Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack

After The Gold Rush | Reprise 1970

Neil Young: After The Gold Rush (1970).Elokuviin on sävelletty musiikkia melkein yhtä kauan kuin niitä on kuvattu. Harvoin on käynyt niin, että elokuvaprojekti olisi jäänyt kesken, mutta siihen tehty musiikki olisi jäänyt elämään. Neil Youngin After The Gold Rush on tällainen tapaus.

Youngin (s. 1945) kolmas sooloalbumi sai alkunsa näyttelijä Dean Stockwellin ja Herb Bermannin yhteisestä käsikirjoituksesta. Stockwell kertoi Classic Rock -lehdelle projektin lähteneen liikkeelle, kun näyttelijä Dennis Hopper yllytti häntä laatimaan elokuvakäsikirjoituksen, jonka tämä sitten toimittaisi tuotantoon.

”Palasin kotiin Topanga Canyoniin ja kirjoitin After The Gold Rushin. Neil asui siellä myös, ja jotenkin käsikirjoitus päätyi hänelle. Neil oli kärsinyt viikkoja tyhjän paperin kammosta, ja levy-yhtiö hätyytteli häntä. Luettuaan käsikirjoituksen hän kirjoitti After The Gold Rush -albumin kolmessa viikossa.” 

Waging Heavy Peace -kirjassaan Young muistaa asian toisin. Hän ei kärsinyt tyhjän paperin kammosta, ja häneltä pyydettiin elokuvaan musiikkia: ”Kirjoitin siihen aikaan paljon biisejä, ja jotkut niistä tuntuivat sopivan tarinaan täysin.”

Elokuvaprojekti jäätyi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, koska studiot eivät kiinnostuneet taiteellisesta dystopiatarinasta, mutta musiikki valmistui. Young äänitti After The Gold Rushin enimmäkseen kotistudiossaan keväällä 1970. Kuten jo vuoden 1969 Everybody Knows This Is Nowherella, Young käytti bändinään Crazy Horsea. Uusin tulokas oli vasta 18-vuotias Nils Lofgren, jonka Young oli kutsunut luokseen tavattuaan tämän keikalla. Lofgren tuli tunnetuksi sooloartistina sekä Crazy Horsen ja Bruce Springsteenin E Street Bandin jäsenenä. 

Neil Youngin elämäntyö on jättänyt maailmaan monenlaisia jälkiä, mutta kaikkein eniten kauneutta. After The Gold Rush on kaunista musiikkia kaikissa valoissaan ja varjoissaan, niin pianon ja laulun varaan sovitetuissa nimibiisissä ja ’Brirdsissa’ kuin ’Only Love Can Break Your Heartin’ ja Don Gibsonilta lainatussa valssaavassa countryfolkissa ’Oh, Lonesome Me’. Se on kaunis ’Don’t Let It Bring You Downin’ kohtalokkuudessa ja jopa Etelävaltioiden rasismista kirjoitetussa ’Southern Manissa’, joka on levyn raskain ja vaikuttavin kappale. (Lynyrd Skynyrd levytti ’Sweet Home Alabaman’ reaktioksi ’Southern Maniin’. Skynyrdin kappale on toki klassikko, mutta Youngin avoimen haasteen vastineeksi heppoinen.)  

Ilmestyessään syyskuussa 1970 After The Gold Rush sai kaksijakoisen vastaanoton kriitikoilta. Esimerkiksi Rolling Stonen Langdon Winner piti levyä tylsänä. Nykyisin sitä kehutaan klassikoksi ja mestariteokseksi kuorossa, jossa eivät soraäänet soi. Yleisö piti levystä heti kättelyssä: After The Gold Rush oli Neil Youngin ensimmäinen albumi, joka nousi Yhdysvalloissa albumilistan kärkikymmenikköön. Seuraava albumi, Harvest, oli klassikko ja listaykkönen.

Stockwellin ja Bermannin käsikirjoitus katosi jo kauan sitten.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Neil Young – Reprise Records | Facebook
Neil Young Archives

After The Gold Rush
Neil Young – kitara, piano, huuliharppu, laulu
Danny Whitten – kitara, laulu
Nils Lofgren – kitara, piano, laulu
Jack Nitzsche – piano
Billy Talbot – bassokitara
Greg Reeves – bassokitara
Ralph Molina – rummut, laulu
Stephen Stills – laulu
Bill Peterson – flyygelitorvi
Tuottajat: Neil Young, David Briggs & Kendall Pacios

Varaa Permanent Waves kirjastosta.
Varaa Neil Youngin klassikko After The Gold Rush kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Neil Young | Finna.fi

1960-luku

Neil Young | Reprise 1968
Everybody Knows This Is Nowhere Neil Young with Crazy Horse | Reprise 1969

1970-luku

After The Gold Rush | Reprise 1970
Harvest Neil Young With The Stray Gators / The London Symphony Orchestra | Reprise 1972
Journey Through The Past • soundtrack | Reprise 1972
Time Fades Away | Reprise 1973
On The Beach | Reprise 1974
Tonight’s The Night | Reprise 1975
Zuma Neil Young with Crazy Horse | Reprise 1975
Long May You Run The Stills-Young Band | Reprise 1975
American Stars N’ Bars | Reprise/Warner Bros. 1977
Comes A Time | Reprise 1978
Rust Never Sleeps Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1979
Live Rust • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1979

1980-luku

Hawks & Doves | Reprise/Warner Bros. 1980
Re·ac·tor Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1981
Trans | Geffen 1982
Everybody’s Rockin’ Neil Young & The Shocking Pinks | Geffen 1983
Old Ways | Geffen 1985
Landing On Water | Geffen 1986
Life Neil Young & Crazy Horse | Geffen 1987
This Note’s For You Neil Young & The Bluenotes | Reprise 1988
Freedom | Reprise 1989

1990-luku

Ragged Glory Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1990
Arc-Weld • 3CD • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1991
Weld • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1991
Arc • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1991
Harvest Moon | Reprise 1992
Unplugged • live | Reprise 1993
Sleeps With Angels Neil Young & Crazy Horse | Warner Bros. 1994
Mirror Ball Neil Young & Pearl Jam | Reprise/Epic 1995
Dead Man • soundtrack | Vapor 1996
Broken Arrow Neil Young with Crazy Horse | Reprise 1996
Year Of The Horse • 2CD • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 1997

2000–2009

Silver & Gold | Reprise 2000
Road Rock Vol. 1 – Friends & Relatives • live | Reprise 2000
Are You Passionate? | Reprise 2002
Greendale | Warner Bros. 2002
Prairie Wind | Reprise 2005
Living With War | Reprise 2006
Live At The Fillmore East – March 6 & 7, 1970 • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2006
Living with War: ”In the Beginning” | Reprise 2006
Live at Massey Hall 1971 • live | Reprise 2007
Chrome Dreams II | Reprise 2007
Sugar Mountain – Live at Canterbury House 1968 • live | Reprise 2008
Fork In The Road | Reprise 2009
Dreamin’ Man Live ’92 • live | Reprise 2009

