Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto

6.2.2018 | Kirjoittaja: Tuomas Pelttari

Täältä tullaan Venäjä | Poko Rekords 1980

Dave Lindholm näki Rockin SM-kisoissa -80 jotain ainutlaatuista. Lavalle tuli Hassisen Kone ja Dave oli hetkessä myyty. Valloittavuudeltaan täysin omaa luokkaa oleva joensuulaisbändi ja sen laulaja/kitaristi Ismo Alanko tekivät lähtemättömän vaikutuksen – eikä Dave ollut yksin. Hassisen Kone rokkasi uuden aallon sarjan Suomen-mestariksi, ja sana levisi. Jengi ei saanut tarpeekseen hittibiiseistä, kuten Rappiolla ja Syöksylaskijoita kaikki tyynni. Bändi iski hulvattomasti uuden aallon ytimeen myös LP-mitalla. Pantse Syrjän tuottama Täältä tullaan Venäjä on yksi suomirockin suuria debyyttialbumeita.

Hassisen Kone: Reijo Heiskanen (vas.), Jussi Kinnunen, Ismo Alanko ja Harri Kinnunen. Alkuperäinen bändivalokuva: Kari Hyttinen.

Levynkannen räikeän punaiseen taustaväriin nostetut nukkehahmot leikittelivät yhtä lailla provona kuin Alangon tekstien maailma. Tuo sitä kaljaa! Jumalat jalassa ja housut mielessä, sinisen enkelin makua kielessä? Tai Jeesus ja Herra biisissä Reippaina käymme rekkain alle? Albumin nimikin kääntyi Tapio Suomisen kulttielokuvasta Täältä tullaan, elämä! Monenlaisia tabuja koskettavien vitsien voima iski paksun kiilan 80-luvun alun kekkoslovakialaisen Suomen mielenmaisemaan. Huumorilla sävytetyn kritiikin momentti ravisteli niin kiehtovasti, ettei siihen ulottunut sensuurikaan. Vaikka meillä oli Leskinen, Pelle, Dave, Saarela, Hector ja Alatalo, oli Alangon läpimurrolle sosiaalinen tilaus, jopa suoranainen pakko.

Jos Rappiolla tuottaa lopulta lievän yliannostuksen, niin Koneella oli vastaus valmiina: Täältä tullaan Venäjä sisältää täyden tusinan muitakin monipuolisia vetoja. Humppatahdeista rockanthemiksi rakentuva nimiraita, vakavasävyisempää Konetta heijasteleva Kulkurin iltakalja tai jazzin hurmaa sisältävä Syöksylaskijoita kaikki tyynni. B-puolen maaninen Rock ehkäisyvälineitä vastaan saattaa olla paras kääntöpuolen avaus koskaan. Ja pistä toki Iloisesti Hammondilla, mutta Älä syö liisteriä.

Nuori bändi teki varsin valmista kamaa jo demolla.

Hassisen Koneen kosiskelematon soundi oli perinteisen rock, mutta oma. Lavalla bändi oli kuin kotonaan. Liven liimasi yhteen se, että treenit oli tehty huolella. Alanko, kitaristi Reijo Heiskanen, basisti Jussi Kinnunen ja rumpali Harri Kinnunen soittivat hyvin. Keikoilla vedettiin äänitysten sovitukset läpi vauhdilla. Kohkauksen keskellä Ismo Alangon karisma asteli suoraan suomalaiseen rockhistoriaan.

Toisinaan rock johdattaa kuulijansa suuriin musiikkitekoihin. Ja miten nopeasti asiat voivatkaan edetä! Ruotsissa kausiluontoisissa siivoushommissa ollut nuori Ismo Alanko kuuli suomalaisen uuden aallon kutsun eikä voinut enää jäädä. Oli lähdettävä Joensuuhun tekemään musiikkia, jotain muuta kuin aikaisempi progebändi Sight. Uuden kokoonpanon ensisingle Hassisen Kone//Kolumpia orkesteri oli ulkona keväällä -80. Hilse-levyt möi albumin masterit Pokolle ja Epe Heleniukselle. Ensimmäinen suuri levytystulos oli reilun puolen tunnin rutistus. Sen lyhyt hali tuntuu loputtomalta, voimakkaalta ja aina yhtä lämpimältä.

