Mew: Frengers – stadionindien suurteos

Frengers • Not Quite Friends, But Not Quite Strangers | Epic/Sony Music 2003

Musiikkia esille kirjastossa

Mew: Frengers (2003).Kööpenhaminan hyvämaineisessa Hellerupin lähiössä 1990-luvun puolivälissä perustettu Mew kuuluu Tanskan indieskenen tunnetuimpiin yhtyeisiin. Laulaja Jonas Bjerren, rumpali Silas Utke Graae Jørgensenin, basisti Johan Wohlertin ja kitaristi Bo Madsenin bändi julkaisi ensimmäisen albuminsa A Triumph For Manin huhtikuussa 1997. Toinen levy, Half The World Is Watching Me, ilmestyi kolme vuotta myöhemmin. 

Mew kuulostaa hyvin persoonalliselta kenties siksi, että vaikutteet tulevat niin eri suunnilta. Sen biiseissä voi kuulla 1980-luvun popmusiikkia (bändiä on joskus kuvailtu ”indie-A-haksi”) ja toisaalta 1990-luvun vaihtoehtorockia, erityisesti My Bloody Valentinen kaltaiset shoegaze-yhtyeet tekivät tanskalaisiin vaikutuksen. Sovituksissa on progressiivisen rockin henkeä, eli kappaleiden tempokartat ja rakenteet eivät ole arvattavimmasta päästä. Madsen on luonnehtinut Mew’n tyyliä ”stadionindieksi”. Se kuvaa hyvin bändiä, joka kuulostaa suurelta mutta ei mahtailevalta ja voimakkaalta mutta herkältä.

Comforting Sounds.

Frengers on Mew’n kolmas ja ensimmäinen laajaa huomiota saanut albumi, yhtyeen kansainvälinen debyytti. Kirjaimellisesti uusi levy se ei kuitenkaan ole. Frengersillä julkaisiin muutaman uuden biisin ohella kuusi kappaletta bändin kahdelta ensimmäiseltä albumilta, tosin uudelleen äänitettyinä versioina.  

”Frengers” on yhdistelmä sanoista ”friends” ja ”strangers”. Se tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat yhtä aikaa ystäviä ja vieraita. (Albumin alaotsikon mukaan frenger tosin on henkilö, joka ei ole ihan ystävä eikä täysin vieras, mutta heitähän kutsutaan tuttaviksi.) Sana viittaa siihen, miten hyvin toisen voi tuntea: kaikkein läheisimmilläkin voi olla ajatuksia, salaisuuksia ja tunteita, joita he eivät avaa kenellekään. Toisaalta Mew on viitannut frengersillä myös faneihinsa, noihin yhtyeelle vieraisiin ystäviin.

Am I Wry? No.

Frengersillä on kaksi duettoa. ’Symmetryssä’ Jonas Bjerre laulaa Becky Jarrettin kanssa. Amerikkalainen Jarrett oli vasta 11-vuotias, kun törmäsi Mew’n laulaja-kitaristiin musiikkiaiheisella chat-palstalla. Bjerre etsi uuteen kappaleeseen lapsenomaista tytön ääntä, ja pari vuotta ensikontaktin jälkeen Becky lensi äitinsä kanssa Kööpenhaminaan äänittämään ’Symmetryn’ lauluosuuksia. Kappale julkaistiin alun perin Half the World Is Watching Me -albumilla vuonna 2000.

Toisella duettobiisillä ’Her Voice Is Beyond Her Years’ Bjerren kanssa laulaa ruotsalainen indiemuusikko Stina Nordenstam. Se on peräisin Mew’n edelliseltä albumilta, samoin kuin singlet ’Comforting Sounds’, ’Am I Wry? No’ ja synkeänkaunis ’156’. Neljäs single, jouluksi 2003 julkaistu pophelmi ’She Came Home For Christmas’ tehtiin alun perin Mew’n debyyttialbumille. Se, mikä oli maailmalle uutta ja kiehtovaa, saattoi olla yhtyeelle itselleen vanhan toistoa. Toisaalta pieninä painoksina julkaistut hienot biisit ansaitsivat uuden mahdollisuuden tulla kuuluiksi. 

156.

Frengersiä varten kirjoitetuista biiseistä ’Snow Brigade’ ja ’She Spider’ ryskäävät eteenpäin rajusti mutta kepeästi. Levyn heikoin kappale ’Behind The Drapes’ tuntuu täyteraidalta, mutta ’Eight Flew Over, One Was Destroyedissa’ on vangitsevaa, surumielistä jännitettä. Yhtyeen asenne kiteytyy siihen, että Frengersin ensimmäisenä singlenä julkaistiin levyn yhdeksänminuuttinen päättöeepos ’Comforting Sounds’. Mew’lle popmusiikki on hitaasti avautuvaa taidetta, ei pikaviihdettä. 

Vaikka Frengers on napakankuulaan kitarapopsoundinsa puolesta aikansa tuote, se on myös kestänyt aikaa hyvin. Mew’llä oli selkeä taiteellinen visio ja biiseissä vahvaa sisältöä, joka vuosituhannen alussa vain puettiin aikakauden tyyliin. Musiikin tekstuurit ovat eläväisiä ja täyteläisiä, mutta musiikilla on silti tilaa hengittää. Kuulijalle se on miellyttävä haaste. Frengers ei antaudu parilla kuuntelulla, mutta kutsuu luokseen aina uudelleen. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mew | kotisivu
MewFacebook
Mew | Instagram

Frengers
Jonas Bjerre – laulu, kitara, piano,
Bo Madsen – kitara
Johan Wohlert – bassokitara, kitara
Silas Utke Graae Jørgensen – rummut, lyömäsoittimet
Tuottaja: Rich Costey

Levyhyllyt
Mew
Finna.fi

1990-luku

A Triumph For Man • 2CD | Alarmmusic 1997

2000–2009

Half The World Is Watching Me • 2CD | Evil Office 2000
Frengers – Not Quite Friends, But Not Quite Strangers | Sony 2003
And The Glass Handed Kites | Sony BMG 2003
No More Stories Are Told Today, I’m Sorry They Washed Away // No More Stories, The World Is Grey, I’m Tired, Let’s Wash Away | Evil Office/Columbia 2009

2010-luku

+ – [Plus Minus] | Play It Again Sam 2015
Visuals | Play It Again Sam 2017

Levyhyllyt
Apparatjik
[Jonas Bjerre • Magne Furuholmen • Guy Chamberman • Martin Terefe]

We Are Here | Metamerge Un 2010
Square Peg In A Round Hole | Metamerge Un 2012

Levyhyllyt
Jonas Bjerre

Songs And Music From The Movie Skyscraper | A:larm Music/PLUK 2011

Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Duran Duran: Big Time – iso juttu, unohdettu klassikko
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla

Lue lisää Mew’stä
Finna.fi

Artikkelihaku Mew

Mew: Frengers (2003).
Mew: Frengers (2003)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues

Aurora | Columbia/Sony Music 1994

Musiikkia esille kirjastossa

Mikko Kuustonen: Aurora (1994).Mikko Kuustosen (s. 1960) sooloura alkoi osana ilmiötä. 90-luvun alkupuolella syntyi virtaus, joka vei englanninkielisissä pop- ja rockbändeissä vaikuttaneet laulaja-lauluntekijät levyttämään suomeksi. Kehitykseen vaikutti Yleisradion kanavauudistus vuonna 1990. Radiomafia-kanava perustettiin palvelemaan uutta kuulijasukupolvea, joka halusi kuulla radiosta iskelmän sijasta rockia mieluiten suomeksi esitettynä. 

Yksi ensimmäisistä suomen kieleen vaihtaneista oli Ressu Redford, joka lähti soolouralle Bogart Co:n hajottua 90-luvun taitteessa. Zero Ninen Kepa Salmirinne julkaisi suomenkielisen sooloalbumin vuonna 1993, ja Boycottissa tähdeksi tullut Tommi Läntinen käynnisti menestyksekkään soolouran vuonna 1994. Samoihin aikoihin samanlaisen siirron teki Giddyupsissa ja Veeti & The Velvetsissä vaikuttanut Aki Sirkesalo. Mikko Kuustosen kaltaisille artisteille oli siis olemassa sekä tilaus että kanava. 

Kylmä kuningatar.

Kuustonen tuli kuvioihin englanninkielistä bluesrockia soittaneesta Q. Stonesta, joka levytti neljä albumia 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Sitä ennen hän oli vaikuttanut kahdeksan vuotta Pro Fidessä, joka aikaa uhmaten jatkaa edelleen kristillistä propagointiaan ties kuinka monennen sukupolven kokoonpanossa. Kuustonen jätti gospelyhtyeen vuonna 1987 päästäkseen eroon ahdasmielisenä ja henkisesti väkivaltaisena pitämästään herätysliikkeestä. Nuo raskaat kokemukset saattoivat heijastua vielä ’Aurora’-kappaleen väliosaankin.

Jos tarkkoja ollaan, Kuustonen julkaisi ensimmäisen suomenkielisen sooloalbuminsa, hengellisen Jää kuuntelemaan -levyn jo vuonna 1979. Sen lukeminen osaksi hänen soolotuotantoaan on kuitenkin vähän sama asia kuin liittäisi Jonna Tervomaan 1980-luvun lapsitähtituotannon hänen myöhempään uraansa. 

Aurora.

Kuustosen uusi aikakausi alkoi ilotulituksella. Sooloalbumit Musta jalokivi (1991) ja Abrakadabra (1992) myivät kumpikin yli 50 000 kappaletta, ja ’Enkelit lentää sun uniin’, ’Kaktusviinaa’ ja ’Abrakadabra’ olivat hittejä. Seuraava levy Aurora oli myös kaupallinen menestys – ei ehkä edeltäjiensä veroinen, mutta toi Kuustosen seinälle kultalevyn.

Kuten edellisetkin menestysalbuminsa, Kuustonen levytti Auroran tunnettujen muusikoiden ja studioiden luottomiesten kanssa. Auroralla kuullaan Esa Kaartamoa ja Kim Lönnholmia (jotka siirtyivät englanninkielisestä Broadcastista suomenkielisille soolourille jo kauan ennen muita), rumpali Anssi Nykästä, kitaristi Heikki Silvennoista, taustalaulaja Maarit Hurmerintaa ja monia muita – Abraham Laborielin bassonsoitto ’Kylmässä kuningattaressa’ on virtuoosimaista. 

Neljä timanttia.

Biisit Kuustonen kirjoitti itse. Aurora on monipuolinen kokoelma aikuisrockkappaleita, jonka sitovat yhteen vahvat melodiat. Auroralla soi americana Bob Dylanin ja Bruce Springsteenin hengessä, mutta kieleltään ja tunnelmaltaan täkäläistettynä. Kuustosen folk rock ja blues peilasivat suomalaisen keskiluokan tuntoja, mutta hänen laulunsa eivät olleet suoraan kantaaottavia. Niissä pohditiin enemmän eksistentialistisia kuin yhteiskunnallisia kysymyksiä. ’Kuumeen’ lempeä areenarock ja ’Neljän timantin’ unenomaiset metaforat kuulostivat helpottavilta keskellä 1990-luvun laman ankeutta. 

Kuume.

