Levyhyllyt on kaikille avoin kirjastoblogi, jossa vinkataan levyjä ja lukemista. Ajankuvan ja videoraitojen lisäksi arvioissa tuodaan esiin Finna-palveluun linkitettyä diskografiaa ja kirjallisuutta. Levyhyllyihin kirjoittavat Ari Väntänen, Jukka Uotila, Niko Peltonen ja Tuomas Pelttari. Somessa #Levyhyllyt.

Tuomas Pelttari, Ari Väntänen

Tuomas Pelttari, Ari Väntänen

Two Witches – goottiskenen kuolemattomat

The Undead | Deepland Records 2021

Two Witches: The Undead (2021).Two Witches on kotimaisen goottirockin pioneeri, genressään kiitetty ja kiistelty yhtye, joka on toteuttanut laulaja Jyrki Witchin visioita vuodesta 1987 lähtien. Nyt tuo gothic-kulttuurin monitoimimies, kirjailija ja Lumous-festivaalin isä on luotsannut bändinsä levyttämään uuden albumin, jossa on myös jotakin vanhaa.

Two Witches. Kuva: Tomi Vitikainen
Two Witches. Kuva: Tomi Vitikainen

Jyrki Witch, yhtyeesi Two Witchesin uusi albumi The Undead ilmestyy kesäkuun lopulla. Millä mielellä päästät sen käsistäsi maailmalle?
– Oikein hyvällä mielellä. Ollaan saatu viimeistellä levyä kaikessa rauhassa ja onnistuimme saamaan vielä mieluiset vierailijat mukaan värittämään lopputulosta. Tässä kohtaa kuuluu tietysti sanoa tämän olevan paras levymme. Oli se sitä tai ei, tärkeintä kuitenkin on, että me ollaan itse tyytyväisiä. Koko bändi.

The Last Day.

Olet vaikuttanut kotimaisessa ja kansainvälisessäkin goottimusaskenessä 80-luvulta lähtien. Seuraatko alakulttuuria edelleen, ja millaisessa tilassa se tällä hetkellä on?
– Seuraan toki, hyvin aktiivisesti. Omien bändien lisäksi pyöritin parin kaverin kanssa kahdenkymmenen vuoden ajan Suomen ainoaa goottikulttuurin kesäfestivaalia, nelipäiväistä Lumous Gothic Festivalia (2001–2020). Ulkomaisten esiintyjien buukkaus oli minun vastuullani, joten tuli kuunneltua melkoisen määrät uusia levyjä ja nähtyä kymmeniä keikkoja joka vuosi. Tykkään myös käydä alan tapahtumissa ja ulkomaisilla festivaaleilla.

– Alakulttuuri on alakulttuuria ja viime vuosina on oltu ehkä aiempaa enemmän marginaalissa, mutta kyllä aina tasaisesti ilmestyy uusia kiinnostavia bändejä, kuten myös lehtiä, levy-yhtiöitä, klubeja ja keikkoja. Pienimuotoista mutta antoisaa toimintaa.

Jyrki Witch. Kuva: Dilan Bal
Jyrki Witch. Kuva: Dilan Bal

The Undead on Two Witchesin yhdeksäs pitkäsoitto. Mitä voit kertoa levystä?
– Tällä kertaa palattiin tietoisesti 90-luvun kuvastoon. Kirjoitin ensimmäistä kertaa pariin vuosikymmeneen muutaman vampyyritarinankin ja kansiin haettiin samaa fiilistä kuin alkupään levyillämme. Toki aikakausi on eri ja soundit ovat tätä päivää ja me osataan ehkä itsekin tehdä joitain asioita paremmin kuin 90-luvulla.

– Saimme mukaan kiinnostavia vierailijoita, nimekkäimpinä brittiläiset Vlad Janicek (Nosferatun alkuperäinen basisti ja biisintekijä) ja Inkubus Sukkubus -orkesteri, sekä Latinalaisen Amerikan goottiskenen kuuma nimi Ariel Maniki Costa Ricasta. Kaikki antoivat uusia näkökulmia biiseihin.

Irresistible.

Two Witches on ollut koossa pian 35 vuotta. Mitä bändi merkitsee sinulle?
– Two Witches on kulkenut rinnalla koko aikuisikäni. Olen laittanut siihen kiinni niin paljon aikaa, rahaa, energiaa ja suhteita, etten enää osaisi ilmankaan olla. Enkä toki haluaisikaan. Vaimoni soittaa myös samassa bändissä, joten tämä on tällainen yhteinen juttu. Molemmat sparraavat toisiaan ja ymmärtävät, miksi bändi vie aikaa.

– Olen ihan tavallisesta duunariperheestä, eikä nuoruudessani liiemmin matkusteltu muutenkaan, joten vasta tämän bändin myötä minulle aukesi mahdollisuus kierrellä maailmaa. Uusiin paikkoihin, kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen ja uusissa paikoissa esiintyminen on ollut ehkä kaikkien tärkein motivaattori jatkaa bändiä vuodesta toiseen.

