Radiopuhelimet – paluu pohjoiseen

Radiopuhelimet • Osa 1

Artikkeliparin ensimmäisessä osassa käsitellään rockyhtye Radiopuhelimien tuotantoa vuosilta 1987–1993
Radiopuhelimet Osa 2 – varmaa hapuilua
Musiikkia esille kirjastossa

Radiopuhelimet: Rokkiräjähdys (1988).Ennen Radiopuhelimia oli Kansanturvamusiikkikomissio, oululaisen hardcore-punk -skenen merkkinimi, joka julkaisi vuodet 1983–86 kattaneen toimintansa aikana yhden albumin 666 sekä joitakin pikkulevyjä. KTMK oli varhaisessa vaiheessa propagoimassa outoa pohjoista meteliä yhdeksi suomalaisen rockmaiseman kestäväksi kliseeksi.

Volyymi oli kova ja kitarat piikikkäällä säröllä, mutta suoraviivaisen punkin sijaan ammennettiin post punkista, taiderockista, funkista ja jopa free jazzista. Tekstit eivät kertoneet siitä, miten vaikeaa nuorilla periferioissa on, vaan ammensivat surrealismin ja absurdismin monitaiteellisesta perinnöstä.

Ennen KTMK:ta olivat Terveet Kädet, heidän jälkeensä mm. CMX ja YUP. Ja Radiopuhelimet, johon Kansanturvamusiikkikomissiosta siirtyivät vuonna 1986 rumpali Jyrki Raatikainen ja kitaristi Jarno Mällinen. Uudeksi laulajaksi löytyi Jyrki ”J.A.” Mäki ja näin vakiintui Radiopuhelimia näihin päiviin asti luotsannut ydinkolmikko, joka on vastuussa sävellys- ja sanoitustyöstä.

Kakkoskitaristin ja basistin paikalla on vuosikymmenten mittaan tapahtunut pari miehistönvaihdosta. Aluksi näitä toimia hoitivat Jukka Kangas ja Mika Hautamäki, vuonna 1989 basistiksi tuli Eero Korhonen ja vuonna 1993 virassa edelleen toimiva Antti Annunen. Kun kakkoskitaristi vaihtui vuonna 1996 Esa ”Katz” Nissiin, syntyi Radiopuhelimien edelleen toimiva kokoonpano. 

Radiopuhelimet 2.2.2012. Kuva: Jaani Föhr
Radiopuhelimet 2.2.2012. Kuva: Jaani Föhr

Yhtyeen musiikin julkaisemista varten perustettiin Bad Vugum -levy-yhtiö, josta sitten johtohahmonsa Kari Heikosen luotsaamana kehkeytyi yksi suomalaisen rockin keskeisistä kulttilabeleista. Toimintansa se aloitti Radiopuhelimien EP-levyillä Sinappia ja ketsuppia (1987) ja Tyhjä on täysi (1988). Pikkulevyt ovat malliesimerkkejä aikakauden maakuntien outolintujen adrenaliinipurkauksista, jotka olivat täydessä oppositiossa valtavirran rocktrendeihin. Provinssien eksentrikoista Radiopuhelimet ydinkuulijakuntansa löysikin. Hurmahenkisten sekoilukeikkojen maine levisi jo varhain.

Tällaisilla yhtyeillä tuppaa olemaan varhaisia klassikoita, jotka ovat tietyn fanijoukon mielestä parasta bändin koskaan tekemää. Puhelimien ensi-EP:t sisältävät kunnon iskusävelmän per levy: ’Seiväsmiehen paluu’ ja ’Säälimättömän ovela mies’ herättävät edelleen hysteriaa keikoilla soidessaan.

Seiväsmiehen paluu.

EP-levyjen jälkeen Radiopuhelimet siirtyi muutamaksi vuodeksi ja levyksi isommille yhtiöille: ensin Eurosille, sitten Spiritille. Bändi nousi aikansa suomalaisen outoilurockin eturintamaan, merkittävää kilpailuakaan ei 90-luvun taitteessa vielä ollut. Debyyttialbumi Rokkiräjähdys (1988) kävi jopa albumilistalla. 

Melko suoraviivaisella levyllä Puhelimien ilmaisu ei kukoista vielä täydessä loistossaan, mutta paahdon, funk-nitkutuksen ja älykkäiden tekstien perustriangeli hahmottuu jo. Punkbändin tyypillinen positio on tietysti esimerkiksi natsismin vastustaminen, mutta jokin sellainen raita kuin ’1933’ ohessa todistaa fiktiokirjoittajan mielikuvituksesta, kyvystä aiheen estetisointiin ja analysointiin. 

1933.

Yleisellä tasolla ja viitaten myös Puhelimien live-esiintymisiin on todettava, että Mäen fyysinen, maskuliininen läsnäolo yhdistettynä hänen ja Mällisen sivaltavan kriittisiin teksteihin ja keikoilla läpi vuosikymmenten vallinneeseen turvallisen yhdessäolon tunnelmaan hahmottanee jotain kaikkein olennaisinta yhtyeen musiikissa. Se on tarjonnut useillekin kuuntelijasukupolville – taustasta riippumatta – mahdollisuuden vajota alkuihmistasoiseen sekoiluun ilman, että tunne ihmisyyden puolella olemisesta olisi siitä koskaan kärsinyt. 

Radiopuhelimien musiikissa, teksteissä ja esiintymisessä on ollut ankaran humanismin pohjavire: paskanpuhumista ei siedetä, mutta paskanpuhujankin ihmisyys analysoidaan ja ymmärretään. Tämä kehystyy usein ”pohjoissuomalaiseksi vittumaisuudeksi”, ja voi toki ollakin, ettei tällainen yhtye olisi voinut tulla muualta kuin Oulusta. 

Radiopuhelimet: K.O. (1990).Yhtyeen varhainen merkkiteos on toinen täyspitkä K.O. (1990), joka on monen tosifanin suosikki ja juuri se täystyrmäys, johon nimen nyrkkeilytermi viittaakin. Monenlaisen suomirockin kultasormi Riku Mattila on tuottajana pukenut tällä levyllä Radiopuhelimien perusilmaisun kristallinkirkkaalta turpiinvedolta kuulostavaan ilmiasuun. Levy on puolillaan klassikkoja, jotka ovat periaatteessa helvetin äänekkäästi soitettuja diskobiisejä. ’Ajattele’, ’Sahatkaa!’, ’Tapio’… Hitaampi ’Palaan pohjoiseen’ on uhkaavasti möyryävä pohjoispohjalaisten paikkakuntien luettelo, jossa Radiopuhelimille sittemmin rakkaaksi muodostunut paikallismytologia nostaa ensi kertaa päätään. 

