Talking Heads: 77 – tanssi kuin kukaan ei katselisi

Talking Heads: 77 | Sire Records 1977

Musiikkia esille kirjastossa

Talking Heads: 77 (1977).Legs McNeilin ja Gillian McCainin Please Kill Me – The Uncensored Oral History of Punk on hieno teos, mutta siinä on kummallinen puute: kirjassa ei kerrota Talking Headsista, vaikka bändi tuli sieltä mistä pitikin silloin kuin kuuluikin. Kaipa Talking Heads oli jossain määrin ulkopuolinen CBGB-ympyröissä 1970-luvun loppupuolella. Sillä ei ollut näyttävää imagoa niin kuin Ramonesilla ja New York Dollsilla ja siltä puuttui katu-uskottavuutta. Se oli liian hienostunut ja kummallinen ollakseen punk niin kuin Dead Boys. McNeil on joskus luonnehtinut bändin musiikkia ”juppivikinäksi”. Edes runonlaulaja Patti Smith ei aikoinaan ollut kiinnostunut juttelemaan ”taidekoulubändin” jäsenten kanssa, kun heidät hänelle esiteltiin.

Punk oli uuden aikakauden ääni, mutta Talking Heads oli edellä sitäkin aikaa. Se soitti vaihtoehtorockia, uutta aaltoa ja post-punkia jo ennen kuin sellaisista tyyleistä pystyi puhumaan. Kun kuuntelee laulaja-kitaristi David Byrnen, basisti Tina Weymouthin, rumpali Chris Frantzin ja kitaristi-kosketinsoittaja Jerry Harrisonin muodostaman kokoonpanon ensimmäistä albumia Talking Heads: 77, on melkeinpä mahdotonta hyväksyä sen ilmestyneen vuonna 1977. Siitä nimittäin on seiskaseiskapunk kaukana.

Psycho Killer.

Tarinan alkusanat kirjoitettiin vuonna 1973, kun Rhode Island School of Designissa opiskelleet Byrne ja Franz perustivat The Artistics -nimisen yhtyeen. Bändi hajosi seuraavana vuonna, ja Byrne muutti New Yorkiin. Franz ja hänen samaa koulua käynyt taidemaalarityttöystävänsä Weymouth muuttivat perässä muutamaa kuukautta myöhemmin. Samassa asunnossa majaillut kolmikko päätti perustaa uuden bändin, jossa bassoa soittaisi Weymouth. Hän ei ollut koskaan bassoon koskenutkaan, mutta otti soittimen nopeasti haltuun.

Suurin osa Talking Headsin debyytillä julkaistuista biiseistä kirjoitettiin bändin kimppakämpässä. Vähitellem musiikin taakse kehittyi myös ajatus. ”Meistä musiikin piti välittää modernia sanomaa siitä, että on tärkeää ottaa oma elämänsä haltuun”, Franz kertoo elämäkerrassaan. ”Ajatuksen siitä, että rocktähdet olisivat jotenkin tärkeämpiä kuin muut ihmiset, heitimme helvettiin.” Kaikenlaisia ulkoisia rocktähteyden merkkejä vältellyt yhtye oli siis sisimmässään hyvinkin punk, mutta piti tärkeänä myös sitä, että Talking Headsia olisi kivaa kuunnella. Nimensä se otti television puhuvista päistä, koska ne edustivat sisältöä, eivät toimintaa.

Tentative Decisions.

Kesäkuun viidentenä 1975 Talking Heads soitti ensimmäisen keikkansa Boweryn sittemmin legendaariseksi muodostuneessa läävässä CBGB:ssä Ramonesin lämmittelijänä. Muutaman keikan jälkeen levy-yhtiöt alkoivat kiinnostua. Bändi teki demon niin suuren Columbian kuin pienen Berserkley Recordsinkin piikkiin, ja sitten Sire Recordsin Seymour Stein tarjosi sille levytyssopimusta. Mogulin hämmästykseksi kolmikko kieltäytyi, koska ei omasta mielestään ollut vielä tarpeeksi hyvä levyttämään. Myös Lou Reed ja hänen managerinsa Jonny Podell tarjosivat tuotantodiiliä, mutta paperi jäi allekirjoittamatta, koska se olisi tehnyt tulevasta levystä tuottajien omaisuutta.

Lopulta, vuoden 1976 lopulla Talking Heads katsoi olevansa valmis. Se allekirjoitti levytyssopimuksen Sire Recordsin kanssa ja jätti päivätyönsä. Siinä vaiheessa The Modern Loversissa soittanut Jerry Harrison, joka oli tarkkaillut yhtyeen edesottamuksia jo jonkin aikaa, suostui liittymään bändiin. Tässä vaiheessa Talking Headsilla oli jo sen verran nimeä, että levydiilistä uutisoitiin musiikkimedioissa.

No Compassion.

Talking Heads: 77 äänitettiin pienessä Sundragon-studiossa tuottajien Tony Bongiovin ja Lance Quinnin sekä äänittäjä Ed Stasiumin kanssa. Stasium osoittautui ihanteelliseksi yhteistyökumppaniksi, mutta bändi ei ollut tyytyväinen Bongioviin, joka ei ollut erityisen kiinnostunut koko projektista eikä pitänyt Talking Headsin taiteellisuudesta eikä pyrkimyksestä arvaamattomien musiikillisten ratkaisujen tekemiseen. Herkkä Byrne ei suostunut laulamaan Bongiovin ollessa studiossa, joten hänen osuutensa äänitettiin nimellisen tuottajan ollessa poissa. Kitkasta huolimatta suurin osa levystä valmistui alle kahdessa viikossa. Se tehtiin valmiiksi, kun bändi palasi Amerikkaan Ramonesin kanssa tehdyltä Euroopan-kiertueelta.

Frantz kertoo elämäkerrassaan, että suurin osa Talking Headsin varhaistuotannosta on yhteistyön tulosta. Krediitteihin saakka tuo tieto on päässyt vain albumin ensimmäisen singlen kohdalla. ’Psycho Killer’, jonka Byrne, Frantz ja Weymouth olivat tehneet opiskeluaikoinaan, on heidän kaikkien aikojen ensimmäinen yhdessä kirjoittamansa kappale. Harva aloittaa biisinteon klassikolla, mutta tuo vangitseva biisi kasvoi yhdeksi Talking Headsin tunnetuimmista.

Don’t Worry About The Government.

’Psycho Killer’ erottui edukseen syyskuun puolivälissä 1977 julkaistulta albumilta, mutta ei suinkaan ollut lebyn ainoa helmi. Napakasti sykkivää ja kliseevapaata kitararockia, päättäväisiä temponvaihdoksia ja omalaatuisia laulumelodioita riitti kautta linjan. ’Tentative Decisionsin’ kulmikas funk ja marssirytminen kertosäe oli hurmannut jopa äkeän Lou Reedin, ja ’No Compassion’ groovasi bluesisti, kunnes alkoi hakata hermostuneesti vain palatakseen takaisin sielukkaaseen keinuntaan. Merkityksettömältä tuntui vain lyhykäinen välipala ’Who Is It?’

”En pystynyt juttelemaan ihmisten kanssa kasvokkain, joten nousin lavalle ja aloin kirkua, kiljua ja sätkiä”, David Byrne on sanonut. Hänen persoonallinen tyylinsä laulaa, sanoittaa ja olla sosiaalisissa tilanteissa sai osaselityksen vuosia myöhemmin, kun hän kertoi olevansa asperger-ihminen. Oireyhtymä saa kokemaan maailman vähän eri tavalla, joskin on mahdotonta sanoa, mikä musiikissa on seurausta tekijän persoonasta ja mikä ulkopuolisista vaikutteista. Vaikka Byrne on nimetty yhtyeen suureksi visionääriksi, mitä hän kaikessa omintakeisuudessaan onkin, debyyttialbumilta kuulee, miten ratkaisevan tärkeää Frantzin ja Weymouthin soitto oli soundin rakentamisessa. Samanhenkisen rytmiryhmän yhteispeli on niin toimivaa, että he ovat naimisissa vielä tänäkin päivänä.

