Levyhyllyt on kaikille avoin kirjastoblogi, jossa vinkataan levyjä ja lukemista. Ajankuvan ja videoraitojen lisäksi arvioissa tuodaan esiin Finna-palveluun linkitettyä diskografiaa ja kirjallisuutta. Levyhyllyihin kirjoittavat Ari Väntänen, Jukka Uotila, Niko Peltonen ja Tuomas Pelttari. Somessa #Levyhyllyt.

Tuomas Pelttari, Ari Väntänen

Tuomas Pelttari, Ari Väntänen

Lyyti: Toiveet ja helyt – sanat soivat kuin sävelet

Toiveet ja helyt | Luova Records 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Lyyti: Toiveet ja helyt (2021).Kun Lydia Lehtola nimesi musiikkinsa ”runoelmapopiksi” ensimmäisten julkaisujensa aikoihin, sanaan tartuttiin mediassa hanakasti. Valmis luokitus on kätevä ja helppokäyttöinen, eikä runoelmapop ole virheellinen kuvaus Lyytin tekemisistä. Verbi ”kirjoittaa” tuntuu hänen tapauksessaan juuri oikealta, kun puhe on biisien tekemisestä. Hän rakentaa kappaleensa lyriikan varaan, ja sävellys saa alkunsa lyriikan rytmistä. 

Tämän lähtökohdan vuoksi sen pop-puolen kanssa on vähän niin ja näin. Lyriikka edellä kirjoitetun biisin tunnistaa usein jonkinlaisesta paperinmakuisuudesta. Lyytin tapauksessa maku on hyvä, mutta hänen sanoituksiin perustuvat kappaleensa eivät myöskään ole niitä, joita Tehosekoittimen sanoin ”messissä hoilataan”. Jos banaali erottelu sallitaan, hän tekee enemmän taide- kuin viihdemusiikkia. Mutta toisaalta, melodista materiaaliahan Lyyti laatii, ja hänen sanansa soivat, ja on sitä abstraktimpaakin musiikkia popiksi kutsuttu. 

Mihin voi soittaa?

Lyytin matka artistiksi näyttää lähteneen kutsumuksesta ja edenneen määrätietoisesti. Ennen ensimmäisen albuminsa ilmestymistä hän kertoi Soundissa käyneensä Joensuussa konservatorion pop-jazz-linjaa päämääränään oppia säveltämään omia kappaleita. Siinä vaiheessa tekstien tekeminen oli ollut hänelle tärkeää jo pitkään, ja (näin on pakko saada sanoa edes kerran tässä jutussa) jo alkoi Lyyti kirjoittaa myös sävelmiä. 

Muutettuaan Helsinkiin vuonna 2016 Lehtola tutustui musiikillisiin hengenheimolaisiin ja uusiin soittajiin, ja oma musiikillinen visio selkeni ja kirkastui. Sitten artistinimellä Risto tunnettu Risto Ylihärsilä kiinnostui Lyytin demoista ja tuotti hänen kappaleitaan, ja myöhemmin Lyyti sainattiin Litku Klemetin ja Pekka Tuomen levy-yhtiölle Luova Recordsille. Kun Meitä ei ole kutsuttu -levy ilmestyi keväällä 2020, sitä tuskin erotti sakean kriitikkosuitsutuksen seasta. 

Puhalla ja toivo.

Vaikka edellä mainituilla suomi-indien suurhenkilöillä on ollut roolinsa Lyytin uralla, Lydia Lehtolalla ei ole juurikaan musiikillista yhteistä heidän kanssaan. Hänessä ei ole Litkun tai Riston outoutta, itseironiaa ja leikkisyyttä, vaan hän esittää kauniita ja vakavia biisejä, joiden herkkä sävy on täysin hänen omansa. Siinä missä perinteinen poplaulu ymmärtää kuulijaansa, kutsuu eläytymään ja kertoo yleisölle jotakin yleisöstä itsestään, Lyytiä kuunnellessa voi lähinnä yrittää käsittää, miltä hänestä tuntuu. Hänen emotionaaliset ja henkilökohtaiset biisinsä avautuvat samaistumiselle ja tulkinnoille hitaasti kuin runot, mutta metaforinen ilmaisu kätkee sisälleen ihan tavallisia inhimillisiä tunteita. Albumin nimi on poimittu ’Karkauspäivästä’, jossa rakkauden paino vertautuu siirtolohkareeseen, ja levy alkaa ’Siirtolohkare’-nimisellä introlla. Loppujen lopuksi kaikki taitaa kietoutua kahden ihmisen välille.

Vuosisadan sydänsuru.

Lyytin toisen albumin on tuottanut ja äänittänyt Pekka Tuomi, joka oli suuressa roolissa myös debyytin sessioissa. Tuotannon ytimessä ovat Lehtolan ääni ja pianonsoitto. Kitaraa, joka sinänsä sopisi tyyliin, ei ole käytetty liiemmin tai lainkaan ilmeisesti siksi, ettei se veisi tilaa koskettimilta, joita soittaa Lehtolan lisäksi Antti Vuorenmaa. Basisti Samuli Arrelan ja rumpali Lassi Ylösen soittimet ovat vahvasti läsnä varsinkin levyn menevimmissä biiseissä (’Puhalla ja toivo’, ’Kimppu kaipausta’).

Lehtolan laulut ja tunnistettava ääni ovat niin leimallinen ja persoonallinen osa kokonaisuutta, ettei Lyytistä oikein voi puhua yhtyeenä, mutta nyt ollaan lähempänä bändi-ilmaisua kuin koskaan. Ydinkvartetin ulkopuolella Pambikallio-yhtyeen Pauliina Nyman ja Lauri Kallio ovat tehneet levylle hienoja, herkkiä jousisovituksia (’Karkauspäivä’, ’Avosydän’). Ääneen pääsee myös taustalaulaja Tiia Schwartz, joka on sovittanut albumin intron ja outron. 

Tulen sinua vastaan hautausmaalle.

Lydia Lehtolan musiikki ei ole valmiiksi pureskeltua. Saadakseen hänen lauluistaan jotakin niille on annettava jotakin: aikaa ja ajatuksia. Helyt ja toiveet on parhaimmillaan silloin, kun lyriikka palvelee musiikkia, esimerkiksi biiseissä ’Puhalla ja toivo’, ’Mihin voi soittaa’ ja ’Vuosisadan sydänsuru’. Tämä muuten on luultavasti maailman ainoa levy, jolla outro on sijoitettu kolmanneksi viimeiseksi kappaleeksi. Lyyti tekee asiat omalla tavallaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lyyti | Facebook
Lyyti | Instagram

Levyhyllyt
Lyyti
Finna.fi

Meitä ei ole kutsuttu | Luova Records 2020
Toiveet ja helyt | Luova Records 2021

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää – suurten tunteiden peli
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Hullu Ruusu & Rosita Luu – härskisti kategorioiden ulkopuolella
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Lyytistä
Soundi | Tarkkailuluokka
Lyyti: Patsaita riittää kaadettavaksi Mirko Siikaluoma | Soundin verkkosivu 18.11.2019

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Talking Heads: 77 – tanssi kuin kukaan ei katselisi

Talking Heads: 77 | Sire Records 1977

Musiikkia esille kirjastossa

Talking Heads: 77 (1977).Legs McNeilin ja Gillian McCainin Please Kill Me – The Uncensored Oral History of Punk on hieno teos, mutta siinä on kummallinen puute: kirjassa ei kerrota Talking Headsista, vaikka bändi tuli sieltä mistä pitikin silloin kuin kuuluikin. Kaipa Talking Heads oli jossain määrin ulkopuolinen CBGB-ympyröissä 1970-luvun loppupuolella. Sillä ei ollut näyttävää imagoa niin kuin Ramonesilla ja New York Dollsilla ja siltä puuttui katu-uskottavuutta. Se oli liian hienostunut ja kummallinen ollakseen punk niin kuin Dead Boys. McNeil on joskus luonnehtinut bändin musiikkia ”juppivikinäksi”. Edes runonlaulaja Patti Smith ei aikoinaan ollut kiinnostunut juttelemaan ”taidekoulubändin” jäsenten kanssa, kun heidät hänelle esiteltiin.

Punk oli uuden aikakauden ääni, mutta Talking Heads oli edellä sitäkin aikaa. Se soitti vaihtoehtorockia, uutta aaltoa ja post-punkia jo ennen kuin sellaisista tyyleistä pystyi puhumaan. Kun kuuntelee laulaja-kitaristi David Byrnen, basisti Tina Weymouthin, rumpali Chris Frantzin ja kitaristi-kosketinsoittaja Jerry Harrisonin muodostaman kokoonpanon ensimmäistä albumia Talking Heads: 77, on melkeinpä mahdotonta hyväksyä sen ilmestyneen vuonna 1977. Siitä nimittäin on seiskaseiskapunk kaukana.

Psycho Killer.

Tarinan alkusanat kirjoitettiin vuonna 1973, kun Rhode Island School of Designissa opiskelleet Byrne ja Franz perustivat The Artistics -nimisen yhtyeen. Bändi hajosi seuraavana vuonna, ja Byrne muutti New Yorkiin. Franz ja hänen samaa koulua käynyt taidemaalarityttöystävänsä Weymouth muuttivat perässä muutamaa kuukautta myöhemmin. Samassa asunnossa majaillut kolmikko päätti perustaa uuden bändin, jossa bassoa soittaisi Weymouth. Hän ei ollut koskaan bassoon koskenutkaan, mutta otti soittimen nopeasti haltuun.

Suurin osa Talking Headsin debyytillä julkaistuista biiseistä kirjoitettiin bändin kimppakämpässä. Vähitellem musiikin taakse kehittyi myös ajatus. ”Meistä musiikin piti välittää modernia sanomaa siitä, että on tärkeää ottaa oma elämänsä haltuun”, Franz kertoo elämäkerrassaan. ”Ajatuksen siitä, että rocktähdet olisivat jotenkin tärkeämpiä kuin muut ihmiset, heitimme helvettiin.” Kaikenlaisia ulkoisia rocktähteyden merkkejä vältellyt yhtye oli siis sisimmässään hyvinkin punk, mutta piti tärkeänä myös sitä, että Talking Headsia olisi kivaa kuunnella. Nimensä se otti television puhuvista päistä, koska ne edustivat sisältöä, eivät toimintaa.

Tentative Decisions.

Kesäkuun viidentenä 1975 Talking Heads soitti ensimmäisen keikkansa Boweryn sittemmin legendaariseksi muodostuneessa läävässä CBGB:ssä Ramonesin lämmittelijänä. Muutaman keikan jälkeen levy-yhtiöt alkoivat kiinnostua. Bändi teki demon niin suuren Columbian kuin pienen Berserkley Recordsinkin piikkiin, ja sitten Sire Recordsin Seymour Stein tarjosi sille levytyssopimusta. Mogulin hämmästykseksi kolmikko kieltäytyi, koska ei omasta mielestään ollut vielä tarpeeksi hyvä levyttämään. Myös Lou Reed ja hänen managerinsa Jonny Podell tarjosivat tuotantodiiliä, mutta paperi jäi allekirjoittamatta, koska se olisi tehnyt tulevasta levystä tuottajien omaisuutta.

Lopulta, vuoden 1976 lopulla Talking Heads katsoi olevansa valmis. Se allekirjoitti levytyssopimuksen Sire Recordsin kanssa ja jätti päivätyönsä. Siinä vaiheessa The Modern Loversissa soittanut Jerry Harrison, joka oli tarkkaillut yhtyeen edesottamuksia jo jonkin aikaa, suostui liittymään bändiin. Tässä vaiheessa Talking Headsilla oli jo sen verran nimeä, että levydiilistä uutisoitiin musiikkimedioissa.

No Compassion.

Talking Heads: 77 äänitettiin pienessä Sundragon-studiossa tuottajien Tony Bongiovin ja Lance Quinnin sekä äänittäjä Ed Stasiumin kanssa. Stasium osoittautui ihanteelliseksi yhteistyökumppaniksi, mutta bändi ei ollut tyytyväinen Bongioviin, joka ei ollut erityisen kiinnostunut koko projektista eikä pitänyt Talking Headsin taiteellisuudesta eikä pyrkimyksestä arvaamattomien musiikillisten ratkaisujen tekemiseen. Herkkä Byrne ei suostunut laulamaan Bongiovin ollessa studiossa, joten hänen osuutensa äänitettiin nimellisen tuottajan ollessa poissa. Kitkasta huolimatta suurin osa levystä valmistui alle kahdessa viikossa. Se tehtiin valmiiksi, kun bändi palasi Amerikkaan Ramonesin kanssa tehdyltä Euroopan-kiertueelta.

Frantz kertoo elämäkerrassaan, että suurin osa Talking Headsin varhaistuotannosta on yhteistyön tulosta. Krediitteihin saakka tuo tieto on päässyt vain albumin ensimmäisen singlen kohdalla. ’Psycho Killer’, jonka Byrne, Frantz ja Weymouth olivat tehneet opiskeluaikoinaan, on heidän kaikkien aikojen ensimmäinen yhdessä kirjoittamansa kappale. Harva aloittaa biisinteon klassikolla, mutta tuo vangitseva biisi kasvoi yhdeksi Talking Headsin tunnetuimmista.

Don’t Worry About The Government.

’Psycho Killer’ erottui edukseen syyskuun puolivälissä 1977 julkaistulta albumilta, mutta ei suinkaan ollut lebyn ainoa helmi. Napakasti sykkivää ja kliseevapaata kitararockia, päättäväisiä temponvaihdoksia ja omalaatuisia laulumelodioita riitti kautta linjan. ’Tentative Decisionsin’ kulmikas funk ja marssirytminen kertosäe oli hurmannut jopa äkeän Lou Reedin, ja ’No Compassion’ groovasi bluesisti, kunnes alkoi hakata hermostuneesti vain palatakseen takaisin sielukkaaseen keinuntaan. Merkityksettömältä tuntui vain lyhykäinen välipala ’Who Is It?’

”En pystynyt juttelemaan ihmisten kanssa kasvokkain, joten nousin lavalle ja aloin kirkua, kiljua ja sätkiä”, David Byrne on sanonut. Hänen persoonallinen tyylinsä laulaa, sanoittaa ja olla sosiaalisissa tilanteissa sai osaselityksen vuosia myöhemmin, kun hän kertoi olevansa asperger-ihminen. Oireyhtymä saa kokemaan maailman vähän eri tavalla, joskin on mahdotonta sanoa, mikä musiikissa on seurausta tekijän persoonasta ja mikä ulkopuolisista vaikutteista. Vaikka Byrne on nimetty yhtyeen suureksi visionääriksi, mitä hän kaikessa omintakeisuudessaan onkin, debyyttialbumilta kuulee, miten ratkaisevan tärkeää Frantzin ja Weymouthin soitto oli soundin rakentamisessa. Samanhenkisen rytmiryhmän yhteispeli on niin toimivaa, että he ovat naimisissa vielä tänäkin päivänä.

Uh-Oh, Love Comes To Town.

Talking Headsin debyytti sai kriitikot pursottamaan hunajaa niin brittiläisten musiikkilehtien kuin The New York Timesin ja Rolling Stonenkin sivuille. Huikea myyntimenestys Talking Heads: 77 ei ollut, mutta sen vaikutuksen kuulee monissa myöhemmissä post-punk- ja taiderockbändeissä. Vaikka Talking Heads aikanaan sivuutettiin Please Kill Me’n sivuilla, se mainittiin kyllä kirjan takakansitekstissä, mikä varmasti kertoo jotakin jostakin.

Etäisinä hengenheimolaisina Talking Headsin alkutuotannolle voi pitää David Bowien saman aikakauden levyjä, Televisionia ja Richard Hell & The Voidoidsia, mutta sillä oli silti aivan oma soundi. Se teki kireää tanssimusiikkia spastisille liikehtijöille, jotka miettivät ihan liikaa osatakseen esittää mitään muuta kuin itseään.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Talking Heads | kotisivu
Talking Heads | Facebook
Talking Heads | Instagram

Talking Heads: 77
David Byrne – laulu, kitara
Chris Frantz – rummut
Martina Weymouth – bassokitara
Jerry Harrison – kitara, kosketinsoittimet, taustalaulu
Tuottajat: Tony Bongiovi, Lance Quinn & Talking Heads

Levyhyllyt
Talking Heads
Finna.fi

1970-luku

Talking Heads: 77 | Sire 1977 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
More Songs About Buildings And Food | Sire 1978 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
Fear Of Music | Sire 1979 • CD+DVD Sire/Rhino 2006

Kolme ensimmäistä Talking Heads -albumia: Talking Heads: 77 • More Songs About Buildings And Food • Fear Of Music. Kuva: Tuomas Pelttari
Kolme ensimmäistä Talking Heads -albumia: Talking Heads: 77More Songs About Buildings And FoodFear Of Music

1980-luku

Remain In Light | Sire 1980 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
The Name Of This Band Is Talking Heads • live • 2LP • kasetti | Sire 1982 • 2CD Sire/Warner Bros./Rhino 2004
Speaking In Tongues | Sire 1983 • CD+DVD Sire/Rhino 2006

Talking Heads 1980–1983: Remain In Light • The Name Of This Band Is Talking Heads • Speaking In Tongues. Kuva: Tuomas Pelttari
Talking Heads 1980–1983: Remain In LightThe Name Of This Band Is Talking HeadsSpeaking In Tongues

Stop Making Sense • live | EMI Records 1984 • CD EMI Records 1999
Little Creatures | Sire 1985 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
True Stories | Sire 1986 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
Naked | Sire 1988 • CD+DVD Sire/Rhino 2006

Boksit ja kokoelmat
Talking Heads
Finna.fi

Once In A Lifetime – The Best Of • LP • kasetti • CD • Minidisc | EMI 1992
Sand In The Vaseline – Popular Favorites • 3LP • 2CD | Sire 1992
Once In A Lifetime • 3CD+DVD | EMI/Rhino Records 2003
The Best Of Talking Heads • CD | Sire/Warner Bros./Rhino Records 2004
Brick • 8-DualDisc | Sire/Warner Bros./Rhino Records 2005

Levyhyllyt
The Heads
[Chris Frantz • Jerry Harrison • Tina Weymouth]
Finna.fi

No Talking Just Head • CD | MCA Records 1996 • CD Music On CD/Universal Music 2020

Levyhyllyt
David Byrne
Finna.fi

1980-luku

My Life In The Bush Of Ghosts ‎ Brian Eno + David Byrne • LP • kasetti • CD | Sire/EG/Polydor 1981 • CD-remaster Virgin 2006 • 2LP Nonesuch 2009
Songs From ”The Cathrine Wheel” • LP | Sire 1981
Music For The Knee Plays • LP • kasetti | ECM Records/ 1985 • CD+DVD Nonesuch 2007
Sounds From True Stories – Original Motion Picture Score David Byrne ja muita | EMI 1986
The Last Emperor – Original Motion Picture Soundtrack Ryuichi Sakamoto, David Byrne & Cong Su | Virgin 1987
Rei Momo | Luaka Bop/Warner Bros. Records/Sire 1989

1990-luku

The Forest • LP • kasetti • CD | Luaka Bop/Warner Bros. Records/Sire 1991
Uh-Oh • LP • kasetti • CD | Luaka Bop/Warner Bros. Records/Sire 1992
David Byrne • CD | Luaka Bop/Warner Bros. Records/Sire 1994
Feelings • CD • kasetti | Luaka Bop/Warner Bros. Records 1997

2000–2009

Look Into The Eyeball • CD • kasetti | Virgin/Luaka Bop 2001
Grown Backwards • CD | Nonesuch 2004 • 2LP Nonesuch 2019
Everything That Happens Will Happen Today David Byrne & Brian Eno • LP • CD • 2CD | Todomundo 2008

2010-luku

Here Lies Love David Byrne & Fatboy Slim • 2CD • 2CD+DVD | Nonesuch/Todomundo 2010
Love This Giant David Byrne & St. Vincent • LP • CD | 4AD/Todomundo 2012
Live At Carnegie Hall Caetano Veloso & David Byrne • live • CD | Nonesuch 2012
American Utopia • LP • CD | Nonesuch/Todomundo 2018
David Byrne’s American Utopia On Broadway – Original Cast Recording • 2LP • 2CD | Nonesuch/Todomundo 2019

Levyhyllyt
Jerry HarrisonThe Casual Gods
Finna.fi

The Red And The Black • LP • kasetti • CD | Sire 1981
Casual Gods Jerry Harrison • Casual Gods • LP • kasetti • CD | Sire/Fontana 1987
Walk On Water Jerry Harrison • Casual Gods • LP • kasetti • CD | Sire/Fontana 1990

Levyhyllyt
Tom Tom Club
[Tina Weymouth • Chris Frantz
+ Benjamin Armbrister • Adrian Belew • Monte Browne • Tyrone Downie • James Rizzi • Steven Stanley • Kendall Stubbs • Lani Weymouth • Laura Weymouth • Loric Weymouth]
Finna.fi

Tom Tom Club • LP • kasetti • CD | Sire 1981 • 2CD Deluxe Edition Universal-Island Records 2009
Close To The Bone • LP • kasetti | Sire/Island Records 1983 • 2CD Deluxe Edition Universal-Island Records 2009
Boom Boom Chi Boom Boom • LP • kasetti • CD | Fontana 1988 • Sire 1989
Dark Sneak Love Action • CD • kasetti | Sire/Reprise Records 1992
The Good The Bad And The Funky | Rykodisc/Tip Top Music 2000 • LP Nacional Records/Tip Top 2021

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa
Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
David Bowie: ★ Blackstar – jazzia ja rockia moderneimmilaan
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää Talking Headsista • Read more about Talking Heads
Finna.fi

Remain In Love – Talking Heads, Tom Tom Club, Tina Chris Frantz, 384 pages | St. Martin’s Press 2020 White Rabbit 2021
This Must Be The Place – The Adventures Of Talking Heads In The Twentieth Century  David Bowman, 406 pages | Harper Entertainment 2001
Stop Making Sense – A Film By Jonathan Demme And Talking Heads 16 sivua | Like 1987 
Talking Heads – A Biography Jerome Davis, 145 pages | Omnibus Press 1986
Talking Heads – The Band And Their Music David Gans | Avon Books 1985 Omnibus Press 1986
Talking Heads Miles, 48 pages | Omnibus Press 1981

Lue lisää David Byrnestä ja Talking Headsista • Read more about David Byrne and Talking Heads

David Byrne [American Originals] John Howell & photographs F-Stop Fitzgerald, 154 pages | Thunder’s Mouth Press 1992

Lue lisää punk rockista ja musiikkiklubista CBGB & OMFUG Read more about punk rock and CBGB & OMFUG
Finna.fi

CBGB & OMFUG – Thirty Years From The Home Of Underground Rock Introduction by Hilly Kristal & afterword by David Byrne, 164 pages | Harry N. Abrams 2005
Please Kill Me – Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004
Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor
Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk  Legs McNeil & Gillian McCain, 525 pages | Little, Brown 1996 • Abacus 1997
Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013

Talking Heads: Stop Making Sense (1984/1999).Konserttielokuva • Soundtrack
Talking Heads • Stop Making Sense
Finna.fi

Stop Making Sense – A Film By Jonathan Demme And Talking Heads Ohjaaja Jonathan Demme, 90 min. | VHS CMV/Castle 1990

Esitevihko

Stop Making Sense – A Film By Jonathan Demme And Talking Heads 16 sivua | Like 1987 

LP

Stop Making Sense | EMI Records 1984

CD

Stop Making Sense | EMI Records 1984 Special New Edition Talking Heads Tours/Talking Heads Films/EMI Records 1999

Talking Heads: 77 (1977).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Kissa: Vaarallinen bändi – aseistariisuvaa rockia

Vaarallinen bändi | Svart Records 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Kissa: Vaarallinen bändi (2021).Kun olin ala-asteella, pidin elastaaniin, nahkaan ja aurinkolaseihin sonnustautuneita hevibändejä rajuina. Sen sijaan Sleepy Sleepersin Levyraati-albumin (1981) ’Hevi tappaa’ -kappaleen videossa ja Popedan Mustat enkelit -levyn (1982) kannessa oli jotakin hämmentävää. Niissäkin näki mustia laseja, nahkatakkeja ja spandexia, mutta samalla vaikutti ihan siltä kuin muusikot eivät olisi olleet vakavissaan.

Tämä oli ensimmäinen kosketukseni itsetietoisuuteen, ironiaan ja parodiaan. Ero oli siinä, että hevarit eivät alleviivanneet faneilleen, etteivät he normaalisti heiluneet vesurien ja sirkkelinterien kanssa pääkallosta verta juoden ja lohikäärmeitä teurastellen. Eihän E.T:n katsojillekaan kannattanut selittää, että olento on elokuvaa varten tehty nukke, joka ei oikeasti ole tullut avaruudesta.

Vaarallinen bändi. Ohjaaja: Frans Nybacka.

Kun näin valokuvan Günter Kiviojan (Ghost World, Chestburster, Hard Action) perustamasta Kissa-yhtyeestä, muistin vuoden 1985 ja sen, kuinka ala-asteemme iäkäs rehtori kyseli kiinnostuneena, mikä oikein on ”se Kissa-yhtye”. Tähän saakka olin luullut hänen tarkoittaneen KISSiä, jonka sähäkkää logoa luokan pojat taiteilivat joka paikkaan. Ilmeisesti johtajaopettajalla olikin rock’n’rollin tulevaisuuteen näkemisen lahja.

Vaikka olin onnellinen siitä, että Kissa-yhtyeestä oli tullut totta, ensisilmäys ei saanut rakastumaan bändiin. En voinut olla ajattelematta, että konsepti näytti valokuvissa väsyneeltä. Eikö ole muutenkin selvää, että spandex on hassu asumateriaali pulskien ironikkojen yllä? Eikö tällaista ilveilyä tarvita lähinnä peittämään tyhjyyttä? Eikö hassuttelun sijasta voisi satsata musiikkiin?

