John Carpenter: Lost Themes III • Alive After Death – mustan valon loiste

Lost Themes III • Alive After Death | Sacred Bones 2021

John Carpenter: Lost Themes III – Alive After Death (2021).John Carpenter alkoi aikoinaan säveltää elokuviensa musiikin itse, koska hänellä ei ollut varaa palkata ketään. Elokuvaohjaaja valitsi työkalukseen syntetisaattorin, koska sillä sai aikaan suurieleistä ja tunnelmaan sopivaa jälkeä.

Halloweenin, The Fogin, Vampiresin ja Escape From New Yorkin kaltaisten elokuvien musiikin lisäksi hän tuli synnyttäneeksi muutakin. John Carpenterin soundtrackit ovat vaikuttaneet moniin myöhempiin synthwave-artisteihin, ranskalainen Carpenter Brut jopa nimesi itsensä hänen mukaansa. Ei olekaan ihme, että Carpenter pyydettiin mukaan The Rise Of The Synths (2019) -dokumentin tekoon. 

Carpenter on säveltänyt elokuvamusiikkia jo 1970-luvultä lähtien, mutta levyttäväksi ja esiintyväksi muusikoksi hän ryhtyi vasta seitsemänkymppisenä. Ohjaaja-säveltäjä solmi levytyssopimuksen newyorkilaisen Sacred Bone Recordsin kanssa ja teki ensimmäisen studioalbuminsa tuolle David Lynchinkin musiikkia julkaisseelle indiemerkille vuonna 2015. Hanke oli niin menestyksekäs, että helmikuussa 2021 ilmestyi jo kolmas Lost Themes -levytys.

Lost Themes on oivallinen nimi Carpenterin albumisarjalle. Tekipä hän musiikkia elokuviin tai ei, se tuntuu aina soivan kuvattujen kohtausten taustalla (mikä on itse asiassa hyvin yleistä maalailevan instrumentaalimusiikin kohdalla). Lost Themes III – Alive After Deathin kappaleet voisivat hyvin olla tunnussävelmiä elokuvista, joita ei koskaan tehty. Ei ihmetyttäisi, vaikka nämä teemat olisi kaivettu esiin vuosikymmenten takaa ohjaajan arkistoista. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole. Musiikki on sävelletty kotistudiossa improvisoiden nimenomaan näitä julkaisuja varten. 

Kuten kansikuvastakin näkee, Carpenter ei ole laatinut kadonneita teemojaan yksin. Hän tekee musiikkia bändin tai pikemminkin perheen kanssa: mukana ovat Johnin poika Cody Carpenter ja kummipoika Daniel Davies. Nuorempi Carpenter on säveltänyt musiikkia, levyttänyt sooloartistina ja tehnyt erilaisia yhteisprojekteja usein juuri isänsä kanssa. Kitaristi, biisintekijä ja tuottaja Davies (jonka isä on The Kinksin Dave Davies), on aiemmin vaikuttanut rockbändeissä Year Long Disaster, Karma To Burn ja CKY.

Vaikka Lost Themes -sarja ei olekaan kirjaimellisesti sooloprojekti, se perustuu täysin Carpenterin elämäntyöhön ja estetiikkaan. Hänet tunnetaan kauhu-, toiminta- ja scifi-ohjaajana, eivätkä uudet levyt murenna tuota käsitystä. Makuun pääsee jo biisien nimiä lukemalla (’Dripping Blood’, ’Dead Eyes’, ’Vampire’s Touch’). Kuten Carpenterin soundtrackeissäkin, tunnelma on hämärä ja vahva. Melodiat soivat herkkyyttä, kauneutta, yksinäisyyttä ja sivullisuuden kokemusta. 

Ohjaajana Carpenter käyttää valoa minimalistisesti ja kuvaa hillitysti, ja sama pätee hänen musiikkiinsa – jokainen duurinpilkahduskin tuntuu valaisevan taivaan. Välillä teemat ovat ambientmaisia ja unenomaisia, välillä kitarat kiskovat niitä kohti rockia. Vaikka musiikki on synteettistä, se ei kuulosta hetkeäkään epäinhimilliseltä.

Lost Themes -sarja ei ole Carpenterilta varsinaisesti mitään uutta. Pikemminkin hän on kääntänyt luomansa mustan valon loistamaan uudesta kulmasta. Mutta kuka ohjaisi elokuvat kadonneisiin teemoihin? 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lost Themes III • Alive After Death
Cody Carpenter
John Carpenter
Daniel Davies

John Carpenter | Facebook
John Carpenter | Instagram
John Carpenter | Twitter
John Carpenter | IMDb

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa John Carpenterin levytys Lost Themes III kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
John Carpenter | Finna.fi
[= Cody Carpenter • John Carpenter • Daniel Davies]

Lost Themes | Rodeo Suplex/Sacred Bones Records 2014
Lost Themes Remixed Eri remiksaajia | Sacred Bones Records 2015
Lost Themes II | Rodeo Suplex/Sacred Bones Records 2016
Anthology • Movie Themes 1974–1998 | Sacred Bones Records 2017
Lost Themes III • Alive After Death | Rodeo Suplex/Sacred Bones Records 2021

Levyhyllyt
Karma To Burn | Finna.fi

Karma To Burn | The All Blacks/Roadrunner Records 1997
Wild Wonderful Purgatory | Spitfire Records/Roadrunner Records 1999
Almost Heathen | Spitfire Records 2001 • LP Emetic Records 2009
Appalachian Incantation • 2LP • 2CD | Napalm Records 2010
V | Napalm Records 2011
Arch Stanton | Deepdive/Faba 2014
Thee Rabbit Hole • LP | H42 Records 2021

Levyhyllyt
Year Long Disaster | Finna.fi
[= Daniel Davies • Brad Hargreaves • Rich Mullins • William Mecum]

Year Long Disaster | Volcom Entertainment 2007
Black Magic • All Mysteries Revealed | Volcom Entertainment 2010

John Carpenterin elokuvia ja soundtrackejä | Finna.fi

1970-luku

Pimeä tähti • 1974 | DVD
Dark Star – Original Motion Picture Soundtrack | Citadel Records 1974 • CD Varèse Sarabande 1992 • We Release What The Fuck We Want Records 2016
Hyökkäys poliisiasemalle • 1976 | DVDBlu-ray
Assault On Precinct 13 – Original Motion Picture Score • LP • CD | Record Makers 2003 • Death Waltz Recording Company 2013
Halloween – naamioiden yö • 1978 | DVD
Halloween – Original Motion Picture Soundtrack • LP | Columbia 1979 • LP & kasetti Varèse Sarabande 1983 • CD Varèse Sarabande 1985 & 1990 & 1998 & 2000 • 2LP Mondo 2013 • LP Death Waltz Recording Company 2018
Elvis • 1979 | DVD

1980-luku

Usva • 1980 | DVDBlu-ray
The Fog – Original Motion Picture Soundtrack • LP • kasetti • CD | Varèse Sarabande • CD Varèse Sarabande 1989 • CD Silva America/Silva Screen 2000 • 2CD Silva Screen 2012 • 2LP Death Waltz Recording Company 2012 • 2LP Silva Screen 2015 & 2016 • 2LP Waxwork Records 2020
Pako New Yorkista • 1981 | DVDBlu-ray
Escape From New York – Original Motion Picture Soundtrack | Varèse Sarabande/Milan/Hot Ice Records 1981
Halloween II • 1981
Halloween II – Original Motion Picture Soundtrack John Carpenter & Alan Howarth | LP Varèse Sarabande 1981 • LP Milan/Celine Records/Hot Ice Records 1982 • LP Colosseum 1988 • CD Varèse Sarabande 1990 • CD 30th Anniversary Edition – Expanded Original Motion Picture Soundtrack | Alan Howarth Incorporated 2009 • LP Death Waltz Recording Company 2012 & 2014 & 2018
Halloween III – pahuuden yö • 1982
Halloween III • Season Of The Witch – Original Motion Picture Soundtrack John Carpenter & Alan Howarth |
The Thing – ”se” jostakin • 1982 | DVDBlu-ray
Christine – tappaja-auto 1983 | DVD
Christine – Original Motion Picture Soundtrack Eri esittäjiä + John Carpenter & Alan Howarth |
Christine – Original Motion Picture Soundtrack Score John Carpenter & Alan Howarth | Varèse Sarabande 1989
Starman – vieras tähtien takaa 1984
Säpinää Chinatownissa 1986 | DVD Blu-ray
Big Trouble In Little China – Original Motion Picture Soundtrack | 1986
Pimeyden valtias 1987
Prince Of Darkness – Original Motion Picture Soundtrack John Carpenter + De Coup De Villes | Varèse Sarabande 1987
Pahan kehä 1988 | DVD
They Live – Original Motion Picture Soundtrack John Carpenter & Alan Howarth | Enigma Records 1988