Uh-Oh, Love Comes To Town.

Talking Headsin debyytti sai kriitikot pursottamaan hunajaa niin brittiläisten musiikkilehtien kuin The New York Timesin ja Rolling Stonenkin sivuille. Huikea myyntimenestys Talking Heads: 77 ei ollut, mutta sen vaikutuksen kuulee monissa myöhemmissä post-punk- ja taiderockbändeissä. Vaikka Talking Heads aikanaan sivuutettiin Please Kill Me’n sivuilla, se mainittiin kyllä kirjan takakansitekstissä, mikä varmasti kertoo jotakin jostakin.

Etäisinä hengenheimolaisina Talking Headsin alkutuotannolle voi pitää David Bowien saman aikakauden levyjä, Televisionia ja Richard Hell & The Voidoidsia, mutta sillä oli silti aivan oma soundi. Se teki kireää tanssimusiikkia spastisille liikehtijöille, jotka miettivät ihan liikaa osatakseen esittää mitään muuta kuin itseään.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Talking Heads | kotisivu
Talking Heads | Facebook
Talking Heads | Instagram

Talking Heads: 77
David Byrne – laulu, kitara
Chris Frantz – rummut
Martina Weymouth – bassokitara
Jerry Harrison – kitara, kosketinsoittimet, taustalaulu
Tuottajat: Tony Bongiovi, Lance Quinn & Talking Heads

Levyhyllyt
Talking Heads
Finna.fi

1970-luku

Talking Heads: 77 | Sire 1977 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
More Songs About Buildings And Food | Sire 1978 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
Fear Of Music | Sire 1979 • CD+DVD Sire/Rhino 2006

Kolme ensimmäistä Talking Heads -albumia: Talking Heads: 77 • More Songs About Buildings And Food • Fear Of Music. Kuva: Tuomas Pelttari
Kolme ensimmäistä Talking Heads -albumia: Talking Heads: 77More Songs About Buildings And FoodFear Of Music

1980-luku

Remain In Light | Sire 1980 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
The Name Of This Band Is Talking Heads • live • 2LP • kasetti | Sire 1982 • 2CD Sire/Warner Bros./Rhino 2004
Speaking In Tongues | Sire 1983 • CD+DVD Sire/Rhino 2006

Talking Heads 1980–1983: Remain In Light • The Name Of This Band Is Talking Heads • Speaking In Tongues. Kuva: Tuomas Pelttari
Talking Heads 1980–1983: Remain In LightThe Name Of This Band Is Talking HeadsSpeaking In Tongues

Stop Making Sense • live | EMI Records 1984 • CD EMI Records 1999
Little Creatures | Sire 1985 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
True Stories | Sire 1986 • CD+DVD Sire/Rhino 2006
Naked | Sire 1988 • CD+DVD Sire/Rhino 2006

Boksit ja kokoelmat
Talking Heads
Finna.fi

Once In A Lifetime – The Best Of • LP • kasetti • CD • Minidisc | EMI 1992
Sand In The Vaseline – Popular Favorites • 3LP • 2CD | Sire 1992
Once In A Lifetime • 3CD+DVD | EMI/Rhino Records 2003
The Best Of Talking Heads • CD | Sire/Warner Bros./Rhino Records 2004
Brick • 8-DualDisc | Sire/Warner Bros./Rhino Records 2005

Levyhyllyt
The Heads
[Chris Frantz • Jerry Harrison • Tina Weymouth]
Finna.fi

No Talking Just Head • CD | MCA Records 1996 • CD Music On CD/Universal Music 2020

Levyhyllyt
David Byrne
Finna.fi

1980-luku

My Life In The Bush Of Ghosts ‎ Brian Eno + David Byrne • LP • kasetti • CD | Sire/EG/Polydor 1981 • CD-remaster Virgin 2006 • 2LP Nonesuch 2009
Songs From ”The Cathrine Wheel” • LP | Sire 1981
Music For The Knee Plays • LP • kasetti | ECM Records/ 1985 • CD+DVD Nonesuch 2007
Sounds From True Stories – Original Motion Picture Score David Byrne ja muita | EMI 1986
The Last Emperor – Original Motion Picture Soundtrack Ryuichi Sakamoto, David Byrne & Cong Su | Virgin 1987
Rei Momo | Luaka Bop/Warner Bros. Records/Sire 1989

1990-luku

The Forest • LP • kasetti • CD | Luaka Bop/Warner Bros. Records/Sire 1991
Uh-Oh • LP • kasetti • CD | Luaka Bop/Warner Bros. Records/Sire 1992
David Byrne • CD | Luaka Bop/Warner Bros. Records/Sire 1994
Feelings • CD • kasetti | Luaka Bop/Warner Bros. Records 1997

2000–2009

Look Into The Eyeball • CD • kasetti | Virgin/Luaka Bop 2001
Grown Backwards • CD | Nonesuch 2004 • 2LP Nonesuch 2019
Everything That Happens Will Happen Today David Byrne & Brian Eno • LP • CD • 2CD | Todomundo 2008

2010-luku

Here Lies Love David Byrne & Fatboy Slim • 2CD • 2CD+DVD | Nonesuch/Todomundo 2010
Love This Giant David Byrne & St. Vincent • LP • CD | 4AD/Todomundo 2012
Live At Carnegie Hall Caetano Veloso & David Byrne • live • CD | Nonesuch 2012
American Utopia • LP • CD | Nonesuch/Todomundo 2018
David Byrne’s American Utopia On Broadway – Original Cast Recording • 2LP • 2CD | Nonesuch/Todomundo 2019

Levyhyllyt
Jerry HarrisonThe Casual Gods
Finna.fi

The Red And The Black • LP • kasetti • CD | Sire 1981
Casual Gods Jerry Harrison • Casual Gods • LP • kasetti • CD | Sire/Fontana 1987
Walk On Water Jerry Harrison • Casual Gods • LP • kasetti • CD | Sire/Fontana 1990

Levyhyllyt
Tom Tom Club
[Tina Weymouth • Chris Frantz
+ Benjamin Armbrister • Adrian Belew • Monte Browne • Tyrone Downie • James Rizzi • Steven Stanley • Kendall Stubbs • Lani Weymouth • Laura Weymouth • Loric Weymouth]
Finna.fi

Tom Tom Club • LP • kasetti • CD | Sire 1981 • 2CD Deluxe Edition Universal-Island Records 2009
Close To The Bone • LP • kasetti | Sire/Island Records 1983 • 2CD Deluxe Edition Universal-Island Records 2009
Boom Boom Chi Boom Boom • LP • kasetti • CD | Fontana 1988 • Sire 1989
Dark Sneak Love Action • CD • kasetti | Sire/Reprise Records 1992
The Good The Bad And The Funky | Rykodisc/Tip Top Music 2000 • LP Nacional Records/Tip Top 2021

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa
Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
David Bowie: ★ Blackstar – jazzia ja rockia moderneimmilaan
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää Talking Headsista • Read more about Talking Heads
Finna.fi

Remain In Love – Talking Heads, Tom Tom Club, Tina Chris Frantz, 384 pages | St. Martin’s Press 2020 White Rabbit 2021
This Must Be The Place – The Adventures Of Talking Heads In The Twentieth Century  David Bowman, 406 pages | Harper Entertainment 2001
Stop Making Sense – A Film By Jonathan Demme And Talking Heads 16 sivua | Like 1987 
Talking Heads – A Biography Jerome Davis, 145 pages | Omnibus Press 1986
Talking Heads – The Band And Their Music David Gans | Avon Books 1985 Omnibus Press 1986
Talking Heads Miles, 48 pages | Omnibus Press 1981

Lue lisää David Byrnestä ja Talking Headsista • Read more about David Byrne and Talking Heads

David Byrne [American Originals] John Howell & photographs F-Stop Fitzgerald, 154 pages | Thunder’s Mouth Press 1992

Lue lisää punk rockista ja musiikkiklubista CBGB & OMFUG Read more about punk rock and CBGB & OMFUG
Finna.fi

CBGB & OMFUG – Thirty Years From The Home Of Underground Rock Introduction by Hilly Kristal & afterword by David Byrne, 164 pages | Harry N. Abrams 2005
Please Kill Me – Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004
Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor
Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk  Legs McNeil & Gillian McCain, 525 pages | Little, Brown 1996 • Abacus 1997
Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013

Talking Heads: Stop Making Sense (1984/1999).Konserttielokuva • Soundtrack
Talking Heads • Stop Making Sense
Finna.fi

Stop Making Sense – A Film By Jonathan Demme And Talking Heads Ohjaaja Jonathan Demme, 90 min. | VHS CMV/Castle 1990

Esitevihko

Stop Making Sense – A Film By Jonathan Demme And Talking Heads 16 sivua | Like 1987 

LP

Stop Making Sense | EMI Records 1984

CD

Stop Making Sense | EMI Records 1984 Special New Edition Talking Heads Tours/Talking Heads Films/EMI Records 1999

Talking Heads: 77 (1977).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Dire Straits – menestystarinan alkusanat

Dire Straits | Vertigo 1978

Musiikkia esille kirjastossa

Dire Straits: Dire Straits (1978).Vuosi 1978 jäi popmusiikin historiaan näkyvimmin punk-vuotena, jolloin Sex Pistols soitti viimeisen keikkansa ja Dead Kennedys ensimmäisensä, Sid Vicious pidätettiin epäiltynä tyttöystävänsä murhasta, The Clash julkaisi Give ’Em Enough Ropen ja niin edelleen. Mutta tapahtui silloin paljon muutakin. Ensimmäinen luku kirjoitettiin ainakin kolmeen rockin suureen tarinaan, jotka eivät olisi juuri kauempana punkista voineet kulkea: vuonna 1978 debytoivat Prince, Van Halen ja Dire Straits.

Dire Straitsin tapauksessa pohjatyöt oli tehty ja lastentaudit podettu edellisissä bändeissä, ja asiat etenivät varsin nopeasti. Yhtye perustettiin Lontoossa vuonna 1977, kun Newcastlessa kasvaneet veljekset Mark ja David Knopfler ja Leicesteristä pääkaupunkiin saapuneet John Illsley ja Pick Withers alkoivat soittaa yhdessä. Jo samana vuonna kvartetti äänitti ensimmäisen demonsa, jonka kolmen biisin joukossa oli tuleva hitti ’Sultans Of Swing’. Kappaleen demoversio soi BBC:llä, ja vain pari kuukautta myöhemmin bändi solmi levytyssopimuksen Vertigon kanssa.

Sultans Of Swing.

Dire Straitsin ensimmäinen, nimetön albumi äänitettiin helmikuussa 1978. Vuoden loppuun mennessä se oli julkaistu maailmanlaajuisesti. Pian se oli albumilistalla monissa Euroopan maissa, Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa, ja kotimaassaan se pysyi albumilistalla 132 viikkoa. Tämä kaikki vaikutti jo aikoinaan suuren menestystarinan ensimmäiseltä luvulta. 

Menestykseen löytyy paljon syitä bändin taidokkuudesta ajassaan erottuvaan soundiin ja Mark Knopflerin lauluntekotaitoihin – siihen luultavasti vaikutti ihan kaikki lukuun ottamatta bändin ulkonäköä. Suuri merkitys oli myös sillä, miten amerikkalaiselta tuo englantilainen yhtye kuulosti. Brittiläistä siinä oli lähinnä sanoitusten nokkela ironia. Vaikka Knopflerilla oli tunnistettava käsiala laulajana, kitaristina ja biisintekijänä, hänen vaikutteensa tulivat ilmiselvästi J. J. Calen, Bob Dylanin sekä country- ja bluesmuusikoiden americanasta. Dire Straits erottui myös sillä, että se kuulosti kypsältä ja hillityltä, mikä johtui siitä, että sen jäsenet olivat levyn ilmestyessä kolmekymppisiä. Mahdolliset uhon vuodet oli eletty jo kauan sitten.

Down To The Waterline.

Ensimmäisen hittinsä Dire Straits sai ’Sultans Of Swingistä’, samasta biisistä, joka oli vienyt bändin radioon ja isojen levy-yhtiöiden neuvottelupöytiin. Knopfler oli kirjoittanut sen nähtyään Etelä-Lontoossa Sultans Of Swing -nimisen jazzbändin keikalla miltei tyhjässä pubissa. Mahtipontisen nimen ja ankeiden olosuhteiden koominen ristiriita oli inspiroinut häntä. Samaan tapaan syntyi joitakin vuosia myöhemmin Dire Straitsin suurin hitti ’Money For Nothing’, jonka Knopfler teki kuultuaan kodinkonemyyjän kommentoivan työpaikallaan Music Televisionin tarjontaa. 

Ensialbumilla on monia muitakin hienoja hetkiä. ’Water Of Love’ tarjoaa helteistä svengiä ja maukasta kitaransoittoa samalla Nationalilla, joka ikuistettiin myöhemmin suurmenestyslevy Brothers In Armsin (1985) kanteen. ’Setting Me Upin’ countryrockissa Dire Straits on amerikkalaisimmillaan, ja ’Southbound Train’ on plagiointisyytettä vaille täydellistä dylanismia.

Setting Me Up.

Dire Straitsin seuraavat albumit Communiqué (1979), Making Movies (1980) ja Love Over Gold (1982) edistivät asioita kahdella rintamalla: musiikki kehittyi kiinnostavammaksi ja suosio kasvoi levy levyltä. Uransa korkeimmalle huipulle Dire Straits nousi toukokuussa 1985, kun Brothers in Arms ilmestyi suoraan Britannian albumilistan sijalle yksi ja sinnitteli listalla pöyristyttävät 228 viikkoa. Levy äänitettiin digitaalisesti, mikä oli 1980-luvun puolivälissä vielä varsin harvinaista. Sitä myytiin viiden hittisinglen (mm. ’Money For Nothing’, ’Walk Of Life’) voimalla yli 30 miljoonaa kappaletta.

Dire Straits hajosi syyskuussa 1988. Knopfler perusteli päätöstä sillä, että suosio oli jättänyt musiikin varjoonsa. Kolme vuotta myöhemmin paluun tehnyt bändi julkaisi kuudennen albuminsa On Every Street (1991). Sitäkin myytiin maailmalla useita miljoonia kappaleita, ja Dire Straits teki vuoden kestäneen 300 konsertin maailmankiertueen, jonka kokonaisyleisömääräksi on arvioitu 7,1 miljoonaa ihmistä. 

Money For Nothing.

Kiertue oli sellainen koettelemus, että Knopfler hajotti Dire Straitsin uudelleen syksyllä 1992, todennäköisesti lopullisesti.

”Lopetin sen, koska halusin palata todellisuuteen”, Mark Knopfler kommentoi Dire Straitsin loppua. ”Se oli itsesuojelua ja selviytymistä. Sillä tasolla toimiminen on epäinhimillistä.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Dire Straits
Mark Knopfler
David Knopfler
John Illsley
Pick Withers
Tuottaja: Muff Winwood

Dire Straits | kotisivu
Dire Straits | Facebook
Dire Straits | Instagram

Mark Knopfler | Facebook
Mark Knopfler | Twitter

John Illsley | kotisivu
John Illsley | Facebook

Varaa Dire Straitsin klassikkoalbumi kirjastosta.
Varaa Dire Straitsin klassikkoalbumi kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Dire Straits -tuotantoa vuosilta 1978–1991. Kuva: Tuomas Pelttari.
Dire Straits -tuotantoa vuosilta 1978–1991. Kuva: Tuomas Pelttari.


