The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima

The Fat Of The Land | XL Recordings 1997

The Prodigyn Keith Flintin itsemurha tuli järkytyksenä. Vasta viisikymppinen keulakuva oli keikoilla niin täynnä virtaa, että sen äkillinen ehtyminen tuntui paitsi surulliselta, myös epätodelliselta. Oli tuskin sattumaa, että The Prodigy nousi suosionsa huipulle juuri silloin, kun Flint siirtyi sivuroolista sen demonisimmaksi hahmoksi vuoden 1997 The Fat Of The Landilla.

1990-luvun taitteessa perustettu The Prodigy oli yksi big beat -buumin kolmesta suuresta The Chemical Brothersin ja Fatboy Slimin kanssa. Se kasvoi rave-undergroundista suurille lavoille ja juotti konemusiikin kiinni valtavirtaan. Suosion laajentuminen näyttää nyt loogiselta: The Prodigyssa ei ollut jälkeäkään steriiliydestä, keinotekoisuudesta eikä vaisuudesta, josta rouheat rokkarit olivat aina konemusiikkia moittineet. Itse asiassa se oli särmikkäämpi, likaisempi ja rajumpi kuin yksikään yhtä suosituista rockbändeistä. Musiikillisesti se tuntui olevan kiinnostuneempi tulevaisuudesta kuin menneisyydestä, mikä oli itsessään innostavaa.

The Prodigy oli kuin synteettinen Sex Pistols siinä, miten se käytti raakaa energiaa ja sokkielementtejä saadakseen suuren yleisön syömään kädestään. Aivan kuten Pistolsin Never Mind the Bollocksin myyntiä aikoinaan, myös The Fat Of The Landin menestystä pohjusti kohu. Huolimatta siitä, että biisintekijä Liam Howlett huomautti kappaleen nimen viittaavan asioiden intensiiviseen tekemiseen (ja siitä, että Jonas Åkerlundin ohjaaman videon päähenkilö on nainen) yhdellä fraasilla sanoitettu ’Smack My Bitch Up’ joutui rankan arvostelun kohteeksi naisiin kohdistuvalla väkivallalla hekumoinnista. Kohusta oli lopulta vain hyötyä, sillä sen kautta The Prodigy nousi yhä useampien huulille.

Jos The Prodigy oli jotakin uutta, oli se myös jotakin vanhaa. Jämäkät riffit, hypnoottiset rytmit ja punkmaiset laulufraasit toistuivat niin selväpiirteisinä ja yleistajuisina, että tanssikulttuuria vierastavan entisen nuorenkin oli helppoa ottaa zeitgeistista kiinni ’Fuel My Firen’, ’Serial Thrillan’ ja ’Firestarterin’ kohdalla. Ne ovat päivitetyillä välineillä soitettua rockia, elektron AC/DC:tä. The Prodigyn crossover-vetovoima oli kiistaton, ja se näkyi levymyynnissä. The Fat Of The Landia on myyty maailmanlaajuisesti yli kymmenen miljoonaa kappaletta.

Ja olihan siinä myös jotakin hyvin 1990-lukulaista – Kula Shakerin Crispian Millsin kanssa tehty ’Narayan’ kuulostaa tänä päivänä aikaansa peilaavalta itämaisen hengellisyyden ja elektronisen musiikin transsiinkutsulta (vähän niin kuin ne suomalaisen Kingston Wallin lopunajan julkaisut, jotka ilmestyivät vuosia ennen The Fat Of The Landia). Sellainen oli ajan henki, jossa hippiaikojen psykedeelinen utu kietoutui lähestyvän millenniumin hermostuttaviin väristyksiin. Fat Of The Landin sisäavaruusmatkaosastoon lukeutuu myös unenomainen ’Mindfields’.

Vaikka The Fat Of The Land laajensi The Prodigyn soundia aika tavalla, ei se unohtanut rave-juuriaan. ’Climbatize’ ja ’Funky Shit’ ovat puhtaita tanssiraitoja, joiden pääosaan nousee lähettäjän sijasta vastaanottaja. ’Diesel Power’ on yksinäinen rapbiisi, mutta puolustaa paikkaansa räppärinsä vuoksi. Sillä riimittää eksentrinen Kool Keith, jonka ääni kajahtaa myös ’Smack My Bitch Upissa’.

