Absoluuttinen Nollapiste • Ahkerat Simpanssit
Osa 2 • Vuodet 1999–2004
Suljettu • Olos • Valitut teokset 1994–2000 • Nimi muutettu • Seitsemäs sinetti • Sortovuodet 1994–2004

Musiikkia esille kirjastossa
• Absoluuttinen Nollapiste: Neulainen Jerkunen ➡️ Simpukka-Amppeli | Vinylmania 1994 … Johanna Kustannus 1998
• Absoluuttinen Nollapiste: Olos | Johanna / J. Karppanen Ky / Love 2000
• Tommi Liimatta: Rokokoo Computer | Diu Dau Records 2016

Diskografiasarjan edellisessä osassa käsittelin Absoluuttisen Nollapisteen alkuvaiheita vuoteen 1998. Tällä kertaa tarkasteltavana on bändin merkittävä “keskivaihe” 1999–2004, jolloin se julkaisi neljä albumia ja kaksi kokoelmalevyä ja kasvava suosio realisoitui lopulta listasijoituksiksi. Periodi alkaa Nollapisteen ylistetyimmällä klassikkolevyllä ja sen mittaan hioutui myös hieman uudenlainen, “aikuinen” tyyli, joka kuuluu kaikilla tasoilla soundista sanoituksiin. Näinä vuosina muodostui perusta, jolle paluun tehnyt Nollapiste edelleen rakentaa.

Klassikkotasoinen selkävoitto progesta

Mainittu klassikko on tietenkin alkuvuodesta 1999 ilmestynyt teema-albumi Suljettu, joka julistettiin merkkiteokseksi heti ilmestyttyään. Toki tämä hehkutus oli rajallista: sitä harrastivat tässä vaiheessa muutamat vihkiytyneet kriitikot ja Nollapisteen fanien omistautunut etujoukko. Suljettu oli kuitenkin osoitus siitä, että bändi oli noussut eksentrisestä tulokkaasta vakavasti otettavien nimien joukkoon ja havitteli itse asiassa paikkaa kunnianhimoisen rockimme kaikkien aikojen kärjessä. Levy ilmestyi niin pian Simpukka-amppelin perään, että jätti sen nopeasti varjoonsa ja on tehnyt vaikeammaksi muistaa tuonkin albumin erinomaisuus. Suljettu oli jollain tasolla hautunut vuosia ja oli silti vaiston- ja jopa sattumanvaraisempi työ kuin sen kokonaisteosmaisuudesta voisi päätellä.

Absoluuttinen Nollapiste • Kuva: Hannu Iso-Oja

Albumin teemoja on analysoitu enemmän kuin monenkaan suomalaisen marginaalijulkaisun. Sen elementtejä ovat traaginen perhetarina, koillissuomalaiseksi hahmottuvan syrjäseudun pikkukylän elämänmeno ja kyttäilevä ilmapiiri, jossa ihmiseltä, aikuiselta tai lapselta, odotetaan mahtumista valmiiksi taottuun muottiin. Kerronta ei tietenkään ole suoraa, “tapahtumat” on rakennettava yksityiskohtien sirpaleista ja keskusteluista muiden vihkiytyneiden kanssa. Tommi Liimatta on sanoittajana ja myös vokalistina pystynyt säätämään rekisteriään Suljettuun sopivaksi, mutta kuulostaa silti tunnistettavalta itseltään. Levy on vahva oman kielen voimannäyte siinä kuin jokin merkittävä suomalainen modernistinen romaani.

Absoluuttisen Nollapisteen ja Tommi Liimatan tuotantoa. Kollaasi: Tuomas Pelttari

Musiikillisesti Suljettu on tietysti “progea”, mutta mitä tämä sitten tässä tapauksessa tarkoittaa? Levyn “perusbiisit” ovat enimmäkseen melko lyhyitä ja niissä on vaihtelua Joen silmille -biisin menevästä kitarapopista Kiilakiven herkän akustiseen luontofolkiin. Singlebiiseillä ’Kupit on kuin olisi häät’ ja ’Sukututkimus lannistaa’ Nollapiste yltyy muusikkofunkiin, josta tuli varsin keskeinen osa bändin tyylivalikoimaa. Joukosta erottuu Simpukka-amppelin tapaan kaksi basisti Aake Otsalan laulamaa biisiä, jotka hän on tällä kertaa myös sanoittanut.

Kappaleet tuntuvat kuitenkin yhdistyvän osaksi suurempaa kokonaisuutta, tietysti tekstimaailmankin kuljettamana. Suljettu päättyy sitten viisiosaiseen, 16-minuuttiseen teokseen ’Suvannossa ylpeä ilme’, joka on klassinen progemanööveri ja nivoo albumin teemat nippuun vakavalla varmuudella. Tällä voimannäytteellä on ollut ratkaiseva merkitys Suljetun klassikkomaineelle.

Intromaisen ’Kasvatuksen’ jälkeen kakkosraitana kuultava ’Mihin’ on levyn piiloklassikoita: kompakti helmi, jonka arvoituksellisessa apeudessa tiivistyy melkein kättelyssä Suljetulla käsitelty henkinen ja maantieteellinen umpikuja.

Mihin • albumilta Suljettu
1999

Aake Otsalan vokaalinen panos Nollapisteen levyille keskittyy, vaikka ei rajoitu 90-luvun loppuun. Biiseistä varmasti paras löytyy Suljetulta: ’Portaat’ on vilpittömän kuuloinen tunteellinen balladi, ilmeisellä tavalla erilainen kuin Liimatan teokset, teema-albumilla salavihkaisen syventävässä sivuroolissa.

Portaat • albumilta Suljettu
1999

’Suvannossa ylpeä ilme’ -eepoksesta puhutaan harvoin mainitsematta erikseen sen päätösosiota, jonka (ja levyn koko tarinan) summaa Aki Lääkkölän klassinen kitarasoolo. Itsekin olen joskus julistanut sen Suomen parhaaksi koskaan enkä ole ainoa.

Suvannossa ylpeä ilme V • albumilta Suljettu
1999

Helpompaa musiikkia kieli keskellä suuta

Maaliskuussa 2000 julkaistu Olos oli kolmas Nollapiste-levy suunnilleen kahden vuoden sisään ja onkin merkillepantavaa, miten erilaisia tapauksia ne kaikki ovat. Oloksen valossa Suljettua voi tarkastella yhtä hyvin yhden vaiheen päätöksenä kuin toisen alkuna. Ensinnäkin Olos on bändin albumeista ensimmäinen, jolla aisteja häiriköivä sarjakuvakansi korvautuu seesteisellä bändivalokuvalla levyn nimikkotunturin huipulta. Tuulimyllyt jylhässä maisemassa sisältävät Hipgnosiksen Pink Floyd -kansien tapaisia sivumerkityksiä.

Toiseksi levy on bändin ensimmäinen ulkopuolisen tuottajan kanssa tehty, joskin Otto Hallamaa oli jo ehtinyt osallistua aiempiin prosesseihin äänittäjän nimikkeellä. Tällaiset ovat kuitenkin stereotyyppisesti signaaleja “ammattimaistumisesta” ja “kypsymisestä”.

Musiikillisesti isompi muutos oli siis kuitenkin tapahtunut Simpukka-amppelin ja viimeistään Suljetun myötä. Mutta koska Olos koostuu jälleen “irtobiiseistä”, joita on maltilliset 12 reiluun kolmeen varttiin mahdutettuna, tuntui se monesta Nollapisteen siihen asti helpoimmalta levyltä – ja samalla alkoi tietysti purnaus siitä, että bändi oli muuttumassa tylsemmäksi.

Itsekään en laske albumia Nollapisteen vahvimpiin, mutta se myös kärsii rinnastuksista edeltäjiinsä. On totta, että jälki on osittain kuivakkaa ja kuulostaa välillä melkein epäinnoittuneelta, välillä taas siltä, että bändi pyrkii saavuttamaan itse asetettuja laatuvaatimuksia kieli keskellä suuta. Ulkojäsenestä viralliseksi kakkossolistiksi ylennetyn Teemu Eskelisen tyyli taas on aina ollut valikoituun makuun, vaikka hänen roolinsa Nollapiste-saagassa, Liimatan soololevy-sidekickistä asti, on kiistaton.

Kokonaiskuvassa kuitenkin unohtuvat helposti kiinnostavat poikkeamat yleislinjasta, joka on musiikillisesti ehkä hieman Wigwamin myöhäiskauden tapaista muusikkopoppia.

