First Aid Kit: Who By Fire – tribuutti ja tunnelmatuokio

Who By Fire Live Tribute to Leonard Cohen | Sony Music 2021

First Aid Kit: Who By Fire (2021).Sanotaan, että imitointi on ylimmän tason imartelua. Mene ja tiedä onko niin, mutta taiteilijan imitoiminen ei ainakaan ole korkeimman tason kunnioitusta. Arvokkaampaa on tehdä omaperäisiä tulkintoja, luoda vanhasta uutta. Niin tekee First Aid Kit Who By Firellä, joka on tribuutti Leonard Cohenille. Livejulkaisu on koostettu kahdesta konsertista, jotka järjestettiin Tukholman Dramatenissa maaliskuun puolivälissä 2017.

Tribuuttikonsertit järjestettiin neljä kuukautta Cohenin kuoleman jälkeen, mutta livejulkaisu ilmestyi vasta keväällä 2021. Kuoleman levymyyntiä kasvattavaa vaikutusta ajatellen ajoitus osoittaa hyvää makua. Cohenia otollisempaa muistokonsertin kohdetta tuskin onkaan. Hänen lauluissaan maallinen kohtaa pyhän tavalla, joka luo surumielisen mutta lohdullisen tunnelman.

Herra Cohenin ja Söderbergin siskosten taustat ovat periaatteessa hyvin erilaiset. Ensin mainittu on pohjoisamerikkalainen runoilija, jonka musiikissa melodia on alisteinen lyriikalle. First Aid Kit taas on pohjoiseurooppalainen laulajaduo, joka on rakentanut taiteensa ja maineensa heleiden harmonioiden varaan. Kanadalaisen miehen ja ruotsalaisten naisten musiikissa on silti sama ydin. Kaiken pohjana on kauneus ja elämisen pakahduttava riemu ja murhe ja jokainen laulu on paljas ja seisoo sielunsa varassa. Se, että Cohenin sanat sopivat melko kivuttomasti myös naislaulajille, kertoo hänen biisiensä yleisinhimillisyydestä.

Who By Fire on hienoksi rakennettu kokonaisuus. Vaikka mukana on ’Hallelujahin’, ’Suzannen’ ja ’Bird On A Wiren’ kaltaisia rakastetuimpia Cohen-klassikoita, Söderbergit ovat poimineet settiinsä myös vähemmän itsestään selviä kappaleita. Cohenin Old Ideas -levyllä ilmestynyt ’Show Me The Place’ on kenties kaikkein epätodennäköisin valinta. First Aid Kit ei versioi biisejä Cohenin jokaiselta studioalbumilta, mutta kokonaisuus on kattava. Uusin kappale ’You Want It Darker’ on peräisin samannimiseltä studioalbumilta, joka ilmestyi pari viikkoa ennen Cohenin kuolemaa. Väriä tuovat vierailevat vokalistit (mm. Frida Hyvönen ja Loney, Dear) ja välillä suurelliset, välillä vähäeleiset sovitukset.

Who By Firella kuullaan myös Cohenin runoutta – ’Prayer To Messiah’, ’Twelve O’ Clock Chant’, ’You’d Sing Too’, ’Tired’ – joista First Aid Kit on sovittanut musiikkitaustaisia spoken word -paloja. Varsinkin ’The Asthmatic’ ja ’Letter To Marianne’ ovat pysäyttäviä, jopa hätkähdyttäviä. Niissä Cohen itse tuntuu olevan vahvemmin läsnä kuin melodisissa biiseissä. Vaikka hän teki myös kuolemattomia kappaleita, hän oli ensisijaisesti lyyrikko, ei laulaja tai lauluntekijä. Cohenin ilkikurisuus levyltä puuttuu.

