Unknown Pleasures | Factory 1979
Closer | Factory 1980

Joy Division • Warsaw
Vuodet 1976–1980

Ian Kevin Curtis 1956–1980

Musiikkia esille kirjastossa
• New Order: Movement | Factory 1981

Sex Pistols oli ja saattaa olla vieläkin hieno rockyhtye. Erityisen hienoa on se, miten bändi vaikutti keikoillaan: Pistols sai ihmiset tarttumaan soittimiin. Sitten jotkut noista innokkaista perustivat lisää tärkeitä bändejä. 

Tämän artikkelin kannalta elimellinen on Sex Pistolsin keikka Manchesterissa kesäkuussa 1976, koska se sai Peter Hookin ja Bernad Sumnerin (molemmat s. 1956) ryhtymään soittajiksi ja perustamaan yhtyeen. Hook halusi alkaa basistiksi ja Sumner kitaristiksi, ja samalla Pistols-keikalla ollut Terry Mason hankki rummut. Kun samanikäinen Ian Curtis bongasi kaksikon levykauppaan jättämän laulajanhakuilmoituksen ja otti yhteyttä, heitä oli neljä.

Warsaw’n demo kesältä 1977.

Bändi toimi ensimmäiset puolitoista vuotta David Bowien ’Warzawa’ -kappaleen inspiroimalla nimellä Warsaw. Ryhmä haki lopullista muotoaan reilun vuoden: Terry Mason ja hänen seuraajansa, bändin ensimmäisellä keikalla rumpuja soittanut Tony Tabac saivat seuraajakseen Steve Brotherdalen, joka ehti soittaa Warsaw’n ensimmäisellä demolla ennen kuin sai potkut henkilökemiallisista syistä. Klassisen kokoonpanon osaset saatiin kohdalleen, kun Stephen Morris liittyi bändiin elokuussa 1977.

Warsaw soitti viimeisen keikkansa uudenvuodenaattona 1977 – bändin sinänsä tyylikäs nimi katsottiin parhaaksi vaihtaa, koska Lontoossa operoi yhtye nimeltä Warsaw Pakt. Uusi nimi Joy Division löytyi kirjailija Ka-Tsetnik 135633:n eli Yehiel De-Nurin (1909–2001) teoksesta Beit ha-bubot (1953). Tuota keskitysleirin seksiorjista kertovaa teosta ei ole käännetty suomeksi, mutta englanniksi se löytyy nimellä House of Dolls. 

RCA-sessiot toukokuulta 1978.

Vuonna 1978 Joy Division teki levytyssopimuksen RCA:n kanssa ja ehti äänittää yksitoista biisiä ennen kuin huomasi, että levy-yhtiö halusi jotakin kaupallisempaa kuin mihin bändi oli valmis taipumaan. Sopimus saatiin puretuksi rahalla. RCA-sessioita ei ole virallisesti julkaistu, mutta ne ovat saatavilla netissä sekä fyysisinä bootlegeina. Joy Divisionin ensimmäinen virallinen julkaisu, omakustanne-EP An Ideal for Living ilmestyi kesäkuussa 1978.

Factory Recordsin kokoelma-EP A Factory Sample [1979] ilmestyi alun perin kahden 7″-singlen painoksena. Kansitaide: Peter Saville

Näihin aikoihin Joy Division sai tuekseen pari avainhenkilöä, jotka uskoivat sen potentiaaliin. Television musiikkiohjelmaa juontanut Tony Wilson suunnitteli levy-yhtiön perustamista ja Joykkareiden sainaamista, ja DJ, manageri ja skeneaktiivi Rob Gretton ryhtyi hoitamaan bändin asioita. Gretton oli mukana myös Wilsonin perustaman Factory Recordsin toiminnassa. Joy Division esiintyi heti Factoryn ensimmäisellä julkaisulla, A Factory Sample -kokoelmalla (1978). Saman syksynä yhtye esiintyi ensimmäisen kerran televisiossa, Wilsonin juontamassa So It Goes -ohjelmassa.

She’s Lost Control • albumilta Unknown Pleasures
1979. Video vuodelta 2020, ohjaaja: Lorraine Nicholson

Kun Joy Divisionin ensimmäistä albumia, klassikoksi kasvanutta Unknown Pleasuresia äänitettiin huhtikuussa 1979, Curtis oli jo ollut merkittävän musiikkilehden NME:n kannessa. Bändin intensiiviset keikat ja Curtisin sätkivä esiintyminen olivat herättäneet huomiota, samoin omaperäinen musiikki, jossa krautrockin toisteinen monotonisuus kohtasi David Bowien Berliini-kauden ja The Velvet Undergroundin esipunkin. Curtisin matalassa äänessä voi kuulla Jim Morrisonia ja Iggy Popia, mutta myös paljon omaa.

Unknown Pleasuresia edeltäneitä äänitteitä kuunnellessa on helppo huomata, miten suuri merkitys tuottaja Martin Hannettilla (1948–1991) oli Joy Divisionin soundin luomisessa. Muun muassa Buzzcocksia ja punkrunoilija John Cooper Clarkea tuottanut Hannett näki paljon vaivaa kehittääkseen Joy Divisionin karkean soundin tunnelmallisemmaksi ja omaperäisemmäksi. Siihen pyrkiessään hän opiskeli krautrocktuottaja Conny Plankin (1940–1987) menetelmiä. Lopputuloksena saatiin kaikkien aikojen vaikuttavinta post-punkkia.

Joy Division livenä televisiossa vuonna 1979.

Bändi vierasti Hannettiin visiota jonkin verran, mutta muut eivät: kesäkuussa 1979 julkaistu Unknown Pleasures myi ensimmäisen 10 000 levyn painoksen nopeasti loppuun ja teki Factory Recordsista oikeaa liiketoimintaa. Syksyllä Joy Division esiintyi uransa ainoan kerran kansallisessa televisiolähetyksessä ja teki pitkän kiertueen toisen Sex Pistolsin keikan innoittaman perustetun yhtyeen, Buzzcocksin kanssa.  Marraskuussa julkaistiin single ’Transmission’.

Kierrettyään Eurooppaa alkuvuodesta 1980 Joy Division meni jälleen studioon Hannettin kanssa. Toinen albumi Closer (1980) äänitettiin maaliskuussa. Asetelma oli samankaltainen kuin Unknown Pleasuresia tehdessä: Joy Divisionilla oli edelleen totuttelemista soundiinsa. ”Kun aikoinamme olimme studiossa Martinin kanssa, en suuremmin pitänyt hänen ideoistaan. Nykyään arvostan niitä”, Peter Hook sanoi, kun haastattelin häntä Sueen 3/2011. 

Love Will Tear Us Apart • single
1980

Ian Curtis ei ehtinyt nähdä kesällä 1980 julkaistun Closerin ilmestymistä – hän teki itsemurhan toukokuun 18. päivänä 1980. Suremaan jäivät ystävät, sukulaiset ja perhe, johon kuuluivat puoliso Deborah Curtis ja vain vähän yli vuoden ikäinen tytär Natalie. Tragedian jälkeen julkaistusta ’Love Will Tear Us Apart’ -biisistä tuli Joy Divisionin tunnetuin kappale. Biisin myötä laulajan kohtaloon liitettiin jonkinlaista romantiikkaa, vaikka eihän rakkaus häntä täältä pois vienyt, vaan hoitamattomat mielenterveysongelmat.  

Joy Divisionin perintö jäi vahvasti eloon. Sen musiikki on arvostettua ja siitä on kirjoitettu yli kolmekymmentä kirjaa. Vuonna 2007 ilmestyi Grant Geen ohjaama dokumentti Joy Division. Samana vuonna ensi-iltansa sai Anton Corbijnin ohjaama Ian Curtisiin keskittyvä draamaelokuva Control, joka perustu Deborah Curtisin kirjaan Touching from a Distance (1995). Joy Division on läsnä myös vuoden 2002 24 Hour Party People -leffassa. Michael Winterbottomin ohjaaman elokuvan keskiössä on Tony Wilson.

Curtisin kuoltua bändin muut jäsenet jatkoivat soittamista yhdessä. Heidän seuraavan yhtyeensä nimi oli New Order.

Ari Väntänen www.arivantanen.com

Joy Division Facebook
Joy Division YouTube

💿
Joy Division
Finna.fi

Unknown Pleasures  Factory Records 1979 • 2CD London Records 90 Ltd. 2007
Closer  Factory Records 1980 • 2CD London Records 90 Ltd. 2007
Still  Factory Records 1981 • 2CD London Records 90 Ltd. 2007

💿⏳
Boksit ja kokoelmalevyt
Joy Division
Finna.fi

Substance 1977–1980 LP • CD | Factory Records 1988 • Centre Date 1992 • Warner 2015
Permanent CD • LP | London Records 1995
Heart And Soul  4CD + kirja | London Records 1997 • Heart And Soulin tiiviimpiin kansiin pakattu 4CD-uusintapainos Warner Music UK 2008
The Best Of Joy Division 2CD | Warner 2008
Total – From Joy Division To New Order 2LP • CD | Rhino UK 2011 • Warner Music 2018
Eternal 14CD + 2DVD | Warner 2026

💿
New Order
Finna.fi

Movement  Factory Records 1981 • 2CD Collector’s Edition  London Records 90 Ltd. 2008 • LP+2CD+DVD Definitive Edition Warner 2019
1981–1982 EP | Factory US 1982
Power, Corruption & Lies  Factory Records 1983 • 2CD Collector’s Edition London Records 90 Ltd. 2008 • LP+2CD+2DVD Definitive Edition Warner 2020
Low-life | Factory Records 1985 • 2CD Collector’s Edition London Records 90 Ltd. 2008 • LP+2CD+2DVD Definitive Edition Warner 2023
Brotherhood | Factory Records 1986 • 2CD Collector’s Edition London Records 90 Ltd. 2008 • LP+2CD+2DVD Definitive Edition Warner 2024
Technique  Factory Records 1989 • 2CD Collector’s Edition London Records 90 Ltd. 2008

Republic London Records 1993
Get Ready  London Records 2001
Waiting For The Sirens’ Call  London Records 2005
Lost Sirens  Rhino 2013
Music Complete  Mute Records 2015

📚
Lue lisää Ian Curtisin elämästä
Finna.fi

Etäinen kosketus – Ian Curtis ja Joy Division Deborah Curtis & kääntäjä Peikko Pitkänen, 265 sivua | Like 2008 & 2010
Touching From A Distance – Ian Curtis And Joy Division Deborah Curtis, 212 sivua | Faber and Faber 1995 & 2007 & 2014

🎥🎵
Katso elokuva Ian Curtisin elämästä
DVD
Finna.fi

Control Ohjaaja Anton Corbijn, 117 min.

🎥🎵
Katso dokumentti Joy Divisionista
DVD
Finna.fi

Joy Division – A Documentary Ohjaaja Grant Gee, 96 min.

🎥🎵
Katso elokuva Factory Recordsista ja Tony Wilsonista
DVD
Finna.fi

24 Hour Party People Ohjaaja Michael Winterbottom, 117 min.

📚
Lue lisää Joy Divisionista ja New Orderista • Read more about Joy Division and New Order
Finna.fi

New Order  Kevin Cummings, 208 sivua | Rizzoli 2015
Joy Division + New Order – Pleasures And Wayward Distractions  Brian Edge, 128 sivua | Omnibus 1984 • Uusintapainos 1988).
New Order + Joy Division – Dreams Never End  Claude Flowers, 128 sivua | Omnibus 1995
True Faith – An Armchair Guide To New Order, Joy Division, Electronic, Revenge And The Other Two  Dave Thompson & David Sultan, 192 sivua | Helter Skelter 2005
Heart And Soul  Joy Division • 4CD + 80-sivuinen kirjanen | London Records 1997 & 2008
Movement – The Factory Years  New Order • 2CD + 16-sivuinen liite | London Records 2008
Retro  New Order • 4CD/5CD + 72-sivuinen kirja | London Records 2002

📚
Lue lisää Peter Hookista • Read more about Peter Hook
Finna.fi

Unknown Pleasures – Inside Joy Division  Peter Hook, 386 sivua | It Books 2013 • Simon & Schuster 2012, 2013 & 2016

📚
Lue lisää Anthony Wilsonista ja levy-yhtiöstä Factory Records
Finna.fi

From Joy Division To New Order – The True Story Of Anthony H. Wilson And Factory Records  Mick Middles, 310 sivua | Virgin 1996 • Virgin 2002

Tape Delay – Confessions From The Eighties Underground  Charles Neal, 249 sivua | SAF 1992

📚
Lue lisää Bernard Sumnerista • Read more about Bernard Sumner
Finna.fi

Chapter And Verse – New Order, Joy Division And Me  Bernard Sumner, 416 sivua | Corgi 2015
Bernard Sumner – Confusion: Joy Division, Electronic And New Order Versus The World  David Nolan, 216 sivua | Independent Music Press 2007

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Depeche Mode – kun syntikkabändi löysi äänensä • Construction Time Again [1983]
Duran Duran – tie tähtien joukkoon • Rio [1982]
Garbage [Osa 1] Vuodet 1994–2007 • Ysärin sukupolvikokemuksesta vaikeisiin vuosiin • Garbage [1995] • Version 2.0 [1998] • beautifulgarbage [2001] • Bleed Like Me [2005] • Absolute Garbage [2007]
Manic Street Preachers – sielukasta indierockia • Gold Against The Soul [1993]
Marion – täyteen ladatty debyytti • This World And Body [1996]
New Order – vaiston varassa eteenpäin • Movement [1981]
Nine Inch Nails – loikka lähitulevaisuuteen • Pretty Hate Machine [1989]

Placebo loi debyyttinsä uudelleen • Placebo [1996] • Placebo RE:CREATED [2026]
Pete Shelley 1955–2018 • Lepää rauhassa, Pete Shelley – Buzzcocksista ikuisuuteen
Sex Pistols – debyytti ja testamentti • Never Mind The Bollocks, Here’s The Sex Pistols [1977]
Talk Talk ja Mark Hollis 1955–2019 • Ainutlaatuinen tyylievoluutio • The Party’s Over [1982] ➡️ Laughing Stock [1991] ➡️ Mark Hollis [1998]
The Clash • Combat Rock [1982] • The Clashin genre oli protesti
The Cure löysi kadonneen maailman • Songs Of A Lost World [2024]
The Smiths – viattomuuden lopun lauluja • The Smiths [1984]
The The – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia • Mind Bomb [1989]

A Factory Sample 2×7″ EP Joy Division, The Durutti Column, John Dowie, Cabaret Voltaire • 1979 • Kansitaide: Peter Saville

Earcom 2 12″ EP Thursdays, Basczax, Joy Division • 1979

Unknown Pleasures Joy Division • 1979 • Kansitaide: Peter Saville

Closer Joy Division • 1980 • Kansitaide: Peter Saville • Kannen valokuva: Bernard Pierre Wolff

Still Joy Division • 1981 • Kansitaide: Grafica Industria