Two Witches – goottiskenen kuolemattomat

The Undead | Deepland Records 2021

Two Witches: The Undead (2021).Two Witches on kotimaisen goottirockin pioneeri, genressään kiitetty ja kiistelty yhtye, joka on toteuttanut laulaja Jyrki Witchin visioita vuodesta 1987 lähtien. Nyt tuo gothic-kulttuurin monitoimimies, kirjailija ja Lumous-festivaalin isä on luotsannut bändinsä levyttämään uuden albumin, jossa on myös jotakin vanhaa.

Two Witches. Kuva: Tomi Vitikainen
Two Witches. Kuva: Tomi Vitikainen

Jyrki Witch, yhtyeesi Two Witchesin uusi albumi The Undead ilmestyy kesäkuun lopulla. Millä mielellä päästät sen käsistäsi maailmalle?
– Oikein hyvällä mielellä. Ollaan saatu viimeistellä levyä kaikessa rauhassa ja onnistuimme saamaan vielä mieluiset vierailijat mukaan värittämään lopputulosta. Tässä kohtaa kuuluu tietysti sanoa tämän olevan paras levymme. Oli se sitä tai ei, tärkeintä kuitenkin on, että me ollaan itse tyytyväisiä. Koko bändi.

The Last Day.

Olet vaikuttanut kotimaisessa ja kansainvälisessäkin goottimusaskenessä 80-luvulta lähtien. Seuraatko alakulttuuria edelleen, ja millaisessa tilassa se tällä hetkellä on?
– Seuraan toki, hyvin aktiivisesti. Omien bändien lisäksi pyöritin parin kaverin kanssa kahdenkymmenen vuoden ajan Suomen ainoaa goottikulttuurin kesäfestivaalia, nelipäiväistä Lumous Gothic Festivalia (2001–2020). Ulkomaisten esiintyjien buukkaus oli minun vastuullani, joten tuli kuunneltua melkoisen määrät uusia levyjä ja nähtyä kymmeniä keikkoja joka vuosi. Tykkään myös käydä alan tapahtumissa ja ulkomaisilla festivaaleilla.

– Alakulttuuri on alakulttuuria ja viime vuosina on oltu ehkä aiempaa enemmän marginaalissa, mutta kyllä aina tasaisesti ilmestyy uusia kiinnostavia bändejä, kuten myös lehtiä, levy-yhtiöitä, klubeja ja keikkoja. Pienimuotoista mutta antoisaa toimintaa.

Jyrki Witch. Kuva: Dilan Bal
Jyrki Witch. Kuva: Dilan Bal

The Undead on Two Witchesin yhdeksäs pitkäsoitto. Mitä voit kertoa levystä?
– Tällä kertaa palattiin tietoisesti 90-luvun kuvastoon. Kirjoitin ensimmäistä kertaa pariin vuosikymmeneen muutaman vampyyritarinankin ja kansiin haettiin samaa fiilistä kuin alkupään levyillämme. Toki aikakausi on eri ja soundit ovat tätä päivää ja me osataan ehkä itsekin tehdä joitain asioita paremmin kuin 90-luvulla.

– Saimme mukaan kiinnostavia vierailijoita, nimekkäimpinä brittiläiset Vlad Janicek (Nosferatun alkuperäinen basisti ja biisintekijä) ja Inkubus Sukkubus -orkesteri, sekä Latinalaisen Amerikan goottiskenen kuuma nimi Ariel Maniki Costa Ricasta. Kaikki antoivat uusia näkökulmia biiseihin.

Irresistible.

Two Witches on ollut koossa pian 35 vuotta. Mitä bändi merkitsee sinulle?
– Two Witches on kulkenut rinnalla koko aikuisikäni. Olen laittanut siihen kiinni niin paljon aikaa, rahaa, energiaa ja suhteita, etten enää osaisi ilmankaan olla. Enkä toki haluaisikaan. Vaimoni soittaa myös samassa bändissä, joten tämä on tällainen yhteinen juttu. Molemmat sparraavat toisiaan ja ymmärtävät, miksi bändi vie aikaa.

– Olen ihan tavallisesta duunariperheestä, eikä nuoruudessani liiemmin matkusteltu muutenkaan, joten vasta tämän bändin myötä minulle aukesi mahdollisuus kierrellä maailmaa. Uusiin paikkoihin, kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen ja uusissa paikoissa esiintyminen on ollut ehkä kaikkien tärkein motivaattori jatkaa bändiä vuodesta toiseen.

