Jesse Markin: Noir – kaikkien värien summa

Noir | Vild Recordings 2021

Jesse Markin: Noir (2021).Kun suomalaiset ensi kertaa kuulivat Jesse Markinista, hän oli vielä Ekow, Thelo Ekow tai E. Thelo, The Megaphone State -kokoonpanon MC ja toinen tuottaja. Kuusivuotiaana Liberiasta Viljakkalaan muuttaneen Markinin ja Simo ”SimonSound” Tuomisen perustama räppiryhmä julkaisi ensimmäisen albuminsa Home Of The Knockout Artist vuonna 2009. Viisi vuotta myöhemmin ilmestyi kolmas albumi Ghost, joka saattoi jäädä bändin viimeiseksi.

Kun Markin lähti soolouralle, hän alkoi julkaista musiikkia omalla nimellään (joskin myös Thelo Ekow oli hänen oma nimensä lapsena Afrikassa ennen Suomeen muuttoa). Mikä tärkeintä jatkon kannalta, räppäämisen lisäksi hän alkoi laulaa. Sysäyksen tähän antoi The Irrationalsin Gabrona aiemmin tunnettu Totte Rautiainen, joka kuuli Markinin laulavan eräässä teatteriproduktiossa ja kannusti tätä laajentamaan äänenkäyttöään myös omassa musiikissaan.

Blood. Ohjaaja: Kim Koponen.

Siinä vaiheessa Markin oli työstämässä trap-albumia, joka kuitenkin alkoi tuntua vanhan toistolta. Levyprojekti hyllytettiin, ja Markin ja Rautiainen alkoivat rakentaa hänen soolouraansa uudesta kulmasta. Syntyi albumi nimeltä Folk, valmiilta ja kansainväliseltä kuulostava debyytti, jonka kotimaiset musiikkikriitikot ottivat hehkutellen syleilyynsä. Toukokuussa 2019 ilmestyneen Folkin vanavedessä tuli hyviä asioita: vuoden tulokas- ja kriitikoiden valinta -Emma, Vuoden 2019 artisti -Femma sekä Teosto-palkinto. Markinin julkisuus nousi uudelle tasolle, kun hän valssasi tiensä olohuoneisiin syksyn 2020 tv-ohjelmassa Tanssii tähtien kanssa.

Folkin odotettu seuraaja Noir on myös Rautiaisen tuotantoa. Jos debyytin osakseen saama suitsutus on kasvattanut paineita, sitä ei Noirilta huomaa. Pikemminkin Markin tuntuu seikkailevan musiikin monimuotoisuudessa vapaasti nautiskellen. Avausraita ’This is (A) Testament’ käynnistyy akustisilla kitaroilla, ja säkeistöjä kuljettaa rap. Sen jälkeen ’Vildhjärta’ yllättää massiveattackmaisella tai portishediaanisella trip-hop-tunnelmoinnilla.

Ensimmäisenä singlenä julkaistun ’Stars In Your Eyesin’ lempeä, moderni hip-pop vie jälleen uuteen suuntaan, kunnes ’Sidney Poitierin’ elektroninen glamrockbiitti raivaa tien Markinin menneisyydestä muistuttavien kipakoiden räppien paluulle. ’Smokestack’ menee jalan alle big beatin ja rockin keinoin. Usein kuullut vertaukset Michael Kiwanukaan kuulostavat erityisen oikeutetuilta sielukkaan ’Counting Money On A Sundayn’ soidessa.

Tällä tavoin eriteltynä Noir saattaa vaikuttaa sillisalaatilta, mutta mistään sellaisesta ei ole kyse. Levy on tuotettu näkemyksellisesti, eli suuret muutokset tapahtuvat hienovaraisesti ja sävyt liukuvat toisiinsa tyylitajuisesti. Levyn nimi tuskin tulee siitä, mutta se voisi tulla – onhan Noir, musta, kaikkien värien summa.

Jesse Markinin toinen albumi on täydellinen soundtrack alkaneelle kesälle. Hänen urallaan se on askel hyvästä alusta vielä parempaan jatkoon. Maailmanluokan artisti ansaitsisi kansainvälisen yleisön.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jesse Markin | Facebook
Jesse Markin | Instagram

Levyhyllyt
The Megaphone State | Finna.fi

Home Of The Knockout Artist | The Megaphone State 2009
VLA Kings | Fresh Tunes Finland 2012
Ghost | Överdog 2014

Jesse Markin | Finna.fi

Folk | Vild Recordings 2019
Noir | Vild Recordings 2021

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pet Shop Boys: Behavior – pop osuu sydämeen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus

Lue lisää Jesse Markinista | Soundi

Leveästi hymyilevä levoton kulkuri Aki Nuopponen, s. 28–34 | Soundi 6/2021

Jesse Markin: Noir (2021).
Jesse Markin: Noir (2021).
Musiikkikirjastot.fi logo

Håkan Hellström: Du gamla, du fria – konst och stadionpop

Du gamla, du fria | Woah Dad! 2016 

Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).Den första låten på Du gamla, du fria ’I sprickorna kommer ljuset in’ verkar hänvisa till Leonard Cohen. Mer specifikt till den kändaste delen av låten ’Anthem’:  there’s a crack in everything, that’s how the light gets in. Cohen ville väl med de orden uttrycka att ingenting är perfekt, och att det är bra så, eftersom bristerna är en del av skönheten. Den viktiga delen som får skönheten att lysa.  

I sprickorna kommer ljuset in.

Det här passar riktigt bra som hänvisning till Håkan Hellström. Genom sprickorna i hans hjärtskärande popmusik lyser ett varmt ljus. Hans sånger låter inte felfria, utan välvilliga och humana. Hellströms sånger berör bloggaren djupt, även om dennes kunskaper i svenska är närmast obefintliga. Kanske är det så att Håkans ljus når hjärtat just genom den här bristen.   

Håkan Hellstrom. Kuva: Ellika Henrikson, 2015.
Håkan Hellstrom. Kuva: Ellika Henrikson 2015

Du gamla, du frias första videosingel ’Din tid kommer’ släpptes våren 2016. Videon är regisserad av Magnus Rösman.

Håkan Hellström blev känd som basist (1988–1994) och trummis (1997–2003) i bandet Broder Daniel. Ur kultryktet tog hans solokarriär början vid millenniumskiftet. Den ökade populariteten kulminerade i juni 2016, då Hellström slog nordiskt publikrekord med sin Göteborgskonsert. Mer än 140 000 biljetter såldes till hans två stadionspelningar.

Med tanke på att Hellströms föregående album Det kommer aldrig va över för mig (2013) sålde en trippelplatina, kunde Du gamla, du fria vara en folkligare skiva.  Till exempel den överraskande ’Hoppas det ska gå bra för de yngre också’ består av slagkraftig 80-talspop och yttranden av hamnarbetare ur dokumentären Den inre hamnen (1988). Utan att alls sjunga slänger Hellström ut de sedan länge försvunna orden i luften och låter lyssnaren fundera över hur det till slut gick för dessa killar.  

Ett ännu mer förvirrande spår är det två minuter långa ’Du Gamla (That’s Alright Since My Soul Got A Seat Up in The Kingdom), där Hellström harmoniserar en vacker grund under Laura Rivers spiritual från 1963. Om sångens drömmar om himmelriket i Hellströms händer förvandlas till gliringar om kungadömet kan man bara spekulera om. ’Du Gamla (That’s Alright Since My Soul Got A Seat Up in The Kingdom) ’ hörs på teaser-videon för Hellströms nya album:   

I huvudsak är Du gamla, du fria  ändå en popskiva, inte abstrakt ljudkonst eller ställningstaganden. De flesta låtarna är renodlad populärmusik, som inte skyggar för romantik eller sentimentalitet. När man hör låtar som ’Öppen genom hela natten’ och ’Din tid kommer’ känns Hellströms stadionpopularitet inte alls konstig, inte konstigare än Kents popularitet. 

Du gamla, du fria har i Sverige sagts vara Hellströms sorgligaste album. Den svenska melankolin är ändå av en mer trösterik art än den finska. Här i Finland låter Håkan Hellströms åttonde album en aning dystert, men ändå lekfullt och hoppfullt. I Finland hittar man ett liknande romantiskt vemod i Samae Koskinens och Olavi Uusivirtas låtar. 

Hänvisningen till Cohen är långt ifrån den enda hänvisningen i Du gamla, du fria. Hellström ansluter sig till poptraditionen inte bara med sin sångstil utan också med intertextualiteten i sina sånger. På albumet kan man bland annat hitta en del av The ChurchsUnder The Milky Way

Håkan Hellström. ©Photo by Sören Håkanlind / COPYRIGHT
Håkan Hellström. ©Photo by Sören Håkanlind / COPYRIGHT

Du gamla, du fria förstärker den gamla sanningen att det lätta inte nödvändigtvis är enkelt. Musik som till sin struktur är traditionell pop kan vara betydelsefull konst, och en forcerad konstrockmusik är inte ett dugg djupare. Hellström vågar spela med enkla grundelement, för han vet att han kommer att vinna.  

Ari Väntänen | www.arivantanen.com 
Anna-Maria Malm | översättare

Håkan Hellström | webbplats 
Håkan Hellström | Facebook 

Varaa Du gamla du fria kirjastosta.
Reservera Håkan Hellströms Du gamla, du fria från biblioteket.

Förhandsifylld samsökning i regionala bibliotek. Det går också att välja andra bibliotek. 

Fråga bibliotekarien. 

Skivhyllor • Levyhyllyt
Håkan Hellström | Finna.fi

2000–2009 

Känn ingen sorg för mig Göteborg | 2000 
Det är så jag säger det | 2002 
Ett kolikbarns bekännelser | 2005 
Nåt gammalt, nåt nytt, nåt lånat, nåt blått | 2006 
För sent för Edelweiss | 2008 

2010-talet

2 steg från Paradise | 2010 
Det kommer aldrig va över för mig | 2013 
Håkan Boma Ye! • live • 4LP • 3CD | Kamikaze/Woah Dad! 2014 
Du gamla du fria | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2016 
Illusioner | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2018 

2020-talet

”Rampljus” | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2020 
”Rampljus” Vol. 2 | Tro och tvivel/Woah Dad! 2020 

Skivhyllor • Levyhyllyt
Broder Daniel | Finna.fi

Saturday Night Engine | EMI 1995 
Broder Daniel | EMI 1996 
Broder Daniel Forever | Dolores 1998 
Cruel Town | Dolores 2003 

Samlingar • Kokoelmat
Broder Daniel | Finna.fi

Singles | EMI 1999 • EMI/Dolores 2009 
No Time For Us 1989–2004 | Dolores 2005 
The Demos 1989–1997 | Dolores 2005 
Original Album Serien • 5CD | EMI 2011 

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus [på finska]
Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana [på finska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia [på finska]
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen [på finska]
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska] 
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan [på finska]
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy [på finska]
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa 

Läs mera om Håkan Hellström • Lue lisää Håkan Hellströmistä | Finna.fi 

Klas Ekman intervjuar Håkan Hellström – samlade intervjuer 2000–2013  Klas Ekman, 97 sidor | Telegram 2014 
Håkan Hellström – texter om ett popfenomen  Håkan Steen, 364 sidor | Reverb/Sonic 2008 

Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).
Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).
Musiikkikirjastot.fi logo

Hullu Ruusu ja Rosita Luu – härskisti kategorioiden ulkopuolella

Rosita Luu (2018).Merita Berg ja Antti Hermaja ovat neljässä vuodessa nousseet rytinällä suomalaisen indiepopin kehutuimpaan kärkijoukkoon. Yhteistä musiikkia he ovat tehneet Hullu Ruusu– ja Rosita Luu -nimikkeillä – mukana on tietysti ollut muitakin muusikkoja, etenkin Rosita Luun nykykokoonpanossa. Karkea jako on kuitenkin, että nyttemmin hajonneeksi ilmoitettu Hullu Ruusu oli Bergin ja Hermajan yhteinen bändi, jossa jälkimmäinenkin sai lauluosuuksia; Rosita Luu taas on Bergin sooloprojekti, jossa Hermaja on kuitenkin mukana pääasiallisena säveltäjänä ja ulkojäsenenä.

Kyse on klassisesta sanoittaja-laulajan ja säveltäjä-mahdollistajan roolijaosta. Hermaja on taustaltaan ammattimuusikko, Berg taas saatiin houkutella tekemään tekstejä ja tulkitsemaan niitä. Yhteistyön dynamiikkaan lienee vaikuttanut paljon kaksikon ilmeisen mutkikas ihmissuhde, josta Berg on avoimesti puhunut haastatteluissa.

Hullua Ruusua on kutsuttu folkrockiksi tai -popiksi, Rosita Luun kohdalla taas puhuttu mieluummin syntikkapopista. Toteutustapojen eroista huolimatta albumeita – kaksi kummallakin nimikkeellä – ei ole vaikea tunnistaa samalta sylttytehtaalta lähteneiksi. Sen verran leimallisia piirteitä Bergin ja Hermajan musiikissa on: iskelmälliset melodiakulut, suuri tarttuvuuspotentiaali, Bergin sanoitukset, joissa seksuaalisuutta, ihmissuhteita ja elämää yleensä käsitellään ulkopuolisen näkökulman takaa, mustan humoristisesti ja jopa provosoivan härskisti.

Usein esitetyt vertaukset Gösta Sundqvistin tuotantoon eivät ole sattumaa. Haastatteluissa Merita Berg ehkä esiintyy sydän vereslihalla, mutta levyillä esiintyy Leevi And The Leavingsin tapaan lakonisella tonninseteli-äänellä elämän omituisempia laitamia koluava tarkkailija. Suloisen sävelkielen ja karkeuteen taittuvan asiasisällön ristiriita assosioituu samaan lähteeseen.

Mutta jos Merita Berg on 2020-luvun Gösta Sundqvist, on hän sitä myös tai nimenomaan teemojen ja näkökulmien päivittämisen puolesta.

Hullu Ruusu (2017).Bergin ja Hermajan koko tuotanto on julkaistu Helmi Levyt -pienyhtiön kautta vuoteen 2020 asti. Lauluntekijäkaksikko tuli julkisuuteen Hullun Ruusun nimettömällä debyyttialbumilla vuonna 2017. Laiskatahtinen ja johdonmukaisen akustinen, välillä sentään eräänlaiseen länkkärikomppiin äityvä levy oli ehdottoman eksentrinen pelinavaus suomalaisen nyky-indien kentällä. Kappaleet olivat tarttuvia, mutta soivat omassa todellisuudessaan, jossa mistään ajantasaisista virtauksista ei ollut kuultukaan. Hullu Ruusu oli helppo luokitella ”Helmi Levyt -musiikiksi”, onhan kyseisen yhtiön perusstrategia ollut nimenomaan outsider-eksentrisyyden ja maakuntahenkisen hippiälykköyden vaaliminen.

Merita Bergin teksteissä oli kuitenkin virkistävän teräviä väläyksiä todellisuuden nuhruisemmista nurkista. Tarkkaan kuunnelleille kävi selväksi, että sanoittajatulokas kuuluu niihin harvoihin, jotka pystyvät kertomaan kokonaisia tarinoita muutamilla virkkeillä.

Yhdessä Hermajan kanssa tehdyssä sanoituksissa Berg kuvaa vaikkapa Lolita-tyylistä pedofiilistä suhdetta (Tenavatähti) tai tuhoon tuomittua fantasiaa maalla luonnon antimien varassa elämisestä (Elonkorjuu). Folk, jazz, iskelmä ja jopa muistumat 70-luvun laululiikkeestä, niistä rakentuu laulujen helposti sulava musiikillinen ilmiasu.