Luonnollisesti intohimoisinta debattia levyjen paremmuudesta ovat käyneet fanit. Harva kriitikko oli vieläkään niin syvällä Nollapisteen maailmassa, että olisi osannut sanoa Oloksen ominaislaadusta mitään pikkutarkkaa. Se tunnistettiin, ettei bändi ollut enää sama nuorisoeksentrikkojen joukko kuin ensilevyillään.

Suuremmasta yleisönsuosiosta taas vaikuttaa tulleen tässä vaiheessa muusikoille ja etenkin Liimatalle ristiriitaisten tunteiden asia, joka kytkeytyi tietysti toiveeseen elää taiteella. Nollapisteen tapauksessa “helppous” oli aina suhteellista. Olos ei noussut listalle, mutta teki kyllä tarpeellista pohjatyötä sille saavutukselle.

Levyn biiseistä tässä mielessä potentiaalisimpana pidettiin selväpiirteistä ja mukana laulettavaa ’Ja jos’ -balladia, jonka aihe – pitäisikö vuodenvaihteessa syntyneen lapsen mennä kouluun ennemmin vai myöhemmin? – on hyvin liimattamainen ja varsinkin siten käsitelty, mutta toisaalta tietysti lähellä monen arkipäivää. Väkisinkin kappaleen turnauskestävyys on liittynyt siihenkin, että teksti on vakavuudessaan niin hilpeän absurdi suhteessa rockin konventioihin.

Ja jos • albumilta Olos
2000

Itse nimeäisin albumin hienoimmaksi biisiksi heti alkuinstrumentaalin jälkeen kuultavan ’Kalkin sammutuksen’, jossa on takiaismainen kitarateema ja upea kertosäe ja silti sitä progen jylhyyttä, näppäriä sanankäänteitä unohtamatta.

Kalkin sammutus • albumilta Suljettu
1999

Random-valintana loppupään usvainen ’Tonttirajat sovitaan humalassa’: levyn paras otsikko ja yllättävintä tunnelmointia.

Tonttirajat sovitaan humalassa • albumilta Suljettu
1999

Keväällä 2001 ei ilmestynyt uutta albumia vaan kokoelma. Olen pahoillani – Valitut teokset 1994–2000 tekee parhaansa, ottaen huomioon, ettei Nollapiste ole ilmeisin kokoelmabändi. 20 biisiä tarjoavat ehkä juuri sekalaisuudessaan hyvän kuvan siihenastisesta tuotannosta, käytännöllisesti toki lyhyempiin biiseihin painottaen ja suurimmat yleisönsuosikit sisältäen. Toisaalta väriä valikoimaan tuovat esimerkiksi kokoelman nimikkoinstrumentaali ja vain ’Ajoratamaalaus’-sinkulla aiemmin julkaistu ’Raami’. 

Ainakin yhtenä tavoitteena oli varmasti nostaa bändi listoille, mutta siinä ei kuitenkaan onnistuttu, vaikka mukana oli pakolliset kaksi uutta biisiä. Tosin niistä julkaistiin myös singlenä se merkillepantavampi eli ’Hyviä muistoja, huomenna suihkuun’. Nollapisteen näköisen bändin keikkaelämää itseironisesti kuvaava ralli ei jäänyt tavalliseksi kokoelmatäkyksi, vaan elää edelleen.

Hyviä muistoja, huomenna suihkuun • kokoelma-albumilta Olen pahoillani – Valitut teokset 1994–2000
2001

Listoille merkkiteoksella

Huhtikuussa 2002 ilmestynyt Nimi muutettu päätti siis kahden vuoden albumitauon ja se onkin Nollapisteen tuotannon seuraava merkkipaalu ja yksi bändin “isoista” teoksista. Ollaan jo hyvin kaukana alkuaikojen pursuilevasta estetiikasta: tässä on kymmenen kokonaisuuden muodostavaa kappaletta, joukossa kevyempiäkin, mutta yleisvaikutelma on silti jyhkeä ja vakava. 

Nimi muutettua on luonnehdittu puolittaiseksi teemalevyksi, joka käsittelee mm. riippuvuuksia, ilman että taustalla kuitenkaan olisi tarinaa. Tummasävyinen, arvoituksellinen kansi soveltuu 2000-luvun alun taiderockin estetiikkaan, mutta kuultava musiikki on kuitenkin entistä kiteytyneempää raskaskätisen aikuisprogen ja melodisemman Nollapiste-rockin fuusiota. Bändi tuntuu kauttaaltaan tietävän mitä tekee ja soittavan vain sen, mitä biisit vaativat. Klassikkolevy.

Se oli lopulta myös Nollapisteen läpimurto listoille ja heti yhdeksänneksi, vaikka listataival jäi kolmeen viikkoon. Tässä vaiheessa ilmassa oli toiveita isommastakin läpimurrosta ja muistelmateoksessa Södikan kausi Tommi Liimatta avautuukin levy-yhtiön jakeluongelmista, jotka häiritsivät myyntiä kriittisellä hetkellä. Voi toki jälleen miettiä, kuinka suureen suosioon tällä musiikilla olisi koskaan päästy. 

Nimi muutettu käynnistyy rohkeasti ’Pyhä nynny’ -biisillä, jonka alkunousu hiljaisuudesta on niin vaivihkainen, että muutamankin kerran on tullut ihmeteltyä, lähtikö levy edes pyörimään. Rea Metsähonkalan huiluteemoineen se on vaikuttava kappale, jonka melodiikassakin on bändille aiemmin vierasta syvää hartautta. Kuka tahansa saattoi heti levyn kärkeen todeta bändin löytäneen uuden vaihteen.

Pyhä nynny • albumilta Nimi muutettu
2002

Mutta myös menevämmältä laidalta löytyy uusia sävyjä. ’Eräät tulevat juosten’ on Nollapisteen tarttuvimpia ja varsin hauskakin kappale dystooppisine teksteineen, mutta silti “aikuista musiikkia” harkitusti rakennettuine sovituksineen. Se soi aikanaan ahkerasti Radiomafialla ja on kartuttanut klassikkomainetta viime aikojen poliittiseen nihilismiin sopivana anthemina. Spotifyssa se on Absoluuttisen Nollapisteen kuunnelluin kappale.

Eräät tulevat juosten • albumilta Nimi muutettu
2002

Kolmantena näytteenä piilotetumpi helmi ’Vihkikaava ja käytäntö’, jossa on nimensä viittaamaa hienovaraista sarkasmia ja musiikillista kauneutta. Ehdottomia suosikkejani.

Vihkikaava ja käytäntö • albumilta Nimi muutettu
2002

Virallisen Nollapiste-tuotannon ohessa pyöri koko tämän ajan Diu Dau Tapes -nimikkeellä julkaistujen improvisaatiopohjaisten kasettien varjotuotanto, jota kertyi 42 äänitteen verran. Näitä harrasti faniyhteisön “syvä pääty” ja virallisen levy-yhtiöjulkaisun puolelle Diu Dau -universumi vuoti vain kerran: kun Johanna julkaisi keväällä 2003 Ahkerat Simpanssit -yhtyeen albumin Tervehdys, Maan asukit. Se sisältää sellaisia todellisia kulttikappaleita kuin ’Uskis on mun bestis’ ja ’Sukuelin tuulessa’ ja on suositeltavaa kuunneltavaa lähinnä hyvin erikoisen musiikin ymmärtäjille. Löytyy Spotifystakin, kuten itse asiassa jokseenkin koko Diu Dau -arkisto.

Sukuelin tuulessa • Ahkerien Simpanssien albumilta Tervehdys, Maan asukit
2003

Uuden etsimistä monelta suunnalta

Käsitys Nollapisteen joka toisesta levystä merkittävämpänä ja joka toisesta vähemmän vankistui syyskuussa 2003 ilmestyneen Seitsemännen sinetin hieman laimean vastaanoton myötä. Tämäkin levy on kuitenkin kiinnostava omillaan eikä vähiten siksi, että mukaan liittyi, tässä vaiheessa ulkojäseneksi, kosketinsoittaja Janne Hast, joka vaikutti myös Absojen suomiräppiä bändifunkin suuntaan muokanneessa “veljesbändissä” Tulenkantajat. Lisäksi Tulenkantajien Marko Ylianttila oli mukana äänittämässä ja miksaamassa levyä ja myös sen seuraajia. Funk ei silti vuotanut Nollapisteen musiikkiin ainakaan enempää kuin ennenkään.

Seitsemäs sinetti ei ole “helppo” levy vastakohtana vaativille konsepteille, ja jos se on vaikuttanut välityöltä, johtunee tämä tietystä epämääräisyydestä, joka koskee niin yleislinjaa kuin osaa yksittäisistä sävellyksistä. Jo aloituksena ’Kerro ketä ajattelit’ -biisin raskasprogeilu on aika paljon haastavampi ratkaisu kuin edeltäjän käynnistänyt mestarisuoritus. Eittämättä biisien joukosta paljastuu kuitenkin helmiä ja toimivia uusia sävyjä, vaikka jotkut raidat jäävät edelleen hahmottumatta. Sikäli tyypillinen etsintävaiheen levy.

Seitsemäs sinetti sai silti kriitikoilta ja monilta faneilta aivan hyvän vastaanoton ja vakiinnutti Nollapisteen aseman saavutetulle tasolle. Se ylsi listan 15. sijalle ja myös molemmat levyä edeltäneet singlet kävivät listalla. Niistä jälkimmäisenä julkaistu rennonhauska ’Täytyy muistaa (tapaus Foliosurmat)’ oli levyn selvin yritys helpoksi “hitiksi”, mutta huomionarvoisempi on vähäeleisesti tunnelmoiva ja tyylikkäästi rakennettu ’Mustaa ei ole’, jonka subjektiivista maailmakäsitystä tutkiva teksti sisältää pop-kappaleessa riemastuttavan lauseen “Näen jotain hyvää jopa Vuotos-päätöksessä / ja useammassakin kuntaliitoksessa”.

Mustaa ei ole • albumilta Seitsemäs sinetti
2003

Aake Otsala palaa oman tekstinsä tulkitsijaksi hienolla biisillä ’Tyynyn kääntöpuoli’, joka on jälleen levyn herkkävireisintä laitaa.

Tyynyn kääntöpuoli • albumilta Seitsemäs sinetti
2003

Poimittakoon vielä pariminuuttinen laulelma ’Käsitys lapsenlapsista’, jonka Mikko Kuisman viulu taittaa kansanmusiikilliseen suuntaan. Liimatan ironinen kommentaari on tietysti sisarteos Oloksen ’Käsitys mummoloista’ -biisille: sukupolvien välisiä stereotypioita luodataan.

Käsitys lapsenlapsista • albumilta Seitsemäs sinetti
2003

Diskografiasarjan keskimmäinen osa on hyvä päättää Nollapisteen toiseen kokoelmalevyyn: syyskuussa 2004 julkaistu Sortovuodet 1994–2004 on paitsi hilpeästi nimetty tupla-CD, myös tarpeellinen vastakappale Olen pahoillani -koosteelle. Sen ensimmäisellä käänteisen kronologisesti etenevällä levyllä kuullaan ensin kaksi uutta biisiä, sitten kaikki albumien ulkopuoliset studiolevytykset aina monen havittelemaan Ei ilmestynyt -EP:hen asti. Useimmat muista kappaleista ovat singlejen bonusraitoja. 

Toisella CD:llä kuullaan syksyn 2001 erikoiskiertueella esitetyssä muodossaan koko Suljettu-albumi livenä.

Tästä voikin jo päätellä, että Sortovuodet oli jokaisen tosifanin pakkohankinta – mutta ilmeisesti ei satunnaisempien, sillä listalle tupla ei yltänyt. Nykyään se voi näyttää monen silmissä “kadonneelta” Abso-julkaisulta, sillä striimipalveluista sitä ei löydy eikä materiaaleja ole edes Youtubessa.

Niinpä lukijan on vain uskottava ilman linkkiä, että kaksi uutta biisiä, ’Toukokuun leikit’ ja ’Romanttinen komedia’, ovat molemmat erinomaisia, ensin mainittu suorastaan suosikkikappaleitani Nollapisteeltä koskaan. Se viittailee uudenlaiseen ilmaisuun: melodiseen ja intensiiviseen rockiin, jossa on emotionaalista jännitettä kihinäksi asti. Tämä ei ehkä koskaan realisoitunut kunnolla varsinaisilla albumeilla.

Musiikkikirjastosta Sortovuodet tietysti löytyy!

Niko Peltonen

Absoluuttinen Nollapiste kotisivu
Absoluuttinen Nollapiste Facebook
Tommi Liimatta Facebook

💿
Absoluuttinen Nollapiste
[Tommi Liimatta • Aake Otsala • Aki Lääkkölä • Janne Hast • Tomi Krutsin]
Finna.fi

Ei ilmestynyt EP | Vinylmania 1993 • Lipposen levy ja kasetti / Universal Music Finland 2021
Neulainen Jerkunen  Vinylmania 1994 • LP Svart Records 2018
Muovi antaa periksi  Johanna Kustannus 1995 • LP Svart Records 2018
Simpukka-amppeli  Johanna Kustannus 1998 • LP Svart Records 2019
Suljettu  Johanna Kustannus 1999 • 2LP Johanna Kustannus 2012

Olos  Johanna Kustannus 2000 • 2LP Lipposen levy ja kasetti 2021
Nimi muutettu  Johanna Kustannus 2002 • 2LP Lipposen levy ja kasetti 2022
Seitsemäs sinetti  Johanna Kustannus 2003 • 2LP Lipposen levy ja kasetti 2022
Mahlanjuoksuttaja  Johanna Kustannus 2005 • 2LP Lipposen levy ja kasetti 2023
iiris  Johanna Kustannus 2007
Musta hiekka  Johanna Kustannus 2009

Pisara ja lammas 1  Diu Dau Records 2012
Pisara ja lammas 2  Diu Dau Records 2014
Magneettipohjoinen Diu Dau Records 2026

💿
Kokoelmalevyt
Absoluuttinen Nollapiste
Finna.fi

Olen pahoillani – Valitut teokset 1994–2000 Johanna Kustannus 2001
Sortovuodet 1994–2004 2CD | Megamania 2004
Rovaniemi 1993 2LP | Svart Records 2019

💿
Tommi Liimatta
Finna.fi

Liimatan Pan Alley  Johanna Kustannus 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Tropical Cocktail  Megamania 2006
Rokokoo Computer  Diu Dau Records 2016

🎼🎵
Nuottialbumi
Absoluuttinen Nollapiste
Finna.fi

Suvannossa ylpeä ilme ja muita nuotteja, 80 sivua | Johanna Kustannus 2002

💿
Ahkerat Simpanssit
[King Kong • Cornelius • Xerobos • Cheetah • MikataiJarno]
Finna.fi

Tervehdys, maan asukit | Johanna Kustannus / J. Karppanen 2003

💿
Tulenkantajat
[Tomba Krutsin • Herra Hajdi • J. Karttimo • Marko Olavi • Hannibal Stark • Herra Soppa • UnikJaGe Niemelä + Ralf Schnabel]
Finna.fi

Tulenkantajat | Poko Rekords 2001 • LP-uusintapainokset Svart Records 2019 & Lipposen levy ja kasetti 2021
Teillä laki, meillä laulu | Poko Rekords 2002 • LP-uusintapainos Rolling Records 2020
Hyvää syntymäpäivää rouva presidentti | Poko Rekords 2003 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2023

📚
Lue lisää Absoluuttisesta Nollapisteestä
Tommi Liimatta
Finna.fi

Rollo – Absoluuttisen Nollapisteen Rovaniemi 1990–1996 700 sivua | Otava 2020
Manse – markka-aika • Absoluuttisen Nollapisteen Tampere 1996–2001 719 sivua | Like Kustannus 2023
Manse – Södikan kausi • Absoluuttisen Nollapisteen Tampere 2002–2010 750 sivua | Like Kustannus 2025

📚
Lue lisää Tommi Liimatan romaaneja
Finna.fi

Aksel Sunnarborgin hymy 320 sivua | WSOY 2004
Nilikki 179 sivua | WSOY 2009
Muovikorvo 158 sivua | WSOY 2010
Rautanaula 237 sivua | Like 2013
Jeppis 496 sivua | Like 2014
Jeppis 2 568 sivua | Like 2016
Rollo – Absoluuttisen Nollapisteen Rovaniemi 1990–1996 700 sivua | Otava 2020
Hautajaiskengät 310 sivua | Like 2021
Manse – markka-aika • Absoluuttisen Nollapisteen Tampere 1996–2001 719 sivua | Like Kustannus 2023
Manse – Södikan kausi • Absoluuttisen Nollapisteen Tampere 2002–2010 750 sivua | Like Kustannus 2025
Verta valkokankaalla – romaani 319 sivua | Like 2026

