Pekka Streng – kohti unen maata

Magneettimiehen kuolema • Kesämaa • Unen maa

Pekka Streng & Tasavallan Presidentti: Magneettimiehen kuolema (1970).Kun menee Myrskylän kylään ja kiertelee siellä Kartanonmäkeä, tulee ennen pitkää kulkeneeksi Magneettimiehenkujaa ja Mimosaneidonkujaa pitkin. Tiet ovat saaneet nimensä erään alueella varttuneen taiteilijan tuotannosta. Suurelle yleisölle tuntemattomaksi ja faneilleen myyttiseksi jäänyt Pekka Streng kuoli nuorena ja ehti tehdä vain kaksi albumia. Ensimmäisen nimi oli Magneettimiehen kuolema (1970), toisen Kesämaa (1972). Mimosaneidonkujan nimi tilee Kesämaan kappaleesta ’Mimosa-neito’.

Pekka Streng (s. 1948) sai levytyssopimuksen, kun Yleisradion toimittaja Pentti Kemppainen vinkkasi hänestä Love Recordsin väelle. Kemppainen oli kiinnostunut Strengin musiikista, kun tämä oli ollut mukana tekemässä Ylelle Kreivi Krolockin hymyn variaatiot -nimistä ohjelmaa.

Love Records vakuuttui Strengin lahjakkuudesta ja passitti artistin studioon äänittämään Magneettimiehen kuolemaa. Love Recordsin äänitteitä tuotti Måns Groundstroem, ja levyllä Strengin taustabändinä oli arvostettu progeyhtye Tasavallan Presidentti, jonka basistina Groundstroem myös vaikutti.

Magneettimiehen kuolema on vaikuttunut vahvasti 1960-luvun nuorison vastakulttuurista, antimaterialistisesta hippi-ideologiasta, saduista ja runoudesta, underground-hengestä, buddhalaisesta henkisyydestä ja tajunnan laajentamisesta. Lempeän psykedeelinen albumi on sekä lyriikoiltaan että musiikillisesti lujasti kiinni hippikulttuurin lopun ajoissa, ja suomenkielisenä tyylinsä edustajana se oli selvästi aikaansa edellä. Simppeleitä sävellyksiä kantaa niiden tunnelma. Siitä hyvä esimerkki on Strengin tunnetuin kappale, klassikko nimeltä ’Sisältäni portin löysin’.

Magneettimiehen kuoleman arveltiin olevan Pekka Strengin ensimmäinen ja viimeinen levy. Hän oli armeijassa ollessaan loukannut jalkansa, ja vammaan kehittyi sarkooma, pahanlaatuinen tukikudoskasvain, jota ei saatu parannettua. Lauluntekijä oli kuitenkin keskuudessamme vielä vuonna 1972 ja ryhtyi työstämään Love Recordsille toista albumiaan Kesämaa.

Pekka Streng: Kesämaa (1972).Måns Groundstroem oli edelleen paikalla tuottajan ominaisuudessa, mutta jakoi tällä kertaa pestin muusikko Hasse Wallin ja Love Recordsin Atte Blomin kanssa. Bändi oli vaihtunut. Tasavallan Presidentin sijaan Strengin kanssa soittivat Walli, Eero Koivistoinen, Olli Ahvenlahti ja muut nimekkäät muusikot. Kuten debyytinkin, Kesämaan äänitti Finnvox-studiossa Erkki Hyvönen.

Katsele yössä.

Kesämaalla Streng ei ole sen valtavirtaisempi artisti kuin Magneettimiehen kuolemallakaan, mutta vaikka laulumelodiat ja sovitukset ovat epätavallisia, kypsymistä ja selkiytymistä on tapahtunut. Debyytin psykedeeliset sävyt eivät ole enää vahvasti läsnä, ja siinä missä Magneettimiehen kuolemalla Strengin mielenmaisema tuntui ottavan joka laulussa uusia muotoja kuin laavalampun vaha, nyt se on kiteytynyt omaksi kummalliseksi musiikilliseksi maailmakseen. Lämpöiseksi satumaisemaksi, johon kätkeytyy syviä ajatuksia.

Väsynyt nuori mies palasi virtaan vuosikymmenen puolivälissä. Pekka Streng kuoli syöpään 11. huhtikuuta 1975. Hautajaispäivänään hän olisi täyttänyt 27 vuotta. Hän oli käyttänyt viimeiset vuotensa matkusteluun ja vapaaehtoistöihin. Streng oli seilannut merillä laivakokkina ja maissa ollessaan työskennellyt solidaarisuusliike Emmauksen tehtävissä. Hän oli myös kirjoittanut lauluja aina viimeisiin kuukausiinsa saakka ja inspiroitunut muun muassa J.R.R. Tolkienin saagasta Taru sormusten herrasta. Kappaleet eivät haihtuneet ilmaan, sillä Streng äänitti niistä demoja kelanauhurilla.

Suruperhonen.

