King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa

”Them” | Roadrunner Records 1988

King Diamond: "Them" (1988).Kauhumetallin tanskalainen ruutukuningas King Diamond on viime aikoina satsannut vanhojen albumiensa uudelleenjulkaisuihin. Levy-yhtiö Metal Bladen kautta ilmestyvät vinyylit ja CD:t on tehty alkuperäisistä mastereista, jotta musiikki kuulostaisi sellaiselta kuin alun perin oli tarkoitus. Artisti siis käsittelee niitä kuin taideteoksia eikä kuin tuotteita, ja kyllähän ne ovatkin enemmän kuin pelkkiä hevibiisinippuja. Jokainen King Diamond -albumi kertoo fiktiivisen kauhutarinan, jonka vaiheita musiikki palvelee.

King Diamondin kolmas albumi ”Them” (1988) kertoo henkien hallitsemasta talosta nimeltä Amon, jonka omistajaa, tarinan kertojan Kingin isoäitiä, on pidetty pitkään mielisairaalassa. King, hänen äitinsä ja sisarensa asuvat Amonissa, kun isoäiti pääsee pakkohoidosta ja palaa kotiinsa. Hoitojakso ei ole muuttanut mitään: karmivan oloinen mummi ryhtyy taloksi asetuttuaan välittömästi asioimaan aaveiden kanssa. Jännittävää kertomusta spoilaamatta mainittakoon, että kun isoäiti sotkee perillisensä henkimaailman hommiin, ei seuraa mitään hyvää.

King Diamond tunnetaan paitsi teemalevyjen tekijänä, myös äärimmäisen persoonallisena vokalistina, jonka teatraalinen tulkinta venyy falsetista mitä matalimpaan mörinään, ja kappaleiden merkilliset laulumelodiat hyödyntävät laulajan koko skaalaa. Hänen manaajamaiset äänensä (aivan, monikossa) kuulostavat siltä kuin leegio riivaajahenkiä puhuisi hänen kauttaan. Sellainen tulkintatyyli istuu täydellisesti ”Themin” tarinaan, jota leimaavat skitsofreeniset tuntemukset ja ajatukset henkijoukon läsnäolosta.

”Themin” kappaleiden melodioita tuskin edes pystyisi säveltämään kukaan muu kuin King tykönään, ja biisit ovatkin enimmäkseen hänen yksin kirjoittamiaan. Merkittävässä roolissa ovat myös yhtyeen virtuoosit eli kuninkaan oikea käsi, kitaristi Andy LaRocque (joka oli mukana säveltämässä kolmea kappaletta) sekä rumpali Mikkey Dee, joka sittemmin yllätti siirtymällä kikkailevamman hevin soittamisesta suoraviivaisen Motörheadin rumpaliksi.

”Them” on musiikkia tarkan soiton ja klassisten kauhutarinoiden ystävien korville. LaRocquen, Deen, kitaristi Pete Blakkin ja basisti Hal Patinon soitto on tiukkaa kuin pula-aika, ja Kingin kertomus ammentaa vanhastaan tutuista genren elementeistä. Hänen kauhunsa on suoraviivaista, räikeää ja sarjakuvamaista, eivätkä sen ylidramaattisuudessaan humoristiset hetket suinkaan ole tahattomia (tai ainakaan ne eivät tunnu siltä). Musiikki on usein liiankin alisteista sanoituksille, mutta ainakaan King Diamondia ei pääse syyttämään miellyttämispyrkimyksistä. Tällaista jyrkkää tavaraa hän on aina tuottanut, ja sen voi joko ottaa tai jättää.

King Diamond jatkoi uusien teosten laatimista sekä omissa nimissään että Mercyful Faten laulajana, kunnes 2010-luvun alkajaisiksi joutui kokemaan kauhunhetkiä sydänkohtausten kautta. Moninkertaisesta ohitusleikkauksesta toipuminen vei vuosia, mutta Kim Bendix Petersen (s. 1956) parani ja palasi lavoille todistajanlausuntojen mukaan hämmentävän kovassa kunnossa. Nyt tekeillä on kolmastoista King Diamond -albumi, tuplalevy The Institute, jolla ei ole tekemistä Stephen Kingin samannimisen romaanin kanssa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

King Diamond | kotisivu
King Diamond | Facebook
King Diamond | Instagram
King Diamond | Twitter

Varaa "Them" kirjastosta.

Varaa ”Them” kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
King Diamondin studioalbumit

Fatal Portrait | Roadrunner Records 1986
Abigail | Roadrunner Records 1987
”Them” | Roadrunner Records 1988
Conspiracy | Roadrunner Records 1989
The Eye | Roadrunner Records 1990
The Spider’s Lullabye | Massacre Records 1995
The Graveyard | Massacre Records 1996
Voodoo | Massacre Records 1998
House Of God | Massacre Records 2000
Abigail II: The Revenge | Metal Blade Records 2002
The Puppet Master | Massacre Records 2003
Give Me Your Soul…Please | Massacre Records/Metal Blade Records 2007
The Institute | Metal Blade Records 2020

Mercyfyl Fate | Finna.fi

Melissa | Roadrunner Records 1983
Don’t Break the Oath | Roadrunner Records 1984
In The Shadows | Metal Blade Records 1993
Time | Metal Blade Records 1994
Into The Unknown | Metal Blade Records 1996
Dead Again | Metal Blade Records 1998
9 | Metal Blade Records 1999

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Anthrax: Sound Of White Noise – thrash-titaani tavoitteli tähtiä
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Levyt, jotka Alice unohti – Special Forces | Zipper Catches Skin | DaDa
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa

Lue lisää | Finna.fi

Bukszpan, Daniel & kääntäjät Lotta Heikkeri, Miki Peltola ja Marco Hietala: Heavy metal – Raskaan musiikin pioneerit, jättiläiset ja kapinalliset, 336 sivua | Nemo 2010
Christe, Ian & Jone Nikula, kääntäjä: Pedon meteli – heavy metallin vanha ja uusi testamentti, 385 sivua | Johnny Kniga 2006
Christe, Ian: Sound Of The Beast – The Complete Headbanging History Of Heavy Metal, 385 sivua | Harper Entertainment 2003

King Diamond: "Them" (1988).

King Diamond: ”Them” (1988).

The Cardigans: Long Gone Before Daylight – popyhtye ajan yläpuolella

Long Gone Before Daylight | Stockholm Records 2003

Vuonna 1998 ilmestyneen Gran Turismon elottoman viileä soundi enteili pahaa. Neljännen albuminsa kohdalla The Cardigans oli korkeimmalla huipulla, mutta myös kipeästi tauon tarpeessa. Ruotsalaisyhtyeen jäsenet kaipasivat kaikkein eniten lomaa toisistaan, ja niin bändi vaipui vuosien mittaiseen horrostilaan.

The Cardigans. Kuva: Derrick Santini.

Puuhasteltuaan aikansa Pausin, A Campin ja Righteous Boyn kaltaisissa sivuprojekteissa The Cardigansin jäsenet päättivät kokeilla, millaista olisi taas viettää aikaa yhdessä. He vuokrasivat talon Santa Monicasta nähdäkseen, millaista musiikkia saisivat aikaan. Ensimmäinen noissa sessioissa tehty uusi biisi oli Long Gone Before Daylightin (2003) avaava ’Communication’. Sen tekemistä inspiroivat muistot bändin sisäisen yhteyden katkeilemisesta ja tunne sen uudelleenmuodostumisesta.

Tunne peilasi todellisuutta, kun kiinni leikanneen koneensa ajan kanssa voidellut yhtye teki uransa parhaan albumin. Long Gone Before Daylight ei ainoastaan osoittanut The Cardigansin olevan voimissaan, vaan myös yllätti uudistamalla sen soundin totaalisesti. Long Gone Before Daylight on juurevuudessaan ja vakavuudessaan antiteesi First Band On The Moonin (1996) ironiselle hattaraloungelle ja syventävä oppimäärä Gran Turismon puunatulle popille.

Long Gone Before Daylight on The Cardigansin amerikkalaisin levy. Kyyninen voisi pitää sitä Yhdysvaltain-valloitusta varten laskelmoituna kantripastissina, mutta eläytymiskykyisillä on jälleen kerran hauskempaa – eiväthän nämä kauniit kappaleet maistu keinotekoisilta. Itse asiassa The Cardigans on vilpittömimmillään juuri Long Gone Before Daylightilla. Aiemmilta levyiltä tuttu suojakuorimainen leikkisyys loistaa poissaolollaan. Sen tilalla on pakahduttavaa rakkautta, harhailua, kipua ja menetystä.

Bändi ei ollut ennallaan millään tasolla, mikä oli kaikin tavoin hyvä asia, koska musiikissa oli uudenlaista syvyyttä ja todellisuutta. Entisen Cardigansin olisi ollut vaikea kuvitella levyttävän lähisuhdeväkivallasta kertovaa kappaletta, mutta ’And Then You Kissed Me’ on sellainen. Singleksi videoitu ’For What It’s Worth’ taas tulee todennäköisesti säilyttämään paikkansa kuluvan vuosituhannen kauneimpana rakkauslauluna.

Siihen nähden, että alt.country- ja americanaestetiikka opeteltiin Long Gone Before Daylightin tekemistä varten (seuraavalla ja viimeisellä albumillaan Super Extra Gravitylla bändi oli taas muissa maisemissa), The Cardigans on neljännellä albumillaan hyvin vakuuttava, täysin kotonaan uudessa soundissaan.

Kitaroiden lämpöinen murina oli retroa jo futuristisella postmillennium-aikakaudella vuonna 2003, mutta tuntui sydämessä asti. Ajattomiksikin väitetyt nostalgiasoundit tekivät The Cardigansista aikakauden muiden ruotsalaisten rocksuuruuksien hengenheimolaisen. Ehkä juuri siksi levyllä vierailevat niin The Hellacoptersin Nicke Andersson, The Hivesin Howlin’ Pelle Almqvist kuin The Soundtrack Of Our Livesin Ebbot Lundbergkin. Viimeksi mainitun ääntä kuullaan singlebiisillä ’Live And Learn’.

Taiteellinen piikkaaminen ei korreloinut suoraan myynnin kanssa. The Cardigans oli menestynyt jo ensimmäisillä albumeillaan, Emmerdale (1994) ja Life (1995) myivät makeasti etenkin Japanissa. First Band On The Moon niitti kultaa ja platinaa Kaukoidän ohella Kanadassa, Iso-Britanniassa ja jopa Yhdysvalloissa, ja kolme miljoonaa maailmanlaajuisesti myynyt Gran Turismo oli listoilla Suomesta Uuteen-Seelantiin. Long Gone Before Daylight ei ollut floppi, mutta sai edeltäjäänsä vähemmän arvometallilevyjä ja korkeita listasijoituksia. Momentum oli hyödynnetty 90-luvun lopulla, eikä vanhaan nosteeseen ollut enää palaaminen. Kaupallinen laskusuhdanne jatkui edelleen viimeiseksi jääneellä Super Extra Gravitylla (2006).

Sukeltamalla lajityyppiin, jossa ideana on esittää hyvin kirjoitettuja kappaleita eikä hihitellä omalle ironiantajulleen tai miettiä, millaistahan outoa soundia kukaan muu ei vielä olisi kokeillut, The Cardigans vapautti itsensä kirjoittamaan ja tulkitsemaan. Siinä missä bändin muut levyt heijastavat kulloistakin aikaa ja ilmapiiriä, on Long Gone Before Daylight ihanasti irrallaan. Se tekee siitä The Cardigansin kestävimmän albumin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Long Gone Before Daylight
Bengt Lagerberg – rummut
Magnus Sveningsson – bassokitara
Lars-Olof Johanssen – kosketinsoittimet
Peter Svensson – kitara
Nina Persson – laulu
Tuottajat: Per Sunding & The Cardigans

The Cardigans kotisivu
Long Gone Before Daylight kotisivu
Paus kotisivu

Hae The Cardigans -klassikko ’Long Gone Before Daylight’ kirjastosta.

Hae Long Gone Before Daylight kirjastosta:
esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
The Cardigans

Emmerdale (1994)
Life (1995)
First Band On The Moon (1996)
Gran Turismo (1998)
Long Gone Before Daylight (2003)
Super Extra Gravity (2005)

2CD-kokoelma | Finna.fi
The Cardigans: Best Of (2008)

Paus [Joakim Berg & Peter Svensson] | Finna.fi
Paus (RCA Victor 1998)

A Camp [Nina Persson] | Finna.fi
A Camp (Stockholm Records, Universal 2001)
Colonia (Reveal Records 2009)

Righteous Boy [Magnus Sveningsson] | Finna.fi
I Sing Because Of You (Stockholm Records 2002)

Nina Persson | Finna.fi
Animal Heart (Universal, Sonet 2013)

Lue lisää | Finna.fi
Det svenska musikundret – från Cornelis till Cardigans, 352 sivua. Nuotti. Warner/Chappell Music Scandinavia 2001.

The Cardigans: Long Gone Before Daylight (2003).

Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti

Rock på Svenska | Wild Kingdom 2018

Strängen: Rock på Svenska (2018).Robert Dahlqvistin eli Strängenin albumi Rock på Svenska ilmestyi syyskuun lopulla 2018. Ikävä kyllä hän ei itse saanut pidellä levyään käsissään. Ruotsalainen muusikko kuoli tapaturmaisesti puolitoista vuotta aiemmin.

Tapasin Dahlqvistin kerran, Helsingissä vuonna 2000. The Hellacoptersiin juuri liittynyt kitaristi istui bändikaveriensa seurassa antamassa haastattelua, mutta ei puhunut paljon mitään. Sen sijaan hän hymyili lämpimästi koko ajan. Kun kysyin häneltä, onko hän mielestään tuonut The Hellacoptersiin jotakin uutta, hän vastasi yhdellä sanalla. ”En.”

