SOFA haluaa heilauttaa

SOFA ei sulje ulos vaan kutsuu luokseen

Helsingissä vuonna 2013 perustetun bändin perustajat, räppärit ja lyyrikot Sonja Kuittinen ja Fanni Noroila noudattavat hip-hop-kulttuurin kirjoittamatonta ydinsääntöä siinä, että räppäävät omista kokemuksistaan – ja juuri se tekee heidän taiteestaan erilaista, uudenlaista ja raikasta. SOFAn näkökulma todellisuuteen on positiivisen feministinen.

SOFA. Kuva: Iiris Heikka.

SOFA tunnetaan tiedostavista sanoituksistaan. Oletteko aina samoilla linjoilla asioista, joista tahdotte räpätä?

Fanni Noroila: Olemme kaksi eri ihmistä, joten näkemyksemme eroavat. Meillä on kuitenkin hyvin vahva sama arvopohja, joten järjettömiä kahnauksia siitä, mikä mielestämme on merkittävää, liikuttavaa tai ihanaa, ei tule.

Sonja Kuittinen: Se, että meidän on mahdollista kirjoittaa yhdessä, vaatii sen, että jaamme jonkinlaisen samanlaisen tavan katsoa tätä maailmaa. Mutta tietenkin on myös rikkaus, että meillä on eri päät. Kun keskustellaan jostakin tai kirkastetaan jotakin ajatusta, voi pallotella ideoita ja näkökulmia. Se on hyvä ja eteenpäin vievä asia.

Aika on nyt otollinen vahvoille naisräppäreille. Keihin tunnette hengenheimolaisuutta?
SK: Esimerkiksi D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-kokoonpanoon, jonka kanssa olemme saaneet tehdä mielettömiä keikkoja tänä kesänä. Siinä hengenheimolaisia ovat kaikki eli F, Yeboyah, Nisa, B.W.A, Adikia, MonsalaTaika ja Lina. On tosi tärkeää saada fanittaa heidän työtään, ajatteluaan ja musiikkiaan. Yhdistyminen on ollut arvokasta.

SOFA on sanoutunut irti hip-hopin machosta, naisia esineellistävästä ja misogyynisestä puolesta. Koetteko tehtäväksenne muuttaa kulttuuria?
FN: Nyt pitää kirkastaa, että puhe on suomirap-kulttuurista, ei rap-kulttuurista yleisesti. Olemassaolomme ja taiteellinen ambitiomme liittyy koko kulttuurin heilauttamiseen tai ehkä enemmänkin laajentamiseen.
SK: Ei me yksin voida koko kulttuuria muuttaa tai tehdä keskenämme vallankumousta sen sisällä. Laajentaminen on hyvä sana. Se tapahtuu myös niin, että tulee lisää tekijöitä, joille tehdään tilaa. Sitten me kaikki yhdessä heilautetaan kulttuuria.
FN: Laajentaminen koskee sitä, mitä kulttuurin sisällä nähdään arvokkaana, uskottavana ja voimakkaana.
SK: Eli että esimerkiksi myös feminiiniset piirteet ja pehmeät arvot saavat tilaa.
FN: Vastuu entistä inklusiivisemman kulttuurin luomisesta on meillä kaikilla – tekijöillä, kuuntelijoilla, levy-yhtiöillä ja musiikkimedioilla. Loppujen lopuksi me voidaan vain tehdä musiikkia, puhua ja kirjoittaa asioista, jotka tuntuvat meistä tärkeiltä.

SOFA:n ensimmäinen single ilmestyi kuusi vuotta sitten. Ovatko omat ajatuksenne bändin tavoitteista tai roolista elämässänne muuttuneet sitten alkuaikojen?
FN: Ihmiset ovat kasvavia, muuttuvia ja kehittyviä olentoja. Eihän sitä ole sama ihminen kuin kuusi vuotta sitten. Me ollaan aikuistuttu näiden vuosien aikana.
SK: Ehkäpä me yhdistyttiin aikoinaan osin siksi, että me molemmat halutaan olla ajatuksellisesti ja taiteellisesti jatkuvassa liikkeessä. Tietenkin tämä muuttuu eikä me tiedetä, mihin tämä menee, ja hyvä niin. Tällä pitää olla tilaa hengittää.
FN: Mutta ei bändin rooli elämässä ole muuttunut.
SK: SOFA on meidän rakkauslapsi.

Haluaisitteko tehdä musiikista itsellenne työn vai olisiko se parempi pitää asiana, joka ei ole työtä?
FN: Me ollaan keikkailtu koko kesä ja saadaan siitä palkkaa, joten musiikkia voi jo kutsua työksi. Mutta voisi sitä kutsua työksi, vaikka siitä ei maksettaisi. Me ollaan ammatiltamme taiteilijoita – se on meidän työ.
SK: Se on hauskaa ja ihanaa, mutta on siinä sekin puoli, että siinä tekee työtä eli se on työlästä. Siihen liittyy monia tunteita ja erilaisia kerroksia. Hyviä hetkiä, epäuskon hetkiä, innostusta. Se vaihtelee, mutta me ollaan sitouduttu siihen, ja siksi me halutaan möyhiä näissä asioissa.
FN: Tätä voi kutsua työksi myös siksi, että me tehdään tätä ammattimaisesti eli meillä on tietyt praktiikat ja työajat. Tämä ei voi olla pelkkää ajelehtimista.
SK: Me voidaan itse määritellä, että tämä on työtä.
FN: Tämä on kauhean laaja kysymys…
SK: …johon liittyy myös työn käsite eli se, mikä ylipäänsä käsitetään työksi.
FN: Se murtuu. Meidän sukupolvella se on murtunut jo.
SK: Työn tekeminen ei välttämättä näy ulospäin. Jos tulee mielikuva jostakin muusta, niin eikö se silloin ole työtä, vaikka sisältä päin katsottuna se olisi täyttä työtä?

SOFA on julkaissut tähän mennessä kolme singleä ja kaksi ep:tä, ja nyt se työstää ensimmäistä albumiaan tuottajansa Noah Kinin kanssa. Miltä laajemman kokonaisuuden rakentaminen tuntuu?
FN: Kokonaisuudet ovat aina olleet meidän juttu, vaikka se ei ole ehkä näkynyt ulospäin. Olemme aina tehneet pidempiä kokonaisuuksia, mutta meillä on monia julkaisemattomia biisejä, joten muut eivät ole nähneet sitä prosessia.
SK: Julkaistut biisit ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Viimeksi halusimme julkaista nimenomaan EP:n, koska sen biisit tukivat toisiaan ja avasivat maailmaamme oikealla tavalla. Emme halunneet heittää niitä maailmaan yksittäisinä sinkkuina.
SK: Me tehtiin albumia jo aikaisemmin, mutta lopulta sen musiikillinen suunta ei enää tuntunut oikealta. Siispä me palattiin alkuun tutkimaan, minkälaisen musiikillisen ja sanoituksellisen maailman me halutaan tehdä. Viimeiset puolitoista vuotta me ollaan väännetty albumia koko ajan.

Hip-hopista on kasvanut todella merkittävä kulttuurin muoto, minkä huomaa vaikkapa festivaalien räppipitoisesta ohjelmistosta. SOFA on tänä kesänä soittanut isoissa tapahtumissa. Millaisia kokemuksia ne ovat olleet?
SK: On tosi mahtavaa saada tilaa ja mahdollisuus soittaa kunnon setti omaa materiaalia. On liikuttavaa huomata, että se, mitä me kellarissa mietitään, resonoi myös muissa.
FN: Joo, se on ollut liikuttavaa ja voimaannuttavaa. Eihän kukaan halua tehdä taidetta niin, ettei kukaan koskaan koe tai kuule sitä. Ne hetket ovat vahvistaneet uskoa siihen, että olemme oikealla tiellä. On ollut kertakaikkisen siistiä, että kaikki isot festarit ovat ottaneet meidät ohjelmistoonsa.

Millaisissa keikkapaikoissa olette parhaiten kotonanne?
FN: Me voidaan tehdä koti ihan mistä tahansa paikasta. Tämän jutun ydin on, että minkäänlaisia paikkoja tai yleisöjä ei ylenkatsota. Meidän setti ja koko ilmaisutapa on niin energiapitoinen ja vauhdikas, että parhailta tuntuvat tiiviit klubikeikat tai festarivenuet, joissa energia tiivistyy tiettyyn spottiin. Kun on pimeää ja valot osuvat lavalle, energia suuntautuu sinne. Silloin ihmiset pystyvät paremmin keskittymään siihen, mitä lavalla hääräillään.
SK: Me ollaan energisiä ja tykätään liikkua lavalla ja ottaa ihmisiin kontaktia. On ihanaa, jos puitteet ovat otolliset ja lavalla on niin paljon tilaa, että siellä voi mennä niin villisti kuin huvittaa. Kun keikkapaikkoja katsoo mahdollisuutena toimia ja kuljettaa energiaa, niistä saa irti vaikka mitä. Totta kai on paikkoja, jotka tiivistävät ja kirkastavat meidän juttua tai energiaa. Mutta ei me lähtökohtaisesti mennä mihinkään niin, että ”tää nyt ei varmaan ihan lähe”.
FN: Tavoitteena on luoda jokaiselle keikkapaikalle sellainen fiilis, että kaikilla on hyvä olla.

SOFA AllDay
SOFA Facebook

Levyhyllyt | SOFAn julkaisut
Kuumempi kesä | 2013
Lisää lempee | 2013
Se on fakin aitoo ‎| 2014
Tyttörukka | 2015
Puolukoita | 2016
Sotamaalauksii feat. Ringa Manner | 2018
Tää kestää vaik en kestä sua – feat. F | 2019

Lue lisää
Strand, Heini: Hyvä verse – suomiräpin naiset | Into 2019

SOFA. Kuva: Iiris Heikka.

Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni

Silvana Imam: Naturkraft (Refune Music, Woah Dad!, 2016)

Silvana Imam: Naturkraft (2016).Ruotsalainen rap-artisti Silvana Imam kutsui itseään luonnonvoimaksi jo 2015 ilmestyneen Jag dör för dig -ep:nsä nimiraidalla. Vuonna 2016 hän nimesi albuminsa Naturkraftiksi. Vertaus kuulostaa hippasen pöyhkeältä, mutta mahtailevalla väitteellä on totuuspohjaa. Se, mikä ajaa Imamia eteenpäin artistina ja ihmisenä, on sisäsyntyistä, hänessä luonnostaan.

Silvana Imam. Kuva: Elisabeth Ohlson Wallin.

Silvana Imam. Kuva: Elisabeth Ohlson Wallin.

Imamin (s. 1986) toinen albumi Naturkraft selittää nuo voimat taustan ja identiteetin kautta. Hon va -biisissä liettualaisen äidin ja syyrialaisen isän neljävuotias pikkutyttö saapuu perheensä mukana Ruotsiin. Pian käy ilmi, että pohjoismainen kansankoti ei ole kaikille kansallisuuksille aivan yhtä kotoisa paikka. Ulkopuolisuuden kokemus määrittää Silvanaa edelleen.

Hon va livenä televisiossa:

Imam innostui hip-hopkulttuurista jo lapsena mutta huomasi, ettei pystynyt samaistumaan mihin tahansa pröystäilevään höpinään. Rap oli hänelle ihanteellinen kokemusten jakamisen väline, mutta kukaan ei kirjoittanut asioista, johon hän itse olisi seksuaalisuuttaan ja omaa paikkaansa etsivänä nuorena maahanmuuttajanaisena voinut samaistua. Macho ja materialistinen valtavirtaräppi ei kerta kaikkiaan puhunut hänenkaltaistensa kieltä. 22-vuotiaana Imam päätti ryhtyä itse tekemään musiikkia, jollaista olisi itse halunnut kuunnella. Hänen ensimmäinen albuminsa Rekviem ilmestyi vuonna 2013.

Silvana Imam Gröna Lundissa toukokuussa 2016.

Silvana Imam on nyt 30-vuotias ja yksi Ruotsin tunnetuimpia rap-artisteja, mutta hän määrittelee itsensä edelleen ulkopuolisuuden kautta. Hän kirjoittaa lyriikkansa maahanmuuttajan, lesbon, naisen ja feministin näkökulmasta. Imam on ihmishahmoinen julkilausuma, joka julistaa rasismin, fasismin ja seksismin vastaista sanomaa ja kyseenalaistaa valkoisen heteroseksuaalisen patriarkaatin normit. Hänestä on tullut sen sukupolven tai kansanosan ääni, jota yhdistää poikkeavuus.

Naturkraftilla Imamin paikan kulttuurien välissä osoittavat hänen äitinsä puhuma balttilainen Lietuva -introlla ja Lähi-idästä inspiroitunut Talal, jossa on äänessä Silvanan isä. Seksuaaliseen suuntautumiseen ja tasa-arvoon liittyvät näkemyksensä Imam ilmoittaa hyvin suorin sanoin.

Imam edustaa useita eri vähemmistöjä, ja kirjoittamalla omasta elämästään hän nostaa ”henkilökohtainen on poliittista” -hokeman aivan uudelle tasolle. Vaikka hän ei halua leimautua niinkään poliittiseksi kuin tiedostavaksi artistiksi, päämääränä tuntuu olevan yhteiskunta, jossa on tilaa myös hänenlaisilleen. Samalla hänestä on tullut feministisen ja antirasistisen taistelun äänitorvi.

Liveversio I·M·A·M pt. 2 -kappaleesta, jossa julistus on jyrkimmillään.

Silvana Imamin hiphop-kollektiivi RMH:n kanssa työstämä musiikki ei ole kovin pop. Se on hengeltään varsin progressiivista, taiteellista ja paikoin vaikeasti lähestyttävääkin. Niin marginaalista se ei kuitenkaan ole, etteikö sille löytyisi ostajia. Kun musiikkibisnes jakaa palkintoja, perusteena on kaupallinen menestys, ja Imam sai viime vuonna vuoden artistin Grammis-palkinnon.

Silvana Imamilla ei varmastikaan ole mitään sellaisia palkintoja vastaan. Nehän osoittavat, että sanoma löytää kuulijansa.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Silvana Imam kotisivu

Levyhyllyt:
Rekviem (2013)
Naturkraft (2016)

Silvana Imam Suomessa 2016:
Ke 26.10. Turku, Gong,
To 27.10. Tampere, Klubi,
Pe 28.10. Helsinki, Tavastia
La 29.10. Oulu, 45 Special

Silvana Imam: Naturkraft (2016).

Silvana Imam: Naturkraft (2016).