Who By Fire vaikuttaa First Aid Kitin julkaisuna ajanpeluulta siinä mielessä, ettei se esittele First Aid Kitin tämänhetkistä livekuntoa eikä sen oman materiaalin toimivuutta keikoilla. Mikään tyhjänpäiväinen välityö se ei silti ole. Se on paitsi kaunis tribuutti suurelle runoilijalle ja lauluntekijälle myös vaikuttava ja vangitseva tunnelmatuokio itsessään. Vaikka käsittelyssä ovat Leonard Cohenin laulut, kunnia kuuluu myös First Aid Kitille. Nämä tulkinnat ja sovitukset eivät ole jäljitelmiä alkuperäisistä vaan seisovat omilla jaloillaan. Se on kunnianosoituksista suurin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

First Aid Kit | Facebook
First Aid Kit | Instagram
First Aid Kit | Twitter

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa First Aid Kitin Cohen-levy albumi Who By Fire kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
First Aid Kit | Finna.fi

2010-luku

The Big Black And The Blue | Wichita 2010 • Wichita/Jagadamba 2013
The Lion’s Roar | Wichita 2012
Stay Gold | Columbia 2014
Ruins | Columbia 2018

2020-luku

Who By Fire • Live Tribute To Leonard Cohen | Sony Sweden/Columbia 2021

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Kent: Tigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa

Lue lisää First Aid Kitistä | Finna.fi

Artikkelihaku First Aid Kit

First Aid Kit: Who By Fire (2021).
First Aid Kit: Who By Fire – Live Tribute To Leonard Cohen (2021).

Kent: Hagnesta Hill – aikansa ajaton kuva

Hagnesta Hill | RCA Victor 1999

Kent: Hagnesta Hill (1999/2000).Kentin vuonna 1990 alkanutta ja vuonna 2016 päättynyttä tarinaa leimasi menestys – se oli Ruotsin suurin rockbändi. Kuulijoiden kannalta on onnekasta, ettei suuruus koskenut ainoastaan puitteita ja tekemisen kaupallista laitaa. Vaikka Kent tuokin ensimmäiseksi mieleen ajat vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, sen laulut ovat kestäneet aikaa ja jääneet elämään.

Bändin kymmenvuotisjuhlan kynnyksellä julkaistu neljäs albumi Hagnesta Hill tuntui aikoinaan ilmestyvän pahaan rakoon. Sen edeltäjä Isola (1997) oli ollut läpimurtolevy, jonka perään sopi odottaa pettymystä. Sellaista Hagnesta Hill ei kuitenkaan tuottanut. Pikemminkin se osoitti, että Kent rakensi uraansa vahvalle pohjalle. Oli bändi, jonka 1990-luku oli hionut soitannollisesti ja henkilökemiallisesti vahvaksi. Oli lauluntekijä, jolla oli tyyli ja alati kirkkaammaksi käyvä visio. Yhdessä ne olivat voittamaton yhtälö.

Vaikka Hagnesta Hillin tuottajana toimi Isolankin tuottanut Zmago ”Zed” Smon, bändi ei tyytynyt jatkamaan menestysreseptillä kokkaamista. Toteutukseltaan Hagnesta Hill palautti Kentin Isolaa edeltäneeseen aikaan. Levy oli selkeästi bändin tuotos, ja siksi sen nimeäminen Hagnesta Hilliksi tuntuu vähintäänkin ymmärrettävältä: sijaitsihan Kentin ensimmäinen treenikämppä Eskilstunassa Hagnestan kaupunginosassa. ”Bändillä” viitataan tässä eläviin soittajiin vastakohtana synteettisten elementtien käyttöön. Esimerkiksi kappaleessa ’Stoppa mig juni (Lilla ego)’ pääosassa on Kentin varsinaisten jäsenten sijaan vierailija Peter Asplund trumpetteineen.

Vaikka Hagnesta Hill ei kokonaisuutena välty tyhjäkäynniltä, Berg kirjoitti sille monta vahvaa laulua. Osittain basisti Martin Sjöldille kreditoitu ’Kungen är död’ on riipaiseva aloitus levylle, ja iskelmällisen ’Musik non stopin’ sykkeessä on jotakin täysin vastustamatonta. ’Ett tidsfördriv att dö förin’ jousisovitukset hivelevät herkästi kaunista melodiaa, eikä Eurythmics-viittaukseen päättyvää ’En himmelsk drogia’ turhaan valittu levyn toiseksi singleksi. Tässä joukossa kuriositeetiksi jää lämpöinen ’Cowboys’, springsteenmäisiä ja uukaksisia tunnelmia yhdistelevä vähäeleinen balladi, jonka kaiho on amerikanruotsalaisempaa kuin muiden biisien.