Kuustonen teki sooloalbumeja tasaiseen tahtiin aina nollavuosikymmenen lopulle saakka, kunnes Profeetan (2008) ja Agricolankatu 11:n (2017) väliin jäi melkein vuosikymmen. Nyt tuo teeveestäkin tuttu mies on julkaissut musiikkia uuden omaelämäkertakirjansa ääniraidaksi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mikko Kuustonen | kotisivu
Mikko Kuustonen | Facebook
Mikko Kuustonen | Twitter

Levyhyllyt
Mikko Kuustonen
Finna.fi

1970-luku

Jää kuuntelemaan | Prisma 1979

1980-luku

Q. Stone Q. Stone | Royal Music 1988

1990-luku

Pink On Blue Q. Stone | Royal Music/CBS Records 1990
Musta jalokivi | Epic/Sony Music 1991
III Q. Stone | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1992
Abrakadabra | Epic/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1992
Aurora | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1994
Valon valtakunta – 10 akustista laulua | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1994
Siksak | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1996
Seepran varjo | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1997
Kaartamo Kettunen Kuustonen Kaartamo Kettunen Kuustonen | RCA/BMG Entertainment Finland 1998
Lauluja linnunradan laidalta – parhaat 1991–1998 • 2CD | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1998

2000–2009

Atlantis | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 2000
Laulava sydän – Kaartamo Kettunen Kuustonen Kaartamo Kettunen Kuustonen • 2CD | EMI Finland 2002
Musta | Capitol Records 2003
Hietaniemi | Capitol Records/Oy EMI Finland Ab 2007
Profeetta Jukka Perko & Mikko Kuustonen | Columbia/Sony BMG Music Entertainment (Finland) Oy | 2008

2010-luku

Kuu ja tähdet – laulut, tarinat ja ystävät | Capitol Records 2010
Agricolankatu 11 | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 2017

2020-luku

Omaelämäkerta kirja+CD | Johnny Kniga 2022

Levyhyllyt
Q. Stone
Finna.fi

[Mikko Kuustonen • Heikki Silvennoinen • Harri Taittonen • Mikko Löytty • Sakari Löytty]

Q. Stone | Royal Music 1988

[Mikko Kuustonen • Heikki Silvennoinen • Max Tabell • Mikko Löytty • Sakari Löytty]

Pink On Blue | Royal Music/CBS Records 1990
III | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1992

[Heikki Silvennoinen • Max Tabell • Mikko Löytty • Sakari Löytty]

No Substitute | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1993

Levyhyllyt
Kaartamo Kettunen Kuustonen
[Esa Kaartamo • Edu Kettunen • Mikko Kuustonen]
Finna.fi

Kaartamo Kettunen Kuustonen | RCA/BMG Entertainment Finland 1998
Laulava sydän – Kaartamo Kettunen Kuustonen • 2CD | EMI Finland 2002

Vain elämää 5
[Mikko Kuustonen • Chisu • Suvi Teräsniska • Anna Puu • Hector • Mikael Gabriel • Lauri Tähkä]
Finna.fi

Vain elämää • kausi 5 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2016
Vain elämää • kausi 5 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2016

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Irina: Haluun olla yksin – tiistaiaamun draamaa
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla

Jaakonaho: Ghost Riot – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovin takaa
Pekka Streng – kohti unen maata
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Mikko Kuustosesta
Finna.fi

Omaelämäkerta kirja+CD | Johnny Kniga 2022
Isän tyttö, tytön isä Jenni Pääskysaari & Mikko Kuustonen & valokuvaaja Dorit Salutskij, 93 sivua | Otava 2016
Q – lauluntekijän tarina Mikko Kuustonen & Jaakko Heinimäki, 263 sivua / WSOY 2006

Lue lisää suomi-gospelista ja Mikko Kuustosesta
Finna.fi

Kahden maan kansalaiset – Suomi-gospelin historiaa Janne Könönen & Tero Huvi, 186 sivua | Suomen lähetysseura 2005

Mikko Kuustonen: Aurora (1994).
Mikko Kuustonen: Aurora (1994)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Suzanne Vega – lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä

Osa 2 • 1996–2022

Osa 1 • metropolin uusi tähti • 1985–1992
Musiikkia esille kirjastossa

Diskografia-artikkelin ensimmäinen osa päättyi vuoden 1992 albumiin 99.9 F° ja siihen voi katsoa päättyneen myös Suzanne Vegan (s. 1959) uran sen vaiheen, jossa hän oli vähintään popkriitikoiden jakamattoman huomion alaisena ja parhaimmillaan kaupallisestikin hyvin suosittu. Sen jälkeen uutta musiikkia on tullut harvakseltaan ja artistin asema käynyt yhä marginaalisemmaksi. Paljon huomionarvoista kuitenkin löytyy tästä jo neljännesvuosisadan kattavasta ”myöhemmästä tuotannostakin”. 

Suzanne Vega: Nine Objects Of Desire (1996).Nine Objects Of Desire (1996) on sinänsä vielä suoraa jatkoa 99.9 F°:lle. Tuottaja-aviomies Mitchell Froomin ja tämän äänittäjäkumppani Tchad Blaken kanssa työstetty levy hyödyntää koneellisia kolinoita ehkä kuitenkin pehmeämmin kuin edeltäjänsä. Levy on tyylikäs ja tuotannollisesti ehkä paremminkin aikaa kestänyt kuin vastinparinsa, mutta laulunkirjoituksen taso ei ole aivan yhtä korkealla. Kaupallinen suhdanne oli laskeva ja arvostelut melko positiivisia, mutta eivät haltioituneita. 

Nine Objects Of Desiren parhaat biisit ovat ambivalentteja rakkauslauluja, joissa menetyksen pelko tai muutoksen halu väijyvät taustalla. Esimerkistä käy tumma pophelmi ’Caramel’.

Selväsanaisesti ja yksinkertaisen metaforan kautta ihmissuhteen murrostilaa käsittelee akustinen ’World Before Columbus’, levyn eniten alkuaikojen Vega-levyihin palautuva laulu.

World Before Columbus.

