J. S. Bach: Johannes-passio – räiskyvän dramaattinen kärsimyskertomus

Johannes-passio

J.S. Bach: Johannes-passio. Gardiner (1986).Barokinajan säveltäjä Johann Sebastian Bachin (1685–1750) Johannes-passio (BWV 245) on nykyään pääsiäisen perusteoksia. Se johdattaa hiljaisen viikon tunnelmaan ja vie keskelle Jeesuksen kärsimyskertomuksen dramaattisia tapahtumia. Teos on kuitenkin pitkään ollut monumentaalisen Matteus-passion varjossa. Matteus-passion musikaalinen runsaus ja valtava tunnevoima ovat omaa luokkaansa, mutta lyhyempi ja räiskyvämpi Johannes-passio on toisella tapaa vavahduttava.

Johannes-passio noudattelee Johanneksen evankeliumin henkeä siinä, että se korostaa pääsiäisen tapahtumien hengellistä ulottuvuutta. Jeesus esitetään siinä tulevan kohtalonsa jo etukäteen tietävänä Kristus-hahmona, joka kulkee määrätietoisesti ristiä kohti. Teos keskittyy toimintaan ja tapahtumiin, ja se onkin luonteeltaan väkevän dramaattinen. Kansanjoukkojen dynamiikka ja roomalaisten politikointi on osa teoksen voimaa ja avaa teokseen jopa yhteiskunnallisia tasoja.

Ensiesitys 1724

Johannes-passion ensiesitys oli vuoden 1724 pitkänäperjantaina, jolloin Bach toimi ensimmäistä vuottaan Leipzigin Tuomaskoulun kanttorina ja musiikinjohtajana. Hänen vastuullaan oli säveltää jokaista kirkkopyhää varten kirkkokantaatti ja pitkäksiperjantaiksi laajempi Jeesuksen kärsimyskertomukseen pohjautuva passio. Hän sävelsi ensimmäisen virkavuotensa aikana passion lisäksi huikeat 60 kirkkokantaattia.

Johannes-passio oli Bachin ensimmäinen suurimuotoinen vokaaliteos, jonka oopperamaiset piirteet aiheuttivat oman aikansa kirkkokansassa vastustusta ja hämmennystä. Teos oli jaettu kahteen osaan, sillä teoksen osien välissä oli tarkoitus järjestää pitkäperjantain jumalanpalvelus. Teoksen tapahtumat oli jaettu karkeasti neljään kohtaukseen: Kristuksen vangitsemiseen, oikeudenkäyntiin, ristiinnaulitsemiseen ja kuolemaan.

Lopullista säveltäjän hyväksymää versiota Johannes-passiosta ei ole olemassa, sillä Bach muokkasi ja korjaili sitä vuosien saatossa useaan otteeseen. Tämä kertoo teoksen olleen hänelle erityisen rakas, mutta se kertoo myös siitä kuinka hän pyrki miellyttämään työnantajaansa. Kirkonmiesten mielestä vuoden 1724 version lopetus oli liian valoisa ja positiivinen, eikä se sopinut pitkäperjantain synkkään tunnelmaan.

Elämänsä loppupuolella Bach laati sävellyksestä uuden tulkinnan, jossa hän palasi pitkälti teoksen ensimmäiseen versioon. Hän johti sen tiettävästi viimeisessä esiintymisessään kapellimestarina huhtikuussa 1749. Teoksen eri ilmentymien runsaus antaa nykypäivän kapellimestareille hedelmällisen lähtökodan rakentaa oman tulkintansa passiosta.

John Eliot Gardiner

Englantilainen kapellimestari John Eliot Gardiner (s. 1943) tunnetaan erityisesti barokin aikakauden ja vanhan musiikin asiantuntijana. Johann Sebastian Bach on hänelle aivan erityinen säveltäjä. Tästä on hyvänä osoituksena Bachin kuoleman 250-juhlavuoteen (1999–2000) osunut Bach-kantaattien pyhiinvaellus, jonka aikana Gardiner ja hänen johtamansa Monteverdi-kuoro tekivät 93 konsertin kiertueen ympäri Eurooppaan.

Konserteissa esitettiin kaikki Bachin säilyneet 198 kantaattia, ja vieläpä niin että kantaatit esitettiin oikeaoppisesti niille tarkoitettuina pyhäpäivinä. Myöhemmin vuonna 2003 Gardiner, Monteverdi-kuoro ja Englannin barokkisolistit esittivät ja tallensivat levylle Johannes-passion Saksan Königslutterissa. Mukana oli nimekkäitä laulajia kuten tenori Mark Padmore ja altto Bernarda Fink. Levytykseen saatiin tallennettua aidon livetallenteen rouhea ja elämänmakuinen tunnelma, ja se on linjassa sitä edeltävälle kantaatti-sarjalle. Gardiner on kirjoittanut, että hänelle Johannes-passio aukeaa parhaiten kirkkovuoden kantaattien kokonaisen sarjan osana ja huipentumana.

Kokonaislevytys ja Musiikkia taivaan holveissa

Gardiner on jatkanut Bach-projektiaan tiiviisti pitkin 2000-lukua. Kapellimestarin oma levymerkki Soli Deo Gloria julkaisi Bach-kantaattien pyhiinvaelluksen kaikki esitykset CD-muodossa. Julkaisusarjasta tuli lopulta 56 CD-levyn laajuinen kokonaisuus, ja se on saatavilla myös yhtenäisenä boksina.

Vuonna 2013 hän julkaisi loisteliaan kirjan Bachista ja Bachin musiikista: Musiikkia taivaan holveissa, Johann Sebastian Bach, muotokuva (Fuga 2015). Vuosikymmenien kokemus käytännön orkesterinjohtamisesta on antanut kirjoittajalle ainutlaatuisia näkökulmia Bachin teosten tulkintaan ja sisältöön. Hän kirjoittaa teoksessaan pitkään myös Johannes-passiosta.

John Eliot Gardiner & kääntäjä Sampsa Laurinen: Musiikkia taivaan holveissa. Johann Sebastian Bach – muotokuva (Fuga 2015).
John Eliot Gardiner & kääntäjä Sampsa Laurinen: Musiikkia taivaan holveissa. Johann Sebastian Bach – muotokuva (Fuga 2015).

Johannes-passion painostavan intensiivinen avaus on Gardinerille avain koko teokseen ja sen tulkintaan. Hän kirjoittaa: ”Kuoron sisääntulossa koettiin jotakin aivan ennenkuulumatonta ja shokeeraavaa: valitussanojan sijaan kuullaan ylistyslaulu kaikkivaltiaalle, Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä. Tällainen ratkaisu oli ainutkertainen ajan passiosovituksissa. Lauluäänet tulevat sisään kuin kolmena vasaraniskuna: Herr!…Herr!…Herr! Kristus kuvataan majesteetillisena ikään kuin valtavassa bysanttilaisessa mosaiikissa, mutta hänen katseensa suuntautuu alas paatuneeseen ja levottomasti vellovan ihmiskunnan puoleen. Bach on löytänyt ilmaisun Johanneksen evankeliumissa toistuville dualistisille ideoille: valon ja pimeyden, hyvän ja pahan, hengen ja ruumiin, oikean ja väärän jyrkälle vastakkainasettelulle.”

Gardiner on levyttänyt Johannes-passion ensimmäisen kerran vuonna 1986 Monteverdi-kuoron ja Englannin barokkisolistien kanssa. Tasapainoinen levytys muistetaan edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista teoksen levytyksistä. Gardiner esittää teoksen seuraavan kerran pitkänäperjantaina 2.4.2021 Oxfordin Sheldonian Theatressa. Deutsche Grammophon lähettää esityksen suorana maksullisena stream-lähetyksenä. Gardiner näkee, että Johannes-passio puhuttelee nykypäivän ihmisiä erityisesti nyt pandemian aikana.

Masaaki Suzuki

Japanilainen Masaaki Suzuki (s. 1954) on toinen kapellimestari, joka on jo 30 vuoden ajan syventynyt hartaan intensiivisesti Bachin musiikilliseen maailmaan. Suzuki ja Japanin Bach-kollegiumi ovat levyttäneet ruotsalaiselle BIS-levymerkille Bachin kantaattien kokonaislevytysten sarjaa jo vuosikymmeniä. Sarja tuli jokunen vuosi sitten valmiiksi, ja sen jälkeen Suzuki on keskittynyt erityisesti Bachin urkuteoksiin. Johannes-passion he levyttivät ensimmäisen kerran jo vuonna 1999, mutta keväällä 2020 oli uuden levytyksen aika Saksan Kölnissä.

J.S. Bach: Matteus-passio. Bach Collegium Japan, Masaaki Suzuki (BIS 2020).
J.S. Bach: Johannes-passio. Bach Collegium Japan, Masaaki Suzuki (BIS 2020).

Bach-kollegiumi vietti viime vuonna 30-vuotisjuhlaa, jonka kunniaksi orkesteri lähti laajalle Euroopan kiertueelle. 11 konsertin kiertue jouduttiin kuitenkin keskeyttämään alkuunsa koronapandemian vuoksi. Saksan Kölniin päätynyt neuvoton kapellimestari ja orkesteri saivat kuitenkin houkuttelevan tarjouksen paikalliselta konserttijärjestäjältä. He voisivat esittää Bachin Johannes-passion suorana striiminä ilman yleisöä.

Suzuki tarttui tarjoukseen ja he päättivät spontaanisti aloittaa myös sävellyksen levytykset samaisessa Kölner Philharmonie -salissa. Poliisi tuli kuitenkin sulkemaan konserttisalia levytyksen ollessa vielä kesken. Yksi poliiseista oli kuitenkin nähnyt Johannes-passion striimilähetyksen ja antoi Suzukin porukalle tunnin armonaikaa. Vaikuttava korona-ajan tulkinta ilmestyi BIS:in julkaisemana syyskuussa 2020.

Johannes-passion esitys tyhjälle konserttisalille löytyy Japanin Bach-kollegiumin YouTube-kanavalta kokonaisuudessaan.

Jukka Uotila

Soli Deo Gloria | SDG History

Levyhyllyt
J.S. Bach: Johannes-passion kokonaislevytyksiä | Finna.fi

John Eliot Gardiner, The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists
St. John Passion, BWV245 • 2CD • 2LP | Archiv/Polydor 1986

Masaaki Suzuki, Bach Collegium Japan
St. John Passion, BWV245 • 2CD | BIS 2020

Jos Van Veldhoven, The Netherlands Bach Society
St. John Passion, BWV245 • 2CD | Channel Classics Records 2004

Kuuntele Johannes-passio 2.4. | Yle Radio 1 • Yle Areena Audio

Masaaki Suzukin ja Bach Collegium Japanin taltiointi Johannes-passiosta kuullaan perjantaina 2. huhtikuuta. Lähetys alkaa klo 19. Konsertin toimittaa Topias Tiheäsalo. Ohjelma on kuunneltavissa 30 päivän ajan.

Johannes-passio 6.3.2020 Katowice
Bach Collegium Japan
Masaaki Suzuki – kapellimestari
Hana Blaziková – sopraano
Damien Guillon – kontratenori
James Gilchrist – tenori (Evankelista)
Zachary Wilder – tenori
Christian Immler – basso (Jeesus)

Kuuntele Johannes-passio | Naxos Music Library

Johannes-passio on kuunneltavissa myös maksuttoman striimipalvelun Naxos Music Libraryn kautta. Pääset taidemusiikkipalveluun sisään kirjastokortilla. Vinkiksi: kokeile hakuruutuun sävellyksen teosnumeroa BWV 245.

Naxos Music Libraryn näkymä J.S. Bachin Johannes-passion (Gardiner) striimiin.
Naxos Music Libraryn näkymä J.S. Bachin Johannes-passion (Gardiner) striimiin.

Lue lisää J.S. Bachista | Finna.fi

Musiikkia taivaan holveissa • Johann Sebastian Bach – muotokuva John Eliot Gardiner & kääntäjä Sampsa Laurinen, 647 sivua | Fuga 2015

Read more about J.S. Bach | Finna.fi

Bach • Music In The Castle Of Heaven John Eliot Gardiner, 628 pages | Penguin Books/Alfred A. Knopf/Allen Lane 2013

Bachia radio-ohjelmassa Narrin aamulaulu | Yle Areena

J.S. Bach ja Gardinerin ansiokas kirja Musiikkia taivaan holveissa ovat aiheena Ylen radio-ohjelmassa Narrin aamulaulu. Neliosaisessa sarjassa Bachista keskustelevat sellisti Jukka Rautasalo ja toimittaja Outi Paananen. Lähetysten jälkeen ohjelmat ovat kuunneltavissa vuoden ajan.

Bachin musiikkia taivaan holveissa | Kuuntele jaksot Yle Areenassa

1/4 • kuunneltavissa 26.3.2022 asti
2/4 • kuunneltavissa 2.4.2022 asti
3/4 • kuunneltavissa 9.4.2022 asti
4/4
• kuunneltavissa 16.4.2022 asti

J.S. Bach: Johannes-passio. John Eliot Gardiner (Archiv Polydor 1986).
J.S. Bach: Johannes-passio. John Eliot Gardiner (Archiv Polydor 1986).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Mike Oldfield: Five Miles Out – pelottomasti kohti uusia seikkailuja

Five Miles Out | Virgin 1982

Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).Muusikko, säveltäjä ja multi-instrumentalisti Mike Oldfieldin (s. 1953) levytysura lähti liikkeelle dramaattisesti. Vuonna 1973 julkaistu debyyttialbumi Tubular Bells sekoitti musiikin maailmaa. Vain kahdesta raidasta rakentunut taideteos nousi vähitellen myyntimenestykseksi ja hetkeksi jopa brittilistan ykköseksi. Tubular Bellsistä kasvoi Oldfieldin tunnetuin teos ja populaarimusiikin klassikko.

Läpi 70-luvun Oldfieldin levyjä rankattiin korkealle: Hergest Ridge, Ommadawn ja neljän pitkän raidan mittainen tuplalevy Incantations sisälsivät lisää hypnoottista sävellystyötä. Viehätystä korosti se, että vaivattoman kuuloista toteutusta oli vaikea kategorisoida. Oldfield miellettiin progeksi, toisinaan nykytaidemusiikiksi tai ”vain” popmusiikiksi.

Tappiota tuottaneelta kiertueelta tallennettu livetupla Exposed näytti, että todellisuudessa Oldfield oli vähän kaikkea edellä mainittua. Livelevyllä oli basisti Pekka Pohjolan lisäksi mukana single ’Guilty’, diskomainen yllätys keväältä -79. Seuraava studioalbumi Platinum alleviivasi taidemusiikin yhteyttä lainalla nykysäveltäjä Philip Glassilta. Erinomainen QE2 (1980) sisälsi jopa ABBA-coverin, mutta Oldfieldin kaupallinen potentiaali tuntui olevan suvannossa.

Miten sitten vastata korvan vieressä kuiskivaan hitintarpeeseen ja olla edelleen kunnianhimoinen säveltäjä? Entä olisiko 80-luvun alun lujaa muuttuvassa popmaailmassa edes mahdollista toteuttaa vielä eepos, kokonaisen levypuoliskon mittainen rockteos? Ennakkoluuloton vastaus oli valmis maaliskuussa -82 kun Oldfieldin seitsemäs studioalbumi Five Miles Out julkaistiin. Koitti uusien seikkailujen aika.

Hieman alle 25-minuuttinen ’Taurus II’ lähtee liikkeelle enegisesti, kuin täynnä intoa oleva rokkipläjäys. Keinahteleva perkussioraita, Oldfieldin ujeltava kitarointi ja vocoder, Maggie Reillyn laululinjat, ajalle tyypilliset synat, rumpukoneet, kelttivaikutteet – kaikki toimii kiihkeällä sykkeellä, ja pitkä teos loppuu yllättävän nopeasti. Viimeisen minuutin kaunis tunnelma kruunaa yhden Oldfieldin hienoimmista töistä.

Jo QE2:lla laulamassa ollut Maggie Reilly oli yhä tärkeämpi elementti Oldfieldin kokonaissoundissa. Reilly toi tärkeää henkeä Oldfieldin pienelle hitille ’Family Man’. Ensi tahdeista tunnistettava single puskee eteenpäin jäykän kolkosti, mutta Reillyn poikkeuksellinen kuulaus pelastaa. Vuotta myöhemmin oli hauska huomata, miten popduo Hall & Oates nosti saman biisin kansainväliseen suosioon, ilman kylmää klangia.

Nimiraita ’Five Miles Out’ päättää albumin hätkähdyttävästi. Lähes kauhuelokuvamainen sanoitus kertoo Oldfieldin lentämiskokemuksesta Espanjan yllä QE2-kiertueen aikaan. Artistille ja kanssamatkustajille oli käydä pahasti huonon sään vuoksi. Vakava tunnelma heijastuu videoon ja Oldfieldin laulusuoritukseen.

Kasvava suosio ei välttämättä merkitse muusikolle kaikkea, mutta se voi olla avuksi. Vuosi vuodelta merkittävämmäksi julkaisijaksi ja artistin ”kodiksi” kasvanut Richard Bransonin levy-yhtiö Virgin Records oli tukevasti Oldfieldin takana. Vielä tärkeämpää luovan työn tekijälle on tuntea saavansa kuulijoita. Five Miles Outin menestys antoi Oldfieldille itseluottamusta, ja varmasti buustasi tulevia visioita. Ja kun kaikki sujui, niin kalliita kiertueitakin oli helpompi järjestää. Vaihteeksi jopa pienellä voitolla.

Kaupallisen onnistumisen välttämättömyys oli Oldfieldille rasite, mutta paluu suurempaan suosioon onnistui. Lyhyempien sävellysten hittipotentiaali tunnistettiin. Jopa median kärttämä julkisuus ja haastattelut alkoivat sujua kun Oldfieldin kokema ulkopuolisuus ja pelko oli väistymässä. Viitseliäisyys mediaa kohtaan kasvoi. Kohti valoa kantoi Five Miles Outin levynkansikin, jossa maalaus näyttää pienkoneen lentävän läpi myrskypilvien. Seurasi lisää onnistumisia. Crises (1983) ja Discovery (1984) jatkoivat hittilevyjen sarjaa.

Ehkä optimismi ja edessä siintävä valo siirsi myös kierrättämisen tarvetta: Oldfieldin debyyttialbumin jatko-osaan oli Five Miles Outin aikaan matkaa vielä kymmenen vuotta. Tubular Bells II julkaistiin vuonna 1992, kolmososa 1998.

Tuomas Pelttari

Mike Oldfield | kotisivu
Mike Oldfield | Facebook

Mike Oldfield – Tubular.net | Facebook

Five Miles Out
Mike Oldfield – kitara, bassokitara, kosketinsoittimet, laulu
Maggie Reilly – laulu
Morris Pert – lyömäsoittimet, kosketinsoittimet
Tim Cross – kosketinsoittimet
Rick Fenn – kitara
Tuottajat: Mike Oldfield & Tom Newman

Mike Frye – lyömäsoittimet
Paddy Moloney – Uileann pipes (Taurus II)
Carl Palmer – lyömäsoittimet (Mount Teidi)
Graham Broad – rummut (Five Miles Out)
Jousisovitukset: Morris Pert
Kapellimestari: Martyn Ford

Five Miles Out julkaistiin remasteroituna CD-painoksena vuonna 2000 ja myöhemmin deluxe-painoksena. Laajennettu 2CD+DVD vuodelta 2013 sisältää mm. Oldfieldin itse tekemän 5.1-monikanavamiksauksen.

Levyhyllyt
Mike Oldfield | Finna.fi

1970-luku

Tubular Bells | Virgin Records 1973
Hergest Ridge | Virgin Records 1974
Ommadawn | Virgin Records 1975
Incantations • 2LP | Virgin Records 1978
Exposed • 2LP • DVD • live | Virgin Records 1979
Platinum | Virgin Records 1979

1980-luku

QE2 | Virgin Records 1980
Five Miles Out | Virgin Records 1982
Crises | Virgin Records 1983
Discovery | Virgin Records 1984
The Killing Fields • soundtrack | Virgin Records 1984
Islands | Virgin Records 1987
Earth Moving | Virgin Records 1989

1990-luku

Amarok | Virgin Records 1990
Heaven’s Open | Virgin Records 1991
Tubular Bells II | Warner Music UK 1992
The Songs Of Distant Earth | Warner Music UK 1994
Voyager | Warner Music UK 1996
Tubular Bells III | Warner Music UK 1998
Guitars | Warner Music UK 1999
The Millennium Bell | Warner Music UK 1999

2000–2009

Tr3s Lunas | Warner Music Spain 2002
Tubular Bells 2003 | Warner Music Spain 2003
Light + Shade • 2CD | Mercury Records 2005
Music Of The Spheres | Mercury Records 2008

2010-luku

Man On The Rocks | Virgin EMI 2014
Return To Ommadawn | Virgin EMI 2017

Nuottikirjat
Mike Oldfield | Finna.fi

Tubular Bells | Virgin 1973
10 • 1973–1983, 64 sivua | Music Sales Limited 1984
Tubular Bells II | International Music Publications 1992 & 1993
Elements – The Best Of Mike Oldfield, 88 sivua | International Music Publications 1994
Tubular Bells III, 56 sivua | International Music Publications 1998

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Dream Theater: Dream Theater – progemetallia rennomman kautta
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Gentle Giant: Octopus – svengaavan progen ytimessä
Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko

Lue lisää Mike Oldfieldistä • Read more about Mike Oldfield | Finna.fi

Changeling – The Autobiography Of Mike Oldfield Mike Oldfield, 266 pages | Virgin Books 2007
The Making Of Mike Oldfield’s Tubular Bells – The Story Of A Record Which Has Sold Over 15000000 Copies And Helped To Found The Virgin Empire Richard Newman, 101 pages | Music Maker 1993
Mike Oldfield – Every Album, Every Song [On Track …] Ryan Yard, 160 pages | Sonic Bond 2020

Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).
Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Läjä Äijälä ja äärimmäisyyksien verenpunainen lanka

Läjä Äijälä, kollaasi.Lapin Kansa -lehden yleisöäänestys Vuosisadan lappilainen sai äskettäin jännittävän käänteen. ”Punkin pioneeri ja Terveet Kädet -bändin perustaja Veli-Matti ’Läjä’ Äijälä on tällä hetkellä vahvoilla Vuosisadan lappilaiseksi”, lehden verkkosivuilla uutisoitiin 25.11.2017. ”Hän johtaa niukasti, vain muutamalla äänellä toista muusikkoa eli Antti Tuiskua.”

Underground oli puhunut nettiäänestyksen kautta eikä sen sanomaa voinut vähätellä protestiääniksi. Onhan Läjä Äijälän (s. 1958) Torniossa perustama suomalaisen hardcoren edelläkävijä Terveet Kädet inspiroinut hc-punkin ja äärimetallin tekijöitä kautta maailman 1980-luvun taitteesta lähtien. Ja niin vakuuttava yhtye kuin se olikin, se on vain yksi kulma Läjä Äijälän taiteilijakuvasta.

Vuosina 1980–2016 toiminut Terveet Kädet meni äärimmäisyyksiin monilla eri kokoonpanoilla, suomen ja englannin kielellä, enemmän tai vähemmän inspiroituneena, toisinaan punkimmin ja toisinaan metallisemmin, mutta aina siitä loisti Läjä Äijälän persoona ja jäljittelemätön tyyli. Yhtyeen kenties tunnetuin julkaisu on klassikkolevytys Ääretön joulu (1982)

Läjä Äijälä on myös sarjakuvapiirtäjä, jonka luomuksia on ilmestynyt eri sarjakuvaseurojen julkaisuissa. 1990-luvun alkupuolella hän toimitti X-nimistä sarjakuvalehteä, jota julkaistiin sekä suomeksi että englanniksi ja jonka numeroista koottiin albumi vuonna 2010. Hän on myös piirtänyt levynkansia omille bändeilleen ja muillekin, esimerkiksi CMX:n Johannes Kastaja -ep:n kansi on Äijälän luomus. 

Runoilijana Läjä Äijälä debytoi vuonna 2007, kun Pupu Lihaviston (mm. 500 kg lihaa, The Leo Bugariloves) ja Astro Lihjamon (Hiljainen kevät) kanssa tehty Runojen kevät -kirja ilmestyi. Mielenkiintoinen yhteistyöprojekti oli myös se, kun Apulanta-yhtye sävelsi ja levytti Äijälän kanssa kaksi tämän sanoitusta, kappaleet Kumi nahka piiska ja Punainen helvetti.

Äijälän äänitaide ei ole ollut lainkaan yksipuolista. Hän on soittanut monenlaista musiikkia useissa eri yhtyeissä ja projekteissa, joita on yhdistänyt lähinnä pyrkimys pitää meininki rytmisenä, yksinkertaisena, marginaalisena ja tavalla tai toisella äärimmäisenä.

Vuosina 1979–1980 toiminut Aavikon kone ja moottori oli Äijälän ensimmäinen avantgardistista elektronista musiikkia esittänyt yhtye. Se julkaisi aktiivivuosinaan yksipuoliset 7”-singlet Karavaani ja Rakkaudella sinulle Äijälän omalla IKBAL-levymerkillä. Joteskii Groteskii ja Vauva Records julkaisivat bändin pienimuotoisen tuotannon uudelleen yhdellä singlellä vuonna 2014.

Aavikon koneen ja moottorin konseptia jatkojalosti vuonna 1983 perustettu Billy Boys, jonka tulokulmana oli eräänlainen elektroninen rockabilly.

1990-luvun puolivälissä perustettu The Sultans on Äijälän ja Markku ”Lene” Leinosen minimalistista garagebluesia soittava yhtye. Sen ensimmäinen single Houserockin’ ilmestyi vuonna 1996, ja viimeisin julkaisu on vuoden 2016 Kitchen Sessions. Tyylitajuinen duo esittää tällä kaitafilmillä kolme kappaletta:

Kokoonpanoltaan lähimpänä Äijälän emoyhtyettä on brutaali rockbändi Death Trip, jonka kaikki muutkin jäsenet (kitaristi Ilari Kinnunen, kosketinsoittaja Lene Leinonen, basisti Maike Valanne, rumpali Tilli Äijälä ja kitaristi Timo Wiik) ovat jossain vaiheessa vaikuttaneet Terveissä Käsissä. Ektro Records julkaisi Death Tripin koko raa’an ja hypnoottisen tuotannon yksissä kansissa. Pain is Pain – The Complete Death Trip 1988–1994 ilmestyi vuonna 2011.

1980-luvun lopulla Äijälä liittyi The Leo Bugarilovesiin, jonka 500 kg lihaa -yhtyeen Pupu Lihavisto ja Ruki Vehr A. Kivi olivat perustaneet vuonna 1981. Soundi-lehti luonnehti Feelings-albumin (2011) ja Hits & Misses Compilation 1988–2002 -kokoelman (2013) arvosteluissa tuon omalakisen yhtyeen musiikkia ”lievästi kehityshäiriöiseksi kotiurkuboogierockiksi” ja ”sirkusrockiksi”. Aina sanat eivät riitä kertomaan kaikkea.

Äijälän ja Leinosen kokeellisen ja minimalistisen elektronisen musiikin hanke The Kolmas debytoi yhdellä biisillä jo vuonna 1997, mutta siirtyi albumikantaan vasta vuoden 2013 Kolmas testi -levyllä. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi studio- ja liveäänityksistä koottu kasettialbumi Kolmas Kasetti. 2017 tuli Kolmas Musiikki -niminen cd-albumi.

2010-luvulla Läjä Äijälä alkoi sooloartistiksi. EP:t Raskas taakka (2012) ja Alzheimer (2016) julkaistiin tänä vuonna Raskas Alzheimer -julkaisuna, ja sen jälkeen on ilmestynyt vielä EP Minuuttibiitti. Vaikuttavin ikioma teos on virallisen oloisesti Veli-Matti O. Äijälän nimellä tehty sooloalbumi Minun vereni (2016), jolla on improvisoidulta ja terapeuttiselta kuulostavaa, jostakin alitajunnan suunnalta kontrolloimattomasti pulppuavaa elektronista taidemusiikkia, hankalasti hahmotettavia sanoja ja henkilökohtaisen kuuloista rutinaa psyyken hämäristä nurkista.

Vuonna 2016 Äijälä ilmoitti Terveiden Käsien tulleen tiensä päähän. Hän perusti sen tilalle Lapin Helvetin, joka otti nimensä klassikkoyhtyeen viimeiseksi jääneeltä albumilta. Samana vuonna ilmestyi Äijälän, Circle-yhtyeestä ja Ektro Recordsista tutun Jussi Lehtisalon ja rumpali Tomi Leppäsen Sakset-yhtyeen avant-elektroninen ensialbumin Lahja, josta pitivät kovasti muun muassa Helsingin Sanomien ja Soundin kriitikot. Punkmetallisen Lapin Helvetin ensimmäinen albumi taas ilmestyy joulukuussa 2017 Svart Recordsin kautta.

Ensi vuonna kuusikymppisiään viettävän Läjä Äijälän tahti on kova, vaikka 40-vuotistaiteilijajuhla lähestyy. Tätä kirjoittaessa ei vielä tiedetä, mahtaako Anatude sittenkin kiilata kalkkiviivoilla Läjä Äijälän ohi Lapin Kansan äänestyksessä. Läjä on silti äänestyksen moraalinen voittaja: hänen näytöillään ja näkemyksellisyydellään on mahdollisuuksia vaikka useammankin vuosisadan lappilaiseksi ja kansalaiseksi. Joskus taide jatkaa kiehtomistaan kautta aikojen, joskus se jää aikansa kuvaksi. Läjä Äijälällä on saumaa jäädä elämään, sillä hänen taiteensa verenpunainen lanka on katkeamaton ja omin käsin kehrätty.

”Mulla on sanoituksissa ja piirroksissa äärimmäisiä aiheita. Voi olla, että ihmiset luulevat minua sen takia erilaiseksi ihmiseksi kuin olen”, Äijälä kertoi Sueen tekemässäni henkilökuvajutussa vuonna 2012. ”Minä vain kuvaan ihmiskunnan pimeää puolta. Ahistaa, kun ihmisten pitää pilata kaikki tällä planeetalla. Minä teen tällaista musiikkia ja näitä sanoituksia ja kuvia siksi, että saisin sielunrauhan”, hän jatkoi. ”Olen kuitenkin positiivinen mies. Uskon, että kehitys etenee fiksuun suuntaan.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Veli-Matti O Aijala | SoundCloud
Lapin Helvetti/Terveet Kädet | Facebook
The Leo Bugariloves | Facebook
The Kolmas | Facebook

Varaa Läjä Äijälää kirjastosta.

Varaa Läjä Äijälää kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Veli-Matti O. Äijälä

Passions Of Läjä Äijälä | Bad Vugum 2004
Minun vereni | Svart Records 2016
Raskas Alzheimer | Karkia Mistika Records 2017

Aavikon Kone Ja Moottori

Karavaani • 7″-single | IKBAL 1979
Rakkaudella sinulle • 7″-single | IKBAL 1980
Golden Greats Of Ikbal • CD | Bad Vugum 1995
Karavaani//Rakkaudella sinulle • 7″-single | Joteski Groteskii/Vauva 2014

Terveet Kädet | Finna.fi

1980-luku

Rock laahausta vastaan • EP | Ikbal 1980
Ääretön joulu • EP | Poko Rekords 1982 • Hiljaiset Levyt 1989 • Svart Records 2012
Terveet Kädet | Propaganda Records 1983
The Horse | Barabbas Records 1985

1990-luku

Sign Of The Cross | Alternative Action Records 1995
Golden Greats Of Ikbal • CD | Bad Vugum 1995
Doomed Alien Race | Alternative Action Records 1997
Leather Enslavement • live • LP | Klayster 1998
The Ultimate Pain | Solardisk 1999
Ääretön propaganda | Propaganda Records 1999

2000–2009

Non Ultra Descriprica | Solardisk 2000
Onnellisia kytkentöjä 1980–2000 | Solardisk 2002
Ihmisen poika, pedon poika | Kämäset Levyt/Longplay Music 2009

2010-luku

Musta hetki | Longplay Music 2012
Lapin Helvetti | Svart Records 2015
TK Pop 1980–1989 • 5LP • 2CD | Svart Records 2019

Billy Boys | Finna.fi

Harley Man • 12″ EP | Dekadenz 1986
Golden Greats Of Ikbal • CD | Bad Vugum 1995
AnthologyEktro Records 2012

Death Trip | Finna.fi

Pain Is Pain – The Complete Death Trip 1988–1994 • CD | Ektro Records & Karkia Mistika 2011 • LP | Full Contact Records 2013
Madhouse • LP | Full Contact Records 2017 • kasetti | Ruton Music 2017

The Leo Bugariloves | Finna.fi

Tsaeh! • 12″ EP | Bassmania Records 1991
Absoluuttinen mies//Lotinapelto Revisited • 7″-single | Bad Vugum 1992
Absintinjuoja//Elämältä kiitos • 7″-single | Bad Vugum 1993
Bitter | Bad Vugum 1995
Loves | Bad Vugum 1997
Help! | Molly-Mood 2004
Feelings
 | Karkia Mistika Records 2011
Näinnäinnäin!//Hyrysysy • 7″-single | Longplay Music 2011
”Hits & Misses” – Compilation 1988–2002
• 2CD | Karkia Mistika Records 2013
12 Shots – The Legendary Tornio Sessions | Karkia Mistika Records 2014

The Kolmas [=Läjä Äijälä • Markku Leinonen] | Finna.fi

Kolmas Testi | Full Contact Records 2013
Kolmas Kasetti | Ruton Music 2015
Kolmas Musiikki | Karkia Mistika 2017

Sakset [=Läjä Äijälä • Jussi Lehtisalo • Tomi Leppänen] | Finna.fi

Lahja | Full Contact Records 2016
Salaisuuksien puutarha | Full Contact Records/Ektro Records 2021

The Sultans [=Läjä Äijälä • Markku Leinonen • Timo Äijälä] | Finna.fi

More House Rockin’ And Other Boogies | Ektro Records 2014

Lapin Helvetti | Finna.fi

Lapin Helvetti | Svart Records 2017

Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa – kaaos ja sen raamit

Lue lisää | Finna.fi

Runojen kevät  Astro Lihjamo & Läjä Äijälä & Pupu Lihavisto, 79 sivua | Molly-Mood 2007
Parasta lapsille – Suomipunk 1977–1984  Mika Saastamoinen, 429 sivua | Johnny Kniga 2007
X  Läjä Äijälä & kääntäjä Kari Heikonen, 79 sivua | Huuda huuda 2010

Läjä Äijälän musiikki saa monia hahmoja, kuten Terveet Kädet, The Kolmas ja Lapin Helvetti. Sooloalbumi 'Minun vereni' julkaistiin vuonna 2016.

Läjä Äijälän musiikki saa monia hahmoja, kuten Terveet Kädet, The Kolmas ja Lapin Helvetti. Sooloalbumi Minun vereni julkaistiin vuonna 2016.

Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa

Lulu | Warner Bros/Universal International Music 2011

Lou Reed & Metallica: Lulu (2011).

Kun saksalaisen Frank Wedekindin (1864–1918) Lulu-nimisestä naisesta kertova näytelmä Erdgeist eli Maahinen esitettiin Tampereen Teatterissa vuonna 1909, se sai lehdistöltä niin vihaisen vastaanoton, että näytelmä oli poistettava ohjelmistosta kolmen esityksen jälkeen. Kun vaihtoehtorockin suurvisiirin Lou Reedin ja hevimammutti Metallican Wedekindin tarinaan perustuva yhteisalbumi Lulu ilmestyi reilut sata vuotta myöhemmin, sekin sai osakseen ivaa ja paheksuntaa. Vähän eri syistä, mutta kuitenkin.

Wedekindin näytelmä kertoo ”naisen primaalimuodosta”, kuten Lulu Erdgeistissä esitellään, ja hänen rakastajistaan. Vaikka Lulu on tarinan päähenkilö, hän on hädin tuskin olemassa. Lulu elää miesten kautta. Hän ei ole toimija vaan kohde, halujen heijastuspinta, josta miehet peilaavat erilaisia intohimojaan mutta joka ei ihmisenä kiinnosta ketään. Lopulta Lulu päätyy vankilaan murhasta. Tarina jatkuu näytelmässä Die Büchse der Pandora eli Pandoran lipas, jossa Lulu pakenee vankilasta, päätyy Lontooseen prostituoiduksi ja kuolee sarjamurhaajan uhrina.

Kun Reed ja Metallica ryhtyivät kaavailemaan yhteistä hanketta, he ottivat käsittelyynsä sanoituksia, jotka Reed oli kirjoittanut Wedekindin Lulu-näytelmien pohjalta. Reedin mielestä Metallican selässä tekstit nousisivat ”seuraavalle tasolle”. Kenties Reed halusi nostaa Lulun kohtalon pintaan miehekkään hevimetallisen kontrastin avulla. Metallican stereotyyppisen maskuliininen soitto ja kitaristi-laulaja James Hetfieldin machohko ärjyntä rakensivat Lulun vaiheille patriarkaalisen miljöön, joka korosti persoonattomaksi objektiksi alistetun naishahmon asemaa.

The View’n videon ohjasi Darren Aronofsky:

On hiukan epäselvää, mikä Lulu on. Se on avantgardistinen metallilevy, taidemusiikkia tai raskaasti säestettyä runoutta, abstrakti musikaalikuunnelma tai jonkinlaista spoken wordia. Pop- tai rocklevy se ei missään nimessä ole, mutta siinä kontekstissa useimmat kriitikot sen tyrmäsivät. Vaikka Reed oli jo ajat sitten hylännyt popmusiikin muotokielen taiteelleen tarpeettomana, moni ilmeisesti odotti kuulevansa levyllä jonkinlaisia Fight Fire With Firen ja Perfect Dayn summan ylittäviä rockklassikoita. Pöyristys valtasi alaa, kun Reed ja Metallica tarjoilivatkin levyllisen melodiattomia, jopa kaksikymmentäminuuttisia taidejurnutuksia, joissa Reed luki ääneen, Hetfield mylvähteli ja Metallica riffitteli doomahtavan laahaavasti tai speed metalia blitzkrieginä piiskaten. Lars Ulrichin sympaattisen kulmikas rumpalointi sopi mainiosti komppaamaan Lulun kolhon eurooppalaista tunnelmaa.

Albumista tekee vaikeatajuisen se, ettei sillä ole selkeää tarinaa. Esimerkiksi se Die Büchse der Pandoran kohtaus, jossa Lulu heittää henkensä psykopaatin äärifantasian kohteena, sisältyy kolmanteen kappaleeseen Pumping Bloodiin. Sitä kertomuksessa edeltänyt Lulun ja kreivittären suhde vilahtaa tekstissä heti perään ’Mistress Dreadissa’, eikä minkäänlaisesta kronologisesta järjestyksestä ole tietoakaan. Reed ei tehnytkään Lulua kerratakseen tarinan, jota kerrotaan muutenkin jatkuvasti maailman teatterinäyttämöillä. Sen sijaan hän halusi käsitellä vallankäyttöön, identiteettiin ja itsepetokseen liittyviä teemoja omalla tyylillään.

Kun Metallica mättää heviä Reedin kiihkeän paasauksen taustalla, vaikutelma on samanlainen kuin Tarantinon Inglourious Basterdsin kohtauksessa, jossa David Bowien – joka osapuilleen ainoana maailmassa julisti Lulun mestariteokseksi – ’Cat People (Putting Out Fire)’ säestää toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia. Se on älyvapaan urhea ja kiehtova mutta myös sanomallinen kohtaus, joka sanoo, että nämä asiat voisivat tapahtua milloin tahansa, kenelle tahansa.

Reedin Lulu (sillä hänen levynsähän Lulu on, sanokaamme noin 70-prosenttisesti) asetti vapaamuotoisuudessaan uusia haasteita metallibändille, joka ei normaalisti juuri jammaile. Reed vaati soittajilta kykyä improvisoida jazzin hengessä, mutta myös antoi Metallicalle jotakin: Hänen raaka runoutensa saa Metallican riffit kuulostamaan rankemmilta kuin ne kuulostaisivat bändin oman kuvaston taustalla. Silkkaa metallia Lulu ei kuitenkaan ole. Sillä kuulee myös akustista kitaraa (mm. ’Little Dog’), viitteitä elektroniseen musiikkiin sekä vapaasti soivia jousi-instrumentteja. Lulun suhteesta erääseen mieheen ja tämän poikaan inspiroitunut ’Junior Dad’ on lempeän bändisoiton sekä sellojen ja viulujen dronen varaan rakennettu massiivinen teos.

Junior Dad livenä Saksassa:

Wedekindin näytelmiä on sittemmin tulkittu niin feministisiksi kuin naisvihamielisiksikin. Aikoinaan niitä soimattiin groteskeiksi, yliampuviksi ja moraalittomiksi. Reedin ja Metallican Lulu sai satikutia siitä, että se kuulostaa rumalta, rasittavalta ja teennäiseltä, ikään kuin Lulu ei aiheena suorastaan vaatisi juuri sellaisten ekspressionististen vaikutelmien luomista. Taiteen tehtävänä ei ole maistua hyvältä, tuntua kivalta tai kuulostaa Roxettelta. Sen kuuluu luoda uusia tulkintoja. Niitä Reed ja Metallica Lululla tekivät.

Lulu oli kova pala niin Lou Reedin kuin Metallicankin yleisöille. Reedin joukot eivät nähneet hänen taiteensa ja banaalin metallin välillä minkäänlaisia yhtymäkohtia. Metallica-faneille taas itkuraivarin aiheeksi on joskus riittänyt pelkkä akustisen kitaran käyttäminenkin. Yhteisalbumin tekeminen tuollaisten mielikuvaharjoitusten melskeessä vaati rohkeutta kummaltakin osapuolelta.

Lulu jäi Lou Reedin (s. 1942) viimeiseksi albumiksi. Hän kuoli syöpään vuonna 2013. Reed halusi tulla tunnetuksi taiteilijana, joka piut paut piittaa siitä, mitä hänestä ajatellaan. Lulu on lopullinen todiste siitä, että juuri sellainen hän oli.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lou Reed & Metallica: Lulu kotisivu

Lulu
Lou Reed – laulu, kitara, continuum
James Hetfield – rytmikitara, taustalaulu
Kirk Hammett – soolokitara
Lars Ulrich – rummut
Robert Trujillo – bassokitara
Tuottajat: Lou Reed, Metallica, Greg Fidelman, Hal Willner

Sarth Calhoun – elektroniset instrumentit
Jenny Scheinman – viulu, alttoviulu, jousisovitukset
Gabe Witcher – viulu
Megan Gould – viulu
Ron Lawrence – alttoviulu
Marika Hughes – sello
Ulrich Maiss – sello Little Dogissa ja Frustrationissa
Rob Wasserman – sähkökontrabasso Junior Dadissa
Jessica Troy – alttoviulu Junior Dadissa

Varaa Lulu kirjastosta.
Varaa Lou Reedin & Metallican klassikko Lulu kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Lou Reed & Metallica
[Lou Reed • James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Robert Trujillo]
Finna.fi

Lulu • 2CD | Warner Bros./Vertigo 2011

Alban Berg: Lulu

Kymmenen levytystä 1952–2014.

Lou Reed | Finna.fi

1970-luku

Lou Reed | RCA 1972
Transformer | RCA 1972
Berlin | RCA 1973
Rock ’n’ Roll Animal • live | RCA 1974
Sally Can’t Dance | RCA 1974
Lou Reed Live • live | RCA 1975
Metal Machine Music – An Electronic Instrumental Composition | RCA 1975
Coney Island Baby | RCA 1975/1976
Rock And Roll Heart | RCA 1976
Street Hassle | RCA 1978
The Bells | Arista 1979

1980-luku

Growing Up In Public | Arista 1980
The Blue Mask | RCA 1982
Legendary Hearts | RCA 1983
New Sensations | RCA 1984
Mistrial | RCA 1986
New York | Sire 1989

1990-luku

Songs For Drella  Lou Reed & John Cale | Sire 1990
Magic And Loss | Sire 1990
Set The Twilight Reeling | Warner Bros. 1996
Perfect Night – Live In London • live | 1998

2000–2009

Ecstasy | Reprise 2000
The Raven | Sire 2003
Hudson River Wind Meditations | Sounds True 2007
The Creation Of The Universe  Lou Reed’s Metal Machine Trio | Best Seat In The House Productions 2008

2010-luku

Lulu  Lou Reed & Metallica • 2CD | Vertigo/Warner Bros. Records 2011

Levyhyllyt
Metallica | Finna.fi

1980-luku
[James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Cliff Burton]

Kill ’Em All | Megaforce/Music For Nations 1983
Ride The Lightning | Megaforce/Music For Nations 1984
Master Of Puppets | Roadrunner Records/Music For Nations 1986

[James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Jason Newsted]

The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited • 12″ EP | Vertigo 1987
…And Justice For All | Vertigo 1988

1990-luku
[James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Jason Newsted]
Finna.fi

Metallica [Black Album] | Vertigo 1991
Load | Vertigo 1996
Reload | Vertigo 1997
Garage Inc. | Vertigo 1998 • Lainabiisejä sisältävä 2CD/3LP, jolla on mukana myös The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited.
S&M
• live | Vertigo/Warner Bros. Records 1999

2000–2009
[James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Robert Trujillo]
Finna.fi

St. Anger | Vertigo 2003
Death Magnetic | Vertigo/Blackened Recordings 2008

2010-luku
[James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Robert Trujillo]
Finna.fi

Lulu  Lou Reed & Metallica | Vertigo/Warner Bros. Records 2011
Hardwired… To Self-Destruct | Blackened Recordings 2016

2020-luku
[James Hetfield • Kirk Hammett • Lars Ulrich • Robert Trujillo]
Finna.fi

S&M2 | Blackened Recordings 2020
The Metallica Blacklist | Blackened Recordings 2021

Levyhyllyt | Finna.fi
The Velvet Underground

1960-luku

The Velvet Underground & NicoVerve 1967
White Light/White Heat
 | Verve 1968
The Velvet UndergroundMGM 1969

1970-luku

Loaded | Cotillion 1970
Live At Max’s Kansas City | Cotillion 1972
Squeeze | Polydor 1973

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Against Me! Transgender Dysphoria Blues – transnaisen tositarina
David Bowie: hours… – enemmän voimaa rauhallisuudesta
David Bowie★ Blackstar – jazzia ja rockia moderneimmillaan
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Nightwish: Human. :||: Nature. – maailmojen välissä
Pantera: Vulgar Display Of Power – puhdistavaa väkivaltaa
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Waltari: Torcha! – aistit ja rajat auki
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää saksalaisesta kirjallisuudesta

Maailmankirjallisuuden kultainen kirja – Saksan kirjallisuuden kultainen kirja  Rafael Koskimies & Martti Haavio, 824 sivua | WSOY 1930

Lue lisää Metallicasta | Finna.fi

Syntymä Metallica kuolema – 1. osa  Paul Brannigan & Ian Winwood & kääntäjät Juuso Arvassalo & Jere Saarainen, 365 sivua | Like 2013
Syntymä Metallica kuolema. 2. osa  Paul Brannigan & Ian Winwood & kääntäjä Elina Koskelin, 302 sivua | Like 2014
Metallica kuvina  Ross Halfin & kääntäjä Päivi Paappanen, 229 sivua | Like 2009
Metallica omin sanoin  Metallica & Mark Putterford & Chris Charlesworth & kääntäjä Leena Lehtinen, 96 sivua | Tammi 1995
Metallica – thrashtitaanien tie maailman mahtavimmaksi metallibändiksi… ja mitä sitten tapahtui  Joel McIver & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 440 sivua | Like 2005 & 2007
To Live Is To Die – Metallican Cliff Burtonin tarina  Joel McIver & kääntäjä Sami Heino, 285 sivua | Like 2011
Voittamaton Metallica  Ross Halfin & Kirk Hammett & kääntäjä Maria Sjövik, 230 sivua | Gummerus 2012

Birth School Metallica Death  Paul Brannigan & Ian Winwood, 378 sivua | Faber & Faber 2014
Metallica – The Frayed Ends Of Metal  Chris Crocker, 225 sivua | Boxtree: St Martin’s Press 1993
Justice For All – The Truth About Metallica  Joel McIver, 366 sivua | Omnibus 2004
Metallica In Their Own Words  Metallica & Mark Putterford & Chris Charlesworth, 96 sivua | Omnibus 1994 & 2000

Lue lisää Lou Reedistä | Finna.fi

The Velvet Underground ja Lou Reed  Kauko Röyhkä, 155 sivua | Like 2007

Läs mera om Lou Reed | Finna.fi

Reed – ett liv  Mick Wall & översättare Lena Öhrström, 271 sidor | Massolit 2014

Read more about Lou Reed | Finna.fi

Lou Reed – The Life  Mick Wall, 230 pages | Orion 2013 & 2014

Lue lisää Lou Reedistä, John Calesta ja The Velvet Undergroundista | Finna.fi

Up-Tight – The Story Of The Velvet Underground  Victor Bockris & Gerard Malanga, 208 pages | Omnibus Press 1996 & 2002
Beyond The Velvet Underground  Dave Thompson, 96 pages | Omnibus Press 1989
White Light/White Heat – The Velvet Underground Day-By-Day  Richie Unterberger, 367 pages | Jawbone 2009
The Complete Guide To The Music Of The Velvet Underground  Peter Hogan, 100 pages | Omnibus 1997
What’s Welsh For Zen – The Autobiography Of John Cale  Victor Bockris & John Cale | Bloomsbury 1999

Nuotti
Lou Reed & Metallica | Finna.fi
Jeff Jacobson, transkriboija

Lulu, 120 sivua | Cherry Lane Music 2102

Lou Reed & Metallica: Lulu (2011).
Lou Reed & Metallica: Lulu (2011)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.