Radiopuhelimet – paluu pohjoiseen

Radiopuhelimet • Osa 1

Artikkeliparin ensimmäisessä osassa käsitellään rockyhtye Radiopuhelimien tuotantoa vuosilta 1987–1993
Radiopuhelimet Osa 2 – varmaa hapuilua

Radiopuhelimet: Rokkiräjähdys (1988).Ennen Radiopuhelimia oli Kansanturvamusiikkikomissio, oululaisen hardcore-punk -skenen merkkinimi, joka julkaisi vuodet 1983–86 kattaneen toimintansa aikana yhden albumin 666 sekä joitakin pikkulevyjä. KTMK oli varhaisessa vaiheessa propagoimassa outoa pohjoista meteliä yhdeksi suomalaisen rockmaiseman kestäväksi kliseeksi.

Volyymi oli kova ja kitarat piikikkäällä säröllä, mutta suoraviivaisen punkin sijaan ammennettiin post punkista, taiderockista, funkista ja jopa free jazzista. Tekstit eivät kertoneet siitä, miten vaikeaa nuorilla periferioissa on, vaan ammensivat surrealismin ja absurdismin monitaiteellisesta perinnöstä.

Ennen KTMK:ta olivat Terveet Kädet, heidän jälkeensä mm. CMX ja YUP. Ja Radiopuhelimet, johon Kansanturvamusiikkikomissiosta siirtyivät vuonna 1986 rumpali Jyrki Raatikainen ja kitaristi Jarno Mällinen. Uudeksi laulajaksi löytyi Jyrki ”J.A.” Mäki ja näin vakiintui Radiopuhelimia näihin päiviin asti luotsannut ydinkolmikko, joka on vastuussa sävellys- ja sanoitustyöstä.

Kakkoskitaristin ja basistin paikalla on vuosikymmenten mittaan tapahtunut pari miehistönvaihdosta. Aluksi näitä toimia hoitivat Jukka Kangas ja Mika Hautamäki, vuonna 1989 basistiksi tuli Eero Korhonen ja vuonna 1993 virassa edelleen toimiva Antti Annunen. Kun kakkoskitaristi vaihtui vuonna 1996 Esa ”Katz” Nissiin, syntyi Radiopuhelimien edelleen toimiva kokoonpano. 

Radiopuhelimet 2.2.2012. Kuva: Jaani Föhr
Radiopuhelimet 2.2.2012. Kuva: Jaani Föhr

Yhtyeen musiikin julkaisemista varten perustettiin Bad Vugum -levy-yhtiö, josta sitten johtohahmonsa Kari Heikosen luotsaamana kehkeytyi yksi suomalaisen rockin keskeisistä kulttilabeleista. Toimintansa se aloitti Radiopuhelimien EP-levyillä Sinappia ja ketsuppia (1987) ja Tyhjä on täysi (1988). Pikkulevyt ovat malliesimerkkejä aikakauden maakuntien outolintujen adrenaliinipurkauksista, jotka olivat täydessä oppositiossa valtavirran rocktrendeihin. Provinssien eksentrikoista Radiopuhelimet ydinkuulijakuntansa löysikin. Hurmahenkisten sekoilukeikkojen maine levisi jo varhain.

Tällaisilla yhtyeillä tuppaa olemaan varhaisia klassikoita, jotka ovat tietyn fanijoukon mielestä parasta bändin koskaan tekemää. Puhelimien ensi-EP:t sisältävät kunnon iskusävelmän per levy: ’Seiväsmiehen paluu’ ja ’Säälimättömän ovela mies’ herättävät edelleen hysteriaa keikoilla soidessaan.

Seiväsmiehen paluu.

EP-levyjen jälkeen Radiopuhelimet siirtyi muutamaksi vuodeksi ja levyksi isommille yhtiöille: ensin Eurosille, sitten Spiritille. Bändi nousi aikansa suomalaisen outoilurockin eturintamaan, merkittävää kilpailuakaan ei 90-luvun taitteessa vielä ollut. Debyyttialbumi Rokkiräjähdys (1988) kävi jopa albumilistalla. 

Melko suoraviivaisella levyllä Puhelimien ilmaisu ei kukoista vielä täydessä loistossaan, mutta paahdon, funk-nitkutuksen ja älykkäiden tekstien perustriangeli hahmottuu jo. Punkbändin tyypillinen positio on tietysti esimerkiksi natsismin vastustaminen, mutta jokin sellainen raita kuin ’1933’ ohessa todistaa fiktiokirjoittajan mielikuvituksesta, kyvystä aiheen estetisointiin ja analysointiin. 

1933.

Yleisellä tasolla ja viitaten myös Puhelimien live-esiintymisiin on todettava, että Mäen fyysinen, maskuliininen läsnäolo yhdistettynä hänen ja Mällisen sivaltavan kriittisiin teksteihin ja keikoilla läpi vuosikymmenten vallinneeseen turvallisen yhdessäolon tunnelmaan hahmottanee jotain kaikkein olennaisinta yhtyeen musiikissa. Se on tarjonnut useillekin kuuntelijasukupolville – taustasta riippumatta – mahdollisuuden vajota alkuihmistasoiseen sekoiluun ilman, että tunne ihmisyyden puolella olemisesta olisi siitä koskaan kärsinyt. 

Radiopuhelimien musiikissa, teksteissä ja esiintymisessä on ollut ankaran humanismin pohjavire: paskanpuhumista ei siedetä, mutta paskanpuhujankin ihmisyys analysoidaan ja ymmärretään. Tämä kehystyy usein ”pohjoissuomalaiseksi vittumaisuudeksi”, ja voi toki ollakin, ettei tällainen yhtye olisi voinut tulla muualta kuin Oulusta. 

Radiopuhelimet: K.O. (1990).Yhtyeen varhainen merkkiteos on toinen täyspitkä K.O. (1990), joka on monen tosifanin suosikki ja juuri se täystyrmäys, johon nimen nyrkkeilytermi viittaakin. Monenlaisen suomirockin kultasormi Riku Mattila on tuottajana pukenut tällä levyllä Radiopuhelimien perusilmaisun kristallinkirkkaalta turpiinvedolta kuulostavaan ilmiasuun. Levy on puolillaan klassikkoja, jotka ovat periaatteessa helvetin äänekkäästi soitettuja diskobiisejä. ’Ajattele’, ’Sahatkaa!’, ’Tapio’… Hitaampi ’Palaan pohjoiseen’ on uhkaavasti möyryävä pohjoispohjalaisten paikkakuntien luettelo, jossa Radiopuhelimille sittemmin rakkaaksi muodostunut paikallismytologia nostaa ensi kertaa päätään. 

Tanssimeininkien ilmeisin ilmentymä on kuitenkin Saatanan, viinan ja mustasukkaisuuden kolmiossa maanisesti tamppaava ’Viime yönä’, yksi kovimmista Suomessa koskaan tehdyistä dance-kappaleista. 

Viime yönä.

Radiopuhelimet: Pian, pian (1991).Välityöksi hahmottuu Pian, pian (1991), jolla Radiopuhelimet ei löydä varsinaista uutta linjaa, muttei myöskään tarjoile kunnon klassikkokappaleiden kavalkadia. Toisaalta yhtye on perusvahvuutensa löytänyt eikä tälläkään älppärillä tuota fanille pettymystä. Hellittämättömästi takova ’Joose Ryti tapettiin’ kelpaa esimerkiksi levyn terävimmistä materiaalista.

Joose Ryti tapettiin.

Kaksi viimeistä Spirit-yhtiölle tehtyä albumia laventavat yhtyeen linjaa. Jäämeri (1992) on Jarno Mällisen mukaan innoittunut mm. bebopin jälkeisen jazzin ilmaisukeinoja 50- ja 60-luvuilla venyttäneen Charles Mingusin tuotannosta. Konkreettiset muutokset Radiopuhelimien soinnissa ovat silti hienovaraisia. Ennen muuta ne koskevat vähemmän suoraviivaiseksi tuunattua rytmiikkaa. 

Radiopuhelimet: Jäämeri (1992).Joka tapauksessa Jäämerellä soi uudelleen inspiroituneen oloinen yhtye. Pohjoinen ulottuvuus ja mytologia alkavat olla sanoittajille yhä tärkeämpiä, provosointi ja sivaltelu jäävät vähemmälle. Eri vaikutteista syntyy kiehtovan inkongruentti kokonaisuus. Jäämerelle haikailua kuvattaisiin yleensä laajoin, maalailevin kaarin, mutta Radiopuhelimilla matka sinne on sätkivää, neuroottista tempoilua. 

Jäämeri.

Radiopuhelimet: Maalla (1993).Tätä kehitystä yhtyeen uralla syventää viimeinen Spirit-julkaisu Maalla (1993), joka on tosin tietyiltä osin myös paluuta suoraviivaisempaan revittelyyn. Toisaalta pohjoiset teemat ja psykopatologiset tunnelmat vievät Puhelimia yhä kauemmas vaihtoehtorockin tavanomaisesta estetiikasta. Grungen ja funkmetallin vallatessa suomalaisenkin rockmusiikkimaiseman on Radiopuhelimet periaatteessa asemassa, jossa voisi hyödyntää trendien muutoksia, mutta se ei tunnu oululaisia lainkaan kiinnostavan. 

Sen sijaan se sukeltaa ’Maalla’-nimibiisin tapaan hirtehisiin perversioihin ja ottaa roolia kaupunkilaisia pelottelevina maaseudun hulluina. Ronski annos ironiaa on toiminnassa mukana, mutta todellinen vastakkainasettelu ”etelän veteliin” on ilmeisen vakavasti paalutettu. 

Maalla.

Maalla-levyn jälkeen Radiopuhelimet vaihtoi julkaisijaa takaisin Bad Vugumiin ja alkoi luoda vähitellen nykyistä identiteettiään vihaisten vanhenevien miesten kirpeän-humanistisena äänitorvena. Perustellusti voi väittää yhtyeen tehneen selvän valtaosan parhaasta musiikistaan vuoden 1993 jälkeen. Siitä lisää seuraavassa osassa.

Niko Peltonen

Radiopuhelimet | kotisivu
Radiopuhelimet | Facebook

Levyhyllyt
Radiopuhelimet
Finna.fi

1980-luku

Rokkiräjähdys | LP Euros 1988 | LP-uusintapainos Svart Records 2017

1990-luku

K.O. | LP • CD • kasetti Spirit 1990 | LP-uusintapainos Svart Records 2012
Pian, pian | LP • CD Spirit 1991 | LP-uusintapainos Svart Records 2012
Jäämeri | LP • CD Spirit, 1992 | LP-uusintapainos Svart Records 2014 • kasettiuusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020 • LP- ja CD-uusintapainokset Lipposen levy ja kasetti 2021
Maalla | LP • CD Spirit 1993 | LP-uusintapainos Svart Records 2014 • LP-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2021
Maasäteilyä | LP • CD Bad Vugum 1995 | LP • kasetti If Society 2015
Avaruus | LP • CD Bad Vugum 1997
Hiljaista! | CD Bad Vugum 1998

2000–2009

Oulu on kaupungin nimi | CD Bad Vugum, 2000 | 2LP If Society 2014
Tänään! | CD Hot Igloo 2002
Radiopuhelimet Plays Kansanturvamusiikkikomissio | DVD Alterstream productions • Vastavirta Julkaisut 2006
Varmaa hapuilua 1987–2002 | 2CD Hot Igloo 2006
Viisi tähteä | LP Sweetcore Records 2007 | CD If Society 2007

2010-luku

Radiopuhelimet rakastaa sinua | LP Psychedelica Records 2010 | CD If Society 2010
Ei kenenkään maa | LP • CD • kasetti | If Society 2015
Saastan kaipuu | LP-levy • CD-levy •  kasetti | If Society 2016

2020-luku

Kosminen tiedottomuus LP • CD • kasetti | If Society 2020

Kokoelmat
Radiopuhelimet
Finna.fi

2 ½ • LP | Bad Vugum 1991
Varmaa hapuilua 1987–2002 • 2CD | Hot Igloo 2006

Levyhyllyt
Kansanturvamusiikkikomissio • KTMK
Finna.fi

Valkenee – Koko tuotanto | CD Karkia Mistika Records & Pukey Records 1997
Radiopuhelimet Plays Kansanturvamusiikkikomissio | DVD Alterstream productions • Vastavirta Julkaisut 2006

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Captain Beefheart And His Magic Band: Safe As Milk – suuri taiteilija esittäytyy
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
J. A. Mäki: Aavaa – vahva ääni omillaan
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Radiopuhelimet: Saastan kaipuu – ihmisyyden intensiivisin taajuus
Radiopuhelimet – varmaa hapuilua
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko

Lue lisää Radiopuhelimista
Finna.fi

Radiopuhelimet  Juha Hurme & J. A. Mäki, 239 sivua | Like 2006 • toinen painos 2011

Lue lisää J. A. Mäkeä
Finna.fi

Aavaa – runoja  J. A. Mäki | Kaltio – Pohjoinen kulttuurilehti 1/2019, sivut 18–19
Hermolomamatka  J. A. Mäki, 95 sivua | Like 2011
Kiskoja  J. A. Mäki, 74 sivua | Like 2014
Musta lipas  J. A. Mäki, 144 sivua | Like 2016

Lue lisää Jarno Mällistä
Finna.fi

Kieroonkasvukertomus  Jarno Mällinen, 200 sivua | Like 2011
Hiekkaan piirretty hirviö  Jarno Mällinen, 280 sivua | Like 2014
Kotirintama Jarno Mällinen, 168 sivua | Like 2017

Radiopuhelimet: Rokkiräjähdys (1988).
Radiopuhelimet: Rokkiräjähdys (1988)
Radiopuhelimet: K.O. (1990).
Radiopuhelimet: K.O. (1990)
Radiopuhelimet: Pian, pian (1991).
Radiopuhelimet: Pian, pian (1991)
Radiopuhelimet: Jäämeri (1992).
Radiopuhelimet: Jäämeri (1992)
Radiopuhelimet: Maalla (1993).
Radiopuhelimet: Maalla (1993)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Waltari: Torcha! – aistit ja rajat auki

Torcha! | Roadrunner/Emergo 1992

Waltari: Torcha! (1992).Waltari on niitä harvoja yhtyeitä, jotka ihan oikeasti eivät jätä ketään kylmäksi. Sekä sen ihailijat että vankkumattomat vihaajat (molempia löytyy) triggeröityvät samasta piirteestä. Kari ”Kärtsy” Hatakan (s. 1967) johtaman crossover-bändin ideana on ajaa musiikillisen monimuotoisuuden asiaa ja vastustaa rockin kaavoihin kangistumista, ja se todella kuuluu bändin tuotannossa. Joistakin sen musiikki on täysin tyylitajutonta, toisista nerokasta, ja luultavasti juuri siihen tämä Helsingissä vuonna 1986 perustettu ryhmä on pyrkinyt.

Waltarilla on suomalaisessa rockissa paitsi rajojenavaajan myös tienraivaajan rooli. Tehtyään debyyttialbuminsa Monk Punkin (1991) suomalaiselle Stupido Recordsille bändi solmi kansainvälisen levytyssopimuksen Roadrunner Recordsin kanssa, ja sen jälkeen asiat etenivät vauhdikkaasti. Sopimus julkistettiin maaliskuussa 1992, toinen albumi Torcha! äänitettiin toukokuussa, Mikko Karmila miksasi sen kesäkuussa Finnvoxilla ja Roadrunner julkaisi levyn elokuussa. 

Roadrunner tunnetaan metallijulkaisuistaan, ja vuosimallin 1992 Waltari oli riittävän hevi hollantilaisyhtiön rosteriin. Hatakka oli innostunut speed/thrash-metallista vuonna 1987 kuultuaan helsinkiläisiä Stonea ja Airdashia ja alkanut suodattaa aikakauden uuden metallin vaikutteita oman luovan hulluutensa läpi. Vuonna 1989 Waltariin liittynyt kitaristi Sami Yli-Sirniö ja seuraavana vuonna mukaan tullut rumpali Janne Parviainen olivat oivia valintoja metallivaikutteita ajatellen. Yli-Sirniö on sittemmin soittanut thrashpioneeri Kreatorissa, Parviainen muun muassa Ensiferumissa.

Torchan biiseissä on metallivaikutteiden lisäksi myös muita elementtejä. Avausraita ’Lights Onin’ väliosa viittaa acid housen suuntaan, samoin ’Lust Of Lifen’ piano-osuudet. Rivakka ’Dedicated To The Flyers’ on punk rockia ja ’Fool’s Gold’ Torchan puhtainta metallia. ’Till The Music Nation’ on eräänlainen hard rockin ja 90-lukulaisen vaihtoehtorockin risteytymä. Torchalla on myös vinkeä, funkkaava ja metallinen versio Madonnan ’Voguesta’, johon kiteytyy jotakin olennaista Waltarin syvimmästä olemuksesta. 

Torchan tehnyt yhtye hajotti konventioita hallitusti. Vaikka monet eri tyylit kohtasivat biiseissä, ne eivät kuulostaneet sekavilta eivätkä edes erityisen kikkailevilta, koska kokonaisuuden piti lujana levyn läpi kulkeva vahva metallisuoni. Torcha! olisi iskevämpi muutamaa biisiä lyhyempänä, esimerkiksi ilman hätäistä ’Dance Electricia’ ja kauheaa ’Jukolauta (Don’t Make It)’ -biisiä, jonka ärsyttävä lällättely on malliesimerkki niistä Waltari-kappaleista, jotka saavat vihailijoiden aivoverisuonet ratkeilemaan. Toisaalta juuri linjasta poikkeavat biisit julistavat äänekkäimmin rajattomuuden ja arvaamattomuuden sanomaa.

Torcha! sai aikoinaan todella hyvän vastaanoton rocklehdissä Metal Hammer ja Rock Hard, ja Waltari pääsi tekemään kunnollisia Euroopan-kiertueita. Sittemmin se on kolunnut vanhan mantereen hyvin tarkkaan ja esiintynyt myös Yhdysvalloissa ja Japanissa. Suurta läpimurtoa Waltari ei ole tehnyt, mutta ura jatkuu edelleen. Uusin, neljästoista albumi Global Rock ilmestyi vuonna 2020.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Waltari | Facebook
Waltari | Instagram
Waltari | Twitter

Varaa Då som nu för alltid kirjastosta.
Varaa Waltarin klassikkolevy Torcha! kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Waltari | Finna.fi

1980-luku

Waltari • 12″ EP | omakustanne 1988

1990-luku

Mut hei • 12″ EP | Stupido Twins 1990
Monk-Punk • LP • CD | Stupido Twins/Angry Fish Music 1991 • 2CD Special Anniversary Edition Stupido Records 2016
Torcha! • CD | Roadrunner/Emergo 1992
So Fine! | Roadrunner 1994
Big Bang | Spin Records/EMI Electrola 1995
Yeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony In Deep C Waltari & Avanti! Symphony Orchestra conducted by Riku Niemi | Spin Records 1996
Space Avenue | Spin Records/EMI Electrola 1997 • 2CD Space Avenue & Yeah! Yeah! Die! Die! Spin Records/EMI Electrola 1997
Radium Round | Edel Records 1999

2000–2009

Channel Nordica Waltari+Angelit | Parlophone/EMI Finland 2000
Rare Species | Vindauga Music/XIII Bis Records 2004
Blood Sample | Blastic Heaven Records/Bluelight Records 2005
Release Date | Blastic Heaven Records/Bluelight Records 2007
Below Zero | Stay Heavy Records 2009

2010-luku

Covers All! • 25th Anniversary Album | Nordic Notes/Stupido Records 2011
You Are Waltari | Stupido Records 2015

2020-luku

Global Rock | Flying Dolphin Entertainment UG/Metalville 2020

DVD

Rare Species Alive • 133 min. • DVD+CD | Midas Studios 2005

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Waltarista | Finna.fi

Waltari – suomimetallin pioneerit Pauliina Tuomola, 384 sivua | Like 2011

Lue lisää suomalaisesta metallista ja rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Waltari: Torcha! (1992).
Waltari: Torcha! (1992)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus

Check Your Head | Capitol 1992

Beastie Boys: Check Your Head (1992).Beastie Boysin vuonna 1986 julkaistu Licence To Ill oli ensimmäinen Yhdysvalloissa listaykköseksi noussut raplevy. Debyytin menestys sai trion muuttamaan viileästä New Yorkista lenseään Los Angelesiin suunnittelemaan seuraavaa siirtoaan. Licenced To Illin rockia ja hip-hopia yhdistellyt vitsikäs konsepti alkoi pian tuntua yhtyeestä kornilta.