The Fat Of The Land oli paitsi The Prodigyn lopullinen läpimurto, myös sen suosion korkein ja terävin huippu. Se on myös hyvin vahvasti aikansa kuva: The Prodigyn kolmannen levyn punaisen langan pitää kireänä sama henkinen jännite, jonka Tricky tiivisti toisen albuminsa Pre-Millennium Tensionin nimeen. Vuosituhannen vaihteen alla elettiin jännittäviä aikoja.

The Fat Of The Landin menestys oli Flintille, Howlettille ja Maxim Realitylle niin rankka trippi, että The Prodigy julkaisi seuraavan albuminsa vasta vuonna 2004. Sen jälkeen bändi on julkaissut uutta musiikkia muutaman vuoden välein ja niittänyt mainetta intensiivisenä livebändinä. Ottaessaan kohtalonsa omiin käsiinsä Flint saattoi tappaa itsensä lisäksi myös yhtyeensä – niin vahvasti The Prodigy henkilöityi hänen mieleenpainuvaan hahmoonsa. Vaikka bändi on tehnyt loistavaa työtä lavoilla vielä viime vuosinakin, ei voi olla ajattelematta, että ehkä tarinan olisi hyvä päättyä juuri tähän.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Prodigy | kotisivu

Hae The Prodigyn ’The Fat Of The Land’ kirjastosta.

Hae The Fat Of The Land kirjastosta:
esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
The Prodigyn studioalbumit
Experience | XL Recordings 1992
Music For The Jilted Generation | XL Recordings 1994
The Fat Of The Land | XL Recordings 1997
Always Outnumbered, Never Outgunned | XL Recordings 2004
Invaders Must Die | Take Me To The Hospital 2009
The Day Is My Enemy | Take Me To The Hospital 2015
No Tourists | Take Me To The Hospital 2018

Lue lisää | Finna.fi
James, Martin: The Prodigy | Ebury Press 1997 • Sanctuary 2002
Reynolds, Simon: Energy Flash – A Journey Through Rave Music And Dance Culture | Picador 1998 & 2008 • Soft Skull Press 2012 • Faber And Faber 2013

The Prodigy: The Fat Of The Land (1997).

Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen

A Moon Shaped Pool | XL Recordings 2016

Pitkiin levytystaukoihin urautunut brittiyhtye Radiohead palasi musiikkibisnekseen vuonna 2016. Alternative rockin suurbändi on edennyt vuosituhannen vaihteen molemmin puolin julkaistuista albumiklassikoista levottomampaan maailmaan. Vuonna 2011 ilmestynyt The King Of Limbs ylsi ytimeen vain hetkittäin. Radiohead on ollut viime vuodet myös itsenäisempi. Yhteistyö levy-yhtiö EMI:n kanssa loppui jo albumiin Hail To The Thief. Tämän jälkeen monet ovat kaivanneet vokalisti Thom Yorkelta ja kumppaneilta uutta klassikkoa. Yhdeksäs albumi A Moon Shaped Pool pääsee lähelle.

Alkuvuodesta 2016 tuli julkisuuteen Bond-elokuvaan tehty ”unohtunut” biisi. Soundtrackille suunnattu Spectre antoi suuntaa poispäin hengästyttävästä konejytyytyksestä. Huhti-toukokuussa alkoi kuulua aivan uutta Radioheadia, ilman yhtyeen jäsenten julkista ulostuloa. Yhtyeen Facebook-tiliä päivitettiin tyhjentämällä sivut informaatiosta. Sitten singlestä ’Burn The Witch’ alkoi tihkua lyhyitä teasereita. Jännitys laukesi vasta kun video oli julkaistu.

