Pintandwefall: Seventh Baby – tyhmä, söpö, kreisi, kova ja paljon muuta

Seventh Baby | Soliti 2022

Musiikkia esille kirjastossa

Pintandwefall: Seventh Baby (2022). Levynkannen alkuperäinen valokuva: Hetta Inari Komi.Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, ja hyvä niin. Pintandwefallin alkuperäisenä ajatuksena oli hajota musiikillisiin erimielisyyksiin heti vuonna 2006 soitetun ensikeikan jälkeen. Kuusitoista vuotta ja seitsemän albumia myöhemmin bändi on yhä koossa. Laulaja-kitaristi Ninni ”Dumb Pint” Luhtasaari, laulaja-kosketinsoittaja Ringa ”Cute Pint” Manner, basisti-laulaja Sanna ”Crazy Pint” Komi ja rumpali-laulaja Iiti ”Tough Pint” Yli-Harja ovat vieläpä pysyneet samassa kokoonpanossa.

Toisin kuin alussa, enää pinttien kuningasideana ei ole soittaa instrumenttia, jota ei lainkaan hallitse. Moni asia kulmikkaasta englannista beibinimiin, leikkimieleen ja garage-henkeen on entisellään, mutta Pintandwefall on kuitenkin myös muuttunut ja vakavoitunut. Alkuaikojen hyvän fiiliksen kohellus ja kevytmielinen remellys kasvoivat viimeistään kolmannen albumin Time Is Right For Romans, Babyn (2011) kohdalla varmemmaksi ja kunnianhimoisemmaksi tekemiseksi. Luontaista kehitystä ei voi oppia pois, mutta onneksi Pintandwefall on pystynyt säilyttämään omalaatuisen persoonallisuutensa.

Annabella.

Seventh Baby on Pintandwefallin toinen albumi Nick Trianin Soliti-levymerkille. Elektronisesta musiikista viime levyillään vaikuttunut yhtye palaa sillä kitaravoittoiseen soundiin. Jo avausraita ’Aihai’ rakentaa melkoisen wall of soundin säröisistä kitaroista ja stemmalauluista. Ei bändi mitään Marshall-muureja nytkään pystyttele (esimerkiksi rumpalin unesta alkunsa saanut ’Annabella’ sisältää kivasti solisevia konesoundeja), mutta indie/shoegaze-tyyppinen kitarointi on vahvasti läsnä, ja ’Dust Makerissa’ kuusikielinen rämisee garage punkin rajuilla taajuuksilla. Sähkökitara pukee hienosti bändin sävellyksiä, mutta vielä sitäkin olennaisempia pintstrumentteja ovat harmoniset lauluäänet.

Jotkut Seventh Babyn laulunaiheet ovat viehättävän samaistuttavia. ’The Thunderstorm’ esimerkiksi ei ole tunnemyrskyn vertauskuva vaan yksinkertaisesti laulu siitä, millaista on odottaa ukkosen alkamista painostavan kuumana hellepäivänä. ’Tuesday No Brainissa’ taas käsitellään liian monen asian tekemistä yhtä aikaa ja siitä seuraavaa noloa ja harmittavaa unohtelua. ’Friendly Hand’ pureutuu puhelimessa puhumisen vaikeuteen, tuohon monille tuttuun ongelmaan. Toisaalta mukana on myös ’Cannot Stay, Cannot Gon’ ja ’Dust Makerin’ kaltaisia biisejä, joita voi pitää kantaaottavina.

Home Alone, Sane.

Luhtasaari, Manner, Komi ja Yli-Harja ovat vaikuttaneet monissa muissakin indiehankkeissa Ruusuista Ristoon ja The Hearingista Ninni Forever Bandiin ja KO:MIin, ja kokemus kuuluu Seventh Babylta. Pintandwefall saisi olla enemmän kuin jäsentensä mukava puhdebändi, johon palataan, kun muilta kiireiltä ehditään. Kyllä Seventh Babylla aina yhden indieblogosfäärin valloittaa, ja siitä ylöspäin kaikki on kiinni vain resursseista.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pintandwefall | kotisivu
Pintandwefall | Facebook
Pintandwefall | Instagram

Seventh Baby
Dumb Pint [Ninni Luhtasaari] – laulu, kitara
Crazy Pint [Sanna Komi] – bassokitara, laulu
Cute Pint [Ringa Manner] – laulu, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet
Tough Pint [Iiti Yli-Harja] – rummut, laulu

Levyhyllyt
Pintandwefall
Finna.fi

Wow! What Was That, Baby? • CD | GAEA 2007
Hong Kong, Baby • CD | GAEA 2009
Time Is Right For Romans, Baby • LP • CD | GAEA 2011
Be My Baby • CD | GAEA 2013
Red And Blue Baby • LP • CD | Svart Records 2017
Your Stories Baby • LP | Soliti 2020
Seventh Baby • LP | Soliti 2022

Levyhyllyt
Ruusut
[Ringa Manner • Miikka Koivisto • Alpo Nummelin • Samuli Kukkola]
Finna.fi

Ruusut | Fullsteam Records 2018
Kevätuhri | Fullsteam Records 2020
12″ EP | Fullsteam Records 2022

Levyhyllyt
The Hearing
Finna.fi

Dorian | GAEA 2013
Adrian | Solina Records 2016
Demian | Solina Records 2019

Levyhyllyt
Ninni Forever Band
[Ninni Luhtasaari]
Finna.fi

Ninni Forever Band • CD | Äänetön 2012
Lätäkössä • LP • kasetti • CD | Svart Records 2016
Uusi yhtye • LP | Jukan Musiikki 2020