Noista äänityksistä koostettiin postuumisti albumi nimeltä Unen maa, jossa Strengin laulujen luonnosten tueksi on sovitettu Olympia-orkesterin soittoa. Albumia on arvosteltu siitä, ettei musiikistaan tarkka Streng olisi halunnut demojaan julkaistavan eikä sovitettavan ilman henkilökohtaista suostumustaan. Samaan aikaan kuitenkin tuntuu, että Strengin viimeisten aikojen musiikin julkaisematta jättäminen olisi ollut vielä suurempi synti. Ehkäpä nauhat olisi pitänyt julkaista myös sellaisenaan – eikä se vieläkään myöhäistä ole. Samana vuonna Unen maan kanssa ensi-iltansa sai Arto Halosen dokumenttielokuva Magneettimies.

Pekka Strengin myytti jäi elämään samoista syistä kuin toisen 26-vuotiaana kuolleen omaäänisen ja hauraan saman aikakauden lauluntekijän, Nick Draken. Nuorena nukkuminen saa miettimään, mitä olisi voinut tapahtua ja mitä kaikkea merkitsi taide, jota he ehtivät tehdä. Kumpikaan ei juurikaan antanut haastatteluja, ja tiedon vähäisyys kasvattaa myyttiä.

Pekka Streng lepää Myrskylän hautausmaalla vanhempiensa ja sisarensa kanssa. Ne, joita musiikki todella kiinnostaa, löytävät hänen laulunsa ennen pitkää aivan varmasti.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Levyhyllyt
Pekka Streng | Finna.fi

1970-luku

Magneettimiehen kuolema Pekka Streng & Tasavallan Presidentti | LP Love Records 1970 & 1982 • CD Siboney 2003 • LP-uusintapainokset Love Records/Siboney 2011 & Ainoa! 2019
Kesämaa | Love Records 1972 • LP-uusintapainokset Love Records/Siboney 2011 & Ainoa! 2019

2000–2009

Unen maa Pekka Streng & Olympia-orkesteri | CD EMI 2009 • LP-uusintapainos Svart Records 2019

DVD
Katso elokuva Pekka Strengistä | Finna.fi

Magneettimies – elokuva Pekka Strengistä, erilaisuudesta, persoonallisuuden voimasta Ohjaaja Arto Halonen, 142 min. | DVD • Sandrew Metronome/Warner Bros. Entertainment Finland 2009

Levyhyllyt
Tasavallan Presidentti | Finna.fi

1960-luku

Tasavallan Presidentti | Love Records 1969 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2013 & 2021 • CD-uusintapainos Siboney/Love Records 2003 & Svart Records 2021

1970-luku

Tasavallan Presidentti [2] | Columbia/EMI 1971
Lambertland | Love Records 1972
Milky Way Moses | Love Records 1974

2000–2009

Six Complete | CD Presence Records/Texicalli Records 2006 • 2LP Ainoa! Productions 2020

2010-luku

Tasavallan Presidentti 1973 – Pop Liisa 01 • live | Svart Records 2016
Live In Lambertland • live • 2LP • 2CD | Svart Records 2019

2020-luku

Changing Times And Movements – Live In Finland And Sweden 1970–1971 • live • 2LP • 2CD | Svart Records 2021

Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Tasavallan Presidentti ja Jukka Hauru & Superkings – Pop Liisa 1&2 – Live In Studio
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Pekka Strengistä ja hänen sanoituksistaan | Finna.fi

Pekka Strengin sanat ja sanojen jäljet  Petra Streng & Tiina Kokkoniemi, 103 sivua | Basam Books 2021

Pekka Streng & Tasavallan Presidentti: Magneettimiehen kuolema (1970).

Magneettimiehen kuolema
Pekka Streng – laulu, akustinen kitara
Måns Groundstroem – bassokitara, piano
Jukka Tolonen – kitara, piano
Pekka Pöyry – tenorisaksofoni, huilu
Karoly Garam – sello
Esko Rosnell – rummut, lyömäsoittimet
Tuottaja: Måns Groundstroem

Pekka Streng: Kesämaa (1972).
Pekka Streng: Kesämaa (1972).

Kesämaa
Pekka Streng – laulu, akustinen kitara, marakassi
Hasse Walli – akustinen kitara
Tommy Knif – sähkökitara, akustinen kitara
Olli Ahvenlahti – piano, sähköpiano, urut, harmoni, celesta
Markku Lievonen – bassokitara, celesta
Ari Valtonen – rummut, bongorummut
Pekka Pöyry – huilu
Eero Koivistoinen – sopraanosaksofoni, sopraniinosaksofoni
Hasse Walli ja Jukka Ruohomäki – syntetisaattori
Tuottajat: Pekka Streng, Hasse Walli, Måns Groundstroem ja Atte Blom

Pekka Streng & Olympia-orkesteri: Unen maa (2009/2019).
Pekka Streng & Olympia-orkesteri: Unen maa (2009/2019).

Unen maa
Pekka Streng
Jukka Hakoköngäs – flyygeli, syntetisaattorit, lyömäsoittimet, kitara, bassokitara
Anssi Nykänen – rummut, lyömäsoittimet
Jarno T. Karjalainen – bassokitara
Timo Kämäräinen – kitara, laulu
Jukka Perko – sopraanosaksofoni
Tuottaja: Jukka Hakoköngäs/Lilith

Musiikkikirjastot.fi logo

The Sounds – rautalankavallankumous

The Sounds | Finnlevy 1977

The Sounds: The Sounds (1977).Kysymys: mikä suomalainen yhtye myi ensimmäisenä yli miljoona singleä ulkomailla ja milloin tämä tapahtui? Mitä sanoit? Ehei, ei todellakaan. Tästä on todella pitkä matka The Rasmukseen, HIMiin ja kumppaneihin. Oikea vastaus on… The Sounds! Vuosi oli 1963.