Synkät sävyt ja post-punk-soundit ovat olleet välillä hyvinkin suosittuja musiikissa, mutta Two Witches on pysynyt kulttibändinä. Mistä se johtuu, ja miten kuvailisit suosiotanne?
– Helpoin vastaus tietysti on, ettei me olla tarpeeksi hyviä suurempaan suosioon. Mutta ehkä muitakin syitä löytyy, kun kaivautuu syvemmälle.
– Jo aika varhaisessa vaiheessa yhtyeen uraa suosio löytyi paremmin Suomen ulkopuolelta kuin kotimaan areenoilta, joten me suunnattiin promootion painopiste vihreämmille niityille. 90-luvun alusta tähän päivään olemme keikkailleet enemmän ulkomailla kuin kotimaassa ja levyttäneet oman skenemme kulttilafkoille Brasiliasta Venäjälle, Meksikosta Englantiin ja Jenkeistä Saksaan.

– Kun lisäksi kotimaisten rokkifestarien portit ovat pysyneet meiltä suljettuina eikä meillä ole ollut isojen levy-yhtiöiden mediasuhteita apunamme, ei kai ole mikään ihme, ettei meille ole osunut massasuosiota Suomessa. Kaiken lisäksi me ollaan aina tehty musiikkia mustan huumorin keinoin kieli poskessa olematta kuitenkaan huumoribändi. Se on ollut monille hankala yhtälö hyväksyä.

– Mutta ei voi valittaa. Me ollaan kuitenkin päästy kiertämään ympäri maailmaa, soitettu satoja keikkoja liki 30 eri maassa ja neljällä eri mantereella sekä saatu levyttää useille kulttilafkoille, joten olemme varmaan juuri sellaisessa suosiossa jonka ansaitsemme.

Inner Circle Outsider.

Millaisena näet Two Witchesin tähänastisen matkan ja toisaalta tulevaisuuden?
– Matka on vaatinut paljon ja välillä kuluttanutkin, mutta kyllä se voittopuolisesti on ollut erittäin antoisa reissu. On asioita, jotka olisin mieluusti jättänyt kokematta, mutta se on se lantin kääntöpuoli. Ehkä onnistumisista ei olisi osannut nauttia yhtä paljon, jos koko matka olisi ollut yhtä auringonpaistetta ja ruusuilla tanssimista.

– Vielä on monta maata käymättä ja vähintään yhtä monta seikkailua kokematta, joten toivottavasti saadaan jatkaa uraa vielä pitkään. Ainahan sitä tietysti toivoo, että tulevaisuus olisi menneisyyttä auvoisampi, mutta kyllä meillä tavoite on katsoa koko reissu maaliin saakka. Vielä ei onneksi maaliviiva edes häämötä.

Olet julkaissut viime aikoina myös kirjoja – sinulta on ilmestynyt romaani Unien valtiatar sekä sanoituskokoelma Inner Circle Outsider. Mistä tämä aluevaltaus sai alkunsa?
– Kirjat ja tarinat ovat aina olleet todella merkittävä osa elämääni. Luen koko ajan, usein montaa kirjaa samaan aikaan, riippuen miten pitkä aika milloinkin on keskittyä lukemiseen. Bussimatkoilla luen jotain kevyempää, omassa rauhassa sitten syvällisempää tarinaa.

– Olin aina pitänyt kirjailijoita arvossa ja halusin kokeilla, pystyisinkö itse saamaan jotain aikaan. Ensimmäinen kirjani oli fiktiivinen vampyyriromaani. Lähestyin raakileen kanssa kustantajaa, ja vaikka ensimmäinen versio palautui bumerangina, sain palautteesta intoa parannella tarinaa. Toisella yrittämällä sain kustannussopimuksen enkä koskaan edes tarjonnut tarinaa muille kustantamoille. Kyse oli siis itsensä haastamisesta, mutta on myönnettävä, että prosessin edistyessä kirjoittamisesta kyllä nauttikin.

– Fanit ovat kyselleet minulta lyriikkakoostetta, joten sellaisen julkaisu oli mielessä jo pidempään. Meillä ei ole läheskään aina ollut sanoja levytysten mukana ja toisaalta olen kirjoittanut lyriikkaa muillekin artisteille, joten nyt oli hyvä hetki laittaa omasta mielestä edustavimmat näytteet yksiin kansiin.

Cats Eyes.

Onko suunnitelmissasi kirjoittaa lisää?
– Kyllä se kiinnostaa, kunhan päivätöiltä ja bändijutuilta heltiäisi aikaa.

Millaisen kirjan Two Witchesin vaiheista saisi?
– Ainakin yhtyeen vaiheista saisi todella pitkän kirjan. Yli kolmekymmentä vuotta kiertämistä kengännauhabudjetilla ympäri maailmaa on tuonut mukanaan valtavan määrän tarinoita. Se olisi kertomus jääräpäisesti omilla ehdoillaan kulkevasta ryhmästä, jonka toimille voi välillä nauraa vedet silmissä, ja joskus pitkästä ilosta on seurannut itku. Välillä me ollaan oltu tosielämän Spinal Tap, mutta sekin on parempi kuin jäädä miettimään miksei koskaan edes yrittänyt tehdä mitään. Oman bändini historiaa tuskin kuitenkaan itse kirjoittaisin, ettei menisi liikaa omakehun puolelle. Avustamaan lähtisin kyllä mielelläni, mikäli joku moiseen urakkaan tarttuisi.