2010-luku

Le Noise | Reprise 2010
A Treasure • live | Reprise 2011
Americana Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2012
Psychedelic Pill Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2012
Live At The Cellar Door • live | Reprise 2013
A Letter Home | Third Man 2014
Storytone | Reprise 2014
The Monsanto Years Neil Young + Promise Of The Real | Reprise 2015
Bluenote Café • live • 2CD | Reprise 2015
Earth • live Neil Young + Promise Of The Real | Reprise 2016
Peace Trail | Reprise 2016
Hitchhiker | Reprise 2017
The Visitor Neil Young + Promise Of The Real | Reprise 2017
Paradox • soundtrack Neil Young + Promise Of The Real | Reprise 2018
Roxy – Tonight’s The Night Live • live | Reprise 2018
Songs For Judy • live | Shakey Pictures Records 2018
Tuscaloosa • live | Reprise 2019
Colorado • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2019

2020-luku

Homegrown | Reprise 2020
The Times • EP | Neil Young 2020
Return To Greendale • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2020
Way Down In The Rust Bucket • live Neil Young & Crazy Horse | Reprise 2021
Young Shakespeare • live | Reprise 2021

Boksit ja kokoelmalevyt
Neil Young • Buffalo Springfield CSNY CSN | Finna.fi

So Far Crosby, Stills, Nash & Young | Atlantic 1974
Decade • 3LP • 2CD | Warner Bros. 1977
Replay Crosby, Stills & Nash | Atlantic 1980
CSN Crosby, Stills & Nash • 4CD | Atlantic 1991
Lucky Thirteen | Geffen 1993
Box Set Buffalo Springfield • 4CD | Rhino/Atco 2001 & 2013
Official Release Series Discs 1–4 • 4CD/HDCD | Reprise 2009
Neil Young Archives Vol. 1 (1963–1972) • 8CD • 10DVD | Reprise 2009
Neil Young Archives Volume II – 1972–1976 • 10CD | Reprise 2020

Levyhyllyt
Buffalo Springfield
[= Neil Young • Stephen Stills • Richie Furay • Bruce Palmer • Dewey Martin]
Finna.fi

Buffalo Springfield | Atco 1966
Buffalo Springfield Again | Atco 1967
Last Time Around | Atco 1968

Levyhyllyt
CSNY • CSN
[= David Crosby • Stephen Stills • Graham Nash • Neil Young]
Finna.fi

Crosby, Stills & Nash | Atlantic 1969
Déjà Vu Crosby, Stills, Nash & Young | Atlantic 1970
4 Way Street • live • 2LP Crosby, Stills, Nash & Young | Atlantic 1971
CSN | Atlantic 1977
Daylight Again | Atlantic 1982
Allies • live | Atlantic 1983
American Dream Crosby, Stills, Nash & Young | Atlantic 1988
Live It Up | Atlantic 1990
After The Storm | Atlantic 1994
Looking Forward Crosby, Stills, Nash & Young | Reprise Records 1999

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Neil Youngista | Finna.fi

Muistelmat Neil Young & kääntäjät Juha Arola & Juha Ahokas, 456 sivua | Like 2012
Special Deluxe – muistelmia elämästä ja autoista Neil Young & kääntäjä Ari Väntänen, 400 sivua | Like 2015
Neil Young – Long May You Run – henkilökuva Daniel Durchholz & Gary Graff & kääntäjä Anna Maija Luomi, 223 sivua | Minerva 2012
Neil Young – musiikillinen elämäkerta Jouko Ollila, 136 sivua | Pop-lehti 2002
Neil Young – rock-musiikin cowboy Jouko Ollila, 181 sivua | Pop-lehti 2004

Läs mera om Neil Young | Finna.fi

Bilar & sånt Neil Young & översättare Patrik Hammarsten, 370 sidor | Norstedt 2015
Fredsförklaring Neil Young & översättare Patrik Hammarsten, 435 sidor | Norstedts 2012 • Pocketförlaget 2013

Read more about Neil Young | Finna.fi

Special Deluxe – Memoir Of Life & Cars Neil Young, 383 pages | Penguin Books 2015
Neil Young – Heart Of Gold Harvey Kubernik, 223 pages | Omnibus Press 2015
Waging Heavy Peace – A Hippie Dream Neil Young, 502 pages | Viking 2012 • Penguin Books 2013
Young Neil – The Sugar Mountain Years Sharry Wilson, 469 pages | ECW 2014
Neil Young – A Life In Pictures Colin Irwin, 159 pages | Carlton 2012
Neil Young – The Definitive History Mike Evans, 281 pages | Sterling 2012
Journey Through The Past – The Stories Behind The Classic Songs Of Neil Young Nigel Williamson, 159 pages | Carlton 2002
Neil Young – Stories Behind The Songs 1966–1992 Nigel Williamson, 191 pages | Carlton 2010

Read more about Pono Music and Neil Young | Finna.fi

To Feel The Music – A Songwriter’s Mission To Save High-Quality Audio Neil Young & Phil Baker, 259 pages | BenBella Books 2019

Neil Young: After The Gold Rush 50 (1970/2020).
Neil Youngin klassikko After The Gold Rush julkaistiin 50-vuotispainoksena vuonna 2020.

Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä

Pienet rukoukset | Universal 2019

Vähemmän ei aina ole enemmän, eikä orgaaninen automaattisesti synteettistä aidompi – paitsi Samuli Putron tapauksessa. Kun hänen rokkibändinsä Zen Café aikoinaan riisui soitostaan kaiken ylimääräisen, Putron sanat ja ääni pääsivät keskiöön, ja niin bändi löysi sekä klassisen soundinsa että suuren yleisönsä.

Paljon myöhemmin, kun Putro istutti Valkoinen hetero -levylleen vinkeitä synasoundeja ja konerytmejä, tuotanto sai osan biiseistä vaikuttamaan painoarvoaan köykäisemmiltä. Se saattoi olla harkittua hailakan miljöön maalaamista laulujen laimealle päähenkilölle, mutta hailakkaa ja laimeata yhtä kaikki.

Uudella Pienet rukoukset -albumilla Putron ajatusmaailma ja toteutus kohtaavat oikein hyvin. Minimalismi pukee häntä, ja jos mielikuvilla pelataan, näyttää lakoninen lauluntekijä olevan niin syvällisen ja tärkeän paikan äärellä, että parranajo ja tukanleikkuukin ovat unohtuneet.

Artisti kertoi Soundi-lehdelle tulleensa tähän pisteeseen monen mutkan kautta. Pauhaavan poptuotannon suunnittelusta päädyttiin mahdollisimman vähäeleiseen ilmaisuun, joka taltioitiin Riku Mattilan johdolla neljässä päivässä. Suunta oli oikea, sillä tässä äänimaailmassa Putro on kotonaan. Puun sointi sopii hänelle niin hyvin, että seuraavan albuminsa hän voisikin tehdä vaikka jousikvartetin kanssa.