1990-luku

Memoirs Of An Invisible Man – Näkymättömän miehen muistelmat 1992 | DVD
Body Bags – kolme tietä kauhuun 1993
Body Bags – John Carpenter Presents John Carpenter & Jim Lang | Varèse Sarabande 1993
In The Mouth Of Madness 1995
In The Mouth Of Madness – Original Soundtrack Recording CD | DRG Records 1995
Kirottu kaupunki 1995
Village Of The Damned – Original Motion Picture Soundtrack John Carpenter & Dave Davies | Varèse Sarabande 1995
Pako L.A.:sta 1996
Escape From L.A. – Original Score Album From The Motion Picture John Carpenter and Shirley Walker
John Carpenterin vampyyrit 1998
Vampires – Music From The Motion Picture | Milan 1998

2000–2009

Ghosts Of Mars 2001
Ghosts Of Mars – Music By John Carpenter John Carpenter ja eri esittäjiä | Varèse Sarabande 2001

2010-luku

The Ward 2010 | DVD

Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2  – The Heart Of Noise
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Read more about John Carpenter | Finna.fi

John Carpenter – The Prince Of Darkness Gilles Boulenger, 296 pages | Silman-James Press 2003

Read more about horror movies | Finna.fi

Horror Films James Marriott, 298 pages | Virgin Books 2004

John Carpenter: Lost Themes III – Alive After Death (2021).
John Carpenter: Lost Themes III – Alive After Death (2021).

Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä

Kukkia muovipussissa | Luova Records 2021


Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa (2021).Kuten elokuussa 2020 julkaistu single ’Mona’//’Topsipuikolla aivoon’ antoi odottaa, Litku Klemetti on muuttunut elektroniseksi. Kukkia muovipussissa -albumia leimaa samankaltainen nostalginen retrous kuin hänen bändilevyjäänkin, mutta 1970-luvun progen ja iskelmän sijaan vaikutteet tulevat nyt 80-lukulaisesta italodiscosta. Klemetin lauluissa on aina ollut leikkisyyttä, ja Kukkia muovipussissa päästää sen puolen reilusti pintaan. Se on kepeä levy, jota on hyvä kuunnella alkavan kevään tuomissa toiveikkaissa tunnelmissa. Tyhjänpäiväisenä sitä ei silti kannata erehtyä pitämään.

Mona.

Klemetti on maininnut Kukkia muovipussissa -albumin suurimmaksi innoittajaksi Mona Caritan, tuon 1980-luvun diskoiskelmän suomalaisen kuningattaren. Näin todella on: kun Litkun albumin perään soittaa vaikkapa Mona Caritan version F. R. Davidin ’Wordsista’ (’Helli mua hiljaa’) huomaa tömähtelevän, pulputtavan ja hilputtavan soundin syntikoineen ja sähkökitaroineen hyvin samankaltaiseksi. Mutta siinä missä Mona Carita näyttäytyi äänitteillään pirteänä, pehmoisena ja seksikkäänä kainaloisena, on Klemetti tämänkin estetiikan keskellä oma särmikäs ja omalaatuinen itsensä. Kukkia muovipussissa kertoo paljon siitä, miten vahva identiteetti artisti Klemetillä on.

Kun ’Mona’-biisissä vihjaillaan suoranaisesta girl crushista Mona Caritaan, olisi tietenkin helppoa uskoa hänen laulavan suoraan omista tunteistaan. Yhtä hyvin kyse voi olla uuteen soundiin ihastumisen metaforasta, joka omalla tavallaan perustelee tällaisen albumin tekemistä. Sitä paitsi Kukkia muovipussissa esittelee sellaisen kavalkadin erilaisia hahmoja, että suoria johtopäätöksiä aiheiden omakohtaisuudesta ei pidä tekemän. ’Rakastan nettiä’ -laulun päähenkilö on todella elossa vain tietoverkossa, ja samaa tematiikkaa on ’Google Earth Rockissa’, jossa koko maailma tulee kotiin.

Biisissä ’Su 10.30’ pakonomainen siivoaminen tuo tilapäisen helpotuksen, ja ’Kateellinen lapsille’ avaa hirtehisen näkökulman aikuisuuden paineisiin. Suhde ”poikiin” on framilla biiseissä ’Poikien kyyneleet’ ja ’Kaikki mitä oon halunnut’ – toisessa he ovat uhreja, toisessa ihanteita. Lauluntekijän mahtava huumorintaju tulee parhaiten esille göstasundqvistmaisessa ’Suuressa seksipyörässä’ ja sen loppukohtauksessa (Voi elevetin elevetti!). ’Ohjeet elämään’ tuntuu puhuvan suoraan niille oman elämänsä nuorille Litkuille, jotka vielä miettivät, uskaltaisiko olla sellainen kuin tahtoo.

Tour de France.

Artisti itse kuvailee levyn kuuluvan hölynpölyn aliarvostettuun lajiin, ja levy-yhtiön mukaan ”Kukkia muovipussissa on hauska ja kepeä levy, ei mitään sen enempää”. Hauska se on ja pinnalta kepeäkin, mutta muuten kuulijan on vaikea käsittää, mikä tässä musiikissa muka olisi höttöisempää kuin Klemetin muussa tuotannossa. Ehkäpä siinä alitajunta puskee pintaan perinteistä alentuvaa asennoitumista kone- ja diskomusiikkiin.

Tuntematon numero -yhtyeen eläväiseen soittoon ihastuneille Kukkia muovipussissa saattaa tietysti tuottaa pettymyksen, mutta siitä huolimatta tässä ollaan lähellä asian ydintä. Italojytke on harvoin ollut yhtä syvällistä, ja yksinkertainen toteutus päästää Klemetin melodiatajun ja sanoitustaidon esille. Levyn päätösbiisistä poimittu ”kukkia muovipussissa” on hyvä nimi tälle albumille. Kääre saattaa vaikuttaa halvalta ja jollain lailla sopimattomaltakin, mutta sisällä on kauneutta.

Ari Väntänen | arivantanen.com

Litku Klemetti | Facebook

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Litku Klemetin popalbumi Kukkia muovipussissa kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Sanna ”Litku” Klemetti

Jesufåglar
[= Sanna Klemetti • Enni Kyttänen • Taneli Hildén • Tatu Säteri • Veli-Ville Sivén • Juho Kalliolahti • Joel Pihlaja]
Finna.fi

Matka ajan rannoille | Jesufåglar 2010

Mäsä
Sakka [= Sanna Klemetti] • Eeva Lietonen • Sammy [= Sami Keinänen] • Jukka Kääntä • Untsi • Juho Kalliolahti • Paavi [= Janne Paavilainen]
Finna.fi

Mä&Sä | Luova Records 2016
Viimesen päälle | Luova Records 2017

Litku Klemetti & Tuntematon Numero | Finna.fi

Horror ’15 | Viihdekasetit/Luova Records/Svart Records 2016
Päivä päivältä vähemmän | Viihdekasetit/Luova Records 2017

Litku Klemetti | Finna.fi

2010-luku

Juna Kainuuseen | Viihdekasetit/Luova Records 2017
Taika tapahtuu | Luova Records 2018
Ding ding dong | Luova Records 2019

2020-luku

Kukkia muovipussissa | Luova Records 2021

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti

Lue lisää Litku Klemetistä | Finna.fi

Mitä on undie? Jaettu estetiikka ja kokeellisuus suomalaisessa undergroundmusiikissa 2010-luvulla Sanna Klemetti, 75 sivua | Musiikkitieteen pro gradu -työ 2015

Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa (2021).
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa (2021).

Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus

Waves | Svart Records 2021

Suad: Waves (2021).Ennen kuin Suad Khalifa julkaisi ensimmäiset soolobiisinsä vuonna 2017, hänen nimensä oli tuttu muiden artistien levyiltä. Jo The Call -EP:n kuuleminen sai aikoinaan miettimään, että tällainen kynttilä ei kauan vakan alla pysy. Waves ei kuulostakaan sessiolaulajan kokeilulta vaan albumilta, jonka ehdottomasti piti ilmestyä. 

Ensimmäiset soolojulkaisut esittelivät Suadin artistiksi, joka saattaisi päätyä tekemään melkein mitä tahansa, vaikka elektroindietä, mutta Wavesilla hän näyttäytyy bändin solistina. Elektronisen musiikin, bändisoiton ja akustisuuden kaltaiset toteutustavat ovat vain asuja, joissa olennainen näyttäytyy. Merkittävää on vain se, mitä pinnan alta löytyy. Suad kirjoittaa kappaleita, joita voi pukea monenlaisiin vaatteisiin. Wavesin tapauksessa kitarat, rummut ja piano tukevat hänen melodioitaan ja ilmaisuaan erityisen hyvin. 

Suadin soundi on tummanpuhuva, luonnollinen, lämmin, melankolinen ja ylevä. Tämä pätee sekä hänen lauluääneensä että hienostuneen dramaattiseen ensialbumiinsa, jonka on tuottanut Lauri Eloranta. Musiikki ja toteutus kietoutuvat toisiinsa niin kauniisti, ettei saumakohtia erota. Suadin debyyttialbumi on teos, ei irrallisten raitojen kokoelma. Samaan aikaan jokainen kappale edustaa kokonaisuutta niin hyvin, että minkä tahansa olisi voinut julkaista singlenä. Biisit tulevat kuin aallot rantaan, voimakkaina mutta särkyvinä, kaikki erilaisina mutta silti saman ykseyden osina.

Vuosien laulukokemuksesta, mietityistä sovituksista, paneutuneesta kirjoittamisesta ja hyvästä bändistä johtuen Waves kuulostaa vahvalta. Sen vastapainoksi sanoituksissa soi maailmaan heitetyn ihmisen ääni, hänen epävarmuutensa suunnasta, olemisen hauraus ja surun kauneus. En tiedä, miten terapeuttista toimintaa laulujen kirjoittaminen Suadille on, mutta vahvan biisin sisällä on turvallista särkyä. Pimein laakso on ’The Burn’ keskellä albumia, singlenäkin julkaistu päätösraita ’White Lies’ vie kuulijan valoon. 

Waves tuo samankaltaisen olon kuin (lukemattomista vain pari tutustumisen arvoista kotimaista poimiakseni) Antero Lindgrenin Motherin (2012) tai Mannan Shacklesin (2011) kuunteleminen. Tuntuu ihan siltä kuin tässä oltaisiin jonkin merkityksellisen ja syvällisen äärellä, ajattomassa paikassa, jonne päiväperhot eivät pääse. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Suad | Facebook
Suad Khalifa | Instagram

Varaa Tilhet, pajut ja muut -levytys Kalifornian taivaan alla kirjastosta.
Varaa Suad -debyytti Waves kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Suad | Finna.fi

The Call • EP | Playground Music 2017
Waves | Svart Records 2021

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
Tilhet, pajut ja muut – syvän pään romantikot

Suad: Waves (2021).
Suad: Waves (2021).

Korpiklaani: Jylhä – metalli nousee maaperästä

Jylhä | Nuclear Blast 2021

Korpiklaani: Jylhä (2021).Suomi on synnyttänyt lukemattomia metallibändejä, mutta harva niistä on yhtä alleviivaten suomalainen kuin Korpiklaani. Yhtye on yksi folk metalin terävimmistä atraimenpiikeistä, mutta poikkeaa kollegoistaan parilla tavalla: Korpiklaani kirjoittaa suomenkielistä folkmetallia suomalaisista aiheista ja kantaa folkmetallin kilpeä ylpeänä silloinkin, kun moni muu tekee pesäeroa arvonlaskusta kärsivään genreen.

Korpiklaanin kansallisromanttisesta tai -eksoottisesta kulmasta tehty folk metal tuntuu luonnolliselta osalta metallin alalajien kirjoa ja evoluutiota. Kun monet raskaan rockin tekijät kerran ovat inspiroituneet niin faaraoiden Egyptistä kuin viikinkien Norjasta, niin miksipä muinaissuomalainen metsäläisyys ei kävisi innoituksen lähteeksi? Esikristillisten aikojen ja muinaisten myyttien eskapistinen fiilistely toimii metallissa kaikissa eri muodoissaan. Korpiklaani sen tietää, onhan Jylhä jo sen yhdestoista albumi.

Jylhä on edeltäjäänsä Kulkijaa hevimpi. Siinä missä Kulkijan kohdalla teki melkeinpä mieli puhua metallifolkista, Jylhällä peruselementit ovat alkuperäisessä järjestyksessä. Puhtaimpia esimerkkejä folkmetallista ovat ’Kiuru’ ja ’Huolettomat’. Vaikka albumin varrella ehtii tapahtua kaikenlaista, tuplabasarit jytisevät niin avausraita ’Verikoiralla’ kuin levyn päättävällä ’Juurilla’. ’Niemi’ mätetään kipakasti, samaten kertosäkeet ’Leväluhdassa’. Puhdasoppisuudesta ei silti pidä puhuman: ’Leväluhta’ hämmentää reggae-poljentoisilla säkeistöillään, ’Sanaton maa’ on paikoin melkeinpä suomirockia ja ’Pohja’ edustaa melodista punkrockia. ’Mieron’ venyttelevä melodia asettuu johonkin Black Sabbathin ja shamanistisen kurkkulaulun välimaille.

Korpiklaanin olisi ollut helppoa jumittua laulamaan kuusikossa lehmänsarvesta vahvaa sahtia juovien nokinaamojen hervottomista karkeloista, mutta sitä se ei onneksi ole tehnyt. Jylhän sanoituksiin (jotka on kirjoittanut bändin ulkopuolinen lyyrikko Tuomas Keskimäki) on oivaltavasti haettu aiheita myös lähihistorian kansantarumaisista tapahtumista. ’Kiuru’ on vaikuttunut Tulilahden murhista, ’Juuret’ Kyllikki Saaren kuolemasta ja ’Niemi’ siitä, mitä Bodom-järvellä aikoinaan tapahtui. Lyriikat ovat tyylikkäästi alleviivaamatta tragedioiden yksityiskohtia. Näissä biiseissä kosketuspinta folkloreen tuntuu aidolta – siis sen vastapainoksi, että muinaisten kulttuurien ihannointi ylipäänsä vaikuttaa monesti pelkältä leikiltä ja larppaukselta.

Kaiken kaikkiaan Jylhä on erikoinen levy. Tai ehkä pitäisi sanoa, että Korpiklaani on erikoinen yhtye jopa merkillisessä genressään. Toisinaan tuntuu, etteivät sen musiikissa surutta yhdistellyt elementit sovi yhteen kovin hyvin (esimerkiksi haitarin hitaasti syttyvät sävelet ja särökitaran hyökkäävä määräily ovat hyvin ristiriitainen kombinaatio) mutta jotenkin tämä Jonne Järvelän johtama rykmentti saa hommansa toimimaan.

Olisi mielenkiintoista kadottaa äidinkielensä ja kulttuuritaustansa siksi aikaa, että ymmärtäisi miltä Jylhä kuulostaa Suomen ulkopuolella.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Korpiklaani | kotisivu
Korpiklaani | Facebook
Korpiklaani | Instagram
Korpiklaani | Twitter

Levyhyllyt
Korpiklaani | Finna.fi

2000–2009

Spirit Of The Forest | Napalm Records 2003
Voice Of Wilderness | Napalm Records 2005
Tales Along This Road | Napalm Records 2006
Tervaskanto | Napalm Records 2007
Korven kuningas | Nuclear Blast 2008
Karkelo | Nuclear Blast 2009

2010-luku

Ukon wacka | Nuclear Blast 2011
Manala | Nuclear Blast 2012
Noita | Nuclear Blast 2015
Kulkija | Nuclear Blast 2018

2020-luku

Jylhä | Nuclear Blast 2021

Levyhyllyt
Jonne | Finna.fi

Jonne | Playground Music 2014
Kallohonka | Playground Music 2017

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
J.M.K.E. Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart/Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Metsatöll: Äio – balttimetalli nousee maailmankartalle
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus

Lue lisää folkmetallista | Finna.fi

Folk Metal Big 5 – suomalaiset folk metal -jättiläiset Markus Laakso, 345 sivua | Like 2020

Korpiklaani: Jylhä (2021).
Korpiklaani: Jylhä (2021).

Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain

Rillumarei! | Ranka Recordings 2020

Viikate: Rillumarei! (2020).Kun bändi julkaisee kolmannentoista albuminsa, peli on selvä. Siis siinä mielessä, että enää aikoihin se ei ole joutunut miettimään, mitä tekisi. Sen täytyy enää ”vain” osata jalostaa omaa juttuaan edelleen ja etsiä uusia, inspiroivia reittejä itsensä ytimeen. ”Vain” lainausmerkeissä siksi, että tämä on se kaikkein haastavin osuus.

Mitä siis tekee pian 25-vuotias yhtye, joka pelasi joululevykortinkin härskisti jo toisen albuminsa kohdalla? Jos hyvin käy, se julkaisee uuden albumin, jossa tutut elementit ovat tutuilla paikoillaan, mutta jossa on yhä vanhaa kipinää. Näin ovat asiat Rillumareilla, jolla Viikate heiluu hyvässä terässä. Kouvolassa vuonna 1996 perustettu Viikate on tuntenut kulkupelinsä rakenteen alusta asti. Renkaina tietä vasten rullaavat hevit kitara- ja rumpukompit, ja melodisten osuuksien reitit etsitään molliasteikoilta, ja ehtymättömänä polttoaineena on kaiho – joskus kaunis, joskus parodinen melankolia.

Uudella Viikatteella on useita hienoja lauluja. Yksi niistä on Rillumarein juhlavaksi sovitettu nimikappale, joka on eeppinen teos, johon kiteytyy hienosti se, miten väliaikaista kaikki on – niin elomme riemu ja rikkaus kuin rinnassa riehuva rakkaus ja pettymys tuo, totta tosiaan. Viikate on myös aina osannut lyödä läskiksi – juuri, kun nimibiisin kuulija on vakavoitumassa suurten kysymysten äärelle, saa viimeisen säkeistön viimeinen rivi mustan kahvin pärskähtämään näyttöpäätteelle: ”tämä heppu kuolee, tättärää”. Mikään ei ole pysyvää, mutta ei se niin kauhean vakavaa ole.

’Varjorastaat’ erottuu joukosta muita napakamman ja vetävämmän sovituksensa vuoksi. Samalla tuo singleksi lohkaistu menevä laulu antaa kokonaisuudesta aivan oikeanlaisen käsityksen. Toisaalta mikä tahansa Viikatteen biisi tekisi niin, siinä määrin täysin bändi tyylinsä tajuaa. Samat hämärän linnut mainitaan ’Alhaisen virran maassa’, jonka on täytynyt saada nimensä iPhonea katsellessa. (Myös puhelimesta suoraan lainattu ’Alhaisen virran tila’ kävisi hyvin Viikate-biisin otsikoksi.) Sen perässä ’Viilušaketti’ kiivailee säkeistössään ja laskeutuu levolle kertosäkeessä, mutta nurinkurinen rakenne toimii.

Kaarle Viikatteen ja Miitri Aaltosen tuottamaa Rillumareita kuunnellessa ei voi olla ajattelematta, että kouvolalaisuuden täytyy olla jonkinlainen mielentila tai diagnoosi. ’Susivirsi’ (jota kai lauletaan suden tullessa niin kuin Suvivirttä kesän tullessa) voisi hyvin olla Lasten Hautausmaan kappale. Eikä Pää kii -punkkari Teemu Bergmanin lohduttomimpien biisien tunnelmakaan ole loputtoman kaukana näistä maisemista.

Tummanpuhuva ’Intro – Valkea jouhi’, varsinainen aloitusbiisi ’Hallava’ ja vähän burzummaisesti nimetty viimeinen biisi ’Valo saa sinut’ sitovat kokonaisuuden päistään yhteen tyylikkääksi ja ehyeksi kokonaisuudeksi. ’Valo saa sinut’ häkellyttää päättämällä reissun melkein onnellisen lopun tunnelmiin. Mutta onneksi vain melkein.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Rillumarei!
Kaarle ”Kalle” Viikate – laulu, kitara
Arvo ”Ari” Viikate – kitara
Ervo ”Erkka” Viikate – bassokitara, kosketinsoittimet
Simeoni ”Simo” Viikate – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Miitri Aaltonen & Kaarle Viikate

Viikate | kotisivu
Viikate | Facebook
Viikate | Instagram
Viikate | Twitter

Levyhyllyt
Viikate | Finna.fi

2000–2009

Noutajan valssi • CD | Ranka Recordings 2000 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Vuoden synkin juhla • CD | Ranka Recordings 2001 • LP Longplay Music 2002 • LP-uusintapainos Ranka Recordings 2009 & 2018
Kaajärven rannat • CD | Ranka Recordings 2002 • LP Longplay Music 2002
Surut pois ja kukka rintaan • CD | Ranka Recordings 2003 • LP Longplay Music 2003 • LP-uusintapainos Svart Records 2021
Unholan urut • CD | Ranka Recordings 2005 • LP 10-vuotisjuhlapainos 2015 • LP-uusintapainos Svart Records 2021
Marraskuun lauluja I • CD • kasetti | Ranka Recordings 2007
Marraskuun lauluja II • CD • kasetti | Ranka Recordings 2007
Kuu kaakon yllä • CD • LP | Ranka Recordings 2009

2010-luku

Petäjäveräjät • CD • LP | Ranka Recordings 2012
Kymijoen lautturit • CD • kasetti • LP | Ranka Recordings 2013
Panosvyö – Motörhead-tuotantoa ensimmäisellä kotimaisella • CD • LP | Ranka Recordings 2014
XII – Kouvostomolli • CD • LP | Ranka Recordings 2016

2020-luku

Rillumarei! • CD • LP | Ranka Recordings 2020 • kasetti Lipposen levy ja kasetti 2020

Koljosen Tiekiista
[= Koljonen • Hartikainen • Makkonen • Lehto]
Finna.fi

Ei kuule mitään, ei nää mitään, ei sano mitään  | Longplay Music 2010
III • LP • CD | Longplay Music 2012
K.A.A.K.K.O. • CD | Longplay Music 2014
Heka Metal • CD | Ranka Kustannus 2015
Ypäjä palaa • 7″ EP | Longplay Music 2016
Radio Heka • LP • kasetti | Longplay Music 2017

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Viikatteesta | Finna.fi

Herkästi syttyvää – Selviytymistarinoita kylien kaupungista Kouvolasta Katariina Hakaniemi & Johannes Wiehn, 74 sivua | Kouvolan taidemuseo 2010
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Lue lisää suomimetallista | Finna.fi

Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Viikate: Rillumarei! (2020).
Viikate: Rillumarei! (2020).