Emma.

Suomalainen The Sounds, jonka Henrik Granö, Bobi Söderblom, Peter Ekman ja Eljon ”Johnny” Liebkind perustivat keväällä 1962, oli osa laajempaa popkulttuuri-ilmiötä. Instrumentaalirock, jota soitettiin tavallisesti kahden sähkökitaran, bassokitaran ja rumpujen kokoonpanolla, alkoi kasvattaa suosiotaan 1950-luvun lopulla. Tärkein yhtye tässä aallossa oli Cliff Richardin taustabändinäkin toiminut The Shadows, joka levytti useita instrumentaalisia hittisinglejä kotimaassaan ennen The Beatlesin käynnistämää uuden pop-ajanlaskun alkua.

Mandschurian Beat.

Instrumentaalirock tyylikkäine nuorine soittajineen, Fender Stratocaster -kitaroineen ja Vox-vahvistimineen viehätti suuresti myös suomalaisia uuden musiikin ystäviä. He perustivat omia bändejä ja tekivät tyylisuunnasta kotimaisen tulkinnan. Syntyi ”rautalankayhtyeitä”, joiden nimet alkoivat Thellä ja päättyivät ässään (The Strangers, The Esquires, The Sounds…) ja jotka soittivat tuttuja, usein suomalaisia sävelmiä twist-kompilla. Ulkomaisesta instrumental rockista suomalainen rautalanka erottui melankolisuudellaan, iskelmällisyydellään ja kansanlaulumaisuudellaan. Jos musiikkivientiä olisi ollut olemassa, suomisoundista puhuminen olisi ollut täysin perusteltua.

Rautalankasoundille oli kysyntää. The Sounds soitti ensimmäiset keikkansa syksyllä 1962, ja jo keväällä 1963 sen ensimmäinen single Emma//Mandschurian Beat nousi Suomessa listojen kärkeen. Philips-yhtiö julkaisi sinkun Japanissa vielä samana vuonna, ja siellä ’Mandschurian Beatista’ tuli suuri hitti. Suomalaisbändin singleä myytiin Kaukoidässä yli miljoona kappaletta. The Soundsille olisi mieluusti järjestetty Japanin-kiertue, mutta 16-kesäisten soittajien vanhempien mielestä koulunkäyntiin keskittyminen olisi kannattavampi sijoitus. Näin jäi kansainvälinen menestystarina kirjoittamatta. Suomessa The Sounds kuitenkin kiersi ahkerasti, ja singlet Kulkuri//Troikka ja Muurari//Lonely Guitar olivat suosittuja.

Muurari.

Suomessa rautalanka edusti vallankumousta. Se oli ensimmäistä nuorten muusikoiden nuorelle yleisölle soittamaa musiikkia, jota jaeltiin ja kuunneltiin erittäin laajalti. The Sounds oli perustamassa ja kehittämässä suomalaista nuorisokulttuuria, joka oli 1960-luvun alussa vielä nuori. Se, miten rautalankabändit päivittivät suomalaisia sävelmiä, ei ollut kaikkien vanhempien mieleen, mikä teki musiikista kapinallista.

”Meillä oli oma juttumme emmekä piitanneet muista”, soolokitaristi Henrik Granö kertoi Ylelle vuonna 2011. ”Kyllähän me sitten ymmärsimme, että iäkkäämmät ihmiset olivat vähän näreissään. Soitimme sellaisia kappaleita, joita ei sopinut soittaa sillä tavalla.” Nuorten mielestä sopi. Granön kitarasoolot saivat monet tarttumaan sähkökitaraan siinä missä The Shadowsin Hank Marvininkin soitto.

Rautalanka- ja instrumentaalirockbändien valtakausi jäi lyhyeksi, koska beatlemanian riehaannuttama nuoriso ei ollut kiinnostunut lauluttomasta musiikista. The Soundsin toiminta hiipui 1960-luvun puolivälissä, ja Johnny Liebkind lähti soolouralle. Suomessa The Soundsin tunnetuimmaksi ja genren merkittävimmäksi kappaleeksi jäi ensimmäisen singlen a-puoli ’Emma’. Se tulee selvästi esille rautalankahistoriikeissa, usein jo kirjojen nimistä.

Hajoamisen aikaan bändin oli tarkoitus pitää jonkin aikaa taukoa keskittyäkseen muuhun elämään, mutta breikistä tuli puolen elämän mittainen. Heinäkuussa 2011 The Sounds soitti ensimmäisen keikkansa 46 vuoteen Nastolan Rautalankafestivaalilla. Sen jälkeen se on keikkaillut maltilliseen tahtiin. Uutta materiaalia se ei ole levyttänyt, mutta Finnlevyn vuonna 1977 julkaisema kokoelma-LP on hyvä tapa tutustua vanhaan tuotantoon.

