Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut

Suudelmilla | Hawaii Sounds 1998

Karkkiautomaatti: Suudelmilla (1998).Kun Karkkiautomaatti soitti Helsingissä elokuun 1998 puolivälissä, yleisö ei arvannut näkevänsä sen livenä viimeistä kertaa. Yhtye itsekään ei tiennyt tulleensa tiensä päähän, mutta niin siinä kävi, ja tavallaan niin oli hyvä. Neljä kuukautta ennen viimeistä keikkaa julkaistu Suudelmilla oli albumi, jonka tasolta ei enää tarvinnut edetä mihinkään.

Karkkiautomaatti oli perustettu Lahdessa keväällä 1993. Hellyttävän laidan suomipunkin, Ramonesin, The Beach Boysin, Leevi And The Leavingsin ja iskelmänkin ravitsema bändi kasvoi koko ajan kohti jotakin suurempaa, lämmittävästä höpsöydestä päin hurmaavaa hienostuneisuutta. Vuonna 1998 julkaistua Suudelmilla-albumia kutsutaan syystä indieklassikoksi. Karkkiautomaatin oma ääni ja visio soi sillä paljon vaikutteita vahvempana.  

Minne vaan.

Bändin, Jyrki Häyrisen ja Pekka Laineen yhdessä tuottama Suudelmilla äänitettiin ja miksattiin Hideout-studiolla puolen vuoden aikana. Ulkopuolisten tuottajien tehtävänä oli auttaa silloin, kun bändin tietotaito ei riittänyt idean toteuttamiseen. Ryhmätyö toimi, ja värikylläinen tuotanto päästää sävellykset ja sovitukset oikeuksiinsa.

Projekti oli Karkkiksen kunnianhimoisin ja se kuuluu, mutta vaikka rima oli korkealla, suuruudenhulluudesta ei ollut kyse. ’Seikkailuun’, ’Minne vaan’ ja muut ovat simppeleitä poplauluja. Jopa kahdeksanminuuttinen instrumentaali ’Kemijoki’ onnistuu pysymään vähäeleisenä koko kestonsa ajan. 

Suudelmilla briljeeraa myös sanoituksilla. Laulaja-kitaristi-lauluntekijä Janne ”Jansku” Kuusela oli Karkkiautomaatin lopun aikoina suvereeni tarinankertoja ja lyyrikko, joka täytti tavujen paikat lahjakkaasti, kikkailematta ja kiinnostavasti. Jos hän olisi halunnut tienata leipänsä kirjoittamalla sanoituksia muille, ’Parisuhteen aakkoset’, ’Voi kuinka on tää maailmain’ ja muut taidonnäytteet olisivat tehneet vaikutuksen CV:ssä. Janskun veikeä laulutyyli loi lapsenomaista, viatonta tunnelmaa, mutta samalla hän onnistui vaikuttamaan vilpittömältä. Kaikesta päätellen hänen ei ole tarvinnut näytellä omalaatuista taiteilijaa.

Toinen onneen vie.

Hawaii Soundsin ja Levy-yhtiön yhteisjulkaisu Suudelmilla oli IFPI:n tietojen mukaan virallisen albumilistalla kaksi listaviikkoa, korkeimmillaan sijalla 23. Se ei ollut varsinaisesti pettymys. Karkkiautomaatin musiikin tiedettiin olevan liian erikoista saavuttaakseen laajaa suosiota, ja toisaalta bändin koko potentiaalinen yleisö (rocklehtien ja fanzinejen lukijat, keikoilla kävijät, indie-ihmiset ja popkulttuuri-intoilijat) varmastikin löysi Suudelmilla-levyn.

Kuusela kertoi levyn julkaisun aikaan Soundin haastattelussa pyrkineensä kirjoittamaan kappaleita, joissa sanoitus ja sävellys ”kuuluvat yhteen ja muodostavat jonkin vision.” Tavoite oli entistä dogmaattisempana läsnä Kuuselan seuraavan bändin Liekin tuotannossa ja varsinkin sen viimeisillä levyillä, joilla lyriikka ei enää ollut erotettavissa musiikista. Liekki teki vuosina 2001–2010 kuusi kiinnostavaa albumia, joista parhaaksi nousee vuoden 2003 Korppi.  

Seikkailuun.

Stupido Recordsin vuonna 2006 julkaisema tupla-CD Kaikilla sisältää Karkkiautomaatin koko tuotannon kronologisessa järjestyksessä. Se on erinomainen dokumentti pitkästä musiikillisesta kehityskaaresta, jonka bändi kulki läpi viidessä vuodessa. Ennen kaikkea on hienoa huomata, että vaikka Karkkiautomaatti oli alkuaikoinaankin oikein viehättävä yhtye, lopettaessaan toimintansa se oli todennäköisesti taiteellisessa lakipisteessään. Suudelmilla on ihana, vaikuttava loppukaneetti.