Suzanne Vega: Tried And True (1998).Nine Objectsin jälkeen Vegan avioliitto Froomin kanssa tulikin päätökseensä. Tästäkö syystä sitten levy-yhtiö A&M julkaisi syksyllä 1998 kokoelmalevyn Tried And True, mutta yhden CD:n peruskokoelmana se täyttää joka tapauksessa paikkansa paremmin kuin hyvin. Parikymppiselle itselleni kooste oli aikanaan aloituspiste retkelle Vegan tuotantoon ja vaikka biisivalikoima on aika ennalta-arvattava, niin yhdelle levylle laitettuna se tarjoaa vakuuttavan todisteen laulunkirjoittamisen tasosta tuotantotyyleistä riippumatta. 

Mukana on myös kaksi uutta kappaletta, joista varsinkin hillitty ’Rosemary’ on pieni helmi.

Suzanne Vega: Songs In Red And Gray (2001).Vuoteen 2001 asti saatiin odottaa seuraavaa uutta albumia. Songs In Red And Grayn myötä on päättynyt avioliiton ohella myös ammatillinen suhde Mitchell Froomin kanssa. 60-luvun folk-kuvioista asti vaikuttanut veteraanituottaja Rupert Hine on yhteistyökumppanina ja musiikkikin muuttunut akustisemmaksi, kevyin orkestraatioin ja kosketinkoristeluin.

Avioero on levyn selvä teema ja sen Vega pystyy käsittelemään sekä pystypäin että mietiskellen, sortumatta halpoihin ratkaisuihin. Hiljalleen tunteisiin menevä levy olisi ansainnut enemmänkin huomiota, vaikka nyt tyylipuhtaan avausraitansa ’Penitent’ kautta.

Kepeämpää aiheenkäsittelyä löytyy melkein rallattelevasta selviytymislaulusta ’Last Year’s Troubles’.

Songs In Red And Gray myi kuitenkin vaisusti ja sen jälkeen Vega sai lähtöpassit A&M:ltä. Levy-yhtiön tyypillisinä jäähyväisinä saatiin vuonna 2003 uusi kokoelma Retrospective, joka on käytännössä vain hieman muunneltu ja laajennettu versio Tried And Truesta. 

Sittemmin  Vegan uudet albumit eivät ole juuri otsikoita kirvoittaneet. Lauluntekijä on kuitenkin jatkanut omalla tiellään ja ehkä tyypillisestikin enemmän menneisyyteensä katsoen. 

Suzanne Vega: Beauty & Crime (2007).Beauty & Crime (2007) ilmestyi klassisen jazz-levy-yhtiö Blue Noten kautta ja tuottajana toimii nuoremman polven britti Jimmy Hogarth, joka kätilöi samoihin aikoihin valtaviin myyntimenestyksiin Paolo Nutinin ja Duffyn kaltaisia keskitien popsoul-artisteja. Levyä vaivaakin tietty kliinisyys, mutta toisaalta laulujen vahva New York -teema tuo sille tarinallista syvyyttä, joka alkaa pukea pitkän linjan artistia koko ajan paremmin. Mennyt ja nykyinen metropoli elävät lauluissa ja kohtaavat elegantisti lausunnonomaisessa ’New York Is A Womanissa’.

Samalla Vegan musiikkia elähdyttää myös uusi rakkaus – tai vanha: helmikuussa 2006 hän avioitui lakimies-runoilija Paul Millsin kanssa, omien sanojensa mukaan ”22 vuotta sen jälkeen kun hän kosi ensi kerran”. Tähän liittyviä tuntemuksia avaa ylevällä tavalla levyn varmaankin paras biisi ’Bound’.

Beauty & Crimen entistäkin vaisumman menestyksen jälkeen Vega on toiminut periaatteessa omakustanneartistina Amanuensis-yhtiönsä kautta. Vuosina 2010–2012 hän julkaisi neliosaisen, teemoittain jaetun Close Up -sarjan riisuttuja versioita vanhemmista kappaleistaan. Nämä levyt koottiin sittemmin yhdeksi boksiksi. Tämä ja muut hankkeet viivästyttivät uusien albumeiden välin jo seitsemään vuoteen. 

Suzanne Vega: Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles (2014).Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles (2014) aloittaa Vegan yhteistyön mm. David Bowien 2000-levyillä vaikuttaneen tuottaja-muusikko-biisintekokumppani Gerry Leonardin kanssa. Tuloksena ihan pätevä folkrock-levy, joka jäänee kuitenkin Vegan vähiten mainittaviin. Metaforia viljelevässä tekstimaailmassa voi nähdä yhtäläisyyksiä jopa artistin debyyttialbumiin, mutta kappalemateriaalin tasossa onkin sitten eroa. Aivan vakuuttava kärkiraita on Johnny Cashin julistusta varioiva määrätietoinen ’I Never Wear White’. Valkoinen väri on neitseille, laulaa Vega; musta elämää jo nähneille ja ymmärtäville. 

I Never Wear White.

Teini-ikäinen Vega oli ihastunut kulttikirjailija Carson McCullersin teoksiin. Monenlaisista sairauksista kärsinyt, vuosina 1917–67 elänyt naiskirjailija luokitellaan Southern Gothic -genreen ja useita hänen teoksiaan on filmattu, kenties tunnetuimpana esikoinen Heart Is A Lonely Hunter (1940). 2010-luvulla Vega palasi McCullersin pariin ja kirjoitti ja esitti uusien laulujen ympärille rakentuvan näytelmän Carson McCullers Talks About Love (2011), joka käsittelee kirjailijan elämää. 

Suzanne Vega: Lover, Beloved • Songs From An Evening With Carson McCullers (2016).Nämä laulut Vega levytti vuonna 2016 ilmestyneelle albumille Lover, Beloved: Songs From An Evening With Carson McCullers. Teatterimusiikin leikkisyys ja kepeys kuuluvat levyllä voimakkaimpana moodina ja ero edeltäviin levyihin on selvä. Samalla Vega onnistuu kohteensa elämän synkempienkin piirteiden vangitsemisessa. Pieni helmi, joka jäi tietysti täysin nollahuomiolle. 

