Deep Purple: Whoosh! – loppu ei tullutkaan

Whoosh! | earMusic/Edel Germany 2020


Deep Purple: Whoosh! (2020).Deep Purple pohdiskeli Infinite-levynsä (2017) aikaan uransa lopettamista ja ilmoitti lähtevänsä viimeiselle pitkälle maailmankiertueelleen, The Long Goodbye -rundille. Albumi oli noiden ajatusten mukaisesti kuorrutettu lopun symboliikalla. Kannen ilmakuvassa jäänmurtaja on piirtänyt jäätikköön valtavan DP-kuvion, merkittävän jäljen, jonka kohtalona on tietysti ennen pitkää kadota jäljettömiin niin kuin kaikki ajan mittaan tekee. Sekin, että nimi ”Infinite” merkitsee äärettömyyttä, tuntuu viittaavan ajasta ikuisuuteen siirtymiseen, kaukaisuuteen katoamiseen.

Siihen oli hyvä lopett… WHOOSH!

Deep Purplen 21. studioalbumi Whoosh! huuhtoi lopunajan tunnelmat mennessään ihan niin kuin viimeinen raja ei olisi vielä edes näköpiirissä. Samalla se sai aiemman ”ostakaa ennen kuin loppuvat” -viestinnän vaikuttamaan halpamaiselta. Mutta jotakin Purplen jannujenkin kai on tehtävä, etenkin kun kulkutauti teki viimeisen maailmankiertueen edistämisestä mahdotonta. Näistä lähtökohdista Whoosh!:in on oltava hyvä levy, joka perustelee käänteen.

Whoosh! on Infiniten tavoin Bob Ezrinin tuottama albumi ja hengeltäänkin edeltäjänsä kaltainen. Tässä historian vaiheessa osapuolet tuntuvat sopivan yhteen saumattomasti. Legendaaristen harmaahapsien sessioissa syntyy lämpöistä, paineetonta ja yllättävän virkeää jytää, joka ei haasta eikä riivaa eikä myöskään flirttaile minkään vuoden 1975 jälkeen keksityn kanssa. Kun suutari pysyy lestissään, vaivaannuttavat hetket pysyvät minimissä. Helposti tästä nappaa tuleville keikoille lakisääteisen uuden biisin muinaisten klassikkojen sekaan. Muodon vuoksi.

Whoosh! ei tietenkään voi olla merkittävä levy yhtyeeltä, joka teki uraauurtavat teoksensa puoli vuosisataa sitten. Purplen albumidiskografiassa se tulee olemaan niin kutsuttua ”deep cut”-osastoa eli levy, jonka hyvillä puolilla vain tosifanit osaavat knoppailla. Kitara-kosketinvuoropuhelu ’Nothing At All’ ja muutamat muut kohdat huomauttavat Purplen roolista neoklassisen rockin ja powermetallin kummisetänä. Kokonaisuutena Whoosh! muistuttaa enemmän siitä, että hevikin (jos tämä sitä edes on) voi olla ilmavaa ja svengaavaa musiikkia. Ian Gillanin vahva ääni soi pakottomasti. Hän on Robert Plantin ohella veteraanisarjan rocklaulajien suuria selviytyjiä.

Whoosh! on tasokas albumi, ei missään tapauksessa mikään rimanalitus. Se sisältää elävää ja hengittävää rockia, mutta sen kohdalla on silti vaikeaa olla alentumatta ”Voi, kun Te olette vielä niin virkeä” -vanhuspuheeseen. Levyn roolina onkin osoittaa, ettei tämänkään riskiryhmän tarvitse lopettaa ainakaan siksi, etteikö homma yhä taittuisi. Seitsenkymppisten bändi on voimissaan ja vieläpä ilmeisen vapaa kireämpien aikojen paineista. Siinä Purplen uusin tuo mieleen Alice Cooperin nykytuotannon.