Tanssimeininkien ilmeisin ilmentymä on kuitenkin Saatanan, viinan ja mustasukkaisuuden kolmiossa maanisesti tamppaava ’Viime yönä’, yksi kovimmista Suomessa koskaan tehdyistä dance-kappaleista. 

Viime yönä.

Radiopuhelimet: Pian, pian (1991).Välityöksi hahmottuu Pian, pian (1991), jolla Radiopuhelimet ei löydä varsinaista uutta linjaa, muttei myöskään tarjoile kunnon klassikkokappaleiden kavalkadia. Toisaalta yhtye on perusvahvuutensa löytänyt eikä tälläkään älppärillä tuota fanille pettymystä. Hellittämättömästi takova ’Joose Ryti tapettiin’ kelpaa esimerkiksi levyn terävimmistä materiaalista.

Joose Ryti tapettiin.

Kaksi viimeistä Spirit-yhtiölle tehtyä albumia laventavat yhtyeen linjaa. Jäämeri (1992) on Jarno Mällisen mukaan innoittunut mm. bebopin jälkeisen jazzin ilmaisukeinoja 50- ja 60-luvuilla venyttäneen Charles Mingusin tuotannosta. Konkreettiset muutokset Radiopuhelimien soinnissa ovat silti hienovaraisia. Ennen muuta ne koskevat vähemmän suoraviivaiseksi tuunattua rytmiikkaa. 

Radiopuhelimet: Jäämeri (1992).Joka tapauksessa Jäämerellä soi uudelleen inspiroituneen oloinen yhtye. Pohjoinen ulottuvuus ja mytologia alkavat olla sanoittajille yhä tärkeämpiä, provosointi ja sivaltelu jäävät vähemmälle. Eri vaikutteista syntyy kiehtovan inkongruentti kokonaisuus. Jäämerelle haikailua kuvattaisiin yleensä laajoin, maalailevin kaarin, mutta Radiopuhelimilla matka sinne on sätkivää, neuroottista tempoilua. 

Jäämeri.

Radiopuhelimet: Maalla (1993).Tätä kehitystä yhtyeen uralla syventää viimeinen Spirit-julkaisu Maalla (1993), joka on tosin tietyiltä osin myös paluuta suoraviivaisempaan revittelyyn. Toisaalta pohjoiset teemat ja psykopatologiset tunnelmat vievät Puhelimia yhä kauemmas vaihtoehtorockin tavanomaisesta estetiikasta. Grungen ja funkmetallin vallatessa suomalaisenkin rockmusiikkimaiseman on Radiopuhelimet periaatteessa asemassa, jossa voisi hyödyntää trendien muutoksia, mutta se ei tunnu oululaisia lainkaan kiinnostavan. 

Sen sijaan se sukeltaa ’Maalla’-nimibiisin tapaan hirtehisiin perversioihin ja ottaa roolia kaupunkilaisia pelottelevina maaseudun hulluina. Ronski annos ironiaa on toiminnassa mukana, mutta todellinen vastakkainasettelu ”etelän veteliin” on ilmeisen vakavasti paalutettu. 

Maalla.

Maalla-levyn jälkeen Radiopuhelimet vaihtoi julkaisijaa takaisin Bad Vugumiin ja alkoi luoda vähitellen nykyistä identiteettiään vihaisten vanhenevien miesten kirpeän-humanistisena äänitorvena. Perustellusti voi väittää yhtyeen tehneen selvän valtaosan parhaasta musiikistaan vuoden 1993 jälkeen. Siitä lisää seuraavassa osassa.

Niko Peltonen

Radiopuhelimet | kotisivu
Radiopuhelimet | Facebook

Levyhyllyt
Radiopuhelimet
Finna.fi

1980-luku

Rokkiräjähdys | LP Euros 1988 | LP-uusintapainos Svart Records 2017

1990-luku

K.O. | LP • CD • kasetti Spirit 1990 | LP-uusintapainos Svart Records 2012
Pian, pian | LP • CD Spirit 1991 | LP-uusintapainos Svart Records 2012
Jäämeri | LP • CD Spirit, 1992 | LP-uusintapainos Svart Records 2014 • kasettiuusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020 • LP- ja CD-uusintapainokset Lipposen levy ja kasetti 2021
Maalla | LP • CD Spirit 1993 | LP-uusintapainos Svart Records 2014 • LP-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2021
Maasäteilyä | LP • CD Bad Vugum 1995 | LP • kasetti If Society 2015
Avaruus | LP • CD Bad Vugum 1997
Hiljaista! | CD Bad Vugum 1998

2000–2009

Oulu on kaupungin nimi | CD Bad Vugum, 2000 | 2LP If Society 2014
Tänään! | CD Hot Igloo 2002
Radiopuhelimet Plays Kansanturvamusiikkikomissio | DVD Alterstream productions • Vastavirta Julkaisut 2006
Varmaa hapuilua 1987–2002 | 2CD Hot Igloo 2006
Viisi tähteä | LP Sweetcore Records 2007 | CD If Society 2007

2010-luku

Radiopuhelimet rakastaa sinua | LP Psychedelica Records 2010 | CD If Society 2010
Ei kenenkään maa | LP • CD • kasetti | If Society 2015
Saastan kaipuu | LP-levy • CD-levy •  kasetti | If Society 2016

2020-luku

Kosminen tiedottomuus LP • CD • kasetti | If Society 2020

Kokoelmat
Radiopuhelimet
Finna.fi

2 ½ • LP | Bad Vugum 1991
Varmaa hapuilua 1987–2002 • 2CD | Hot Igloo 2006

Levyhyllyt
Kansanturvamusiikkikomissio • KTMK
Finna.fi

Valkenee – Koko tuotanto | CD Karkia Mistika Records & Pukey Records 1997
Radiopuhelimet Plays Kansanturvamusiikkikomissio | DVD Alterstream productions • Vastavirta Julkaisut 2006