Täältä tullaan Venäjä
Ismo Alanko – kitara, laulu
Reijo Heiskanen – kitara
Harri Kinnunen – rummut
Jussi Kinnunen – bassokitara
Tuottaja: Pantse Syrjä

Täältä tullaan Venäjä julkaistiin loppukesästä 1980. Remasteroitu CD-painos sisältää arvokasta lisäainesta: mukana on biisien sanoitukset sekä kaksi lisäraitaa. Tauon jälkeen kuullaan Kolumbia Orkesteri ja Muoviruusuja omenapuissa. Täältä tullaan Venäjä löytyy kokonaisena 6CD-boksilta Jurot nuorisojulkkikset. Sama boksi sisältää Dave Lindholmin hehkutuksen, joka mainitaan tekstin alussa. Hassisen Kone jatkoi kunnianhimoista levytysuraa albumilla Rumat sävelet. Ismo Alanko on tehnyt Koneen ja Sielun Veljien jälkeen mittavan soolouran.

Tuomas Pelttari

Hae Täältä tullaan Venäjä kirjastosta!

Hae TTV kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Muista boksit | Finna.fi
Toimitus suosittelee lämpimästi Hassisen Koneen ja Ismo Alangon laajoja kokoelmateoksia.
Alanko, Ismo: Alangolla – Ismo Alangon lauluja, 4CD + liitevihko | Poplandia 1997
Hassisen Kone: Jurot nuorisojulkkikset – koko tuotanto koko tarina 1980–1982 | Poko Rekords/EMI Finland Oy 2009 | 6CD + 36-sivuinen Juha Nikulaisen toimittama liitevihko. Liitteessä on Jukka Orman historiakatsaus sekä Ismo Alangon haastattelu.

Katso DVD | Finna.fi
Kaurismäki, Aki & Kaurismäki, Mika: Saimaa-ilmiö, 128 min. | Sandrew Metronome 2007 • Future Film 2014
Hassisen Kone: 20 vuotta myöhemmin – Eastpop 2000 Live, 62 min | Poko Rekords 2001

Lue lisää | Finna.fi
Alanko, Ismo & Kuosmanen, Kirsti: Sanat – täydennetty laitos, 472 sivua | WSOY 2013
Juntunen, Juho: Tuuliajolla – Suuri rock and roll -risteily, 253 sivua | Like 2008 • 1. painos Fanzine 1981.
Kontiainen, Vesa: Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia, 667 sivua | Like 2004
Leskinen, Juice & Kanerva, Timo: Vaikuttajat korvissamme, 195 sivua | Kirjayhtymä 1993
Metso, Juha & Sirén, Vesa: Sielun Veljet – kuvat, 240 sivua | Johnny Kniga | 2013

Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä (1980).

Steven Wilson: Insurgentes – soolouran komea alku

3.1.2017 | Kirjoittaja: Tuomas Pelttari

Vastaa

Insurgentes (Kscope, 2008)

Vuosi 2008 oli käännekohta muusikko Steven Wilsonille, sillä brittiartistin bändien ja projektien takaa teki tuloaan sooloura. Tätä ennen Wilsonin ja Aviv Geffenin perustama Blackfield oli tehnyt kaksi arvostettua, mutta pienen yleisön fanittamaa levytystä. Kaupallisen läpimurron kynnyksellä vuosikaudet erinomaisia albumeita tehnyt Porcupine Tree oli kasvanut Wilsonin kotikutoisesta ideasta jäähalliluokan liveaktiksi, jolla tuntui olevan yhä suurempia läpimurron mahdollisuuksia. Tästä huolimatta Wilson oli varannut aikaa ensimmäisen oikean sooloalbumin tekoon. Insurgentes julkaistiin alkutalvesta 2008.