Pienet rukoukset ei nimestään huolimatta ole uskonnollisessa mielessä hengellinen levy. Nimikappale on kirkkoon sijoittuva tarina ihastumisesta, ja jännitteinen ’Yö peitti sinut’ puhuu pettämisestä, johon liittyy tavallista kovempi identiteettikriisi. Kaunis ’Ilmasta tehtyjä’ kertoo olemisen raastavuudesta ja katoavaisuudesta, ’Metrotunneliin’ pahaan maailmaan sopeutumisesta ja ’Räjähdyspisteessä’ siitä eristäytymisestä. Nämä kaikki ovat lauluja elämisen pakahduttavuudesta. Pienet rukoukset hahmottuvat niissä toiveiksi ja haaveiksi.

Pienet rukoukset on Putron paras albumi sitten kymmenen vuoden takaisen soolodebyytin Elämä on juhla. Vanhimmalla ja uusimmalla soololevyllään hän saa kiinni jostakin olennaisesta olemiseen liittyvästä, tunteesta, joka tekee elämästä kokemisen arvoisen. Pienet rukoukset ei briljeeraa tarttuvilla musiikillisilla koukuilla vaan ymmärryksellä ja samaistumispinnalla. Eksistentialistisen lyriikan ytimessä on olemisen kokemus, joka on henkilökohtainen ja samalla inhimillisesti yleispätevä.

Vaikka Samuli Putron maailmassa missään ei ole suuremmin hurraamista, päällimmäisenä vaikutelmana on lohdullisuus ja tunne siitä, että elämä on sittenkin suurenmoinen asia. Ihminen, joka heittää universumin harkittavaksi pienen rukouksen, ei ole yksin. Hän on kaksin toivonsa kanssa.

Ari Väntänen | kotisivu

Samuli Putro | kotisivu
Samuli Putro | Facebook

Varaa Pienet rukoukset kirjastosta.

Varaa Samuli Putron albumi Pienet rukoukset kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Samuli Putro | Finna.fi 

2000–2009

Elämä on juhla | CD • LP Warner Music Finland 2009

2010-luku

Älä sammu aurinko | CD Kaiku Recordings 2011
Tavalliset hautajaiset | CD Kaiku Recordings 2012
Taitekohdassa | CD Kaiku Recordings 2014
Valkoinen hetero | CD •  LP Universal Music 2017
Pienet rukoukset | CD • LP • Kasetti Universal Music 2019

2020-luku

Keskellä kesää | 2021

Zen Café | Finna.fi

1990-luku

Romuna | CD Evidence/Fazer Records/Warner Music Finland 1997
Idiootti | CD Evidence/Fazer Records/Warner Music Finland 1998
Ua ua | CD Evidence/Warner Music Finland 1999

2000–2009

Helvetisti järkeä | CD Evidence/Warner Music Finland 2001  Levyhyllyt • Helvetisti järkeä
Vuokralainen | CD Evidence/Warner Music Finland 2002
Laiska, tyhmä ja saamaton | CD Evidence/Warner Music Finland 2005
STOP | CD Evidence/Warner Music Finland 2006

Kokoelmat
Zen Café | Finna.fi

Jättiläinen | 2CD Evidence/Warner Music Finland 2003 | 28-sivuinen tekstiliite sisältää laulujen sanoitukset.
Sound Pack | 2CD + DVD Warner Music Finland 2010

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää | Finna.fi

Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011
Pää auki! – säkeitä nuorille  Tuula Korolainen & Riitta Tulusto & Virpi Talvitie, 205 sivua | LK-Kirjat 2010
Kitara, tähdet ja kuu – suomipopin parhaat säkeet  Eila Rikkinen, 127 sivua | F-Kustannus 2006
12 tarinaa kirjoittamisesta  Ronja Salmi & Mikko Toiviainen, 221 sivua | WSOY 2017
Kaapeli 25 – muistikuvia ja muistelmia  toimittajat Annina Vainio & Lauri Törhönen, 286 sivua | Into 2017

Samuli Putro | Kirjastokaista
Kolme kysymystä kirjastosta

Samuli Putro: Pienet rukoukset (2019).

Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää

Brooklyn–Dakar | Johanna/Pyramid 1999

Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar (1999).Pelle Miljoona on tuottelias artisti niin muusikkona kuin kirjailijanakin. Hänen taiteensa punainen lanka on aina ollut vahva, maailmankuvansa selkeä ja käsialansa tunnistettava, mutta kuten pitkällä uralla väistämättä käy, jotkut teokset ovat puhuttelevampia kuin toiset.

Syyskuussa 1999 julkaistu Brooklyn–Dakar on yksi Pelle Miljoonan ehdottomista mestariteoksista. Se kuuluu niihin harvakseltaan ilmestyviin albumeihin, joilla miltei kaikki on maagisesti kohdallaan ja sekin, mikä ei ole, vain korostaa onnistumista. Pelle Miljoonan biisissä saattaa esiintyä sana Kafka pelkästään siksi, että se rimmaa safkan kanssa, mutta se vain vahvistaa inhimillisyyden tuntua. Ja siitä, empatiasta ja humaaniudesta Brooklyn–Dakarissa ja Pellen koko urassa juuri on kyse.

Pelle Miljoona vuonna 2006. Kuva: Petri Virtanen | Stupido Records.

Pelle Miljoona vuonna 2006. Kuva: Petri Virtanen | Stupido Records.

Kitaristi Tatu Mannbergin, rumpali Vänni Väänäsen, basisti Tumppi Varosen ja laulaja-lauluntekijä Pelle Miljoonan muodostama Rockers pelasi Brooklyn–Dakarilla niin komeasti yhteen, että tuntuu kummalliselta huomata, ettei tätä kokoonpanoa ollut olemassa ennen albumin tekemistä eikä se pysynyt koossa sen jälkeenkään. Itse asiassa Väänänen soittaa levyllä rumpuja ikään kuin sattumalta: Pelle oli loukannut olkapäänsä pyöräillessään eikä siksi voinut soittaa niitä itse. Tuon onnettomuuden onni oli se, että albumille saatiin sävykkäämpi rummunsoittaja. Kenties siksi Varosen bassokuviotkin svengaavat Brooklyn–Dakarilla tavallista hienommin.

Soittajista pääroolissa oli Mannberg, joka sävytti musiikkia yhtä vaivattomasti melankolisella twang-venyttelyllä, hämyisellä jazz-fiilistelyllä kuin iloisella Afrikka-hilputtelullakin. Hänen soittonsa maalasi kuvia erilaisista ympäristöistä samalla tavalla kuin biisien joukkoon sirotellut tuokiokuvat liikenteen hälinästä ja koraanikouluista, joita Pelle Miljoona oli äänitellyt New Yorkissa ja Afrikassa. Tyylitajuisia detaljeja ovat myös Pape Sarrin, Libasse Sallin ja Oysseynov Mbayin djembe-rumpujen luoma kaukaisen maailman meininki ja Mika Pesosen suurkaupungin yön nuoteiksi tulkkaava saksofoninsoitto.

Tuottaja Hannu Leidénin ja äänittäjä Petri Majurin kanssa tehty Brooklyn–Dakar on säilyttänyt tenhonsa monesta eri syystä. Pelle Miljoona kirjoitti sille vahvoja ja vaihtelevia biisejä, ja kuulostaa siltä kuin sovitusten pohtimiseen bassokuvioista kitarasoundeihin olisi käytetty enemmän aikaa kuin tämän jengin projekteissa keskimäärin. Vaikka vanhan kunnon vinyylialbumin paluuseen ei vuonna 1999 uskonut kukaan, Brooklyn–Dakar on jäsennelty sellaisesta muistuttavaksi jämäkäksi ja selkeäksi kaksipuoliseksi kokonaisuudeksi.