Antti Hermajan kirjoittama ’Uhkarohkeeta’ ottaa lonkeroa kaupasta varastavan, mutta toisiinsa sitoutuneen ja yhteistä lasta odottavan nistipariskunnan näkökulman luontevan autenttisesti. Eipä ihme, että tällaisten teosten jälkeen alettiin puhua Göstasta:

Merita Bergiä kaikkein tarttuvimmat kappaleet tuntuvat usein houkuttavan kaikkein vinoutuneimpiin teksteihin. Hullun Ruusun ehkä kirkkain helmi, todella omituinen hevostyttötarina ’Mikael’, kelpaa esimerkistä:

Hullu Ruusu: Rehab (2019).Hullun Ruusun toinen ja näillä näkymin viimeinen levy Rehab (2019) tuntuu debyytin maltilliselta toisinnolta semminkin kun välissä Rosita Luu -materiaali oli jo ehtinyt herättää suurempaa kiinnostusta. Tekisi mieli sanoa, että parasta albumissa on sen nimi yhdistettynä kansikuvaan, jossa Amerikan alkuperäisväestöä edustava nuori nainen haaveilee päihdekuntoutuksesta ylväässä vuoristomaisemassa. Kuva-idea kytkeytyy levyn avauskappaleeseen ’Cherokee’, jolla Berg taitaa sittenkin kohdistaa haikeanpurevan sanansäilänsä kehen tahansa nykyelämän perimmäistä epäsankarillisuutta vastaan taistelevaan tragikoomiseen ”elämäntapaintiaaniin”:

Singlenä julkaistu ’Sääskitulet’ on tyypillisen surkeanvitsikäs kertomus epäonnistuneesta erämaavaelluksesta ja sikäli jo luonteva luku Bergin pieleen menneitä projekteja kuvaavaan pelikirjaan. On huomattava, että kaikista Hullun Ruusun biiseistä tämä lähestyy tuotannoltaan selvimmin Rosita Luun napakkaa pop-ilmaisua:

Rehab jäi kuitenkin varsin vähälle huomiolle ja tuntuu nyt kahden Rosita Luu -täyspitkän välityöltä. Ne ovatkin tuoneet Bergin ja Hermajan musiikille paljon enemmän huomiota kuin Hullun Ruusun nimellä tehdyt.

Ensimmäinen Rosita Luu -albumi SOS (2018) esitteli syntikkavetoisen popsoundin, jota oli jälleen vaikea olla vertaamatta Leevi And The Leavingsin 80-luvun tuotantoon. Toisaalta esimerkiksi ’Prinsessa’-biisin kitaroiden, koskettimien ja kohtalokkaan kertosäkeen yhdistelmässä kuuluu koko kyseinen vuosikymmen muutenkin, mutta siinä missä Reddie Redford Bogart Co.:n ’Princess’-kasariklassikossa haaveilee harsoisen vaaleanpunaiseksi esineellistyneestä prinsessasta, ottaa Berg tässä jämäkän itsevarman saalistajan roolin, joka on yleensä varattu populaarikulttuurissa vahvaleukaisille miehille. Tällaiset roolinkäännöt ovat Rosita Luu -levyillä hahmottuneet yhä selvemmin osaksi hänen kirjoitustapaansa:

Vastaavasti mainiolla ’Pyramidin huipulla’ -pophelmellä Bergin roolihahmo on espoolainen porvari, joka päätyy miettimään eksistentiaalista kriisiään eräänlaiseen viimeiseen pakopaikkaan, josta voi kai vain hypätä alas tai laskeutua voittajana toteamaan ongelmiensa ratkenneen.

Rosita Luu: Samettisuu (2020).Bergin ja Hermajan todellinen mestariteos on kuitenkin Rosita Luun toinen albumi Samettisuu (2020). Ensimmäisenä heidän teoksenaan levy huomioitiin myös keskeisten musiikkimedioiden vuosiäänestysten kärkipaikoilla ja esimerkiksi Emma-gaalan kriitikojen valinta -kategoriassa.

Vauhtia levylle antoivat epäilemättä bändiin löydetyt uudet jäsenet, joista basisti Tuukka Tervo otti keskeisen vastuun tuotantopuolesta. Myös rumpali Aleksi Karppisen merkitystä on haastatteluissa painotettu. Samettisuu soikin isona ja suorastaan eeppisenä syntikkapoprockina. Kuulokuvan ja tutun tarttuvien melodioiden kädenlyönti entiseen verraten vähintään yhtä arveluttavampien aiheiden kanssa on yhä herkullisempi. Rosita Luu on lähtenyt rohkeasti tekemään musiikkia, jonka pitäisi olla ”isoa”, vaikka kaikki asianosaiset tietävät, ettei siitä nykyisissä pop-oloissa isoa tule.

Yhtyeeksi kasvaneen projektin uusista musiikillisista ulottuvuuksista kertoo ’Mansikkapaikka’, jonka nostalgiaherkistelystä tolkuttomaksi progetykitykseksi kasvava draamankaari vetää edelleen epäuskoisen hymyn kuulijan huulille:

Vastaavasti singlenä julkaistu ’Kuollut monta kertaa’ lienee Bergin ja Hermajan täydellisin ”pophitti” tähän asti. Haastan kenet tahansa kuuntelemaan sen ja välttymään laulun jäämiseltä soimaan päässä!

Samettisuu on helposti kuluvan vuosikymmenen parhaita ja tärkeimpiä suomalaisia poplevyjä. Merita Bergin ja kumppaneiden musiikillinen tulevaisuus näyttää kirkkaalta, vaikka ei liene syytä olettaa heidän ilmaisunsa ja ns. valtavirran välillä olevan eksistentiaalisen kuilun olevan kapenemassa.

Keväällä 2021 Rosita Luu kertoi siirtymästä Playground Musicin artistiksi. Toukokuinen single on nimeltään ’Mullasta noustaan’.

Mainittakoon vielä Antti Hermajan sukunimellään julkaisema sooloalbumi Kultasuoni (2020). Siltä löytyy musiikillisesti miellyttävää melodista aikuispoprockia, joka kieltämättä kuitenkin kärsii Bergin laulajapersoonan ja vinojen visioiden korvautumisesta Hermajan tavanomaisemmalla tyylillä.

Niko Peltonen

Rosita Luu | Facebook
Rosita Luu | Instagram
Hermaja | Facebook

Levyhyllyt
Hullu Ruusu | Finna.fi

Hullu Ruusu | Helmi Levyt 2017
Rehab | Helmi Levyt 2019

Levyhyllyt
Rosita Luu | Finna.fi

SOS | Helmi Levyt 2018
Samettisuu | Helmi Levyt 2020

Levyhyllyt
Hermaja | Finna.fi

Kultasuoni | Helmi Levyt 2020

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia

Lue lisää Merita Bergiä | Finna.fi

LORVIN [opinnäytetyö] Merita Berg, 40 lehteä | Turun ammattikorkeakoulu 2017/2018

Rosita Luu (2018).
Rosita Luu (2018).
Rosita Luu: Samettisuu (2020).
Rosita Luu: Samettisuu (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo

The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla

We Are The Ark | Virgin 2000

The Ark: We Are The Ark (2000).Vuosina 1991–2011 toiminut ruotsalainen The Ark oli yksi Skandinavian suosituimmista bändeistä. Växjön liepeillä Rottnessa perustettu yhtye löi läpi ensimmäisellä albumillaan We Are The Arkilla vuonna 2000. Debyytti on edelleen sen uran jykevin kulmakivi, eikä We Are The Arkia voi pitää pelkkänä oman aikansa retrotuotteena. Sen sanoma on ajaton ja puhutteleva. 

The Ark piti ensimmäiset treeninsä ja soitti ensimmäisen keikkansa kesän 1991 lopulla. Alkuaikoinaan se esitti omien kappaleidensa ohella 1960–1970-luvun rockklassikoita The Beatlesin, The Rolling Stonesin ja The Whon ohjelmistosta. Tuota vaihetta on kutsuttu The Arkin apokalyptiseksi aikakaudeksi, koska laulaja Ola Salo (s. 1977) haki omien biisiensä sanoituksiin inspiraatiota Raamatun Ilmestyskirjasta. 

Yhtälö, joka lopulta nosti The Arkin menestykseen, muodostettiin siis jo aikaisessa vaiheessa. We Are The Arkilla bändi ei enää soittanut lainabiisejä eikä laulanut dystooppisista aiheista, mutta yhdisteli yhä kohottavaa poppia, kukkoileva rockia ja vakavia teemoja.

Mitä urakehitykseen tulee, ensimmäiset vuodet vierähtivät paikallaan polkiessa. Vasta 1990-loppupuolella syntyi se bändi, jona The Ark opittiin We Are The Arkin aikaan tuntemaan. Konseptin muuttumiseen vaikutti pari asiaa. Kun The Ark soitti yhteiskeikkoja kitaristi Jepsonin ja basisti Learin toisen yhtyeen Stereo Explosionin kanssa, Salo innostui kirjoittamaan popimpia biisejä, joiden soidessa yleisöllä olisi hauskaa. Joulukuussa 1996 Salo näki maskien taakse palanneen Kissin näyttävän konsertin Tukholmassa ja sai idean näyttävästä mutta syvällisestä bändistä, jossa räväkkä show-meininki ja tarttuvat sävellykset sulautuisivat sanomallisiin lyriikoihin. Sanoitusten keskeiseksi teemaksi nousivat erilaisuuden ja poikkeavuuden kokemukset.  

Sitten tähdet olivat lopultakin oikeassa asetelmassa. Seuraavilla demoillaan The Ark sai sekä managerin että levytyssopimuksen. Vuoden 2000 ensimmäisellä puoliskolla julkaistut singlet ’Let Your Body Decide’ ja ’It Takes A Fool To Remain Sane’ muodostuivat hiteiksi Ruotsissa ja saavuttivat suosiota ulkomaillakin. Kun We Are The Ark julkaistiin syyskuussa 2000, siitä tuli yksi Ruotsin historian myydyimmistä debyyttialbumeista. The Arkin ensimmäinen löytyy Ruotsissa 120 000–140 000 kodista. Bändin jäsenet kuvattiin levyn kanteen sileäpintaisina muovinukkeina (mikä poikkesi äärettömän paljon siitä, miltä he näyttivät keikoilla), mutta musiikista huokui inhimillistä lämpöä, joka teki siitä helposti lähestyttävää.

We Are The Arkin luonnehtiminen 70-lukulaiseksi glam rockiksi ei ole väärin. The Arkin debyytti tuo ensimmäiseksi mieleen David Bowien vuosina 1972–1974 Ziggy Stardust -hahmonsa kautta luoman seksikkään mutta taiteellisen glam rockin. Samaan aikaan musiikissa on myös Queenin höpsähtänyttä majesteettisuutta ja Ola Salon pintaan miksatussa laulussa on jotakin hyvin ruotsalaista. Kaikessa retroudessaan The Ark oli myös ajassa kiinni: tämän vuosituhannen alussa kimaltavalle rockille oli jälleen tilausta – Suomessa sen todistivat ainakin Negative, Jann Wilde ja Hanoi Rocksin uudelleensyntymä, Ruotsissa The Arkin lisäksi Melody Club ja miksei Backyard Babieskin. Vaikka särökitarat olivat sivuroolissa The Arkin musiikissa, sen elämänmyönteinen, ulkopuolisuutta juhlistava pop ratsasti glam-aallolla vaivattomasti.

The Ark teki 2000-luvulla viisi albumia, kunnes jätti jäähyväiset syksyllä 2011. Bändi julkisti paluukiertueensa helmikuussa 2020, eikä ajoitus olisi voinut olla yhtään epäonnisempi Covid-19-rajoituksia ajatellen. 

Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä. 2020-luvulla, kun seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin kaltaiset asiat ovat näkyvästi pinnalla, We Are The Ark tuntuu ajankohtaisemmalta kuin julkaisunsa aikaan. Levyn biiseissä on vahvuutta, joka ei perustu machoiluun ja itsensä ylentämiseen vaan omanarvontuntoon ja muiden ihmisten arvostamiseen. Sen rivien väliin on kirjoitettu vihanvastainen sanoma, joka vastaa yksiselitteisesti moneen vaikeana pidettyyn kysymykseen. 

Niin kauan kuin ei vahingoita ketään, ihminen saa elää kuten tahtoo ja olla sellainen kuin on. Ei se sen vaikeampaa ole.    

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Ark | Facebook
The Ark | Instagram

We Are The Ark
Ola Salo – laulu, piano, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet
Martin Axén – kitara, taustalaulu 
Mikael Jepson – kitara
Leari Ljunberg – bassokitara, taustalaulu
Sylvester Schlegel – rummut, taustalaulu
Tuottajat: Marco Manieri & The Ark

Varaa Då som nu för alltid kirjastosta.
Varaa The Arkin klassikkolevy We Are The Ark kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Ark | Finna.fi

2000–2009

We Are The Ark | Virgin 2000
In Lust We Trust | Virgin 2002
State Of The Ark | Virgin 2004
Prayer For The Weekend | Roxy Recordings 2007

2010-luku

In Full Regalia | Universal Music/Ark Records 2010

Kokoelmat
The Ark | Finna.fi

Arkeology – The Complete Singles Collection | EMI 2011
It Takes A Fool To Remain Sane 2000–2011 | Woah Dad 2019

Levyhyllyt
Ola Salo | Finna.fi

Wilderness | Universal 2015

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Hurula: Jehova – blodet flyter klart [översättning på svenska]
Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Hagnesta Hill – aikansa ajaton kuva
KentTigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu

Lue lisää The Arkista | Finna.fi

Artikkelihaku The Ark

The Ark: We Are The Ark (2000).
The Ark: We Are The Ark (2000).
Musiikkikirjastot.fi logo

Olavi Uusivirta – nuoruutta, romantiikkaa, intertekstejä

Olavi Uusivirta: Elvis istuu oikealla (2012).Helsingissä 1983 syntynyt Olavi Uusivirta on saanut huomiota myös esimerkiksi näyttelijänä ja juontajana, mutta huolimatta Ganes– ja Keisarikunta-elokuvien kaltaisista merkittävistä rooleista tunnetaan hänet kuitenkin parhaiten laulaja-lauluntekijänä ja yhtenä 2000-luvun Suomen suosituimmista rock-esiintyjistä.

Uusivirran julkinen ura alkoi jo parikymppisenä ja vuoden 2003 esikoisalbumin nimeksi päätyikin Nuoruustango. Levyn moderni suomirock on kappalemateriaaliltaan vielä hieman haparoivaa, mutta artistin keskeisiä tyylipiirteitä se jo esittelee. Musiikki on monessa mielessä klassista suomirockia, mutta 2000-luvun alun modernein tuotantokeinoin viritettyä. Tekstit käsittelevät usein nuoruutta ja ihmissuhteita romanttiseen sävyyn, kuitenkin itsetietoisesta nuoren urbaanin ihmisen näkökulmasta käsin. Intertekstejä, viitteitä aiemmin tehtyyn kulttuuriin, on tarkoituksellisen paljon.

Nuoruustango ei ollut mainittava kaupallinen tai arvostelumenestys, vaikka ’Raivo härkä’ -single soikin jonkin verran radiossa.

Uusivirran läpimurto muusikkona tapahtui ensimmäisten isojen elokuvatöiden jälkimainingeissa vuoden 2005 albumilla Me ei kuolla koskaan. Häntä pidettiin kaiketi edelleen eräänlaisena teinisuosikkina, ja levy soikin edelleen aikakauden ”kovalevyrockin” sävyissä, mutta melodinen kappalemateriaali on aivan eri tasolla kuin debyytillä ja monessa biisissä kuuluu varsin tarkka suomirockin perinteen tuntemus. Uusivirta alkoi hahmottua kaupunkilaiseksi, jopa stadilaiseksi rock-suosikiksi, jonka ilmaisulla oli esteettisiä yhteyksiä esimerkiksi Dave Lindholmin tuotantoon. ”Isokynän” satiirisista ja surrealisista havainnoista Uusivirran erottaa kuitenkin edelleen järkähtämättömän romanttinen nuoruuteen kuuluvien tunteiden kuvaus.