Synkät sävyt ja post-punk-soundit ovat olleet välillä hyvinkin suosittuja musiikissa, mutta Two Witches on pysynyt kulttibändinä. Mistä se johtuu, ja miten kuvailisit suosiotanne?
– Helpoin vastaus tietysti on, ettei me olla tarpeeksi hyviä suurempaan suosioon. Mutta ehkä muitakin syitä löytyy, kun kaivautuu syvemmälle.
– Jo aika varhaisessa vaiheessa yhtyeen uraa suosio löytyi paremmin Suomen ulkopuolelta kuin kotimaan areenoilta, joten me suunnattiin promootion painopiste vihreämmille niityille. 90-luvun alusta tähän päivään olemme keikkailleet enemmän ulkomailla kuin kotimaassa ja levyttäneet oman skenemme kulttilafkoille Brasiliasta Venäjälle, Meksikosta Englantiin ja Jenkeistä Saksaan.

– Kun lisäksi kotimaisten rokkifestarien portit ovat pysyneet meiltä suljettuina eikä meillä ole ollut isojen levy-yhtiöiden mediasuhteita apunamme, ei kai ole mikään ihme, ettei meille ole osunut massasuosiota Suomessa. Kaiken lisäksi me ollaan aina tehty musiikkia mustan huumorin keinoin kieli poskessa olematta kuitenkaan huumoribändi. Se on ollut monille hankala yhtälö hyväksyä.

– Mutta ei voi valittaa. Me ollaan kuitenkin päästy kiertämään ympäri maailmaa, soitettu satoja keikkoja liki 30 eri maassa ja neljällä eri mantereella sekä saatu levyttää useille kulttilafkoille, joten olemme varmaan juuri sellaisessa suosiossa jonka ansaitsemme.

Inner Circle Outsider.

Millaisena näet Two Witchesin tähänastisen matkan ja toisaalta tulevaisuuden?
– Matka on vaatinut paljon ja välillä kuluttanutkin, mutta kyllä se voittopuolisesti on ollut erittäin antoisa reissu. On asioita, jotka olisin mieluusti jättänyt kokematta, mutta se on se lantin kääntöpuoli. Ehkä onnistumisista ei olisi osannut nauttia yhtä paljon, jos koko matka olisi ollut yhtä auringonpaistetta ja ruusuilla tanssimista.

– Vielä on monta maata käymättä ja vähintään yhtä monta seikkailua kokematta, joten toivottavasti saadaan jatkaa uraa vielä pitkään. Ainahan sitä tietysti toivoo, että tulevaisuus olisi menneisyyttä auvoisampi, mutta kyllä meillä tavoite on katsoa koko reissu maaliin saakka. Vielä ei onneksi maaliviiva edes häämötä.

Olet julkaissut viime aikoina myös kirjoja – sinulta on ilmestynyt romaani Unien valtiatar sekä sanoituskokoelma Inner Circle Outsider. Mistä tämä aluevaltaus sai alkunsa?
– Kirjat ja tarinat ovat aina olleet todella merkittävä osa elämääni. Luen koko ajan, usein montaa kirjaa samaan aikaan, riippuen miten pitkä aika milloinkin on keskittyä lukemiseen. Bussimatkoilla luen jotain kevyempää, omassa rauhassa sitten syvällisempää tarinaa.

– Olin aina pitänyt kirjailijoita arvossa ja halusin kokeilla, pystyisinkö itse saamaan jotain aikaan. Ensimmäinen kirjani oli fiktiivinen vampyyriromaani. Lähestyin raakileen kanssa kustantajaa, ja vaikka ensimmäinen versio palautui bumerangina, sain palautteesta intoa parannella tarinaa. Toisella yrittämällä sain kustannussopimuksen enkä koskaan edes tarjonnut tarinaa muille kustantamoille. Kyse oli siis itsensä haastamisesta, mutta on myönnettävä, että prosessin edistyessä kirjoittamisesta kyllä nauttikin.

– Fanit ovat kyselleet minulta lyriikkakoostetta, joten sellaisen julkaisu oli mielessä jo pidempään. Meillä ei ole läheskään aina ollut sanoja levytysten mukana ja toisaalta olen kirjoittanut lyriikkaa muillekin artisteille, joten nyt oli hyvä hetki laittaa omasta mielestä edustavimmat näytteet yksiin kansiin.

Cats Eyes.

Onko suunnitelmissasi kirjoittaa lisää?
– Kyllä se kiinnostaa, kunhan päivätöiltä ja bändijutuilta heltiäisi aikaa.

Millaisen kirjan Two Witchesin vaiheista saisi?
– Ainakin yhtyeen vaiheista saisi todella pitkän kirjan. Yli kolmekymmentä vuotta kiertämistä kengännauhabudjetilla ympäri maailmaa on tuonut mukanaan valtavan määrän tarinoita. Se olisi kertomus jääräpäisesti omilla ehdoillaan kulkevasta ryhmästä, jonka toimille voi välillä nauraa vedet silmissä, ja joskus pitkästä ilosta on seurannut itku. Välillä me ollaan oltu tosielämän Spinal Tap, mutta sekin on parempi kuin jäädä miettimään miksei koskaan edes yrittänyt tehdä mitään. Oman bändini historiaa tuskin kuitenkaan itse kirjoittaisin, ettei menisi liikaa omakehun puolelle. Avustamaan lähtisin kyllä mielelläni, mikäli joku moiseen urakkaan tarttuisi.

