Onneksi kaikki oli vain unta | Lördag 2026

Risto • Vuodet 2004–2026
Risto • Aurinko aurinko plaa plaa plaa • Live! • Sähköhäiriöön • 176-671 (Ensimmäiset askeleet) • II • Onneksi kaikki oli vain unta

Musiikkia esille kirjastossa

Voihan jee, hän on palannut. Tai he ovat palanneet, onhan Risto sentään yhtye, jonka nykyiset jäsenet ovat kosketinsoittaja ja laulaja-lauluntekijä Risto Ylihärsilä, kitaristi Tuomas Eriksson, basisti Ninni Luhtasaari ja rumpali Ville Leinonen. Huhtikuun 2026 alussa ilmestyvä Onneksi kaikki oli vain unta on Riston viides studioalbumi. Tavallaan se ei ole paljon yli 20 vuoden uralla, mutta toisaalta niistä vuosista kolmetoista oli julkaisutaukoa.

Ehkä elämä voittaa • albumilta Onneksi kaikki oli vain unta
2026

Muistan, kun kuulin Ristoa ensimmäisen kerran. En muista, missä se tapahtui (luultavasti Suen toimituksessa), mutta biisi oli ’Nina, olen palasina’ ja vuosi viimeistään 2004, jolloin bändin eponyymi ensimmäinen albumi ilmestyi. Oli täysin selvää, että suomenkielinen rock oli saanut uuden äänen. Risto Ylihärsilä (s. 1976) tultaisiin mainitsemaan, kun hänen sukupolvensa tärkeimpiä rocktaiteilijoita listattaisiin, ellei hän sitten jäisi yhden albumin kultti-idoliksi.

Nina, olen palasina • albumilta Risto
2004

Unessa mies, valveilla nainen • albumilta Risto
2004

Ensilevy Risto vain vahvisti tätä vaikutelmaa. Pianolla sävelletyn kuuloiset kappaleet välttelivät musiikillisia kategorioita, mutta sanoitusten konsepti oli vahva. Laulujen kyyninen ja itsekeskeinen päähenkilö meni moniin hahmoihin, aina itsetuhoisiin ja joskus väkivaltaisiin, mutta aina hänellä oli mielenterveysongelmia ja musta huumorintaju. Kosketushäiriöt omiin tunteisiin eivät toenneet edes perversioilla, ja vakavasta aihepiiristä huolimatta miespolo piti kuulijan hymyssä savolaisella sarkasmilla ja huvittavilla sanavalinnoilla. ’Levy-yhtiön jätkät’ ja ’Unessa mies, valveilla nainen’ olivat hienoa musiikkia.

Discopallo • albumilta Aurinko aurinko plaa plaa plaa
2006

Minä oon nähnyt jumalan kasvot • albumilta Aurinko aurinko plaa plaa plaa
2006

Aurinko aurinko plaa plaa plaa (2006) on edelleen se albumi, jonka Ristosta kiinnostuneelle aloittelijalle ensimmäisenä ojentaisi. Risto kuulosti sillä enemmän rockbändiltä kuin pianisti-laulajalta taustayhtyeineen. Laulujen päähullu oli yhtä sekaisin, eksyksissä ja yksin kuin ennenkin, mutta nyt hänen meininkinsä oli sähköisempää ja svengaavampaa. Risto jorasi kyynelet silmissään jossakin siellä, missä vanha underground rock kohtasi 2000-luvun indien.

’Huh huh, ihan mielettömät fiilikset!’ – ’Rakkauden rock’, ’Auringon prinsessa’, ’Minä oon nähnyt Jumalan kasvot’, ’Discopallo’ ja ’Pikkuoravat’ olivat pistämätöntä tavaraa. Loppulevykään ei ollut hullumpi, tai ehkä juuri hullumpi se oli, mutta joka tapauksessa kyseessä on klassikko. Riston silloinen kokoonpano oli loistava myös keikoilla, minkä todistaa yllättävänkin hyvin vuoden 2008 tyhjentävästi nimetty livetaltiointi Live! Osa konserttitaltioinnin biiseistä oli peräisin vuoden 2006 EP:ltä Hessu kostaa ja muita hiiritarinoita.

Hessu kostaa • livealbumilta Live!
2008

Elävä ihmisjumala • albumilta Sähköhäiriöön
2009

Jos Aurinko aurinko plaa plaa plaa oli Riston suvereeni toinen levy, oli Sähköhäiriöön (2009) vaikea kolmas albumi. Sen parhaista biiseistä ’Elävä ihmisjumala’ oli huumaava livekappale. En muista, mikä festivaaliteltta oli kyseessä tai minä vuonna, mutta eläytyessäni yleisön joukossa kyseisen biisin hypnoottiseen jankkaukseen tunsin oikeasti tulevani osaksi jotakin suurempaa, muurahaispesän kaltaista elävää organismia.

Sähköhäiriöön oli aivan hyvä levy. ’Ilta-aurinko hymyilee’ ja ’Ihmisen kaltainen’ olivat loistavia mielenterveyslauluja, mutta jotkut kappaleet (’Ihmeauto KITT’, ’Viikkoja’) tuntuivat jotenkin vaillinaisilta, ideatasolla viimeistelyä vaille jääneiltä. Levyn päättävässä kauniissa balladissa ’Putoan kaivossa’ oli jotakin hyvin hämmentävää. En edelleenkään tiedä, onko sanoitus sarkastinen, vilpitön vai sekä että, mutta toiveikkaan olon sen jättää, kenties hämäyksen vuoksi.

Putoan kaivossa. Ohjaaja: Sami Sänpäkkilä • albumilta Sähköhäiriöön
2009

Riston uran ensimmäisen vaiheen veti yhteen kokoelma 176-671 (Ensimmäiset askeleet). Sen kahdesta ennen julkaisemattomasta kappaleesta ensimmäinen oli ’Seuraavan sukupolven psykopaatti’. Kokoelma tuli juuri oikeassa kohdassa, sillä vanha oli jäänyt taakse ja uusi alkamassa.

Seuraavan sukupolven psykopaatti • kokoelmalevyltä 176-671 (Ensimmäiset askeleet)
2010

Turvaluola. Ohjaaja: Sami Sänpäkkilä • albumilta II
2013

Neljännen albumin nimi II viittasi kai toisen aikakauden sarastukseen, tai ainakin sen olisi kannattanut viitata. Musiikissa oli enemmän roots- ja folksävyjä, mutta myös enemmän synteettisyyttä. Riston tapaan yhdisteltynä nuo elementit muodostivat jotakin ainutlaatuista. Kuivat Rolling Stones -kitarat kohtasivat analogisen pulputuksen hyvin erikoisella tavalla. Yhtye sanoi II:ta scifilevyksi, ja toden totta, vanhojen levyjen tunnevammainen hahmo tuntuikin muuttuneen entistä robottimaisemmaksi. Johtui varmaan useiden lauluraitojen vocoder-käsittelystä.

Tiedän millainen on ihminen • albumilta II
2013

Moderni suojelusenkeli • albumilta II
2013

Ristolla oli yhä tallella lyömätön taito sujauttaa synkkään kohtaan jokin hassu lausahdus tai oujee, mutta sanoittajana hän oli alkanut kääntää katsettaan sisäisestä ulkoiseen, ympärilleen, ja vakavoitunut. Ennen ahdistus kumpusi ihmisen sisältä, mutta nyt sitä tuli myös ulkopuolelta, sairaasta maailmasta. Teosto-palkittu II on Riston albumeista haastavin, vähiten viihdyttävä, eniten pohdituttava ja kokonaisuutena vahvin.

Hengitä • albumilta Onneksi kaikki oli vain unta
2026

Onneksi kaikki oli vain unta (2026) on alussaan suorastaan harras. ’Harmaa kivinen kuu’ toistelee flamencoteemaa vinkeällä synasoundilla, ja laulumelodiassa on kirkkolaulun monotonisuutta. Sen jälkeen eteen avautuu bändilevy. Sinkkubiisi ’Hengitä’ yllättää sanoituksellaan, jossa Ristoa alusta asti vainonneet pakokauhun ja ahdistuksen tunteet väistyvät. Levyn puoliväliin sijoitettu instrumentaali on nimeltään ’Liikuntaharrastus’, mikä saattaa viitata siihen, miten liike on lääke myös mielelle. Biisissä ei ole lainkaan Ristolle tyypillistä pimeyttä, koska siinä ei ole sanoja.

Mutta ei tässä mitään totaalista vapahdusta koeta. Apokalyptinen gospelbiisi ’Jaahuu taivas aukeaa’, jonka garagesurfkitaroissa on Sielun Veljien henkeä, sivuaa II-levyltä tuttuja uskontoteemoja. ’Vibraatiot kohdillaan / PTSD ei lopu milloinkaan’ tuo mieleen kahden ensimmäisen Risto-levyn tunnelmat jo pelkällä nimellään. Ja jos Riston henkilökohtainen ahdistus on lieventynyt, on tuska maailman kohtalosta vastaavasti kasvanut, eli ei laulujen kertojalla edelleenkään helppoa ole. ’Pakko polttaa loppuun’ kertoo sokeasta typeryydestä ja itsekkyydestä, ja Riston uran toistaiseksi kantaaottavin biisi ’Ehkä elämä voittaa’ on kaikessa vihaisessa kyynisyydessään todella realistinen.

Onneksi kaikki oli vain unta on vahvaa kamaa jälleen vähän uudesta kulmasta annosteltuna.

Ari Väntänen www.arivantanen.com

Risto Facebook
Risto Instagram
Lördag kotisivu

💿
Risto
Finna.fi

Risto Fonal Records 2004
Aurinko aurinko plaa plaa plaa Fonal Records 2006
Live! Fonal Records 2008
Sähköhäiriöön Fonal Records 2009
176-671 (Ensimmäiset askeleet) Fonal Records 2010
II Fonal Records 2013
Onneksi kaikki oli vain unta Lördag 2026

📚
Lue lisää Risto Ylihärsilästä ja suomalaisista sanoittajista
Finna.fi

Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

22-Pistepirkko – outo auto ja viimeinen matka • Lime Green Delorean [2011]
Absoluuttinen Nollapiste – popmusiikkia, tavallaan • Olos [2000]
Draama-Helmi on ääni pään sisällä • Draama-Helmi kuistilla [2022]
Joose Keskitalo – elämän kauneus kuoleman varjossa • En lähde surussa [2019]
Jukka Nousiainen – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa • Ei enää kylmää eikä pimeää [2018]
Kauko Röyhkä & Riku Mattila tuovat esiin toistensa parhaat puolet • Kauko Röyhkä & Riku Mattila [2008] • Kaksi lensi tuulen mukaan [2011] • Meidät pelastaa vain rakkaus [2025]
Kissa – aseistariisuvaa rockia • Vaarallinen bändi [2021]

Leija Lautamaja – haitarispesialisti ja suomirockin lempeä naivisti • Sydän tuli piilosta [2024]
Litku Klemetti – puoli vuosikymmentä • Horror ’15 [2016] • Päivä päivältä vähemmän [2017] • Juna Kainuuseen [2017] • Taika tapahtuu [2018] • Ding ding dong [2019]
Noitalinna Huraa! – ainutlaatuista kotikutoisuutta • Kalan silmä [1988]
Paleface – sanomaa suomen kielellä • Helsinki–Shangri-La [2010]
Pekko Käppi & K:H:H:L – perimmäisten merkitysten svengi • Oli kerran ryytimaassa… [2025]
PK Keränen – toimintaa ilman turvaverkkoa • Serobi Songs [2020]
Rebekka Holi – kukkaan puhkeava persoonallisuus • Posliinijättiläinen [2021] • Kukkaan [2024]
Rättö ja Lehtisalo – avaruuden svengaava hypnoosi • Kopernikus hortoilee näkinkengässä / helvetissä [2003]