The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy

Squeeze | Polydor 1973

The Velvet Underground: Squeeze (1973).On albumeja, joita ei lasketa. Ne kuuluvat tekijänsä tuotantoon vain nimellisesti, koska niiltä puuttuu jotakin olennaista. Julkaisuja saattaa saatella kovakin tohina, mutta pian ne muuttuvat näkymättömiksi.

Sellaisia ovat esimerkiksi The Doorsin kaksi viimeistä albumia, jotka bändi teki ikonisen laulajansa Jim Morrisonin kuoleman jälkeen, ja Axl Rosen ylikypsäksi hauduttama Chinese Democracy (2008), joka ilmestyi Guns N’ Rosesin nimellä. Harva muistaa sitäkään, että The Velvet Undergroundilla on levy nimeltä Squeeze (1973). Se johtuu siitä, että Squeezelta puuttuu kaikki se, mikä teki The Velvet Undergroundista merkittävän.

Musiikin arvostuksessa on kuitenkin usein kyse mielikuvista. Chinese Democracy olisi kuulostanut paremmalta, jos se olisi julkaistu Rosen sooloalbumina. Mikäli The Doorsin jäsenet olisivat keksineet yhtyeelleen uuden nimen, saattaisivat Other Voices (1971) ja Full Circle (1972) herättää jälkipolvissa muutakin kuin säälinsekaista huvittuneisuutta. Ja jos Squeeze olisi Doug Yulen sooloalbumi, sitä pidettäisiin lupaavana levynä.

Squeezea kohti lähdettiin vuonna 1968, kun John Cale erotettiin The Velvet Undergroundista Lou Reedin vaatimuksesta. Alkuperäisen ydinkaksikon ajatukset bändin musiikillisesta suunnasta (ja siitä, kuka sen päättäisi) olivat niin erilaisia, että Reed ilmoitti hajottavansa koko yhtyeen, ellei Cale katoaisi. Tilalle pestattiin nuori Doug Yule, johon newyorkilaisyhtye oli tutustunut keikkareissulla Bostonissa.

The Velvet Undergroundin uuden kokoonpanon albumit The Velvet Underground (1969) ja Loaded (1970) olivat edeltäjiensä tavoin kaupallisia floppeja mutta musiikillisesti kiinnostavia levyjä. The Velvet Underground & Nicon ja White Light/White Heatin tehneestä tylyn runollisesta hippiaatteen antiteesista oli kasvanut lempeämpi ja popimpi yhtye. Se ei kuitenkaan riittänyt nostamaan bändiä uudelle menestyksen tasolle. Yulen (s. 1947) herkästä popäänestä huolimatta The Velvet Underground ei muuttunut riittävän helpoksi ja kaupalliseksi.

Reed erosi The Velvet Undergroundista elokuussa 1970. Kun kyydistä hyppäsivät myös kitaristi Sterling Morrison ja rumpali Moe Tucker, klassisesta kokoonpanosta ei ollut jäljellä mitään. Omaan varjoonsa kadonneen bändin johtohahmoksi nousi Yule, jonka rooli oli ollut varsin merkittävä jo Loadedilla.

Kun Reedin (1942–2013) viimeisesta keikasta The Velvet Undergroundin riveissä julkaistiin livealbumi vuonna 1973, yhtyeen näppärä manageri Steve Sesnick nappasi momentumista kiinni. Hän passitti Yulen ja kimpun hanttimiehiä The Velvet Undergroundiksi Englantiin keikoille ja studioon. Lontoossa levytetyllä Squeezella Yule soittaa lähes kaiken itse. Rumpaliksi Sesnick tilasi Deep Purplen Ian Paicen.

Sain äskettäin tilaisuuden kysyä Paicen muistoja Squeeze-sessioista. Niiden epämääräisyys tuntuu heijastavan projektin hämäryyttä:
– En minä edes tiennyt, että se oli The Velvet Undergroundin levy, Paice kertoi. – Minulla oli vapaapäivä ja sain kuulla, että joku tarvitsi rumpalia studioon. Lupauduin hoitamaan homman. Soittamiseen meni kolme tai viisi tuntia, enkä ajatellut koko asiaa sen jälkeen. Kymmeniä vuosia myöhemmin joku sitten kertoi minullekin, että soitan The Velvet Undergroundin levyllä.

Squeeze herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Vuodet The Velvet Undergroundissa ovat jättäneet Yulen biisintekotyyliin jälkensä, mutta VU:n vanha sielu, sen kokeelliset piirteet ja sanoitusten outo kauneus menivät Calen (s. 1942) ja Reedin mukana. Paice soittaa rumpuosuudet tyylikkäästi, mutta se vain lihavoi lainausmerkkejä ”The Velvet Undergroundin” nimen ympärillä. Bändi oli kaukana alkuperäisestä epäsovinnaisuudestaan, joka kiteytyi Tuckerin alkukantaiseen paukutukseen.

Mutta jos Squeezen saisi revittyä irti kontekstistaan, sitä kuuntelisi mielellään. ’Crash’ ja ’Louis’ sisältävät Kurt Weillin sävellysten näennäistä kepeyttä, ’Caroline’ on varhaiselle Beatlesille pokkuroivaa ränttätänttää, ja ’Mean Old Man’ sekä ’Dopey Joen’ torviboogie muistuttavat ajan bluesrockyhtyeistä. ’Friends’-balladi ja synkeä ’Wordless’ ovat kivasti kontrastissa reippaiden rockbiisien kanssa. Levy on monin paikoin kliseinen, mutta myös monipuolinen ja hetkittäin omaperäinenkin: ’Jack & Jane’ on perusrockbiisi, jonka kaikki sointukulut eivät ole tavanomaisimmasta päästä.

Yulen nätisti värisevä lauluääni oli persoonallinen ja hän osasi kirjoittaa toimivia biisejä, mutta omaa taiteellista ääntään 25-vuotias muusikko ei ollut vielä löytänyt. Hänen sävellyksensä saattoivat olla jopa parempia kuin Lou Reedin, mutta samaa karismaa ja näkemystä niissä ei ollut.

– Pidän parista levyn biisistä, mutta muuten oloni on vähän kuin kirjailijalla, joka katsoo tekstiään kaksikymmentä vuotta julkaisun jälkeen: ”Voi jeesus, olinpa minä kypsymätön tuohon aikaan!” Ei siitä levystä voi olla kovin ylpeä, mutta sellainen siitä tuli. Se on osa kehitystä. Se ei ole parasta, mitä olen tehnyt, mutta kyllä siitä kuulee, mihin olin matkalla, Yule kertoi vuosikymmeniä myöhemmin PopMattersin haastattelussa.

Kriitikot tinttasivat Squeezen kanveesiin heti kättelyssä silkasta uskollisuudesta oikealle The Velvet Undergroundille. Tyrmääviä arvosteluja niittänyt albumi sai kylkeensä ”kuulematta roskaa” -leiman, joka ei ole vieläkään haalistunut. Tuomio ei kuitenkaan ole oikeudenmukainen. Squeeze ei ole huono. Se vain ei ole The Velvet Undergroundin vaan Doug Yulen levy.

