prog Archives - LevyhyllytLevyhyllyt

Finnforest • Vuodet 1973–1980
Finnforest • Lähtö matkalle • Demonnights
Musiikkia esille kirjastossa

Finnforest: Finnforest (Love Records 1975).

Kuopiolainen Finnforest ei ehkä ole niitä puhutuimpia 1970-luvun progeyhtyeistämme, mutta kansainvälisesti arvostetuimpien kastiin se kiistatta lukeutuu. Kaksosveljesten Pekka ja Jussi Tegelmanin (s. Helsingissä 1957) ympärille muodostunut kokoonpano muuttui jokaisen julkaisun välillä, joten myös bändin kolmen albumin kesken on eroavuuksia – parista sinkusta puhumattakaan.

Finnforest: Pertti Pokki (vas.), Pekka Tegelman, Jarmo Hiekkala ja Jussi Tegelman • Kuva 📷 Timo Kelaranta

Muusikkona toimineen arkkitehti-isänsä ansiosta Tegelmanit aloittivat määrätietoisen soittoharrastuksen tavattoman nuoressa iässä. Pekan pääinstrumentiksi tuli kitara ja Jussille rummut, ja jos bändikavereita ei löytynyt, isän kaksiraitaisella Revox-nauhurilla pääsi pitkälle jo kahdestaankin. 1970-luvun alussa perhe muutti Porvoosta Kuopioon. Siellä perustetuista yhtyeistä ensimmäinen, itsevarmasti nimetty Lex, saattoi vetää puolentoista tunnin setin vain kahdella biisillä, joista toinen oli Frank Zappan ’Willie The Pimp’ ja toinen Pekan säveltämään teemaan nojaava improvisaatio. Vuoden 1972 tienoilla syntyi Forest, johon basisti Jarmo Hiekkala toi musiikkilukiotoverinsa, urkuri Jukka Rissasen sekä laulaja Aaro Mustosen.

Finnforest-tuotantoa • Kollaasi 📷 Tuomas Pelttari

Vuoden 1973 keväällä Finn-etuliitteen nimeensä lisännyt viisikko pääsi helsinkiläiseen Finnvox-studioon purkittamaan kolme soundeiltaan Wigwam-tyyppistä, urkupainotteista laulua. Valitettavasti YouTubesta ei löydy näitä kappaleita. Martti Innasen ja Markku Suomisen vetämä pienlevy-yhtiö Dynamiitti julkaisi singlen Tyhjyyteen, syvyyteen // Sanomaton kirkkaus, ’Hanhilampi’ puolestaan pääsi mukaan Love Recordsin kokoelmalle Rock & Roll Juhlaa 2 (1973) yhtiön monitoimimiehen Måns Groundströmin kiinnostuttua yhtyeestä. Hiekkalan ero Finnforestista ei keikkailutahtia hidastanut, sillä Rissanen pystyi Hammondinsa jalkioilla soittamaan basso-osuudet. Kapakoissa ja tanssilavoilla soitettiin progen vastapainoksi yleisön tuntemia iskelmiä, mutta Mustosen lähdön jälkeen yhtyeestä tuli omavarainen ja instrumentaalinen.

Mikä yö! • albumilta Finnforest
1975

Koska pääosin Pekka Tegelmanin säveltämiä kappaleita oli – alun perin siis useimmiten lauluosuuksien kera – hiottu jo vuosia, nimettömän esikoisalbumin (1975) äänitykset Tukholman Marcus Music -studiossa saatiin tehtyä kolmessa päivässä Groundströmin toimiessa tuottajana. Tegelmaneilla oli tässä vaiheessa ikää 17 vuotta. Vain parilla raidalla Pekka soittaa kitaran lisäksi bassoa, muutoin bassolinjat tulivat Rissasen koskettimista. Kolmikon soitossa on toisaalta aistikasta tunnelmaa kuten upeassa avauskappaleessa ’Mikä yö!’, toisaalta Mahavishnu Orchestran mieleen tuovaa särmää erityisesti Pekan sähkökitaran dominanssissa. Levyn kiihkein ja nopeatempoisin kappale ’Paikalliset tuulet’ sisältää myös intensiivisen rumpusoolon.

Paikalliset tuulet • albumilta Finnforest
1975

Triokokoonpano jäi lyhytikäiseksi Jukka Rissasen lähtiessä opiskelemaan klassista musiikkia Budapestiin. Tegelmanit levyttivät kahdestaan toisen sinkkunsa Ketto // Tekee meisseliä (1976), jolla Jussi soitti rumpujen ohella koskettimia. B-puoli on terhakkaa fuusiota, kun taas ’Ketto’ on Jussin yksinään soittama, Camel-henkinen oodi Arp Odyssey -syntetisaattorille ja pianolle.

Ketto • singlen A-puoli
1976

Finnforest: Lähtö matkalle (Love Records 1976).

Pian sinkun jälkeen basisti Jarmo Hiekkala palasi Finnforestiin. Kosketinsoittajaksi pyydettiin Wigwamista eronnutta Jukka Gustavsonia, mutta tämä ei kiireiltään ehtinyt vaan ehdotti Jukka Linkolaa. Kakkosalbumin viikon mittaisista äänityssessioista jälkimmäiselle mukaan lähti myös syntikoita soittava Pertti Pokki Finnforestinkin miesten täydentämästä Petri Pettersson Brassista. Tyyliltään Lähtö matkalle (1976) on paljolti luontevaa jatkoa Finnforest-albumille, mutta tuo kokonaisuuteen myös uusia sävyjä. Jazzpianisti Linkolan merkillepantava vaikutus tulee heti selväksi eloisalla avauskappaleella ’Alpha’.

Alpha • albumilta Lähtö matkalle
1976

Mystisen alun jälkeen vauhdikkaaksi progeksi kasvava ’Elvin’ sai innoituksensa Pekka Tegelmanin suosikkirumpali Elvin Jonesilta. Levyn ainoa Jussin sävellys, Carlos Castanedan romaanin inspiroima ’Don’ havainnollistaa veljesten kulkeneen tuolloin omiin suuntiinsa säveltäjinä. Pekan kirjoittaessa progepainotteista fuusiota yhä laajemmin kappalerakentein Jussi oli jazzillisemman fuusion ja aivan erityisesti Weather Reportin pauloissa. Unkarilaissäveltäjä Béla Bartókia ihaillut Pekka kilvoitteli vinyylin kakkospuolen täyttävällä nimiteoksella lisäksi taidemusiikkielementtien kanssa; ensimmäinen osa alkaa Otto Donnerin johtamalla jousisektiolla.

Lähtö matkalle I • albumilta Lähtö matkalle
1976

Svart Records on julkaissut Yleisradion arkistoista kaivettuja 1970-luvun studiolive-keikkoja julkaisusarjoissaan Pop-Liisa ja Jazz-Liisa. Liisankadun studiolla helmikuussa 1977 Elonkorjuun ohella esiintynyt Finnforest esittää Pop-Liisa 6 -levyllä (2016) kaksi albumien ulkopuolelle jäänyttä kappaletta. Jussi Tegelmanin säveltämä ’Juan’ on funk-sävyistä fuusiota ja kosketinsoittaja Pertti Pokin fuusiosävellys ’Odd Tale’ polveilee yli 10-minuuttisena.

Odd Tale • livealbumilta Finnforest / Elonkorjuu 1977 • Pop Liisa 06
2016

1970-luvun jälkipuolella progen asema Suomessa oli yhä heikompi. Vuosikymmenen puolivälissä aloittaneiden toisen aallon progeyhtyeiden taival jäi yleensä yhden albumin mittaiseksi. Ennen kolmatta levyään myös Finnforest oli käytännössä hajonnut ja jäsenet työskentelivät muiden musiikillisten projektien parissa, mm. Petri Petterssonin runolähtöisillä albumeilla Nuoruus (1977) ja Ehkä meille vielä jää aikaa (1979). Valtaosan jälkimmäisestä levyn lauluista muuten sävelsi Pekka Tegelman. Keväällä 1978 hän kirjoitti musiikin Kurt Nuotion Canth-ohjaukseen Työmiehen vaimo.