Suudelmilla julkaistiin ensimmäistä kertaa vinyylillä elokuussa 2021. Klassikko levytettiin CD-formaatin hallintokaudella, mutta tänä laserlevyjen mitätöinnin aikana se ansaitsee saada fonografin neulasta annoksen uutta elämää.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Karkkiautomaatti | Facebook

Svart Records | kotisivu
Svart Records | Facebook

Suudelmilla
Janne Kuusela – laulu, kitara
Jenni Rope – kosketinsoittimet
Sami Häikiö – bassokitara
Vesa Lehto – rummut
Tuottajat: Karkkiautomaatti, Jyrki Häyrinen & Pekka Laine

Levyhyllyt
Karkkiautomaatti | Finna.fi

Rakkaudella • EP | Levy-yhtiö/Merwi Records 1993
Kävelyllä • EP | Levy-yhtiö 1993
Karkuteillä • CD • kasetti | Hilse-Levyt 1994 • LP-uusintapainos Svart Records 2017
Trallalalla • EP | Hilse-Levyt 1995
Lämmöllä • EP | Rubber Rabbit Rock’N’Roll Records 1996
Kaksi-nolla • CD | Rubber Rabbit Rock’N’Roll Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2018
Seikkailuun//Yks-kaks-motocross//Kuutamo • CD-EP | Hawaii Sounds 1997
Susan//Kuutamox Kaikuu • CD-EP | Hawaii Sounds 1998
Suudelmilla • CD | Hawaii Sounds 1998 • CD Levy-yhtiö 2002 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2021

Kokoelma
Karkkiautomaatti | Finna.fi

Kaikilla – Karkkiautomaatin koko tuotanto 1993–1998 • 2CD | Stupido Records 2006

Liekki
Levyhyllyt | Finna.fi

Magio | Hawaii Sounds 2001
Korppi | Ranka Recordings 2003
Rajan piirsin taa | Mercury 2005
Kalliot leikkaa | Mercury 2007
Hyönteinen | Mercury 2008
Paimen | Mercury 2010

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää Karkkiautomaatista | Finna.fi

Artikkelihaku Karkkiautomaatti

Karkkiautomaatti: Suudelmilla (1998).
Karkkiautomaatti: Suudelmilla (1998).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Vilma Alina: True Crime – parisuhteen viimeisellä rannalla

True Crime | Universal 2021

Vilma Alina: True Crime (2021).Liikennelaulussa varoitetaan, että tiellä leikkiminen saa monta kertaa hirveän lopun. Päinvastaisia tuloksia saa aikaan leikkimällä looper-pedaalilla, tai ainakin laulaja-lauluntekijä Vilma Alina Lähteenmäen (s. 1993) tapauksessa siitä seurasi upea alku. Nuori muusikko jakoi vuonna 2013 YouTubessa videon juuri hankkimallaan laitteella huvikseen tekemästään potpurista, jossa hän tulkitsi Robinin ja Anssi Kelan kappaleita. Kun Kela jakoi videon Facebookissa, Lähteenmäki alkoi saada yhteydenottoja levy-yhtiöiltä.

Ufoja.

Vilma Alinan ensimmäinen single ’Hullut asuu Kallios’ ilmestyi marraskuussa 2014. Sen jälkeen hän kieltäytyi kiirehtimästä. Artisti tahtoi levyttää omaa musiikkiaan ja albumin aika olisi vasta, kun koossa olisi tarpeeksi itse tehtyä materiaalia. Seuraavan vuoden ajan Lähteenmäki kiersi maata Robinin bändin kosketinsoittajana ja kirjoitti itselleen biisejä. Tuottaja-lauluntekijä Ilkka Wirtasen kanssa tehty Ufoja julkaistiin helmikuussa 2016. Joulukuuhun mennessä albumi oli striimannut kultaa.

Tulva.

Toisenkaan albumin kanssa ei hätiköity, mutta se johtui luultavasti eniten aikamme singlekeskeisestä julkaisupolitiikasta. Maaliskuussa 2019 kauppoihin tulleelta kahdentoista biisin Tulvalta lohkaistiin kuusi singleä, joista ensimmäinen ilmestyi jo keväällä 2017. Tulva oli Ufoja-debyyttiä ehyempi kokonaisuus, jolla artistin käsitys soundistaan oli selkeytynyt.

Rikollinen

Elokuussa 2021 ilmestyneen kolmannen albumin ensimmäinen single, tammikuussa julkaistu ’Rikollinen’ sopi yhteen levyn otsikon kanssa: levy on nimeltään True Crime. Lainrikkojain kohtaloista kertovaa teemalevyä Vilma Alinalta on silti turha odottaa. Hän laulaa odotetusti rakkaudesta, lähinnä sen loppumisesta, parisuhteiden kriiseistä ja päättymisistä. Nämä ovat taatusti lauluja, joista voi löytää itsensä. Aihepiirin kiinnostavuus riippuu kuitenkin elämäntilanteesta ja mielenlaadusta.

