Coltrane & Impulse!
Osa 1 • Vuodet 1961–1963

John William Coltrane 1926–1967

Musiikkia esille kirjastossa

Kun jazziksi usein kutsutun, merkittävissä määrin afroamerikkalaisen ja merkittävissä määrin improvisoidun musiikin historiaa tarkastellaan, luodaan samalla katse vahvasti levytetyn musikiin historiaan. Parhaimmat puitteet tälle tutkimustyölle tarjoaa musiikkikirjastojemme verkosto. Vuosikymmenten takaisten jazzlevyjen CD-julkaisut – ja ennen kaikkea runsaat CD-boksit – kantavat mukanaan itse musiikin lisäksi muitakin aarteita: saatetekstejä ja vihkosia, joissa intiimien studiokuvien lisäksi on mukana laajoja esseitä sekä arvokasta tietoa äänityspaikoista, soittajistosta ja musiikin syntyajankohdan kulttuurisesta kontekstista. Nämä paketit ovat käytännöllisyydessään täysin lyömättömiä – ne kätkevät sisäänsä kokonaisia aikakausia, tiivistettyjä maailmoja, soivia universumeja.

Kaikki jazz ei ole yksinomaan afroamerikkalaista eikä kaikki jazz välttämättä ole edes aina niin improvisoituakaan. Ja jos vaikkapa pianisti Cecil Taylorin tai basisti William Parkerin ajatuksia kuuntelee, ei mitään ”jazzia” koskaan ole ollutkaan. On ollut vain äärimmäisen moni-ilmeinen, monimerkityksinen ja luokitteluja alati pakeneva soiva perinne, joka on merkittäviltä – ja kiistatta merkittävimmiltä – osiltaan afroamerikkalaista musiikkia. Musiikkia, joka ilmentää sekä vahvaa taipumusta hetkessä tapahtuvaan improvisaatioon että sitoutumista ennalta lukkoon lyötyihin harmonisiin ja rytmisiin raameihin. Hetkellistä säveltämistä, säveltämisen hetkellisyyttä.

Jazzin ja suuren afroamerikkalaisen musiikin perinteessä onkin usein kyse näiden kahden ulottuvuuden – improvisaation välittömyyden ja sävellyksen suunnitelmallisuuden – tasapainosta, näiden välisestä suhteesta, jännitteestäkin. Ja ehkä erikoisestikin, tietoisuus tuosta tasapainosta on läsnä silloinkin, kun muusikko pyrkii soitollaan yhä pidemmälle improvisaation poluilla, yhä kouriintuntuvammin tavoittamaan hetkellisyyden – hetken, joka jo seuraavassa hetkessä on tietysti kadonnut, hävinnyt kuulumattomiin. 

Jazzin monimuotoisen rikas perinne ja improvisoitu musiikki laajalti herättävätkin mielenkiintoisia kysymyksiä äänittämisestä, äänitteestä. Miten näitä hetkellisyyksiä voi tai edes saa tallentaa? Eikö nämä hetkellisiksi tarkoitetut ilmaisut silloin kivety johonkin jähmeään, fiksattuun muotoonsa sellaisin tavoin, jotka sotivat improvisaation musiikillista henkeä vastaan? On kuitenkin selvää, että ilman tallennetun musiikin historiaa olisi improvisoidunkin musiikin perinne ja näkymä tyystin erilainen. Ja samalla voimme vaivatta matkata paikassa ja ajassa vuosikymmenten taakse – niin lähelle tätä musiikkia, kuin se meidän kyvyillämme vain on mahdollista.

Yhden merkittävimmän länsimaisen äänellisen kulttuurin perinnön tallennetussa muodossa meille myöhemmille ja myös meitä seuraaville sukupolville jätti saksofonisti John Coltrane (1926–1967). Coltranen musiikki on samalla kirkkain, rajuin ja kaunein esimerkki siitä elämän tasapainosta, joka syntyy improvisatoristen ja sävellyksellisten ulottuvuuksien jännitteestä. Tässä Levyhyllyt-sarjan tekstissä perehdytään kolmen osan verran Coltranen Impulse!-merkille tehtyihin levytyksiin. 

Sopivasti vuonna 2026 Coltranen syntymästä tulee kuluneeksi tasan 100 vuotta.

John Coltranen levytyskaudet

Jazzin perinteessä kätevä tapa hahmottaa muusikon diskografiaa on suunnistaa levymerkkien perusteella. Monien, kuten Coltranenkin kohdalla, tämä tarkoittaa samalla kronologisesti hahmottuvaa uran kaarta. Samalla on syytä muistaa, että levymerkkeihin jakautuva diskografia näyttää eheältä ja johdonmukaiselta vain jälkiviisaassa valossa tarkasteltuna. Todellisuudessa muusikon ura on saattanut edetä sattumanvaraisemmin ja eri ”kaudet” saattavat olla osin päällekkäisiä ja limittyä toisiinsa. Muusikko ei myöskään ole ajatellut omaa taiteellista muuntumistaan ja kehittymistään kaupallisten levymerkkien kautta. Lisäksi julkaisujen kronologia on aina vähän hämäävä. Äänityskronologia ei ole sama kuin julkaisukronologia, ja yhdestä sessiosta äänitettyjä kappaleita saatettiin julkaista siellä täällä vuosien varrella ilmestyneillä levyillä, usein postuumistikin. Tässä tekstissä ilmoitetaan ensiksi levytysvuosi ja sen jälkeen julkaisuvuosi.

Kyse levymerkkien suhteen onkin ennen kaikkea suuntamerkeistä – tavoista hahmottaa kokonaisuuksia, keinoista suunnistaa. Hyvin tiivistetysti John Coltranen omalla nimellä tehtyjen levyjen kausia voi hahmotella näin. Ollessaan kolmissakymmenissä, hän julkaisi ensimmäiset omaan nimeään kantavat levynsä Prestige-merkillä vuosien 1957–1958 välisenä aikana. Jälkimmäisen vuoden 1958 aikana julkaistiin myös maineikas ja ennen kaikkea nimikappaleestaan tunnettu Blue Train-LP Blue Note -merkillä. Vuoteen 1958 osuu myös yhdessä trumpetisti Wilbur Hardenin kanssa äänitetyt kolme levyä, jotka julkaistiin Savoy-merkillä. Näillä Savoy–levyillä ei kuitenkaan kuulla Coltranen omaa sävellysjälkeä. 

John Coltrane: Blue Train • albumilta Blue Train
1957, julkaistu 1958

Tämän jälkeen matka vei uuden jazzin kärkeen pyrkineelle Atlantic-levymerkille, jolloin saksofonistin oma tyyli tai ehkäpä oman tyylin moninaisuus alkoi vahvemmin saada muotoaan. Oman äänen löytymiseen vaikutti myös se, että 1950-luvun lopulla Coltrane soitti omien kokoonpanojensa lisäksi kahdessa merkittävässä yhtyeessä: Thelonious Monkin kvartetissa ja isommissa yhtyeissä sekä Miles Davisin kvintetissä.

Eli kun Coltrane äänitti Atlantic-merkin mestariteostaan Giant Steps, hänen soittoaan oli tallentunut samana vuonna 1959 myös Miles Davisin Kind of Bluelle. Giant Stepsiä voikin pitää jonkinlaisena blueprintinä Coltranen seuraavalle vuosikymmenelle. LP:n nimikappale on eräänlainen hyvin pitkälle kehitetty jazzetydi, joka venytti perinteistä jazzharmoniaa äärimmilleen. Toisaalta mukana on myös ’Naima’, yksi Coltranen tunnetuimpia balladeja: kaunis, rauhallisen laulava rakkauslaulu, jonka melodia soi paikallaan pysyvien bassoäänten ja vain vähän liikkuvan harmonian päällä. Mielenkiintoista onkin pohtia, että näistä kahdesta tunnetusta sävellyksestä se oli juuri ’Naima’, jota Coltrane tuli versioimaan läpi 60-luvun – siinä missä ’Giant Steps’ jäi kokeiluksi studion suojissa.

John Coltrane: Naima • albumilta Giant Steps
1959, julkaistu 1960

1961 • Impulse!

Impulse! -levymerkin tarina saa alkunsa vuonna 1960 nuoren tuottajan Creed Taylorin toimesta. (Tästä eteenpäin levymerkin nimi kirjoitetaan tässä tekstissä sujuvuussyistä ilman nimen lopussa olevaa huutomerkkiä.) Atlantic-levyjensä ja ennen kaikkea suureen suosioon nousseen musikaalisävelmä My Favorite Things -versionsa ansiosta John Coltrane oli haluttu nimi 60-luvun alun modernin, uuden jazzin kentällä. Sound Of Music -laulusta tehty jazzvalssi äänitettiin syksyllä 1960 ja se julkaistiin samannimisellä albumilla My Favorite Things maaliskuussa 1961. Coltranen version merkitystä ei voi korostaa liikaa. Se avasi kokonaan uuden, aikaisempaa avaramman näkymän improvisaation mahdollisuuksiin. Samalla Coltranen sopraanosaksofonin kiemurteleva laulavuus johdatti soundillisesti jonnekin aivan muualle – kovin, kovin kauas laulavan Trappin perheen alppimaisemista. Sen suosio hämmentää edelleen. Vaikka kappaleesta tehtiin lyhyempi singleversio, kyseessä oli kuitenkin 14-minuuttinen modaalinen improvisaatio.

John Coltrane: My Favorite Things • albumilta My Favorite Things
1960, julkaistu 1961

Coltrane saatiinkin mukaan uudelle levymerkille nopeasti ja samalla alkoi eräs jazzin ja koko 1900-luvun musiikinhistorian merkittävimmistä kausista. Monelle John Coltrane ja Impulse ovat liki synonyymisiä. Ashley Kahnin levymerkkiä käsittelevän kirjan nimi lainaakin jo 1960-luvulla syntynyttä fraasia: The House That Trane Built: The Story Of Impulse Records (2006) sai rinnalleen myös samanimisen neljän CD:n kokoelman. Coltrane ei ainoastaan levyttänyt Impulselle – hänen nähtiin rakentaneen sen koko tarinan.  

Tuottaja Creed Taylor vaihtoi jo pian maisemaa siirtyessään vuonna 1961 Verve-levymerkille. Hänen paikkansa Impulsella otti tuottaja Bob Thiele. Hänet tultiin pian tuntemaan ennen kaikkea yhteistyöstään John Coltranen kanssa. Thiele tuotti vuodesta 1962 alkaen käytännössä kaikki Coltranen Impulse–merkin LP:t.

Mutta, jälleen on syytä muistaa, että nämä levymerkkivaihdokset ovat taiteellisessa ja ilmaisullisessa mielessä veteen piirrettyjä viivoja. Monet Impulse-merkillä vahvemmin esiin nousevat suunnat olivat alkaneet jo Atlanticilla: modaalisen jazzin vapaampi liito (My Favorite Things, 1960/1961), isomman yhtyeen kokeilut (Olé, 1961), kvartettiformaation vakiintuminen (Giant Steps, 1959/1960).

