Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus

Check Your Head | Capitol 1992

Beastie Boys: Check Your Head (1992).Beastie Boysin vuonna 1986 julkaistu Licence To Ill oli ensimmäinen Yhdysvalloissa listaykköseksi noussut raplevy. Debyytin menestys sai trion muuttamaan viileästä New Yorkista lenseään Los Angelesiin suunnittelemaan seuraavaa siirtoaan. Licenced To Illin rockia ja hip-hopia yhdistellyt vitsikäs konsepti alkoi pian tuntua yhtyeestä kornilta.

Toinen albumi Paul’s Boutique olikin tyystin toista maata. Se ei myynyt läheskään yhtä hyvin kuin Licenced To Ill, mutta osoitti Beastie Boysin olevan paljon luovempi ja kunnianhimoisempi ryhmä kuin debyytin frat rock rapin perusteella oli arveltu. Jos Licenced To Ill oli Beastie Boysin kaupallinen läpimurto, oli Paul’s Boutique sen taiteellinen läpimurto. ”hip-hopin Sgt. Pepperiksikin” kutsuttu levy rakennettiin sampleista ja nimettiin jälkeenpäin mestariteokseksi.

Beastie Boysin tulevaisuutta Paul’s Boutique määritti kuitenkin enemmän myynnillään kuin musiikillaan. Se oli Licence To Illiin verrattuna kaupallinen floppi.

Ennen kolmannen albumin Check Your Head äänityksiä Beastie Boys oli hämmentynyt siitä, ettei suuri yleisö ollut lämmennyt Paul’s Boutiquelle, jota bändi itse piti täydellisenä onnistumisena. Myyntikäyriä seurannut levy-yhtiökään ei enää vaikuttanut kiinnostuneelta siitä, mitä Adam ”MCA” Yauch, Michael ”Mike D” Diamond ja Adam ”Adrock” Horowitz seuraavaksi keksisivät – jos ylipäänsä mitään. Onni onnettomuudessa oli, että kun suuri yleisö ja julkaisija käänsivät Beastie Boysille selkänsä, se sai keskittyä rauhassa eikä kukaan ohjaillut sitä mihinkään suuntaan.

Check Your Headilla Beastie Boys keksi itsensä uudelleen palaamalla lähtöpisteeseen. Yhtye oli perustettu alun perin hardcorebändiksi, ja MCA, Mike D ja Adrock hallitsivat edelleen paitsi rapintekovälineiden myös rokkisoitinten käytön. Check Your Headin lähtökohtana oli yhdistää nuo molemmat ulottuvuudet. Tärkeä tekijä uudessa reseptissä oli kosketinsoittaja ”Money Mark” Ramos-Nishita. Hän tuli Beastie Boysin kuvioihin puusepän ominaisuudessa rakentamaan studiota, mutta paljastui yllättäen niin taitavaksi muusikoksi, että pysyi mukana loppuun saakka.

Beastie Boys käytti levy-yhtiöltä saamansa rojaltiennakon oman studion rakentamiseen. Check Your Head äänitettiin pitkän kaavan mukaan tuossa Kalifornian Atwater Parkiin tehdyssä päämajassa, G-Son Studiosissa. Mike D kuvailee Beastie Boys Book -kirjassa prosessia rennoksi mutta tuotteliaaksi.
“Emme olleet ennen tehneet sellaista levyä. Osasimme soittaa, sämplätä, ohjelmoida, skrätsätä ja räpätä, ja kaiken sen tekeminen yhtä aikaa vei meidät kartoittamattomalle alueelle. Emme tienneet mitä teimme, mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Tehtiin paljon kokeiluja.”

Beastie Boys oli monessa mielessä leimallisesti 1990-luvun bändi – esimerkiksi siinä mielessä, että sen levyt ovat (monien raplevyjen tavoin) selkeästi CD-aikakauden tuotteita. Niiden voima ei piile biisien jäntevässä jäsentelyssä tai ytimekkäässä esillepanossa, vaan ne briljeeraavat mixtapemaisesti kappaleiden määrällä ja kokonaisuuden värikkyydellä ja dynamiikalla. Sellainen kokonaisuus on myös kahdenkymmenen biisin Check Your Head, jonka vuoden 2009 painoksessa on mukana vielä kuusitoista bonusraitaa.

Check Your Head hehkuu rakkautta musiikkiin ilman rajoja. Räppäri Biz Markie toimittaa sillä asiaansa Ted Nugent -samplen päälle, koti-ikävä New Yorkiin kerrotaan Bob Dylanin suulla, ja päätösraidalla ’Namaste’ itämaisesta elämänkatsomuksesta kiinnostunut Yauch heittäytyy filosofisen spoken wordin pauloihin. Punk rock -vaihde heilahtaa päälle Sly And The Family Stone -lainassa ’Time For Livin’, johon Beastiet leipovat hardcoreriffin. Check Your Head on sellaisen bändin levy, joka tekee ihan mitä lystää, ja sellaisia bändejä ei ole koskaan liikaa.

Kun Check Your Head ilmestyi vuonna 1992, Beastie Boys teki yhteiskiertueen Cypress Hillin ja Rollins Bandin kanssa. Tuo yhdistelmä kuvaa hienosti aikakaudelle ominaista rajattomuuden tuntua. Maailma, joka ei vielä Paul’s Boutiquen aikaan ollut valmis Beastie Boysin luovalle hulluudelle, otti Check Your Headin omakseen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Beastie Boys | kotisivu
Beastie Boys | Facebook
Beastie Boys | Instagram

Levyhyllyt
Beastie Boys | Finna.fi

1980-luku

Licensed To Ill | Def Jam Recordings/Columbia 1986
Paul’s Boutique | Beastie Boys Records/Capitol Records 1989

1990-luku

Check Your Head | Grand Royal/Capitol Records 1992
Ill Communication | Grand Royal/Capitol Records 1994
Hello Nasty | Grand Royal/Capitol Records 1998

2000–2009

To The 5 Boroughs | Capitol Records 2004
The Mix-Up | Capitol Records 2007

2010-luku

Hot Sauce Committee Part Two | Brooklyn Dust Music/Capitol Records/Oscilloscope Laboratories 2011

Kokoelmat
Beastie Boys | Finna.fi

Some Old Bullshit | Grand Royal 1994
The In Sound From Way Out! – Instrumental Music Composed And Performed by Beastie Boys | Grand Royal/Capitol Records/Brooklyn Dust Music 1996
Anthology – The Sound Of Science • 2CD | Grand Royal/Capitol Records 1999
Solid Gold Hits | Capitol Records 2005

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Lue lisää Beastie Boysista ja hip-hopista | Finna.fi

Beastie Boys Book Michael Diamond & Adam Horowitz | Spiegel & Grau 2018
Rhyming & Stealing – A History Of The Beastie Boys Angus Batey | Independent Music Press 1998

Check The Technique – Liner Notes For Hip-Hop Junkies Brian Coleman, 509 sivua | Villard/Random House in 2007
Check The Technique Volume 2 – More Liner Notes For Hip-Hop Junkies Brian Coleman, 525 sivua | Wax Facts Press 2014

Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa – kaaos ja sen raamit

Kiihtyneessä mielentilassa | Stupido Records 2020


Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa (2020).Turun alkuperäisen punkskenen kulmakivi Vihan Muna ei taipunut massamuodin mukaiseksi edes 1970-luvun lopulla. ”Me soitetaan ihan mitä me halutaan”, Olli Kauniskankaan ja Hoss Siivosen bändi vakuutti jo varhaistuotannossaan, ja niin se totisesti tekee edelleen. Ei sitä vieläkään osaa kutsua oikein muuksi kuin vaihtoehtoyhtyeeksi, roisin turkulaisen underground-perinteen jatkajaksi.

Vihan Muna.
Vihan Muna

Kiihtyneessä mielentilassa on vuosikymmenten horroksesta heränneen rosoisen taidepunkyhtyeen ensimmäinen albumi. Biisintekijät katsovat maailmaa satiirikon silmin, ja rock on rumaa ja rämisee. Pitkän linjan toisinajattelijoiden maailmankuva, poliittiset mielipiteet tai taidekäsitys eivät ole muuntuneet saati hioutuneet ajan saatossa. Tällä aikansa kuvaksi luonnehditulla levyllä ei ole paljoakaan tekemistä viihteen tai popmusiikin kanssa. Se ei ole aina miellyttävää kuunneltavaa, mutta omaehtoista kylläkin.

LP Kiihtyneessä mielentilassa julkaistaan 20. marraskuuta 2020.

Olli Kauniskangas, Vihan Muna oli pitkään vain mystinen nimi turkurockin menneisyydestä. Mikä teidät sai palauttamaan sen takaisin aktiivikuvioihin?
– Meitä haastateltiin bändin tiimoilta Toisen soinnun etsijät -kirjaan, joka ilmestyi 2017. Alun perin meidän piti laittaa kokoonpano pystyyn pelkästään kirjan julkaisukeikkaa varten. Kun homma toimi hyvin ja musiikki kuulosti hyvältä, bändi muuttuikin äkkiä pysyväksi. Sen myötä syntyi ajatus uusista julkaisuista.

Vihan Muna on edelleen underground- ja punkbändi niin kuin 1970-luvun lopullakin. Mitä eroa on sellaisen yhtyeen pyörittämisessä vuonna 1978 ja 2020?
– Aikoinaan menimme festivaaleille mukanamme nippu tekemiämme pienlehtiä ja myimme niitä sopivan näköisille tyypeille. Tai sitten laitoimme ilmoituksen Soundiin, koska sen pikkuilmoituksia lukivat kaikki, jotka ostivat tai vaihtoivat pienlehtiä.
– Tallennus- ja julkaisutekniikat niin sanan kuin kuvankin puolella ovat kehittyneet tee se itse -kulttuurille lähestyttävämmiksi, ja internet helpottaa jakelua. Vaikeampaa on päästä edes jotenkin esille nykyisen informaatio- ja musamäärän joukosta.

Bändihommien ohella teitte 1970-luvulla pienlehteä nimeltä Puikko, jota voi lukea netissä Oranssin pienlehtiarkistossa. Puikko näkyy elävän edelleen Vihan Munan kansitaiteessa.
– Uusien levyjen liiteläpysköissä on tosiaan vähän retroiltu Puikkoa. Kiihtyneessä mielentilassa -levyn Puikossa käytettiin oikeaa kirjoituskonetta, saksia, liimaa ja tussia, vaikka helpommallakin olisi päässyt. Oli hauskaa käyttää tekniikoita, jotka on teininä oppinut. Ne ovat edelleen selkäytimessä.

Sinut tunnetaan parhaiten kitaristina, mutta Vihan Munassa olet basisti-laulaja. Mistä tämä johtuu?
– Olimme Hossin kanssa alun perin kumpikin kitaristeja, ja basso jotenkin vain lankesi minulle. Miellyin siihen, koska minulla oli sellotaustastani johtuen alustava käsitys alapään roolista musiikissa. Sähkökitaran soiton jatkamiseen basson kustannuksella liittyi varmaankin jokin itsekorostuksellinen juttu, joka tuntui niihin aikoihin tärkeältä.

Vihan Muna ei vuosina 1978–79 julkaissut paljoakaan musiikkia. Miksi ei?
– Koska bändi oli aktiivinen alle vuoden eikä toiminta ollut kovin suunnitelmallista. Uudet biisit treenattiin kerran ja mentiin keikalle. Taidettiin me yksi demo lähettää Hilse-levylle pyrkimistä varten, mutta se ilmeisesti oli pettymys kokoelman kasaajalle, koska bändi ei nimestään huolimatta ollutkaan rähinäpunkkia vaan kummaa taiderokkia.
– Vihan Muna teki aikoinaan yhden autotallidemon, josta julkaistiin tällä vuosituhannella yksi biisi Punk ja yäk! -kokoelmalla ja toinen Pölyä-kokoelmalla. Vuonna 1978 julkaistu Kårenin-keikkataltiointi Live på Kåren ilmestyi aikoinaan Puikko-kasettina, joka julkaistiin taannoin uudelleen. Lisäksi äänitimme Ylelle Turun studiossa kantanauhan, joka sai yhden radiosoiton kera haastattelun. Sittemmin nauhaa on etsitty vuosikymmeniä kissojen, koirien ja Ylen työntekijöiden kanssa. Tuloksetta.

Uusin julkaisunne Kiihtyneessä mielentilassa on Vihan Munan ensimmäinen albumi. Ovatko sen biisit uusia vai onko mukana ideoita vuosikymmenten takaa?
– Ne ovat jopa niin uusia, ettei niitä kaikkia ole ehditty edes soittaa keikoilla. Myös EP-levyjen Free Jazz ja Tolkuton biisit ovat uutta tuotantoa. Ihan uuden tulemisen aluksi ilmestyi CD-EP Palat 78, jossa on valikoituja vanhoja biisejä nykyversioina. Nyt vanhat biisit ovat pudonneet livesetistä. Uudet tuntuvat paljon paremmilta, eikä vanhoissa ollut semmoisia klassikoita, joita kukaan olisi jäänyt kaipaamaan.

Onko tapanne tehdä biisejä muuttunut sitten muinaisaikojen?
– Vuosien varrella biisintekoon on kehittynyt turhankin monimutkaisia tapoja. Vihan Munassa palataan osittain vanhoihin, mutkattomampiin sävellys- ja sanoitustapoihin, mikä on suorastaan ihanaa. Biisi voi syntyä museon käytäviä kuljeskellessa tai alle kymmenen minuutin bussimatkalla keskustasta Hämeentielle. Kun korvienvälinen radiovastaanotin alkaa suoltaa tavaraa, on syytä kuunnella.

Miten bändin soundi on muuttunut vuosikymmenten mittaan?
– Vihan Munan soundin alkuperäinen idea oli kaoottinen särökitara sekä basso, rummut ja laulu, jotka koettavat luoda raameja kaaokselle. Siihen päädyttiin osin tarkoituksella, osin sattumalta, osin käytännön syistä. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin olisi tietenkin turhaa tai typerää soittaa huonommin kuin osaa… Ellei sitten tekisi sitä tarkoituksella, jolloin se ehkä menisi taidon piikkiin.

Kiihtyneessä mielentilassa äänitettiin Virossa. Mikä Vihan Munan sinne vei?
– Alun perin ajatuksena oli äänittää albumi aiempien levyjen tapaan Turussa. Sitten Hoss sattui törmäämään Tallinnassa vanhaan tuttuumme Mikko Palomäkeen, joka kertoi, että hänellä on siellä Retrosonic-niminen studio. Kustannukset kohtasivat ja idea osoittautui hyväksi. Retrosonic on mainio studio kulttuurikeskukseksi kunnostetussa entisessä Tallinnan sähkölaitoksessa, jossa Andrei Tarkovski kuvasi Stalkeria vuonna 1977.

Millainen kokemus albumin tekeminen oli?
– Vihan Munan nykytriolla on melko monen session verran kokemusta studiotyöstä yhdessä, joten äänityksissä voitiin keskittyä itse asiaan. Kaikki tarvittava oli purkissa kolmessa päivässä. Tallinna muodostui muutaman päivän oleskelulla varsinaiseksi suosikkikaupungiksi leivonnaisia myöten. Miksaus ja masterointi on suomenruotsalaista perua: sisäpiiriläisemme Måns-Sune Berg teki tapansa mukaan herkeämätöntä työtä kotistudiossaan.

Olette sanoneet Kiihtyneessä mielentilassa -levyn olevan kuvaus tästä ajasta. Millaisen kuvan se piirtää eli millainen on aika?
– Sellainen, että moni kokee olevansa aina itse eniten oikeassa, olivat perusteet kuinka olemattomia hyvänsä. Vastaavasti kaikki muut ovat väärässä, itsestä reunoille päin lisääntyvässä määrin. Mukavuutta uhkaavat tai varsinkin liian monisäikeiset asiat voidaan ohittaa helpompien ratkaisujen hyväksi.

Mitä ajattelette Vihan Munan tulevaisuudesta? Tuleeko bändi jatkamaan vielä albumin ja keikkojen jälkeenkin?
– Tulee jatkamaan. Mikään muu vaihtoehto ei ole käynyt mielessäkään. Seuraavaan viisivuotissuunnitelmaan kuuluu yksi isompi projekti ja monta pienempää sitä mukaa kuin mieleen tulee ja fyysinen ja psyykkinen henki pihisee. Minua ainakin ajaa tähän jokin pakko, ja hyvä niin. Kun on ollut soittajana pitkään muiden palveluksessa, on hienoa tehdä tätä itselleen.

Vihan Munan uutuuslevyn Kiihtyneessä mielentilassa julkaisukeikka siirtyi perjantailta 13.11.2020 myöhempään ajankohtaan.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Vihan Muna | kotisivu
Vihan Muna | Facebook

Vihan Muna 2020
Olli Kauniskangas – laulu, bassokitara
Hoss Siivonen – kitara
Pekka Eskelinen – rummut

Levyhyllyt | Finna.fi
Vihan Muna

Live på Kåren • kasetti | 1978
Palat 78 • CD-EP | 2017
Tolkuton • 7″-EP | Stupido Records 2019
Free Jazz • EP | Stupido Records 2020
Suomen talvisodan pojanpojanpoika 19–20 | Stupido Records 2020
Kiihtyneessä mielentilassa • LP | Stupido Records 2020

Kokoelmat
Eri esittäjiä | Finna.fi

’Teräsmies’ kokoelmalla Punk ja yäk! | Stupido 2009
’Kokoomus’ kokoelmalla Pölyä | Svart Records 2019

Levyhyllyt
Liikkuvat Lapset
[=Tuula Amberla • Olli Kauniskangas • Harri Siivonen • Pekka Eskelinen • Tapio Mäkinen • Heikki Kylä-Utsuri • Kai Amberla • Jari Kauppinen] | Finna.fi

1980-luku

Liikkuvat Lapset | Emppu Records 1983
Viettelyksen vaunu | EMI 1985
Kakarakosto | EMI 1986

2010-luku

Palavat sillat – soinen maa 1983–1999 • 2CD | EMI Finland 2010
Murhe ja melankolia | Stupido Records 2011
Kuvia sinusta | Stupido Records 2014

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Läjä Äijälä ja äärimmäisyyksien verenpunainen lanka
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Vihan Munasta | Finna.fi

Toisen soinnun etsijät – turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970–2017 Toimittajat Pertti Grönholm & Kimi Kärki | Turun Historiallinen Yhdistys 2017
Puikko Oranssin pienlehtiarkistossa

Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa (2020).
Vihan Muna: Kiihtyneessä mielentilassa (2020).

Tamikrest: Tamotaït – unelma kuin kangastus

Tamotaït | Glitterbeat 2020

Tamikrest: Tamotaït (2020).Vuosia sitten kävin Pohjois-Afrikassa Saharan laidalla. Turistille tarjottiin siellä mahdollisuutta pukeutua paikallisten tapaan ja ratsastaa kamelilla – tietenkin. Kieltäydyin kohteliaasti. (Ei minulla ollut mitään sitä kamelia vastaan, mutta leikki olisi muuttanut elämyksen Pulttibois-sketsiksi.) Sen sijaan kävelin kuumalla hiekalla parin lähimmän dyynin taakse paikkaan, josta saatoin nähdä vain autiomaata. Yritin kuvitella, millaista olisi olla jossain, missä aavikko jatkuu loputtomiin joka suunnassa.

En pystynyt kuvittelemaan sitä.

Vähän myöhemmin, kun seisoskelin katselemassa autiomaata, viereeni tallusti paikallinen mies. Kun hän hymyili, näin kaikkialle tunkeutuvan hiekan kuluttaneen hänen hampaansa tyngiksi. ”Elämä täällä on raskasta”, hän sanoi englanniksi, mutta ei pyytänyt mitään.

En pystynyt kuvittelemaan sitäkään. En tiedä mitään elämästä, joka hioo hampaat suusta.

Vasta vuosia myöhemmin, kun kuulin ensi kertaa afrikkalaisia aavikkobluesbändejä, sain kiinni silloin tavoittelemani tunteen liepeestä. En edelleenkään ymmärrä mitään arjesta Saharan laidalla, mutta Tamikrestin Tamotaïtin soidessa osaan sentään kuvitella.

Vuonna 2006 Pohjois-Malin Kidalissa perustettu Tamikrest sekoittaa tuaregien (tai kel tamasheqien, kuten he itseään kutsuvat) perinnemusiikkia länsimaisiin vaikutteisiin. Ousmane ag Mossan johtama yhtye laulaa tamashekin kielellä. Resepti on sama kuin genren kansainvälisesti tunnetuimmalla bändillä, vuonna 1979 perustetulla Tinariwenillä. Alkuaikoinaan Tamikrest soittikin muun muassa Tinariwenin biisejä.

Tässä vaiheessa historiaa kel tamasheq -bändien musiikkia määrittää vahvasti kansan kohtalo. Tamikrestin jäsenten nuoruuden avainkokemus on 1990-luvun alkupuolen sisällissota, jonka jälkijäristykset itse asiassa synnyttivät koko yhtyeen. Ousmane ag Mossa perusti Tamikrestin, kun pitkään kyteneet levottomuudet leimahtivat uudelleen eikä hän enää pitänyt kivääriin tarttumista parhaana tapana lievittää kansansa ahdinkoa. Musiikista tuli hänen aseensa.

Tamikrestiä on kuvailtu lyyriseksi aavikkobluesbändiksi. Sitä se voi ollakin, mutta yhtyeen alati kasvavassa länsimaisessa kuulijakunnassa tuskin on monta tämän laulukielen taitajaa. Kirjaimellisen sanoman sijaan kuulijaa puhuttelevat kiehtova poljento, vakavat melodiat ja turvallisen tuttuja häivähdyksiä heittelevät sähkökitarat ja rummut. Mutta voiko sanoman ydin sittenkään olla kuulumatta, kun äänessä ovat maattomat, joiden elämää varjostaa kodittomuus väkivalta? Blues on tunne, ei skaala tai sointukierto, ja Tamikrestin ”ishumar rockista” se todella välittyy.

Ranskan maaseudulla äänitetty ja maaliskuussa 2020 julkaistu Tamotaït on Tamikrestin viides albumi. Sen tematiikka on aiemmasta tuotannosta tuttua. Bändi, jonka nimi merkitsee liittoa ja yhtymäkohtaa on tehnyt levyn, jonka nimi tarkoittaa toivoa positiivisesta muutoksesta. Kel tamasheqin kansa on edelleen ahdingossa ja hajallaan niin kuin oli jo kauan ennen Tamikrestin perustamista, mutta maanpakoon ajettu musiikillinen vastarintaliike pitää lippunsa korkealla.

Vahvasti poliittinen, oman kansan ja perinteiden etuja ajava lähtökohta ei merkitse kulttuurista eristäytymistä. Meditatiivisen malirockin ja riipaisevan tuaregbluesin seassa soivat knopflermaiset sähkökitarat ja rokkaavat rumpubiitit, ja vieraileepa kappaleissa ’Tihoussay’ ja ’Tabsit’ myös japanilaisia perinnemuusikoita tonkoria ja shamisenia soittamassa. Musiikillinen maisema on rajaton kuin autiomaa sen synnyinseudulla, mutta sitä leimaa koti-ikävän tuntu.

Tamikrestin folkrockissa on kapinahengen lisäksi herkkyyttä. Siinä on pysäyttävät piirteensä, kuten vierailevan naislaulajan Himdi Zahran ääni raidalla ’Timtarin’ ja suoraan paiskattu rokkikomppi ’Anha Achal Wad Namdassa’, mutta enemmän kuin yksityiskohdista kyse on yhtenäisestä matkasta sinne, minne itse en omin voimin päässyt – paikkaan, jossa aavikko jatkuu loputtomiin. Unelma omasta kotimaasta, Azawadista, häilyy kaukaisena ja tavoittamattomana kuin kangastus.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tamikrest | kotisivu
Tamikrest | Facebook
Tamikrest | Twitter

Varaa ...And Out Come The Wolves kirjastosta.
Varaa Tamikrestin albumi Tamotaït kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Tamikrest | Finna.fi

2010-luku

Adagh | Glitterhouse Records 2010
Tournastin | Glitterhouse Records 2011
Chatma | Glitterbeat 2013
Taksera | Glitterbeat 2015
Kidal | Glitterbeat 2017

2020-luku

Tamotaït | Glitterbeat 2020

Erja Lyytinen: Another World – uuden aikakauden taitteessa
Tinariwen: Elwan – aavikon blues

Lue lisää Malista ja malilaisesta musiikista | Finna.fi

Disputed Desert – Decolonisation, Competing Nationalisms and Tuareg Rebellions in Northern Mali Baz Lecocq, sivua | Brill 2010
The Garland Handbook of African Music Ruth M. Stone, 397 sivua | Routledge 2000

Tamikrest: Tamotaït (2020).
Tamikrest: Tamotaït (2020).

Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack

Whiskey For The Holy Ghost | Sub Pop 1994

Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost (1994).Mark Laneganin sooloura käynnistyi turhautumisesta. Mitä luovuuteen tulee, rockbändi Screaming Treesin laulaja koki olevansa bändissään statistin asemassa. Hän ei myöskään pitänyt sanoituksista, joita Screaming Treesin biisintekijä ja kitaristi Gary Lee Conner kirjoitti hänen laulettavakseen. Siksi soolodebyytti The Winding Sheetin (1990) tekeminen oli hänelle terapeuttinen ja tarpeellinen projekti. Siitä tuli hiukan hahmoton ja luonnosmainen, mutta ainakin sillä oli hänen omaa musiikkiaan.

Neljä vuotta myöhemmin ilmestynyt Whiskey For The Holy Ghost oli huomattavasti ehyempi ja valmiimpi kokonaisuus. Lanegan oli ottanut tavoitteekseen henkilökohtaisen mestariteoksen synnyttämisen. Osin (muista osista lisää tuonnempana) kohtuuttoman korkealle asetetusta rimasta johtuen toisen soololevyn tekeminen oli hänelle yhtä helvettiä. Lanegan työsti Whiskey For The Holy Ghostia niin monien eri äänittäjien kanssa, että punainen lanka ehti hukkua sydänverilammikkoon monta kertaa. Vielä sessioiden lopulla ainoastaan tuottaja Jack Endinon fyysinen väliintulo esti Lanegania heittämästä levyn analoginauhoja studion vieressä virranneeseen jokeen.

Osin ongelmat johtuivat siitä, missä kunnossa Mark Lanegan tuolloin oli. Hänellä oli aina ollut ongelmia, ja kolmekymppisenä pahin niistä oli täysin käsistä lähtenyt huumeaddiktio. Syy niihin oli sekin, että Screaming Trees vei tuolloin paljon aikaa ja voimia. Tehdessään Sub Popin kanssa diilin uudesta soololevystä Lanegan ei ollut parhaassa mahdollisessa terässä keskittymään musiikin tekemiseen. Toisaalta hyvinvoiva ja tasapainoinen ihminen ei olisi mitenkään voinut tehdä Whiskey For The Holy Ghostin kaltaista albumia. Levyn tunnelma on samaan aikaan kova, synkeä ja herkkä, ja sellaisena se kuvaa tekijäänsä täydellisesti.

Sellaisena se myös kiteyttää sen rockin hengen, jota Yhdysvaltain luoteisosissa tuohon aikaan tehtiin. Harva seattlelainen halusi musiikkiaan kutsuttavan grungeksi (koska alan bändeillä oli melko vähän musiikillista yhteistä) mutta sillä nimellä maailma tuon vaihtoehtoisuutta, syvällisyyttä ja epäkaupallisuutta tavoitelleen genren tunsi. Laneganille Seattle-skenen synkeät tunnelmat olivat pikemminkin sisäsyntyisiä kuin kollegoilta opittuja. Whiskey For The Holy Ghost huokuu samaa lämmintä pimeyttä, joka hänen äänessään soi jo 1980-luvulla Screaming Treesin aloitellessa levytysuraansa.

Whiskey For The Holy Ghostia kuunnellessa on vaikea ymmärtää, mikä sen tekemisessä saattoi olla niin vaikeaa, että se vei monta vuotta ja miltei artistin mielenterveyden. Se ei ole toteutukseltaan kokeellinen saati sekava levy, ja tunnelmaltaan se on huomattavan yhtenäinen. Pikemminkin kuulostaa siltä kuin Lanegan olisi tiennyt tarkalleen mitä haluaa tehdä ja miten ideansa toteuttaisi. Myös tyylitajuiset, vähäeleiset sovitukset puhuvat sen puolesta, ettei hän missään vaiheessa menettänyt tyystin otettaan musiikista, vaikka saattoi itsekin niin luulla ja sitä pelätä. Vaihtoehtorockista, country bluesista ja folkista imetyt vaikutteet kutoutuivat tyylikkääksi alternative-americanaksi.

Laneganin toinen sooloalbumi julkaistiin tammikuussa 1994. Se sai kriitikoilta kiittävän vastaanoton. Lanegan itsekin tunsi saaneensa valmiiksi sellaisen magnum opuksen, jollaista oli lähtenyt tekemään. Jälkeenpäin katsoen Whiskey For The Holy Ghost ilmestyi soundtrackiksi Seattle-skenen surujuhlaan. Laneganin hyvä ystävä ja suuri fani Kurt Cobain riisti itseltään hengen saman vuoden huhtikuussa. Hänen leskensä Courtney Loven mukaan Cobain oli kuunnellut kuolemaansa edeltäneinä viikkoina erityisen paljon Laneganin uutta albumia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mark Lanegan | kotisivu

Whiskey For The Holy Ghost
Mark Lanegan – laulu, kitara
Mike Johnson – bassokitara, kitara, urut, piano, huuliharppu, taustalaulu
Frank Cody – piano, urut
Kurt Fedora – bassokitara
Dave Kreuger – viulu
Phil Sparks – bassokitara
Mike Stinette – saksofoni
Ted Trewhella – piano
Justin Williams – urut
Tad Doyle, J Mascis, Dan Peters, Mark Pickerel – rummut
Krisha Augerot, Sally Barry – taustalaulu

Varaa Mark Laneganin albumi Whiskey For The Holy Ghost kirjastosta.
Varaa Mark Laneganin albumi Whiskey For The Holy Ghost kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Mark Lanegan | Finna.fi

1990-luku

The Winding Sheet | Sub Pop Records 1990
Whiskey For The Holy Ghost | Sub Pop Records 1994
Scraps At Midnight | Sub Pop Records 1998
I’ll Take Care Of You | Sub Pop Records 1999

2000–2009

Field Songs | Beggars Banquet Records/Sub Pop Records 2001
Bubblegum | Beggars Banquet Records 2004

2010-luku

Blues Funeral | 4AD 2012
Imitations | Heavenly Recordings 2013
Phantom Radio | Heavenly Recordings 2014
Gargoyle | Heavenly Recordings 2017
Somebody’s Knocking | Heavenly Recordings 2019

2020-luku

Straight Songs Of Sorrow | Heavenly Recordings 2020

Levyhyllyt
Isobel Campbell & Mark Lanegan | Finna.fi

Ballad Of The Broken Seas | V2 2006
Sunday At Devil Dirt | V2 2008
Hawk | V2 2010

Levyhyllyt
Screaming Trees | Finna.fi

1980-luku

Clairvoyance | Velvetone Records 1986
Even If And Especially When | SST 1987
Invisible Lantern | SST 1988
Buzz Factory | SST 1989

1990-luku

Change Has Come | Sub Pop Records 1990
Something About Today EP | Epic 1990
Uncle Anesthesia | Epic 1990
Sweet Oblivion | Epic 1992
Dust | Epic 1996

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä

Lue lisää Mark Laneganista | Finna.fi

Sing Backwards And Weep – Muistelmat Mark Lanegan & kääntäjä Ari Väntänen, 352 sivua | Like Kustannus, ilmestyy 3/2021
I Am the Wolf – Lyrics And Writings Mark Lanegan, 256 sivua | Da Capo Press 2017
Sing Backwards And Weep – A Memoir Mark Lanegan, 352 sivua | Orion Books 2020

Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost (1994).

Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi

Mama Said | Virgin 1991

Lenny Kravitz: Mama Said (1991).Suomentaessani Lenny Kravitzin ja David Ritzin kirjoittamaa Kravitzin elämän ja uran varhaisvuosista kertovaa Let Love Rulea pysähdyin miettimään erilaisia lähtökohtia. Monille muusikoille ja artisteille alalle ryhtyminen on pakenemista perhepiirin maailmasta, joka ei taiteellista nuorta puhuttele tai palkitse vaan pelottaa ja painostaa.

Kravitzin tilanne oli toisenlainen. Näyttelijättären poikana hän kasvoi kiinni taiteeseen ja viihteeseen. Työt, jotka ovat useimmille utopistista unelmaa, olivat hänelle aivan normaaleja uravalintoja. Häneltä olisi ollut kummallisempi ratkaisu pyyhkiä kimalle harteiltaan ja pestautua paperitehtaalle painamaan nappia.

Kravitzin ensimmäinen albumi Let Love Rule oli arvostelumenestys, mutta toinen, Mama Said, oli kansainvälinen ja kaupallinen läpimurto. Mama Saidin ilmestyessä Kravitzia moitittiin joissakin arvosteluissa käytettyjä ideoita viljeleväksi muusikoksi, jolla ei ole omaa ääntä eikä identiteettiä. Siltä varmasti tuntuikin niistä, jotka olivat kasvaneet Kravitzin 1970-lukulaisten esikuvien musiikkia kuunnellen, mutta 1990-luvun alun nuorten perspektiivi oli toinen. Kravitzin ja vaikkapa The Black Crowesin retroilu kuulosti omassa ajassaan mielettömän raikkaalta ja erilaiselta. Sen kautta löysi ajassa taaksepäin vanhojen äänilevyaarteiden äärelle.

Pilottisinglen ’Always On The Run’ toinen säveltäjä on videollakin esiintyvä Slash, Guns N’ Rosesin kitaristi, joka kävi Kravitzin kanssa fiiniä Beverly Hills High Schoolia ja jonka muusikoksi ryhtyminen oli myös tähtiin kirjoitettu juttu. Funkisti rokkaava ’Always On The Run’ on erinomainen biisi, mutta ei anna kattavaa kuvaa Mama Saidista kokonaisuutena. Debyyttialbumin hipahtavaa folkfiilistelyä on yhä jäljellä, minkä lisäksi Kravitz fiilistelee antaumuksella esimerkiksi soulin saralla.

Kravitzille itselleen Mama Said on rankan elämänvaiheen katarttinen ääniraita. Hänen avioliittonsa näyttelijätär Lisa Bonetin kanssa oli ajautumassa karille, perheessä oli pieni lapsi, ja menestys toi mukanaan asioita ja ajatuksia, joissa 26-vuotiaalla muusikolla riitti pureskeltavaa. Hän on kertonut kärsineensä noihin aikoihin vakavasta masennuksesta mutta onnistuneensa purkamaan pahaa oloaan uusiin biiseihin. Elämän haasteista huolimatta Mama Said ei ole synkeä teos. Esimerkiksi soulpopbiisi ’It Ain’t Over ’Til It’s Over’ on toiveikas kappale parisuhteesta, ja ’Flowers For Zoë’ on Kravitzin tyttärelleen säveltämä ikioma kehtolaulu. ’What The Fuck Are We Saying?’ -biisissä hän päästelee höyryjä Lennonin tapaan.

Lenny Kravitz on multi-instrumentalisti, joka Let Love Rulea tehdessään päätti äänittäjä Henry Hirschin yllytyksestä soittaa itse suurinta osaa soittimista. Niin hän toimi myös Mama Saidin sessioissa – ainoastaan ’What Goes Around Comes Around’ on toteutettu bändimäisellä kokoonpanolla. Kravitzin kakkosalbumilla on kuitenkin mukana jonkin verran vierailevia muusikoita. Tunnetuin on mainitun Slashin (joka kitaroi myös avausraidalla ’Fields Of Joy’, joka on alun perin New York Rock and Roll Ensemblen kappale vuodelta 1971) ohella Sean Ono Lennon. Lenny ja kuuluisan Johnin poika kirjoittivat yhdessä ’All I Ever Wantedin’, jolla tämä myös soittaa pianoa.

Lenny Kravitzin uravalinnassa kyse ei ollut koskaan siitä, mitä hän tekisi – hänen piti oikeastaan vain päättää, millaista musiikkia hän tekisi. Let Love Rulella hän löysi soundin, joka jalostui Mama Saidilla valmiiksi ja tyylikkääksi, ja kolmatta levyä Are You Gonna Go My Way pidetään keskeisenä hänen tuotannossaan. Mama Said kuulostaa levyltä, johon liittyy tarinoita. Jään toivomaan jatko-osaa Kravitzin ja Ritzin kirjalle.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lenny Kravitz | kotisivu
Lenny Kravitz | Facebook
Lenny Kravitz | Instagram
Lenny Kravitz | Twitter

Varaa ...And Out Come The Wolves kirjastosta.
Varaa Lenny Kravitzin klassikko Mama Said kirjastosta!

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Lenny Kravitz

1980-luku

Let Love Rule | Virgin 1989 • 2CD 20th Anniversary Deluxe Edition | Virgin 2009
Mama Said | Virgin 1991 • 2CD 21st Anniversary Deluxe Edition | Virgin 2012
Are You Gonna Go My Way | Virgin 1993 • 2CD 20th Anniversary Deluxe Edition | Virgin 2013
Circus | Virgin 1995
5 | Virgin 1998

2000–2009

Lenny | Virgin 2001
Baptism | Virgin 2004
It Is Time For A Love Revolution | Virgin 2008

2010-luku

Black And White America | 2011
Strut | Roxie Records 2014
Raise Vibration | Roxie Records 2018

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle

Ari Väntänen käänsi Lenny Kravitzin muistelmat suomeksi. Kirja Let Love Rule julkaistiin syksyllä 2020. Kuva: Like.

Lue lisää | Finna.fi

Let Love Rule – muistelmat Lenny Kravitz & David Ritz, 340 sivua | Like 2020

Lenny Kravitz: Mama Said (1991).
Lenny Kravitz: Mama Said (1991).