Se ei ollut totta, mutta pidin vastauksesta silti. En tuntenut Dahlqvistia, mutta haluan ajatella, että juuri sellainen hän oli – ystävällinen, vaatimaton ja maanläheinen tyyppi. Myöhempinä vuosina haastattelin häntä vielä pari kertaa, ja ne keskustelut vahvistivat tuota vaikutelmaa.

Robert Dahlqvist.

Robert Dahlqvist.

Strings, kuten Dahlqvistia tuohon aikaan kutsuttiin, liittyi The Hellacoptersiin vuonna 1999. Uuden kokoonpanon ensimmäiset albumit High Visibility ja By The Grace Of God ovat skandinaavisen action rockin klassikoita. Strings pysyi bändissä jäähyväislevy Head Offiin (2008) saakka.

Dahlqvistin veri veti omille teille jo The Hellacoptersin aikaan. Hän perusti pääbändinsä sivuun Thunder Expressin, jonka laulaja-kitaristina hän levytti We Play For Pleasuren ja Republic Disgracen. Thunder Expressistä tuli Dundertåget, ruotsinkielinen rockbändi, joka julkaisi albumit Skaffa ny frisyr ja Dom feta åren är förbi.

– Englanniksi laulaminen ei tuntunut luonnolliselta, Dahlqvist perusteli Sueen tekemässäni haastattelussa vuonna 2013. – Sanoitukset tuntuvat todellisemmilta ja rehellisemmiltä, kun kirjoitan ne omalla kielelläni.

Laulukielen vaihto teki Dahlqvistin musiikista henkilökohtaisempaa, ja se johti sooloalbumin tekemiseen. Viisi vuotta sitten julkaistu Solo sisälsi sekä hiljaisia akustisia lauluja että säröisiä rockbiisejä.

Dahlqvist kertoi samassa haastattelussa, että The Hellacoptersin hajoamisesta oli alkanut rahan kannalta hankala aika. Hän oli työskennellyt tarpeen mukaan baarimikkona, kokkina Pohjois-Norjassa ja lastentarhassa. Hän puhui myös pitkän ihmissuhteen päättymisestä, juomisestaan ja siitä, että kävi pienen tyttärensä kanssa uimakoulussa. Hän kertoi elämästä niin kuin kertoo ihminen, joka ei halua esittää mitään roolia. Dahlqvist oli puhelimessa yhtä teeskentelemätön kuin biiseissäänkin.

Syksyllä 2016 Dahlqvist ryhtyi suunnittelemaan uutta albumia. Hän ja tuottaja Chips Kiesbye saivat biisit äänityskuntoon saman vuoden joulukuussa. Projekti kulki nimellä Strängen, joka oli ruotsinnos kitarankieliin viittaavasta taiteilijanimestä Strings.

Ensimmäiset studiosessiot pidettiin tammikuussa 2017. Neljä päivää kestäneissä äänityksissä oli mukana laulaja-kitaristi Dahlqvistin bändi, eli basisti Pontus Blom, kitaristi Edward Sensier ja rumpali Alexander Blom. Strängen oli samaan aikaan yhtye ja sooloprojekti. Uusi musiikki oli kaikessa yksinkertaisuudessaan rock pä svenska, rockia ruotsiksi.

Kahdeksan biisin mittainen Rock på Svenska on rosoiseksi jätetty kitararocklevy, jolla AC/DC:n konstailemattomuus kohtaa skandinaavisen melankolian ja neilyoungmaisen haurauden. Rajuin kappale niin aiheeltaan kuin draiviltaan on ’Farsan söp ihäl sig’, ja paljaimmillaan Dahlqvist on levyn viimeisessä kappaleessa, tyttärelle omistetussa ’Ingridissä’. Tarttuvin on piinaavan tutulta kuulostava ’Banggatan’. Aitouden ja vilpittömyyden vaikutelma on hyvin vahva kautta levyn.

Ensimmäisessä sessiossa taltioidut biisit olivat yhtä aikaa alku ja loppu. Pian äänitysten jälkeen Dahlqvist (s. 1976) sai epilepsiakohtauksen kylpyammeessa ja hukkui. Suruajan jälkeen Kiesbye ja bändi saivat hänen läheistensä siunauksen levytysten loppuun saattamiseksi. On helppo uskoa, että sitä Strängen olisi halunnut.

Kun Wild Kingdom julkaisi Rock pä Svenskan, se meni Ruotsissa sekä fyysisten äänitteiden että vinyylilevyjen myyntilistan kärkeen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Strängen | Facebook

Levyhyllyt
The Hellacopters

High Visibility | 2000
By The Grace Of God | 2002
Rock & Roll Is Dead | 2005
Head Off | 2008

Thunder Express
We Play For Pleasure | 2004
Republic Disgrace | 2007

Dundertåget
Skaffa ny frisyr | 2009
Dom feta åren är förbi | 2010

Robert Dahlqvist
Solo | Despotz Records 2013

Strängen
Rock på Svenska | 2018

Lue lisää | Finna.fi
Lilliestam, Lars: Svensk rock – musik, lyrik, historik, 463 sidor | Ejeby 1998

Strängen: Rock på Svenska (2018).

Strängen: Rock på Svenska (2018).

Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma

In A Perfect World | InsideOut 2011

Karmakanic: In A Perfect World (2011).Progeyhtye Karmakanic perustettiin 2000-luvun alkupuolella Malmössa. Jonas Reingoldin johtama yhtye jatkoi sujuvasti ruotsalaisen progressivisen rockin voimakasta perinnettä. Karmakanicia on luonnehdittu Reingoldin ”soolobändiksi”, mutta yhtyeellä on oma sisäinen identiteetti. Sen valovoimasta välittyy yhtä lailla radiorockin ilo kuin kunnianhimoinen pidempi säveltämistyö. Legendaarinen InsideOutMusic on julkaissut Karmakanic-levyjä vuodesta 2008. Yhtyeen neljäs studioalbumi In A Perfect World saatiin ulos vuonna 2011.

Jonas Reingold on ollut monille tuttu jo ennen Karmakanicin esiintuloa. Reingoldin basismista nauttivat esimerkiksi Andy Tillisonin johtama The Tangent ja ruotsalainen suuruus The Flower Kings. Reingold lähti mukaan myös uudelleen koottuun klassikkobändi Kaipaan. Myös Karmakanicin kokoonpano on vahva kaarti muusikkoystäviä.

Karmakanic.

Karmakanic.

Levytetyt tulokset ovat hämmästyttäviä. Karmakanic poreilee yhtä lailla progea, hard rockia ja poptatsia, kaikki vaikutteet tiukasti hallinnassa. Kauniit laulustemmat ja kitaroinnit istuvat saumattomasti inspiroituneeseen kosketinsoitinmaailmaan. Karmakanic on luonnollisesti velkaa 70-luvun kultakauden esikuville, mutta yhtä lailla läpi loistaa tuoreempi progeilu. Karmakanicista voi kuulla musiikin muotokielen hakevan voimaa 80-luvun soundeista.

In A Perfect Worldin aloitusraita ’1969’ on esimerkki taideteoksesta, jonka parissa viettää vaivatta vajaan varttitunnin. Taustalta voi hahmottaa Yes-klassikon 90125 ja sen orgaanisempien rockraitojen vaikutusta. 80–90-luvuilla Yesissä vaikuttanut Trevor Rabin lienee tärkeä esikuva säveltäjä Reingoldille. Myös Rabin-kauden jälkeinen myöhempi Fly From Here saattaa innostaa Karmakanicin faneja.

Pitkä ’1969’ polveilee myös Kansasin levyiltä tutuissa ristivalotuksissa. Ja miten nosteinen tunnelma viekään mukanaan. Viimeinen kolmannes nousee kehittelyssä, jossa edetään rauhallisesti kohti finaalia. Karmakanic yllättää myös hittipotentiaalilla, mitä edustaa ’Turn It Up’. On hämmästyttävää, miten sulautuneesti popkauden ELO, ABBA ja Saga kuultavat läpi tämän ihmeellisen raidan. Tyrnäkänmelodisen kertosäevyöryn alta on hienoa huomata winwoodmaista urkuväristelyä. Progemmassa toisen todellisuuden maailmassa reiluun neljään minuuttiin editoitu ’Turn It Up’ olisi suuri hitti.

’The World Is Caving’ In tuntuu alkuun kolholta ysiminuuttiselta, mutta ote muuntuu moneen kertaan. Teos on aito 2010-luvun taidonnäyte keskimittaisesta proge-eepoksesta. Se loppuu toismaailmallisen kauneuden keskelle.

Kulmikas ’Can’t Take It With You’ muistuttaa hyvällä tavalla Primus-yhtyeen jännänvinkeää maailmaa. Messevämpää riffirämistelyä sisältävä ’Bite The Grit’ ihastuttaa pääriffillään kerta toisensa jälkeen. Jylhimmillään kitarointi lähenee kohti Biffy Clyron metallista eeppisyyttä. Monipuolisen sävellystyön lisäksi ilahduttaa Reingoldin basismi. Bassokitaramestari Chris Squiren vaikutus kuuluu tyylikkäänä, herkemissä suvannoissa myös Jaco Pastorius.

Karmakanic pystyy luomaan musiikkia, joka on vaikuitteineen vahvasti 2010-lukua. In A Perfect World ei pelkää olla moderni. On mukava todeta että säveltäjä ja sovittaja Reingold on paikallaan myös bändijohtajana ja tuottajana. Karmakanicinin työ todistaa progen sisällä olevan monia todellisuuksia. In A Perfect World on niistä yksi ilahduttavimmista. Se on paikoin lähellä täydellistä.

In A Perfect World
Jonas Reingold – bassokitara, kitara, kosketinsoittimet
Marcus Liliequist – rummut
Krister Jonsson – kitara
Lalle Larsson – kosketinsoittimet
Nils Erikson – kosketinsoittimet
Göran Edman, Nils Erikson – laulu
Tuottaja: Jonas Reingold

Karmakanic on vahva suositus toimitukselta jos pidät progressiivisen rockin tai AOR:n kultakaudesta (Yes, Kansas, Saga, Boston, Kaipa) tai uudemmista bändeistä kuten Dream Theater, Spock’s Beard, Transatlantic, Beardfish, Flying Colors, The Flower Kings ja The Tangent.

Ja saaga jatkuu. Karmakanic jatkoi studioalbumien sarjaa levyllä DOT (2015). The Tangentin ja Karmakanicin sulautuminen tuotti kiertueen ja yhteisalbumin Hotel Cantaffordit.

Varaa In A Perfect World kirjastosta.

Varaa In A Perfect World kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Karmakanic

Entering The Spectra | Regain Records 2002
Wheel Of Life | Regain Records 2004
Who’s The Boss In The Factory? | InsideOut Music 2008
In A Perfect World | InsideOut Music 2011
DOT | InsideOut Music 2015

TangeKanic [=The Tangent & Karmakanic]

Hotel Cantaffordit | Reingold Records 2018

The Tangent | Finna.fi

2000–2009

The Music That Died Alone • CD | InsideOut Music 2003
The World That We Drive Through • CD | InsideOut Music 2004
A Place In The Queue • CD • 2CD | InsideOut Music 2006
Not As Good As The Book • 2CD | InsideOut Music 2008
Down And Out In Paris And London • CD | InsideOut Music 2009

2010-luku

COMM • CD | InsideOut Music 2011
Le Sacre Du Travail – Rite Of Work* • CD | InsideOut Music 2013 *Jonas Reingold liittyi The Tangentiin
A Spark In The Aether – The Music That Died Alone – Volume Two • CD • 2LP+CD | InsideOut Music 2015
The Slow Rust Of Forgotten Machinery – Or ”Where Do We Draw The Line Now?” • CD • 2LP+CD | InsideOut Music 2017
Proxy • CD • LP+CD | InsideOut Music 2018

2020-luku

Auto Reconnaissance • 2LP+CD | InsideOut Music 2020

The Sea Within [=Marco Minneman • Jonas Reingold • Tom Brislin • Roine Stolt • Daniel Gildenlöw] | Finna.fi

The Sea Within | InsideOut Music 2018

The Flower Kings | Finna.fi

1990-luku

Back In The World Of Adventures • CD | Foxtrot Records 1995
Retropolis • CD | Foxtrot Records 1995
Stardust We Are • 2CD | Foxtrot Records 1997
Flower Power – A Journey To The Hidden Corners Of Your Mind • 2CD | Foxtrot Records/InsideOut Music 1999

2000–2009

Space Revolver* • CD | InsideOut Music 2000 *Jonas Reingold liittyi The Flower Kingsiin
The Rainmaker • CD | InsideOut Music 2001
Unfold The Future • 2CD | InsideOut Music 2002
Adam & Eve | InsideOut Music 2004
Paradox Hotel • 2CD | InsideOut Music 2006
The Sum Of No Evil • CD • 2CD | InsideOut Music 2007

2010-luku

Banks Of Eden • CD • 2CD | InsideOut Music 2012
Desolation Rose • CD • 2CD | InsideOut Music 2013
Waiting For Miracles • 2CD • 2LP+2CD | InsideOut Music 2019

Kaipa | Finna.fi

1970-luku

Kaipa | Decca 1975 • CD Musea 1993 • CD Tempus Fugit 2015
Inget nytt under solen | Decca 1976 • CD Musea 1993 • CD Tempus Fugit 2015
Solo | Decca 1978 • CD Tempus Fugit 2015

1980-luku

Händer | Polar 1980 • CD Tempus Fugit 2015
Nattdjurstid | Piglet Records 1982 • CD Tempus Fugit 2015

2000–2009

Notes From The Past* • CD | InsideOut Music 2002 *Jonas Reingold liittyi Kaipaan vuonna 2000
Keyholder • CD | InsideOut Music 2003
Mindrevolutions • CD | InsideOut Music 2005
Angling Feelings • CD | InsideOut Music 2007

2010-luku

In The Wake Of Evolution • CD | InsideOut Music 2010
Vittjar • CD • 2LP+CD | InsideOut Music 2012
Sattyg • CD • 2LP+CD | InsideOut Music 2014
Children Of The Sounds • CD • 2LP+CD | InsideOut Music 2017

Kokoelmat | Finna.fi
Kaipa

The Decca Years – The Complete Kaipa Discography 1975–1978 • 5CD + 56-sivuinen tekstiliite | InsideOut Music 2005
Discovering Kaipa • 3CD | InsideOut Music 2015 • Sisältää Kaipa-albumit Notes From The Past, Keyholder ja In The Wake Of Evolution.

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Dream Theater: Dream Theater – progemetallia rennomman kautta
Haken: Affinity – juhlavan progressiivista 80-lukulaisuutta
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: Fragile – progen herkkää ylivoimaa
Yes: Talk – uusi uljas auringonnousu

Lue lisää | Finna.fi

Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017
The Encyclopedia Of Swedish Progressive Music 1967–1979 – From Psychedelic Experiments To Political Propaganda  Tobias Petterson, 235 sivua | Premium 2007

Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock  Will Romano, 246 sivua | Backbeat Books 2010
The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock  Charles Snider, 362 sivua | Strawberry Bricks 2007
The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture  Sheila Whiteley, 118 sivua | Routledge 2002

Karmakanic: In A Perfect World (2011).

Karmakanic: In A Perfect World (2011).

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus

Dödliga klassiker | Woah Dad! 2016

bob hund: Dödliga klassiker (2016).Aika saattaa olla armoton. Kun tekee jotakin oikein pitkään, on vaikeaa pysytellä sopivasti ennallaan. Kuinka säilyttää tekemisissään alkuaikojen kirkassilmäinen into niin, ettei se vaikuta väkinäiseltä? Samalla pitäisi myös osoittaa jonkin verran kypsymisen merkkejä, jotta ei pelkästään toistaisi vanhaa temppua.

On vaikea sanoa kuinka ja miten, mutta ruotsalainen bob hund (joka tahtoo kirjoittaa nimensä pienellä) on onnistunut siinä. Sen syksyllä 2016 ilmestynyt Dödliga klassiker -albumi ilahduttaa yhtyeelle ominaisella leikkisällä teatraalisuudella ja poikamaisella charmilla. Samaan aikaan musiikista hohtaa keski-ikäisen indie-isukin setämäistä lämpöä ja kokeneisuutta.

Hjärtskärande rätt:

Vuonna 1991 perustettu bob hund julkaisi ensimmäisen ep:nsä pari vuotta toimittuaan ja lähti nousuun. Eponyymin ensialbumin ilmestyttyä 1994 bändi valittiin Ruotsin Grammisgalanissa vuoden parhaaksi rockyhtyeeksi. Toinen pitkäsoitto Omslag: Martin Kann (1996) nousi Ruotsin albumilistalla top tenin tuntumaan, ja vuonna 2001 ilmestynyt Stenåldern kan börja meni listaykköseksi.

Thomas Öberg, laulu. Kuva: Anna Brånhede.

Thomas Öberg, laulu. Kuva: Anna Brånhede.

Musiikin omintakeisuudesta saattoi jo varhain päätellä, että kovin suuri yleisö ei koskaan nousisi bob hundin kyytiin. Se tuskin oli yhtyeelle suuri yllätys tai pettymys. Hurmaavan indierockbändin pyrkimykset ovat olleet selkeästi enemmän taiteellisia kuin kaupallisia, ja kompromisseja tekemättäkin se ja sen englanninkielinen alter ego Bergman Rock ovat niittäneet kulttisuosiota myös Ruotsin ulkopuolella. Viihteellisimmillään ja yleistajuisimmillaan bob hund on livebändinä. Laulaja Thomas Öberg on lavalla ihana yhdistelmä rockjumalaa, poptaiteilijaa, indienörttiä ja supersankaria.