Ei ehkä olekaan sattumaa, että kun John Coltrane ryhtyi äänittämään ensimmäistä Impulse-levyään Africa/Brass toukokuussa 1961, se oli ison yhtyeen big band -voimin tehty levy. Aivan samoina päivinä – ja mielenkiintoisesti vielä muutamaa päivää myöhemmin – hän nimittäin oli äänittämässä seitsenhenkisen yhtyeensä kanssa Atlantic-merkin Olé-levyä. Africa/Brass-levyllä Coltrane kasvattaa ison yhtyeen voimia entisestään ja jatkaa Olé-levyn kokeilujaan kahden basistin kanssa. Vastustamattomasti keinuva ’Greensleeves’-versio kulkee mahtavan bassoriffin varassa, jonka päällä Coltranen sopraanosaksofoni voi leijua vapaasti – ei ehkä niin eri tavoin kuin vähän varhaisemmalla My Favorite Thingsillä. Nopeatempoinen ’Song For The Underground Railroad’ sekä väljempään iskutukseen nojaava ’Africa’ ovat nekin pitkän kaaren modaalisia improvisaatioita samalla kun ne nimiensä kautta kytkeytyvät afroamerikkalaisiin kulttuuripoliittisiin ja kansalaisoikeudellisiin teemoihin. Nimeämiset eivät ole vailla merkitystä – päinvastoin. Ne antavat vihiä Coltranen henkilökohtaisesta suunnasta sekä 1960-luvun laajemmasta kulttuuripoliittisesta heräämisestä.

Africa/Brass avaa saksofonistin Impulse!-levytysten sarjan, ja ehkä erikoisestikin se on samalla huomattava soundillinen ja sovituksellinen poikkeus muusikon diskografiassa. CD:nä on julkaistu koko session musiikki nimellä The Complete Africa/Brass Sessions.

Africa/Brass • albumilta Africa/Brass
1961

1961 – Live At The Village Vanguard

John Coltranen kehityskulku muusikkona, improvisoijana, säveltäjänä, bändinjohtajana ja levyntekijänä ei ollut mitenkään suoraviivaista. Hän ei mitenkään yksiselitteisesti edennyt ”perinteisemmästä” kohti ”avantgardistisuutta” – ei alkuun ollut ”kaupallinen”, sitten ”radikaali”. Selkeimmin tätä suuntien monitulkintaisuutta alleviivaavat heti vuonna 1961 tehdyt liveäänitykset New Yorkin Village Vanguard -klubilta. Äänitteitä julkaistiin jo seuraavana vuonna 1962 nimellä Live! At The Village Vanguard, ja näitä konserttitallenteita on myös mukana vuoden 1963 LP:llä Impressions. Myöhemmin 1990-luvulla CD-boksina julkaistiin kaikki marraskuussa 1961 äänitetyt konserttitallenteet nimellä The Complete 1961 Village Vanguard Recordings.

Nämä livetallenteet ovat hienoimpia ja radikaaleimpia tallenteita äänellisestä historiastamme. My Favorite Thingsin modaalisuuden pohjalta Coltrane antoi yhtyeineen palaa sellaisin tavoin, joita ei kukaan missään koskaan aiemmin ollut korvineen todistanut. Niin sanottu Free Jazz oli alkanut muotoutua edeltävinä vuosina muun muassa Cecil Taylorin, Ornette Colemanin, Charles Mingusin ja Sun Ran yhtyeiden voimin. Village Vanguard –äänityksillä Coltrane ankkuroi itsensä vahvasti asteikkoihin perustuvaan modaalisuuteen, bordunaääniin, riffeihin, vahvan toisteiseen rytmiin. Mutta samalla hänen yhtyeensä liitää täysin tutkimattomalla tähtikartastolla. Monille aikalaisille nämä kokeilut olivat liikaa, ja Coltranen sekä alttosaksofonisti Eric Dolphyn improvisaation ilmaisua venyttänyttä tyyliä alettiin halventavaksi kutsua ”anti-jazziksi”. Nykykuulokulmasta tämä kritiikki näyttäytyy tietysti vieraana, erikoisena, outonakin: niin uskomattoman kaunista, rytmisesti iskevää ja emotionaalisesti ravistelevaa tämä musiikki on.

Greensleeves • Live At Village Vanguard
2.11.1961

Marraskuun alussa vuonna 1961 tehdyt konserttitallenteet avaavat näkymän Coltranen menneeseen ja tulevaan – itse konserttitilanteen nyt-hetken lisäksi. Mukana on versioita ’Naima’-balladista, ’Greensleeves’-tulkinnat taas jatkavat matkaa siitä mihin My Favorite Things jäi; ’Chasin’ The Trane’ sekä valkoisen eurooppalaisen perinteen ulkopuolelle viittaavat ’India’ ja ’Spiritual’ olivat hyvin pitkiä, periksiantamattomia improvisaatioita. Niiden kestot asettuvat usein 15–20 minuutin paikkeille.

Chasin’ The Trane • Live At The Village Vanguard
1.11.1961

Naima • Live At The Village Vanguard
1.11.1961

Village Vanguard –äänitysten konservatiivisella kritiikillä oli kuitenkin muutama välitön vaikutus. Levy-yhtiön pomot nieleskelivät huolestuneina ja Coltrane tämän kaiken seurauksena otti hetkeksi vähän varovaisemman linjan. Coltranen yhtyenäkemys puolestaan alkoi kirkastua. Eric Dolphyn alttosaksofonin ja bassoklarinetin lisäksi mukana äänenväriä loi Ahmed-Abdul Malikin intialainen tampura sekä paikoin myös kahden basson soundi. Mutta, soundillisen paletin laajentamisen sijaan Coltrane alkoikin supistaa. Huomionarvoista on se, että nyt ensimmäistä kertaa mukana oli basisti Jimmy Garrison. Hän pysyi Coltranen matkassa saksofonistin elämän loppuun asti ja samalla syntyi 1900-luvun yksi keskeisimmistä yhtyeistä: John Coltranen niin kutsuttu ”klassinen kvartetti”.

Impressions • Live At The Village Vanguard
2.11.1961

Coltranen klassinen kvartetti

John Coltrane oli jo 1960-luvun alun Atlantic-levyilleen löytänyt yhtyeeseensä pianisti McCoy Tynerin sekä rumpali Elvin Jonesin. Basistin paikalla nähtiin usein Reggie Workman, joskus taas Steve Davis. Mutta vasta Jimmy Garrisonin mukaantulo synnytti Coltranen Impulse-kauden tärkeimmän yksikön – kvartetin.

Coltranen klassinen kvartetti otti rauhallisen lähdön studioäänityksiin vuonna 1962 äänitetyllä LP:llä Ballads. (Alkuperäisellä levyllä yhdellä, vuonna 1961 äänitetyllä kappaleella basistina soittaa Reggie Workman, mutta muutoin kokoonpanona on Coltrane-Tyner-Garrison-Jones.) Mitä balladilevytyksiin tulee, itselleni tämä on ihan sitä syvintä ydintä. Samalla upeaa on, kuinka vaivattoman keveästi Coltranen kvartetin äänellinen kudos syntyy: hengittävää, rauhassa liikkuvaa, kellon viisareita hellällä kosketuksella hidastavaa sointia.

Impulse-kauden alkupäähän mahtuu siis sekä radikaaleja kokeiluja että tietyssä mielessä kaupallisuuden vaateiden kanssa tasapainoilevaa ilmaisua. Ballads sai vuonna 1963 rinnalleen eräänalaisen sisarteoksen, laulaja Johnny Hartmanin kanssa tehdyn LP:n – yksinkertaisesti nimeltään John Coltrane and Johnny Hartman. Molemmat levyt koostuvat yksinomaan standardiohjelmistosta. Hartmanin savuisen pehmeä baritoni istuu oikeastaan täydellisesti Coltranen kvartetin sointiin, vaikka Hartman tunnetusti itse epäröi koko projektiin lähtemistä.

It’s Easy To Remember • albumilta Ballads
1961–62, julkaistu 1963

Edelliseltä vuodelta 1962 on toinen yhteistyölevy, jonka tarkoituksena – ainakin osin – oli korostaa saksofonistin sitoutumista perinteeseen sekä tehdä tyhjäksi syytökset ”anti-jazzista”. Syntyi LP Duke Ellington & John Coltrane (nimet tuossa järjestyksessä), joka ei varsinaisesti ole Coltranen kvartetin levytys: Ellington luonnollisesti oli pianon ääressä ja sessioissa basistin ja rumpalin tehtäviä hoitivat myös Aaron Bell sekä Sam Woodyard. Oli miten oli, jo pelkästään levyn avaavan In A Sentimental Moodin avaussävelet ovat syy perehtyä tähän levyyn. Kahden musiikin jättiläisen kohtaaminen – ei kenties enempää, mutta ei todella vähempääkään.

In A Sentimental Mood • albumilta Duke Ellington & John Coltrane
1962, julkaistu 1963

Tässä kohtaa pääsemme taas siihen, kuinka äänitys- ja julkaisukronologia eivät kohtaa. Ensimmäinen Coltranen klassisen kvartetin levy joka näki päivänvalon – ennen tässä mainittuja kolmea levyä Ballads, Duke Ellington & John Coltrane sekä John Coltrane and Johnny Hartman – oli vuoden 1962 kesällä julkaistu LP, jolla oli yksinkertainen, iskevä nimi: Coltrane. Harold Arlenin ja Johnny Mercerin standardi ’Out Of This World’ saa levyllä pitkän kaaren käsittelyn, jossa kvartetin modaalinen sointi on jo asettunut uomiinsa. ’Miles’ Mode’ nyökkää tietysti Miles Davisin suuntaan, mutta se on samalla Eric Dolphyn ’The Red Planet’ -teeman tulkinta. Coltrane-levyn modernistisempaa ilmettä tasapainottaa loistava versio Mal Waldronin balladista ’Soul Eyes’.

Yksi 1900-luvun musiikinhistorian upeimpia ja tunnistettavimpia yhtyesointeja oli syntynyt – Coltranen, McCoy Tynerin, Jimmy Garrisonin sekä Elvin Jonesin kvartetti.

John Coltranen Impulse-kauden ensimmäinen kolmannes on äärimmäisen rikas ja kiehtova mikrokosmos. Mutta, jotain vielä rikkaampaa ja kiehtovampaa oli luvassa, kun 1960-luvun puoliväli alkoi lähtestyä. Tästä jatkamme tämän kirjoitussarjan toisessa osassa.

Topias Tiheäsalo

John Coltrane | Facebook

Out Of This World • albumilta Coltrane
1962

Soul Eyes • albumilta Coltrane
1962

Eric Dolphy: Red Planet • Live At The University Of Illinois
10.3.1963

Miles’ Mode • albumilta Coltrane
1962

💿
John Coltrane
Finna.fi

Giant Steps Atlantic 1960 • 2LP ja 2CD Deluxe Edition Atlantic / Rhino 2020
Africa/Brass Impulse! 1961 • 2CD The Complete Africa/Brass Sessions Impulse! / MCA Records 1995
Live At The Village Vanguard Impulse! 1962 • 4CD The Complete 1961 Village Vanguard Recordings Impulse! / MCA Records 1997
Coltrane Impulse! 1962 • 2CD Deluxe Edition Impulse! / Verve 2002
Impressions Impulse! 1963
Ballads Impulse! 1963 • 2CD Deluxe Edition Impulse! / Verve Music Group 2002
John Coltrane and Johnny Hartman Impulse! 1963

💿
Kokoelmia ja bokseja
John Coltrane
Finna.fi

Legacy 4CD + 64 sivuinen liite | Impulse! / The Verve Music Group 2002
The Classic Quartet – The Complete Impulse! Studio Recordings 8CD + 100-sivuinen kirjaliite | Impulse! / GRP Records Inc 1998

💿
Kokoelmia
Eri esittäjiä
Finna.fi

The House That Trane Built – The Story Of Impulse Records • 4CD | Impulse! 2006
First Impulse – The Creed Taylor Collection – 50th Anniversary • 4CD + 80-sivuinen kirjaliite | The Verve Music Group 2011

📚
Lue lisää John Coltranesta
Finna.fi

Kind of Blue – modernin jazzin avain Ashley Kahn & kääntäjä Petri Silas, 273 sivua | Johnny Kniga 2009
Coltrane – erään soundin tarina Ben Ratliff & kääntäjä Arto Häilä, 281 sivua | Like 2011
A Love Supreme – John Coltranen testamentti  Ashley Kahn & kääntäjä Petri Silas, 355 sivua | Aviador 2021 & 2025

📚
Read more about John Coltrane
Finna.fi

Coltrane – A Biography Cuthbert Ormond Simpkins, 287 sivua | Herndon House Publishers 1975
Coltrane – A Biography Cuthbert Ormond Simpkins, 287 sivua | Black Classic 1989
Chasin’ The Trane – The Music And Mystique of John Coltrane J. C. Thomas | Elm Tree Books 1976 • Da Capo Press 1976
John Coltrane Bill Cole, 264 sivua | Schirmer Books 1978
John Coltrane Bill Cole, 272 sivua | Da Capo Press 1993
Ascension – John Coltrane And His Quest Eric Nisenson, 278 sivua | Da Capo Press 1995
John Coltrane – His Life And Music Lewis Porter, 409 sivua | University of Michigan Press 1998

📚
Lue lisää Impulsesta ja John Coltranesta
Finna.fi

The House That Trane Built – The Story Of Impulse Records Ashley Kahn, 338 sivua | Granta Books 2006

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

ECM Recordsin 1990-luvun musiikin sulaumia • Jan Garbarek • The Hilliard Ensemble • John Surman • Sidsel Endresen • Trevor Watts • Keith Jarrett • Meredith Monk • Arvo Pärt • Edward Vesala • Krakatau
Juhani Aaltonen on suomijazzin suurmies ja monipuolinen muusikko • Vuodet 1958–2024
Kerkko Koskinen soolona 2002–2025 • Modernia laulelmaan ja mahtipontta jazziin • Rakkaus viiltää [2002] ➡️ Lämpö [2025]
Linda Fredriksson – jazzina soivia luonnonvoimia • Juniper [2021]
Pat Metheny – jazztähden ECM-kausi • Vuodet 1974–1984
Pekka Pohjola 1952–2008 • Massiivisen suuri seikkailu • Pewit [1997]
Stanley Clarke – omaa fuusiota luomassa • Stanley Clarke [1974]

Tasavallan Presidentti / Jukka Hauru & Superkings • Poplastuja Liisankadulta 1973 • Pop Liisa 1 & 2 • Live In Studio [2016]
The Five Corners Quintet tarttui nykyhetkeen menneisyyden kautta • Chasin’ The Jazz Gone By [2005 • 2025]
Unisono Quartet / Taivaantemppeli – Jazzlastuja Liisankadulta 1973 • Jazz Liisa 1 & 2 • Live In Studio [2016]
Utopianisti – raja-aitoja kaatavaa heittäytymistä • Vuodet 2011–2025
Vesa-Matti Loiri 1945–2022 • Hämäriä tuokiokuvia • 4 + 20 [1971]
Wigwam – historiallisen suomalaisbändin debyytti • Hard N’ Horny [1969]
Wigwam / Taivaanvuohi – Poplastuja Liisankadulta 1973 • Pop Liisa 3 & 4 • Live In Studio [2016]

The Complete Africa/Brass Sessions The John Coltrane Quartet • 1961/1995
Spotify

The Complete 1961 Village Vanguard Recordings • 1997
Spotify

The Classic Quartet – The Complete Impulse! Studio Recordings • 1998
Spotify