Yksi Brooklyn–Dakarin vahvuuksista on myös se, että se on niin leimallisesti Pelle Miljoonan albumi (itse asiassa sen piti olla hänen sooloalbuminsa, mutta tehtiin lopulta Rockersin nimellä). Niin loistava biisintekijä ja laulaja kuin Tumppi Varonen onkin, hänen jättäytymisensä sivurooliin oli hyvä ratkaisu. Kun kaikki biisit teki ja tulkitsi yksi mies, hahmottui hieno musiikillinen matka, jolla maailmaa kiertävä rasta kertoi näkemistään asioista, aistimistaan tunnelmista ja kohtaamistaan ihmisistä. Pelle Miljoona laulaa poikkeuksellisen rennosti ja pakottomasti, ja kun Varonen avaa suunsa taustalla, kertosäkeet lähtevät lentoon.

Yksi sellainen kertosäe on kappaleessa ’Jesse toi valon (San Franciscoon)’. Se on Brooklyn–Dakarin avausraita ja yksi sen värikkäimmistä ja kiehtovimmista kappaleista, vastakulttuurikapinan, lännen lokarien ja pelastusarmeijan hengessä svengaileva beat-henkinen ja psykedeelinen oodi Amerikalle. Kiihkeä folkrockpala ’Pakahtuvat unelmiinsa’ esittelee henkilögalleriansa hengästyttävällä tahdilla ja onnistuu liikuttamaan juuri sillä: kuten maailma, tuo empaattinen biisi on täynnä niitä, joiden elämässä haaveet ja todellisuus eivät koskaan kohtaa. Yöksi hiljentyvän kaupunkikorttelin aistikasta tunnelmaa tavoittelevassa ’Brooklynin enkelissä’ lauluntekijä tarttuu yhteen miljoonakaupunkiin hukkuvaan ihmiskohtaloon ja löytää hengenheimolaisensa.

Amerikka-puolella on myös omakohtaisia kappaleita, joissa maailmaa tarkasteleva mies vilkaisee peiliin. Tarinallisessa ’Wild Billy Hitchcockissa’ Pelle Miljoona ihmettelee omaa kiertävän kitaransoittajan kohtaloaan. Suomalaisittain surumielinen ’Mahdotonta rakkautta’ taas kertoo syyn sille, että maailman tuulet lennättävät hänen aina takaisin kotiin. Albumin puoliskojen taitekohtaan asetettu ’Hey, Mr. Aeroflotissa’ koti-ikävän ja kaukokaipuun repimä päähenkilö palaa kotiin vain ostaakseen uuden lipun mannertenväliselle lennolle.

Afrikka-puolen alussa lyhyt äänitys koraanikoulun oppitunnilta muuttaa tunnelman totaalisesti. Brooklyn–Dakarin jälkipuolta kompataan reggaen ja manner-Afrikan rytmeillä. ’Oo niinku oot’ peilaa sikäläisen mielenmaiseman valoisaa puolta iloisissa ja vapautuneissa tunnelmissa. ’Afrikan kuningas’, tribuutti Bob Marleylle ja hänen sukupolvien kuilut ja maantieteelliset rajat ylittävälle merkitykselleen, on huolettomassa idolisoinnissaan piristävä mutta aiheensa puolesta tässä seurassa turhan kepeä kappale.

Mantereen tilaa tarkasteleva ’Mama Africa’ ja pienen ihmisen kohtaamisesta kertova ’Cecilia’ tuntuvat huomattavasti merkityksellisemmiltä ja koskettavammilta. Afrikka-osuus jää hiukan Amerikka-puolta pintapuolisemmaksi fiilistelyksi, mutta vaeltamisen tematiikkaa pohdiskeleva ’Sielu nomadin’ päättää hienon albumin herkissä ja henkilökohtaisissa merkeissä.

Liki kaksikymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen Brooklyn–Dakar kuulostaa yhtä raikkaalta ja vahvalta kuin ilmestyessään. Se on klassikko, jonka liian harva huomasi. Sen maisemat vaihtuvat juuri niin paljon kuin urbaanin Amerikan ja ruraalin Afrikan välillä voi, ja samalla piirtyy kuva yhdestä maailmasta, jossa alueelliset ja kulttuuriset erot ovat lopulta pelkkää pintaa. Elettiinpä savimajoissa, hellahuoneissa tai kerrostaloissa, ihmisyys on yhteinen ja yhdistävä tekijä, jos sille vain antaa mahdollisuuden.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar
Pelle Miljoona – laulu
Tumppi Varonen – bassokitara, laulu
Tatu Mannberg – kitara, laulu
Vänni Väänänen – rummut
Tuottaja: Hannu Leidén

Pelle Miljoona | kotisivu
Pelle Miljoona | Facebook

Varaa Brooklyn–Dakar kirjastosta.

Varaa Pelle Miljoona & Rockersin klassikko Brooklyn–Dakar kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi

1970-luku

Pelle Miljoona & N.U.S.  Pelle Miljoona & N.U.S. | Love Records 1978
Pelko ja viha  Pelle Miljoona & 1980 | Love Records 1979
Viimeinen syksy
  1980 | Johanna 1979

1980-luku

Näyttämökuvia • livealbumi   Pelle Miljoona 1980 | Johanna 1980
Moottoritie on kuuma
  Pelle Miljoona Oy | Johanna 1980
Matkalla tuntemattomaan  Pelle Miljoona Oy | Johanna 1981
Rakkaudesta elämään
  Pelle Miljoona & Avoimet Ovet | Johanna 1981
Radio Kebab  Pelle Miljoona Oy | Johanna 1982
Laulava idiootti
  Pelle Miljoona | Johanna 1983
Jos…  Pelle Miljoona | Beta 1984
Enkeltenkaupungissa…  
Miljoonaliiga | Pyramid 1985
Tule kotiin Johnny
  Pelle Miljoona & Linnunlaulu | Pyramid 1987
Sadepäivän ihmisiä  Pelle Miljoona & Linnunlaulu | Pyramid 1989

1990-luku

Rauhan aika  Pelle Miljoona | Pyramid 1990
Kaikki muuttuu  Pelle Miljoona | Pyramid 1992
Si Si Live • livealbumi Pelle Miljoona Rockers | Pyramid 1992
ABC
  Pelle Miljoona & Rockers | Pyramid 1993
OK!  Pelle Miljoona & Rockers | Pyramid 1994
Landella  Pelle Miljoona & Rockers | Pyramid 1995
Juuret  Pelle Miljoona & Rockers | Pyramid 1996
Kolmen tuulen pesä  Pelle Miljoona & Rockers | Pyramid 1998
Brooklyn–Dakar  Pelle Miljoona & Rockers | Pyramid 1999

