The Replacements: Let It Be – bändi lunastaa taivaspaikkansa

Let It Be | Twin/Tone 1984

The Replacements: Let It Be (1984).The Replacements on jäänyt musiikkibisneksen historiaan bändinä, joka vierasti kaikkea, mitä suosio edellytti, ja teki kaiken mahdollisen torpedoidakseen oman menestyksensä. Musiikin historiaan se onneksi on jäänyt yhtyeenä, jossa oli klassikkotason lauluntekijä ja sitä outoa taikaa, joka alkaa hehkua vain silloin harvoin, kun toisilleen juuri oikeat ihmiset sattuvat päätymään samaan bändiin.

Minneapolisissa vuonna 1979 perustettu The Replacements sai levydiilin paikalliselta Twin/Tone Recordsilta. Ensimmäinen albumi Sorry Ma, Forgot To Take Out The Trash ilmestyi elokuussa 1981, ja laulaja-kitaristi Paul Westerbergin kirjoittajanlahjat olivat nupullaan jo sen energisessä ja karkeassa punkrockissa. Punkskenessä keikkailu ja fanzinejulkisuus jättivät bändiin jälkensä: kesällä 1982 julkaistulla EP-levyllä Stink The Replacements kiristi rockinsa tahdin hardcoren rajamaille.

Tyylin yksi-ilmeisyys ja alakulttuurin rajoittava henki alkoivat kuitenkin pian tympäistä bändiä. Toinen täyspitkä levy, hiukan hajanainen Hootenanny (1983) viitoitti tietä sinne, missä yhtye oli parhaimmillaan. Westerberg kiteytti suunnan sanomalla, että The Replacements halusi alkaa soittaa biisejä, ei julistuksilla ryyditettyjä riffejä.

The Replacements lunasti taivaspaikkansa kolmannella albumillaan Let It Be. Westerberg oli säveltänyt sille uudenlaista materiaalia, jonka energia oli muunkin kuin raa’an voiman ja paljaan kiihkon muodossa. Levyn teemat liittyvät enemmän tai vähemmän väljästi nuoruuteen ja aikuistumiseen, ja alle 25-vuotias lauluntekijä oli vielä tarpeeksi nuori tavoittaakseen sanoituksiin etsimänsä tunnemyrskyt.

Mutta ei Let It Be yksin Westerbergin show ollut. Kitaristi Bob Stinson, rumpali Chris Mars ja basisti Tommy Stinson osallistuivat sovittamiseen enemmän kuin ennen – lähinnä kai siksi, että Let It Be oli ensimmäinen kerta, kun bändi todella mietti biisien toteutusta.

Minneapolisin Blackberry Way -studiolla tehdyn Let It Ben tuottajaksi kaavailtiin R.E.M:n Peter Buckia, mutta loppujen lopuksi hän oli mukana vain esituotantovaiheessa ja vierailevana kitaristina. Indie-idolin roolin pienuus ei aiheuttanut epäonnistumista: Let It Ben tunnistaa 1980-luvulla tehdyksi levyksi, mutta siltä puuttuu aikakauden mainstreamille ominainen räikeys ja muovisuus. Se on soundiltaan ajaton, ei ajassa kiinni, eikä siinä aisti laskelmointia tai pyrkyryyttä. Vaikka puoli-instrumentaali ’Seen Your Video’ saattaakin kuulostaa keskeneräiseltä, vielä enemmän se kuulostaa vilpittömältä.

Koska täydellisyys ei ole kovin kiinnostavaa, mestariteokset ovat harvoin virheettömiä, eikä ole Let It Bekään. ’Gary’s Got A Bonerin’ turhanpuoleinen puupäärock rämisee teiniparodian rajamailla, ja läpihuutoversiota Kissin (sinänsä mainiosta) ’Black Diamondista’ on paha perustella millään muulla kuin sillä, että The Replacements halusi näyttää tekevänsä ihan mitä sitä huvitti. Sitä ei kiinnostanut mielistellä edes oma yleisöään, joka siihen mennessä oli koostunut lähinnä Kissiä kiroavista vaihtoehtokiihkoilijoista. Toisaalta aggressiivinen ’We’re Coming Out’ tuntuu olevan mukana lähinnä muistuttamassa punkkareita siitä, millaista kamaa The Replacements olisi edelleen voinut soittaa, jos sitä vain olisi huvittanut.

Suurimman vaikutuksen Let It Be teki hiljaisimmilla kappaleillaan. ’Unsatisfied’, ’Sixteen Blue’ ja ’Androgynous’ osoittivat, miten hienoja ja humaaneja biisejä Westerberg oli oppinut kirjoittamaan. Levyn lopussa on huipennus – tuskin on toista albumia, joka päättyy yhtä pakahduttavasti kuin Let It Be. Viimeinen biisi ’Answering Machine’ on yksinäisyyden tuntua korostaen sovitettu laulu yhteyden katkeamisesta. Parhaiten levyn henki kuitenkin kiteytyy avausraita ’I Will Daren’ korkeajännitteiseen, pompahtelevaan optimismiin.