Levyhyllyt
KO:MI
[Sanna Komi]
Finna.fi

Songs Of Them | Svart Records 2017
We Said We Didn’t Know But We Knew | Soliti Records 2020

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Disco Ensemble: First Aid Kit – hetki ennen räjähdystä
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – kyynelkaasua ja glitteriä
Veronica MaggioOch som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – tårgas och glitter [översättning på svenska]

Lue lisää Pintandwefallista
Finna.fi

Promokuva rock-yhtyeen imagon rakentajana [Pro gradu] Juuso Haarala | Tampereen yliopisto 2011
Artikkelihaku Pintandwefall

Pintandwefall: Seventh Baby (2022). Levynkannen alkuperäinen valokuva: Hetta Inari Komi.
Pintandwefall: Seventh Baby (2022). Levynkannen alkuperäinen valokuva: Hetta Inari Komi
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Linda Fredriksson: Juniper – jazzina soivia luonnonvoimia

Juniper | We Jazz 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Linda Fredriksson: Juniper (2021).Mopossa, Superpositionissa, The Northern Governorsissa, Njet Njet 9:ssa ja Ricky-Tick Big Bandissa saksofonia soittanut Linda Fredriksson julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa syksyllä 2021. Ylistäviä kritiikkejä kerännyt Juniper on tätä kirjoitettaessa ehdolla sekä vuoden jazz-albumin Emman että kriitikoiden valinta -Emman saajaksi. 

Sitäkin ihmeellisempää on, miten paljon ystäviä Juniper on saanut jazzpiirien ulkopuolelta. Listakärkeä ei jazzilla tietenkään tavoiteta (joskin Juniper oli fyysisten levyjen myyntilistalla jopa kolmantena), mutta jotenkin Fredrikssonin (s. 1985) musiikki on onnistunut puhuttelemaan tavallista suurempaa yleisöä.

Neon Light [And The Sky Was Trans].

Kuinka hän sen teki? Luultavasti melodioilla. Juniper on tunnistettavasti jazzlevytys ja improvisaatiolla on siinä rooli, mutta Fredrikssonin säveltämiin teemoihin pystyy eläytymään genreen vihkiytymätönkin. Hänen vaikutteensa tulevat eri suunnilta, laajalta alalta, eikä kokonaisuus edusta tyylipuhtaasti mitään tiettyä. Jazzia pidetään usein musiikkina, jota pitäisi ymmärtää kyetäkseen nauttimaan siitä. Ehkäpä juuri epäpuhdasoppisuudesta johtuen Juniperin edessä ei ole sellaista kynnystä.

Salaperäisesti ja hypnoottisesti hypähtelevän nimikkosävellyksen yhdessä kohdassa voi kuulla tai olla kuulematta pienen viittauksen klassiseen musiikkiin.  Samaan aikaan levyllä on hurjat jatsihetkensä. Juniperin avaava ”Neon Light [And the Sky Was Trans]” kuljettaa seesteisten ja kuulaiden sävelkulkujen läpi riipivään ja villiin loppuun. 

Nana – Tepalle.

Minna Koiviston ja Joonas Saukkosen tuottamalla Juniperilla soivat perinteisten jazzsoitinten lisäksi synteettiset sävelet ja rytmit. Hyvällä maulla ja harkituin vedoin maalatussa äänikuvassa on paljon tarkasteltavaa. Hyvä esimerkki tästä on nimensä mukaisesti kehittyvä ’Transit In The Softest Forest, Walking, Sad, No More Sad, Leaving’.  

Levyn viimeistelyvaiheessa edesmenneelle isoäidille omistettu ’Nana – Tepalle’ on alussaan ja lopussaan eteerisen kaunis ja yltyy siinä välillä lyömäsoitinten piiskaamaksi tunnemyrskyksi. Sen vastapainoksi ’Lempilauluni’ on kokonaisuuden valoisin ja huolettomin osuus. Sen ihmisen hyräilemä päämelodia estää kutsumasta Juniperia puhtaaksi instrumentaalialbumiksi – ja niin tekee oikeastaan myös lopussa kuulta kärpäsen tai mehiläisen surina. Miljöö muuttuu musiikiksi myös ’Pinetree Songin’ puun äänistä, suhinasta ja linnunlaulusta. Kyse ei ole pelkästään soitetuista sävelistä vaan myös tilasta ja maailmasta, jossa ne soivat. 

Lempilauluni.

Juniper on paitsi albumin, myös yhtyeen nimi. Kontrabasisti Mikael Saastamoinen, rumpali Olavi Louhivuori ja kosketinsoittaja Tuomo Prättälä tuntuvat sisäistäneen Fredrikssonin vähäeleisyyttä korostavan vision täydellisesti, tai kenties he ovat olleet mukana luomassa sitä. Levyä on äänitetty useissa erilaisissa paikoissa huippustudiosta mökille, mutta vääränlaista sirpaleisuutta Juniperilla ei ole. Ehkäpä sävellysten tunnelmat ovat itse valinneet itselleen sopivat ikuistamispaikat. 

Siinä missä instrumentaalimusiikki yleensä nostaa mieleen elokuvamaisia näkyjä, Juniper muistuttaa luonnon, maan, ilman, tulen ja veden voimista. Se ei ole tyypillistä jazzin kaltaiselle urbaanille musiikille. ’Clea’ päättää levyn suurena, elävänä ja rauhallisena aaltona ja jättää tilaa tulevalle. Toivottavasti Fredriksson jatkaa soolouraansa edelleen. Hänen äänensä on kaunis ja ansaitsee tulla kuulluksi. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Linda Fredriksson | Facebook
Linda Fredriksson | Instagram

Levyhyllyt
Linda Fredriksson
Finna.fi

Juniper | We Jazz 2021 • LP We Jazz 2022

Levyhyllyt
Mopo
[Linda Fredriksson • Eero Tikkanen • Eeti Nieminen]
Finna.fi

Jee! | Texicalli Records 2012
Beibe | Texicalli Records 2014
Laivalla Mopo & Ville Leinonen | Texicalli Records 2016
Mopocalypse | We Jazz 2018

Levyhyllyt
Njet Njet 9
[Linda Fredriksson • Mikko Haanpää • Ville Kyttälä • Heikki Laine • Eeti Nieminen • Pekka Seppänen • Ville Vannemaa • Martti Vesala • Veikki Virkajärvi]
Finna.fi

Unicorn Attack | Eclipse Music 2016
Dark Soul | Eclipse Music 2017
III | | Eclipse Music 2017

Levyhyllyt
Superposition
[Linda Fredriksson • Olavi Louhivuori • Mikael Saastamoinen • Adele Sauros]
Finna.fi

Superposition | We Jazz 2020

Linda Fredriksson: Juniper (2021).
Linda Fredriksson: Juniper (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Suzanne Vega – metropolin uusi tähti

Osa 1 • 1985–1992

Osa 2 • lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä • 1996–2022
Musiikkia esille kirjastossa

Suzanne Vega: Suzanne Vega (1985).Suzanne Vega syntyi Kalifornian Santa Monicassa 1959, mutta muutti äitinsä mukana New Yorkiin jo taaperona. Ja juuri New Yorkin identiteetti itärannikon vähän boheemina, aina coolina kulttuurimetropolina leimaakin Vegan taiteilijapersoonaa ja varsinkin varhaista imagoa. Hän sai jo koululaisena ja opiskelijana rasteja oleellisiin ruutuihin: opiskeli high schoolissa nykytanssia, suoritti college-tutkinnon englanninkielisestä kirjallisuudesta, esiintyi Greenwich Villagen folk-klubeilla. Harjaantui omien laulujen tekemisessä, kunnes oli valmis julkaisemaan nimettömän debyyttialbuminsa, heti ison A&M Recordsin kautta, vuonna 1985. 

Uusi folk-sukupolvi oli nousemassa ja Vegasta tuli sen johtotähti. Steve Addabbo ja Patti Smithin kakkosmiehenä tunnettu Lenny Kaye tuottivat esikoisen, joka esitteli maailmalle laulaja-lauluntekijägenren eri aikakausista ammentavan tulokkaan. Vega leikittelee Dylanin tyyliin kirjallisuuteen, populaarikulttuuriin ja historialliseen kuvastoon viittaavilla metaforilla, mutta kaihtaa yhteiskunnallista ja kohdistaa katseen peiliin ja sisäänpäin. Se taas periytyy 1970-luvun singer-songwritereilta, mutta kuulaasta ja kliinistä tuotannosta ja artistin stailauksesta alkaen kyseessä on 80-luvun versio aiheesta. Sitä paitsi viileä, ulkopuolelta havainnoiva neworkilaisuus kuuluu Vegan lauluissa siinä kuin kalifornialaishenkinen narsismi edeltävän sukupolven. 

Suzanne Vega oli siis esillepanonsa puolesta juuri oikea artisti juuri oikeaan aikaan, mutta modernia klassikkoa hänestä ei toki olisi tullut ilman todella vahvoja lauluja heti debyytillä. Suosituimmaksi nousi videollakin ryyditetty ’Marlene On The Wall’, jossa leffaikoni Marlene Dietrichin kuva seurailee seinältä nuoren naisen levotonta ihmissuhde-elämää. Kiistatta näkökulma, jollaista kukaan muu ei ollut yrittänyt tai ainakaan sellaisen käytössä näin hyvin onnistunut.

Marlene On The Wall.

Vielä syvemälle metaforamaailmaan sukeltaa loistava ’The Queen And The Soldier’, jonka pseudokeskiaikainen tarina taitaa sittenkin olla allegoria rakkaussuhteeseen sitoutumisen vaikeudesta sekin. Tosin hyvän dylanistisen folklaulun tapaan se jättää kuulijalle paljon tulkinnanvapauksia.

The Queen And The Soldier.

Kolmas hieno esimerkki Vegan mietitystä laulunkirjoittamisesta on omistushalun ja -himon epäkonservatiiviseksi ja elegantiksi allegoriaksi pukeva tyynen toteava ’Undertow’:

Debyyttialbumi toi Vegalle merkittävää kaupallista menestystä varsinkin Britanniassa, jossa se myi platinaa. Yksi osoitus artistin noususta kulttuuriseen eturintamaan on ’Left Of Center’ -kappaleen julkaisu singlenä ajanhenkeä määrittäneen Pretty In Pink -nuorisoelokuvan suositulta soundtrackilta 1986. Vierailijakreditiin saa brittiläinen uuden aallon artisti Joe Jackson, joka soittaa pianoa. Syrjäytyneen tai syrjityn tarkkailijanuoren perspektiiviä kuvastava biisi on oleellinen lenkki Vegan varhaisten pop-klassikoiden ketjussa.

Left Of Center.

Suzanne Vegan näkyvyys ja kulttuurinen merkitys olivat suurimmillaan kakkosalbumi Solitude Standingin ilmestyttyä 1987. Edelleen Addabbon ja Kayen tuottama levy myi platinaa sekä USA:ssa että briteissä, ja mitä Suomeen tulee, yksi osoitus artistin ajanhengenmukaisuudesta saatiin seuraavana vuonna, kun Hector mainitsi hänet nimeltä Varjot ja lakanat -albuminsa klassikkokappaleessa Seinästä seinään. Siinä Vega profiloidaan musiikiksi, jota yksin asuva nuorehko töissäkäyvä nainen kuuntelee. 

Solitude Standingia avitti listoilla MTV:llä runsaasti soinut singlebiisi ’Luka’, jonka kepeä nostattavuus saattoi ensikuulemalta hämärtää tekstin rankkaa aihetta: rikkinäistä perhettä ja lapsen kohtaamaa väkivaltaa. Rooliin kirjoitettu minä-muotoinen laulu onkin irtiotto Vegan omakohtaisemmalta tuntuvista pohdinnoista.

Luka.

Muutenkin Vega pyrki laventamaan taiteilijakuvaansa ja siinä onnistuikin. Kakkosalbumi on edeltäjäänsä jossain määrin isommaksi tuotettu ja musiikillisesti monipuolisempi. New Yorkin monikulttuuriset katunäkymät asettuvat monen laulun taustamaisemaksi. Hieno ja kunnianhimoiseksi pienoisteokseksi kasvava esimerkki on myöhemmän elokuvasäveltäjä Anton Sankon kanssa työstetty ’Ironbound / Fancy Poultry’.

Ironbound / Fancy Poultry.

Kuitenkin levyn ja koko Vegan uran tunnetuimmaksi kappaleeksi päätyi sen accapella-sovituksena aloittava ’Tom’s Diner’, artistin jo 80-luvun alussa tekemä tuokiokuva, jossa kertoja juo aamukahviaan otsikonmukaisessa todellisessa kahvilassa, lukee sanomalehteä ja seuraa näennäisen merkityksettömiä tapahtumia ympärillään. Vähin elein vangitseva täysosuma ei säestyksettömässä muodossaan (tai Solitude Standingin lopuksi kuultavana instrumentaaliversiona) ollut varsinaista hittiainesta, mutta vuonna 1990 brittiläinen tuottajaduo DNA iski lauluraidan taustalle silloin muodikkaan hiphopahtavan biitin. Luvatta klubikäyttöön tehty remix sai Vegan ja levy-yhtiön hyväksynnän ja nousi brittikakkoseksi ja jenkkivitoseksi. ’Tom’s Diner’ meemiytyi jopa siinä määrin, että sen eri versioista pystyttiin seuraavana vuonna koostamaan kokonainen täyspitkä, Tom’s Album.

Suzanne Vega ft. DNA: Tom’s Diner.

Niin ikään vuonna 1990 Vega julkaisi kolmannen albuminsa Days Of Open Hand. Levyä on yleensä pidetty pettymyksenä ja ainakin myyntilukujensa puolesta se sitä varmasti olikin. Anton Sanko oli nyt vaihtunut tuottajaksi (artistin itsensä ohella), mutta musiikillisesti tai sanoituksellisesti levy ei merkitse irtiottoa. Mitenkään huono se ei kuitenkaan ole, ehkä se vain ilmestyi hankalaan saumaan. Päätöskappale ’Pilgrimage’ on hyvä esimerkki albumin hieman introverteistä vahvuuksista.

Pilgrimage.

Vegan uralla kyseessä on kuitenkin murroskohta. Mahdollisesti ’Tom’s Diner’ -remixin menestyskin on houkuttanut häntä uusiin musiikkimaisemiin. Kenties modernin folklaulajan tie tuntui loppuun kuljetulta. Pian aviomieheksikin päätyneen tuottaja Mitchell Froomin tapaaminen lienee vaikuttanut asioihin myös. Vuoden 1992 albumilla 99.9 F° sinänsä melko perinteisten laulujen taustalle on lisättyny koneiden kolinaa ja kolketta, industrialia läheneviä soundeja, aika uraauurtavaakin ysärin taidepoppia.

Levystä ei tullut isoa kaupallista menestystä, mutta trendien vaihtuessa Vegan vanhalla linjallakaan olisi ollut vaikea sellaista saavuttaa. Sen sijaan 99.9 F°:stä tuli yksi artistin suurimmista arvostelumenestyksistä ja se voitaneen lukea klassikoksi. Näennäisesti eripariset elementit toimivat mainiosti yhteen, mikä kertoo Vegan ja Froomin pelisilmästä ja luovan yhteistyön toimivuudesta. Jotkut soundit pyörivät nykykuuntelussa vanhentuneisuuden rajalla, mutta pysyvät kuitenkin sen paremmalla puolella. 

’Blood Makes Noise’ on hyvä esimerkki levyn kokeellisemmasta laidasta. Tosin tuotannollisten innovaatioiden alla on lähes lastenloru, joka nyt vain sattuu kertomaan jostakin paniikkikohtauksen tapaisesta. 

Blood Makes Noise.

Vastaavasti loistava ’In Liverpool’ on sovitukseltaan vain hieman päivitettyä ”klassista Vegaa”, jossa fragmentti aikaa ja paikkaa lavenee historiallisia kerroksia sisältäväksi värikkääksi visioksi ja vie mielenmaisemaltaan Vegan kertojan New Yorkista tälle puolen Atlanttia. Artistin koko uran parhaita biisejä.

In Liverpool.

Vuonna 1992 Suzanne Vega oli isoa kaupallista nostetta maistanut ja kulttisuosioon vakiintunut innovatiivinen lauluntekijä, jonka uralla tuntui käynnistyneen uusi, lupaava vaihe. Välttämättä kaikkia tuolloin syntyneitä odotuksia hän ei koskaan lunastanut ja myös levytystahti hidastui selvästi, mutta kuuntelemisen arvoista diskografiaa löytyy vielä artikkeliparin toisen osan tarpeiksi

Niko Peltonen

Suzanne Vega | kotisivu
Suzanne Vega | Facebook
Suzanne Vega | Instagram
Suzanne Vega | Twitter

Suzanne Vegan 1985 julkaistun debyyttialbumin ja kakkoslevyn Solitude Standing välillä julkaistiin single 'Left Of Center'. Yhdessä Joe Jacksonin kanssa tehty levytys on mukana elokuvan Pretty In Pink (1986) soundtracklevyllä. Kuva: Tuomas Pelttari
Suzanne Vegan 1985 julkaistun debyyttialbumin ja kakkoslevyn Solitude Standing välillä julkaistiin single ’Left Of Center’. Yhdessä Joe Jacksonin kanssa tehty levytys on mukana elokuvan Pretty In Pink (1986) soundtracklevyllä.

Levyhyllyt
Suzanne Vega
Finna.fi

1980-luku

Suzanne Vega | A&M Records 1985
Live In London 1986 | A&M Records 1986
Solitude Standing | A&M Records 1987

1990-luku

Days Of Open Hand | A&M Records 1990
Tom’s Album Eri esittäjiä | A&M Records 1991
99.9 F° | A&M Records 1992
Nine Objects Of Desire | A&M Records 1996

Suzanne Vegan albumit Days Of Open Hand ja 99.9 F° julkaistiin 1990-1992. Vega vieraili kiertueella 
Tour Of Open Hand myös Helsingin Kulttuuritalolla.
Vegan albumit Days Of Open Hand ja 99.9 F° julkaistiin 1990–1992. Vega vieraili kiertueella Tour Of Open Hand myös Helsingin Kulttuuritalolla.

2000–2009

Songs In Red And Gray | A&M Records 2001
Beauty & Crime | Blue Note Records 2007

2010-luku

Close-Up Vol. 1 • Love Songs | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 2 • People & Places | Amanuensis Productions 2010
Close-Up Vol. 3 • States Of Being | Amanuensis Productions 2011
Close-Up Vol. 4 • Songs Of Family | Amanuensis Productions 2012
Tales From The Realm Of The Queen Of Pentacles | Amanuensis/Cooking Vinyl 2014
Lover, Beloved: Songs From An Evening With Carson McCullers | Amanuensis Productions 2016

2020-luku

An Evening Of New York Songs And Stories • live | Cooking Vinyl/Amanuensis 2020

Boksit ja kokoelmat
Suzanne Vega
Finna.fi

Tried And True – The Best Of Suzanne Vega • CD | A&M 1998
Retrospective – The Best Of Suzanne Vega • CD • 2CD+DVD | A&M 2003
Close-Up Series • 5CD+DVD | 2014 & 2020 • 4LP Cooking Vinyl 2022

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: A Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Pekka Streng – kohti unen maata
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Suzanne Vega – lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Suzanne Vegaa • Further reading on Suzanne Vega
Finna.fi

Bullet In Flight – Songs Suzanne Vega & foreword Philip Glass, 79 pages | Omnibus 1990
The Passionate Eye – The Collected Writing Of Suzanne Vega, 280 pages | Avon Books 1999

Lue lisää Suzanne Vegasta • Read more about Suzanne Vega
Finna.fi

Hymn To Her – Women Musicians Talk Karen O’Brien, 243 pages | Virago Press 1995
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 467 pages | Seal Press 1992 • Blanford 1993
She’s A Rebel – The History of Women In Rock & Roll • Expanded Second Edition Gillian G. Gaar & preface by Yoko Ono, 516 pages | Seal Press 2002
Rebellinnen – die Geschichte der Frauen in der Rockmusik Gillian Gaar & übersetzt von Heike Brühl, 462 sivua | Argument 1994

Lue lisää Suzanne Vegan Close-Up -levyistä ja urasta A&M Recordsin ja Blue Note Recordsin jälkeen
Super Deluxe Edition

Close Up with Suzanne Vega – The SDE Interview Paul Sinclair | Super Deluxe Edition • 25.3.2022

Nuotit
Suzanne Vega
Finna.fi

Songbook – A Collection Of Songs From The Albums Suzanne Vega & Solitude Standing, 79 sivua | Wise 1987
The Authentic Guitar Style Of Suzanne Vega, 56 sivua | Cherry Lane 1988
Solitude Standing | Cherry Lane 1990
Days Of Open Hand | Cherry Lane 1990

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille – klassikko ja joutsenlaulu

Jäähyväiset aseille | Johanna 1979

Musiikkia esille kirjastossa

Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille (1979).Kun Kollaa kestää osallistui Levyraatiin kappaleellaan ’Kirjoituksia kellarista’ vuonna 1979, Lenita Airisto ei suostunut antamaan sille yhtään pistettä. Diplomiekonomi tuskin oli ainoa, jota tulkinnan hauraus ja soiton haparoivuus ei puhutellut.

Kollaa kestäällä oli kuitenkin myös paljon ihailijoita. Suuri osa myöhemmästä kotimaisesta naivistisesta punk- ja indiepopista on saanut vaikutteita tältä yhtyeeltä. Bändi onkin esimerkki siitä, että maailmaan voi jättää hienon jäljen muutenkin kuin kovuudella ja huipputehokkuudella.

Kaupungin valot.

Kollaa kestää soitti ensimmäisen keikkansa maaliskuun 3. päivänä 1977 Suosikin järjestämässä kilpailussa. Tamperelaisbändi sijoittui kisassa mukavasti neljänneksi ja sai kuvansa lehteen. Tähän oli tultu luultavasti siksi, että Englannissa The Damned ja Sex Pistols olivat julkaisseet ensimmäiset singlensä syksyllä 1976, ja koska Ramones oli tehnyt ensialbuminsa aiemmin sinä vuonna. Vuonna 1977 levylle pääsivät myös Buzzcocks, The Clash, The Adverts ja monet muut, ja Suomessakin alettiin äänittää punklevyjä. Syksyllä Kollaa kestää teki levytyssopimuksen uuden tamperelaisen levy-yhtiön Poko Rekordsin kanssa.

Kollaa kestään ensisingle ilmestyi maaliskuun 1978 lopussa. Sen tehtyään bändi pääsi klassiseen kokoonpanoonsa, kun rumpali Jyrki Siukonen, kitaristi Juha Helminen ja laulaja-kitaristi Kai Kivi löysivät basistiksi Mikko Nevalaisen. Uusiutunut yhtye levytti ensimmäisen kerran saman vuoden elokuussa. Kollaa kostaa -ep äänitettiin Ylöjärvellä Mika Sundqvistin MSL-studiolla.

Syksy.

Yhtä Hilse-levyjen julkaisemaa kokoelmaraitaa lukuun ottamatta Kollaa kestää teki kaikki varhaiset levytyksensä Pokolle. Sen sijaan bändin ainoaksi jääneen albumin julkaisi Johanna, jonka Love Recordsin Atte Blom perusti Pekka Aarnion kanssa vuonna 1979. Kollaa kestään pitkäsoitto Jäähyväiset aseille ilmestyi tuona samana vuonna. Se esitteli omaperäisen rockyhtyeen, jolla oli vahvoja biisejä ja näkemystä.

’Kirjoituksia kellarista’ -singleä mukaillen Kollaa kestää teki omia lauluja omasta elämästään. Se inspiroitui ajasta niin vuodenaikojen vaihtelun (’Syksy’, ’Talven jälkeen’, ’Kevät’) kuin arjen kierron (’Jälleen yksi päivä’, ’Näin elämä jatkuu’) kautta. Se löysi suuria, melankolisia tunteita pienistä asioista. Jotkut sen biisit olivat poikkeuksellisen hyviä, kuten vaikkapa ’Kaupungin valot’ ja ’Jäähyväiset aseille’, tuo vilpitön ja surullinen kappale, joka on kaikkien aikojen paras kotimainen rauhanlaulu. Tunnetuimman tulkinnan siitä teki Liisa Tavi vuonna 1981.

Jäähyväiset aseille.

Albumin kömpelöin esitys on A-puolen päättävä ’Tytöt hymyilee’, mutta senkin olemassaololle on eräänlainen perustelu: Kollaa kestään Jyrki Siukonen oli sopinut aikalaisyhtye Vaavin Kari Hipposen kanssa, että kumpikin bändi tekee ensialbumilleen sennimisen kappaleen. Aknestikin vuonna 2001 julkaisema ’Tytöt hymyilee’ lienee kunnianosoitus molemmille.

Kaksi lainakappaletta vain alleviivaavat sitä, miten persoonallinen ja jäljittelemätön Kollaa kestään visio oli. Levyn avaava ’Syksy’ on niin täyttä Kollaata, että vaikka korvat kertovat totuuden, sitä ei tahtoisi uskoa suomiversioksi Magazinen ’Shot by Both Sidesista’. Sama pätee ’Kaupunkisissiin’, joka on tehty happorockbändi Hawkwindin biisistä ’Urban Guerilla’.

Lainabiisien lisäksi myös albumin toinen saksofonisti oli englantilainen: levyllä tööttäilee X-Ray Spexissä alkuaikoina vaikuttanut Lora Logic (Susan Whitby, s. 1960), jonka soittoa on kuultu myös The Stranglersin, Swell Mapsin ja Boy Georgen äänityksillä.

Kännissä aamulla.

Jäähyväiset aseille jäi Kollaa kestään joutsenlauluksi. Yhtyeen hajottua Jyrki Siukonen perusti kokeellisen Vaaralliset lelut -yhtyeen ja keskittyi sitten kuvataiteisiin. Mikko Nevalainen liittyi Eppu Normaaliin joulukuussa 1979 ja soitti siinä kymmenisen vuotta. Kai Kivi opiskeli luonnontieteitä ja toimi Helsingin yliopiston hydrobiologian dosenttina aina kuolemaansa saakka vuonna 2007. Juha Helminen vaikutti 1990-luvun alkupuolella tamperelaisessa Punk Lurex OK -yhtyeessä. Tuon edelleen aktiivisen bändin alkuperäisessä kokoonpanossa soitti myös Siukonen. Helminen kuoli vuonna 2013.

Helsingin maineikkaalla Finnvoxilla tehty Jäähyväiset aseille oli ilmestyessään vuonna 1979 pari viikkoa albumilistalla, korkeimmillaan sijalla 28. Sitä ei voi pitää suurena kaupallisena menestyksenä, mutta arvostelumenestys se oli. Jäähyväiset aseille osoittautui yhdeksi suomipunkin klassikkolevyistä, ja jo aikalaiskriitikot tunnistivat sen sellaiseksi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jäähyväiset aseille
Kai Kivi – kitara, laulu, kosketinsoittimet
Juha Helminen – kitara, laulu
Mikko Nevalainen – bassokitara, taustalaulu
Jyrki Siukonen – rummut, laulu

Lora Logic – tenorisaksofoni, taustalaulu
Jukka Mikkola – tenorisaksofoni, melodica, harppu
Miika Söderholm – taustalaulu

