Van Halen I – kitaristi muutti maailmaa

Van Halen | Warner Bros. Records 1978

Van Halen (1978). Maailmanlaajuinen suru Eddie Van Halenin (1955–2020) kuolemasta muistutti, miten suuri hänen merkityksensä oli. Sosiaalisen median aikakaudella on toki helppo ottaa osaa mihin tahansa, mutta useimpien artistien poismeno jää silti melko pienten yhteisöjen murheeksi. Todella laajoja joukkoja yhdistävät ne, jotka ovat muuttaneet maailmaa.

Van Halen oli sellainen muusikko. Hänen kuolemastaan kerrottiin syrjäisen Suomenkin pääuutislähetyksessä, ja aivan toisenlaista taidetta edustava Patti Smith kirjoitti kitaristista runon. Kitarasankari joutui poistumaan keskuudestamme aivan liian varhain (hän kuoli syöpään 65-vuotiaana), mutta jätti suuren jäljen.

Eddie Van Halen loi maineensa heti nimikkoyhtyeensä Van Halenin ensimmäisellä albumilla. Hard rock oli tuohon aikaan kaukana muodikkaasta, mutta bändin persoonallinen ote teki siitä kiinnostavan. Rempseä showmieslaulaja David Lee Roth ja soittamisesta silminnähden nauttinut tekniikkataituri Eddie Van Halen olivat pääainesosat jännittävässä reseptissä, jossa huikea virtuositeetti ja huoleton, kiljahteleva rokkaus täydensivät toisiaan. Vaikka Van Halen jatkoi leijonanharjaisten stadionrokkareiden perinnettä, se ei tuonut mieleen 1970-lukua. Paremminkin se kuulosti genrensä tulevaisuudelta.

Van Halenin ensimmäinen levy äänitettiin Sunset Sound Recordersissa syksyllä 1977. Monelle debyyttialbumille tyypillisesti se on levylle siirretty keikkasetti, jota on täydennetty parilla lainabiisillä. Kinksin You Really Got Me’n ja John Brimin Ice Cream Manin levyttäminen kertonee jotain siitä, miten vähän omaa materiaalia yhtyeellä tuossa vaiheessa oli. Vaikka kitaristi ja laulaja olivat varsinkin keikoilla yhtyeen tähdet, basisti Michael Anthonyn ja rumpaliveli Alex Van Halenin osuutta ei pidä väheksymän. Rytmiryhmä kykeni aikamoiseen rytkeeseen (I’m The One) ja pehmeään tassutukseen (Jamie’s Cryin’, Little Dreamer). Levyltä kuulee, että kokoonpano oli soittanut yhdessä vuosia.

Van Halenin debyytti oli samalla sen läpimurtoalbumi, ja suosio kasvoi jokaisen vuosittain julkaistun levyn myötä. Viidennen pitkäsoiton Diver Downin (1982) jälkeen bändi pääsi ennätysten kirjaan kuittaamalla puolentoista tunnin konsertista puolitoista miljoonaa dollaria. Merkittävämpää oli kuitenkin se, että Eddie Van Halen muutti raskaan rockin ilmettä. Se loi muotin, johon todella moni kahdeksankymmentäluvun hevibändi valettiin. Näppäräsormisia oppipoikia pulpahteli esiin tiuhaan tahtiin. Mutta toisin kuin Edward Van Halenilla, harvalla heistä oli tarjota mitään persoonallista.

Kitaransoiton kannalta Van Halenin debyytin keskeinen teos on Eddien soolobiisi Eruption, joka loksautti leukoja ja räjäytteli päitä kaikkialla, missä aloittelevat kitaristit Van Halenia kuuntelivat. Eddie ei keksinyt fingertapping-soittotyyliä, mutta jalosti sitä ja popularisoi sen niin, ettei sähkökitaran soittaminen ollut enää milloinkaan entisellään. Van Halen vaikutti myöhempiin kitaristipolviin yhtä paljon kuin Jimi Hendrix vaikutti hänen soittajasukupolveensa. Kaikki Eruptionin jälkeen julkaistut kahden käden täppäysliidit ovat käytännössä kumarruksia Edward Suuren suuntaan.

Edward Lodewijk Van Halenin tunnetuin kitara Frankenstrat on ollut näytillä New Yorkin Metropolitan Museum of Artissa näyttelyssä Play It Loud: Instruments of Rock and Roll. Jäljennös legendaarisesta soittimesta on pysyvästi esillä Yhdysvaltain historian kansallismuseossa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Van Halen I
Eddie Van Halen
David Lee Roth
Michael Anthony
Alex Van Halen
Tuottaja: Ted Templeman

Van Halen | kotisivu
Van Halen | Facebook
Van Halen | Instagram
Van Halen | Twitter

Varaa Van Halen -debyytti kirjastosta.
Varaa Van Halen -debyytti kirjastosta!

