St. Vincent: Daddy’s Home – kohtauksia selviytymisestä

Daddy’s Home | Loma Vista Recordings 2021

Musiikkia esille kirjastossa

St. Vincent: Daddy's Home (2021).St. Vincent eli Annie Clark (s. 1982) ei anna taiteensa jämähtää paikalleen. Hän on määritellyt itsensä uudelleen jo monta kertaa, ja niin tapahtui myös Daddy’s Homella vuonna 2021.

Clark rakensi Daddy’s Homen 1970-luvun alkupuolen urbaanista sykkeestä, soulista, R&B:stä ja funkista. Musiikillinen idea tuo mieleen sen, miten Bowie tai Beck innostuivat tietyn ajan ja paikan musiikista niin paljon, että tekivät kokonaisia albumeja siltä pohjalta (Beckin Midnite Vultures, Bowien Young Americans). Mutta vaikka moni asia levyllä on pastissimainen ja menneeseen viittaava, ei Daddy’s Home ole retrolevy. Kuten edellä mainitut kollegat, Clark loihtii lainatun omaksi. Toisaalta jotkin vaikutteet ovat vähän liiankin ilmeisiä. Raukea ’Live In The Dream” ja keinuva ’Pay Your Way In Pain’ ovat kertosäkeissään hyvin bowiemaisia.

Pay Your Way In Pain. Ohjaaja: Bill Benz

Toisin kuin monessa yhteydessä on kerrottu, ei Daddy’s Home ole teemalevy Clarkin talousrikoksista pitkän kakun saaneen isän vapautumisesta. Levyn nimikappale kyllä kertoo tästä aiheesta, mutta muuten St. Vincent ammentaa aamujunista pitkiksi venähtäneiden öiden jälkeen, pillereillä täytetyistä käsilaukuista, kadulle sammumisesta, hyväksikäytöstä, jätetyksi tulemisesta, väkivaltaisesta suhteesta, elämisestä… Ehkäpä Daddy’s Homen voisi sanoa olevan levy selviytymisestä tai eteenpäin menemisestä. Teemaan voi nivoa myös läheisen saaman linnatuomion, mutta itsestäänhän Clark levyllä lopulta laulaa. 

Daddy’s Homessa on siis henkilökohtainen ulottuvuus. ’The Melting On The Sunissa’ Clark heittelee kovia kokeneiden suurnaisten nimiä Joni Mitchellistä Jayne Mansfieldiin ja Nina Simonesta Tori Amosiin. Kun hän asettaa itsensä esikuviensa vierelle (”So who am I trying to be? A benzo beauty queen?”), riittämättömyyden tuntu on käsin kosketeltavissa. Samankaltaista itsekeskeisyyttä on vanhemmuutta pohdiskelevassa ’My Baby Wants A Babyssa’, jossa lapsen hankkiminen näyttäytyy uhkana omalle merkittävyydelle: ”Then I won’t have no legacy ’cause I won’t write no symphony, won’t have no streets named after me…” 

Rohkeaa, itseironista tekstiä yleisistä ja hyvin inhimillisistä tunteista. Florence Welch käsittelee samankaltaisia aiheita Florence + The Machinen uusimmalla albumilla Dance Fever.

Down. Ohjaaja: Bill Benz

Clark ja Jack Antonoff (joka on ollut tekemässä myös mainittua Florence + The Machine -levyä) ovat tuottaneet Daddy’s Homen hyvin detaljirikkaaksi mutta samaan aikaan ilmavaksi. Musiikissa tapahtuu paljon, mutta sitä ei ole ahdettu täyteen. Jokainen biisi lavastaa kokonaisuuteen eräänlaisen elokuvallisen, jännitteisen kohtauksen, joka esittää joka kuuntelulla jotakin uutta. Ainoastaan kolmen lyhyen ’Humming’-välisoiton funktiota kokonaisuudessa on vaikea nähdä. Kenties ajatuksena on ollut jäsentää albumi helpommin hahmotettavaksi, mutta siinä ei ole onnistuttu.  

Ennen Daddy’s Homen ilmestymistä Clark teki muusikko-näyttelijä Carrie Brownsteinin kanssa fiktiivisen elokuvan, psykologisen trillerin nimeltä The Nowhere Inn, jonka päähenkilöt tekevät dokumenttia St. Vincentin urasta. Siitä voi kai päätellä, että tämä muuntautuva artisti on taideteos jo itsessään. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

St. Vincent | kotisivu
St. Vincent | Facebook
St. Vincent | Instagram
St. Vincent | Twitter

Levyhyllyt
St. Vincent
Finna.fi

2000–2009

Marry Me | Beggars Banquet 2007
Actor | 4AD 2009

2010-luku

Strange Mercy | 4AD 2011
Love This Giant David Byrne & St. Vincent | 4AD/Todo Mundo 2012
St. Vincent [4] | Loma Vista 2014
Masseduction | Loma Vista 2017
MassEducation | Loma Vista 2018

2020-luku

Daddy’s Home | Loma Vista 2021
The Nowhere Innsoundtrack | Loma Vista 2021

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Brett Anderson: Wilderness – hauras rocktähti riisuutuu paljaaksi
David Bowie: ★ Blackstar – jazzia ja rockia moderneimmilaan
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Morphine: The Night – tie yön syliin
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa

PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Prefab Sprout: Crimson/Red – lauluntekoa suoraan sydämestä
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

St. Vincent: Daddy's Home (2021)
St. Vincent: Daddy’s Home (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues

Aurora | Columbia/Sony Music 1994

Musiikkia esille kirjastossa

Mikko Kuustonen: Aurora (1994).Mikko Kuustosen (s. 1960) sooloura alkoi osana ilmiötä. 90-luvun alkupuolella syntyi virtaus, joka vei englanninkielisissä pop- ja rockbändeissä vaikuttaneet laulaja-lauluntekijät levyttämään suomeksi. Kehitykseen vaikutti Yleisradion kanavauudistus vuonna 1990. Radiomafia-kanava perustettiin palvelemaan uutta kuulijasukupolvea, joka halusi kuulla radiosta iskelmän sijasta rockia mieluiten suomeksi esitettynä. 

Yksi ensimmäisistä suomen kieleen vaihtaneista oli Ressu Redford, joka lähti soolouralle Bogart Co:n hajottua 90-luvun taitteessa. Zero Ninen Kepa Salmirinne julkaisi suomenkielisen sooloalbumin vuonna 1993, ja Boycottissa tähdeksi tullut Tommi Läntinen käynnisti menestyksekkään soolouran vuonna 1994. Samoihin aikoihin samanlaisen siirron teki Giddyupsissa ja Veeti & The Velvetsissä vaikuttanut Aki Sirkesalo. Mikko Kuustosen kaltaisille artisteille oli siis olemassa sekä tilaus että kanava. 

Kylmä kuningatar.

Kuustonen tuli kuvioihin englanninkielistä bluesrockia soittaneesta Q. Stonesta, joka levytti neljä albumia 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Sitä ennen hän oli vaikuttanut kahdeksan vuotta Pro Fidessä, joka aikaa uhmaten jatkaa edelleen kristillistä propagointiaan ties kuinka monennen sukupolven kokoonpanossa. Kuustonen jätti gospelyhtyeen vuonna 1987 päästäkseen eroon ahdasmielisenä ja henkisesti väkivaltaisena pitämästään herätysliikkeestä. Nuo raskaat kokemukset saattoivat heijastua vielä ’Aurora’-kappaleen väliosaankin.

Jos tarkkoja ollaan, Kuustonen julkaisi ensimmäisen suomenkielisen sooloalbuminsa, hengellisen Jää kuuntelemaan -levyn jo vuonna 1979. Sen lukeminen osaksi hänen soolotuotantoaan on kuitenkin vähän sama asia kuin liittäisi Jonna Tervomaan 1980-luvun lapsitähtituotannon hänen myöhempään uraansa. 

Aurora.

Kuustosen uusi aikakausi alkoi ilotulituksella. Sooloalbumit Musta jalokivi (1991) ja Abrakadabra (1992) myivät kumpikin yli 50 000 kappaletta, ja ’Enkelit lentää sun uniin’, ’Kaktusviinaa’ ja ’Abrakadabra’ olivat hittejä. Seuraava levy Aurora oli myös kaupallinen menestys – ei ehkä edeltäjiensä veroinen, mutta toi Kuustosen seinälle kultalevyn.

Kuten edellisetkin menestysalbuminsa, Kuustonen levytti Auroran tunnettujen muusikoiden ja studioiden luottomiesten kanssa. Auroralla kuullaan Esa Kaartamoa ja Kim Lönnholmia (jotka siirtyivät englanninkielisestä Broadcastista suomenkielisille soolourille jo kauan ennen muita), rumpali Anssi Nykästä, kitaristi Heikki Silvennoista, taustalaulaja Maarit Hurmerintaa ja monia muita – Abraham Laborielin bassonsoitto ’Kylmässä kuningattaressa’ on virtuoosimaista. 

Neljä timanttia.

Biisit Kuustonen kirjoitti itse. Aurora on monipuolinen kokoelma aikuisrockkappaleita, jonka sitovat yhteen vahvat melodiat. Auroralla soi americana Bob Dylanin ja Bruce Springsteenin hengessä, mutta kieleltään ja tunnelmaltaan täkäläistettynä. Kuustosen folk rock ja blues peilasivat suomalaisen keskiluokan tuntoja, mutta hänen laulunsa eivät olleet suoraan kantaaottavia. Niissä pohditiin enemmän eksistentialistisia kuin yhteiskunnallisia kysymyksiä. ’Kuumeen’ lempeä areenarock ja ’Neljän timantin’ unenomaiset metaforat kuulostivat helpottavilta keskellä 1990-luvun laman ankeutta. 

Kuume.

Kuustonen teki sooloalbumeja tasaiseen tahtiin aina nollavuosikymmenen lopulle saakka, kunnes Profeetan (2008) ja Agricolankatu 11:n (2017) väliin jäi melkein vuosikymmen. Nyt tuo teeveestäkin tuttu mies on julkaissut musiikkia uuden omaelämäkertakirjansa ääniraidaksi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mikko Kuustonen | kotisivu
Mikko Kuustonen | Facebook
Mikko Kuustonen | Twitter

Levyhyllyt
Mikko Kuustonen
Finna.fi

1970-luku

Jää kuuntelemaan | Prisma 1979

1980-luku

Q. Stone Q. Stone | Royal Music 1988

1990-luku

Pink On Blue Q. Stone | Royal Music/CBS Records 1990
Musta jalokivi | Epic/Sony Music 1991
III Q. Stone | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1992
Abrakadabra | Epic/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1992
Aurora | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1994
Valon valtakunta – 10 akustista laulua | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1994
Siksak | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1996
Seepran varjo | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1997
Kaartamo Kettunen Kuustonen Kaartamo Kettunen Kuustonen | RCA/BMG Entertainment Finland 1998
Lauluja linnunradan laidalta – parhaat 1991–1998 • 2CD | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1998

2000–2009

Atlantis | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 2000
Laulava sydän – Kaartamo Kettunen Kuustonen Kaartamo Kettunen Kuustonen • 2CD | EMI Finland 2002
Musta | Capitol Records 2003
Hietaniemi | Capitol Records/Oy EMI Finland Ab 2007
Profeetta Jukka Perko & Mikko Kuustonen | Columbia/Sony BMG Music Entertainment (Finland) Oy | 2008

2010-luku

Kuu ja tähdet – laulut, tarinat ja ystävät | Capitol Records 2010
Agricolankatu 11 | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 2017

2020-luku

Omaelämäkerta kirja+CD | Johnny Kniga 2022

Levyhyllyt
Q. Stone
Finna.fi

[Mikko Kuustonen • Heikki Silvennoinen • Harri Taittonen • Mikko Löytty • Sakari Löytty]

Q. Stone | Royal Music 1988

[Mikko Kuustonen • Heikki Silvennoinen • Max Tabell • Mikko Löytty • Sakari Löytty]

Pink On Blue | Royal Music/CBS Records 1990
III | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1992

[Heikki Silvennoinen • Max Tabell • Mikko Löytty • Sakari Löytty]

No Substitute | Columbia/Sony Music Entertainment (Finland) Oy 1993

Levyhyllyt
Kaartamo Kettunen Kuustonen
[Esa Kaartamo • Edu Kettunen • Mikko Kuustonen]
Finna.fi

Kaartamo Kettunen Kuustonen | RCA/BMG Entertainment Finland 1998
Laulava sydän – Kaartamo Kettunen Kuustonen • 2CD | EMI Finland 2002

Vain elämää 5
[Mikko Kuustonen • Chisu • Suvi Teräsniska • Anna Puu • Hector • Mikael Gabriel • Lauri Tähkä]
Finna.fi

Vain elämää • kausi 5 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2016
Vain elämää • kausi 5 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2016

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Irina: Haluun olla yksin – tiistaiaamun draamaa
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla

Jaakonaho: Ghost Riot – tuottaja-kitaristin music noir -albumi
Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovin takaa
Pekka Streng – kohti unen maata
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Mikko Kuustosesta
Finna.fi

Omaelämäkerta kirja+CD | Johnny Kniga 2022
Isän tyttö, tytön isä Jenni Pääskysaari & Mikko Kuustonen & valokuvaaja Dorit Salutskij, 93 sivua | Otava 2016
Q – lauluntekijän tarina Mikko Kuustonen & Jaakko Heinimäki, 263 sivua / WSOY 2006

Lue lisää suomi-gospelista ja Mikko Kuustosesta
Finna.fi

Kahden maan kansalaiset – Suomi-gospelin historiaa Janne Könönen & Tero Huvi, 186 sivua | Suomen lähetysseura 2005

Mikko Kuustonen: Aurora (1994).
Mikko Kuustonen: Aurora (1994)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Antti Autio: Kaikki talot huojuu – tanssia onnellisuusmuurin raunioilla

Kaikki talot huojuu | Soit Se Silti 2022

Musiikkia esille kirjastossa

Antti Autio: Kaikki talot huojuu (2022).Sosiologi J. P. Roos kehitti aikoinaan onnellisuusmuurin käsitteen kuvaamaan julkisivua, jonka tutkimuksiin osallistuvat ihmiset usein nostavat ongelmiensa eteen, jotta heidän tilanteensa ja elämänsä vaikuttaisi kysyjästä (ja toki myös vastaajasta itsestään) paremmalta kuin se todellisuudessa on. Tämä johtuu siitä, että onnellisuus on normi. Jos sitä ei saavuta, kokee epäonnistuneensa.

Antti Aution uuden albumin kappale ’Kaikki hyvin’ on rakennettu onnellisuusmuurin särkyvistä tiilistä. ”Jos kysyt niin sanon että kaikki on hyvin”, hän toteaa hengästyttävän ja läpinäkyvän uskottelusanoituksen keskellä, vaikka totuus on tullut ilmi jo levyn nimessä. Puhuttiinpa sitten yksilöiden, yhteiskuntien tai planeetan asioista, Kaikki talot huojuu. Viime aikoina on tuntunut siltä, että huojunta johtaa kohta romahdukseen tasolla jos toisellakin.

Kaikki hyvin. Ohjaus: Terjo Aaltonen

Vanhan kliseen mukaan musiikki on sitä miltä tunteet kuulostavat, ja Antti Aution kolmannen kohdalla niin on hyvin kirjaimellisesti. Huhtikuussa 1990 syntyneen laulaja-lauluntekijän ja näyttelijän levy ei kerro siitä miten asiat ovat vaan siitä, miten ne koetaan. Nämä ovat biisejä yksinäisyydestä, rakastumisesta, ahdistuneisuudesta, epävarmuudesta ja onnellisuuden kaipuusta. Laulujen sarja vaikuttaa kaikessa yksityiskohtaisuudessaan niin henkilökohtaiselta, että ajatus siihen samaistumisesta tuntuu tungettelevalta. Samaan aikaan Aution avaamat tunteet ovat erittäin tunnistettavia. 

Joonas Saikkosen tuottama Kaikki talot huojuu on kitaralevy. Kaikkein haavoittuvimmissa biiseissä (’Romukasa’ ja ’Hukkasin sut’) päällimmäisinä soivat akustiset. Toisessa ääripäässä on ’Lisää ääntä’, jonka katarttinen metakointi luodaan sähkökitaroilla ja perinteisen rockbändin energialla. Niiden välissä on sellaisia kauniita ja enemmän tai vähemmän surumielisiä poprock-kappaleita kuin ’Onko liian myöhä’, ’Kaunein sana maailmassa’ ja ’Linnut jotka löytää aina kotiin’. Tunneskaalan onnellisin osuus on ’Pihkassa’. Lähimmältä hengenheimolaiselta tuntuu Ultramariini, tuo sooloartistinakin tunnetuksi tulleen Matti Johannes Koivun yhtye. 

Kaunein sana maailmassa.

Autio on kertonut kirjoittaneensa nämä kappaleet vuoden 2021 aikana, ja se on helppo uskoa. Pandemia seurauksineen löi hänen kaltaisiaan kulttuuri- ja taidealan ammattilaisia säälimättä. Vaikka onni pilkahteleekin siellä täällä, loppujen lopuksi tämä pohjavireeltään masentunut musiikki säestää tanssia onnellisuusmuurin raunioilla. Onkin kiinnostavaa nähdä, millaiseksi vaikutelma muuttuu yöelämän pyörteissä, kun Antti Aution, Joska Saarisen, Jussi Liukkosen, Ella Rosenlundin ja Joel Parvamon bändi starttaa kiertueensa huhtikuussa.  

Albumin päätteeksi Autio löytää ja antaa avaimet onnellisempaan olotilaan. Artistin isoäidin sanoja siteeraava ’Raili’ kertoo rohkeudesta ja siitä, että edes toivoa ei tarvita, kunhan on jotakin, josta uneksia. Viimeiseksi asetettu, puhelaulettu ’Muistitko?’ on sanoitukseltaan ’Kaikki hyvin’ -kappaleen kaltainen litania, mutta sanomaltaan toisenlainen. Se keskittyy kaikkeen siihen, mikä on oikeasti tärkeää. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Antti Autio | Facebook

Soit Se Silti | Facebook
Terjo Aaltonen | kotisivu

Levyhyllyt
Antti Autio
Finna.fi

Minä tuon mukanani sateet | Rapu Records 2017
Pihalla tuulee taas | Soit Se Silti 2019
Kaikki talot huojuu • LP • CD | Soit Se Silti 2022

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Mara Balls: Elävä kivi – ex-Jytämimmin mahtava tulipallo
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä – avaruuden svengaava hypnoosi
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta
Yona: Uni johon herään – pelastus ilon kautta

Lue lisää Antti Autiosta
Soundi

Eno tuli apuun Mikko Meriläinen | Soundi 3/2022 • S. 36–38

Antti Autio: Kaikki talot huojuu (2022).
Antti Autio: Kaikki talot huojuu (2022)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Pambikallio: Pambikallio – synkkiä satuja valveen rajamailta

Pambikallio | Helmi Levyt 2022

Musiikkia esille kirjastossa

Pambikallio: Pambikallio (2022).Pauliina Nymanin ja Lauri Kallion Göteborgissa vuonna 2019 perustama Pambikallio oli alkuaikoinaan duo. Sittemmin basisti Jon Pettersson ja rumpali Teemu Mustonen ovat tehneet siitä kvartetin. Juuri sellaisena Pambikallio ensialbumillaan näyttäytyy: musiikin soidessa tuntee kuuntelevansa bändiä, joka haluaa luoda kitarapoppiinsa soittajien summaa suuremman tunnelman. Yhtyeen viehättävän eteerinen, perhosenkevyt ja miedosti psykedeelinen sointi ei ole globaalisti ajatellen ennenkuulumaton, mutta Suomessa ja suomeksi se edustaa jotakin uutta.

Häntä.

Ehkäpä juuri sen vuoksi Pambikallion dreampop sai saman tien osakseen suopean vastaanoton. Keväällä 2021 ilmestynyt ensisingle ’Häntä’ soi valveutuneissa radio-ohjelmissa, ja niin teki myös seuraava lohkaisu ’Volvo’, joka julkaistiin kesällä. Pitkäsoitto paljastaa, että yhtyettä pukee parhaiten juuri albumimuoto. Tehdäkseen suurimman mahdollisen vaikutuksen Pambikallion kappaleet tarvitsevat suhteen toisiinsa, kokonaisuuden, jonka osina soida. Yksittäisinä sävellyksinä nämä laulut eivät briljeeraa mieleenjäävillä melodioillaan tai koukuillaan.

Volvo.

Matka alkaa sähkökitaran jazz-soinnuilla. – Oothan hetken vielä valveilla, Nyman kujertaa avausraidalla ’Vielä hetken’, vie kuulijansa unen rajamaille ja vihjaa, että tiedossa on tarinoita. Niin on, ja nämä iltasadut ovatkin yllättävän korutonta kertomaa. Kun ’Antaa tulla vaan’ avaa pelin sanoilla ”sinun haavasi on auki ja se mädännyttää meidät kaikki”, on tekstistä tihkuva visva häkellyttävässä ristiriidassa musiikin kepeyden kanssa. Kontrasti on vielä jyrkempi aurinkoisen huolettomassa ’Volvossa’, jossa hengitellään romahduksen edellä.

Antaa tulla vaan.

Mollissa soiva ja isolla kädellä särölle lyöty ’Häntä’ tuo mieleen tamperelaisen Liekki-yhtyeen popeimmat biisit sillä erotuksella, että Pambikallion sanoitus on ymmärrettävä ja tarinallinen. ’Mustaa sappea’ nostaa nimeensä yhtyeen synkän pohjavireen, jota muuten pidetään piilossa huolimattomalta tarkastelulta. Hypnoottisen hartailla munkkikuoromelodioilla vangitseva ja myrskyisästi soitettu ’Vallasta’ tuntuu keväällä 2022 hyvin ajankohtaiselta. Se voisi kertoa paitsi sairaasta ihmissuhteesta, myös diktatuurien persoonallisuushäiriöisistä johtajista.

Rauhassa.

Draaman kaari vie vapahtavaan loppuratkaisuun, jossa kuulija tuntee heräävänsä hämmentävästä unesta. Mutta kertooko levyn viimeinen biisi ’Rauhassa’ sisäisestä kamppailusta, sodan päättymisestä vai väsyttäväksi käyneen ihmiselämän viime hetkistä? Sitä kuulija voi kysyä vain itseltään.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pambikallio | Facebook
Pambikallio | Instagram

Levyhyllyt
Pambikallio
Finna.fi

Pambikallio | Helmi Levyt 2022

Absoluuttinen Nollapiste: Olos – popmusiikkia, tavallaan
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Hullu Ruusu ja Rosita Luu – härskisti kategorioiden ulkopuolella
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Lyyti: Toiveet ja helyt – sanat soivat kuin sävelet
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia

Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta

Lue lisää Pambikalliosta
Helsingin Sanomat

Pauliina Nyman ja Lauri Kallio ovat pariskunta ja bändi, joilla on harppu olohuoneessa – Autovarkaudesta tuli onnenpotku, ja nyt Pambikalliota ylistetään Aleksi Kinnunen • HS 8.3.2022

Musiikkikirjastot.fi logo
Pambikallio: Pambikallio (2022).
Pambikallio: Pambikallio (2022)
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Lyyti: Toiveet ja helyt – sanat soivat kuin sävelet

Toiveet ja helyt | Luova Records 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Lyyti: Toiveet ja helyt (2021).Kun Lydia Lehtola nimesi musiikkinsa ”runoelmapopiksi” ensimmäisten julkaisujensa aikoihin, sanaan tartuttiin mediassa hanakasti. Valmis luokitus on kätevä ja helppokäyttöinen, eikä runoelmapop ole virheellinen kuvaus Lyytin tekemisistä. Verbi ”kirjoittaa” tuntuu hänen tapauksessaan juuri oikealta, kun puhe on biisien tekemisestä. Hän rakentaa kappaleensa lyriikan varaan, ja sävellys saa alkunsa lyriikan rytmistä. 

Tämän lähtökohdan vuoksi sen pop-puolen kanssa on vähän niin ja näin. Lyriikka edellä kirjoitetun biisin tunnistaa usein jonkinlaisesta paperinmakuisuudesta. Lyytin tapauksessa maku on hyvä, mutta hänen sanoituksiin perustuvat kappaleensa eivät myöskään ole niitä, joita Tehosekoittimen sanoin ”messissä hoilataan”. Jos banaali erottelu sallitaan, hän tekee enemmän taide- kuin viihdemusiikkia. Mutta toisaalta, melodista materiaaliahan Lyyti laatii, ja hänen sanansa soivat, ja on sitä abstraktimpaakin musiikkia popiksi kutsuttu. 

Mihin voi soittaa?

Lyytin matka artistiksi näyttää lähteneen kutsumuksesta ja edenneen määrätietoisesti. Ennen ensimmäisen albuminsa ilmestymistä hän kertoi Soundissa käyneensä Joensuussa konservatorion pop-jazz-linjaa päämääränään oppia säveltämään omia kappaleita. Siinä vaiheessa tekstien tekeminen oli ollut hänelle tärkeää jo pitkään, ja (näin on pakko saada sanoa edes kerran tässä jutussa) jo alkoi Lyyti kirjoittaa myös sävelmiä. 

Muutettuaan Helsinkiin vuonna 2016 Lehtola tutustui musiikillisiin hengenheimolaisiin ja uusiin soittajiin, ja oma musiikillinen visio selkeni ja kirkastui. Sitten artistinimellä Risto tunnettu Risto Ylihärsilä kiinnostui Lyytin demoista ja tuotti hänen kappaleitaan, ja myöhemmin Lyyti sainattiin Litku Klemetin ja Pekka Tuomen levy-yhtiölle Luova Recordsille. Kun Meitä ei ole kutsuttu -levy ilmestyi keväällä 2020, sitä tuskin erotti sakean kriitikkosuitsutuksen seasta. 

Puhalla ja toivo.

Vaikka edellä mainituilla suomi-indien suurhenkilöillä on ollut roolinsa Lyytin uralla, Lydia Lehtolalla ei ole juurikaan musiikillista yhteistä heidän kanssaan. Hänessä ei ole Litkun tai Riston outoutta, itseironiaa ja leikkisyyttä, vaan hän esittää kauniita ja vakavia biisejä, joiden herkkä sävy on täysin hänen omansa. Siinä missä perinteinen poplaulu ymmärtää kuulijaansa, kutsuu eläytymään ja kertoo yleisölle jotakin yleisöstä itsestään, Lyytiä kuunnellessa voi lähinnä yrittää käsittää, miltä hänestä tuntuu. Hänen emotionaaliset ja henkilökohtaiset biisinsä avautuvat samaistumiselle ja tulkinnoille hitaasti kuin runot, mutta metaforinen ilmaisu kätkee sisälleen ihan tavallisia inhimillisiä tunteita. Albumin nimi on poimittu ’Karkauspäivästä’, jossa rakkauden paino vertautuu siirtolohkareeseen, ja levy alkaa ’Siirtolohkare’-nimisellä introlla. Loppujen lopuksi kaikki taitaa kietoutua kahden ihmisen välille.

Vuosisadan sydänsuru.

Lyytin toisen albumin on tuottanut ja äänittänyt Pekka Tuomi, joka oli suuressa roolissa myös debyytin sessioissa. Tuotannon ytimessä ovat Lehtolan ääni ja pianonsoitto. Kitaraa, joka sinänsä sopisi tyyliin, ei ole käytetty liiemmin tai lainkaan ilmeisesti siksi, ettei se veisi tilaa koskettimilta, joita soittaa Lehtolan lisäksi Antti Vuorenmaa. Basisti Samuli Arrelan ja rumpali Lassi Ylösen soittimet ovat vahvasti läsnä varsinkin levyn menevimmissä biiseissä (’Puhalla ja toivo’, ’Kimppu kaipausta’).

Lehtolan laulut ja tunnistettava ääni ovat niin leimallinen ja persoonallinen osa kokonaisuutta, ettei Lyytistä oikein voi puhua yhtyeenä, mutta nyt ollaan lähempänä bändi-ilmaisua kuin koskaan. Ydinkvartetin ulkopuolella Pambikallio-yhtyeen Pauliina Nyman ja Lauri Kallio ovat tehneet levylle hienoja, herkkiä jousisovituksia (’Karkauspäivä’, ’Avosydän’). Ääneen pääsee myös taustalaulaja Tiia Schwartz, joka on sovittanut albumin intron ja outron. 

Tulen sinua vastaan hautausmaalle.

Lydia Lehtolan musiikki ei ole valmiiksi pureskeltua. Saadakseen hänen lauluistaan jotakin niille on annettava jotakin: aikaa ja ajatuksia. Helyt ja toiveet on parhaimmillaan silloin, kun lyriikka palvelee musiikkia, esimerkiksi biiseissä ’Puhalla ja toivo’, ’Mihin voi soittaa’ ja ’Vuosisadan sydänsuru’. Tämä muuten on luultavasti maailman ainoa levy, jolla outro on sijoitettu kolmanneksi viimeiseksi kappaleeksi. Lyyti tekee asiat omalla tavallaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lyyti | Facebook
Lyyti | Instagram

Levyhyllyt
Lyyti
Finna.fi

Meitä ei ole kutsuttu | Luova Records 2020
Toiveet ja helyt | Luova Records 2021

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää – suurten tunteiden peli
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Hullu Ruusu & Rosita Luu – härskisti kategorioiden ulkopuolella
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Lyytistä
Soundi | Tarkkailuluokka
Lyyti: Patsaita riittää kaadettavaksi Mirko Siikaluoma | Soundin verkkosivu 18.11.2019

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.