Levyhyllyt
Kollaa kestää
Finna.fi

3/1978

Musti, sotakoira//Tähtien rauha • 7″ | Poko Rekords PIS004

10/1978

Kollaa kostaa • 7″ EP | Poko Rekords PIMP014

4/1979

Kirjoituksia kellarista//Kuumat raiteet • 7″ | Poko Rekords PIS029 • Uusintapainos Svart Records 8/2012

1979

Jäähyväiset aseille • LP • kasetti | Johanna 1979 • Uusintapainos Svart Records 5/2012

1984

Neljän pennun ooppera • Mini-LP • kasetti | Poko Rekords 3/1984 • LP-Uusintapainos Svart Records 1/2020

1995

Jäähyväiset aseille – Kollaa kestää kokonaan • CD | Johanna 1995

Levyhyllyt
Vaaralliset Lelut
Finna.fi

[Jukka Mikkola • Jyrki Siukonen
+ Erik Ahonen • Kari Hipponen • Eeva Koivusalo • Matti Kurikka • Tommi Micklin • Pekka Seppänen • Sari Rinne • Jouko Turunen]

Lasisilmäpeli – Välähdyksiä länsimaisen musiikin historiasta: I Orkesteri saapuu • LP | Johanna 1980 • LP & CD -uusintapainokset Ainoa! 2020

[Jari Kivelä • Matti Kurikka • Jukka Mikkola • Pekka Seppänen • Jyrki Siukonen
+ Kai Kivi • Esa Sirkkunen • Jouko Turunen]

Ystävämme hyönteiset – Välähdyksiä länsimaisen musiikin historiasta: II osa – Virittelyä • LP | Johanna 1981
Seppo ja Antero • LP | Johanna 1981
Hedelmiä • kasetti | Musiikkituotanto Power Ky 1984

Levyhyllyt
[Markku Into • Jyrki Siukonen • Seppo Pietikäinen • Kai Raumonen]
Finna.fi

4suuta • LP | Rockadillo 1984

Levyhyllyt
Punk Lurex O.K.
Finna.fi

[Riitta Suojanen • Jyrki Siukonen • Tiina Wesslin • Juha Helminen • Tepi Pulkkinen]

Tappajan silmät//Paalimajassa • 7″ | Hiljaiset Levyt 1994

[Riitta Suojanen • Juha Helminen • Sami Päivärinta • Tiina Wesslin]

Veljet, siskot! • CD-EP | Hiljaiset Levyt 1995

Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Lepää rauhassa Pete Shelley – Buzzcocksista ikuisuuteen
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu
Pää Kii: Pää Kii – suuri rock’n’roll -riemuvoitto
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin

Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Adverts: Crossing The Red Sea With The Adverts – uuden kulttuurin etulinjassa
Ursus Factory: ”Pelastajanhommat eivät kiinnnosta!”
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää suomipunkista
Finna.fi

Suomi-punk 1977–1981 Kimmo Miettinen, 384 sivua | Like 2021
Hilse – Suomipunkin alku ja juuri  Kimmo Miettinen, 339 sivua | Like 2008
Suomipunk 1977–1998  Jarkko Kuivanen, 339 sivua | Kuivanen 1999
Parasta lapsille – Suomipunk 1977–1984  Mika Saastamoinen, 429 sivua | Johnny Kniga 2007
Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015  Ville Similä & Mervi Vuorela, 604 sivua | Like 2015
Kun Suomi-rock puri ja löi – kapina-rockin synty, nousu, vaino ja (t)uho  Mato Valtonen & Moog Konttinen & Kjell Starck, 304 sivua | Bazar 2015

Lue lisää Poko Rekordsista ja Epe Heleniuksesta
Finna.fi

Epe – levymoguli  Timo Kanerva, 331 sivua | Johnny Kniga 2021

Lue lisää punkista Britanniassa
Finna.fi

1977 – Punkvallankumous  Jukka Junttila, 279 sivua | Like 2017
Punk! – Brittipunkin haastatteluhistoria  John Robb & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 511 sivua | Like 2007

Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille (1979).
Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille (1979)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators: 4 – rock’n’roll-synergiaa

4 | Gibson Records/BMG 2022

Musiikkia esille kirjastossa

Slash featuring Myles Kennedy And The Conspirators: 4 (2022).Kitaravalmistaja Gibson teki kesällä 2021 uuden aluevaltauksen perustamalla levy-yhtiön, Gibson Recordsin, jolle levyttävät tietenkin firman kitaroita suosivat artistit. Ensimmäinen sainaus oli itseoikeutetusti Guns N’ Roses -legenda Slash, jonka ikonista hahmoa määrittää silinterihatun ohella Gibson Les Paul. Kankeanimisen Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators -yhtyeen 4 on Gibson Recordsin ensimmäinen albumijulkaisu.

Saul ”Slash” Hudson (s. 1965) on levyttänyt Guns N’ Rosesin lisäksi sooloartistina ja Slash’s Snakepitin ja Velvet Revolverin kanssa, mutta Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators on hänen pitkäikäisin bändinsä. Tämä laulaja Myles Kennedyn, basisti Todd Kernsin, rumpali Brent Fitzin ja kitaristi Frank Sidorisin muodostama sidosryhmä on tehnyt neljä albumia kymmenessä vuodessa. Neljännellä pitkällä levyllään se kuulostaa varmaotteiselta aikuistuneiden rokkareiden bändiltä. Sellaiselta, jossa asialliset hommat hoidetaan eikä muutenkaan enää olla kuin L.A:n kanat, vaikka kauan sitten oltiinkin.

The River Is Rising.

Slash, Kennedy ja The Conspirators soittavat klassikkohardrockia tavoitteenaan mahdollisimman bändilähtöinen, livemäinen ja analoginen soundi. Sellainen on luotu Nashvillessä tuottaja Dave Cobbin avulla. Yhtyeessä on potkua (’Call Off the Dogs’) ja notkeutta (’Actions Speak Louder Than Words’) niin kuin vain kokeneiden tiejyrien pumpussa voi olla. Slashin tunnistaa soundista ja soittotyylistä yhtä helposti kuin hatusta. Komeaääninen Myles Kennedy (joka on laulajana kuin Axl Rosen tasapainoinen pikkuveli), on säveltänyt kitaristin riffipohjaisiin biisipohjiin hyviä laulumelodioita.

Albumi on kaikessa perinteikkyydessään ennalta-arvattava ja toimiva eikä tule jakamaan mielipiteitä rokkaavan kohderyhmänsä sisällä. 4 on tasavahva kokonaisuus, jolta onneksi erottuu yksityiskohtia. Komean ’The River Is Risingin’ julistava sireeniriffi hätkäyttää kuuntelemaan ja sen poljennossa on seattlelaista synkkyyttä. Puoliballadi ’Fill My Worldin’ pääriffillä Slash nostaa hattua omalle soitolleen Guns N’ Rosesin ’Sweet Child O’Minessä’, ja ’Spirit Lovessa’ hän heittäytyy sitarinsoiton pyörteisiin. Levyn päättää sen hienoin kappale, eeppinen ’Fall Back To Earth’, joka kertoo Slashin pitävän elokuvamusiikista.

Fill My World.

Ei tarpeetonta egoilua tai myötähävettävää sekoilua – tämä on vanhan liiton hardrokkareiden keskinäistä rock’n’roll-synergiaa, joka ei yllätä eikä petä. Kaikesta kuulee, että jos Guns N’ Rosesin tulevan albumin tekeminen kestää pitkään, ei se ainakaan Slashista ole kiinni.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

4
Slash – kitara
Myles Kennedy – laulu
Todd Kerns – bassokitara
Brent Fitz – rummut, lyömäsoittimet
Frank Sidoris – kitara
Tuottaja: Dave Cobb

Slash | Facebook
Slash | Instagram
Slash | Twitter

Levyhyllyt
Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators
Finna.fi

Apocalyptic Love | Roadrunner Records/Dik Hayd Records 2012
World On Fire | Roadrunner Records/Dik Hayd Records 2014
Living The Dream | Roadrunner Records/Snakepit Records 2018
4 | Gibson Records/BMG 2022

Levyhyllyt
Slash
Finna.fi

[Slash • Chris Chaney • Josh Freese • Lenny Castro
+🎙Ian Astbury • Ozzy Osbourne • Fergie • Myles Kennedy • Chris Cornell • Andrew Stockdale • Adam Levine • Lemmy Kilmister • Kid Rock • M. Shadows • Rocco DeLuca • Iggy Pop • Koshi Inaba • Cypress Hill • Nick Oliveri • Beth Hart • Alice Cooper • Nicole Scherzinger]

Slash | Roadrunner Records/Dik Hayd Records 2010

Levyhyllyt
Velvet Revolver
[Slash • Duff McKagan • Matt Sorum • Dave Kushner • Scott Weiland]
Finna.fi

Contraband | RCA 2004
Libertad | RCA 2007

Levyhyllyt
Slash’s Snakepit
Finna.fi

[Slash • Gilby Clarke • Eric Dover • Mike Inez • Matt Sorum]

It’s Five O’Clock Somewhere | Geffen Records 1995

[Slash • Rod Jackson • Ryan Roxie • Johnny Griparic • Matt Laug]

Ain’t Life Grand | Koch Records 2000

Levyhyllyt
Guns N’ Roses
Finna.fi

Appetite For Destruction | Geffen Records 1987
GN’R Lies | Geffen Records 1988
Use Your Illusion I | Geffen Records 1991
Use Your Illusion II | Geffen Records 1991
The Spaghetti Incident? | Geffen Records 1993
Chinese Democracy | Geffen Records 2008

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa

Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Smack On You – avain kulttisuosioon
Sweatmaster: Sharp Cut – ei mikään kopteriklooni

Lue lisää Slashistä • Read more about Slash
Finna.fi

Slash Slash & Anthony Bozza & kääntäjä K. Männistö, 481 sivua | Like 2009
Slash – The Autobiography Slash & Anthony Bozza, 481 pages | Harper Entertainment 2007 • Harper Collins 2008

Lue lisää Guns N’ Rosesista
Finna.fi

Guns N’ Roses – Watch You Bleed – koko ?!*@ tarina Stephen Davis & kääntäjä Petri Silas, 486 sivua | Johnny Kniga 2009 • Toinen painos 2010
Guns N’ Roses omin sanoin Guns N’ Roses & Mark Putterford & kääntäjä Jukka Väänänen, 96 sivua | Tammi 1994
Viimeiset jättiläiset – Guns N’ Roses Mick Wall & kääntäjä Petri Silas, 567 sivuaJohnny Kniga 2017

Läs mera om Guns N’ Roses
Finna.fi

Appetite For Destruction – sex, droger & Guns N’ Roses Steven Adler & Lawrence J. Spagnola & översättare Lars
Ahlström, 305 sidor | Pocketförlaget 2012
It’s So Easy (och andra lögner) Duff McKagan & översättare Christian Ekvall, 382 sidor | Ica 2011 • Ponto Pocket 2012

Slash featuring Myles Kennedy And The Conspirators: 4 (2022).
Slash featuring Myles Kennedy And The Conspirators: 4 (2022)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.