Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Kevätuhri | Fullsteam 2020

Ruusut: Kevätuhri (2020).Tuntuu vähättelevältä sanoa, että Ruusut-yhtyeen siemen putosi hedelmälliseen maahan, niin innokkaasti jo pelkkä tieto bändin perustamisesta otettiin vastaan musiikkimediassa. Pintandwefallin ja The Hearingin Ringa Manneria, Disco Ensemblen ja Hisserin Miikka Koivistoa, Citymanin ja Eleanoora Rosenholmin Alpo Nummelinia ja Streak And The Ravenin Samuli Kukkolaa oli teoriassa vaikea laskea yhteen, mutta osien ja niiden summan suhde kyllä kiinnosti. Kiehtovaa oli sekin, että yhtyettä auttoi sanoittamisessa Lauri Levola, jonka tekstejä oli aiemmin julkaistu novellikokoelmana ja runoantologioissa.

Ruusut. Kuva: Fullsteam.

Ruusut. Kuva: Fullsteam.

Ensimmäinen albumi Ruusut julkaistiin 2018 vahvassa myötätuulessa. Fullsteam Recordsille kiinnitetty bändi soitti ensimmäisen keikkansa näyttävästi Helsingin Sideways-festivaalilla, ja suopeiden kritiikkien tulva oli tosiasia. On vaikea sanoa, oliko kaiken tuon arvostuksen hehkussa hyvä jatkaa vai ei, mutta ainakaan Ruusut ei jäänyt polkemaan paikalleen. Bändi alkoi valmistella toista albumiaan jo vuoden 2019 alussa, vastajaettu Kriitikoiden valinta -Emma toisessa kädessä.

Röyhkeästi Igor Stravinskyn pakkaa sekoittaneen kohubaletin (1913) mukaan nimetty kakkosalbumi Kevätuhri sattui ilmestymään juuri sinä lähihistoriamme keväänä, johon sana ”uhri” luontevimmin liittyy. Uhriutumisen sijaan Ruusut osoittaa toisella levyllään, että vaikka bändistä on intoiltu niin paljon, että se alkaa jo synnyttää vastareaktioita, huhut Ruusujen hyvyydestä eivät silti ole suuremmin liioiteltuja.

Parhaimmillaan, kuten Kevätuhrin levollisessa ’Haamuasemassa’, Ruusujen pop-herkkyys ja taidetavoitteet ovat juuri sopivassa balanssissa. Jännittävillä tuotanto- ja sovitusratkaisuilla briljeeraava avauskappale ’Pyhä kevät’ pysäyttää kuuntelemaan, samoin oikeutetusti sinkuksi lohkaistu ’Avaimet avaa ovii’, joka soi miellyttävän paljaana ja avarana. Sen ja ’Valon ainekset’ -biisin kaltaista paljautta ja koskettavuutta Kevätuhrilla saisi olla enemmän.

Stravinskyn Kevätuhri tunnetaan uuden aikakauden alkusoittona, modernismin läpimurtona ja säännöt kyseenalaistaneena kohubalettina. Ruusujen Kevätuhri ei jää historiaan vallankumouksellisena julkaisuna vaan keskittymishäiriöisen aikansa kuvana, jossa moni kaunis tunne ja hyvä ajatus hautautuu hämmentävään hälyyn. Artturi Tairan tuottama albumi kuulostaa toteutukseltaan täsmälleen siltä kuin taiteellisesti kunnianhimoisen popmusiikin odottaa vuonna 2020 kuulostavan – sirpaleiselta, nykivältä, elektroniselta, puuskittaiselta ja kollaasimaiselta. Malliesimerkki tästä on ’Crush’.

Lähtökohtaisesti levottoman ja koko ajan kokeilevan toteutuksen alla on jotakin olennaista, inhimillisesti kaunista ja hellyttävän haurasta. Sanoituksista ja laulumelodioista löytyy Ruusujen samaistuttavin puoli, se Kevätuhrin osuus, joka on kaikkein vahvimmin elossa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Ruusut | kotisivu
Ruusut | Facebook
Ruusut | Instagram
Ruusut | Twitter

Varaa Kevätuhri kirjastosta.