Levyn ilmestymisen jälkeen kaikki biisit kirjoittanut laulaja Joakim Berg kertoi Hagnesta Hillin vaikutteiden tulleen levyistä, joita Kent kuunteli keikkabussissa läpimurtolevy Isolan (1997) jälkeisillä kiertueilla – siis enimmäkseen AC/DC:ltä ja Lee ”Scratch” Perryltä. Hagnesta Hillin soidessa ei voi olla ajattelematta Bergin laskeneen leikkiä. Vaikka ’Revolt III’ rokkaa kontekstissaan rajusti ja ’Musik Non Stopia’ vetää bassokuvio niin kuin dub-biisejäkin, ensin mainittu kuulostaa Australian sijaan Pohjoismailta ja jälkimmäisen bassolinja enemmän Bon Jovilta kuin Perryltä. Kenties Berg viittasi lausunnollaan bändilähtöiseen energiaan ja rytmiryhmän svengiin, jotka todella ovat Hagnesta Hillin vahvuuksia.

Hagnesta Hillistä julkaistiin vuonna 2000 englanninkielinen versio, jolla on enemmän biisejä kuin ruotsinkielisellä. Sille kävi niin kuin käy levyille, joilla bändi hylkää olennaisen ja ytimen miellyttääkseen suurempaa osaa maailmasta – ulkomaankielinen painos ei menestynyt kaupallisesti ja jäi taiteellisesti valjuksi. Ruotsinkielinen Hagnesta Hillkään ei ollut Isolan veroinen menestys, mutta vuoteen 2003 mennessä se oli silti myynyt Ruotsissa tuplaplatinaa.

Vaikka Kentin lauluissa ja teemoissa on ajattomuutta, kaihoisa musiikki ei voi olla herättämättä nostalgisia tunteita, jos muistaa Hagnesta Hillin ilmestymisen kuudes joulukuuta 1999. Aikansa tuotteelta (hyvässä mielessä) näyttävän levynkannen tyttö Frida Engström tuntuu tuijottavan tätä päivää ajasta, jota ei enää ole.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hagnesta Hill
Joakim Berg – laulu
Markus Mustonen – rummut, piano, kosketinsoittimet, taustalaulu
Harri Mänty – kitara, kosketinsoittimet
Sami Sirviö – kitara, kosketinsoittimet
Martin Sköld – bassokitara, kosketinsoittimet
Tuottaja: Zed

Kati Raitinen – sello
Peter Asplund – trumpetti, flyygelitorvi
Håkan Nyqvist – käyrätorvi
Sven Berggren – pasuuna
Tony Bauer – alttoviulu
Jannika Gustafsson & Saara Nisonen-Öman – viulu

Kent | kotisivu
Kent | Facebook
Kent | Twitter

Varaa 'Tigerdrottningen' kirjastosta.
Varaa Kent-klassikko Hagnesta Hill kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Kent | Finna.fi

1990-luku

Kent | RCA/BMG 1995
Verkligen | RCA Victor/BMG Sweden 1996
Isola | RCA Victor/BMG Sweden 1997 • englanninkielinen versio 1998
Hagnesta Hill | RCA Victor/BMG Sweden 1999 • englanninkielinen versio 2000

2000–2009

Vapen & ammunition | RCA/BMG Sweden 2002
Du & jag döden | RCA 2005
Tillbaka till samtiden | RCA/Sony BMG 2007
Röd | RCA 2009

2010-luku

En plats i solen | RCA/Sony Music Entertainment Sweden 2010
Jag är inte rädd för mörkret | Sonet/Universal Music 2012
Tigerdrottningen | Sonet/Universal Music 2014
Då som nu för alltid | RCA/Sony Music Entertainment Sweden 2016

Boksit ja kokoelmat
Kent | Finna.fi

B-Sidor 95–00 • 2CD | RCA Victor/BMG Sweden 2000
Box 1991–2008 • 10CD ja lähes 100-sivuinen liitevihko | RCA/Sony BMG 2008
Best of • 2CD & 3LP | RCA/Sony Music Entertainment Sweden 2016

bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
KentTigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa

Lue lisää Kentistä | Finna.fi

Du & jag Kent – rakkaus kuin laulut joita kuulemme  Hannu Linkola & valokuvaaja Tomi Palsa, 527 sivua | S&S 2017

Box 1991–2008  Kent • 10CD + lähes 100-sivuinen liitevihko | RCA/Sony BMG 2008

Kent: Hagnesta Hill (1999/2000)

King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa

”Them” | Roadrunner Records 1988

King Diamond: "Them" (1988).Kauhumetallin tanskalainen ruutukuningas King Diamond on viime aikoina satsannut vanhojen albumiensa uudelleenjulkaisuihin. Levy-yhtiö Metal Bladen kautta ilmestyvät vinyylit ja CD:t on tehty alkuperäisistä mastereista, jotta musiikki kuulostaisi sellaiselta kuin alun perin oli tarkoitus. Artisti siis käsittelee niitä kuin taideteoksia eikä kuin tuotteita, ja kyllähän ne ovatkin enemmän kuin pelkkiä hevibiisinippuja. Jokainen King Diamond -albumi kertoo fiktiivisen kauhutarinan, jonka vaiheita musiikki palvelee.

King Diamondin kolmas albumi ”Them” (1988) kertoo henkien hallitsemasta talosta nimeltä Amon, jonka omistajaa, tarinan kertojan Kingin isoäitiä, on pidetty pitkään mielisairaalassa. King, hänen äitinsä ja sisarensa asuvat Amonissa, kun isoäiti pääsee pakkohoidosta ja palaa kotiinsa. Hoitojakso ei ole muuttanut mitään: karmivan oloinen mummi ryhtyy taloksi asetuttuaan välittömästi asioimaan aaveiden kanssa. Jännittävää kertomusta spoilaamatta mainittakoon, että kun isoäiti sotkee perillisensä henkimaailman hommiin, ei seuraa mitään hyvää.

King Diamond tunnetaan paitsi teemalevyjen tekijänä, myös äärimmäisen persoonallisena vokalistina, jonka teatraalinen tulkinta venyy falsetista mitä matalimpaan mörinään, ja kappaleiden merkilliset laulumelodiat hyödyntävät laulajan koko skaalaa. Hänen manaajamaiset äänensä (aivan, monikossa) kuulostavat siltä kuin leegio riivaajahenkiä puhuisi hänen kauttaan. Sellainen tulkintatyyli istuu täydellisesti ”Themin” tarinaan, jota leimaavat skitsofreeniset tuntemukset ja ajatukset henkijoukon läsnäolosta.

”Themin” kappaleiden melodioita tuskin edes pystyisi säveltämään kukaan muu kuin King tykönään, ja biisit ovatkin enimmäkseen hänen yksin kirjoittamiaan. Merkittävässä roolissa ovat myös yhtyeen virtuoosit eli kuninkaan oikea käsi, kitaristi Andy LaRocque (joka oli mukana säveltämässä kolmea kappaletta) sekä rumpali Mikkey Dee, joka sittemmin yllätti siirtymällä kikkailevamman hevin soittamisesta suoraviivaisen Motörheadin rumpaliksi.

”Them” on musiikkia tarkan soiton ja klassisten kauhutarinoiden ystävien korville. LaRocquen, Deen, kitaristi Pete Blakkin ja basisti Hal Patinon soitto on tiukkaa kuin pula-aika, ja Kingin kertomus ammentaa vanhastaan tutuista genren elementeistä. Hänen kauhunsa on suoraviivaista, räikeää ja sarjakuvamaista, eivätkä sen ylidramaattisuudessaan humoristiset hetket suinkaan ole tahattomia (tai ainakaan ne eivät tunnu siltä). Musiikki on usein liiankin alisteista sanoituksille, mutta ainakaan King Diamondia ei pääse syyttämään miellyttämispyrkimyksistä. Tällaista jyrkkää tavaraa hän on aina tuottanut, ja sen voi joko ottaa tai jättää.

King Diamond jatkoi uusien teosten laatimista sekä omissa nimissään että Mercyful Faten laulajana, kunnes 2010-luvun alkajaisiksi joutui kokemaan kauhunhetkiä sydänkohtausten kautta. Moninkertaisesta ohitusleikkauksesta toipuminen vei vuosia, mutta Kim Bendix Petersen (s. 1956) parani ja palasi lavoille todistajanlausuntojen mukaan hämmentävän kovassa kunnossa. Nyt tekeillä on kolmastoista King Diamond -albumi, tuplalevy The Institute, jolla ei ole tekemistä Stephen Kingin samannimisen romaanin kanssa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

King Diamond | kotisivu
King Diamond | Facebook
King Diamond | Instagram
King Diamond | Twitter

Varaa "Them" kirjastosta.

Varaa ”Them” kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
King Diamondin studioalbumit

1980-luku

Fatal Portrait | Roadrunner Records 1986
Abigail | Roadrunner Records 1987
”Them” | Roadrunner Records 1988
Conspiracy | Roadrunner Records 1989

1990-luku

The Eye | Roadrunner Records 1990
The Spider’s Lullabye | Massacre Records 1995
The Graveyard | Massacre Records 1996
Voodoo | Massacre Records 1998

2000–2009

House Of God | Massacre Records 2000
Abigail II: The Revenge | Metal Blade Records 2002
The Puppet Master | Massacre Records 2003
Give Me Your Soul…Please | Massacre Records/Metal Blade Records 2007

2020-luku

The Institute | Metal Blade Records 2021

Mercyfyl Fate | Finna.fi

1980-luku

Melissa | Roadrunner Records 1983
Don’t Break the Oath | Roadrunner Records 1984

1990-luku

In The Shadows | Metal Blade Records 1993
Time | Metal Blade Records 1994
Into The Unknown | Metal Blade Records 1996
Dead Again | Metal Blade Records 1998
9 | Metal Blade Records 1999

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Anthrax: Sound Of White Noise – thrash-titaani tavoitteli tähtiä
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Levyt, jotka Alice unohti – Special Forces | Zipper Catches Skin | DaDa
Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart / Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa

Lue lisää | Finna.fi

Heavy metal – Raskaan musiikin pioneerit, jättiläiset ja kapinalliset  Daniel Bukszpan & kääntäjät Lotta Heikkeri Miki Peltola & Marco Hietala, 336 sivua | Nemo 2010
Pedon meteli – heavy metallin vanha ja uusi testamentti  Ian Christe & kääntäjä Jone Nikula, 385 sivua | Johnny Kniga 2006
Sound Of The Beast – The Complete Headbanging History Of Heavy Metal  Ian Christe, 385 sivua | Harper Entertainment 2003

King Diamond: "Them" (1988).

King Diamond: ”Them” (1988).

The Cardigans: Long Gone Before Daylight – popyhtye ajan yläpuolella

Long Gone Before Daylight | Stockholm Records 2003

Vuonna 1998 ilmestyneen Gran Turismon elottoman viileä soundi enteili pahaa. Neljännen albuminsa kohdalla The Cardigans oli korkeimmalla huipulla, mutta myös kipeästi tauon tarpeessa. Ruotsalaisyhtyeen jäsenet kaipasivat kaikkein eniten lomaa toisistaan, ja niin bändi vaipui vuosien mittaiseen horrostilaan.

The Cardigans. Kuva: Derrick Santini.

Puuhasteltuaan aikansa Pausin, A Campin ja Righteous Boyn kaltaisissa sivuprojekteissa The Cardigansin jäsenet päättivät kokeilla, millaista olisi taas viettää aikaa yhdessä. He vuokrasivat talon Santa Monicasta nähdäkseen, millaista musiikkia saisivat aikaan. Ensimmäinen noissa sessioissa tehty uusi biisi oli Long Gone Before Daylightin (2003) avaava ’Communication’. Sen tekemistä inspiroivat muistot bändin sisäisen yhteyden katkeilemisesta ja tunne sen uudelleenmuodostumisesta.

Tunne peilasi todellisuutta, kun kiinni leikanneen koneensa ajan kanssa voidellut yhtye teki uransa parhaan albumin. Long Gone Before Daylight ei ainoastaan osoittanut The Cardigansin olevan voimissaan, vaan myös yllätti uudistamalla sen soundin totaalisesti. Long Gone Before Daylight on juurevuudessaan ja vakavuudessaan antiteesi First Band On The Moonin (1996) ironiselle hattaraloungelle ja syventävä oppimäärä Gran Turismon puunatulle popille.

Long Gone Before Daylight on The Cardigansin amerikkalaisin levy. Kyyninen voisi pitää sitä Yhdysvaltain-valloitusta varten laskelmoituna kantripastissina, mutta eläytymiskykyisillä on jälleen kerran hauskempaa – eiväthän nämä kauniit kappaleet maistu keinotekoisilta. Itse asiassa The Cardigans on vilpittömimmillään juuri Long Gone Before Daylightilla. Aiemmilta levyiltä tuttu suojakuorimainen leikkisyys loistaa poissaolollaan. Sen tilalla on pakahduttavaa rakkautta, harhailua, kipua ja menetystä.

Bändi ei ollut ennallaan millään tasolla, mikä oli kaikin tavoin hyvä asia, koska musiikissa oli uudenlaista syvyyttä ja todellisuutta. Entisen Cardigansin olisi ollut vaikea kuvitella levyttävän lähisuhdeväkivallasta kertovaa kappaletta, mutta ’And Then You Kissed Me’ on sellainen. Singleksi videoitu ’For What It’s Worth’ taas tulee todennäköisesti säilyttämään paikkansa kuluvan vuosituhannen kauneimpana rakkauslauluna.

Siihen nähden, että alt.country- ja americanaestetiikka opeteltiin Long Gone Before Daylightin tekemistä varten (seuraavalla ja viimeisellä albumillaan Super Extra Gravitylla bändi oli taas muissa maisemissa), The Cardigans on neljännellä albumillaan hyvin vakuuttava, täysin kotonaan uudessa soundissaan.

Kitaroiden lämpöinen murina oli retroa jo futuristisella postmillennium-aikakaudella vuonna 2003, mutta tuntui sydämessä asti. Ajattomiksikin väitetyt nostalgiasoundit tekivät The Cardigansista aikakauden muiden ruotsalaisten rocksuuruuksien hengenheimolaisen. Ehkä juuri siksi levyllä vierailevat niin The Hellacoptersin Nicke Andersson, The Hivesin Howlin’ Pelle Almqvist kuin The Soundtrack Of Our Livesin Ebbot Lundbergkin. Viimeksi mainitun ääntä kuullaan singlebiisillä ’Live And Learn’.

Taiteellinen piikkaaminen ei korreloinut suoraan myynnin kanssa. The Cardigans oli menestynyt jo ensimmäisillä albumeillaan, Emmerdale (1994) ja Life (1995) myivät makeasti etenkin Japanissa. First Band On The Moon niitti kultaa ja platinaa Kaukoidän ohella Kanadassa, Iso-Britanniassa ja jopa Yhdysvalloissa, ja kolme miljoonaa maailmanlaajuisesti myynyt Gran Turismo oli listoilla Suomesta Uuteen-Seelantiin. Long Gone Before Daylight ei ollut floppi, mutta sai edeltäjäänsä vähemmän arvometallilevyjä ja korkeita listasijoituksia. Momentum oli hyödynnetty 90-luvun lopulla, eikä vanhaan nosteeseen ollut enää palaaminen. Kaupallinen laskusuhdanne jatkui edelleen viimeiseksi jääneellä Super Extra Gravitylla (2006).

