Janis Joplin eli ja lauloi vereslihalla

Pearl | Columbia 1971

Janis Joplin • 1943–1970
Big Brother & The Holding CompanyCheap ThrillsI Got Dem Ol’ Kozmic Blues Again Mama!Pearl
Musiikkia esille kirjastossa

Janis Joplin: Pearl (Columbia/CBS 1971). Valokuva ja kansitaide: Barry Feinstein ja Tom WilkesJanis Joplinin tunnetuin levytys on ’Mercedes-Benz’, alle kahden minuutin mittainen vetoomus Jumalalle hienon auton, väritelevision ja ilmaisen illan saamiseksi. Tuottaja Paul A. Rothchild taltioi Joplinin tulkinnan Los Angelesin Sunset Sound Recorders -studiossa lokakuun ensimmäisenä päivänä 1970. ”Haluaisin nyt esittää kappaleen hienosta sosiaalisesta ja poliittisesta tuontitavarasta”, Joplin ilmoitti, lauloi tuon bluesrukouksen ilman säestystä yhdellä otolla purkkiin ja nauroi päälle.

Mercedes-Benz ilmestyi vasta Janis Joplinin kuoltua.

’Mercedes-Benz’ on myös Janis Joplinin viimeinen levytys. 27-vuotias laulaja löydettiin kuolleena hotellihuoneestaan vain kolme päivää biisin äänittämisen jälkeen. Kappale sopi soimaan hänen elämänsä lopputekstien päällä, koska se ei kerro autosta vaan ihmisestä, joka etsii onnea vääristä paikoista. Sellainen laulu kuvasi hyvin Joplinia, joka oppi jo varhain olemaan rakastamatta itseään ja vahingoitti itseään monin tavoin. Ehkä se teki hänestä hienon blueslaulajan, mutta hinta oli liian kova.

Joulukuussa 1962 kaverin luona äänitetty What Good Can Drinking Do on ensimmäinen Janis Joplin -taltiointi.

Laulajan elämä oli surullisella tavalla tyypillinen kiusatun nuoren tarina. Hänet erottaa lukemattomista muista onnettomista vain se, että hän jäi historiaan. Janis Joplin syntyi tammikuussa 1943 Teksasin Port Arthurissa kirkossa käyvään keskiluokkaiseen perheeseen. Viimeistään teini-iässä hän sai tuta olevansa vääränlainen. Aknesta ja ylipainosta kärsinyttä tyttöä kiusattiin koulussa ulkonäön, taideharrastusten ja sen vuoksi, ettei hän kannattanut rotuerottelua. Vielä collegessa vuonna 1962 hän sai muottiin sievästi sopineilta koulutovereiltaan ääniä ilkeämielisessä ”Kampuksen rumin mies”-kilpailussa.

Janis Joplinin ja Jefferson Airplanen Jorma Kaukosen äänitykset vuodelta 1964 on julkaistu nimellä The Typewriter Tape, koska taustalla kuuluu Kaukosen vaimon kirjoituskoneen ääntä.

Kohtelusta seurasi, että Joplin ei enää halunnut kuulua niin sanottujen kunnon ihmisten joukkoon, tai niin hän ainakin itselleen vakuutti. Niin kuin monille kohtalotovereilleen, valtavirrasta poikkeavuudesta tuli hänelle voimavara ja identiteetti. Hän alkoi provosoida ja korostaa erilaisuuttaan – mikä ei kuitenkaan tarkoittanut, että hän olisi kyennyt hyväksymään itsensä tai lakannut janoamasta hyväksyntää muilta – ja sai kevytkenkäisen hullun maineen. Bessie Smithin ja Ma Raineyn kaltaiset uraauurtavat blueslaulajattaret olivat tulleet hänelle tärkeiksi samaistumisen kohteiksi ja lohdun tuojiksi jo varhain. Janis Joplin oppi kanavoimaan oman elämänsä bluesin lauluääneensä.

Janisin elämän ajoitus oli siinä mielessä hyvä, että hän tuli täysi-ikäiseksi 1960-luvun alkupuolella, sopivasti sukeltaakseen rockin, bluesin, hippi-ideologian ja beat-sukupolven kirjoitusten kiihtyvään pyörteeseen. Kun Joplin muutti San Franciscoon vuonna 1962, yhtäkkiä kaikkialla oli hänen kaltaisiaan perinteisiin malleihin sopeutumattomia. Ikävä kyllä erilaiset päihteet, joilla oli osuutta aikakauden vaihtoehtoiseen elämäntyyliin, eivät sopineet hänelle. Kun huonokuntoinen laulaja palasi Teksasiin vuonna 1965, hän painoi enää 40 kiloa. Joplin alkoi käydä terapiassa ja kertoi haaveilevansa edelleen ammattilaulajan urasta, mutta pelkäsi joutuvansa vaikeuksiin kovien huumeiden kanssa, mikäli ryhtyisi muusikoksi.