Kiitos haastattelusta. Voisitko suositella lopuksi vaikkapa kolmea äänilevyä, kolmea elokuvaa ja kolmea kirjaa ihmiselle, joka haluaa tutustua edustamaasi estetiikkaan ja alakulttuuriin?

Jyrki Witch suosittelee musiikkia, elokuvaa ja kirjallisuutta

Levyt | Finna.fi

Dead Can Dance: Within The Realm of a Dying Sun | 4AD 1987
Bauhaus: In The Flat Field | 4AD 1980
The Mission: Gods Own Medicine | Mercury 1986

Elokuvat | Finna.fi

The Hunger Ohjaaja Tony Scott, 1983
The Vampire Lovers Ohjaaja Roy Ward Baker, 1970
Vuoden synkin juhla / The Gloomiest Celebration Of The Year Ohjaaja Mikko Martikainen, 2008. Dokumentti suomalaisesta goottikulttuurista.

Kirjat | Finna.fi

Musta yö – tummat lasit Nancy A. Collins & kääntäjä Ulla Selkälä, 263 sivua | WSOY 1994
Goth Chic – johdatus pimeän puolen estetiikaan Gavid Baddeley & kääntäjä Ike Vil | Like 2005 & 2006
Worldwide Gothic – A Chronicle of a Tribe Natasha Scharf, 144 pages | Independent Music Press 2011

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Two Witches | Facebook
Lumous Gothic Festival | Facebook

Levyhyllyt
Two Witches | Finna.fi

1990-luku

Agony of the Undead Vampire part 2 | Darklands Records 1992
The Vampire’s Kiss | Cleopatra 1993
Phaeriemagick | Talitha Records 1993
Bites | Talitha Records 1995
Bites and Kisses | Cleopatra 1996
Eternal Passion | Nightbreed Recordings 1999

2000–2009

Wenches, Wytches and Vampyres – The Very Best Of Two Witches 1987–1999 | Cleopatra 2000

2010-luku

Goodevil | Darklands Records/Dark December Records 2014

2020-luku

The Undead | 2021

Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Marion: This World And Body – täyteen ladatty debyytti
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Lue lisää J. Witchiä | Finna.fi

Unien valtiatar, 177 sivua | Kuoriaiskirjat 2019
Inner Circle Outsider – The Lyrics of J. Witch | Darklands 2021

Two Witches: The Undead (2021).
Two Witches: The Undead (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo

Jesse Markin: Noir – kaikkien värien summa

Noir | Vild Recordings 2021

Jesse Markin: Noir (2021).Kun suomalaiset ensi kertaa kuulivat Jesse Markinista, hän oli vielä Ekow, Thelo Ekow tai E. Thelo, The Megaphone State -kokoonpanon MC ja toinen tuottaja. Kuusivuotiaana Liberiasta Viljakkalaan muuttaneen Markinin ja Simo ”SimonSound” Tuomisen perustama räppiryhmä julkaisi ensimmäisen albuminsa Home Of The Knockout Artist vuonna 2009. Viisi vuotta myöhemmin ilmestyi kolmas albumi Ghost, joka saattoi jäädä bändin viimeiseksi.

Kun Markin lähti soolouralle, hän alkoi julkaista musiikkia omalla nimellään (joskin myös Thelo Ekow oli hänen oma nimensä lapsena Afrikassa ennen Suomeen muuttoa). Mikä tärkeintä jatkon kannalta, räppäämisen lisäksi hän alkoi laulaa. Sysäyksen tähän antoi The Irrationalsin Gabrona aiemmin tunnettu Totte Rautiainen, joka kuuli Markinin laulavan eräässä teatteriproduktiossa ja kannusti tätä laajentamaan äänenkäyttöään myös omassa musiikissaan.

Blood. Ohjaaja: Kim Koponen.

Siinä vaiheessa Markin oli työstämässä trap-albumia, joka kuitenkin alkoi tuntua vanhan toistolta. Levyprojekti hyllytettiin, ja Markin ja Rautiainen alkoivat rakentaa hänen soolouraansa uudesta kulmasta. Syntyi albumi nimeltä Folk, valmiilta ja kansainväliseltä kuulostava debyytti, jonka kotimaiset musiikkikriitikot ottivat hehkutellen syleilyynsä. Toukokuussa 2019 ilmestyneen Folkin vanavedessä tuli hyviä asioita: vuoden tulokas- ja kriitikoiden valinta -Emma, Vuoden 2019 artisti -Femma sekä Teosto-palkinto. Markinin julkisuus nousi uudelle tasolle, kun hän valssasi tiensä olohuoneisiin syksyn 2020 tv-ohjelmassa Tanssii tähtien kanssa.

Folkin odotettu seuraaja Noir on myös Rautiaisen tuotantoa. Jos debyytin osakseen saama suitsutus on kasvattanut paineita, sitä ei Noirilta huomaa. Pikemminkin Markin tuntuu seikkailevan musiikin monimuotoisuudessa vapaasti nautiskellen. Avausraita ’This is (A) Testament’ käynnistyy akustisilla kitaroilla, ja säkeistöjä kuljettaa rap. Sen jälkeen ’Vildhjärta’ yllättää massiveattackmaisella tai portishediaanisella trip-hop-tunnelmoinnilla.

Ensimmäisenä singlenä julkaistun ’Stars In Your Eyesin’ lempeä, moderni hip-pop vie jälleen uuteen suuntaan, kunnes ’Sidney Poitierin’ elektroninen glamrockbiitti raivaa tien Markinin menneisyydestä muistuttavien kipakoiden räppien paluulle. ’Smokestack’ menee jalan alle big beatin ja rockin keinoin. Usein kuullut vertaukset Michael Kiwanukaan kuulostavat erityisen oikeutetuilta sielukkaan ’Counting Money On A Sundayn’ soidessa.

Tällä tavoin eriteltynä Noir saattaa vaikuttaa sillisalaatilta, mutta mistään sellaisesta ei ole kyse. Levy on tuotettu näkemyksellisesti, eli suuret muutokset tapahtuvat hienovaraisesti ja sävyt liukuvat toisiinsa tyylitajuisesti. Levyn nimi tuskin tulee siitä, mutta se voisi tulla – onhan Noir, musta, kaikkien värien summa.

Jesse Markinin toinen albumi on täydellinen soundtrack alkaneelle kesälle. Hänen urallaan se on askel hyvästä alusta vielä parempaan jatkoon. Maailmanluokan artisti ansaitsisi kansainvälisen yleisön.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jesse Markin | Facebook
Jesse Markin | Instagram

Levyhyllyt
The Megaphone State | Finna.fi

Home Of The Knockout Artist | The Megaphone State 2009
VLA Kings | Fresh Tunes Finland 2012
Ghost | Överdog 2014

Jesse Markin | Finna.fi

Folk | Vild Recordings 2019
Noir | Vild Recordings 2021

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pet Shop Boys: Behavior – pop osuu sydämeen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus

Lue lisää Jesse Markinista | Soundi

Leveästi hymyilevä levoton kulkuri Aki Nuopponen, s. 28–34 | Soundi 6/2021

Jesse Markin: Noir (2021).
Jesse Markin: Noir (2021).
Musiikkikirjastot.fi logo

Waltari: Torcha! – aistit ja rajat auki

Torcha! | Roadrunner/Emergo 1992

Waltari: Torcha! (1992).Waltari on niitä harvoja yhtyeitä, jotka ihan oikeasti eivät jätä ketään kylmäksi. Sekä sen ihailijat että vankkumattomat vihaajat (molempia löytyy) triggeröityvät samasta piirteestä. Kari ”Kärtsy” Hatakan (s. 1967) johtaman crossover-bändin ideana on ajaa musiikillisen monimuotoisuuden asiaa ja vastustaa rockin kaavoihin kangistumista, ja se todella kuuluu bändin tuotannossa. Joistakin sen musiikki on täysin tyylitajutonta, toisista nerokasta, ja luultavasti juuri siihen tämä Helsingissä vuonna 1986 perustettu ryhmä on pyrkinyt.

Waltarilla on suomalaisessa rockissa paitsi rajojenavaajan myös tienraivaajan rooli. Tehtyään debyyttialbuminsa Monk Punkin (1991) suomalaiselle Stupido Recordsille bändi solmi kansainvälisen levytyssopimuksen Roadrunner Recordsin kanssa, ja sen jälkeen asiat etenivät vauhdikkaasti. Sopimus julkistettiin maaliskuussa 1992, toinen albumi Torcha! äänitettiin toukokuussa, Mikko Karmila miksasi sen kesäkuussa Finnvoxilla ja Roadrunner julkaisi levyn elokuussa. 

Roadrunner tunnetaan metallijulkaisuistaan, ja vuosimallin 1992 Waltari oli riittävän hevi hollantilaisyhtiön rosteriin. Hatakka oli innostunut speed/thrash-metallista vuonna 1987 kuultuaan helsinkiläisiä Stonea ja Airdashia ja alkanut suodattaa aikakauden uuden metallin vaikutteita oman luovan hulluutensa läpi. Vuonna 1989 Waltariin liittynyt kitaristi Sami Yli-Sirniö ja seuraavana vuonna mukaan tullut rumpali Janne Parviainen olivat oivia valintoja metallivaikutteita ajatellen. Yli-Sirniö on sittemmin soittanut thrashpioneeri Kreatorissa, Parviainen muun muassa Ensiferumissa.

Torchan biiseissä on metallivaikutteiden lisäksi myös muita elementtejä. Avausraita ’Lights Onin’ väliosa viittaa acid housen suuntaan, samoin ’Lust Of Lifen’ piano-osuudet. Rivakka ’Dedicated To The Flyers’ on punk rockia ja ’Fool’s Gold’ Torchan puhtainta metallia. ’Till The Music Nation’ on eräänlainen hard rockin ja 90-lukulaisen vaihtoehtorockin risteytymä. Torchalla on myös vinkeä, funkkaava ja metallinen versio Madonnan ’Voguesta’, johon kiteytyy jotakin olennaista Waltarin syvimmästä olemuksesta. 

Torchan tehnyt yhtye hajotti konventioita hallitusti. Vaikka monet eri tyylit kohtasivat biiseissä, ne eivät kuulostaneet sekavilta eivätkä edes erityisen kikkailevilta, koska kokonaisuuden piti lujana levyn läpi kulkeva vahva metallisuoni. Torcha! olisi iskevämpi muutamaa biisiä lyhyempänä, esimerkiksi ilman hätäistä ’Dance Electricia’ ja kauheaa ’Jukolauta (Don’t Make It)’ -biisiä, jonka ärsyttävä lällättely on malliesimerkki niistä Waltari-kappaleista, jotka saavat vihailijoiden aivoverisuonet ratkeilemaan. Toisaalta juuri linjasta poikkeavat biisit julistavat äänekkäimmin rajattomuuden ja arvaamattomuuden sanomaa.

Torcha! sai aikoinaan todella hyvän vastaanoton rocklehdissä Metal Hammer ja Rock Hard, ja Waltari pääsi tekemään kunnollisia Euroopan-kiertueita. Sittemmin se on kolunnut vanhan mantereen hyvin tarkkaan ja esiintynyt myös Yhdysvalloissa ja Japanissa. Suurta läpimurtoa Waltari ei ole tehnyt, mutta ura jatkuu edelleen. Uusin, neljästoista albumi Global Rock ilmestyi vuonna 2020.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Waltari | Facebook
Waltari | Instagram
Waltari | Twitter

Varaa Då som nu för alltid kirjastosta.
Varaa Waltarin klassikkolevy Torcha! kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Waltari | Finna.fi

1980-luku

Waltari • 12″ EP | omakustanne 1988

1990-luku

Mut hei • 12″ EP | Stupido Twins 1990
Monk-Punk • LP • CD | Stupido Twins/Angry Fish Music 1991 • 2CD Special Anniversary Edition Stupido Records 2016
Torcha! • CD | Roadrunner/Emergo 1992
So Fine! | Roadrunner 1994
Big Bang | Spin Records/EMI Electrola 1995
Yeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony In Deep C Waltari & Avanti! Symphony Orchestra conducted by Riku Niemi | Spin Records 1996
Space Avenue | Spin Records/EMI Electrola 1997 • 2CD Space Avenue & Yeah! Yeah! Die! Die! Spin Records/EMI Electrola 1997
Radium Round | Edel Records 1999

2000–2009

Channel Nordica Waltari+Angelit | Parlophone/EMI Finland 2000
Rare Species | Vindauga Music/XIII Bis Records 2004
Blood Sample | Blastic Heaven Records/Bluelight Records 2005
Release Date | Blastic Heaven Records/Bluelight Records 2007
Below Zero | Stay Heavy Records 2009

2010-luku

Covers All! • 25th Anniversary Album | Nordic Notes/Stupido Records 2011
You Are Waltari | Stupido Records 2015

2020-luku

Global Rock | Flying Dolphin Entertainment UG/Metalville 2020

DVD

Rare Species Alive • 133 min. • DVD+CD | Midas Studios 2005

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Waltarista | Finna.fi

Waltari – suomimetallin pioneerit Pauliina Tuomola, 384 sivua | Like 2011

Lue lisää suomalaisesta metallista ja rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Waltari: Torcha! (1992).
Waltari: Torcha! (1992)
Musiikkikirjastot.fi logo

Nightwish: Human. :||: Nature. – maailmojen välissä

Human. :||: Nature. | Nuclear Blast 2020

Nightwish: Human Nature (2020).Nightwishistä tulee väkisinkin mieleen, mahtaako jatkuva kasvu olla taiteessa yhtä mahdotonta kuin taloudessa. Säveltäjä-sanoittaja-kosketinsoittaja Tuomas Holopaisen johtama yhtye on ainakin ulkopuolisen silmissä päätynyt asemaan, jossa jokaisen suurteoksen perään pitäisi keksiä jotakin vielä suurempaa ja syvällisempää ja perustavampaa, joka varmasti jättäisi edeltäjänsä varjoonsa.  

