Scarfacen asema rap-historiassa on vankkumaton

Isot virheet ja raju tausta peilautuvat pienen tiskin takaa upealla tavalla

Scarface • Geto Boys
Vuodet 1988–2024
Musiikkia esille kirjastossa

Scarface: The Untouchable (Rap-A-Lot Records/Virgin 1997).Olen jo vuosikymmeniä ollut haluton tarttumaan sellaisiin kulttuurituotteisiin, joiden loistavuudesta ”kaikki” ympärilläni tuntuvat olevan vakuuttuneita. Suuri konsensus tällaisissa asioissa on epäilyttävää. Niinpä sivuutin joulun alla kymmenet kehotukset katsoa Geto Boys -legenda Scarfacen Tiny Desk Concert -sarjan tallenne YouTubesta. Olen pitänyt monesta tiskisessiosta, mutta aikonani kovastikin suosimani teksasilaisen aika tuntui jo omalta kohdaltani menneen.

Scarface (Rap-A-Lot Records/Jas Management/Noo Trybe).

Eräänä tammikuun räntäisenä maanantaina tulin kuitenkin aamukahvia tankatessani puoli huolimatta napsauttaneeksi kyseisen videon päälle. Kuten yleensä, kulttuuri-lähipiirini oli ollut oikeassa; puolen tunnin esitys on todella hyvä. Oli otettava lukuun Brad “Scarface” Jordanin kirja Diary Of A Madman, ja oli palattava niin kotikokoelmista kuin verkosta löytyviin äänitteisiin.

Minä olen sinä

Diary Of A Madman – The Geto Boys, Life, Death, And The Roots Of Southern Rap • Brad Scarface Jordan & Benjamin Meadows-Ingram (Dey Street Books 2015).Scarfacen tarina on valtaosaltaan melko rujoa kerrattavaa, eikä vuonna 1970 syntynyt konkari itsekään esimerkiksi elämäkertakirjassaan synkkiä asioita, virheitä ja epäonnistumisia juuri piilottele. Etäinenkin tuttavuus artistin tuotannon kanssa toki osoittaa, ettei koko hänen uraansa olisi ilman asioita, joita on totuttu pitämään elämän varjopuolina. Samaistumispintaa vuonna 1988 käynnistynyt julkaisujen sarja kuitenkin tarjoaa, väitän että jokaiselle kuuntelemaan suostuvalle.

Ote Diary Of A Madman -kirjan johdannosta

Enemmän kuin mitään muuta, minä olen sinä. Jos et tunne tekemisiäni tai uraani, sen haluan sinun tietävän. Olen se tapa jolla ajattelet ja tunnet, ne asiat joita olet nähnyt ja rakastanut, ja ne asiat joiden näkemistä et koskaan saa mielestäsi. Olen toiveesi ja pelkosi, ne hiljaiset, synkät hetket pimeinä öinä, ja ne äänekkäät, meluisat tovit jotka ravistelevat kortteleitasi päivänvalossa. Olen tuska ja edistys, suru ja riemu, unelma ja painajainen. Olen katujen ääni.

Scarface: The Diary (Rap-A-Lot Records/Noo Trybe Records 1994).Karuus synnyttää karuutta, ja korostuu taiteessa. Me ihmiset – tai kuluttajat, jos meitä sellaisina halutaan ajatella – rakastamme raakoja ja rumia käänteitä tarinoissa. En allekirjoita valtaosaa Scarfacen julkaisemista tekstiriveistä. Ymmärrän niiden motiiveista silti suurimman osan. Opiskeltuani hänen tekemisiään pinnallisesti vuosikymmeniä, hiljattain vähän syvemmältäkin, tunnistan myös hänen tapansa värittää ja dramatisoida asioita. Ennen kaikkea tunnistan kuitenkin biiseissä ne valtaosaltaan alavireiset tunteet, jotka murtavat hiljaisina tunteina kovimmankin haarniskan.

Scarface: I Seen A Man Die • albumilta The Diary
1994

Rap-A-Lot ja Geto Boys

Aloittaessani levykaupan pitämistä 2010-luvun alussa olivat Scarfacen ja Geto Boysin tuotokset tarkasti kiikareissa – mutta vinyylimuodossa myös kiven alla. Kun uusintapainoksia, tai uusina kaupattuja levyjä sitten löytyi, vaihteli niiden taso kovasti. Jordanin kirjassaan kertoman mukaan kyse oli ainakin osin erikoislaatuisesta suhteesta Rap-A-Lot -levymerkin pääjehu J Princen (James A. Smith) kanssa. Yhteistyö, jonka artistiosapuoli kuvitteli pitkään perustuvan kaveruuteen, olikin lopulta melko yksipuolista.

