Noir | Vild Recordings 2021
Kun suomalaiset ensi kertaa kuulivat Jesse Markinista, hän oli vielä Ekow, Thelo Ekow tai E. Thelo, The Megaphone State -kokoonpanon MC ja toinen tuottaja. Kuusivuotiaana Liberiasta Viljakkalaan muuttaneen Markinin ja Simo ”SimonSound” Tuomisen perustama räppiryhmä julkaisi ensimmäisen albuminsa Home Of The Knockout Artist vuonna 2009. Viisi vuotta myöhemmin ilmestyi kolmas albumi Ghost, joka saattoi jäädä bändin viimeiseksi.
Kun Markin lähti soolouralle, hän alkoi julkaista musiikkia omalla nimellään (joskin myös Thelo Ekow oli hänen oma nimensä lapsena Afrikassa ennen Suomeen muuttoa). Mikä tärkeintä jatkon kannalta, räppäämisen lisäksi hän alkoi laulaa. Sysäyksen tähän antoi The Irrationalsin Gabrona aiemmin tunnettu Totte Rautiainen, joka kuuli Markinin laulavan eräässä teatteriproduktiossa ja kannusti tätä laajentamaan äänenkäyttöään myös omassa musiikissaan.
Blood. Ohjaaja: Kim Koponen.
Siinä vaiheessa Markin oli työstämässä trap-albumia, joka kuitenkin alkoi tuntua vanhan toistolta. Levyprojekti hyllytettiin, ja Markin ja Rautiainen alkoivat rakentaa hänen soolouraansa uudesta kulmasta. Syntyi albumi nimeltä Folk, valmiilta ja kansainväliseltä kuulostava debyytti, jonka kotimaiset musiikkikriitikot ottivat hehkutellen syleilyynsä. Toukokuussa 2019 ilmestyneen Folkin vanavedessä tuli hyviä asioita: vuoden tulokas- ja kriitikoiden valinta -Emma, Vuoden 2019 artisti -Femma sekä Teosto-palkinto. Markinin julkisuus nousi uudelle tasolle, kun hän valssasi tiensä olohuoneisiin syksyn 2020 tv-ohjelmassa Tanssii tähtien kanssa.
Folkin odotettu seuraaja Noir on myös Rautiaisen tuotantoa. Jos debyytin osakseen saama suitsutus on kasvattanut paineita, sitä ei Noirilta huomaa. Pikemminkin Markin tuntuu seikkailevan musiikin monimuotoisuudessa vapaasti nautiskellen. Avausraita ’This is (A) Testament’ käynnistyy akustisilla kitaroilla, ja säkeistöjä kuljettaa rap. Sen jälkeen ’Vildhjärta’ yllättää massiveattackmaisella tai portishediaanisella trip-hop-tunnelmoinnilla.
Ensimmäisenä singlenä julkaistun ’Stars In Your Eyesin’ lempeä, moderni hip-pop vie jälleen uuteen suuntaan, kunnes ’Sidney Poitierin’ elektroninen glamrockbiitti raivaa tien Markinin menneisyydestä muistuttavien kipakoiden räppien paluulle. ’Smokestack’ menee jalan alle big beatin ja rockin keinoin. Usein kuullut vertaukset Michael Kiwanukaan kuulostavat erityisen oikeutetuilta sielukkaan ’Counting Money On A Sundayn’ soidessa.
Tällä tavoin eriteltynä Noir saattaa vaikuttaa sillisalaatilta, mutta mistään sellaisesta ei ole kyse. Levy on tuotettu näkemyksellisesti, eli suuret muutokset tapahtuvat hienovaraisesti ja sävyt liukuvat toisiinsa tyylitajuisesti. Levyn nimi tuskin tulee siitä, mutta se voisi tulla – onhan Noir, musta, kaikkien värien summa.
Jesse Markinin toinen albumi on täydellinen soundtrack alkaneelle kesälle. Hänen urallaan se on askel hyvästä alusta vielä parempaan jatkoon. Maailmanluokan artisti ansaitsisi kansainvälisen yleisön.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Jesse Markin | Facebook
Jesse Markin | Instagram
Levyhyllyt
The Megaphone State | Finna.fi
Home Of The Knockout Artist | The Megaphone State 2009
VLA Kings | Fresh Tunes Finland 2012
Ghost | Överdog 2014
Jesse Markin | Finna.fi
Folk | Vild Recordings 2019
Noir | Vild Recordings 2021
Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pet Shop Boys: Behavior – pop osuu sydämeen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Lue lisää Jesse Markinista | Soundi
Leveästi hymyilevä levoton kulkuri Aki Nuopponen, s. 28–34 | Soundi 6/2021
Den första låten på Du gamla, du fria ’I sprickorna kommer ljuset in’ verkar hänvisa till Leonard Cohen. Mer specifikt till den kändaste delen av låten ’Anthem’: there’s a crack in everything, that’s how the light gets in. Cohen ville väl med de orden uttrycka att ingenting är perfekt, och att det är bra så, eftersom bristerna är en del av skönheten. Den viktiga delen som får skönheten att lysa. 
Merita Berg ja Antti Hermaja ovat neljässä vuodessa nousseet rytinällä suomalaisen indiepopin kehutuimpaan kärkijoukkoon. Yhteistä musiikkia he ovat tehneet Hullu Ruusu– ja Rosita Luu -nimikkeillä – mukana on tietysti ollut muitakin muusikkoja, etenkin Rosita Luun nykykokoonpanossa. Karkea jako on kuitenkin, että nyttemmin hajonneeksi ilmoitettu Hullu Ruusu oli Bergin ja Hermajan yhteinen bändi, jossa jälkimmäinenkin sai lauluosuuksia; Rosita Luu taas on Bergin sooloprojekti, jossa Hermaja on kuitenkin mukana pääasiallisena säveltäjänä ja ulkojäsenenä. 
Bergin ja Hermajan koko tuotanto on julkaistu Helmi Levyt -pienyhtiön kautta vuoteen 2020 asti. Lauluntekijäkaksikko tuli julkisuuteen Hullun Ruusun nimettömällä debyyttialbumilla vuonna 2017. Laiskatahtinen ja johdonmukaisen akustinen, välillä sentään eräänlaiseen länkkärikomppiin äityvä levy oli ehdottoman eksentrinen pelinavaus suomalaisen nyky-indien kentällä. Kappaleet olivat tarttuvia, mutta soivat omassa todellisuudessaan, jossa mistään ajantasaisista virtauksista ei ollut kuultukaan. Hullu Ruusu oli helppo luokitella ”Helmi Levyt -musiikiksi”, onhan kyseisen yhtiön perusstrategia ollut nimenomaan outsider-eksentrisyyden ja maakuntahenkisen hippiälykköyden vaaliminen. 
Bergin ja Hermajan todellinen mestariteos on kuitenkin Rosita Luun toinen albumi Samettisuu (2020). Ensimmäisenä heidän teoksenaan levy huomioitiin myös keskeisten musiikkimedioiden vuosiäänestysten kärkipaikoilla ja esimerkiksi Emma-gaalan kriitikojen valinta -kategoriassa. 
Vuosina 1991–2011 toiminut ruotsalainen The Ark oli yksi Skandinavian suosituimmista bändeistä. Växjön liepeillä Rottnessa perustettu yhtye löi läpi ensimmäisellä albumillaan We Are The Arkilla vuonna 2000. Debyytti on edelleen sen uran jykevin kulmakivi, eikä We Are The Arkia voi pitää pelkkänä oman aikansa retrotuotteena. Sen sanoma on ajaton ja puhutteleva. 
Helsingissä 1983 syntynyt Olavi Uusivirta on saanut huomiota myös esimerkiksi näyttelijänä ja juontajana, mutta huolimatta Ganes– ja Keisarikunta-elokuvien kaltaisista merkittävistä rooleista tunnetaan hänet kuitenkin parhaiten laulaja-lauluntekijänä ja yhtenä 2000-luvun Suomen suosituimmista rock-esiintyjistä. 