Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus

Waves | Svart Records 2021

Suad: Waves (2021).Ennen kuin Suad Khalifa julkaisi ensimmäiset soolobiisinsä vuonna 2017, hänen nimensä oli tuttu muiden artistien levyiltä. Jo The Call -EP:n kuuleminen sai aikoinaan miettimään, että tällainen kynttilä ei kauan vakan alla pysy. Waves ei kuulostakaan sessiolaulajan kokeilulta vaan albumilta, jonka ehdottomasti piti ilmestyä. 

Ensimmäiset soolojulkaisut esittelivät Suadin artistiksi, joka saattaisi päätyä tekemään melkein mitä tahansa, vaikka elektroindietä, mutta Wavesilla hän näyttäytyy bändin solistina. Elektronisen musiikin, bändisoiton ja akustisuuden kaltaiset toteutustavat ovat vain asuja, joissa olennainen näyttäytyy. Merkittävää on vain se, mitä pinnan alta löytyy. Suad kirjoittaa kappaleita, joita voi pukea monenlaisiin vaatteisiin. Wavesin tapauksessa kitarat, rummut ja piano tukevat hänen melodioitaan ja ilmaisuaan erityisen hyvin. 

Suadin soundi on tummanpuhuva, luonnollinen, lämmin, melankolinen ja ylevä. Tämä pätee sekä hänen lauluääneensä että hienostuneen dramaattiseen ensialbumiinsa, jonka on tuottanut Lauri Eloranta. Musiikki ja toteutus kietoutuvat toisiinsa niin kauniisti, ettei saumakohtia erota. Suadin debyyttialbumi on teos, ei irrallisten raitojen kokoelma. Samaan aikaan jokainen kappale edustaa kokonaisuutta niin hyvin, että minkä tahansa olisi voinut julkaista singlenä. Biisit tulevat kuin aallot rantaan, voimakkaina mutta särkyvinä, kaikki erilaisina mutta silti saman ykseyden osina.

Vuosien laulukokemuksesta, mietityistä sovituksista, paneutuneesta kirjoittamisesta ja hyvästä bändistä johtuen Waves kuulostaa vahvalta. Sen vastapainoksi sanoituksissa soi maailmaan heitetyn ihmisen ääni, hänen epävarmuutensa suunnasta, olemisen hauraus ja surun kauneus. En tiedä, miten terapeuttista toimintaa laulujen kirjoittaminen Suadille on, mutta vahvan biisin sisällä on turvallista särkyä. Pimein laakso on ’The Burn’ keskellä albumia, singlenäkin julkaistu päätösraita ’White Lies’ vie kuulijan valoon. 

Waves tuo samankaltaisen olon kuin (lukemattomista vain pari tutustumisen arvoista kotimaista poimiakseni) Antero Lindgrenin Motherin (2012) tai Mannan Shacklesin (2011) kuunteleminen. Tuntuu ihan siltä kuin tässä oltaisiin jonkin merkityksellisen ja syvällisen äärellä, ajattomassa paikassa, jonne päiväperhot eivät pääse. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Suad | Facebook
Suad Khalifa | Instagram

Varaa Tilhet, pajut ja muut -levytys Kalifornian taivaan alla kirjastosta.
Varaa Suad -debyytti Waves kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Suad | Finna.fi

The Call • EP | Playground Music 2017
Waves | Svart Records 2021

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
Tilhet, pajut ja muut – syvän pään romantikot

Suad: Waves (2021).
Suad: Waves (2021).

The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa

Foreverland | Divine Comedy Records Limited 2016

The Divine Comedy: Foreverland (2016).La divina commedia eli Jumalainen näytelmä kertoo Danten matkasta Helvetin ja Kiirastulen kautta kohti Paratiisin kirkkautta. Nimessä oleva ’komedia’ ei keskiajalla kuitenkaan viitannut huumoriin, vaan tarinaan jolla on onnellinen loppu. Shakespearen komedioissakin kaiken tavoitteena oli avioliitto ja tarinoiden huipennus saavutettiin lopun hääkohtauksissa. Bändin nimenä The Divine Comedy saattaa olla ensisilmäyksellä mahtipontinen, mutta myös enteellinen. Vuonna 2016 ”jumalallinen komedia” sai täyttymyksensä, kun yhtye julkaisi albumin Foreverland. Sillä laulujen kertoja on viimein löytänyt rakkauden ja purjehtii ryhdikkäästi vakituisen parisuhteen onnelliseen satamaan.

Neil Hannon. Kuva: The Divine Comedy Homepage.
Neil Hannon. Kuva: The Divine Comedy Homepage.

The Divine Comedy on ollut pitkälti Neil Hannonin (s. 1970) sooloprojekti, ei niinkään bändi. Hänen älyllisen nokkelat brittiperinteestä kumpuavat tarinalliset biisinsä olivat 90-luvun loppupuolella – brittipopin kukoistuskaudella – muodikkaita. Levyt myivät hyvin ja Hannon paistatteli hetken aikaa julkisuudessa. Menestysvuosien jälkeen hän jatkoi musiikin tekemistä rauhalliseen tahtiinsa, ilman että julkaisujen taso olisi kertaakaan notkahtanut. Hän on viime vuosina laajentanut ilmaisuaan myös kamarioopperan ja pienoismusikaalien puolelle.

Pohjois-irlantilainen anglikaanisen kirkkoherran poika Hannon oli taustansa vuoksi Britannian pop-piirien outolintu. Hän oli jo varhain löytänyt musikaalisen kotinsa menneisyyden maailmasta. Noël Coward, Gilbert & Sullivan ja Scott Walker olivat hänen sankareitaan, kirjallisella puolella hän ahmi vaikutteita erityisesti 1900-luvun alkupuolen klassikoista. Hannonin taiteessa mannermaiset vaikutteet (chanson, kabaree, Kurt Weill) ja eurooppalaisuus ovat olleet tärkeitä. Tässä hän poikkesi brittipopin valtavirrasta, jossa brittiläisyyden hehkuttaminen sai ajoittain jopa nationalistisen hurmoksen piirteitä.

Foreverland -albumin avaava ’Napoleon Complex’ käynnistyy elokuvamaisen komeasti orkestroiduilla jousilla. Se on kevyen humoristinen kertomus Napoleonista, napoleon-kompleksista ja siitä kuinka yksittäisen ihmisen rehevä ego voi mullistaa kokonaisen kansakunnan tai jopa maailman. Biisin voi myös tulkita itseironiseksi satiiriksi pienikokoisesta Hannonista itsestään. Se heijastaa voimakkaasti vuoden 2016 tapahtumia eli Yhdysvaltain presidentinvaaleja ja brexit-äänestystä.

Samankaltaista kerrostuneisuutta on myös singlenäkin julkaistulla ’Catherine The Greatilla’, joka kertoo Venäjän keisarinnasta Katariina Suuresta. Laulu ylistää vuolaasti valistunutta ja toimeliasta itsevaltiasta, jonka hyväksi kertojan on valmis tekemään mitä tahansa. Voimansa biisi saa kuitenkin siitä, että se kertoo rivien välissä myös Neil Hannonin puolisosta, irlantilaisesta kansanmuusikosta Cathy Daveysta.

Cathyn ja Neilin välinen suhde on Foreverlandin temaattinen keskipiste, jonka kautta levyn biisit saavat muotonsa. John & Yoko -asetelma on paljaimmillaan kepeässä jazz-iskelmässä ’Funny Peculiar’, jonka rakastunut pari laulaa duettona. ’The Pact’ on kuin suoraan 1930-luvun Saksasta ja se olisikin sopinut hyvin Marlene Dietrichin laulettavaksi. Siinä parisuhdetta kuvataan saksalaisen asiallisesti valtioiden välisenä valtiosopimuksena.

1930-luvun tunnelmissa ollaan myös biisissä ’I Joined The Foreign Legion (To Forget)’, joka on levyn parhaita oivalluksia. Laulu kertoo miehestä, joka värväytyy muukalaislegioonaan unohtaakseen entisen rakkaansa. Lopulta käykin niin, että hän ei enää muista mitä asiaa pakoon hän legioonaan alun perin lähti. Laulu on samaan aikaan nokkelan humoristinen ja äärimmäisen traaginen. Tällaisissa kaksoisvalotuksissa Hannon on parhaimmillaan.

Levyn folk-vaikutteisella nimibiisillä ’Foreverland’ kerrotaan laivasta ja sen kapteenista, jotka ovat seilaamassa täydellistä onnen kaukorantaa kohti. Noël Cowardin hengessä etenevä laulu on samanaikaisesti toiveikkaan sentimentaalinen ja kaihoisan surullinen. Täydellistä paikkaa kapteeni ei löydä koskaan, mutta sitä kohti on kuitenkin hyvä suunnistaa – vaikka laivan miehistö tekee samaan aikaan kuolemaa. Onnellisuuden tematiikkaa käsittelee myös ’My Happy Place’. Siinä kertoja toteaa, että elämän kolhujen keskellä rauhan voi löytää oman pään sisältä: mielikuvituksesta ja lapsuuden muistojen maisemista.

Albumin kohokohta on Hannonin puolisolle omistettu ’To The Rescue’. Kansanmuusikkonakin tunnettu Cathy Davey on viimeisten vuosien aikana keskittynyt kaltoin kohdeltujen sikojen auttamiseen vapaaehtoistyönä. Osa sioista onkin sijoitettu Hannonin ja Daveyn Irlannin maaseudulla sijaitsevaan kotiin. Laulu kohoaa henkilökohtaisesta kokemuksesta yleiseen ja se ylistää ihmisten pyyteetöntä kykyä auttaa toinen toistaan. Biisin ja albumin upein kohta on kappaleen lopussa, kun pikkolotrumpetti toitottaa ratsuväen saapuneen aivan kuin vanhanajan lännenelokuvissa.   

Got a vigilante sleeping in my bed
I looked for Marilyn, I got Che instead
But I’ll march behind you, wherever you may go
And I’m more proud of you
Than you can ever know

To the rescue
Through the snow and freezing rain
Down deserted country lanes
Round the world and back again
To the rescue
Taking the forgotten ones
Big and small, the old and young
When nobody else will come
You’ll come to the rescue
To the rescue
.

Kaikista Divine Comedyn albumeista julkaistiin vuonna 2020 laajennetut CD-painokset sekä vinyyliversiot. Foreverlandin laajennettu 2CD sisältää demoja, vaihtoehtoisia versioita sekä joitakin julkaisematta jääneitä lauluja. Kaikki laajennetut levyt julkaistiin myös boksina nimellä Venus, Cupid, Folly And Time – Thirty Years Of The Divine Comedy. Boksin kylkiäisenä on yhtyeen harvinainen esikoislevy Fanfare For The Comic Muse.

Jukka Uotila

Foreverland
Neil Hannon – laulu, bassokitara, kitara, kosketinsoittimet, piano, rummut, lyömäsoittimet, mandoliini, banjo, sitra
Cathy Devey – laulu
Simon Little – bassokitara, taustalaulu
Andrew Skeet – piano
Jake Jackson – taustalaulu, pilli
Karen Glen – cembalo
Chris Worsey – sello
Vasket: Billy Cooper, John Ryan, Mark Templeton, Matt Gunner, Richard Edwards, Richard Watkins, Sebastian Philpott & Trevor Mires
Puupuhaltimet: Eliza Marshall, Martin Robertson, Richard Skinner & Rosie Jenkins
Tuottaja: Neil Hannon

The Divine Comedy | kotisivu
The Divine Comedy | Facebook
The Divine Comedy | Instagram
The Divine Comedy | Twitter

Varaa Tie vie kirjastosta.
Varaa The Divine Comedyn klassikko Foreverland kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Divine Comedy | Finna.fi

1990-luku

Fanfare For The Comic Muse | Setanta 1990
Liberation | Setanta 1993
Promenade | Setanta 1994
Casanova | Setanta 1996
A Short Album About Love | Setanta 1996
Fin De Siècle | Setanta 1998

2000–2009

Regeneration | Parlophone 2001
Absent Friends | Parlophone 2004
Victory For The Comic Muse | Parlophone 2006

2010-luku

Bang Goes The Knighthood | Divine Comedy Records Limited 2010
Foreverland | Divine Comedy Records Limited 2016
Office Politics | Divine Comedy Records Limited 2019

Kokoelmat ja boksit
The Divine Comedy | Finna.fi

A Secret History – The Best Of The Divine Comedy • 2LP • 2CD | Setanta 1999
Venus, Cupid, Folly And Time – Thirty Years Of The Divine Comedy • 23CD+DVD ‎| Divine Comedy Records Limited/Parlophone Records 2020

Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
KentTigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Prefab Sprout: Crimson/Red – lauluntekoa suoraan sydämestä
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan

Lue lisää The Divine Comedysta | Finna.fi

Artikkelihaku The Divine Comedy

The Divine Comedy: Foreverland (2016).
The Divine Comedy: Foreverland (2016).

Phil Collins: No Jacket Required – vapaa ja omillaan

No Jacket Required | WEA/Virgin Records 1985

Phil Collins: No Jacket Required (1985).Brittimuusikko Phil Collins viettää 70-vuotispäivää tammikuussa 2021. Syntymäpäivän kunniaksi Levyhyllyt vierailee artistin soolouralla. Yksi sen kohokohdista on vuonna 1985 julkaistu No Jacket Required.

Pitkään Genesis-rumpalina toimimut Collins ryhtyi myös bändin laulajaksi kun eronneen Peter Gabrielin korvaajaksi ei löytynyt Collinsin veroista, saati parempaa laulajaa. Collinsin ääntä kuullaan 1976 julkaistuilla levyillä A Trick Of The Tail ja Wind & Wuthering. Laajennettu muusikkorooli sujui hyvin. Takana oli jo pari soolobiisiä Genesis-levyillä ja aiemmassä bändissä Flaming Youth.

Kiertueilla näki selvästi, että Collins viihtyi eturivissä, ja Genesis-fanit ottivat näyttelijäkykyisen laulajan vastaan innokkaasti. Kun oli aika tehdä omia levytyksiä, niin Collinsin syttyminen vei hieman bändikavereita pidempään. Ensimmäisenä ehti sooloilemaan kitaristi Steve Hackett. Hänen mestariteoksensa Voyage Of The Acolyte julkaistiin syksyllä 1975. Peter Gabrielin ykkösalbumi ilmestyi alkuvuodesta -77. Tony Banks ja Mike Rutherford saivat levynsä ulos 1979–80.

Phil Collins pääsi irti lauluntekijänä kun Genesis liikkui modernimpaan suuntaan. Avioeron tuskaisia ajatuksia päätyi paperille ja lopulta debyytille Face Value. Soolouran aloitus oli komea. Mustavalkoisen kannen sisällä oli tasapainoista materiaalia ihmissuhteen epätasapainosta. Levyn menestystä siivitti erityisesti ’In The Air Tonight’.

Ehkä ennalta arvaamattomasti Collins solahtikin mukaan supertähtisarjaan, ihan omalla karismallaan. Laulajan välittömyys oli konkreettisempaa ja suoremmin tunteisiin vetoavaa kuin hieno ura Genesis-laulajana.

Ja hittibiisejä löytyi lisää. Elokuvaan Kaikki pelissä tehty ’Against All Odds (Take A Look At Me Now)’ hioutui lopulta timantiksi. Philip Baileyn kanssa tehty duetto ’Easy Lover’ kulki nerokkaasti. Niin teki myös No Jacket Requiredin aloitusraita ’Sussudio’.

Huvittavasti pukuun pukeutunut Collins korostaa videolla kykyänsä kaikkien popparina. Vastustamaton rumpuraita vetää yhä suun hymyyn. Collinsin ja Hugh Padghamin tuotantotyö on 80-luvun huippua. Intensiteetti lähestyi jopa Princen kykyä tuottaa popdraamaa hyvin pienestä kasvattamalla. Tekstikin tuntui lähestyttävältä:

– There’s a girl that’s been on my mind
All the time
Sussudio
Now she don’t even know my name
But I think she likes me just the same
Sussudio.

Harva ja harkittu instrumentaatio antaa runsaasti tilaa popmaiselle fraseeraukselle. Riimien arkipäiväisyyttä tuskin pistää merkille voimakkaiden laululinjojen alta. Sama vakuuttavuus koskee myös artistin herkintä puolta. ’One More Night’.

Vähemmän tunnettua tasokkuutta löytyy lisää albumin B-puolelta. ’Inside Out’ ja ’Doesn’t Anybody Stay Together Anymore’ rullaavat muskelimaisesti. Albumin loppu ilmavoituu vapaaksi päätösraidalla ’Take Me Home’. Vakavahenkinen biisi saa voimaa myös promovideoiden maisemista ja Collinsille ominaisesta huumorista.

Vieraileivan muusikon/tuottajan tai rivijäsenen rooli esimerkiksi Peter Gabrielin, Brian Enon, Robert Plantin, Eric Claptonin, John Martynin ja fuusiobändi Brand X:n levyillä loisti ensiluokkaisena. Vastavuoroisesti No Jacket Requiredin äänityksissä vierailivat Sting ja Genesis-tutut Gabriel ja Daryl Stuermer. Sting tekee palveluksena hyvää biisille ’Long Long Way To Go’, vaikka rooli tuntuu alkuun pieneltä.

Viimeistään No Jacket Required nosti Collinsin kansainvälisesti tunnetuksi artistiksi. Lauluntekijän askel saattoi olla nyt entistä vapaampi, eikä levyille tarvittu instrumentaaleja, coverbiisejä tai Genesis-lainaa (Behind The Lines). Ja ilman pikkutakkipakkoa oli mahdollista antaa näkymätön kosketus yhä elävään emobändiin: Genesis-trion seuraava askel oli vuoden -86 hitintäyteinen Invisible Touch. Dynaamisen perkussiomaailman lisäksi sitäkin kiinteytti Collinsin musikaalinen kähinä ja kyky laulaa voimaballadit omikseen.

** **

Ja jos maailmanlaajuinen koronapandemia hellittää niin Genesis palaa vielä kerran lavoille. Kiertue The Last Domino? on siirretty syksyyn 2021.

Tuomas Pelttari

No Jacket Required
Phil Collins – laulu, rummut, rumpukoneet, kosketinsoittimet, bassokitara
Lee Sklar – bassokitara
David Frank – rumpukoneet, kosketinsoittimet
Daryl Stuermer – kitara, kosketinsoittimet
Gary Barnacle, Don Myrick – saksofoni
The Phenix Horns – vasket
Sting, Helen Terry, Peter Gabriel – taustalaulu
Tuottajat: Phil Collins & Hugh Padgham

Phil Collins | Facebook
Phil Collins | Instagram
Phil Collins | Twitter
Genesis | Facebook

Varaa Onnelliset kohtaa kirjastosta.
Varaa Phil Collinsin popklassikko No Jacket Required kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Phil Collins | Finna.fi

1980-luku

Face Value | Virgin 1981
Hello, I Must Be Going! | Virgin 1982
No Jacket Required | Virgin/WEA 1985
…But Seriously | Virgin/Atlantic 1989

1990-luku

Serious Hits… Live! • live | Virgin/Atlantic/WEA 1990
Both Sides | Virgin 1993
Dance Into The Light | Atlantic/Face Value Records 1996
…Hits | Atlantic/Face Value Records/WEA 1998

2000–2009

Testify | Atlantic/Face Value Records 2002
Love Songs – A Compilation… Old And New | Atlantic/Rhino 2004

2010-luku

Going Back | Atlantic 2010
The Singles • 2CD • 3CD | Atlantic 2016
Phil Collins – Plays Well With Others • 4CD | Atlantic/Rhino 2018

Levyhyllyt
Flaming Youth | Finna.fi

Ark 2 | Fontana 1969

The Many Faces Of Genesis – A Journey Through The Inner World Of Genesis Eri esittäjiä, mukana Flaming Youth • 3CD | Music Brokers 2015
Phil Collins – Plays Well With Others Eri esittäjiä, mukana Flaming Youth • 4CD | Atlantic/Rhino 2018

Levyhyllyt
Genesis | Finna.fi

1960-luku

From Genesis To Revelation | Decca 1969

1970-luku

Trespass | Charisma 1970
Nursery Cryme | Charisma 1971
Foxtrot | Charisma 1972
Selling England By The Pound | Charisma 1973  Levyhyllyt • Selling England By The Pound
The Lamb Lies Down On Broadway | Charisma 1974  Levyhyllyt • The Lamb Lies Down On Broadway
A Trick Of The Tail | Charisma 1976  Levyhyllyt • A Trick Of The Tail
Wind & Wuthering | Charisma 1976 Levyhyllyt • Wind & Wuthering
…And Then There Were Three… | Charisma 1978

1980-luku

Duke | Charisma 1980
Abacab | Charisma 1981
Genesis | Charisma/Virgin Records 1983
Invisible Touch | Virgin Records 1986

1990-luku

We Can’t Dance | Virgin Records 1991
…Calling All Stations… | Virgin Records 1997

Levyhyllyt
Brand X
[= John Goodsall Robin Lumley Percy Jones Phil Collins]
Finna.fi

Unorthodox Behavior | Charisma 1976
Moroccan Roll | Charisma 1976
Livestock live | Charisma 1977

[= John Goodsall Percy Jones Morris Pert Peter Robinson Chuck Burgi]

Masques | Charisma 1978

[= John Goodsall Robin Lumley Percy Jones John Giblin Phil Collins Morris Pert Peter Robinson Mike Clarke]

Product | Charisma 1979
Do They Hurt? | Charisma 1980

[= John Goodsall Robin Lumley Peter Robinson John Giblin Percy Jones Phil Collins]

Is There Anything About? | Vertigo 1982

[= John Goodsall Percy Jones Frank Katz]

Xcommunication | Ozone Records 1992

Kokoelmat ja boksit
Brand X | Finna.fi

Macrocosm Introducing… Brand X | Virgin 2003
Nuclear Burn 4CD | Virgin/Charisma 2014

Levyhyllyt
Steve Hackett | Finna.fi

1970-luku ja 1980-luku

Voyage Of The Acolyte | Charisma 1975
Please Don’t Touch! | Charisma 1978
Spectral Mornings | Charisma 1979
Defector | Charisma 1980
Cured | Charisma 1981
Highly Strung | Charisma 1983
Bay Of Kings | Lamborghini Records/Chrysalis 1983
Till We Have Faces | Lamborghini Records/Chrysalis 1984
Momentum | Start Records 1988

1990-luku

Guitar Noir | Kudos By Permanent Records 1993
Blues With A Feeling | Kudos 1994
Genesis Revisited | Reef Recordings 1996
There Are Many Sides To The Night | Camino Records 1998
Darktown | Camino Records 1999

2000–2009

Feedback 86 | Camino Records 2000
To Watch The Storms | Camino Records/Inside Out Music 2003
Wild Orchids | Camino Records/Inside Out Music 2006
Out Of The Tunnel’s Mouth | Wolfwork Records/Inside Out Music 2009

2010-luku

Beyond The Shrouded Horizon | Inside Out Music 2011
Genesis Revisited II | Inside Out Music 2012
Wolflight | Inside Out Music 2015
The Night Siren | Inside Out Music 2017
At The Edge Of Light | Inside Out Music 2019

2020-luku

Selling England By The Pound & Spectral Mornings – Live At Hammersmith • 2CD+DVD • 2CD+BluRay • 4LP+2CD | Inside Out Music 2020
Under A Mediterranean Sky • CD • 2LP+CD | Inside Out Music 2021

Levyhyllyt
Peter Gabriel | Finna.fi

1970-luku

Peter Gabriel [1 – Car – Tuulilasi] | Charisma 1977
Peter Gabriel [2 – Scratch – Kynnet repii] | Charisma 1978

1980-luku

Peter Gabriel [3 – Melt – Naama valuu] | Charisma 1980
Peter Gabriel [4 – Security] | Charisma 1982
Plays Live • live | Charisma 1983
So | Charisma 1986
Passion • soundtrack | Real World 1989

1990-luku

Us | Real World 1992
Secret World Live • live • 2CD • DVD • Blu-ray | Real World 1994

2000–2009

OVO • soundtrack | Real World 2000
Long Walk Home – Music from the Rabbit-Proof Fence • soundtrack | Real World 2002
Up | Real World 2002

2010-luku

Scratch My Back | Real World 2010
New Blood | Real World 2011
Live Blood | Real World 2012
Back To Front – Live In London • live • DVD • Blu-ray | Real World 2014

Levyhyllyt
Tony Banks | Finna.fi

A Curious Feeling | Charisma 1979
The Fugitive | Charisma 1983
A Chord Too Far • 4CD + 60-sivuinen kirja | Esoteric Recordings 2015
Banks Vaults • 7CD+1DVD + 60-sivuinen kirjanen | Esoteric Recordings 2019

Levyhyllyt
Mike Rutherford | Finna.fi

Smallcreep’s Day | Charisma 1980
Acting Very Strange | WEA 1982

Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti

Lue lisää Phil Collinsista | Finna.fi

Not Dead Yet – Omaelämäkerta  Phil Collins, 488 sivua | Minerva 2018

Read more about Phil Collins | Finna.fi

Not Dead Yet – The Memoir  Phil Collins, 384 sivua | Crown Archetype 2016
Not Dead Yet – The Autobiography  Phil Collins, 447 sivua | Century 2016
Phil Collins – The Definitive Biography Ray Coleman, 255 sivua | Simon & Schuster 1997 & 1998
Phil Collins Philip Kamin, 32 sivua | Robus Books 1985
Born To Drum – The Truth About The World’s Greatest Drummers From John Bonham And Keith Moon To Sheila E. And Dave Grohl Tony Barrell, 302 sivua | Dey Street Books 2015 & 2016

Read more about Genesis and its band members | Finna.fi

The Living Years – The First Genesis Memoir  Mike Rutherford, 241 sivua | Thomas Dunne Books 2014
Peter Gabriel – An Authorized Biography  Bright Spencer, 524 sivua | Sidgwick & Jackson 1988 & 1999

Genesis – Chapter And Verse  Tony Banks & Phil Collins & Peter Gabriel & Steve Hackett & Mike Rutherford & toimittaja Philip Dodd, 359 sivua | Thomas Dunne Books 2007
Genesis – A Biography  Dave Bowler, 294 sivua | Sidgwick & Jackson 1992
Peter Gabriel – From Genesis To Growing Up  Toimittajat Michael Drewett & Sarah Hill & Kimi Kärki, 267 sivua | Ashgate 2010
Opening The Musical Box – A Genesis Chronicle  Alan Hewitt, 256 sivua | Firefly 2000

1976–1982  Genesis • 6 CD/SACD-levyä, 6 DVD-levyä sekä 48-sivuinen liitekirja | Virgin 2007
1970–1975  Genesis • 7 CD/SACD-levyä, 6 DVD-levyä sekä 44-sivuinen liitekirja | Virgin 2008
Genesis Archive 1967–1975  Genesis • 4CD ja 80-sivuinen liitekirja | Virgin Records 1998

Lue lisää progesta | Finna.fi

Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017

Phil Collins: No Jacket Required | Uusintajulkaisu 2016.
Phil Collins: No Jacket Required | Uusintajulkaisu 2016.

Bee Gees: Bee Gees’ 1st – melankolista kamaripoppia

Bee Gees’ 1st | Polydor 1967

Bee Gees: Bee Gees' 1st (1967).Gibbin veljesten muodostama Bee Gees on yksi populaarimusiikin valovoimaisimmista yhtyeistä. Yhtyeen discobiisit ovat osa kulttuurimme kollektiivista muistia: kaikki tunnistavat hitit ’Stayin’ Alive’, ’Tragedy’ tai ’You Should Be Dancing’. Silti itse yhtye ja sen muu tuotanto on jäänyt monelle mysteeriksi. Ryhdyin selvittämään yhtyeen arvoitusta jo vuosia sitten ja ällistyin. Heidän mittava uransa olikin täynnä yllätyksiä, erikoisia suunnanmuutoksia ja häkellyttävän korkeatasoista musiikkia. Yhtyeen tuotannon läpikäyminen vaati myös kärsivällisyyttä ja vanhojen vinyylien metsästämistä, sillä osaa yhtyeen levyistä ei ole koskaan julkaistu kunnolla CD-muodossa.

Gibbin veljekset aloittivat uransa levyjäkin julkaisseina lapsitähtinä Australiassa. Isoveli Barry (s. 1946) sekä kaksoset Robin ja Maurice (s. 1949) olivat syntyneet Iso-Britannian Mansaarella ja viettäneet varhaislapsuutensa Manchesterissa. Emigroituminen takaisin Englantiin helmikuussa 1967 oli käänteentekevä hetki. Veljekset onnistuivat löytämään ymmärtäväisen managerin Robert Stigwoodin ja solmivat levytyssopimuksen Polydorin kanssa. Maaliskuussa he aloittivat jo demojen äänittämisen ja ensimmäisen albumin nauhoitukset.

Ensimmäinen Iso-Britanniassa julkaistu albumi Bee Gees’ 1st ilmestyi heinäkuussa 1967. Levy aloitti huikean neljän albumin putken: vuonna 1968 ilmestyivät Horizontal ja Idea ja seuraavana vuonna yhtyeen magnum opus tupla-LP Odessa. Yhtyeen ensimmäinen Briteissä äänitetty singlejulkaisu ’New York Mining Disaster 1941’ ilmestyi jo huhtikuussa 1967 ja siitä tuli hämmentävän suuri läpimurtohitti maailmalla, jopa Yhdysvalloissa. Biisi kertoo kuvitteellisesta kaivosonnettomuudesta ja loukkoon jääneiden kaivosmiesten ajatuksista. Levytyksen sovitus on minimalistinen, mikä korostaa veljesten uniikkia laulusoundia.

Gibbin veljekset olivat omasta mielestään ensisijaisesti lauluntekijöitä. He olivat jo teinipoikina säveltäneet suurimman osan esittämästään materiaalista ja tehneet valtavan määrän lauluja muille esittäjille. Levylle Bee Gees’ 1st päätyneet sävellykset ja sanoitukset eivät noudata tyypillisen popbiisin konventioita ja hittikaavaa, vaan ne ovat viehättävän naiiveja ja personaallisia tarinoita pienten ihmisten elämistä. ’Red Chair, Fade Away’ on kummallisen nykivästi etenevä raita, joka kertoo isoisän vanhasta punaisesta tuolista. Maurice Gibbin soittama mellotroni dominoi levytystä toistuvalla alaspäin liukuvalla äänellä.

’Every Christian Lion Hearted Man Will Show You’ on vähintään yhtä omituinen laulu: veljesten munkkikuoro ja modaalisesta musiikista otetut vaikutteet soivat siinä keskiaikaisen kirkkomusiikin hengessä. Joissakin maissa singlenäkin julkaistu ’Holiday’ on lapsuuden maisemaan sijoittuva meditatiivinen folkbiisi, jossa on unenomaisen pysähtynyt, lähes aavemainen tunnelma. Barryn ja Robinin äänet sulautuvat kappaleen alussa upeasti toisiinsa.

Bee Gees’ 1st on monella tapaa mitä englantilaisin levy. ’Craise Finton Kirk Roayl Academy Of Arts’ on lämpimän humoristinen music hall -biisi, joka kertoo Oxford Streetillä mainoskylttien kanssa marssineesta miehestä. Kaikki lontoolaiset tunnistivat erikoisen miehen, mutta kukaan ei saanut selvää hänen puheestaan. Albumin avaava ’Turn Of The Century’ kertoo aikakonematkasta viktoriaanisen ajan Englantiin. Menneiden aikojen tunnelmaa korostaa Bee Geesin hovisovittajan Bill Shepherdin upeat arrit puhaltimille ja jousille.

Albumin sointimaailma on rakennettu puhallin- ja jousiorkesterin sekä veljesten upean laulun varaan. Colin Petersenin rummut, Maurice Gibbin basso ja muut modernimmat soittimet leijuvat yleensä kaukana taustalla kuin irrallaan muusta. Tämä luo levyn sointimaailmaan syvyyttä, mutta myös jännän unenomaisen tunnelman. Bee Gees’ 1st luo parhaiden levyn tapaan oma koherentin maailmansa. Se on kuin lumisadepallo, joka vangitsee kuulijan sisäänsä.

Bee Gees oli hioutunut varsinkin laulustemmojen osalta tiiviiksi yksiköksi. Veljekset olivat kuitenkin hyvin erilaisia persoonia. Barry Gibb oli järkevä isoveli, joka ymmärsi musiikkialan julmat lainalaisuudet. Hän pyrki luomaan kaupallisesti menestyvää musiikkia, johon kuka tahansa voisi samaistua. Robin Gibb oli aivan toisenlainen persoona. Hän oli taiteilijaluonne, joka halusi tehdä asiat omalla tavallaan. Hän ei suostunut käymään parturissa, pukeutui miten sattui ja ei välittänyt lehtien kirjoittelusta. Hän tutki intohimoisesti historiaa ja kirjallisuutta, ja ammensi niistä laulujen aiheita. Mojo-lehdessä julkaistiin aikanaan kiinnostava artikkeli, jossa oli listattu musiikkimaailman englantilaisia eksentrikkoja. Robin Gibb oli nostettu listalle mm. Vashti Bunyanin, Felt-yhtyeen Lawrencen, Robert Wyattin ja Kate Bushin rinnalle.

Robin Gibbin omintakeinen biisinteko saa tilaa erityisesti Bee Geesin 1960-luvun loppupuolen levyillä sekä hänen ensimmäisellä sooloalbumillaan Robin’s Reign (1970). Robin ei säveltänyt tavanomaisia rakkauslauluja, vaan apean melankolisia sävelteoksia esimerkiksi Napoleonin aikaisista sodista ja jäälautalle ajelehtimaan jääneestä miehestä. Hänen lauluäänensä oli ainutlaatuinen: korkea, kovaääninen ja värisevä, veljesten äidin sanoin ”kylmäävä”. Tästä on hyvänä esimerkkinä murheellinen soulbiisi ’I Can’t See Nobody’.

Bee Gees’ 1st -levyllä on melankolisen ja mietteliään kamaripopin rinnalla myös menevämpiä raitoja. Parilla biisillä ’In My Own Time’ ja ’I Close My Eyes’ kuuluu selvästi The Beatlesin ja erityisesti Revolver-albumin vaikutus. Svengaava Lontoo on läsnä myös psykedeelisissä kappaleissa ’Cucumber Castle” ja ’Please Read Me’, joista jälkimmäinen kertoo vierailusta psykiatrin luona.

Levyllä on myös pari erinomaista soulbiisiä, joilla kuuluu Staxin ja etelän soulin vaikutteet: ’One Minute Woman’ ja ’To Love Somebody’. Näistä jälkimmäinen on noussut klassikoksi lukuisten cover-versioiden kautta. Laulu oli kirjoitettu alun perin Otis Reddingin laulettavaksi, mutta hän ei koskaan sitä ehtinyt levyttää. Sen sijaan laulun ovat levyttäneet mm. Nina Simone, Janis Joplin, Roberta Flack, Jimmy Sommerville ja monet muut. Barry Gibb on kertonut eräässä haastattelussa, että ’To Love Somebody’ on hänen omista lauluistaan itselleen ehkä se tärkein.

Bee Gees on ollut viime viikkoina paljon esillä mediassa. Joulukuussa julkaistiin suoratoistopalveluissa Frank Marshallin dokumenttielokuva The Bee Gees – How Can You Mend A Broken Heart?, jonka tekemiseen myös Barry Gibb on osallistunut. Tammikuussa 2021 Barry Gibbiltä ilmestyi viiden vuoden hiljaiselon jälkeen duettoja sisältävä albumi Greenfields. Bee Geesin laulujen uusia versioita sisältävä levy on äänitetty Nashvillessä ja se on tyyliltään popcountrya. Gibbin duettopareina levyllä esiintyvät mm. Dolly Parton, Jason Isbell, Keith Urban ja Gillian Welch.

Bee Gees’ 1st on julkaistu vuonna 2006 upeana Deluxe-painoksena. 2CD sisältää albumin stereo- ja monomiksaukset ja paljon bonusraitoja. Albumin monoversio on omasta mielestäni stereota parempi. Puhallin- ja jousiorkesteri, sähköiset soittimet ja laulu ovat siinä keskenään paremmin tasapainossa ja lopputulos kuulostaa miellyttävämmältä. Deluxe-painos sisältää myös ennen julkaisemattomia versioita levyn biiseistä, sekä joukon kokonaan levyn ulkopuolelle jääneitä lauluja. Näistä viehättävä ’Gilbert Green’ päätyi vuonna 1967 Gerry Marsdenin (Gerry & The Pacemakers) singlelle. ’House Of Lords’ on cembalolla ja jousilla höystetty tunnelmallinen acid folk biisi, joka on ihmeellisesti jäänyt aikanaan julkaisematta. Deluxe-painos levystä on julkaistu myös osana 6 CD:n boksia Studio Albums 1967-1968, joka sisältää myös laajennetut versiot levyistä ’Horizontal’ ja ’Idea’.

Jukka Uotila

Bee Gees’ 1st
Barry Gibb
Robin Gibb
Maurice Gibb
Vince Melouney
Colin Petersen
Tuottajat: Ossie Byrne & Robert Stigwood

Bee Gees | kotisivu
Bee Gees | Facebook
Bee Gees | Instagram
Bee Gees | Twitter

Levyhyllyt
Bee Gees | Finna.fi

1960-luku Australia/Uusi Seelanti

The Bee Gee’s Sing & Play 14 Barry Gibb Songs ‎ Barry Gibb & The Bee Gees | Leedon 1965
Spicks And Specks | Spin 1966

1960-luku ja kansainvälinen ura

Bee Gees’ 1st | Polydor 1967
Idea | Polydor 1968
Horizontal | Polydor 1968
Odessa | Polydor 1969

1970-luku

Cucumber Castle | Polydor 1970
2 Years On | Polydor 1970
Trafalgar | Polydor 1971
To Whom It May Concern | Polydor 1972
Life In A Tin Can | RSO Records 1973
Mr. Natural | RSO Records 1974
Main Course | RSO Records 1975
Children Of The World | RSO Records 1976
Saturday Night Fever • 2LP • 2CD • soundtrack Bee Gees ja muita esittäjiä | RSO Records/Polydor 1977
Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band • 2LP • 2CD • soundtrack Bee Gees, Peter Frampton ja muita esittäjiä | RSO Records 1978
Spirits Having Flown | RSO Records 1979

1980-luku

Living Eyes | RSO Records 1981
Staying Alive • soundtrack Bee Gees ja muita esittäjiä | RSO Records 1981
E.S.P | Warner Bros. Records 1987
One | Warner Bros. Records 1989

1990-luku

High Civilization | Warner Bros. Records 1991
Size Isn’t Everything | Polydor 1993
Still Waters | Polydor 1997

2000–2009

This Is Where I Came In | Polydor 2001

Kokoelmat ja boksit
Bee Gees | Finna.fi

Best Of Bee Gees | Polydor 1969 • Reprise 2008
Greatest • 2LP • 2CD | RSO Records 1979 • Reprise Records 2007
Tales From The Brothers Gibb – History In Song 1967–1990 • 4CD | Polydor 1990
The Very Best Of The Bee Gees | Polydor 1990 & 1996
Spicks And Specks | Charly Records 1994
Their Greatest Hits – The Record • 2CD | Polydor 2001
Number Ones | Universal 2004
Love Songs | Universal 2005
Mythology • 4CD | Reprise/Warner 2010
The Warner Bros Years 1987–1991 • 5CD | Warner Bros. 2014
1974–1979 • 5CD | Warner Strategic Marketing 2015
Timeless – The All-Time Greatest Hits • 2CD | Universal International Music 2018
Transmission Impossible – Legendary Radio Broadcasts From The 1960s–1990s • 3CD | Eat To The Beat 2019

DVD
Bee Gees | Finna.fi

Australian Tour 1989, 106 min | IMC Music 2009
One Night Only, 143 min | Eagle Vision 2010
This Is Where I Came In – The Official Story Of The Bee Gees, 2 h 30 min | Eagle Vision 2001
Live By Request, 90 min | Automatic Productions 2001

Levyhyllyt
Barry Gibb | Finna.fi

Now Voyager | Polydor/MCA 1984
In The Now | Columbia/Sony Music 2016
Greenfields – The Gibb Brothers Songbook Vol. 1 Barry Gibb ja vierailijoita | Capitol Records 2021

Levyhyllyt
Robin Gibb | Finna.fi

Robin’s Reign | Polydor 1970
How Old Are You? | Polydor 1983
Secret Agent | Polydor 1984
Walls Have Eyes | Polydor 1985
Magnet | SPV Recordings 2003
My Favourite Carols | Koch Records 2006
50 St. Catherine’s Drive | Reprise Records 2014

Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijain yllätyssiirto
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä – avaruuden svengaava hypnoosi
The Renegades: Cadillac – loppu on hysteriaa
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti

Lue lisää Bee Geesistä • Read more about The Bee Gees | Finna.fi

Staying Alive – The Disco Inferno Of The Bee Gees Simon Spence, 286 sivua | Jawbone Press 2017
The Bee Gees – Tales Of The Brothers Gibb Melinda Bilyeu & Hector Cook & Andrew Môn Hughes with assistance from Joseph Brennan & Mark Crohan, 688 sivua | Omnibus 2000
The Ultimate Biography Of The Bee Gees – Tales Of The Brothers Gibb Melinda Bilyen & Hector Cook & Andrew Môn Hughes with assistance from Joseph Brennan & Mark Crohan, 720 sivua | Omnibus 2001
The Ultimate Biography Of The Bee Gees – Tales Of The Brothers Gibb
Melinda Bilyen & Hector Cook & Andrew Môn Hughes with assistance from Joseph Brennan & Mark Crohan, 781 sivua | Omnibus 2012
Tragedy – The Ballad Of The Bee Gees, 272 sivua Jeff Apter | Jawbone 2016
You Should Be Dancing – My Life With The Bee Gees Dennis Bryon, 245 sivua | ECW Press 2015

Lue lisää lauluntekijöistä Read more about singer-songwriters | Finna.fi

Isle Of Noises – Conversations With Great British Songwriters Daniel Rachel, 592 sivua | Picador Macmillan 2014

Lue lisää psykedeelisestä rockista • Read more about psychedelic rock | Finna.fi

Kaleidoscope Eyes – Psychedelic Rock From The ’60s To The ’90s  Jim DeRogatis | Citadel Press 1996
Turn On Your Mind – Four Decades Of Great Psychedelic Rock  Jim DeRogatis | Hal Leonard 2003
Fuzz, Acid And Flowers – A Comprehensive Guide To American Garage, Psychedelic And Hippie Rock (1964–1975)  Vernon Joynson | Borderline Productions 1993

Bee Gees: Bee Gees' 1st (1967).
Bee Gees: Bee Gees’ 1st (1967).


Mike Oldfield: Five Miles Out – pelottomasti kohti uusia seikkailuja

Five Miles Out | Virgin 1982

Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).Muusikko, säveltäjä ja multi-instrumentalisti Mike Oldfieldin (s. 1953) levytysura lähti liikkeelle dramaattisesti. Vuonna 1973 julkaistu debyyttialbumi Tubular Bells sekoitti musiikin maailmaa. Vain kahdesta raidasta rakentunut taideteos nousi vähitellen myyntimenestykseksi ja hetkeksi jopa brittilistan ykköseksi. Tubular Bellsistä kasvoi Oldfieldin tunnetuin teos ja populaarimusiikin klassikko.

Läpi 70-luvun Oldfieldin levyjä rankattiin korkealle: Hergest Ridge, Ommadawn ja neljän pitkän raidan mittainen tuplalevy Incantations sisälsivät lisää hypnoottista sävellystyötä. Viehätystä korosti se, että vaivattoman kuuloista toteutusta oli vaikea kategorisoida. Oldfield miellettiin progeksi, toisinaan nykytaidemusiikiksi tai ”vain” popmusiikiksi.

Tappiota tuottaneelta kiertueelta tallennettu livetupla Exposed näytti, että todellisuudessa Oldfield oli vähän kaikkea edellä mainittua. Livelevyllä oli basisti Pekka Pohjolan lisäksi mukana single ’Guilty’, diskomainen yllätys keväältä -79. Seuraava studioalbumi Platinum alleviivasi taidemusiikin yhteyttä lainalla nykysäveltäjä Philip Glassilta. Erinomainen QE2 (1980) sisälsi jopa ABBA-coverin, mutta Oldfieldin kaupallinen potentiaali tuntui olevan suvannossa.

Miten sitten vastata korvan vieressä kuiskivaan hitintarpeeseen ja olla edelleen kunnianhimoinen säveltäjä? Entä olisiko 80-luvun alun lujaa muuttuvassa popmaailmassa edes mahdollista toteuttaa vielä eepos, kokonaisen levypuoliskon mittainen rockteos? Ennakkoluuloton vastaus oli valmis maaliskuussa -82 kun Oldfieldin seitsemäs studioalbumi Five Miles Out julkaistiin. Koitti uusien seikkailujen aika.

Hieman alle 25-minuuttinen ’Taurus II’ lähtee liikkeelle enegisesti, kuin täynnä intoa oleva rokkipläjäys. Keinahteleva perkussioraita, Oldfieldin ujeltava kitarointi ja vocoder, Maggie Reillyn laululinjat, ajalle tyypilliset synat, rumpukoneet, kelttivaikutteet – kaikki toimii kiihkeällä sykkeellä, ja pitkä teos loppuu yllättävän nopeasti. Viimeisen minuutin kaunis tunnelma kruunaa yhden Oldfieldin hienoimmista töistä.

Jo QE2:lla laulamassa ollut Maggie Reilly oli yhä tärkeämpi elementti Oldfieldin kokonaissoundissa. Reilly toi tärkeää henkeä Oldfieldin pienelle hitille ’Family Man’. Ensi tahdeista tunnistettava single puskee eteenpäin jäykän kolkosti, mutta Reillyn poikkeuksellinen kuulaus pelastaa. Vuotta myöhemmin oli hauska huomata, miten popduo Hall & Oates nosti saman biisin kansainväliseen suosioon, ilman kylmää klangia.

Nimiraita ’Five Miles Out’ päättää albumin hätkähdyttävästi. Lähes kauhuelokuvamainen sanoitus kertoo Oldfieldin lentämiskokemuksesta Espanjan yllä QE2-kiertueen aikaan. Artistille ja kanssamatkustajille oli käydä pahasti huonon sään vuoksi. Vakava tunnelma heijastuu videoon ja Oldfieldin laulusuoritukseen.

Kasvava suosio ei välttämättä merkitse muusikolle kaikkea, mutta se voi olla avuksi. Vuosi vuodelta merkittävämmäksi julkaisijaksi ja artistin ”kodiksi” kasvanut Richard Bransonin levy-yhtiö Virgin Records oli tukevasti Oldfieldin takana. Vielä tärkeämpää luovan työn tekijälle on tuntea saavansa kuulijoita. Five Miles Outin menestys antoi Oldfieldille itseluottamusta, ja varmasti buustasi tulevia visioita. Ja kun kaikki sujui, niin kalliita kiertueitakin oli helpompi järjestää. Vaihteeksi jopa pienellä voitolla.

Kaupallisen onnistumisen välttämättömyys oli Oldfieldille rasite, mutta paluu suurempaan suosioon onnistui. Lyhyempien sävellysten hittipotentiaali tunnistettiin. Jopa median kärttämä julkisuus ja haastattelut alkoivat sujua kun Oldfieldin kokema ulkopuolisuus ja pelko oli väistymässä. Viitseliäisyys mediaa kohtaan kasvoi. Kohti valoa kantoi Five Miles Outin levynkansikin, jossa maalaus näyttää pienkoneen lentävän läpi myrskypilvien. Seurasi lisää onnistumisia. Crises (1983) ja Discovery (1984) jatkoivat hittilevyjen sarjaa.

Ehkä optimismi ja edessä siintävä valo siirsi myös kierrättämisen tarvetta: Oldfieldin debyyttialbumin jatko-osaan oli Five Miles Outin aikaan matkaa vielä kymmenen vuotta. Tubular Bells II julkaistiin vuonna 1992, kolmososa 1998.

Tuomas Pelttari

Mike Oldfield | kotisivu
Mike Oldfield | Facebook

Mike Oldfield – Tubular.net | Facebook

Five Miles Out
Mike Oldfield – kitara, bassokitara, kosketinsoittimet, laulu
Maggie Reilly – laulu
Morris Pert – lyömäsoittimet, kosketinsoittimet
Tim Cross – kosketinsoittimet
Rick Fenn – kitara
Tuottajat: Mike Oldfield & Tom Newman

Mike Frye – lyömäsoittimet
Paddy Moloney – Uileann pipes (Taurus II)
Carl Palmer – lyömäsoittimet (Mount Teidi)
Graham Broad – rummut (Five Miles Out)
Jousisovitukset: Morris Pert
Kapellimestari: Martyn Ford

Five Miles Out julkaistiin remasteroituna CD-painoksena vuonna 2000 ja myöhemmin deluxe-painoksena. Laajennettu 2CD+DVD vuodelta 2013 sisältää mm. Oldfieldin itse tekemän 5.1-monikanavamiksauksen.

Levyhyllyt
Mike Oldfield | Finna.fi

1970-luku

Tubular Bells | Virgin Records 1973
Hergest Ridge | Virgin Records 1974
Ommadawn | Virgin Records 1975
Incantations • 2LP | Virgin Records 1978
Exposed • 2LP • DVD • live | Virgin Records 1979
Platinum | Virgin Records 1979

1980-luku

QE2 | Virgin Records 1980
Five Miles Out | Virgin Records 1982
Crises | Virgin Records 1983
Discovery | Virgin Records 1984
The Killing Fields • soundtrack | Virgin Records 1984
Islands | Virgin Records 1987
Earth Moving | Virgin Records 1989

1990-luku

Amarok | Virgin Records 1990
Heaven’s Open | Virgin Records 1991
Tubular Bells II | Warner Music UK 1992
The Songs Of Distant Earth | Warner Music UK 1994
Voyager | Warner Music UK 1996
Tubular Bells III | Warner Music UK 1998
Guitars | Warner Music UK 1999
The Millennium Bell | Warner Music UK 1999

2000–2009

Tr3s Lunas | Warner Music Spain 2002
Tubular Bells 2003 | Warner Music Spain 2003
Light + Shade • 2CD | Mercury Records 2005
Music Of The Spheres | Mercury Records 2008

2010-luku

Man On The Rocks | Virgin EMI 2014
Return To Ommadawn | Virgin EMI 2017

Nuottikirjat
Mike Oldfield | Finna.fi

Tubular Bells | Virgin 1973
10 • 1973–1983, 64 sivua | Music Sales Limited 1984
Tubular Bells II | International Music Publications 1992 & 1993
Elements – The Best Of Mike Oldfield, 88 sivua | International Music Publications 1994
Tubular Bells III, 56 sivua | International Music Publications 1998

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Dream Theater: Dream Theater – progemetallia rennomman kautta
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Gentle Giant: Octopus – svengaavan progen ytimessä
Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäin

Lue lisää Mike Oldfieldistä • Read more about Mike Oldfield | Finna.fi

Changeling – The Autobiography Of Mike Oldfield Mike Oldfield, 266 sivua | Virgin Books 2007
The Making Of Mike Oldfield’s Tubular Bells – The Story Of A Record Which Has Sold Over 15000000 Copies And Helped To Found The Virgin Empire Richard Newman, 101 sivua | Music Maker 1993

Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).
Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).