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Captain Beefheart And His Magic Band: Safe As Milk – suuri taiteilija esittäytyy
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
J. A. Mäki: Aavaa – vahva ääni omillaan
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Radiopuhelimet: Saastan kaipuu – ihmisyyden intensiivisin taajuus
Radiopuhelimet – varmaa hapuilua
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko

Lue lisää Radiopuhelimista
Finna.fi

Radiopuhelimet  Juha Hurme & J. A. Mäki, 239 sivua | Like 2006 • toinen painos 2011

Lue lisää J. A. Mäkeä
Finna.fi

Aavaa – runoja  J. A. Mäki | Kaltio – Pohjoinen kulttuurilehti 1/2019, sivut 18–19
Hermolomamatka  J. A. Mäki, 95 sivua | Like 2011
Kiskoja  J. A. Mäki, 74 sivua | Like 2014
Musta lipas  J. A. Mäki, 144 sivua | Like 2016

Lue lisää Jarno Mällistä
Finna.fi

Kieroonkasvukertomus  Jarno Mällinen, 200 sivua | Like 2011
Hiekkaan piirretty hirviö  Jarno Mällinen, 280 sivua | Like 2014
Kotirintama Jarno Mällinen, 168 sivua | Like 2017

Radiopuhelimet: Rokkiräjähdys (1988).
Radiopuhelimet: Rokkiräjähdys (1988)
Radiopuhelimet: K.O. (1990).
Radiopuhelimet: K.O. (1990)
Radiopuhelimet: Pian, pian (1991).
Radiopuhelimet: Pian, pian (1991)
Radiopuhelimet: Jäämeri (1992).
Radiopuhelimet: Jäämeri (1992)
Radiopuhelimet: Maalla (1993).
Radiopuhelimet: Maalla (1993)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla

Jäätyneitä lauluja | Seal On Velvet 1993

Kun Jäätyneitä lauluja ilmestyi vuonna 1993, Ismo Alanko luonnehti sitä ensimmäiseksi ihan omaksi levykseen. Toki hän oli jo Sielun Veljissä ollessaan tullut tehneeksi Kun suomi putos puusta -nimisen sooloalbumin, mutta nyt hän oli puhtaasti omillaan, hampaat uuden aikakauden syrjässä kiinni niin omalla urallaan kuin popmusiikissa ylipäänsä. Ehkäpä juuri siksi Alanko teki toiselle soololevylleen niin ajanmukaista ja uudenlaista soundia.

Muutos näkyi kansissakin. Kun suomi putos puusta kuvitettiin syrjäseutujen Suomen maisemalla, mutta Jäätyneitä lauluja sai päällisekseen Stefan Lindforsin kontrastista poptaidetta.

Jättäessään Sielun Veljet taakseen Alanko irtautui vapaaehtoisesti kitarabändien maailmasta. Jäätyneiden laulujen toteutuksessakaan ei laskettu perinteisen soiton vaan viimeisimmän musiikkiteknologian varaan. Kumppanikseen Alanko löysi Raptorin Izmo Heikkilän ja sen tuottajan Manne Railon eli Mitron. Rockvisionäärin ja humoristisen räppiryhmän liitto tuntuu tavallaan kummalliselta (ja toki höpömusiikin halveksujat aikoinaan katselivatkin Raptoria nenänvarttaan pitkin), mutta kyse oli siitä, että Alanko kaipasi juuri Izmon ja Mitron kaltaisia tiukasti ajan hermolla pysytteleviä työkavereita. Heitä tarvittiin, koska Alangon soundi koneistettiin pohjia myöten. Mikko Karmila kyllä äänitti joihinkin albumin biiseihin Anssi Nykäsen ja Janne Haaviston rumpujensoittoa, mutta niidenkin lopulliset kompit koottiin niistä leikellyistä sampleista.

Koska Alanko uskoi popmusiikin voivan olla edistyksellinen taidemuoto, hän ei vierastanut kokeiluja, ja se todella kuului Jäätyneillä lauluilla. Levyn soundi oli aikoinaan yllättävä, mutta kaikkein hämmästyttävintä oli, miten kotonaan artisti tuntui olevan tällaisessakin äänimaisemassa. Arvostetun Alangon tekemä konemusiikkilevy saattoi saada muutamat rokkipuristit takajaloilleen, mutta osan se opetti kyseenalaistamaan omia kankeita asenteitaan.

Jäätyneitä lauluja oli ajankohtainen myös sanoituksellisesti. Alanko halusi tuoda levylle sanastoa maailmasta, jonka kohtasi arjessa, ja niin hän kirjoitti sennimisiä kappaleita kuin ’Pornografiaa’, ’Laboratorion lapset’, ’Extaasiin’, ’Demokratiaa (Mutta vain tietyillä ehdoilla)’, ’Autolounas huoltamon tapaan’ ja ’Miljonäärien yö’. Jo yksin biisien nimet kertoivat musiikin nousevan todellisuudesta, joka oli kovin toisenlainen kuin vaikkapa Kun Suomi putos puusta -levyllä.

Jäätyneiden laulujen tuotanto jakoi mielipiteitä, mutta häkellyttävän pinnan alla oli kappaleita, joiden kirjoittajan käsialan tunnistaa helposti. Uudenlaisen toteutuksen takana oli teräviä, näkemyksellisiä biisejä, jotka vahvistivat Alangon asemaa yhtenä kotimaisen rockin suurista tekijöistä. Levyn käynnistävä, viehkosti kiero ’Pornografiaa’ on yksi hänen uransa komeimpia rocklauluja, ja ’Extaasiin’ puolestaan lukeutuu hänen aistillisimpiin kappaleisiinsa. Toisaalta Jäätyneitä lauluja kiinnittyi tuotannon kautta syntyhetkeensä niin lujasti, että CD-levy tuntuu olevan ainoa oikea formaatti sen kuuntelemiseen. (Laulujen jäätyneisyyden voi ajatella viittaavan juuri siihen.) Teksteissään levy on ajattomampi kuin tuotannossaan, mikä kertoo lähinnä siitä, että ajat ovat muuttuneet aika vähän.

Vuonna 1980 levytysuransa aloittaneen Ismo Alangon aikeissa on juhlistaa 40-vuotista taiteilijantaivaltaan kymmenen konsertin sarjalla. Marraskuussa pidettävistä teemakeikoista yksi on ansaitusti omistettu Jäätyneille lauluille. Se kertoo albumin erityisyydestä hänen tuotannossaan. Jotakin kertoo sekin, ettei Alanko ole sittemmin tehnyt mitään Jäätyneiden laulujen kaltaista.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Ismo Alanko | kotisivu
Ismo Alanko | Facebook
Ismo Alanko | Instagram

40-vuotisjuhlakeikkojen sarja 2020 siirtyi vuoteen 2021 • Yle Areenan juhlastriimi katsottavissa

Ismo Alangon 40-vuotista musiikkiuraa oli alun perin tarkoitus juhlistaa 10.–21. marraskuuta 2020. Konserttisarja Neljäkymmentä laulujen vuotta  Helsingin Tavastialla peruuntui eikä Jäätyneitä lauluja päässyt livetoteutukseen 19.11.2020. Kahden viikon aikana toteutettavan Alanko-festivaalin sijaan Tavastialta toteutettiin yksi livestriimi artistin 60-vuotispäivänä 12. marraskuuta. Soolokeikka Ismo Alanko 40/60 on katsottavissa Yle Areenassa.

Tavastia 10.–20.11.2021

Alangon konserttisarja Neljäkymmentä laulujen vuotta siirtyi lopulta vuoden päähän ajankohtaan 10.–20. marraskuuta 2021. Tavastialla on luvassa yhteensä yhdeksän teemakeikkaa.

Hassisen Kone kesällä 2022

Myös Hassisen Koneen paluukeikat siirtyivät koronatoimien vuoksi ensin kesään 2021 ja edelleen kesä-heinäkuulle 2022.

HASSISEN KONE – 40 VUOTTA MYÖHEMMIN
ti–la 21.–25.6.2022 Joensuu, Kerubi
Seinäjoki, Provinssi [30.6.–2.7.2022]
la 30.7.2022 Tampere, Ratinan stadion

Varaa Jäätyneitä lauluja kirjastosta.
Varaa Ismo Alangon klassikko Jäätyneitä lauluja kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Ismo Alanko | Finna.fi

1980-luku

Lokaa ja kuita//Minä, minusta, minuun/Vanhuus  Ismo Alangon Radio | Poko Rekords 1989

1990-luku

Kun Suomi putos puusta – ääniä vapaan pudotuksen aikakaudelta  Ismo Alanko • LP & CD & kasetti | Seal On Velvet 1990 • LP Svart Records 2020
Kun Suomi putos puusta – Ismo Alangon rock-konsertin taltiointi, 44 min. Ohjaaja Liisa Akimof • VHS | Yleisradio/Tallennepalvelu 1991
Jäätyneitä lauluja  Ismo Alanko • LP & CD & kasetti | Seal On Velvet 1993 • LP Svart Records 2019
Taiteilijaelämää  Ismo Alanko • CD & kasetti | Poko Rekords 1995 • 2LP Svart Records 2018 • 2LP Lipposen levy ja kasetti 2020
Irti  Ismo Alanko • CD & kasetti | Poko Rekords 1996 • LP Svart Records 2018
Pulu  Ismo Alanko Säätiö | Poko Rekords 1998 • LP Poko Records 2010 • LP Rolling Records 2020 • 2LP Lipposen levy ja kasetti 2020
Luonnossa  Ismo Alanko Säätiö • live • 2CD | Poko Rekords 1999

2000–2009

Sisäinen solarium  Ismo Alanko Säätiö • CD | Poko Rekords 2000 • 2LP Rolling Records 2020
Hallanvaara  Ismo Alanko Säätiö • CD | Poko Rekords 2002 • 2LP Rolling Records 2020 • 2LP Lipposen levy ja kasetti 2021
Elävää musiikkia  Ismo Alanko Säätiö • live | Poko Rekords 2003
Minä ja pojat  Ismo Alanko Säätiö | Poko Rekords 2004 • LP Rolling Records 2020
Ruuhkainen taivas  Ismo Alanko Säätiö | Poko Rekords 2006 • LP Rolling Records 2020
Blanco Spirituals  Ismo Alanko Teholla | Fullsteam Records 2008

2010-luku

Onnellisuus  Ismo Alanko Teholla | Fullsteam Records 2010
Maailmanlopun sushibaari  Ismo Alanko • 2LP & CD & 2CD-erikoispainos | Fullsteam Records/Sony Music 2013
33 ⅓  – Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää/Live  Ismo Alanko • 2CD | Fullsteam Records/Sony Music 2013
Ismo Kullervo Alanko  Ismo Alanko • LP+CD & CD | Fullsteam Records/Sony Music 2015
Yksin Vanhalla  Ismo Alanko • 2LP & CD | Fullsteam Records/Sony Music 2017
Minä halusin olla niin kuin Beethoven  Ismo Alanko • LP & CD | Fullsteam Records 2019

2020-luku

Kaiken maailman kehtolauluja  Ismo Alanko & Oulu Sinfonia | Fullsteam 2021

Hassisen Kone | Finna.fi

Täältä tullaan Venäjä | Poko Rekords 1980 • LP Svart Records 2020
Rumat sävelet | Poko Rekords 1981 • LP Svart Records 2020
Harsoinen teräs | Poko Rekords 1982 • LP Svart Records 2020
Historia 1980–82 | 2LP • Poko Rekords 1982 | CD • 1988 | 2LP-painos sisältää englanninkielisen albumin High Tension Wire.
Tarjolla tänään – Hassisen Kone | CD • Poko Rekords 2000

Levyhyllyt
Sielun Veljet | Finna.fi

1980-luku

Sielun Veljet • live | Poko Rekords 1983 • 2LP Svart Records 2021
Lapset • 12″ EP | Poko Rekords 1983
Hei soturit | Poko Rekords 1984
L’amourha | Poko Rekords 1985 • LP Unitor/Poko Records/EMI Finland 2010
Kuka teki huorin | Poko Rekords 1986
Suomi – Finland | Poko Rekords 1988
Onnenpyörä | Seal On Velvet 1988
Softwood Music – Under Slow Pillars | Poko Rekords 1989

1990-luku

Musta laatikko • 3CD | Seal On Velvet 1991 • 3CD Lipposen levy ja kasetti 2018 • 4LP 2021