Kiitos haastattelusta. Voisitko suositella lopuksi vaikkapa kolmea äänilevyä, kolmea elokuvaa ja kolmea kirjaa ihmiselle, joka haluaa tutustua edustamaasi estetiikkaan ja alakulttuuriin?

Jyrki Witch suosittelee musiikkia, elokuvaa ja kirjallisuutta

Levyt | Finna.fi

Dead Can Dance: Within The Realm of a Dying Sun | 4AD 1987
Bauhaus: In The Flat Field | 4AD 1980
The Mission: Gods Own Medicine | Mercury 1986

Elokuvat | Finna.fi

The Hunger Ohjaaja Tony Scott, 1983
The Vampire Lovers Ohjaaja Roy Ward Baker, 1970
Vuoden synkin juhla / The Gloomiest Celebration Of The Year Ohjaaja Mikko Martikainen, 2008. Dokumentti suomalaisesta goottikulttuurista.

Kirjat | Finna.fi

Musta yö – tummat lasit Nancy A. Collins & kääntäjä Ulla Selkälä, 263 sivua | WSOY 1994
Goth Chic – johdatus pimeän puolen estetiikaan Gavid Baddeley & kääntäjä Ike Vil | Like 2005 & 2006
Worldwide Gothic – A Chronicle of a Tribe Natasha Scharf, 144 pages | Independent Music Press 2011

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Two Witches | Facebook
Lumous Gothic Festival | Facebook

Levyhyllyt
Two Witches | Finna.fi

1990-luku

Agony of the Undead Vampire part 2 | Darklands Records 1992
The Vampire’s Kiss | Cleopatra 1993
Phaeriemagick | Talitha Records 1993
Bites | Talitha Records 1995
Bites and Kisses | Cleopatra 1996
Eternal Passion | Nightbreed Recordings 1999

2000–2009

Wenches, Wytches and Vampyres – The Very Best Of Two Witches 1987–1999 | Cleopatra 2000

2010-luku

Goodevil | Darklands Records/Dark December Records 2014

2020-luku

The Undead | 2021

Lue lisää J. Witchiä | Finna.fi

Unien valtiatar, 177 sivua | Kuoriaiskirjat 2019
Inner Circle Outsider – The Lyrics of J. Witch | Darklands 2021

Two Witches: The Undead (2021).
Two Witches: The Undead (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo

Jesse Markin: Noir – kaikkien värien summa

Noir | Vild Recordings 2021

Jesse Markin: Noir (2021).Kun suomalaiset ensi kertaa kuulivat Jesse Markinista, hän oli vielä Ekow, Thelo Ekow tai E. Thelo, The Megaphone State -kokoonpanon MC ja toinen tuottaja. Kuusivuotiaana Liberiasta Viljakkalaan muuttaneen Markinin ja Simo ”SimonSound” Tuomisen perustama räppiryhmä julkaisi ensimmäisen albuminsa Home Of The Knockout Artist vuonna 2009. Viisi vuotta myöhemmin ilmestyi kolmas albumi Ghost, joka saattoi jäädä bändin viimeiseksi.

Kun Markin lähti soolouralle, hän alkoi julkaista musiikkia omalla nimellään (joskin myös Thelo Ekow oli hänen oma nimensä lapsena Afrikassa ennen Suomeen muuttoa). Mikä tärkeintä jatkon kannalta, räppäämisen lisäksi hän alkoi laulaa. Sysäyksen tähän antoi The Irrationalsin Gabrona aiemmin tunnettu Totte Rautiainen, joka kuuli Markinin laulavan eräässä teatteriproduktiossa ja kannusti tätä laajentamaan äänenkäyttöään myös omassa musiikissaan.

Blood. Ohjaaja: Kim Koponen.

Siinä vaiheessa Markin oli työstämässä trap-albumia, joka kuitenkin alkoi tuntua vanhan toistolta. Levyprojekti hyllytettiin, ja Markin ja Rautiainen alkoivat rakentaa hänen soolouraansa uudesta kulmasta. Syntyi albumi nimeltä Folk, valmiilta ja kansainväliseltä kuulostava debyytti, jonka kotimaiset musiikkikriitikot ottivat hehkutellen syleilyynsä. Toukokuussa 2019 ilmestyneen Folkin vanavedessä tuli hyviä asioita: vuoden tulokas- ja kriitikoiden valinta -Emma, Vuoden 2019 artisti -Femma sekä Teosto-palkinto. Markinin julkisuus nousi uudelle tasolle, kun hän valssasi tiensä olohuoneisiin syksyn 2020 tv-ohjelmassa Tanssii tähtien kanssa.

Folkin odotettu seuraaja Noir on myös Rautiaisen tuotantoa. Jos debyytin osakseen saama suitsutus on kasvattanut paineita, sitä ei Noirilta huomaa. Pikemminkin Markin tuntuu seikkailevan musiikin monimuotoisuudessa vapaasti nautiskellen. Avausraita ’This is (A) Testament’ käynnistyy akustisilla kitaroilla, ja säkeistöjä kuljettaa rap. Sen jälkeen ’Vildhjärta’ yllättää massiveattackmaisella tai portishediaanisella trip-hop-tunnelmoinnilla.

Ensimmäisenä singlenä julkaistun ’Stars In Your Eyesin’ lempeä, moderni hip-pop vie jälleen uuteen suuntaan, kunnes ’Sidney Poitierin’ elektroninen glamrockbiitti raivaa tien Markinin menneisyydestä muistuttavien kipakoiden räppien paluulle. ’Smokestack’ menee jalan alle big beatin ja rockin keinoin. Usein kuullut vertaukset Michael Kiwanukaan kuulostavat erityisen oikeutetuilta sielukkaan ’Counting Money On A Sundayn’ soidessa.

Tällä tavoin eriteltynä Noir saattaa vaikuttaa sillisalaatilta, mutta mistään sellaisesta ei ole kyse. Levy on tuotettu näkemyksellisesti, eli suuret muutokset tapahtuvat hienovaraisesti ja sävyt liukuvat toisiinsa tyylitajuisesti. Levyn nimi tuskin tulee siitä, mutta se voisi tulla – onhan Noir, musta, kaikkien värien summa.

Jesse Markinin toinen albumi on täydellinen soundtrack alkaneelle kesälle. Hänen urallaan se on askel hyvästä alusta vielä parempaan jatkoon. Maailmanluokan artisti ansaitsisi kansainvälisen yleisön.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jesse Markin | Facebook
Jesse Markin | Instagram

Levyhyllyt
The Megaphone State | Finna.fi

Home Of The Knockout Artist | The Megaphone State 2009
VLA Kings | Fresh Tunes Finland 2012
Ghost | Överdog 2014

Jesse Markin | Finna.fi

Folk | Vild Recordings 2019
Noir | Vild Recordings 2021

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pet Shop Boys: Behavior – pop osuu sydämeen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus

Lue lisää Jesse Markinista | Soundi

Leveästi hymyilevä levoton kulkuri Aki Nuopponen, s. 28–34 | Soundi 6/2021

Jesse Markin: Noir (2021).
Jesse Markin: Noir (2021).
Musiikkikirjastot.fi logo

Håkan Hellström: Du gamla, du fria – konst och stadionpop

Du gamla, du fria | Woah Dad! 2016 

Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).Den första låten på Du gamla, du fria ’I sprickorna kommer ljuset in’ verkar hänvisa till Leonard Cohen. Mer specifikt till den kändaste delen av låten ’Anthem’:  there’s a crack in everything, that’s how the light gets in. Cohen ville väl med de orden uttrycka att ingenting är perfekt, och att det är bra så, eftersom bristerna är en del av skönheten. Den viktiga delen som får skönheten att lysa.  

I sprickorna kommer ljuset in.

Det här passar riktigt bra som hänvisning till Håkan Hellström. Genom sprickorna i hans hjärtskärande popmusik lyser ett varmt ljus. Hans sånger låter inte felfria, utan välvilliga och humana. Hellströms sånger berör bloggaren djupt, även om dennes kunskaper i svenska är närmast obefintliga. Kanske är det så att Håkans ljus når hjärtat just genom den här bristen.   

Håkan Hellstrom. Kuva: Ellika Henrikson, 2015.
Håkan Hellstrom. Kuva: Ellika Henrikson 2015

Du gamla, du frias första videosingel ’Din tid kommer’ släpptes våren 2016. Videon är regisserad av Magnus Rösman.

Håkan Hellström blev känd som basist (1988–1994) och trummis (1997–2003) i bandet Broder Daniel. Ur kultryktet tog hans solokarriär början vid millenniumskiftet. Den ökade populariteten kulminerade i juni 2016, då Hellström slog nordiskt publikrekord med sin Göteborgskonsert. Mer än 140 000 biljetter såldes till hans två stadionspelningar.

Med tanke på att Hellströms föregående album Det kommer aldrig va över för mig (2013) sålde en trippelplatina, kunde Du gamla, du fria vara en folkligare skiva.  Till exempel den överraskande ’Hoppas det ska gå bra för de yngre också’ består av slagkraftig 80-talspop och yttranden av hamnarbetare ur dokumentären Den inre hamnen (1988). Utan att alls sjunga slänger Hellström ut de sedan länge försvunna orden i luften och låter lyssnaren fundera över hur det till slut gick för dessa killar.  

Ett ännu mer förvirrande spår är det två minuter långa ’Du Gamla (That’s Alright Since My Soul Got A Seat Up in The Kingdom), där Hellström harmoniserar en vacker grund under Laura Rivers spiritual från 1963. Om sångens drömmar om himmelriket i Hellströms händer förvandlas till gliringar om kungadömet kan man bara spekulera om. ’Du Gamla (That’s Alright Since My Soul Got A Seat Up in The Kingdom) ’ hörs på teaser-videon för Hellströms nya album:   

I huvudsak är Du gamla, du fria  ändå en popskiva, inte abstrakt ljudkonst eller ställningstaganden. De flesta låtarna är renodlad populärmusik, som inte skyggar för romantik eller sentimentalitet. När man hör låtar som ’Öppen genom hela natten’ och ’Din tid kommer’ känns Hellströms stadionpopularitet inte alls konstig, inte konstigare än Kents popularitet. 

Du gamla, du fria har i Sverige sagts vara Hellströms sorgligaste album. Den svenska melankolin är ändå av en mer trösterik art än den finska. Här i Finland låter Håkan Hellströms åttonde album en aning dystert, men ändå lekfullt och hoppfullt. I Finland hittar man ett liknande romantiskt vemod i Samae Koskinens och Olavi Uusivirtas låtar. 

Hänvisningen till Cohen är långt ifrån den enda hänvisningen i Du gamla, du fria. Hellström ansluter sig till poptraditionen inte bara med sin sångstil utan också med intertextualiteten i sina sånger. På albumet kan man bland annat hitta en del av The ChurchsUnder The Milky Way

Håkan Hellström. ©Photo by Sören Håkanlind / COPYRIGHT
Håkan Hellström. ©Photo by Sören Håkanlind / COPYRIGHT

Du gamla, du fria förstärker den gamla sanningen att det lätta inte nödvändigtvis är enkelt. Musik som till sin struktur är traditionell pop kan vara betydelsefull konst, och en forcerad konstrockmusik är inte ett dugg djupare. Hellström vågar spela med enkla grundelement, för han vet att han kommer att vinna.  

Ari Väntänen | www.arivantanen.com 
Anna-Maria Malm | översättare

Håkan Hellström | webbplats 
Håkan Hellström | Facebook 

Varaa Du gamla du fria kirjastosta.
Reservera Håkan Hellströms Du gamla, du fria från biblioteket.

Förhandsifylld samsökning i regionala bibliotek. Det går också att välja andra bibliotek. 

Fråga bibliotekarien. 

Skivhyllor • Levyhyllyt
Håkan Hellström | Finna.fi

2000–2009 

Känn ingen sorg för mig Göteborg | 2000 
Det är så jag säger det | 2002 
Ett kolikbarns bekännelser | 2005 
Nåt gammalt, nåt nytt, nåt lånat, nåt blått | 2006 
För sent för Edelweiss | 2008 

2010-talet

2 steg från Paradise | 2010 
Det kommer aldrig va över för mig | 2013 
Håkan Boma Ye! • live • 4LP • 3CD | Kamikaze/Woah Dad! 2014 
Du gamla du fria | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2016 
Illusioner | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2018 

2020-talet

”Rampljus” | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2020 
”Rampljus” Vol. 2 | Tro och tvivel/Woah Dad! 2020 

Skivhyllor • Levyhyllyt
Broder Daniel | Finna.fi

Saturday Night Engine | EMI 1995 
Broder Daniel | EMI 1996 
Broder Daniel Forever | Dolores 1998 
Cruel Town | Dolores 2003 

Samlingar • Kokoelmat
Broder Daniel | Finna.fi

Singles | EMI 1999 • EMI/Dolores 2009 
No Time For Us 1989–2004 | Dolores 2005 
The Demos 1989–1997 | Dolores 2005 
Original Album Serien • 5CD | EMI 2011 

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus [på finska]
Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana [på finska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia [på finska]
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen [på finska]
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska] 
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan [på finska]
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy [på finska]
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa 

Läs mera om Håkan Hellström • Lue lisää Håkan Hellströmistä | Finna.fi 

Klas Ekman intervjuar Håkan Hellström – samlade intervjuer 2000–2013  Klas Ekman, 97 sidor | Telegram 2014 
Håkan Hellström – texter om ett popfenomen  Håkan Steen, 364 sidor | Reverb/Sonic 2008 

Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).
Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).
Musiikkikirjastot.fi logo

Waltari: Torcha! – aistit ja rajat auki

Torcha! | Roadrunner/Emergo 1992

Waltari: Torcha! (1992).Waltari on niitä harvoja yhtyeitä, jotka ihan oikeasti eivät jätä ketään kylmäksi. Sekä sen ihailijat että vankkumattomat vihaajat (molempia löytyy) triggeröityvät samasta piirteestä. Kari ”Kärtsy” Hatakan (s. 1967) johtaman crossover-bändin ideana on ajaa musiikillisen monimuotoisuuden asiaa ja vastustaa rockin kaavoihin kangistumista, ja se todella kuuluu bändin tuotannossa. Joistakin sen musiikki on täysin tyylitajutonta, toisista nerokasta, ja luultavasti juuri siihen tämä Helsingissä vuonna 1986 perustettu ryhmä on pyrkinyt.

Waltarilla on suomalaisessa rockissa paitsi rajojenavaajan myös tienraivaajan rooli. Tehtyään debyyttialbuminsa Monk Punkin (1991) suomalaiselle Stupido Recordsille bändi solmi kansainvälisen levytyssopimuksen Roadrunner Recordsin kanssa, ja sen jälkeen asiat etenivät vauhdikkaasti. Sopimus julkistettiin maaliskuussa 1992, toinen albumi Torcha! äänitettiin toukokuussa, Mikko Karmila miksasi sen kesäkuussa Finnvoxilla ja Roadrunner julkaisi levyn elokuussa. 

Roadrunner tunnetaan metallijulkaisuistaan, ja vuosimallin 1992 Waltari oli riittävän hevi hollantilaisyhtiön rosteriin. Hatakka oli innostunut speed/thrash-metallista vuonna 1987 kuultuaan helsinkiläisiä Stonea ja Airdashia ja alkanut suodattaa aikakauden uuden metallin vaikutteita oman luovan hulluutensa läpi. Vuonna 1989 Waltariin liittynyt kitaristi Sami Yli-Sirniö ja seuraavana vuonna mukaan tullut rumpali Janne Parviainen olivat oivia valintoja metallivaikutteita ajatellen. Yli-Sirniö on sittemmin soittanut thrashpioneeri Kreatorissa, Parviainen muun muassa Ensiferumissa.

Torchan biiseissä on metallivaikutteiden lisäksi myös muita elementtejä. Avausraita ’Lights Onin’ väliosa viittaa acid housen suuntaan, samoin ’Lust Of Lifen’ piano-osuudet. Rivakka ’Dedicated To The Flyers’ on punk rockia ja ’Fool’s Gold’ Torchan puhtainta metallia. ’Till The Music Nation’ on eräänlainen hard rockin ja 90-lukulaisen vaihtoehtorockin risteytymä. Torchalla on myös vinkeä, funkkaava ja metallinen versio Madonnan ’Voguesta’, johon kiteytyy jotakin olennaista Waltarin syvimmästä olemuksesta. 

Torchan tehnyt yhtye hajotti konventioita hallitusti. Vaikka monet eri tyylit kohtasivat biiseissä, ne eivät kuulostaneet sekavilta eivätkä edes erityisen kikkailevilta, koska kokonaisuuden piti lujana levyn läpi kulkeva vahva metallisuoni. Torcha! olisi iskevämpi muutamaa biisiä lyhyempänä, esimerkiksi ilman hätäistä ’Dance Electricia’ ja kauheaa ’Jukolauta (Don’t Make It)’ -biisiä, jonka ärsyttävä lällättely on malliesimerkki niistä Waltari-kappaleista, jotka saavat vihailijoiden aivoverisuonet ratkeilemaan. Toisaalta juuri linjasta poikkeavat biisit julistavat äänekkäimmin rajattomuuden ja arvaamattomuuden sanomaa.

Torcha! sai aikoinaan todella hyvän vastaanoton rocklehdissä Metal Hammer ja Rock Hard, ja Waltari pääsi tekemään kunnollisia Euroopan-kiertueita. Sittemmin se on kolunnut vanhan mantereen hyvin tarkkaan ja esiintynyt myös Yhdysvalloissa ja Japanissa. Suurta läpimurtoa Waltari ei ole tehnyt, mutta ura jatkuu edelleen. Uusin, neljästoista albumi Global Rock ilmestyi vuonna 2020.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Waltari | Facebook
Waltari | Instagram
Waltari | Twitter

Varaa Då som nu för alltid kirjastosta.
Varaa Waltarin klassikkolevy Torcha! kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Waltari | Finna.fi

1980-luku

Waltari • 12″ EP | omakustanne 1988

1990-luku

Mut hei • 12″ EP | Stupido Twins 1990
Monk-Punk • LP • CD | Stupido Twins/Angry Fish Music 1991 • 2CD Special Anniversary Edition Stupido Records 2016
Torcha! • CD | Roadrunner/Emergo 1992
So Fine! | Roadrunner 1994
Big Bang | Spin Records/EMI Electrola 1995
Yeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony In Deep C Waltari & Avanti! Symphony Orchestra conducted by Riku Niemi | Spin Records 1996
Space Avenue | Spin Records/EMI Electrola 1997 • 2CD Space Avenue & Yeah! Yeah! Die! Die! Spin Records/EMI Electrola 1997
Radium Round | Edel Records 1999

2000–2009

Channel Nordica Waltari+Angelit | Parlophone/EMI Finland 2000
Rare Species | Vindauga Music/XIII Bis Records 2004
Blood Sample | Blastic Heaven Records/Bluelight Records 2005
Release Date | Blastic Heaven Records/Bluelight Records 2007
Below Zero | Stay Heavy Records 2009

2010-luku

Covers All! • 25th Anniversary Album | Nordic Notes/Stupido Records 2011
You Are Waltari | Stupido Records 2015

2020-luku

Global Rock | Flying Dolphin Entertainment UG/Metalville 2020

DVD

Rare Species Alive • 133 min. • DVD+CD | Midas Studios 2005

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Waltarista | Finna.fi

Waltari – suomimetallin pioneerit Pauliina Tuomola, 384 sivua | Like 2011

Lue lisää suomalaisesta metallista ja rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Waltari: Torcha! (1992).
Waltari: Torcha! (1992)
Musiikkikirjastot.fi logo

Hullu Ruusu ja Rosita Luu – härskisti kategorioiden ulkopuolella

Rosita Luu (2018).Merita Berg ja Antti Hermaja ovat neljässä vuodessa nousseet rytinällä suomalaisen indiepopin kehutuimpaan kärkijoukkoon. Yhteistä musiikkia he ovat tehneet Hullu Ruusu– ja Rosita Luu -nimikkeillä – mukana on tietysti ollut muitakin muusikkoja, etenkin Rosita Luun nykykokoonpanossa. Karkea jako on kuitenkin, että nyttemmin hajonneeksi ilmoitettu Hullu Ruusu oli Bergin ja Hermajan yhteinen bändi, jossa jälkimmäinenkin sai lauluosuuksia; Rosita Luu taas on Bergin sooloprojekti, jossa Hermaja on kuitenkin mukana pääasiallisena säveltäjänä ja ulkojäsenenä.

Kyse on klassisesta sanoittaja-laulajan ja säveltäjä-mahdollistajan roolijaosta. Hermaja on taustaltaan ammattimuusikko, Berg taas saatiin houkutella tekemään tekstejä ja tulkitsemaan niitä. Yhteistyön dynamiikkaan lienee vaikuttanut paljon kaksikon ilmeisen mutkikas ihmissuhde, josta Berg on avoimesti puhunut haastatteluissa.

Hullua Ruusua on kutsuttu folkrockiksi tai -popiksi, Rosita Luun kohdalla taas puhuttu mieluummin syntikkapopista. Toteutustapojen eroista huolimatta albumeita – kaksi kummallakin nimikkeellä – ei ole vaikea tunnistaa samalta sylttytehtaalta lähteneiksi. Sen verran leimallisia piirteitä Bergin ja Hermajan musiikissa on: iskelmälliset melodiakulut, suuri tarttuvuuspotentiaali, Bergin sanoitukset, joissa seksuaalisuutta, ihmissuhteita ja elämää yleensä käsitellään ulkopuolisen näkökulman takaa, mustan humoristisesti ja jopa provosoivan härskisti.

Usein esitetyt vertaukset Gösta Sundqvistin tuotantoon eivät ole sattumaa. Haastatteluissa Merita Berg ehkä esiintyy sydän vereslihalla, mutta levyillä esiintyy Leevi And The Leavingsin tapaan lakonisella tonninseteli-äänellä elämän omituisempia laitamia koluava tarkkailija. Suloisen sävelkielen ja karkeuteen taittuvan asiasisällön ristiriita assosioituu samaan lähteeseen.

Mutta jos Merita Berg on 2020-luvun Gösta Sundqvist, on hän sitä myös tai nimenomaan teemojen ja näkökulmien päivittämisen puolesta.

Hullu Ruusu (2017).Bergin ja Hermajan koko tuotanto on julkaistu Helmi Levyt -pienyhtiön kautta vuoteen 2020 asti. Lauluntekijäkaksikko tuli julkisuuteen Hullun Ruusun nimettömällä debyyttialbumilla vuonna 2017. Laiskatahtinen ja johdonmukaisen akustinen, välillä sentään eräänlaiseen länkkärikomppiin äityvä levy oli ehdottoman eksentrinen pelinavaus suomalaisen nyky-indien kentällä. Kappaleet olivat tarttuvia, mutta soivat omassa todellisuudessaan, jossa mistään ajantasaisista virtauksista ei ollut kuultukaan. Hullu Ruusu oli helppo luokitella ”Helmi Levyt -musiikiksi”, onhan kyseisen yhtiön perusstrategia ollut nimenomaan outsider-eksentrisyyden ja maakuntahenkisen hippiälykköyden vaaliminen.

Merita Bergin teksteissä oli kuitenkin virkistävän teräviä väläyksiä todellisuuden nuhruisemmista nurkista. Tarkkaan kuunnelleille kävi selväksi, että sanoittajatulokas kuuluu niihin harvoihin, jotka pystyvät kertomaan kokonaisia tarinoita muutamilla virkkeillä.

Yhdessä Hermajan kanssa tehdyssä sanoituksissa Berg kuvaa vaikkapa Lolita-tyylistä pedofiilistä suhdetta (Tenavatähti) tai tuhoon tuomittua fantasiaa maalla luonnon antimien varassa elämisestä (Elonkorjuu). Folk, jazz, iskelmä ja jopa muistumat 70-luvun laululiikkeestä, niistä rakentuu laulujen helposti sulava musiikillinen ilmiasu.

Antti Hermajan kirjoittama ’Uhkarohkeeta’ ottaa lonkeroa kaupasta varastavan, mutta toisiinsa sitoutuneen ja yhteistä lasta odottavan nistipariskunnan näkökulman luontevan autenttisesti. Eipä ihme, että tällaisten teosten jälkeen alettiin puhua Göstasta:

Merita Bergiä kaikkein tarttuvimmat kappaleet tuntuvat usein houkuttavan kaikkein vinoutuneimpiin teksteihin. Hullun Ruusun ehkä kirkkain helmi, todella omituinen hevostyttötarina ’Mikael’, kelpaa esimerkistä:

Hullu Ruusu: Rehab (2019).Hullun Ruusun toinen ja näillä näkymin viimeinen levy Rehab (2019) tuntuu debyytin maltilliselta toisinnolta semminkin kun välissä Rosita Luu -materiaali oli jo ehtinyt herättää suurempaa kiinnostusta. Tekisi mieli sanoa, että parasta albumissa on sen nimi yhdistettynä kansikuvaan, jossa Amerikan alkuperäisväestöä edustava nuori nainen haaveilee päihdekuntoutuksesta ylväässä vuoristomaisemassa. Kuva-idea kytkeytyy levyn avauskappaleeseen ’Cherokee’, jolla Berg taitaa sittenkin kohdistaa haikeanpurevan sanansäilänsä kehen tahansa nykyelämän perimmäistä epäsankarillisuutta vastaan taistelevaan tragikoomiseen ”elämäntapaintiaaniin”:

Singlenä julkaistu ’Sääskitulet’ on tyypillisen surkeanvitsikäs kertomus epäonnistuneesta erämaavaelluksesta ja sikäli jo luonteva luku Bergin pieleen menneitä projekteja kuvaavaan pelikirjaan. On huomattava, että kaikista Hullun Ruusun biiseistä tämä lähestyy tuotannoltaan selvimmin Rosita Luun napakkaa pop-ilmaisua:

Rehab jäi kuitenkin varsin vähälle huomiolle ja tuntuu nyt kahden Rosita Luu -täyspitkän välityöltä. Ne ovatkin tuoneet Bergin ja Hermajan musiikille paljon enemmän huomiota kuin Hullun Ruusun nimellä tehdyt.

Ensimmäinen Rosita Luu -albumi SOS (2018) esitteli syntikkavetoisen popsoundin, jota oli jälleen vaikea olla vertaamatta Leevi And The Leavingsin 80-luvun tuotantoon. Toisaalta esimerkiksi ’Prinsessa’-biisin kitaroiden, koskettimien ja kohtalokkaan kertosäkeen yhdistelmässä kuuluu koko kyseinen vuosikymmen muutenkin, mutta siinä missä Reddie Redford Bogart Co.:n ’Princess’-kasariklassikossa haaveilee harsoisen vaaleanpunaiseksi esineellistyneestä prinsessasta, ottaa Berg tässä jämäkän itsevarman saalistajan roolin, joka on yleensä varattu populaarikulttuurissa vahvaleukaisille miehille. Tällaiset roolinkäännöt ovat Rosita Luu -levyillä hahmottuneet yhä selvemmin osaksi hänen kirjoitustapaansa:

Vastaavasti mainiolla ’Pyramidin huipulla’ -pophelmellä Bergin roolihahmo on espoolainen porvari, joka päätyy miettimään eksistentiaalista kriisiään eräänlaiseen viimeiseen pakopaikkaan, josta voi kai vain hypätä alas tai laskeutua voittajana toteamaan ongelmiensa ratkenneen.

Rosita Luu: Samettisuu (2020).Bergin ja Hermajan todellinen mestariteos on kuitenkin Rosita Luun toinen albumi Samettisuu (2020). Ensimmäisenä heidän teoksenaan levy huomioitiin myös keskeisten musiikkimedioiden vuosiäänestysten kärkipaikoilla ja esimerkiksi Emma-gaalan kriitikojen valinta -kategoriassa.

Vauhtia levylle antoivat epäilemättä bändiin löydetyt uudet jäsenet, joista basisti Tuukka Tervo otti keskeisen vastuun tuotantopuolesta. Myös rumpali Aleksi Karppisen merkitystä on haastatteluissa painotettu. Samettisuu soikin isona ja suorastaan eeppisenä syntikkapoprockina. Kuulokuvan ja tutun tarttuvien melodioiden kädenlyönti entiseen verraten vähintään yhtä arveluttavampien aiheiden kanssa on yhä herkullisempi. Rosita Luu on lähtenyt rohkeasti tekemään musiikkia, jonka pitäisi olla ”isoa”, vaikka kaikki asianosaiset tietävät, ettei siitä nykyisissä pop-oloissa isoa tule.

Yhtyeeksi kasvaneen projektin uusista musiikillisista ulottuvuuksista kertoo ’Mansikkapaikka’, jonka nostalgiaherkistelystä tolkuttomaksi progetykitykseksi kasvava draamankaari vetää edelleen epäuskoisen hymyn kuulijan huulille:

Vastaavasti singlenä julkaistu ’Kuollut monta kertaa’ lienee Bergin ja Hermajan täydellisin ”pophitti” tähän asti. Haastan kenet tahansa kuuntelemaan sen ja välttymään laulun jäämiseltä soimaan päässä!

Samettisuu on helposti kuluvan vuosikymmenen parhaita ja tärkeimpiä suomalaisia poplevyjä. Merita Bergin ja kumppaneiden musiikillinen tulevaisuus näyttää kirkkaalta, vaikka ei liene syytä olettaa heidän ilmaisunsa ja ns. valtavirran välillä olevan eksistentiaalisen kuilun olevan kapenemassa.

Keväällä 2021 Rosita Luu kertoi siirtymästä Playground Musicin artistiksi. Toukokuinen single on nimeltään ’Mullasta noustaan’.

Mainittakoon vielä Antti Hermajan sukunimellään julkaisema sooloalbumi Kultasuoni (2020). Siltä löytyy musiikillisesti miellyttävää melodista aikuispoprockia, joka kieltämättä kuitenkin kärsii Bergin laulajapersoonan ja vinojen visioiden korvautumisesta Hermajan tavanomaisemmalla tyylillä.

Niko Peltonen

Rosita Luu | Facebook
Rosita Luu | Instagram
Hermaja | Facebook

Levyhyllyt
Hullu Ruusu | Finna.fi

Hullu Ruusu | Helmi Levyt 2017
Rehab | Helmi Levyt 2019

Levyhyllyt
Rosita Luu | Finna.fi

SOS | Helmi Levyt 2018
Samettisuu | Helmi Levyt 2020

Levyhyllyt
Hermaja | Finna.fi

Kultasuoni | Helmi Levyt 2020

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia

Lue lisää Merita Bergiä | Finna.fi

LORVIN [opinnäytetyö] Merita Berg, 40 lehteä | Turun ammattikorkeakoulu 2017/2018

Rosita Luu (2018).
Rosita Luu (2018).
Rosita Luu: Samettisuu (2020).
Rosita Luu: Samettisuu (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo