Ari Väntänen, Author at LevyhyllytLevyhyllyt

The Painful Truth | Frontiers 2025

Skunk Anansie • Vuodet 1994–2025
Musiikkia esille kirjastossa

1990-luku muistetaan britpopista, mutta Suede, Blur, Oasis, Pulp ja niiden pienemmät sisarukset olivat vain näkyvin osa Cool Britannia -aikakauden kitarabändien armeijaa. Oli myös britrock ja sellaisia jyräävämpiä ryhmiä kuin The Wildhearts, Terrorwheel, Feeder ja Reef.

Tunnetuimmaksi ysärin britrockbändiksi kasvoi Skunk Anansie. Laulaja Deborah ”Skin” Dyerin, kitaristi Martin ”Ace” Kentin, basisti Richard ”Cass” Lewisin ja rumpali Mark ”Maria Guzeninan entinen puoliso” Richardsonin yhtye oli nousukiidossa koko 1990-luvun lopun.

Selling Jesus • albumilta Paranoid And Sunburnt
1995

Skunk Anansie: Stoosh (One Little Indian 1996).

Vaihtoehtorockista ja -metallista, hardrockista ja grungesta modernin sopan keittänyt Skunk Anansie perustettiin vuonna 1994. Uransa ensimmäisessä vaiheessa se julkaisi albumit Paranoid & Sunburnt (1995), Stoosh (1996) ja Post Orgasmic Chill (1999). Nämä julkaisut ovat edelleen ensimmäisenä mielessä, kun Skunk Anansie tulee puheeksi.

Skunk Anansie: Post Orgasmic Chill (Virgin 1999).

Ensimmäisillä albumeillaan Skunk Anansie tarttui ajan henkeen kulmasta, josta muut eivät saaneet otetta, ja siinä oli jotakin todella vakuuttavaa ja aitoa. Kaksi ensimmäistä levyä myivät Britanniassa platinaa ja kolmas kultaa, ja maailmanlaajuisella tasolla puhutaan miljoonamyynneistä. Yhdysvalloissa sen oli hankalaa saada jalansijaa, mutta sitä on liikkeellä useimpien ei-amerikkalaisten bändien keskuudessa.

Hedonism • albumilta Stoosh
1996

Skunk Anansie oli erottuva yhtye, joka vetosi rockyleisöön, jota kiinnostivat valtavirtabändit mutta kyllästyttivät britpopin nokkavan ironinen neppailu ja laiska beatlelänkytys. Se oli totinen ja tulinen bändi, jolla oli näyttävä ja ilmaisuvoimainen keulakuva. Skinin kiihkeän feministisen otteen ja kirpeiden lyriikoiden yhdistyessä raskaisiin kitarasoundeihin syntyi musiikkia, jota Skunk Anansie itse kutsui clit-rockiksi. Kuten sellaiset biisien nimet kuin ’Little Baby Swastikkka’ ja ’Yes, It’s Fucking Political’ kertovat, Skunk Anansie otti kantaa.

Loppu tuli yllättävän nopeasti: Skunk Anansie julkisti hajoamisensa keväällä 2001. Puhuttiin musiikillisista erimielisyyksistä ja ongelmista levy-yhtiöiden kanssa, mutta perimmäinen syy lopettamiseen oli uupumus. ”Olimme tehneet aivan liikaa töitä emmekä pitäneet itsestämme huolta. Emme me edes riidelleet silloin, me vain lopetimme ja lähdimme soolourille”, Skin muisteli Metal Hammerissa toukokuussa 2025. Hän on levyttänyt sooloalbumit Fleshwounds (2003) ja Fake Chemical State (2006).

Charlie Big Potato • albumilta Post Orgasmic Chill
1999

Skunk Anansie: Wonderlustre (earmusic / V2 Benelux / Boogooyamma 2010).

Skunk Anansie palasi yhteen Smashes And Trashes -kokoelmalevyn (2009) julkaisun tueksi. Sille tehdyt uudet biisit ja kiertue johtivat Wonderlustre-albumin (2010) tekemiseen. Sitä seuraavan levyn Black Trafficin (2012) yhtye julkaisi oman levy-yhtiönsä kautta. Kuudes studioalbumi Anarchytecture valmistui vuonna 2016.

Skunk Anansiella riitti edelleen faneja kautta Euroopan, ja Skin oli äänessä myös sosiaalisten ja poliittisten asioiden kommentoijana. Kenties juuri siitä johtuen Kuningas Charles löi hänet Brittiläisen imperiumin ritarikuntaan OBE:hen Windsorin linnassa helmikuussa 2023.

Lost And Found • albumilta The Painful Truth
2025

Skunk Anansie soittaa pian tämän artikkelin julkaisun jälkeen Helsingissä (23.6.2025). Bändi on nyt ajankohtainen The Painful Truth -albumin vuoksi. Seitsemäs studioalbumi on varsin tyypillinen pitkän linjan bändin myöhemmän tuotannon teos. Siltä kuuluu vuosien tuoma kokemus ja osaaminen ja selkeä näkemys siitä, miten paljon liikkumavaraa yhtyeen jäsenet uskovat ilmaisussaan olevan.

Niin kuin tunteen palon voimalla uransa käynnistäneet bändit lähes poikkeuksetta tekevät, myös Skunk Anansie on alkanut kuulostaa tolkun ihmisen musiikilliselta vastineelta. Sellaiselta bändiltä, jolle on tärkeämpää sopeutua kuin ravistella. Se on vähän sellaista kuin liian pitkäksi aikaa pöydälle lasiin unohtunut hiilihappojuoma.

An Artist Is An Artist • albumilta The Painful Truth
2025

Tuotannon puolesta The Painful Truth kuulostaa todella prosessoidulta. Sillä soittaa bändi, kai, mutta aivan yhtä hyvin sen olisi voinut rakentaa koneella. Silläkin on puolensa, koska näin kliinisen teknologista taustaa vasten Skinin ääni kuulostaa jopa tavallista paremmalta. Hän herättää yhä kuolleetkin, ja laulussa on sielua, syvyyttä ja inhimillisyyttä, jota The Painful Truthin soitetuissa osuuksissa ei oikein kuule.

Sinänsä tuotantoratkaisut ovat mielenkiintoisia. Biiseissä on paljon yksityiskohtia, löydettävää ja makeaa korvakarkkia. Kuulijan tunteiden heijastuspintana ne vain tuntuvat chattibotin kanssa tekstailemiselta. Ja vanhan bändin ulkoasuna ”Suuri muodonmuutos” -tyyppiseltä reality-ohjelmalta, jossa joku tyyppi puetaan muodikkaasti, jotta hän ei erottuisi liikaa joukosta.

Animal • albumilta The Painful Truth
2025

Vaikka on ihailtavaa, että pitkän linjan bändi pyrkii uusiutumaan ja uskaltaa kokeilla, Skunk Anansie on parhaimmillaan silloin, kun se ei yritä epätoivoisesti miettiä, miten paljon tekoälyllä tehdyltä rockbändin pitäisi vuonna 2025 kuulostaa. ’Cheers’ potkii vapautuneesti, rennosti ja luonnollisesti. Myös ’An Artist Is An Artist’ on vinkeä ja anarkistinen tilitys. ’Shamessa’ ja ’Meltdownissa’ sovituksen avaruus antaa päälaulun soida poikkeuksellisen vaikuttavasti.

Tuskallinen totuus on, että The Painful Truthilla on yhtä paljon yhdentekeviä ja koskettavia hetkiä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Skunk Anansie | kotisivu
Skunk Anansie | Bandcamp
Skunk Anansie | Facebook
Skunk Anansie | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Alice In Chains – sumusta selviytyneet • Rainier Fog [2018]
Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi • Auf der Maur [2004]
Blondie • Parallel Lines [1978] oli Blondien läpimurto
Dio – suuri ääni itsenäistyy • Holy Diver [1983]
Faith No More – sääntöjä ei ole • The Real Thing [1989] • Angel Dust [1992]
Florence + The Machine – valintojen hinta • Dance Fever [2022]
Hole – kun irvistys kietoutuu hymyyn • Celebrity Skin [1998]
Iron Maiden – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin • Powerslave [1984]
Joan Jett & The Blackhearts – kapinallisen läpimurto • I Love Rock’n’Roll [1981]
L7 kävi 1990-luvun edellä • Vuodet 1985–2024
Manic Street Preachers – sielukasta indierockia • Gold Against The Soul [1993]
Marianne Faithfull – uuden ajanlaskun alku • Broken English [1979]
Marion – täyteen ladatty debyytti • This World And Body [1996]

Måneskin – kun kisat on kisailtu • RUSH! [2023]
New Model Army – arga män från Yorkshire • År 1980–2024
Nine Inch Nails – loikka lähitulevaisuuteen • Pretty Hate Machine [1989]
Nirvana teki vaihtoehdosta valtavirtaa • Nevermind [1991]
Ozzy Osbourne – omituinen ajankuva • The Ultimate Sin [1986]
Sex Pistols – debyytti ja testamentti • Never Mind The Bollocks [1977]
Slayer – teesi, antiteesi ja synteesi • Reign In Blood [1986] • South Of Heaven [1988] • Seasons In The Abyss [1990]
Smack – avain kulttisuosioon • On You [1984]
Suzi Quatro – tie glamtähdestä klassikkorokkariksi • Vuodet 1964–2024
The Clash • Combat Rock [1983] • The Clashin genre oli protesti
The Cure löysi kadonneen maailman • Songs Of A Lost World [2024]
The The – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia • Mind Bomb [1989]