Yhdeksännellä albumillaan Nightwish käy asian kimppuun parista suunnasta yhtä aikaa. Human. :||: Nature on kaksiosainen eepos, jonka ensimmäinen puolisko sisältää Nightwishiä bändin muodossa. Eeppisen julkaisun toinen puolisko on kahdeksasta kappaleesta muodostettu yksi kokonaisuus: All the Works of Nature Which Adorn the World on Nightwishiä säveltäjä Tuomas Holopaisen (s. 1976) hahmossa. 

Kumpikin osa on itsessään vahva, mutta liitoskohta natisee. Vaikka bändilevyllä ja (pääosin) instrumentaalisella albumilla on yhteistäkin, ne tuntuvat enemmän kahdelta erilliseltä julkaisulta kuin saman kokonaisuuden osilta. Tähän vaikuttaa se, että vaikka orkestrointi on suuressa osassa myös Human. :||: Naturen ensimmäisellä puoliskolla, ei All the Works of Nature Which Adorn the Worldilla kuulla Nightwishin rock- ja metallipuolta. Siinä mielessä kokonaisuus ei ylitä osiensa summaa. 

Tuomas Holopaisen musiikissa vallitsee pyhyyden tuntu, joka ei nouse uskonnollisuudesta eikä välttämättä henkisyydestäkään. 2020-luvun Nightwishille on pyhää tämä hämmästyttävä maailma, joka syntyi sattumalta ja synnytti ihmisyyden ja myöhemmin myös kaiken, minkä ihminen loi omaksi kuvakseen. Ihmisen luomuksista ihmeellisintä on musiikki, jolle oodina toimivat kappaleet ’Music’ ja ’VII. Anthropocene’. Jälkimmäisessä on mukana hurrilainen hymni jumalatar Nikkalille, joka alleviivaa musiikin ikuisuusarvoa. Se on maailman vanhin tunnettu sävellys, joka merkittiin muistiin Syyrian alueella noin 3400 vuotta sitten.   

Human. :||: Naturen äärelle asettuessaan huomaa, että vaikka ”sinfoninen metalli” on edelleen lähimpänä sitä, mitä Nightwish edustaa, ei se riitä kertomaan bändistä läheskään kaikkea. Sinfonisia elementtejä on paljon, mutta metalli ei ole Nightwishille keskeinen materiaali. Toki dramaattisimpiin biiseihin on sävelletty kipakoita heviriffejä, mutta vaikutteita tuntuu tulevan enemmänkin elokuvasäveltäjiltä kuin metallimuusikoilta. Kelttiläisen folkin vaikutteita bändi ammentaa brittijäsenensä, muun muassa tinapilliä ja irlantilaista säkkipilliä soittavan Troy Donockleyn kautta. Hän myös laulaa yhden levyn seesteisimmistä kappaleista, singlenäkin julkaistun folkahtavan ’The Harvestin’. Folkin henkeä on myös ’How’s The Heartin’ teemoissa.

Levyn avaava ’Music’ on vaikuttunut enemmän Kate Bushista kuin mistään metallisesta, mutta antautuu kuitenkin lopullaan hevipoljennolle kuin pohjustaakseen ’Noisen’ tuloa. ’Noisen’ julkaiseminen ensimmäisenä singlenä on melkeinpä itsestään selvää, edustaahan se Human. :||: Naturen raskainta ja tarttuvinta laitaa. ’Shoemakerin’ kirjoittamiseen Holopaista inspiroi tiedemies Eugene Merle Shoemakerin (1928–1997) elämäkerta. Nightwishin kappaleessa siteerataan samaa Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmän kohtaa, joka on kaiverrettu tiedemiehen tuhkauurnaan – Shoemaker on toistaiseksi ainoa, jonka tuhkaa on viety kuuhun, ja juuri se tuntuu inspiroineen Holopaista. Biisin viime sekunnit sisältävät Human. :||: Naturen majesteettisimman hetken. 

Sinfonisen metallin ystäviä miellyttänee suuresti ’Pan’, joka briljeeraa kiemurtelevilla kitarariffeillä ja välillä soljuvalla, välillä sinkoilevalla laulumelodialla. Tällaista sävellystaidetta kuulee harvoin soundtrack- ja musikaalipiirien ulkopuolella, ja lopputulos on kaikessa timburtonmaisuudessaan herkullinen. Raskaimmillaan albumi on ’Tribalissa’, jonka alkukantainen rytmiikka svengaa. Pitkiä sävelkaaria maalaileva päätösraita ’Endlessness’ jäi bändistä sittemmin eronneen basisti-laulaja Marko Hietalan Nightwish-testamentiksi.

