Kirjastoblogi Levyhyllyt vinkkaa levyjä ja lukemista kaikille musiikkifaneille. Ajankuvan ja videoraitojen lisäksi arvioissa tuodaan esiin Finna-palveluun linkitettyä levytysuraa ja kirjallisuutta. Levyhyllyjä toimittaa Tuomas Pelttari.

Auli Särkiö-Pitkäsen kuva: Tuomas Tenkanen, Marko Niemelän kuva: Kristiina Hoikka, Niko Peltosen kuva: Jyrki Pitkä.

Levyhyllyihin kirjoittavat Ari Väntänen, Auli Särkiö-Pitkänen, Heikki Poroila, Jukka Uotila, Marko Niemelä, Matti Pajuniemi, Niko Peltonen, Niko Toiskallio, Tuomas Aitonurmi, Tuomas Pelttari ja Veikko Rajanen.

The Stone Roses loi uutta ja ajatonta

The Stone Roses | Zomba/Silvertone 1989

The Stone Roses • Vuodet 1984–1992
Musiikkia esille kirjastossa

The Stone Roses: The Stone Roses (Zomba/Silvertone 1989). Kansitaide: John Squire

Joskus musiikki on kuva ja muusikot kuvan osia. Silloin se tarvitsee synnyttäjikseen täsmälleen tietyt ihmiset, eikä yksikään ole vaihdettavissa. Vain tietty yhdistelmä muodostaa tunnelman tai näyn, jossa kaikki on kohdallaan ja jota ei muuten voisi olla olemassa.

The Stone Rosesille tämä selvisi marraskuussa 1987. Silloin laulaja Ian Brown, kitaristi John Squire ja rumpali AlanReniWren pyysivät yhtyeensä basistiksi GaryManiMounfieldin. Ja nyt, vuosien hakemisen jälkeen, treenikämpän ilmassa oli taikaa.

”Kun Mani tuli bändiin, se muuttui melkein yhdessä yössä. Siihen tuli täysin erilainen groove… Kaikki oli saman tien kohdallaan”, Brown kertoi Mojossa vuonna 2002.

I Wanna Be Adored • alkuperäinen versio Garage Flower -levyltä.

Stone Roses: So Young // Tell Me • 12" (Thin Line 1985).

Manchesterin miehet olivat etsineet soundiaan hyvin pitkään. Brown ja Squire olivat soittaneet yhdessä vuodesta 1980 lähtien sellaisissa bändeissä kuin The Patrol ja The Waterfront, jossa myös Mani oli mukana. Sitten Squire keksi bändille nimen, joka oli yhdistelmän elotonta, kovaa, tylyä, kaunista, elävää ja haurasta. The Stone Roses soitti ensimmäisen keikkansa Lontoossa lokakuussa 1984. Renistä oli tullut yhtyeen rumpali saman vuoden toukokuussa.

The Stone Roses: Garage Flower (Garage Flower Records 1996).

Matka eteni yrityksen ja erehdyksen kautta. Bändi äänitti albumin jo vuonna 1985, mutta oli tyytymätön lopputulokseen ja jätti sen julkaisematta. Ainoastaan biisit ’So Young’ ja ’Tell Me’ julkaistiin singlenä. Tuo Martin Hannettin tuottama levy, Garage Flower, ilmestyi kuriositeetiksi vasta vuonna 1996. Bändi jatkoi keikkailua ja uusien biisien kirjoittamista. Syntyi sellaisia lauluja kuin ’(Song For My) Sugar Spun Sister’, ’Elephant Stone’ ja ’Sally Cinnamon’. Jälkimmäinen julkaistiin singlenä toukokuussa 1987, puoli vuotta ennen Manin liittymistä Stone Rosesiin.

Sally Cinnamon • single vuodelta 1987

Kun kokoonpano oli kohdallaan ja vuosien pohjatyö valmis, ura lähti lopultakin nousuun, joskin hitaasti. Levy-yhtiö Zomban Roddy McKenna teki The Stone Rosesin kanssa kahdeksan albumin sopimuksen. Yhtye meni studioon tukenaan tuottaja John Leckie, joka oli työskennellyt XTC:n, The Fallin ja Magazinen kanssa. Ennen albumisessioita äänitetty ’Elephant Stone’ ilmestyi singlenä. Sen pani merkille vain harva, mutta seuraava single, ’Made Of Stone’, sai jo hiukan enemmän huomiota. 

Huhtikuussa 1989 ilmestynyt albumi The Stone Roses pinnisteli tiensä top-30:n laitamille. Seuraava single ’She Bangs The Drums’ oli top-40-hitti. Loppuvuodesta ilmestynyt single ’Fool’s Gold’ piikkasi Britannian singlelistan sijalla 8 ja auttoi albumin sijalle 19, vaikka ei ollut mukana sen kotimaisella painoksella. Heinäkuun 1990 single, albumin ulkopuolelta julkaistu ’One Love’ oli sinkkulistan sijalla 4. Seuraavan kahden vuoden aikana levyltä lohkaistiin singleiksi vielä ’I Wanna Be Adored’, ’Waterfall’ ja ’I Am The Resurrection’. The Stone Rosesin ensimmäinen albumi julistettiin musiikkimediassa klassikoksi. Sitä on myyty pelkästään Britanniassa puolitoista miljoonaa kappaletta, viisinkertaista platinaa.

Made Of Stone • albumilta The Stone Roses
1989

Jos Ian Brown halusi tulla jumaloiduksi niin kuin ’I Wanna Be Adored’ antoi ymmärtää, hän sai mitä tilasi. Myytyjen levyjen ja kiittävien arvioiden määrä oli huomattava. The Stone Rosesin debyytti osoittautui myös kulttuurisesti merkittäväksi. Bändin tapa yhdistellä 80-luvun indierockia, rave-kulttuurin huuruista tanssittavuutta ja klassisia popmelodioita oli jotakin uutta ja innostavaa. The Stone Roses pääsi myös osaksi ilmiötä; se kuului Happy Mondaysin ja Inspiral Carpetsin kaltaisten yhtyeiden kanssa Madchester-skeneen (joksi Factory Recordsin Tony Wilson Manchesterin tanssittavaa indierockia soittavat bändit nimesi) ja baggy-kulttuuria. Sen kautta The Stone Rosesilla oli vahvasti osuutta 1990-luvun britpopin soundiin ja esillepanoon.

1990-luvun taitteen brittinuorista The Stone Rosesin debyytin on täytynyt tuntua inspiroivalta, raikkaalta ja joltakin täysin omalta. Voi olla, että albumin koko merkityksen voivat ymmärtää vain ne, jotka olivat mukana levyn ilmestyessä 35 vuotta sitten. Musiikista saa silti paljon irti, vaikka sitä kuuntelisi ulkopuolelta ja vuosikymmeniä myöhemmin. The Stone Rosesin soundi on arvoituksellinen ja viehättävä, yhtä aikaa perinteinen ja omassa ajassaan uudenlainen. Brownin laulumelodiat ovat seesteisiä ja kauniita, Squiren helisevät kitarakuviot mieleenpainuvia ja Renin ja Manin rytmittely vaivatonta ja elävää.

Waterfall • albumilta The Stone Roses
1989

Levyn parhaat biisit – ’(Song for My) Sugar Spun Sister’, ’I Wanna Be Adored’, ’She Bangs the Drums’, ’Waterfall’, ’I Am The Resurrection’ ja etenkin ’Made of Stone’ – ovat liikuttavan upeaa, kuuntelussa kulumatonta klassikkomateriaalia. Minuutin mittainen folkkis ’Elizabeth My Dear’ on hauska selkeyden hetki muuten mukavasti utuisella levyllä. Sumuisinta meininki on kappaleessa ’Don’t Stop’, joka on takaperin käännetty ’Waterfall’ (eikä tämä ole mikään vertauskuva, se on ihan kirjaimellisesti ’Waterfall’ takaperin ja täydennettynä perkussioilla ja uusilla lauluosuuksilla). ’Don’t Stop’ on varmaan innovatiivinen keksintö tai jotain, mutta biisinä se puolustaa paikkaansa lähinnä bändin psykedeelisen puolen korostajana. On silti nerokasta, että yhtye opetteli soittamaan ’Don’t Stopin’ myös keikoilla.   

Pahempia virheitä tehtiin Yhdysvaltain-painokselle. Sille lisätty Peter Hookin tuottama ’Elephant Stone’ kuulostaa niin ohuelta muun materiaalin rinnalla, että biisi olisi pitänyt miksata uudelleen. Samassa jenkkipainoksessa kahdeksanminuuttisen ’I Am The Resurrectionin’ perään on tungettu kymmenminuuttinen ’Fool’s Gold’, mikä tekee levyn loppusuorasta liian pitkän ja raskaan (’Fool’s Gold’ on ehdottoman olennainen Stone Roses -raita, mutta sen olisi voinut merkitä kansiin bonusbiisiksi). Mutta eivät nuo karkeat kohdat tätä helmeä varsinaisesti himmennä.

I Am The Resurrection • albumilta The Stone Roses
1989

The Stone Rosesin debyytin sytytyslanka paloi vuosia ja räjähdys oli näyttävä, mutta sitten laskeutui pitkä hiljaisuus. Seuraavaa albumia piti odotella aivan liian monta vuotta. Mutta selonteko yhtyeen toiseen tulemiseen johtaneista tapahtumista jääköön toiseen kertaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Stone Roses | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

A-ha [1] 1982–1994 • Askerista Amerikkaan • A-han matka vuorenhuipulle ja sieltä laaksoihin
A-ha [2] 1998–2023 • Arvokkaasti vanhenemisen taito • A-ha 2000-luvulla
Duran Duran: Big Thing – iso juttu, unohdettu klassikko
Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa
Liam Gallagher: As You Were [2017] – pikkuveljen pelinavaus
Lloyd Cole And The Commotions: Rattlesnakes – debyyttialbumin herkkyys teki vaikutuksen
Lunatic Soul: Lunatic Soul [1] – kun vähemmän on enemmän
Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia
Marion: This World And Body – täyteen ladattu debyytti
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin

Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Sade – sensuellia viileyttä • Diamond Life [1984]Soldier Of Love [2010]
Simple Minds: Street Fighting Years [1989] – voimaa ja suurta tunnetta
Suede: Autofiction – pois menneisyyden varjoista
The 1975: I Like It When You Sleep, For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It – kurotus kohti täydellistä rockmusiikkia
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
The Smiths: The Smiths [1984] – viattomuuden lopun lauluja
The The: Mind Bomb [1989] – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia
VV: Neon Noir – Ville Valon värit

💿
The Stone Roses
Finna.fi

The Stone Roses | Zomba/Silvertone 1989
Second Coming | Geffen Records 1994

💿
Kokoelmalevyt
The Stone Roses
Finna.fi

Turns Into Stone | Zomba/Silvertone Records 1992
The Complete Stone Roses • CD • 2CD | Silvertone Records 1995
The Remixes | Silvertone Records 2000
The Very Best Of The Stone Roses • CD • 2LP | Silvertone Records 2002 • CD Silvertone Records/Sony Music 2012 & 2LP 2016

💿
Ian Brown
Finna.fi

Unfinished Monkey Business | Polydor 1997
Golden Greats | Polydor 1999
Music Of The Spheres | Polydor 2001
Remixes Of The Spheres | Polydor 2002
Solarized | Fiction Records/Polydor 2004
The World Is Yours | Fiction Records/Polydor 2007
My Way | Fiction Records/Polydor 2009
Ripples | Polydor 2019

💿
The Seahorses
[Stuart Fletcher • Chris Helme • John Squire • Andy Watts]
Finna.fi

Do It Yourself | Geffen Records 1997

💿
Freebass
[Peter Hook • Gary Mani Mounfield • Andy Rourke • Gary Briggs]
Finna.fi

It’s A Beautiful Life | Haçienda 2010

💿
John Squire
Finna.fi

Time Changes Everything | North Country 2002
Marshall’s House | North Country 2004

💿
Liam Gallagher & John Squire
Finna.fi

Liam Gallagher John Squire | Liam Gallagher & John Squire/Warner Records 2024

🎼🎶
Nuottialbumit
The Stone Roses
Finna.fi

The Stone Roses
Second Coming
The Complete Stone Roses
The Very Best Of The Stone Roses

📚
Lue lisää The Stone RosesistaRead more about The Stone Roses
Finna.fi

The Stone Roses And The Resurrection Of British Pop John Robb, 258 pages | Ebury Press 1997
Breaking Into Heaven – The Rise And Fall Of The Stone Roses Mick Middles, 240 pages | Omnibus 1999
Breaking Into Heaven – The Rise, Fall And The Resurrection Of The Stone Roses Mick Middles, 252 pages | Omnibus 2012
The Stone Roses – War And Peace Simon Spence, 327 pages | Viking 2012 • Penguin Books 2013

📷📚
Read more about popular music in Manchester
Finna.fi

Manchester – Looking For The Light Through The Pouring Rain  Kevin Cummings & Paul Morley & Gavin Martin & Johnny Marr & Peter Hook & Mark E. Smith & Stuart Maconie & John Harris & Tony Wilson, 383 pages | Faber and Faber 2009

The Stone Roses
Silvertone Records • ORE LP 502 • 1989

A-puoli
1 I Wanna Be Adored
2 She Bangs The Drums
3 Waterfall
4 Don’t Stop
5 Bye Bye Badman
B-puoli
1 Elizabeth My Dear
2 (Song For My) Sugar Spun Sister
3 Made Of Stone
4 Shoot You Down
5 This Is The One
6 I Am The Resurrection

The Stone Roses • 1989
Spotify

The Stone Roses • 1989 • Kansitaide: John Squire

The Stone Roses: The Stone Roses (Zomba/Silvertone 1989). Kansitaide: John Squire

Musiikkikirjastot.fi logo

Levyhyllyt-juliste 2023. Harri Oksanen & Tuomas Pelttari