Soittimen vaihtaminen on hyväksi havaittu tapa löytää uusi kulma laulujen tekemiseen. Siinä missä Lähteenmäki on aiemmin säveltänyt pääasiassa pianolla, nyt hän on etsinyt sointuja ja sävelmiä kitarasta. Ei hän folk-artistiksi ole heittäytynyt (akustisten kitaroiden lisäksi tuotanto sisältää paljon muutakin sähköisistä soittimista ohjelmoituihin biitteihin) mutta jonkinlainen maanläheistyminen lienee ollut ajatuksena. Tähtäimessä on myös ollut radioystävällisyys. Epäilemättä True Crimen lempeät kappaleet tulevatkin ratsastamaan monen kanavan aalloilla.

Särkymisen arvoinen.

Uhmakkaimmillaan ja rockeimmillaan artisti on ’Marie Kondossa’, mutta True Crimen yleisilme on paljon sitä kiltimpi ja särmättömämpi. Sillä ei ole rimanalituksia, mutta ei myöskään tavattoman sykähdyttäviä hetkiä. Jo vuoden verran saatavilla ollut ’Nuoret rakastavaiset’ on Vilma Alinaa parhaasta päästä, tarinallinen ja vahva poplaulu, jossa seistään hymy huulilla parisuhteen viimeisellä rannalla. Toinen singlebiisi ’Särkymisen arvoinen’ on samaa sarjaa, ja hieno on myös jousille ja koskettimille sovitettu ’Surupallo’. Erityisen onnistunut levy on tuotannoltaan. Laulut, joissa puidaan ikuisuusaiheita, on hyvä pukea ajattomiksi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Vilma Alina | Facebook
Vilma Alina | Instagram

Levyhyllyt
Vilma Alina | Finna.fi

Ufoja | Universal Music Group 2016
Tulva | Universal Music Group 2019
True Crime | Universal Music Group 2021

Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Knipi ja menetysten kauneus
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
: Varietee – porirockin alkuräjähdys
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Vilma Alinasta ja sanoittamisesta | Finna.fi

Mutta kuka kirjoitti sanat? Susanna Ruuhilahti & haastateltavat Vilma Alina & Markku Impiö & Sinikka Svärd & Marko Saaresto & Saara Törmä & Tommi Läntinen & Mariska & Paleface & Pauli Hanhiniemi, 138 sivua | Nektaria ry 2018

Vilma Alina: True Crime (2021).
Vilma Alina: True Crime (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

bob hund: Dödliga klassiker – klassens clown och primus

Dödliga klassiker | Woah Dad! 2016

bob hund: Dödliga klassiker (2016).Tiden kan vara obarmhärtig. När man gör något tillräckligt länge kan det vara svårt att i lämplig mån förbli densamma. Hur ska man kunna bevara den klarögda entusiasm man hade i början utan att det verkar konstlat? Och samtidigt visa tecken på mognad, så man inte endast upprepar gamla trick.

Det är svårt att säga hur och på vilket sätt, men svenska bob hund (som vill att namnet skrivs med små bokstäver) har lyckats med det. Bandets album Dödliga klassiker, som utkom hösten 2016 gläder med sin för bandets typiska teatralitet och pojkaktiga charm. På samma gång skiner musiken av indie-pappsens farbroderliga värme och erfarenhet.

Hjärtskärande rätt:

Bob hund grundades 1991 och började få framgång efter ett par år då bandet gav ut sin första ep. När det eponyma första albumet utkommit 1994 valdes bandet till året bästa rockband på Grammisgalan. Det andra fullängdsalbumet Omslag: Martin Kann (1996) nådde nästan topp ten och Stenåldern kan börja, som utkom 2001, blev listetta.

Thomas Öberg, sång. Bild: Anna Brånhede
Thomas Öberg • sång. Bild: Anna Brånhede

På basen av musikens särart kunde man redan tidigt dra slutsatsen att bob hund aldrig skulle komma att dra en väldigt stor publik. Det här var knappast en stor överraskning eller besvikelse för bandet. Det charmiga indierockbandets ambitioner har klart varit mer konstnärliga än kommersiella, men också utan att kompromissa har bob hund och dess engelskspråkiga alter ego Bergman Rock skördat kultpopularitet också utanför Sverige. Som mest underhållande och folkligt är bob hund som liveband. Sångaren Thomas Öberg är en underbar kombination av rockgud, popartist, indie-nörd och superhjälte på scenen.

Rockabilligt.

Dödliga klassiker som är gjort som ett vinylalbumlikt tvådelat verk är en distinkt helhet. Dess mest uppseendeväckande låtar är den bowieaktigt funkiga ’Brooklyn Salsa’ och den mexikanskt kryddade ’Din Piñata’ – fräscha undantag till bandets allmänna melodi- och rytmlinje. Det kan hända att den ryckigt avancerande ’Underklassens clown’ utgör en analogi ur just den här vinkeln: klassens clown kan också vara klassens primus, dvs. fastän bob hund också har en humoristisk sida, ska man inte underskatta bandet.

