Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla

Lust For Life (Virgin, 1977)

Iggy Pop: Lust For Life (1977).Köthener Straße 38 on yksi rockin historian maagisista osoitteista. Katu kulki aikoinaan siellä, missä itä erosi lännestä, aivan Berliinin muurin kupeessa, ja siellä sijaitsi legendaarinen Hansa by the Wall -studio. Kun siellä tehtiin klassikkoalbumeja 1970-luvun lopulla, niihin tuntui tihkuvan kylmän sodan kovettaman betoniseinän läpi tunnelmia, joita ei voinut löytää mistään muualta.

Noihin levyihin kuuluu Iggy Popin Lust For Life, yksi hänen ja David Bowien yhteistyön tuloksista ja parivaljakon neljästä vuonna 1977 julkaisemasta klassikosta – ne kolme muuta ovat Popin The Idiot ja Bowien Low ja ”Heroes”, ja puhtainta Hansa by the Wall -tuotantoa ovat ”Heroes” ja Lust For Life. Niiden tekemiseen liittyvien tarinoiden kautta berliiniläisstudiosta tuli popmytologian lähde.

Pop ja Bowie tekivät Lust For Lifen nopeasti, reilussa viikossa The Idiot -kiertueen päätyttyä vuonna 1977. Suurin osa biiseistä on Bowien säveltämiä ja Popin sanoittamia (tärkeimpänä poikkeuksena nerokkaan simppeli ’The Passenger’, yksi Iggyn klassikoista, jonka hän teki kitaristi Ricky Gardinerin kanssa). Bowien äänittämällä albumilla esiintyivät laulaja Popin ja kitaristi Gardinerin lisäksi rumpali Hunt Sales, basisti Tony Sales ja kitaristi Carlos Alomar. Pianoa soitti Bowie. Levyn tuottajiksi merkittiin pseudonyymi Bewlay Bros., joka tarkoitti Bowieta, Popia ja äänittäjä Colin Thurstonia.

Vaikka Iggy Popin (s. 1947) edellinen albumi The Idiot vastasi vieraantuneisuudessaan, synkässä hedonismissaan ja eurooppalaishenkisessä synteettisyydessään täysin mielikuvia Hansa by the Wallissa tehdystä uraauurtavasta rocklevystä, sen studiotyöt tehtiin enimmäkseen Ranskassa ja Münchenissa. Lust For Lifellä Pop taas ei palannut The Stoogesin raakaan soundiin eikä The Idiotin urbaaniin pimeyteen vaan teki perinteisemmän kitararocklevyn. Lust For Lifeä kannattelee innostava hetkessä elämisen tunnelma, jota bändin räiskyvä soitto ja Iggyn studiossa improvisoimat sanoitukset korostavat. Vaikka levy tehtiin muurin varjossa, se kuulostaa bileiltä muurin harjalla, elämänriemulta hetkeä ennen putoamista.

Bowien sävellysten ansiosta Lust For Life on melodisesti hyvin vahvaa Popia – ei ole mikään ihme, että siitä tuli hänen kaikkien aikojen myydyin albuminsa. Menestykseen vaikutti myös punkin nousu, jonka kummisetänä holtiton ja vaarallinen Iggy saattoi täysin oikeutetusti kukkoilla. Melodisuuden ja vetoavuuden vastapainoksi Lust For Life on rähjäinen, likainen, pelkistetty ja elinvoimainen levy eli jotakin juuri sellaista, jota nuori yleisö vuonna 1977 arvosti.

Hansa Tonstudiosin sydän on 260-neliöinen tanssisali Meistersaal, jossa esitettiin klassista musiikkia jo 1900-luvun alussa. Suuren tilan soinnin voi kuulla Lust For Lifen rumpusoundeissa heti alussa, nimiraidan pompituttavan intron elämänjanoisessa kaiussa. ’Successin’ ja ’The Passengerin’ svengi, ’Some Weird Sinin’ ja ’Sixteenin’ kiihko ja ’Tonightin’ ja ’Turn Bluen’ kohtalokas kauneus ovat jotakin sellaista, jota tämän päivän setämiesvetoinen rokkirock ei kerta kaikkiaan voi tavoittaa.

