | RCA/Sony BMG 2008

Kent: Hagnesta Hill (1999/2000)

Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma

Toisin sanoen | Evidence 2002

Mariska: Toisin sanoen (2002).Vuoden 2020 Vain elämää -kaudella joka kodin nimeksi noussut laulaja-lauluntekijä Mariska (Anna Maria Rahikainen, s. 1979) tuli alalle punkin kautta. Niissä piireissä liikkuminen johti punkyhtyeen jäsenyyteen, kun (sittemmin surmacorebändi Rytmihäiriöstä tuttu) Une Helo pyysi koulukaveriaan Mariskaa liittymään Oheisvasara-yhtyeen laulajaksi. Vasaranmerkki-seiskatuumaisella ilmestynyt, syksyllä 1998 äänitetty ’Ruma näytelmä’ on ensimmäinen julkaistu Mariskan kirjoittama biisi.

Punkmeininki jatkui Mariskan muutettua Englantiin opiskelemaan. Siellä hän liittyi Stratford Mercenariesiin, jonka laulajana toimi yksi anarkopunkin tunnetuimmista nimistä, Crass-bändin Steve Ignorant. Mariska soitti koskettimia muutamilla keikoilla ja (omien sanojensa mukaan ”ihan vähän”) myös vuonna 2000-julkaistulla Sense Of Solitude -albumilla. Hänen punkvuosistaan voi lukea lisää Ville Similän ja Mervi Vuorelan teoksesta Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015.

Mariskan tulevaisuuden kannalta merkittävintä hänen Englannin-kaudessaan ei ollut bändi eivätkä muinaiskreikan ja latinan opinnot vaan hänet ensimmäinen räppidemonsa. Mariskan kiinnostus räppäämiseen, hip-hop-kulttuuriin ja klubimusiikkiin syttyi Lontoossa. Siellä äänitetty demo sai suomalaisen musiikkialan innostumaan hänestä siinä määrin, että debyyttialbumi Toisin sanoen julkaistiin toukokuussa 2002.

Toisin sanoen ilmestyi keskelle suomirapin toisen aallon suurta nousukautta. Elastisen ja Iso-H:n Fintelligens oli jo ehtinyt osoittaa uuden suomenkielisen rapin voivan saavuttaa valtavirtamenestystä. Paleface, Seremoniamestari, Tulenkantajat ja monet muut korkkasivat uuden vuosituhannen ensialbumeillaan.

Toisin sanoen on ensimmäinen laajaa julkisuutta saanut naispuolisen suomalaisen rap-artistin levy ja sellaisena kulttuurisesti merkittävä julkaisu. Mariska ei ole (eikä ole väittänytkään olleensa) ensimmäinen suomalainen naispuolinen räppäri, mutta ensimmäinen tunnetuksi tullut hän kiistatta on. Hän toi suomiräppiin uudenlaista näkökulmaa, joka kuulosti miesvaltaisessa genressä todella raikkaalta.

Mariskassa oli paljon esikuvallisia piirteitä. Taitava sanankäyttäjä tuli alalle sävel ja sana edellä, ei halpoihin temppuihin turvautuen. Niin tehdessään hän viitoitti tietä sielunsiskoilleen: ”Ja mä osaan mun jutun teen sen omalla tyylillä / ei oo saumaa samaan jokaisella lyylillä / jotka pintaa näyttää levynkantensa täyttää / tupla-D:llä mutta tällä MC:llä / ei oo tarvetta myydä musiikkia perseellä / pystyn lauluni laulaa vaatteetkin päällä”. Levyn tunnetuin kappale ’Tarkasta tämä’ oli uuden, itsevarman tekijän ohjelmanjulistus. Taustat olivat enimmäkseen Jani ”Jayem” Saastamoisen käsialaa, mutta päähenkilö ei jäänyt epäselväksi.

Se, että Mariskasta tuli myöhemmin arvostettu sanoittaja, tuntuu Toisin sanoen -levyn äärellä täysin selvältä. Hän oli jo ensimmäisellä räppialbumillaan rytmisesti, lyyrisesti ja temaattisesti taitava tekstittäjä. ’Matematiikkaa’ ja ’Mistä sen tietäs’ ovat lauluja elämässä selviytymisestä. ’Vapauslaulu’ lauletaan oravanpyörän uuvuttaman ja viihteen hypnotisoiman zombikansalaisen äänellä. Seksuaalisesta ahdistelusta ja naisen alistamisesta kirjoitettu ’Balladi’ on yhtä paljon akustinen pop- kuin rapbiisi. Onnettoman rakkaustarinan kertova ’Michelle’ paljastaa (vuonna 2002) yllättävän käänteensä jo nimessään. Levyn kappaleista ainoastaan ’Hei mama’ on stereotyyppisen typerä uhoräppi.