Sukeltamalla lajityyppiin, jossa ideana on esittää hyvin kirjoitettuja kappaleita eikä hihitellä omalle ironiantajulleen tai miettiä, millaistahan outoa soundia kukaan muu ei vielä olisi kokeillut, The Cardigans vapautti itsensä kirjoittamaan ja tulkitsemaan. Siinä missä bändin muut levyt heijastavat kulloistakin aikaa ja ilmapiiriä, on Long Gone Before Daylight ihanasti irrallaan. Se tekee siitä The Cardigansin kestävimmän albumin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Long Gone Before Daylight
Bengt Lagerberg – rummut
Magnus Sveningsson – bassokitara
Lars-Olof Johanssen – kosketinsoittimet
Peter Svensson – kitara
Nina Persson – laulu
Tuottajat: Per Sunding & The Cardigans

The Cardigans kotisivu
Long Gone Before Daylight kotisivu
Paus kotisivu

Hae The Cardigans -klassikko ’Long Gone Before Daylight’ kirjastosta.

Hae Long Gone Before Daylight kirjastosta:
esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
The Cardigans

Emmerdale (1994)
Life (1995)
First Band On The Moon (1996)
Gran Turismo (1998)
Long Gone Before Daylight (2003)
Super Extra Gravity (2005)

2CD-kokoelma | Finna.fi
The Cardigans: Best Of (2008)

Paus [Joakim Berg & Peter Svensson] | Finna.fi
Paus (RCA Victor 1998)

A Camp [Nina Persson] | Finna.fi
A Camp (Stockholm Records, Universal 2001)
Colonia (Reveal Records 2009)

Righteous Boy [Magnus Sveningsson] | Finna.fi
I Sing Because Of You (Stockholm Records 2002)

Nina Persson | Finna.fi
Animal Heart (Universal, Sonet 2013)

Lue lisää | Finna.fi
Det svenska musikundret – från Cornelis till Cardigans, 352 sivua. Nuotti. Warner/Chappell Music Scandinavia 2001.

The Cardigans: Long Gone Before Daylight (2003).

Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti

Rock på Svenska | Wild Kingdom 2018

Strängen: Rock på Svenska (2018).Robert Dahlqvistin eli Strängenin albumi Rock på Svenska ilmestyi syyskuun lopulla 2018. Ikävä kyllä hän ei itse saanut pidellä levyään käsissään. Ruotsalainen muusikko kuoli tapaturmaisesti puolitoista vuotta aiemmin.

Tapasin Dahlqvistin kerran, Helsingissä vuonna 2000. The Hellacoptersiin juuri liittynyt kitaristi istui bändikaveriensa seurassa antamassa haastattelua, mutta ei puhunut paljon mitään. Sen sijaan hän hymyili lämpimästi koko ajan. Kun kysyin häneltä, onko hän mielestään tuonut The Hellacoptersiin jotakin uutta, hän vastasi yhdellä sanalla. ”En.”

Se ei ollut totta, mutta pidin vastauksesta silti. En tuntenut Dahlqvistia, mutta haluan ajatella, että juuri sellainen hän oli – ystävällinen, vaatimaton ja maanläheinen tyyppi. Myöhempinä vuosina haastattelin häntä vielä pari kertaa, ja ne keskustelut vahvistivat tuota vaikutelmaa.

Robert Dahlqvist.

Robert Dahlqvist.

Strings, kuten Dahlqvistia tuohon aikaan kutsuttiin, liittyi The Hellacoptersiin vuonna 1999. Uuden kokoonpanon ensimmäiset albumit High Visibility ja By The Grace Of God ovat skandinaavisen action rockin klassikoita. Strings pysyi bändissä jäähyväislevy Head Offiin (2008) saakka.

Dahlqvistin veri veti omille teille jo The Hellacoptersin aikaan. Hän perusti pääbändinsä sivuun Thunder Expressin, jonka laulaja-kitaristina hän levytti We Play For Pleasuren ja Republic Disgracen. Thunder Expressistä tuli Dundertåget, ruotsinkielinen rockbändi, joka julkaisi albumit Skaffa ny frisyr ja Dom feta åren är förbi.

– Englanniksi laulaminen ei tuntunut luonnolliselta, Dahlqvist perusteli Sueen tekemässäni haastattelussa vuonna 2013. – Sanoitukset tuntuvat todellisemmilta ja rehellisemmiltä, kun kirjoitan ne omalla kielelläni.

Laulukielen vaihto teki Dahlqvistin musiikista henkilökohtaisempaa, ja se johti sooloalbumin tekemiseen. Viisi vuotta sitten julkaistu Solo sisälsi sekä hiljaisia akustisia lauluja että säröisiä rockbiisejä.

Dahlqvist kertoi samassa haastattelussa, että The Hellacoptersin hajoamisesta oli alkanut rahan kannalta hankala aika. Hän oli työskennellyt tarpeen mukaan baarimikkona, kokkina Pohjois-Norjassa ja lastentarhassa. Hän puhui myös pitkän ihmissuhteen päättymisestä, juomisestaan ja siitä, että kävi pienen tyttärensä kanssa uimakoulussa. Hän kertoi elämästä niin kuin kertoo ihminen, joka ei halua esittää mitään roolia. Dahlqvist oli puhelimessa yhtä teeskentelemätön kuin biiseissäänkin.

Syksyllä 2016 Dahlqvist ryhtyi suunnittelemaan uutta albumia. Hän ja tuottaja Chips Kiesbye saivat biisit äänityskuntoon saman vuoden joulukuussa. Projekti kulki nimellä Strängen, joka oli ruotsinnos kitarankieliin viittaavasta taiteilijanimestä Strings.

Ensimmäiset studiosessiot pidettiin tammikuussa 2017. Neljä päivää kestäneissä äänityksissä oli mukana laulaja-kitaristi Dahlqvistin bändi, eli basisti Pontus Blom, kitaristi Edward Sensier ja rumpali Alexander Blom. Strängen oli samaan aikaan yhtye ja sooloprojekti. Uusi musiikki oli kaikessa yksinkertaisuudessaan rock pä svenska, rockia ruotsiksi.

Kahdeksan biisin mittainen Rock på Svenska on rosoiseksi jätetty kitararocklevy, jolla AC/DC:n konstailemattomuus kohtaa skandinaavisen melankolian ja neilyoungmaisen haurauden. Rajuin kappale niin aiheeltaan kuin draiviltaan on ’Farsan söp ihäl sig’, ja paljaimmillaan Dahlqvist on levyn viimeisessä kappaleessa, tyttärelle omistetussa ’Ingridissä’. Tarttuvin on piinaavan tutulta kuulostava ’Banggatan’. Aitouden ja vilpittömyyden vaikutelma on hyvin vahva kautta levyn.

Ensimmäisessä sessiossa taltioidut biisit olivat yhtä aikaa alku ja loppu. Pian äänitysten jälkeen Dahlqvist (s. 1976) sai epilepsiakohtauksen kylpyammeessa ja hukkui. Suruajan jälkeen Kiesbye ja bändi saivat hänen läheistensä siunauksen levytysten loppuun saattamiseksi. On helppo uskoa, että sitä Strängen olisi halunnut.

Kun Wild Kingdom julkaisi Rock pä Svenskan, se meni Ruotsissa sekä fyysisten äänitteiden että vinyylilevyjen myyntilistan kärkeen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Strängen | Facebook

Varaa Strängen -klassikko Rock på Svenska kirjastosta.

Varaa Strängen -klassikko Rock på Svenska kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Strängen | Finna.fi

Rock på Svenska | Wild Kingdom Records 2018

Robert Dahlqvist | Finna.fi

Solo | Despotz Records 2013

The Hellacopters | Finna.fi

High Visibility | Universal Music 2000
By The Grace Of God | Universal Music 2002
Rock & Roll Is Dead | Universal Music 2005
Head Off | Psychout Records/Backstage Alliance 2008

Thunder Express | Finna.fi

We Play For Pleasure | Theresarazziagoingon 2004
Republic Disgrace | Razzia/Family Tree Music 2007

Dundertåget | Finna.fi

Skaffa ny frisyr | Razzia 2009
Dom feta åren är förbi | Razzia/Family Tree Music 2010

Bad Religion: Against The Grain – vastarannankiisket ja digitaalikello
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Rancid: …And Out Come The Wolves – myöhempien aikojen punkklassikko
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu

Lue lisää | Finna.fi

Svensk rock – musik, lyrik, historik  Lars Lilliestam, 463 sidor | Ejeby 1998

Strängen: Rock på Svenska (2018).

Strängen: Rock på Svenska (2018).