Rockabilligt:

Vinyylialbumin kaltaiseksi kaksiosaiseksi teokseksi rakennettu Dödliga klassiker on selväpiirteinen kokonaisuus. Sen hätkähdyttävimmät biisit ovat bowiemaisesti funkkaava Brooklyn Salsa ja meksikolaismausteinen Din Piñata – pirteitä poikkeuksia bändin yleisestä melodia- ja rytmilinjasta. Saattaa olla, että nykien kulkeva Underklassens clown rakentaa analogiaa juuri tästä kulmasta: luokan pelle voi olla myös luokan priimus, eli vaikka bob hundissa on humoristinen puoli, sitä ei kannata aliarvioida.

Johnny Essing, kitara. Kuva: Anna Brånhede.

Johnny Essing, kitara. Kuva: Anna Brånhede.

Rockabilligt on seitsemän minuutin mitastaan huolimatta Dödliga klassikerin intensiivisin biisi, jonka jälkeen loppulevy kuulostaa hillityltä. Matkan päättävät maanläheisesti Hollywood nästa ja siihen temaattisesti liittyvä After-work musik, joissa Öbergin aina vähän epävireinen lauluääni hehkuu inhimillisyyttä. Alun perin vuonna 2009 julkaistun Blommor på brinnande fartygin uutta, lämpöisempää versiota liidättää musiikkileirejä tytöille järjestävän Popkollon kuoro. Se ja Hjärtskärande rätt ovat kappaleita Dödliga klassikerin popeimmasta päästä.

Blommor på brinnande fartyg:

Vaikka bob hund on ahkeroinut julkaisurintamalla koko uransa ajan, Dödliga klassiker onnistuu yllättämään pelkällä olemassaolollaan. Vuonna 2015 ilmestynyt pompöösi konserttitaltiointi #bobhundopera olisi tavallaan ollut looginen ja osuva päätös teatraalisen bändin yli 20-vuotiselle matkalle. Malmön konserttitalossa suuren orkesterin kanssa toteutettuun spektaakkeliin taisi kuitenkin kulminoitua vain yksi puoli tästä taideprojektia muistuttavasta yhtyeestä.

Thomas Öberg – laulu
Johnny Essing – kitara
Conny Nimmersjö – kitara
Mats Hellquist – bassokitara
Jonas Jonasson – kosketinsoittimet
Christian Gabel – rummut

Dödliga klassiker on pitkän linjan bändin varmaotteinen paluu perusasioihin. Onneksi bob hundin viehättävän viisto asenne ja lapsenmielinen anarkistisuus eivät ole kadonneet ajan tuuliin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

bob hund | kotisivu
bob hund | Facebook

Varaa Dödliga klassiker kirjastosta.

Varaa Dödliga klassiker kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
bob hund

1990-talet

bob hund • EP • CD | Silence 1993 • 12″ Silence 2018
bob hund [2]
 • LP • CD | Silence 1994 • LP-uusintapainos 2018
Omslag: Martin Kann • LP • CD | Silence 1996 • LP-uusintapainos 2018
Jag rear ut min själ! Allt skall bort!!! • LP • CD | Silence 1998 • LP-uusintapainos 2018

2000–2009

Stenåldern kan börja • LP • CD | Silence 2001
Ingenting • LP | Dilettante Productions 2002
Folkmusik för folk som inte kan bete sig som folk • CD | 2009

2010-talet

Det överexponerade gömstället • LP • CD | Törncrantz Rock’N’Roll/Bob Hunds Förlag 2011
Låter som miljarder • LP • CD | Törncrantz Rock’N’Roll/Sousafon 2012
Dödliga klassiker • LP • CD | Woah Dad! 2016
0–100 • LP • CD | Adrian Recordings 2019

Kokoelmat ja livelevyt | Finna.fi
bob hund

bob hund sover aldrig • live • 2LP • CD | Silence 1999
10 år bakåt och 100 år framåt • 3LP • 2CD | Hot Stuff/Silence 2002
#bobhundopera ‎• ‎live ‎• 2LP | Bob Hunds Förlag 2015
KlassiskBOBHUNDkonsert ‎• LP | Bob Hunds Förlag 2018

Bergman Rock | Finna.fi

Bergman Rock | Silence 2003
Bonjour Baberiba Pt II | Silence 2005

Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy

bob hund: Dödliga klassiker (2016).

bob hund: Dödliga klassiker (2016).

Christian Gabel, rummut. Kuva: Anna Brånhede.

Christian Gabel, rummut. Kuva: Anna Brånhede.

Jonas Jonasson, kosketinsoittimet. Kuva: Anna Brånhede.

Jonas Jonasson, kosketinsoittimet. Kuva: Anna Brånhede.

Mats Hellquist, bassokitara. Kuva: Anna Brånhede.

Mats Hellquist, bassokitara. Kuva: Anna Brånhede.

Conny Nimmersjö, kitara. Kuva: Anna Brånhede.

Conny Nimmersjö, kitara. Kuva: Anna Brånhede.