Joplin äänitti tämän version Buffy Saint-Marien kappaleesta Co’dine vuonna 1965.

Teksasissa Janis yritti kovasti keksiä itsensä uudelleen. Hän laittoi tukan nutturalle, opetteli meikkaamaan kunnon naisen tavoin ja puhui opiskelevansa sihteeriksi. Väkinäinen muuttumisleikki osoittautui kuitenkin pian itsepetokseksi, ja Janis joutui hyväksymään tosiasiat. ”Minusta tulee se, joka jo olen”, hän ilmoitti lähtiessään Port Arthurista Austiniin laulamaan folkia. Kesäkuussa 1966 Joplin muutti taas länsirannikolle suostuttuaan ryhtymään sanfranciscolaisen Big Brother And The Holding Company -yhtyeen laulajaksi. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän lauloi kovaäänisen sähköisen rockbändin kanssa. Otti oman aikansa ennen kuin osapuolet tottuivat toisiinsa.

Vuotta myöhemmin, kesäkuussa 1967, bändi teki läpimurtonsa Monterey Pop Festivalilla, ja se tapahtui Janis Joplinin ansiosta. Kuten Paratiisin arvet -elämäkerran tekijä Alice Echols kirjoittaa; ”valkoinen rockmaailma ei ollut koskaan nähnyt tai kuullut ketään Janisin kaltaista, kun hän ja Big Brother valtasivat lavan Monterey Popissa vuonna 1967.” Hurja nainen ei taipunut sovinnaisiin odotuksiin laulajana, esiintyjänä, käytöksellään eikä ulkonäöllään. Hän oli eräänlainen feministinen vallankumous yhden naisen kehossa.

Women Is Losers on Joplinin tekemä kappale naisen asemasta • albumilta Big Brother & The Holding Company
1967

Big Brother & The Holding Company: Big Brother & The Holding Company (Mainstream Records 1967). Kansitaide: Jack LonsheinBig Brother And The Holding Companyn nimetön debyyttialbumi ilmestyi samana kesänä Mainstream Recordsin kautta. Ensilevy jäi kuitenkin esinäytökseksi. Vaikuttavan Montereyn-esiintymisen vakuuttama Columbia Records osti Big Brother And The Holding Companyn levytyssopimuksen, ja yhtyeen uudeksi manageriksi ryhtyi muun muassa Bob Dylanin kanssa työskennellyt Albert Grossman.

Big Brother & The Holding Company: Cheap Thrills (Columbia/CBS 1968). Kansitaide: Robert CrumbJoplinista tuli tähti, kun Columbia nosti markkinoinnissaan hänet bändin keulakuvaksi. Elokuussa 1968 julkaistu Cheap Thrills -albumi oli paljon suurempi menestys kuin Big Brother And The Holding Companyn debyytti. Robert Crumbin sarjakuvataidetta kansissaan kantanut Cheap Thrills meni parissa kuukaudessa Yhdysvaltain albumilistan kärkeen, oli ykkösenä kaikkiaan kahdeksan viikkoa ja teki Janis Joplinista ikonin.

Piece of My Heart oli Cheap Thrillsin suuri hitti.

Vaikka Cheap Thrillsiä myytiin miljoona kappaletta jo ensimmäisen kuukauden aikana, se ei saanut Janis Joplinia pysymään bändissä. Hän ilmoitti eroavansa Big Brother And The Holding Companysta jo syyskuussa, kuukautta Cheap Thrillsin julkaisun jälkeen. Laulajan viimeinen esiintyminen yhtyeen keulilla tapahtui joulukuun 1. päivänä 1968. Samassa kuussa sai ensi-iltansa Monterey Pop -dokumenttielokuva, joka kirkasti Joplinin tähtistatusta entisestään.

Kozmic Blues on Janis Joplinin ensimmäiseltä sooloalbumilta I Got Dem Ol’ Kozmic Blues Again Mama!

Janis Joplin: I Got Dem Ol' Kozmic Blues Again Mama! (Columbia/CBS 1969). Kannen valokuva: Bruce Steinberg • Ensipainoksen jälkeen etukanteen lisätty albumilogo: Robert CrumbSyyskuussa 1969 julkaistu I Got Dem Ol’ Kozmic Blues Again Mama! jäi Joplinin ainoaksi hänen eläessään ilmestyneeksi sooloalbumiksi. Sillä hän otti etäisyyttä Big Brother and the Holding Companyn psykedeliabluesiin ja käänsi linjaansa soulin ja rhythm & bluesin suuntaan. Puhallinsovituksilla koristeltu materiaali oli kahta Joplinin omaa biisiä (’One Good Man’ ja ’Kozmic Blues’) lukuun ottamatta lainatavaraa. Vaikka tyylin muuttuminen ja bändin vaihtuminen eivät miellyttäneet kaikkia, myös I Got Dem Ol’ Kozmic Blues Again Mama! -levyä on myyty Yhdysvalloissa yli miljoona kappaletta.