📚
Lue lisää Tommi Liimatan sarjakuvia
Finna.fi

Vähän hyviä juttuja ’90–’91 22 sivua | Bergman & Björklund 1999 • Toinen painos: Vähän hyviä juttuja ’90-’91 – jälleendramatisoitu ’98 | Björklund & Bergman 2000
Rengin tarpeet 48 sivua | Renkikustannus 2000
Masturbaatio Ranualla 80 sivua | WSOY 2003
Ei vaikuta keikkaan 48 sivua | WSOY 2005
Ei vaikuta keikkaan – 48 boonus-ekstra-sivua vuosilta 1984–2010! 96 sivua | WSOY 2011
Valo paistaa rummun läpi 144 sivua | Like 2015
Roskislapsi 72 sivua | Like 2018
Syntiselle virsi on kivulias laulaa 400 sivua | Lipposen levy ja kasetti 2026

📚
Lue lisää Tommi Liimatan proosarunoja
Finna.fi

Avainlastu 113 sivua | WSOY 2002

📚
Lue lisää progesta
Finna.fi

Virtojen kiharat – suomalainen progressiivinen rock Matti Pajuniemi, 420 sivua | Aviador 2025
Progressiivisen rockin sydän Tuukka Hämäläinen, 309 sivua | Aviador 2022
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017
Prog Finlandia Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016
Unisatama – progressiivinen rock 1980–2020 Matti Pajuniemi, 464 sivua | Matti Pajuniemi 2021
Suomalainen progressiivinen rock – synty ja kehitys vuosina 1967–74  Taru Oksanen, 196 sivua | Pop-lehti 2004
Suomalainen progressiivinen rock 1967–2001 – diskografia | Finnish Progressive Rock 1967–2001  Jonne Kulluvaara & Heikki Hilamaa, 103 sivua | Kulluvaara & Hilamaa 2002

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

22-Pistepirkko – outo auto ja viimeinen matka • Lime Green Delorean [2011]
Absoluuttinen Nollapiste – popmusiikkia, tavallaan • Olos [2000]
Absoluuttinen Nollapiste Osa 1 – koululaisten erikoistoiminnasta kasvavaksi kulttibändiksi • Neulainen Jerkunen [1994] ➡️ Simpukka-amppeli [1998]
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet – myötäelämisen pistämätön keveys • Ruosterastaat [2016]
Jim Pembroke 1946–2021 • Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
Joose Keskitalo – elämän kauneus kuoleman varjossa • En lähde surussa [2019]
Jukka Nousiainen – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa • Ei enää kylmää eikä pimeää [2018]
Kauko Röyhkä & Riku Mattila tuovat esiin toistensa parhaat puolet • Kauko Röyhkä & Riku Mattila [2008] • Kaksi lensi tuulen mukaan [2011] • Meidät pelastaa vain rakkaus [2025]

Kuusumun Profeetta – magneettista tajunnanvirtaa • Kukin kaappiaan selässään kantaa [2001]
Leija Lautamaja – haitarispesialisti ja suomirockin lempeä naivisti • Sydän tuli piilosta [2024]
Liekki – klassikko uran taitekohdasta • Korppi [2003]
Noitalinna Huraa! – ainutlaatuista kotikutoisuutta • Kalan silmä [1988]
PK Keränen – toimintaa ilman turvaverkkoa • Serobi Songs [2020]
Tommi Liimatta – kasvutarinan kolmas luku • Rokokoo Computer [2016]
Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon • Tulenkantajat [2001]
Utopianisti – raja-aitoja kaatavaa heittäytymistä • Vuodet 2011–2025
Wigwam – historiallisen suomalaisbändin debyytti • Hard N’ Horny [1969]
YUP – harkittua huutoa • Outo elämä [1998]

Suljettu Absoluuttinen Nollapiste • CD 1999 • 2LP 2012 • Kansitaide: Tommi Liimatta

Olos Absoluuttinen Nollapiste • CD 2000 • 2LP 2021 • Kannen valokuva: Matti Jykylä

Olen pahoillani – Valitut teokset 1994–2000 Absoluuttinen Nollapiste • CD 2001

Nimi muutettu Absoluuttinen Nollapiste • CD 2002 • 2LP 2022

Seitsemäs sinetti Absoluuttinen Nollapiste • CD 2003 • 2LP 2022 • Kannen kuva: Sam Sam Gang

Sortovuodet 1994–2004 Absoluuttinen Nollapiste • 2CD 2004 ja 2009 • Kansitaide: Tommi Liimatta