Tämän tekstin ei ole tarkoitus kertoa Geto Boysista tai Rap-A-Lotista tarkemmin, mutta Scarface-artikkeli ilman näiden sivuamista olisi vailla merkittävää kaikupohjaa.

Ghetto Boys: Making Trouble • Ghetto Side (Rap-A-Lot Records 1988).DJ Akshen -nimellä levytysuransa aloittanut Jordan teki ensimmäisen sopimuksensa Rap-A-Lotin kanssa ollessaan 16-vuotias. Levymerkillä oli jo tuolloin akti nimeltä Ghetto Boys, johon kuuluivat artistit Sire Juke Box, DJ Ready Red ja Prince Johnny C. Jossain vaiheessa mukaan liittyi Brooklynistä lähtöisin ollut pienikasvuinen tanssija/räppäri joka tunnettiin nimellä Little Billy. Hänestä sukeutui myöhemmin Bushwick Bill. Tämän ryhmän nimissä julkaistiin vuonna 1988 albumi nimeltä Making Trouble.

Ghetto Boys Grip It! -albumin aikaan: DJ Ready Red (vas.), Akshen, Willie Dee ja Bushwick Bill. Yksityiskohta albumin kannesta.Levyn ilmestymisen aikoihin Juke Box ja Johnny C olivat kuitenkin jo poistuneet kuvioista, ja vuodesta 1989 alkaen Geto Boys -muotoon muuttuneen nimen kansikuvahahmoina toimivat Bill, Scarface, sekä nyrkkeilytaustan omannut Willie D. Ready Red pysyi matkassa mukana. Grip It! On That Other Level -niminen pitkäsoitto oli kokoonpanon ensimmäinen albumi. Sitä myytiin puolen miljoonan kopion edestä ilman isojen levy-yhtiöitten tukea.

Ghetto Boys: Mind Of A Lunatic • albumilta Grip It! On That Other Level
1989

Vuonna 1990 ilmestyi levy nimeltä The Geto Boys, Rap-A-Lotin ja Rick Rubinin Def American -labelin yhteisesti jukaisemana. Albumi, jota pitkään itse kuvittelin ryhmän ensilevyksi, oli käytännössä Grip It!… uudelleen jukaistuna, muutaman lisäbiisin kera. Geffenin alaisen levymerkin mukanaolo takasi äänitteelle laajan levikin.

En tiedä, millainen diili Jamesilla (J Prince), Rickillä ja David Geffenillä oli levystä, mutta minulle koko hommasta jäi 4000 dollaria. En tiennyt paskaakaan mistään, vaan tein omat massini kaduilla, Jordan kertoo viitaten toisentyyppisten stimulanttien kauppaamiseen.

Vasta kun teimme kiertueen Public Enemyn kanssa vuonna 1992, ja sain siitä 50 000 dollarin shekin, päätin että se paska saa jäädä pysyvästi. Ja se jäi.

Jordan oli alun perin uskonut tehneensä levytyssopimuksen nimenomaan sooloartistina. Vuonna 1991 ilmestyneiden levyjen tarinat, ja etenkin yhden biisin sellainen, kuvaavat kuitenkin J Princen tapaa manipuloida asioita.

Mieli temppuilee ja arpinaama palaa

’Mind Playing Tricks On Me’ oli alun perin minun soolobiisini. Sen nimi ja teema tulivat isoäidiltäni, joka aina sanoi että “mielesi temppuilee taas”.

Jordanin mieli todella oli “temppuillut” jo lapsuudesta saakka; hänet kirjattiin mielenterveyspotilaana toista vuotta kestäneeseen hoitoon jo varhaisessa teini-iässä, itsemurhayrityksen seurauksena.