Mariskan uraa määrittää se, ettei hän halua kahlita itseään genreen – ei sen enempää räppiin, punkiin kuin mihinkään muuhunkaan. Vuonna 2004 julkaistu Memento Mori oli vielä selkeästi raplevy, mutta Suden hetkellä (2005) Mariska lisäsi soundiinsa popelementtejä. Vuonna 2010 ensimmäisen albuminsa julkaisseen Mariska & Pahat Sudet -bändin iskelmä-, jazz- ja popvaikutteita yhdistellyt soundi ei ollut enää räppiä nähnytkään. Samana vuonna Mariska osallistui Tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailuun.

Matkalla Oheisvasarasta Vain elämää -ohjelmaan ei ole jäänyt epäilystä siitä, etteikö Mariska kokisi olevansa vapaa tekemään mitä huvittaa. Vuonna 2018 hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, lastenrunokokoelman nimeltä Määt ja Muut.

Toisin sanoen palasi kirjastoihin ja levykauppoihin vuonna 2020, kun Lipposen Levy ja Kasetti julkaisi sen uudelleen. Melkein kaksikymmentä vuotta julkaisunsa jälkeen se kuulostaa edelleen raikkaalta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mariska | Facebook
Mariska | Instagram

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa Mariska-albumi Toisin sanoen kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Mariska | Finna.fi

2000–2009

Toisin sanoen | Evidence 2002 • LP-uusintapainos Lipposen Levy ja Kasetti 2020
Memento mori | Evidence 2004
Suden hetki | Evidence 2005

2010-luku

Mariska & Pahat Sudet Mariska & Pahat Sudet | Fried Music/Sony Music/RCA 2010
Kukkurukuu Mariska & Pahat Sudet | Fried Music/Warner Music Finland/WEA 2012
Matador | Capitol Records 2016
Mariska | Johanna Kustannus 2019

2020-luku

Navidadii – arveluttavia joululauluja | Johanna Kustannus 2020

Vain elämää 11
[= Mariska • Herra Ylppö • Arja Koriseva • Jannika B • Ressu Redford • Vesku Jokinen • Stig • Reino Nordin]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 11 – ensimmäinen kattaus • 2CD | Kaiku Recordings 2020
Vain elämää – kausi 11 – toinen kattaus • 2CD | Kaiku Recordings 2020

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Knipi ja menetysten kauneus
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Radiopuhelimet: Saastan kaipuu – ihmisyyden intensiivisin taajuus
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta

Lue lisää Mariskaa | Finna.fi

Määt ja Muut – runoja eläimistä ja ihmisistä Mariska & Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti, 53 sivua | Tammi 2018

Mariskan äänikirja ja e-kirja | Finna.fi

Määt ja Muut – runoja eläimistä ja ihmisistä Mariska & Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti CD | Tammi 2018

Lue lisää Mariskasta | Finna.fi

Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019
Katukulttuuri – nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa  toimittajat Mikko Salasuo & Janne Poikolainen & Pauli Komonen, 316 sivua | Nuorisotutkimusverkosto 2012
Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja  Paleface & Esa Salminen, 503 sivua | Like 2019
Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät  Paleface, 251 sivua | Like 2011
Riimi riimistä – suomalaisen hiphopmusiikin nousu ja uho Jani Mikkonen, 199 sivua | WSOY 2004 
Sanasta sanaan – suomalaisen räpin historia ja tärkeimmät biisit  Juuso Määttänen & Mikko Aaltonen & Mikko-Pekka Heikkinen & Jussi Lehmusvesi & Arttu Seppänen, 159 sivua | HS-Kirjat 2019
Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015 Mervi Vuorela, 604 sivua | Like 2015

Hiphop Suomessa – puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä  Venla Sykäri & Elina Westinen & Inka Rantakallio Dragana Cvetanović & Susanna Välimäki & Kirsikka Ruohonen & Kim Ramstedt & Mikko Mäkelä & Marko Ylitalo & Hanna Yli-Tepsa & Pete Nieminen & Tatu Tuominen & Jussi Sirviö & Antti-Ville Kärjä, 363 sivua | Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 2019

Mariska: Toisin sanoen (2002).
Mariska: Toisin sanoen (2002/2020).