Hansa ei ole enää ”by the Wall”, mutta se on edelleen toimiva ja aktiivisessa käytössä oleva studio. Paikka on uusittu ja remontoitu vastaamaan nykyajan vaatimuksia, mutta sen ilmassa tuoksuu vuosisatainen historia, aavemainen häivähdys kaikesta siitä, mitä talossa on aikojen saatossa tapahtunut – sata vuotta vanhoista performansseista natsiupseerien tanssiaisiin ja Iggy Popin sessioihin.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Iggy Pop kotisivu

Hae Iggy-klassikko 'Lust For Life' kirjastosta!

Hae Iggy-klassikko ’Lust For Life’ kirjastosta!

Hae Lust For Life kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Stooges (1969)
Fun House (1970)
Raw Power (1973)
Kill City (1977)
The Idiot (1977)
Lust For Life (1977)
New Values (1979)
Soldier (1980)
Party (1981)
Zombie Birdhouse (1982)
Blah-Blah-Blah (1986)
Instinct (1988)
Brick By Brick (1990)
American Caesar (1993)
Naughty Little Doggie (1996)
Avenue B (1999)
Beat ’Em Up (2001)
Skull Ring (2003)
The Weirdness (2007)
Préliminaires (2009)
Après (2012)
Ready To Die (2013)
Post Pop Depression (2016)

Lue lisää
Ambrose, Joe: Gimme Danger – The Story Of Iggy Pop, 308 sivua. Omnibus Press 2002.
Ambrose, Joe & Mäkelä, J. Pekka (kääntäjä): Iggy Pop – raakaa voimaa, 411 sivua. Johnny Kniga 2006.
Carson, David A: Grit, Noise, And Revolution – The Birth Of Detroit Rock’n’Roll, 376 sivua. University of Michigan Press 2005.
Gibbs, Alvin: Neighbourhood Threat – On Tour With Iggy Pop, 141 sivua. Codex 2001.
Kent, Nick: The Dark Stuff – Selected Writings On Rock Music, 468 sivua. Faber and Faber 2007.
Matheu, Robert: The Stooges – The Authorized And Illustrated Story, 191 s. Abrams 2009.
McNeil, Legs & McCain, Gillian: Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk, 525 sivua. (Abacus, 1997).
Montonen, Mikko: Uuden aallon tekijät, 184 sivua. Johanna 1979.
Pop, Iggy: I Need More, 123 sivua. Los Angeles 1997.
Sandison, David & Jones, Allan: Rock ’n’ Roll People – The Pioneers Of Pop In Their Own Words, 176 sivua. Octopus 2000.
Seabrook, Thomas Jerome: Bowie In Berlin – A New Career In A New Town, 272 sivua. Jawbone Press 2008.
Thompson, Dave: Your Pretty Face Is Going To Hell – The Dangerous Glitter Of David Bowie, Iggy Pop And Lou Reed, 320 sivua. Backbeat Books 2009.
Valentine, Gary: New York Rocker – My Life In The Blank Generation, With Blondie, Iggy Pop And Others 1974–1981, 276 sivua. Sidgwick & Jackson 2002.
Vanhakarhu, Samuli: Iggy Pop – Amerikan keisari, 145 sivua. Pop-lehti 2004.

Iggy Pop: Lust For Life (1977).

Iggy Pop: Lust For Life (1977).

Radiopuhelimet: Saastan kaipuu – ihmisyyden intensiivisin taajuus

Radiopuhelimet: Saastan kaipuu (If Society, 2016)

Radiopuhelimet: Saastan kaipuu (If Society, 2016).Kesän kohokohta oli Turun Ruissalossa järjestetty kolmas H2Ö-festivaali, ja kohokohdan kohokohta oli Radiopuhelinten keikka tunnelmallisella Suuli-lavalla. Loistava livekunto ei yllättänyt pitkän linjan bändin vaiheita seurannutta, mutta merkillistä se silti oli.

Radiopuhelimet oli aivan yhtä tehokas kuin keväällä 1994, jolloin näin sen ensi kerran. Vaikka bändi on löytänyt oman juttunsa jo varhain, se ei toista vanhoja temppujaan vaan jalostaa niitä. Vuodet kuuluvat lähinnä siinä, että yhtye hallitsee voimansa paremmin kuin koskaan.

Radiopuhelimet. 5.10.2015. Kuva: Jaani Föhr.

Radiopuhelimet. 5.10.2015. Kuva: Jaani Föhr.

Radiopuhelimet syntyi vuonna 1986 Oulussa, kun Kansanturvamusiikkikomission eli KTMK:n soittajat yhdistivät voimansa Ei!Ei-yhtyeessä laulaneen J.A. Mäen kanssa. Rockin, The Godfathersin, hardcoren, Terveiden käsien, jazzin, The Birthday Partyn, funkin ja The Stoogesin inspiroima ryhmä debytoi vuonna 1987 Bad Vugumin julkaisemalla Sinappia ja ketsuppia -ep:llä.

Kolmekymmentä vuotta ensiparkaisun jälkeen ilmestynyt Saastan kaipuu on Radiopuhelinten neljästoista albumi. Kriitikoiden ylistämä yhtye ei edelleenkään petä pientä mutta uskollista kuulijakuntaansa. Tiukan, dynaamisen ja ajankohtaisen puolituntisen aikana tekee mieli noutaa aivot narikasta, panna ne päähänsä ja palata tanssilattialle.

Instrumentaalinen Lihamaisema käynnistää Saastan kaipuun samassa hengessä kuin L.A. Blues päättää The Stoogesin Fun Housen. Se on avantgardistinen vapaudenjulistus, josta selvittyään tuntee tulleensa myrskyn puhdistamaksi. Toisin kuin edellinen albumi, akustisvoittoinen Ei kenenkään maa, Saastan kaipuu ei pyristele irti Radiopuhelinten ominaissoundista. Kitaristipari Katzin ja Jarno Mällisen risteilevä riffittely, basisti Antti Annusen ja rumpali Jyrki Raatikaisen julma svengi ja J.A. Mäen raa’sti rääkymä runous sulautuvat vaaralliseksi puhelinrockiksi sellaisissa kappaleissa kuin Mestari on poissa, Paha kuolkoon ja Kaikki nopeaa. Radiopuhelimia tyypillisimmillään edustaa myös videobiisi Harmaata.

Ennenkin Radiopuhelinten levyillä vieraillut saksofonisti Pekka Tuomi on saanut Saastan kaipuulla entistä suuremman roolin. Toinen tärkeä ulkopuolinen on taustalaulaja Dimitra Salo, jonka ääni on kivassa kontrastissa Mäen repivän tulkinnan kanssa.

Saastan kaipuu ei suinkaan ole suoraa huutoa. Fysiikan maailmoissa jorailevassa Kvanttidiskossa yhtye funkkaa napakasti, ja kauniin Tyhjyyksien välissä -kappaleen akustinen folkhelkyntä vie elämän arvoituksen äärelle. Ei kenenkään maa on uusi versio edellisen albumin nimikappaleesta ja yksi Radiopuhelinten tarttuvimmista biiseistä. Se on myös viisaasti sanoitettu kappale, jonka inhimillinen lämpö voisi sulattaa sydänjään hallaisimmaltakin aholta.

Radiopuhelinten väkivaltaisen rockin nostaa omaan luokkaansa sen lempeä, humaani pohjavire. Mäen ja Mällisen sanoitukset pohtivat elämää ja ihmistä ajavia voimia tyylillä, joka vuoroin huvittaa, vuoroin vetää vakavaksi. Kokonaisuus on hurmaava hyvän ja pahan liitto.

Radiopuhelinten raaka ajo voi olla noviisille kylmää kyytiä, mutta sisälle päästyään ei enää tahdo ulos. Eikä tarvitsekaan, sillä yhtyeen tuotanto on edelleen hyvin saatavilla. Svart Records ja If Society ovat viime aikoina julkaisseet Radiopuhelinten vanhoja albumeja vinyylillä. Saastan kaipuu on julkaistu vinyylinä, CD:nä ja kasettina.

Radiopuhelimien soidessa elämä ei tunnu yhtään helpommalta, mutta rahtusen kauniimmalta ja ymmärrettävämmältä. Sen taajuudella tuntee olevansa omiensa joukossa.

J.A. Mäki – laulu
Jarno Mällinen – kitara
Katz – kitara
Antti Annunen – bassokitara
Jyrki Raatikainen – rummut

Pekka Tuomi – saksofoni
Dimitra Salo – taustalaulu

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Radiopuhelimet kotisivu

Levyhyllyt
Radiopuhelimet
Radiopuhelimet: Saastan kaipuu (LP-levy, CD-levy, kasetti. If Society, 2016).
Radiopuhelimet: Ei kenenkään maa (LP, CD. KA. If Society, 2015).
Radiopuhelimet rakastaa sinua (LP. Psychedelica Records, 2010 | CD. If Society 2010).
Radiopuhelimet: Viisi tähteä (LP. Sweetcore Records, 2007 | CD. If Society, 2007).
Radiopuhelimet: Varmaa hapuilua 1987–2002 (CD, 2006).
Radiopuhelimet Plays Kansanturvamusiikkikomissio (DVD, 2006).
Radiopuhelimet: Tänään! (CD. Hot Igloo, 2002).
Radiopuhelimet: Oulu on kaupungin nimi (CD. Bad Vugum, 2000 | 2LP. If Society, 2014).
Radiopuhelimet: Hiljaista! (CD. Bad Vugum, 1998).
KTMK: Valkenee – Koko tuotanto (CD, 1997).
Radiopuhelimet: Avaruus (LP, CD. Bad Vugum, 1997).
Radiopuhelimet: Maasäteilyä (LP, CD. Bad Vugum, 1995 | LP, KA. If Society, 2015).
Radiopuhelimet: Maalla (LP, CD. Spirit, 1993 | LP. Svart Records, 2014).
Radiopuhelimet: Jäämeri (LP, CD. Spirit, 1992 | LP. Svart Records, 2014).
Radiopuhelimet: Pian, pian (LP, CD. Spirit, 1991 | LP. Svart Records, 2012).
Radiopuhelimet: K.O. (LP, CD, KA. Spirit, 1990 | LP. Svart Records, 2012).
Radiopuhelimet: Rokkiräjähdys (LP. Euros, 1988).

J. A. Mäki
Aavaa (If Society, 2019)

Lue lisää:
Mäki, J. A.: Hermolomamatka, 95 sivua. (Helsinki: Like, 2011).
Mäki, J. A.: Kiskoja, 74 sivua. (Helsinki: Like, 2014).
Mäki, J. A.: Musta lipas, 200 sivua. (Helsinki: Like, 2016).
Mällinen, Jarno: Kieroonkasvukertomus, 200 sivua. (Helsinki: Like, 2011).
Mällinen, Jarno: Hiekkaan piirretty hirviö, 280 sivua. (Helsinki: Like, 2014).
Hurme, Juha & Mäki, J. A. (toim.) & Radiopuhelimet: Radiopuhelimet, 239 sivua. (Helsinki: Like, 2006, toinen painos 2011).

Radiopuhelimet: Saastan kaipuu (2016).

Radiopuhelimet: Saastan kaipuu (2016).