Tai kenties Squeeze on sittenkin Steve Sesnickin albumi. Yule nimittäin kertoi PopMattersille, että manageri junaili koko yhden levyn diilin The Velvet Undergroundin nimissä saadakseen tililleen levy-yhtiön maksamat ennakkorahat. Biisit ja levyn tehnyt Yule sai vaivanpalkaksi kuusi kappaletta Squeezea.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Velvet Underground | kotisivu
The Velvet Underground | Facebook

John Cale | kotisivu
Lou Reed | kotisivu

Squeeze
Doug Yule – kitara, bassokitara, kosketinsoittimet
Ian Paice – rummut

Levyhyllyt | Finna.fi
The Velvet Underground

1960-luku

The Velvet Underground & NicoVerve 1967
White Light/White Heat
 | Verve 1968
The Velvet UndergroundMGM 1969

1970-luku

Loaded | Cotillion 1970
Live At Max’s Kansas City | Cotillion 1972
Squeeze | Polydor 1973

Lou Reed | Finna.fi

1970-luku

Lou Reed | RCA 1972
Transformer | RCA 1972
Berlin | RCA 1973
Rock ’n’ Roll Animal • live | RCA 1974
Sally Can’t Dance | RCA 1974
Lou Reed Live • live | RCA 1975
Metal Machine Music – An Electronic Instrumental Composition | RCA 1975
Coney Island Baby | RCA 1975/1976
Rock And Roll Heart | RCA 1976
Street Hassle | RCA 1978
The Bells | Arista 1979

1980-luku

Growing Up In Public | Arista 1980
The Blue Mask | RCA 1982
Legendary Hearts | RCA 1983
New Sensations | RCA 1984
Mistrial | RCA 1986
New York | Sire 1989

1990-luku ja 2000–

Songs For Drella  Lou Reed & John Cale | Sire 1990
Magic And Loss | Sire 1992
Set The Twilight Reeling | Warner Bros. 1996
Perfect Night – Live In London • live | 1998

2000–2009

Ecstasy | Reprise 2000
The Raven | Sire 2003
The Creation Of The Universe  Lou Reed’s Metal Machine Trio | Best Seat In The House Productions 2008

2010-luku

Lulu  Lou Reed & Metallica • 2CD | Vertigo/Warner Bros. Records 2011

Levyhyllyt | Finna.fi
John Cale

1970-luku

Vintage Violence | Columbia 1970
Church Of Anthrax  John Cale & Terry Riley | Columbia 1971
The Academy In Peril | Reprise Records 1972
Paris 1919 | Reprise Records 1973
Fear | Island Records 1974
Slow Dazzle | Island Records 1975
Helen Of Troy | Island Records 1975

1980-luku

Honi Soit | A&M Records 1981
Music For A New Society | Ze Records/Island Records 1982
Caribbean Sunset | Ze Records 1984
Artificial Intelligence | Beggars Banquet 1985
Words For The Dying | Opal/Warner Bros. 1989

1990-luku

Songs For Drella  Lou Reed & John Cale | Sire 1990
Wrong Way Up  Brian Eno & John Cale | Opal/Warner Bros. 1990
Paris s’eveille – suivi d’autres compositions • soundtrack | Les Disques Du Crépuscule 1991
23 Solo Pieces for La Naissance de L’Amour • soundtrack | Les Disques Du Crépuscule 1993
Walking On Locusts | Hannibal Records 1996
Eat/Kiss – Music For The Films by Andy Warhol • soundtrack | Hannibal Records 1997
Dance Music | Detour Records 1998

2000–2009

HoboSapiens | EMI 2003
Process • soundtrack | Syntax 2005
blackAcetate | EMI 2005

2010-luku

Shifty Adventures In Nookie Wood | Double Six Records/Domino Records 2012
M:FANS | Double Six Records/Domino Records 2016

Kokoelmat ja livelevyt | Finna.fi
John Cale

Guts | Island Records 1976
Sabotage/Live • live | SPY/I.R.S. 1979
John Cale Comes Alive • live | Ze Records/Island Records 1984
Even Cowgirls Get The Blues | ROIR 1987
Fragments Of A Rainy Season • live  | Hannibal Records 1992
Seducing Down The Door – A Collection 1970–1990 • 2CD | Rhino Records 1994
The Island Years • 2CD | Island 1996
Close Watch – An Introduction To John Cale | Island Records 1999
Le Bataclan ’72 • live • Lou ReedJohn CaleNico | Alchemy Entertainment 2003
Circus Live | EMI 2007
Conflict & Catalysis – Productions & Arrangements 1966–2006 | Big Beat 2012

David Bowie: hours… – enemmän voimaa rauhallisuudesta
David Bowie★ Blackstar – jazzia ja rockia moderneimmillaan
Captain Beefheart And His Magic Band: Safe As Milk – suuri taiteilija esittäytyy
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille

Lue lisää | Finna.fi

Up-Tight – The Story Of The Velvet Underground  Victor Bockris & Gerard Malanga, 208 sivua | Omnibus Press 1996 & 2002
Beyond The Velvet Underground  Dave Thompson, 96 sivua | Omnibus Press 1989
White Light/White Heat – The Velvet Underground Day-By-Day  Richie Unterberger, 367 sivua | Jawbone 2009
The Complete Guide To The Music Of The Velvet Underground  Peter Hogan, 100 sivua | Omnibus 1997 

The Velvet Underground ja Lou Reed  Kauko Röyhkä, 155 sivua | Like 2007
What’s Welsh For Zen – The Autobiography Of John Cale  Victor Bockris & John Cale | Bloomsbury 1999

The Velvet Underground: Squeeze (1973).

The Velvet Underground: Squeeze (1973).

Wigwam & Taivaanvuohi 1973 – Poplastuja Liisankadulta

Wigwam 1973, Taivaanvuohi 1973 – Pop Liisa 03/04 | Svart Records & Yle 2016

Pop Liisa: Wigwam & Taivaanvuohi (Svart, Yle, 2016).Heikki Poroilan kirjoitussarja Poplastuja Liisankadulta jatkuu Wigwamin ja Taivaanvuohen taltionneilla.

Poplastujen ensimmäinen artikkeli kertoi CD-julkaisusta Tasavallan Presidentti ja Jukka Hauru & Superkings 1973.

Rinnakkaisia sarjaa Jazzlastuista Poroila veistelee artikkeleissa Unisono Quartet ja Taivaantemppeli 1973 ja Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band 1973 ja KOM Quartet 1975.

* * *

Turkulainen Svart Records on käynnistänyt äänitejulkaisuhankkeen, jolle on vaikea löytää vertailukohtaa. Kysymys on musiikista, jonka olemassaolosta varsin harva on ollut tietoinen. Yleisradion Liisankadun studiosta vuosina 1972–1977 lähetetyt konsertit taltioivat merkittävän jakson suomalaisen jazzin ja progressiivisen rockin historiaa, vaikka asiaa ei aikanaan välttämättä sellaisena ymmärretty ja koettu. Näissä konserteissa esiintyivät aikakauden keskeiset muusikot ja toisaalta talteen saatiin esityksiä kokoonpanoilta, jotka eivät koskaan julkaisseet virallisia levytyksiä.

Levyjen saatetekstitkään eivät paljasta, kuka nämä suorien radiokonserttien äänitykset ”löysi” kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta kunnia alkuperäisestä ideasta kuuluu muusikko ja toimittaja Erkki Lehtolalle ja toimittajille Matti Konttinen, Matti Poijärvi ja Jaakko Tahkolahti, joiden isännöimänä 34 sessiota järjestettiin ja lähetettiin. Vuodesta 1974 tuottajana toimi Jake Nyman. Muutama alkuperäisistä nauhoista on tuhoutunut, kun niitä oli käytetty ”säästösyistä” muihin tarkoituksiin, mutta nyt useimmat konsertit on mahdollista kuunnella uudelleen 2010-luvun ihmisen aistien kautta ja moderneina tallenteina.

Levyjen liitetekstit ovat kaikki englanninkielisiä, joten markkinoita uskotaan löytyvän Suomen rajojen ulkopuoleltakin. Haluan uskoa siihen myös itse, niin kovatasoista tarjontaa levyillä on. Taustatekstit ovat Juha Henrikssonin (jazz) ja Arttu Seppäsen (proge) käsialaa. Tekstit ovat asiantuntevia ja niihin on saatu hienosti mukaan muusikoiden omia muisteluksia ja tuoreita kommentteja. Niitä on niin kiinnostavaa lukea, että kerrankin olen selvästi pettynyt siihen, ettei tekstiä ole enemmän. Tuottaja Juha Nikulainen on pitänyt lankoja kokeneissa käsissään. Kaikesta huomaa, ettei asialla olla ensimmäistä kertaa.Pauli Saastamoinen on masteroinut nauhat Finnvoxin studiossa 2015 ja jälki on hienoa, neljä vuosikymmentä kuuluu lopputuloksesta pelkästään myönteisessä mielessä.

* * *

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa varsinaisia ”levyarvosteluja”, jollaiset jätän itseäni paremmille asiantuntijoille. Haluan kuitenkin kertoa joistakin ajatuksista, joita näiden konserttien kuunteleminen noin neljä vuosikymmentä myöhemmin herättää. Olin tuolloin itse nuori aikuinen ja aktiivinen progen kuuntelija, vaikka nämä konsertit menivät kyllä aikoinaan täysin ohi korvien. Kuuntelukokemus on siksi sekä nostalginen että ajankohtainen.

1970-luvun alussa Love Records oli jo kovassa vauhdissa ja sen julkaisuohjelmaan mahtuivat ideologisesti sekä jazz että proge yhtä hyvin. Tasavallan Presidentti ja Wigwam olivat taloudellisestikin hyvin menestyneitä Loven levyttäjiä, samoin Jukka Tolonen. Sen sijaan jazz-albumien julkaiseminen oli suhteellisen verkkaista myös Lovella, vaikka taustalla häärineet Christian Schwindt ja Henrik Otto Donner epäilemättä niitäkin halusivat julkaista.

Pop Liisa 03/04: Wigwam 1973 & Taivaanvuohi 1973 (Svart Records, Yle, 2016).

Pop Liisa 03/04: Wigwam 1973 & Taivaanvuohi 1973 (Svart Records, Yle, 2016).

Wigwam – Live In Studio 1973

Turha teeskennellä, kyllä minäkin odotin suurimmalla uteliaisuudella sitä, mitä Wigwam oli saanut aikaan lyhyen session puitteissa ja keskellä hajoamisprosessiaan. Liisankadun esityksessä 7.11.1973 bändi saa paljon huomiota osakseen, mutta mukana oli myös ylimääräistä jännitettä, kun Ronnie Österbergin bassorumpu hajosi kesken harjoitusten ja soittaja uhkasi häipyä paikalta (hän olisi myös halunnut soittaa vain Jim Pembroken sävellyksiä – muistan itse Vanhalla ylioppilastalolla Wigwamin konsertin, jossa Pembroke ei päässyt missään vaiheessa laulamaan, koska muut vaan jammailivat loputtomasti ja Jim joutui tyytymään tamburiinin paukuttamiseen tuolilla istuen koko konsertin ajan!). Esityksiä nyt jälkeenpäin arvioinut Jukka Gustavson pitää niitä kokoonpanon parhaisiin live-esityksiin kuuluvina, vaikka tilanne Liisankadulla oli kireä ja osin kaoottinen. Wigwam hajosi pian tämän jälkeen, mutta ei sitä kyllä esityksistä voi kuulla.

Muista konserteista poiketen Wigwamilta on otettu mukaan myös harjoittelukappale eli John Lennonin Imagine, jota ei aikoinaan lähetetty eetteriin. Muu ohjelmisto tasapainottelee siten, että Pohjolan ja Gustavsonin (Fairyport) sävellysten välissä kuullaan kaksi Pembroken laulua (Marvelry Skimmer & Grass For Blades), kaikki tuttua albumitavaraa. Kaikki kunnia muillekin yrittäjille, mutta kyllä Wigwamiin vaan oli pakkautunut käsittämättömän paljon kunnianhimoisia säveltäjiä! En ole koskaan pitänyt Gustavsonin lauluäänestä ja -tavasta, mutta loistava säveltäjä hän on aina ollut. Pekka Pohjola ei koskaan soita huonosti ja on nytkin hyvin esillä, sillä basso on miksattu kunnolla kuultavaksi. Kun Wigwamin julkinen setti alkaa edellisenä vuonna Pohjolan soololevyllä julkaistulla Nipistyksellä, kylmät väreet kulkevat pitkin selkää. Tätä on suomalainen proge parhaimmillaan!

Jukka Gustavson – laulu, urut
Jim Pembroke – laulu, sähköpiano
Pekka Pohjola – bassokitara
Ronnie Österberg – rummut
Juontaja: Erkki ”Unde” Lehtola

Taivaanvuohi – Live In Studio 1973

Sarjan ehdottomiin harvinaisuuksiin kuuluu Sami Hurmerinnan bändi Taivaanvuohi, joka esiintyi 5.12.1973 soittaen pelkästään Hurmerinnan sävellyksiä ja yhden Frank Zappa -coverin (Orange County Lumber Truck ei ole huono esitys, muttei tuo myöskään tuota mitään varsinaisesti uutta esiin eikä laulaja Tarmo Rosenlund oikein pärjää Napoleon Murphy Brockin matkijana). Tämän taltioinnin perusteella voi pitää jossain määrin yllättävänä sitä, että Hurmerinta pääsi tekemään oman albumin vasta viisi vuotta myöhemmin eli 1978. Soittotaito ja sävellyskyky olivat nimittäin varsin pitkällä jo Liisankadun aikoihin.

Hurmerinta muistelee itse esiintymistilanteen olleen bändin kokemattomille jäsenille kova pala, kun tuottaja Erkki Lehtola seisoi sekuntikellon kanssa odottamassa shown alkamista: ”I glanced at our drummer Ismo Räisänen and oh, he was so pale.” Taivaanvuohi teki Love Recordsille joitakin demoäänityksiä, mutta keväällä 1974 yhtye hajosi ja levytysprojekti loppui siihen. Onneksi tämä sessio kuitenkin saatiin talteen, sillä koko yhtye soittaa ammattimaisen varmasti, vaikka Hurmerinta ja Pertti ”Pepa” Päivinen ryöstävätkin pääroolin. Basisti Urpo Siitonen on rumpali Ismo Räisäsen tavoin minulle uusi nimi, mutta homma hoituu erinomaisesti molemmilta. Hurmerinnan sävellykset ovat suorastaan yllättävän hyviä ja olisivat ehkä toimineet puhtaina instrumentaaleina vielä tätäkin paremmin.

Tarmo Rosenlund – laulu
Pertti ”Pepa” Päivinen – alttosaksofoni, huilu
Sami Hurmerinta – kitara, taustalaulu
Urpo Siitonen – bassokitara
Ismo Räisänen – rummut
Juontaja: Erkki ”Unde” Lehtola

Heikki Poroila

Svart Records | kotisivu
Svart Records | Facebook
Svart Records | Instagram
Svart Records | Twitter

LP & CD

Wigwam 1973 ja Taivaanvuohi 1973 julkaistiin LP-levyinä keväällä 2016, samaan aikaan kuuden muun livetaltioinnin kanssa. Rajoitetuissa värivinyylipainoksissa on liitteenä isokokoinen juliste. Edellä mainitut Pop Liisan osat 03/04 julkaistiin myös CD-levynä Wigwam 1973/Taivaanvuohi 1973.

Levyhyllyt | Finna.fi
Wigwamin studioalbumit

Hard N’ Horny | Love Records 1969 • Svart Records 2015 & 2019, debyyttialbumin kaunis LP-uusintapainos, jonka tekstiliite sisältää Jukka Gustavsonin haastattelun, toim. Aku-Tuomas Mattila.
Tombstone Valentine | Love Records 1970
Fairyport | Love Records 1971
Being | Love Records 1974
Nuclear Nightclub | Love Records 1975
Lucky Golden Stripes And Starpose | Love Records 1976
Dark Album | Love Records 1977
Light Ages | Polarvox 1993
Titans Wheel | EMI 2002
Some Several Moons | Wolfgang Records, 2005

Wigwamin livealbumit ja kokoelmat

Live Music From The Twilight Zone | Love Records 1975
Wigwam Plays Wigwam – Live | EMI, 2002
Fresh Garbage – Rarities 1969–1977 • 2CD | Siboney 2000. Kokoelmalevyn 20-sivuisen liitevihkon Wigwam-essee on olennaista luettavaa. Mikko Meriläinen ja Suonna Kononen kirjoittavat bändin vaiheista eloisasti.
Pop Liisa 3 – Wigwam 1973 | Svart Records 2016
Complete Love Records Singles 1969–1975 • 6 x 7″-singleä + 40-sivuinen tekstiliite | Svart Records 2018

Eri esittäjien kokoelmalevyt ja boksit | Finna.fi

Anna mulle lovee – 79 rockia vuosilta 1967–79 • 4CD ja 47-sivuinen liitevihko | Love Records/Siboney 1994 • Uudet painokset 2005 ja 2010
Parhaita Ottoja  Henrik Otto Donner • 2CD + tekstiliite | Siboney 2009
Eteenpäin! – Suomi Jazz 1960–1975  Matti Laipio • 3CD + tekstiliite
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979 • 2CD ja liitevihko | Siboney 1996
Love Proge 2 – progressiivista rockia ja popjazzia Love Recordsin tuotannosta • 2CD ja 12-sivuinen liitevihko | Siboney 1998
Love Records – Kaikki singlet 1 • 6CD ja 16-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 2 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 3 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 4 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 5 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016

Unisono Quartet & TaivaantemppeliJazzlastuja Liisankadulta 1973 – Jazz Liisa 01/02
Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band & KOM Quartet 1975: Jazzlastuja Liisankadulta – Jazz Liisa 03/04
Pekka Pohjola: Pewit – massiivisen suuri seikkailu
Tasavallan Presidentti ja Jukka Hauru & Superkings 1973: Poplastuja Liisankadulta – Pop Liisa 01/02
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti

Heikki Poroila kirjoittaa Svartin ja Ylen julkaisuista pidemmin blogissa Musiikki kuuluu kaikille, artikkelissa Lastuja Liisankadulta – Svartin kulttuuriteko Heikki Poroilan kokemana. Kysy kirjastosta myös Mikko Meriläisen kirjoittamaa yli 500-sivuista historiikkia Wigwamista.

Lue lisää | Finna.fi

Wigwam  Mikko Meriläinen, 504 sivua | Nemo 2006 & 2018
Prog Finlandia  Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016

Suomalainen progressiivinen rock 1967–2001 – diskografia | Finnish Progressive Rock 1967–2001  Jonne Kulluvaara & Heikki Hilamaa, 103 sivua | Kulluvaara & Hilamaa 2002
Suomalainen progressiivinen rock – synty ja kehitys vuosina 1967–74  Taru Oksanen, 196 sivua | Pop-lehti 2004
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005
Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto  Miska Rantanen, 303 sivua | Schildts & Söderströms 2005 • Tarkistettu laitos 2014

Erilaisten kirjalähteiden lisäksi kirjastosta kannattaa kysyä suomalaisen jazzin ja progen bokseja ja erilaisia kokoelmalevyjä. Niitä on linkitetty tähän artikkeliin. Useimmat kokoelmista sisältävät hyvin toimitettua musiikkihistoriaa.

Tuomas Pelttari, toim.

Tasavallan Presidentti ja Jukka Hauru & Superkings – Poplastuja Liisankadulta 1973

Tasavallan Presidentti 1973 • Jukka Hauru & Superkings 1973 – Pop Liisa 01/02 | Svart Records/Yle 2016

PopLiisaTasavallanPresidenttiHauru sliderHeikki Poroilan kirjoitussarja Poplastuja Liisankadulta alkaa Tasavallan Presidentin ja Jukka Haurun & Superkingsin taltionneista. Poplastujen toisessa osassa on arvioitu CD Wigwam ja Taivaanvuohi 1973.

Rinnakkaisia sarjaa Jazzlastuista Poroila vestelee artikkelissa Unisono Quartet ja Taivaantemppeli 1973 ja Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band 1973 ja KOM Quartet 1975.

* * *

Turkulainen Svart Records on käynnistänyt äänitejulkaisuhankkeen, jolle on vaikea löytää vertailukohtaa. Kysymys on musiikista, jonka olemassaolosta varsin harva on ollut tietoinen. Yleisradion Liisankadun studiosta vuosina 1972–1977 lähetetyt konsertit taltioivat merkittävän jakson suomalaisen jazzin ja progressiivisen rockin historiaa, vaikka asiaa ei aikanaan välttämättä sellaisena ymmärretty ja koettu. Näissä konserteissa esiintyivät aikakauden keskeiset muusikot ja toisaalta talteen saatiin esityksiä kokoonpanoilta, jotka eivät koskaan julkaisseet virallisia levytyksiä.

Levyjen saatetekstitkään eivät paljasta, kuka nämä suorien radiokonserttien äänitykset ”löysi” kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta kunnia alkuperäisestä ideasta kuuluu muusikko ja toimittaja Erkki Lehtolalle ja toimittajille Matti Konttinen, Matti Poijärvi ja Jaakko Tahkolahti, joiden isännöimänä 34 sessiota järjestettiin ja lähetettiin. Vuodesta 1974 tuottajana toimi Jake Nyman. Muutama alkuperäisistä nauhoista on tuhoutunut, kun niitä oli käytetty ”säästösyistä” muihin tarkoituksiin, mutta nyt useimmat konsertit on mahdollista kuunnella uudelleen 2010-luvun ihmisen aistien kautta ja moderneina tallenteina.

Levyjen liitetekstit ovat kaikki englanninkielisiä, joten markkinoita uskotaan löytyvän Suomen rajojen ulkopuoleltakin. Haluan uskoa siihen myös itse, niin kovatasoista tarjontaa levyillä on. Taustatekstit ovat Juha Henrikssonin (jazz) ja Arttu Seppäsen (proge) käsialaa. Tekstit ovat asiantuntevia ja niihin on saatu hienosti mukaan muusikoiden omia muisteluksia ja tuoreita kommentteja. Niitä on niin kiinnostavaa lukea, että kerrankin olen selvästi pettynyt siihen, ettei tekstiä ole enemmän. Tuottaja Juha Nikulainen on pitänyt lankoja kokeneissa käsissään. Kaikesta huomaa, ettei asialla olla ensimmäistä kertaa.Pauli Saastamoinen on masteroinut nauhat Finnvoxin studiossa 2015 ja jälki on hienoa, neljä vuosikymmentä kuuluu lopputuloksesta pelkästään myönteisessä mielessä.

* * *

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa varsinaisia ”levyarvosteluja”, jollaiset jätän itseäni paremmille asiantuntijoille. Haluan kuitenkin kertoa joistakin ajatuksista, joita näiden konserttien kuunteleminen noin neljä vuosikymmentä myöhemmin herättää. Olin tuolloin itse nuori aikuinen ja aktiivinen progen kuuntelija, vaikka nämä konsertit menivät kyllä aikoinaan täysin ohi korvien. Kuuntelukokemus on siksi sekä nostalginen että ajankohtainen.

1970-luvun alussa Love Records oli jo kovassa vauhdissa ja sen julkaisuohjelmaan mahtuivat ideologisesti sekä jazz että proge yhtä hyvin. Tasavallan Presidentti ja Wigwam olivat taloudellisestikin hyvin menestyneitä Loven levyttäjiä, samoin Jukka Tolonen. Sen sijaan jazz-albumien julkaiseminen oli suhteellisen verkkaista myös Lovella, vaikka taustalla häärineet Christian Schwindt ja Henrik Otto Donner epäilemättä niitäkin halusivat julkaista.

PopLiisaTasavallanPresidenttiHauru slider

Tasavallan Presidentti – Live In Studio 1973

Vaikka Liisankadun äänitykset tehtiin studiossa, soittajille oli tarjolla satapäinen paikalla ollut yleisö (studio oli poikkeuksellisen kokoinen, koska se oli toiminut aikaisemmin elokuvastudiona) ja suorana lähetettävän lähetyksen tuottama ylimääräinen jännitys. Jokusen pienen epävireyden saattaa tarkkaan kuunnellen erottaakin, mutta yleisesti ottaen homma toimii erittäin ammattimaisesti, vaikka tilanne oli monelle soittajalle aivan uusi. Kaikenlaista yllätystä kuitenkin riitti, eihän tekniikka koskaan toimi ihan kuten toivottaisiin.

Myös Tasavallan Presidentin esitystä 12.9.1973 riivasivat äänitystekniset vaikeudet, joiden takia vain 34 minuuttia melkein tunnin pituisesta sessiosta on kyetty saamaan kuuntelukuntoon. Eerojen Koivistoinen ja Raittinen bravuuri Lennosta kii kuullaan melkein 20-minuuttisena järkäleenä, josta tehtiin seuraavana vuonna englanninkielinen versio albumille Milky Way Moses.

Vielä hurjemman muodonmuutoksen on kokenut Tolosen sävellys Dance albumilta Lambert Land. Se on tungettu kahden pitkän improvisoidun jakson (Raittinen mukana ääntelemässä) väliin niin, että pitkän ajan epäilin virhettä levyn tiedoissa. Tästä versiosta en itse ollut erityisen innostunut, siinä on vähän liikaa näyttämisen tuntua se varsinainen sävellys kuin anteeksipyyntönä myös mukana. Tolonenkaan ei oikein keksi mitään uutta, vaikka kyseessä on hänen oma sävellyksensä. Pressan osuus onkin minulle jonkinasteinen pettymys.

Eero Raittinen – laulu, lyömäsoittimet
Pekka Pöyry – altto- ja tenorisaksofoni, huilu, piano, sähköpiano
Jukka Tolonen – kitara
Heikki ”Häkä” Virtanen – bassokitara
Vesa Aaltonen – rummut
Juontaja: Erkki ”Unde” Lehtola

Jukka Hauru & Superkings – Live In Studio 1973

Kiinnostava harvinaisuus tulee heti perään: Jukka Hauru & Superkings esiintyi 10.10.1973. Kokoonpano oli aikakauden suomalaisessa musiikissa poikkeuksellinen, sillä Ahvenlahden, Heikki Virtasen, Reiska Laineen ja Vesa Aaltosen lisäksi yhtyeessä oli mukana viulisti Juhani Poutanen, jonka bändi Jupu Group esiintyi Liisankadulla myöhemmin. Poutasen rooli onkin hyvin keskeinen, erityisesti Haurun sävellyksessäTwilight Time, jolla kuullaan suomalaisittain harvinaista jazz-viulunsooloilua.

Poutanen kehuu liitteessä Haurua sekä muusikkona että Zappan kaltaisena vaativana, mutta musiikkiin keskittyneenä bändinjohtajana. Poutanen pohdiskelee mielenkiintoisesti, että Haurun vetäytyminen muusikon ja kitaristin uralta saattoi johtua siitä, että Suomessa oli tuolloin useita huippukitaristeja kuten Jukka Tolonen, eikä siinä helpolla päässyt varjosta esiin. Ei välttämättä ihan huono selitys.

Bändin nimi oli Haurun mukaan pelkkä vitsi, soittajistohan oli pääosin ollut mukana jo vuonna 1972 julkaistulla albumilla Information, mutta ilman mitään bändinimeä. Vitsi liittyy aikakaudelle yleisiin hajonneista huippuyhtyeistä koottuihin ”superyhtyeisiin” kuten Creamiin. Todellisuudessa Haurun yhtyeessä soittivat satunnaisesti monet muutkin, eikä se koskaan vakiintunut ja levyttänyt omalla nimellään.

Juhani Poutanen – viulu
Olli Ahvenlahti – Fender Rhodes sähköpiano
Jukka Hauru – kitara
Heikki ”Häkä” Virtanen – bassokitara
Vesa Aaltonen – rummut
Reino ”Reiska” Laine – kongat, marimba ja kellopeli

Heikki Poroila

LP & CD

Tasavallan Presidentti 1973 ja Jukka Hauru & Superkings 1973 julkaistiin LP-levyinä keväällä 2016, samaan aikaan kuuden muun livetaltioinnin kanssa. Rajoitetuissa värivinyylipainoksissa on liitteenä isokokoinen juliste. Edellä mainitut Pop Liisan osat 01/02 julkaistiin myös CD-levynä Tasavallan Presidentti 1973/Jukka Hauru & Superkings 1973.

Levyhyllyt | Finna.fi
Tasavallan Presidentti

1960-luku

Tasavallan Presidentti | Love Records 1969

1970-luku

Tasavallan Presidentti [2] | Columbia/EMI 1971
Lambertland | Love Records 1972
Milky Way Moses | Love Records 1974

2000–

Six Complete | Presence Records/Texicalli Records 2006
Tasavallan Presidentti 1973 – Pop Liisa 01 • live | Svart Records 2016
Live In Lambertland • live | Svart Records 2019

Levyhyllyt | Finna.fi
Jukka Hauru

Information | Finnlevy 1972
Episode | Love Records 1975
Jukka Hauru/Nono Söderberg – Pop Liisa 05 • live | Svart Records 2016

Kokoelmalevyt ja boksit | Finna.fi
Eri esittäjiä

Erilaisten kirjalähteiden lisäksi kirjastosta kannattaa kysyä suomalaisen jazzin ja progen bokseja ja erilaisia kokoelmalevyjä. Useimmissa on mukana hyvin toimitettua musiikkihistoriaa.

Anna mulle lovee – 79 rockia vuosilta 1967–79 • 4CD ja 47-sivuinen liitevihko | Love Records/Siboney 1994 • Uudet painokset 2005 ja 2010
Parhaita Ottoja  Henrik Otto Donner • 2CD + tekstiliite | Siboney 2009
Eteenpäin! – Suomi Jazz 1960–1975  Matti Laipio • 3CD + tekstiliite
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979 • 2CD ja liitevihko | Siboney 1996
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979 • 2CD ja liitevihko | Siboney 1996
Love Proge 2 – progressiivista rockia ja popjazzia Love Recordsin tuotannosta • 2CD ja 12-sivuinen liitevihko | Siboney 1998
Love Records – Kaikki singlet 1 • 6CD ja 16-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 2 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 3 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 4 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 5 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016

Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band & KOM Quartet 1975: Jazzlastuja Liisankadulta – Jazz Liisa 03/04
Unisono Quartet & Taivaantemppeli
Jazzlastuja Liisankadulta 1973 – Jazz Liisa 01/02
Wigwam & Taivaanvuohi 1973: Poplastuja Liisankadulta – Pop Liisa 03/04

Lue lisää | Finna.fi

Heikki Poroila kirjoittaa Svartin ja Ylen julkaisuista pidemmin blogissa Musiikki kuuluu kaikille, artikkelissa Lastuja Liisankadulta – Svartin kulttuuriteko Heikki Poroilan kokemana.

Prog Finlandia  Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016

Wigwam  Mikko Meriläinen, 504 sivua | Nemo 2006 & 2018
Suomalaisen rockin tietosanakirja – osa 2 • M–Ö  Esko Lehtonen, sivut 342-711 | Fanzine 1983 [Soundi-kirja 24]
Suomalainen progressiivinen rock 1967–2001 – diskografia | Finnish Progressive Rock 1967–2001  Jonne Kulluvaara & Heikki Hilamaa, 103 sivua | Kulluvaara & Hilamaa 2002
Suomalainen progressiivinen rock – synty ja kehitys vuosina 1967–74  Taru Oksanen, 196 sivua | Pop-lehti 2004
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005
Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto  Miska Rantanen, 303 sivua | Schildts & Söderströms 2005 • Tarkistettu laitos 2014

Tuomas Pelttari, toim.

Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band 1973 & KOM Quartet 1975 – Jazzlastuja Liisankadulta

Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band 1973 & KOM Quartet 1975 – Jazz Liisa 03/04 | Svart Records/Yle 2016

JazzLiisa0304Heikki Poroilan kirjoitussarja Jazzlastuja Liisankadulta jatkuu Jukka Tolosen ja KOM Quartetin taltionneilla. Teksti on jatkoa Jazzlastujen ensimmäiseen osaan Unisono Quartet ja Taivaantemppeli 1973.

Rinnakkaisia sarjaa Poplastuista Poroila veistelee artikkeleissa Tasavallan Presidentti ja Jukka Hauru & Superkings 1973 ja Wigwam ja Taivaanvuohi 1973.

* *  * *

Turkulainen Svart Records on käynnistänyt äänitejulkaisuhankkeen, jolle on vaikea löytää vertailukohtaa. Kysymys on musiikista, jonka olemassaolosta varsin harva on ollut tietoinen. Yleisradion Liisankadun studiosta vuosina 1972–1977 lähetetyt konsertit taltioivat merkittävän jakson suomalaisen jazzin ja progressiivisen rockin historiaa, vaikka asiaa ei aikanaan välttämättä sellaisena ymmärretty ja koettu. Näissä konserteissa esiintyivät aikakauden keskeiset muusikot ja toisaalta talteen saatiin esityksiä kokoonpanoilta, jotka eivät koskaan julkaisseet virallisia levytyksiä.

Levyjen saatetekstitkään eivät paljasta, kuka nämä suorien radiokonserttien äänitykset ”löysi” kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta kunnia alkuperäisestä ideasta kuuluu muusikko ja toimittaja Erkki Lehtolalle ja toimittajille Matti Konttinen, Matti Poijärvi ja Jaakko Tahkolahti, joiden isännöimänä 34 sessiota järjestettiin ja lähetettiin. Vuodesta 1974 tuottajana toimi Jake Nyman. Muutama alkuperäisistä nauhoista on tuhoutunut, kun niitä oli käytetty ”säästösyistä” muihin tarkoituksiin, mutta nyt useimmat konsertit on mahdollista kuunnella uudelleen 2010-luvun ihmisen aistien kautta ja moderneina tallenteina.