’Endlessnessin’ jälkeen käynnistyvä kahdeksanosainen All the Works of Nature Which Adorn the World kuulostaa kaikista musiikillisista ansioistaan huolimatta toiselta maailmalta, erilliseltä teokselta, jonka paikka on jossakin muualla kuin tällä albumilla. Ehkäpä ihmisyyttä (Human) ja luontoa (Nature) ei tulisi erottaa tällä tavoin. 

Nightwish esittää Human. :||: Naturen materiaalia ensimmäistä kertaa livenä striimikonsertissa An Evening with Nightwish in a Virtual World 28.–29.5.2021.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Human. :||: Nature.
Tuomas Holopainen – kosketinsoittimet
Floor Jansen – laulu
Emppu Vuorinen – kitara
Marko Hietala – bassokitara, laulu, akustinen kitara
Kai Hahto – rummut
Troy Donockley – säkkipilli, bassohuilu, laulu
Tuottajat: Tuomas Holopainen, Tero Kinnunen, Mikko Karmila

Nightwish | kotisivu
Nightwish | Facebook
Nightwish | Instagram
Nightwish | Twitter

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa Nightwishin albumi Human. :||: Nature. kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Nightwish | Finna.fi

1990-luku

Angels Fall First | Spinefarm 1997
Oceanborn | Spinefarm 1998

2000–2009

Wishmaster | Spinefarm 2000
Century Child • CD • kasetti • LP | Spinefarm/Universal/Drakkar 2002
Once | Spinefarm/Nuclear Blast 2004
Dark Passion Play • CD • 2LP | Spinefarm/Universal/Nuclear Blast 2007

2010-luku

Imaginaerum | Scene Nation Oy/SonyvMusic/Nuclear Blast 2011
Endless Forms Most Beautiful | Nuclear Blast 2015
Decades – Live In Buenos Aires • 2CD • 3LP • live | Nuclear Blast 2019

2020-luku

Human. :||: Nature. | Nuclear Blast GmbH 2020

Levyhyllyt
Tuomas Holopainen | Finna.fi

Music Inspired By The Life And Times Of Scrooge • 2LP • CD | Nuclear Blast 2014

Levyhyllyt
Auri
[= Tuomas Holopainen • Johanna Kurkela • Troy Donockley]
Finna.fi

Auri | Nuclear Blast 2018

Levyhyllyt
Marko Hietala | Finna.fi

Mustan sydämen rovio | Savonian Rooster 2019
Pyre Of The Black Heart | Nuclear Blast 2020

Northern Kings
[= Marco Hietala • Jarkko Ahola • Tony Kakko • Juha-Pekka Leppäluoto]
Finna.fi

Reborn | Warner Music Finland 2007
Rethroned | WEA 2008

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart/Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Metsatöll: Äio – balttimetalli nousee maailmankartalle
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Smack On You – avain kulttisuosioon
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus

Lue lisää Nightwishistä | Finna.fi

Nightwish  Mape Ollila, 370 sivua | Like 2006

Read more about Nightwish | Finna.fi

Once Upon A Nightwish – The Official Biography 1996–2006  Mape Ollila & kääntäjä Olga Pohjola, 370 sivua | Deggael Communications 2007

Lue lisää Tuomas Holopaisesta ja Nightwishistä | Finna.fi

Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt  Tero Alanko & Petri Silas, 223 sivua| Johnny Kniga 2006

Lue lisää Marko Hietalasta | Finna.fi

Marco Hietala – Ruostumaton  Marco Hietala & Timo Kangasluoma, 186 sivua | Docendo 2017
Marco Hietala – Stainless?  Marco Hietala & Timo Kangasluoma & kääntäjä Michael Majalahti, 191 sivua | Docendo 2018

Lue lisää suomimetallista | Finna.fi

Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Nightwish: Human Nature (2020).
Nightwish: Human Nature (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo

Smack On You – avain kulttisuosioon

Smack On You | Cityboy 1984

Smack On You (1984).MC5. The Stooges. The Doors. New York Dolls. Nuo nimet pyörivät Clauden ja Cherin mielessä heidän etsiessään soittajia bändiin, jonka olivat vakaasti päättäneet perustaa. Oli vuosi 1982, ja nuo Helsingin Lauttasaaressa kasvaneet lapsuudenkaverit olivat vasta kuusitoistavuotiaita. Hurriganesin, punkin ja Hanoi Rocksin kautta rock’n’rolliin sukeltaneet pojat kokosivat pala palalta ympärilleen yhtyeen, joka sai nimekseen Smack

Pari vuotta siihen meni, mutta vuonna 1984 oikeanlainen ryhmä oli koossa ja studiossa. Smack On You -debyytin tehneessä Smackissä soittivat laulaja Clauden ja basisti Cherin ohella kitaristi Kartsa, rumpali Kinde ja kitaristi Manchuria, joka teki biisit kimpassa Clauden kanssa. Ensialbumin julkaisun myötä Smack opittiin tuntemaan yhtenä Suomen rockhistorian kiehtovimmista bändeistä, eikä se niittänyt mainetta pelkästään kotimaassaan. Smack nauttii edelleen kansainvälistä kulttisuosiota. 