Me ei kuolla koskaan ylsi maltillisesti albumilistan sijalle 18, mutta on edelleen Uusivirran ainoa kultalevy ja Spotify-aikakaudellakin melkoinen kuunteluklassikko. Paljon radiosoittoa saivat ’On niin helppoo olla onnellinen’ ja oheinen nimikappale:

Varsin luontevasti Uusivirta suunnisti Minä olen hullu -albumilla (2008) hieman tummasävyisempiin ja musiikillisestikin vähemmän hittihakuisiin maisemiin. Oleellista muutosta perustyyliin levy ei merkitse, mutta sillä kuuluu esimerkiksi post punkin vaikutus – ja keskeisempää lienee yleismelankolinen ja ahdistunutkin pohjavire, joka resonoi levyn nimeenkin. Uusivirran levyistä tätä voinee kutsua synkimmäksi. Kyse on silti edelleen romantisoivasta synkkyydestä.

Kappalemateriaali on jälleen vahvaa, kuten kolmen vuoden julkaisutauon perusteella voi olettaakin. Kyseessä lienee yksi Uusivirran kahdesta, kolmesta tasalaatuisimmasta biisivalikoimasta. Radiohittejä tai muunkaanlaisia hittejä levyltä ei oikein irronnut, mutta monet kappaleet tuntuisivat olevan faneille klassikoita. Esimerkistä käy haikeankaunis ja nostalgiantäyteinen ’Sunnuntailapsi’:

Minä olen hullun jälkeen Uusivirta julkaisi pitkään albumin joka toinen vuosi ja kartutti pääomaa suosittuna festariesiintyjänä ja yhtenä ainoista uudemmista nimistä, jotka pystyivät saavuttamaan suomirock-tyyppisellä musiikilla suurta menestystä striimausaikoina. Kaupallisessa mielessä hänen ilmeinen vahvuutensa on ollut kyky laatia jokaiselle levylle vähintään muutama yhteislaulukelpoinen moderni klassikko. Uusivirta on kyennyt varioimaan yleislinjaansa ja pitämään sen silti täysin tunnistettavana.

Suuri rooli suosiossa on toki ollut hänen julkisella persoonallaankin. Lähestyttävyys ja energisyys yhdistyvät siinä älylliseen reflektioon, mikä takaa mahdollisuuden vedota monenlaisiin yleisöihin festariteineistä vanhempiin musiikinkuluttajiin. Uusivirta kasvoi 2000-luvun suomirock-ikoniksi, jonka habitus ja sanomiset eivät muistuta paljoakaan edeltävien vuosikymmenten kollegoita, vaikka musiikillisia alaviitteitä aina löytyykin. Niitä hän bändeineen on toki kaivanut kansainvälisenkin popmusiikin historiasta.

Niinpä Preeria (2010) viittailee jopa psykedelian ja saksalaisperäisen krautrockin suuntaan, mutta kuitenkin levyn suosittu singlebiisi ’Nukketalo’ palaa on ikään kuin 2000-luvun helsinkiläisten abiturienttien maailmaan siirrettyä Born To Run -aikaista Springsteeniä. Voittava yhdistelmä.

Kolmekymppisiään lähestynyt Uusivirta tuntuu Elvis istuu oikealla -albumillaan (2012) katsovan vielä kerran nuoruuteensa ja laulavan kesäilloista puistoista ja rannoilla, orastavista ihmissuhdehaaveista – kuten ’Nuoruus’-singlebiisillä glamrockin säestyksellä todetaan:

– Eilen vielä villi lapsi, tänään oot jo aikuinen / ja se sumuinen yö siinä välissä oli nuoruus.

Musiikillisestikin valoisa ja aiempaa akustisvoittoisampi levy nousee kirjoissani Uusivirran parhaaksi. Siinä on kesäistä tunnemaailmaa ja lähes iskelmällisen kauneuden hetkiä. Nimikappale on jokseenkin täydellinen kuva laiskasta ja silti kaikki mahdolliset merkitykset sisältävästä hetkestä Helsingin Kalliossa.

Epätasaisempi on Ikuiset lapset (2014), joka palaa taas tuotannollisesti prosessoidumpaan rock-ilmaisuun eikä tunnu omaavan sen enempää musiikillisesti kuin lyyrisesti selvää johtotähteä. Huono levy ei ole, mutta lukeutunee kuitenkin Uusivirran vähemmän merkittäviin. Tosin vuosien pohjatyö alkoi tässä vaiheessa näkyä kaupallisessa suosiossa niin, että albumin listasijoitus kolmosena oli artistin paras siihen mennessä. Hieman yhdentekevästi rokkaava ’Kauneus sekoittaa mun pään’ soi myös radiossa.

Albumin kiinnostavampaa laitaa edustaa pikkukaupunkinuoruutta kitkerästi kuvaava ’Mannerlaatat’. Nyt nuoruus ei enää ole euforista nykyisyyttä tai lähimenneisyyttä, vaan jotain, mistä haluaa eroon mahdollisimman nopeasti ja täydellisesti.

Vuonna 2016 ilmestynyt Olavi riskeeraa definitiivisellä otsikollaan, mutta merkitsee selvää askelnostoa edeltäjästään. Tyyliltään levy liikkuu jossain kahden aiemman välimaastossa, mutta nyt biisikynä on taas ollut luontevassa terässä. Kysymykset siihen suuntaan, onko kyse nyt Uusivirran nuoruus- vai aikuistumis- vai aikuisuuslevystä alkoivat menettää merkitystään, sillä yli kolmekymppisenäkin artisti on johdonmukaisesti liikkunut nostalgian ja reaaliaikaisen tunnereflektion välimaastossa niin, että havainnoitsija voi vain todeta tämän olevan hänen ominta maastoaan.

Olavi soi monenlaisten vaikutteiden lopputuotteena nykydiskoa myöten, mutta liki iskemällisestä ’Kultaa hiuksissa’ -helmestä on tullut Spotifyssa Uusivirran koko uran kuunnelluin kappale, vaikkei se varsinainen hitti aikanaan ollutkaan. Albumista tuli joka tapauksessa Uusivirran toistaiseksi ainoa listaykkönen.

Uusivirran viimeisin studioalbumi Skorpioni (2019) on jälleen epätasaisempi kokoelma lauluja. Sitä pohjustettiin vuoden mittaan kolmella erinomaisella ja melankolisella diskorock-singlellä, joista varsinkin oheinen ’Kesäyön uni’ on millä tahansa mittapuulla täysosuma: monenlaisia tuttuja impulsseja suvereeniksi kokonaisuudeksi yhdistävä leka, joka olisi ansainnut olla paljon isompikin jättihitti.

Sen sijaan levyn kokeellisemmat linjanvedot ja yritykset rikkoa vetovoimaista peruskaavaa toimivat huonommin.

Varsinaisten studioalbumeiden lisäksi Uusivirralta on julkaistu pätevänä johdantona toimiva, joskin nyt jo vähän vanhentunut kokoelma 27 suosikkia. Livelevy Olavi elää! (2017) on aivan hyvä, mutta ei tietenkään korvaa keikkakokemusta. Ylen televisio-ohjelmaa varten tehty koronaesiintymisestä levyksi muokattu covervalikoima Lauantain toivotut käy nimensä mukaisesti hyvästä viikonloppuviihteestä, kun Uusivirran pätevä bändi ja tähti itse puhaltavat uutta henkeä kuluneisiinkin suomirock-klassikoihin.

Levyhyllyt
Olavi Uusivirta | Finna.fi

2000–2009

Nuoruustango • CD | New Spirit 2003
Me ei kuolla koskaan • CD | Mercury/Universal Music 2005
Minä olen hullu • CD | Mercury/Universal Music 2008 • 2LP 10-vuotisjuhlapainos Johanna Kustannus 2018

2010-luku

Preeria • CD | Mercury/Universal Music 2010 • LP Mustat Levyt 2011
Elvis istuu oikealla • LP • CD | Johanna Kustannus 2012
27 suosikkia • 2CD | Johanna Kustannus 2013
Ikuiset lapset • LP • CD | Johanna Kustannus 2014
Olavi • LP • CD | Johanna Kustannus 2016
Olavi elää! • live • 2LP • CD | Johanna Kustannus 2017
Skorpioni • LP • CD | Johanna Kustannus 2019 • Kasetti Lipposen levy ja kasetti 2019

2020-luku

Lauantain toivotut – Special Live! • LP • CD | Universal Music Group 2020

Olavi Uusivirta elokuvissa
DVD • Blu-ray | Finna.fi

2000–2009

Keisarikunta Ohjaaja Pekka Mandart, 1h 34 min. • DVD | FS Film 2004/2005
Ganes  Ohjaaja Jukka-Pekka Siili, 102 min. • DVD | FS Film 2007 & 2018
Ganes  Ohjaaja Jukka-Pekka Siili, 102 min. • Blu-ray | FS Film 2011 & 2013
Kielletty hedelmä Ohjaaja Dome Karukoski, 104 min. • DVD | Warner Bros. Entertainment Finland 2009
Kielletty hedelmä Ohjaaja Dome Karukoski, 104 min. • DVD | Warner Bros. Entertainment Finland 2009
Ralliraita 1 Ohjaaja Markku Pölönen, 86 min. • DVD | Walt Disney Studios Home Entertainment 2009

2010-luku

Härmä Ohjaaja JP Siili, 123 min. • DVD | Finnkino 2012
Härmä Ohjaaja JP Siili, 123 min. • Blu-ray | Finnkino 2012
Miss Farkku-Suomi Ohjaaja Matti Kinnunen, 89 min. • DVD | Nordisk Film 2013
Miss Farkku-Suomi Ohjaaja Matti Kinnunen, 89 min. • DVD | Nordisk Film 2013
Kalevala – Uusi aika Ohjaaja Jari Halonen, 102 min. | VL Media 2013
Onnenonkija Ohjaaja Ville Jankeri, 82 min. • DVD | Nordisk film 2016
Onnenonkija Ohjaaja Ville Jankeri, 82 min. • Blu-ray | Nordisk film 2016
Syysprinssi Ohjaaja Alli Haapasalo, 90 min. • DVD | Future Film 2017

Elokuvamusiikki • Soundtrack | Finna.fi

[= Eero Milonoff • Jussi Nikkilä • Olavi Uusivirta • Zarkus Poussa • Remu Aaltonen]

Ganes – Soundtrack | Sony BMG Music Entertainment Finland 2007

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Knipi ja menetysten kauneus
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Lue lisää Olavi Uusivirrasta | Finna.fi

Miten lauluni syntyvät?  Eetu Kauppinen (toim.), 143 sivua | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Olavi Uusivirta: Elvis istuu oikealla (2012).
Olavi Uusivirta: Elvis istuu oikealla (2012).
Olavi Uusivirta: Lauantain toivotut (2020).
Olavi Uusivirta: Lauantain toivotut – Special Live! (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo