Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia

Turmion suurherttua | Svart Records 2017

Kauko Royhka & Severi Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua (2017).Kun kuviot käyvät liian tutuiksi, on aika lähteä liikkeelle. Viimeksi kuluneet kymmenen vuotta ovat olleet Kauko Röyhkälle kokeilujen ja uusiutumisen aikaa. Muusikko-kirjailija on alkanut tehdä taideproosan lisäksi tietokirjallisuutta ja etsiytynyt uudenlaisten soittajien seuraan. Jälki on ollut parhaimmillaan inspiroitunutta.

Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa levytetty Zaia (2008), Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalon indieiskelmälevy Hiekkarantaa (2009), Uhrijuhlan mystiset luontoprogealbumit (2013 ja 2015) sekä Röyhkä, Inginmaa & Hypnomenin Huominen on uni (2016) osoittivat, että Röyhkästä on muuhunkin kuin tutunoloisten röyhkärockbändien luotsaamiseen. Irtiottojen sarjaa jatkaa Severi Pyysalon kanssa tehty Turmion suurherttua, joka imaisee Kaukon jazzin pyörteisiin.

Työnjako on selkeä: Pyysalo on säveltänyt musiikkia Röyhkän sanoituksiin (kaksi kappaleista tosin on rumpali Jussi Lehtosen sävellyksiä). Jazzmiesten melodia- ja rytmikäsitykset ja sovitusideat vetävät Röyhkää jossain määrin irti maneereistaan, mutta päästävät kuuluville äänen ja sanat, joista ei voi erehtyä. Ovia avautuu myös toiseen suuntaan. Röyhkän koruton kirjoitustyyli ja ulkopuolisuuden teemat ovat tylympi maailma kuin mistä Pyysalon ja kumppanit tavallisesti tapaa.

Moniosainen, seitsenminuuttinen avausraita Gulliver hämää hiukan, sillä Turmion suurherttua ei ole niin polveileva ja radikaali kokonaisuus kuin kaksikon ensimmäinen yhteinen kappale antaa ymmärtää. Myös poppia ja jopa iskelmällisyyttä on mukana, ja toisaalta sylttytehtaalle ei aina ole pitkä matka: albumin nimiraita ja Kesävieras ovat vain sovituksen päässä Röyhkän rockbiiseistä. Röyhkän hahmo nousee tässäkin asetelmassa pääosaan ihan luonnostaan, mutta Pyysalon jazzjengin svengi ja soittotyyli ovat hänen yhteydessään uutta. Erityisen kotonaan laulaja-sanoittaja on Lehtosen säveltämissä kappaleissa Joskus pääsee piru irti ja Mä olen orjasi.

Hunajaisen tahmeasti fraseeraava Maarit Hurmerinta on levyllä VIP-vieraan osassa. Hänen äänensä tekee albumista vivahteikkaamman ja perinteisemmän. Maarit laulaa liidiä levyn seesteisimmissä ja herkimmissä biiseissä eli Pieni kahvila -kappaleessa, soulahtavassa Elohopeassa ja Röyhkän kanssa duetoidussa Seuraavaksi Sansibarissa. Ne kuulostavatkin Hurmerintaa varten kirjoitetuilta.

Kauko Röyhkä (vas.) & Severi Pyysalo.

Kauko Röyhkä (vas.) & Severi Pyysalo.

Turmion suurherttua ei ole pelkkä jatkopala Röyhkän ja Pyysalon tuotantoihin. Se on kahden taiteilijan yhteentörmäys, jossa kumpaankin jää toisesta jälki. Se on Röyhkän jazzlevy ja Pyysalon kaukolevy, jolle jää toivomaan jonkinlaista jatkoa. Miltä kuulostaisi, jos Röyhkälle laulatettaisiin vielä jazzimpia melodioita? Millaiseksi Pyysalo tuottaisi Röyhkän rocklevyn? Ja kun Turmion suurherttua voisi olla hurjempikin seikkailu, millainen olisi Röyhkän ja Pyysalon avantgardistinen freejazzlevy?

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kauko Röyhkä (virallinen) | Facebook
Severi Pyysalo Official | Facebook
Maarit Hurmerinta Virallinen | Facebook

Varaa Turmion suurherttua kirjastosta.

Varaa Turmion suurherttua kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Maarit

1970-luku

Maarit | Love Records 1973 • LP-uusintapainos Svart Records 2014
Viis’ pientä | Love Records 1975 • LP-uusintapainos Svart Records 2016
Siivet saan | Dig It 1978

1980-luku

Nykyajan lapsi | Dig It 1980
Elämän maku | Dig It 1981
Nukun radio päällä | Tähtitorni 1983
Tuuli ja taivas | CBS 1986
Tuskan tanssi | CBS 1988

1990-luku

Jotain on mulla mielessäni | Pyramid 1990
Jos tahdot tietää | Fazer Finnlevy 1993
Sydäntäsi lainaisin | Dig It 1995
Sitä mitä rakastan | Dig It 1998
Stoalive • 2CD | Dig It 1999

2000–2009

Metsän tyttö | Warner Music 2001
Good Days, Bad Days | Warner Music 2004
Nälkää ja rakkautta | EMI Finland/Capitol Records 2006
Kun yö saapuu | EMI Finland/Capitol Records 2008

2010-luku

Miten elämästä kertoisin | Sony Music Entertainment Finland Oy 2013
Sumuinen puutarha • LP & CD | Sony Music Entertainment Finland Oy 2019

Lue lisää | Finna.fi
Maarit

Maarit  Annariikka Leino, 363 sivua | Johnny Kniga 2014
Maarit Hurmerinta – sanoin & sävelin  Ari Leskelä (toim.), 102 sivua | F-Kustannus 2018

Levyhyllyt | Finna.fi
Kauko Röyhkä

1980-luku

Steppaillen | LP EMI Finland 1980 • LP-uusintapainos: Mirror/Megamania 1987 • CD Mirror/Megamania 1989 • Remasteroitu CD (+ 4 lisäraitaa) Johanna 2003
Uusia tansseja  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, EMI Finland 1981 • Remasteroitu CD (+5 lisäraitaa) Johanna 2003
Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, Kerberos 1982 • LP-uusintapainos Mirror/Megamania 1987 • Remasteroitu CD (+ 3 lisäraitaa) Johanna 2003
Onnenpäivä  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, Sinetti/Euros 1983 • CD Onnenpäivä/Lauralle, Euros 1987 • LP-uusintapainos Svart Records 2014
Lauralle  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, Sinetti/Euros 1984 • CD Onnenpäivä/Lauralle, Euros 1987 • Remasteroitu CD, Fazer 2000
Maa on voimaa  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, Sinetti/Euros 1985 • CD Euros 1987 • Remasteroitu CD, Fazer 2000
Pikku enkeli  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, Euros 1986 • CD (+Kulta-aika live), Euros 1987 • Remasteroitu CD Fazer 2000
Paha maa  Kauko Röyhkä & Narttu | 12″ minialbumi & kasetti, Euros 1987
Mielummin vanha kuin aikuinen  Kauko Röyhkä & Narttu | LP & kasetti, Euros 1987 • CD (+Paha maa) Euros 1988 • Remasteroitu CD (+Paha maa), Fazer 2000
Ihmelapsi  Kauko Röyhkä & Narttu | LP, kasetti & CD, Euros 1988 • Remasteroitu CD, Fazer 2000
Mutta, mutta  Kauko Röyhkä & Narttu | 12″ minialbumi & CD, Euros 1989

1990-luku

Joko-tai  Kauko Röyhkä & Narttu | LP, kasetti & CD, Euros 1990 • Remasteroitu CD (+Mutta, mutta) Fazer 2000
Kaksi koiraa  Kauko Röyhkä | LP, kasetti & CD, Euros/Herodes 1990 • Remasteroitu CD, Fazer 2000
Tyttöjen ystävä  Kauko Röyhkä | LP, kasetti & CD, Euros/Herodes 1991 • Remasteroitu CD, Fazer 2001 & EMI Finland 2011
Jumalan lahja  Kauko Röyhkä | LP, kasetti & CD, Herodes/EMI Finland 1993 • Remasteroitu CD (+ 5 lisäraitaa) EMI Finland 2011 • Remasteroitu 2LP (+ 10 lisäraitaa) Svart Records 2018
Kaunis eläin  Kauko Röyhkä | CD & kasetti, Herodes 1994 • Remasteroitu CD (+ 3 lisäraitaa) EMI Finland 2011 • Remasteroitu 2LP (+ 10 lisäraitaa) Svart Records 2019
Akti  Kauko Röyhkä | CD, Herodes 1995 • Remasteroitu CD (+ 3 lisäraitaa) EMI Finland 2011
Sinä olet tähti  Kauko Röyhkä | CD Ranka Recordings 1997
Puiden alle  Kauko Röyhkä | CD Ranka Recordings 1998
Rock ’n’ roll -klisee  Kauko Röyhkä | CD Ranka Recordings 1999

2000–2009

Miss Farkku-Suomi  Kauko Röyhkä • CD | CD Ranka Recordings 2001
Etsijät  Kauko Röyhkä • CD | CD Ranka Recordings 2002
Elämä ja Kuolema  Kauko Röyhkä • CD | CD Ranka Recordings 2005
Kauko Röyhkä & Riku Mattila  Kauko Röyhkä & Riku Mattila • CD • 2LP | CD Ranka Recordings 2008 • Remasteroitu 2LP (+ 9 lisäraitaa) Svart Records 2018
Zaia  Kauko Röyhkä & Mikkelin kaupungin jousiorkesteri • CD | Ranka Recordings 2008
Hiekkarantaa  Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo • CD| Ektro Records 2009

2010-luku

Kaksi lensi tuulen mukaan  Kauko Röyhkä & Riku Mattila • LP • CD | Ranka Recordings 2011
Pois valoista – live 2012  Kauko Röyhkä & Narttu • 2LP • CD | Svart Records 2013
Etelän peto  Kauko Röyhkä • LP • CD | Svart Records 2014
Huominen on uni  Röyhkä/Inginmaa/Hypnomen • LP • CD | Stupido Records 2016
Aamuöiseen sateeseen  Kauko Röyhkä • LP • CD | Svart Records 2016
Turmion suurherttua  Röyhkä & Pyysalo & Maarit • LP • CD | Svart Records 2017
Maantie  Kauko Röyhkä & The Boots • LP • CD | Svart Records 2018

2020-luku

Dekadenssi  Kauko Röyhkä & S.A. Hynninen • 2LP • CD | Svart Records 2020

Levyhyllyt | Finna.fi
Severi Pyysalo

1980-luku

Autumn Leaves – Severi Comes | LP Selecta 1984 • CD Selecta/Ensio Music 1992
Marimba & Vibes  Riku Niemi & Severi Pyysalo | LP Scandia 1986

1990-luku

Garden Of Time  Perko-Pyysalo Poppoo | CD Ondine Octopus 1993
Uuno Kailas  Vesa-Matti Loiri & Perko-Pyysalo Poppoo | CD & kasetti Ondine Octopus 1993 • Remasteroitu CD Ihmisen määrä – lauluja Uuno Kailaan runoihin Ondine Octopus 2002
Varia  The Poppoo | Jukka Perko • Severi Pyysalo • Ville Huolman • Teppo Mäkynen | CD Pori Jazz Productions 1998

2000–2009

New Moods – New Sounds  Antti Sarpila & Severi Pyysalo | CD Blue Note 2001
Nuevo Tango  Quinteto Otra Vez & Severi Pyysalo | CD omakustanne 2002
Lill’ Lisa  Kari Heinilä • Severi Pyysalo • Uffe Krokfors • Edward Vesala | Abovoice 2003
Kuunnelmia  Jukka Perko • Severi Pyysalo • Tuomo Viinikainen | CD Blue Note 2004
Aviaja  Anders Jormin & Severi Pyysalo | CD Footprint Records 2005
Maan korvessa  Jukka Perko • Severi Pyysalo • Tuomo Viinikainen | CD Levypallo 2008

2010-luku

Lay Back And Listen!  Severi Pyysalo & The Mokners featuring Timo Hirvonen & Jussi Lehtonen | CD Abovoice 2011

Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti

Lue lisää | Finna.fi
Kauko Röyhkän romaanit

1980-luku

Tien laidalla Waterloo, 157 sivua | Weilin + Göös 1980 • uusintapainos: Like 2000
Aave joka maalasi taulun, 151 sivua | Weilin + Göös 1982
Oskar Koposen seikkailut, 349 sivua | Weilin + Göös 1985 • uusintapainos: Docendo 2014
Magneetti, 179 sivua | Weilin + Göös 1987 • uusintapainos: Docendo 2014

1990-luku

Kaksi aurinkoa, 252 sivua | Like 1996 • uusintapainos: Like 2003 • uudistettu laitos, jossa lisäluku: Like 2015
Silvia, 205 sivua | Like 1997
Ocean City, 235 sivua | Like 1999 • uusintapainos Like 2004

2000–2009

Faust ja muita kertomuksia, 158 sivua | Like 2001
Miss Farkku-Suomi, 303 sivua | Like 2003 • uusintapainokset Like 2006 & 2012
Henry ja minä, 176 sivua | Like 2004
Avec, 291 sivua | Like 2006
Job, 201 sivua | Like 2007 & 2009
Kesä Kannaksella, 185 sivua | Like 2009

2010-luku

Kreikkalainen salaatti, 218 sivua | Like 2011
Poika Mancini, 247 sivua | Like 2013
Lapinpoika, 367 sivua | Like 2016
Maan korvessa kulkevi | Otava 2018

2020-luku

Lapsosen tie | Otava 2020

Elämäkerrat | Finna.fi
Kauko Röyhkä

Marjatan poika – Muistelmat 1, 276 sivua | Docendo 2019
Kauko Röyhkä – Virallinen  Olga Välimaa (toim.), 323 sivua | Like 2014

Tietokirjoja | Finna.fi
Kauko Röyhkä • Juha Metso • Ville Haapasalo • Arman Alizad

2000–2009

The Velvet Underground ja Lou Reed  Kauko Röyhkä, 155 sivua | Like 2007
Suursaari  Kauko Röyhkä & Juha Metso, 150 sivua | Johnny Kniga 2009

2010-luku

Rajantakainen Karjala  Kauko Röyhkä & Juha Metso, 152 sivua | Johnny Kniga 2011
Et kuitenkaan usko… Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä  Kauko Röyhkä & Juha Metso & Ville Haapasalo, 253 sivua | Docendo 2013
Et muuten tätäkään usko…” Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä  Kauko Röyhkä & Juha Metso & Ville Haapasalo, 221 sivua | Docendo 2014
Armanin maailma  Kauko Röyhkä & Arman Alizad, 237 sivua | Docendo 2014
Makujen matka – Georgia  Kauko Röyhkä & Juha Metso & Ville Haapasalo, 189 sivua | Docendo 2016

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Kauko Röyhkä & Severi Pyysalo ja Maarit Hurmerinta: Turmion suurherttua (2017).

Kauko Röyhkä & Severi Pyysalo ja Maarit Hurmerinta: Turmion suurherttua (2017).

Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy

Den långa vägen hem | Amigo/Cosmos 2017

Magnus Carlson: Den långa vägen hem (2017).Weeping Willowsin vokalistina Suomessakin tunnettu Magnus Carlson on laulajana klassinen crooner, mutta pienellä kansankotikierteellä. Hänen äänensä on pehmeä, taipuisa, lämmin ja tunteikas, mutta siinä on myös ajamattoman parransängen karheutta. Carlsonin soundissa on sopivassa suhteessa sielukkuutta ja tavallisen keski-ikäisen miehen arkisuutta. Juuri hänenkaltaistaan hahmoa tarvitaan ruotsinkielistä soulia äänitettäessä, ja Carlsonin tuore soololevy Den långa vägen hem sisältää juuri sitä.

Magnus Carlson. Kuva: Per Kristiansen.

Magnus Carlson. Kuva: Per Kristiansen.

Vaikka Carlson on tehnyt useimmat levytyksensä Weeping Willowsissa, toimintaa on ollut emoyhtyeen ulkopuolellakin. Ensimmäiset irtiotot pääbändistä olivat sooloalbumit Allt är bara du, du, du (2001) ja Ett kungarike för en kram (2003). The Moon Ray Quintetin kanssa tehdyt Magnus Carlson & The Moon Ray Quintet ja Echoes ilmestyivät vuosina 2009 ja 2010. Tandem Skyn nimikkolevy sekä Axwellin kanssa tehty Center Of The Universe tulivat vuonna 2013.

Mitt hjärtä livenä televisiossa.

Nyt aika on otollinen uudelle sooloalbumille, sillä Carlson (s. 1968) oli mukana Så mycket bättren eli Ruotsin Vain elämää -sarjan seitsemännellä tuotantokaudella. Suosikkiohjelman synnyttämä momentum on hyödynnetty huolella Den långa vägen hemin julkaisussa. Albumin CD-versiolla on mukana Så mycket bättrestä tuttuja kappaleita. Niillä saa levyjä kaupaksi, mutta siihenpä edut jäävätkin. Varsinainen albumi on jäntevä kymmenen kappaleen runko, bonusraidat kuin sen takkuinen häntä.

Carlson on tehnyt sooloalbuminsa northern soulin hengessä. Se on Pohjois-Englannissa modnuorten keskuudessa muinoin syntynyt liike, joka ilmeni pukeutumisessa, tanssityyleissä ja musiikkimaussa – northern soul -jengi intoili muun muassa amerikkalaisten pienlevy-yhtiöiden harvinaisista souljulkaisuista. Puitteet ja henkilökunta ovat kunnossa: Den långa vägen hem on äänitetty Englannissa myöhempien aikojen modkuninkaan Paul Wellerin studiossa, sillä soittaa Wellerin bändi, ja sen on tuottanut sooloartistina ja Wellerin basistina tunnettu Andy Lewis.

Brinner i bröstet ohjelmassa Så mycket bättre:

Levyllä on useita ruotsinnoksia Carlsonin soulsuosikeista, ja sitä voikin pitää johdatuksena häntä innoittaneeseen musiikkiin (tai voisi, ellei biisien tekijätietoja joutuisi kaivamaan esiin kaksin käsin). Jag hatar hat on alun perin Razzy Baileyn I Hate Hate (1974), kohottavan Mitt Hjärtan teki alun perin Eddie Holman nimellä I Surrender (1969), ja Tack vare dig on versio Jackie Wilsonin Because Of Yousta (1973). Kepeän ja tarttuvan vuosikertasoulin lisäksi mukana on tuoreempaa lainamateriaalia. Vill du verkligen vara ensam on käännös Paul Wellerin ja Andy Lewisin Are You Trying To Be Lonelysta (2012), ja Det brinner i bröstet on morrisseymainen ja menevä sovitus ruotsalaisen Danny Saucedon parin vuoden takaisesta popballadista.

Den långa vägen hem on tyylitajuinen albumi, joka täyttää genren kriteerit mutta välttää pastissimaisuuden karikot. Maltillinen toteutus, monipuoliset covervalinnat ja genressään eksoottinen laulukieli tekevät musiikista Carlsonin näköistä. Hillitysti kipinöivä ja kaikenlaista kiihkoilua kartteleva levy ei ole niinkään valkoisen miehen kuin tavallisen miehen soulia. Laulaja ei ole juurikaan säveltänyt levylle, mutta tulkitsee kappaleet omikseen. Carlson on kertonut haaveilleensa ruotsinkielisen soullevyn tekemisestä jo kymmenen vuoden ajan, mikä selittää albumin nimen. Matka on ollut pitkä, mutta omalle soulkiekolle päästyään hän on kuin kotonaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Magnus Carlson | Facebook
Weeping Willows | Facebook

Varaa Den långa vägen hem kirjastosta.

Varaa Den långa vägen hem kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Magnus Carlson

Allt är bara du, du, du | Metronome/Warner Music Sweden 2001
Ett kungarike för en kram | Metronome/Warner Music Sweden 2003
Magnus Carlson & The Moon Ray Quintet  Magnus Carlson & The Moon Ray Quintet | EMI Music Sweden/Blue Note 2009
Echoes  Magnus Carlson & The Moon Ray Quintet | Tri-Sound 2010
Den långa vägen hem | Amigo 2017
A Nordic Soul | Amigo 2018

Single
Center Of The Universe
  Axwell feat Magnus Carlson | We Play/Axtone Records 2013

Levyhyllyt
Tandem Sky

Tandem Sky | 2013

Levyhyllyt | Finna.fi
Weeping Willows

1990-luku

Broken Promise Land | Grand Recordings/Virgin 1997
Endless Night | Grand Recordings/Virgin 1999

2000–2009

Into The Light | Grand Recordings/Virgin 2002
Presence | Grand Recordings/Virgin 2004
Singles Again • CD • 2CD | Grand Recordings/Virgin/EMI 2005
Fear & Love | Grand Recordings/Virgin 2007

2010-luku

The Time Has Come | Razzia 2014
Tomorrow Became Today | Razzia 2016
Snowflakes | Razzia 2017
After Us | Razzia 2019

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa

Lue lisää | Finna.fi

Sweet Soul Music – Etelän soulin nousu ja tuho  Peter Guralnick & kääntäjä Esa Kuloniemi, 571 sivua | Johnny Kniga 2006

Soul Music – The Pulse Of Race And Music  Candace Allen, 188 sivua | Gibson Square 2012
Nowhere To Run – The Story Of Soul Music  Gerri Hirshey, 384 sivua | Pan Books 1985
Nowhere To Run – The Story Of Soul Music  Gerri Hirshey, 384 sivua | Da Capo Press 2006
Nowhere To Run – The Story Of Soul Music  
Gerri Hirshey, 384 sivua | Southbank 2006

Magnus Carlson: Den långa vägen hem (2017).

Magnus Carlson: Den långa vägen hem (2017).

HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta

Deep Shadows And Brilliant Highlights | BMG 2001

HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights (2001).Musiikki on aikansa heijastus ja tekijänsä kuvajainen. Deep Shadows And Brilliant Highlights on HIMin tarinassa se surumielinen hämärän hetki, jolla matka alkoi ensimmäisen kerran käydä voimille. Hohtavimmat huiput eivät olleet enää kaukana, ja siksi ne loivat bändin tielle pitkiä varjoja.

HIMin toinen albumi Razorblade Romance (1999) oli noussut listaykköseksi Suomessa ja Saksassa ja avannut bändille oven suureen maailmaan. Menestyksekkään kiertueen jälkeen love metal -sensaation rauta hehkui niin kuumana, että ilmassa leijui burnoutin käry. HIMin läpimurtoon kohdistui suuria odotuksia, ja paineet kasvoivat kohtuuttomiksi.

”Jos lattialla on 40 senttiä leveä lauta, sen päällä pystyy kävelemään ihan kevyesti. Mutta jos sama lauta laitetaan kahden pilvenpiirtäjän väliin, käveleminen on jo paljon vaikeampaa”, BMG-yhtiössä työskennellyt Asko Kallonen sanoo Juho Juntusen HIMistä kirjoittamassa kirjassa Synnin viemää. ”Se tapahtui HIMille kolmannen albumin yhteydessä. Leikkiminen lakkasi ja ruvettiin tekemään oikeasti töitä. Ja sitä ei koskaan saisi tapahtua popmusiikissa.”

Pretending:

Deep Shadows And Brilliant Highlights -sessioiden alku oli vielä leikintekoa. Arvostetun T.T. Oksalan kanssa syksyllä 2000 äänitetystä demosta tuli niin hyvä, että HIM olisi halunnut julkaista sen albumina. Moinen ei kuitenkaan sopinut monikansalliselle BMG:lle – levy-yhtiön ulkomaanpomojen mielestä äänitykset pitäisi tehdä maailmalla tunnetun tuottajan kanssa ja kansikuvatkin ottaa Lontoossa, koska Suomen kaltaisessa popin kehitysmaassa osaaminen ei kerta kaikkiaan riittäisi.

Bändi myöntyi bisnesmiesten vaatimuksiin pitkin hampain. Tuottajanpestin sai aiemmin Oasiksen, Aerosmithin ja Bon Jovin kanssa työskennellyt Kevin Shirley. Kun miksaajiksi palkattiin maailmanluokan ammattilaiset Randy Staub ja Chris Lord-Alge, puitteet olivat kunnossa.

Vaikka HIM ja Shirley pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että levy rakennettaisiin valmiiden demojen päälle, projekti muuttui stressaavaksi. Tuottaja johti sessioita sanelupolitiikalla, ja samaan aikaan BMG:n haarakonttoreiden ulkomaiset pikkudirikat sekaantuivat äänityksiin ihan viran puolesta. Deep Shadows And Brilliant Highlightsista tuli epäselvä luku HIMin aikakirjaan.

”Levy on jotenkin epävarma itsestään. Mukana on hienoja hetkiä, mutta koko tekoprosessi oli niin piinallinen, että levy ei herätä kauhean miellyttäviä fiiliksiä”, Valo kertoo Synnin viemää -kirjassa. ”Oli liikaa tyyppejä hölöttämässä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Silloin alkoi itsekin epäröidä, mikä on oikein.”

Heartache Every Moment:

HIM oli liian syvällä oman uransa pyörteissä pystyäkseen erottamaan, miten oivallista levyä se teki. Salt in Our Wounds, Please Don’t Let It Go, In Joy And Sorrow, Heartache Every Moment ja Pretending olivat yhtä goottipopin romanttista surujuhlaa. Uupumus suodattui viehättävän uniseksi tunnelmaksi, jollaista ei ole millään muulla HIMin levyllä. Love metalin liekki paloi hauraana, ja Ville Valon patetian ja itseironian välillä tasapainoileva traagisen rakkauden konsepti hioutui edelleen – Oulunkylän Baudelaire keksi Deep Shadows And Brilliant Highlightsille muutamia parhaista kielikuvistaan. Ajan mittaan HIMin kolmas osoittautui ihan omaksi luvukseen bändin tuotannossa: se ei ollut raskas riffirocklevy vaan yöperhosen keveydellä liitävä popalbumi, jolla kaikki palveli laulumelodioita.

Suomen rockhistorian siihen saakka kalleimman levynkansikuvan otti tyyris brittikuvaaja Rankin, ja Deep Shadows And Brilliant Highlights ilmestyi elokuussa 2001. Se nousi listakärkeen Suomessa ja Itävallassa, ja kakkossijalle Saksassa ja Sveitsissä. HIMille albumin suurin merkitys oli henkisellä tasolla. Se oli kriisi, joka bändin piti käydä läpi kasvaakseen.

Deep Shadows And Brilliant Highlights
Ville Valo – laulu
Mikko ”Linde” Lindström – kitara, kantele kappaleessa Salt in Our Wounds
Mikko ”Migé” Paananen – bassokitara
Janne ”Emerson Burton” Puurtinen – koskettimet
Mika ”Gas Lipstick” Karppinen – rummut

Eino ”Eicca” Toppinen – sello, In Joy and Sorrow
Tuomas Kantelinen – jousisoittimet, In Joy and Sorrow

Ari Väntänen | arivantanen.com

HIM | kotisivu
Heartagram | Facebook
Heartagram | Instagram
Heartagram | Twitter

** ** ** **

HIM lopettaa

HIM on päättänyt lopettaa yli neljännesvuosisataisen uransa vuonna 2017 alkavaan jäähyväiskiertueeseen. Aiheesta uutisoivat Yle ja HS (5.3.2017).

Varaa Deep Shadows And Brilliant Highlights kirjastosta.

Varaa Deep Shadows And Brilliant Highlights kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
HIM

1990-luku

Greatest Lovesongs Vol. 666 | BMG 1997
Razorblade Romance | BMG Finland 1999

2000–2009

Deep Shadows And Brilliant Highlights | BMG Finland 2001
Love Metal | BMG Finland 2003
Dark Light | Heartagram Records 2005
Venus Doom | Heartagram Records 2007

2010-luku

Screamworks: Love In Theory And Practice • Chapters 1–13 | HMC/Sire/Reprise 2010
Tears On Tape | Himsalabim 2013

Ville Valo & Agents | Finna.fi

Ville Valo & Agents | 2019

Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
The Renegades: Cadillac – loppu on hysteriaa
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
Ville Valo & Agents – kadonnutta aikaa etsimässä

Lue lisää | Finna.fi

HIM – Synnin viemää  Juho Juntunen, 268 sivua | WSOY 2002
HIM – His Infernal Majesty  Reinhardt Haydn & kääntäjä Teemu Leminen, 153 sivua | Minerva 2009
HIM – His Infernal Majesty  Reinhardt Haydn, 128 sivua | Plexus 2007

Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005

J. K. Juntunen: HIM – synnin viemää (2002).

J. K. Juntunen: HIM – synnin viemää (2002).

HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights (2001).

HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights (2001).

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus

Lopunajan merkit | Spinefarm 1999

Timo Rautiainen &Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit (1999).Kauan sitten suomenkielinen hevi oli kummallinen ajatus, huono idea ja melkeinpä vitsi. Se oli (tai pikemminkin olisi ollut) koominen tyylirikko genressä, jonka teesit oli hakattu kiveen ulkomailla. Mutta aika muuttui, kuten sillä tapana on, ja 2000-luvun alussa suomenkielinen raskas rock nousi arvaamattoman suureen suosioon. Yksi ilmiön luojista oli Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, jonka debyyttialbumi Lopunajan merkit ilmestyi 1999.

Trio Niskalaukaus ei tullut tyhjästä. Laulaja-kitaristi Rautiainen oli levyttänyt heviä suomeksi jo kauan ennen suosituimman bändinsä perustamista: hänen Lyijykomppania-bändinsä oli tehnyt albumit Uimakoulu (1983) ja Viimeinen voitelu (1996). Niiden ilmestyessä maamme ei vielä suonut suomiheville kulttisuosiota kummempaa menestystä.

Rautiainen ja Lyijykomppanian basisti Arto Alaluusua perustivat Trio Niskalaukauksen vuonna 1996. Kaksi vuotta myöhemmin bändi soitti ensimmäisen keikkansa ja äänitti Lopunajan merkit. Viisihenkisessä triossa vaikuttivat tuolloin Rautiaisen ja Alaluusuan ohella kitaristit Jarkko Petosalmi ja Karri Rämö sekä rumpali Seppo Pohjolainen.

Hyvä päivä -kappaleen video kuvattiin Alaluusuan tilalla Multialla:

Lopunajan merkeiltä kajahtaa klassinen Niskalaukaus-soundi, mutta debyytiltä kuulee myös sen, ettei bändi ollut vielä jalostanut ilmaisuaan huippuunsa. Seuraavilla levyillä laulajan tulkinta syveni kohtalokkaammaksi, kitaristien jynkytys synkemmäksi ja rytmiryhmän lyönti raskaammaksi. Siinä oli kuitenkin kyse pelkästä hienosäädöstä. Konsepti oli valmis alusta asti, ja Lopunajan merkit kestää yhä kuuntelua.

Kun Trio Niskalaukauksen suosio kasvoi, kaikkialla alkoi näkyä ”Minulle ei vittuilla” -paitaisia kaljuja karpaaseja, ja äijähevistä tuli käsite. Karski yleisvaikutelma ja yleisömassat peittivät melkein alleen Trio Niskalaukauksen humaanin sanoman sekä sen, miten lämminsydäminen musiikintekijä Timo Rautiainen on. Lopunajan merkeillä hän lauloi ydinsodan uhasta, radioaktiivisesta jätteestä, ilmastonmuutoksesta, ekokatastrofeista, koulukiusaamisesta ja eläinten uhanalaisuudesta huolestuneeseen ja välittävään sävyyn. Kantaaottavuuden vaikutelmaa korosti Rautiaisen jälkikasvun piirtämä kansi, joka esitti ihmiskunnan tuhon jälkeistä maailmaa.

Kun Spinefarm julkaisi Lopunajan merkit tammikuun 1999 lopulla, apokalyptinen suomihevilevy vaikutti yhtä tuhoon tuomitulta kuin maailma sen lauluissa. Julkaisun aikaan Helsingissä tapahtuivat traagiset ampumaratasurmat, ja tragedian laaja julkisuus sai levy-yhtiön ymmärrettävästi jarruttelemaan Trio Niskalaukaus -nimisen yhtyeen mainostamista. Levynjulkaisukeikkakin meni poskelleen vireongelmien vuoksi, eikä Lopunajan merkit noussut lainkaan albumilistalle. Toisaalta levystä tuli arvostelumenestys, mikä povasi hyvää tulevalle.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus vuonna 2017. Lopunajan merkit -levyn kokoonpanosta ovat mukana kitaristi Jarkko Petosalmi (vasemmalla), laulaja-kitaristi Timo Rautiainen (keskellä) ja rumpali Seppo Pohjolainen (oikealla). Basisti Nils Ursin (toinen vasemmalta) liittyi bändiin vuonna 1999, kitaristi Jari Huttunen (toinen oikealta) vuonna 2002. Kuva: Jaakko Manninen.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus vuonna 2017. Lopunajan merkit -levyn kokoonpanosta ovat mukana kitaristi Jarkko Petosalmi (vasemmalla), laulaja-kitaristi Timo Rautiainen (keskellä) ja rumpali Seppo Pohjolainen (oikealla). Basisti Nils Ursin (toinen vasemmalta) liittyi bändiin vuonna 1999, kitaristi Jari Huttunen (toinen oikealta) vuonna 2002. Kuva: Jaakko Manninen.

Loppujen lopuksi Lopunajan merkit viitoittivat uuden ajan alkua. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus teki läpimurron vuonna 2002 kolmannella albumillaan Rajaportti. Siinä vaiheessa suomalaiset olivat jo valmiit kuuntelemaan suomiheviä vaikka millä mitalla. Uuden genren muita merkkiteoksia olivat Kotiteollisuuden Helvetistä itään (2003), Mokoman Tämän maailman ruhtinaan hovi (2004) ja Kuoleman laulukunnaat (2006) sekä Stam1nan Uudet kymmenen käskyä (2006).

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus teki kahdeksassa vuodessa neljä albumia, joista kaikki Lopunajan merkkejä lukuun ottamatta ylittivät kulta- tai platinarajan. Toimittajat Timo Isoaho ja Matti Riekki kirjoittivat yhtyeestä ja ilmiöstä kirjan, jonka Ranka Kustannus julkaisi vuonna 2003. Kahdeksan työntäyteisen vuoden uuvuttama bändi lopetti toimintansa suosion huipulla vuonna 2004, ja Rautiainen ryhtyi sooloartistiksi.

Keväällä 2017 Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus julkisti tekevänsä festivaalikiertueen ja uuden albumin, joka ilmestyy syksyllä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Facebook | Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

Varaa Lopunajan merkit kirjastosta.

Varaa Lopuajan merkit kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

1990-luku

Lopunajan merkit | Spinefarm 1999

2000–2009

Itku pitkästä ilosta | Ranka Recordings 2000
In frostigen Tälern | Spinefarm Records 2001
Rajaportti | Ranka Recordings 2002
Kylmä tila | King Foo Records 2004
Hartes Land | Cyclone Empire 2004
Tilinteon hetki 1996–2004 2CD-kokoelma | Ranka Recordings 2004

2010-luku

Lauluja Suomesta • LP • CD | Sakara Records 2017
Mahdoton yhtälö • LP • CD | Sakara Records 2020

Timo Rautiainen & Neljäs Sektori | Finna.fi

Kunnes elämä meidät erottaa • LP • CD | Johanna Kustannus 2012
Toinen varoitus • LP • CD | Johanna Kustannus 2014

CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Kotiteollisuus: Valtatie 666 – tie jatkuu itään
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mokoma
: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle

Lue lisää | Finna.fi

Trio Niskalaukaus  Timo Isoaho & Matti Riekki, 238 sivua | Ranka Kustannus 2003
Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit (1999).

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit (1999).

The Mute Gods: Tardigrades Will Inherit The Earth – sana ja asenne kohdallaan

Tardigrades Will Inherit The Earth | Inside Out Music 2017

The Mute Gods: Tardigrades Will Inherit The Earth (2017).Brittiläisen bassokitarataiteilija Nick Beggsin projektibändi The Mute Gods jatkaa komeaa rockmissiotaan. Trion toinen albumi on vielä riemastuttavampi kokonaisuus kuin vuotta aiemmin julkaistu debyytti Do Nothing Till You Hear From Me. Helmikuussa 2017 julkaistu Tardigrades Will Inherit The Earth on verevä, jarruttelematon rockalbumi täynnä fiilistä ja sanomaa. The Mute Gods on löytänyt aiempaa sielukkaamman poljennon.

The Mute Gods: Roger King (vas.), Nick Beggs ja Marco Minnemann.

The Mute Gods: Roger King (vas.), Nick Beggs ja Marco Minnemann.

Nick Beggs (s. 1961) on vuosikymmenten varrella toteuttanut musiikillisia visioitaan hyvin erilaisissa kokoonpanoissa. Beggsin kenties kuumottavin historiankirjan lehti lienee popbändi Kajagoogoo, vuosina 1983–84 myös Suomen poplistojen kärkisijoille yltänyt ilmiö. Kunnianhimoista listapoppia seurasi kokoonpanot Ellis, Beggs & Howard ja Iona, myöhemmin myös ambientmaiset soololevytykset. The Mute Godsin kosketinsoittaja Roger King ja rumpali Marco Minnemann ovat soittaneet Beggsin kanssa yhdessä jo ennen trioprojektia. 2010-luvulta Beggs ja Minnemann muistetaan Steven Wilsonin albumeilta ja kiertuebändistä.

The Mute Gods taisi lopulta lähteä käyntiin Beggsin ystävän yllytyksestä. Bändin kotisivulla avataan Inside Outin pomon Thomas Waberin vaikutusta: ”You’re doing all this work for all these great solo artists, but nothing of your own. You should be doing more.” Beggs uskoi Waberia ja ryhtyi vetämään omaa rockbändiä. Varsin humoristisessa haastattelussa kerrotaan taustoista lisää.

Vokalisti Beggs tilittää teksteissään maailman tilasta suoraan. Maapallo voi huonosti, poliitikot tekevät huonoja päätöksiä, jotka vievät kohti ymmärtämättömän ihmiskunnan tuhoa. We Can’t Carry On:

Toisella albumilla The Mute Godsin kokonaissoundi nousee aiempaa kantavammaksi. Beggsin kirkas lauluatakki on yhä kihelmöivä yhdistelmä kohtalokkuutta ja pystypäistä enkelikuoroa. Tardigradesille on loihdittu useita yleviä rockbiisejä, toinen toistaa vastustamattomampia. On pieni yllätys, miten bändi iskee nyt riffeillä. Window Onto The Sun toimii kuin parhailta Mission-albumeilta varkain viety klassikko. Loppupuolen kitaraviivyttely on vertaansa vailla. Imu ja tyyli värisyttävät.

Bassonuottien varassa leijuva Lament johdattaa kenties progeimpaan Mute Gods-fuusioon: itäisen Sri Lankan laulavista kaloista ammentava The Singing Fish Of Batticaloa on kuin musiikillista jatkoa Genesis-klassikoille. Vaikutuksen tekee kaiken suvereeni hallinta: myös akustisen kitaran, itkevien jousien ja mellotronin siivittämä väliosa on yhtä juhlaa. Toimituksen lämmin suositus, varsinkin jos kausi A Trick Of The Tail -> Duke on lähellä sydäntäsi.

– Can you hear the singing
It seems to be quite near
Can’t really tell where its coming from
But I know that’s what I hear…

Instrumentaali The Andromeda Strain vie päätösraitaan Stranger Than Fiction. Melodian musikaaliklangi nostaa tunnelmaa kulttiklassikkon Rocky Horror Picture Show suuntaan, kohti musikaalin herkimpiä lauluja, ilman minkään sortin irvailua. Levy päättyy – kasvoilla onnellinen hymy.

Tardigrades Will Inherit The Earth
Nick Beggs – laulu, bassokitara
Roger King – kosketinsoittimet
Marco Minnemann – rummut
Tuottaja: Roger King

The Mute Gods palkittiin jo 2016 Progressive Music Awardseissa debyytistään. Puuttuu vain tilaisuus nähdä bändi livenä – fanit odottavat keikkoja, jotka saattavat olla vuorossa kolmoslevyn jälkeen. Ehkä vuonna 2018? Tai 2019?

Tardigrades Will Inherit The Earth julkaistiin helmikuussa 2017 CD- ja 2LP-painoksina sekä striiminä. Kysy musiikkia kotikirjastostasi.

Tuomas Pelttari

The Mute Gods | kotisivu
The Mute Gods | Facebook
The Mute Gods | Instagram
The Mute Gods | Twitter

Levyhyllyt | Finna.fi
The Mute Gods

Do Nothing Till You Hear From Me | InsideOut Records 2016
Tardigrades Will Inherit The Earth | InsideOut Records 2017
Atheists And Believers | InsideOut Records 2019

Blackfield: Welcome To My DNA – paossa ilkeää maailmaa
Jesus Jones: Perverse – digirockin ylevää voimaa
Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa
Lunatic Soul: Lunatic Soul [1] – kun vähemmän on enemmän
Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia
No-Man: Together We’re Stranger – eteerisen popin lähteellä
Porcupine Tree: Up The Downstair – projektista kohti oikeaa bändiä
Porcupine Tree: The Incident – yhtenevä tarina erilaisista ihmiskohtaloista
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Simple Minds: Street Fighting Years – voimaa ja suurta tunnetta
Steven Wilson: Insurgentes – soolouran komea alku
Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. – koskettava tarina ulkopuolisuudesta
Steven Wilson4 ½ – silta kohti uutta
The Pineapple Thief: Your Wilderness – postprogen ja yhteistyön voitto

The Mute Gods: Tardigrades Will Inherit The Earth (2017).

The Mute Gods: Tardigrades Will Inherit The Earth (2017).