Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva

Self Portrait | Columbia 1970

Bob Dylan: Self Portait (1970).Bob Dylanin (s. 1941) Self Portraitin avausbiisin alussa naiskuoro laulaa raukeasti, kuinka väsyneet hevoset haluavat vain nautiskella auringosta ja ottaa rennosti:

All the tired horses in the sun
How am I supposed to get any riding done?

Biisi kuvaa hyvin Dylanin tilannetta levyn ilmestymisen aikoihin vuonna 1970. Hän eli vaimonsa Saran ja neljän yhteisen lapsen kanssa Woodstockin pikkukaupungissa maaseudun idyllissä. Dylan oli kesällä 1966 joutunut omien sanojensa mukaan ”moottoripyöräonnettomuuteen” ja vetäytynyt täydellisesti pois julkisuudesta. Woodstockissa perhe keskittyi yhdessäoloon, kanojen kasvattamiseen ja rauhalliseen maalaiselämään. Dylanin kotoiluvaihe kesti lähes kahdeksan vuotta.

Dylanin levytysuran ensimmäiset viisi vuotta 1962–1966 olivat hengästyttäviä. Hän muutti jokaisella levyllään ja liikkeellään populaarimusiikin suuntaa ja mullisti samalla kokonaisen sukupolven maailmaankuvaa. Dylan loi ensialbumeillaan uudenlaisen laulaja-lauluntekijän: hahmon, joka esitti vain itse tekemäänsä materiaalia. Hän liitti vakavahenkisen folkin infantiilina pidettyyn rock ’n’ rolliin ja loi perustan taiteellisesti kunnianhimoiselle folk-rockille, josta kumpusi myöhemmin myös psykedelia. Dylanin ansiosta rockista tuli vakavasti otettavaa taidetta. Samalla John Lennon ja monet muut lauluntekijät alkoivat kiinnittää enemmän huomiota laulujensa sanoituksiin.

Dylanin tekemien musiikillisten vallankumousten sarja ei voinut kuitenkaan jatkua loputtomasti. Muusikko oli myrskyn silmässä yksin, eikä hänellä ei ollut bändikavereita jakamassa kohtuuttoman suuriksi kasvaneita odotuksia ja paineita. Oma perhe ja eristäytyminen olivat hänelle pelastus. Dylan ei enää konsertoinut tai antanut haastatteluita, mutta jatkoi laulujen tekemistä entiseen tapaan. Hänen tyylinsä oli vain muuttunut täydellisesti, ehkä radikaalimmin kuin koskaan ennen. Vuosien 1965–66 surrealistinen ja pirinkatkuinen tajunnanvirta oli korvautunut kotikutoisella ja maanläheisellä tyylillä. Laulujen aiheet kumpusivat perhe-elämästä ja siihen liittyvistä pienistä huomioista.

Aluksi Dylan teki nauhoituksia kotona, mutta siirtyi metelöivien lasten jaloista taustabändinsä The Hawksin hallussa olevan talon kellariin. Siellä syntyi vuonna 1967 omasta mielestäni Dylanin hienoin ja monitasoisin levytetty kokonaisuus The Basement Tapes. Jostain syystä hän ei halunnut julkaista omia versioitaan lauluista, vaan laittoi nauhat jakoon muiden käytettäviksi. Biiseistä tulikin hittejä ja tulevia klassikoita, esittäjinä mm. Manfred Mann, Fairport Convention, The Byrds, Julie Driscoll ja The Band.     

Juureva country tarjosi luontevan muodon Dylanin uusille lauluille. Joulukuussa 1967 ilmestynyt John Wesley Harding oli Nashvillessä äänitetty country-rockin pioneerilevy, joka oli tuotannoltaan minimalistinen. Rytmiryhmän tasainen poljento, Dylanin akustinen kitara ja pitkät kryptiset tarinat olivat pääosassa.

Huhtikuussa 1969 ilmestyi faneja vihastuttanut yllätysveto Nashville Skyline. Viihteelliseen muotoon tuotettu levy oli tyylipuhdasta countrya, mutta yllättävintä oli Dylanin laulutyyli. Hän oli luopunut nasaalista Woody Guthrie -kähinästä ja lauloi puhtaasti ja kirkkaasti. Eräs nuoruuden ystävä kommentoi levyä kuunneltuaan, että juuri tälläisella äänellä hän muistaa Robert Zimmermanin laulaneen. Dylan oli siis löytänyt uudelleen oman kadoksissa olleen äänensä.

Elokuussa 1969 Dylan esiintyi livenä ensi kertaa kolmen vuoden tauon jälkeen Isle of Wightin fesivaaleilla Englannissa. Taustabändinä oli omalla urallaan läpimurron tehnyt The Hawks, joka oli vaihtanut nimekseen The Band. Dylanin esiintyminen oli hermostunut, mutta lopulta mielenkiintoinen sekoitus tuoretta country-materiaalia ja uudelleen sovitettuja versioita muutaman vuoden takaisista lauluista. Neljä esitystä päätyi seuraavana vuonna ilmestyneelle tupla-albumille Self Portrait: ’Like a Rolling Stone’, ’The Mighty Quinn (Quinn the Eskimo)’, ’Minstrel Boy’ ja ’She Belongs to Me’. Konsertti julkaistiin kokonaisuudessaan vuonna 2013 4CD-boksilla The Bootleg Series Vol. 10: Another Self Portrait (1969–1971).

