Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus

Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä | Is This Art! 2020


Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä (2020).Julkisuudessa (ja kukaties sen ulkopuolellakin) ilmeettöminä esiintyvien Maustetyttöjen kasvot eivät paljasta, millainen henkinen kynnys yhtyeessä ylitettiin, kun menestyneen Kaikki tiet vievät Peltolaan -debyytin seuraaja Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä tehtiin ja julkaistiin. Vanha kunnon ”pessimisti ei pety”-asenne tietysti auttaa monessa asiassa, mahdollisesti myös Anna ja Kaisa Karjalaisen suhteessa ”vaikeaan” toiseen albumiinsa, mikäli he sitä edes vaikeana pitävät.

Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä ei kuulosta vaikealta ja tuskin tuottaa pettymystä sen enempää pessi- kuin optimisteillekaan (sic), ellei joku sitten perusteettomasti odota Maustetyttöjen tekevän toisella kierroksella jotakin tyystin erilaista. Tuotannollisesti ja sovituksellisesti uusi albumi pysyy uskollisena edeltäjänsä synteettisesti rytmitetylle soundille, jota bändi toisintaa myös keikoillaan. Myös konsepti on ennallaan, mitä nyt sanoitusten totaalisesti eksynyt päähenkilö etenee mielenterveysongelmista kuoleman suuntaan eikä enää yhtä usein vaivaa kipuilevaa päätään päihteillä.

Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä on hienoimmillaan puolimatkassa, viidennessä ja kuudennessa kappaleessaan. Vaikka Maustetytöt vaikuttavat tyypeiltä, joita ajatus milloinkaan sammumattomasta valosta lähinnä huvittaa, ’Jos jäisin Onnibussin alle’ -biisin The Smiths-viittaus on silti maittava täky popnörteille. Parasta biisissä on kuitenkin pakahduttava ja suurellinen tunnelma, jossa on jotakin syvästi riipaisevaa. Niin on myös ajat sitten julkaistussa laulussa ’Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään’. Myös sen nimifraasi tuntuu viittaavan johonkin tuskallisen tuttuun, mutta kappaleen kauneus saa unohtamaan intertekstuaaliset toissijaisuudet.

Albumiformaatti sopii hienosti Maustetyttöjen musiikille, mutta tavallaan se tuntuu myös ahdistavalta. Jokaisessa kappaleessa on päällä niin kriittinen tilanne, että laulun vaihtuessa seuraavaan kuulija tuntee melkeinpä jättävänsä lähimmäisen pulaan. Kun ’Vuoden pimein yö’ päättää levyn mustan joulun tunnelmiin, ei auta kuin miettiä käsiään levitellen, että kaikkia ei voi pelastaa ja näistä ei yhtäkään. Levyn hämmästyttävin piirre on sama kuin debyytin: jollakin ilveellä tämä lohduton mutta kaunis musiikki saa kuulijansa hymyilemään. Kaikesta huolimatta.

’Ne tulivat isäni maalle’ -biisin (jonka video on tehty yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa) päähenkilö on yhtä skeptinen oman jaksamisensa suhteen kuin kollegansa muissa levyn kappaleissa, mutta kertoo huolensa ympäristönäkökulmasta. Maustetyttöjen lauluissa angsti nousee sieltä missä arki pyörii, Helsingin kylmiltä kaduilta ja ihmisjoukkojen ja puheensorinan alleviivaamasta yksinäisyydestä. Rauha taas on jossakin kaukana Vaalassa päin, lämpöisen toppatakin alla lähellä hiljaista luontoa – mutta kun sinne lopulta pääsee, metsät on hakattu ja kyläbaari suljettu. Savusumun tahraaman sateenkaaren päästä löytyy täyttymyksen asemasta tyhjyys.

Maustetytöt on suosittu bändi siksi, että se laulaa huolista, jotka painavat monia – henkisestä irtolaisuudesta, voimien ehtymisestä, merkityksettömyyden kokemuksista ja toivon puutteesta. Kaisa ja Anna Karjalaisen laulut on kirjoitettu niin kauniilla ja erottuvalla käsialalla, että ne saattavat jäädä elämään osana 2020-luvun suomalaisuuden soundtrackia. Kun Kaisa Karjalaisen laulumelodiat piipahtavat hänen äänialansa ylärajoilla, olemisen särkyvä hauraus on käsin kosketeltavissa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Maustetytöt | Facebook
Maustetytöt | Instagram

Varaa Maustetyttöjen albumi Kaikki tiet vievät Peltolaan kirjastosta.
Varaa Maustetyttöjen albumi Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Maustetytöt | Finna.fi

Kaikki tiet vievät Peltolaan | LP • CD • Is This Art! 2019
Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä | LP • CD • kasetti • Is This Art! 2020

Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä (2020).

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus

Check Your Head | Capitol 1992

Beastie Boys: Check Your Head (1992).Beastie Boysin vuonna 1986 julkaistu Licence To Ill oli ensimmäinen Yhdysvalloissa listaykköseksi noussut raplevy. Debyytin menestys sai trion muuttamaan viileästä New Yorkista lenseään Los Angelesiin suunnittelemaan seuraavaa siirtoaan. Licenced To Illin rockia ja hip-hopia yhdistellyt vitsikäs konsepti alkoi pian tuntua yhtyeestä kornilta.

Toinen albumi Paul’s Boutique olikin tyystin toista maata. Se ei myynyt läheskään yhtä hyvin kuin Licenced To Ill, mutta osoitti Beastie Boysin olevan paljon luovempi ja kunnianhimoisempi ryhmä kuin debyytin frat rock rapin perusteella oli arveltu. Jos Licenced To Ill oli Beastie Boysin kaupallinen läpimurto, oli Paul’s Boutique sen taiteellinen läpimurto. ”hip-hopin Sgt. Pepperiksikin” kutsuttu levy rakennettiin sampleista ja nimettiin jälkeenpäin mestariteokseksi.

Beastie Boysin tulevaisuutta Paul’s Boutique määritti kuitenkin enemmän myynnillään kuin musiikillaan. Se oli Licence To Illiin verrattuna kaupallinen floppi.

Ennen kolmannen albumin Check Your Head äänityksiä Beastie Boys oli hämmentynyt siitä, ettei suuri yleisö ollut lämmennyt Paul’s Boutiquelle, jota bändi itse piti täydellisenä onnistumisena. Myyntikäyriä seurannut levy-yhtiökään ei enää vaikuttanut kiinnostuneelta siitä, mitä Adam ”MCA” Yauch, Michael ”Mike D” Diamond ja Adam ”Adrock” Horowitz seuraavaksi keksisivät – jos ylipäänsä mitään. Onni onnettomuudessa oli, että kun suuri yleisö ja julkaisija käänsivät Beastie Boysille selkänsä, se sai keskittyä rauhassa eikä kukaan ohjaillut sitä mihinkään suuntaan.

Check Your Headilla Beastie Boys keksi itsensä uudelleen palaamalla lähtöpisteeseen. Yhtye oli perustettu alun perin hardcorebändiksi, ja MCA, Mike D ja Adrock hallitsivat edelleen paitsi rapintekovälineiden myös rokkisoitinten käytön. Check Your Headin lähtökohtana oli yhdistää nuo molemmat ulottuvuudet. Tärkeä tekijä uudessa reseptissä oli kosketinsoittaja ”Money Mark” Ramos-Nishita. Hän tuli Beastie Boysin kuvioihin puusepän ominaisuudessa rakentamaan studiota, mutta paljastui yllättäen niin taitavaksi muusikoksi, että pysyi mukana loppuun saakka.

Beastie Boys käytti levy-yhtiöltä saamansa rojaltiennakon oman studion rakentamiseen. Check Your Head äänitettiin pitkän kaavan mukaan tuossa Kalifornian Atwater Parkiin tehdyssä päämajassa, G-Son Studiosissa. Mike D kuvailee Beastie Boys Book -kirjassa prosessia rennoksi mutta tuotteliaaksi.
“Emme olleet ennen tehneet sellaista levyä. Osasimme soittaa, sämplätä, ohjelmoida, skrätsätä ja räpätä, ja kaiken sen tekeminen yhtä aikaa vei meidät kartoittamattomalle alueelle. Emme tienneet mitä teimme, mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Tehtiin paljon kokeiluja.”

Beastie Boys oli monessa mielessä leimallisesti 1990-luvun bändi – esimerkiksi siinä mielessä, että sen levyt ovat (monien raplevyjen tavoin) selkeästi CD-aikakauden tuotteita. Niiden voima ei piile biisien jäntevässä jäsentelyssä tai ytimekkäässä esillepanossa, vaan ne briljeeraavat mixtapemaisesti kappaleiden määrällä ja kokonaisuuden värikkyydellä ja dynamiikalla. Sellainen kokonaisuus on myös kahdenkymmenen biisin Check Your Head, jonka vuoden 2009 painoksessa on mukana vielä kuusitoista bonusraitaa.

Check Your Head hehkuu rakkautta musiikkiin ilman rajoja. Räppäri Biz Markie toimittaa sillä asiaansa Ted Nugent -samplen päälle, koti-ikävä New Yorkiin kerrotaan Bob Dylanin suulla, ja päätösraidalla ’Namaste’ itämaisesta elämänkatsomuksesta kiinnostunut Yauch heittäytyy filosofisen spoken wordin pauloihin. Punk rock -vaihde heilahtaa päälle Sly And The Family Stone -lainassa ’Time For Livin’, johon Beastiet leipovat hardcoreriffin. Check Your Head on sellaisen bändin levy, joka tekee ihan mitä lystää, ja sellaisia bändejä ei ole koskaan liikaa.

Kun Check Your Head ilmestyi vuonna 1992, Beastie Boys teki yhteiskiertueen Cypress Hillin ja Rollins Bandin kanssa. Tuo yhdistelmä kuvaa hienosti aikakaudelle ominaista rajattomuuden tuntua. Maailma, joka ei vielä Paul’s Boutiquen aikaan ollut valmis Beastie Boysin luovalle hulluudelle, otti Check Your Headin omakseen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Beastie Boys | kotisivu
Beastie Boys | Facebook
Beastie Boys | Instagram

Levyhyllyt
Beastie Boys | Finna.fi

1980-luku

Licensed To Ill | Def Jam Recordings/Columbia 1986
Paul’s Boutique | Beastie Boys Records/Capitol Records 1989

1990-luku

Check Your Head | Grand Royal/Capitol Records 1992
Ill Communication | Grand Royal/Capitol Records 1994
Hello Nasty | Grand Royal/Capitol Records 1998

2000–2009

To The 5 Boroughs | Capitol Records 2004
The Mix-Up | Capitol Records 2007

2010-luku

Hot Sauce Committee Part Two | Brooklyn Dust Music/Capitol Records/Oscilloscope Laboratories 2011

Kokoelmat
Beastie Boys | Finna.fi

Some Old Bullshit | Grand Royal 1994
The In Sound From Way Out! – Instrumental Music Composed And Performed by Beastie Boys | Grand Royal/Capitol Records/Brooklyn Dust Music 1996
Anthology – The Sound Of Science • 2CD | Grand Royal/Capitol Records 1999
Solid Gold Hits | Capitol Records 2005

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Lue lisää Beastie Boysista ja hip-hopista | Finna.fi

Beastie Boys Book Michael Diamond & Adam Horowitz | Spiegel & Grau 2018
Rhyming & Stealing – A History Of The Beastie Boys Angus Batey | Independent Music Press 1998

Check The Technique – Liner Notes For Hip-Hop Junkies Brian Coleman, 509 sivua | Villard/Random House in 2007
Check The Technique Volume 2 – More Liner Notes For Hip-Hop Junkies Brian Coleman, 525 sivua | Wax Facts Press 2014

Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa – kaaos ja sen raamit

Kiihtyneessä mielentilassa | Stupido Records 2020


Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa (2020).Turun alkuperäisen punkskenen kulmakivi Vihan Muna ei taipunut massamuodin mukaiseksi edes 1970-luvun lopulla. ”Me soitetaan ihan mitä me halutaan”, Olli Kauniskankaan ja Hoss Siivosen bändi vakuutti jo varhaistuotannossaan, ja niin se totisesti tekee edelleen. Ei sitä vieläkään osaa kutsua oikein muuksi kuin vaihtoehtoyhtyeeksi, roisin turkulaisen underground-perinteen jatkajaksi.

Vihan Muna.
Vihan Muna

Kiihtyneessä mielentilassa on vuosikymmenten horroksesta heränneen rosoisen taidepunkyhtyeen ensimmäinen albumi. Biisintekijät katsovat maailmaa satiirikon silmin, ja rock on rumaa ja rämisee. Pitkän linjan toisinajattelijoiden maailmankuva, poliittiset mielipiteet tai taidekäsitys eivät ole muuntuneet saati hioutuneet ajan saatossa. Tällä aikansa kuvaksi luonnehditulla levyllä ei ole paljoakaan tekemistä viihteen tai popmusiikin kanssa. Se ei ole aina miellyttävää kuunneltavaa, mutta omaehtoista kylläkin.