Kesäkuussa 2021 Helsingin Sanomat uutisoi kitaristi Henrik Granön kuolleen 74-vuotiaana. Hänen soittonsa jää suomalaisen musiikin historiaan. ”Hän teki kaiken hyvällä maulla ja tämän lisäksi oli erittäin taidokas teknisesti”, basisti Peter Ekman kommentoi Helsingin Sanomille. ”Hänen sormensa kulkivat raketin vauhdilla otelaudalla.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Levyhyllyt
The Sounds -kokoelmat | Finna.fi

The Sounds | LP Finnlevy 1977 • CD Fazer Finnlevy 1989 • CD Warner Music Finland 2008
The Sounds • The Strangers Story [2 alkuperäistä] The Sounds & The Strangers | CD Fazer Finnlevy 1991
Emma [20 suosikkia] | CD • kasetti Fazer Records 1998

The Renegades: Cadillac – loppu on hysteriaa
Ville Valo & Agents – kadonnutta aikaa etsimässä

Lue lisää suomalaisesta rockista ja rautalankamusiikista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Sammonkadun soivat kellarit – Rautalankaa Hämeenpuistosta Kalevaan Esko Johansson, 132 sivua | Twangsville Productions 2006
Emmaa etsimässä – Suomalaisen rautalangan lyhyt historia Arto Vilkko, 167 sivua | Back to the Sixties 2013
Emman perilliset – Suomalaisen rautalankabeatin vuosikymmenet Kati Järvi & Jori Venemies & Janne Örnberg, 320 sivua | Aviador 2020
Sadoin sähkökitaroin Jari Moberg, 251 sivua | GTJ/Jari Moberg 2020

The Sounds: The Sounds (1977).
The Sounds: The Sounds | LP 1977 • CD 1989 & 2008
Musiikkikirjastot.fi logo

Two Witches – goottiskenen kuolemattomat

The Undead | Deepland Records 2021

Two Witches: The Undead (2021).Two Witches on kotimaisen goottirockin pioneeri, genressään kiitetty ja kiistelty yhtye, joka on toteuttanut laulaja Jyrki Witchin visioita vuodesta 1987 lähtien. Nyt tuo gothic-kulttuurin monitoimimies, kirjailija ja Lumous-festivaalin isä on luotsannut bändinsä levyttämään uuden albumin, jossa on myös jotakin vanhaa.

Two Witches. Kuva: Tomi Vitikainen
Two Witches. Kuva: Tomi Vitikainen

Jyrki Witch, yhtyeesi Two Witchesin uusi albumi The Undead ilmestyy kesäkuun lopulla. Millä mielellä päästät sen käsistäsi maailmalle?
– Oikein hyvällä mielellä. Ollaan saatu viimeistellä levyä kaikessa rauhassa ja onnistuimme saamaan vielä mieluiset vierailijat mukaan värittämään lopputulosta. Tässä kohtaa kuuluu tietysti sanoa tämän olevan paras levymme. Oli se sitä tai ei, tärkeintä kuitenkin on, että me ollaan itse tyytyväisiä. Koko bändi.

The Last Day.

Olet vaikuttanut kotimaisessa ja kansainvälisessäkin goottimusaskenessä 80-luvulta lähtien. Seuraatko alakulttuuria edelleen, ja millaisessa tilassa se tällä hetkellä on?
– Seuraan toki, hyvin aktiivisesti. Omien bändien lisäksi pyöritin parin kaverin kanssa kahdenkymmenen vuoden ajan Suomen ainoaa goottikulttuurin kesäfestivaalia, nelipäiväistä Lumous Gothic Festivalia (2001–2020). Ulkomaisten esiintyjien buukkaus oli minun vastuullani, joten tuli kuunneltua melkoisen määrät uusia levyjä ja nähtyä kymmeniä keikkoja joka vuosi. Tykkään myös käydä alan tapahtumissa ja ulkomaisilla festivaaleilla.

– Alakulttuuri on alakulttuuria ja viime vuosina on oltu ehkä aiempaa enemmän marginaalissa, mutta kyllä aina tasaisesti ilmestyy uusia kiinnostavia bändejä, kuten myös lehtiä, levy-yhtiöitä, klubeja ja keikkoja. Pienimuotoista mutta antoisaa toimintaa.

Jyrki Witch. Kuva: Dilan Bal
Jyrki Witch. Kuva: Dilan Bal

The Undead on Two Witchesin yhdeksäs pitkäsoitto. Mitä voit kertoa levystä?
– Tällä kertaa palattiin tietoisesti 90-luvun kuvastoon. Kirjoitin ensimmäistä kertaa pariin vuosikymmeneen muutaman vampyyritarinankin ja kansiin haettiin samaa fiilistä kuin alkupään levyillämme. Toki aikakausi on eri ja soundit ovat tätä päivää ja me osataan ehkä itsekin tehdä joitain asioita paremmin kuin 90-luvulla.

– Saimme mukaan kiinnostavia vierailijoita, nimekkäimpinä brittiläiset Vlad Janicek (Nosferatun alkuperäinen basisti ja biisintekijä) ja Inkubus Sukkubus -orkesteri, sekä Latinalaisen Amerikan goottiskenen kuuma nimi Ariel Maniki Costa Ricasta. Kaikki antoivat uusia näkökulmia biiseihin.

Irresistible.

Two Witches on ollut koossa pian 35 vuotta. Mitä bändi merkitsee sinulle?
– Two Witches on kulkenut rinnalla koko aikuisikäni. Olen laittanut siihen kiinni niin paljon aikaa, rahaa, energiaa ja suhteita, etten enää osaisi ilmankaan olla. Enkä toki haluaisikaan. Vaimoni soittaa myös samassa bändissä, joten tämä on tällainen yhteinen juttu. Molemmat sparraavat toisiaan ja ymmärtävät, miksi bändi vie aikaa.

– Olen ihan tavallisesta duunariperheestä, eikä nuoruudessani liiemmin matkusteltu muutenkaan, joten vasta tämän bändin myötä minulle aukesi mahdollisuus kierrellä maailmaa. Uusiin paikkoihin, kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen ja uusissa paikoissa esiintyminen on ollut ehkä kaikkien tärkein motivaattori jatkaa bändiä vuodesta toiseen.

Synkät sävyt ja post-punk-soundit ovat olleet välillä hyvinkin suosittuja musiikissa, mutta Two Witches on pysynyt kulttibändinä. Mistä se johtuu, ja miten kuvailisit suosiotanne?
– Helpoin vastaus tietysti on, ettei me olla tarpeeksi hyviä suurempaan suosioon. Mutta ehkä muitakin syitä löytyy, kun kaivautuu syvemmälle.
– Jo aika varhaisessa vaiheessa yhtyeen uraa suosio löytyi paremmin Suomen ulkopuolelta kuin kotimaan areenoilta, joten me suunnattiin promootion painopiste vihreämmille niityille. 90-luvun alusta tähän päivään olemme keikkailleet enemmän ulkomailla kuin kotimaassa ja levyttäneet oman skenemme kulttilafkoille Brasiliasta Venäjälle, Meksikosta Englantiin ja Jenkeistä Saksaan.

– Kun lisäksi kotimaisten rokkifestarien portit ovat pysyneet meiltä suljettuina eikä meillä ole ollut isojen levy-yhtiöiden mediasuhteita apunamme, ei kai ole mikään ihme, ettei meille ole osunut massasuosiota Suomessa. Kaiken lisäksi me ollaan aina tehty musiikkia mustan huumorin keinoin kieli poskessa olematta kuitenkaan huumoribändi. Se on ollut monille hankala yhtälö hyväksyä.

– Mutta ei voi valittaa. Me ollaan kuitenkin päästy kiertämään ympäri maailmaa, soitettu satoja keikkoja liki 30 eri maassa ja neljällä eri mantereella sekä saatu levyttää useille kulttilafkoille, joten olemme varmaan juuri sellaisessa suosiossa jonka ansaitsemme.

Inner Circle Outsider.

Millaisena näet Two Witchesin tähänastisen matkan ja toisaalta tulevaisuuden?
– Matka on vaatinut paljon ja välillä kuluttanutkin, mutta kyllä se voittopuolisesti on ollut erittäin antoisa reissu. On asioita, jotka olisin mieluusti jättänyt kokematta, mutta se on se lantin kääntöpuoli. Ehkä onnistumisista ei olisi osannut nauttia yhtä paljon, jos koko matka olisi ollut yhtä auringonpaistetta ja ruusuilla tanssimista.

– Vielä on monta maata käymättä ja vähintään yhtä monta seikkailua kokematta, joten toivottavasti saadaan jatkaa uraa vielä pitkään. Ainahan sitä tietysti toivoo, että tulevaisuus olisi menneisyyttä auvoisampi, mutta kyllä meillä tavoite on katsoa koko reissu maaliin saakka. Vielä ei onneksi maaliviiva edes häämötä.

Olet julkaissut viime aikoina myös kirjoja – sinulta on ilmestynyt romaani Unien valtiatar sekä sanoituskokoelma Inner Circle Outsider. Mistä tämä aluevaltaus sai alkunsa?
– Kirjat ja tarinat ovat aina olleet todella merkittävä osa elämääni. Luen koko ajan, usein montaa kirjaa samaan aikaan, riippuen miten pitkä aika milloinkin on keskittyä lukemiseen. Bussimatkoilla luen jotain kevyempää, omassa rauhassa sitten syvällisempää tarinaa.

– Olin aina pitänyt kirjailijoita arvossa ja halusin kokeilla, pystyisinkö itse saamaan jotain aikaan. Ensimmäinen kirjani oli fiktiivinen vampyyriromaani. Lähestyin raakileen kanssa kustantajaa, ja vaikka ensimmäinen versio palautui bumerangina, sain palautteesta intoa parannella tarinaa. Toisella yrittämällä sain kustannussopimuksen enkä koskaan edes tarjonnut tarinaa muille kustantamoille. Kyse oli siis itsensä haastamisesta, mutta on myönnettävä, että prosessin edistyessä kirjoittamisesta kyllä nauttikin.