Kesäkuussa 1970 ilmestynyt Self Portrait on Dylanin uran hämmentävimpiä albumeita. Sukupolvensa tuotteliaimpiin lauluntekijöihin kuuluva Dylan oli säveltänyt 24 biisin tuplalevylle vain yhden uuden lauletun biisin ’Living the Blues’, joka sekin oli mukaelma vanhasta standardista ’Singing the Blues’. Muuten levy koostuu covereista, instrumentaaleista ja Isle of Wightin liveraidoista.

Levyn kohokohtia on kotitekoisen viinan polttamisesta kertova ’Copper Kettle’, jolla Dylan laulaa upeasti. Muutkin perinnemusiikista poimitut raidat toimivat loistavasti kuten Marc Bolanin ylistämä ’Belle Isle’ ja ’Days of 49’. Levyn erikoisimpia biisejä ovat coverversiot suhteellisen tuoreista hiteistä ’Early Mornin’ Rain’, ’Blue Moon’ ja varsinkin ’The Boxer’, jolla Dylan laulaa duettoa itsensä kanssa. 60-luvulla oli tyypillistä, että tutuksi tulleista hiteistä tehtiin lukematon määrä versioita, mutta kukaan ei odottanyt tätä Dylanilta. Mutta ehkä Dylanin pointti oli, että Gordon Lightfootin ja Paul Simonin laulut ovat kaikkien tuntemina osa nykypäivän kansanmusiikkia.

Self Portrait toimii levynä hyvin juuri sen runsauden ansiosta. Siitä ei saisi karsimalla erinomaista yhden levyn albumia, kuten niin monista muista tupla-albumeista. Tiivistämällä levyn idea hajoaisi. Olennaisinta on alusta loppuun jatkuva yhtenäinen tunnelma, eivät yksittäiset hitit tai nostattavat kohokohdat. Levy osoittaa, että koskettavan musiikin ei tarvitse olla maailmoja mullistavaa tai tajunnanräjäyttävää. Tämä saattoi olla Dylanille vapauttava kokemus. Levyllä esiintyvä kotoileva muusikko on hahmo, johon koronapandemian aikana on helppo samaistua.

Dylan on uransa aikana omaksunut lukuisia erilaisia rooleja ja naamioita, joiden kautta hän on esittänyt taidettaan. Todellinen ihminen Bob Dylan -hahmon taustalla on kuitenkin jäänyt täydelliseksi mysteeriksi. Self Portrait on omakuvana yhtä vajaa ja keskeneräinen kuin levyn kansikuvaksi valittu töherrys, mutta se saattaa silti kertoa tekijästään enemmän kuin hänen monet vakiintuneet klassikkoalbuminsa.

Jukka Uotila

Bob Dylan | kotisivu
Bob Dylan | Facebook
Bob Dylan | Instagram
Bob Dylan | Twitter

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa Bob Dylanin albumi Self Portrait kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Bob Dylan | Finna.fi

1960-luku

Bob Dylan | Columbia 1962
The Freewheelin’ Bob Dylan | Columbia 1963
The Times They Are a-Changin’ | Columbia 1964
Another Side Of Bob Dylan | Columbia 1964
Bringing It All Back Home | Columbia 1965
Highway 61 Revisited | Columbia 1965
Blonde On Blonde | Columbia 1966
John Wesley Harding | Columbia 1967
Nashville Skyline | Columbia 1969

1970-luku

Self Portrait | Columbia 1970
New Morning | Columbia 1970
Pat Garrett & Billy The Kid | Columbia 1973
Dylan | Columbia 1973
Planet Waves | Asylum 1974
Before The Flood Bob Dylan/The Band | Asylum 1974
Blood On The Tracks | Columbia 1975
The Basement Tapes Bob Dylan/The Band | Columbia 1975
Desire | Columbia 1976
Hard Rain | Columbia 1976
Street-Legal | Columbia 1978
Bob Dylan At Budokan | Columbia 1979
Slow Train Coming | Columbia 1979

Laulaja-lauluntekijä Bob Dylanin albumituotanto ulottuu seitsemälle vuosikymmenelle. Kuva: Tuomas Pelttari.
Laulaja-lauluntekijä Bob Dylanin laaja albumituotanto ulottuu seitsemälle vuosikymmenelle. Kuva: Tuomas Pelttari.

1980-luku

Saved | Columbia 1980
Shot Of Love | Columbia 1981
Infidels | Columbia 1983
Real Live | Columbia 1984
Empire Burlesque | Columbia 1985
Knocked Out Loaded | Columbia 1986
Down In The Groove | Columbia 1988
Dylan & The Dead | Columbia 1989
Oh Mercy | Columbia 1989

1990-luku

Under The Red Sky | Columbia 1990
Good As I Been To You | Columbia 1992
World Gone Wrong | Columbia 1993
MTV Unplugged | Columbia 1995
Time Out of Mind | Columbia 1997

2000-luku

”Love And Theft” | Columbia 2001
Modern Times | Columbia 2006
Together Through Life | Columbia 2009
Christmas In The Heart | Columbia 2009

2010-luku

Tempest | Columbia 2012
Shadows In The Night | Columbia 2015
Fallen Angels | Columbia 2016
Triplicate | Columbia 2017

2020-luku

Rough And Rowdy Ways | Columbia 2020

Boksi
Bob Dylan | Finna.fi

Another Self Portrait (1969–1971) [The Bootleg Series 10] 2CD | Sony 2013

Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: A Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Pekka Streng – kohti unen maata
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Bob Dylanista | Finna.fi