LP Kiihtyneessä mielentilassa julkaistaan 20. marraskuuta 2020.

Olli Kauniskangas, Vihan Muna oli pitkään vain mystinen nimi turkurockin menneisyydestä. Mikä teidät sai palauttamaan sen takaisin aktiivikuvioihin?
– Meitä haastateltiin bändin tiimoilta Toisen soinnun etsijät -kirjaan, joka ilmestyi 2017. Alun perin meidän piti laittaa kokoonpano pystyyn pelkästään kirjan julkaisukeikkaa varten. Kun homma toimi hyvin ja musiikki kuulosti hyvältä, bändi muuttuikin äkkiä pysyväksi. Sen myötä syntyi ajatus uusista julkaisuista.

Vihan Muna on edelleen underground- ja punkbändi niin kuin 1970-luvun lopullakin. Mitä eroa on sellaisen yhtyeen pyörittämisessä vuonna 1978 ja 2020?
– Aikoinaan menimme festivaaleille mukanamme nippu tekemiämme pienlehtiä ja myimme niitä sopivan näköisille tyypeille. Tai sitten laitoimme ilmoituksen Soundiin, koska sen pikkuilmoituksia lukivat kaikki, jotka ostivat tai vaihtoivat pienlehtiä.
– Tallennus- ja julkaisutekniikat niin sanan kuin kuvankin puolella ovat kehittyneet tee se itse -kulttuurille lähestyttävämmiksi, ja internet helpottaa jakelua. Vaikeampaa on päästä edes jotenkin esille nykyisen informaatio- ja musamäärän joukosta.

Bändihommien ohella teitte 1970-luvulla pienlehteä nimeltä Puikko, jota voi lukea netissä Oranssin pienlehtiarkistossa. Puikko näkyy elävän edelleen Vihan Munan kansitaiteessa.
– Uusien levyjen liiteläpysköissä on tosiaan vähän retroiltu Puikkoa. Kiihtyneessä mielentilassa -levyn Puikossa käytettiin oikeaa kirjoituskonetta, saksia, liimaa ja tussia, vaikka helpommallakin olisi päässyt. Oli hauskaa käyttää tekniikoita, jotka on teininä oppinut. Ne ovat edelleen selkäytimessä.

Sinut tunnetaan parhaiten kitaristina, mutta Vihan Munassa olet basisti-laulaja. Mistä tämä johtuu?
– Olimme Hossin kanssa alun perin kumpikin kitaristeja, ja basso jotenkin vain lankesi minulle. Miellyin siihen, koska minulla oli sellotaustastani johtuen alustava käsitys alapään roolista musiikissa. Sähkökitaran soiton jatkamiseen basson kustannuksella liittyi varmaankin jokin itsekorostuksellinen juttu, joka tuntui niihin aikoihin tärkeältä.

Vihan Muna ei vuosina 1978–79 julkaissut paljoakaan musiikkia. Miksi ei?
– Koska bändi oli aktiivinen alle vuoden eikä toiminta ollut kovin suunnitelmallista. Uudet biisit treenattiin kerran ja mentiin keikalle. Taidettiin me yksi demo lähettää Hilse-levylle pyrkimistä varten, mutta se ilmeisesti oli pettymys kokoelman kasaajalle, koska bändi ei nimestään huolimatta ollutkaan rähinäpunkkia vaan kummaa taiderokkia.
– Vihan Muna teki aikoinaan yhden autotallidemon, josta julkaistiin tällä vuosituhannella yksi biisi Punk ja yäk! -kokoelmalla ja toinen Pölyä-kokoelmalla. Vuonna 1978 julkaistu Kårenin-keikkataltiointi Live på Kåren ilmestyi aikoinaan Puikko-kasettina, joka julkaistiin taannoin uudelleen. Lisäksi äänitimme Ylelle Turun studiossa kantanauhan, joka sai yhden radiosoiton kera haastattelun. Sittemmin nauhaa on etsitty vuosikymmeniä kissojen, koirien ja Ylen työntekijöiden kanssa. Tuloksetta.

Uusin julkaisunne Kiihtyneessä mielentilassa on Vihan Munan ensimmäinen albumi. Ovatko sen biisit uusia vai onko mukana ideoita vuosikymmenten takaa?
– Ne ovat jopa niin uusia, ettei niitä kaikkia ole ehditty edes soittaa keikoilla. Myös EP-levyjen Free Jazz ja Tolkuton biisit ovat uutta tuotantoa. Ihan uuden tulemisen aluksi ilmestyi CD-EP Palat 78, jossa on valikoituja vanhoja biisejä nykyversioina. Nyt vanhat biisit ovat pudonneet livesetistä. Uudet tuntuvat paljon paremmilta, eikä vanhoissa ollut semmoisia klassikoita, joita kukaan olisi jäänyt kaipaamaan.

Onko tapanne tehdä biisejä muuttunut sitten muinaisaikojen?
– Vuosien varrella biisintekoon on kehittynyt turhankin monimutkaisia tapoja. Vihan Munassa palataan osittain vanhoihin, mutkattomampiin sävellys- ja sanoitustapoihin, mikä on suorastaan ihanaa. Biisi voi syntyä museon käytäviä kuljeskellessa tai alle kymmenen minuutin bussimatkalla keskustasta Hämeentielle. Kun korvienvälinen radiovastaanotin alkaa suoltaa tavaraa, on syytä kuunnella.

Miten bändin soundi on muuttunut vuosikymmenten mittaan?
– Vihan Munan soundin alkuperäinen idea oli kaoottinen särökitara sekä basso, rummut ja laulu, jotka koettavat luoda raameja kaaokselle. Siihen päädyttiin osin tarkoituksella, osin sattumalta, osin käytännön syistä. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin olisi tietenkin turhaa tai typerää soittaa huonommin kuin osaa… Ellei sitten tekisi sitä tarkoituksella, jolloin se ehkä menisi taidon piikkiin.

Kiihtyneessä mielentilassa äänitettiin Virossa. Mikä Vihan Munan sinne vei?
– Alun perin ajatuksena oli äänittää albumi aiempien levyjen tapaan Turussa. Sitten Hoss sattui törmäämään Tallinnassa vanhaan tuttuumme Mikko Palomäkeen, joka kertoi, että hänellä on siellä Retrosonic-niminen studio. Kustannukset kohtasivat ja idea osoittautui hyväksi. Retrosonic on mainio studio kulttuurikeskukseksi kunnostetussa entisessä Tallinnan sähkölaitoksessa, jossa Andrei Tarkovski kuvasi Stalkeria vuonna 1977.

Millainen kokemus albumin tekeminen oli?
– Vihan Munan nykytriolla on melko monen session verran kokemusta studiotyöstä yhdessä, joten äänityksissä voitiin keskittyä itse asiaan. Kaikki tarvittava oli purkissa kolmessa päivässä. Tallinna muodostui muutaman päivän oleskelulla varsinaiseksi suosikkikaupungiksi leivonnaisia myöten. Miksaus ja masterointi on suomenruotsalaista perua: sisäpiiriläisemme Måns-Sune Berg teki tapansa mukaan herkeämätöntä työtä kotistudiossaan.

Olette sanoneet Kiihtyneessä mielentilassa -levyn olevan kuvaus tästä ajasta. Millaisen kuvan se piirtää eli millainen on aika?
– Sellainen, että moni kokee olevansa aina itse eniten oikeassa, olivat perusteet kuinka olemattomia hyvänsä. Vastaavasti kaikki muut ovat väärässä, itsestä reunoille päin lisääntyvässä määrin. Mukavuutta uhkaavat tai varsinkin liian monisäikeiset asiat voidaan ohittaa helpompien ratkaisujen hyväksi.

Mitä ajattelette Vihan Munan tulevaisuudesta? Tuleeko bändi jatkamaan vielä albumin ja keikkojen jälkeenkin?
– Tulee jatkamaan. Mikään muu vaihtoehto ei ole käynyt mielessäkään. Seuraavaan viisivuotissuunnitelmaan kuuluu yksi isompi projekti ja monta pienempää sitä mukaa kuin mieleen tulee ja fyysinen ja psyykkinen henki pihisee. Minua ainakin ajaa tähän jokin pakko, ja hyvä niin. Kun on ollut soittajana pitkään muiden palveluksessa, on hienoa tehdä tätä itselleen.