Levyjen liitetekstit ovat kaikki englanninkielisiä, joten markkinoita uskotaan löytyvän Suomen rajojen ulkopuoleltakin. Haluan uskoa siihen myös itse, niin kovatasoista tarjontaa levyillä on. Taustatekstit ovat Juha Henrikssonin (jazz) ja Arttu Seppäsen (proge) käsialaa. Tekstit ovat asiantuntevia ja niihin on saatu hienosti mukaan muusikoiden omia muisteluksia ja tuoreita kommentteja. Niitä on niin kiinnostavaa lukea, että kerrankin olen selvästi pettynyt siihen, ettei tekstiä ole enemmän. Tuottaja Juha Nikulainen on pitänyt lankoja kokeneissa käsissään. Kaikesta huomaa, ettei asialla olla ensimmäistä kertaa. Pauli Saastamoinen on masteroinut nauhat Finnvoxin studiossa 2015 ja jälki on hienoa, neljä vuosikymmentä kuuluu lopputuloksesta pelkästään myönteisessä mielessä.

* * * *

Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa varsinaisia ”levyarvosteluja”, jollaiset jätän itseäni paremmille asiantuntijoille. Haluan kuitenkin kertoa joistakin ajatuksista, joita näiden konserttien kuunteleminen noin neljä vuosikymmentä myöhemmin herättää. Olin tuolloin itse nuori aikuinen ja aktiivinen progen kuuntelija, vaikka nämä konsertit menivät kyllä aikoinaan täysin ohi korvien. Kuuntelukokemus on siksi sekä nostalginen että ajankohtainen.

1970-luvun alussa Love Records oli jo kovassa vauhdissa ja sen julkaisuohjelmaan mahtuivat ideologisesti sekä jazz että proge yhtä hyvin. Tasavallan Presidentti ja Wigwam olivat taloudellisestikin hyvin menestyneitä Loven levyttäjiä, samoin Jukka Tolonen. Sen sijaan jazz-albumien julkaiseminen oli suhteellisen verkkaista myös Lovella, vaikka taustalla häärineet Christian Schwindt ja Henrik Otto Donner epäilemättä niitäkin halusivat julkaista.

Ensimmäiset kotimaisen jazzin levytykset ilmestyivät vasta 1974 (Juhani Aaltosen Etiquette) ja 1975 (Olli Ahvenlahden Bandstand). Jatkossakin julkaisutahti oli melko harvaa, enkä ainakaan minä tiedä, oliko syynä pelkästään arveltu vähäinen myynti. Esimerkiksi Make Lievonen pääsi tekemään ja julkaisemaan oman albumin vasta vuonna 1977 (Make Lievonen), vaikka Taivaantemppelin esitysten (kaikki Lievosen sävellyksiä ja erittäin hienoja jokainen) perusteella sille olisi voinut veikata kysyntää jo paljon aikaisemmin.

JazzLiisa0304

Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band – Live In Studio 1973

Huhtikuun 4. päivänä 1973 Liisankadulla esiintyi poikkeuksellisen kiinnostava tilapäinen kokoonpano eli Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band, jonka kokoonpano kertoo mainiosti siitä, miten näkymätön jazz- ja progemuusikoiden raja tuohon aikaan oli, jos nyt rajasta edes voidaan puhua. Tolosen kanssa soittavat Wigwamin komppiryhmä PohjolaÖsterberg (Pekka Pohjola soittaa myös viulua!) ja Pekka Pöyryn lisäksi sooloilemassa on myös trumpetisti Mike Pohjola.

Komppia tuplaamassa ovat Heikki Virtanen ja Reiska Laine kuten jo albumilla Tolonen! Tolosen tutut sävellykset Ramblin’ ja A Warm Trip With Taija saavat hyvin jazzillista kyytiä, eikä varsinkaan jälkimmäisen alkuperäisestä ilmavasta lattaritunnelmasta ole jätetty paljon jäljelle. Sooloimprovisaatioita riittää, joten tarjolla ollut rajallinen aika saadaan kulumaan kahden sävellyksen puitteissa.

Mike Koskinen – trumpetti
Pekka Pöyry – huilu, altto- ja sopraanosaksofoni
Jukka Tolonen – akustinen kitara, sähkökitara
Pekka Pohjola – viulu, bassokitara
Heikki ”Häkä” Virtanen – bassokitara
Reino ”Reiska” Laine – rummut, lyömäsoittimet
Ronnie Österberg – rummut, lyömäsoittimet
Tuottaja: Yle
Juontaja: Matti Poijärvi

KOM Quartet – Live In Studio 1975

Jazz Liisojen ehkä erikoisimman kokoonpanon tarjoaa 23.4.1975 esiintynyt KOM-kvartetti. Pianisti-säveltäjä Eero Ojasen johtaman yhtyeen kitaristina toimi Tasavallan Presidentistä loikannut Jukka Hauru, bassossa oli Tapani Tamminen ja rummuissa Ari Valtonen. Liisankadulla mukana olivat myös Teatterikorkean laulunopettajana myöhemmin pitkään toiminut Eija Orpana ja näyttelijä Pertti Melasniemi, joka lähinnä kyllä vain ”laulaa”. Sävellykset ovat Ojasen ja Haurun käsialaa, eikä tässä nyt soiteta ajan poliittisen laulun nuottien mukaan, vaikka laulutapa ja Claes Anderssonin tekstit (Anderssonin ja Tommy Tabermanin suomennoksina) siihen suuntaan saattavat ajatuksia viedäkin.

Pääosa musiikista on soittajien energistä irrottelua lyhyiden puhe- ja laulujaksojen välissä. Ojasen sujuvaa ja oivaltavaa pianismia on erityisen miellyttävää kuulla näin keskeisessä roolissa, kun hän poliittisen laulun kuvioissa niin usein joutui tyytymään yksinkertaiseen säestäjän rooliin. Oivaa ajankuvaa tarjoaa KOM-kvartetin esityksen avaava Matti Konttisen lakoninen juonto. Tästä ei kuivakan asiallista perisuomalaista sisäänhuutoa enää paremmaksi saa!

Eija Orpana – laulu, viulu
Pertti Melasniemi – laulu, lyömäsoittimet
Eero Ojanen – piano, sähköpiano
Jukka Hauru – kitara
Tapani Tamminen – bassokitara
Ari Valtonen – rummut
Tuottaja: Yle
Juontaja: Matti Konttinen

Heikki Poroila

Svart Records | kotisivu
Svart Records | Facebook
Svart Records | Instagram
Svart Records | Twitter

LP & CD

Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band 1973 ja KOM Quartet 1975 julkaistiin LP-levyinä keväällä 2016, samaan aikaan kuuden muun livetaltioinnin kanssa. Rajoitetuissa värivinyylipainoksissa on liitteenä isokokoinen juliste. Edellä mainitut Jazz Liisan osat 03/04 julkaistiin myös CD-levynä Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band 1973/KOM Quartet 1975.

Levyhyllyt | Finna.fi
Jukka Tolonen

1970-luku

Tolonen! | Love Records 1971
Summer Games | Love Records 1973
The Hook | Love Records 1974
Hysterica | Love Records 1975
A Passanger To Paramaribo | Love Records 1977
Mountain Stream | Hi-Hat 1979

1980-luku

High Flying’ | Sonet 1980
In A This Year Time ‎| Sonet 1982
Radio Romance | Sonet 1986

1990-luku ja 2000–

Big Time | Vasco da Gama ‎1997
Cool Train – Tolonen Plays Coltrane! ‎| Akbazar 2005
Juudan leijona | Prisma-Musiikki/Aikamedia 2011

Kokoelmalevyt ja boksit | Finna.fi
Eri esittäjiä

Erilaisten kirjalähteiden lisäksi kirjastosta kannattaa kysyä suomalaisen jazzin ja progen bokseja ja erilaisia kokoelmalevyjä. Useimmissa on mukana hyvin toimitettua musiikkihistoriaa.

Anna mulle lovee – 79 rockia vuosilta 1967–79 • 4CD ja 47-sivuinen liitevihko | Love Records/Siboney 1994 • Uudet painokset 2005 ja 2010
Parhaita Ottoja  Henrik Otto Donner • 2CD + tekstiliite | Siboney 2009
Eteenpäin! – Suomi Jazz 1960–1975  Matti Laipio • 3CD + tekstiliite
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979 • 2CD ja liitevihko | Siboney 1996
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979 • 2CD ja liitevihko | Siboney 1996
Love Proge 2 – progressiivista rockia ja popjazzia Love Recordsin tuotannosta • 2CD ja 12-sivuinen liitevihko | Siboney 1998

Love Records – Kaikki singlet 1 • 6CD ja 16-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 2 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 3 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 4 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 5 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016

Unisono Quartet & TaivaantemppeliJazzlastuja Liisankadulta 1973 – Jazz Liisa 01/02
Tasavallan Presidentti ja Jukka Hauru & Superkings 1973: Poplastuja Liisankadulta – Pop Liisa 01/02
Wigwam & Taivaanvuohi 1973: Poplastuja Liisankadulta – Pop Liisa 03/04

Lue lisää | Finna.fi

Heikki Poroila kirjoittaa Svartin ja Ylen julkaisuista pidemmin blogissa Musiikki kuuluu kaikille, artikkelissa Lastuja Liisankadulta – Svartin kulttuuriteko Heikki Poroilan kokemana.

Prog Finlandia  Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016
Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto  Miska Rantanen, 303 sivua | Schildts & Söderströms 2005 • Tarkistettu laitos 2014

Wigwam  Mikko Meriläinen, 504 sivua | Nemo 2006 & 2018
Suomalaisen rockin tietosanakirja – osa 2 • M–Ö  Esko Lehtonen, sivut 342-711 | Fanzine 1983 [Soundi-kirja 24]
Suomalainen progressiivinen rock 1967–2001 – diskografia | Finnish Progressive Rock 1967–2001  Jonne Kulluvaara & Heikki Hilamaa, 103 sivua | Kulluvaara & Hilamaa 2002
Suomalainen progressiivinen rock – synty ja kehitys vuosina 1967–74  Taru Oksanen, 196 sivua | Pop-lehti 2004
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005

Tuomas Pelttari, toim.

Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos

Selling England By The Pound | Charisma 1973

Genesis: Selling England By The Pound (1973).Jos englantilaisen progen määritelmään haettaisiin sanakirjasta, yksi osuvimmista viitteistä olisi surreylainen Genesis. Vuonna 1967 perustettu rockbändi onnistui yhdistämään perienglantilaisen mielenmaiseman ja musiikillisen kunnianhimon kaupalliseen menestykseen. 1970-luvun alkupuolella Genesis-levyjä odotettiin joka syksy yhä innokkaammin. Progen kulta-aikana julkaistu Selling England By The Pound on yhtyeen viides studioalbumi.

Vokalisti Peter Gabrielin (s. 1950) kanssa Genesis oli luomassa progressiiviseen rockiin poikkeuksellista tarinallisuutta. Läheltä viiltävä kerronta oli myös sopivalla tavalla ilkikurista, brittiläistä jokamiestä koskettavaa. Rocklehtiä ja muuta mediaa kiinnosti myös Gabrielin ympärille muotoutuva tähtikultti.

Keväällä 1969 ilmestyneen debyyttialbumin vaatimaton menestys unohtui pian. Koulukaverit Anthony PhillipsMike Rutherford, Peter Gabriel ja Tony Banks veivät bändiä sinnikkäästi eteenpäin. Tärkeitä kokoonpanomuutoksia seurasi pian, ja jo kolmosalbumilla Nursery Cryme olivat mukana uudet jäsenet. Kitaristi Steve Hackett ja rumpali Phil Collins tihensivät viisikon musiikillista voimaa. Molemmat toivat bändiin ammattitaitoa ja jazzmaista luovuutta.

Gabriel ja Collins (s. 1951) olivat valovoimaisia laulajia jo 70-luvun alussa. Collinsin muusikkous täydensi Gabrielin artistisuutta. Genesis toimi livenä erinomaisesti, ja otti tilanteet haltuun usein huumorilla. Lavalla ohimennen heitettyä sanailua voi kuulla esimerkiksi 4CD-kooste Genesis Archive 1967–1975. Boksi sisältää huippuenergiset livetaltioinnit biiseistä ’Dancing With The Moonlit Knight’, ’Firth Of Fifth’, ’More Fool Me’ ja ’I Know What I Like’.

Jos bändikaverit sattuivat keikoilla virittämään huonosti vireessä pysyviä instrumenttejaan pitkään, niin Gabriel tarttui tilaisuuteen. Hän vietteli yleisöä omintakeisilla kertomuksillaan, eikä jäänyt varjoon näyttelijänäkään. Biisien jännittävät roolit heräsivät eloon erilaisten asujen ja naamioiden avulla. Musiikin, tarinoiden ja visuaalisuuden yhdistelmä oli oudon täydellinen. Gabriel havainnollistaa Betty Swanwickin maalaamasta kansikuvasta tutun ruohonleikkurin käyttöä suvereenisti. ’I Know What I Like’ nousi yhtyeen ensimmäiseksi singlehitiksi.

Albumin aloitusraita ’Dancing With The Moonlight Knight’ sisältää jotain tunnistettavaa juhannuksen 2016 brexit-tunnelmasta.

– Citizens of Hope & Glory,
Time goes by – it’s ”the time of your life”.
Easy now, sit you down.
Chewing through your Wimpy dreams,
they eat without a sound.
Digesting England by the pound.

Hieman myöhemmin biisi etenee kiivaaseen riffittelyyn, joka muistuttaa Pelle Miljoona Oy:n tuotannosta. Ehkäpä Genesis antoi alkusysäyksen klassikkobiisille ’Moottoritie on kuuma’. ’Moonlit Knight’ on draamassaan yksi suurista Genesis-raidoista. Tukevasti etenevä kertomus ’The Battle Of Epping Forest’ on kulkevuudessaan kiireinen, mutta hieno osoitus bändin kyvyistä – kuin musiikillista jatkumoa edellisen albumin klassikolle ’Supper’s Ready’. Pitkän instrumentaaliosan sisältävä Tony Banksin (s. 1950) taidonnäyte ’Firth Of Fifth’ antaa viitteitä tekstuurista, joka nousi selkeämmin esiin myöhemmin albumeilla A Trick Of The Tail ja Wind & Wuthering.

Selling England By The Pound
Phil Collins – rummut, lyömäsoittimet, laulu
Michael Rutherford – 12-kielinen kitara, bassokitara, sähkösitar
Stephen Hackett – kitara
Tony Banks – kosketinsoittimet, 12-kielinen kitara
Peter Gabriel – laulu, huilu, oboe, lyömäsoittimet
Tuottajat: John Burns ja Genesis

John Burnsin tuottama albumi nousi brittilistan sijalle 3. Selling Englandin jälkeen Gabrielin tekstien englantilaisin aines väistyi, ja 1974 julkaistu tupla-albumi The Lamb Lies Down On Broadway jäi Peter Gabrielin viimeiseksi Genesis-levyksi. Vokalistin eron jälkeen bändi jatkoi kahden albumin ajan nelihenkisenä kunnes Steve Hackett jätti bändin. Ehkä hieman yllättäen jäljelle jääneen trion (Collins, Banks, Rutherford) soolourat eivät estäneet bändin kehitystä. Popimpi Genesis jatkoi matkaa maailmanmaineeseen.

Genesis vieraili Suomessa vuonna 2007. Helsingin Olympiastadionilla 11. kesäkuuta pidetyssä konsertissa kuultiin jonkin verran 70-luvun tuotantoa, esimerkiksi ’I Know What I Like (In Your Wardrobe)’ sekä otteita sävellyksistä ’Firth Of Fifth’ ja ’The Cinema Show’.

* * *

Selling England By The Pound on saatavana kirjastoista erilaisina CD-versioina. Vuoden 1994 Definitive Edition Remaster on kelpo painos. Äänentoistoa askeleen pidemmälle vievä CD/SACD + DVD vuodelta 2008 sisältää stereomiksausten lisäksi Nick Davisin erinomaiset 5.1-monikanavamiksaukset.