2000–2009

Tee itselles elämä  Pelle Miljoona & Rockers | Pyramid 2001
Todistaja  Pelle Miljoona & Ylivoima | Wolfram Records 2002
Tähtivaeltaja
  Pelle Miljoona & Rockers | Poptori 2003
Setä Samulin sirkus  Pelle Miljoona & Rockers | Stupido Records 2004
Arambol  Pelle Miljoona & Rockers | Stupido Records 2006
Unabomber!  Pelle Miljoona Unabomber! | Stupido Records 2007
Goa Baba
  Pelle Miljoona | Omakustanne 2008
Dharmapummi  Pelle Miljoona Unabomber! | Stupido Records 2009

2010-luku

Halki ajan ja rakkauden  Pelle Miljoona & JJU Jousiensemble | Sound Of Finland 2011
Avara maa  Pelle Miljoona United | Stupido Records 2011
Elävänä Vastavirrassa  Pelle Miljoona United | Vastavirta-Julkaisut 2013
Diaspora  Pelle Miljoona United | Suomen Musiikki 2013
Kino Riviera  Pelle Miljoona United | Suomen Musiikki 2015
Olla joku  Pelle Miljoona United | Stupido Records 2017
Kosminen keiju  Pelle Miljoona United | Stupido Records 2018
Anna soihtusi palaa  Pelle Miljoona Oy • 12″ EP & CD EP| Stupido Records 2018

2020-luku

Tanssiva tuli  Pelle Miljoona & Rockers | Stupido Records 2020

Boksit ja kokoelmat
Pelle Miljoona | Finna.fi

Meillä menee lujaa  Pelle Miljoona & Problems? & Hymy Taskinen Co | Love Records 1980
Nämä päivät, nämä yöt – singlet | Johanna 1982
Lauluja rakastamisen vaikeudesta | AMT/Megamania 1989
Stoori – vuodet 1978–82 | Love Kustannus 1995
Kaikki hitin ainekset 1992–96  Pelle Miljoona & Rockers • 2CD | Pyramid 1997
Vallankumous kulttuuriin  Pelle Miljoona & 1980 • CD  | Love Records 2004
Tää on kapinaa!  Pelle Miljoona & N.U.S. & Jasmine • CD | LampLiteLtd 2005
Olen kaunis – kaikki laulut 1978–1980 • 4CD | Johanna Kustannus 2008
Oo niinku oot – Pellen parhaat 1981–2009 • 2CD | Stupido Records 2009
Nuoret sankarit 1978–1982 • 2CD | Johanna Kustannus 2011
Laulu kiertää maailman | Stupido Records 2020

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää | Finna.fi
Pelle Miljoonan romaanit

1980-luku ja 1990-luku

Buddha blues – romaani, 246 sivua | WSOY 1985
Unimies – romaani, 156 sivua | WSOY 1992
Bändi hukassa, 148 sivua | WSOY 1994
Missä rastamies nukkuu, 178 sivua| WSOY 1995
Bonneville – romaani, 192 sivua| 1997
X – hän palaa, 193 sivua | WSOY 1999

2000–2009

Hamaca, 139 sivua| WSOY 2000
Alla tähden onnellisen, 161 sivua | WSOY 2002
Pyhiinvaeltajat, 168 sivua | WSOY 2006
Villarica, 154 sivua | WSOY 2008

2010-luku

Kreuzberg, 138 sivua | WSOY 2010
Puerto Galera, 207 sivua | Like 2012
Roudari, 190 sivua| Like 2014
Jumala kuoli Al Rezassa, 238 sivua | Like 2016
Aquariuksen poika, 282 sivua | Like 2019

2020-luku

Shiva-kuu | Like 2021

Lue lisää Pelle Miljoonan sanoituksista | Finna.fi

Pelkistettyä todellisuutta  Pelle Miljoona & valokuvaaja Auli Järvelä, 93 sivua | Johanna Kustannus 1978 • Toinen painos: 1980
Kulkurin kyynel  Pelle Miljoona, 120 sivua | Johanna Kustannus 1981
Eetos Goes Paatos – Pelle Miljoonan valitut lyriikat  Pelle Miljoona & toimittaja Teija Varis, 137 sivua | Reuna Kustantamo ja kirjakauppa, 2015

Lue lisää Pelle Miljoonasta | Finna.fi

Elossa ja potkii! – The elämäkerta  Pelle Miljoona, 288 sivua | WSOY 2004
Matkalla tuntemattomaan – Pelle Miljoona muiden mukaan  Lamppu Laamanen, 139 sivuaWSOY 2005

Rakkaudesta musiikkiin –  matka sävelten salaisuuteen  Vesa Linna, 299 sivua | Basam Books 2019

Pelle Miljoona | Kirjasampo

Kirjailija Pelle Miljoona on esillä KirjasammossaPelle Miljoona. Kuva: Ville Juurikkala.

Pelle Miljoona | Kirjastokaista

Kolme kysymystä kirjastosta

Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle

Nostalgia | Top Voice/PSO 1972

Hector: Nostalgia (1972).Heikki Harmalla eli Hectorilla on meneillään merkkivuosi. Huhtikuussa 2017 seitsemänkymmentä vuotta täyttänyt laulaja-lauluntekijä juhlistaa tasalukua kiertueella, ja samaan aikaan saataville on tullut Tuula Kousan kanssa kirjoitettu elämäkerta Asfalttihippi – muistelmia putkiradiosta Ruusuportille. Siinä onkin stooria kerrakseen, ilmestyihän Hectorin ensimmäinen sooloalbumi Nostalgia jo 45 vuotta sitten.

Eikä ura siitä alkanut: Hector oli tehnyt kaikenlaista jo ennen Nostalgiaa. 14-vuotiaana hän toimi The Sharks -yhtyeen kitaristina, ja vähän myöhemmin hänen Les Mirages -bändinsä levytti singlen Polydorille. Joulukuussa 1965 Hector teki ensimmäisen soolosinglensä, sodanvastaisen käännöskappaleen Palkkasoturin, joka on alun perin Donovaninkin esittämä Buffy Sainte-Marien kappale Universal Soldier.

Hector. Kuva: Sony Music.

Hector. Kuva: Sony Music.

Vaikka Palkkasoturi nousi listoille, uran urkenemista hidastivat hankaluudet yhteistyössä. Levy-yhtiö ja artisti eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, millaista musiikkia Hectorin kannattaisi esittää. Laulaja itse halusi levyttää kantaaottavaa ja merkityksellistä folkia, kun taas hänen julkaisijansa olisi kuullut Hectorilta mieluummin humoristista, kansaanmenevää kupletticountrya. Tehtyään muutaman sinkun Hector puhalsi takkuisesti kulkeneen pelin poikki ja liittyi Cumulus-yhtyeeseen. Vuodet genrevapaassa yhtyeessä hioivat hänen lauluntekotaitojaan, mikä ei jäänyt alan pampuilta huomaamatta. Vuonna 1972 Hectorille ehdotettiin soololevyn tekemistä.

Syntyi Nostalgia, (yhtä lainabiisiä lukuun ottamatta) kokonainen albumillinen Hectorin kirjoittamia ja Matti ja Pirjo Bergströmin sovittamia lauluja. Nostalgia oli erikoinen avaus soolouralle: siinä missä moni omilleen lähtenyt debytantti tahtoi napata kiinni ajan hengestä tai panna palikat uuteen järjestykseen, Hector katseli Nostalgialla kaihoisasti kauniisti vääristävään taustapeiliin. Musiikista kajasti jo menneen 1960-luvun folk, ja ajan ilmiöihin kohdistuva kritiikki ilmeni vaivihkaisena kaipuuna johonkin selkeämpään, luonnollisempaan ja epätodellisempaan aikaan ja paikkaan. ”Tekniikan sukupolvi tarvitsee romantiikkaa”, Hector perusteli taiteellista tulokulmaansa Nostalgian ilmestymisen aikaan.

Nostalgia on laulelmallinen folklevy. Sen tunnelma on aina melankolinen ja romanttinen, ajoittain huoleton, ajoittain pateettinen ja naiivi. Avauskappaleessa (Yksinäinen tinasotamies) Hector murehtii kammarin nurkkaan hylättyjä leluja, joista väritelkkarin lumoamat lapset eivät enää piittaa. Kepeästi liitävässä Nostalgia 1:ssa ennen kaikki oli paremmin ja naapurille saattoi viedä mustikkapiirakkaa, mutta enää ikkunasta näkyy vain kylmä ja kova Maksi-Market. Leikkisimmillään ja positiivisimmillaan Nostalgia on kappaleessa Heinäpellolla, jossa rakkauden taika tavoittaa ihmiset kesken heinänteon. Ruotsalaisen Bernt Stafin Familjelyckasta suomennetusta Sadepäivälaulusta olisi voinut menevämmällä ja kaupallisemmalla sovituksella tulla finnhitti, mutta se tuskin oli Hectorin tavoitteissa. Synkeintä ääripäätä edustaa surullinen ja surrealistinen Karnevaalit, joka ottaa kantaa yhä raadollisemmaksi käyvään viihteeseen karnevalistisen dystopian kautta.

Neljäkymmentäviisi vuotta julkaisunsa jälkeen Nostalgia herättää ristiriitaisia tunteita. Tässä ajassa kuunneltuna sen haikailevimmat kappaleet vaikuttavat suorastaan parodisilta. Samaan aikaan tulee huomanneeksi, miten vähän ihminen muuttuu. Samankaltaista kaipuuta johonkin ymmärrettävämpään ja turvallisempaan esiintyy edelleen ja on esiintynyt aina. Nostalgia on pateettisessa turvallisuushakuisuudessaan ja perspektiiviharhaisuudessaan hyvin inhimillinen tunne. Hectorin debyytin viehättävin piirre on juuri sen vilpittömyys.

Nostalgia
Hector – laulu, kitara, lyömäsoittimet
Matti Bergström – bassokitara, huilu
Pirjo Bergström – piano, urut, klavinetti
Aimo Hakala, Esko Rosnell – rummut
Antero Jakoila – kitara
Sakari Lehtinen – buzuki

Nostalgialla Hector ei ole vielä musiikillisella huipullaan, mutta myöhemmiltä vuosilta tuttu käsiala on jo tunnistettavissa. Merkittävimmillään Hectorin soolodebyytti on sanoituksissaan. Ne olivat aikoinaan uraauurtavia ja niistä löytää edelleen kiinnostavia viittauksia – muun muassa Peyton Place -sarja ja C.S. Lewisin Narnia on mainittu.

Läpimurtonsa Hector teki vuoden 1973 Herra Mirandos -albumilla, jolla hän kehitti nostalgiasta jännittävämpää mystalgiaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hector | kotisivu
Hector | Facebook

Varaa Nostalgia kirjastosta.

Varaa Nostalgia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Hector

1970-luku

Nostalgia | Top Voice/PSO 1972
Herra Mirandos | Top Voice/PSO 1973
Hectorock I | Top Voice/PSO 1974
Liisa pien | Love Records 1975
Hotelli Hannikainen | Love Records 1976
H.E.C.  H.E.C. | Love Records 1977
Kadonneet lapset | Love Records 1978
Ruusuportti – Dan Anderssonin lauluja | Ponsi 1979

1980-luku

Linnut, linnut | Ponsi 1980
Eurooppa | Johanna 1981
Hyvää yötä Bambi | Johanna 1982
Hectorock II | Dove 1985
Nuku idiootti | Flamingo 1987
Varjot ja lakanat | Flamingo 1988

1990-luku

Yhtenä iltana | Flamingo 1990
In concert 1966–1991 • live | Flamingo 1992
Ensilumi tulee kuudelta | Parlophone 1992
Salaisuuksien talo | Parlophone 1994
Kultaiset lehdet | Parlophone 1995
Hidas | Parlophone 1999

2000–2009

Helismaan pikajuna | Mirandos 2001
Total Live! 1991–2003 | Mirandos/AllStar Music 2003
Ei selityksiä | Mirandos/AllStar Music 2004

2010-luku

Hauras | Mirandos/Sony Music 2014
Hectorin joululevy | Mirandos Musiikki/Sony Music Entertainment Finland Oy 2018

Boksit ja kokoelmalevyt
Hector

Hector: Hectobox – Kaikki singlet 1965–2005, 6CD.Hector 72-74 • LP • kasetti | Love Records
Lapsuuden loppu • CD | Fazer Finnlevy 1991
Asfalttiprinssi – valikoidut • LP • CD | Fazer Finnlevy 1993
Singlet 1975–78 • CD | Love Records 1996
Parhaat [Musiikin mestareita]  • 2CD | Warner Music Finland 1999
Hectobox – Kaikki singlet 1965–2005 • 6CD + 32-sivuinen liitekirja | Siboney 2005
Tuulisina öinä 1975–1985 • 2CD | Love Records 2010
20X Hector • CD | Love Records 2012
30 laulua [Suomi Aarteet] • 2CD | Warner Music Finland/EasyZone 2014

Vain elämää 5
[= Chisu • Suvi Teräsniska • Anna Puu • Mikko Kuustonen • Hector • Mikael Gabriel • Lauri Tähkä]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 5 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2016
Vain elämää – kausi 5 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2016

Boksit ja kokoelmat | Finna.fi
Eri esittäjiä

Anna mulle Lovee – Love Records – 79 rockia vuosilta 1967–79 • 4CD + 48-sivuinen liitekirja |  Siboney 1994 • 4CD-uusintapainokset 2005 & 2010
Love Proge 2 – progressiivista rockia ja popjazzia Love Recordsin tuotannosta • 2CD ja 12-sivuinen liitevihko | Siboney 1998
Love Records – Kaikki singlet 1 • 6CD ja 16-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 2 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 3 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 4 • 6CD ja 20-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Love Records – Kaikki singlet 5 • 6CD ja 24-sivuinen liitevihko | Universal Music 2016
Vain elämää – kausi 5 • ensimmäinen kattaus | Warner Music Finland 2016
Vain elämää – kausi 5 • toinen kattaus | Warner Music Finland 2016

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovin takaa

Lue lisää | Finna.fi

Asfalttihippi – muistelmia putkiradiosta Ruusuportille  Heikki Harma & Tuula Kousa, 285 sivua | Otava 2017

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto  Miska Rantanen, 303 sivua | Schildts & Söderströms 2005 • Tarkistettu laitos 2014
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005

Konsertit

Hector & His Power Band
09.11.2017 Helsinki, Finlandia-talo
10.11.2017 Helsinki, Finlandia-talo
12.11.2017 Tampere, Tampere-talo
13.11.2017 Turku, Logomo

Hengissä Joulun Hengessä
Su 2.12.2018 Kulttuuritalo, Helsinki
Ma 3.12.2018 Paviljonki, Jyväskylä
Ti 4.12.2018 Tampere-talo
Su 9.12.2018 Turku, Turun Konserttitalo

Hector & His Power Bandin kiertue joulukuussa 2019.

Hector & His Power Band
Hexit – lyhyt matka nostalgiasta dystopiaan

30.11.2019 Vaasa (peruuntui)
5.12.2019 Turku, Gatorade Center
7.12.2019 Oulu, Uusi Teatria
8.12.2019 Jyväskylä, Paviljonki
10.12.2019 Tampere, Tampere-talo
12.12.2019 Helsinki, Hartwall Arena

Hector: Nostalgia (1972).

Hector: Nostalgia (1972).

Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa

Joskus onnellinen loppu koittaa vasta surullisen lopun jälkeen

Nick Drake: Five Leaves Left (1969).Tanworth-in-Arden on pieni kylä vähän matkaa Birminghamista kaakkoon. Siellä seisoo vanha kivitalo nimeltä Far Leys. Sen seinään kiinnitettiin tänä kesänä sininen kyltti, perinteinen ”Blue Plaque”, jollaisella Britanniassa osoitetaan kunnioitusta merkittäville ihmisille. Kyltissä lukee ”Nicholas Rodney ’Nick’ Drake, 1948–1974, laulaja/lauluntekijä/runoilija, varttui tässä talossa.”

Nick Drake ei taatusti olisi ikinä uskonut, ettei häntä ja hänen musiikkiaan sittenkään ole unohdettu.

Drake koki klassisen taiteilijankohtalon: häntä alettiin arvostaa vasta, kun oli liian myöhäistä, kun hän oli jo mennyt. Drake kuoli 26-vuotiaana varmana siitä, että oli epäonnistunut kaikessa. Hän teki kolme albumia, joiden myynti jäi aikoinaan olemattomaksi, ja vietti lyhyen elämänsä viimeiset vuodet isänsä ja äitinsä hoivissa.

’Black Eyed Dog’ Draken viimeistä studiosessioista vuodelta 1974:

Nick Draken kuolemasta oli kulunut muutama vuosi, kun hänen musiikkinsa nousi kulttisuosioon. Tuhoon tuomitun nuoren runoilijan romanttistraagisella tarinalla oli tietenkin osuutta asiaan, mutta niin oli musiikillakin. Kiehtova, surullinen hahmo kirjoitti maagisen kauniita kappaleita ja lauloi lämpimän melankolisella äänellään lyriikoita, joiden oikeita tulkintoja voi vain arvailla. Jälkikäteen havaittiin sekin, että Drake oli huomattavan taitava kitaristi, jonka erikoiset viritykset ja oikean käden näppäilytekniikka hämmentävät jälkipolvia.

Nick Drake opetteli soittamaan kitaraa ja tekemään omia kappaleita opiskeluvuosinaan. Hän oli teini-ikäisenä lupaava kilpaurheilija, mutta musiikki meni nopeasti kaiken muun edelle. Vuonna 1968 vielä tuntematon Drake esiintyi Lontoossa, kun folkyhtye Fairport Conventionin Ashley Hutchins sattui paikalle ja innostui kuulemastaan. Hutchins suositteli Drakea tuottaja Joe Boydille, jonka Witchseason-yhtiö teki yhteistyötä Chris Blackwellin levy-yhtiön Islandin kanssa. Allekirjoitettuaan sopimukset Witchseasonin ja Islandin kanssa Drake alkoi valmistella ensimmäistä albumiaan levy-yhtiön maksaman viikkorahan turvin.

Debyyttialbumi Five Leaves Left tehtiin Lontoossa verkkaiseen tahtiin: äänitykset alkoivat heinäkuussa 1968 ja albumi ilmestyi syyskuussa 1969. Draken ehdotuksesta sovitukset teki hänen ystävänsä Robert Kirby, joka ei ollut ennen tehnyt mitään ammattimaista musiikin saralla. Riskaabeli valinta osoittautui toimivaksi. Draken jokaisella albumilla oli oma luonteensa, ja Five Leaves Leftillä sen loivat juuri Kirbyn pastoraaliset jousisovitukset.

’Way To Blue’ albumilta Five Leaves Left:

Kypsä ensialbumi sai kriitikoilta suopean vastaanoton, mutta lupaava lähtö tyssäsi yllättäen artistin ongelmiin. Aiemmin Drake oli esittänyt laulujaan jokseenkin vapautuneesti, mutta kun tuli aika lähteä tukemaan Five Leaves Leftiä keikoilla, hän ei enää kyennytkään olemaan lavalla. Esiintyjän olo oli niin silminnähden epämukava, että konsertit olivat vaivaannuttavia kaikille osapuolille. Siinä ei ollut kyse pelkästä esiintymisjännityksestä vaan jostakin paljon vakavammasta. Drake ei enää pystynyt olemaan normaalissa vuorovaikutuksessa edes läheistensä kanssa, ja ventovieraan yleisön kanssa se oli täysin mahdotonta.

Nick Draken mieli alkoi sulkeutua silloin, kun hän työsti Five Leaves Leftin materiaalia Lontoossa. Hän oli aiemmin ollut hiljaisenpuoleinen mutta sosiaalinen nuorukainen, mutta jostakin syystä hänen oli yhä vaikeampaa päästää ihmisiä lähelleen. Drakella oli kyllä ystäviä, mutta hän saattoi olla päiväkausia heidän seurassaan sanomatta sanaakaan. Ikkunasta kurkkineet kaverit huomasivat, että vaikka oveen koputti, Nick ei välttämättä avannut, vaan istui nojatuolissaan hievahtamatta ja tuijotti eteensä. Ovia sulkeutui elämän kaikilla alueilla: Drake oli pitkä ja komea mies, jolla ei ollut rakkaussuhteita. Yhteys hänen ja muun maailman välillä katkeili.

Vaikka Nick Drake osoittautui odotettua hankalammin myytäväksi artistiksi, Island uskoi hänen mahdollisuuksiinsa. Toinen albumi Bryter Layter tehtiin samalla työryhmällä kuin ensimmäinenkin (tuottajana oli Boyd, sovittajana Kirby ja äänittäjänä John Wood) mutta musiikki muokattiin toisenlaiseksi kuin Five Leaves Leftillä. Kaikki perustui yhä Draken folkin, bluesin ja jazzin perinteestä nouseviin biiseihin, mutta niitä ei enää väritetty kamarimusiikin ja klassisen sävyillä. Bryter Layterille hahmottui sähköisempi, jazzimpi ja urbaanimpi tekstuuri. Nick Draken henkilökohtaisten ja vaikeaselkoisten laulujen soidessa tuntuu oudolta puhua popmusiikista, mutta Bryter Layter oli hänen albumeistaan helpoimmin lähestyttävä ja eniten ajassa kiinni.

’Northern Sky’ albumilta Bryter Layter:

Toisenlaisesta tulokulmasta huolimatta Bryter Layter ilmestyi ja katosi yhtä vähin äänin kuin Five Leaves Left. Drake oli satsannut uuteen musiikkiinsa paljon, mutta se ei yksin riittänyt tuomaan näkyvyyttä. Ammattiura edellytti Drakelta suorituksia, joihin hänellä ei ollut voimia. Muut artistit rakensivat menestystä tekemällä kiertueita ja antamalla haastatteluja, mutta Drakesta ei ollut sellaiseen. Hän soitti koko urallaan vain kourallisen keikkoja ja antoi vain yhden haastattelun, ja senkään aikana hän ei saanut sanotuksi juuri mitään.

Drake ei koskaan puhunut tunteistaan tai ajatuksistaan, mutta useat aikalaiset uskoivat hänen pettyneen pahasti siihen, ettei marraskuussa 1970 julkaistusta Bryter Layterista tullut kaupallista menestystä. Se satutti häntä luultavasti pahiten siksi, että hän tiesi seisovansa oman menestyksensä tiellä. Nick Drake ei ollut vaikea vaan sairas ihminen, mutta se ei estänyt häntä syyttämästä epäonnistumisesta itseään. Levy-yhtiö suhtautui Drakeen hyvin ymmärtäväisesti ja kannustavasti. Hän sai levyttää ja elää Islandin rahalla pitkään ilmeisesti vain siksi, että yhtiö arvosti hänen musiikkiaan.

Kolmatta ja viimeistä albumiaan Pink Moonia tehdessään Nick Drake oli entistä yksinäisempi. Joe Boyd oli ottanut vastaan Amerikasta saamansa työtarjouksen, mikä merkitsi Drakelle luottotuottajan ja lähimmän työtoverin menettämistä. Hän muuttui entistä introvertimmaksi ja eristäytyneemmäksi. Kommunikoinnin tasosta kertoo se, että kun Drake kävi puhua pukahtamatta jättämässä kolmannen albuminsa masternauhan Islandin vastaanottotiskille, koko levy tuli yhtiölle täytenä yllätyksenä.

Pink Moonin nimikappale:

Pink Moonin tekemisestä tiesivät vain Drake ja studiomies Wood. Kahdessa päivässä äänitetty ja helmikuussa 1972 julkaistu levy on Drakea paljaimmillaan. Nimikappaleen piano-osuutta lukuun ottamatta Pink Moonilla esiintyy vain akustista kitaraa soittava laulaja. Draken rakastamilta vanhoilta blueslevyiltä tuttu riisuttu toteutus teki musiikista entistäkin henkilökohtaisempaa ja intiimimpää. Tuntui kuin hän olisi päästänyt kuulijansa masennuksen, surun ja sulkeutuneisuuden muurin taakse katsomaan kaunista ja hiljaista sielunmaisemaansa, halunnut tulla kuulluksi puhtaasti omana itsenään. Vaikka Draken henkinen tila oli jatkuvasti huonontunut, Pink Moonin kappaleista ei välittynyt toivottomuutta ja painostavuutta.

Pink Moonin jälkeen Drake ei enää jaksanut pitää huolta itsestään, vaan joutui muuttamaan takaisin Tanworth-in-Ardeniin vanhempiensa luokse. Lopun lähestyessä hänen vointinsa vaihteli. Hän joutui viettämään muutamia viikkoja mielisairaalassa, mutta oli kesällä 1974 niinkin hyvässä kunnossa, että kävi vielä äänittämässä neljä biisiä Joe Boydin kanssa ja suunnitteli neljännen albumin levyttämistä. Saman vuoden marraskuussa hän kuitenkin kuoli masennuslääkkeen yliannostukseen. Viimeisinä aikoinaan hän oli maininnut äidilleen olevansa pahoillaan siitä, että oli epäonnistunut kaikessa, mitä oli yrittänyt tehdä.

’From The Morning’:

Nick Draken hauta on Tanworth-in-Ardenin kirkkomaalla. Hänen hautakiveensä on kaiverrettu lohduttava säe Pink Moon -levyn biisistä ’From The Morning’: ”Now we rise and we are everywhere” (“Nyt nousemme ja olemme kaikkialla”). Se on osoittautunut ilahduttavan enteelliseksi. Toisin kuin Nick Drake luuli, hän ei epäonnistunut. Oma elämä oli hänelle liian raskas taakka kantaa, mutta hän elää musiikkinsa kautta lukemattomissa sydämissä joka puolella maailmaa. Nuori mies, jonka oli vaikeaa päästää muita ihmisiä maailmaansa, puhuttelee lauluillaan monia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Nick Drake | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Nick Drake

Five Leaves Left | Island Records 1969
Bryter Layter | Island Records 1970
Pink Moon | Island Records 1972

Kokoelmalevyt | Finna.fi
Nick Drake

Time Of No Reply | Hannibal Records 1986 • Uusintapainos 2012
Way To Blue – An Introduction To Nick Drake • Island Records 1994 • Uusintapainos 2003
Made To Love Magic | Island Records 2004
A Treasury | Island Records 2004. LP- ja CD-painosten lisäksi A Treasury julkaistiin myös monikanavaisena SACD-laitoksena.

Boksit | Finna.fi
Nick Drake

Toimitus suosittelee Nick Draken tuotannosta tehtyjä bokseja Fruit Tree ja Tuck Box. Moneen kertaan uudelleenjulkaistu levytysura toimii yhteen nivottuna erinomaisesti. 2007 julkaistu Fruit Treen uusintapainos sisältää 50-minuuttisen dokumentin Drakesta.

Fruit Tree – The Complete Recorded Works • 3LP | 1979
Fruit Tree – The Complete Nick Drake Recordings • 4LP • 4CD | Hannibal Records 1986 & 2000
Fruit Tree – The Complete Recorded Works • 3LP+DVD • 3CD+DVD | Island Records 2007
DVD-levyllä laajennettu painos sisältää 108-sivuisen liitevihkon A Much Updated Ruin From A Much Outdated Style. DVD:ltä löytyvän 50-minuuttisen dokumentin A Skin Too Few – The Days Of Nick Drake ohjasi Jeroen Berkvens.
Tuck Box – N. R. Drake, 69 • 5CD | Island Records 2013

Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran

Lue lisää | Finna.fi

Callomon, Cally & Drake, Gabrielle: Nick Drake Remembered For A While, 443 sivua | John Murray 2014
Hogan, Peter: Nick Drake – The Complete Guide To His Music, 108 sivua | Omnibus Press 2009
Humphries, Patrick: Nick Drake – The Biography, 280 sivua | Bloomsbury 1997

Nick Drake: Five Leaves Left (1969).

Nick Drake: Five Leaves Left (1969).

Nick Drake: Bryter Layter (1970).

Nick Drake: Bryter Layter (1970).

Nick Drake: Pink Moon (1972).

Nick Drake: Pink Moon (1972).