McCullersin maailman tummaan puoleen voi sukeltaa vaikkapa hienovaraisen dramaattisen ’12 Mortal Menin’ myötä.

Varsinaisesti uutta Suzanne Vega -materiaalia on saatu odottaa jo kahdeksan vuotta. Vuonna 2020 ilmestyi kuitenkin Manhattanin Upper East Siden Café Carlylessä äänitetty tarinankerrontalive An Evening Of New York Songs And Stories, tavallaan varsin tyypillinen tällainen julkaisu, mutta mukavaa tilapäiskuunneltavaa, hyviä biisejä ja kiinnostavia välispiikkejä. Nostetaan siitä vaikka Queen Of Pentacles -levyn raadollinenkin leffatähtitarina ’Frank And Ava’, joka saa tässä hyvän taustoituksen.

Toivoa sopii, että Suzanne Vegalla on vielä pitkäksi aikaa lauluja sulostuttamaan hyvän folk-pohjaisen biisintekemisen ystäviä.

Niko Peltonen

Suzanne Vega | kotisivu
Suzanne Vega | Facebook
Suzanne Vega | Instagram
Suzanne Vega | Twitter

Levyhyllyt
Suzanne Vega
Finna.fi

1980-luku

Suzanne Vega | A&M Records 1985
Live In London 1986 | A&M Records 1986
Solitude Standing | A&M Records 1987

1990-luku

Days Of Open Hand | A&M Records 1990
Tom’s Album Eri esittäjiä | A&M Records 1991
99.9 F° | A&M Records 1992
Nine Objects Of Desire | A&M Records 1996

2000–2009

Songs In Red And Gray | A&M Records 2001
Beauty & Crime | Blue Note Records 2007

2010-luku

Close-Up Vol. 1 • Love Songs | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 2 • People & Places | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 3 • States Of Being | Amanuensis Productions 2011
Close-Up Vol. 4 • Songs Of Family | Amanuensis Productions 2012
Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles | Amanuensis/Cooking Vinyl 2014
Lover, Beloved: Songs From An Evening With Carson McCullers | Amanuensis Productions 2016

2020-luku

An Evening Of New York Songs And Stories • live | Cooking Vinyl/Amanuensis 2020

Boksit ja kokoelmat
Suzanne Vega
Finna.fi

Tried And True – The Best Of Suzanne Vega • CD | A&M 1998
Retrospective – The Best Of Suzanne Vega • CD • 2CD+DVD | A&M 2003
Close-Up Series • 5CD+DVD | 2014 & 2020 • 4LP Cooking Vinyl 2022

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: A Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Pekka Streng – kohti unen maata
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Suzanne Vega – metropolin uusi tähti
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Suzanne Vegaa • Further reading on Suzanne Vega
Finna.fi

Bullet In Flight – Songs Suzanne Vega & foreword Philip Glass, 79 pages | Omnibus 1990
The Passionate Eye – The Collected Writing Of Suzanne Vega, 280 pages | Avon Books 1999

Lue lisää Suzanne Vegasta • Read more about Suzanne Vega
Finna.fi

Hymn To Her – Women Musicians Talk Karen O’Brien, 243 pages | Virago Press 1995
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 467 pages | Seal Press 1992 • Blanford 1993
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll • Expanded Second Edition Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 516 pages | Seal Press 2002
Rebellinnen – die Geschichte der Frauen in der Rockmusik Gillian Gaar & übersetzt von Heike Brühl, 462 sivua | Argument 1994

Lue lisää Suzanne Vegan Close-Up -levyistä ja urasta A&M Recordsin ja Blue Note Recordsin jälkeen
Super Deluxe Edition

Close Up with Suzanne Vega – The SDE Interview Paul Sinclair | Super Deluxe Edition • 25.3.2022

Nuotit
Suzanne Vega
Finna.fi

Songbook – A Collection Of Songs From The Albums Suzanne Vega & Solitude Standing, 79 sivua | Wise 1987
The Authentic Guitar Style Of Suzanne Vega, 56 sivua | Cherry Lane 1988
Solitude Standing | Cherry Lane 1990
Days Of Open Hand | Cherry Lane 1990

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Jack White: Fear Of The Dawn – Villin Jackin suklaalevy

Fear Of The Dawn | Third Man Records 2022

Musiikkia esiin kirjastoissa

Jack White: Fear Of The Dawn (2022).Jos 2020-luvun garage blues olisi goottilais-psykedeelinen satumaailma, Jack White olisi sen eksentrinen aikuispoika Villi Vonkka samaan tapaan kuin Johnny Depp esittää hahmoa Tim Burtonin elokuvassa Jali ja suklaatehdas. Third Man Records olisi hänen suklaatehtaansa, josta salaperäinen keikari aika-ajoin lähettäisi herkkujaan kaikille maailman jaleille. 

Ja eikö 2020-luvun garage blues nimenomaan ole goottilais-psykedeelinen satumaailma? Siltä ainakin tuntuu, kun laittaa soimaan Jack Whiten uuden suklaalevyn, vampyyrimaisesti nimetyn Fear Of The Dawnin. Tämä on ensimmäinen hänen kahdesta tämän vuoden albumeistaan. Folkvoittoinen ja vähäeleinen Entering Heaven Alive ilmestyy myöhemmin. 

Taking Me Back.

Jack White on kuvaillut Fear Of The Dawnia ”isoksi rock’n’roll-levyksi”, ja voi sitä sellaiseksikin kutsua. Se on kitara- ja rumpualbumi niin kuin Whiten levyt ovat aina olleet, mutta samalla se on hänen urallaan käänteentekevä julkaisu. Tähän saakka kaikki The White Stripesin sivussa tai jälkeen julkaistu musiikki on tuntunut jäävän toiseksi suurelle pienelle yhtyeelle, jossa Jack tuli tunnetuksi. Enää niin ei ole. Fear Of The Dawnilla Jack White kuulostaa inspiroituneemmalta ja luovemmalta kuin vuosikymmeniin. 

Fear Of The Dawnin tuotanto on hyvin yksityiskohtainen, runsas ja ilmava. Biisit kuulostavat sekä viimeistä piirtoa myöten harkituilta että vapailta. Whiten riffit ovat vaikeusasteiltaan sellaisia, että kuka tahansa pentatonisen skaalan auttavasti osaava voi niitä soittaa, mutta harva rakentaa yhtä nerokkaan svengaavia juttuja. Kitaroiden ja bassojen mutatointuneet, ruhjovat särösoundit saavat rappauksen tippumaan seiniltä, ja toisaalla helisevät kuulaat ja kirkkaat äänet – sekä synteettiset että akustiset. 

Fear Of The Dawn.

Levyn rockeimmat biisit tuovat mieleen The White Stripesin loppuvuosien levyt. Vanhan toistoa ei silti tarvitse pelätä, sillä bluesmies Jack hakee ideoita Cab Callowaylta, jazzista, progesta, Manhattan Transferilta ja pyytää vieraaksi A Tribe Called Quest -mies Q-Tipin. Mukana on ’Eosophobia Reprisen”, ’Hi-De-Hon’ ja ’Into The Twilightin’ kaltaisia kappaleita, jota tehdessään White lienee myynyt sielunsa ties kuinka monen tien risteyksessä paholaiselle oppiakseen soittamaan sarjakuvamaista taiderockia, villisti vonkaavaa Prince-groovea ja bluesprogea. 

Fear Of The Dawn on outoa, riemukasta ja puoleensavetävää musiikkia. Siinä on paljon sekä perinteisiä elementtejä että moderneja, puun takaa tulevia oivalluksia. Siinä se muistuttaa Beckin 1990-luvun lopussa julkaisemia levyjä (mm. Midnite Vultures). Tuntuu kuin White olisi löytänyt uudelleen luomisen ilon ja määrätietoisen näkemyksellisyyden, jota hänen viime aikojen töistään on ollut hankala havaita.  

Hi-De-Ho.

Fear Of The Dawn on arvaamaton seikkailu, joka paljastaa jokaisella kuuntelulla hiukan lisää itsestään. Levyn kuultuaan alkaa epäillä, ettei Whiten hiusten tätä nykyä sininen väri ole peräisin purkista. Ehkäpä blues on kihonnut tukkaan kruunaamaan hahmosta ja musiikista muodostuvan poptaideteoksen. Rockin Villi Vonkka on soundinsa näköinen mies.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jack White | kotisivu
Jack White | Facebook
Jack White | Instagram

Third Man Records | kotisivu
Third Man Records | Facebook
Third Man Records | Instagram
Third Man Records | Twitter

Levyhyllyt
Jack White
Finna.fi

Blunderbuss | Third Man Records/XL/Columbia 2012
Lazaretto | Third Man Records/XL/Columbia 2014
Acoustic Recordings 1998–2016 | Third Man Records/XL 2016
Boarding House Reach | Third Man Records/XL/Columbia 2018
Fear Of The Dawn | Third Man Records 2022
Entering Heaven Alive | Third Man Records [2022]

Levyhyllyt
The White Stripes
[Jack White • Meg White]
Finna.fi

The White Stripes | Sympathy For The Record Industry 1999
De Stijl | Sympathy For The Record Industry 2000
White Blood Cells | Sympathy For The Record Industry 2001
Elephant | V2/XL/Third Man Records 2003
Get Behind Me Satan | V2/XL 2005
Icky Thump | Warner Bros./Third Man Records 2007

Levyhyllyt
The Raconteurs
[Jack White • Brendan Benson • Jack Lawrence • Patrick Keeler]
Finna.fi

Broken Boy Soldiers | Third Man Records/XL/V2 2006
Consolers Of The Lonely | Third Man Records/Warner Bros. 2008
Live At Montreux 2008 • DVD • Bluray | Eagle Vision 2012
Help Us Stranger | Third Man Records 2019

Levyhyllyt
The Dead Weather
[Alison Mosshart • Jack White • Dean Fertita • Jack Lawrence]
Finna.fi

Horehound | Third Man Records 2009
Sea Of Cowards | Third Man Records 2010
Dodge And Burn | Third Man Records 2015

Nuotit
Finna.fi

Blunderbuss Jack White, 72 sivua | Cherry Lane Music 2012

White Blood Cells The White Stripes | International Music Publications 2002
Icky Thump The White Stripes, 75 sivua | International Music Publications/Faber Music 2008
Guitar Tab Playalong The White Stripes | International Music Puplications 2004

Broken Boy Soldiers The Raconteurs, 96 sivua | Wise 2008
Consolers Of The Lonely The Raconteurs, 96 sivua | Wise 2008

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto

Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Jack Whitesta ja The White Stripesista • Read more about Jack White and The White Stripes
Finna.fi

The White Stripes – Sweethearts Of The Blues Denise Sullivan, 176 pages | Backbeat Books 2004

Jack White: Fear Of The Dawn (2022).
Jack White: Fear Of The Dawn (2022)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Eagles: Hotel California – unelman ja painajaisen rajalla

Hotel California | Asylum 1976

Musiikkia esille kirjastossa

Eagles: Hotel California (1976).On olemassa suuria biisejä, jotka maallikkokin saman tien assosioi bändin nimestä.

Led Zeppelin – ’Stairway To Heaven’
Deep Purple – ’Smoke On The Water’
Hassisen Kone – ’Rappiolla’
Eagles – ’Hotel California’

Hotel California on myös Los Angelesissa vuonna 1971 perustetun Eaglesin viidennen albumin nimi. Se oli tekijöilleen monin tavoin käänteentekevä julkaisu. Se oli ensimmäinen Eagles-albumi, jolla oli mukana perustajajäsen Bernie Leadonin tilalle kiinnitetty Joe Walsh. Samaan aikaan se oli viimeinen Eaglesin levy, jolla basisti Randy Meisner soitti. Hotel California on myös yksi maailman kaikkien aikojen myydyimmistä albumeista, jonka menestys nosti bändin korkealle ja sitten tuhosi sen.