– Fanit ovat kyselleet minulta lyriikkakoostetta, joten sellaisen julkaisu oli mielessä jo pidempään. Meillä ei ole läheskään aina ollut sanoja levytysten mukana ja toisaalta olen kirjoittanut lyriikkaa muillekin artisteille, joten nyt oli hyvä hetki laittaa omasta mielestä edustavimmat näytteet yksiin kansiin.

Cats Eyes.

Onko suunnitelmissasi kirjoittaa lisää?
– Kyllä se kiinnostaa, kunhan päivätöiltä ja bändijutuilta heltiäisi aikaa.

Millaisen kirjan Two Witchesin vaiheista saisi?
– Ainakin yhtyeen vaiheista saisi todella pitkän kirjan. Yli kolmekymmentä vuotta kiertämistä kengännauhabudjetilla ympäri maailmaa on tuonut mukanaan valtavan määrän tarinoita. Se olisi kertomus jääräpäisesti omilla ehdoillaan kulkevasta ryhmästä, jonka toimille voi välillä nauraa vedet silmissä, ja joskus pitkästä ilosta on seurannut itku. Välillä me ollaan oltu tosielämän Spinal Tap, mutta sekin on parempi kuin jäädä miettimään miksei koskaan edes yrittänyt tehdä mitään. Oman bändini historiaa tuskin kuitenkaan itse kirjoittaisin, ettei menisi liikaa omakehun puolelle. Avustamaan lähtisin kyllä mielelläni, mikäli joku moiseen urakkaan tarttuisi.

Kiitos haastattelusta. Voisitko suositella lopuksi vaikkapa kolmea äänilevyä, kolmea elokuvaa ja kolmea kirjaa ihmiselle, joka haluaa tutustua edustamaasi estetiikkaan ja alakulttuuriin?

Jyrki Witch suosittelee musiikkia, elokuvaa ja kirjallisuutta

Levyt | Finna.fi

Dead Can Dance: Within The Realm of a Dying Sun | 4AD 1987
Bauhaus: In The Flat Field | 4AD 1980
The Mission: Gods Own Medicine | Mercury 1986

Elokuvat | Finna.fi

The Hunger Ohjaaja Tony Scott, 1983
The Vampire Lovers Ohjaaja Roy Ward Baker, 1970
Vuoden synkin juhla / The Gloomiest Celebration Of The Year Ohjaaja Mikko Martikainen, 2008. Dokumentti suomalaisesta goottikulttuurista.

Kirjat | Finna.fi

Musta yö – tummat lasit Nancy A. Collins & kääntäjä Ulla Selkälä, 263 sivua | WSOY 1994
Goth Chic – johdatus pimeän puolen estetiikaan Gavid Baddeley & kääntäjä Ike Vil | Like 2005 & 2006
Worldwide Gothic – A Chronicle of a Tribe Natasha Scharf, 144 pages | Independent Music Press 2011

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Two Witches | Facebook
Lumous Gothic Festival | Facebook

Levyhyllyt
Two Witches | Finna.fi

1990-luku

Agony of the Undead Vampire part 2 | Darklands Records 1992
The Vampire’s Kiss | Cleopatra 1993
Phaeriemagick | Talitha Records 1993
Bites | Talitha Records 1995
Bites and Kisses | Cleopatra 1996
Eternal Passion | Nightbreed Recordings 1999

2000–2009

Wenches, Wytches and Vampyres – The Very Best Of Two Witches 1987–1999 | Cleopatra 2000

2010-luku

Goodevil | Darklands Records/Dark December Records 2014

2020-luku

The Undead | 2021

Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Marion: This World And Body – täyteen ladatty debyytti
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Lue lisää J. Witchiä | Finna.fi

Unien valtiatar, 177 sivua | Kuoriaiskirjat 2019
Inner Circle Outsider – The Lyrics of J. Witch | Darklands 2021

Two Witches: The Undead (2021).
Two Witches: The Undead (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo

Jesse Markin: Noir – kaikkien värien summa

Noir | Vild Recordings 2021

Jesse Markin: Noir (2021).Kun suomalaiset ensi kertaa kuulivat Jesse Markinista, hän oli vielä Ekow, Thelo Ekow tai E. Thelo, The Megaphone State -kokoonpanon MC ja toinen tuottaja. Kuusivuotiaana Liberiasta Viljakkalaan muuttaneen Markinin ja Simo ”SimonSound” Tuomisen perustama räppiryhmä julkaisi ensimmäisen albuminsa Home Of The Knockout Artist vuonna 2009. Viisi vuotta myöhemmin ilmestyi kolmas albumi Ghost, joka saattoi jäädä bändin viimeiseksi.

Kun Markin lähti soolouralle, hän alkoi julkaista musiikkia omalla nimellään (joskin myös Thelo Ekow oli hänen oma nimensä lapsena Afrikassa ennen Suomeen muuttoa). Mikä tärkeintä jatkon kannalta, räppäämisen lisäksi hän alkoi laulaa. Sysäyksen tähän antoi The Irrationalsin Gabrona aiemmin tunnettu Totte Rautiainen, joka kuuli Markinin laulavan eräässä teatteriproduktiossa ja kannusti tätä laajentamaan äänenkäyttöään myös omassa musiikissaan.

Blood. Ohjaaja: Kim Koponen.

Siinä vaiheessa Markin oli työstämässä trap-albumia, joka kuitenkin alkoi tuntua vanhan toistolta. Levyprojekti hyllytettiin, ja Markin ja Rautiainen alkoivat rakentaa hänen soolouraansa uudesta kulmasta. Syntyi albumi nimeltä Folk, valmiilta ja kansainväliseltä kuulostava debyytti, jonka kotimaiset musiikkikriitikot ottivat hehkutellen syleilyynsä. Toukokuussa 2019 ilmestyneen Folkin vanavedessä tuli hyviä asioita: vuoden tulokas- ja kriitikoiden valinta -Emma, Vuoden 2019 artisti -Femma sekä Teosto-palkinto. Markinin julkisuus nousi uudelle tasolle, kun hän valssasi tiensä olohuoneisiin syksyn 2020 tv-ohjelmassa Tanssii tähtien kanssa.

Folkin odotettu seuraaja Noir on myös Rautiaisen tuotantoa. Jos debyytin osakseen saama suitsutus on kasvattanut paineita, sitä ei Noirilta huomaa. Pikemminkin Markin tuntuu seikkailevan musiikin monimuotoisuudessa vapaasti nautiskellen. Avausraita ’This is (A) Testament’ käynnistyy akustisilla kitaroilla, ja säkeistöjä kuljettaa rap. Sen jälkeen ’Vildhjärta’ yllättää massiveattackmaisella tai portishediaanisella trip-hop-tunnelmoinnilla.

Ensimmäisenä singlenä julkaistun ’Stars In Your Eyesin’ lempeä, moderni hip-pop vie jälleen uuteen suuntaan, kunnes ’Sidney Poitierin’ elektroninen glamrockbiitti raivaa tien Markinin menneisyydestä muistuttavien kipakoiden räppien paluulle. ’Smokestack’ menee jalan alle big beatin ja rockin keinoin. Usein kuullut vertaukset Michael Kiwanukaan kuulostavat erityisen oikeutetuilta sielukkaan ’Counting Money On A Sundayn’ soidessa.

Tällä tavoin eriteltynä Noir saattaa vaikuttaa sillisalaatilta, mutta mistään sellaisesta ei ole kyse. Levy on tuotettu näkemyksellisesti, eli suuret muutokset tapahtuvat hienovaraisesti ja sävyt liukuvat toisiinsa tyylitajuisesti. Levyn nimi tuskin tulee siitä, mutta se voisi tulla – onhan Noir, musta, kaikkien värien summa.

Jesse Markinin toinen albumi on täydellinen soundtrack alkaneelle kesälle. Hänen urallaan se on askel hyvästä alusta vielä parempaan jatkoon. Maailmanluokan artisti ansaitsisi kansainvälisen yleisön.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jesse Markin | Facebook
Jesse Markin | Instagram

Levyhyllyt
The Megaphone State | Finna.fi

Home Of The Knockout Artist | The Megaphone State 2009
VLA Kings | Fresh Tunes Finland 2012
Ghost | Överdog 2014

Jesse Markin | Finna.fi

Folk | Vild Recordings 2019
Noir | Vild Recordings 2021

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Pet Shop Boys: Behavior – pop osuu sydämeen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus

Lue lisää Jesse Markinista | Soundi

Leveästi hymyilevä levoton kulkuri Aki Nuopponen, s. 28–34 | Soundi 6/2021

Jesse Markin: Noir (2021).
Jesse Markin: Noir (2021).
Musiikkikirjastot.fi logo

Håkan Hellström: Du gamla, du fria – konst och stadionpop

Du gamla, du fria | Woah Dad! 2016 

Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).Den första låten på Du gamla, du fria ’I sprickorna kommer ljuset in’ verkar hänvisa till Leonard Cohen. Mer specifikt till den kändaste delen av låten ’Anthem’:  there’s a crack in everything, that’s how the light gets in. Cohen ville väl med de orden uttrycka att ingenting är perfekt, och att det är bra så, eftersom bristerna är en del av skönheten. Den viktiga delen som får skönheten att lysa.  

I sprickorna kommer ljuset in.

Det här passar riktigt bra som hänvisning till Håkan Hellström. Genom sprickorna i hans hjärtskärande popmusik lyser ett varmt ljus. Hans sånger låter inte felfria, utan välvilliga och humana. Hellströms sånger berör bloggaren djupt, även om dennes kunskaper i svenska är närmast obefintliga. Kanske är det så att Håkans ljus når hjärtat just genom den här bristen.   

Håkan Hellstrom. Kuva: Ellika Henrikson, 2015.
Håkan Hellstrom. Kuva: Ellika Henrikson 2015

Du gamla, du frias första videosingel ’Din tid kommer’ släpptes våren 2016. Videon är regisserad av Magnus Rösman.

Håkan Hellström blev känd som basist (1988–1994) och trummis (1997–2003) i bandet Broder Daniel. Ur kultryktet tog hans solokarriär början vid millenniumskiftet. Den ökade populariteten kulminerade i juni 2016, då Hellström slog nordiskt publikrekord med sin Göteborgskonsert. Mer än 140 000 biljetter såldes till hans två stadionspelningar.

Med tanke på att Hellströms föregående album Det kommer aldrig va över för mig (2013) sålde en trippelplatina, kunde Du gamla, du fria vara en folkligare skiva.  Till exempel den överraskande ’Hoppas det ska gå bra för de yngre också’ består av slagkraftig 80-talspop och yttranden av hamnarbetare ur dokumentären Den inre hamnen (1988). Utan att alls sjunga slänger Hellström ut de sedan länge försvunna orden i luften och låter lyssnaren fundera över hur det till slut gick för dessa killar.  

Ett ännu mer förvirrande spår är det två minuter långa ’Du Gamla (That’s Alright Since My Soul Got A Seat Up in The Kingdom), där Hellström harmoniserar en vacker grund under Laura Rivers spiritual från 1963. Om sångens drömmar om himmelriket i Hellströms händer förvandlas till gliringar om kungadömet kan man bara spekulera om. ’Du Gamla (That’s Alright Since My Soul Got A Seat Up in The Kingdom) ’ hörs på teaser-videon för Hellströms nya album:   

I huvudsak är Du gamla, du fria  ändå en popskiva, inte abstrakt ljudkonst eller ställningstaganden. De flesta låtarna är renodlad populärmusik, som inte skyggar för romantik eller sentimentalitet. När man hör låtar som ’Öppen genom hela natten’ och ’Din tid kommer’ känns Hellströms stadionpopularitet inte alls konstig, inte konstigare än Kents popularitet. 

Du gamla, du fria har i Sverige sagts vara Hellströms sorgligaste album. Den svenska melankolin är ändå av en mer trösterik art än den finska. Här i Finland låter Håkan Hellströms åttonde album en aning dystert, men ändå lekfullt och hoppfullt. I Finland hittar man ett liknande romantiskt vemod i Samae Koskinens och Olavi Uusivirtas låtar. 

Hänvisningen till Cohen är långt ifrån den enda hänvisningen i Du gamla, du fria. Hellström ansluter sig till poptraditionen inte bara med sin sångstil utan också med intertextualiteten i sina sånger. På albumet kan man bland annat hitta en del av The ChurchsUnder The Milky Way

Håkan Hellström. ©Photo by Sören Håkanlind / COPYRIGHT
Håkan Hellström. ©Photo by Sören Håkanlind / COPYRIGHT

Du gamla, du fria förstärker den gamla sanningen att det lätta inte nödvändigtvis är enkelt. Musik som till sin struktur är traditionell pop kan vara betydelsefull konst, och en forcerad konstrockmusik är inte ett dugg djupare. Hellström vågar spela med enkla grundelement, för han vet att han kommer att vinna.  

Ari Väntänen | www.arivantanen.com 
Anna-Maria Malm | översättare

Håkan Hellström | webbplats 
Håkan Hellström | Facebook 

Varaa Du gamla du fria kirjastosta.
Reservera Håkan Hellströms Du gamla, du fria från biblioteket.

Förhandsifylld samsökning i regionala bibliotek. Det går också att välja andra bibliotek. 

Fråga bibliotekarien. 

Skivhyllor • Levyhyllyt
Håkan Hellström | Finna.fi

2000–2009 

Känn ingen sorg för mig Göteborg | 2000 
Det är så jag säger det | 2002 
Ett kolikbarns bekännelser | 2005 
Nåt gammalt, nåt nytt, nåt lånat, nåt blått | 2006 
För sent för Edelweiss | 2008 

2010-talet

2 steg från Paradise | 2010 
Det kommer aldrig va över för mig | 2013 
Håkan Boma Ye! • live • 4LP • 3CD | Kamikaze/Woah Dad! 2014 
Du gamla du fria | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2016 
Illusioner | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2018 

2020-talet

”Rampljus” | Woah Dad!/Warner Music Sweden 2020 
”Rampljus” Vol. 2 | Tro och tvivel/Woah Dad! 2020 

Skivhyllor • Levyhyllyt
Broder Daniel | Finna.fi

Saturday Night Engine | EMI 1995 
Broder Daniel | EMI 1996 
Broder Daniel Forever | Dolores 1998 
Cruel Town | Dolores 2003 

Samlingar • Kokoelmat
Broder Daniel | Finna.fi

Singles | EMI 1999 • EMI/Dolores 2009 
No Time For Us 1989–2004 | Dolores 2005 
The Demos 1989–1997 | Dolores 2005 
Original Album Serien • 5CD | EMI 2011 

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus [på finska]
Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana [på finska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia [på finska]
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen [på finska]
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska] 
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan [på finska]
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy [på finska]
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa 

Läs mera om Håkan Hellström • Lue lisää Håkan Hellströmistä | Finna.fi 

Klas Ekman intervjuar Håkan Hellström – samlade intervjuer 2000–2013  Klas Ekman, 97 sidor | Telegram 2014 
Håkan Hellström – texter om ett popfenomen  Håkan Steen, 364 sidor | Reverb/Sonic 2008 

Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).
Håkan Hellström: Du gamla du fria (2016).
Musiikkikirjastot.fi logo