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Van Halen

1970-luku

Van Halen | Warner Bros. Records 1978
Van Halen II | 1979

1980-luku

Women And Children First | Warner Bros. Records 1980
Fair Warning | Warner Bros. Records 1981
Diver Down | Warner Bros. Records 1982
1984 [MCMLXXXIV] | Warner Bros. Records 1984
5150 | Warner Bros. Records 1986
OU812 | Warner Bros. Records 1988

1990-luku

For Unlawful Carnal Knowledge | Warner Bros. Records 1991
Balance | Warner Bros. Records 1995
Van Halen III | Warner Bros. Records 1998

2010-luku

A Different Kind Of Truth | Interscope Records 2012

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää | Finna.fi

Red – sensuroimaton rock-elämäni Sammy Hagar & Joel Selvin & kääntäjä Asko Alanen, 280 sivua | Paasilinna 2011

Guitar World Presents Van Halen – Eddie Van Halen In his own words toimittajat Jeff Kitts, Brad Tolinski & Harold Steinblatt, 202 sivua | Music Content Developers 1997
Crazy From The Heat David Lee Roth , 359 sivua | Ebury Press 2000

Van Halen Rising – How A Southern California Backyard Party Band Saved Heavy Metal Greg Renoff, 472 sivua | Ecw Press Canada 2015
The Van Halen Encyclopedia C. J. Chilvers, 425 sivua | Writers Club Press 2001
Everybody Wants Some – The Van Halen Saga Ian Christe & kääntäjä Jorma-Veikko Sappinen, 368 sivua | Johnny Kniga 2008
Runnin’ With The Devil – A Backstage Pass To The Wild Times, Loud Rock, And The Down And Dirty Truth Behind The Making Of Van Halen Noel E. Monk & Joseph Layden, 342 sivua | Dey St. / William Morrow 2017
Guitar Player – Legends of Guitar 1, 66 sivua | GPI Publications 1984
The Mighty Van Halen Buzz Morison | Cherry Lane 1984
Van Halen Mark Phillips, 64 sivua | Hollywood / Van Halen 1983
Shredders! The Oral History Of Speed Guitar Greg Prato, 382 sivua | Jawbone 2017

Van Halen | Warner Bros. Records 1978.
Van Halen | Warner Bros. Records 1978


Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta

Pidä huolta | Sonet/Scandia 1981

Mistakes: Pidä huolta (1981).Pave Maijanen (s. 3.9.1950) on ollut viime aikoina julkisuudessa sekä 70-vuotispäiviensä että vakavan sairastumisensa vuoksi. Hän on kuitannut ikääntymiseensä ja terveydentilaansa liittyvät kysymykset tyylikkäästi toteamalla olevansa kiitollinen kaikesta, mitä on saanut elämänsä varrella nähdä ja kokea.

Maijanen hyppäsi bändikuvioihin jo hyvin nuorena, ennen 1960-luvun puoliväliä. Seuraavan vuosikymmenen alussa hän keikkaili Johnny Liebkindin ja Kristianin kokoonpanoissa ja levytti Pepe & Paradisen basisti-laulajana. Sooloartistina hän debytoi ’Fever’-singlellä vuonna 1975. Hieman myöhemmin hän teki yhden merkittävimmistä tuotantotöistään Wigwamin deep pop -mestariteoksen Nuclear Nightclubin sessioissa.

1980-luvun Maijanen starttasi Pave’s Mistakes -yhtyeellä, jonka ensimmäisessä kokoonpanossa vaikuttivat monesta yhteydestä tutut kitaristi Jyrki Manninen, rumpali Keimo Hirvonen ja basisti Risto Hankala. Bändin debyytti on tyylikäs, englanninkielinen rocklevy, jonka vaikutteet tulivat varsin laajalta alueelta, mutta suomalaisuutta se suorastaan kartteli. Mistakes tavoitteli kansainvälistä soundia samaan tapaan kuin Maijasen 1970-luvun nimibändit Royals ja Rock’n’Roll Band.

Toisaalta tuo seniilien kolmekymppisten bändi kuulosti kaikessa juurevuudessaan aivan liian vanhanaikaiselta menestymään popmaailmassa, jonka punk oli myllännyt ylösalaisin – Maijanen koki kai itsekin siirtyneensä veteraanisarjaan, koskapa äityi ’10 Years Boogiessa’ kertaamaan jo toistakymmentä vuotta kestänyttä uraansa. Ehkäpä ajatuksia herätti sekin, että englanninkielistä rockia soittaessa suosion kasvun rajat tulivat nopeasti vastaan. Kotimaisen popmusiikin ihan oikea kansainvälistyminen oli vielä lähinnä hullua unelmaa.

Mistakesin toinen levy Pidä huolta oli käänteentekevä julkaisu Maijasen uralla, eräänlainen kaksikielinen suuntaviitta. Jonkinlaisesta etsimisen meiningistä kertoi, että albumin kuusi ensimmäistä kappaletta olivat suomenkielisiä ja kuusi viimeistä englanninkielisiä. Enää hän ei suunnannut julkaisujaan pelkästään englanninkielistä rockia harrastavalle diggariporukalle vaan laajemmin suomalaisille. Kenties Maijanen oli löytänyt itsestään biisinkirjoittajana aivan uusia puolia kesken levynteon, ja halusi antaa albumin vastaanoton määrittää, mihin suuntaan jatkossa etenisi.

Mistakes, jossa rumpuja soitti nyt Jan Noponen, oli pätevä, siististi soittava ja dynaaminen ryhmä laulukielestä riippumatta. Pidä huolta -levyn englanninkielisissä biiseissä (esim. ’Roll It Up’, ’We’re Going Away’ ja ’Can’t See Nobody’) se oli rouheampi ja perinteikkäämpi, mutta myös persoonattomampi ja yhdentekevämpi bluesrockbändi. Maijasen tyylitaju ja vahvuus säveltäjänä kuuluvat parhaiten hyvin kauniissa ’Tell Me It’s Alrightissa’.

Suomenkielisissä biiseissä Mistakes kuulosti seikkailevammalta ja kunnianhimoisemmalta yhtyeeltä. Sellaisissa biiseissä kuin ’Ei mitään’ ja ’Mä haluun olla mä’ se jatkoi Dave Lindholmin ja Hectorin suomenkielisen rockin perinnettä, mutta soinnista hehkui läpi myös uuden aallon voimaannuttava vaikutus. Painostava ’Tv-mies’ ja yltiöoptimistinen ’Ihminen hallitsee ok’ olivat ajankohtaisiin aiheisiin ja tulevaisuuteen pureutuvaa idealistista rockia.

Niin oli myös punkin energiasta ja kantaaottavuudesta vaikuttunut nimikappale, ensimmäinen Maijasen kirjoittama suomenkielinen biisi. Siitä tuli iso hitti, joka antoi Pavelle aivan uusia mahdollisuuksia ja ideoita suomenkielisen musiikin tekemisestä ja sooloartistina toimimisesta. Lopullisen läpimurtonsa hän teki levyillä Maijanen (1984) ja Palava sydän (1985), joista kumpikin on myynyt yli 50 000 kappaletta.

Lisää Pave Maijasen elämästä ja urasta kerrotaan Tommi Saarelan kirjoittamassa Elämän nälkä -kirjassa, joka ilmestyy huhtikuussa 2021.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pave Maijanen fanisivut | Facebook

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa Mistakesin Pidä huolta kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Pave Maijanen

1980-luku

Pave’s Mistakes | Hi-Hat 1980
Pidä huolta Mistakes | Sonet/Scandia 1981
Tanssivat kengät | Parlophone/EMI 1983
Maijanen | Parlophone/EMI 1984
Palava sydän | Parlophone/EMI 1985
Maailman tuulet | Parlophone/EMI 1987
Would You Maya | Parlophone/EMI 1987

1990-luku

Kuutamokeikka | Parlophone/EMI 1990
No Joking | Parlophone/EMI 1991
Sirkus saapuu tivoliin | Parlophone/EMI 1994
Kohti uutta maailmaa | Parlophone/EMI 1998

2000–

Mustaa valkoisella | AllStar Music 2000
Kaikessa rauhassa | AllStar Music 2010

Levyhyllyt
Mestarit Areenalla
[= Kirka • Hector • Pave Maijanen • Pepe Willberg] | Finna.fi

Mestarit Areenalla | EMI/BMG Finland 1999
Mestarit Stadionilla • VHS • DVD | Finnkino/EMI/BMG Finland 2001

Levyhyllyt
Pepe & Paradise | Finna.fi

Niin vähän on aikaa | Love Records 1972
Pepe & Paradise | CBS 1973

Levyhyllyt
Rock’N’Roll Band
[= Alf Forsman • Pave Maijanen • Dave Lindholm] | Finna.fi

Everybody Needs Dance Music Sometimes | Love Records 1975
New Memories • CD • DVD | AllStars Music 2005

Levyhyllyt | Finna.fi
Royals
[= Albert Järvinen • Pave Maijanen • Ippe Kätkä • Mikko Rintanen] | Finna.fi

Spring 76 | Love Records 1976
Out | Love Records 1977
Live | Love Records 1978

Kokoelmat | Finna.fi
Pave Maijanen

Kaikki nämä vuodet • 2LP • CD | Parlophone 1992
Lähtisitkö – 28 suosituinta • 2CD | Parlophone/EMI 1999
Kokoelma 2003 Hector & Pave Maijanen | AllStar Music 2003
Kaikki nämä vuodet 1969–2010 • 4CD+DVD | Parlophone 2010
Kaikki nämä vuodet 1981–2010 • 2CD | Parlophone 2010
Vain elämää – kausi 4 • päivä | Warner Music Finland 2015
Vain elämää – kausi 4 • ilta | Warner Music Finland 2015

Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin – hajoamispisteestä huippusuosioon
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä

Lue lisää

Elämän nälkä Tommi Saarela | Tammi 2021

Mistakes: Pidä huolta (1981).
Mistakes: Pidä huolta (1981).


Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille

Sylvain Sylvain | RCA 1979

Sylvain Sylvain (1979).

Bändien räväkimmät jäsenet jättävät usein varjoonsa kiinnostavia tyyppejä. Näin on käynyt New York Dollsissa: vasta bändin hajottua Sylvain Sylvain osoitti olleensa kaiken aikaa enemmän kuin pelkkä komppikitaristi.

Sylvain Mizrahi (s. 1951) oli vasta lapsi muuttaessaan Egyptistä Ranskan kautta Yhdysvaltoihin. 1970-luvun alkupuolella hän loi New York Dollsin, joka uursi uraa glam-, trash- ja punkrockille. Kun pitkään päin seinää nilkuttanut kulttibändi hajosi vuonna 1977 tehtyään kaksi albumia, Sylvain perusti Criminalsin. Bändi oli lyhytikäinen, mutta sen single innosti RCA:n tarjoamaan hänelle mahdollisuuden sooloalbumin julkaisemiseen. New York Dollsissa vähälle huomiolle jäänyt laulaja-lauluntekijä tarttui tarjoukseen innokkaasti.

Sylvain Sylvainin vuonna 1979 ilmestynyt nimetön soolodebyytti on kovasti tekijänsä näköinen. Sen tunnelma on samalla tavoin hyväntuulinen, huoleton, innokas ja humoristinen kuin se kuva, jonka Sylvain Sylvain on itsestään julkisuudessa antanut. Musiikissa soi se angloamerikkalainen popkulttuuri, johon kiharatukkainen kairolaispoika New Yorkiin muutettuaan ihastui. 1950-luvun rock’n’rolliin, 1960-luvun tyttöbändeihin ja brittiläiseen tuontirockiin kiteytyi kokonainen jännittävä aikakausi, joka selvästikin teki Sylvainiin pysyvän vaikutuksen. Hän oli ensimmäistä omaa levyään tehdessään 28-vuotias, mutta ei kuulostanut päivääkään yli teini-ikäiseltä.

New Yorkin Power Station -studiossa äänitetyn albumin tuotti Sylvain itse yhdessä Tony Bongiovin ja Lance Quinnin kanssa. Pohjalla oli napakka rockbändi, jota Syl johti kitaristi-laulajan asemasta. Rumpali Lee Crystal (1956–2013) muistetaan Boyfriendsistä, Joan Jett & The Blackheartsista ja Michael Monroen Secret Chiefs -kokoonpanosta. Basisti Buz Verno ja kitaristi Johnny Ráo puolestaan ovat soittaneet muun muassa David Johansenin bändissä. Sylvainin simppeleihin, perinnetietoisiin sävellyksiin tehtiin huolellista ja luonnollista sovitustyötä. Jousiarrit olivat maukkaita, ja Jonathan Senator Gerberin saksofoni oli levyllä tärkeässä osassa. Olipa mukana amerikansuomalaistakin puhallusvoimaa mystisen (internet ei tiedä hänestä mitään) käyrätorvensoittajan Rodney Hytosen hahmossa.

Poikamaisesti laulavan Sylin levy on pirtsakkaa musaa, jota tekee mieli tanssia ja laulaa. Sulassa svengailun riemussa ei ole jälkeäkään ähkystä, tärkeilystä, patetiasta ja ummetuksesta, joka rockmusiikkia niin usein painaa. Sylin soundi kuulosti siltä kuin 1970-luvun areenarockia, progea, punkia tai ylipäänsä mitään Kinksin jälkeen tapahtunutta ei olisi koskaan syntynytkään. Paino on kokonaan sanalla ”roll”, ja sen enempäähän hyvältä rock’n’rollilta ei vaaditakaan.

Albumin kohtaloksi koitui huono ajoitus. Sylvainin rock’n’roll kuulosti auttamattoman vanhanaikaiselta ja väliin pudonneelta jo ilmestyessään. Ironista kyllä, punkille tietä raivannut rokkari oli omillaan aivan liian vanhan liiton mies kelvatakseen punkvallankumouksen lapsille, ja toisaalta vanha Dolls-friikki ei onnistunut vakuuttamaan myöskään rockabillyryhmää. Eikä Syl myöskään ollut hahmona kohtalokasta Thunders-sorttia, joka olisi voinut kerätä kulttikannatusta pelkällä maineellaan.

Sylvainin kunniaksi on sanottava, ettei hän muuttunut miellyttääkseen kohderyhmiä. Vuonna 1981 julkaistulla Sylvain Sylvain & The Teardropsin levyllä hän jatkoi aivan yhtä epämuodikkaalla linjalla, ja sen jälkeen hän enemmän tai vähemmän katosi tutkasta. Satunnaiset julkaisut – esimerkiksi vuoden 1998 sooloalbumi Sweet Baby Doll – ja pistokeikkailu siellä täällä eivät hahmottuneet menestystarinaksi. Vasta New York Dollsin paluu 2000-luvulla palautti Sylin kartalle. Uudessa New York Dollsissa Sylvain Sylvain oli keskeinen hahmo jo pelkästään siksi, että häntä ja David Johansenia lukuun ottamatta kaikki klassisen kokoonpanon Dollit olivat kuolleet.

Uuden New York Dollsin (jossa soittivat Michael Monroen kanssa nykyisin soittavat Sami Yaffa ja Steve Conte) hajottua Sylvain Sylvain levytti soolosinglen ’Leaving New Yorkin (2012). Hän keikkaili eri kokoonpanojen kanssa, kunnes keväällä 2019 julkisti sairastavansa syöpää, minkä jälkeen soittaminen ymmärrettävästi jäi vähemmälle. Kesäkuun 2020 lopulla Sylvain ilahdutti Facebook-ystäviään kertomalla työstävänsä uutta albumia, jonka nimi on Street. Ensimmäinen singlelohkaisu, instrumentaalinen ’Tears For Baby’, on jo julkaistu Youtubessa.

Toinen mukava viime vuosien uutinen on Sylvain Sylvainin muistelmien ilmestyminen. Tuotteliaan Dave Thompsonin kirjoittama teos There’s No Bones In Ice Cream – Sylvain Sylvain’s Story Of The New York Dolls (2018) on viihdyttävää luettavaa, mutta skarpisti rajattu elämäkerta kattaa herra Mizrahin elämästä vain legendaarisimman bändin legendaarisimmat vuodet. Kuten tapana on ollut, Sylvainin myöhempi tuotanto sivuutetaan pelkällä maininnalla. Rock- ja ennen kaikkea roll-diggareiden kannattaa kuitenkin perehtyä siihen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Sylvain Sylvain | Facebook

Varaa Sylvain Sylvainin elämäkerrallinen kirjastosta.
Varaa Sylvain Sylvainin elämäkerrallinen kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Sylvain Sylvain

Sylvain Sylvain | RCA Victor 1979
Syl Sylvain And The Teardrops | RCA Victor 1981
(Sleep) Baby Doll | 1998

Sylvain Sylvain And The Criminal$

78 Criminals | 1985
Bowery Butterflies | 2000

New York Dolls | Finna.fi

New York Dolls | Mercury 1973
Too Much Too Soon | Mercury 1974
One Day It Will Please Us To Remember Even This | Roadrunner Records 2006
’Cause I Sez So | ATCO Records 2009
Dancing Backward In High Heels | 429 Records/Blast Records 2011

DVD | Finna.fi

Bob Gruen & Nadya Beck, ohjaajat: All Dolled Up – A New York Dolls Story, 230 min. | Music Video Distributors 2005

Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää | Finna.fi

There’s No Bones In Ice Cream – Sylvain Sylvain’s Story Of The New York Dolls Sylvain Sylvain & Dave Thompson, 248 sivua | Omnibus Press 2018
Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls Nina Antonia, 208 sivua | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005

Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013
I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography Richard Hell, 293 sivua | HarperCollins 2013
Sick On You – The Disastrous Story Of Britain’s Great Lost Punk Band Andrew Matheson, 337 sivua | Ebury Press 2015
Please Kill Me  Punkin sensuroimaton esihistoria Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004
Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor
Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk Legs McNeil & Gillian McCain, 525 sivua | Little, Brown 1996 • Abacus 1997

Sylvain Sylvain (1979).
Sylvain Sylvain (1979).

Nikki Sixx: The Dirt, The Heroin Diaries, This Is Gonna Hurt – traagisen tapauksen kasvutarina

Törkytehdas | Heroiinipäiväkirjat | This Is Gonna Hurt

Nikki Sixx & Ian Gittins: Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star (2007).Kun on ruumiillistanut kaikki tukkahevigenren kliseet, on hankalaa tulla otetuksi vakavasti Los Angelesin (se on mielentila) ulkopuolella. Se ei ole estänyt Mötley Crüen basistia ja biisintekijää Nikki Sixxiä yrittämästä. Vaikuttaa jopa siltä, että hänen kohdallaan kyse ei ole pelkästään laajemman tunnustuksen etsimisestä. Ihminen näyttää kasvaneen.

Sixx (s. 1958) näyttää yllättävän paljon nuorelta itseltään, mutta muuten miestä ei tahdo tunnistaa, siinä määrin on tulokulma elämään muuttunut sitten rappioromanttisen 1980-luvun. Sixxillä on takanaan vuosikymmeniä raitista elämää ja perheessään useita lapsia, ja sosiaalisen median perusteella hän vaikuttaa olevan kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista. Eikä siinä kaikki; Sixx on myös halukas nostamaan esille sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia, kuten syrjäytymistä, suvaitsemattomuutta ja huumeidenkäyttöä.

Muutos vaikuttaa valtavalta, ja Sixxin kirjat vielä alleviivaavat sitä. Se on rokkitähden kannalta ihanteellista: kertomalla vanhoista pahoista ajoista Sixx voi edelleen napsia uskottavuuspisteitä ja ratsastaa hurjalla maineellaan, mutta samalla hän todistaa olevansa täysijärkinen ja tasapainoinen ihminen, joka hallitsee elämisen taidon.

Kun The Dirt sovitettiin elokuvaksi, soundtrack koostettiin luonnollisestikin Mötley Crüen biiseistä.

Sixxin ensimmäiseksi kirjaksi luettakoon Neil Straussin kirjoittama värikäs bändihistoriikki The Dirt – Törkytehdas, sillä se pelasti Mötley Crüen. Voi hyvin olla, että ilman näitä ”maailman pahamaineisimman rockbändin tunnustuksia” Sixxin remmi ei olisi popkulttuurin kartalla niin näkyvästi kuin se nyt on. The Dirt myös paljasti sen Nikki Sixx -hahmon, jonka maailma on oppinut tuntemaan; aikapommin, joka turrutti traumojaan kovilla huumeilla ja paukutti tunnelukkoja nyrkein. The Dirt on viihdyttävä teos, jonka surullisimmat kohdat koskettavat, mutta kuitenkin vain fiktion tavalla. Niiden ei osaa ajatella tapahtuneen oikeille, eläville ihmisille.

Brittijournalisti Ian Gittinsin kanssa koostettu Heroin Diaries – Heroiinipäiväkirja on toista maata. Joulusta 1986 jouluun 1987 kulkeva teos kertoo narkomaanin arjesta, joka pyörii ympyrää kuin nälkäinen kala koukun ympärillä. Siinä ei ole mitään romanttista, hauskaa tai edes varsinaisesti kiinnostavaa, mutta Heroiinipäiväkirja kuitenkin viihdyttää. Sen se tekee niin kuin William S. Burroughsin esikoisteos Nisti: se päästää lukijat kurkistamaan maailmaan, jonne muuten ei ole mitään asiaa. Ja millaista siellä onkaan – ankeaa, tylsää ja yksinäistä. Kaikkein häkellyttävintä on, miten vähän asiat olivat sitä miltä näyttivät. Kun Sixxillä näytti menevän huikean hyvin, hänen asiansa eivät olisi voineet olla yhtään kehnommin. Voi olla, että Heroiinipäiväkirja on ollut tärkeä vertaistukiteos samanlaisista ongelmista kärsiville. Sixxin itsensä mukaan näin onkin.

Nikki Sixxin toinen yhtye Sixx:A.M. perustettiin alun perin tekemään musiikkia The Heroin Diariesin oheen:

Kolmas kirja This Is Gonna Hurt – Music, Photography And Life Through The Distorted Lens Of Nikki Sixx, suomennettuna Nikki Sixxin maailma, on yhtä täynnä toivoa kuin Heroin Diaries on toivottomuutta. Aivan kuten Heroin Diariesillakin, myös This Is Gonna Hurtilla on yhteys Sixx:A.M:iin: se on yhtyeen toisen albumin nimikaima. This Is Gonna Hurtin erityispiirre on se, että siinä Sixx esittäytyy valokuvaajana. Kuvaamisesta on tullut hänelle henkilökohtaisesti tärkeä itseilmaisun ja dokumentoinnin tapa. Hän kuvaa mielellään ihmisiä, joille elämän nurja puoli on tullut tutuksi.

Tavallaan kaikki Sixxin kirjat kertovat saman tarinan hyljeksitystä pojasta, jonka sisäiset demonit olivat niin vahvoja, että veivät häneltä hengen (hän kuoli heroiinin yliannostukseen, mutta hänet saatiin elvytettyä). Sixx kirjoittaa elämästään yhä uudelleen kuin pakottaakseen sen kohtalotoveriensa kuuluville tai kuin yrittääkseen itse ymmärtää, miksi niin tapahtui, kuinka kaikki saattoi kuitenkin lopulta muuttua hyväksi, ja kuinka tämä kaikki saattoi sattua kaikista maailman traagisista tapauksista juuri hänelle. Hän tuntee suurta empatiaa elämän kovaonnisia kohtaa ja tuntuu ymmärtävän, että huonolla tuurilla kaikki se olisi voinut koitua hänen omaksi kohtalokseen.

Loppu hyvin, elämä hyvin: nuoren Nikkin kaltaisissa hahmoissa on oma epärealistinen viehätyksensä, mutta jos kliseekimpun henkinen kehitys pysähtyy, jälki on pelkästään surullista. Kuusikymppisen selviytyjä-Sixxin onnellisuudessa on iloitsemisen aihetta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Nikki Sixx | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Nikki Sixxin diskografia

Mötley Crüen studioalbumit

Too Fast For Love | Leathür Records 1981 | Elektra 1982
Shout At The Devil | Elektra 1983
Theatre Of Pain | Elektra 1985
Girls, Girls, Girls | Elektra 1987
Dr. Feelgood | Elektra 1989
Mötley Crüe | Elektra/Mötley Records 1994
Generation Swine | Elektra/Mötley Records 1997)
New Tattoo | Mötley Records 2000
Saints Of Los Angeles | Mötley Records 2008

58

Diet For A New America | 2000

Brides Of Destruction | Finna.fi

Here Comes The Brides | 2002

Sixx:A.M.

The Heroin Diaries Soundtrack | 2007
This Is Gonna Hurt | 2011
Modern Vintage | 2014
Prayers For The Damned • vol. 1 | 2016
Prayers For The Blessed • vol. 2 | 2016

Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä

Lue lisää | Finna.fi

Mötley Crüe – Törkytehdas  Tommy Lee & Mick Mars & Vince Neil & Nikki Sixx & Neil Strauss & kääntäjä Sami Kärkkäinen, 480 sivua | Like 2007
Heroiinipäiväkirja  Nikki Sixx & Ian Gittins & kääntäjä Yasir Gaily, 431 sivua | Like 2008 • Like 2011
Heroiinipäiväkirja – kymmenvuotisjuhlapainos  Nikki Sixx & Ian Gittins & kääntäjät Yasir Gaily & Ari Väntänen, 439 sivua | Like 2018
Nikki Sixxin maailma  Nikki Sixx & kääntäjä Miki Peltola, 213 sivua | Like 2012

Mötley Crüe – The Dirt  Tommy Lee & Mick Mars & Vince Neil & Nikki Sixx & Neil Strauss, 431 sivua | Harper Collins 2001
The Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star  Nikki Sixx & Ian Gittins, 413 sivua | Simon & Schuster 2007
This Is Gonna Hurt – Music, Photography, And Life Through the Distorted Lens Of Nikki Sixx  Nikki Sixx, 209 sivua | William Morrow 2011

Mötley Crew: The Dirt – Soundtrack (2019).

Nikki Sixx & Ian Gittins: The Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star (2007). Kansi.

Nikki Sixx & Ian Gittins: The Heroin Diaries – A Year In The Life Of A Shattered Rock Star (2007).

Nikki Sixx: This Is Gonna Hurt – Music, Photography And Life Through The Lens Of Nikki Sixx (2011).

Nikki Sixx: This Is Gonna Hurt – Music, Photography And Life Through The Lens Of Nikki Sixx (2011).

Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi

Hollywood Brats | Cherry Red Records 1980

Levyhyllyt-blogi suosittelee musiikkia ja oheislukemista, mutta Hollywood Bratsin ja siitä kertovan kirjan kohdalla tekee mieli kääntää asetelma toisinpäin. Laulaja Andrew Mathesonin hykerryttävä historiikki Sick On You on ”must read” -osaston opus kaikille rokkikirjallisuudesta kiinnostuneille. Lukemisen ohessa sopii kuunnella bändin ainoata albumia, joka sekin on oikein hieno.

Eivätkö nimet soita kelloja? Se on täysin ymmärrettävää. Hollywood Brats on – kuten kirjan alaotsikko kuuluu – paras bändi, josta et ole koskaan kuullutkaan. Ja niin kuin samainen alaotsikko jatkaa, sen tarina on katastrofaalinen. Onneksi se kuitenkin on tuhoisa niin surkuhupaisalla tavalla, että siitä saa tehdyksi viihdyttävän kirjan, jonka lukemisesta tulee hyvä mieli, kunhan tekijällä on tyylitajua ja näkemystä. Niin kuin paras rock and roll -musiikki, Mathesonin teos on vahvasti väritetty versio todellisuudesta.

Kovaonnisesti The Queen -nimellä vuonna 1971 aloittanut Hollywood Brats oli perusasioita raikastanut bändi aikalaisensa New York Dollsin tapaan, suoraa rockia soittanut likainen trash-versio Rolling Stonesista. Sitä on kutsuttu protopunkbändiksi, mikä kertoo enemmän ryhmän asenteesta ja vaikutuksesta kuin musiikista. Myöhemmät punkbändit loivat omanlaisensa tyylin, mutta jäivät musiikillisesti velkaa Dr. Feelgoodin ja Hollywood Bratsinkin kaltaisille yhtyeille, sikäli kun sattuivat jälkimmäistä jossain kuulemaan.

Tavallaan Matheson tekee tikusta asiaa kirjoittaessaan 300-sivuisen kirjan bändistä, joka ehti hajota jo ennen kuin sen albumi julkaistiin (pelkästään Norjassa ja nimellä Andrew Matheson & The Brats: Grown Up Wrong). Laulajalla ei myöskään ole minkäänlaisia estoja vuoleskella mainittua tikkua terävämmäksi kuin se luultavasti aikoinaan oli. Lontooseen muuttavan nuorukaisen bändihaaveet muuttuvat Sick On Youssa pyrkimykseksi pelastaa rock’n’roll karulta kohtalolta, joka sitä odotti kesyjen blueskitaristien ja pompöösien progemuusikoiden käsissä. Se olisi jälkiviisastelevuudessaan kornia, ellei Mathesonin teksti olisi hänen oman ehdottomuutensa suhteen niin itseironista, itsetietoista ja kärjistettyä. Sick On You onkin ihanasti kohteensa näköinen kirja.

Hollywood Bratsin albumi on debyyteille tyypillisesti siihenastisen ”uran” summa. Jopa Mathesonin ja bändin toisen ydinhahmon, pianisti Casino Steelin ensimmäinen yhteinen biisi, vastustamaton ’Southern Belles’ on sillä mukana. Samalla levy on yhteenveto kaikesta, mitä kaksikko piti makeana: ’Zürich 17’ ja The Crystals -laina ’Then He Kissed Me’ tulivat Phil Spectorin tuottaman popin maailmasta, ’Empty Bottles’ -välisoitto ja ’Drowning Sorrows’ bluesista päin ja moni muu biisi Stonesin suunnalta. Rajuimmillaan bändi on levyn päättävässä stoogesmaisessa ’Sick on Youssa’, josta punksukupolven oli hyvä jatkaa. Mitään ennenkuulumatonta sillä ei ole, mutta kuten Hurriganes suunnilleen samoihin aikoihin totesi, ”it ain’t what you do, it’s how you do it.” Hollywood Brats puhalsi vanhoihin vaikutteisiin elävän hengen.

Hollywood Brats on soittanut vielä viime aikoinakin – viimeisin julkaisu on ’Vampire Nazi’-single vuodelta 2019. Kulttimaineesta kertoo, että Bratsille ja Steelin toiselle bändille The Boysille on tehty tribuuttilevy. Se, että italialaisen Desert Inn Recordsin vuosituhannen vaihteessa julkistama kunnianosoitus You Wanna Know What It’s Like? ilmestyi pelkästään netissä vasta keväällä 2020, sopii todella hyvin Hollywood Bratsin tragikoomisen tarinan jatkeeksi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Andrew Matheson | Facebook

Varaa Mathesonin kirja Sick On You kirjastosta.

Varaa Mathesonin kirja Sick On You kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Andrew Matheson: Sick On You (Ebury 2015).

Levyhyllyt | Finna.fi
Andrew Matheson & The Brats

Grown Up Wrong | Mercury 1975

The Hollywood Brats | Finna.fi

The Hollywood Brats | Cherry Red Records 1980 & 1994 & 2016 • Enfer Records 1985 • Get Back 1995

Debyyttialbumin laajennetut painokset

Sick On You • 2CD | Cherry Red Records 2016
Sick On You • 2LP | Radiation Reissues 2018

Kokoelmalevyt | Finna.fi
Eri esittäjiä

Punk 45 – Sick On You! One Way Spit! – After The Love & Before The Revolution Vol. 3 | Soul Jazz Records 2013
Action Time Vision – A Story Of Independent UK Punk 1976–1979 • 4CD + 64-sivuinen tekstiliite | Cherry Red Records 2016

The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää | Finna.fi

Sick On You – The Disastrous Story Of Britain’s Great Lost Punk Band  Andrew Matheson, 337 sivua | Ebury Press 2015

Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013
Please Kill Me  Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004
Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson| Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor

Johnny Thunders – In Cold Blood  Nina Antonia, 257 sivua | Jungle Books 1987 | Cherry Red Books 2000
Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls  Nina Antonia, 208 sivua | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005
I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography  Richard Hell, 293 sivua | HarperCollins 2013
Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk  Legs McNeil & Gillian McCain, 525 sivua | Little, Brown 1996 • Abacus 1997

Hollywood Brats: Sick On You (1980/2016).

Hollywood Brats: s/t (1980/1994).

Hollywood Brats: s/t (1980).