Tällä hetkellä Deep Purplen jäsenillä ei kuulemma ole erityisempiä eläköitymissuunnitelmia. Whoosh! panee miettimään ylipäänsä lopettamista ja sen ajoitusta. Rockissa, jossa nelikymppisyys on uusi nuoruus, se ei enää voi olla ikäkysymys. ”I can’t retire until I croak”, totesi The Rolling Stonesin Keith Richards kerran ja tarkoitti, että ideaalikohtalo on kuukahtaa romanttisesti lavalle kitaran kanssa. Hänen ei ole mikään pakko jatkaa soittamista enää päivääkään, eikä ole Deep Purplenkaan.

Siinäpä sen salaisuus ehkä onkin. Heidän ei tarvitse jättää päivätyötään päästäkseen tekemään sitä mitä oikeasti haluavat, ja se kuuluu musiikissa.

Ja ei, sitä ainoaa oikeaa Deep Purple -kitaristia Ritchie Blackmorea ei vieläkään ole ikävä, sillä yli neljännesvuosisadan bändissä soittanut uusi poika Steve Morse osaa kyllä asiansa.

Whoosh!
Ian Gillan – laulu
Roger Glover – bassokitara
Ian Paice – rummut
Steve Morse – kitara
Don Airey – kosketinsoittimet
Tuottaja: Bob Ezrin

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Deep Purple | kotisivu
Deep Purple | Facebook
Deep Purple | Instagram
Deep Purple | Twitter

Levyhyllyt | Finna.fi
Deep Purple

1960-luku

Shades Of Deep Purple | Parlophone/Tetragrammaton Records 1968
The Book Of Taliesyn | Harvest/Tetragrammaton Records 1968
Deep Purple | Harvest/Tetragrammaton Records 1969

1970-luku

Deep Purple In Rock | Harvest 1970
Fireball | Harvest 1971
Machine Head | Purple Records/ Warner Bros. Records 1972
Who Do We Think We Are | Purple Records/ Warner Bros. Records 1973
Burn | Purple Records/ Warner Bros. Records 1974
Stormbringer | Purple Records/ Warner Bros. Records 1974
Come Taste The Band | Purple Records/ Warner Bros. Records 1975

1980-luku

Perfect Strangers | Polydor/Mercury 1984
The House Of Blue Light | Polydor/Mercury 1987

1990-luku

Slaves And Masters | RCA 1990
The Battle Rages On… | RCA/BMG 1993
Purpendicular | BMG/RCA 1996
Abandon | 1998

2000–2009

Bananas | 2003
Rapture Of The Deep | 2005

2010-luku

Now What?! | 2013
Infinite | 2017

2020-luku

Whoosh! | earMusic/Edel Germany 2020

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähänZodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää

Ian Gillan – Omaelämäkerta Ian Gillan & David Cohen & kääntäjä Nelli Iivanainen, 308 sivua | Minerva 2014
Musta ritari – Ritchie Blackmore Jerry Bloom & kääntäjä Yasir Gaily, 462 sivua | Like 2009
Deep Purple – Vuodet 1967–2006 Heikki Heino, 276 sivua | Pop-lehti 2006
Deep Purple – Highway Star – Ritchie Blackmoren vuodet 1968–1993 Mika Järvinen, 400 sivua | Johnny Kniga 2018
Smoke On The Water – Deep Purplen tarina Dave Thompson & kääntäjä Jere Saarainen, 402 sivua | Minerva 2013

Black Knight – Ritchie Blackmore Jerry Bloom, 390 sivua | Omnibus Press 2006
Deep Purple – The Illustrated Biography Chris Charlesworth, 96 sivua | Omnibus Press 1983
Ian Gillan – The Autobiography Of Deep Purple’s Lead Singer Ian Gillan & David Cohen
The Ultimate Music Guide – Deep Purple John Robinson & Nigel Williamson, 122 sivua | TI Media Limited 2018
Smoke On The Water – The Deep Purple Story Dave Thompson, 402 sivua | ECW 2004

Deep Purple: Whoosh! (2020).
Deep Purple: Whoosh! (2020).

Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja

Rikkinäinen Suomi | Deggael 2020

Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi (2020).Yllätykset ovat kivoja. Jos jotain ei olisi ikinä arvannut, niin räppäreinä ja koomikoina tuttujen Hanad ”Dosdela” Hassanin ja Luyeye ”Seksikäs-Suklaa” Konssin liittymistä metalliyhtyeeseen. Nyt he kuitenkin tykittelevät Lähiöbotoxissa, KMA:sta ja Heaven ’N’ Hellistä tuttujen Jaakko ”Lieminen” Luomasen ja Harto Haukkaluoman perustamassa rapmetallibändissä. Rytmiryhmässä ovat punkbändi Lighthouse Projectin Lauri Ojala ja Samuli Peurala.

Kovan kokoonpanon ensialbumin käynnistää Helsingin metron humina, jonka suhteen ei jää epäselväksi mikään muu kuin se, meneekö metro itään vai tuleeko se sieltä. Rikkinäinen Suomi on aggressiivisen inhorealistinen dokumentti toiseuden, vastakkainasettelun, ulkopuolisuuden, huono-osaisuuden ja sosiaalisten ongelmien Suomesta. Siinä missä pinnallisemmissa musakuvioissa kisaillaan rannekelloilla, nämä jätkät vertailevat arpia.

Kitarariffeissä on paljon Slayeriä ja melodisissa kitaraliideissä Iron Maidenia. Tinkimättömällä draivilla jyrätyt biisit alleviivaavat asennetta raita raidan perään, mutta raivokkaan paineiden päästelyn sekaan mahtuu yllättävän tarttuvia kertosäkeitä. Ollakseen ensi kertaa metallialan töissä Dosdela ja Suklaa ovat yllättävän päteviä vokalisteja sekä herkissä että raaoissa osuuksissa.

Yllättävää on sekin, miten laajalta alueelta he ovat laulunaiheita etsineet. Siinä missä ’Nigi nigi’ ratsaa huumekaupan maailmaa, kommentoi ’Kongo’ globaalia sortoa. ’Kato mua silmiin (Kusipää)’, ’Kaikki hajoo’ ja ’Sydämetön’ kuulostavat omakohtaisilta. Niin kuulostavat myös levyn poliittisimmat biisit ’Rikkinäinen Suomi’ ja ’Puhdasverinen vihaaja’, mutta niiden henkilökohtaisuus on yhtä lailla yhteiskunnallista. Tässä seurassa ’Aamuun asti’ jää rehvakkaana juomalauluna täytebiisin oloiseksi.

Periaatteessa Lähiöbotox ei tee mitään uutta, mutta suomimetallissa tällaista ääntä ei ole ennen kuultu – ei Suklaan ”rikkinäistä suomea” eikä juuri tällaista raskaiden kitaroiden ja tulisten riimien kombinaatiota. Uho on paikoin lapsellista ja syvemmällekin voisi porautua, mutta toisaalta negatiiviset tunteet pitää käsitellä juuri sellaisina kuin ne tulevat. Vaikka arpia riittää, kaikki haavat eivät selvästikään ole vielä umpeutuneet.

Metallin ja rapin yhdistelmä herättää paljon intohimoja puolesta ja vastaan, mutta se on kiistämättömän tehokas väline katuelämän nurjan puolen kuvaamisessa. Lähiöbotox hallitsee hommansa yhtä hyvin kuin Body Count. Maailman toivoisi muuttuvan ja tasa-arvon kehittyvän niin mukavasti, ettei elämästä kerta kaikkiaan voisi saada inspiraatiota tällaisen musiikin tekemiseen. Tunne on ristiriitainen, sillä Rikkinäinen Suomi on hieno levy.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lähiöbotox | Facebook
Lähiöbotox | Instagram

Rikkinäinen Suomi
Luyeye Konssi – rap
Hanad Hassan – rap
Jaakko Luomanen – kitara
Harto Haukkaluoma – kitara
Samuli Peurala – bassokitara
Lauri Ojala – rummut

Levyhyllyt | Finna.fi
Lähiöbotox

Rikkinäinen Suomi | Deggael 2020

KMA [=Harto Luomanen • Jaakko Luomanen • Oskari Vilmunen • Toni Lähde] | Finna.fi

Ääripäät | Mercury 2002

Heaven ’N’ Hell [=Tom Henriksson • Jaakko Luomanen • Oze Vilmunen • Nasa Kemiläinen]

Sleeping With Angels | Ranch 2003

Anthrax: Sound Of White Noise – thrash-titaani tavoitteli tähtiä
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
Ursus Factory: ”Pelastajanhommat eivät kiinnosta!”

Lue lisää | Finna.fi

Hardcore Rap – A Fusion Of Metal, Rock And Hip-Hop Arion Berger, 128 sivua | Boxtree 2001
Nu-Metal – The Next Generation Of Rock & Punk Joel McIver, 144 sivua | Omnibus Press 2002

Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi (2020).
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi (2020).

Elvis elää! – Danzig Sings Elvis & Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi

Danzig Sings Elvis | Evilive Records/Cleopatra 2020
Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi | Ainoa Productions 2020

Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi (2020).Siinä tapauksessa, etteivät Facebookin Evidence Elvis Presley is Alive -sivun tiedot pidä ihan tarkalleen paikkaansa, Elvis Presley (1935–1977) on ollut kuolleena kauemmin kuin eli. Siitä voidaan tietysti keskustella, voiko hänen kaltaisensa populaarikulttuurin jumalhahmo varsinaisesti kuolla ainakaan yhtä perusteellisesti kuin me vähemmän ikoniset elämänmuodot.

Danzig Sings Elvis (2020).Jotakin Elviksen elävyydestään kertoo sekin, että pelkästään tänä vuonna on ilmestynyt kaksi yksinomaan hänen musiikkiinsa keskittynyttä albumia. Amerikassa sellaisen teki ”Evil Elvis”-liikanimenkin saanut kauhupunkin pioneeri ja raskaan rockin pahansisuinen lihaskimppu Glenn Danzig. Suomessa Elvistä laulaa Jani Matti Juhanina hienoja suomenkielisiä albumeja viime vuosina tehnyt ”tamperelainen poppari”, kuten Jani Tuovisen internet-sivuston kuvaus kuuluu.

Kumpikin on osannut kiteyttää levynsä nimeen olennaisen. Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi. Danzig Sings Elvis. Juuri tästä on kysymys. Näin Elviskin olisi tällaisen julkaisun nimennyt.

Danzigin Elvis-projekti tuntuu henkilökohtaiselta ja nostalgiselta. Se on loogista jatkoa parin vuoden takaiselle, hämmästyttävän kotikutoisen kuuloiselle Skeletons-coverlevylle. Selattuaan ensin Skeletonsilla muistojensa kirjaa Glenn Danzig pysähtyy Danzig Sings Elvisillä siihen, millä on ollut eniten merkitystä ja mihin hän samaistuu. Danzigin oma musiikki kuulostaa enemmän Black Sabbathin ja The Doorsin mash-upilta kuin Elvikseltä, mutta toki Presley-vaikutteita on suodattunut hänen ääneensä sekä suoraan että Jim Morrisonin kautta.

Heissä on muutenkin paljon samaa. Danzig ja Presley ovat suuriäänisiä tunteiden tulkkeja, joissa näkyy uran lopun lähestyessä aina vain enemmän parodisia piirteitä. Kumpikin on pohjimmiltaan crooner, joka luottaa tulkintakykyjensä voimaan. Glennin koti tuskin on yhtä pramea kuin Elviksen Graceland oli, mutta hän varjelee yksityisyyttään yhtä tiukasti kuin Presley aikoinaan, eikä kumpikaan heistä tunnu tavalliselta ihmiseltä. Paparazzi-kuva Glenn Danzigista ostamassa kissanhiekkaa vaikuttaa yhtä erikoiselta kuin tieto siitä, että Elvis kuoli vessassa.

Jani Matti Juhanin lähtökohdat ovat toiset. Hän ei laula Elvistä suomeksi siksi, että olisi kasvanut tämän musiikin parissa tai yrittäisi etsiä omaa paikkaansa popmaailmankartalta Presleyn tähteä seuraten. Itse asiassa hänen levyllään ei edes ole versioita Elviksen kappaleista sinänsä vaan versioita niiden suomenkielisistä versioista eli covereita covereista, joita aikoinaan levyttivät Arto Sotavallan, Laila Kinnusen ja Dannyn kaltaiset suomitähdet. Siinä mielessä Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi on yhtä paljon tribuutti suomenkieliselle käännöshittikulttuurille kuin Amerikan maestrolle. Hyvä käännöshän on taidetta itsessään.