Lokakuussa 1984 julkaistu Let It Be sai kriitikoilta ylistävän vastaanoton, mutta suuri yleisö ei edes huomannut sen ilmestyneen. Huonosti myyneeltä levyltä huokunut potentiaali oli silti niin ilmeinen, että The Replacements levytti seuraavan albuminsa Warnerille. Näin siitäkin huolimatta, että bändi yritti kovasti ampua itsensä alas soittamalla levy-yhtiöiden showcase-keikalla pelkkiä lainabiisejä.

Kuten The Beatlesilta pöllitty albumin nimikin Let It Be kertoo, kuvien kumartelu ei The Replacementsia kiinnostanut.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Replacements | Facebook

Varaa The Replacements -klassikko Let It Be kirjastosta.

Varaa The Replacements -klassikko Let It Be kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Replacements | Finna.fi

1980-luku

Sorry Ma, Forgot To Take Out The Trash | Twin/Tone Records 1981
Hootenanny | Twin/Tone Records 1983
Let It Be | Twin/Tone Records 1984
Tim | Sire 1985
Pleased To Meet Me | Sire 1987
Don’t Tell A Soul | Sire 1989

1990-luku

All Shook Down | Sire 1990

2010-luku

Dead Man’s Pop – Don’t Tell A Soul As Originally Intended • LP+4CD | Rhino Records 2019

Kokoelmat
The Replacements | Finna.fi

Boink!! | Glass Records ‎1986
All For Nothing – Nothing For All
• 2CD | Reprise Records 1997
Don’t You Know Who I Think I Was? – The Best Of The Replacements | Sire/Reprise Records/Rhino Records 2006
Original Album Series | Rhino Records 2012
The Complete Studio Albums 1981–1990 • 8CD | Twin/Tone Records / Sire / Warner 2015
The Sire Years • 4LP | Rhino Records/Sire

Paul Westerberg | Finna.fi

1990-luku

14 Songs | Sire/Reprise Records 1994
Eventually | Reprise Records 1996
Suicaine Gratifaction | Capitol Records 1998

2000–2009

Stereo/Mono • 2CD  Paul Westerberg/Grandpa Boy | Vagrant Records 2002
Come Feel Me Tremble | Vagrant Records 2003
Folker | Vagrant Records 2004
49:00… Of Your Time Life | Dry Wood Music 2008
3oclockcreep | omakustanne 2008

Grandpa Boy [=Paul Westerberg] | Finna.fi

Grandpaboy EP | Soundproof/Monolyth 1997
Mono | Vagrant Records 2002
Stereo/Mono • 2CD  Grandpa Boy/Paul Westerberg | Vagrant Records 2002
Dead Man Shake | Fat Possum 2003

Kokoelmat
Paul Westerberg | Finna.fi

Besterberg – The Best Of Paul Westerberg | Sire/Reprise Records/Rhino Records/Warner Strategic Marketing 2005
The Resterberg | Rhino Records 2005

Lue lisää The Replacementsista ja Minneapolisin rockmaailmasta | Finna.fi

Trouble Boys – The True Story Of The Replacements  Bob Mehr, 521 sivua | Da Capo Press 2017
The Replacements – All Over But The Shouting – An Oral History  Jim Walsh, 304 sivua | Voyager 2007

Complicated Fun – the Birth Of Minneapolis Punk And Indie Rock, 1974–1984. An Oral History  Cyn Collins, 377 sivua | Minnesota Historical Society Press 2017.

The Replacements: Let It Be (1984).

The Replacements: Let It Be (1984).

The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla

The State We’re In | Kumibeat 1984

The Dogs d'Amour: The State We're In (1984).Ne, jotka tietävät Dogs D’Amourin, tietävät yleensä sellaisia biisejä kuin ’How Come It Never Rains’ ja ’Satellite Kid’, jotka julkaistiin 1980-luvun lopulla bändin menestyneimmillä albumeilla. Bändin tarinan paremmin tuntevat muistavat myös, että rakkauden koirain tassunjäljet kulkivat Suomen kautta.

Ensimmäisen kontaktin maahamme Dogs D’Amour sai vuonna 1982, kun bändin tuleva pomo Tyla näki Hanoi Rocksin keikalla Lontoossa. ”Andy McCoy pummasi multa röökiä koko illan ja sanoi, että mun pitäisi perustaa bändi, koska näytin hyvältä”, Tyla kertoo kirjassani Hanoi Rocks – All Those Wasted Years. ”Olin silloin perustamassa Dogs D’Amouria, laulaja vain puuttui… Ja varmaan tiedätkin, mitä sitten tapahtui.”

Tapahtui niin, että Timothy ”Tyla” Taylor alkoi kasata rock’n’roll-bändiä, joka soittaisi hänen biisejään. Basistiksi hän löysi Karl Watsonin, jonka silloinen lankomies sattui olemaan tunnettu rockaktiivi Kimmo Miettinen. Dogs D’Amourin varhainen kokoonpano teki demoäänityksiä, jotka vuonna 1984 kantautuivat Miettisenkin kuultavaksi. Hilseen ja Rumban perustajanakin tunnettu suomalainen oli hiljattain käynnistänyt Kumibeat-levy-yhtiön ja tarjosi Dogs D’Amourille albumidiiliä.

Kumibeat teki läheistä yhteistyötä Poko Rekordsin kanssa, ja Pokon pomon Epe Heleniuksen mielestä valokuvissaan hyvin hanoimaiselta vaikuttanut Dogs D’Amour pörröpäisine, tiukkapöksyisine ja nokisilmäisine soittajineen vaikutti lupaavalta sijoitukselta suomalaiselle levy-yhtiölle. Dogs D’Amour puolestaan tunsi Suomen Hanoi Rocksin kotimaana, mikä ei ainakaan vähentänyt nuorukaisten innostusta lähteä sinne rokkaamaan.

The Dogs D'Amour.

The Dogs D’Amour.

Lontoolaiset siis suostuivat oikopäätä tekemään Dogs D’Amourin debyyttialbumin Kumibeatille – ja lontoolaisilla tarkoitetaan tässä Tylaa ja Watsonia, sillä muille Dogs D’Amourin demoilla soittaneille muusikoille kuukauden mittainen levytys- ja keikkareissu Suomeen ei sopinut. Lähtöön oli aikaa enää kaksi viikkoa, kun bändi etsi vielä rumpalia ja laulajaa. Gunslingers-yhtyeen keikalla Tyla pyysi sen rumpalia Paul Hornbya liittymään Dogs D’Amouriin ja lähtemään Suomeen, mihin tämä suostuikin. Laulajaksi Tyla päätti ryhtyä itse. Toiseksi kitaristiksi saatiin Dave Kushworth, jota suositteli yhteinen ystävä ja kulttiartisti Nikki Sudden.

”Seuraavalla viikolla me kokoonnuimme pubissa Waterloossa – minä, Karl, Hornby ja Kushworth”, Tyla muisteli nettisivuillaan. ”Otimme valokuvia ja paljon kokaa ja soitimme How Do You Fall In Love (Againin) kerran treeneissä. Se oli siinä. Taksi!”

The State We’re In -albumin äänitti Roger Renwall Karjaalla WestSide Studiossa keväällä 1984. Tuottajana toimi Costello Jones, jonka Popeda-fanit tuntevat Costello Hautamäkenä. Bändi ei ollut soittanut yhdessä oikeastaan lainkaan ennen Suomeen lähtöään, joten ensimmäiset studiopäivät jouduttiin uhraamaan treenaamiseen. Siitä huolimatta tulosta syntyi yllättävänkin nopeasti. Tylan biisit olivat hyviä, ja bändi otti ne haltuun osapuilleen aikataulussa. Pienelle tauolle yhtyeen opasti Suomen poliisi, joka ilmaantui studiolle kyselemään työlupia, joita bändiltä ei lainkaan löytynyt. Dogs D’Amour palasi Lontooseen noutamaan tarvittavat paperit ja palasi saman tien Karjaalle töihin. Sillä välin suomalainen lehdistö piti huolen siitä, että ”Huippubändi Englannista” sai kaipaamaansa julkisuutta.

Dogs D’Amour olisi hyvin voinut menestyä jo The State We’re Inillä – bändin rakastettavimmat piirteet olivat vahvasti läsnä jo sillä. Tyla kirjoitti bluesrockin ja glampunkin hengessä rappioromanttisia ja karun runollisia kappaleita, joissa oli mieleenpainuvia melodioita sekä samaistumisen paikkoja, syvyyttä, herkkyyttä, sielua ja älyäkin. Oma viehätyksensä oli bändin itseironisessa huumorintajussa, joka blandasi kohtalokasta ryyppyrockia sopivalla määrällä huolettomuutta.

Saatuaan levyn valmiiksi Dogs D’Amour teki Suomessa kiertueen. Häthätää kootulla ryhmällä ei ollut kokemusta keikkailusta eikä paljon biisejäkään, mutta kun setissä oli sellaisia unohdettuja klassikkoja kuin ’Wired And Wide Awake’, ’Heroine’, ’The State I’m In’ ja ’Unconscious Boy’, laatu korvasi määrän. Haparointi väheni (ainakin tiettyyn rajaan asti) samaa tahtia kuin keikkoja kertyi, ja rundi sujui unohtumattomissa tunnelmissa.
“Tehtiin kaikenlaisia koiruuksia. Se kulminoitui tai pitäisikö sanoa huipentui, kun hukkasin yläproteesini dokauskilpailussa jossakin Pohjoisnavan lähistöllä”, Tyla muisteli Suomen-matkan loppuvaiheita. ”Minä voitin, vaikka Miettinen ei sitä myönnäkään. Suomalainen ylpeys vastaan englantilainen hulluus. Joten kirjattakoon muistiin: julistan sen tasapeliksi”.

Paras raportti Dogs D’Amourin Suomen-vierailusta on Miettisen luultavasti erittäin vahvasti tositapahtumiin perustuva romaani LoveLies, jonka Like Kustannus julkaisi vuonna 2011.

Ikävä kyllä The Dogs D’Amourin ensimmäinen ulkomaanmatka ei päättynyt niin mukavissa merkeissä kuin olisi voinut. Tyla ei ollut tyytyväinen kaikkiin sopimusasioihin eikä siihen, että The State We’re Iniä oli miksattu uudelleen ja sille oli lisätty syntetisaattoreita häneltä kysymättä. Kun suivaantunut Dogs-pomo kieltäytyi luovuttamasta levy-yhtiölle tekemäänsä kansitaidetta, The State We’re In julkaistiin eri kansilla, jotka eivät miellyttäneet Tylaa. Loppukeväällä julkaistu ’How Do You Fall In Love Again?’ piipahti rocksinkkujen top tenissä, mutta elokuussa ilmestynyttä The State We’re Iniä ei näkynyt Suomen virallisella albumilistalla eikä sitä koskaan lisensoitu muihin maihin.

