Marillion ja Fish
Script For A Jester’s Tear • Fugazi • Misplaced Childhood • Clutching At Straws

Musiikkia esille kirjastossa
• Marillion: Seasons End | EMI 1989
• Marillion: F E A R – Fuck Everyone And Run | earMusic 2016

Levyhyllyissä on käsitelty brittiyhtye Marillionin myöhempää, jo 1980-luvun lopulla käynnistynyttä ja edelleen jatkuvaa taivalta vokalisti Steve Hogarthin kera. Monien mielestä yhtye kuitenkin teki suurimmat albumiklassikkonsa alkuperäislaulaja Fishin eli Derek William Dickin (s. 1958) kanssa – aikana, jolloin harva osasi odottaa uuden lehden kääntyvän kuolleeksi julistetun progressiivisen rockin historiassa. Genren 70-lukulaiset johtotähdet olivat siinä vaiheessa joko suuntautuneet menestyksekkäästi suoraviivaisempaan poptyyliin kuten Genesis ja Yes tai ainakin tilapäisesti painuneet kokonaan unohduksiin. Aivan yksin Marillion ei toiminut urheana neoprogen airuena, mutta Twelfth Nightin ja Pallaksen kaltaiset aikalaiset ovat saaneet tyytyä huomattavasti pienempään kulttisuosioon.

Marillion-klassikoita 1980-luvulta. Albumit Script For A Jester’s Tears ➡️ Clutching At Straws on julkaistu myös video- ja dokumenttimateriaalia sisältävinä boksiversioina. Kollaasi: Tuomas Pelttari

1970-luvun lopulla pienehkössä Aylesburyn kaupungissa muotoutui vähitellen bändi, joka otti nimensä J. R. R. Tolkienin Silmarillion-eepoksesta. Sil-tavu pudotettiin pois viimeistään vuonna 1981, kun karismaattinen sanaseppo Fish liittyi rumpali Mick Pointerin, kitaristi Steve Rotheryn ja kosketinsoittaja Brian Jellimanin seuraan tuoden mukanaan myös uuden basistin William ”Diz” Minnittin. Vähän myöhemmin koskettimiin tuli Mark Kelly ja basson varteen Pete Trewavas. Ahkeralla keikkailulla erittäin omistautuvaa fanikuntaa kasvattanut Marillion solmi levysopimuksen EMI:lle ja tarjosi ensi-EP:llään Market Square Heroes (1982) nimikappaleen mukaansatempaavuuden ohella sukelluksen sakeaan proge-epiikkaan: 17-minuuttinen ’Grendel’ tarkastelee muinaisenglantilaisen Beowulf-saagan tapahtumia hirviön näkökulmasta amerikkalaiskirjailija John Gardnerin samannimisen romaanin (1971) tavoin.

Grendel • Marillionin EP-levyltä Market Square Heroes
1982

Epäilemättä juuri ’Grendel’ tunnistettavine ’Supper’s Ready’ -muistumineen sai kyynikot syyttämään progetulokasta Peter Gabriel -kauden Genesiksen jäljittelijäksi, mitä asennoitumista esikoisalbumi Script For A Jester’s Tear (1983) oli omiaan ruokkimaan draamallisilla minieepoksillaan. Fishin lyriikoissa on sekä ikiaikaisia, aina Homeroksen Odysseiaan asti palautuvia teemoja (’The Web’) että armotonta nyky-yhteiskunnan ruotimista. ’He Knows You Know’ on kouraiseva kuvaus huumeaddiktiosta, verrattain hilpeä ’Garden Party’ satirisoi yläluokkaista hienostelua ja ’Forgotten Sons’ jäsensi Pohjois-Irlannin konfliktia suorastaan melodramaattisella voimalla. Kappaleen alun radiosämplessä kuuluu pätkä ’Market Square Heroesia’; tällaiset tehosteet olivat tyypillisiä Pink Floydille, toiselle neoprogen merkittävälle tyyliesikuvalle. Kaikkiaan Marillionin musiikissa on floydmaisuutta lähinnä Rotheryn kitarasooloissa.

Forgotten Sons • albumilta Script For A Jester’s Tear
1983

Englannissa seitsemännelle sijalle noussut, yleissävyltään melko synkeä Script on seuraajiaan lähempänä brittiläisen heavymetallin uutta aaltoa. Thin Lizzyn ja Toyahin kanssa työskennellyt Nick Tauber tuotti myös kakkosalbumin Fugazi (1984), joka osoitti Marillionin soundin terävöityneen. Mick Pointerin tekninen kehitys oli jäänyt muusta bändistä jälkeen, joten rumpujen taakse värvättiin kokenut sessiorumpali Ian Mosley. Yksittäistä laulajanvaihdosta lukuun ottamatta Marillionin kokoonpano on siitä lähtien pysynyt muuttumattomana vuosikymmenestä toiseen. Pointer palasi progekentälle 1990-luvun puolivälissä perustetussa Arenassa.

Jigsaw • albumilta Fugazi
1984

Teemoiltaan paljolti parisuhteen kipupisteisiin porautuva Fugazi käynnistyy singleinä julkaistuilla kappaleilla ’Assassing’ ja ’Punch & Judy’, jotka sykkivät terhakasti Mosleyn jämäkän rumputyöskentelyn kannattelemina. Introspektiivisempi ’Jigsaw’ korostaa yhtäältä vokalistille tilaa jättävää soinnillista huokoisuutta, toisaalta orjallisen toisteista kertosäerakennetta, jollaista useimmat Marillion-sävellykset onneksi karttavat. Polveilevampaan ilmaisuun päästään vinyylin kääntöpuolen kolmella raidalla. Fishin sanoitukset pursuavat värikylläisiä mieli- ja kielikuvia etenkin nimikappaleella (slangisana fugazi tarkoittaa ”all fucked up”), mutta vahvimpaan tunnelataukseen yltää kiristysaiheinen ’Incubus’. Tässä versio yhtyeen ensimmäiseltä livelevyltä Real To Reel (1984).

Incubus • livealbumilta Real To Reel
1984

Kolmatta studioalbumiaan Marillion meni äänittämään Berliinin Hansa-studioon uuden tuottajan Chris Kimseyn kanssa promotoituaan sitä jo etukäteen laajalla kiertueella. Konseptuaalinen Misplaced Childhood (1985) oli kotimaassaan platinalevyn rajapyykin ylittänyt listaykkönen, eikä ympäri maailmaa voinut välttyä ’Kayleigh’-hittiballadilta Music Televisionin kulta-aikoina. Suomessa albumi ylsi 29. sijalle. Kahteen viisiosaiseen mutta yhtäjaksoisesti soivaan puoleen jakautuva teos käsittelee kadonnutta rakkautta ja itsensä hukkaamista yhtäkkisen suosion mainingeissa. Fishin kerrotaan hahmotelleen konseptinsa kymmentuntisen happotripin pohjalta.

Kayleigh • albumilta Misplaced Childhood
1985

Misplaced Childhood on neoprogen ikonisimpia virstanpylväitä, jonka dynaamiseen kokonaisuuteen kuulija voi uppoutua vähän samaan tapaan kuin vaikkapa The Dark Side Of The Mooniin. Yksittäiset kappaleet pysyttelevät useimmiten melko helppotajuisina, ja musiikki soljuu linjakkaan melodisesti Rotheryn sähkökitaran ja Kellyn koskettimien intoutuessa täsmämitoitettuihin sooloihin. Liki kymmenminuuttisen ’Blind Curven’ aikana noustaan ylös itsetutkiskelun syövereistä ja siirrytään levyn vapautuneeseen loppujaksoon.