Insurgentesin ero Porcupine Treen rockiin on selkeä, ja mietteliäämpi toteutustapa saattoi olla pieni yllätys Wilsonin aiemman tuotannon ystäville. Insurgentes toimii luontevasti runttavassa jumituksessa, taiderockissa ja paikoin jazzinkin kuvastossa, ja kerronta avautuu hitaasti. Ajan kanssa albumista kehkeytyy osasten summaa suurempi kokonaisuus. Wilsonin myöhempiin levyihin – kuten Hand. Cannot. Erase. – verrattuna Insurgentes tuntuu aluksi pidättyväiseltä, jopa sulkeutuneelta. Levynkannen kaasunaamaripäinen artisti tuntuukin enemmän kuin alitajuiselta viittaukselta.

Goottirockista ammentava aloitusraita Harmony Korine on Wilsonin vaikuttavimpia teoksia. Se sai valokuvataiteilija Lasse Hoilen ohjaaman videon.

Jos Harmony Korine on rockmainen, komeasti sfääreilevä jumituspaisuttelu, niin Abandoner sekoittaa Massive Attackia muistuttuvaa tunnelmointia akustiseen kitarointiin. Ilmaisu siirtyy vähitellen painostavaan, lähes haudanvakavaan maaperään. Crimsonmaiset sointukulut voimistuvat riipiviin säröääniin. Sumutorvimainen Salvaging tuntuu myös hyvin 70-lukulaiselta progeilulta. Raidan vähitellen avautuva moniulotteisuus etenee kiehtovasti erityisesti albumin 5.1 -monikanavamiksauksessa. Loppuosassa nyrjähtävä sävellys yltää äärimmäiseen jännitteeseen.

Yksi avainteoksista on pitkä No Twilight Within The Courts Of The Sun. Kyseessä on modernin jazzrockin riemuvoitto. Lähestulkoon liian haastava riffi on loppua kohden mitä uskomattominta juhlaa.

Toiseksiviimeisenä kuultava hiipivän progeileva Get All You Deserve jättää pysyvämmän muistijäljen kuin alkuun ajattelisi. Albumin päättävä nimikappale ja Michyo Yagin taituroima bassokoto toimivat eteerisyydessään maagisesti.

Yksi lisäväylä muusikko Steven Wilsonin sielunelämään 2007–2008 on levyn kylkiäiseksi tuotettu Lasse Hoilen ohjaama dokumentti. Wilson palaa nuoruutensa koulumaisemiin, kertoo taiteestaan ja purkaa turhautumistaan mp3-soittimiin ja niiden äänentoistoon. Wilson nostaa esiin myös yleiset kirjastot ja niiden musiikkiosastot. Sieltä voi löytää tärkeitä inspiraation lähteitä, kuten Frank Zappan tai Pink Floydin levyt. Täyspitkä dokumentti ilmestyi myös 2DVD-laitoksena. Kysy dokkaria kotikirjastosta.

Insurgentes julkaistiin alun perin rajoitettuina boksipainoksina, joista toinen oli 2CD + DVD-Audio, toinen neljän 10″ vinyylin laitos. Albumin laajemman levityksen normijulkaisu seurasi helmikuussa 2009.

Insurgentes
Steven Wilson – laulu, kitara, piano, sähköpiano, bassokitara, kosketinsoittimet, mellotroni, harmoni, kellopeli, ohjelmointi …
Gavin Harrison – rummut
Tony Levin – bassokitara
Theo Travis – huilu
Sand Snowman – akustinen kitara
Jordan Rudess – piano
MIke Outram – kitara
Dirk Serries – guitar drone
Clodagh Simmonds – laulu
Susana Moyaho – ääni
London Session Orchestra: jouset
Tuottaja: Steven Wilson

Wilson pystyi irtautumaan Porcupine Treen perinnöstä menestyksekkäästi. Insurgentes ei ollut suuri kaupallinen menestys, mutta osoitti selkeästi tietä kohti tulevia saavutuksia. Porcupine Tree palasi vielä albumilla The Incident, ja mikä parasta – Wilsonin soolouralla teki tuloaan joukko komeita levytyksiä. Vuosien varrelta on julkaistu jopa omanlaisensa ’Best Of’ -albumi Transience. Viides studioalbumi To The Bone julkaistiin vuonna 2017.

Tuomas Pelttari

Steven Wilson kotisivu
Headphone Dust etusivu
Burning Shed kotisivu

Hae Steven Wilsonin ’Insurgentes’ kirjastosta!

Hae Insurgentes kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt:
Steven Wilson: Insurgentes (Kscope, 2008/2009)
Grace For Drowning (2011)
The Raven That Refused To Sing (And Other Stories) (2013)
Hand. Cannot. Erase. (2015)
4 ½ (2016)
To The Bone (Caroline, 2017)

Lue lisää:
Hoile, Lasse (ohjaaja) & Wilson, Steven: Insurgentes, 160 min. 2DVD-dokumentti Wilsonista ja hänen musiikinteostaan. Toimituksen lämmin suositus.
Wilson, Steven & Hoile, Lasse & Clover. Carl: Index, 240 sivua. (2015). Wilsonin esipuhe ja yli kolmesataa valokuvaa musiikintekijän uralta vuosilta 2002–2015.

Steven Wilson: Insurgentes (2009).

Lunatic Soul: Lunatic Soul – kun vähemmän on enemmän

29.12.2016 | Kirjoittaja: Tuomas Pelttari

Vastaa

Lunatic Soul (Mystic Production, Kscope, 2008)

Puolalainen progressiivinen rock saattaa jäädä Suomessa monelta hieman paitsioon. Riverside lienee tuttu bändi monelle raskaamman progen harrastajalle, ehkä myös SBB ja 90-luvulla perustettu Quidam. Muutakin löytyy. Muusikoiden vetämä verkkofoorumi Burning Shed ja levy-yhtiö Kscope ovat nostaneet esiin mielenkiintoista progea Euroopasta jo pitkään. Yksi atmosfäärisimmistä bändiprojekteista on vuonna 2008 ensialbuminsa julkaissut Mariusz Dudan luomus Lunatic Soul.

Duda (s. 1975) alkoi tehdä vakiintuneen bändinsä rinnalla omaa akustisempaa musiikkia. Lunatic Soulin aikaan laulaja/basistilla oli takana kolme onnistunutta Riverside-albumia. Soolodebyytti tähtäsi kohkaavan progeilun ja raskaampien riffielementtien sijaan hillittyyn maailmaan – enemmän hengittävään äänikuvaan, ilman sähkökitaraa. Akustisten instrumenttien helinä seuraa mukana lähes aina, silloinkin kun tunnelma kääntyy rokimmaksi. Perustaksi muovautui hitaanpuoleinen musiikillinen kehittely, ehkä hieman psykedeelisemmän Pink Floydin tavoin.

Lunatic Soulin osin transsimaista progeilua on melko vaikea määritellä tarkasti. Yksi kuvailua välttävistä elementeistä on tietty henkistymisen ja bluesin sulautuminen. Debyyttialbumi maalaa hieman Dead Can Dancen kaltaista kuvaa erityisesti herkemmissä instrumentaaliosioissa, kuten Where The Darkness Is Deepest.

Verkkaisesti kehystyvä nimikappale tuo mieleen Talk Talkin klassikkolevyn The Colour Of Spring vuodelta 1986. Yhdessä Maciej Szelenbaumin kanssa sävelletyn Summerlandin folkmainen melodia viilettää eteenpäin kuin Jethro Tull ja Ian Anderson. Kekseliäs rumpuisku kehystää raidan tunnelmaa loppuun asti.

Viisaasti albumin loppupuolelle sijoitettu The Final Truth vie kohti komeaa maisemaa hätkähdyttävällä intensiteetillä. Vasta raidan puolenvälin jälkeen mukaan tempautuvat rummut tuovat tunnelman uudelle tasolle. Kiitokset tästä ansaitsee lyömäsoittaja Wawrzyniec Dramowicz.

Dudan sooloprojekti voi kiinnostaa Riversideen tututstuneiden lisäksi esimerkiksi IQ:n, Ozric Tentaclesin, Porcupine Treen ja Steven Wilsonin faneja. Uutta kuulijaa saattaa ilahduttaa musiikin lähestyttävyys. Lunatic Soulin yhtäaikainen rauha ja elämänpalo ovat sielua parantavia voimia.

Mariusz Duda – laulu, akustinen kitara, bassokitara, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet, efektit, kalimba
Wawrzyniec Dramowicz – rummut, lyömäsoittimet
Maciej Szelenbaum – trumpetti, huilu, piano, kosketinsoittimet, efektit, cheng
Michał Łapaj – urut, kosketinsoittimet
Maciej Meller – e-bow
Tuottajat: Robert Srzednicki and Mariusz Duda

Dudan musiikinteko jatkui vuonna 2009 julkaistulla Riversiden albumilla Anno Domini High Definition. Sooloprojekti jatkui vuotta myöhemmin levytyksellä Lunatic Soul II. Kysy levyjä lainaan kotikirjastostasi.

Tuomas Pelttari

Levyhyllyt
Lunatic Soul
Lunatic Soul, CD. (Mystic Production, Kscope, 2008) & 2LP (Kscope, 2015)
II (Mystic Production, (Kscope, 2010) & 2LP (Snapper Music, 2010)
Impressions, CD (Kscope, 2011) & LP (Kscope, 2011)
Walking On A Flashlight Beam, CD+DVD (Mystic Production, Kscope, 2014) & 2LP (Kscope, 2014)
Fractured (2017)
Under The Fragmented Sky (2018)

Riverside
Out Of Myself (Mystic Production, 2003)
Second Life Syndrome (InsideOut Music,Mystic Production, 2005)
Rapid Eye Movement (Mystic Production, InsideOut Music, 2007)
Anno Domini High Definition, CD (InsideOut Music, Mystic Production, 2009) & LP (InsideOut Music, 2011)
Shrine Of New Generation Slaves (InsideOut Music, Mystic Production, 2013)
Love, Fear And The Time Machine (InsideOut Music, Mystic Production, 2015) & laajennettu painos CD+DVD (2016).
Eye Of The Soundscape, 2CD & 3LP. (InsideOut Music, Mystic Production, 2016)

Lue lisää
Lunatic Soul kotisivu
Riverside kotisivu
Burning Shed kotisivu

Salaliitto: Salaliitto – huippuluokan debyyttialbumi

16.12.2015 | Kirjoittaja: Tuomas Pelttari

Vastaa

Salaliitto: Salaliitto (Plastic Passion, 2015)

Nelihenkinen Salaliitto on kypsytellyt debyyttialbumiaan hiljalleen, kaikessa rauhassa. Valmis albumi on yksi vuoden valloittavimmista rocklevyistä.

Salaliiton lauluntekijä ja laulaja/kitaristi Ossi Alisaari heittäytyy tunnelmiin tosissaan. Hän voi tehdä sen helposti, sillä hänellä on rinnallaan vahva ja luotettava musiikillinen yksikkö.

Alisaaren kirjoittamat tilannekuvat istuvat täydellisesti biiseihin, joiden rakenteissa riittää seurattavaa. Bändiltä taipuu vaivatta vaikeampikin tahditus. Musiikillinen sujuvuus välittää oivallisesti tekstin tarpeita eteenpäin. Soljunta tuntuu lähes ällistyttävältä. Esimerkiksi Pääsiäissaaret on rohkeasti sovitettu biisi täynnä sekä levollisuutta että taianomaista jännitettä.

– Viimeinen talo, kaupunki loppuu
takana taivas punainen.
Viimeiset valot, asfaltti päättyy
keskellä tietä kasautuu.
Syvän ojan ylitän
viimeisen kerran yritän.