Vihan Munan uutuuslevyn Kiihtyneessä mielentilassa julkaisukeikka siirtyi perjantailta 13.11.2020 myöhempään ajankohtaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Vihan Muna | kotisivu
Vihan Muna | Facebook

Vihan Muna 2020
Olli Kauniskangas – laulu, bassokitara
Hoss Siivonen – kitara
Pekka Eskelinen – rummut

Levyhyllyt | Finna.fi
Vihan Muna

Live på Kåren • kasetti | 1978
Palat 78 • CD-EP | 2017
Tolkuton • 7″-EP | Stupido Records 2019
Free Jazz • EP | Stupido Records 2020
Suomen talvisodan pojanpojanpoika 19–20 | Stupido Records 2020
Kiihtyneessä mielentilassa • LP | Stupido Records 2020

Kokoelmat
Eri esittäjiä | Finna.fi

’Teräsmies’ kokoelmalla Punk ja yäk! | Stupido 2009
’Kokoomus’ kokoelmalla Pölyä | Svart Records 2019

Levyhyllyt
Liikkuvat Lapset
[=Tuula Amberla • Olli Kauniskangas • Harri Siivonen • Pekka Eskelinen • Tapio Mäkinen • Heikki Kylä-Utsuri • Kai Amberla • Jari Kauppinen] | Finna.fi

1980-luku

Liikkuvat Lapset | Emppu Records 1983
Viettelyksen vaunu | EMI 1985
Kakarakosto | EMI 1986

2010-luku

Palavat sillat – soinen maa 1983–1999 • 2CD | EMI Finland 2010
Murhe ja melankolia | Stupido Records 2011
Kuvia sinusta | Stupido Records 2014

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Läjä Äijälä ja äärimmäisyyksien verenpunainen lanka
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Vihan Munasta | Finna.fi

Toisen soinnun etsijät – turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970–2017 Toimittajat Pertti Grönholm & Kimi Kärki | Turun Historiallinen Yhdistys 2017
Puikko Oranssin pienlehtiarkistossa

Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa (2020).
Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa (2020).

Tamikrest: Tamotaït – unelma kuin kangastus

Tamotaït | Glitterbeat 2020

Tamikrest: Tamotaït (2020).Vuosia sitten kävin Pohjois-Afrikassa Saharan laidalla. Turistille tarjottiin siellä mahdollisuutta pukeutua paikallisten tapaan ja ratsastaa kamelilla – tietenkin. Kieltäydyin kohteliaasti. (Ei minulla ollut mitään sitä kamelia vastaan, mutta leikki olisi muuttanut elämyksen Pulttibois-sketsiksi.) Sen sijaan kävelin kuumalla hiekalla parin lähimmän dyynin taakse paikkaan, josta saatoin nähdä vain autiomaata. Yritin kuvitella, millaista olisi olla jossain, missä aavikko jatkuu loputtomiin joka suunnassa.

En pystynyt kuvittelemaan sitä.

Vähän myöhemmin, kun seisoskelin katselemassa autiomaata, viereeni tallusti paikallinen mies. Kun hän hymyili, näin kaikkialle tunkeutuvan hiekan kuluttaneen hänen hampaansa tyngiksi. ”Elämä täällä on raskasta”, hän sanoi englanniksi, mutta ei pyytänyt mitään.

En pystynyt kuvittelemaan sitäkään. En tiedä mitään elämästä, joka hioo hampaat suusta.

Vasta vuosia myöhemmin, kun kuulin ensi kertaa afrikkalaisia aavikkobluesbändejä, sain kiinni silloin tavoittelemani tunteen liepeestä. En edelleenkään ymmärrä mitään arjesta Saharan laidalla, mutta Tamikrestin Tamotaïtin soidessa osaan sentään kuvitella.

Vuonna 2006 Pohjois-Malin Kidalissa perustettu Tamikrest sekoittaa tuaregien (tai kel tamasheqien, kuten he itseään kutsuvat) perinnemusiikkia länsimaisiin vaikutteisiin. Ousmane ag Mossan johtama yhtye laulaa tamashekin kielellä. Resepti on sama kuin genren kansainvälisesti tunnetuimmalla bändillä, vuonna 1979 perustetulla Tinariwenillä. Alkuaikoinaan Tamikrest soittikin muun muassa Tinariwenin biisejä.

Tässä vaiheessa historiaa kel tamasheq -bändien musiikkia määrittää vahvasti kansan kohtalo. Tamikrestin jäsenten nuoruuden avainkokemus on 1990-luvun alkupuolen sisällissota, jonka jälkijäristykset itse asiassa synnyttivät koko yhtyeen. Ousmane ag Mossa perusti Tamikrestin, kun pitkään kyteneet levottomuudet leimahtivat uudelleen eikä hän enää pitänyt kivääriin tarttumista parhaana tapana lievittää kansansa ahdinkoa. Musiikista tuli hänen aseensa.

Tamikrestiä on kuvailtu lyyriseksi aavikkobluesbändiksi. Sitä se voi ollakin, mutta yhtyeen alati kasvavassa länsimaisessa kuulijakunnassa tuskin on monta tämän laulukielen taitajaa. Kirjaimellisen sanoman sijaan kuulijaa puhuttelevat kiehtova poljento, vakavat melodiat ja turvallisen tuttuja häivähdyksiä heittelevät sähkökitarat ja rummut. Mutta voiko sanoman ydin sittenkään olla kuulumatta, kun äänessä ovat maattomat, joiden elämää varjostaa kodittomuus väkivalta? Blues on tunne, ei skaala tai sointukierto, ja Tamikrestin ”ishumar rockista” se todella välittyy.

Ranskan maaseudulla äänitetty ja maaliskuussa 2020 julkaistu Tamotaït on Tamikrestin viides albumi. Sen tematiikka on aiemmasta tuotannosta tuttua. Bändi, jonka nimi merkitsee liittoa ja yhtymäkohtaa on tehnyt levyn, jonka nimi tarkoittaa toivoa positiivisesta muutoksesta. Kel tamasheqin kansa on edelleen ahdingossa ja hajallaan niin kuin oli jo kauan ennen Tamikrestin perustamista, mutta maanpakoon ajettu musiikillinen vastarintaliike pitää lippunsa korkealla.

Vahvasti poliittinen, oman kansan ja perinteiden etuja ajava lähtökohta ei merkitse kulttuurista eristäytymistä. Meditatiivisen malirockin ja riipaisevan tuaregbluesin seassa soivat knopflermaiset sähkökitarat ja rokkaavat rumpubiitit, ja vieraileepa kappaleissa ’Tihoussay’ ja ’Tabsit’ myös japanilaisia perinnemuusikoita tonkoria ja shamisenia soittamassa. Musiikillinen maisema on rajaton kuin autiomaa sen synnyinseudulla, mutta sitä leimaa koti-ikävän tuntu.

Tamikrestin folkrockissa on kapinahengen lisäksi herkkyyttä. Siinä on pysäyttävät piirteensä, kuten vierailevan naislaulajan Himdi Zahran ääni raidalla ’Timtarin’ ja suoraan paiskattu rokkikomppi ’Anha Achal Wad Namdassa’, mutta enemmän kuin yksityiskohdista kyse on yhtenäisestä matkasta sinne, minne itse en omin voimin päässyt – paikkaan, jossa aavikko jatkuu loputtomiin. Unelma omasta kotimaasta, Azawadista, häilyy kaukaisena ja tavoittamattomana kuin kangastus.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tamikrest | kotisivu
Tamikrest | Facebook
Tamikrest | Twitter

Varaa ...And Out Come The Wolves kirjastosta.
Varaa Tamikrestin albumi Tamotaït kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Tamikrest | Finna.fi

2010-luku

Adagh | Glitterhouse Records 2010
Tournastin | Glitterhouse Records 2011
Chatma | Glitterbeat 2013
Taksera | Glitterbeat 2015
Kidal | Glitterbeat 2017

2020-luku

Tamotaït | Glitterbeat 2020

Erja Lyytinen: Another World – uuden aikakauden taitteessa
Tinariwen: Elwan – aavikon blues

Lue lisää Malista ja malilaisesta musiikista | Finna.fi

Disputed Desert – Decolonisation, Competing Nationalisms and Tuareg Rebellions in Northern Mali Baz Lecocq, sivua | Brill 2010
The Garland Handbook of African Music Ruth M. Stone, 397 sivua | Routledge 2000

Tamikrest: Tamotaït (2020).
Tamikrest: Tamotaït (2020).