2000–2009

Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta | Poko Rekords 2007
Kansan parissa 1 – Ilokivi, Jyväskylä 24.5.1989 • live | Poko Rekords 2008
Kansan parissa 2 – Provinssirock, Seinäjoki 2.6.1990 • live | Poko Rekords 2008
Kansan parissa 3 – Tavastia, Helsinki 26.11.1989 • live | Poko Rekords 2009
Kansan parissa 4 – 1990–1991 • live | Poko Rekords 2009

L’Amourderin levytykset | Finna.fi

Tin Drum//The Canoe Song • 7″ single | Fun After All 1986
Tin Drum//The Canoe Song/Discophrenia • 12″ single | Fun After All 1986
Ritual • 12″ EP | Fun After All 1986
Shit-Hot | Poko Rekords 1987

Boksit ja kokoelmat | Finna.fi

Toimitus suosittelee lämpimästi Ismo Alangon, Hassisen Koneen ja Sielun Veljien laajoja kokoelmateoksia.

Ismo Alanko • Hassisen Kone • Sielun Veljet

Alangolla – Ismo Alangon lauluja • 4CD + liitevihko | Poplandia 1997

Hassisen Kone

Historia 1980–82  Hassisen Kone • 2LP [sisältää englanninkielisen albumin High Tension Wire] | Poko Rekords 1982 • CD 1988
Tarjolla tänään – Hassisen Kone  Hassisen Kone • CD | Poko Rekords 2000
Jurot nuorisojulkkikset – koko tuotanto koko tarina 1980–1982  Hassisen Kone | Poko Rekords/EMI Finland Oy 2009 | 6CD + 36-sivuinen Juha Nikulaisen toimittama liitevihko. Liitteessä on Jukka Orman historiakatsaus sekä Ismo Alangon haastattelu.
Olemme yhtye nimeltään Hassisen Kone!  Hassisen Kone • 4LP | Svart Records 2020

Sielun Veljet

Myytävänä! – Sielun Veljien suurimmat hitit 1983–1988  Sielun Veljet • LP & CD & kasetti [CD- ja kasettipainokset sisältävät kuusi lisäraitaa] | Poko Rekords 1989
Musta laatikko  Sielun Veljet • 3CD | Seal On Velvet 1991 • 3CD Lipposen levy ja kasetti 2018 • 4LP 2021
Aina nälkä – Veljien 20 pahinta hittiä  Sielun Veljet • CD | Poko Rekords 2003 • 2LP Lipposen levy ja kasetti 2020
Maallinen vaellus 1983–2011  Sielun Veljet • 2CD | Poko Rekords 2011

DVD & VHS | Finna.fi

Taiteilijaelämää vuosilta 1989–2006  Ismo Alanko, 3h 32 min • 2DVD + 16-sivuinen tekstiliite, sisältää diskografian ja Ismo Alangon kuusisivuisen koosteen DVD-kokoelman sisällöistä | Poko Rekords Oy 2006
Kun Suomi putos puusta – Ismo Alangon rock-konsertin taltiointi  ohjaaja Liisa Akimof, 44 min • VHS | Yleisradio/Tallennepalvelu 1991
Saimaa-ilmiö  Aki Kaurismäki & Mika Kaurismäki, 128 min. | Sandrew Metronome 2007 •  Future Film 2014
20 vuotta myöhemmin – Eastpop 2000 Live  Hassisen Kone, 62 min | Poko Rekords 2001

Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää – suurten tunteiden peli
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Jaakonaho: Ghost Riot – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko

Lue lisää Ismo Alangosta | Finna.fi

Ismo Alanko  Katja Kettu, 350 sivua | WSOY 2021
Sanat – täydennetty laitos  Ismo Alanko & Kirsti Kuosmanen, 472 sivua | WSOY 2013
Rakkaudesta musiikkiin – matka sävelten salaisuuteen  Vesa Linna, 299 sivua | Basam Books 2019
Vaikuttajat korvissamme  Juice Leskinen & Timo Kanerva, 195 sivua | Kirjayhtymä 1993
Tuuliajolla – Suuri rock and roll -risteily  Juho Juntunen, 253 sivua | Like 2008 • 1. painos Fanzine 1981
Sielun Veljet – kuvat  Juha Metso & Vesa Siren, 240 sivua | Johnny Kniga | 2013

Lue lisää Ismo Alangosta ja Poko Rekordsista | Finna.fi

Epe – levymoguli  Timo Kanerva, 331 sivua | Johnny Kniga 2021
Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia  Vesa Kontiainen, 667 sivua | Like 2004

Lue lisää suomirockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja (1993).
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja (1993)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Anthrax: Sound Of White Noise – thrash-titaani tavoitteli tähtiä

Sound Of White Noise | Elektra 1993

Anthrax: Sound Of White Noise (1993).

Muutos on usein riski, ja suosion kannalta se on sitä aina. Musiikin maailmassa voi käydä niin, että bändin vanhat fanit eivät pidä bändin uudistumisesta eikä uusia kuulijoita löydy. Ja siltikin jyrkkä käännös on usein ainoa keino estää kuvainnollista kulkuneuvoa kääntymästä katolleen.

Kitaristi Scott Ian kertoo kirjassaan Minä ja Anthrax havainneensa jo Persistence Of Time -albumin (1990) äänityksissä, ettei laulaja Joey Belladonnan ääni sopinut Anthraxin uusiin biiseihin. Sanoitusten aiheet olivat muuttuneet entistä vakavammiksi, eikä klassisen kokoonpanon kirkasääninen vokalisti saanut niitä kuulostamaan tarpeeksi vakuuttavilta.

Samalla kyse oli uuden soundin etsimisestä. Speed/thrash metal -aalto, jonka harjalla Anthrax oli matkannut maineeseen, oli jättänyt metallikulttuuriin pysyvän jäljen, mutta sen aika jäi lopulta aika lyhyeksi. Metalli alkoi painua takaisin undergroundiin ja jakautua uusiksi alakulttuureiksi. Valtavirran täytti se, mikä siihen saakka oli ollut vaihtoehtoista.

Thrashin suurista bändeistä Slayer oli pitäytynyt lestissään, mutta Metallica ja Megadeth olivat nousseet uudelle menestyksen tasolle vuonna 1991 ilmestyneillä, edellisiä helpommin lähestyttävillä albumeillaan. Myös Anthrax yritti ylöspäin. Varsinaisesta opportunismista ei silti ollut kyse. Levy-yhtiö Elektra oli ilmoittanut haluavansa tehdä sopimuksen Anthraxin kanssa, ja bändi oli saamassa siitä neljän miljoonan dollarin ennakon. Laulajan vaihtaminen olisi voinut torpata koko tuottoisan diilin, mutta Belladonna sai silti lähteä.

Uudenlaista ilmaisua hahmotellut Anthrax pyysi laulajakseen Armored Saintissa vaikuttanutta John Bushia, jota Metallicakin oli aikoinaan harkinnut vokalistikseen. Ensin ajatukseen vastahakoisesti suhtautunut Bush innostui kuultuaan uuden ’Only’-kappaleen demon.

Dave Jerdenin (mm. Jane’s Addiction, Alice In Chains) tuottaman Sound Of White Noisen sävelsi enimmäkseen rumpali Charlie Benante, vaikka kappaleet merkittiinkin koko bändin nimiin. Levy oli edeltäjiään tummanpuhuvampi ja rouheampi ja paikoin vaihtoehtoisempi, mutta ero entiseen ei lopulta ollut niin suuri kuin päällisin puolin vaikutti. Siinä missä levyn singlebiisit ’Only’, ’Hy Pro Glo’, ’Room For One More’ ja ’Black Lodge’ olivat enemmän tai vähemmän uudenlaista Anthraxia, esimerkiksi ’Potter’s Field’, ’Burst’ ja ’1000 Points Of Hate’ olisivat hyvin voineet olla Joey Belladonnan kaudelta.

Vastoin todennäköisyyksiä Sound Of White Noise oli Anthraxille ällistyttävä onnistuminen, tai siltä se aluksi vaikutti. Levy myi ilmestymisviikollaan Yhdysvalloissa yli 100 000 kappaletta, mikä oli tuplaten enemmän kuin Anthraxin edellisten levyjen kohdalla. Albumilistalla se nousi seitsemänneksi, ja Anthrax sai kultalevyn kuudessa viikossa.

Lupaava alku hyytyi nopeasti. Elettiin grungen ja alternative rockin kultavuotta 1993, eikä uusi rocksukupolvi tarvinnut Anthraxia oikein mihinkään. Se kuunteli mieluummin uusia bändejä kuin vanhaa bändiä, joka yritti uudistua. Ja kun ’Black Lodgesta’ ei tullut levy-yhtiön toivomaa isoa hittiä, se kääntyi pois ja alkoi satsata resurssejaan muihin, Anthraxia potentiaalisempina pitämiinsä bändeihin.

Scott Ianin kirjoihin Sound Of White Noise jäi lunastamatta jääneeksi suureksi lupaukseksi, jonka menestys tyssäsi singlejen ajoitukseen. ”Jos olisimme julkaisseet ’Room For One Moren’ aiemmin, Sound Of White Noise olisi tehnyt meille saman kuin Countdown To Extinction teki Megadethille”, Ian vakuuttaa kirjassaan. ”Jos olisimme kuunnelleet sydäntämme, olisimme myyneet miljoonia.”

Sound Of White Noise jäi kitaristi Dan Spitzin viimeiseksi Anthrax-levyksi: hän muutti Sveitsiin opiskellakseen toiseen tarkkuutta vaativaan ammattiin, kellosepäksi. John Bush lauloi Anthraxissa yli kymmenen vuotta, The Greater Of Two Evils -levyyn asti, ja jatkoi sitten vanhassa bändissään Armored Saintissa.

Anthrax on palannut klassiseen kokoonpanoonsa (ilman Dan Spitziä), ja tehnyt 2010-luvulla kaksi albumia. Kaksikymmentäviisi vuotta julkaisunsa jälkeen Sound Of White Noise ei kuulosta Anthraxin harha-askeleelta vaan sen 1990-luvun tuotannon huipulta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Sound Of White Noise
John Bush – laulu
Dan Spitz – kitara, taustalaulu
Scott Ian – kitara, taustalaulu
Frank Bello – bassokitara, taustalaulu
Charlie Benante – rummut
Tuottajat: Anthrax & Dave Jerden

Anthrax | kotisivu
Anthrax | Facebook

Varaa Sound Of White Noise kirjastosta.
Varaa Anthraxin Sound Of White Noise kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Anthrax 
| Finna.fi

1980-luku

Fistful Of Metal | Megaforce/Music For Nations/Roadrunner 1984
Spreading The Disease | Megaforce/Island 1985
Among The Living | Megaforce/Island 1987
State Of Euphoria | Megaforce/Island 1988

1990-luku

Persistence Of Time | Megaforce/Island 1990
Sound Of White Noise | Elektra Records 1993
Stomp 442 | Elektra Records 1995
Volume 8: The Threat Is Real | Ignition Records 1998

2000–2009

We’ve Come For You All | Nuclear Blast/Sanctuary Records 2003
The Greater Of Two Evils | Nuclear Blast/Sanctuary Records 2004

2010-luku

Worship Music | Megaforce/Nuclear Blast 2011
For All Kings | Megaforce/Nuclear Blast 2016

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Levyt, jotka Alice unohti – Special Forces | Zipper Catches Skin | DaDa
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Pantera: Vulgar Display Of Power – puhdistavaa väkivaltaa
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa
Ursus Factory: ”Pelastajanhommat eivät kiinnnosta!”

Lue lisää Anthraxista | Finna.fi

Minä ja Anthrax  Ian Scott & Jon Weiderhorn & kääntäjä Miki Leivo, 361 sivua | Like 2015

Anthrax: Sound Of White Noise (1993).
Anthrax: Sound Of White Noise (1993)

Guru’s Jazzmatazz Vol. 1 – savunsininen jazz rap -sekoitus

Guru’s Jazzmatazz • Volume 1 – An Experimental Fusion Of Hip-Hop And Jazz | Chrysalis 1993

Guru's Jazzmatazz, Vol. 1 – an experimental fusion of hip hop and jazz (1993).Kun Keith ”Guru” Elam alkoi kaavailla itselleen soolouraa 1990-luvun alkupuolella, hän ei tahtonut toistaa Gang Starr -yhtyeensä tekemisiä. Elamin ajatuksena oli levyttää innovatiivista ja rajoja rikkovaa musiikkia, joka tuulettaisi hip-hopin totuttuja tekemisen tapoja. Hän sai idean jazzia ja hiphopia fuusioivasta projektista.

”Kehittelin Jazzmatazz-konseptin vuonna 1993, kun huomasin, että monet kaivelivat levylaareja ja sämpläsivät jazzbreikkejä hiphoplevyille”, Guru kertoi Blues & Soulin haastattelussa vuonna 2009. ”Sellainen oli minusta coolia, mutta halusin nostaa koko homman uudelle tasolle ja luoda uuden genren. Pyysin muiden sämpläämiä tyyppejä studioon jammailemaan hip-hop-biittien päälle, ja lisäksi sen ajan huippulaulajia. Se oli kokeilemista, mutta tiesin, että siitä syntyisi historiallisesti tärkeää musiikkia.”

Gurun visiosta kasvoi neliosainen albumisarja, joka määrittää hänen Gang Starrin ulkopuolista tuotantoaan. Puolentoista vuosikymmenen päästä Jazzmatazz-sarja viimeisteltiin The Timebomb Back To The Future Mixtapella (2007) ja kokoelmalla The Best Of Guru’s Jazzmatazz (2008). Jazz rap ei ollut mikään Gurun keksintö (olivathan monet rapryhmät hänen Gang Starristaan De La Souliin ja Stetsasonicista A Tribe Called Questiin flirttailleet jazzin kanssa jo paljon aiemmin), mutta hänen sooloalbuminsa nostivat pelin panoksia nimekkäillä jazzmuusikoilla ja korostamalla konseptiluonnettaan. Jazz rapin suosio oli huipussaan juuri 1990-luvun alkupuolella. Gurun projektilla oli siihen osuutta, mutta se myös hyötyi ajan hengestä.

Ensimmäinen Jazzmatazz-levy syntyi vaivattomasti. ”Se oli tosi spirituaalinen juttu, ja helppo – kuin sen olisi ollut tarkoitus syntyä”, Guru kertoi levyn kansiteksteissä. Hän rakensi biitit ja antoi niille nimet, ja sitten muusikot saivat tulla tekemään omat osuutensa niin kuin parhaaksi näkivät. Jazzmiesten soittaessa Guru kirjoitti tekstit. Loungin’-biisillä soi Donald Byrdin trumpetti, Transit Ridellä Gang Starrinkin kanssa soittaneen Branford Marsalisin saksofoni, Down The Backstreetsillä Lonnie Liston Smithin piano ja Take A Look (At Yourself):illä Roy Ayersin vibrafoni. Nuorempaa jazzpolvea edustavat saksofonisti Courtney Pine, laulajatar Carleen Anderson, kitaristi Ronny Jordan ja Brand New Heaviesistakin tuttu laulaja N’Dea Davenport. Vierasmaalaista vibaa levylle toi ranskalais-senegalilainen räppäri MC Solaar, jonka musiikillinen kumppanuus Gurun kanssa syveni Jazzmatazz-hankkeen saadessa jatkoa.

Gurun ensimmäinen Jazzmatazz löysi hiphopin ja jazzin sekoituksesta tyylikkään savunsinisiä sävyjä. Tunnelmallisen albumin suuri ansio on (liian usein erillisenä universuminaan pidetyn) hip-hopin palauttaminen kontekstiinsa. Asfaltinkova ja ajankohtainen katurunous kiinnittyi sillä luontevasti osaksi urbaanin afrikanamerikkalaisen musiikin historiaa. Kattavilla kansiteksteillä ja perusteellisilla muusikkoesittelyillä varustettua levyä kuunnellessa tulee yhä miettineeksi, miten niinkin luonnollinen yhdistelmä oli voinut muuttua ajan saatossa joksikin, joka tuntui vuonna 1993 ”kokeelliselta”. Kysehän on kuitenkin yhdestä ainoasta musiikin sukulinjasta, joka kulkee hip-hopista jazzin ja bluesin kautta Amerikan halki ja orjalaivareittejä pitkin Afrikkaan ja sieltä johonkin muinaiseen aikaan ja paikkaan.

Sarjan kantavaa ideaa ajatellen Vol.2 (1995) oli hienoinen pettymys jatko-osaksi. Sillä oli vähemmän jazzvaikutteita kuin edeltäjällään, mutta tilalle ei ollut tuotu mitään yhtä selväpiirteistä ja kiinnostavaa. Seuraavalla levyllä punainen lanka löytyi uudelleen, kun teemaksi valittiin ”streetsoul”. Soulin ja r&b:n hengessä tehtyä Vol.3:ta tähdittivät Macy Gray, Erykah Badu, Isaac Hayes, Kelis ja Herbie Hancock. Tasaisen aaltoliikkeen nimessä Vol. 4: The Hip Hop Jazz Messenger – Back To The Futuren (2007) konsepti oli taas hiukan epämääräisempi.

Hip-hopin, jazzin ja muiden bluesista periytyneiden lajien risteyttämisessä olisi ollut tekemistä vielä pitkään, mutta Keith “Guru” Elamin aika loppui kesken. Hän kuoli syöpään 48-vuotiaana huhtikuussa 2010. ”Olen ylpeä edelläkävijän ja johtajan roolistani hip-hop/jazz-genren elvyttämisessä Jazzmatazz 4 -levylle aikana, jona tehdään laadultaan huonompaa musiikkia kuin koskaan”, Guru kertoi faneilleen kirjoittamassaan kirjeessä.

”Solaarin kanssa tekemäni työ jättää ajattoman perinnön. Me olimme tiimi, joka ei pelännyt rajojen rikkomista, ja mielestäni siitä tunnistaa aidot taiteilijat. Toivon, että musiikkimme saa osakseen niin paljon huomiota kuin ansaitsee. Siinä on osa koko tuotantoni parhaimmistoa, ja se edustaa muutamia elämäni parhaimpia vuosia.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Guru’s Jazzmatazz | Facebook

Varaa Jazzmatazz kirjastosta.

Varaa Jazzmatazz kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Guru

Jazzmatazz • Volume 1 – An Experimental Fusion Of Hip-Hop And Jazz | Chrysalis Records 1993
Jazzmatazz • Volume 2 – The New Reality | Chrysalis Records 1995
Guru’s Jazzmatazz • Vol. 3 – Streetsoul | Virgin Records 2000
Guru’s Jazzmatazz • Vol. 4 – The Hip Hop Jazz Messenger: ”Back To The Future” | 7 Grand Records 2007
Guru’s Jazzmatazz • The Timebomb Back To The Future Mixtape | Rapster Records 2007
The Best Of Guru’s Jazzmatazz | Virgin/EMI 2008

Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni

Lue lisää | Finna.fi

Can’t Stop, Won’t Stop – hiphopsukupolven historia  Jeff Chang & kääntäjä Laura Haavisto, 572 sivua | Like 2008
Can’t Stop, Won’t Stop – hiphop-generationens historia  Jeff Chang & översättning Carina Ernst och Tony Ernst, 589 sidor | Reverb 2006

Can’t Stop, Won’t Stop – A History Of The Hip-Hop Generation  Jeff Chang, 546 sivua | Ebury 2005 • Random House 2007
Yes Yes Y’all – The Experience Music Project • Oral History Of Hip-Hop’s First Decade  Jim Fricke & Charlie Ahearn, 572 sivua | Perseus Press 2002
The History Of Rap Music  Cookie Lommel, 120 sivua | Chelsea House 2001
Jazz – A History Of America’s Music  Geoffrey C. Ward & Ken Burns, 489 sivua | Knopf 2006

Guru's Jazzmatazz, Vol. 1 – an experimental fusion of hip hop and jazz (1993).

Guru’s Jazzmatazz, Vol. 1 – An Experimental Fusion Of Hip Hop And Jazz (1993).

Jesus Jones: Perverse – digirockin ylevää voimaa

Perverse | Food 1993

Jesus Jones: Perverse.

Muusikko Mike Edwardsin johtama brittibändi Jesus Jones teki 90-luvulla vaikutuksen teknomaisella rockpoljennolla, jossa oli mukana tietty vaaran tuntu. Jesus Jonesin musiikillisen vyöryn peruselementtejä olivat alusta saakka kiitettävä biisimateriaali, moderni tuotantotyö, asenne sekä Edwardsin antaumuksellinen ääni.

Jo 80-luvun puolella julkaistulla debyyttialbumilla Liquidizer positiivista huomiota saanut bändi oli matkalla maineeseen. Kakkoslevy Doubt (1990) ylsi Britanniassa hetkeksi jopa listaykköseksi. Doubtin tarttuva singleraita ’Right Here, Right Now’ menestyi erinomaisesti myös Yhdysvalloissa. Edwardsin ja bändin kunnianhimo huipentui rauhassa kypsyteltyyn kolmosalbumiin Perverse.

Zeroes And Ones.

Ensiluokkaisen kohtalokas draivi iskee lujaa ja avaralla soundilla. Perverse ei sorru ahdetuimmilaankaan hengettömyyteen. Albumi alkaa synteettisyyttä ja prodigymaista uhkaa tihkuvana. Matrixmaisiin tunnelmiin yltyvä ’Zeroes And Ones’ viitoittaa osuvasti koko albumia, jonka tuotanto on avoimen digitaalinen. Synteettinen bittiavaruus on läsnä väistämättömänä voimana.

Perversen päätösraita ’Idiot Stare’ on hyvä esimerkki Jesus Jonesin äärimmäisen hyvin tuotetusta junttauksesta, mihin Mike Edwardsin kohtalokas luo jotain ainutlaatuista.

Idiot Stare.

Mike Edwardsin häpeämätön rocktähteys mallia 1993 kiteytyy promovideolla ’The Devil You Know’, yhdessä tiukan kantaaottavuuden kanssa. Laulajan pose vetää vertoja jopa Depeche Moden viileälle David Gahanille.

The Devil You Know.

Perverse loistaa Jesus Jonesin kruununjalokivenä vuosikymmenestä toiseen. Sen klangi ja kannen virnistys ovat kuin ikuinen portti bittiavaruuteen, minkä reunalla olevat tähdet säteilevät inhimillistä valoa.

Perverse
Mike Edwards – laulu, kosketinsoittimet
Jerry De Borg – kitara
Al Doughty – bassokitara
Iain Baker – kosketinsoittimet, ohjelmointi
Gen – rummut
Tuottaja: Warne Livesey

Jesus Jonesin kehitys konerockin kovimmassa kärjessä jäi hieman tyngäksi. Vuonna 1997 julkaistu Already ei yltänyt aivan Perversen kaltaiseen iskuun. Kolhompi soundi ja astetta heikommat biisit jättivät Jesus Jonesin hieman paitsioon. Yhteistyö EMI:n kanssa lopahti, mutta levy-yhtiö ei unohtanut bändin arvokasta perintöä. Jesus Jonesin neljä ensimmäistä levyä julkaistiin laajennettuina painoksina (2CD + DVD) vuonna 2014.

Jesus Jones on yhä koossa, ainakin jaksoittain. Bändi teki kiertueen Australiassa ja Uudessa Seelannissa alkuvuodesta 2015. Uusin albumi Passages ja sen sisarlevy Voyages julkaistiin 2018.

Tuomas Pelttari

Jesus Jones | kotisivu
Jesus Jones | Facebook
Jesus Jones | Instagram

Varaa Perverse kirjastosta.
Varaa Jesus Jonesin klassikkolevy Perverse kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Jesus Jones

Finna.fi

Liquidizer | Food 1989
Doubt | Food 1991
Perverse | Food 1993
Already | Food 1997
London | Koch Records 2001
Passages | Jesus Jones Recordings 2018

Kokoelmat
Jesus Jones

Finna.fi

Never Enough – The Best Of Jesus Jones ‎| EMI 2002
The Collection – A Selection Of Band Favourites And Rarities | EMI/Food 2011
Voyages
 | Jesus Jones Recordings 2018

Marion: This World And Body – täyteen ladattu debyytti
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Simple Minds: Street Fighting Years – voimaa ja suurta tunnetta
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä

Lue lisää Jesus Jonesista
Finna.fi

Artikkelihaku Jesus Jones
Perverse  Jesus Jones • 2CD + DVD ja 24-sivuinen liitevihko | Parlophone Records 2014

Jesus Jones: Perverse (1993).
Jesus Jones: Perverse (1993)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.