Muistelmat, osa 1 Bob Dylan & kääntäjä Erkki Jukarainen, 298 sivua | Werner Söderström Osakeyhtiö 2005 & 2018
Bob Dylan – ikuinen vaeltaja Tenho Immonen, 143 sivua | POP-lehti 2003

Läs mera om Bob Dylan | Finna.fi

Memoarer – Första delen Bob Dylan & översättare Mats Gellerfelt, 278 sidor | Prisma 2004 & Norstedts 2016

Bob Dylan: Self Portait (1970).
Bob Dylan: Self Portait (1970).
Musiikkikirjastot.fi logo

John Carpenter: Lost Themes III • Alive After Death – mustan valon loiste

Lost Themes III • Alive After Death | Sacred Bones 2021

John Carpenter: Lost Themes III – Alive After Death (2021).John Carpenter alkoi aikoinaan säveltää elokuviensa musiikin itse, koska hänellä ei ollut varaa palkata ketään. Elokuvaohjaaja valitsi työkalukseen syntetisaattorin, koska sillä sai aikaan suurieleistä ja tunnelmaan sopivaa jälkeä.

Halloweenin, The Fogin, Vampiresin ja Escape From New Yorkin kaltaisten elokuvien musiikin lisäksi hän tuli synnyttäneeksi muutakin. John Carpenterin soundtrackit ovat vaikuttaneet moniin myöhempiin synthwave-artisteihin, ranskalainen Carpenter Brut jopa nimesi itsensä hänen mukaansa. Ei olekaan ihme, että Carpenter pyydettiin mukaan The Rise Of The Synths (2019) -dokumentin tekoon. 

Carpenter on säveltänyt elokuvamusiikkia jo 1970-luvultä lähtien, mutta levyttäväksi ja esiintyväksi muusikoksi hän ryhtyi vasta seitsemänkymppisenä. Ohjaaja-säveltäjä solmi levytyssopimuksen newyorkilaisen Sacred Bone Recordsin kanssa ja teki ensimmäisen studioalbuminsa tuolle David Lynchinkin musiikkia julkaisseelle indiemerkille vuonna 2015. Hanke oli niin menestyksekäs, että helmikuussa 2021 ilmestyi jo kolmas Lost Themes -levytys.

Lost Themes on oivallinen nimi Carpenterin albumisarjalle. Tekipä hän musiikkia elokuviin tai ei, se tuntuu aina soivan kuvattujen kohtausten taustalla (mikä on itse asiassa hyvin yleistä maalailevan instrumentaalimusiikin kohdalla). Lost Themes III – Alive After Deathin kappaleet voisivat hyvin olla tunnussävelmiä elokuvista, joita ei koskaan tehty. Ei ihmetyttäisi, vaikka nämä teemat olisi kaivettu esiin vuosikymmenten takaa ohjaajan arkistoista. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole. Musiikki on sävelletty kotistudiossa improvisoiden nimenomaan näitä julkaisuja varten. 

Kuten kansikuvastakin näkee, Carpenter ei ole laatinut kadonneita teemojaan yksin. Hän tekee musiikkia bändin tai pikemminkin perheen kanssa: mukana ovat Johnin poika Cody Carpenter ja kummipoika Daniel Davies. Nuorempi Carpenter on säveltänyt musiikkia, levyttänyt sooloartistina ja tehnyt erilaisia yhteisprojekteja usein juuri isänsä kanssa. Kitaristi, biisintekijä ja tuottaja Davies (jonka isä on The Kinksin Dave Davies), on aiemmin vaikuttanut rockbändeissä Year Long Disaster, Karma To Burn ja CKY.

Vaikka Lost Themes -sarja ei olekaan kirjaimellisesti sooloprojekti, se perustuu täysin Carpenterin elämäntyöhön ja estetiikkaan. Hänet tunnetaan kauhu-, toiminta- ja scifi-ohjaajana, eivätkä uudet levyt murenna tuota käsitystä. Makuun pääsee jo biisien nimiä lukemalla (’Dripping Blood’, ’Dead Eyes’, ’Vampire’s Touch’). Kuten Carpenterin soundtrackeissäkin, tunnelma on hämärä ja vahva. Melodiat soivat herkkyyttä, kauneutta, yksinäisyyttä ja sivullisuuden kokemusta. 

Ohjaajana Carpenter käyttää valoa minimalistisesti ja kuvaa hillitysti, ja sama pätee hänen musiikkiinsa – jokainen duurinpilkahduskin tuntuu valaisevan taivaan. Välillä teemat ovat ambientmaisia ja unenomaisia, välillä kitarat kiskovat niitä kohti rockia. Vaikka musiikki on synteettistä, se ei kuulosta hetkeäkään epäinhimilliseltä.

Lost Themes -sarja ei ole Carpenterilta varsinaisesti mitään uutta. Pikemminkin hän on kääntänyt luomansa mustan valon loistamaan uudesta kulmasta. Mutta kuka ohjaisi elokuvat kadonneisiin teemoihin? 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lost Themes III • Alive After Death
Cody Carpenter
John Carpenter
Daniel Davies

John Carpenter | Facebook
John Carpenter | Instagram
John Carpenter | Twitter
John Carpenter | IMDb

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa John Carpenterin levytys Lost Themes III kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
John Carpenter | Finna.fi
[= Cody Carpenter • John Carpenter • Daniel Davies]

Lost Themes | Rodeo Suplex/Sacred Bones Records 2014
Lost Themes Remixed Eri remiksaajia | Sacred Bones Records 2015
Lost Themes II | Rodeo Suplex/Sacred Bones Records 2016
Anthology • Movie Themes 1974–1998 | Sacred Bones Records 2017
Lost Themes III • Alive After Death | Rodeo Suplex/Sacred Bones Records 2021

Levyhyllyt
Karma To Burn | Finna.fi

Karma To Burn | The All Blacks/Roadrunner Records 1997
Wild Wonderful Purgatory | Spitfire Records/Roadrunner Records 1999
Almost Heathen | Spitfire Records 2001 • LP Emetic Records 2009
Appalachian Incantation • 2LP • 2CD | Napalm Records 2010
V | Napalm Records 2011
Arch Stanton | Deepdive/Faba 2014
Thee Rabbit Hole • LP | H42 Records 2021

Levyhyllyt
Year Long Disaster | Finna.fi
[= Daniel Davies • Brad Hargreaves • Rich Mullins • William Mecum]

Year Long Disaster | Volcom Entertainment 2007
Black Magic • All Mysteries Revealed | Volcom Entertainment 2010

John Carpenterin elokuvia ja soundtrackejä | Finna.fi

1970-luku

Pimeä tähti • 1974 | DVD
Dark Star – Original Motion Picture Soundtrack | Citadel Records 1974 • CD Varèse Sarabande 1992 • We Release What The Fuck We Want Records 2016
Hyökkäys poliisiasemalle • 1976 | DVDBlu-ray
Assault On Precinct 13 – Original Motion Picture Score • LP • CD | Record Makers 2003 • Death Waltz Recording Company 2013
Halloween – naamioiden yö • 1978 | DVD
Halloween – Original Motion Picture Soundtrack • LP | Columbia 1979 • LP & kasetti Varèse Sarabande 1983 • CD Varèse Sarabande 1985 & 1990 & 1998 & 2000 • 2LP Mondo 2013 • LP Death Waltz Recording Company 2018
Elvis • 1979 | DVD

1980-luku

Usva • 1980 | DVDBlu-ray
The Fog – Original Motion Picture Soundtrack • LP • kasetti • CD | Varèse Sarabande • CD Varèse Sarabande 1989 • CD Silva America/Silva Screen 2000 • 2CD Silva Screen 2012 • 2LP Death Waltz Recording Company 2012 • 2LP Silva Screen 2015 & 2016 • 2LP Waxwork Records 2020
Pako New Yorkista • 1981 | DVDBlu-ray
Escape From New York – Original Motion Picture Soundtrack | Varèse Sarabande/Milan/Hot Ice Records 1981
Halloween II • 1981
Halloween II – Original Motion Picture Soundtrack John Carpenter & Alan Howarth | LP Varèse Sarabande 1981 • LP Milan/Celine Records/Hot Ice Records 1982 • LP Colosseum 1988 • CD Varèse Sarabande 1990 • CD 30th Anniversary Edition – Expanded Original Motion Picture Soundtrack | Alan Howarth Incorporated 2009 • LP Death Waltz Recording Company 2012 & 2014 & 2018
Halloween III – pahuuden yö • 1982
Halloween III • Season Of The Witch – Original Motion Picture Soundtrack John Carpenter & Alan Howarth |
The Thing – ”se” jostakin • 1982 | DVDBlu-ray
Christine – tappaja-auto 1983 | DVD
Christine – Original Motion Picture Soundtrack Eri esittäjiä + John Carpenter & Alan Howarth |
Christine – Original Motion Picture Soundtrack Score John Carpenter & Alan Howarth | Varèse Sarabande 1989
Starman – vieras tähtien takaa 1984
Säpinää Chinatownissa 1986 | DVD Blu-ray
Big Trouble In Little China – Original Motion Picture Soundtrack | 1986
Pimeyden valtias 1987
Prince Of Darkness – Original Motion Picture Soundtrack John Carpenter + De Coup De Villes | Varèse Sarabande 1987
Pahan kehä 1988 | DVD
They Live – Original Motion Picture Soundtrack John Carpenter & Alan Howarth | Enigma Records 1988

1990-luku

Memoirs Of An Invisible Man – Näkymättömän miehen muistelmat 1992 | DVD
Body Bags – kolme tietä kauhuun 1993
Body Bags – John Carpenter Presents John Carpenter & Jim Lang | Varèse Sarabande 1993
In The Mouth Of Madness 1995
In The Mouth Of Madness – Original Soundtrack Recording CD | DRG Records 1995
Kirottu kaupunki 1995
Village Of The Damned – Original Motion Picture Soundtrack John Carpenter & Dave Davies | Varèse Sarabande 1995
Pako L.A.:sta 1996
Escape From L.A. – Original Score Album From The Motion Picture John Carpenter and Shirley Walker
John Carpenterin vampyyrit 1998
Vampires – Music From The Motion Picture | Milan 1998

2000–2009

Ghosts Of Mars 2001
Ghosts Of Mars – Music By John Carpenter John Carpenter ja eri esittäjiä | Varèse Sarabande 2001

2010-luku

The Ward 2010 | DVD

Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2  – The Heart Of Noise
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Read more about John Carpenter | Finna.fi

John Carpenter – The Prince Of Darkness Gilles Boulenger, 296 pages | Silman-James Press 2003

Read more about horror movies | Finna.fi

Horror Films James Marriott, 298 pages | Virgin Books 2004

John Carpenter: Lost Themes III – Alive After Death (2021).
John Carpenter: Lost Themes III – Alive After Death (2021).