AC/DC: Power Up – virta on kytketty

Power Up | Columbia 2020


AC/DC: Power Up (2020).Klassikkorock ei ole tyylisuunnista yllättävimmän maineessa, mutta joskus tuossa karkailevien hiusrajojen genressäkin koetaan pysäyttäviä ”nyt helvetti jäätyy” -hetkiä. Maantiellä Manalaan näkyi mustaa jäätä esimerkiksi silloin, kun AC/DC ilmoitti tehneensä uuden albumin.

Ei sen pitänyt olla mahdollista. Basisti Cliff Williams oli eläkkeellä. Laulaja Brian Johnson oli saanut kuulovaurion. Rumpali Phil Rudd oli sekaisin. Komppikitaristi Malcolm Young oli kuollut. (No, sitä hän on toki edelleen, mutta AC/DC oli kiinnittänyt riveihinsä veljenpoika Stevien jo ajat sitten.) Ja soolokitaristi-ikoni Angus Young oli kaiketi vetämässä duckwalkia koulupuvussa pitkin poikin kartanonsa käytäviä.

Mutta kyllä vain – AC/DC on palannut niin lähelle suurmenestynyttä Back In Black -kokoonpanoaan kuin mahdollista ja julkaissut Power Upin. Seitsemännessätoista studioalbumissa ei havaitse mitään niistä ongelmista, joita vuonna 1973 perustetulla bändillä pitäisi vuonna 2020 olla. Sen sijaan kipakan potkun, tuttuuden tunnun ja rennon draivin havaitsee välittömästi. Eivät ole ikäihmisetkään enää yhtä vanhoja kuin ennen.

Vaikka rakastettu ja arvostettu Malcolm Young ei ole enää keskuudessamme näyttämässä kitarakomppauksen mallia, loistaa ”AC/DC:n sielu” Power Upilla muutenkin kuin poissaolollaan. Luottotuottajaksi nousseen Brendan O’Brienin kanssa tehdyn Power Upin kaikki biisit on kirjattu veljespari Angus ja Malcolm Youngin tekemiksi. Levy on myös omistettu vuonna 2017 kuolleelle perustajajäsenelle. Todellista AC/DC-asiantuntemusta voi osoittaa väittämällä, että erottaa kuuntelemalla, onko levyllä mukana Malcolmin soittoa vai ei. (Ei ole.)

AC/DC oli värikkäimmillään ja oivaltavimmillaan laulaja Bon Scottin valtakaudella 1970-luvulla, mutta niin kauas menneisyyteen ei ole syytä haikailla. Sen sijaan voi riemuita siitä, että Power Up yllättää positiivisesti paitsi rokkaavuudellaan, myös AC/DC:n yhteydessä huomattavalla monipuolisuudellaan ja sävykkyydellään. Se on paras Brian Johnsonin aikakauden AC/DC-albumi ties miten pitkään aikaan. Sillä on paljon tutun kuuloista Young-jytää (’Realize’, ’Shot In The Dark’), mutta myös häijyä bluesrockia (’Demon Fire’, ’Kick You When You’re Down’) ja melkeinpä kauniita melodisia vetoja (’Through The Mists Of Time’, ’Witch’s Spell’). Suoraviivaista tasavirtaa ja mutkittelevaa vaihtovirtaa riittää niin, että meininki tuntuu sähköiseltä.

Power Upin ilmestyttyä AC/DC:n tulevaisuus näyttää kaikin puolin kunnialliselta. Jos tämä jää bändin viimeiseksi studiolevyksi, loppu koittaa loistavissa tunnelmissa. Toisaalta juuri nyt ei ole mitään syytä uskoa, etteikö temppu onnistuisi vanhalta koiralta vielä kerran.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

AC/DC | kotisivu
AC/DC | Facebook
AC/DC | Instagram
AC/DC | Twitter

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa AC/DC-albumi PWRUP kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
AC/DC | Finna.fi

1970-luku

High Voltage | Albert Productions 1975
T.N.T. | 1975
High Voltage | Atlantic 1976
Dirty Deeds Done Dirt Cheap | Atlantic 1976
Let There Be Rock | Atlantic 1977
Powerage | Atlantic 1978
Highway To Hell | Atlantic 1979