Levyhyllyt
Dire Straits | Finna.fi

1970-luku

Dire Straits | Vertigo 1978
Communiqué | Vertigo 1979

1980-luku

Making Movies | Vertigo 1980
Love Over Gold | Vertigo 1982
Alchemy – Dire Straits Live | Vertigo 1984
Brothers In Arms | Vertigo 1985

1990-luku

On Every Street | Vertigo 1991
On The Night • live | Vertigo 1993

Kokoelmalevyt
Dire Straits | Finna.fi

Money For Nothing | Vertigo 1988
Sultans Of Swing – The Very Best Of Dire Straits | Vertigo 1998
Private Investigations – The Best Of Dire Straits & Mark Knopfler | Mercury 2005
Transmission Impossible – Classic Radio Broadcast Recordings • 3CD | Eat To The Beat 2020

Levyhyllyt
Mark Knopfler | Finna.fi

1990-luku

Golden Heart | Vertigo 1996

2000–2009

Sailing To Philadelphia | Mercury 2000
The Ragpicker’s Dream | Mercury 2002
Shangri-La | Mercury 2004
All The Roadrunning Mark Knopfler & Emmylou Harris | Mercury 2006
Kill To Get Crimson | Mercury 2007
Get Lucky | Mercury 2009

2010-luku

Privateering | Mercury 2012
Tracker | Mercury 2015
Down The Road Wherever | British Grove Records/Virgin EMI Records 2018

Levyhyllyt
John Illsley | Finna.fi

1980-luku

Never Told A Soul | Vertigo 1984
Glass | Vertigo 1988

2010-luku

Streets Of Heaven | Creek Records 2010
Testing The Water | Creek Touring & Records LLP 2014
Live In London | Creek Records 2014
Coming Up For Air | Creek Touring & Records LLP 2019

Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Jakszyk, Fripp and Collins: A Scarcity Of Miracles – King Crimsonia geeneissä?
King Crimson: Discipline – uuden progen äärellä
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
R.E.M. Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Police: Synchronicity – trion viimeinen klassikko
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle

Lue lisää Dire Straitsista • Read more about Dire Straits | Finna.fi

Dire Straits – Every Album, Every Song [On Track …] Andrew Wild, 141 pages | Sonicbond Publishing 2021
Dire Straits Colin Irwin, 120 pages | Orion 1994
Dire Straits Michael Oldfield, 152 pages | Sidgwick & Jackson 1986

Dire Straits: Dire Straits (1978).
Dire Straits: Dire Straits (1978)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Pekka Streng – kohti unen maata

Magneettimiehen kuolema • Kesämaa • Unen maa

Musiikkia esille kirjastossa

Pekka Streng & Tasavallan Presidentti: Magneettimiehen kuolema (1970).Kun menee Myrskylän kylään ja kiertelee siellä Kartanonmäkeä, tulee ennen pitkää kulkeneeksi Magneettimiehenkujaa ja Mimosaneidonkujaa pitkin. Tiet ovat saaneet nimensä erään alueella varttuneen taiteilijan tuotannosta. Suurelle yleisölle tuntemattomaksi ja faneilleen myyttiseksi jäänyt Pekka Streng kuoli nuorena ja ehti tehdä vain kaksi albumia. Ensimmäisen nimi oli Magneettimiehen kuolema (1970), toisen Kesämaa (1972). Mimosaneidonkujan nimi tilee Kesämaan kappaleesta ’Mimosa-neito’.

Pekka Streng (s. 1948) sai levytyssopimuksen, kun Yleisradion toimittaja Pentti Kemppainen vinkkasi hänestä Love Recordsin väelle. Kemppainen oli kiinnostunut Strengin musiikista, kun tämä oli ollut mukana tekemässä Ylelle Kreivi Krolockin hymyn variaatiot -nimistä ohjelmaa.

Love Records vakuuttui Strengin lahjakkuudesta ja passitti artistin studioon äänittämään Magneettimiehen kuolemaa. Love Recordsin äänitteitä tuotti Måns Groundstroem, ja levyllä Strengin taustabändinä oli arvostettu progeyhtye Tasavallan Presidentti, jonka basistina Groundstroem myös vaikutti.

Magneettimiehen kuolema on vaikuttunut vahvasti 1960-luvun nuorison vastakulttuurista, antimaterialistisesta hippi-ideologiasta, saduista ja runoudesta, underground-hengestä, buddhalaisesta henkisyydestä ja tajunnan laajentamisesta. Lempeän psykedeelinen albumi on sekä lyriikoiltaan että musiikillisesti lujasti kiinni hippikulttuurin lopun ajoissa, ja suomenkielisenä tyylinsä edustajana se oli selvästi aikaansa edellä. Simppeleitä sävellyksiä kantaa niiden tunnelma. Siitä hyvä esimerkki on Strengin tunnetuin kappale, klassikko nimeltä ’Sisältäni portin löysin’.

Magneettimiehen kuoleman arveltiin olevan Pekka Strengin ensimmäinen ja viimeinen levy. Hän oli armeijassa ollessaan loukannut jalkansa, ja vammaan kehittyi sarkooma, pahanlaatuinen tukikudoskasvain, jota ei saatu parannettua. Lauluntekijä oli kuitenkin keskuudessamme vielä vuonna 1972 ja ryhtyi työstämään Love Recordsille toista albumiaan Kesämaa.

Pekka Streng: Kesämaa (1972).Måns Groundstroem oli edelleen paikalla tuottajan ominaisuudessa, mutta jakoi tällä kertaa pestin muusikko Hasse Wallin ja Love Recordsin Atte Blomin kanssa. Bändi oli vaihtunut. Tasavallan Presidentin sijaan Strengin kanssa soittivat Walli, Eero Koivistoinen, Olli Ahvenlahti ja muut nimekkäät muusikot. Kuten debyytinkin, Kesämaan äänitti Finnvox-studiossa Erkki Hyvönen.

Katsele yössä.

Kesämaalla Streng ei ole sen valtavirtaisempi artisti kuin Magneettimiehen kuolemallakaan, mutta vaikka laulumelodiat ja sovitukset ovat epätavallisia, kypsymistä ja selkiytymistä on tapahtunut. Debyytin psykedeeliset sävyt eivät ole enää vahvasti läsnä, ja siinä missä Magneettimiehen kuolemalla Strengin mielenmaisema tuntui ottavan joka laulussa uusia muotoja kuin laavalampun vaha, nyt se on kiteytynyt omaksi kummalliseksi musiikilliseksi maailmakseen. Lämpöiseksi satumaisemaksi, johon kätkeytyy syviä ajatuksia.

Väsynyt nuori mies palasi virtaan vuosikymmenen puolivälissä. Pekka Streng kuoli syöpään 11. huhtikuuta 1975. Hautajaispäivänään hän olisi täyttänyt 27 vuotta. Hän oli käyttänyt viimeiset vuotensa matkusteluun ja vapaaehtoistöihin. Streng oli seilannut merillä laivakokkina ja maissa ollessaan työskennellyt solidaarisuusliike Emmauksen tehtävissä. Hän oli myös kirjoittanut lauluja aina viimeisiin kuukausiinsa saakka ja inspiroitunut muun muassa J.R.R. Tolkienin saagasta Taru sormusten herrasta. Kappaleet eivät haihtuneet ilmaan, sillä Streng äänitti niistä demoja kelanauhurilla.

Suruperhonen.

Noista äänityksistä koostettiin postuumisti albumi nimeltä Unen maa, jossa Strengin laulujen luonnosten tueksi on sovitettu Olympia-orkesterin soittoa. Albumia on arvosteltu siitä, ettei musiikistaan tarkka Streng olisi halunnut demojaan julkaistavan eikä sovitettavan ilman henkilökohtaista suostumustaan. Samaan aikaan kuitenkin tuntuu, että Strengin viimeisten aikojen musiikin julkaisematta jättäminen olisi ollut vielä suurempi synti. Ehkäpä nauhat olisi pitänyt julkaista myös sellaisenaan – eikä se vieläkään myöhäistä ole. Samana vuonna Unen maan kanssa ensi-iltansa sai Arto Halosen dokumenttielokuva Magneettimies.

Pekka Strengin myytti jäi elämään samoista syistä kuin toisen 26-vuotiaana kuolleen omaäänisen ja hauraan saman aikakauden lauluntekijän, Nick Draken. Nuorena nukkuminen saa miettimään, mitä olisi voinut tapahtua ja mitä kaikkea merkitsi taide, jota he ehtivät tehdä. Kumpikaan ei juurikaan antanut haastatteluja, ja tiedon vähäisyys kasvattaa myyttiä.