The State We’re In muuttui nopeasti eräänlaiseksi kadonneeksi levyksi. Sen alkuperäiset nauhat jyrättiin uusien äänitysten tieltä, eikä sitä siksi voi julkaista uudelleen sen enempää sellaisenaan kuin uudelleen miksattunakaan. Sen saattaa löytää vain Discogsin kaltaisilta levynkeräilijöiden metsästysmailta, jos on valmis pulittamaan parisataa euroa. Tai kirjastosta.

The Dogs D’Amour hajosi pian palattuaan Englantiin. Muutamaa vuotta myöhemmin Tyla palasi parrasvaloihin kokoonpanoltaan täysin uudistuneen bändin kanssa. Sellaiset albumit kuin In The Dynamite Jet Saloon ja Errol Flynn (joka julkaistiin Yhdysvalloissa nimellä King Of The Thieves) kävivät hyvin kaupaksi, ja EP A Graveyard Of Empty Bottles nousi Britannian listalla komeasti kuudenneksitoista. Dogs hajosi 1990-luvun alussa, mutta palasi myöhemmin kuvioihin. Tällä hetkellä se toimii klassisen kokoonpanon muiden jäsenten harmiksi nimellä Tyla’s Dogs D’Amour.

Sekavien aikojenkaan jälkeen Tyla ei koskaan unohtanut, mitä tapahtui Suomessa vuonna 1984. Dogs D’Amour levytti pari debyyttinsä biisiä uudelleen myöhemmille albumeilleen, ja vuonna 2003 The State We’re Inistä ilmestyi alkuperäiselle miksaukselle uskollinen CD-versio. Sen masternauhana oli jouduttu käyttämään toisen tai kolmannen sukupolven C-kasettikopiota ja se kuulostaa aivan hirveältä, mutta ainakin Tyla sai debyyttinsä kauppoihin siedettävillä kansilla. Vuonna 2014 hän julkaisi uuden The State We’re Inin, jolle hän teki sekä sähköiset että akustiset versiot ensialbuminsa biiseistä.

Kuinka heidän kävi? Paul Hornby muutti Yhdysvaltoihin ja kuoli syöpään vuonna 2015. Karl Watson asettui Saksaan ja teki töitä äänittäjänä. Dave Kusworth asuu Englannissa ja keikkailee edelleen. Tyla jatkaa muusikon, lauluntekijän, taidemaalarin, kirjailijan ja runoilijan uraansa… Tai ehkei tuo sanavalinta ole kovin osuva. ”Ei minulla ole uraa”, Tyla itse huomautti kerran. ”Minulla on elämäntapa.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tyla’s Dogs D’Amour | kotisivu

Varaa The Dogs D'Amouria kirjastosta.

Varaa The Dogs D’Amouria kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Dogs D’Amour

The State We’re In | Kumibeat 1984
In The Dynamite Jet Saloon – A Graveyard Of Empty Bottles | China Records 1988 • Crimson Productions 1998
Errol Flynn | China Records 1989
Straight | China Records 1990
More Uncharted Heights Of Disgrace | China Records 1993
The State We’re In | GVR/Rock Treasures 2003
When Bastards Go To Hell  The Dogs D’Amour feat. Yella | GMR Music Group 2004

Tyla J. Pallas

The State We’re In | King Outlaw 2014

Tyla’s Dogs D’Amour | Finna.fi

Nocturnal Nomad – 1998–2018 • 2CD + DVD 20th Anniversary Edition | Cargo Records 2018

Kokoelmat | Finna.fi
The Dogs D’Amour

Dogs Hits & Bootleg Album | China Records 1991
Heart Shaped Skulls – Best Of.. ’88–’93 | Warner Music 2004
Original Album Series | Rhino Entertainment Company 2016

Kokoelmat | Finna.fi
Eri esittäjiä

Miettinen – pieni rockhistoriikki 1979–2000 • 4CD-levyä + 48-sivuinen liitekirjanen | Gaga Goodies 2011

Nuotti | Finna.fi
The Dogs D’Amour

King Of The Thieves, 78 sivua | Wise Publications 1989

Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää | Finna.fi
Kimmo Miettinen

Muistelmat – ensimmäiset viisi vuottani Suomi-rockin sekatyöläisenä, 178 sivua | Jee-Jee Music 1983
HILSE – Suomipunkin alku ja juuri, 336 sivua | Like 2008 & 2009
AC – takapirujen kuningas  Arno Carlstedt & Kimmo Miettinen, 282 sivua | Like 2009
Pitkäjano, 219 sivua | Like 2010
LoveLies
, 256 sivua | Like 2011
Sukuviha, 331 sivua | Like 2013 • Like-pokkari 2014
Valuvika, 269 sivua | Like 2014
Räkärodeo  Kimmo Miettinen & valokuvaaja Ursula Ryynänen, 217 sivua | Like 2017
Kurkopari, 282 sivua | Like 2018
Juankoski, 196 sivua | Vinopino Oy 2020

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia  Vesa Kontiainen, 667 sivua | Like 2004
Please Kill Me  Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004
Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor
Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013

The Dogs d'Amour: The State We're In (1984).

