Nightwish: Human. :||: Nature. – maailmojen välissä

Human. :||: Nature. | Nuclear Blast 2020

Nightwish: Human Nature (2020).Nightwishistä tulee väkisinkin mieleen, mahtaako jatkuva kasvu olla taiteessa yhtä mahdotonta kuin taloudessa. Säveltäjä-sanoittaja-kosketinsoittaja Tuomas Holopaisen johtama yhtye on ainakin ulkopuolisen silmissä päätynyt asemaan, jossa jokaisen suurteoksen perään pitäisi keksiä jotakin vielä suurempaa ja syvällisempää ja perustavampaa, joka varmasti jättäisi edeltäjänsä varjoonsa.  

Yhdeksännellä albumillaan Nightwish käy asian kimppuun parista suunnasta yhtä aikaa. Human. :||: Nature on kaksiosainen eepos, jonka ensimmäinen puolisko sisältää Nightwishiä bändin muodossa. Eeppisen julkaisun toinen puolisko on kahdeksasta kappaleesta muodostettu yksi kokonaisuus: All the Works of Nature Which Adorn the World on Nightwishiä säveltäjä Tuomas Holopaisen (s. 1976) hahmossa. 

Kumpikin osa on itsessään vahva, mutta liitoskohta natisee. Vaikka bändilevyllä ja (pääosin) instrumentaalisella albumilla on yhteistäkin, ne tuntuvat enemmän kahdelta erilliseltä julkaisulta kuin saman kokonaisuuden osilta. Tähän vaikuttaa se, että vaikka orkestrointi on suuressa osassa myös Human. :||: Naturen ensimmäisellä puoliskolla, ei All the Works of Nature Which Adorn the Worldilla kuulla Nightwishin rock- ja metallipuolta. Siinä mielessä kokonaisuus ei ylitä osiensa summaa. 

Tuomas Holopaisen musiikissa vallitsee pyhyyden tuntu, joka ei nouse uskonnollisuudesta eikä välttämättä henkisyydestäkään. 2020-luvun Nightwishille on pyhää tämä hämmästyttävä maailma, joka syntyi sattumalta ja synnytti ihmisyyden ja myöhemmin myös kaiken, minkä ihminen loi omaksi kuvakseen. Ihmisen luomuksista ihmeellisintä on musiikki, jolle oodina toimivat kappaleet ’Music’ ja ’VII. Anthropocene’. Jälkimmäisessä on mukana hurrilainen hymni jumalatar Nikkalille, joka alleviivaa musiikin ikuisuusarvoa. Se on maailman vanhin tunnettu sävellys, joka merkittiin muistiin Syyrian alueella noin 3400 vuotta sitten.   

Human. :||: Naturen äärelle asettuessaan huomaa, että vaikka ”sinfoninen metalli” on edelleen lähimpänä sitä, mitä Nightwish edustaa, ei se riitä kertomaan bändistä läheskään kaikkea. Sinfonisia elementtejä on paljon, mutta metalli ei ole Nightwishille keskeinen materiaali. Toki dramaattisimpiin biiseihin on sävelletty kipakoita heviriffejä, mutta vaikutteita tuntuu tulevan enemmänkin elokuvasäveltäjiltä kuin metallimuusikoilta. Kelttiläisen folkin vaikutteita bändi ammentaa brittijäsenensä, muun muassa tinapilliä ja irlantilaista säkkipilliä soittavan Troy Donockleyn kautta. Hän myös laulaa yhden levyn seesteisimmistä kappaleista, singlenäkin julkaistun folkahtavan ’The Harvestin’. Folkin henkeä on myös ’How’s The Heartin’ teemoissa.

Levyn avaava ’Music’ on vaikuttunut enemmän Kate Bushista kuin mistään metallisesta, mutta antautuu kuitenkin lopullaan hevipoljennolle kuin pohjustaakseen ’Noisen’ tuloa. ’Noisen’ julkaiseminen ensimmäisenä singlenä on melkeinpä itsestään selvää, edustaahan se Human. :||: Naturen raskainta ja tarttuvinta laitaa. ’Shoemakerin’ kirjoittamiseen Holopaista inspiroi tiedemies Eugene Merle Shoemakerin (1928–1997) elämäkerta. Nightwishin kappaleessa siteerataan samaa Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmän kohtaa, joka on kaiverrettu tiedemiehen tuhkauurnaan – Shoemaker on toistaiseksi ainoa, jonka tuhkaa on viety kuuhun, ja juuri se tuntuu inspiroineen Holopaista. Biisin viime sekunnit sisältävät Human. :||: Naturen majesteettisimman hetken. 

Sinfonisen metallin ystäviä miellyttänee suuresti ’Pan’, joka briljeeraa kiemurtelevilla kitarariffeillä ja välillä soljuvalla, välillä sinkoilevalla laulumelodialla. Tällaista sävellystaidetta kuulee harvoin soundtrack- ja musikaalipiirien ulkopuolella, ja lopputulos on kaikessa timburtonmaisuudessaan herkullinen. Raskaimmillaan albumi on ’Tribalissa’, jonka alkukantainen rytmiikka svengaa. Pitkiä sävelkaaria maalaileva päätösraita ’Endlessness’ jäi bändistä sittemmin eronneen basisti-laulaja Marko Hietalan Nightwish-testamentiksi.

’Endlessnessin’ jälkeen käynnistyvä kahdeksanosainen All the Works of Nature Which Adorn the World kuulostaa kaikista musiikillisista ansioistaan huolimatta toiselta maailmalta, erilliseltä teokselta, jonka paikka on jossakin muualla kuin tällä albumilla. Ehkäpä ihmisyyttä (Human) ja luontoa (Nature) ei tulisi erottaa tällä tavoin. 

Nightwish esittää Human. :||: Naturen materiaalia ensimmäistä kertaa livenä striimikonsertissa An Evening with Nightwish in a Virtual World 28.–29.5.2021.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Human. :||: Nature.
Tuomas Holopainen – kosketinsoittimet
Floor Jansen – laulu
Emppu Vuorinen – kitara
Marko Hietala – bassokitara, laulu, akustinen kitara
Kai Hahto – rummut
Troy Donockley – säkkipilli, bassohuilu, laulu
Tuottajat: Tuomas Holopainen, Tero Kinnunen, Mikko Karmila

Nightwish | kotisivu
Nightwish | Facebook
Nightwish | Instagram
Nightwish | Twitter

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa Nightwishin albumi Human. :||: Nature. kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Nightwish | Finna.fi

1990-luku

Angels Fall First | Spinefarm 1997
Oceanborn | Spinefarm 1998

2000–2009

Wishmaster | Spinefarm 2000
Century Child • CD • kasetti • LP | Spinefarm/Universal/Drakkar 2002
Once | Spinefarm/Nuclear Blast 2004
Dark Passion Play • CD • 2LP | Spinefarm/Universal/Nuclear Blast 2007

2010-luku

Imaginaerum | Scene Nation Oy/SonyvMusic/Nuclear Blast 2011
Endless Forms Most Beautiful | Nuclear Blast 2015
Decades – Live In Buenos Aires • 2CD • 3LP • live | Nuclear Blast 2019

2020-luku

Human. :||: Nature. | Nuclear Blast GmbH 2020

Levyhyllyt
Tuomas Holopainen | Finna.fi

Music Inspired By The Life And Times Of Scrooge • 2LP • CD | Nuclear Blast 2014

Levyhyllyt
Auri
[= Tuomas Holopainen • Johanna Kurkela • Troy Donockley]
Finna.fi

Auri | Nuclear Blast 2018

Levyhyllyt
Marko Hietala | Finna.fi

Mustan sydämen rovio | Savonian Rooster 2019
Pyre Of The Black Heart | Nuclear Blast 2020

Northern Kings
[= Marco Hietala • Jarkko Ahola • Tony Kakko • Juha-Pekka Leppäluoto]
Finna.fi

Reborn | Warner Music Finland 2007
Rethroned | WEA 2008

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart/Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Metsatöll: Äio – balttimetalli nousee maailmankartalle
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Smack On You – avain kulttisuosioon
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus

Lue lisää Nightwishistä | Finna.fi

Nightwish  Mape Ollila, 370 sivua | Like 2006

Read more about Nightwish | Finna.fi

Once Upon A Nightwish – The Official Biography 1996–2006  Mape Ollila & kääntäjä Olga Pohjola, 370 sivua | Deggael Communications 2007

Lue lisää Tuomas Holopaisesta ja Nightwishistä | Finna.fi

Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt  Tero Alanko & Petri Silas, 223 sivua| Johnny Kniga 2006

Lue lisää Marko Hietalasta | Finna.fi

Marco Hietala – Ruostumaton  Marco Hietala & Timo Kangasluoma, 186 sivua | Docendo 2017
Marco Hietala – Stainless?  Marco Hietala & Timo Kangasluoma & kääntäjä Michael Majalahti, 191 sivua | Docendo 2018

Lue lisää suomimetallista | Finna.fi

Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Nightwish: Human Nature (2020).
Nightwish: Human Nature (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo

Hurula: Jehova – blodet flyter klart

Hurula: Jehova (2020).Samma år som Hurula publicerade sitt första soloalbum målade han en tavla med sitt eget blod. Det blev med en gång klart att den tidigare punkaren inte saknar sinne för drama och överdrifter är inte heller ett problem för honom.

Robert Hurula, som är född 1979, verkade före sin solokarriär i Masshysteri och i The Vicious. År 2014 släppte han sin solodebut Vi är människorna våra föräldrar varnade oss för och EP:n Betongbarn. Mellan de följande albumen Vapen till dom hopplösa (2016) och Klass (2019) utkom EP:n Oss är allt (2018). Hans musik har inte förbisetts i Sverige: Hurula har fått flera Grammis-nomineringar och vunnit Grammispriser. Rötterna i punken ger näring åt hans rock med sin frispråkighet och passion.

Jehova är en lek med sorg och glädje. ’Vårdcentralen’ inleder skivan i en intensiv upplyftande stämning, men sångtexten handlar om minnen av barndomens trauman. I det till synes sorglösa avslutningsstycket ’Ikväll, ikväll’ avslöjas dolda ärr och hemlighållna smärtor. I ’Jehova’ tar Hurula till bristningsgränsen avstånd från gud, människan eller båda. En liknande känsla av ensamhet driver den akustiska ’Främlingar igen’. Den utblottades berättelse i ’Sjuk av kärlek’ är som lagd i Bruce Springsteens arbetarmiljö.

Hurulas mörkklingande gitarrock ligger inte väldigt långt från Kent, men Joakim Berg är som låtskrivare mera hoppfull än Robert Hurula och som kompositör är han mildare. De förenas av balansgången mellan hopp och förtvivlan. Sättet på vilket Hurula får det dystra och svåra att flyta under den emellanåt rentav soliga ytan och å andra sidan hur han lyckas smyga in hopp i en dyster komposition, som i ’Tro på er ruin’ är fantastiskt. En hela folkets favorit som Kent blir Hurula ändå inte, hans musik utstrålar ändå så pass mycket utanförskap. Hans attityd påminner mera om Thåström.

Det föregående albumet Klass var endimensionellare än Jehova. Också på det sjöng Hurula allvarliga självbiografiska berättelser, men han vågade inte urvattna dysterheten med sådant som upplyftande refränger. Jehova är inget glädjeutbrott, men lyser klarare, mer trösterik och mer nyanserad än sin med avsikt monotona föregångare. Skuggorna är fortfarande tillräckligt mörka för att vara inspirerande. Robert Hurula har karakteriserat låtskrivandet som traumabearbetning och sårbehandling.

Upphovsmannen till Jehova verkar vara en människa för vilken det inte är lätt eller ens möjligt att vara lycklig. Den blodmålade tavlan från år 2014 kom till som stöd för en kampanj mot spridningen av Hiv-viruset, men den ligger ändå inte långt från Hurulas sätt att uttrycka sig. Ofta känns det som att Hurula doppar spetsen av sin fjäderpenna i sina egna sår. Ibland är blodet mycket mörkt, ibland klarare.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Anna-Maria Malm, översättare

Hurula | Facebook
Hurula | Instagram
Masshysteri | Facebook

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Reservera Hurulas album Jehova från biblioteket.

Förhandsifylld samsökning i regionala bibliotek. Det går också att välja andra bibliotek.

Fråga bibliotekarien.

Levyhyllyt
The Vicious

The Vicious | Ny Våg Records/Cage Match Federation 2005
Alienated | Ny Våg Records/Cage Match Federation/Feral Ward 2006

Levyhyllyt
Masshysteri | Finna.fi

Vår del av stan | Ny Våg Records 2008
Masshysteri | Ny Våg Records/Feral Ward 2010

Levyhyllyt
Hurula | Finna.fi

2010-talet

Vi är människorna våra föräldrar varnade oss för | 2014
Betongbarn • EP | 2014
Vapen till dom hopplösa | Universal Music Group 2016
Oss är allt • EP | Universal Music AB 2018
Klass | Razzia/Family Tree Music 2019

2020-talet

Jehova | Razzia 2020

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus [på finska]
Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana [på finska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia [på finska]
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen [på finska]
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan [på finska]
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy [på finska]
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa

Read more about Swedish punk rock • Läs mera on svensk punk | Finna.fi

The encyclopedia of Swedish punk 1977–1987 • Biographies, Discographies, Members, Covers, Photos And Price Guide Peter Jandreus, 320 pages | Premium Publishing 2008

Hurula: Jehova (2020).
Hurula: Jehova (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo

Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana

Jehova | Razzia 2020

Hurula: Jehova (2020).Samana vuonna, jona Hurula julkaisi ensimmäisen soololevynsä, hän maalasi taulun omalla verellään. Tuli kerralla selväksi, että entiseltä punkkarilta ei puutu draaman tajua eikä yliampuminenkaan ole ongelma.

Vuonna 1979 syntynyt Robert Hurula vaikutti ennen soolouraansa Masshysterissa ja The Viciousissa. Vuonna 2014 hän julkaisi soolodebyyttinsä Vi är människorna våra föräldrar varnade oss förin sekä EP:n Betongbarn. Seuraavien albumien, Vapen till dom hopplösa (2016) ja Klass (2019), välissä kauppoihin tuli EP Oss är allt (2018). Musiikki ei ole jäänyt Ruotsissa huomiotta: Hurula on saanut Grammis-ehdokkuuksia tai -palkintoja jokaisen pitkäsoittonsa aikaan. Juuret ovat edelleen punkissa ja ravitsevat hänen rockiaan suorasanaisuudella ja kiihkeydellä.

Jehova on surun ja ilon leikkiä. ’Vårdcentralen’ aloittaa levyn kiivaan kohottavissa tunnelmissa, mutta sanoituksessa muistellaan lapsuuden traumaa. Näennäisen huolettomassa loppukappaleessa ’Ikväll, ikväll’ paljastetaan kätketyt arvet ja salatut tuskat. ’Jehovassa’ etäännytään jumalasta, ihmisestä tai molemmista murtumispisteeseen asti. Samankaltainen yksinäisyyden tuntu kuljettaa akustista ’Främlingar igeniä’. ’Sjuk av kärlek’ on kuin Bruce Springsteenin työläismiljööseen sijoitettu osattoman tarina. ’När molnen rullar in’ nostaa pöydälle univaikeudet, ahdistuksen, itseinhon ja tarvittavat lääkkeet.

Hurulan tummanpuhuva kitararock ei ole loputtoman kaukana Kentistä, mutta Joakim Berg on sanoittajana Robert Hurulaa toivorikkaampi ja säveltäjänä lempeämpi. Heitä yhdistää toivon ja epätoivon välillä tasapainottelu. Se, miten Hurula ohjaa kaiken synkän ja vaikean virtaamaan välillä jopa aurinkoisen pinnan alla ja toisaalta ujuttaa toivoa ’Tro pä er ruinin’ kaltaiseen synkkään sävellykseen, on upeaa. Kentin kaltaiseksi koko kansan lemmikiksi Hurulasta ei kuitenkaan ole, niin paljon toiseutta hänen musiikistaan huokuu. Asenteeltaan hän on lähempänä Thåströmiä.

Edellinen albumi Klass oli Jehovaa yksiulotteisempi. Silläkin Hurula lauloi vakavia omaelämäkerrallisia tarinoita, mutta ei raaskinut vesittää synkkyyttä kohottavien kertosäkeiden kaltaisilla kädenojennuksilla. Jehova ei ole mikään riemunpurskahdus, mutta säkenöi kirkkaampana, lohdullisempana ja sävykkäämpänä kuin tarkoituksellisen monotoninen edeltäjänsä. Varjot ovat yhä riittävän pitkiä ollakseen inspiroivia. Robert Hurula on luonnehtinut laulujen kirjoittamista trauman käsittelyksi ja haavan hoitamiseksi.

Jehovan tekijä kuulostaa ihmiseltä, jonka ei ole helppoa tai edes mahdollista olla onnellinen. Vuoden 2014 verellä maalatun taulun takana oli HIV-viruksen leviämistä vastaan taistelevan kampanjan tukeminen, mutta eipä se ollut muutenkaan kaukana Hurulan itseilmaisusta. Usein tuntuu, että Hurula kastaa sulkakynänsä kärkeä omiin haavoihinsa. Joskus veri on hyvin tummaa, joskus kirkkaampaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hurula | Facebook
Hurula | Instagram
Masshysteri | Facebook

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Hurulan albumi Jehova kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Vicious

The Vicious | Ny Våg Records/Cage Match Federation 2005
Alienated | Ny Våg Records/Cage Match Federation/Feral Ward 2006

Levyhyllyt
Masshysteri | Finna.fi

Vår del av stan | Ny Våg Records 2008
Masshysteri | Ny Våg Records/Feral Ward 2010

Levyhyllyt
Hurula | Finna.fi

2010-luku

Vi är människorna våra föräldrar varnade oss för | 2014
Betongbarn • EP | 2014
Vapen till dom hopplösa | Universal Music Group 2016
Oss är allt • EP | Universal Music AB 2018
Klass | Razzia/Family Tree Music 2019

2020-luku

Jehova | Razzia 2020

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Hurula: Jehova – blodet flyter klart [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – konst och stadionpop [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa

Read more about Swedish punk rock • Läs mera on svensk punk • Lue lisää ruotsalaisesta punk rockista | Finna.fi

The encyclopedia of Swedish punk 1977–1987 • Biographies, Discographies, Members, Covers, Photos And Price Guide  Peter Jandreus, 320 pages | Premium Publishing 2008

Hurula: Jehova (2020).
Hurula: Jehova (2020).

Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain

Rillumarei! | Ranka Recordings 2020

Viikate: Rillumarei! (2020).Kun bändi julkaisee kolmannentoista albuminsa, peli on selvä. Siis siinä mielessä, että enää aikoihin se ei ole joutunut miettimään, mitä tekisi. Sen täytyy enää ”vain” osata jalostaa omaa juttuaan edelleen ja etsiä uusia, inspiroivia reittejä itsensä ytimeen. ”Vain” lainausmerkeissä siksi, että tämä on se kaikkein haastavin osuus.

Mitä siis tekee pian 25-vuotias yhtye, joka pelasi joululevykortinkin härskisti jo toisen albuminsa kohdalla? Jos hyvin käy, se julkaisee uuden albumin, jossa tutut elementit ovat tutuilla paikoillaan, mutta jossa on yhä vanhaa kipinää. Näin ovat asiat Rillumareilla, jolla Viikate heiluu hyvässä terässä. Kouvolassa vuonna 1996 perustettu Viikate on tuntenut kulkupelinsä rakenteen alusta asti. Renkaina tietä vasten rullaavat hevit kitara- ja rumpukompit, ja melodisten osuuksien reitit etsitään molliasteikoilta, ja ehtymättömänä polttoaineena on kaiho – joskus kaunis, joskus parodinen melankolia.

Uudella Viikatteella on useita hienoja lauluja. Yksi niistä on Rillumarein juhlavaksi sovitettu nimikappale, joka on eeppinen teos, johon kiteytyy hienosti se, miten väliaikaista kaikki on – niin elomme riemu ja rikkaus kuin rinnassa riehuva rakkaus ja pettymys tuo, totta tosiaan. Viikate on myös aina osannut lyödä läskiksi – juuri, kun nimibiisin kuulija on vakavoitumassa suurten kysymysten äärelle, saa viimeisen säkeistön viimeinen rivi mustan kahvin pärskähtämään näyttöpäätteelle: ”tämä heppu kuolee, tättärää”. Mikään ei ole pysyvää, mutta ei se niin kauhean vakavaa ole.

’Varjorastaat’ erottuu joukosta muita napakamman ja vetävämmän sovituksensa vuoksi. Samalla tuo singleksi lohkaistu menevä laulu antaa kokonaisuudesta aivan oikeanlaisen käsityksen. Toisaalta mikä tahansa Viikatteen biisi tekisi niin, siinä määrin täysin bändi tyylinsä tajuaa. Samat hämärän linnut mainitaan ’Alhaisen virran maassa’, jonka on täytynyt saada nimensä iPhonea katsellessa. (Myös puhelimesta suoraan lainattu ’Alhaisen virran tila’ kävisi hyvin Viikate-biisin otsikoksi.) Sen perässä ’Viilušaketti’ kiivailee säkeistössään ja laskeutuu levolle kertosäkeessä, mutta nurinkurinen rakenne toimii.

Kaarle Viikatteen ja Miitri Aaltosen tuottamaa Rillumareita kuunnellessa ei voi olla ajattelematta, että kouvolalaisuuden täytyy olla jonkinlainen mielentila tai diagnoosi. ’Susivirsi’ (jota kai lauletaan suden tullessa niin kuin ’Suvivirttä’ kesän tullessa) voisi hyvin olla Lasten Hautausmaan kappale. Eikä Pää Kii -punkkari Teemu Bergmanin lohduttomimpien biisien tunnelmakaan ole loputtoman kaukana näistä maisemista.

Tummanpuhuva ’Intro – Valkea jouhi’, varsinainen aloitusbiisi ’Hallava’ ja vähän burzummaisesti nimetty viimeinen biisi ’Valo saa sinut’ sitovat kokonaisuuden päistään yhteen tyylikkääksi ja ehyeksi kokonaisuudeksi. ’Valo saa sinut’ häkellyttää päättämällä reissun melkein onnellisen lopun tunnelmiin. Mutta onneksi vain melkein.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Rillumarei!
Kaarle ”Kalle” Viikate – laulu, kitara
Arvo ”Ari” Viikate – kitara
Ervo ”Erkka” Viikate – bassokitara, kosketinsoittimet
Simeoni ”Simo” Viikate – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Miitri Aaltonen & Kaarle Viikate

Viikate | kotisivu
Viikate | Facebook
Viikate | Instagram
Viikate | Twitter

Levyhyllyt
Viikate | Finna.fi

2000–2009

Noutajan valssi • CD | Ranka Recordings 2000 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Vuoden synkin juhla • CD | Ranka Recordings 2001 • LP Longplay Music 2002 • LP-uusintapainos Ranka Recordings 2009 & 2018
Kaajärven rannat • CD | Ranka Recordings 2002 • LP Longplay Music 2002
Surut pois ja kukka rintaan • CD | Ranka Recordings 2003 • LP Longplay Music 2003 • LP-uusintapainos Svart Records 2021
Unholan urut • CD | Ranka Recordings 2005 • LP 10-vuotisjuhlapainos 2015 • LP-uusintapainos Svart Records 2021
Marraskuun lauluja I • CD • kasetti | Ranka Recordings 2007
Marraskuun lauluja II • CD • kasetti | Ranka Recordings 2007
Kuu kaakon yllä • CD • LP | Ranka Recordings 2009

2010-luku

Petäjäveräjät • CD • LP | Ranka Recordings 2012
Kymijoen lautturit • CD • kasetti • LP | Ranka Recordings 2013
Panosvyö – Motörhead-tuotantoa ensimmäisellä kotimaisella • CD • LP | Ranka Recordings 2014
XII – Kouvostomolli • CD • LP | Ranka Recordings 2016

2020-luku

Rillumarei! • CD • LP | Ranka Recordings 2020 • kasetti Lipposen levy ja kasetti 2020

Koljosen Tiekiista
[= Koljonen • Hartikainen • Makkonen • Lehto]
Finna.fi

Ei kuule mitään, ei nää mitään, ei sano mitään  | Longplay Music 2010
III • LP • CD | Longplay Music 2012
K.A.A.K.K.O. • CD | Longplay Music 2014
Heka Metal • CD | Ranka Kustannus 2015
Ypäjä palaa • 7″ EP | Longplay Music 2016
Radio Heka • LP • kasetti | Longplay Music 2017

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Viikatteesta | Finna.fi

Herkästi syttyvää – Selviytymistarinoita kylien kaupungista Kouvolasta Katariina Hakaniemi & Johannes Wiehn, 74 sivua | Kouvolan taidemuseo 2010
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Lue lisää suomimetallista | Finna.fi

Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Viikate: Rillumarei! (2020).
Viikate: Rillumarei! (2020).

Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus

Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä | Is This Art! 2020


Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä (2020).Julkisuudessa (ja kukaties sen ulkopuolellakin) ilmeettöminä esiintyvien Maustetyttöjen kasvot eivät paljasta, millainen henkinen kynnys yhtyeessä ylitettiin, kun menestyneen Kaikki tiet vievät Peltolaan -debyytin seuraaja Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä tehtiin ja julkaistiin. Vanha kunnon ”pessimisti ei pety”-asenne tietysti auttaa monessa asiassa, mahdollisesti myös Anna ja Kaisa Karjalaisen suhteessa ”vaikeaan” toiseen albumiinsa, mikäli he sitä edes vaikeana pitävät.

Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä ei kuulosta vaikealta ja tuskin tuottaa pettymystä sen enempää pessi- kuin optimisteillekaan (sic), ellei joku sitten perusteettomasti odota Maustetyttöjen tekevän toisella kierroksella jotakin tyystin erilaista. Tuotannollisesti ja sovituksellisesti uusi albumi pysyy uskollisena edeltäjänsä synteettisesti rytmitetylle soundille, jota bändi toisintaa myös keikoillaan. Myös konsepti on ennallaan, mitä nyt sanoitusten totaalisesti eksynyt päähenkilö etenee mielenterveysongelmista kuoleman suuntaan eikä enää yhtä usein vaivaa kipuilevaa päätään päihteillä.

Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä on hienoimmillaan puolimatkassa, viidennessä ja kuudennessa kappaleessaan. Vaikka Maustetytöt vaikuttavat tyypeiltä, joita ajatus milloinkaan sammumattomasta valosta lähinnä huvittaa, ’Jos jäisin Onnibussin alle’ -biisin The Smiths-viittaus on silti maittava täky popnörteille. Parasta biisissä on kuitenkin pakahduttava ja suurellinen tunnelma, jossa on jotakin syvästi riipaisevaa. Niin on myös ajat sitten julkaistussa laulussa ’Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään’. Myös sen nimifraasi tuntuu viittaavan johonkin tuskallisen tuttuun, mutta kappaleen kauneus saa unohtamaan intertekstuaaliset toissijaisuudet.

Albumiformaatti sopii hienosti Maustetyttöjen musiikille, mutta tavallaan se tuntuu myös ahdistavalta. Jokaisessa kappaleessa on päällä niin kriittinen tilanne, että laulun vaihtuessa seuraavaan kuulija tuntee melkeinpä jättävänsä lähimmäisen pulaan. Kun ’Vuoden pimein yö’ päättää levyn mustan joulun tunnelmiin, ei auta kuin miettiä käsiään levitellen, että kaikkia ei voi pelastaa ja näistä ei yhtäkään. Levyn hämmästyttävin piirre on sama kuin debyytin: jollakin ilveellä tämä lohduton mutta kaunis musiikki saa kuulijansa hymyilemään. Kaikesta huolimatta.

’Ne tulivat isäni maalle’ -biisin (jonka video on tehty yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa) päähenkilö on yhtä skeptinen oman jaksamisensa suhteen kuin kollegansa muissa levyn kappaleissa, mutta kertoo huolensa ympäristönäkökulmasta. Maustetyttöjen lauluissa angsti nousee sieltä missä arki pyörii, Helsingin kylmiltä kaduilta ja ihmisjoukkojen ja puheensorinan alleviivaamasta yksinäisyydestä. Rauha taas on jossakin kaukana Vaalassa päin, lämpöisen toppatakin alla lähellä hiljaista luontoa – mutta kun sinne lopulta pääsee, metsät on hakattu ja kyläbaari suljettu. Savusumun tahraaman sateenkaaren päästä löytyy täyttymyksen asemasta tyhjyys.

Maustetytöt on suosittu bändi siksi, että se laulaa huolista, jotka painavat monia – henkisestä irtolaisuudesta, voimien ehtymisestä, merkityksettömyyden kokemuksista ja toivon puutteesta. Kaisa ja Anna Karjalaisen laulut on kirjoitettu niin kauniilla ja erottuvalla käsialalla, että ne saattavat jäädä elämään osana 2020-luvun suomalaisuuden soundtrackia. Kun Kaisa Karjalaisen laulumelodiat piipahtavat hänen äänialansa ylärajoilla, olemisen särkyvä hauraus on käsin kosketeltavissa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Maustetytöt | Facebook
Maustetytöt | Instagram

Varaa Maustetyttöjen albumi Kaikki tiet vievät Peltolaan kirjastosta.
Varaa Maustetyttöjen albumi Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Maustetytöt | Finna.fi

Kaikki tiet vievät Peltolaan | LP • CD • Is This Art! 2019
Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä | LP • CD • kasetti • Is This Art! 2020

Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä (2020).