Life In The Fast Lane.

Suurta menestystä ajatellen Leadonin lähtö vain paransi Eaglesin asemia. Hän vei mennessään suuren osan country rock -vaikutteista, ja niin bändistä saattoi tulla yleistajuisempi poprockyhtye. Uusi jäsen Walsh ei jäänyt rivisoittajaksi vaan antoi vahvuutensa Eaglesin palvelukseen. Hän oli mukana kirjoittamassa Hotel Californian kappaleita ’Life In The Fast Lane”, josta tehtiin single, ja ’Pretty Maids All In A Row’, jonka hän myös lauloi. Meisner puolestaan kirjoitti ja lauloi ’Try And Love Againin’, ja Glenn Frey oli päävokalistina ’New Kid In Townissa’. Loput lauloi Don Henley.

Hotel Californiaa äänitettiin Miamissa Criteria-studiossa sekä Los Angelesin Record Plantilla maaliskuusta lokakuuhun 1976. Tuottajana jä äänittäjänä toimi Bill Szymczyk, joka oli työskennellyt Eaglesin kanssa myös parin edellisen albumin sessioissa. Ennen Hotel Californiaa ilmestynyt kokoelmalevy oli ollut niin suunnaton myyntimenestys, että Eagles koki suorituspaineita. Siksi äänityksissä pyrittiin täydellisyyteen, mikä saattoi merkitä lukemattomia yhdisteltyjä ottoja tai rumpuraitojen pikkutarkkaa editointia – ja kun vuonna 1976 digitaalistudioista ei ollut tietoakaan, se tarkoitti työlästä analoginauhan leikkelyä.

New Kid In Town.

Ensimmäiseksi singleksi valittiin Henleyn, Freyn ja J. D. Southerin kirjoittama ’New Kid In Town’. Bändin ulkopuolinen Souther on ollut mukana tekemässä muutamia muitakin tunnettuja Eagles-biisejä, ja ’New Kid In Townin’ kertosäe on hänen käsialaansa. Henleyn mukaan sanoitus heijasteli oman aseman menettämisen pelkoa rakkaudessa ja kuuluisuudessa. Mustasukkaisuuden ja epävarmuuden teemoista tehty kappale palkittiin vuoden 1976 parhaan laulusovituksen Grammylla. Samassa gaalassa vuoden levyn Grammyn sai Fletwood Macin Rumours, mutta Hotel Californian nimikappale palkittiin vuoden parhaana biisinä. 

’Hotel Californiasta’ tuli yksi rockin historian suurimmista ja kuluneimmista klassikoista. Elokuvallisen kappaleen melodian ja sointukulun sävelsi Don Felder työnimellä ’Mexican Reggae’. Lyriikat ovat Glenn Freyn ja Don Henleyn kynästä. Henley on kertonut sekä kappaleen että koko albumin käsittelevän viattomuuden menettämistä ja naiiviuden hintaa. Niillä liikutaan amerikkalaisen unelman ja painajaisen sekä illuusion ja todellisuuden rajapinnoilla, ja Hotelli Kalifornia on niiden metafora. Osavaltion nimeen on sisäänrakennetttu niin paljon mytologiaa, mystiikkaa ja erilaisia terävien lasinsirujen lailla kimaltelevia mielleyhtymiä, että siitä riitti Red Hot Chili Peppersillekin Californication-levyn mitalla. Hotel Californian kannessa on kuva Sunset Boulevardilla sijaitsevasta Beverly Hills Hotelista, johon yhtyeen mielestä kiteytyi sekä Hollywoodin glamour että pimeä puoli. 

Hotel California.

’The Last Resort’ on poikkeus tällä aiheiltaan itsekeskeisellä albumilla. Se on tiedostava kappale siitä, että maapallo rajat tulisivat vielä vastaan. Anekdoottina mainittakoon, että ’The Last Resortin’ äänitysten aikaan Black Sabbath työsti viereisessä tilassa Technical Ecstasy -albumiaan, ja Eagles oli helisemässä seinän takaa kuuluvan hevirockin vuoksi. ’Hotel Californian’ kohdalla taas Frey oli unohtanut, miten biisi meni, ja hänen kotiapulaisensa oli soitettava demokasettia puhelimen kautta bändille.

’Victim Of Loven’ soitto-osuudet äänitettiin livenä studiossa päällekkäisäänityksiä vältellen. Sen kaltaisten ikimuistoisten hetkien vuoksi Eaglesin jäsenet ovat kuvailleet Hotel Californiaa paitsi yhtyeen suurimmaksi kaupalliseksi menestykseksi, myös myös sen huippuhetkeksi yhtyeenä. Sen jälkeen bändin jäsenet alkoivat etääntyä toisistaan niin henkilökohtaisella kuin taiteellisella tasolla. Meisner erosi bändistä jo seuraavana vuonna, ja Eagles hajosi vuonna 1980 hyvin riitaisissa tunnelmissa. Hotel Californian teemat unelman kääntöpuolesta olivat käyneet toteen. 

Eagles • Hotel California
Don Felder – kitara, laulu, pedal steel 
Glenn Frey – kitara, laulu, kosketinsoittimet
Don Henley – rummut, lyömäsoittimet, laulu, syntetisaattorit
Randy Meisner – bassokitara, laulu, guitarrón
Joe Walsh – kitara, kosketinsoittimet, laulu
Tuottaja: Bil Szymczyk

Hotel Californiaa on myyty maailmanlaajuisesti yli 32 miljoonaa kappaletta, joista puolet eli 16-kertaista platinaa Yhdysvalloissa. Julkaisu sai myönteisen vastaanoton myös kriitikoilta. Rolling Stonen mielestä Hotel California oli vielä vuosikymmeniä myöhemminkin maailman kaikkien aikojen 37. paras albumi.

Eaglesin kaltaisilla yhtyeillä ja Hotel Californian tyylisillä suurellisilla ja siisteillä aikuisrocklevyillä ja ’Victim Of Loven’ kaltaisilla mahtiballadeilla oli roolinsa siinä, mitä rockin historiassa seuraavaksi tapahtui. 1970-luvun loppupuolen Eagles edusti kaikkea sitä, mitä punk halusi vastustaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Eagles | kotisivu
Eagles | Facebook
Eagles | Instagram

Levyhyllyt
Eagles
Finna.fi

Eagles | Asylum 1972
Desperado | Asylum 1973
On The Border | Asylum 1974
One Of These Nights | Asylum 1975
Hotel California | Asylum 1976
The Long Run | Asylum 1979
Long Road Out Of Eden | Eagles Recording Company II/Lost Highway/Polydor 2007

Livelevyt
Eagles
Finna.fi

Eagles Live | Asylum 1980
Hell Freezes Over | Geffen/Eagles Recording Co. 1994
Live From The Forum MMXVIII | Rhino 2020

Kokoelmat
Eagles
Finna.fi

Their Greatest Hits 1971–1975 | Asylum 1976
Greatest Hits Volume 2 | Asylum 1982
The Legend Of | Asylum 1988
The Very Best Of The Eagles | Elektra 1994
Selected Works 1972–1999 • 4CD | Elektra/Warner Strategic Marketing 2000
The Very Best Of The Eagles | Elektra/Warner Strategic Marketing 2001
The Complete Greatest Hits • 2CD • 2CD+DVD | Warner Strategic Marketing 2003
Eagles • 9CD | Warner Strategic Marketing 2005
The Studio Albums 1972–1979 • 6CD | Warner Strategic Marketing 2013

Levyhyllyt
Joe Walsh
Finna.fi

Barnstorm | ABC-Dunhill 1972
The Smoker You Drink, The Player You Get | ABC-Dunhill 1973
So What | ABC-Dunhill 1974
You Can’t Argue With A Sick Mind | ABC 1976
”But Seriously, Folks…” | Asylum 1978
There Goes The Neighborhood | Asylum 1981
You Bought It – You Name It | Warner Bros. 1983
The Confessor | Warner Bros. 1985
Got Any Gum? | Warner Bros. 1987
Ordinary Average Guy | Epic 1991
Songs For A Dying Planet | Epic 1992
Joe Walsh’s Greatest Hits – Little Did He Know… | MCA 1997
Analog Man | Fantasy 2012

Levyhyllyt
Randy Meisner
Finna.fi

Randy Meisner | Asylum 1978
One More Song | Epic 1980
Randy Meisner | Epic 1982
Dallas • live | Epic 2002
Meisner Swan & Rich/The Eagle, The Dove & The Gold Randy Meisner, Billy Swan & Allan Rich | Cherry Red/Rev-Ola 2002 • Sonic Past Music 2008
Love Me Or Leave Me Alone | Sonic Past Music 2003

Levyhyllyt
Glenn Frey
Finna.fi

No Fun Aloud | Asylum 1982
The Allnighter | MCA 1984
Soul Searchin’ | MCA 1988
Strange Weather | MCA 1992
Solo Collection | MCA 1995
After Hours | Universal Music Enterprises 2012
Above The Clouds – The Very Best Of Glenn Frey | Geffen 2018

Levyhyllyt
Don Henley
Finna.fi

I Can’t Stand Still | Asylum 1982
Building The Perfect Beast | Geffen 1984
The End Of Innocence | Geffen Records/Warner Bros. Records 1989
Inside Job | Warner Bros. Records 2000
Cass County | Capitol Records 2015

Levyhyllyt
Don Felder
Finna.fi

Airborne | Asylum 1983
Road To Forever | Top Ten Inc. 2012
American Rock ’n’ Roll | BMG Rights Management 2019

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Dire Straits: s/t – menestystarinan alkusanat
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
The Electric Light Orchestra: I/No Answer – timantinkirkas debyytti
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle

Lue lisää Eaglesista
Finna.fi

Eagles – Take It To The Limit Marc Eliot & kääntäjä Jorma-Veikko Sappinen, 472 sivua | Johnny Kniga 2010

Lue lisää Eaglesista • Read more about The Eagles
Finna.fi

The Story Of The Eagles – The Long Run Marc Shapiro, 165 pages | Omnibus Press 1995
To The Limit – The Untold Story Of The Eagles Marc Eliot | 370 pages Little, Brown and Company 1998 • 394 pages Da Capo Press 2005
The Eagles – Flying High Laura Jackson, 246 pages | Portrait 2005
Eagles – Taking It To The Limit • Updated Edition Ben Fong-Torres, 191 pages | Welbeck 2020

Lue lisää Eaglesista ja heidän muusikkoystäviensä vaiheista LA:ssa • Read more about The Eagles and their musician friends in LA
Finna.fi

Hotel California – The True-Life Adventures of Crosby, Stills, Nash, Young, Mitchell, Taylor, Browne, Ronstadt, Geffen, The Eagles, And Their Many Friends • Singer-Songwriters And Cocaine Cowboys In The LA Canyons 1967–1976 Barney Hoskyns, 324 pages | John Wiley & Sons 2006

Lue lisää Don Felderistä • Read more about Don Felder
Finna.fi

Heaven And Hell – My Life In The Eagles (1974–2001) Don Felder & Wendy Holden, 340 pages | John Wiley & Sons 2008 • Phoenix 2009

Lue lisää Joe Walshista • Read more about Joe Walsh

Joe Walsh – From The James Gang To The Eagles Nick Thomas, 256 pages | Guardian Express Media 2022
Rock Monster – My Life With Joe Walsh Kristin Casey, 352 pages | Rare Bird Books 2020

Eagles: Hotel California (1976).
Eagles: Hotel California (1976)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.