The Dogs d’Amour: The State We’re In (1984).

King Crimson: Three Of A Perfect Pair – 80-luvun trilogia päättyy

Three Of A Perfect Pair | EG Records 1984

King Crimson: Three Of A Perfect Pair julkaistiin vuonna 1984.

Brittimuusikko Robert Frippin johtama King Crimson palasi albumintekoon 1980-luvun alussa. Alun perin nimellä Discipline keikkaillut neljähenkinen bändi oli luonteeltaan kiinni hetkessä. Monelle ajan soundi oli 70-lukuun verrattuna kevyempi, kirkkaampi ja helpommin lähestyttävä. Tämän otti huomioon myös King Crimson. Syntyi trilogia studioalbumeita, joista viimeinen on keltakantinen Three Of A Perfect Pair.

Rumpali Bill Bruford riisui ilmaisuaan entistä primitiivisemmäksi. Normaalia rockpeltien ja hihatin jakoa on läsnä varsin vähän. Esimerkiksi Sleepless etenee komeasti virvelin ja bassorummun tahdissa. Pientä lisäväriä tuodaan erilaisista perkussiosta. Rokkaavuus ei kuitenkaan kärsi, niukkuus vain korostaa toteutusten melodisuutta. Ehkä astetta hauraampi lopputulos heijastuu siitä, että Disciplinen ja Beatin tuottaja Rhett Davies ei ole enää mukana.

Albumi on jaettu kahteen puoleen: Left Side ja Right Side. A-puolena tunnettu Left aloittaa nimikappaleella. Tyypilliseen tapaan svengi iskee viiveellä, joka purkautuu kertosäkeessä. Verkkainen Model Man kulkee tyylikkäästi vokalisti Adrian Belew’n viipyilevien venytysten voimalla. Albumin ehkä tunnetuin raita Sleepless muistuttaa Talking Headsin ja The Policen kuulautta.

Syntetisaattoripohjainen ’Nuages’ sisältää Frippin valittavan kitarasoolon, joka tuntuu Tony Levinin basson rinnalla juuri oikealta. Instrumentaaleja löytyy lisää B-puolelta. Minimalistisesti alkava ’Industry’ luo pelottavan ilmapiirin. Keskivaiheilla yllättävä seinäkellomainen nakutus muistuttaa hetkellisesti 80-luvun alun TV-sarjasta Safiiri ja Teräs. ’Dig Me’ ja ’No Warning’ tuovat esiin Brufordin free-tyylistä improvisaatiota.

Selkeästi 70-lukulaisin fiilis iskee B-puolen lopussa. Instrumentaali ’Larks’ Tongues In Aspic Part III’ on kunnianosoitus menneeseen päin, mutta samalla voi aavistaa jotain tulevasta. ’Larks’ III’ ei ole valtavan kaukana King Crimsonin tunnelmasta 90-luvulla. Keltakantista levyä seurasi 10 vuoden levytystauko, mutta tie pysyi auki. Paluualbumi THRAK ilmestyi vuonna 1995.

Three Of A Perfect Pair
Adrian Belew – laulu, nauhalliset ja nauhattomat kitarat
Robert Fripp – kitara
Tony Levin – bassokitara, Stick, syntetisaattori, taustalaulu
Bill Bruford – akustiset ja sähköiset rummut
Tuottaja: King Crimson

Three Of A Perfect Pair julkaistiin alun perin maaliskuussa 1984. CD-painoksista suositeltavimmat lienevät 2004 julkaistu remasterointi 30th Anniversary Edition (DGM), laajennettu 40th Anniversary CD/DVD-A sekä 2016 julkaistu laaja boksi On (And Off) The Road. Liki 20 levyn kooste sisältää koko 80-luvun Crimsonin kauden, mukana myös videotaltiointeja. Three Of A Perfect Pair löytyy aiempaa mukavammin vinyylinä kun 200-grammainen laitos julkaistiin vihdoin vuonna 2019. Kysy levyjä kirjastostasi.

Tuomas Pelttari

King Crimson | kotisivu
King Crimson | Facebook
King Crimson | Instagram

Robert Fripp | kotisivu
Robert Fripp | Facebook
Robert Fripp | Instagram
Robert Fripp | Twitter

Hae Three Of A Perfect Pair kirjastosta!

Hae Three Of A Perfect Pair kirjastosta!

Hae Three Of A Perfect Pair kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt 
King Crimson | Finna.fi

1960-luku

In The Court Of The Crimson King | LP Island & EG Records 1969 • CD + DVD-Audio Panegyric 2009 • LP-uusintapainos Panegyric 2010 • 3CD + Blu-ray Panegyric 2019

1970-luku

In The Wake Of Poseidon | LP Island & EG Records 1970 • CD + DVD-Audio Panegyric 2010 • LP-uusintapainos Panegyric 2011
Lizard | LP Island & EG Records 1970 • CD + DVD-Audio Panegyric 2009 • LP-uusintapainos Panegyric 2012
Islands | LP Island & EG Records 1971 • CD + DVD-Audio Panegyric 2010 • LP-uusintapainos Panegyric 2014
Larks’ Tongues In Aspic | LP Island & EG Records 1973 • CD + DVD-Audio Panegyric 2012 • LP-uusintapainos Panegyric 2013
Starless And Bible Black | Island & EG Records 1974 • CD + DVD-Audio Panegyric 2011 • LP-uusintapainos Panegyric 2015
Red | Island & EG Records 1974 • CD + DVD-Audio Panegyric 2011 • LP-uusintapainos Panegyric 2013

1980-luku

Discipline | EG Records & Polydor 1981 • CD + DVD-Audio Panegyric 2011 • LP-uusintapainos Panegyric 2018  Levyhyllyt • Discipline
Beat | EG Records & Polydor 1982 • CD + DVD-Audio Panegyric 2016 • LP-uusintapainos Panegyric 2019  Levyhyllyt • Beat
Three Of A Perfect Pair | EG Records & Polydor 1984 • CD + DVD-Audio Panegyric 2016 • LP-uusintapainos Panegyric 2019

1990-luku

THRAK | Discipline Global Mobile DGM & Virgin 1995 • CD + DVD-Audio Panegyric 2015 • LP-uusintapainos Panegyric 2019

2000–2009

The ConstruKction Of Light | CD Discipline Global Mobile DGM & Virgin 2000
The ReConstruKction Of Light | CD + DVD-Audio Panegyric 2019 • LP-uusintapainos Panegyric 2019
The Power To Believe | Discipline Global Mobile DGM & Sanctuary Records 2003 • CD + DVD-Audio Panegyric 2019 • LP-uusintapainos Panegyric 2019

Boksit
King Crimson | Finna.fi

Toimitus suosittelee historiikkien rinnalle bokseja, joita on saatavana kirjastoissakin.
The 21st Century Guide To King Crimson, Volume Two 1981–2003 • 4CD | DGM 2004. Mukana on 28-sivuinen vihko, jossa päiväkirjamaisesti etenevää bändihistoriaa ja triviaa.
On (And Off) The Road | Panegyric 2016, laaja koko 80-luvun Crimson-kauden kattava boksi. Mukana on 11 CD-levyä, 3 Blu-ray-levyä ja 5 DVD-levyä sekä 40-sivuinen liitekirja.
The Essential King Crimson – Frame By Frame • 4CD | EG & Virgin 1991, mukana LP-levyn kokoinen yli 60-sivuinen liitevihko.
King Crimson/The ProjeKcts
The ProjeKcts • 4CD ja liitevihko | DGM 1999. Tien eri ProjeKctien moninaisiin ulottuvuuksiin voi aloittaa myös boksista, johon on kerätty neljän kokoonpanon musiikkia. Mukana on myös informatiivinen tekstivihko.

Robert Fripp | Finna.fi

1970-luku

(No Pussyfooting)  Fripp & Eno • LP • kasetti • CD • 2CD | Island/Editions EG 1973
Evening Star  Fripp & Eno • LP • kasetti • CD | Island/Editions EG 1975
Exposure • LP • kasetti • CD • 2CD | EG 1979

1980-luku

God Save The Queen / Under Heavy Manners • LP • kasetti | EG 1980
The League Of Gentlemen • LP • kasetti | Editions EG 1981
Let The Power Fall • LP • CD • kasetti | Editions EG 1981
I Advance Masked  Andy Summers & Robert Fripp | A&M Records 1982
Bewitched  Andy Summers & Robert Fripp | A&M Records 1984
The Lady Or The Tiger?  Toyah & Fripp featuring The League Of Crafty Guitarists • LP • kasetti | Editions EG 1986

1990-luku

The First Day  Sylvian & Fripp | Virgin 1993
Darshan (The Road To Graceland)  Sylvian & Fripp | Virgin 1993
Damage  Sylvian & Fripp | Virgin 1994
The Essential Fripp & Eno  Fripp & Eno • CD | Venture/Virgin/Caroline Records 1994

2000–2009

The Equatorial Stars  Fripp & Eno • CD | Discipline Global Mobile 2004 • LP DGM/Opal 2014
Beyond Even (1992–2006)  Fripp & Eno • CD • 2CD | Discipline Global Mobile 2006
Live In Paris 28.05.1975  Fripp & Eno • 3CD | Discipline Global Mobile/Opal Records/Inner Knot 2014

Liquid Tension Experiment
[= Tony Levin • John Petrucci • Mike Portnoy • Jordan Rudess]
Finna.fi

Liquid Tension Experiment | Magna Carta 1998
Liquid Tension Experiment 2 [LTE2] | Magna Carta 1999
Liquid Tension Experiment 3 [LTE3] • 2CD | Inside Out Music 2021

Jakszyk, Fripp and Collins: A Scarcity Of Miracles – King Crimson geeneissä?
King Crimson: Discipline – uuden progen äärellä
King Crimson: Beat – neuroottisuuden ja kauneuden rajalla
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
The Police: Synchronicity – trion viimeinen klassikko

Lue lisää | Finna.fi

In The Court Of King Crimson  Sid Smith, 346 sivua | Helter Skelter 2001
In The Court Of King Crimson – Observation Over Fifty Years  Sid Smith, 608 sivua | Panegyric Publishing 2019
Robert Fripp – From King Crimson To Guitar Craft  Eric Tamm, 242 sivua | Faber & Faber 1990

King Crimson: Three Of A Perfect Pair (1984).

King Crimson: Three Of A Perfect Pair (1984).