Jussi Tegelman puolestaan ryhtyi kokoamaan muusikoita Finnforestin kolmannelle ja viimeiselle albumille Demonnights (1979), jonka paholaismaisen nimen takana oli yksinkertaisesti tapa tehdä demoja öisin. Bändiin etäisyyttä ottava mutta äänityksiin osallistunut Pekka sävelsi chileläisen ihmisoikeusaktivisti Victor Jaran muistoa kunnioittavan ’Fighterin’. Syntikoita ja sähköpianoa albumilla soittavalta Jarmo Savolaiselta saatiin ’Far Away From’, Heikki Keskisen tenorisaksofonin ja Savolaisen pianon kaunis duetto.

Loput seitsemän kappaletta sävelsi ja sovitti Jussi. Love Recordsin viimeisiin albumeihin ennen vararikkoa lukeutuva Demonnights poikkeaa edeltäjistään vahvassa jazzpainotteisuudessaan. Ensinnäkin kokoonpano oli aiempaa runsaslukuisempi. Kitaraosuudet jakoi Pekan kanssa Jari Rissanen ensimmäisellä studiokeikallaan ja bassot soitti Tuomo Helin. Selkeimmän soundillisen eron Finnforestin muuhun tuotantoon tuovat jazz- ja progeveteraani Juhani Aaltosen soittamat saksofonit ja huilut — edellä mainittua Heikki Keskisen vierailuakaan unohtamatta.

The First And Happy Schoolday • albumilta Demonnights
1979

Kansainväliselle progeyleisölle Demonnights ei ole kelvannut edeltäjiensä veroisesti, mutta mitään persoonatonta aikakauden fuusion imitointia se ei ole. Tunnelmat vaihtelevat dynaamisesti ’The First And Happy Schoolday’ -avausraidan ilosta ’Annin’ kaihoon ja ’Religions’-kappaleen vähitellen valtaavaan levottomuuteen, jonka taustalla on Guyanassa 1978 tapahtunut tragedia: kulttijohtaja Jim Jones organisoi yli 900 ihmisen joukkoitsemurhan. Junnun puhaltimien dominoima maalailu ’Firth’ voi sekä nimellään että sävyillään tuoda mieleen norjalaisen Jan Garbarekin. Hienon ja moni-ilmeisen albumin loppuhuipennuksella ’Pablo’ on käsin kosketeltava tunnelataus kaksine sähkökitaroineen.

Pablo • albumilta Demonnights
1979

Svart Recordsin julkaisema 5LP/3CD-setti Alpha To Omega – The Complete Studio Recordings 1973–1980 (2017) sisältää Finnforestin kokonaistuotannon lisäksi kuusi ennen julkaisematonta studioraitaa, kolme vuoden 1973 progebiisiä Aaro Mustosen vokaaliosuuksin sekä kolme vuoden 1980 jazzpainotteista instrumentaalia juuri ennen yhtyeen lopullista hajoamista. Niillä soittavat säveltäjä Jussi Tegelmanin ohella mm. kitaristi Jari Rissanen, saksofonisti Heikki Keskinen ja basisti Raimo Salmiheimo.

Samana vuonna ainoan albuminsa julkaissut Jargon oli kokoonpanoltaan eräänlaista jatkoa Finnforestille. Hivenen persoonattoman fuusiolevyn sävellyksistä vastasivat Pertti Pokki ja basisti Jarmo Hiekkala; ensin mainitun ’Odd Tales’ on lyhyempi versio vuoden 1977 livevedosta. Jargonissa mukana ollut Pekka Tegelman oli tuossa vaiheessa jo aloittanut työskentelynsä Liisa Tavin taustavoimissa.

Finnforestin jälkeen Havana Black -rockyhtyeessä soittanut Jussi Tegelman on asunut 1990-luvun alkupuolelta lähtien Los Angelesissa toimien elokuvateollisuuden parissa. Pekka Tegelman on työskennellyt muusikkona, lauluntekijänä ja tuottajana muille artisteille sekä julkaissut neljä jazzfuusioon suuntautunutta sooloalbumia 2010-luvulla. Varhaiskypsien veljesten nuoruudenpalosta voimansa ammentanut Finnforest on ja pysyy suomalaisen instrumentaaliprogen kirkkaana klassikkona.

Matti Pajuniemi

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anki 1945–2007 • Monipuolinen luonnonlapsi
Annie Haslam – brittiprogen satakieli • Annie In Wonderland [1977]
Camel [1] 1971–1978 • Bluesjuurista sinfoniseen progeen
Camel [2] 1979–2019 • Melodisen progen konkari
Frank Robson 1946–2024 • Paljon muutakin kuin progebändin laulaja
Frank Zappa ja Synclavier 1984–1993
Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
Juhani Aaltonen on suomijazzin suurmies ja monipuolinen muusikko • Vuodet 1958–2024
Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band / KOM Quartet • Jazzlastuja Liisankadulta 1973 ja 1975 • Jazz Liisa 3 & 4 • Live In Studio [2016]
Kuusumun Profeetta – magneettista tajunnanvirtaa • Kukin kaappiaan selässään kantaa [2001]
Linda Fredriksson – jazzina soivia luonnonvoimia • Juniper [2021]
Magma ja menolippu Kobaïalle • Vuodet 1970–1985
Maria Ylipää & Emma Salokoski – raja-aitoja rikkovaa laulelmaa • Kauniita piikkejä [2024]
Mike Oldfield – taiderockin ainutlaatuinen menestystarina • Tubular Bells [1973]

Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa • Five Leaves Left [1969] • Bryter Layter [1970] • Pink Moon [1972]
Pekka Pohjola – massiivisen suuri seikkailu • Pewit [1997]
Pekka Streng – kohti unen maata • Magneettimiehen kuolema [1970] • Kesämaa [1972] • Unen maa [2009]
Sakari Kuosmanen – ihanan elämäntyön ääripäät • Sakari Kuosmanen [1985] • Arkipäivän Jeesus [2023]
Stanley Clarke – omaa fuusiota luomassa • Stanley Clarke [1974]
Steve Hackett – monipuolinen säveltäjä ja Genesiksen progeperinnön vaalija • Vuodet 1971–2023
Tabula Rasa – melodisen suomiprogen klassikko • Tabula Rasa [1975] • Ekkedien tanssi [1976]
Tasavallan Presidentti / Jukka Hauru & Superkings • Poplastuja Liisankadulta 1973 • Pop Liisa 1 & 2 • Live In Studio [2016]
Unisono Quartet / Taivaantemppeli • Jazzlastuja Liisankadulta 1973 • Jazz Liisa 1 & 2 • Live In Studio [2016]
Vesa-Matti Loiri – hämäriä tuokiokuvia • 4 + 20 [1971]
Viima – taitoa, herkkyyttä, mielikuvia • Väistyy mielen yö [2024]
Wigwam – historiallisen suomalaisbändin debyytti • Hard N’ Horny [1969]
Wigwam / Taivaanvuohi • Poplastuja Liisankadulta 1973 • Pop Liisa 3 & 4 • Live In Studio [2016]

💿
Finnforest
Finna.fi

Finnforest | Love Records 1975 • LP + liite Svart Records 2017
Lähtö matkalle | Love Records 1975 • LP + liite Svart Records 2017
Demonnights | Love Records 1979 • LP + liite Svart Records 2017