Glenn Danzigin nykyään syystä tai toisesta suosima halvan kuuloinen soundimaailma kääntyi Skeletons-levyllä pahasti itseään vastaan. Sen oli kaiketi tarkoitus kuulostaa vaaralliselta autotalliräminältä, mutta loppujen lopuksi b-kauhun viehätyksestä ei välittynyt muuta kuin amatöörimäisyys – eikä se, mikä sopi Glennin Misfits-yhtyeelle joskus kauan sitten, välttämättä sovi Danzigille. Myös Danzig Sings Elvis -levyllä hifistely on vähissä ja toteutus raakilemaista, mutta tällä kertaa se toimii. Tyhjyydellä täytetyt ja vintage-kaiuilla pehmitetyt kappaleet kelluvat lämpimän sähkökitaran, pitkään soivan pianon ja ennen kaikkea Glennin äänen varassa. Tällaisessa tuotannossa Glennillä on tilaa rakastua omaan ääneensä yhä uudelleen, ja sen hän totisesti tekee. Levy olisikin pitänyt julkaista sooloalbumina nimellä Glenn Danzig Sings Elvis, koska sillä ei ole paljoakaan tekemistä Danzigin vanhojen bändilevyjen kanssa.

Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi modernimpaa taustaa vasten kuin Glenn Danzig, mutta kappaleiden henkeen sopivasti soundi on mukavan retro ja bändimäinen. Toisin kuin Danzig, Tuovinen ei korosta versioissaan niinkään itseään ja Elvistä kuin biisiä ja sen käännöstä, mikä sopivaa onkin, sillä Elviskään ei ollut mikään lauluntekijä vaan tulkitsija, musiikin hengen nöyrä välikappale. Siinä missä Jani Matti Juhanin levyn viihdyttävät ja ulospäin suuntautuneet biisit voisivat hyvin soida radiossa, Danzigin introvertit versiot huokuvat yksinäisyyttä ja lopullisuutta. Ero näkyy biisivalinnoissakin. Jani Matti Juhanin valinnat ovat Elvis-amatöörille tutumpia kuin Glenn Danzigin obskuurit poiminnat. Päällekkäisyyksiä on vain yhden ’Feverin’ verran.

Jani Matti Juhanin ja Glenn Danzigin levyt ovat mitä selkeintä evidenssiä siitä, että Elvis Presley todellakin on elossa. Ehkäpä hän kuullessaan nämä tulkinnat hykertelee siellä jossakin. Siis Sallassa kodinkoneliikkeen yläkerrassa, arkansasilaisessa kirkossa tai jossakin muualla, missä hänen toivotaan yhä vaikuttavan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jani Matti Juhani | kotisivu
Jani Matti Juhani | Facebook

Danzig | kotisivu
Danzig | Facebook

Varaa 'Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi' kirjastosta.

Varaa Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Jani Matti Juhani Tuovinen

Jann Wilde & Rose Avenue
Tokio Okei | Hype Records 2007
Jann Wilde & The Neon Comets
Neon City Rockers | Hype Records 2008
Jann Wilde
Don’t Play With The Flame On Your Hand | Yläkulo Tuotanto 2010
Jani Matti Juhani & Mustat Käärmeet
Jani Matti Juhani & Mustat Käärmeet | Velvet Beat Records 2015
Kis Kis | Plastic Passion 2016
Jani Matti Juhani
Taivaankanteen jäätyneistä linnuista | Playground Music Finland 2017
PISTE | Punaiset Levyt 2019
Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi • LP • CD • kasetti | Ainoa Productions 2020

The Saturnettes
The Saturnettes | 2011
II | 2013

Volter
No Return | 2012

Danzig | Finna.fi

1980-luku

Danzig |Def American Recordings 1988

1990-luku

Danzig II: Lucifuge | Def American Recordings 1990
Danzig III: How The Gods Kill | Def American Recordings 1992
Danzig 4 | American Recordings 1994
Danzig 5: Blackacidevil | Hollywood Records 1996
Danzig 6:66: Satan’s Child | 1999

2000–2009

Danzig 777: I Luciferi | Spitfire Records/Evilive 2002
Circle Of Snakes | Evilive/Regain Records 2004

2010-luku

Deth Red Sabaoth | Evilive/The End Records/AFM Records 2010
Skeletons | Nuclear Blast/Evilive/AFM Records 2015
Black Laden Crown | Nuclear Blast/Evilive/AFM Records 2017

2020-luku

Danzig Sings Elvis | Evilive Records/Cleopatra 2020

King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko

Lue lisää | Finna.fi

Greene, James Jr: This Music Leaves Stains – The Complete Story Of The Misfits, 208 sivua | Scarecrow Press 2013

Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi (2020).

Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi (2020).

Danzig Sings Elvis (2020).

Danzig Sings Elvis (2020).

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa

Have U Seen Her? | PME/Warner 2020

Alma: Have U Seen Her? (2020).Nykyisin, kun artistin ammattiin hakeudutaan televisioitujen pudotuspelien kautta, menestysennusteiden kääntöpuoli tuntuu entistä karkeammalta. Myös Alma-Sofia Miettinen astui alalle Idols-oven kautta. Hän ei pärjännyt kisassa mainittavammin, mutta löysi sieltä kontakteja, joiden kautta avautui mahdollisuuksia ryhtyä ammattilaiseksi. Nuori nainen nousi verrattain nopeasti suuresta tuntemattomuudesta artistiksi ja lauluntekijäksi, joka oman musiikkinsa tekemisen lisäksi on työskennellyt muun muassa Miley Cyrusin kanssa.

Mainittu karkea puoli kääntyi esiin Alman esikoisalbumin hankalan synnytyksen aikaan. Kun kyllästymiseen saakka odotettu levy lopulta ilmestyi parin varaslähdön ja muutaman kiertotien kautta, Alman omat saappaat vaikuttivat suorastaan mahdottomilta täyttää. Suomalaisia kiinnosti tietysti eniten se, millaisesta menestyksestä ja keiden maailmantähtien virtuaaliseurasta Alman kautta päästäisiin osallisiksi. Kun on kerran saanut Suomi-palkinnon ja vienti-Emman ja päässyt Ilta-Sanomiin sekä linnan juhliin, olisi parempi tarjota kansakunnalle vastineeksi jotakin kiiltävää, tai edes mahdollisuus siihen huonosti peiteltyyn vahingoniloon, jota tunnetaan kun pohditaan, että missäs se Voice of Finland 2012 nykyään vaikuttaa ja mikä sen nimi taas olikaan. ”Oletteko nähneet häntä?”

Mutta koska Alma ei osallistu euroviisuihin tai mäkihypyn maailmancupin, hänen sukseensa on lähinnä kiinnostava sivuseikka. Sitä on jossain määrin myös myös Have U Seen Her? – Alma on nykyajan artisti, jota myydään biisi eikä albumi kerrallaan. Toisaalta hän on myös niin tuottelias, ettei laajempien kokonaisuuksien rakentelu liene hänelle ongelma. Tusinan verran singlejä ja useampi ep neljässä vuodessa (Alman ensijulkaisu oli ’Karma’-single vuonna 2016) ovat pitäneet tahdin ripeänä, eikä mukaan ole edes laskettu hänen yhteistöitään muiden artistien kanssa. Tästä päätellen Have U Seen Her? ei ole Almalta itseironinen heitto epäonnistumista odotteleville vaan vilpitön kysymys muusikolta, joka etsii itseään. Tai yrittää saada varjoaan kiinni, miten vain.