Rock’n’roll sotilas. Ohjaaja: Frans Nybacka.

Hyvä biisi voi riisua ihmisen aseista. Kissan albumin raikas nimiraita, loistava ensimmäinen single ’Vaarallinen bändi’ teki täsmälleen sen. Se herätteli viatonta unelmaa niin ihanasti, että biisin loppuminen harmittaa edelleen joka kuuntelulla. Kissa yllätti toimimalla paremmin ilman kuvaa kuin kuvan kanssa, ja se on loistava juttu, kun on puhe musiikista. Fakta: kukaan, joka pitää hölmöstä ja villistä rockmusiikista ei voi olla rakastamatta ”Vaarallista bändiä” sen enempää kuin olla haluamatta soittaa sellaisessa.

Toinen fakta: Vaarallinen bändi ei ole yhden biisin ympärille kyhätty albumi. Kivioja on kartoittanut rokkisoundinsa geeniperimän huolellisesti. Hän on luonut vanhasta hevistä ja rockista elinvoimaisia klooneja, joilla on tietoisuus. Scifististen syntikkasoundiensa alla ’Valonnopeudella’ jytää kuin alkuaikojen Judas Priest. Toisaalta ’Teiniunelma’ tömisee 70-luvun glam rockina, ja ’Mikset sä huomaa mua’ on kertosäkeessään silkkaa Thin Lizzyä. Vastustamaton ’Tiikerirock’ on ammennettu skandinaavisen action rockin tai pikemminkin sen esikuvabändien lähteiltä. Levyn päättävä ’Unissapuhuja’ taas on selvästikin se kahdeksas biisi, joka Kissan oli vielä tehtävä, jotta se voisi julkaista täyspitkän albumin.

Tiikerirock. Ohjaaja: Frans Nybacka.

Bändit eivät oikeasti voi olla vaarallisia, mutta hurmata ne osaavat. Kun ’Rock’n’roll-sotilas’ larppaa kitararockille tuhatta aurinkoa kirkkaamman tulevaisuuden, mieleen tulee, että lapsenuskon aika on lopullisesti ohi. Mutta jos biisit ovat niin hyviä kuin ne Kissalla ovat, onko millään muulla väliä? Ei ole.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kissa | Facebook
Kissa | Instagram

Vaarallinen bändi
Valtteri Lindholm – rummut
Ari-Pekka Heinola – bassokitara
Tytti Roto – kosketinsoittimet, taustalaulu
Sampo Kääriäinen – kitara, taustalaulu
Jussi Himberg – kosketinsoittimet, lyömäsoittimet, taustalaulu
Günter ”Kissa” Kivioja – kitara, laulu

Sanna Komi – jousisoittimet
Viljami Hukka – saksofoni
Waldemar Blommendahl – lyömäsoittimet
Ville Valavuo – kitara, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet
Liisa Tani – taustalaulu
Eve Kivioja – mutsi
Tuottajat: Günter Kivioja & Ville Valavuo

Levyhyllyt
Kissa
Finna.fi

Vaarallinen bändi • LP • kasetti • CD | Svart Records 2021

Levyhyllyt
Ghost World
[Günter Kivioja • Tuomas Pulkkinen • Jesse Rautavuori • Tytti Roto • Liisa Tani]
Finna.fi

Ghost World • LP | Svart Records 2017
Spin • LP • CD | Svart Records 2018
Altar • LP • CD | Svart Records 2020

Levyhyllyt
Hard Action
[Ari-Pekka Heinola • Markus Hietamies • Günter Kivioja • Ville Valavuo]
Finna.fi

Sinister Vibes • LP • CD | Svart Records 2015
Hot Wired Beat • LP • CD | Svart Records 2017

Levyhyllyt
Chestburster
[Gyntsä Günter Kivioja • Paavo Kauppila • Pyry Ojala]
Finna.fi

Slime And Guilt • LP | Svart Records 2016
Spring Revelations • LP | 2018

Levyhyllyt
Ty Roxy
[Tytti Roto]
Finna.fi

音楽 (Music) • LP | Fonal Records 2021

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Kissasta
Soundi

Kissa • Vaarallinen bändi Virpi Suomi | Soundi 5/2021 • s. 60

Kissa: Vaarallinen bändi (2021).
Kissa: Vaarallinen bändi (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Swallow The Sun: Moonflowers – elämänlankaa kehräämässä

Moonflowers | Century Media 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Swallow The Sun: Moonflowers (2021).Kitaristi ja biisintekijä Juha Raivio (s. 1972) on värittänyt Moonflowersin kannen punaisen kuun omalla verellään. Dramaattinen ele visualisoi tunteen, joka on ollut kuultavissa Swallow The Sunin musiikissa erityisesti viime vuosina.

Sen jälkeen, kun Raivion puoliso, muusikko Aleah Starbridge (Aleah Liane Stanbridge, 1976–2016) kuoli syöpään vain 39-vuotiaana, hän on tehnyt musiikkia surun varjossa. Pariskunnan Trees Of Eternity -yhtyeen albumi Hour Of The Nightingale (2016), Hallatar-bändin No Stars Upon The Bridge (2017), Swallow The Sunin When A Shadow Is Forced Into The Light (2019) ja Aleahin postuumi sooloalbumi (2020) kuuluvat kaikki samaan prosessiin.

The Void. Ohjaaja: Sam Jamsen.

Niin kuuluu myös Moonflowers, Jyväskylässä vuonna 2000 perustetun Swallow The Sunin kahdeksas albumi, jonka kappaleet oli kirjoitettu valmiiksi ensimmäisenä koronasyksynä vuonna 2020. Maailman sulkeutuessa surulliset muistot alkoivat jälleen täyttää hiljaisuutta, joka ympäröi kotiinsa eristäytynyttä lauluntekijää Ruotsin syrjäseudulla. Musiikin sanotaan olevan sitä, miltä tunteet kuulostavat. Swallow The Sunin kohdalla se pitää paikkansa harvinaisen tarkasti.

Tämä levy voi olla tekijälleen terapeuttinen, mutta tuskin helppo. Juha Raivio on kertonut vihaavansa sitä, millaisia tunteita Moonflowers hänessä herättää ja mitä se hänelle merkitsee, mutta rakastavansa albumin rehellisyyttä. Infernon 10/2021 haastattelussa Swallow The Sunin laulaja Mikko Kotamäki kertoi toimittaja Aki Nuopposelle Moonflowersin syntyneen itsereflektiosta ja puivan sitä, miten suru muuttaa ihmistä.

Enemy. Video by Dronicon Films.

Swallow The Sunin valoa nielevässä soundissa on runsaasti jäämiä muutamasta metallin alagenrestä, mutta puhtaasti se on vain itseään. Musiikki menee myös muualle kuin hevin eri ulottuvuuksiin. ’The Void’ on kuin kaamoksen armoille jätettyä Pink Floydia, ja ’All Hallow’s Grievessä’ on kuulevinaan Portisheadin vaikutusta. Bändin suuriin vahvuuksiin kuuluu ääneltään monipuolinen Kotamäki. Hän on hieno laulaja puhtaasti tulkitessaan, death-ärisijänä ja bläkkis-kähisijänä.

Moonflowersista julkaistiin ennen varsinaista albumia pelkille jousisoittimille sovitettu Trio N O X Plays Moonflowers Live At Sipoo Church, jolla instrumentaaliversioita esittävät varsinaisella albumillakin soittavat alttoviulisti Helena Dumell, viulisti Aino Rautakorpi ja sellisti Annika Furstenborg. Trion tulkinnat avaavat uudenlaisen perspektiivin Raivion kappaleiden tunnemaailmoihin ja mielentiloihin.

Vaikka metallibändin ja klassisen trion ilmaisu on kovin erilaista, kumpaakin julkaisua kannattelee harras tunnelma. Jokainen sävellys kantaa itsenäisenä teoksena, mutta myös nivoutuu vahvasti osaksi pidempää musiikillista matkaa.

The Fight Of Your Life. Trio N O X. Video by Dronicon Films.

Englannin kielessä moonfloweriksi kutsuttu kasvi on suomeksi kuuelämänlanka. Nimessä on toivoa herättävää symboliikkaa. Lanka ei ole katkennut ja pitkä surutyö etenee kohti valmistumistaan. Kenties seuraavalla albumilla kuljetaan jo lähempänä valoa. Siitäkin voi syntyä syvää ja kaunista musiikkia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Swallow The Sun | Facebook
Swallow The Sun | kotisivu
Swallow The Sun | Instagram
Swallow The Sun | Twitter


Moonflowers
Matti Honkonen – bassokitara
Mikko Kotamäki – laulu
Jaani Peuhu – taustalaulu
Juuso Raatikainen – rummut
Juha Raivio – kitara, kosketinsoittimet
Juho Räihä – kitara, taustalaulu
Tuottaja: Juha Raivio

Levyhyllyt
Swallow The Sun
Finna.fi

2000–2009

The Morning Never Came • CD | Firebox Records 2003 • CD Spinefarm Records 2009 • CD & 2LP Alone Records 2018 & 2019
Ghosts Of Loss • 2LP • CD • CD+DVD | Firebox Records 2005 • 2LP & CD Alone Records 2018 & 2019
Hope | Spinefarm Records 2007 • 2LP Garden Of Exile Records 2008 & Svart Records 2019
New Moon | Spinefarm Records 2009 • 2LP Svart Records 2018

2010-luku

Emerald Forest And The Blackbird • CD • 2LP | Svart Records/Spinefarm Records 2012
Songs From The North I, II & III • 3CD • 5LP+3CD | Century Media Records 2015
When A Shadow Is Forced Into The Light • 2LP • CD | Century Media Records 2019

2020-luku

Moonflowers • 2LP • CD | Century Media Records 2021

Levyhyllyt
Trees Of Eternity
Finna.fi

Hour Of The Nightingale • 2LP • CD | Svart Records 2016 & 2020

Levyhyllyt
Hallatar
Finna.fi

No Stars Upon The Bridge • 2LP • CD | Svart Records 2017

Levyhyllyt
Aleah
Finna.fi

Aleah • 2LP • 2CD | Svart Records 2020

Alexi Laiho – Bodomista ikuisuuteen
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Nightwish: Human. :||: Nature. – maailmojen välissä
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Sentenced: Down – suunta kohta viimeistä rajaa
Smack On You – avain kulttisuosioon
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus

Lue lisää Swallow The Sunista
Finna.fi

Artikkelihaku Swallow The Sun

Swallow The Sun: Moonflowers (2021).
Swallow The Sun: Moonflowers (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – tårgas och glitter

Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 | Universal 2021

Svenskspråkiga artiklar • översättare Anna-Maria Malm
Om Veronica Maggios album på finska
Lyft fram musik i biblioteket

Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 (2021).Och som vanligt händer det något hemskt är Veronica Maggios sjunde album och på sätt och vis hörs det i musiken. Hennes sound har inte mera nyhetens behag, men det betyder inte att hon inte fortfarande producerar Maggio-pop av god kvalitet.

Italiensk-svenska Veronica Maggio, som föddes i mars 1981, fick en flygande start på sin solokarriär: debutalbumet Vatten och bröd (2006) gav henne en placering på topp 20-listan och en Grammis för årets bästa debutant. Framgången tilltog med skivan Och vinnaren är.. (2008), som var en succé inte bara i Sverige utan också i de andra nordiska länderna. Det tredje albumet Satan i gatan (2011) blev det stora genombrottet, Maggios första listetta i hemlandet.

Veronica Maggio. Bild: Veronica Maggios webbplats
Veronica Maggio. Bild: Veronica Maggios webbplats

Om Satan i gatan:s betydelse vittnar de många webbartiklarna som skrevs om skivan när den hade sitt tioårsjubileum. Med sina framgångar kom Veronica Maggio att rita upp riktlinjerna för 2010-talets svenska popmusik och under det årtiondet var hon den mest imiterade artisten i sitt hemland. Hennes position etablerades med albumen Handen i fickan fast jag bryr mig (2013), Den första är alltid gratis (2016) och Fiender är tråkigt (2019), som alla uppnådde listtoppen. Maggios musik har inte bara varit folkkär, utan också kritikerna har tyckt om musiken.

Se mig. Regissör: Robin Kempe-Bergman

Fiender är tråkigt, som innehåller låtar gjorda tillsammans med en annan stor svensk artist, Kents Joakim Berg, släpptes i form av två EP: n innan själva skivan gavs ut. Så här gjorde man också med långspelningen Och som vanligt händer det något hemskt, av vilken endast första delen, Kapitel 1 gjordes tillgänglig hösten 2021. Liknande utgivningspolitik har också förts av andra artister, bl. a. av den uppskattade och populära svenska popartisten Robyn.

Kanske den här modellen blir en vanlig kompromiss mellan singel- och albumformaten för dem som fortfarande vill publicera stora helheter, men också uppdatera bilden av sig själva som artister i tiden. För skivbolagen passar systemet i alla fall väl, eftersom publikationens livscykel och kommersiella värde ökar genom att splittra den i flera delar. Kapitel 1 innehåller sex låtar.

Varsomhelst/Närsomhelst. DoP: Staffan Övgård.

Och som vanligt händer det något hemskt är Maggios första skivinspelning på 2020-talet och nu är hon inte mera musikaliskt en vägvisare. Artisten försöker inte ens återuppfinna sig själv, de nya låtarna produceras i samma stil som de tidigare. Också sångernas kärleksfyllda tematik är mer än väl bekant: överväldigande känslor, krossade hjärtan, vardagliga miljöer och trolska ljus i nattens mörker. Fastän Maggio inte egentligen överraskar lyckas hon emellanåt beröra. ”Tårgas och glitter över hela vår stad ikväll” är en fin rad i stycket ’På en buss’, vars huvudperson för första gången tydligt ser sin egen situation.

Om och när man av Veronica Maggio önskar klassiska popmelodier, träinstrument, influenser från elektronisk musik och modern produktion, så är inte Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 en besvikelse. Låtarna ’På en buss’ och ’Förlorat mot världen’ i början och slutet är känsliga och vackra. Pärlorna på Kapitel 1 är den mjukt melankoliska ’Se mig’ och den förväntansfullt spända ’Varsomhelst/Närsomhelst’. ’Daddy Issues’ är en mer vuxen Magio-låt med en på ett intressant sätt annorlunda lyrik. Bara låten ’Var är du?’ klingar ytligt.

Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 lyser kanske inte Veronica Maggios stjärna som klarast, men dess sken har inte heller försvagats – ögat har bara vant sig vid det här ljuset.

Ari Väntänen |  www.arivantanen.com

Veronica Maggio  | hemsidan
Veronica Maggio  |  Facebook
Veronica Maggio  |  Instagram

Skivhyllor Levyhyllyt
Veronica Maggio
Finna.fi

2000–2009

Vatten och bröd | Universal Music 2006
Och vinnaren är.. | Universal Music 2008

2010-talet

Satan i gatan | Universal Music 2011
Handen i fickan fast jag bryr mig | Universal Music 2013
Den första är alltid gratis | Universal Music 2016
Fiender är tråkigt | Universal Music 2019

2020-talet

Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 EP | Universal Music 2021

Not | Nuotti
Veronica Maggio
Finna.fi

Allt är för bra nu, 269 sidor | Bokförlaget Max Ström 2017

bob hund: Dödliga klassiker – klassens clown och primus [översättning på svenska]
bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Disco Ensemble: First Aid Kit – hetki ennen räjähdystä
HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta
Hurula: Jehova – blodet flyter klart [översättning på svenska]
Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana
Håkan Hellström: Du gamla du fria – konst och stadionpop [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – konst och stadionpop [översättning på svenska]
Kent: Hagnesta Hill – aikansa ajaton kuva
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – kyynelkaasua ja glitteriä

Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 (2021).
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.