David Sylvian: Brilliant Trees – sielukas vokalisti soolouran alussa

Levyhyllyt avautuvat David Sylvianin soolouran ensiaskeleilla

David Sylvian: Brilliant Trees (1984).On vaikea kuvitella populaarimusiikkia ilman popikonejaan. Brittiläisen vokalistin ja muusikon David Sylvianin (s. 1958) taide: ääni, tekstit, sävellykset ja toteutus ovat vertaansa vailla.

Sylvian nousi vokalistin valokeilaan viisihenkisessä brittiyhtyeessä Japan. Ultratyylikäs bändi julkaisi viisi albumia ja livetuplan vuosina 1978–1983. 80-luvun alkupuolella Sylvian siirtyi soolouralle, sillä vanha bändi alkoi tuntua ahtaalta. Sittemmin Sylvian on tehnyt mielensä mukaan popmusiikkia, instrumentaaliteoksia, avantgardea ja lukuisia kollaboraatioita. Hänen kanssaan ovat levyttäneet esimerkiksi Ryuichi Sakamoto, Holger Czukay, Robert Fripp ja Bill Nelson. Yksi Sylvianin suurimmista tukipilaireista on hänen veljensä, muusikko ja säveltäjä Steve Jansen. Hän soittaa suurimmalla osalla Sylvianin levytyksistä.

Sooloura alkaa

Yhdessä Ryuichi Sakamoton kanssa tehty single ’Bamboo Houses//Bamboo Music’ (1982) tuntuu jännittävältä jatko-osalta Japan-yhteen viimeiseksi jääneelle studioalbumille Tin Drum. Tuon levyn yllätyshitti ’Ghosts’ antoi suuntaa Sylvianin uuteen musiikkiin. Vuonna 1983 elokuvamusiikin yksi suurista tapauksista oli Sylvianin ja Sakamoton single ’Forbidden Colours’. Uskomattoman kaunis sävellys ja toteutus kruunasivat David Bowien tähdittämän elokuvan Merry Christmas Mr. Lawrence.

David Sylvian: Brilliant Trees | Virgin Records 1984

Suurempi näytön paikka oli edessä vuonna 1984 kun albumi Brilliant Trees julkaistiin. Levy täytti kovimmatkin odotukset helposti. Brilliant Trees on syvä ja harkittu kokonaisuus, Sylvianin ja Steve Nyen yhdessä tuottama mestariteos. Singlen ’Red Guitar’ videon ohjasi Anton Corbijn.

Ero Japan-yhtyeen hieman muottimaiseen ilmaisuun tuntuu selvästi. Vierailevat muusikot tuovat Sylvianin näkemystä esiin aivan erityisellä herkkyydellä. Levyn epätavanomaiset singlebiisit nivotuvat saumattomasti yhteen rytmiin painottuviin ambient-viritteisten kokemusten kanssa.

Sylvianin debyytti on yksi jylhimmistä taidepoplevyistä, joilta on irronnut hittejä: vastustamattomasti funkkaava ’Pulling Punches’ ja värisyttävä ’Ink In The Well’ kestävät aikaa. Pysäyttävä ’Nostalgia’ luo Sylvianin taiteen kauneudelle uuden ulottuvuuden.

– The sound of waves in a pool of water,
I’m drowning in my own nostalgia.

Albumin loppuhuipennus kuullaan pitkän nimikappaleen tribaaliseksi yltyvässä sykkeessä. Päätösraita on kuin alleviivaus siitä, että vuonna 1984 Sylvian oli yhä eteerinen poptähti, mutta vihdoin myös täysin vapaa ilmaisussaan. Lopputulos – Brilliant Trees – on ennenkuulumatonta popmusiikkia.

Tuomas Pelttari

davidsylvian.net | kotisivu
davidsylvian.net | Facebook
davidsylvian.com

Brilliant Trees
David Sylvian – laulu, kitara, piano, syntetisaattorit, lyömäsoittimet, nauhaefektit
Holger Czukay – Dictaphone, kitara, käyrätorvi, laulu
Steve Jansen – rummut, lyömäsoittimet,syntetisaattorit
Richard Barbieri –syntetisaattorit
Ryuichi Sakamoto – piano,syntetisaattorit
Steve Nye – piano, syntetisaattorit
Jon Hassell – trumpetti
Kenny Wheeler – flyygelitorvi
Mark Isham – trumpetti
Phil Palmer – kitara
Ronny Drayton – kitara
Wayne Braithwaite – bassokitara
Danny Thompson – kontrabasso
Tuottajat: David Sylvian & Steve Nye

Hae The Black Crowesin 'Warpaint' kirjastosta.

Varaa David Sylvianin klassikko Brilliant Trees kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Japan

1970-luku

[= David Sylvian  Steve Jansen Richard Barbieri Mick Karn Rob Dean]

Adolescent Sex | Ariola Hansa/Hansa International 1978
Obscure Alternatives | Ariola Hansa/Hansa International 1978
Quiet Life | Hansa International 1979

1980-luku

Gentlemen Take Polaroids | Virgin 1980
Tin Drum | Virgin 1981
Oil On Canvas | Virgin 1983
Exorcising Ghosts | Virgin 1984

1990-luku

Rain Tree Crow
[= David Sylvian  Steve Jansen Richard Barbieri Mick Karn]

Rain Tree Crow  | Virgin 1991

Levyhyllyt
David Sylvian | Finna.fi

1980-luku

Bamboo Houses//Bamboo Music  Sylvian & Sakamoto | Virgin 1982
Forbidden Colours//The Seed And The Sower  Sylvian & Sakamoto | Virgin 1983
Brilliant Trees | Virgin 1984
Alchemy: An Index Of Possibilities | Virgin 1985
Gone To Earth | Virgin 1986
Secrets Of The Beehive | Virgin 1987
Plight & Premonition  Sylvian & Czukay | Venture 1988
Flux + Mutability  Sylvian & Czukay | Venture 1989
Weatherbox • 5CD | Virgin 1989

1990-luku

Ember Glance: The Permanence Of Memory  Sylvian & Mills | 1991
The First Day  Sylvian & Fripp | Virgin 1993
Darshan (The Road To Graceland)  Sylvian & Fripp | Virgin 1993
Damage  Sylvian & Fripp | Virgin 1994
Dead Bees On A Cake | Virgin 1999
Approaching Silence | Venture 1999

2000–2009

Everything And Nothing • 2CD • 3CD | 2000
Camphor • 2CD | 2002
Blemish | Samadhisound 2003
The Good Son vs. The Only Daughter – The Blemish Remixes | Samadhisound 2005
When Loud Weather Buffeted Naoshima | Samadhisound 2007
Manafon | Samadhisound 2009

2010-luku

Sleepwalkers | 2010
Died In The Wool – Manafon Variations | Samadhisound 2011
A Victim Of Stars – 1982–2012 2CD | 2012
There’s A Light That Enters Houses With No Other House In Sight | Samadhisound 2014

Nine Horses
[= Sylvian Jansen Friedmann]

Snow Borne Sorrow | 2005
Money For All | 2007

Stephan Mathieu | David Sylvian

Wandermüde | Samadhisound 2012

Rhodri Davies | David Sylvian | Mark Wastell

There Is No Love In Sight | Confront Recordings 2017

Levyhyllyt
Robert Fripp | Finna.fi

1970-luku

(No Pussyfooting)  Fripp & Eno • LP • kasetti • CD • 2CD | Island/Editions EG 1973
Evening Star  Fripp & Eno • LP • kasetti • CD | Island/Editions EG 1975
Exposure • LP • kasetti • CD • 2CD | EG 1979

1980-luku

God Save The Queen / Under Heavy Manners • LP • kasetti | EG 1980
The League Of Gentlemen • LP • kasetti | Editions EG 1981
Let The Power Fall • LP • CD • kasetti | Editions EG 1981
I Advance Masked  Andy Summers & Robert Fripp | A&M Records 1982
Bewitched  Andy Summers & Robert Fripp | A&M Records 1984
The Lady Or The Tiger?  Toyah & Fripp featuring The League Of Crafty Guitarists • LP • kasetti | Editions EG 1986

1990-luku

The First Day  Sylvian & Fripp | Virgin 1993
Darshan (The Road To Graceland)  Sylvian & Fripp | Virgin 1993
Damage  Sylvian & Fripp | Virgin 1994
The Essential Fripp & Eno  Fripp & Eno • CD | Venture/Virgin/Caroline Records 1994

2000–2009

The Equatorial Stars  Fripp & Eno • CD | Discipline Global Mobile 2004 • LP DGM/Opal 2014
Beyond Even (1992–2006)  Fripp & Eno • CD • 2CD | Discipline Global Mobile 2006
Live In Paris 28.05.1975  Fripp & Eno • 3CD | Discipline Global Mobile/Opal Records/Inner Knot 2014

Blackfield: Welcome To My DNA – paossa ilkeää maailmaa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Jakszyk, Fripp and Collins: A Scarcity Of Miracles – King Crimson geeneissä?
Jansen Barbieri Takemura: Changing Hands – ambientin ja popin kirjeenvaihtoa
King Crimson: Discipline – uuden progen äärellä
King Crimson: Beat – neuroottisuuden ja kauneuden rajalla
King Crimson: Three Of A Perfect Pair – 80-luvun trilogia päättyy
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
No-Man: Together We’re Stranger – eteerisen popin lähteellä

Lue lisää | Finna.fi

David Sylvian – The Last Romantic  Martin Power, 207 sivua | Omnibus 1998
Trophies II – The Lyrics Of David Sylvian  David Sylvian, 71 sivua | Opium, 1998
Electric Eden – Unearthing Britain’s Visionary Music  Rob Young, 664 sivua | Faber and Faber 2010
Japan – A Foreign Place, The Biography (1974–1984)  Anthony Reynolds, 209 sivua | Burning Shed 2015
Japan & Self Existence  
Mick Karn, 388 sivua | Mick Karn 2009

Rob Young kertoo kirjassa Electric Eden antaumuksella Iso-Britanniasta lähtöisin olevista taidemusiikin säveltäjistä, folkmuusikoista ja popartististeista koko 1900-luvun ajalta aina 2000-luvun puolelle asti. Iso-Britannian musiikin kansanperinteen, sen keräämisen ja tallentamisen rinnalla Young liittää David Sylvianin musiikin osaksi brittiläisen musiikin luomistyön inspiroitunutta jatkumoa.

David Sylvian: Brilliant Trees (1984).

David Sylvian: Brilliant Trees (1984).