Lisää CD/SACD-painoksia löytyy vuonna 2008 julkaistusta Genesis-boksista 1970–1975. Vihreäkantinen kuutio sisältää kahden levyn versiot albumeista Trespass, Nursery Cryme, Foxtrot, Selling England By The Pound ja The Lamb Lies Down On Broadway sekä koosteen Extra Tracks 1970–1975.

Tuomas Pelttari

Genesis | Facebook

Varaa Selling England By The Pound kirjastosta.

Varaa Selling England By The Pound kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Genesis | Finna.fi

1960-luku

From Genesis To Revelation | Decca 1969

1970-luku

Trespass | Charisma 1970
Nursery Cryme | Charisma 1971
Foxtrot | Charisma 1972
Selling England By The Pound | Charisma 1973
The Lamb Lies Down On Broadway | Charisma 1974  Levyhyllyt • The Lamb Lies Down On Broadway
A Trick Of The Tail | Charisma 1976  Levyhyllyt • A Trick Of The Tail
Wind & Wuthering | Charisma 1976  Levyhyllyt • Wind & Wuthering
…And Then There Were Three… | Charisma 1978

1980-luku

Duke | Charisma 1980
Abacab | Charisma 1981
Genesis | Charisma/Virgin Records 1983
Invisible Touch | Virgin Records 1986

1990-luku

We Can’t Dance | Virgin Records 1991
…Calling All Stations… | Virgin Records 1997

Peter Gabriel | Finna.fi

1970-luku

Peter Gabriel [1 – Car – Tuulilasi] | Charisma 1977
Peter Gabriel [2 – Scratch – Kynnet repii] | Charisma 1978

1980-luku

Peter Gabriel [3 – Melt – Naama valuu] | Charisma 1980
Peter Gabriel [4 – Security] | Charisma 1982
Plays Live • live | Charisma 1983
So | Charisma 1986
Passion • soundtrack | Real World 1989

1990-luku

Us | Real World 1992
Secret World Live • live • 2CD • DVD • Blu-ray | Real World 1994

2000–2009

OVO • soundtrack | Real World 2000
Long Walk Home – Music from the Rabbit-Proof Fence • soundtrack | Real World 2002
Up | Real World 2002

2010-luku

Scratch My Back | Real World 2010
New Blood | Real World 2011
Live Blood | Real World 2012
Back To Front – Live In London • live • DVD • Blu-ray | Real World 2014

Steve Hackett | Finna.fi

1970-luku

Voyage Of The Acolyte | Charisma 1975
Please Don’t Touch! | Charisma 1978
Spectral Mornings | Charisma 1979

1980-luku

Defector | Charisma 1980
Cured | Charisma 1981
Highly Strung | Charisma 1983
Bay Of Kings | Lamborghini Records/Chrysalis 1983
Till We Have Faces | Lamborghini Records/Chrysalis 1984
Momentum | Start Records 1988

1990-luku

Guitar Noir | Kudos By Permanent Records 1993
Blues With A Feeling | Kudos 1994
Genesis Revisited | Reef Recordings 1996
There Are Many Sides To The Night | Camino Records 1998
Darktown | Camino Records 1999

2000–2009

Feedback 86 | Camino Records 2000
To Watch The Storms | Camino Records/Inside Out Records 2003
Wild Orchids | Camino Records/Inside Out Records 2006
Out Of The Tunnel’s Mouth | Wolfwork Records/Inside Out Records 2009

2010-luku

Beyond The Shrouded Horizon | Inside Out Records 2011
Genesis Revisited II | Inside Out Records 2012
Wolflight | Inside Out Records 2015
The Night Siren | Inside Out Records 2017
At The Edge Of Light | Inside Out Records 2019

2020-luku

Selling England By The Pound & Spectral Mornings – Live At Hammersmith • 2CD+DVD • 2CD+BluRay • 4LP+2CD | Inside Out Music 2020

Squackett [=Chris Squire • Steve Hackett] | Finna.fi

A Life Within A Day | Cherry Red Records/Esoteric 2012

Tony Banks | Finna.fi

A Curious Feeling | Charisma 1979
The Fugitive | Charisma 1983
A Chord Too Far • 4CD + 60-sivuinen kirja | Esoteric Recordings 2015
Banks Vaults • 7CD+1DVD + 60-sivuinen kirjanen | Esoteric Recordings 2019

Mike Rutherford | Finna.fi

Smallcreep’s Day | Charisma 1980
Acting Very Strange | WEA 1982

Phil Collins | Finna.fi

1980-luku

Face Value | Virgin 1981
Hello, I Must Be Going! | Virgin 1982
No Jacket Required | Virgin/WEA 1985
…But Seriously | Virgin/Atlantic 1989

1990-luku

Serious Hits… Live! • live | Virgin/Atlantic/WEA 1990
Both Sides | Virgin 1993
Dance Into The Light | Atlantic/Face Value Records 1996
…Hits | Atlantic/Face Value Records/WEA 1998

2000–2009

Testify | Atlantic/Face Value Records 2002
Love Songs – A Compilation… Old And New | Atlantic/Rhino 2004

2010-luku

Going Back | Atlantic 2010
The Singles • 2CD • 3CD | Atlantic 2016
Plays Well With Others • 4CD | Atlantic/Rhino 2018

Genesis | livealbumit | Finna.fi

Genesis Live | Charisma 1973
Seconds Out | Atlantic 1977
Three Sides Live | Charisma/Vertigo 1982
The Way We Walk – Vol 1. The Shorts | Virgin Records 1992
The Way We Walk – Vol 2. The Longs | Virgin Records 1993
1973–2007 Live • 8CD/SACD + 3DVD | Virgin Records 2009

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway – Gabriel ja Rael progen huipulla
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko
Yes: Fragile – progen herkkää ylivoimaa
Yes: Talk – uusi uljas auringonnousu

Lue lisää | Finna.fi

Not Dead Yet – Omaelämäkerta  Phil Collins, 488 sivua | Minerva 2018
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017

1970–1975  Genesis • 7 CD/SACD-levyä, 6 DVD-levyä sekä 44-sivuinen liitekirja | Virgin 2008
Genesis Archive 1967–1975  Genesis • 4CD ja 80-sivuinen liitekirja | Virgin Records 1998

The Living Years – The First Genesis Memoir  Mike Rutherford, 241 sivua | Thomas Dunne Books 2014
Peter Gabriel – An Authorized Biography  Bright Spencer, 524 sivua | Sidgwick & Jackson 1988 & 1999
Not Dead Yet – The Autobiography  Phil Collins, 447 sivua | Century, 2016

Genesis – Chapter And Verse  Tony Banks & Phil Collins & Peter Gabriel & Steve Hackett & Mike Rutherford & toimittaja Philip Dodd, 359 sivua | Thomas Dunne Books 2007
Genesis – A Biography  Dave Bowler, 294 sivua | Sidgwick & Jackson 1992
Peter Gabriel – From Genesis To Growing Up  Toimittajat Michael Drewett & Sarah Hill & Kimi Kärki, 267 sivua | Ashgate 2010
Opening The Musical Box – A Genesis Chronicle  Alan Hewitt, 256 sivua | Firefly 2000

Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock  Will Romano, 246 sivua | Backbeat Books 2010
The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock  Charles Snider, 362 sivua | Strawberry Bricks 2007
The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture  Sheila Whiteley, 118 sivua | Routledge 2002
Beyond And Before – Progressive Rock Since The 1960s  Paul Hegarty, 318 sivua | Continuum 2011
Citizens Of Hope And Glory – The Story Of Progressive Rock  Stephen Lambe, 224 sivua | Amberley 2011

DVD/Blu-ray | Finna.fi

Genesis
Selling England By The Pound | CD/SACD + DVD sisältää reilun puolen tunnin mittaisen haastattelun. Musiikin rinnalla Gabriel, Banks, Hackett, Rutherford ja Collins kertovat albumista ja sen tekemisestä. Toimitus suosittelee lämpimästi myös DVD:n unohtumattomia konserttitaltiointeja Italiasta ja Ranskasta.

Genesis & Edginton, John
Sum Of The Parts, 118 min | Eagle Rock 2014
John Edgintonin ohjaama kaksituntinen dokumentti on arvokas lisä Genesis-saagaan.

Genesis: Selling England By The Pound (1973).

Genesis: Selling England By The Pound (1973).