Uhkaava tunnelma vyöryy eteenpäin jousten ja perkussioiden rytmittämänä. Tuleeko viiltävä jousiklangi viehätyksestä ohjaaja Peter Greenawayn elokuvien musiikkiin? Michael Nymanin säveltämät soundtrackit kuten The Draughtsman’s Contract ja A Zed And Two Noughts sisältävät samaa taikaa kuin Radiohead vuonna 2016. Yhtäläistä henkeä voi löytää myös musiikkivideosta, jonka juoni myötäilee kauhuelokuvaa The Wicker Man. Animaatiovideon tekemisessä keskeisesti mukana ollut Virpi Kettu kertoi työstään Ylen artikkelissa.

Toukokuun alussa julkaistiin singleraita ’Daydreaming’, vain kaksi päivää ennen albumia. Raastavan kauneuden keskeltä nousee ehkä kiinnostavin Radioheadin piirre: yliluonnollinen outous ja sen yhtä aikaa suunnaton viehätys. Thom Yorken ääni hallitsee harvasanaisena, ilman ylimääräisiä tavuja. Toteutus tuo esiin tuttuja elementtejä klassikolta Kid A. Thomas Paul Andersonin ohjaama video tuo viimeisten sekuntien outron äänimaisemaan uutta jännitettä.

Kiireettömyys jatkuu raidalla ’Decks Dark’, joka polkee perinteisempää rockpolkua. Falsettokuoron esiintulo ruosteisen kitarariffin vierelle on levyn upeimpia hetkiä. Hippiviritteinen ’Desert Island Disk’ trippaa kuin George Harrisonin 60-luvun tuomiset Kauko-Idästä. ’Ful Stop’ jumittelee nätin krautisti, ja pohjan päällä liikkuu monia ulottuvuuksia. Sumutorvimainen taajuus maalaa raidan alkupuolen utuunsa. Puolivälin jälkeen hypähdetään lähelle Hail To The Thiefin tunnelmia.

Tuottaja Nigel Godrich kuorruttaa Radioheadia vain vähän, mutta kerrostaa sitäkin huolellisemmin. Tunnelmaa avataan ja suljetaan musiikin tarpeiden mukaan. Godrich toimii valontuojana läpi albumin toteutuksen, yhtä lailla kokonaisuuden ja yksityiskohtien kautta. Hän ohjaa suvereenisti Radioheadin äänimaisemaa ja sen suuria tunteita.

A Moon Shaped Pool kykenee pysäyttämään kuulijansa samaan tapaan kuin kehutuimmat Radiohead-klassikot OK Computer ja Kid A. Musiikin suuruus välittyy sävellyksistä ja niiden vilpittömyydestä, ei niinkään äänen massasta. Irtonaisuus luo yhtä aikaa keveää ja vakavaa hengenmaisemaa. Tuossa tilassa oleminen ei välttämättä riehaannuta fyysisesti, mutta tilan vaikutus huumaa toista tietä. A Moon Shaped Pool yksinkertaisesti vetää puoleensa. Levyä kaipaa jo kun maaginen päätösraita ’True Love Waits’ alkaa.

Tuomas Pelttari

Radiohead | kotisivu
Radiohead | Facebook
Radiohead | Instagram
Radiohead | Twitter

A Moon Shaped Pool
Thom Yorke
Jonny Greenwood
Colin Greenwood
Ed O’Brien
Philip Selway
Tuottaja: Nigel Godrich

A Moon Shaped Pool julkaistiin striiminä 8.5.2016. LP- ja CD-formaatit julkaistaan kesäkuussa. Spotify ei ole saanut albumia striimaukseen (tilanne 18.5.), toisin kuin esimerkiksi Apple Music ja Google Play. AMSP ylsi Suomen virallisen listan sijalle 3 (19/2016). Brittilistalla albumi otti ykkössijan.

Varaa A Moon Shaped Pool kirjastosta.

Varaa A Moon Shaped Pool kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Radiohead

1990-luku

Pablo Honey | Parlophone 1993
The Bends | Parlophone 1994
OK Computer | Parlophone 1997

2000–2009

Kid A | Parlophone 2000
Amnesiac | Parlophone 2001
Hail To The Thief | Parlophone 2003
In Rainbows | XL Recordings 2007

2010-luku

The King Of Limbs | Ticker Tape/XL Recordings 2011
A Moon Shaped Pool | XL Recordings 2016

Thom Yorke | Finna.fi

The Eraser | XL Recordings 2006
Tomorrow’s Modern Boxes | Unsustainabubble/XL Recordings 2014
Suspiria – Music For The Luca Guadagnino Film • soundtrack | Unsustainabubble/XL Recordings 2018
ANIMA | Unsustainabubble/XL Recordings 2019

Atoms For Peace [=Thom Yorke • Flea • Nigel Godrich • Joey Waronker • Mauro Refosco] | Finna.fi

Amok | Unsustainabubble/XL Recordings 2013

Jonny Greenwood | Finna.fi
Elokuvamusiikki • Soundtracks

Bodysong – Music From The Film | 2003
There Will Be Blood | Nonesuch 2007
Norwegian Wood | Nonesuch 2010
The Master | Nonesuch 2012
Inherent Vice | Nonesuch 2014
Phantom Thread | Nonesuch 2018
You Were Never Really Here | Lakeshore 2018

EOB [=Ed O’Brien] | Finna.fi

Earth | Capitol 2020

Philip Selway | Finna.fi

Familial | Bella Union 2010
Weatherhouse | Bella Union 2014
Let Me Go – Original Music From The Film By Polly Steele • soundtrack | Bella Union 2017

Blackfield: Welcome To My DNA – paossa ilkeää maailmaa
Lunatic Soul: Lunatic Soul [1] – kun vähemmän on enemmän
Marion: This World And Body – täyteen ladattu debyytti
No-Man: Together We’re Stranger – eteerisen popin lähteellä
Porcupine Tree: Up The Downstair – projektista kohti oikeaa bändiä
Porcupine Tree: The Incident – yhtenevä tarina erilaisista ihmiskohtaloista
Simple Minds: Street Fighting Years – voimaa ja suurta tunnetta
Steven Wilson: Insurgentes – soolouran komea alku
Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. – koskettava tarina ulkopuolisuudesta
Steven Wilson4 ½ – silta kohti uutta
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The Mute Gods: Tardigrades Will Inherit The Earth – sana ja asenne kohdallaan
The Pineapple Thief: Your Wilderness – postprogen ja yhteistyön voitto
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan

Lue lisää | Finna.fi

Radiohead – Hysterical And Useless  Martin Clarke, 160 sivua | Plexus 2000
Radiohead – Coming Up For Air  Steve Malins, 92 sivua | Virgin 1997
Radiohead – Karma Police – The Stories Behind Every Song  James Doheny, 144 sivua | Carlton Books 2002
Radiohead – The Stories Behind Every Song  James Doheny, 223 sivua | Carlton 2012
Radiohead – The Complete Guide To Their Music  Mark Paytress, 96 sivua | Omnibus 2005
Radiohead – Welcome To The Machine – OK Computer And The Death Of The Classic Album  Tim Footman, 287 sivua | Chrome Dreams 2007
Exit Music – The Radiohead Story  Mac Randall, 201 sivua | Omnibus 2000
Exit Music – The Radiohead Story  Mac Randall, 246 sivua | Omnibus 2004
Exit Music – The Radiohead Story  Mac Randall, 293 sivua | Omnibus 2011
Present Tense – A Radiohead Compedium  Barney Hoskyns, 320 sivua | Constable 2019
Everything In Its Right Place – Analyzing Radiohead  Brad Osborne, 248 sivua | Oxford University Press 2016

Bring The Noise – 20 Years Of Writing About Hip Rock And Hip-Hop  Simon Reynolds, 428 sivua | Faber And Faber 2007
Listen To This  Alex Ross, 364 sivua | Fourth Estate 2010

Nuotti | Finna.fi

Complete Radiohead, 315 sivua | Faber Music 2017

Radiohead: A Moon Shaped Pool (2016).

Radiohead: A Moon Shaped Pool (2016).