Varaa Kevätuhri kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Ruusut

Ruusut | Fullsteam Records 2018
Kevätuhri | Fullsteam Records 2020

Levyhyllyt | Finna.fi
Disco Ensemble

Viper Ethics | Fullsteam Records 2003
First Aid Kit | Fullsteam Records 2005 & 2008 • Universal Music/Vertigo Berlin 2006
Magic Recoveries | Fullsteam Records 2008
The Island Of Disco Ensemble | Fullsteam Records 2010
Warriors | Fullsteam Records 2012
Afterlife | Fullsteam Records 2017

Levyhyllyt | Finna.fi
Eleanoora Rosenholm

Vainajan muotokuva | Fonal Records 2007
Älä kysy kuolleilta, he sanoivat | Fonal Records 2008
Hyväile minua pimeä tähti | Fonal Records 2011
Talvipalatsin puutarhassa | Fonal Records 2018

Levyhyllyt | Finna.fi
The Hearing

Dorian | GAEA 2013
Adrian | Solina Records 2016
Demian | Solina Records 2019

Levyhyllyt | Finna.fi
Streak And The Raven

Love & War | Lionheart Records 2013

Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Disco Ensemble: First Aid Kit – hetki ennen räjähdystä
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta

Lue lisää
Levola, Lauri: Pimeä tavarajuna – novelleja, 163 sivua | Teos 2006

Ruusut: Kevätuhri (2020).

Ruusut: Kevätuhri (2020).

Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait

Mestarin kynsi | Nuclear Blast 2020

Ensivaikutelma on, että se ei ole tästä maailmasta. Oranssi Pazuzu on jo kouluttanut kuulijansa odottamaan siltä jotakin toismaailmallista, mutta Mestarin kynsi hätkähdyttää silti.

Oranssi Pazuzun yhteydessä usein mainittu ”psykedeelinen blackmetalli” ei riitä kattamaan läheskään kaikkea, mitä tämä vuonna 2007 perustettu ryhmä edustaa. Eivät riitä myöskään sellaiset sanat kuin brutaali, tunnelmallinen, uhkaava, groovaava, transkendentaalinen, metallinen, kaunis, hypnoottinen, ruma, maalaileva, lempeä, tyly ja kokeellinen. Niitä voi kyllä yhdistellä eri yhdistelmiksi, jolloin ne pätevät jonkin aikaa, mutta pian musiikki määrää sommittelemaan ne eri tavalla. Kaikkein suurin saavutus on, että Oranssi Pazuzu ei kuulosta väkinäiseltä eikä teennäiseltä. Jossain vallitsevat oudot luonnonlait, joita tämä musiikki noudattaa.

Vaikka Oranssi Pazuzu on kaikkea muuta kuin perinteinen rockbändi, yksi sen suurimmista vahvuuksista on myös parhaiden rokkibändien voimavara: se svengaa. Rumpali Jarkko ”Korjak” Salo ja basisti Toni ”Ontto” Hietamäki saavat aikaan pirullisen grooven, jonka päälle rääkyjä-kitaristi Juho ”Jun-His” Vanhasen, kosketinsoittaja Ville ”EviL” Leppilahden ja kitaristi Niko ”Ikon” Lehdontien on hyvä kutoa verkkojaan. Erityisen pätevä bändi on junnaamaan. Se iskee krautmaiseen toistoon niin paljon virtaa, että jankkaus kuulostaa hypnoottiselta ja elävältä, ei yksitoikkoiselta ja puutuneelta. Pazuzu osaa myös päästää omasta soitostaan irti niin, että hallitsemattomuus alkaa hallita.

Kaikkien musiikin vaikutelmien ja elementtien ristitulessa Oranssi Pazuzun luokitteleminen minkäänlaiseksi metalliksi tuntuu väärältä. Pääsääntöisesti metalli syöksyy kuulijan pään sisään oven läpi ja raamit kaulassa. Oranssi Pazuzu taas tulee pintojen läpi syöpyen tai mustana savuna pienistä raoista kiemurrellen. Mestarin kynsi on äärimmäisyyksien fuusio, kemiallinen reaktio ristiriitaisten ainesosien välillä. Se ei ole popmusiikkia, josta olisi helppoa peilailla omaa elämäänsä – sen sijaan se nostaa esiin ajatuksia, jotka mieluiten jättäisi unohduksiin. Se ei ole läheskään aina miellyttävää. Matkalla kohti päätöskappaletta ’Taivaan portti’ voi vain toivoa, että jossakin vaiheessa helpottaa.

Mestarin kynsi on väljä teemalevy mielenhallinnasta, joukkopsykoosista ja joukkojen ohjailemisesta. Sitä voi siis pitää myös kantaaottavana albumina, joskin teema tuntuu olevan olemassa lähinnä bändiä itseään varten. Se, onko lopunaikojen lähetessä suosta nousevan antikristusmaisen mestarin nousu vaikuttanut levyn musiikilliseen hahmoon yhtään vai kenties syntynyt vasta siitä, on merkityksetöntä. Kun Oranssi Pazuzun soitto nostaa mielen soista kaikenlaista unohdettua, ei siinä enää mestareita tarvita. Jopa biisien nimet tuntuvat tarpeettomilta.

Mestarin kynsi sopii soundtrackiksi tähän aikaan, kun näkymätön ulkopuolinen uhka on saanut ihmiset pelkäämään toisiaan. Ja jos neljän seinän sisään sulkeutunut kuulija on otollisessa tilassa, Oranssi Pazuzu voi tanssittaa hänet tajunnan alapuolisiin maailmoihin. Tai jos ei voi, niin ainakin se luo hämmästyttävän aidon illuusion siitä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Oranssi Pazuzu | kotisivu
Oranssi Pazuzu | Facebook
Oranssi Pazuzu | Twitter

Varaa Mestarin kynsi kirjastosta.

Varaa Mestarin kynsi kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Muukalainen puhuu | Violent Journey Records 2009
Kosmonument | Spin-Farm 2011
Valonielu | Svart Records 2013
Värähtelijä | Svart Records 2016
Mestarin kynsi | Nuclear Blast 2020

Captain Beefheart And His Magic Band: Safe As Milk – suuri taiteilija esittäytyy
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi (2020).

Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa

MIKKO | Johanna Kustannus 2020

Suomen suosituimmaksi räppäriksi kasvanut Pyhimys on tehnyt ristimänimeään kantavan albumin, jolla hän peilailee suhdettaan itseensä ja urahuippujen langettamiin varjoihin. Mikko on siis klassinen rap-artistin menestyskrapulalevy, mutta samalla cd:n mittainen nostalgiatrippi ja pastissisarja.
Mitä tulee Mikkoon Pyhimyksen takana, musiikin informaatioarvosta on paha sanoa mitään varmaa. Kuvajainen on häilyvä ja vääristelty, ja juuri niin artisti haluaakin sen olevan.

Mikko ”Pyhimys” Kuoppala, keikkailet tänä keväänä Mikko pienenä -otsikon alla. Millainen kiertue on kyseessä?
– Keikkailen sooloartistina pitkästä aikaa pienemmissä paikoissa, koska haluan tehdä niin. Tätä ennen olen esiintynyt konserttisaleissa sekä Tampereen Klubin ja Jyväskylän Lutakon kaltaisissa keikkapaikoissa. Nyt on ohjelmassa sellaisia paikkoja kuin Joensuun Ilona, ja niissähän profiili on aika erilainen.

Miksi haluat esiintyä pienemmissä paikoissa?
Mikko-levyn maailmaan eivät liity niinkään konserttisalit ja jousisovitukset kuin räppimeininki. Koen myös, että tällainen epäkypsä repäisy on tehtävä nyt tai ei koskaan. Kun seuraava levy tulee, olen yli neljänkymmenen ja väkisinkin aikuisempi.

Millaisella kokoonpanolla esiinnytte?
– Pienemmät paikat, pienempi bändi. Me kutsuttiin meidän aikaisempaa kokoonpanoa suomiräpin Ultra Braksi, koska siinä oli kaksi mies- ja kaksi naislaulajaa. Porukka on nyt karsittu kolmeen henkeen. Väinö Wallenius soittaa kitaraa ja laulaa – jos Pyhimys olisi bändi, Väinö olisi mun luottomies, biisintekijäpari. Me ollaan kirjoitettu yhdessä paljon biisejä, muun muassa ’Jättiläinen’ ja ’Kynnet, kynnet’ sekä uuden albumin ’V!@%#mikko’. Seidi Guzejev on myös laulamassa, koska biiseissä on paljon naislauluosuuksia, joita ei voi mullikuorolla hoitaa.

Ristimänimesi Mikko on vahvasti läsnä nykyisissä tekemisissäsi. Oletko mennyt itseesi?
– Enemmän on kyse itsensä ottamisesta pöydälle. Räpmusassa ekan levyn teemana on usein huipulle pyrkiminen ja unelmien tavoittaminen, ja menestyksen jälkeen ilmestyy reflektointilevy. Eminem eli Marshall Mathers julkaisi The Slim Shady LP -menestyslevynsä perään The Marshall Mathers LP:n, jolla on biisi, jossa sanotaan, että I am whatever you say I am. Siihen riviin kiteytyy myös se, mistä Mikko-levyssä on kyse.

Kyse on siis sekä itsetutkiskelusta että sinua koskevista mielikuvista.
– Internet on vahva peili. Siellä ihmiset puhuvat mitä puhuvat ja mielikuvat ovat mitä ovat. Levyllä ruoditaan mielikuvaa minusta. Eli sitä, kun puhutaan, että tää jätkä on tällainen laskelmoija ja toisaalta tyyppi, joka valittaa kaikesta… Mukana on kaikki puolet. Herää kysymys, kerrotaanko levyllä lopulta minusta yhtään mitään vai palautetaanko mielikuva ihmisille.

Pyhimys. Kuva: Jouni ”Jones” Lehtonen.

Olet myös innokkaasti luonut mielikuvia itsestäsi, esimerkiksi kieltämällä levyn saatekirjeessä Mikko-albumin julkisen arvostelemisen. En keksi varmempaa keinoa saada kriitikoilta huomiota.
– Yhtään hyvää arvostelua en ole lukenut, mutta tietysti provosoinnin tarkoitus on saada ihmiset provosoitumaan. Tämä on väärinymmärretyin albumini. Minun ajatellaan asettuvan Mikko-levyllä kiukkuisesti ja tosissani musatoimittajia ja mediaa vastaan. Jotkut levyllä sanomani jutut, kuten ”raha on tärkeintä” ja ”boikotoidaan yhdessä kaikkia aitoja artisteja”, on otettu tosissaan, vaikka yritin vain laittaa sinne kevennyksiä. Itse ajattelen, että jos tarkastelee toimintaani, niin ei se ehkä ihan siltä näytä, että tekisin asioita pelkästään rahan takia.

Miten Mikko pitäisi ymmärtää? Millaisena levynä sinä pidät sitä?
– Kutsun sitä pastissikollaasiksi. Mikko on siinä mielessä kokeellinen levy, että sen jokainen biisi kuulostaa erilaiselta. Sille ei haettu yhtenäistä linjaa, vaan välillä jopa tehtiin peräkkäisiin biiseihin ihan erilaiset laulusoundit. ’V!@%#mikkoa’ on sanottu Eminemin kopioinniksi, jolloin on jäänyt tajuamatta, että se on biisinä selkeä pastissi. Menestyksestä valittaminen on itsessään aihepiiri. ’V!@%#mikko’ kuuluu niiden biisien joukkoon, jossa tilitetään, miten vaikeata on.

Miten vaikeata sinulla sitten on?
– Jokaisella on ongelmansa, mutta totta kai tajuan, että minulla menee musiikissa hyvin. Mutta mitä muuta voin tehdä tähän väliin kuin jonkinlaisen kommentaarin siitä? Jos olisin yrittänyt tehdä vaikka jatko-osan ”Jättiläiselle”, se olisi ollut tuhoon tuomittu yritys.

Mikko on suunniteltu epäajanmukaisesti ensisijaisesti CD-levyksi. Mistä tämä ajatus lähti?
– Siitä, että lempilevyni ilmestyivät ensisijaisesti siinä formaatissa ja 120 markan hintaan. CD on mitaltaan tietynlainen julkaisu, joka sopii minulle. Levyllä on muutenkin omia lempijuttujani menneiltä vuosilta. Esimerkiksi ”Timo Ö:ssä” käytetty Bitch Alertin ”Loveson” on biisi, josta tykkäsin aikoinaan.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
– Keikat jatkuvat yli kesän. Tämän periodin lopuksi julkaisen maaliskuun lopussa aikakauden sulkevan jäähyväisbiisin. Sen jälkeen jään pitkälle julkaisutauolle soolomateriaalista, koska haluan ottaa siihen etäisyyttä. Mikko on erilainen levy kuin edeltäjänsä, enkä jatka tätä linjaa seuraavalla levylläni. Aina täytyy tehdä jotain uutta. Visioita on jo, mutta kyllä tässä silti pari vuotta menee niin, etten julkaise uutta soolomateriaalia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pyhimys | kotisivu
Pyhimys | Facebook
Pyhimys | Instagram
Pyhimys | Twitter

Mikko pienenä*
12.3.2020 Turku, Apollo
13.3.2020 Pori, Cabaret
14.3.2020 Seinäjoki, Ilona
20.3.2020 Joensuu, Ilona
21.3.2020 Kuopio, Ilona
28.3.2020 Tahko, Piazza
10.4.2020 Rovaniemi, Halfmoon
11.4.2020 Ruka, Piste
12.4.2020 Levi, Hullu Poro Areena
16.4.2020 Lutakko, Jyväskylä
17.4.2020 Tampere, Ilona
18.4.2020 Rauma, Domino

* Kiertue peruuntui koronavirusepidemian vuoksi. Pyhimys esiintyi 21.3. Yle Olohuoneen ohjelmassa Kaikki kotona live.

Levyhyllyt | Finna.fi
Pyhimys
Poikkeustapaus | Yellowmic 2004
Rajatapaus | Yellowmic 2004
Ongelmatapaus | Yellowmic 2004
Pyhimysteeri? The Pink Album • promo | Yellowmic 2005
Salainen maailma | Monsp 2007
Tulva | Monsp 2008
Medium | Monsp 2011
Paranoid | Monsp 2011
Pettymys | Johanna Kustannus 2015
Tapa poika | Johanna Kustannus 2018
Mikko | Johanna Kustannus 2020

Pyhimys & Saimaa | Finna.fi
Olisinpa täällä | Etenee Records/Warner Music Finland 2019

Pyhimys & Timo Pieni Huijaus | Finna.fi
Arvoitus koko ihminen | Yellowmic/Rähinä Records 2008

Perhosveitsi-Heikki & Lika-Aki | Finna.fi
Katuvisioita | Yellowmic/Monsp Records 2012

Lika-Aki | Finna.fi
Hotdog Hall Of Fame | Överdog 2017

Ruger Hauer | Finna.fi
Se syvenee syksyllä | Monsp Records 2010
Erectus | Monsp Records 2012
Ukraina | Monsp Records 2013
Mature | Johanna Kustannus 2016

Teflon Brothers | Finna.fi
T | 2009
Iso hätä • internet-mixtape | 2010
© | 2010
Valkoisten dyynien ratsastajat | 2013
Isänpäivä | 2014
Circus | 2017

Steve iVander
Olen musta | 2013

Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Lue lisää | Finna.fi
Taatila, Hippo: Teflon Bible – Pyhimyksen, Heikki Kuulan ja Volin tie Maltsun ghetosta suomiräpin messiaiksi, 463 sivua | Johnny Kniga 2019

Pyhimys: MIKKO (2020).

Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta

IV | Svart Records 2020

Puheet Lasten Hautausmaan musiikin synkkyydestä ovat liioiteltuja. Siitä hehkuu himmeä, hauras valo, joka kutsuu luokseen pimeydessä vaeltavia. Tunteena sen lämmin säteily olisi jotakin lohdullista, vaikkapa empatiaa.

Lasten Hautausmaa perustettiin vuonna 2013, kun laulaja Kristiina Vaara tutustui kitaristi Tuomo Mannoseen tämän punkbändin Kivesveto Go-Gon keikalla. Kun he alkoivat kirjoittaa kappaleita yhdessä, melodioista ja tarinoista kehräytyi tummanpunainen lanka, josta on nyt punottu neljän albumin mittainen ura.

Aapeli Kissala & Jukolan Voima -yhtyeen kappaleesta nimensä poiminut Lasten Hautausmaa ei briljeeraa koukeroisuudella vaan syvyydellä. Sen tummanpuhuvat sävellykset ovat perinteisiä, ennustettavia ja helposti omaksuttavissa, mutta sanoituksissa mennään syvemmälle kuin popmusiikissa useimmiten. Se ei ole bluesyhtye, mutta sen tavassa päästä ytimeen on paljon jotakin vastaavaa – ehkäpä kaakonkulman blues on tällaista. Toisaalta Lasten Hautausmaan taidossa eläytyä erilaisiin kohtaloihin ja ymmärtää kaukaisiakin maailmoja on jotakin kaunokirjallista, lukenutta.

Lasten Hautausmaa on siitä harvinainen yhtye, että sen ei edes oikeastaan soisi muuttuvan miksikään tai etsivän uusia soundeja ja ilmaisutapoja. Sillä on sekä musiikissa että lyriikassa oma juttu, jonka se hallitsee suvereenisti, eikä voi kuin toivoa, että bändi pysyy yhtä inspiroituneena kuin nyt. IV ei ole Lasten Hautausmaan paras tai huonoin levy. Se on jatkumon osa, joka vie tasavahvaa tuotantoa yhden etapin eteenpäin. Sillä on paljon hyvää ja kaunista. ’Sähköisku’ on klassinen hautuumaa-anthem, ’Kali (Rekon laulu)’ yllättää sanoituksellaan ja valoisuudellaan, ja ’Unesi’ käy kehtolaulusta.

Epätyypillisen jyrkästi ja lämpöisen 70-lukulaisesti rokkaava ’Kaarlo Sarkia 29’ perustuu nimihenkilönsä runoon. Lasten Hautausmaalla on ollut tapana levyttää myös lainabiisejä, ja IV:n päättää ’Metsäveljet’, jonka Leonard Cohen teki vuonna 1969 tunnetuksi nimellä ’The Partisan’. Kappale perustuu Ranskan vastarintaliikkeessä sotineen Emmanuel d’Astier de La Vigerien tekstiin, jonka sävelsi ensimmäisenä Anna Marly vuonna 1943. Lasten Hautausmaan version (kuten kaikkien muidenkin myöhempien aikojen Partisan-versioiden) taustalla kuitenkin häilyy Cohenin haamu.

Tuotannollisesti Lasten Hautausmaa on edennyt koko ajan kauemmas kotikutoisuudesta. Ensimmäisen levynsä bändi äänitti ja miksasi itse, sitten se palkkasi miksaajan, ja kolmannella levyllä se antoi sekä äänityksen että miksauksen ulkopuolisen käsiin. IV on ensimmäinen levy, jota ei äänitetty yhtyeen omilla laitteilla – bändi kävi tekemässä sen Joensuun SF Sounds -studiossa. Musiikin viehätykseen se ei ole vaikuttanut millään tavalla. Se ilmiasu, johon Lasten Hautausmaa musiikkinsa puki jo ensimmäisillä julkaisuillaan, on ytimeltään ennallaan, pinnalta ehkä selkeämpi.

Tekemisen paikan lisäksi on muuttunut sen tapa. Tähän saakka biisien kirjoittaminen on ollut lähinnä Mannosen ja Vaaran vastuulla, mutta IV:n bändi on tehnyt luovana yksikkönä. Materiaali tehtiin neljän päivän treenisessioissa, joissa kappaleita ja sovituksia ideoitiin ja kokeiltiin kimpassa. Sekään ei ole muuttanut bändiä mitenkään havaittavasti. Melodiat ja sanoitukset, nuo Lasten Hautausmaan musiikin kantavat rakenteet, ovat tyyliltään ennallaan.

Pyrkimys jatkuvuuteen näkyy kansissakin. Lasten Hautausmaan jokaisella levyllä on Erkki Nampajärven taidetta, ja IV:n kansi pöllöineen ja puhelinjohtoineen on erityisen hieno. Rovaniemeläislähtöisen, Turussa työskentelevän Nampajärven taide peilaa todellisuutta samalla tavoin kuin yhtyeen kappaleet.

Kirjastoasioinnin kannalta on harmi, että ne suomenkielisen rockin historiankirjat, joista Lasten Hautausmaa on jo lunastanut paikkansa, ovat vasta tulossa. Sen sijaan Kristiina Vaaran tekstiä on kyllä saatavilla. Hän työskentelee kirjallisuusalalla muun muassa suomentajana.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lasten Hautausmaa | Facebook
Lasten Hautausmaa | Instagram
Erkki Nampajärvi | kotisivu

Svart Records | kotisivu
Svart Records | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Lasten Hautausmaa • LP & CD | Svart Records 2015
II • LP & CD | Svart Records 2016
III • LP & CD | Svart Records 2018
IV • LP & CD | Svart Records 2020

Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Lue lisää
Kristiina Vaaran kääntämiä kirjoja | Finna.fi
Bourne, Holly & Kristiina Vaara (kääntäjä): Oonko ihan normaali?, 412 sivua | Gummerus 2017
Bourne, Holly & Kristiina Vaara (kääntäjä): Mikä kaikki voi mennä pieleen?, 448 sivua | Gummerus 2017
Bourne, Holly & Kristiina Vaara (kääntäjä): Mitä tytön täytyy tehdä?, 400 sivua | Gummerus 2018
Bourne, Holly & Kristiina Vaara (kääntäjä): …Ja onnellista uutta vuotta?, 171 sivua | Gummerus 2018
Bourne, Holly & Kristiina Vaara (kääntäjä): Niin käy vain elokuvissa, 382 sivua | Gummerus 2019
Bourne, Holly & Kristiina Vaara (kääntäjä): Katsokaa miten onnellinen olen, 396 sivua | Gummerus 2019
Hilton, Lisa & Kristiina Vaara (kääntäjä): Domina, 384 sivua |Tammi 2017
Hilton, Lisa & Kristiina Vaara (kääntäjä): Ultima, 368 sivua | Tammi 2019
John, D. B. & Kristiina Vaara (kääntäjä): Pohjoisen tähti, 528 sivua | Bazar 2020

Lasten Hautausmaa: IV (2020).

PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa

Serobi Songs | Playground Music 2020

On vaikea sanoa, tuliko PK Keräsen (s. 1964) sooloalbumi yllätyksenä vai ei. Toisaalta hän kuuluu elimellisesti yhteen 22-Pistepirkon muiden jäsenten kanssa. Kitaristi-laulaja PK, basisti-kosketinsoittaja-isoveli Asko Keränen ja rumpali-laulaja Espe Haverinen ovat kimpassa ne Utajärven oudot pojat, joiden summa 22-Pistepirkko on, eivätkä he siitä mihinkään pääse.

Toisaalta kaikki kolme Pirkkoa ovat myös vahvoja, itsenäisiä artisteja, jotka tunnistaa myös kontekstista irrotettuna. Serobi Songs -soolodebyytti tekee ensimmäiseksi selväksi, ettei PK Keräsen äänestä ja melodioista voi erehtyä, ja se on mitä hienoin asia.

Keränen on aiemminkin kunnostautunut ihanien ja surullisten rakkauslaulujen kirjoittajana (mainittakoon vaikka suurenmoinen ’Rodeo Heart’ 22-Pistepirkon viimeisimmältä albumilta), ja sitä kruunua hän kantaa Serobi Songsillakin. ’Lost Together’ ja Yari Knuutisen kanssa valmistettu ’Sad Girl’ ovat todella kauniita kappaleita. Omassa luokassaan on myös avausbiisi ’Borderline Blue’, jossa on spirituaalien haurautta.

Vaikka Serobi Songs on yleisilmeeltään haikea levy, pilkahtelee sillä muunlaisiakin tunnelmia. Svengaavat ’Out Tonight’ ja ’We’re Going Fishing’ ovat iloluontoisia lauluja, ja karkeasti tömisevä ’Bad Dreams’ muistuttaa Keräsen rakkaudesta vanhaan bluesiin ja garagerockiin. Noissa biiseissä meno on rempseä, mikä virkistää kokonaisuutta.

Keräsen soolo asettuu 22-Pistepirkon uran jatkumoon siinä, että se jalostaa ja hioo yhtyeen viimeisimmän albumin intiimin musiikin ideaa. Mikäli näitä kappaleita olisi kuultu Lime Green Deloreanin seuraajalla, Pirkot olisivat toistaneet itseään. Serobi Songsin myötä suunnan soisi jo muuttuvan. Seuraavaksi Keräseltä tai emoyhtyeeltä toivoisi kuulevansa jotakin radikaalia, seikkailunhaluista, villiä, juurevaa tai kuulijaepäystävällistä.

Serobi Songs todistaa, ettei Keräsen tai 22-Pistepirkon tulevaisuus ole ainakaan tyhjän paperin kammosta kiinni, sen verran vaivattomasti soolokappaleet toimivat. Se on saavutus sinänsä ottaen huomioon, että Keränen joutui tekemään levynsä kahteen kertaan eri tuottajien kanssa. Hän työsti musiikkiaan Valtteri Pöyhösen, Tobias Fröbergin ja Johnny Lee Michaelsin kanssa.

Serobi Songs ei päästä PK:ta 22-Pistepirkon ikeestä, mutta tuskinpa hän siitä suuremmin tahtookaan vapautua. Mies on ja pysyy 22PP:n äänenä ja vahvimpana laulunkirjoittajana. Pistepirkot ovat tehneet urallaan hyvin monin eri tavoin tuotettua musiikkia, ja ellei Serobi Songsin tietäisi olevan PK Keräsen soololevy, sitä voisi hyvin pitää Pirkkojen uutena albumina – oikeastaan vain Haverisen eksentriset kappaleet puuttuvat. Mutta ehkäpä tärkeintä onkin, että artisti itse tietää tehneensä tämän levyn ilman tuttua turvaverkkoa. Pieni askel kuulijakunnalle voi olla suuri askel artistille.

Keräsen soolodebyytti ei varsinaisesti yllätä, mutta tyytyväiseksi se jättää. Hän kirjoittaa hyviä kappaleita, joissa on sielua ja jotka on tehty kuunneltaviksi, ei kulutettaviksi.

Mutta mikä ihme on “serobi”? Ei mikään. Se ei tarkoita mitään. Tai siis ei tarkoittanut ennen tämän levyn julkaisua – nythän se tarkoittaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

PK Keränen | Facebook
PK Keränen | Instagram

Levyhyllyt | Finna.fi
PK Keränen
Serobi Songs | Playground Music 2020

Levyhyllyt | Finna.fi
22-Pistepirkon studioalbumit
22-Pistepirkko • EP | Johanna 1983
Piano, rumpu ja kukka
 | Beta 1984
The Kings Of Hong Kong | Euros 1987
Bare Bone Nest | Spirit 1989
Big Lupu | Spirit 1992
Rumble City, LaLa Land | Spirit 1994
Eleven | Clearspot 1998
Rally Of Love | Clearspot & Bare Bone Business  2001
Drops & Kicks | Bone Voyage Recording Company & Bare Bone Business Oy 2005
(Well You Know) Stuff Is Like We Yeah! | Bone Voyage Recording Company & Bare Bone Business Oy 2008
Lime Green DeLorean | Bone Voyage Recording Company & Bare Bone Business Oy 2011  Levyhyllyt • Lime Green DeLorean

Kokoelmia ja muita levytyksiä | Finna.fi
Zipcode – 15th Anniversary Remix & Remake Compilation Album | Spirit & Bare Bone Business & PolyGram Finland Oy 1996
Downhill City – Original Soundtrack | Clearspot 1999
The Nature Of 22 Pistepirkko 1985–2002 • 2CD | Spirit 2002
The Others aka 22PP: Monochromeset | Bone Voyage Recording Company 2006
The Singles • 5CD + DVD + 52-sivuinen liitekirjanen | Bone Voyage Recording Company & Bare Bone Business Oy 2011

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää | Finna.fi
Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – suomalaisen rockin historia, 543 sivua | WSOY 1998
Puustinen, Viljami & 22-Pistepirkko: 22-Pistepirkko, 349 sivuaLike 2005
Artikkelihakuun @Finna.fi

PK Keränen: Serobi Songs (2020).