Geto Boys: We Can't Be Stopped (Rap-A-Lot Records/Priority 1991).Geto Boysin väkivaltaista, seksististä, päihteiden täyttämää imagoa ja ryhmän suoltamaa sisältöä seurasi luonnollisesti kohu toisensa perään, ja Def American -yhteistyö päättyi pikaisesti. Kaupatessaan kokoonpanoa seuraaville isommille merkeille, J Prince soitti neuvotteluissa malliksi muiden muassa ’Mind Playing Tricksiä’, ja iski sillä kultasuoneen. Kun sittemmin valtavaksi klassikoksi muodostunut biisi lopulta äänitettiin Geto Boysin We Can’t Be Stopped -levylle, sen alkuperäinen luoja oli 20-vuotias.

Willie ei alun perin edes halunnut tehdä koko biisiä, mutta kirjoitti sitten kuitenkin siihen versensä. Minä kirjoitin Billin osuuden (kuten tavallista), ja hittihän siitä tuli. Vuotta aiemmin meidät oli buuattu lavalta New Yorkissa, mutta Mind Playing Tricksin jälkeen rokkasimme Madison Square Gardenin täysin, ja koko yleisö osasi biisin ulkoa.

Geto Boys: Mind Playing Tricks On Me

En silti ollut juurikaan innostunut uudesta Geto Boys -albumista, vaan mietin että mitä nopeammin saamme sen alta pois, sitä nopeammin pääsen takaisin oman juttuni pariin.

DJ Ready Redin yllättävä lähtö kokoonpanosta avasi tuotantopuolen ovia Jordanille, joka päätyi vastaamaan yksin neljän We Can’t Be Stopped -raidan biiteistä.

Vaikkei musikaalisuus ole varhaista Geto Boys -tuotantoa kuunnellessa ensimmäisiä ajatuksia, Jordanin elämässä ja suvussa se oli ollut alusta saakka läsnä. Rock oli koulubändissä kitaristina toimineen, tulevan rap-supersankarin rakkauksista ensimmäinen.

Bostonin Boston oli ensimmäinen omistamani levy. Sitten tuli KISS:in Dynasty.

Konkreettinen yhteys löytyi myös r&b:n, soulin ja reggaen suunnalta.

Johnny Nash (1940–2020) oli serkkuni. Hänen isoin biisinsä on ’I Can See Clearly Now’. Hän levytti Jamaikalla ja kirjoitti musiikkia Bob Marleyn kanssa.

Veto itse musiikin luomiseen oli jo muutaman rap-julkaisun jälkeen vahva, ja sai yhden kanavan ensimmäisellä soololevyllä Mr. Scarface Is Back. Se ilmestyi samana vuonna Geto Boysin We Can’t Be Stoppedin kanssa, ja on totta puhuen kokonaisuutena kestänyt aikaa näistä kahdesta huomattavasti paremmin. Se on yksi niistä (melko monista) levyistä, joiden mukana ääneen räppäämisen olen alusta saakka kokenut epäsopivaksi, mutta jonka biisit tuli aikoinaan omaksuttua varsin tarkkaan.

Scarface: A Minute To Pray & A Second To Die • albumilta Mr. Scarface Is Back
1991

Jotta asiat asettuisivat aikajanalle edes jotenkuten oikein, on hyvä muistaa että N.W.A:n läpimurtolevy Straight Outta Compton oli ilmestynyt jo vuonna 1988. Vaikka henkilöiden taustat muuten poikkeavat toisistaan jonkin verran, Ice Cuben rooli ei N.W.A:ssa ollut kaukana Scarfacen vastaavasta Geto Boysissa. Kumpikin kirjoitti ryhmänsä teksteistä enemmän kuin omat osuutensa.

N.W.A. potki oven palasiksi ja avasi koko maan (näille rap-tyyleille), ja me rynnimme samalla siitä aukosta sisään.

Mr. Scarface Is Back ei ollut ilmestyessään kaupallinen jättimenestys, mutta rikkoi Yhdysvalloissa käytössä olleen kultalevyrajan 500 000 kappaleen myynnillä vajaan kahden vuoden kuluttua julkaisustaan.

Suosikkiräppäreitten suosikkiräppäri

Scarfacen nimissä on tätä artikkelia kirjoitettaessa ilmestynyt kaikkiaan 18 albumia. Kaikkia näistä artisti itse ei tosin noteeraa; Rap-A-Lot on jälkikäteen nyhtänyt kaiken irti legendasta.

