Jesus Jones: Perverse – digirockin ylevää voimaa

Jesus Jones: Perverse | Food 1993

Jesus Jones: Perverse.Muusikko Mike Edwardsin johtama brittibändi Jesus Jones teki 90-luvulla vaikutuksen teknomaisella rockpoljennolla, jossa oli mukana tietty vaaran tuntu. Jesus Jonesin musiikillisen vyöryn peruselementtejä olivat alusta saakka kiitettävä biisimateriaali, moderni tuotantotyö, asenne sekä Edwardsin antaumuksellinen ääni.

Jo 80-luvun puolella julkaistulla debyyttialbumilla Liquidizer positiivista huomiota saanut bändi oli matkalla maineeseen. Kakkoslevy Doubt (1990) ylsi Britanniassa hetkeksi jopa listaykköseksi. Albumin singleraita ’Right Here, Right Now’ menestyi erinomaisesti myös Yhdysvalloissa. Edwardsin ja bändin kunnianhimo huipentui rauhassa kypsyteltyyn albumiin Perverse.

Ensiluokkaisen kohtalokas draivi iskee lujaa ja avaralla soundilla. Perverse ei sorru ahdetuimmilaankaan hengettömyyteen. Albumi alkaa synteettisyyttä ja prodigymaista uhkaa tihkuvana. Matrixmaisiin tunnelmiin yltyvä Zeroes And Ones viitoittaa osuvasti koko albumia, jonka tuotanto on avoimen digitaalinen. Synteettinen bittiavaruus on läsnä väistämättömänä voimana. Päätösraita Idiot Stare on hyvä esimerkki äärimmäisen hyvin tuotetusta junttauksesta, jossa on ideaa.

Perverse on kuin portti bittiavaruuteen, jonka reunalla olevat tähdet säteilevät inhimillistä valoa. Häpeämätön rocktähteys mallia 1993 kiteytyy promovideolla The Devil You Know, yhdessä tiukan kantaaottavuuden kanssa. Vokalisti Edwardsin pose vetää vertoja jopa Depeche Moden laulaja David Gahanille.

Mike Edwards – laulu, kosketinsoittimet
Jerry De Borg – kitara
Al Doughty – bassokitara
Iain Baker – kosketinsoittimet, ohjelmointi
Gen – rummut
Tuottaja: Warne Livesey

Jesus Jones ei yltänyt aivan samaan iskuun seuraavalla albumilla Already (1997). Yhteistyö EMI:n kanssa lopahti, mutta neljä ensimmäistä levyä julkaistiin laajennettuina painoksina (2CD + DVD) vuonna 2014. Jesus Jones on yhä koossa, ainakin jaksoittain. Bändi teki kiertueen Australiassa ja Uudessa Seelannissa alkuvuodesta 2015. Uusin albumi Passages ja sen sisarlevy Voyages julkaistiin 2018.

Tuomas Pelttari

Jesus Jones | kotisivu
Jesus Jones | Facebook

Levyhyllyt
Liquidizer | Food 1989
Doubt | Food 1991
Perverse | Food 1993
Already | 1997
London | 2001
Passages | 2018
Voyages | 2018

Lue lisää
Jesus Jones: Perverse, 2CD + DVD ja 24-sivuinen liitevihko.

Jesus Jones: Perverse (1993).

Jesus Jones: Perverse (1993).

Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy

Joni Mitchell: Song To A Seagull | Reprise 1968

Joni Mitchellin debyyttialbumi Song To A Seagull julkaistiin vuonna 1968.Debyyttialbumi voi olla nuorelle laulaja-lauluntekijälle vaikea paikka. Oman musiikin ääni tulisi saada kerralla esiin, jotta erottuisi artistimarkkinoilla edukseen. Voi myös käydä niin, että artisti on ensilevyn aikaan jo ikään kuin valmis. Yksi tällainen esimerkki on kanadalaissyntyinen Joni Mitchell.