Valssin tahtiin etenevä Virhe avaa albumin toisen puolen. Värikäs maailma aukeaa jännittävänä kaleidoskooppina. Tarinankerronnassa on jotain kuusumunprofeettamaista seikkailuhenkeä, mystistä tummuutta. Lapsen näkökulmasta kulkeva teksti heijastelee osuvasti pienenä koettua epävarmuutta.

Salaliiton ensimmäisestä singleraidasta tehtiin myös video. Tommi Rantamäen ohjaustyö julkaistiin huhtikuussa 2015.

Toinen single Uuteen elämään sai videojulkaisun marraskuussa. Ohjaus: Jussi Pajuniemi.

Salaliiton bändisoundi on muheva, jännittävällä tavalla juurekas. Kitarat heläjävät täynnä suurta tunnetta ja ennen kaikkea rentoutta. Läsnä on rockmusiikin yksi tarpeellisimmista elementeistä: heittäytyminen ilman pinnistämistä. Salaliitto on intohimolla tehtyä rockmusiikkia, ilman rasitteita.

Yhtyeen jäsenille on kertynyt kokemusta monista bändeistä, kuten Penniless, Limonadi Elohopea ja Deep Turtle. Salaliittoa kuunnellessa voi miettiä sekä suomalaista että amerikkalaista lauluntekijyyttä. Mielikuvissa vilahtavat ohimennen Neil Young, The Posies, 22-Pistepirkko, Interpol, Kauko Röyhkä, Agents ja R.E.M. Olennaista on se, että Salaliitto saavuttaa oman juttunsa jo debyyttialbumilla. Se on ihailtavaa.

Ossi Alisaari – kitara, laulu
Timo Kuismanen – kitara
Raine Hynninen – bassokitara
Mikko Saaristo – rummut, lyömäsoittimet

Salaliitto julkaistaan LP-levynä ja striiminä joulukuussa 2015.

Yhtye juhlistaa levynjulkaisua lauantaina 19. joulukuuta kahdella keikalla. Akustinen setti Turun musiikkikirjastossa alkaa klo 14. Illalla klo 22 keikkapaikkana on Turun Baari. Molempiin on vapaa pääsy.

Levyhyllyt:
Salaliitto: Salaliitto (LP, striimi. Plastic Passion, 2015).
Melankolia (LP, striimi. 2017).

Lue ja kuuntele lisää:
Salaliitto Facebook
SoundCloud
BandCamp
Plastic Passion

Tuomas Pelttari

Salaliitto: Salaliitto (2015).

Years & Years: Communion – nykypäivän syntikkapopin helmi

24.11.2015 | Kirjoittaja: Tuomas Pelttari

Vastaa

Years & Years – Communion (Polydor, 2015)

Synth popin puhutaan yleensä olleen voimissaan 1980-luvulla, mutta genren selkeä uusi tuleminen on jatkunut jo jonkin aikaa, minkä huomaa niin radiossa soivasta valtavirrasta kuin indiemmänkin popmusiikin puolelta. Brittiläisen Years & Years -yhtyeen muodostavat laulaja ja kosketinsoittaja Olly Alexander, bassokitaristi Mikey Goldsworthy ja kosketinsoittaja Emre Türkmen. 2010 perustettu bändi alkoi saada laajempaa tunnettuutta, kun he alkoivat levyttää Polydor Recordsille 2014, jolloin single Take Shelter julkaistiin elokuussa. Kappaleen tummasävyinen, melodinen elektropop kolahti niin mainstreamia kuin vaihtoehtoisempaakin musiikkia kuunteleviin, minkä jälkeen tie tähtiin oli selvä vahvasti R&B-vaikutteisen, puhdasverisen hittikappale Desiren julkaisun myötä.

Debyyttialbumi Communion julkaistiin tämän vuoden heinäkuussa, ja se on harvinaisen hyvä kokonaisuus nykypäivän popmusiikissa. Itse sijoitan Years & Yearsin selkeimmin synth popiin, sillä koskettimilla soitetut tarttuvat lead-melodiat, kappaleiden häpeilemätön iskevyys ja bändin musiikissa niin selkeästi esiin tunkeva into ja jopa riemu vievät ajatukset moniin genren suuriin nimiin. Lisäksi kappaleita hallitseva elektronisuus yhdistettynä R&B-vaikutteisiin tuo musiikkiin tanssittavuutta, minkä ansiosta se sopii klubeille yhtä hyvin kuin rockfestivaaleille. Tämänkaltaisessa musiikissa laulajan merkitys korostuu myös, ja Years & Years on siinäkin suhteessa todella vahvoilla, sillä Olly Alexander on huikea vokalisti niin laulutaidoiltaan kuin tunteen välittäjänä. Hänellä on niin äänialaa kuin sopivaa heittäytymistäkin, minkä voi huomata esim. Youtubesta löytyvistä yhtyeen monipuolisesti tekemistä eri cover-versioista.

Bändin voittokulun täydensi King-kappaleen julkaisu singlenä vuoden 2015 alussa. Tuo uskomattoman toimivan kosketinmelodian johtama suorastaan euforinen poptimantti lienee itselleni (syksyn kovista julkaisuista huolimatta) tämän vuoden ykköskappale, ja levyn materiaalin vahvuudesta kertoo, että se on uskallettu jättää Communionilla kahdeksanneksi. Seuraavaksi suurimmaksi hitiksi on noussut söpöilybiisi Shine, jonka Alexander on kuulemma kirjoittanut poikaystävälleen, Clean Bandit -yhtyeen viulisti Neil Milanille. King ja Shine olivat ne suurimmat yleisönvillitsijät myös näkemälläni Years & Yearsin keikalla Flow-festivaaleilla elokuussa. Menevyyden ohella levyltä löytyy myös herkkiä pianoballadeja, kuten Eyes Shut ja Memo.

Years & Yearsin tapauksessa suosiota ei ainakaan vähennä se, miten heidän musiikkinsa toimii livenä, minkä lisäksi tulee vielä keulahahmo Alexanderin ilmiömäinen läsnäolo ja luontaiselta vaikuttava esiintymistaito, mikä ei toki ole ihme, sillä mies on muusikon uransa lisäksi ollut myös näyttelijä mm. suositussa Skins-televisiosarjassa.

Yhtye on onnistunut sulauttamaan pääasiassa hip hopin, 1990-luvun housen ja vaihtoehtorockin puolelta tulevat vaikutteensa (Wikipedia-sivulla mainitaan Flying Lotus, Diplo, Radiohead ja Jai Paul) elektronispohjaiseen synth popiin toimivaksi kokonaisuudeksi hienoja sävellyksiä unohtamatta. He tiivistävät musiikkiinsa paljon niitä elementtejä, jotka ovat tämän hetken populaarimusiikissa vahvasti esillä, minkä takia Years & Yearsin suosiota ei ihmettele ollenkaan. Seuraavia tuotoksia jää odottamaan hyvin suurella mielenkiinnolla, ja toivotaan tässäkin tapauksessa, että äkkiä noussut suosio ei sekoita nuorten miesten päitä.

Lue lisää:
Butler, Mark J.: Electronica, dance and club music (Ashgate, 2012)
Collins, Nick ; Schedel, Margaret ; Wilson, Scott: Electronic music (Cambridge University Press, 2013)

Years & Years kotisivu

Tuomas Aitonurmi

Years & Years: Communion (2015).

Levyhyllyt

Levyjä ja lukemista kirjastosta

Avainsana-arkisto: debyyttialbumit

Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto

Täältä tullaan Venäjä | Poko Rekords 1980

Steven Wilson: Insurgentes – soolouran komea alku

Insurgentes (Kscope, 2008)

Lunatic Soul: Lunatic Soul – kun vähemmän on enemmän

Lunatic Soul (Mystic Production, Kscope, 2008)

Salaliitto: Salaliitto – huippuluokan debyyttialbumi

Salaliitto: Salaliitto (Plastic Passion, 2015)

Years & Years: Communion – nykypäivän syntikkapopin helmi

Years & Years – Communion (Polydor, 2015)