Pekka Streng lepää Myrskylän hautausmaalla vanhempiensa ja sisarensa kanssa. Ne, joita musiikki todella kiinnostaa, löytävät hänen laulunsa ennen pitkää aivan varmasti.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Levyhyllyt
Pekka Streng | Finna.fi

1970-luku

Magneettimiehen kuolema Pekka Streng & Tasavallan Presidentti | LP Love Records 1970 & 1982 • CD Siboney 2003 • LP-uusintapainokset Love Records/Siboney 2011 & Ainoa! 2019
Kesämaa | Love Records 1972 • LP-uusintapainokset Love Records/Siboney 2011 & Ainoa! 2019

2000–2009

Unen maa Pekka Streng & Olympia-orkesteri | CD EMI 2009 • LP-uusintapainos Svart Records 2019

DVD
Katso elokuva Pekka Strengistä | Finna.fi

Magneettimies – elokuva Pekka Strengistä, erilaisuudesta, persoonallisuuden voimasta Ohjaaja Arto Halonen, 142 min. | DVD • Sandrew Metronome/Warner Bros. Entertainment Finland 2009

Levyhyllyt
Tasavallan Presidentti | Finna.fi

1960-luku

Tasavallan Presidentti | Love Records 1969 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2013 & 2021 • CD-uusintapainos Siboney/Love Records 2003 & Svart Records 2021

1970-luku

Tasavallan Presidentti [2] | Columbia/EMI 1971
Lambertland | Love Records 1972
Milky Way Moses | Love Records 1974

2000–2009

Six Complete | CD Presence Records/Texicalli Records 2006 • 2LP Ainoa! Productions 2020

2010-luku

Tasavallan Presidentti 1973 – Pop Liisa 01 • live | Svart Records 2016
Live In Lambertland • live • 2LP • 2CD | Svart Records 2019

2020-luku

Changing Times And Movements – Live In Finland And Sweden 1970–1971 • live • 2LP • 2CD | Svart Records 2021

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Tasavallan Presidentti ja Jukka Hauru & Superkings – Pop Liisa 1&2 – Live In Studio
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Pekka Strengistä ja hänen sanoituksistaan | Finna.fi

Pekka Strengin sanat ja sanojen jäljet  Petra Streng & Tiina Kokkoniemi, 103 sivua | Basam Books 2021

Pekka Streng & Tasavallan Presidentti: Magneettimiehen kuolema (1970).
Pekka Streng & Tasavallan Presidentti: Magneettimiehen kuolema (1970)

Magneettimiehen kuolema
Pekka Streng – laulu, akustinen kitara
Måns Groundstroem – bassokitara, piano
Jukka Tolonen – kitara, piano
Pekka Pöyry – tenorisaksofoni, huilu
Karoly Garam – sello
Esko Rosnell – rummut, lyömäsoittimet
Tuottaja: Måns Groundstroem

Pekka Streng: Kesämaa (1972).
Pekka Streng: Kesämaa (1972).

Kesämaa
Pekka Streng – laulu, akustinen kitara, marakassi
Hasse Walli – akustinen kitara
Tommy Knif – sähkökitara, akustinen kitara
Olli Ahvenlahti – piano, sähköpiano, urut, harmoni, celesta
Markku Lievonen – bassokitara, celesta
Ari Valtonen – rummut, bongorummut
Pekka Pöyry – huilu
Eero Koivistoinen – sopraanosaksofoni, sopraniinosaksofoni
Hasse Walli ja Jukka Ruohomäki – syntetisaattori
Tuottajat: Pekka Streng, Hasse Walli, Måns Groundstroem ja Atte Blom

Pekka Streng & Olympia-orkesteri: Unen maa (2009/2019).
Pekka Streng & Olympia-orkesteri: Unen maa (2009/2019).

Unen maa
Pekka Streng
Jukka Hakoköngäs – flyygeli, syntetisaattorit, lyömäsoittimet, kitara, bassokitara
Anssi Nykänen – rummut, lyömäsoittimet
Jarno T. Karjalainen – bassokitara
Timo Kämäräinen – kitara, laulu
Jukka Perko – sopraanosaksofoni
Tuottaja: Jukka Hakoköngäs/Lilith

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva

Self Portrait | Columbia 1970

Musiikkia esille kirjastossa

Bob Dylan: Self Portait (1970).Bob Dylanin (s. 1941) Self Portraitin avausbiisin alussa naiskuoro laulaa raukeasti, kuinka väsyneet hevoset haluavat vain nautiskella auringosta ja ottaa rennosti:

All the tired horses in the sun
How am I supposed to get any riding done?

Biisi kuvaa hyvin Dylanin tilannetta levyn ilmestymisen aikoihin vuonna 1970. Hän eli vaimonsa Saran ja neljän yhteisen lapsen kanssa Woodstockin pikkukaupungissa maaseudun idyllissä. Dylan oli kesällä 1966 joutunut omien sanojensa mukaan ”moottoripyöräonnettomuuteen” ja vetäytynyt täydellisesti pois julkisuudesta. Woodstockissa perhe keskittyi yhdessäoloon, kanojen kasvattamiseen ja rauhalliseen maalaiselämään. Dylanin kotoiluvaihe kesti lähes kahdeksan vuotta.

Dylanin levytysuran ensimmäiset viisi vuotta 1962–1966 olivat hengästyttäviä. Hän muutti jokaisella levyllään ja liikkeellään populaarimusiikin suuntaa ja mullisti samalla kokonaisen sukupolven maailmaankuvaa. Dylan loi ensialbumeillaan uudenlaisen laulaja-lauluntekijän: hahmon, joka esitti vain itse tekemäänsä materiaalia. Hän liitti vakavahenkisen folkin infantiilina pidettyyn rock ’n’ rolliin ja loi perustan taiteellisesti kunnianhimoiselle folk-rockille, josta kumpusi myöhemmin myös psykedelia. Dylanin ansiosta rockista tuli vakavasti otettavaa taidetta. Samalla John Lennon ja monet muut lauluntekijät alkoivat kiinnittää enemmän huomiota laulujensa sanoituksiin.

Dylanin tekemien musiikillisten vallankumousten sarja ei voinut kuitenkaan jatkua loputtomasti. Muusikko oli myrskyn silmässä yksin, eikä hänellä ei ollut bändikavereita jakamassa kohtuuttoman suuriksi kasvaneita odotuksia ja paineita. Oma perhe ja eristäytyminen olivat hänelle pelastus. Dylan ei enää konsertoinut tai antanut haastatteluita, mutta jatkoi laulujen tekemistä entiseen tapaan. Hänen tyylinsä oli vain muuttunut täydellisesti, ehkä radikaalimmin kuin koskaan ennen. Vuosien 1965–66 surrealistinen ja pirinkatkuinen tajunnanvirta oli korvautunut kotikutoisella ja maanläheisellä tyylillä. Laulujen aiheet kumpusivat perhe-elämästä ja siihen liittyvistä pienistä huomioista.

Aluksi Dylan teki nauhoituksia kotona, mutta siirtyi metelöivien lasten jaloista taustabändinsä The Hawksin hallussa olevan talon kellariin. Siellä syntyi vuonna 1967 omasta mielestäni Dylanin hienoin ja monitasoisin levytetty kokonaisuus The Basement Tapes. Jostain syystä hän ei halunnut julkaista omia versioitaan lauluista, vaan laittoi nauhat jakoon muiden käytettäviksi. Biiseistä tulikin hittejä ja tulevia klassikoita, esittäjinä mm. Manfred Mann, Fairport Convention, The Byrds, Julie Driscoll ja The Band.     

Juureva country tarjosi luontevan muodon Dylanin uusille lauluille. Joulukuussa 1967 ilmestynyt John Wesley Harding oli Nashvillessä äänitetty country-rockin pioneerilevy, joka oli tuotannoltaan minimalistinen. Rytmiryhmän tasainen poljento, Dylanin akustinen kitara ja pitkät kryptiset tarinat olivat pääosassa.

Huhtikuussa 1969 ilmestyi faneja vihastuttanut yllätysveto Nashville Skyline. Viihteelliseen muotoon tuotettu levy oli tyylipuhdasta countrya, mutta yllättävintä oli Dylanin laulutyyli. Hän oli luopunut nasaalista Woody Guthrie -kähinästä ja lauloi puhtaasti ja kirkkaasti. Eräs nuoruuden ystävä kommentoi levyä kuunneltuaan, että juuri tälläisella äänellä hän muistaa Robert Zimmermanin laulaneen. Dylan oli siis löytänyt uudelleen oman kadoksissa olleen äänensä.

Elokuussa 1969 Dylan esiintyi livenä ensi kertaa kolmen vuoden tauon jälkeen Isle of Wightin fesivaaleilla Englannissa. Taustabändinä oli omalla urallaan läpimurron tehnyt The Hawks, joka oli vaihtanut nimekseen The Band. Dylanin esiintyminen oli hermostunut, mutta lopulta mielenkiintoinen sekoitus tuoretta country-materiaalia ja uudelleen sovitettuja versioita muutaman vuoden takaisista lauluista. Neljä esitystä päätyi seuraavana vuonna ilmestyneelle tupla-albumille Self Portrait: ’Like a Rolling Stone’, ’The Mighty Quinn (Quinn the Eskimo)’, ’Minstrel Boy’ ja ’She Belongs to Me’. Konsertti julkaistiin kokonaisuudessaan vuonna 2013 4CD-boksilla The Bootleg Series Vol. 10: Another Self Portrait (1969–1971).

Kesäkuussa 1970 ilmestynyt Self Portrait on Dylanin uran hämmentävimpiä albumeita. Sukupolvensa tuotteliaimpiin lauluntekijöihin kuuluva Dylan oli säveltänyt 24 biisin tuplalevylle vain yhden uuden lauletun biisin ’Living the Blues’, joka sekin oli mukaelma vanhasta standardista ’Singing the Blues’. Muuten levy koostuu covereista, instrumentaaleista ja Isle of Wightin liveraidoista.

Levyn kohokohtia on kotitekoisen viinan polttamisesta kertova ’Copper Kettle’, jolla Dylan laulaa upeasti. Muutkin perinnemusiikista poimitut raidat toimivat loistavasti kuten Marc Bolanin ylistämä ’Belle Isle’ ja ’Days of 49’. Levyn erikoisimpia biisejä ovat coverversiot suhteellisen tuoreista hiteistä ’Early Mornin’ Rain’, ’Blue Moon’ ja varsinkin ’The Boxer’, jolla Dylan laulaa duettoa itsensä kanssa. 60-luvulla oli tyypillistä, että tutuksi tulleista hiteistä tehtiin lukematon määrä versioita, mutta kukaan ei odottanyt tätä Dylanilta. Mutta ehkä Dylanin pointti oli, että Gordon Lightfootin ja Paul Simonin laulut ovat kaikkien tuntemina osa nykypäivän kansanmusiikkia.

Self Portrait toimii levynä hyvin juuri sen runsauden ansiosta. Siitä ei saisi karsimalla erinomaista yhden levyn albumia, kuten niin monista muista tupla-albumeista. Tiivistämällä levyn idea hajoaisi. Olennaisinta on alusta loppuun jatkuva yhtenäinen tunnelma, eivät yksittäiset hitit tai nostattavat kohokohdat. Levy osoittaa, että koskettavan musiikin ei tarvitse olla maailmoja mullistavaa tai tajunnanräjäyttävää. Tämä saattoi olla Dylanille vapauttava kokemus. Levyllä esiintyvä kotoileva muusikko on hahmo, johon koronapandemian aikana on helppo samaistua.

Dylan on uransa aikana omaksunut lukuisia erilaisia rooleja ja naamioita, joiden kautta hän on esittänyt taidettaan. Todellinen ihminen Bob Dylan -hahmon taustalla on kuitenkin jäänyt täydelliseksi mysteeriksi. Self Portrait on omakuvana yhtä vajaa ja keskeneräinen kuin levyn kansikuvaksi valittu töherrys, mutta se saattaa silti kertoa tekijästään enemmän kuin hänen monet vakiintuneet klassikkoalbuminsa.

Jukka Uotila

Bob Dylan | kotisivu
Bob Dylan | Facebook
Bob Dylan | Instagram
Bob Dylan | Twitter

Varaa Bob Dylanin tupla-albumi Self Portrait kirjastosta.
Varaa Bob Dylanin albumi Self Portrait kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Bob Dylan | Finna.fi

1960-luku

Bob Dylan | Columbia 1962
The Freewheelin’ Bob Dylan | Columbia 1963
The Times They Are a-Changin’ | Columbia 1964
Another Side Of Bob Dylan | Columbia 1964
Bringing It All Back Home | Columbia 1965
Highway 61 Revisited | Columbia 1965
Blonde On Blonde | Columbia 1966
John Wesley Harding | Columbia 1967
Nashville Skyline | Columbia 1969

1970-luku

Self Portrait | Columbia 1970
New Morning | Columbia 1970
Pat Garrett & Billy The Kid | Columbia 1973
Dylan | Columbia 1973
Planet Waves | Asylum 1974
Before The Flood Bob Dylan/The Band | Asylum 1974
Blood On The Tracks | Columbia 1975
The Basement Tapes Bob Dylan/The Band | Columbia 1975
Desire | Columbia 1976
Hard Rain | Columbia 1976
Street-Legal | Columbia 1978
Bob Dylan At Budokan | Columbia 1979
Slow Train Coming | Columbia 1979

Laulaja-lauluntekijä Bob Dylanin albumituotanto ulottuu seitsemälle vuosikymmenelle. Kuva: Tuomas Pelttari
Laulaja-lauluntekijä Bob Dylanin laaja albumituotanto ulottuu seitsemälle vuosikymmenelle. Kuva: Tuomas Pelttari

1980-luku

Saved | Columbia 1980
Shot Of Love | Columbia 1981
Infidels | Columbia 1983
Real Live | Columbia 1984
Empire Burlesque | Columbia 1985
Knocked Out Loaded | Columbia 1986
Down In The Groove | Columbia 1988
Dylan & The Dead | Columbia 1989
Oh Mercy | Columbia 1989

1990-luku

Under The Red Sky | Columbia 1990
Good As I Been To You | Columbia 1992
World Gone Wrong | Columbia 1993
MTV Unplugged | Columbia 1995
Time Out of Mind | Columbia 1997

2000-luku

”Love And Theft” | Columbia 2001
Modern Times | Columbia 2006
Together Through Life | Columbia 2009
Christmas In The Heart | Columbia 2009

2010-luku

Tempest | Columbia 2012
Shadows In The Night | Columbia 2015
Fallen Angels | Columbia 2016
Triplicate | Columbia 2017

2020-luku

Rough And Rowdy Ways | Columbia 2020

Boksi • Bootleg Series 10
Bob Dylan | Finna.fi

Another Self Portrait (1969–1971) [The Bootleg Series 10] • 2CD • 4CD | Sony 2013

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Dire Straits: s/t – menestystarinan alkusanat
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: A Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Pekka Streng – kohti unen maata
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Bob Dylanista | Finna.fi

Muistelmat, osa 1 Bob Dylan & kääntäjä Erkki Jukarainen, 298 sivua | Werner Söderström Osakeyhtiö 2005 & 2018
Bob Dylan – ikuinen vaeltaja Tenho Immonen, 143 sivua | POP-lehti 2003

Läs mera om Bob Dylan | Finna.fi

Memoarer – Första delen Bob Dylan & översättare Mats Gellerfelt, 278 sidor | Prisma 2004 & Norstedts 2016

Bob Dylan: Self Portait (1970).
Bob Dylan: Self Portait (1970).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Hurriganes: Roadrunner – homma ja kuinka se hoidetaan

Roadrunner | Love Records 1974

Musiikkia esille kirjastossa

Hurriganes: Roadrunner (1974).Syksyllä 1974 Hurriganes valmistautui toiseen erään voimiensa tunnossa. Edellisenä vuonna ilmestynyt debyytti Rock And Roll All Night Long oli myynyt hyvin, ja toisessa erässä bändi tähtäsi tyrmäykseen. 

Hurriganesin toinen albumi äänitettäisiin Tukholmassa Marcus Music -studiolla, jonka kuusitoistaraitatekniikka jätti suomalaiset nauhoittamot taakseen. Myös vinyylin kaiverrus hoidettaisiin Ruotsin puolella. Siten levy saataisiin soimaan kovaa, mikä oli Ganesin powerboogiessa tärkeä juttu – olihan jo Rock And Roll All Night Longin kannessa kehotettu soittamaan levyä ”pirun lujaa, pitäähän naapurinkin kuulla. Ei ne seinät siitä hajoo.”

Koska englannin kieli ei kuulunut kolmikon vahvuuksiin ja koska bändi halusi operoida kansainvälisellä tasolla, tuottajaksi valittiin englantilainen Richard Stanley, joka ennen Suomeen muuttoa oli häärinyt muun muassa Harry Nilssonin piireissä.

Rumpali-laulaja Remu Aaltonen, basisti Cisse Häkkinen ja kitaristi Albert Järvinen matkasivat Tukholmaan kiertueiden karaisemina. Roadrunnerin biisejä ei ollut sovitettu etukäteen aivan viimeistä viiltoa myöten, mutta bändi oli soittanut niitä keikoilla. Levylle oli tarjolla 50-lukulaista rock’n’rollia ja teinipoppia, 60-luvun rautalankaa ja 70-luvun bluesrockia, mutta luonteikas bändi saisi kokonaisuuden kuulostamaan yhtenäiseltä.

Studioaikaa oli vain nelisen päivää, mikä sopi tuottaja Stanleylle, jonka päämääränä oli taltioida trion live-energia. Stanley patisti bändiä panemaan raidat purkkiin mahdollisimman vähillä otoilla. Sessioissa keksittiin kokeilla rumpu- ja bassoraitojen tuplaamista, mikä toi yleissoundiin ylimääräistä jytinää.  

Roadrunnerilla on viisi coverbiisiä. Instrumentaalinen ’In The Nude’ on alun perin Joe Garlandin jazzsävelmä ’In the Mood’, mutta Hurriganesin versio liippaa läheltä The Shadowsin sähkökitaraversiota. ’I Will Stay’, tulkinta tanskalaisen The Lollipopsin ’I’ll Stay By Your Sidesta’, on harvinaisen kaunista Ganesia. Roadrunnerin päättää levyn nimikkobiisi. Se perustuu Bo Diddleyn ’Road Runneriin’ (1960), joskin Hurriganesin ’Roadrunner’ on lähempänä The Pretty Thingsin versiota (1965). Mukana on myös kipakka tulkinta Freddy Cannonin ’Tallahassee Lassiesta’ sekä Little Richardin (ja Eddie Bon) vuonna 1956 levyttämästä ’Slippin’ and Slidinista’. 

Stanley kirjoitti Roadrunnerille biisit ’The Phone Rang’ ja ’Mister X’, joista jälkimmäisen hän myös lauloi. ’I Will Stayn’ ja ’The Phone Rangin’ lauloi basisti Häkkinen, ja Aaltonen vastasi muista vokaaleista helposti imitoitavaan tyyliinsä. Koko bändin kirjoittamiksi merkittiin iskevä avausbiisi ’It Ain’t What You Do’, jonka sanoitus tosin on vähintäänkin inspiroitunut The J. Geils Bandin biisistä ’It Ain’t What You Do (It’s How You Do It!)’, ’Hey Groupie’, ’Oowee-Oohla’ sekä Hurriganesin tunnetuin biisi ’Get On’.

’Get Onin’ on kerrottu syntyneen studiossa ja päätyneen levylle ainoastaan siksi, että mukaan mahtui vielä yksi täytebiisi. Voi hyvin olla, että tämä klassikkojen klassikko todella heitettiin mukaan albumille, koska tilaa oli, mutta studiossa se ei syntynyt. Hurriganes oli esittänyt sen varhaista versiota jo kesän keikoilla. Oheisesta linkistä löytyy heinäkuun puolivälissä nauhoitettu liveversio, josta kuulee, että vaikka Remun halibatsuibbaa-esperanto ja tekstin rytmitys olivat toisenlaiset, aihio ja ideat ehdottomasti olivat jo olemassa. 

Kuten Roadrunnerillakin todetaan, itse hommaa olennaisempaa on se, miten homma hoidetaan. Hurriganes ei ollut edistyksellinen bändi, mutta sen merkitystä suomalaisen rockin myöhemmille vaiheille ei pidä vähätellä. Huippusuosittu albumi toimitti rock’n’rollin ilosanomaa kaikkialle Suomeen, mikä osaltaan muokkasi nuorisokulttuuria.

Amerikanmeininki avasi tien tietä vuosikymmenen lopun rockabilly-aallolle, ja toisaalta voimatrion primaalienergia muistutti nousevaa punksukupolvea pyhän yksinkertaisuuden voimasta ja perusasioiden toimivuudesta proge- ja hippivuosien fiilistelyn jälkeen. Roadrunner todisti myös, että suomalainenkin bändi saattoi tehdä levyn, joka kesti kansainvälistä vertailua. Roadrunner kuulosti ja näytti hyvältä, ja joulukuussa 1974 ’Get On’ voitti kansainvälisen levyraadin eli European Pop Juryn. 

Hurriganesin toinen albumi oli valtava menestys. Se oli Suomen myydyin albumi aina vuoteen 1985 saakka, jolloin ykköspaikan vei Dingon toinen albumi Kerjäläisten valtakunta. Roadrunneria on myyty vuosien mittaan yli 170 000 kappaletta. Klassikko tehnee kauppansa edelleen, sillä levy-yhtiö Johanna sekä Levykauppa Äx -kytkyistään tuttu Lipposen levy ja kasetti julkaisivat sen maaliskuun 2021 lopulla ensimmäisen kerran kuvavinyylinä. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Roadrunner
Remu Aaltonen – laulu, rummut
Albert Järvinen – kitara
Cisse Häkkinen – bassokitara, laulu ’I Will Stay’ & ’The Phone Rang’

Richard Stanley – laulu ’Mister X’
Risto Vuorimies: kansi
Äänittäjä: Leif Måses
Tuottaja: Richard Stanley

Hurriganes | Facebook-ryhmä
Remu & Hurriganes • Eilen & tänään | Facebook-ryhmä

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Hurriganesin klassikko Roadrunner kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Hurriganes
Finna.fi

1970-luku

Rock And Roll All Night Long • LP • kasetti | Love Records 1973 • CD Love Records 1990
Roadrunner • LP • kasetti | Love Records 1974 • CD Love Records 1988 & 1999 • SACD-hybridi Love Records 2007 • Kuvavinyyli Johanna/Lipposen levy ja kasetti 2021
Crazy Days • LP • kasetti | Love Records 1975 • CD Love Records 1989 & 2001
Hot Wheels • LP • kasetti | Love Records 1976 • CD Love Records 1991
Tsugu Way • LP • kasetti | Love Records 1977 • CD Love Records 1992 & 2001 • LP-uusintapainos Rolling Records 2020
Hanger • LP • kasetti | Scandia 1978 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2016
Jailbird • LP • kasetti | Scandia 1979 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2016

1980-luku

10/80 • LP • kasetti | Scandia 1980 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2018
Fortissimo • LP • kasetti | Sonet 1981 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2018
Rockin’ | Sonet 1982 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Seven Days, Seven Nights | Scandia 1983 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Hurrygames | Scandia 1984 • CD Fazer Records 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2018

Livelevyt
Hurriganes
Finna.fi

Live At Metropol | Rip It Up 1988
Live In Stockholm 1977 • CD • kasetti | Fazer Records/Warner Music 1996
Live In Hamina 1973 • CD | Love Records/Siboney 2011 • LP Love Records/Siboney 2012
Last Call – Live In Helsinki Remu & Hurriganes • 2LP • kasetti • CD+DVD | Rip It Up/Lasso Entertainment 2019
Live In Mariehamn Remu Plays Hurrganes • 2LP • CD | Emsalö Music 2021
Hamina And Helsinki All Night Long • 4LP • 3CD | Svart Records 2021
Making Of Hot Wheels • LP • CD | Talsti Records 2021
Rockin’ Live 1982 • LP • CD | Emsalö Music 2021
Live At Tavastia 1974 • 2LP • CD | Ainoa! Productions 2021

DVD • Blu-ray
Finna.fi

Ganes Ohjaaja Jukka-Pekka Siili, 102 min. • DVD | FS Film 2007 & 2018
Ganes Ohjaaja Jukka-Pekka Siili, 102 min. • Blu-ray | FS Film 2011 & 2013
Hurriganes – kuumat kundit/Hot Wheels Ohjaaja Jussi Itkonen, 74 min • DVD | Pan Vision 2006
Roadrunner 25 v. [Dokumentti Roadrunner-levystä, DVD-kopio TV-ohjelmasta] Ohjaaja Timo Suomi & toimittaja Tommi Liuhala, 30 min. | YLE TV2 1999

Boksit ja kokoelmat
Hurriganes
Finna.fi

Sixteen Golden Greats | Love Records 1977
Hurrigane By The Hurriganes | Sonet/Metronome/Discophon 1977
Jailbird & 10/80 • CD | Fazer Finnlevy 1989
Rockin’ & Seven Days, Seven Nights • CD | Fazer Finnlevy 1989
20 Golden Greats • CD | Love Records 1989
1978–1984 | Warner Music Finland 1989
Hanger & Fortissimo [Kaksi alkuperäistä] • CD | Fazer Finnlevy 1990
Rockin’ Tonight – 18 All Time Hits | Warner Music Finland 1991
The Legacy – 1973–1988 • 3CD | Warner Music Finland 1992
Get On [20 suosikkia] • CD | Fazer Records 1995
Double Trouble – The Best Of Remu & Hurriganes • 2CD | Fazer Records 1997
25 Golden Greats • CD | Siboney 1997 & 2001
Let’s Go Rocking Tonight [20 suosikkia] • CD | Warner Music Finland 2001
Muskogee [20 suosikkia] • CD | Warner Music Finland 2001
30 Golden Greats • 2CD | Love Records/Siboney 2011
Seven Days, Seven Nights & Fortissimo • 2CD Music Finland 2012
Long Play Collection • 6LP | Love Records/Universal Music 2015

Elokuvamusiikki • Soundtrack
Finna.fi

[Eero Milonoff • Jussi Nikkilä • Olavi Uusivirta • Zarkus Poussa • Remu Aaltonen]

Ganes – Soundtrack | Sony BMG Music Entertainment Finland 2007

Levyhyllyt
Albert Järvinen
Finna.fi

Ride On • LP • kasetti | Love Records 1974 • CD Love Records 1991 & 2007 • LP Svart Records 2017
Braindamage – Or Still Alive • LP • kasetti • CD | Amulet 1988 • Remasteroitu CD Warner Music Finland 2004 • LP WEA 2011
Mirror Tower • LP • kasetti • CD | Amulet 1991
Aspects Of Albert Järvinen • 3CD | Polarvox 1995
Patchy Moss – 30 Big Ones • 2CD | Love Records/Siboney 2000
Let It Roll – Rocks And Rarities | EMI Finland 2004

Levyhyllyt
Cisse Häkkinen
Finna.fi

Teendreams | Love Records 1976
Summer Party | Scandia 1979 • LP-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020
I Love You Anyway | Scandia 1985 • LP-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020
Summer Party & I Love You Anyway [2 alkuperäistä] • 2LP • CD | Finnlevy/Safir 1991 • CD WEA 2008

Levyhyllyt
Remu
Finna.fi

1970-luku

No Panic | Scandia 1978 • LP-uusintapainos Svart Records 2019

1980-luku

Sound Of Hurrigane | Sonet 1981 • Remasteroitu CD Warner Music Finland  2003 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Zin-Khan | Sonet 1981 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Message For You • LP • kasetti | Rip It Up 1983 • CD Fazer Records 1998
Vilkuilevat silmät • 12″ EP | Rip It Up/Finnlevy 1085
Live At Café Metropol | Rip It Up 1985

1990-luku

[Remu Aaltonen • Patti Patoila • Måns Groundstroem • Tatu Mannberg • Samuli Laiho • Jukka Orma • Jim Pembroke]

In The Spirit Of Hurriganes • CD • kasetti | Fazer Records 1995 • LP Lipposen levy ja kasetti 2021

Taikakivi • CD | Rip It Up 1999

2000–2009 | 2010-luku

Sticks And Stones • CD | WolfGang Records 2004
Live! Juice Remu Dave • 2CD | Motley 2008
Andalusian muistelot • CD | AXR Music 2013

Levyhyllyt
Remu And His Allstars
Finna.fi

[Remu Aaltonen • Riku Mattila • Mitja Tuurala • Jallu Sundell • Seppo Kantonen]

Viittä vaille kaks • LP • kasetti | Rip It Up/Finnlevy 1987 • CD Rip It Up/Finnlevy 1988
Collection • 2LP • kasetti • CD | Safir/Fazer Finnlevy 1990
Live At Tullikamari • 2LP • CD | Rip It Up/Lasso Entertainment 2018

Levyhyllyt
Remu & Hurriganes
Finna.fi

30th Anniversary | Rip It Up/Warner Music Finland 2001
Double Trouble – The Best Of Remu & Hurriganes • 2CD | Fazer Records 1997
Last Call – Live In Helsinki • 2LP • CD+DVD • kasetti | Rip It Up/Lasso Entertainment 2019

Tribuuttilevyt
Finna.fi

Let’s Go Rockin’ Tonight – A Tribute To Remu & Hurriganes Flashbacksliders | Amulet/Polarvox 1990
Get On! – Estonian Tribute To Hurriganes | Estonian Outlaw Music 2014

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Hurriganesista
Finna.fi

Hurriganes Honey Aaltonen & Vesa Kontiainen & Kjell Starck, 350 sivua | Johnny Kniga 2002 • Loisto 2007 • Johnny Kniga 2010
Hurriganes – Albumit 1973–1988 Vesa Kontiainen, 559 sivua | Bazar 2020
Ganes – valokuvia Hurriganesista Ben Kaila & Henrik Schütt & Risto Vuorimies & Harri Haanpää | Johnny Kniga 2006
Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa – kuinka rock valtasi suomettuneen Suomen Petri Laukka, 255 sivua | Into 2014
Kekkoslovakian kuninkaat – Hurriganes 1970-luvun suomalaisen kulttuurin tuotteena, tekijänä ja nostalgiana Petri Laukka, 230 sivua | Lapin yliopistokustannus 2013

Lue lisää Albert Järvisestä
Finna.fi

Albert Järvinen John Fagerholm & Jaakko Riihimaa, sivua | Johnny Kniga 2011

Lue lisää Cisse Häkkisestä
Finna.fi

Cisse – pieni kunnianosoitus Atik Ismail, 136 sivua | Lamplite 2008

Lue lisää Henry ”Remu” Aaltosesta
Finna.fi

Remu Remu Aaltonen & Markku Salo, 260 sivua | Johnny Kniga 2017
Seitsemän ilon kyyneleet Remu Aaltonen & Nina Honkanen & valokuvat Henrik Schütt, 206 sivua | Otava 1997
Poika varjoiselta kujalta Remu Aaltonen & Markku Salo & Peter von Bagh & Harri Saksala & Ben Kaila, 226 sivua | Love Kirjat 1984
Poika varjoiselta kujalta Remu Aaltonen & Markku Salo & Peter von Bagh & Harri Saksala, 251 sivua | WSOY 2007

Lue lisää Ile Kalliosta
Finna.fi

Ile Kallio Ile Kallio & Santtu Luoto, 214 sivua | Minerva 2012

Lue lisää suomalaisesta populaarimusiikista
Finna.fi

Suomen musiikin historia – Populaarimusiikki Liisa Aroheimo-Marvia & Pekka Jalkanen & Vesa Kurkela, 716 sivua | Otava 2003

Hurriganes: Roadrunner (1974).
Hurriganes: Roadrunner (1974)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.