Mitchellin ura eteni mielenkiintoisin harppauksin jo ennen soolodebyytin julkaisua. Asialleen omistautunut muusikko herätti huomiota yhdysvaltalaisessa folk-skenessä. Niinpä puoleensavetävät sävellykset kulkeutuivat myös toisille artisteille. Tom Rush levytti vuoden 1968 albumilleen The Circle Game peräti kolme kappaletta, joita Mitchell ei ollut vielä saanut levylle asti itsekään.

Mitchell (s. 1943) pystyi henkeäsalpaavan vaivattomaan ilmaisuun livenä. Samaa aitoutta haettiin albumille Song To A Seagull, joka on kaikessa viattomuudessaan hämmästyttävän valmis kokonaisuus. Tällaisen taidokkuuden lumovoimaa on lähes mahdotonta välittää ilman musiikkinäytettä. ’Night In The City’, -67.

Kymmenen raidan jatkumo on tiivis. Niin tiivis, ettei levyn jakoa kahteen ole havaita. A-puoli (I Came To The City) alkaa maagisesti raidalla ’I Had A King’. Mitchell pystyy luomaan pohjan alati kehittyvälle artistisuudelleen välittömästi, vain parilla tahdilla. Ääni, kitaran avoin viritys, kerronta, soundi ja tuotanto – kaikki kohdallaan.

Albumin kääntöpuoli (Out Of The City And Down To The Seaside) jatkaa unenomaista tunnelmaa. Levyn kymmenestä raidasta vain ’The Pirate Of Penance’ ontuu hieman. Mitchellin debyytiltä ei irronnut varsinaisia hittejä, mutta loistomateriaalista ei ollut pulaa. ’The Dawntreader’ tai päätösraita ’Cactus Tree’ enteilevät nuoren lauluntekijän suurta tulevaisuutta.

Joni Mitchell – laulu, kitara, piano, banshee
Stephen Stills – bassokitara
Lee Keefer – banshee
Tuottaja: David Crosby

* * *

Song To A Seagull tunnetaan myös nimellä Joni Mitchell. Jatkoa seurasi ura levyllä Clouds (1969), jonka musiikillinen tatsi oli entistä syvempi. Lauluntekijän ura vakiintui 70-luvun alkupuolella albumien Ladies Of The Canyon ja Blue myötä.

Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä

Lue lisää
Echols, Alice & kääntäjät Liisa Laaksonen & Petri Stenman: Uhoa ja unelmia – 60-luvun jälkijäristyksiä, 360 sivua | Like 2006
Flanagan, Bill (Jussi Niemi, kääntäjä): Rockia sydämestä, 576 sivua | Otava 1988
Hinton, Brian: Joni Mitchell – Both Sides Now, 304 sivua | Sanctuary 1996
Kubernik, Harvey: Canyon Of Dreams – The Magic And The Music Of Laurel Canyon, 368 sivua | Sterling 2009
Luftig, Stacey: The Joni Mitchell Companion – Four Decades Of Commentary, 286 sivua | Schirmer Books 2000
Marom, Malka & Sini Linteri, kääntäjä: Joni Mitchell omin sanoin, 280 sivua | Nemo 2015
Mitchell, Joni: The Complete Poems And Lyrics, 321 sivua | Chatto & Windus, 1997
O’Brien, Karen: Joni Mitchell – Shadows And Light, 344 sivua | Virgin Books 2001
Weller, Sheila: Girls Like Us – Carole King, Joni Mitchell, Carly Simon – And The Journey Of A Generation, 584 sivua | Atria Books 2008
Whitesell, Lloyd: The Music Of Joni Mitchell, 276 sivua | Oxford University Press 2008

Katso DVD
Joni Mitchell – A Life Story – Woman Of Heart And Mind, 2 h. | Eagle Rock Entertainment 2009

Joni Mitchell | kotisivu

Tuomas Pelttari

Joni Mitchell: Song To A Seagull (1968).

Joni Mitchell: Song To A Seagull (1968).

David Bowie: hours… – enemmän voimaa rauhallisuudesta

hours… | Virgin 1999

David Bowien albumi hours... julkaistiin vuonna 1999. Levy tehtiin tiiviissä yhteistyössä kitaristi ja tuottaja Reeves Gabrelsin kanssa.Rock-ikoni David Bowie palasi viime vuosituhannen lopulla klassikkokantaan albumilla hours... Kaksi vuotta aiemmin julkaistu Earthling oli jungle-virityksineen hätkähdyttävä levy, mutta kesti aikaa heikosti. Hours… oli täysin toista maata. Lievän yliyrittämisen sijaan Bowie teki harkitun kokonaisuuden, jolla ei hötkyillä.

David Bowie (s. 1947) aloitti levytysuransa jo 60-luvulla. Alkuaikojen modimaiset kokoonpanot vaihtuivat folkmaisen vaiheen kautta aitoon rocktähteyteen. Ziggy Stardust -aliaksen suojassa Bowie nousi vähitellen maailmanmaineeseen. Kameleonttimaisen lauluntekijän ura eteni nopeasti. Monet Bowien albumeista nousivat klassikoiksi, myös Brian Enon ja tuottaja Tony Viscontin kanssa tehdyt Low ja ”Heroes”. 1983 julkaistu menestysalbumi Let’s Dance nosti Bowien vihdoin stadionsarjaan. Aktiivinen levytysura keskeytyi vasta vuonna 2003 ilmestyneen Realityn jälkeen. Bowie palasi 10 vuoden tauon jälkeen levyllä The Next Day. Tähden uusimmat levytykset löytyvät kokoelmalta Nothing Has Changed (2014).

* * *

Hours… tehtiin tiiviissä yhteistyössä kitaristi ja tuottaja Reeves Gabrelsin kanssa. Visionäärinen Gabrels tuli mukaan Bowien yhtyeeseen Tin Machine jo 10 vuotta aiemmin. Monet vierastivat paikoin huojuvan rämisevää projektibändiä, jonka lähes garagemainen debyytti ilmestyi 1989. Tin Machine hajosi kahden albumin jälkeen, mutta matka Gabrelsin kanssa jatkui.

Hoursin A-puolta hallitsee raukeus. Earthlingin kiireen jälkeen verkkaisempi ote tuntuu virkistävältä. Ensimmäinen hittisingle Thursday’s Child toimii rauhallisena peilinä nuoruuteen. Arvokasta seesteisyyttä uhkuva single ei ehkä anna aivan täyttä kuvaa albumista. Raidoilta löytyy optimististakin ilonpilkahdusta. The Pretty Things Are Going To Hell on riehakas rock. Survive tuntuu lähes ilkikuriselta.

Albumi kasvaa loppua kohden, eikä Bowie säästele draamaa vokalistinakaan. Esimerkiksi kohtalokas New Angels Of Promise tuo mahtavasti esille Bowien äänen ulottuvuudet. Toiseksi viimeisenä kuultava Brilliant Adventure vihjaa loputtoman luovaan aikaan Berliinissä -77. Lyhyt instrumentaali on ikään kuin hengähdystauko ennen eeppistä päätösraitaa The Dreamers. Biisi on kaikessa jylhyydessään malliesimerkki siitä, miten rocktaiteen jännite vangitaan viiteen minuuttiin. Ainutlaatuista Bowieta.

David Bowie – laulu, kosketinsoittimet, kitara, ohjelmointi
Reeves Gabrels – kitara, rumpuloopit, ohjelmointi
Mark Plati – bassokitara, kitara,ohjelmointi, mellotroni
Mike Levesque – rummut
Sterling Campbell – rummut
Chris Haskett – kitara
Everett Bradley – lyömäsoittimet
Holly Palmer – laulu
Tuottajat: David Bowie ja Reeves Gabrels

Hours… julkaistiin CD-levynä, kasettina ja MiniDisc-painoksena 1999. Laajennettu 2CD tuli markkinoille vuonna 2004. Virallinen LP-painos ilmestyi 2015.

Tuomas Pelttari

David Bowie kotisivu

Levyhyllyt
David Bowie | Deram 1969
David Bowie |
Philips (UK) 1969
The Man Who Sold the World
 | Mercury 1970
Hunky Dory 
| RCA 1971
The Rise And Fall Of Ziggy Stardust And The Spiders From Mars | RCA 1972
Aladdin Sane | RCA 1973
Pinups | RCA 1973
Diamond Dogs | RCA 1974
Young Americans | RCA 1975
Station To Station | RCA 1976
Low | RCA 1977
”Heroes” | RCA 1977
Lodger | RCA 1979
Scary Monsters (And Super Creeps) | RCA 1980
Christiane F. – Wir Kinder vom Bahnhof Zoo, soundtrack | RCA Victor 1981
Baal, EP soundtrack | RCA 1982
Let’s Dance | EMI America 1983
Tonight | EMI America 1984
Labyrinth, soundtrack | EMI 1986
Never Let Me Down | EMI America 1987
Tin Machine: Tin Machine | EMI 1989
Tin Machine:  Tin Machine II | Victory Music/London Records 1991
Black Tie White Noise
| Savage/Arista 1993
The Buddha Of Suburbia, soundtrack | BMG International/Virgin/EMI Records 1993
1. Outside – The Nathan Adler Diaries: A Hyper-cycle | Arista/BMG/Virgin/RCA 1995
EART HL I NG | Arista/Virgin 1999
…hours | Virgin 1999
Heathen | ISO/Columbia 2002
Reality
| ISO/Columbia 2003
The Next Day | ISO/Columbia 2013
★ Blackstar
 | ISO 2016 Levyhyllyt •  
Lazarus, soundtrack | Jones Tintoretto Entertainment/Lazarus Productions/ISO/Columbia/RCA/Sony Music 2016
No Plan, EP | Columbia/Sony 2017

Lue lisää
Buckley, David: David Bowie – The Complete Guide To His Music, 160 sivua | Omnibus 2004
Buckley, David: Strange Fascination – The Definitive Story, 533 sivua | Virgin 1999
Buckley, David (Hannu Tervaharju, kääntäjä): David Bowie – Strange Fascination, 639 sivua | Like 2002 & 2005
Evans, Mike: David Bowie Treasures, 62 sivua | Carlton Books 2014
Hewitt, Paolo (översättning Lena Öhrström): Bowie – album för album, 287 sidor | ICA 2012
Immonen, Tenho: David Bowie – Outo viehätys – musiikillinen elämäkerta ja diskografia, 144 sivua | Pop-lehti 2003
Immonen
, Tenho: Rockin kameleontti, 227 sivua. (Pop-lehti, 2005).
Miles, Barry & Charlesworth, Chris: David Bowie Black Book – The Illustrated Biography By Miles & Chris Charlesworth, 160 sivua. (Omnibus. Painokset: 1980, 1984, 1988 ja 2013).
Pegg, Nicholas: The Complete David Bowie | Reynolds & Hearn 2004 & 2009
Ruther, Tobias: Heroes – David Bowie And Berlin, 224 sivua | Reaktion Books 2014
Spitz, Mark (J. Pekka Mäkelä, kääntäjä): David Bowie, 576 sivua | Otava 2010 & 2016
Stevenson, Nick: David Bowie – Fame, Sound And Vision, 217 sivua | Polity, 2006
Trynka, Paul: Starman – David Bowie – The Definitive Biography, 440 sivua | Sphere 2011

David Bowien albumi hours... julkaistiin vuonna 1999. Levy tehtiin tiiviissä yhteistyössä kitaristi ja tuottaja Reeves Gabrelsin kanssa.

David Bowie: hours… (1999).