Smack ei kuulostanut ensimmäisellä levyllään lupaavalta vaan valmiilta. Clauden ja Cherin varhaisista viitebändeistä Smack On Youhun vaikuttivat eniten The Stooges ja The Doors. Smackin debyytti on primitiivinen, raaka ja runollinen albumi, kohtalokkaan romanttinen katurocklevy, jossa on sekä protopunkin hurjuutta että postpunkin synkeyttä. Clauden hahmo syntyi jatkamaan Iggy Popin ja Jim Morrisonin kaltaisten keulakuvien sukuhaaraa, ja bändi tuntui kasvaneen hänen ympärilleen. Laulajan kiihkeässä ja räkäisessä äänessä oli sielua, jota ei voi opetella. 

Smack On Youn tuotti T. T. Oksala, aikakauden kotimainen huipputuottaja, jonka nimikkosoundi leimasi monia 1980-luvun suomalaisia rocklevyjä. Smackin hän kuitenkin antoi soida omalla tavallaan, mikä osoittautui kestäväksi ratkaisuksi. Vaikka virvelirumpu paukahtaakin suuntaa-antavasti, ei Smack On You kuulosta kasarilevyltä vielä 2020-luvullakaan. Parasta sillä ovat biisit. Kun levyllä on ’Good Morning Headache’, ’Run Rabbit Run’, ’Criminal’ ja – no, mieli tekisi luetella tähän kaikki kappaleet  ’Primitiveä’ lukuun ottamatta – voi puhua klassikosta. Päätöstunnelmointi ’No Peace On Earth’ sitaisee nippuun matkan, joka tuntuu elämän mittaiselta. 

Enigma Records julkaisi Smack On Youn Yhdysvalloissa 1980-luvun puolivälissä. Levy ei ollut myyntimenestys, mutta löysi tiensä oikeisiin käsiin. Aikana, jona kitararockin kenttää hallitsivat pinnallisina pidetyt kimallemetallibändit, Smackin raakuus kuulosti vaikuttavalta ja innostavalta. Sen kautta helsinkiläisbändi vaikutti rockin historiaan. 

Guns N’ Rosesin klassisen kokoonpanon kitaristit Slash ja Izzy Stradlin ovat tunnustautuneet Smack-faneiksi, samoin esimerkiksi eräät Pearl Jamissa, Mudhoneyssa ja The Screaming Treesissä vaikuttaneet muusikot. Myös maailman suurimmaksi bändiksi kasvaneen Nirvanan jäsenet olivat Smack On Younsa kuunnelleet. Bändi jopa soitti keikoilla ’Run Rabbit Runia’.      

Smack levytti debyyttinsä jälkeen vielä kolme albumia ja livelevyn ja hajosi Los Angelesissa vuonna 1990. Osa bändin viehätyksestä nousi siitä, miten vähän siitä lopulta tiedettiin. 1980-luvulla oli helppoa olla myyttinen, koska tieto kulki harvakseltaan ilmestyvien lehtien kautta ja kuulopuheiden varassa. Mutta nyt globaalin kulttibändin tarina viimeinkin paljastuu: samalla viikolla tämän artikkelin kanssa ilmestyy Jarkko Jokelaisen kirja Smack – Kuolemaantuomitun laulu.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Smack On You
Manchuria – kitara
Kartsa – kitara
Cheri – bassokitara
Kinde – rummut
Claude – laulu
Tuottaja: T.T. Oksala

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Smackin albumi On You kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Smack | Finna.fi

Smack On You • LP • kasetti | Cityboy 1984 • CD Zen Garden 1997
Rattlesnake Bite • LP • kasetti | Cityboy 1985 • CD Zen Garden 1998
Live Desire • LP • kasetti | Cityboy 1986
Salvation • LP • kasetti | Eden/CBS 1987
Radical • LP • kasetti • CD | CBS 1988
Live In Helsinki 1986 • CD | Cleopatra Records 2015 • LP Ainoa Productions Oy 2021

Kokoelmat
Smack | Finna.fi

Smack • CD | Cityboy 1986
The Collection – State Of Independence • 2LP • kasetti • CD | Cityboy 1988
Salvation & Radical [Two Originals] • CD | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) 1992
In Your Face 1982−1990 • 2CD | Sony BMG 2007

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Mad Season: Above – suuri sisäinen kamppailu
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä

Jarkko Jokelaisen kirjoittama Smack-yhtyeen historiikki julkaistaan vuonna 2021.

Lue lisää Smackistä | Finna.fi

Smack – Kuolemaantuomitun laulu Jarkko Jokelainen, 350 sivua | Like 2021

Smack On You (1984).
Smack On You (1984).
Smack: On You (1984).
Musiikkikirjastot.fi logo