Have U Seen Her? ei yllätä sillä, että Alma osaa säveltää melodioita. Se kärki edellä hän alalle syöksyi ja se tulee olemaan hänen valttinsa loppuun saakka. Yllättävämpää on, miten paljon hän on muuttunut sitten vaikkapa menestyksekkään ’Chasing Highs’ -singlen. Aluksi hänet saattoi vaivatta luokitella tavallista lahjakkaammaksi EDM-artistiksi, mutta enää ei. Have U Seen Her? esittelee entistä laajakatseisemman ja monipuolisemman muusikon. Kolme vuotta on pitkä aika nuorelle ihmiselle, mutta Alma pakenee lokerointia suorastaan määrätietoisesti. Sen enempää todisteita ei tarvitakaan sille, että hänen tärkeimmät tavoitteensa ovat musiikissa, eivät sen myymisessä.

Päällimmäiseksi biiseistä jää vaikutelma siitä, että valokeilassa kuluneilla vuosilla on ollut hintansa. Albuminsa avaan huuruisesti räpätty ja kierosti pärähtelevä nimiraita, jonka tehtävänä on mielentilan määrittely – ’Have U Seen Heristä’ voi tulla tehokas tanssiraita keikoilla että tanssilattioilla. Melodinen ja kaunis ’L.A. Money’ nousee aivan erilaisista musiikillisista lähtökohdista, mutta jatkaa nimibiisin tematiikkaa kertomalla menestyksen lieveilmiöistä. Alma avaa lauluissaan myös yksityiselämäänsä (tai ainakin on vaikea kuvitella, ettei hän olisi kirjoittanut näitä biisejä itsestään). Tove Lo’n kanssa esitetty ’Worst Behaviour’ on laulu artistin työstä, ihmissuhteista ja paineista eikä levyn ainoa tuota tematiikkaa sivuava biisi. Sanoitusten sirpaleinen tyyli korostaa vaikutelmaa siitä, että ohjakset eivät aina ole käsissä.

Have U Seen Her? on vilpitön tämän ajan kuuloiseksi tuotettu poplevy, joka ei pyri niinkään innokkaasti myymään itseään kuin käymään läpi kaikkea Almalle muutaman viime vuoden aikana tapahtunutta. Jos kokonaisuutta pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se voisi olla ”tunnustuksellinen”. Albumi on liki päiväkirjamainen kuvaus nuoren artistin uran ja elämän tästä vaiheesta. Voi olla, että vuosikymmenien kuluttua Alma hymähtelee helpottuneena niille muistoille, joista hän tällä levyllä kirjoittaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Alma | kotisivu
Alma | Facebook
Alma | Instagram
Alma | Twitter

Varaa Have U Seen Her? kirjastosta.

Varaa Have U Seen Her? kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Alma

Have U Seen Her? | PME/Warner 2020

Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Alma: Have U Seen Her? (2020).

Alma: Have U Seen Her? (2020).

Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Kevätuhri | Fullsteam 2020

Ruusut: Kevätuhri (2020).Tuntuu vähättelevältä sanoa, että Ruusut-yhtyeen siemen putosi hedelmälliseen maahan, niin innokkaasti jo pelkkä tieto bändin perustamisesta otettiin vastaan musiikkimediassa. Pintandwefallin ja The Hearingin Ringa Manneria, Disco Ensemblen ja Hisserin Miikka Koivistoa, Citymanin ja Eleanoora Rosenholmin Alpo Nummelinia ja Streak And The Ravenin Samuli Kukkolaa oli teoriassa vaikea laskea yhteen, mutta osien ja niiden summan suhde kyllä kiinnosti. Kiehtovaa oli sekin, että yhtyettä auttoi sanoittamisessa Lauri Levola, jonka tekstejä oli aiemmin julkaistu novellikokoelmana ja runoantologioissa.

Ruusut. Kuva: Fullsteam.

Ruusut. Kuva: Fullsteam.

Ensimmäinen albumi Ruusut julkaistiin 2018 vahvassa myötätuulessa. Fullsteam Recordsille kiinnitetty bändi soitti ensimmäisen keikkansa näyttävästi Helsingin Sideways-festivaalilla, ja suopeiden kritiikkien tulva oli tosiasia. On vaikea sanoa, oliko kaiken tuon arvostuksen hehkussa hyvä jatkaa vai ei, mutta ainakaan Ruusut ei jäänyt polkemaan paikalleen. Bändi alkoi valmistella toista albumiaan jo vuoden 2019 alussa, vastajaettu Kriitikoiden valinta -Emma toisessa kädessä.

Röyhkeästi Igor Stravinskyn pakkaa sekoittaneen kohubaletin (1913) mukaan nimetty kakkosalbumi Kevätuhri sattui ilmestymään juuri sinä lähihistoriamme keväänä, johon sana ”uhri” luontevimmin liittyy. Uhriutumisen sijaan Ruusut osoittaa toisella levyllään, että vaikka bändistä on intoiltu niin paljon, että se alkaa jo synnyttää vastareaktioita, huhut Ruusujen hyvyydestä eivät silti ole suuremmin liioiteltuja.

Parhaimmillaan, kuten Kevätuhrin levollisessa ’Haamuasemassa’, Ruusujen pop-herkkyys ja taidetavoitteet ovat juuri sopivassa balanssissa. Jännittävillä tuotanto- ja sovitusratkaisuilla briljeeraava avauskappale ’Pyhä kevät’ pysäyttää kuuntelemaan, samoin oikeutetusti sinkuksi lohkaistu ’Avaimet avaa ovii’, joka soi miellyttävän paljaana ja avarana. Sen ja ’Valon ainekset’ -biisin kaltaista paljautta ja koskettavuutta Kevätuhrilla saisi olla enemmän.

Stravinskyn Kevätuhri tunnetaan uuden aikakauden alkusoittona, modernismin läpimurtona ja säännöt kyseenalaistaneena kohubalettina. Ruusujen Kevätuhri ei jää historiaan vallankumouksellisena julkaisuna vaan keskittymishäiriöisen aikansa kuvana, jossa moni kaunis tunne ja hyvä ajatus hautautuu hämmentävään hälyyn. Artturi Tairan tuottama albumi kuulostaa toteutukseltaan täsmälleen siltä kuin taiteellisesti kunnianhimoisen popmusiikin odottaa vuonna 2020 kuulostavan – sirpaleiselta, nykivältä, elektroniselta, puuskittaiselta ja kollaasimaiselta. Malliesimerkki tästä on ’Crush’.

Lähtökohtaisesti levottoman ja koko ajan kokeilevan toteutuksen alla on jotakin olennaista, inhimillisesti kaunista ja hellyttävän haurasta. Sanoituksista ja laulumelodioista löytyy Ruusujen samaistuttavin puoli, se Kevätuhrin osuus, joka on kaikkein vahvimmin elossa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Ruusut | kotisivu
Ruusut | Facebook
Ruusut | Instagram
Ruusut | Twitter

Varaa Kevätuhri kirjastosta.

Varaa Kevätuhri kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Ruusut

Ruusut | Fullsteam Records 2018
Kevätuhri | Fullsteam Records 2020

Levyhyllyt | Finna.fi
Disco Ensemble

Viper Ethics | Fullsteam Records 2003
First Aid Kit | Fullsteam Records 2005 & 2008 • Universal Music/Vertigo Berlin 2006
Magic Recoveries | Fullsteam Records 2008
The Island Of Disco Ensemble | Fullsteam Records 2010
Warriors | Fullsteam Records 2012
Afterlife | Fullsteam Records 2017

Levyhyllyt | Finna.fi
Eleanoora Rosenholm

Vainajan muotokuva | Fonal Records 2007
Älä kysy kuolleilta, he sanoivat | Fonal Records 2008
Hyväile minua pimeä tähti | Fonal Records 2011
Talvipalatsin puutarhassa | Fonal Records 2018

Levyhyllyt | Finna.fi
The Hearing

Dorian | GAEA 2013
Adrian | Solina Records 2016
Demian | Solina Records 2019

Levyhyllyt | Finna.fi
Streak And The Raven

Love & War | Lionheart Records 2013

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Disco Ensemble: First Aid Kit – hetki ennen räjähdystä
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen

Lue lisää
Levola, Lauri: Pimeä tavarajuna – novelleja, 163 sivua | Teos 2006

Ruusut: Kevätuhri (2020).

Ruusut: Kevätuhri (2020).