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus

Check Your Head | Capitol 1992

Beastie Boys: Check Your Head (1992).Beastie Boysin vuonna 1986 julkaistu Licence To Ill oli ensimmäinen Yhdysvalloissa listaykköseksi noussut raplevy. Debyytin menestys sai trion muuttamaan viileästä New Yorkista lenseään Los Angelesiin suunnittelemaan seuraavaa siirtoaan. Licenced To Illin rockia ja hip-hopia yhdistellyt vitsikäs konsepti alkoi pian tuntua yhtyeestä kornilta.

Toinen albumi Paul’s Boutique olikin tyystin toista maata. Se ei myynyt läheskään yhtä hyvin kuin Licenced To Ill, mutta osoitti Beastie Boysin olevan paljon luovempi ja kunnianhimoisempi ryhmä kuin debyytin frat rock rapin perusteella oli arveltu. Jos Licenced To Ill oli Beastie Boysin kaupallinen läpimurto, oli Paul’s Boutique sen taiteellinen läpimurto. ”hip-hopin Sgt. Pepperiksikin” kutsuttu levy rakennettiin sampleista ja nimettiin jälkeenpäin mestariteokseksi.

Beastie Boysin tulevaisuutta Paul’s Boutique määritti kuitenkin enemmän myynnillään kuin musiikillaan. Se oli Licence To Illiin verrattuna kaupallinen floppi.

Ennen kolmannen albumin Check Your Head äänityksiä Beastie Boys oli hämmentynyt siitä, ettei suuri yleisö ollut lämmennyt Paul’s Boutiquelle, jota bändi itse piti täydellisenä onnistumisena. Myyntikäyriä seurannut levy-yhtiökään ei enää vaikuttanut kiinnostuneelta siitä, mitä Adam ”MCA” Yauch, Michael ”Mike D” Diamond ja Adam ”Adrock” Horowitz seuraavaksi keksisivät – jos ylipäänsä mitään. Onni onnettomuudessa oli, että kun suuri yleisö ja julkaisija käänsivät Beastie Boysille selkänsä, se sai keskittyä rauhassa eikä kukaan ohjaillut sitä mihinkään suuntaan.

Check Your Headilla Beastie Boys keksi itsensä uudelleen palaamalla lähtöpisteeseen. Yhtye oli perustettu alun perin hardcorebändiksi, ja MCA, Mike D ja Adrock hallitsivat edelleen paitsi rapintekovälineiden myös rokkisoitinten käytön. Check Your Headin lähtökohtana oli yhdistää nuo molemmat ulottuvuudet. Tärkeä tekijä uudessa reseptissä oli kosketinsoittaja ”Money Mark” Ramos-Nishita. Hän tuli Beastie Boysin kuvioihin puusepän ominaisuudessa rakentamaan studiota, mutta paljastui yllättäen niin taitavaksi muusikoksi, että pysyi mukana loppuun saakka.

Beastie Boys käytti levy-yhtiöltä saamansa rojaltiennakon oman studion rakentamiseen. Check Your Head äänitettiin pitkän kaavan mukaan tuossa Kalifornian Atwater Parkiin tehdyssä päämajassa, G-Son Studiosissa. Mike D kuvailee Beastie Boys Book -kirjassa prosessia rennoksi mutta tuotteliaaksi.
“Emme olleet ennen tehneet sellaista levyä. Osasimme soittaa, sämplätä, ohjelmoida, skrätsätä ja räpätä, ja kaiken sen tekeminen yhtä aikaa vei meidät kartoittamattomalle alueelle. Emme tienneet mitä teimme, mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Tehtiin paljon kokeiluja.”

Beastie Boys oli monessa mielessä leimallisesti 1990-luvun bändi – esimerkiksi siinä mielessä, että sen levyt ovat (monien raplevyjen tavoin) selkeästi CD-aikakauden tuotteita. Niiden voima ei piile biisien jäntevässä jäsentelyssä tai ytimekkäässä esillepanossa, vaan ne briljeeraavat mixtapemaisesti kappaleiden määrällä ja kokonaisuuden värikkyydellä ja dynamiikalla. Sellainen kokonaisuus on myös kahdenkymmenen biisin Check Your Head, jonka vuoden 2009 painoksessa on mukana vielä kuusitoista bonusraitaa.

Check Your Head hehkuu rakkautta musiikkiin ilman rajoja. Räppäri Biz Markie toimittaa sillä asiaansa Ted Nugent -samplen päälle, koti-ikävä New Yorkiin kerrotaan Bob Dylanin suulla, ja päätösraidalla ’Namaste’ itämaisesta elämänkatsomuksesta kiinnostunut Yauch heittäytyy filosofisen spoken wordin pauloihin. Punk rock -vaihde heilahtaa päälle Sly And The Family Stone -lainassa ’Time For Livin’, johon Beastiet leipovat hardcoreriffin. Check Your Head on sellaisen bändin levy, joka tekee ihan mitä lystää, ja sellaisia bändejä ei ole koskaan liikaa.

Kun Check Your Head ilmestyi vuonna 1992, Beastie Boys teki yhteiskiertueen Cypress Hillin ja Rollins Bandin kanssa. Tuo yhdistelmä kuvaa hienosti aikakaudelle ominaista rajattomuuden tuntua. Maailma, joka ei vielä Paul’s Boutiquen aikaan ollut valmis Beastie Boysin luovalle hulluudelle, otti Check Your Headin omakseen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Beastie Boys | kotisivu
Beastie Boys | Facebook
Beastie Boys | Instagram

Levyhyllyt
Beastie Boys | Finna.fi

1980-luku

Licensed To Ill | Def Jam Recordings/Columbia 1986
Paul’s Boutique | Beastie Boys Records/Capitol Records 1989

1990-luku

Check Your Head | Grand Royal/Capitol Records 1992
Ill Communication | Grand Royal/Capitol Records 1994
Hello Nasty | Grand Royal/Capitol Records 1998

2000–2009

To The 5 Boroughs | Capitol Records 2004
The Mix-Up | Capitol Records 2007

2010-luku

Hot Sauce Committee Part Two | Brooklyn Dust Music/Capitol Records/Oscilloscope Laboratories 2011

Kokoelmat
Beastie Boys | Finna.fi

Some Old Bullshit | Grand Royal 1994
The In Sound From Way Out! – Instrumental Music Composed And Performed by Beastie Boys | Grand Royal/Capitol Records/Brooklyn Dust Music 1996
Anthology – The Sound Of Science • 2CD | Grand Royal/Capitol Records 1999
Solid Gold Hits | Capitol Records 2005

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Lue lisää Beastie Boysista ja hip-hopista | Finna.fi

Beastie Boys Book Michael Diamond & Adam Horowitz | Spiegel & Grau 2018
Rhyming & Stealing – A History Of The Beastie Boys Angus Batey | Independent Music Press 1998

Check The Technique – Liner Notes For Hip-Hop Junkies Brian Coleman, 509 sivua | Villard/Random House in 2007
Check The Technique Volume 2 – More Liner Notes For Hip-Hop Junkies Brian Coleman, 525 sivua | Wax Facts Press 2014

Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack

Whiskey For The Holy Ghost | Sub Pop 1994

Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost (1994).Mark Laneganin sooloura käynnistyi turhautumisesta. Mitä luovuuteen tulee, rockbändi Screaming Treesin laulaja koki olevansa bändissään statistin asemassa. Hän ei myöskään pitänyt sanoituksista, joita Screaming Treesin biisintekijä ja kitaristi Gary Lee Conner kirjoitti hänen laulettavakseen. Siksi soolodebyytti The Winding Sheetin (1990) tekeminen oli hänelle terapeuttinen ja tarpeellinen projekti. Siitä tuli hiukan hahmoton ja luonnosmainen, mutta ainakin sillä oli hänen omaa musiikkiaan.

Neljä vuotta myöhemmin ilmestynyt Whiskey For The Holy Ghost oli huomattavasti ehyempi ja valmiimpi kokonaisuus. Lanegan oli ottanut tavoitteekseen henkilökohtaisen mestariteoksen synnyttämisen. Osin (muista osista lisää tuonnempana) kohtuuttoman korkealle asetetusta rimasta johtuen toisen soololevyn tekeminen oli hänelle yhtä helvettiä. Lanegan työsti Whiskey For The Holy Ghostia niin monien eri äänittäjien kanssa, että punainen lanka ehti hukkua sydänverilammikkoon monta kertaa. Vielä sessioiden lopulla ainoastaan tuottaja Jack Endinon fyysinen väliintulo esti Lanegania heittämästä levyn analoginauhoja studion vieressä virranneeseen jokeen.

Osin ongelmat johtuivat siitä, missä kunnossa Mark Lanegan tuolloin oli. Hänellä oli aina ollut ongelmia, ja kolmekymppisenä pahin niistä oli täysin käsistä lähtenyt huumeaddiktio. Syy niihin oli sekin, että Screaming Trees vei tuolloin paljon aikaa ja voimia. Tehdessään Sub Popin kanssa diilin uudesta soololevystä Lanegan ei ollut parhaassa mahdollisessa terässä keskittymään musiikin tekemiseen. Toisaalta hyvinvoiva ja tasapainoinen ihminen ei olisi mitenkään voinut tehdä Whiskey For The Holy Ghostin kaltaista albumia. Levyn tunnelma on samaan aikaan kova, synkeä ja herkkä, ja sellaisena se kuvaa tekijäänsä täydellisesti.

Sellaisena se myös kiteyttää sen rockin hengen, jota Yhdysvaltain luoteisosissa tuohon aikaan tehtiin. Harva seattlelainen halusi musiikkiaan kutsuttavan grungeksi (koska alan bändeillä oli melko vähän musiikillista yhteistä) mutta sillä nimellä maailma tuon vaihtoehtoisuutta, syvällisyyttä ja epäkaupallisuutta tavoitelleen genren tunsi. Laneganille Seattle-skenen synkeät tunnelmat olivat pikemminkin sisäsyntyisiä kuin kollegoilta opittuja. Whiskey For The Holy Ghost huokuu samaa lämmintä pimeyttä, joka hänen äänessään soi jo 1980-luvulla Screaming Treesin aloitellessa levytysuraansa.

Whiskey For The Holy Ghostia kuunnellessa on vaikea ymmärtää, mikä sen tekemisessä saattoi olla niin vaikeaa, että se vei monta vuotta ja miltei artistin mielenterveyden. Se ei ole toteutukseltaan kokeellinen saati sekava levy, ja tunnelmaltaan se on huomattavan yhtenäinen. Pikemminkin kuulostaa siltä kuin Lanegan olisi tiennyt tarkalleen mitä haluaa tehdä ja miten ideansa toteuttaisi. Myös tyylitajuiset, vähäeleiset sovitukset puhuvat sen puolesta, ettei hän missään vaiheessa menettänyt tyystin otettaan musiikista, vaikka saattoi itsekin niin luulla ja sitä pelätä. Vaihtoehtorockista, country bluesista ja folkista imetyt vaikutteet kutoutuivat tyylikkääksi alternative-americanaksi.

Laneganin toinen sooloalbumi julkaistiin tammikuussa 1994. Se sai kriitikoilta kiittävän vastaanoton. Lanegan itsekin tunsi saaneensa valmiiksi sellaisen magnum opuksen, jollaista oli lähtenyt tekemään. Jälkeenpäin katsoen Whiskey For The Holy Ghost ilmestyi soundtrackiksi Seattle-skenen surujuhlaan. Laneganin hyvä ystävä ja suuri fani Kurt Cobain riisti itseltään hengen saman vuoden huhtikuussa. Hänen leskensä Courtney Loven mukaan Cobain oli kuunnellut kuolemaansa edeltäneinä viikkoina erityisen paljon Laneganin uutta albumia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mark Lanegan | kotisivu

Whiskey For The Holy Ghost
Mark Lanegan – laulu, kitara
Mike Johnson – bassokitara, kitara, urut, piano, huuliharppu, taustalaulu
Frank Cody – piano, urut
Kurt Fedora – bassokitara
Dave Kreuger – viulu
Phil Sparks – bassokitara
Mike Stinette – saksofoni
Ted Trewhella – piano
Justin Williams – urut
Tad Doyle, J Mascis, Dan Peters, Mark Pickerel – rummut
Krisha Augerot, Sally Barry – taustalaulu

Varaa Mark Laneganin albumi Whiskey For The Holy Ghost kirjastosta.
Varaa Mark Laneganin albumi Whiskey For The Holy Ghost kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Mark Lanegan | Finna.fi

1990-luku

The Winding Sheet | Sub Pop Records 1990
Whiskey For The Holy Ghost | Sub Pop Records 1994
Scraps At Midnight | Sub Pop Records 1998
I’ll Take Care Of You | Sub Pop Records 1999

2000–2009

Field Songs | Beggars Banquet Records/Sub Pop Records 2001
Bubblegum | Beggars Banquet Records 2004

2010-luku

Blues Funeral | 4AD 2012
Imitations | Heavenly Recordings 2013
Phantom Radio | Heavenly Recordings 2014
Gargoyle | Heavenly Recordings 2017
Somebody’s Knocking | Heavenly Recordings 2019

2020-luku

Straight Songs Of Sorrow | Heavenly Recordings 2020

Levyhyllyt
Isobel Campbell & Mark Lanegan | Finna.fi

Ballad Of The Broken Seas | V2 2006
Sunday At Devil Dirt | V2 2008
Hawk | V2 2010

Levyhyllyt
Screaming Trees | Finna.fi

1980-luku

Clairvoyance | Velvetone Records 1986
Even If And Especially When | SST 1987
Invisible Lantern | SST 1988
Buzz Factory | SST 1989

1990-luku

Change Has Come | Sub Pop Records 1990
Something About Today EP | Epic 1990
Uncle Anesthesia | Epic 1990
Sweet Oblivion | Epic 1992
Dust | Epic 1996

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä

Lue lisää Mark Laneganista | Finna.fi

Sing Backwards And Weep – Muistelmat Mark Lanegan & kääntäjä Ari Väntänen, 352 sivua | Like Kustannus, ilmestyy 3/2021
I Am the Wolf – Lyrics And Writings Mark Lanegan, 256 sivua | Da Capo Press 2017
Sing Backwards And Weep – A Memoir Mark Lanegan, 352 sivua | Orion Books 2020

Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost (1994).

Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi

Mama Said | Virgin 1991

Lenny Kravitz: Mama Said (1991).Suomentaessani Lenny Kravitzin ja David Ritzin kirjoittamaa Kravitzin elämän ja uran varhaisvuosista kertovaa Let Love Rulea pysähdyin miettimään erilaisia lähtökohtia. Monille muusikoille ja artisteille alalle ryhtyminen on pakenemista perhepiirin maailmasta, joka ei taiteellista nuorta puhuttele tai palkitse vaan pelottaa ja painostaa.

Kravitzin tilanne oli toisenlainen. Näyttelijättären poikana hän kasvoi kiinni taiteeseen ja viihteeseen. Työt, jotka ovat useimmille utopistista unelmaa, olivat hänelle aivan normaaleja uravalintoja. Häneltä olisi ollut kummallisempi ratkaisu pyyhkiä kimalle harteiltaan ja pestautua paperitehtaalle painamaan nappia.

Kravitzin ensimmäinen albumi Let Love Rule oli arvostelumenestys, mutta toinen, Mama Said, oli kansainvälinen ja kaupallinen läpimurto. Mama Saidin ilmestyessä Kravitzia moitittiin joissakin arvosteluissa käytettyjä ideoita viljeleväksi muusikoksi, jolla ei ole omaa ääntä eikä identiteettiä. Siltä varmasti tuntuikin niistä, jotka olivat kasvaneet Kravitzin 1970-lukulaisten esikuvien musiikkia kuunnellen, mutta 1990-luvun alun nuorten perspektiivi oli toinen. Kravitzin ja vaikkapa The Black Crowesin retroilu kuulosti omassa ajassaan mielettömän raikkaalta ja erilaiselta. Sen kautta löysi ajassa taaksepäin vanhojen äänilevyaarteiden äärelle.

Pilottisinglen ’Always On The Run’ toinen säveltäjä on videollakin esiintyvä Slash, Guns N’ Rosesin kitaristi, joka kävi Kravitzin kanssa fiiniä Beverly Hills High Schoolia ja jonka muusikoksi ryhtyminen oli myös tähtiin kirjoitettu juttu. Funkisti rokkaava ’Always On The Run’ on erinomainen biisi, mutta ei anna kattavaa kuvaa Mama Saidista kokonaisuutena. Debyyttialbumin hipahtavaa folkfiilistelyä on yhä jäljellä, minkä lisäksi Kravitz fiilistelee antaumuksella esimerkiksi soulin saralla.

Kravitzille itselleen Mama Said on rankan elämänvaiheen katarttinen ääniraita. Hänen avioliittonsa näyttelijätär Lisa Bonetin kanssa oli ajautumassa karille, perheessä oli pieni lapsi, ja menestys toi mukanaan asioita ja ajatuksia, joissa 26-vuotiaalla muusikolla riitti pureskeltavaa. Hän on kertonut kärsineensä noihin aikoihin vakavasta masennuksesta mutta onnistuneensa purkamaan pahaa oloaan uusiin biiseihin. Elämän haasteista huolimatta Mama Said ei ole synkeä teos. Esimerkiksi soulpopbiisi ’It Ain’t Over ’Til It’s Over’ on toiveikas kappale parisuhteesta, ja ’Flowers For Zoë’ on Kravitzin tyttärelleen säveltämä ikioma kehtolaulu. ’What The Fuck Are We Saying?’ -biisissä hän päästelee höyryjä Lennonin tapaan.

Lenny Kravitz on multi-instrumentalisti, joka Let Love Rulea tehdessään päätti äänittäjä Henry Hirschin yllytyksestä soittaa itse suurinta osaa soittimista. Niin hän toimi myös Mama Saidin sessioissa – ainoastaan ’What Goes Around Comes Around’ on toteutettu bändimäisellä kokoonpanolla. Kravitzin kakkosalbumilla on kuitenkin mukana jonkin verran vierailevia muusikoita. Tunnetuin on mainitun Slashin (joka kitaroi myös avausraidalla ’Fields Of Joy’, joka on alun perin New York Rock and Roll Ensemblen kappale vuodelta 1971) ohella Sean Ono Lennon. Lenny ja kuuluisan Johnin poika kirjoittivat yhdessä ’All I Ever Wantedin’, jolla tämä myös soittaa pianoa.

Lenny Kravitzin uravalinnassa kyse ei ollut koskaan siitä, mitä hän tekisi – hänen piti oikeastaan vain päättää, millaista musiikkia hän tekisi. Let Love Rulella hän löysi soundin, joka jalostui Mama Saidilla valmiiksi ja tyylikkääksi, ja kolmatta levyä Are You Gonna Go My Way pidetään keskeisenä hänen tuotannossaan. Mama Said kuulostaa levyltä, johon liittyy tarinoita. Jään toivomaan jatko-osaa Kravitzin ja Ritzin kirjalle.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lenny Kravitz | kotisivu
Lenny Kravitz | Facebook
Lenny Kravitz | Instagram
Lenny Kravitz | Twitter

Varaa ...And Out Come The Wolves kirjastosta.
Varaa Lenny Kravitzin klassikko Mama Said kirjastosta!

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Lenny Kravitz

1980-luku

Let Love Rule | Virgin 1989 • 2CD 20th Anniversary Deluxe Edition | Virgin 2009
Mama Said | Virgin 1991 • 2CD 21st Anniversary Deluxe Edition | Virgin 2012
Are You Gonna Go My Way | Virgin 1993 • 2CD 20th Anniversary Deluxe Edition | Virgin 2013
Circus | Virgin 1995
5 | Virgin 1998

2000–2009

Lenny | Virgin 2001
Baptism | Virgin 2004
It Is Time For A Love Revolution | Virgin 2008

2010-luku

Black And White America | 2011
Strut | Roxie Records 2014
Raise Vibration | Roxie Records 2018

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle

Ari Väntänen käänsi Lenny Kravitzin muistelmat suomeksi. Kirja Let Love Rule julkaistiin syksyllä 2020. Kuva: Like.

Lue lisää Lenny Kravitzistä | Finna.fi

Let Love Rule – muistelmat Lenny Kravitz & David Ritz & kääntäjä Ari Väntänen, 340 sivua | Like 2020

Lue lisää 1960-luvun vaikutuksesta populaarikulttuuriin | Finna.fi

Uhoa ja unelmia – 60-luvun jälkijäristyksiä Alice Echolls & kääntäjät Liisa Laaksonen & luvut 13–15 Petri Stenman, 360 sivua | Like 2003

Read more about Lenny Kravitz | Finna.fi

Let Love Rule Lenny Kravitz with David Ritz, 260 sivua | Sphere 2020

Lenny Kravitz: Mama Said (1991).
Lenny Kravitz: Mama Said (1991).