1980-luku

Back In Black | Atlantic/Leidseplein Presse B.V 1980
For Those About To Rock We Salute You | Atlantic/Leidseplein Presse B.V. 1981
Flick Of The Switch | Atlantic/Leidseplein Presse B.V. 1983
’74 Jailbreak [biisejä ensimmäiseltä albumilta High Voltage] | Atlantic 1984
Fly On The Wall | Atlantic/Leidseplein Presse B.V. 1985
Who Made Who • soundtrack | Atlantic/Leidseplein Presse B.V. 1986
Blow Up Your Video | Atlantic/Leidseplein Presse B.V. 1988

1990-luku

The Razors Edge | ATCO Records/Leidseplein Presse B.V. 1990 • [The AC/DC Remasters] Epic 2003
Ballbreaker | EastWest Records America/Riff Raff 1995 • [The AC/DC Remasters] Epic 2004

2000–2009

Stiff Upper Lip | Columbia/Leidseplein Presse 2000
Black Ice | Columbia/Leidseplein Presse 2008

2010-luku

Rock Or Bust | Columbia/Leidseplein Presse 2014

2020-luku

Power Up | Columbia 2020

Boksit ja kokoelmat
AC/DC | Finna.fi

Bonfire • 5CD | Leidseplein Presse 1997 • 2003 • 2011
Backtracks • 2CD+DVD | 2009 & 2017

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää AC/DC:stä | Finna.fi

AC/DC – Tulkoon rock Anthony Bozza & kääntäjä K. Männistö, 175 sivua | Like 2010
Angus Young – Kohtalona AC/DC Jeff Apter & kääntäjä Päivi Paju, 294 sivua | Minerva 2018
Bon Scott ja AC/DC 1973–1980 Jeff Apter & kääntäjä Päivi Paju, 252 sivua | Minerva 2019
AC/DC – helvetet är tomt och alla djävlar är här Mick Wall & översättare Manne Svensson, 459 sivua | Forum 2014 &  Månpocket 2015
AC/DC – High-Voltage Rock’n’Roll – kuvitettu bändihistoria – koko ura Phil Sutcliffe & kääntäjä Marko Saarinen, 223 sivua | Minerva 2011
AC/DC – Maximum Rock & Roll Murray Engleheart & Arnaud Durieux & kääntäjä Mika Tiirinen, 479 sivua | Otava 2007
AC/DC – Maximum Rock & Roll Murray Engleheart & Arnaud Durieux & översättare Manne Svensson, 387 sidor | Reverb 2007
AC/DC – Maximal Rock & Roll – den ultimata historien Murray Engleheart & Arnaud Durieux & översättare Manne Svensson, 387 sidor | Reverb 2009
AC/DC – Maximal Rock & Roll – den ultimata historien om världens största rockband Murray Engleheart & Arnaud Durieux & översättare Manne Svensson, 529 sidor | Pocketförlaget 2010
Bon – färd mot mörkret : sanningen om Bon Scott och AC/DC Jesse Fink & översättarna Peter Lahti & Jonathan Newton & Christer Bergström, 436 sidor | Vaktel Förlag 2017
Highway To Hell – Bon Scottin elämä ja kuolema Clinton Walker & kääntäjä Ville Putro, 349 sivua | Gummerus 2013
Scream For Me Finland! – kansainvälistä hevikeikkahistoriaa 1980-luvun Suomessa Mikael Huhtamäki, 368 sivua | Bazar 2020

AC/DC – The Bon Scott Years Jeff Apter, 254 sivua | Jawbone Press 2018
AC/DC – Hell Ain’t A Bad Place To Be Mick Wall, 437 sivua | Phoenix 2013
AC/DC – The Definitive History. The Kerrang! Files Malcolm Dome, 208 sivua | Virgin 2001
Bon – The Last Highway – The Untold Story Of Bon Scott And AC/DC’s Back In Black Jesse Fink, 461 sivua | Black & White Publishing 2017
Let There Be Rock – The Story Of AC/DC Susan Masino, 259 sivua | Omnibus Press 2009
Let There Be Rock – istorija gruppy AC/DC  Susan Masino & perevel s anglijskogo A. G. Korobeinikov, 259 sivua | Amfora 2008
Highway To Hell Clinton Walker, 303 sivua | Verse Chorus Press 2007
The Youngs – The Brothers Who Built AC/DC Jesse Fink, 312 sivua | Black & White 2014
Two Sides To Every Glory – AC/DC Paul Stenning, 320 sivua | Chrome Dreams 2005

AC/DC: Power Up (2020).
AC/DC: Power Up (2020).