Toinen albumi Paul’s Boutique olikin tyystin toista maata. Se ei myynyt läheskään yhtä hyvin kuin Licenced To Ill, mutta osoitti Beastie Boysin olevan paljon luovempi ja kunnianhimoisempi ryhmä kuin debyytin frat rock rapin perusteella oli arveltu. Jos Licenced To Ill oli Beastie Boysin kaupallinen läpimurto, oli Paul’s Boutique sen taiteellinen läpimurto. ”hip-hopin Sgt. Pepperiksikin” kutsuttu levy rakennettiin sampleista ja nimettiin jälkeenpäin mestariteokseksi.

Beastie Boysin tulevaisuutta Paul’s Boutique määritti kuitenkin enemmän myynnillään kuin musiikillaan. Se oli Licence To Illiin verrattuna kaupallinen floppi.

Ennen kolmannen albumin Check Your Head äänityksiä Beastie Boys oli hämmentynyt siitä, ettei suuri yleisö ollut lämmennyt Paul’s Boutiquelle, jota bändi itse piti täydellisenä onnistumisena. Myyntikäyriä seurannut levy-yhtiökään ei enää vaikuttanut kiinnostuneelta siitä, mitä Adam ”MCA” Yauch, Michael ”Mike D” Diamond ja Adam ”Adrock” Horowitz seuraavaksi keksisivät – jos ylipäänsä mitään. Onni onnettomuudessa oli, että kun suuri yleisö ja julkaisija käänsivät Beastie Boysille selkänsä, se sai keskittyä rauhassa eikä kukaan ohjaillut sitä mihinkään suuntaan.

Check Your Headilla Beastie Boys keksi itsensä uudelleen palaamalla lähtöpisteeseen. Yhtye oli perustettu alun perin hardcorebändiksi, ja MCA, Mike D ja Adrock hallitsivat edelleen paitsi rapintekovälineiden myös rokkisoitinten käytön. Check Your Headin lähtökohtana oli yhdistää nuo molemmat ulottuvuudet. Tärkeä tekijä uudessa reseptissä oli kosketinsoittaja ”Money Mark” Ramos-Nishita. Hän tuli Beastie Boysin kuvioihin puusepän ominaisuudessa rakentamaan studiota, mutta paljastui yllättäen niin taitavaksi muusikoksi, että pysyi mukana loppuun saakka.

Beastie Boys käytti levy-yhtiöltä saamansa rojaltiennakon oman studion rakentamiseen. Check Your Head äänitettiin pitkän kaavan mukaan tuossa Kalifornian Atwater Parkiin tehdyssä päämajassa, G-Son Studiosissa. Mike D kuvailee Beastie Boys Book -kirjassa prosessia rennoksi mutta tuotteliaaksi.
“Emme olleet ennen tehneet sellaista levyä. Osasimme soittaa, sämplätä, ohjelmoida, skrätsätä ja räpätä, ja kaiken sen tekeminen yhtä aikaa vei meidät kartoittamattomalle alueelle. Emme tienneet mitä teimme, mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Tehtiin paljon kokeiluja.”

Beastie Boys oli monessa mielessä leimallisesti 1990-luvun bändi – esimerkiksi siinä mielessä, että sen levyt ovat (monien raplevyjen tavoin) selkeästi CD-aikakauden tuotteita. Niiden voima ei piile biisien jäntevässä jäsentelyssä tai ytimekkäässä esillepanossa, vaan ne briljeeraavat mixtapemaisesti kappaleiden määrällä ja kokonaisuuden värikkyydellä ja dynamiikalla. Sellainen kokonaisuus on myös kahdenkymmenen biisin Check Your Head, jonka vuoden 2009 painoksessa on mukana vielä kuusitoista bonusraitaa.

Check Your Head hehkuu rakkautta musiikkiin ilman rajoja. Räppäri Biz Markie toimittaa sillä asiaansa Ted Nugent -samplen päälle, koti-ikävä New Yorkiin kerrotaan Bob Dylanin suulla, ja päätösraidalla ’Namaste’ itämaisesta elämänkatsomuksesta kiinnostunut Yauch heittäytyy filosofisen spoken wordin pauloihin. Punk rock -vaihde heilahtaa päälle Sly And The Family Stone -lainassa ’Time For Livin’, johon Beastiet leipovat hardcoreriffin. Check Your Head on sellaisen bändin levy, joka tekee ihan mitä lystää, ja sellaisia bändejä ei ole koskaan liikaa.

Kun Check Your Head ilmestyi vuonna 1992, Beastie Boys teki yhteiskiertueen Cypress Hillin ja Rollins Bandin kanssa. Tuo yhdistelmä kuvaa hienosti aikakaudelle ominaista rajattomuuden tuntua. Maailma, joka ei vielä Paul’s Boutiquen aikaan ollut valmis Beastie Boysin luovalle hulluudelle, otti Check Your Headin omakseen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Beastie Boys | kotisivu
Beastie Boys | Facebook
Beastie Boys | Instagram

Levyhyllyt
Beastie Boys | Finna.fi

1980-luku

Licensed To Ill | Def Jam Recordings/Columbia 1986
Paul’s Boutique | Beastie Boys Records/Capitol Records 1989

1990-luku

Check Your Head | Grand Royal/Capitol Records 1992
Ill Communication | Grand Royal/Capitol Records 1994
Hello Nasty | Grand Royal/Capitol Records 1998

2000–2009

To The 5 Boroughs | Capitol Records 2004
The Mix-Up | Capitol Records 2007

2010-luku

Hot Sauce Committee Part Two | Brooklyn Dust Music/Capitol Records/Oscilloscope Laboratories 2011

Kokoelmat
Beastie Boys | Finna.fi

Some Old Bullshit | Grand Royal 1994
The In Sound From Way Out! – Instrumental Music Composed And Performed by Beastie Boys | Grand Royal/Capitol Records/Brooklyn Dust Music 1996
Anthology – The Sound Of Science • 2CD | Grand Royal/Capitol Records 1999
Solid Gold Hits | Capitol Records 2005

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back – muutoksen pitelemätön voima
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Read more about The Beastie Boys • Lue lisää Beastie Boysista | Finna.fi

Beastie Boys Book Michael Diamond & Adam Horowitz | Spiegel & Grau 2018
Rhyming & Stealing – A History Of The Beastie Boys Angus Batey | Independent Music Press 1998

Read more about hip-hop and rap music | Finna.fi

Check The Technique – Liner Notes For Hip-Hop Junkies Brian Coleman, 509 pages | Villard/Random House in 2007
Check The Technique Volume 2 – More Liner Notes For Hip-Hop Junkies Brian Coleman, 525 pages | Wax Facts Press 2014

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Pantera: Vulgar Display Of Power – puhdistavaa väkivaltaa

Vulgar Display Of Power | ATCO 1992

Pantera: Vulgar Display Of Power (1992).Pantera ei enää palaa. Sen tiesi melko varmaksi jo joulukuussa 2004, kun Dimebag Darrell murhattiin esiintymislavalle Ohiossa Damageplan-yhtyeensä keikalla. Häiriintyneen fanin ampumaksi joutunut kitaristi oli niin olennainen osa tunnetuimman bändinsä soundia, että kaikki sen jälkeen Panteran nimissä tehty olisi väistämättä ollut vain hänen henkensä tavoittelua.

Dimebagin tragedia ei kuitenkaan estänyt faneja toivomasta jonkinlaista re-unionia. Kenties laulaja Phil Anselmo, rumpali Vinnie Paul ja basisti Rex Brown voisivat tehdä jotakin yhdessä, edes vanhojen hyvien aikojen kunniaksi.

Viimeisistäkin paluu-unelmista jouduttiin luopumaan kesäkuussa 2018, kun tuli Dimebagin isoveljen vuoro lähteä: Vinnie Paul kuoli nukkuessaan kotonaan Las Vegasissa. Kun puolet Panterasta ei enää ole tässä maailmassa, on bändin aika antaa uinahtaa ikuiseen lepoon. Se on helppo päätös, sillä mitään ei jäänyt tekemättä.

Panteran tie oli paljon pidempi kuin monet tietävät. Vuonna 1981 alkanut työ alkoi tuottaa todellisia tuloksia vasta 1990-luvun taitteessa, ja siinä vaiheessa Pantera oli julkaissut jo monta vähälle huomiolle jäänyttä levyä. Kaikkiaan niitä tuli yhdeksän. Panteran albumeista tärkeimmäksi jäi vuoden 1992 Vulgar Display Of Power. Sen ansiot ovat moninaiset ja kiistattomat. Vulgar Display Of Power todisti, että metalli oli elinvoimainen genre vielä karulla 1990-luvullakin, ja Pantera auttoi raskaan rockin yli katovuosien. Teksasin groovaavin hevibändi osoitti lajityypin kykenevän uudistumaan ja määritteli sen uudelleen kadottamatta alkuperäistä henkeä.

Panteran ensimmäinen major-yhtiölle tekemä levy, Cowboys From Hell, muutti sen tyyliä ja estetiikkaa raaempaan suuntaan. Vulgar Display Of Power vei tuon kehityksen äärimmilleen. Se näkyi jopa kokoonpanotiedoissa: Diamond Darrellista tuli katu-uskottavampi Dimebag Darrell, eikä basisti Brown enää kutsunut itseään kornisti Rexx Rockeriksi. Vulgar Display Of Powerin tekeminen oli kaiken kaikkiaan eräänlainen protesti ja julkilausuma. Metallican vuonna 1991 ilmestynyt huippusuosittu musta albumi Metallica vaikutti kesyltä bändin aiempien julkaisujen perässä, ja Pantera näki siinä mahdollisuuden. Se tekisi jumalattoman raskaan ja rankan metallialbumin, joka täyttäisi Metallican jättämän tyhjiön. Idea osoittautui asenteellisesti ja kaupallisesti toimivaksi.

Metallispesialisti Terry Daten tuottaman Vulgar Display Of Powerin biisit syntyivät suurimmalta osin studiossa. Se on niitä levyjä, joilla jonkinlainen vaikeasti määriteltävä henki tai taika tuntuu napsauttelevan osat kohdilleen niin, että kaikki toimii kuin hyvin rasvattu kone. Brownin ja Paulin rytmiryhmätyö määritteli groove metalin tason uudelleen, Anselmon uho kanavoi koko kansakunnan vihantunteita, ja Dimebagin ultraraskas, luova riffittely ja virtuoosimaiset soolot nostivat hänet kitarasankariksi. Daten soundi oli räjähtävä, tiukka ja simppeli. Ei komppikitaroita soolojen taustalla, ei mitään ylimääräistä. Levyllä kuului soittavan bändi, jossa ei ollut heikkoa lenkkiä. Kuuntelukokemus oli kaikessa väkivaltaisuudessaan puhdistava.

Vulgar Display Of Power myi ilmestyessään kohtalaisesti mutta ei mitenkään huikeasti. Bändi oli vasta lyömässä läpi, ja albumin korkein listasijoitus oli 44. sija Yhdysvalloissa. Seuraava Pantera-levy Far Beyond Driven (1994) meni Yhdysvalloissa ykköseksi, mutta nousi listakärkeen enemmän edeltäjänsä antamalla vauhdilla kuin omilla ansioillaan. Vulgar Display Of Powerin biisit ovat selkeästi Panteran koko uran vahvimpia ja tarttuvimpia. Myöhemmillä albumeillaan bändi pelasi kaikilla muilla valttikorteillaan, mutta kaikkein terävimmät koukut ja ikimuistoisimmat ideat löytyvät kuudennelta albumilta.

Vuosikymmenten saatossa Vulgar Display Of Powerista on tullut Panteran eniten myyty albumi ja arvostettu modernin metallin klassikko. Se on hieno saavutus ja myös lohduttava tieto. Country-musiikin saralla operoineen tuottaja-biisintekijä Jerry Abbottin pojat Vincent Paul ja Darrell Lance eivät eläneet vanhoiksi, mutta toisaalta he eivät koskaan kuole. Vinnie ja Dimebag tekivät metallin historiaa ja elävät osana sitä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pantera | kotisivu
Pantera | Facebook

Varaa Pantera-klassikko Vulgar Display Of Power kirjastosta.

Varaa Pantera-klassikko Vulgar Display Of Power kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Pantera | Finna.fi

1980-luku

Metal Magic | Metal Magic Records 1983
Projects In The Jungle | Metal Magic Records 1984
I Am The Night | Metal Magic Records 1985
Power Metal | Metal Magic Records 1988

1990-luku

Cowboys From Hell | ATCO 1990
Vulgar Display Of Power | ATCO 1992 • CD + DVD Deluxe edition 2012
Far Beyond Driven | EastWest 1994 • 2CD Deluxe edition Rhino 2014
The Great Southern Trendkill | EastWest 1996

2000–2009

Reinventing The Steel | EastWest 2000

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Anthrax: Sound Of White Noise – thrash-titaani tavoitteli tähtiä
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Levyt, jotka Alice unohti – Special Forces | Zipper Catches Skin | DaDa
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa

Lue lisää Panterasta | Finna.fi

Pantera – 101-prosenttinen totuus  Rex Brown & Mark Eglinton & kääntäjä Nelli Iivanainen, 271 sivua | Minerva 2014
Karjapaimen helvetistä – Dimebag Darrell Abbotin elämä ja kuolema  Zac Crain & kääntäjä K. Männistö, 281 sivua | Like 2010

Official Truth, 101 Proof – The Inside Story Of Pantera  Rex Brown & Mark Eglinton, 259 sivua | Da Capo Press 2014
A Vulgar Display Of Pantera  Joe Giron, 368 sivua | New York 2016

Pantera: Vulgar Display Of Power (1992).

Pantera: Vulgar Display Of Power (1992).

Vanessa Paradis: Vanessa Paradis – poptähden kirkkain hehku

Vanessa Paradis | Remark 1992

Vanessa Paradis: Vanessa Paradis (1992).Vaikka ranskalaisen laulaja-näyttelijä Vanessa Paradis’n poptähteys näyttää ulkomailta katsoen hehkuneen varsin vähän aikaa, häntä ei pidä kuvitella tyhjästä ilmaantuneeksi ja tyhjyyteen kadonneeksi komeetaksi. Kun vuonna 1992 julkaistu Vanessa Paradis -albumi teki parikymppisestä laulajattaresta vähäksi aikaa kansainvälisen artistin, hänellä oli jo takanaan vuosien mittainen laulajanura, joka jatkuu edelleen.

Joulun 1972 alla syntynyt Paradis oli vasta yhdeksänvuotias, kun hän enonsa yllyttämänä osallistui lapsilaulajien kykyohjelmaan L’École des fansiin. Ensimmäisen singlensä La Magie des surprises-parties’n (1985) neiti levytti kahdentoista vuoden epäkypsässä iässä.

Paradis oli neljäntoista laulaessaan ensimmäisen ison hittinsä. Franck Langolffin ja Étienne Roda-Gilin hänelle kirjoittama Joe le Taxi nousi Ranskan singlelistan ykköspaikalle ja pysyi siellä kuin naulattuna yksitoista viikkoa. Mikä erikoisinta, ranskankielinen kappale piipahti sinkkulistan kärjen tuntumassa myös kanaalin toisella rannalla: Joe le Taxi oli Iso-Britanniassa singlelistalla parhaimmillaan kolmantena.

Paradis’n syksyllä 1988 ilmestynyt ensimmäinen albumi M&J oli Ranskassa niin suuri menestys, että seuraavana keväänä laulajatar unohti opiskeluaikeensa ja keskittyi musiikkiuraansa. Vuonna 1990 julkaistulla toisella albumilla Variations sur le même t’aime’lla hän tulkitsi legendaarisen Serge Gainsbourgin sanoittamia kappaleita. Levyn päätti uralle suuntaa viittova englanninkielinen versio Lou Reedin Walk On The Wild Sidesta.

Kolmannella, ytimekkäästi Vanessa Paradisiksi nimetyllä albumillaan laulajatar tähtäsi sumeilematta kansainvälisille markkinoille. Se ei ollut mikään ranskalainen hanke: Paradis teki levyn Yhdysvalloissa ja lauloi sen kokonaan englanniksi. Musiikin sävelsi, sanoitti ja tuotti amerikkalainen laulaja-lauluntekijä ja rocktähti Lenny Kravitz. Hän kasvatti projektin huomioarvoa suuresti. Vuonna 1964 syntynyt muusikko oli tehnyt oman kansainvälisen läpimurtonsa vasta äskettäin, vuoden 1991 Mama Said -albumilla.

Kravitzin rooli Paradis’n levyllä on hyvin merkittävä. Hänen helposti tunnistettava musiikillinen käsialansa määrittää niin sävellyksiä, lyriikoita, sovituksia kuin tyylikkään retroa tuotantoakin. Jopa Paradis’n tapa fraseerata on orjallisen lennymäinen, mistä ei voi varsinaisesti olla pahoillaan, koska jälki on niin tyylikästä. Bonusraidaksi pudotettu Gotta Have It (jota sanoittaessaan Kravitz hehkutteli omaa herkullisuuttaan omaa nimeään droppaillen) sisältää turhan narsistista huumoria, mutta rockbiisinä sekin on silti vastustamaton.

Vaikka Vanessa Paradis on vähintään yhtä paljon Kravitzin kuin Paradis’n levy, ei nuori Vanessa jää sillä sivuosaan. Lapsenomaisen laulusoundin alla on taitava äänenkäyttäjä ja tulkitsija, joka ääntää amerikanenglantia hämmentävän uskottavasti. Paradisin ranskalaisuudessa oli eksoottista charmia, mutta hän oli amerikkalaisimmalla albumillaan yllättävän hyvin kotonaan – paljon enemmän sulavaliikkeinen poptähti kuin esimerkiksi saksalaisen Nicon kaltainen kulmikas taiteilija.

The Velvet Undergroundin ensimmäiseltä albumilta lainattu, Lou Reedin kirjoittama I’m Waiting For My Man sopi silti Paradisin suuhun yllättävän hyvin. Yllättävän siksi, että siinä eurooppalainen teini laulaa hermostuneesti tärisevän narkkarin kamanhakureissusta New Yorkissa. Paradis’n viaton tulkinta tekee heroiiniriippuvuudesta kertovasta biisistä hyväntuulisen mutta karmivan: kuulostaa siltä kuin hän olisi silkkaa lapsellisuuttaan päätynyt huonoon seuraan leikkimään vaarallisilla asioilla. Paradis’n tuotteliaasta ja tasapainoisesta urasta päätellen kovat aineet jäivät kuitenkin käyttämättä.

Vanessa Paradis oli myynti- ja arvostelumenestys, ja siihen laulajatar ja Kravitz eivät tarvinneet enempää lainakappaleita. Laajan muusikkokaartin avulla oli saatu aikaan soulahtava retropopkattaus, jonka laidat ovat yllättävän kaukana toisistaan. Silver And Goldin hauraasta ja eteerisestä folkista on pitkä matka menevään ja hienosti jousisovitettuun Be My Babyyn. Jälkimmäinen julkaistiin singlenä syyskuussa 1992, ja siitä tuli kohtalainen hitti useissa maissa. Vuoden 1993 puolella albumilta lohkaistiin sinkuiksi vielä tarttuva Sunday Mondays, utuinen avausraita Natural High ja huolettoman sielukas Just as Long as You Are There. Albumin tueksi tehdyn kiertueen tunnelmia voi kuulostella vuoden 1994 Live-albumilta.

Jälkikäteen katsoen Vanessa Paradis vaikuttaa enemmän kokeilulta kuin määrätietoiselta marssilta kansainväliseen tähteyteen. Paradisin seuraava studioalbumi Bliss ilmestyi vasta vuonna 2000, kauan momentumin jälkeen, ja hän tuntuu aina olleen kiinnostuneempi näyttelemisestä. Tähän mennessä Paradis on levyttänyt kuusi studioalbumia ja pari livelevyä, kun taas hänen filmografiansa kattaa yli 20 elokuvaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Vanessa Paradis | kotisivu
Vanessa Paradis | Facebook
Vanessa Paradis | Instagram

Varaa Vanessa Paradis'n debyyttialbumi kirjastosta.

Varaa Vanessa Paradis kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Vanessa Paradis

1980-luku

M & J | Polydor 1988
Variations sur le même t’aime | Polydor 1990
Vanessa Paradis | Remark Records 1992
Bliss | Barclay 2000
Divinidylle | Barclay 2007
Love Songs | Barclay 2013
Les Sources | Barclay 2018

Livealbumit | Finna.fi
Vanessa Paradis

Live • LP • CD | Remark Records 1994
Au Zénith • CD • DVD | Barclay/Universal 2001
Divinidylle Tour • CD • DVD | Barclay/Universal 2008
Une nuit à Versailles • CD • DVD | Barclay/Universal 2010
Love Songs Tour • CD • DVD | Barclay/Universal 2014

Elokuvat | Finna.fi
Vanessa Paradis

Leconte, Patrice: La fille sur le pont | 1999
Chaumeil
, Pascal: L’arnacoeur | 2010
Vallée, Jean-Marc: Cafe de Flore | 2011
Turturro
, John: Fading Gigolo | 2013

Vanessa Paradis: Vanessa Paradis (1992).