Johnny Essing, kitara. Kuva: Anna Brånhede.
Johnny Essing • gitarr. Bild: Anna Brånhede

’Rockabilligt’ är trots längden på sju minuter den intensivaste låten på Dödliga klassiker, efter vilken resten av skivan låter behärskad. Resan avslutas med den jordnära ’Hollywood nästa’ och den tematiskt relaterade ’After-work musik’, där Öbergs alltid lite ostämda sångröst glöder av mänsklighet. Den nya, varmare versionen av ’Blommor på brinnande fartyg’, som ursprungligen släpptes 2009, ackompanjeras av Popkollos kör (Popkollo är en organisation, som ordnar musikläger för flickor). Den här låten och ’Hjärtskärande rätt’ är de poppigaste låtarna på Dödliga klassiker.

Blommor på brinnande fartyg.

Fastän bob hund flitigt har släppt skivor under sin karriär lyckas Dödliga klassiker överraska genom sin blotta existens. Den år 2015 utkomna pompösa konsertinspelningen #bobhundopera skulle på sätt och vis ha varit en träffande avslutning på det teatraliska bandets över 20-åriga färd. Spektaklet som uppfördes i Malmö konserthus tillsammans med en stor orkester verkar ändå bara ha varit kulminationen av en aspekt av det här konstprojektartade bandet.

Dödliga klassiker
Thomas Öberg – sång
Johnny Essing – gitarr
Conny Nimmersjö – gitarr
Mats Hellquist – basgitarr
Jonas Jonasson – synt
Christian Gabel – trummor

Dödliga klassiker är en säker återgång till grundvalarna. Till all lycka har bob hunds charmerande attityd och barnsliga anarkism inte försvunnit i tidens vindar.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Anna-Maria Malm | översättare

bob hund |  hemsida 
bob hund | Facebook 

Varaa Dödliga klassiker kirjastosta.
Reservera bob hunds Dödliga klassiker från biblioteket.

Förhandsifylld samsökning i regionala bibliotek. Det går också att välja andra bibliotek. 

Fråga bibliotekarien. 

SkivhyllorLevyhyllyt | Finna.fi 
bob hund | Finna.fi

1990-talet

bob hund • EP • CD | Silence 1993 • 12″ Silence 2018 
bob hund [2] • LP • CD | Silence 1994 • LP-nytryck 2018 
Omslag: Martin Kann • LP • CD | Silence 1996 • LP-nytryck 2018 
Jag rear ut min själ! Allt skall bort!!! • LP • CD | Silence 1998 • LP-nytryck 2018 

2000–2009 

Stenåldern kan börja • LP • CD | Silence 2001 
Ingenting • LP | Dilettante Productions 2002 
Folkmusik för folk som inte kan bete sig som folk • CD | 2009 

2010-talet

Det överexponerade gömstället • LP • CD | Törncrantz Rock’N’Roll/Bob Hunds Förlag 2011 
Låter som miljarder • LP • CD | Törncrantz Rock’N’Roll/Sousafon 2012 
Dödliga klassiker • LP • CD | Woah Dad! 2016 
0–100 • LP • CD | Adrian Recordings 2019 

Samlingar och liveskivor
bob hund | Finna.fi

bob hund sover aldrig • live • 2LP • CD | Silence 1999 
10 år bakåt och 100 år framåt • 3LP • 2CD | Hot Stuff/Silence 2002

2010-talet

#bobhundopera ‎• ‎live ‎• 2LP | Bob Hunds Förlag 2015 
KlassiskBOBHUNDkonsert ‎• LP | Bob Hunds Förlag 2018 

2020-talet

Bobhundteaterkonsert • EP | Adrian Recordings/bob hund 2020

VHS
bob hund | Finna.fi

bob hund – en film av Dan Sandqvist och Martin Kann  Regissörer Dan Sandqvist & Martin Kann, 82 min. | Silence 1999

Skivhyllor • Levyhyllyt
Bergman Rock | Finna.fi

Bergman Rock | Silence 2003 
Bonjour Baberiba Pt II | Silence 2005 

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus [på finska]
Hurula:  Jehova  – blodet flyter klart [översättning på svenska] 
Hurula:  Jehova – veri virtaa kirkkaana 
Håkan Hellström:  Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia 
Håkan Hellström:  Du gamla du fria – konst och stadionpop [översättning på svenska] 
Kent:  Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen 
Kent:  Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska] 
Kent:  Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan 
Magnus Carlson:  Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy 
Nick Cave & The Bad Seeds:  Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa 
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla 
The Divine Comedy:  Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa 

Läs mera om bob hund • Lue lisää bob hundista | Finna.fi

Artikelsök bob hund

bob hund: Dödliga klassiker (2016).
bob hund: Dödliga klassiker (2016)
Christian Gabel, trummor. Bild: Anna Brånhede
Christian Gabel • trummor. Bild: Anna Brånhede
Jonas Jonasson, synt. Bild: Anna Brånhede
Jonas Jonasson • synt. Bild: Anna Brånhede
Mats Hellquist, basgitarr. Bild: Anna Brånhede
Mats Hellquist • basgitarr. Bild: Anna Brånhede
Conny Nimmersjö, gitarr. Bild: Anna Brånhede
Conny Nimmersjö • gitarr. Bild: Anna Brånhede
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Soundgarden: Badmotorfinger – visio kirkastuu

Badmotorfinger | A&M 1991

Soundgarden: Badmotorfinger (1991).Jos pitäisi määrittää päivä, jona rockmusiikki astui 1990-luvulle, valitsisin syyskuun 24. päivän vuonna 1991. Silloin Yhdysvalloissa ilmestyi kolme olennaista albumia: Red Hot Chili Peppersin Blood Sugar Sex Magik, Nirvanan Nevermind ja Soundgardenin Badmotorfinger.

Vaikka kaikki nuo bändit tekivät musiikkia vuosikymmeniä vanhoista aineksista, ero pröystäilevään 1980-lukuun oli harvinaisen selvä. Kun menneen ajan hallitsija Guns N’ Roses kutsui Soundgardenin lämmittelijäkseen Use Your Illusion -levyjensä kiertueelle, se ei välttämättä ymmärtänyt, että maailma halusi vaihtaa nahkahousut flanellipaitaan musiikillisella, visuaalisella ja ideologisella tasolla.

Rusty Cage.

Vuonna 1984 Seattlessa perustettu Soundgarden oli julkaissut ensimmäiset singlensä Sub Pop -merkillä kahdeksankymmentäluvun loppupuolella. SST Recordsin julkaisema debyyttialbumi Ultramega OK (1988) ei myynyt ihmeemmin, mutta toi Soundgardenin ensimmäistä kertaa Eurooppaan. Levy oli myös ehdokkaana Grammyn saajaksi metallikategoriassa, mikä oli ensimmäinen merkki siitä, että alakulttuuriväen fanittama yhtye saattaisi vielä nousta laajaan suosioon. Toinen pitkäsoitto Louder Than Love oli Soundgardenin ja Seattle-skenen ensimmäinen julkaisu isolle levy-yhtiölle, A&M Recordsille. Suosio kasvoi, mutta suuresta läpimurrosta ei voinut vielä puhua. Levy nousi Billboardin listalla sijalle 108.

Kohtalokkaana syyskuun 1991 päivänä ilmestynyt kolmas albumi Badmotorfinger oli harppaus eteenpäin. Maailma oli valmis avautumaan Seattlen bändeille, ja Badmotorfinger nousi nipin napin Billboardin 40 myydyimmän albumin joukkoon. Kun Nirvanan Nevermind oli ensin tehnyt Seattlesta rockin Mekan, Badmotorfingeriä myytiin pelkästään Amerikassa kaksi miljoonaa kappaletta.

Badmotorfinger oli Louder Than Lovea selkeämmäksi kirjoitettu ja sovitettu levy, jolla raskaan psykedeelisen rockin elementit olivat löytäneet tasapainon. Bändin oman historiankirjoituksen mukaan siihen vaikutti eniten klassisen kokoonpanon löytyminen. Soundgarden laulaja Chris Cornell (1964–2017), kitaristi Kim Thayil (s. 1960) ja rumpali Matt Cameron (s. 1962) kertoivat Rolling Stonen haastattelussa vuonna 1992, että bändiin viimeisenä liittynyt basisti Ben Shepherd (s. 1968) oli luovuudeltaan ja biisintekotaidoiltaan mestari, joka määritteli Soundgardenin uudelleen.

Outshined.

Louder Than Lovenkin tuottaneen Terry Daten kanssa tehty Badmotorfinger äänitettiin Kaliforniassa ja Washingtonissa keväällä 1991. Siihen nähden, miten vahvoja elementtejä musiikki sisältää (Cornellin voimakas ääni, Thayilin väkevät kitarat, Cameronin ja Shepherdin rytmiset ratkaisut) ne ovat hämmästyttävän hyvin balanssissa toisiinsa nähden. Daten tuotanto ja mietityt sovitukset saavat bändin soimaan kiivaana ja elävänä. Muotisanan ”grunge” alla julkaistiin 1990-luvun alkupuolella paljon ja vaihtelevanlaatuista musiikkia, ja kiihkeä ja synkeä Badmotorfinger on ehdottomasti sarjan viiltävintä kärkeä.

Biisijärjestys on etupainotteinen. Levyn singlebiisit ’Rusty Cage’, ’Outshined’ ja ’Jesus Christ Pose’ on pakattu alkupäähän niin, että välissä on vain Cornellin vokaalibravuuri ’Slaves & Bulldozers’ (jossa Thayil soittaa kitaraa puhaltamalla sen mikrofoneihin). Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö levyn loppupuolelta löytyisi vahvaa tavaraa. Esimerkiksi vuonna 1990 Sub Pop -singlenä julkaistun, rankalla fonisoololla viimeistelty ’Room A Thousand Years Widen’ uusi versio sekä lintuperspektiivistä todellisuutta tarkasteleva ’Searching With My Good Eye Closed’ ovat erinomaisia biisejä. Matt Cameronin säveltämä ’Drawing Flies’ ei ole levyn vahvin biisi, mutta hillittömin kyllä, ja sillä Soundgarden tuntuu poikkeuksellisesti hymyilevän. Päätösraita ’New Damagen’ kitararaidat suorastaan alleviivaavat kitaristin Black Sabbath -pakkomielteitä.

Jesus Christ Pose.

”Grungebändeillä” ei oikeasti ollut liiemmin musiikillista yhteistä, mutta tietty totinen tunnetila kyllä yhdisti Seattlen rockia. Kaupungin neljästä suuresta bändistä (Pearl Jam, Nirvana, Alice In Chains, Soundgarden) jokaisella oli tunnistettava ääni. Seattle-soundin popularisoineista bändeistä Soundgarden oli raskain ja jyräävin. Alkuaikoina Led Zeppelinin ja Black Sabbathin vaikutus paistoi Soundgardenista turhan kirkkaasti, mutta 1990-luvulla se valoi klassikkorockin päälle oman tunnistettavan, perinnetietoisen soundinsa.

Soundgarden teki lopullisen läpimurtonsa seuraavalla levyllään Superunknown (1994), joka ilmestyi Yhdysvalloissa suoraan listaykköseksi. Tehtyään vielä lähes yhtä suositun Down On The Upsiden (1996) kiertueiden uuvuttama bändi hajosi vuonna 1997. Bändi teki paluun vuonna 2012 King Animal -albumilla, joka jäi sen viimeiseksi uutta materiaalia sisältäneeksi julkaisuksi. Toukokuussa 2017 Cornell löydettiin hirttäytyneenä hotellihuoneestaan Detroitissa.

Myöhempinä vuosina Thayil on soittanut MC5-legenda Wayne Kramerin kanssa ja Cameron Pearl Jamissa ja Nighttime Boogie Association -kokoonpanossa. Shepherdin tuorein levytys on Brandi Carlilen single ’A Rooster Says’ (2020), jolla on Soundgardenin biisejä ja jolla esiintyvät myös Thayil ja Cameron. Corbin Reiffin teos Total Fucking Godhead, joka vuonna 2021 suomennettiin Elämäksi, on ensimmäinen kirjallinen katsaus Chris Cornellin vaiheisiin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Soundgarden | kotisivu
Soundgarden | Facebook
Soundgarden | Instagram
Soundgarden | Twitter

Varaa Soundgardenin klassikko Badmotorfinger kirjastosta.
Varaa Soundgardenin klassikko Badmotorfinger kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Soundgarden | Finna.fi

1980-luku

Screaming Life • EP | Sub Pop 1987
Fopp • EP | Sub Pop 1988
Ultramega OK | SST Records 1988
Louder Than Love | A&M Records 1989

1990-luku

Badmotorfinger | A&M Records 1991
Superunknown | A&M Records 1994
Down On The Upside | A&M Records 1996

2010-luku

King Animal | Soundgarden Recordings/Universal Republic Records/Loma Vista 2012

Levyhyllyt
Chris Cornell | Finna.fi

1990-luku

Euphoria Morning | A&M Records 1999

2000–2009

Carry On | Interscope Records/Suretone 2007
Scream | Mosley Music Group/Interscope Records 2008

2010-luku

Songbook • live| UMe 2011
Higher Truth | UMe/Universal Music Group International 2015

2020-luku

No One Sings Like You Anymore | UMe/Universal Music Group 2020

Levyhyllyt
Audioslave | Finna.fi

[Chris Cornell • Brad Wilk • Tim Commerford • Tom Morello]

Audioslave | Epic 2002
Out Of Exile | Epic 2005
Revelations | Epic 2006

Temple Of The Dog | Finna.fi

[Chris Cornell • Matt Cameron • Jeff Ament • Stone Gossard • Mike McCready • Eddie Vedder]

Temple Of The Dog | A&M Records 1991

Kokoelmat
Chris Cornell | Finna.fi

Chris Cornell • 2LP •CD • 4CD + 50-sivuinen liite | UMe 2018
Soolouran poimintojen lisäksi mukana Soundgardenin, Temple Of The Dogin ja Audioslaven tuotantoa.

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Mad Season: Above – suuri sisäinen kamppailu
Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Smack On You – avain kulttisuosioon
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus

Lue lisää Chris Cornellista ja Soundgardenista | Finna.fi

Chris Cornell – elämä Corbin Reiff & kääntäjä Kirsi Luoma, 415 sivua | Like 2021

Corbin Reiffin kirjoittama elämäkertateos Chris Cornell – elämä julkaistiin suomen kielellä loppukesästä 2021, kääntäjänä Kirsi Luoma. Kuva: Like
Corbin Reiffin kirjoittama elämäkertateos Chris Cornell – elämä julkaistiin suomen kielellä loppukesästä 2021, kääntäjänä Kirsi Luoma. Kuva: Like

Read more about Chris Cornell and Soundgarden | Finna.fi

Total F*cking Godhead – The Biography Of Chris Cornell Corbin Reiff, 369 pages | Post Hill Press 2020

Soundgarden: Badmotorfinger (1991).
Soundgarden: Badmotorfinger (1991)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen

Highway 61 Revisited | Columbia 1965

Bob Dylan: Highway 61 Revisited (1965).Valtatie 61 kulkee pohjois-eteläsuunnassa kahdeksan osavaltion halki Minnesotan Wyomingista New Orleansiin, Louisianaan. Sitä kutsutaan myös ”Blues Highwayksi”. Charley Patton, Son House, Muddy Waters ja lukemattomat muut artistit elivät ja loivat sen laitamilla, ja Bessie Smith kuoli auto-onnettomuudessa siellä, missä syntyi myytti Robert Johnsonin ja paholaisen välisistä sielukaupoista. Valtatie 61:n lapsia on myös Elvis Presley, joka tuli tähdeksi tarjoilemalla afroamerikkalaista soundia valkoiselle nuorisolle.

Bob Dylanille Valtatie 61 edusti valtimoa, joka sykki Amerikkaa. Hän oli kotoisin sen läheltä Minnesotan Hibbingistä ja varttui pitämään tietä mahdollisuutena mennä mihin tahansa, syvälle rikkaaseen amerikkalaiseen kulttuuriperimään aina deltabluesin dna-tasolle saakka. Valtatie 61 nousi aikoinaan Kanadan rajalle saakka, mutta Dylanin mielessä sen alkupiste oli siellä, missä hän itse syntyi.

Tombstone Blues.

1960-luvun puolivälissä Dylanista (s. 1941) oli tullut suuri amerikkalainen protestilaulaja. Kuudennella albumillaan hän sekoitti taiteensa pakan niin, ettei se enää ollut tiukasti lukittuna aatteisiin ja aikaan. Levyn nimeksi tuli Highway 61 Revisited, ja se edusti paluuta sekä Dylanin omille että amerikkalaisen musiikin juurille.

Aika ennen Highway 61 Revisitediä, Bob Dylanin levytysuran kolme ensimmäistä vuotta, olivat olleet nopean taiteellisen kehityksen aikaa. Hänen ensimmäisellä, nimettömällä albumillaan (1962) oli vain kaksi omaa biisiä, kun taas toisella Freewheelin’ Bob Dylanilla (1963) vain kaksi biisiä ei ollut artistin käsialaa. Kolmannella levyllä The Times They Are a-Changin’ (1964) oli pelkästään Dylanin omia kappaleita.

Highway 61 Revisited.

Another Side Of Bob Dylanilla (1964) protestiliikkeen profeetaksi kohotettu Dylan alkoi etääntyä varhaistuotantonsa kirkasotsaisesta kantaaottavuudesta, ja Bringing It All Back Homella (1965) hänen lyriikkansa muuttui yhä monitulkintaisemmaksi. Tuolla levyllä hän käytti ensimmäistä kertaa sähköisiä soittimia akustisten rinnalla, ja ’Subterranean Homesick Bluesista’ tuli Yhdysvalloissa Dylanin ensimmäinen top-40-hitti.

Bob Dylanin taiteellinen evoluutio ei ilahduttanut folk-kansaa, jonka messiaaksi hän oli noussut kolmen ensimmäisen albuminsa poliittisella kapinahengellä. Protestilaulujen ja yksin esitetyn akustisen musiikin hylkääminen näytti artistin alkuperäisten äänenkannattajien silmissä moraalittomalta itsensä myymiseltä, periaatteiden viemiseltä teuraaksi kaupallisuuden alttarille ja valtavirtaan sopeutumiselta poliittisuuden kustannuksella.

Ballad Of A Thin Man.

Syytökset kulminoituivat heinäkuussa 1965, kun Dylanille buuattiin Newport Folk Festivalilla, koska hän kehtasi esiintyä siellä sähkökitaran säestyksellä. Folk-yleisön nihkeä vastaanotto ei muuttanut mitään. Mölinä ei ollut ehtinyt edes laantua, kun Dylan oli jo Manhattanilla studiossa keksimässä itseään uudelleen. Muutamaa päivää ennen festivaalia julkaistu single ’Like A Rolling Stone’ oli jo julistanut uuden aikakauden alkaneeksi.

Folkyleisö ei lämmennyt ’Like A Rolling Stonelle’, mutta Dylanille itselleen se edusti pelastusta. Hän oli ollut valmis hautaamaan koko lauluntekijänuransa (näitä tuntemuksia hän käsittelee Highway 61 Revisitedin kappaleessa ’Queen Jane Approximately’, joka muistuttaa sovitukseltaan ’Like A Rolling Stonea’), kunnes sai purettua pahan olonsa uudenlaiseksi teokseksi, joka muutti sekä hänen omansa että muiden käsitykset siitä, mitä Bob Dylan voi olla.

Like A Rolling Stone.

’Like A Rolling Stonesta’ tuli iso hitti monessa maassa Hollannista Australiaan, mutta ei siksi, että se olisi ollut helppo popkappale. Dylan kirjoitti ’Like A Rolling Stonen’ impressionistisen ja allegorisen sanoituksen henkilökohtaisista lähtökohdistaan ja tuntemuksistaan, mutta tuli samalla puhutelleeksi kokonaista sukupolvea, jonka maailma oli aivan toisenlainen kuin se, jossa heidän vanhempansa olivat kasvaneet. ”How does it feel to be on your own, with no direction home?” Dylan kysyi itseltään, mutta lukemattomat muutkin tiesivät, mitä hän tarkoitti.

Dylan oli kirjoittanut vahvoja lauluja ennen Highway 61 Revisitediäkin, mutta nyt niiden voima ei ollut yksinomaan lyriikoissa. Moni albumin kappale, etenkin ’Tombstone Blues’ ja ’Highway 61 Revisited’, pelasivat raa’an svengin ja oivaltavan sanoituksen yhdistelmällä, ja ’Ballad Of A Thin Manissa’ levyllä soittavat muusikot (tunnetuimpina Michael Bloomfield ja Al Kooper) loihtivat aavemaista, lohdutonta tunnelmaa. Päätösraita ’Desolation Row’ muistuttaa Dylanin taustasta akustista kitaraa soittajavana laulajana, mutta onnistuu silti olemaan koko albumin eeppisin raita.

Desolation Row.

Highway 61 Revisitedin nimi merkitsee paluuta Valtatielle 61. Kuudes albumi oli Dylanille nimenomaan paluu juurille ja olennaiseen, folk-liikkeen tuolle puolen. Hän löysi itsestään taiteilijan, joka hänestä piti tulla. Levy viittoi suunnan hänen tulevaisuudelleen lauluntekijänä. Uudistunut visio myös voimautti Highway 61 Revisitedin nostamaan rockin kulttuurista asemaa. Musiikki viihdytti ja myi ja sai tanssimaan, mutta siinä oli myös syvyyttä ja taiteellista arvoa. Highway 61 Revisited kiehtoo kuulijaa edelleen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Bob Dylan | kotisivu
Bob Dylan | Facebook
Bob Dylan | Instagram
Bob Dylan | Twitter

Varaa Bob Dylanin klassikko Highway 61 Revisited kirjastosta.
Varaa Bob Dylanin albumi Highway 61 Revisited kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Bob Dylan | Finna.fi

1960-luku

Bob Dylan | Columbia 1962
The Freewheelin’ Bob Dylan | Columbia 1963
The Times They Are a-Changin’ | Columbia 1964
Another Side Of Bob Dylan | Columbia 1964
Bringing It All Back Home | Columbia 1965
Highway 61 Revisited | Columbia 1965
Blonde On Blonde | Columbia 1966
John Wesley Harding | Columbia 1967
Nashville Skyline | Columbia 1969

1970-luku

Self Portrait | Columbia 1970
New Morning | Columbia 1970
Pat Garrett & Billy The Kid | Columbia 1973
Dylan | Columbia 1973
Planet Waves | Asylum 1974
Before The Flood Bob Dylan/The Band | Asylum 1974
Blood On The Tracks | Columbia 1975
The Basement Tapes Bob Dylan/The Band | Columbia 1975
Desire | Columbia 1976
Hard Rain | Columbia 1976
Street-Legal | Columbia 1978
Bob Dylan At Budokan | Columbia 1979
Slow Train Coming | Columbia 1979

1980-luku

Saved | Columbia 1980
Shot Of Love | Columbia 1981
Infidels | Columbia 1983
Real Live | Columbia 1984
Empire Burlesque | Columbia 1985
Knocked Out Loaded | Columbia 1986
Down In The Groove | Columbia 1988
Dylan & The Dead | Columbia 1989
Oh Mercy | Columbia 1989

1990-luku

Under The Red Sky | Columbia 1990
Good As I Been To You | Columbia 1992
World Gone Wrong | Columbia 1993
MTV Unplugged | Columbia 1995
Time Out of Mind | Columbia 1997

2000–2009

”Love And Theft” | Columbia 2001
Modern Times | Columbia 2006
Together Through Life | Columbia 2009
Christmas In The Heart | Columbia 2009

2010-luku

Tempest | Columbia 2012
Shadows In The Night | Columbia 2015
Fallen Angels | Columbia 2016
Triplicate | Columbia 2017

2020-luku

Rough And Rowdy Ways | Columbia 2020

Boksit ja kokoelmat
6CD • 2CD • Bootleg Series 12
Bob Dylan | Finna.fi

The Cutting Edge 1965–1966 [The Bootleg Series Vol. 12] • 6CD | Columbia Records/Sony Music Entertainment 2015
The Best Of The Cutting Edge 1965–1966 [The Bootleg Series Vol. 12] • 2CD | Columbia Records/Sony Music Entertainment 2015

Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: A Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Pekka Streng – kohti unen maata
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Bob Dylanista | Finna.fi

Muistelmat, osa 1 Bob Dylan & kääntäjä Erkki Jukarainen, 298 sivua | Werner Söderström Osakeyhtiö 2005 & 2018
Bob Dylan – ikuinen vaeltaja Tenho Immonen, 143 sivua | POP-lehti 2003

Läs mera om Bob Dylan | Finna.fi

Memoarer – Första delen Bob Dylan & översättare Mats Gellerfelt, 278 sidor | Prisma 2004 & Norstedts 2016

Bob Dylan: Highway 61 Revisited (1965).
Bob Dylan: Highway 61 Revisited (1965).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.