Lyyti: Toiveet ja helyt – sanat soivat kuin sävelet

Toiveet ja helyt | Luova Records 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Lyyti: Toiveet ja helyt (2021).Kun Lydia Lehtola nimesi musiikkinsa ”runoelmapopiksi” ensimmäisten julkaisujensa aikoihin, sanaan tartuttiin mediassa hanakasti. Valmis luokitus on kätevä ja helppokäyttöinen, eikä runoelmapop ole virheellinen kuvaus Lyytin tekemisistä. Verbi ”kirjoittaa” tuntuu hänen tapauksessaan juuri oikealta, kun puhe on biisien tekemisestä. Hän rakentaa kappaleensa lyriikan varaan, ja sävellys saa alkunsa lyriikan rytmistä. 

Tämän lähtökohdan vuoksi sen pop-puolen kanssa on vähän niin ja näin. Lyriikka edellä kirjoitetun biisin tunnistaa usein jonkinlaisesta paperinmakuisuudesta. Lyytin tapauksessa maku on hyvä, mutta hänen sanoituksiin perustuvat kappaleensa eivät myöskään ole niitä, joita Tehosekoittimen sanoin ”messissä hoilataan”. Jos banaali erottelu sallitaan, hän tekee enemmän taide- kuin viihdemusiikkia. Mutta toisaalta, melodista materiaaliahan Lyyti laatii, ja hänen sanansa soivat, ja on sitä abstraktimpaakin musiikkia popiksi kutsuttu. 

Mihin voi soittaa?

Lyytin matka artistiksi näyttää lähteneen kutsumuksesta ja edenneen määrätietoisesti. Ennen ensimmäisen albuminsa ilmestymistä hän kertoi Soundissa käyneensä Joensuussa konservatorion pop-jazz-linjaa päämääränään oppia säveltämään omia kappaleita. Siinä vaiheessa tekstien tekeminen oli ollut hänelle tärkeää jo pitkään, ja (näin on pakko saada sanoa edes kerran tässä jutussa) jo alkoi Lyyti kirjoittaa myös sävelmiä. 

Muutettuaan Helsinkiin vuonna 2016 Lehtola tutustui musiikillisiin hengenheimolaisiin ja uusiin soittajiin, ja oma musiikillinen visio selkeni ja kirkastui. Sitten artistinimellä Risto tunnettu Risto Ylihärsilä kiinnostui Lyytin demoista ja tuotti hänen kappaleitaan, ja myöhemmin Lyyti sainattiin Litku Klemetin ja Pekka Tuomen levy-yhtiölle Luova Recordsille. Kun Meitä ei ole kutsuttu -levy ilmestyi keväällä 2020, sitä tuskin erotti sakean kriitikkosuitsutuksen seasta. 

Puhalla ja toivo.

Vaikka edellä mainituilla suomi-indien suurhenkilöillä on ollut roolinsa Lyytin uralla, Lydia Lehtolalla ei ole juurikaan musiikillista yhteistä heidän kanssaan. Hänessä ei ole Litkun tai Riston outoutta, itseironiaa ja leikkisyyttä, vaan hän esittää kauniita ja vakavia biisejä, joiden herkkä sävy on täysin hänen omansa. Siinä missä perinteinen poplaulu ymmärtää kuulijaansa, kutsuu eläytymään ja kertoo yleisölle jotakin yleisöstä itsestään, Lyytiä kuunnellessa voi lähinnä yrittää käsittää, miltä hänestä tuntuu. Hänen emotionaaliset ja henkilökohtaiset biisinsä avautuvat samaistumiselle ja tulkinnoille hitaasti kuin runot, mutta metaforinen ilmaisu kätkee sisälleen ihan tavallisia inhimillisiä tunteita. Albumin nimi on poimittu ’Karkauspäivästä’, jossa rakkauden paino vertautuu siirtolohkareeseen, ja levy alkaa ’Siirtolohkare’-nimisellä introlla. Loppujen lopuksi kaikki taitaa kietoutua kahden ihmisen välille.

Vuosisadan sydänsuru.

Lyytin toisen albumin on tuottanut ja äänittänyt Pekka Tuomi, joka oli suuressa roolissa myös debyytin sessioissa. Tuotannon ytimessä ovat Lehtolan ääni ja pianonsoitto. Kitaraa, joka sinänsä sopisi tyyliin, ei ole käytetty liiemmin tai lainkaan ilmeisesti siksi, ettei se veisi tilaa koskettimilta, joita soittaa Lehtolan lisäksi Antti Vuorenmaa. Basisti Samuli Arrelan ja rumpali Lassi Ylösen soittimet ovat vahvasti läsnä varsinkin levyn menevimmissä biiseissä (’Puhalla ja toivo’, ’Kimppu kaipausta’).

Lehtolan laulut ja tunnistettava ääni ovat niin leimallinen ja persoonallinen osa kokonaisuutta, ettei Lyytistä oikein voi puhua yhtyeenä, mutta nyt ollaan lähempänä bändi-ilmaisua kuin koskaan. Ydinkvartetin ulkopuolella Pambikallio-yhtyeen Pauliina Nyman ja Lauri Kallio ovat tehneet levylle hienoja, herkkiä jousisovituksia (’Karkauspäivä’, ’Avosydän’). Ääneen pääsee myös taustalaulaja Tiia Schwartz, joka on sovittanut albumin intron ja outron. 

Tulen sinua vastaan hautausmaalle.

Lydia Lehtolan musiikki ei ole valmiiksi pureskeltua. Saadakseen hänen lauluistaan jotakin niille on annettava jotakin: aikaa ja ajatuksia. Helyt ja toiveet on parhaimmillaan silloin, kun lyriikka palvelee musiikkia, esimerkiksi biiseissä ’Puhalla ja toivo’, ’Mihin voi soittaa’ ja ’Vuosisadan sydänsuru’. Tämä muuten on luultavasti maailman ainoa levy, jolla outro on sijoitettu kolmanneksi viimeiseksi kappaleeksi. Lyyti tekee asiat omalla tavallaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lyyti | Facebook
Lyyti | Instagram

Levyhyllyt
Lyyti
Finna.fi

Meitä ei ole kutsuttu | Luova Records 2020
Toiveet ja helyt | Luova Records 2021

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää – suurten tunteiden peli
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Hullu Ruusu & Rosita Luu – härskisti kategorioiden ulkopuolella
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Lyytistä
Soundi | Tarkkailuluokka
Lyyti: Patsaita riittää kaadettavaksi Mirko Siikaluoma | Soundin verkkosivu 18.11.2019

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Kissa: Vaarallinen bändi – aseistariisuvaa rockia

Vaarallinen bändi | Svart Records 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Kissa: Vaarallinen bändi (2021).Kun olin ala-asteella, pidin elastaaniin, nahkaan ja aurinkolaseihin sonnustautuneita hevibändejä rajuina. Sen sijaan Sleepy Sleepersin Levyraati-albumin (1981) ’Hevi tappaa’ -kappaleen videossa ja Popedan Mustat enkelit -levyn (1982) kannessa oli jotakin hämmentävää. Niissäkin näki mustia laseja, nahkatakkeja ja spandexia, mutta samalla vaikutti ihan siltä kuin muusikot eivät olisi olleet vakavissaan.

Tämä oli ensimmäinen kosketukseni itsetietoisuuteen, ironiaan ja parodiaan. Ero oli siinä, että hevarit eivät alleviivanneet faneilleen, etteivät he normaalisti heiluneet vesurien ja sirkkelinterien kanssa pääkallosta verta juoden ja lohikäärmeitä teurastellen. Eihän E.T:n katsojillekaan kannattanut selittää, että olento on elokuvaa varten tehty nukke, joka ei oikeasti ole tullut avaruudesta.

Vaarallinen bändi. Ohjaaja: Frans Nybacka.

Kun näin valokuvan Günter Kiviojan (Ghost World, Chestburster, Hard Action) perustamasta Kissa-yhtyeestä, muistin vuoden 1985 ja sen, kuinka ala-asteemme iäkäs rehtori kyseli kiinnostuneena, mikä oikein on ”se Kissa-yhtye”. Tähän saakka olin luullut hänen tarkoittaneen KISSiä, jonka sähäkkää logoa luokan pojat taiteilivat joka paikkaan. Ilmeisesti johtajaopettajalla olikin rock’n’rollin tulevaisuuteen näkemisen lahja.

Vaikka olin onnellinen siitä, että Kissa-yhtyeestä oli tullut totta, ensisilmäys ei saanut rakastumaan bändiin. En voinut olla ajattelematta, että konsepti näytti valokuvissa väsyneeltä. Eikö ole muutenkin selvää, että spandex on hassu asumateriaali pulskien ironikkojen yllä? Eikö tällaista ilveilyä tarvita lähinnä peittämään tyhjyyttä? Eikö hassuttelun sijasta voisi satsata musiikkiin?

Rock’n’roll sotilas. Ohjaaja: Frans Nybacka.

Hyvä biisi voi riisua ihmisen aseista. Kissan albumin raikas nimiraita, loistava ensimmäinen single ’Vaarallinen bändi’ teki täsmälleen sen. Se herätteli viatonta unelmaa niin ihanasti, että biisin loppuminen harmittaa edelleen joka kuuntelulla. Kissa yllätti toimimalla paremmin ilman kuvaa kuin kuvan kanssa, ja se on loistava juttu, kun on puhe musiikista. Fakta: kukaan, joka pitää hölmöstä ja villistä rockmusiikista ei voi olla rakastamatta ”Vaarallista bändiä” sen enempää kuin olla haluamatta soittaa sellaisessa.

Toinen fakta: Vaarallinen bändi ei ole yhden biisin ympärille kyhätty albumi. Kivioja on kartoittanut rokkisoundinsa geeniperimän huolellisesti. Hän on luonut vanhasta hevistä ja rockista elinvoimaisia klooneja, joilla on tietoisuus. Scifististen syntikkasoundiensa alla ’Valonnopeudella’ jytää kuin alkuaikojen Judas Priest. Toisaalta ’Teiniunelma’ tömisee 70-luvun glam rockina, ja ’Mikset sä huomaa mua’ on kertosäkeessään silkkaa Thin Lizzyä. Vastustamaton ’Tiikerirock’ on ammennettu skandinaavisen action rockin tai pikemminkin sen esikuvabändien lähteiltä. Levyn päättävä ’Unissapuhuja’ taas on selvästikin se kahdeksas biisi, joka Kissan oli vielä tehtävä, jotta se voisi julkaista täyspitkän albumin.

Tiikerirock. Ohjaaja: Frans Nybacka.

Bändit eivät oikeasti voi olla vaarallisia, mutta hurmata ne osaavat. Kun ’Rock’n’roll-sotilas’ larppaa kitararockille tuhatta aurinkoa kirkkaamman tulevaisuuden, mieleen tulee, että lapsenuskon aika on lopullisesti ohi. Mutta jos biisit ovat niin hyviä kuin ne Kissalla ovat, onko millään muulla väliä? Ei ole.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kissa | Facebook
Kissa | Instagram

Vaarallinen bändi
Valtteri Lindholm – rummut
Ari-Pekka Heinola – bassokitara
Tytti Roto – kosketinsoittimet, taustalaulu
Sampo Kääriäinen – kitara, taustalaulu
Jussi Himberg – kosketinsoittimet, lyömäsoittimet, taustalaulu
Günter ”Kissa” Kivioja – kitara, laulu

Sanna Komi – jousisoittimet
Viljami Hukka – saksofoni
Waldemar Blommendahl – lyömäsoittimet
Ville Valavuo – kitara, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet
Liisa Tani – taustalaulu
Eve Kivioja – mutsi
Tuottajat: Günter Kivioja & Ville Valavuo

Levyhyllyt
Kissa
Finna.fi

Vaarallinen bändi • LP • kasetti • CD | Svart Records 2021

Levyhyllyt
Ghost World
[Günter Kivioja • Tuomas Pulkkinen • Jesse Rautavuori • Tytti Roto • Liisa Tani]
Finna.fi

Ghost World • LP | Svart Records 2017
Spin • LP • CD | Svart Records 2018
Altar • LP • CD | Svart Records 2020

Levyhyllyt
Hard Action
[Ari-Pekka Heinola • Markus Hietamies • Günter Kivioja • Ville Valavuo]
Finna.fi

Sinister Vibes • LP • CD | Svart Records 2015
Hot Wired Beat • LP • CD | Svart Records 2017

Levyhyllyt
Chestburster
[Gyntsä Günter Kivioja • Paavo Kauppila • Pyry Ojala]
Finna.fi

Slime And Guilt • LP | Svart Records 2016
Spring Revelations • LP | 2018

Levyhyllyt
Ty Roxy
[Tytti Roto]
Finna.fi

音楽 (Music) • LP | Fonal Records 2021

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Kissasta
Soundi

Kissa • Vaarallinen bändi Virpi Suomi | Soundi 5/2021 • s. 60

Kissa: Vaarallinen bändi (2021).
Kissa: Vaarallinen bändi (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Swallow The Sun: Moonflowers – elämänlankaa kehräämässä

Moonflowers | Century Media 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Swallow The Sun: Moonflowers (2021).Kitaristi ja biisintekijä Juha Raivio (s. 1972) on värittänyt Moonflowersin kannen punaisen kuun omalla verellään. Dramaattinen ele visualisoi tunteen, joka on ollut kuultavissa Swallow The Sunin musiikissa erityisesti viime vuosina.

Sen jälkeen, kun Raivion puoliso, muusikko Aleah Starbridge (Aleah Liane Stanbridge, 1976–2016) kuoli syöpään vain 39-vuotiaana, hän on tehnyt musiikkia surun varjossa. Pariskunnan Trees Of Eternity -yhtyeen albumi Hour Of The Nightingale (2016), Hallatar-bändin No Stars Upon The Bridge (2017), Swallow The Sunin When A Shadow Is Forced Into The Light (2019) ja Aleahin postuumi sooloalbumi (2020) kuuluvat kaikki samaan prosessiin.

The Void. Ohjaaja: Sam Jamsen.

Niin kuuluu myös Moonflowers, Jyväskylässä vuonna 2000 perustetun Swallow The Sunin kahdeksas albumi, jonka kappaleet oli kirjoitettu valmiiksi ensimmäisenä koronasyksynä vuonna 2020. Maailman sulkeutuessa surulliset muistot alkoivat jälleen täyttää hiljaisuutta, joka ympäröi kotiinsa eristäytynyttä lauluntekijää Ruotsin syrjäseudulla. Musiikin sanotaan olevan sitä, miltä tunteet kuulostavat. Swallow The Sunin kohdalla se pitää paikkansa harvinaisen tarkasti.

Tämä levy voi olla tekijälleen terapeuttinen, mutta tuskin helppo. Juha Raivio on kertonut vihaavansa sitä, millaisia tunteita Moonflowers hänessä herättää ja mitä se hänelle merkitsee, mutta rakastavansa albumin rehellisyyttä. Infernon 10/2021 haastattelussa Swallow The Sunin laulaja Mikko Kotamäki kertoi toimittaja Aki Nuopposelle Moonflowersin syntyneen itsereflektiosta ja puivan sitä, miten suru muuttaa ihmistä.

Enemy. Video by Dronicon Films.

Swallow The Sunin valoa nielevässä soundissa on runsaasti jäämiä muutamasta metallin alagenrestä, mutta puhtaasti se on vain itseään. Musiikki menee myös muualle kuin hevin eri ulottuvuuksiin. ’The Void’ on kuin kaamoksen armoille jätettyä Pink Floydia, ja ’All Hallow’s Grievessä’ on kuulevinaan Portisheadin vaikutusta. Bändin suuriin vahvuuksiin kuuluu ääneltään monipuolinen Kotamäki. Hän on hieno laulaja puhtaasti tulkitessaan, death-ärisijänä ja bläkkis-kähisijänä.

Moonflowersista julkaistiin ennen varsinaista albumia pelkille jousisoittimille sovitettu Trio N O X Plays Moonflowers Live At Sipoo Church, jolla instrumentaaliversioita esittävät varsinaisella albumillakin soittavat alttoviulisti Helena Dumell, viulisti Aino Rautakorpi ja sellisti Annika Furstenborg. Trion tulkinnat avaavat uudenlaisen perspektiivin Raivion kappaleiden tunnemaailmoihin ja mielentiloihin.

Vaikka metallibändin ja klassisen trion ilmaisu on kovin erilaista, kumpaakin julkaisua kannattelee harras tunnelma. Jokainen sävellys kantaa itsenäisenä teoksena, mutta myös nivoutuu vahvasti osaksi pidempää musiikillista matkaa.

The Fight Of Your Life. Trio N O X. Video by Dronicon Films.

Englannin kielessä moonfloweriksi kutsuttu kasvi on suomeksi kuuelämänlanka. Nimessä on toivoa herättävää symboliikkaa. Lanka ei ole katkennut ja pitkä surutyö etenee kohti valmistumistaan. Kenties seuraavalla albumilla kuljetaan jo lähempänä valoa. Siitäkin voi syntyä syvää ja kaunista musiikkia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Swallow The Sun | Facebook
Swallow The Sun | kotisivu
Swallow The Sun | Instagram
Swallow The Sun | Twitter


Moonflowers
Matti Honkonen – bassokitara
Mikko Kotamäki – laulu
Jaani Peuhu – taustalaulu
Juuso Raatikainen – rummut
Juha Raivio – kitara, kosketinsoittimet
Juho Räihä – kitara, taustalaulu
Tuottaja: Juha Raivio

Levyhyllyt
Swallow The Sun
Finna.fi

2000–2009

The Morning Never Came • CD | Firebox Records 2003 • CD Spinefarm Records 2009 • CD & 2LP Alone Records 2018 & 2019
Ghosts Of Loss • 2LP • CD • CD+DVD | Firebox Records 2005 • 2LP & CD Alone Records 2018 & 2019
Hope | Spinefarm Records 2007 • 2LP Garden Of Exile Records 2008 & Svart Records 2019
New Moon | Spinefarm Records 2009 • 2LP Svart Records 2018

2010-luku

Emerald Forest And The Blackbird • CD • 2LP | Svart Records/Spinefarm Records 2012
Songs From The North I, II & III • 3CD • 5LP+3CD | Century Media Records 2015
When A Shadow Is Forced Into The Light • 2LP • CD | Century Media Records 2019

2020-luku

Moonflowers • 2LP • CD | Century Media Records 2021

Levyhyllyt
Trees Of Eternity
Finna.fi

Hour Of The Nightingale • 2LP • CD | Svart Records 2016 & 2020

Levyhyllyt
Hallatar
Finna.fi

No Stars Upon The Bridge • 2LP • CD | Svart Records 2017

Levyhyllyt
Aleah
Finna.fi

Aleah • 2LP • 2CD | Svart Records 2020

Alexi Laiho – Bodomista ikuisuuteen
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Nightwish: Human. :||: Nature. – maailmojen välissä
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Sentenced: Down – suunta kohta viimeistä rajaa
Smack On You – avain kulttisuosioon
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus

Lue lisää Swallow The Sunista
Finna.fi

Artikkelihaku Swallow The Sun

Swallow The Sun: Moonflowers (2021).
Swallow The Sun: Moonflowers (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – tårgas och glitter

Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 | Universal 2021

Svenskspråkiga artiklar • översättare Anna-Maria Malm
Om Veronica Maggios album på finska
Lyft fram musik i biblioteket

Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 (2021).Och som vanligt händer det något hemskt är Veronica Maggios sjunde album och på sätt och vis hörs det i musiken. Hennes sound har inte mera nyhetens behag, men det betyder inte att hon inte fortfarande producerar Maggio-pop av god kvalitet.

Italiensk-svenska Veronica Maggio, som föddes i mars 1981, fick en flygande start på sin solokarriär: debutalbumet Vatten och bröd (2006) gav henne en placering på topp 20-listan och en Grammis för årets bästa debutant. Framgången tilltog med skivan Och vinnaren är.. (2008), som var en succé inte bara i Sverige utan också i de andra nordiska länderna. Det tredje albumet Satan i gatan (2011) blev det stora genombrottet, Maggios första listetta i hemlandet.

Veronica Maggio. Bild: Veronica Maggios webbplats
Veronica Maggio. Bild: Veronica Maggios webbplats

Om Satan i gatan:s betydelse vittnar de många webbartiklarna som skrevs om skivan när den hade sitt tioårsjubileum. Med sina framgångar kom Veronica Maggio att rita upp riktlinjerna för 2010-talets svenska popmusik och under det årtiondet var hon den mest imiterade artisten i sitt hemland. Hennes position etablerades med albumen Handen i fickan fast jag bryr mig (2013), Den första är alltid gratis (2016) och Fiender är tråkigt (2019), som alla uppnådde listtoppen. Maggios musik har inte bara varit folkkär, utan också kritikerna har tyckt om musiken.

Se mig. Regissör: Robin Kempe-Bergman

Fiender är tråkigt, som innehåller låtar gjorda tillsammans med en annan stor svensk artist, Kents Joakim Berg, släpptes i form av två EP: n innan själva skivan gavs ut. Så här gjorde man också med långspelningen Och som vanligt händer det något hemskt, av vilken endast första delen, Kapitel 1 gjordes tillgänglig hösten 2021. Liknande utgivningspolitik har också förts av andra artister, bl. a. av den uppskattade och populära svenska popartisten Robyn.

Kanske den här modellen blir en vanlig kompromiss mellan singel- och albumformaten för dem som fortfarande vill publicera stora helheter, men också uppdatera bilden av sig själva som artister i tiden. För skivbolagen passar systemet i alla fall väl, eftersom publikationens livscykel och kommersiella värde ökar genom att splittra den i flera delar. Kapitel 1 innehåller sex låtar.

Varsomhelst/Närsomhelst. DoP: Staffan Övgård.

Och som vanligt händer det något hemskt är Maggios första skivinspelning på 2020-talet och nu är hon inte mera musikaliskt en vägvisare. Artisten försöker inte ens återuppfinna sig själv, de nya låtarna produceras i samma stil som de tidigare. Också sångernas kärleksfyllda tematik är mer än väl bekant: överväldigande känslor, krossade hjärtan, vardagliga miljöer och trolska ljus i nattens mörker. Fastän Maggio inte egentligen överraskar lyckas hon emellanåt beröra. ”Tårgas och glitter över hela vår stad ikväll” är en fin rad i stycket ’På en buss’, vars huvudperson för första gången tydligt ser sin egen situation.

Om och när man av Veronica Maggio önskar klassiska popmelodier, träinstrument, influenser från elektronisk musik och modern produktion, så är inte Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 en besvikelse. Låtarna ’På en buss’ och ’Förlorat mot världen’ i början och slutet är känsliga och vackra. Pärlorna på Kapitel 1 är den mjukt melankoliska ’Se mig’ och den förväntansfullt spända ’Varsomhelst/Närsomhelst’. ’Daddy Issues’ är en mer vuxen Magio-låt med en på ett intressant sätt annorlunda lyrik. Bara låten ’Var är du?’ klingar ytligt.

Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 lyser kanske inte Veronica Maggios stjärna som klarast, men dess sken har inte heller försvagats – ögat har bara vant sig vid det här ljuset.

Ari Väntänen |  www.arivantanen.com

Veronica Maggio  | hemsidan
Veronica Maggio  |  Facebook
Veronica Maggio  |  Instagram

Skivhyllor Levyhyllyt
Veronica Maggio
Finna.fi

2000–2009

Vatten och bröd | Universal Music 2006
Och vinnaren är.. | Universal Music 2008

2010-talet

Satan i gatan | Universal Music 2011
Handen i fickan fast jag bryr mig | Universal Music 2013
Den första är alltid gratis | Universal Music 2016
Fiender är tråkigt | Universal Music 2019

2020-talet

Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 EP | Universal Music 2021

Not | Nuotti
Veronica Maggio
Finna.fi

Allt är för bra nu, 269 sidor | Bokförlaget Max Ström 2017

bob hund: Dödliga klassiker – klassens clown och primus [översättning på svenska]
bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Disco Ensemble: First Aid Kit – hetki ennen räjähdystä
HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta
Hurula: Jehova – blodet flyter klart [översättning på svenska]
Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana
Håkan Hellström: Du gamla du fria – konst och stadionpop [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – konst och stadionpop [översättning på svenska]
Kent: Hagnesta Hill – aikansa ajaton kuva
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – kyynelkaasua ja glitteriä

Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 (2021).
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani: Paluu paratiisiin – enemmän kuin etnoiskelmää

Paluu paratiisiin | Universal 2020

Musiikkia esille kirjastossa

Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani: Paluu paratiisiin (2020).Tuure Kilpeläisellä (s. 1970) on varmasti faneja, jotka eivät tiedä, miten pitkä matka miehellä oli takanaan jo silloin, kun he kuulivat hänestä ensimmäisen kerran. Kilpeläinen ei tupsahtanut alalle tyhjästä Valon pisaroiden (2010) mukana. Laulaja-lauluntekijä oli tehnyt kolme albumia jo ennen Kaihon Karavaanin matkaan lähtemistään. 

Levyt Tuure Kilpeläinen (2003), Just (2005) ja Kysymyksiä sudelle (2006) saivat hyviä arvosteluja mutta eivät myyneet häävisti. Tuossa uransa vaiheessa Kilpeläinen tunnettiin alalla paremmin lauluntekijänä kuin laulajana. Kun haastattelin häntä Kysymyksiä sudelle -levyn aikaan Sue-lehteen, kävi selväksi, että Kilpeläisellä oli ambitioita myös artistiuran suhteen. 

Älä revi mua.

”Onhan se hienoa, että mut tunnetaan [biisintekijän] duunini kautta. On hyvä, ettei ole tullut tunnetuksi esimerkiksi siitä, että heittää jossain ohjelmassa keiloja ilman paitaa. Tavallaan kuitenkin haluaisin päästä eroon biisintekijäleimasta. Mun mielestä siinä kaikuu käsitys tohvelit jalassa kotona istuskelevasta tyypistä, joka aina välillä yrittää väsätä oman levyn”, Kilpeläinen kertoi Suessa

”Kun meidät näkee keikalla, nuo mielikuvat heittävät häränpyllyä. Mä haluaisinkin tuoda esille bändiäni ja omaa, narsistista artistipuoltani, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle. Haluaisin kertoa, että on olemassa myös Tuure Kilpeläinen Show, joka ihmisten kannattaisi nähdä.”

Valon pisaroita. Ohjaajat: Jaani Kivinen ja Hannu Aukia.

Neljä vuotta myöhemmin Kilpeläisestä tuli tähti, kun Valon pisaroita sinkosi hänet platinatasolle. Sillä hän lanseerasi musiikillisten vaikutteiden ja elementtien yhdistelmän, jonka varaan saattoi rakentaa uran. Sekoitus keinuvaa maailmanmusiikkia ja suomalaista iskelmää oli vetävä väriyhdistelmä, jolla kirjoitettu menestystarina jatkuu edelleen. Poikkeuksellisesti suosio on ollut laajaa paitsi kansan myös kriitikoiden keskuudessa.

Se on minä joka hajoaa. Ohjaajat: Sanna Saastamoinen-Barrois & Jeremy Barrois.

Kilpeläinen karavaaneineen ei onneksi toista menestysreseptiään orjallisesti. Paluu paratiisiin -albumin ensimmäiset biisit yllättävät hillityillä funk-fiiliksillä (’M-juna’) ja Paul Simonin suodattamilla afrovaikutteilla (’En ole yksin’). Vasta ’Naarmuja paratiisissa’ vie Karavaanin takaisin tutulle reitille iskelmän ja etnon väliin. ’Se on minä joka hajoaa’ Bach-viittauksineen on modernin valtavirtaiskelmän klassikko, mutta ’Rakastan sua niin et se sattuu’ on keikkojen ja radioiden tehokkain sydäntensulattaja. ’Levoton tyyneys’ ylenee suorastaan spirituaaliseksi, ja ’Aamunkoi’ ja ’Mä oon sun’ helkkyvät afrikkalaisittain.

Rakastan sua niin et se sattuu. Ohjaus: Kaulus & Vincento, Kim Nordström.

Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani on siitä hieno ryhmä, että sen loppuun soitetut hitit ovat vain osa totuutta. Vaikka Paluu paratiisiin on Karavaanin seitsemäs ja Kilpeläisen kymmenes pitkä levy, koko kuvaa tuskin on vieläkään paljastettu. Tutuksi tulleen etnoiskelmän takana on kokonainen väripaletti, joka avautuu vain albumikokonaisuuksien kautta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani | Facebook
Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani | Instagram

Levyhyllyt
Tuure Kilpeläinen
Finna.fi

2000–2009

Tuure Kilpeläinen | Sony BMG 2003
Just | Grandpop 2005
Kysymyksiä sudelle | Grandpop 2006

2010-luku

Valon pisaroita Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani | Warner Music Finland 2010
Erämaa Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani | Warner Music Finland 2011
Afrikan tähti Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani | Warner Music Finland 2012
Käpälikkö Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani | Kaiho Republic 2014
Surusilmäinen kauneus Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani | Universal Music 2016

2020-luku

Paluu paratiisiin Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani | Universal 2020
Seven Sisters Holy Play Boys [Teho Majamäki & Tuure Kilpeläinen] | Universal 2021

Kokoelmalevy
Tuure Kilpeläinen
Finna.fi

Kaihon karnevaali | 2CD Universal 2017

Vain elämää 9
[Tuure Kilpeläinen • Anne Mattila • Ellinoora • Eveliina • Pyhimys • Lauri Ylönen • Pepe Willberg]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 9 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018
Vain elämää – kausi 9 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018

Vain elämää 12
[Tuure Kilpeläinen • Abreu • Chisu • Suvi Teräsniska • Anssi Kela • Jukka Poika • Pyhimys • Arttu Wiskari]
Finna.fi

Vain elämää • kausi 12 – ensimmäinen kattaus • 2CD | Kaiku Recordings 2021
Vain elämää • kausi 12 – toinen kattaus • 2CD | Kaiku Recordings 2021

Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää – suurten tunteiden peli
Irina: Haluun olla yksin – tiistaiaamun draamaa
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Knipi ja menetysten kauneus
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
The Renegades: Cadillac – loppu on hysteriaa
Ville Valo & Agents – kadonnutta taikaa etsimässä
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Tuure Kilpeläisestä ja Kaihon Karavaanista
Finna.fi

Karavaanin matkassa Kirjoittaja ja valokuvaaja Tommi E. Virtanen & valokuvaajat Sampo Haapaniemi & Tuomo Manninen, 272 sivua | Johnny Kniga 2018

Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani: Paluu paratiisiin (2020).
Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani: Paluu paratiisiin (2020)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.