Blind Curve • albumilta Misplaced Childhood
1985

Fishin sanoituksissa on autobiografisesti sävyttynyt ote myös neljännellä albumilla Clutching At Straws (1987), jonka keskushahmona on yksityiselämänsä ongelmia alkoholilla voiteleva Mr. Torch. Kannessa baaritiskiin nojaavan miehen laukusta pilkistää Mark Wilkinsonin taiteilemaan Marillion-kuvastoon oleellisesti kuuluvan hovinarrin lakki. Reipaspoljentoinen johtosingle ’Incommunicado’ käsittelee kuuluisuuden kiroja, kun taas vakavahenkisimmässä kappaleessa ’White Russian’ perspektiivi laajenee wieniläiskahviloihin spreijattuihin hakaristeihin ja uusnatsismin uhkaan. Entistä hienostuneemman kuuloisen levyn kappaleet erottuvat tällä kertaa selkeämmin toisistaan, joskin alun ’Hotel Hobbies’, ’Warm Wet Circles’ ja ’That Time Of The Night’ muodostavat tauottoman jatkumon. Tässä niistä keskimmäinen, joka oli albumin kolmas ja viimeinen sinkkulohkaisu.

Warm Wet Circles • albumilta Clutching At Straws
1987

Balladissa ’Sugar Mice’ kuulijan tunteisiin vetoaa avioeroisän itsesäälinen tilitys suhteestaan vain puhelinsoitolla tavoitettaviin lapsiinsa ja heidän äitiinsä. ’Torch Song’ piirtää lakonisen kuvan miehestä, joka Jack Kerouacin innoittamana haluaa ”palaa kirkkaammalla liekillä” ja joka saa lääkäriltään varoituksen: ”If you maintain this lifestyle, you won’t reach thirty”. Fish oli tuolloin 29-vuotias, kuinkas muuten.

Torch Song • albumilta Clutching At Straws
1987

Yhtyeen kaupallinen suosio pysyi korkealla, vaikkei ihan edellislevyn voittoisiin lukemiin yllettykään. Vuonna 1988 julkaistiin sinkkujen kääntöpuolista koostuva B’Sides Themselves, jolla myös ’Grendel’ on mukana täydessä mitassaan, sekä livetupla The Thieving Magpie – La Gazza Ladra, jonka nimi juontuu yhtyeen sisääntulomusiikkina käyttämästä Gioachino Rossinin ooppera-alkusoitosta. Albumeille päätymättömät kappaleet muodostavat suhteellisen mielenkiintoisen, vähemmän tunnetun puolen Marillionin tuotannosta. Tavallaan yhtye soi niissä itselleen vapauden kokeilla lauluntekoa niukemmista lähtökohdista, tai sellaisen käsityksen olen ainakin itse muodostanut. ’Tux On’ tehtiin ’Sugar Mice’ -sinkun B-puolelle.

Tux On • B-puoli singleltä Sugar Mice
1987

Fanien järkytykseksi Marillionin Fish-kausi tuli päätökseensä. On spekuloitu, saiko laulaja yhtyeestä kenkää riippuvuuksiensa takia, mutta hän taisi oman terveytensä nimissä itsekin katsoa viisaammaksi poistua riveistä. Tuotoista kohtuuttoman suuren osan napannut manageri kaavaili Yhdysvaltain-kiertuetta, jota varten yhtyeen olisi pitänyt anoa suurta lainaa levy-yhtiöltä, ja Fish pani yhtyetoverinsa valitsemaan managerin ja hänen välillä. Myös ne kuuluisat musiikilliset erimielisyydet sekä henkilökohtaiset antipatiat väijyivät tilanteen taustalla. Jälkikäteen arvioiden teiden erkanemisesta koitui kuuntelijoidenkin kannalta taatusti enemmän hyvää kuin huonoa. Marillion on tehnyt erinomaisia – jos kohta myös yhdentekevämpiä – albumeita Steve Hogarth nokkamiehenään, ja Fish on luonut varteenotettavan soolouran neoprogen kulttihahmona, jonka leirissä myös kansitaiteilija Mark Wilkinson pysyi.

Matti Pajuniemi

Marillion kotisivu
Marillion Facebook
Marillion Instagram

💿
Marillion • Fish-kausi
Finna.fi

Script For A Jester’s Tear  EMI Records 1983
Fugazi  EMI Records 1984
Real To Reel live EMI Records 1984
Misplaced Childhood  EMI Records 1985
Clutching At Straws  EMI Records 1987
The Thieving Magpie (La Gazza Ladra) live | EMI Records 1988

🎥💿
Marillion • Fish -boksit
Finna.fi

Script For A Jester’s Tear 4CD + Bluray + 60-sivuinen kirjanen | Parlophone 2020
Fugazi 3CD + Bluray + 60-sivuinen kirjanen | Parlophone 2021
Misplaced Childhood 4CD + Bluray + 60-sivuinen kirjanen | Parlophone 2017
Clutching At Straws 4CD + Bluray + 60-sivuinen kirjanen | Parlophone 2018

💿
Fish
Finna.fi

Vigil In A Wilderness Of Mirrors Polydor 1990
Internal Exile Polydor 1991
Songs From The Mirror Polydor 1993
Suits Dick Bros Record Company 1994
Yin • 1990–1995 | Dick Bros Record Company 1995
Yang • 1990–1995 | Dick Bros Record Company 1995
Sunset On Empire Dick Bros Record Company 1997
Kettle Of Fish • 88–98 Roadrunner 1998
Raingods With Zippos Roadrunner 1999
Fellini Days Chocolate Frog Records / Snapper Music 2001
Field Of Crows Chocolate Frog Records / Snapper Music 2003 & 2004
Bouillabaisse – The Best Of Fish Chocolate Frog Records / Snapper Music 2005
13th Star Chocolate Frog Records 2007
A Feast Of Consequences Chocolate Frog Records 2013
Weltschmerz 2CD | Chocolate Frog Records 2020

💿
Steve Rothery
Finna.fi

The Ghosts Of Pripryat InsideOut Music 2015

💿
Bioscope
[Steve Rothery • Thorsten Quaeschning]

Gentō earMUSIC 2025

💿
Marillion • Steve Hogarth -kausi
Finna.fi

Seasons End EMI Records 1989
Holidays In Eden EMI Records 1991
Brave EMI Records 1994
Afraid Of Sunlight EMI Records 1995
This Strange Engine Castle Communications 1997
Radiation  Castle Communications / Raw Power 1998
Marillion.com  Intact Records 1999

Anoraknophobia  Liberty Records 2001
Marbles  Intact Records 2004
Somewhere Else  Intact Records 2007
Happiness Is The Road  Intact Records 2008
Less Is More  Intact Records 2009

Sounds That Can’t Be Made  earMusic 2012
FEAR – Fuck Everyone And Run  Ear Music 2016

An Hour Before It’s Dark earMusic 2022

🎥💿
Marillion • Steve Hogarth -boksit
Finna.fi

Seasons End 3CD + Bluray + 60-sivuinen kirjanen • 5LP | Parlophone 2023
Holidays In Eden 3CD + Bluray + 60-sivuinen kirjanen | Parlophone 2022
Brave 4CD + Bluray + 60-sivuinen kirjanen | Parlophone 2018
Afraid Of Sunlight 4CD + Bluray + 60-sivuinen kirjanen | Parlophone 2019
This Strange Engine 4CD + Bluray + 52-sivuinen kirjanen | ear Music 2024

🎥🎶
DVD & Bluray
Marillion
Finna.fi

Brave 50 min | EMI Records 1995
The EMI Singles Collection 90 min | EMI Records 2002
From Stoke Row To Ipanema – A Year In The Life – June 89 to July 90 183 min. | EMI Records 2003
Live From Cadogan Hall 247 min. | Racket Records 2011
Live From Loreley 87 min. | EMI Records 2004
Marbles In The Park 134 min. | Racket Records 2017
Somewhere In London  Racket Records 2007

📚
Lue lisää Marillionista
Finna.fi

Marillion • Separated Out – The Complete History 1979–2002  Jon Collins | Helter Skelter 2003
Marillion • Separated Out… Redux  Jon Collins, 381 sivua | Foruli 2012

📚
Lue lisää progesta
Finna.fi

Virtojen kiharat – suomalainen progressiivinen rock Matti Pajuniemi, 420 sivua | Aviador 2025
Progressiivisen rockin sydän Tuukka Hämäläinen, 309 sivua | Aviador 2022
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017
Prog Finlandia Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016
Unisatama – progressiivinen rock 1980–2020 Matti Pajuniemi, 464 sivua | Matti Pajuniemi 2021

📚
Lue lisää progesta • Read more about progressive rock
Finna.fi

Tomorrow Never Knows – Rock And Psychedelics In The 1960s Nick Bromell, 225 sivua | University Of Chicago Press 2000
Scented Gardens Of The Mind – A Guide To The Golden Era Of Progressive Rock (1968–1980) In More Than 20 European Countries  Dag Erik Asbjörnsen, 548 sivua | Borderline 2000
Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock  Will Romano, 246 sivua | Backbeat Books 2010
The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock  Charles Snider, 362 sivua | Strawberry Bricks 2007
The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture  Sheila Whiteley, 118 sivua | Routledge 2002
Beyond And Before – Progressive Rock Since The 1960s  Paul Hegarty, 318 sivua | Continuum 2011
Citizens Of Hope And Glory – The Story Of Progressive Rock  Stephen Lambe, 224 sivua | Amberley 2011

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Annie Haslam – brittiprogen satakieli • Annie In Wonderland [1977]
Burt Bacharach 1928–2023 • Burt Bacharach ja laulunkirjoittamisen taide
Camel [1] Vuodet 1971–1978 • Bluesjuurista sinfoniseen progeen
Camel [2] Vuodet 1979–2019 • Melodisen progen konkari
David Gilmour – veteraanin uusi luomisvire • Luck And Strange [2024]
Elton John – pianistin tie ihmemaahan • Goodbye Yellow Brick Road [1973]
Genesis – englantilaisen progen suurteos • Selling England By The Pound [1973]
Genesis – Gabriel ja Real progen huipulla • The Lamb Lies Down On Broadway [1974]
Genesis – uuden tanssin alku • A Trick Of The Tail [1976]
Genesis – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö • Wind & Wuthering [1976]

Karmakanic – modernin progen täysosuma • In A Perfect World [2011]
Marillion – uusi ääni, uusi alku • Seasons End [1989]
Mike Oldfield – taiderockin ainutlaatuinen menestystarina • Tubular Bells [1973 • 2024]
Peter Gabriel [1] Vuodet 1977–1985 • Progeyhtyeen keulakuvasta omavaraiseksi sooloartistiksi
Peter Gabriel [2] Vuodet 1986–2023 • Taiderockin vanhempi valtiomies
Phil Collins – vapaa ja omillaan • No Jacket Required [1985]
Pink Floyd – avain maailmanmenestykseen • The Dark Side Of The Moon [1973]
Pink Floyd – rentoa jatkoaikaa huipulla • A Momentary Lapse Of Reason [1987]
Steve Hackett – monipuolinen säveltäjä ja Genesiksen progeperinnön vaalija • Vuodet 1971–2023
The Mute Gods – sana ja asenne kohdallaan • Tardigrades Will Inherit The Earth [2017]
Viima – taitoa, herkkyyttä, mielikuvia • Väistyy mielen yö [2024]