Janis Dick Cavett Show’ssa kesällä 1970.

Tähti hehkui kirkkaana, mutta ihminen sen sisällä oli vaikeuksissa heroiinin ja alkoholin kanssa. Vuoden 1970 keväällä Joplin matkusti Etelä-Amerikkaan päästäkseen eroon huumeista ja alkoholista, mutta pian kotiin palattuaan hän alkoi taas käyttää.

Elokuussa hän kävi kymmenvuotisluokkakokouksessa ilmeisen kostonhimoisena: hän kertoi television Dick Cavett Show’ssa, että ”ne nauroivat mut ulos luokasta, koulusta, kaupungista ja osavaltiosta… ja nyt mä palaan kotiin.” Viestiä ei ollut vaikea tulkita. Häntä pilkanneet varmasti katuisivat, kun siaksi ja kummajaiseksi pilkattu tyttö astelisi sisään rikkaana rocktähtenä ja aikakautensa ikonina. Aikoinaan kukaan ei ollut pyytänyt häntä päättäjäistansseihin, mutta nyt seura varmasti kiinnostaisi.

Janis Joplin luokkakokouksen aikaan kotikaupungissaan, Teksasin Port Arthurissa.

Jos ja kun Joplin toivoi saavansa luokkakokouksessa osakseen ihailua tai hyväksyntää, kai hän vähän saikin. Häneltä pyydettiin yhteiskuvia ja nimikirjoituksia ja kyseltiin kaikenlaista, kuten Tom Jonesin pituutta. Mutta Janis meni sinne kummajaisena ja kummajaisena hän sieltä lähti, eivätkä teini-iässä saadut haavat koskaan parantuneet. Joplin eli vereslihalla elämänsä loppuun asti, mutta oli parempi käydä luokkakokouksessa kuin jättää se väliin. Koulukavereille ja itselleen hän oli edelleen yhtä vääränlainen kuin ennenkin, mutta ainakin ulospäin näytti siltä, että Janis sai sen viimeisen naurun, jota parhaana pidetään.

Move Over on Pearl-albumin avausraita.

Joplin ryhtyi tekemään toista sooloalbumiaan vielä samassa kuussa. Tuottajana toimi The Doorsin levyiltä tuttu Paul A. Rothchild ja bändinä The Full Tilt Boogie Band, jonka kanssa laulaja myös esiintyi keikoilla. Sunset Sound Recordersissa pidetyt sessiot etenivät niin jouhevasti, että Rothchild kutsui Joplinia ”tuottajan unelmaksi”. Vokalisti lauloi sielu paljaana, ja The Full Tilt Boogie Band sai biisit svengaamaan.

Joplin oli tuonut studioon ’Mercedes-Benzin’ lisäksi ’Move Overin’, joka oli niin vahva biisi, että se laitettaisiin a-puolen ensimmäiseksi. Lisäksi äänitettiin tehokkaita covereita, kuten Kris Kristoffersonin ’Me & Bobby McGee’ ja Bobby Womackin ’Trust Me’. Musiikki oli kuitenkin ainoa asia, joka toimi. Ystäviensä mukaan Joplin kärsi masennuksesta ja suhtautui elämäänsä pessimistisesti ja välinpitämättömästi. Hän oli saavuttanut paljon, mutta ei ollut tullut onnelliseksi.

Me & Bobby McGee on Kris Kristoffersonin kappale.

Kuten niin monen addiktin kohdalla on, Joplinille yhden päihteen lopettaminen tarkoitti toisen ottamista tilalle. Studiosessioiden aikaan Joplin oli ollut puolitoista kuukautta kuivilla heroiinista mutta alkanut juoda niin paljon alkoholia, että se haittasi laulamista. Hän teki elämänsä viimeisen virheen, kun vaihtoi alkoholin takaisin heroiiniin syyskuun 1970 puolivälissä.

Lokakuun neljäntenä päivänä hän kuoli hotellihuoneessaan yliannostukseen. Aine oli tavallista puhtaampaa: samana viikonloppuna se tappoi LA:ssa kahdeksan muutakin heroinistia. Echols kirjoittaa kirjassaan, että seuranneina päivinä huumediilerit käyttivät tapahtunutta myyntivalttina. Heidän tuotteensa oli ”niin stydiä kamaa, että Janis delas siihen”.

Buried Alive In The Bluesissa Joplinin ääni on jo vaiennut.

Joplin oli ehtinyt laulaa studiossa niin monta kappaletta, että Pearl-albumi saatiin kokoon ja julkaistuksi alkuvuodesta 1971. Kuin tribuuttina hänen poismenolleen levyllä on instrumentaaliversio kappaleesta, joka Janisin oli ollut määrä laulaa studiossa sinä päivänä, jona hänet löydettiin kuolleena hotellihuoneestaan.

Sen nimi ei voisi olla osuvampi: ’Buried Alive In The Blues’.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Janis Joplin | kotisivu
Janis Joplin | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Billie Holiday: Lady Sings The Blues – esillä koko elämä
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Chicago uudisti bluesin – Muddy Waters • Big Bill Broonzy • Little Walter • Willie Dixon • Howlin’ Wolf • Buddy Guy
Dio: Holy Diver – suuri ääni itsenäistyy
Faith No More – sääntöjä ei ole • The Real ThingAngel Dust
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Queen oli seikkailu – A Night At The Opera
Robert Johnson: The Centennial Collection – bluespioneerin elämäntyö

Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sandy Denny – folk rockin unohtumaton ääni
Tamikrest: Tamotaït – unelma kuin kangastus
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
The Doors: The Doors [1967] – vallankumouksen lähtölaukaus
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille
The Replacements: Let It Be – bändi lunastaa taivaspaikkansa
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tina Turner: Private Dancer – uudistumisen ihme
Tinariwen: Elwan – aavikon blues

Janis Joplin
Finna.fi

Big Brother & The Holding Company Big Brother & The Holding Company | Mainstream Records 1967
Cheap Thrills Big Brother & The Holding Company | Columbia/CBS 1968 • 2CD Deluxe Edition Sex, Dope & Cheap Thrills | Columbia/Legacy 2018
I Got Dem Ol’ Kozmic Blues Again Mama! | Columbia/CBS 1969
Pearl | Columbia/CBS 1971 • 2CD Deluxe Edition 2017

Bokseja ja kokoelmalevyjä
Finna.fi

Janis Joplin: Janis Joplin's Greatest Hits (Columbia/CBS 1973). Kannen valokuva: Clark PiersonJanis Joplin’s Greatest Hits | Columbia/CBS 1973
Janis • 2LP • 2CD | Columbia/CBS 1975
Janis • 3CD + 48-sivuinen kirjanen | Columbia/Sony Music Entertainment 1993
Box Of Pearls – The Janis Joplin Collection • 5CD | Columbia/Sony BMG Music Entertainment 1999 • 5CD Columbia/Sony Music Entertainment 2013
The Woodstock Experience • 2CD | Columbia/Legacy/Sony Music Entertainment 2009
The Legendary Typewriter Tape6/25/64 Jorma’s House Janis Joplin & Jorma Kaukonen | Fantality Corp/Omnivore Recordings 2022

Lue lisää Janis Joplinista
Finna.fi

Paratiisin arvet Alice Echols & kääntäjä Liisa Laaksonen, 400 sivua | Like 2000 & 2003 & 2009

I Got Dem Ol’ Kozmic Blues Again Mama!
Spotify

Pearl
Spotify

Big Brother & The Holding Company: Big Brother & The Holding Company • 1967 • Kansitaide: Jack Lonshein

Big Brother & The Holding Company: Big Brother & The Holding Company (Mainstream Records 1967). Kansitaide: Jack Lonshein

Big Brother & The Holding Company: Cheap Thrills • 1968 • Kansitaide: Robert Crumb

Big Brother & The Holding Company: Cheap Thrills (Columbia/CBS 1968). Kansitaide: Robert Crumb

Janis Joplin: I Got Dem Ol’ Kozmic Blues Again Mama! • 1969 • Kannen valokuva: Bruce Steinberg • Ensipainoksen jälkeen etukanteen lisätty albumilogo: Robert Crumb

Janis Joplin: I Got Dem Ol' Kozmic Blues Again Mama! (Columbia/CBS 1969). Kannen valokuva: Bruce Steinberg • Ensipainoksen jälkeen etukanteen lisätty albumilogo: Robert Crumb

Janis Joplin: Pearl • 1971 • Valokuva ja kansitaide: Barry Feinstein ja Tom Wilkes

Janis Joplin: Pearl (Columbia/CBS 1971). Valokuva ja kansitaide: Barry Feinstein ja Tom Wilkes
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste 2023. Harri Oksanen & Tuomas Pelttari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *