Kirjastoblogi Levyhyllyt vinkkaa levyjä ja lukemista kaikille musiikkifaneille. Ajankuvan ja videoraitojen lisäksi arvioissa tuodaan esiin Finna-palveluun linkitettyä levytysuraa ja kirjallisuutta. Levyhyllyjä toimittaa Tuomas Pelttari.
Auli Särkiö-Pitkäsen kuva: Tuomas Tenkanen, Marko Niemelän kuva: Kristiina Hoikka, Niko Peltosen kuva: Jyrki Pitkä.
Kävin katsomassa Mari Rantasilan ohjaaman Levoton Tuhkimo -elokuvan, joka käsittelee sellaisia vakavia teemoja kuin rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen tarvetta ja huijarisyndroomaa oikean rockyhtyeen, Dingon tarinan kautta. Yllätin itseni liikuttumalla leffasta syvästi, mistä terapeutti varmaankin päättelisi jotakin, jos minulla sellainen olisi.
Dingon 80-luvun albumiura päättyi Pyhään klaaniin. Loisteliasta tuotantoa on paketoitu myöhemmin mm. kokoelmalle Tuhkimotarina ja vuonna 2006 julkaistuun boksiin Kunnian päivät 1983–86. Ikonisen Dingo-logon teki Markus Heikkerö. Kuva: Tuomas Pelttari
Levoton Tuhkimo vaikutti tähän katsojaan myös ohjaamalla Dingon tuotannon äärelle. Tällä kierroksella – yhdellä monista – otin kuunteluun bändin viimeisen 1980-luvulla tekemän albumin, maaliskuussa 1986 julkaistun Pyhän klaanin. Ellei sellaisia Dingo-levyjä kuin Purppuraa (2005) ja Humisevan harjun paluu (2008) lasketa mukaan (ja eihän niitä lasketa, koska niiltä puuttuu monia Dingo-soundin olennaisia elementtejä), on Pyhä klaani jäänyt minulle bändin levyistä vieraimmaksi.
Pyhä klaani • albumilta Pyhä klaani 1986
Yleisen totuuden mukaan Pyhä klaani oli floppi, joka soi Dingo-ilmiön luhistumisen taustalla. Vuonna 1984 alkanut ja vuonna 1985 huipentunut suosio oli tosiaankin laantumassa. Porilaisten popidolien levoton tuhkimotarina oli edennyt viimeiseen näytökseensä. Laulaja-lauluntekijä Neumannin punainen Jaguar muuttui pian kurpitsaksi, koska Pyhä klaani ei ollut tarpeeksi vahva pitämään lumousta yllä. Näin kuuluu siis virallinen tarina.
Tuo on monilta osin totta, mutta kuten viisaat usein huomauttavat, tavallisten kuolevaisten olisi kuitenkin syytä puhutella Pyhän klaanin kaltaista miltei 80 000 kappaletta myynyttä albumia valtavaksi menestykseksi eikä flopiksi. Kaupallinen alamäki oli silti jyrkkä Kerjäläisten valtakunta -levyn menestykseen verrattuna, sitä kun oli myyty parisataatuhatta kappaletta. Dingo ei jäänyt katsomaan, mitä seuraavaksi olisi tapahtunut, vaan ilmoitti hajoavansa lokakuussa 1986. Se oli varmaankin viisas päätös yhtyeeltä, jota suosio oli alkanut määrittää liian vahvasti.
Kreivin sormus • albumilta Pyhä klaani 1986
Pyhällä klaanilla kaikki ei ollut ennallaan. Neumann oli aiemmin kirjoittanut tunteista, suhteista, kaukaisista maista ja ihmiskohtaloista niin, että biisit tuntuivat romanttisuudessaankin samaistuttavilta, inhimillisiltä ja todenmukaisilta. Siksi ensikosketus Dingon kolmanteen albumiin tuntui lähinnä hämmentävältä. ’Hymni’ oli erikoinen intro. Yleensä sellaiset luovat sopivan tunnelman varsinaisen musiikin saapumiselle. Nyt basisti Pepe Laaksosen (1961–2024) säveltämä ja Neumannin ynisemä luonnosmainen virsi tuntui huokuvan pelkkää surua ja väsymystä.
Levyn ensimmäinen varsinainen biisi ’Kreivin sormus’ jäi melodiallaan mieleen, mutta sanoitukseen oli vaikea samaistua. Biisin kertojana oli röyhelöpaitainen kreivi, joka kirjoitti sulkakynällä jotakin, josta ei saanut mitään tolkkua. Sama käsittämättömyys piinasi ’Pyhä klaani’ -kappaletta. Siinä missä Kerjäläisten valtakunta -levyn nimiraita tuntui empaattiselta ja kantaa ottavalta, Pyhän klaanin vastaava vaikutti pelkältä sanahelinältä. Unenomaisia matkakertomuksia molemmat, mutta jälkimmäisessä ote oikeasta elämästä oli kirvonnut.
Koulukapina • albumilta Pyhä klaani 1986
Vaikka ’Koulukapina’ julkaistiin ’Kreivin sormus’ -singlen B-puolella, siitä tuli Pyhän klaanin edustuskappale, jota esitettiin sellaisissa suosituissa tv-ohjelmissa kuin Hittimittari ja Toivotaan, toivotaan. Jälkimmäisessä Dingo esitti ’Koulukapinan’ poliiseiksi pukeutuneina, minkä oli kai tarkoitus olla hauskaa, mutta outoa se lähinnä oli. Eihän kouluissa kapinoitu sen enempää kuin kaupoissa näki sulkakynäkreivejä.
Tarttuvassa ja huolettomassa rallatuksessa oli kaikki keikkasuosikin ainekset, mutta samaan aikaan se tuntui väkinäiseltä. Yksi Dingon parhaiden biisien vahvuuksista oli vilpittömyys, ja juuri se tuntui nyt puuttuvan. ’Koulukapina’ oli ihan hauska ja mieleenpainuva ’School’s Out’ -kierrätys, mutta ei sen enempää.
Kiinanmeri • albumilta Pyhä klaani 1986
Vieraannuttavien biisien lisäksi Pyhällä klaanilla oli taattua Dingo-kamaa. ’Kiinanmeri’ oli kuin Nimeni on Dingo -debyytin ’Huumeita Japaniin’ tai Kerjäläisten valtakunnan ’Rio ohoi’, eksoottiseen miljööseen kirjoitettu rätväkkä rockbiisi, jossa Jonttu Virran Gibsonin murina pääsi oikeuksiinsa. Hänen tyylikäs kitarointinsa on niitä olennaisia Dingo-elementtejä, joita 2000-luvun Dingo-levyiltä puuttuu. Myös letkeä mutta murheellinen ’Suru tahtoo sua’ olisi aiemmilla albumeilla julkaistuna saattanut tulla hyvinkin suosituksi.
Pyhä klaani kuulostaa jostain (tuotannollisesta) syystä kalseammalta kuin Nimeni on Dingo ja varsinkin Kerjäläisten valtakunta. Siinä on jotain etäistä ja viileää, joka pitää kuulijan koko ajan käsivarren mitan päässä. Kuuntelipa kappaleet ’Perhosen lento’ ja ’Mirah’ miten monta kertaa tahansa, ne eivät päästä sisälleen, vaikka niillä ei ole mitään erityistä salattavaa. ’Ruusuvettä’ erikoisine väliosineen sentään ehtii vielä kohottaa tunnelmaa ennen kuin jousisoittimille sovitettu, hauras ’Paluu planeetalle’ päättää Pyhän klaanin yllättävästi.
Paluu planeetalle • albumilta Pyhä klaani 1986
Ulkopuolisen on mahdotonta sanoa, missä määrin Dingon kuluttavan suuri suosio vaikutti Pyhään klaaniin, mutta levyn uupunut ja vetäytyvä tunnelma on helppo tulkita nimenomaan sen seuraukseksi. Sitä ajatellen on ikävää, ettei marraskuussa 1985 julkaistu singlebiisi ’Kunnian kentät’ päätynyt tälle albumille. Ehkei se olisi kääntänyt suosion käyrää suuntaan tai toiseen, mutta tummasävyinen ja energinen kappale olisi sopinut kokonaisuuteen ja kohentanut sen ryhtiä.
On silti niitäkin, joiden mielestä Pyhä klaani on parasta Dingoa.
Anssi Kela – rohkeutta aallonpohjalla • Aukio [2009] Dingo – porilaiset manian kourissa • Kerjäläisten valtakunta [1985] Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin • Vuodet 1990–2019 Eppu Normaali – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä • Tie vie [1982] Hassisen Kone – estottoman rockin riemuvoitto • Täältä tullaan Venäjä [1980] Hector – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle • Nostalgia [1972] Ismo Alanko – ainutlaatuinen hetkien sarja • Yksin Vanhalla [2017] J. Karjalainen – uutta vanhaa musiikkia • Lännen-Jukka – amerikansuomalaisia lauluja [2006] Juice Leskinen Grand Slam – sanailua ja syvyyttä • Pyromaani palaa rikospaikalle [1985] Kolmas Nainen [1] 1982–1991 • Lakeuksilta Helsinkiin Kolmas Nainen [2] 1992–2022 • Laman kourista linjakkaaseen melankoliaan Leevi And The Leavings – tutunkuuloinen joutsenlaulu • Hopeahääpäivä [2003] Maarit – vahvan äänen vahva avaus • Maarit [1973]
Maija Vilkkumaa [1] 1997–2007 • Töölostä triplaplatinaan, Kallion lukiosta konserttisaleihin Maija Vilkkumaa [2] 2008–2024 • Murrosvaiheesta instituutioksi Markus Krunegårdin suomalainen puoli • Mämmilärock [2007] • Nokia & Ericsson [2023] Miljoonasade [1] 1986–1992 • innovaation ja populismin rajapinnalla Miljoonasade [2] 1993–2023 • Suomirockin huipulta faniyhteisön suosikiksi Mistakes – Pave Maijasen kaksikielinen suuntaviitta • Pidä huolta [1981] Muska – rocknainen edellä aikaansa • Muska [1973] Neljä Ruusua [1] 1982–1993 • Sukupolvensa suurimmat – Neljän Ruusun varhaisemmat vaiheet Neljä Ruusua [2] 1994–2023 • Aallonharjalta pohjamutiin ja instituutioksi… ja takaisin… ja takaisin Sakari Kuosmasen ihanan elämäntyön ääripäät • Sakari Kuosmanen [1985] – Arkipäivän Jeesus [2023] Tehosekoitin – monen tempun poni • Freak Out [1999] Wilma päivitti suomenkielistä rockia • Claudius [1993] Yö – porirockin alkuräjähdys • Varietee [1983]