Kun tekeleensä luovutti labelille, kaikkensa antaneena, ei koskaan voinut olla varma, mitä lopulta tulee ulos. Kun kuuli levyn julkaistuna, sillä saattoi olla mitä tahansa yllättävää paskaa. Yhdellä biisillä mukana joku uusi laulaja, toisella rap-verse jota ei ollut koskaan itse sille äänittänyt. Se oli ällöttävää, mutta label päätti kaikesta. Jos asioista valitti, saattoi jäädä ilman korvauksia.

Jos oma leiri olikin epäluotettava, satoi rakkautta vuosien kuluessa yli rajojen. Scarfacen levyillä (tarkoituksenmukaisesti) esiintyivät vuosina 1994–2015 muiden muassa Ice Cube, Dr. Dre, Devin The Dude, Too Short, UGK, Nas, Jay-Z sekä 2Pac. Vierailuja on toki iät ja ajat tehty myös maksua vastaan. Oikea arvostus ja halu toimia yhdessä ovat sitten asia erikseen.

Kuulin yhdeltä Dr. Dre:n äänittäjistä että hän pitää studiolla aina The Fix -albumiani (2002) käden ulottuvilla, mikäli tarvitsee referenssiä sille miten kovalta soundi voi kuulostaa.

(Tuottaja) Tone (Capone) kertoi minulle törmänneensä joskus New Yorkissa Jay-Z:hin, joka oli räpännyt ulkomuistista hänelle versen ’Southside’-biisistäni vain, koska sanoi rakastavansa sitä. Se tuntui uskomattomalta.

Scarface: Southside • albumilta The Untouchable
1997

Las Vegasissa kuolettavat ampumahaavat 7. syyskuuta vuonna 1996 saanut Tupac Shakur oli Jordanille läheinen ystävä, joka toi mukanaan niin ongelmia, ison hitin, kuin myös suuren surun.

Olimme Pacin kanssa enemmän kavereita kuin yhteistyökumppaneita. Tiesimme, että biisit tulevat ajallaan. On sanomattakin selvää, että hän oli täysin poikkeuksellinen tyyppi. Työmoraali oli vailla vertaa, mutta hän oli toisaalta myös täysin kontrolloimaton, aina haastamassa ja joutumassa ongelmiin. Näin hänet viimeisen kerran silloin, kun äänitimme ’Smilen’.

Scarface feat. 2Pac: Smile

Olin ajamassa takaisin Houstoniin, jossain helvetin erämaan keskellä, kun kuulin että häntä oli ammuttu. Mietin vain että “jahah, taasko?”. Niin oli kuitenkin käynyt ennenkin. Ajattelin vain, että hän tulee olemaan entistä hullumpi kun toipuu. Niin vain ei sitten käynytkään. Vuonna 1996 Internet ei ollut vielä sitä mitä nyt, mutta kuvat 2Pacin ruumiinavauksesta levisivät nopeasti. Olen nähnyt elämässäni paljon sairasta paskaa, mutta nämä kuvat tuhosivat minut täysin. Hänen menettämisensä särki sydämeni. ’Smile’ olisi ollut painava biisi muutenkin, mutta Pacin kuolema teki siitä vielä massiivisemman. Traagisesti, siitä tuli myös liian “aito”.

Mogulointia, politiikkaa, taistelua terveyden kanssa

2000-luvun alussa Jordan käänsi uutta sivua levy-yhtiöiden kehystämässä elämässään.

Vapauduin 12 vuoden mittaisesta vankeudesta orjalaivassa, hän sanoi aloittaessaan työn Def Jam Southin päällikkönä. Orjuusviittaus kohdistui Rap-A-Lot -kytkyyn.

Asioilla on kuitenkin aina enemmän kuin yksi puoli.

Kunnioitan J Princeä suuresti. Vaikka hän ei juuri tehnyt minulle palveluksia bisnesmielessä, se oli juuri hän, joka antoi minulle ensimmäiset mahdollisuuteni pelissä. Tulemme aina olemaan samaa perhettä, riippumatta siitä miten suhteemme on aikojen saatossa kiristynyt.

Vuonna 1999 menin New Yorkiin tarkoituksenani löytää tie ulos koko Rap-A-Lot -sotkusta, ja hankkia itselleni uusi levytyssopimus. Pääsin yhteistyökumppaneitteni kanssa neuvotteluun Def Jam Music Groupin tuoreen puheenjohtajan, Lyor Cohenin kanssa. En ollut suunnitellut asiaa etukäteen, mutta tulin ehdottaneeksi hänelle oman, etelään keskittyvän labelin perustamista. Rap-A-Lotin ja toisen houstonilaislevymerkin, Suave Housen rakentamalle perustalle oli iskeytynyt muiden muassa (jättimäisiin myynteihin No Limit -merkillään yltänyt) Master P.

Master P: Make ’Em Say Uhh

Silloin tuntui siltä että kuka tahansa jolla on kultahampaat ja eteläinen aksentti, saa sopimuksen. Itse en kuitenkaan jahdannut pikavoittoja, vaan halusin luoda laadukasta kamaa. Myös sellaisella oli tehtävissä minun kulmillani paljon rahaa. Se oli minun myyntipuheeni ydin. En toki odottanut ajatuksen menevän läpi, mutta niin vain kävi. Heti kun se diili oli lukittuna, muutin Atlantaan. Tunsin viimein vapautuneeni kaikesta turhasta skeidasta, ja aloin nähdä myös todellisia rahasummia.

Def Jam -aika kesti viisi vuotta, eikä ollut ongelmatonta. Jordan luettelee lukuisia, sittemmin isoiksi tähdiksi nousseita pelureita, joita hän yritti yhtiölle kiinnittää, saamatta lopulta koko tiimiä vakuutettua näiden potentiaalista. Hedelmättömäksi työrupeama ei kuitenkaan jäänyt, vaan läpimurtonsa koko maailman tuntemaksi tähdeksi labelin kautta teki sen aikana esimerkiksi Ludacris. Räppärin uransa ohella myös näyttelijänä tunnettu räiskyvä hahmo on tätä nykyä myynyt maailmanlaajuisesti yli 24 miljoonaa levyä.

Ludacris: Get Back

Sattumalta tätä artikkelia viimeisteltäessä kotimainen DJ Supertyyli julkaisi miksauksen “Ludan” vierailuista muiden artistien levyillä. Herran statuksesta jotain kertovan, teknisesti huipputasoisen setin pääset kuulemaan Mixcloudista.

Bushwick Bill kuoli 9. kesäkuuta vuonna 2019. Seuraavana päivänä Brad Jordan ilmoitti pyrkivänsä Houstonin kaupunginvaltuustoon. Hänen perustamansa Positive Purpose Movement työskenteli yhdessä alueen koulujen kanssa, pyrkien promotoimaan koulunkäynnin merkitystä aliedustettujen yhteisöjen lasten elämässä. Kampanjointinsa aikana Jordan ilmoitti Scarface-hahmon olevan haudattu. Valtuustoprojekti ei lopulta tuottanut tulosta, mutta havahdutti toki maailman näkemään uraauurtaneesta tähdestä aivan uuden puolen.

Pian kampanjoinnin jälkeen ilmeni myös vakavia huolia Jordanin terveydentilasta. Hän sai positiivisen COVID-testituloksen maaliskuussa 2020, ja kuului astmapotilaana selkeään riskiryhmään. Vuoden kuluessa selvisi, että hän tarvitsee munuaisensiirron – luovuttaja löytyi lopulta hyvin läheltä; räppärin poika Chris Jordan osoittautui sopivaksi tehtävään.

Ympyrä sulkeutuu odotettua kauniimmin

Scarface, joka istuu vuonna 2023 keikkatallenteella Tiny Deskin takana on kovasti toisenlainen kuin se, johon 1980-luvulla tutustuin. Ikä, kokemus ja koettelemukset ovat tuoneet hahmoon hurjan määrän positiivista energiaa. Silti syvää ääntään käyttää selkeästi sama herra. Hän hymyilee ja naureskelee viereensä kosketinsoittimien taakse ahtautuneen, pItkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Mike Deanin kanssa menneitä kerratessaan ja tilanteessa improvisoidessaan. Itsensä tällä kertaa Facemob -nimellä esittelevä 53-vuotias loihtii johtamansa Backyard Bandin kanssa ilmoille hyvin sielukkaan setin. Hän kertoo yhä todentuntuisia katutarinoitaan ilmeikkyydellä, jonka olemassaolo levyillä niiden ilmestyessä sai ehkä turhankin vähän huomiota. Läsnä se niilläkin oli, mutta fokus taisi niin Scarfacen omassa leirissä kuin varsinkin meillä kuulijoilla olla muissa seikoissa.

Vaikka tämän mittaisen uran varrelta poimittu lyhyt setti on tietenkin pelkkää huippukohtaa, osuu omaan korvaan parhaiten sen puolivälissä kuultava ’I Seen A Man Die’, jonka painoarvon muistan olleen melkoinen jo biisin vuonna 1994 ilmestyessä. Jordan räppää sen kokonaisuuden muihin biiseihin nähden ehkä vähiten teatraalisesti; alkuperäisteoksen dramatiikka ei tarvitse suuria korostuksia.

Scarface: Tiny Desk Concert. Ohjaaja: Maia Stern

Keikkatallenne sulkee oman Scarface-ympyräni tavalla, jollaista en olisi osannut odottaa – ehdottoman positiivisessa mielessä. Silti tuntuu oikealta päättää tämä artikkeli vielä yhteen lainaukseen Diary Of A Madmanista, joka siis ilmestyi kahdeksaa vuotta Tiny Desk -konserttia aiemmin.

En usko että olisin voinut tehdä kaikkea tätä musiikkia, jos olisin piilotellut asioita. Olipa sitten kyse taistelusta masennusta vastaan, huumeiden käytöstä, katumuksestani ihmissuhdeasioiden suhteen, epäonnistumisesta miehenä ja ihmisenä, tuskasta ja paranoiasta jota ystävieni kuolemien näkeminen on tuottanut, sorron aiheuttamasta raivosta… olen aina laittanut sen kaiken musiikkiin. Olen aina kirjoittanut elämästäni, ja elämääni.

Niko Toiskallio

Scarface | kotisivu
Scarface | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
De La Soul • Long Islandilta Törnävänsaarelle – De La Soulin nousu kolmen jalan korkeudesta täynnä ristiriitoja
Eevil Stöö – kuinka hiisaavasta hiihtopipomiehestä tuli legit
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mariska – arvokkuutta ja epätoivoa
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
NasIllmatic-klassikkoa seurannut vuoristorata kääntyi taas • Nas-taikavoimat vahvasti elossa

N.W.AStraight Outta Compton – mistä gangstarapin synkkä lippulaiva N.W.A oikein oli kotoisin?
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back – muutoksen pitelemätön voima
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
Sleeping Bag Records • 1980-luvun New Yorkissa hitsattiin historiaa oikeilla kohtaamisilla
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
The Streets • Mike Skinner luomus on sekä kaunotar että hirviö – eikä mahdu mihinkään
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Geto BoysGhetto Boys
Finna.fi

Making Trouble | Rap-A-Lot Records 1988
Grip It! On That Other Level | Rap-A-Lot Records 1989
Geto Boys | Def American Recordings/Rap-A-Lot Records 1990
We Can’t Be Stopped | Rap-A-Lot Records/Priority 1991
The Resurrection | Rap-A-Lot Records/Noo Trybe Records 1996
Da Good, Da Bad & Da Ugly | Rap-A-Lot Records/Noo Trybe Records 1998

Scarface
Finna.fi

Mr. Scarface Is Back | Rap-A-Lot Records/Priority 1991
The World Is Yours | Rap-A-Lot Records/Noo Trybe Records 1993
The Diary | Rap-A-Lot Records/Noo Trybe Records 1994
The Untouchable | Rap-A-Lot Records/Virgin 1997
My Homies • 2CD | Rap-A-Lot Records/Interface/Virgin 1998
The Last Of A Dying Breed | Rap-A-Lot Records/Virgin 2000
The Fix | Def Jam South 2002
Balls And My Word | Rap-A-Lot Records 2003
One Hunid Scarface Presents… The Product | Koch 2006
My Homies – Part 2 • CD • 2CD | Rap-A-Lot Records 2006
Made | Rap-A-Lot 4 Life/Asylum 2007
Emeritus | Rap-A-Lot 4 Life/Asylum 2008
Deeply Rooted | Facemob Music 2015
Deeply Rooted – The Lost Files | BMG 2017

Lue lisää Scarfacesta
Finna.fi

Diary Of A Madman – The Geto Boys, Life, Death, And The Roots Of Southern Rap Brad Scarface Jordan & Benjamin Meadows-Ingram, 223 pages | Dey Street Books 2015

Making Trouble
Spotify

The Fix
Spotify

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste 2023. Harri Oksanen & Tuomas Pelttari

Yksi vastaus artikkeliin ”Scarfacen asema rap-historiassa on vankkumaton

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *