Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi

Paperi T: Kaikki on hyvin (2018).Porvoolaissyntyinen Paperi T (oik. Henri Pulkkinen, s. 1986) on eittämättä viimeisimmän vuosikymmenen merkittävimpiä artisteja paitsi suomirapin, myös yleensäkin kotimaisen popmusiikin kentällä. Harva on onnistunut yhdistämään kaupallista menestystä, kehuja kriitikkokentällä ja painoarvoa kulttuurikeskustelussa hänen tapaansa.

Suomirapin kentällä Pulkkinen oli vielä varsin tuntematon nimi esittäytyessään Ruger Hauer -trion jäsenenä vuoden 2010 Se syvenee syksyllä -albumilla. Tämä oli genren Cheek-vetoisen kaupallisen noususuhdanteen aikaa, mutta Rugerin debyytistä tuli vuosien mittaan vastahankaisemman räppiyleisön klassikko, joka lanseerasi Pulkkisen ohella monen tietoisuuteen myös Mikko Kuoppalan alias Pyhimyksen. Se syvenee syksyllä ei yltänyt albumilistalle lainkaan, mutta sen suosituimmat kappaleet ’Jokaiselle jotakin’ ja ’Täällä’ ovat kerryttäneet reilusti kuudetta miljoonaa Spotify-kuuntelua.

Ruger Hauerin kulttimaineen kasvaessa Erectus– ja Ukraina-albumeiden myötä vuosina 2012–13 alkoi Paperi T hamuilla omalla tahollaan bändin ulkopuolista artistiutta. Vuonna 2013 hän esittäytyi duon osapuolena Khidin kanssa tekemällään minialbumilla Ex ovis pullus non natis seró fit ullus ja päävokalistina friikkifolk-yhtye Paavoharjun paluulevyllä Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne.

Paavoharju: Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne (2013).Näillä julkaisuilla Pulkkinen profiloituu vielä kokeellisen rapin edustajaksi ja vaihtoehtoisen crossoverin harjoittajaksi. Niin Khidin kylmät industrial-biitit kuin Paavoharjun Lauri Ainalan rakeinen äänimaisemamaalailu viittovat Tattarisuon tyhjien teollisuushallien maailmaan, mutta Paavoharjun musiikki haroo esoteerisempiakin ulottuvuuksia. Joko sinä tulet tänne alas… on Suomen oloissa ainutlaatuinen neofolk-impulssien ja kokeellisen konemusiikin yhdistelmä. Pulkkisen alleviivaavan painokas, uhkaavalta äänikirjan lukijalta kuulostava vokaalityyli täydellistyy ensimmäistä kertaa levyn ’Patsaatkin kuolevat’ -klassikolla:

Vuoden 2013 päättyessä Henri Pulkkinen oli silti rajallisen erikoisyleisön tuntema indie-artisti. Suomiräpistä oli ehkä tullut valtavirtaa, mutta Cheekin ja Mikael Gabrielin populistisilla ehdoilla.

Toisaalta musakriitikkopiireissä pidettiin selvänä, että iso kulttuurikriittinen ja täyttämätön aukko oli olemassa siellä, missä 80-luvulla vaikuttivat Sielun Veljet ja 90-luvulla CMX. Enää se ei vain onnistuisi kitararockilla. 2010-luvun nuoret yliopistoaikuiset edellyttäisivät suosikkirunoilijaltaan kykyä mukautua tämän aikakauden musiikillisiin odotuksiin.

Henri Pulkkinen oli enemmän kuin valmis täyttämään ne odotukset.

Paperi T:n sooloura lanseerattiin ovelasti vaivihkaa parilla singlellä ja YleX:n kautta. Kansanradion nuorisokanava teki melodramaattisesta ’Sä jätät jäljen’ -singlestä orastavan hitin syksyllä 2014. Parisuhteen päättymisestä ja unohtuneiden tavaroiden selaamisesta ja rappukäytävään heittelemisestä kertova vihainen kevätbiisi tarttui takuulla jokaisen sen kuulleen mieleen ja korvakäytäviin. Hittilistojen kärkeen se ei noussut, mutta onnistui tärkeämmässä: teki Henri Pulkkisesta kolmekymppisen disintegroituvan varhaisaikuisuuden äänen.

Jos ’Sä jätät jäljen’ oli ensi-isku, luokittuu vuoden 2015 alussa ilmestynyt ’Resnais, Beefheart ja Aalto’ -single täystyrmäykseksi. Periaatteessa täysin epäkaupallinen hidastempoinen tilitys ei rakennu musiikilliselle korvakarkille, vaan loputtomalle ja kulttuurihistoriallisesta sivistyksestä kertovalle namedoppailulle. Kappale herätti välittömästi sekä ärsyyntymisen että ihastumisen tunteita, mutta on selvää, että Pulkkinen oli pelannut korttinsa tarkkaan harkiten. Teksti koostuu alusta loppuun todellisista ja kuvitelluista interteksteistä:

”Chianti oli Alvar Aallon lempiviini / Mä en tiedä viineistä mitään / Kai täs on nyt aikaa sit opetella / Et sellast / Jos haluut nähdä / nähdään Cellas”.

Näin kevään 2015 kulttuurikeskustelun ytimeen iskostui Paperi T. Huhtikuussa ilmestynyt Malarian pelko -albumi julistettiin ilmestyessään yleisesti merkkiteokseksi, joskin on kiinnostavaa, että perinteisistä rocklehdistä sekä Soundi (Arttu Seppänen) että Rumba (Niko Peltonen eli allekirjoittanut itse) suhtautuivat levyyn varsin kriittisesti. Malarian pelko nousi kuitenkin listaykköseksi ja myi vinyylijulkaisuna poikkeuksellisen paljon. Levy sai myöhemmin myös Teosto–palkinnon.

Paperi T: Malarian pelko (2015).Malarian pelon ytimessä on obsessiivinen itsetarkkailu, omien ihmissuhde-epäonnistumisten loputon puiminen, syyllisyys etuoikeutetusta asemasta, itseironinen naurahtelun sen kustannuksella. Samaan aikaan, kun kirjallinen elämä suistui autofiktion suohon, syöksi Henri Pulkkinen popmusiikin aivan vastaavaan vetelikköön. Hän teki sen niin uskottavasti, puoleensa vetävästi ja tuottajiensa (Kalifornia-Keke, Aksim, Khid, RPK, Femme Fourrure) musiikillista pelisilmää hyväksi käyttäen, että lopputuloksena Malarian pelko on maksisipsipussin kaltaista huumetta.

Pulkkisen loputon nimien pudottelu täydellistää vaikutelman Vaasankadun sivistyneimmästä kulkijasta, joka todistaa oikean kätensä puristuksella oikeamielisyytensä samalla, kun facepalmaa vasemmalla omaa riittämättömyyttään ihmissuhteiden monimutkaisuuden edessä. Levyn kertoja kaihoaa nuorten Kristiina Halkolan tai Stevie Nicksin näköisiä naisia ja ironisoi opetellusti omaa kaihoaan. Hän syö kakkunsa ja säästää sen: Malarian pelkoon samastuivat sekä heteronormatiivisuuden kanssa pyristelevät nuorehkot miehet että sen kanssa pyristelevien miesten kanssa aikuiselämänsä ajan pärjäilleet nuorehkot naiset.

Levyn todellisimmalta maistuneen säkeen – ”Mä oon kuin elokuva, jossa ei kukaan kuole” – Pulkkinen ulkoisti vanhemman sukupolven indie-puujumalan, P-K Keräsen laulettavaksi.

Paperi T:n kulttuurinen merkitys taisi huipentua vuonna 2016 Post-Alfa -runokokoelman julkaisuun. Pulkkisen instagram-runous myi ennätyksellisiä määriä siinä missä A.W. Yrjänän Arcana vuonna 1997, mutta teosten kirjallisten ansioiden vertailu onkin jo toinen asia. Kulttuurihistoriaan Pulkkinen jätti mikrojäljen synnyttämällä ”tee oma Papru-runo” -hästäg-liikkeen, jonka innovatiivisimmat lopputuotteet paljastivat hyvinkin hauskasti Pulkkisen tilapäärunouden sisällölliset kliseet ja muodollisen toisteisuuden.

Ruger Hauer: Mature (2016).Kulttuuri-ilmiöillä on luonnollinen elinkaarensa. Henri Pulkkisen taiteen kohdalla sen huipentuma toistaiseksi osui vuosiin 2015–16. Tämä ei tarkoita, että sittemminkään olisi tapahtunut romahdusta. Ruger Hauer kulki oman taipaleensa loppuun vuoden 2017 listaykkösalbumilla Mature, jota on mahdotonta peilata olennaisilta osiltaan Pulkkisen tekemisiin, mutta Paperi T valloitti albumilistan ja vinyyliä ostavan kansanosan vielä toistamiseen vuoden 2018 Kaikki on hyvin -albumilla. Nyt hän ei vain ollut enää kulttuurikeskustelun aihe tai lauantaiesseiden kohde. Hän oli vain osa establishmentia. Kaikki oli hyvin.

Toisesta soololevystä alkaa olla jo kolme vuotta, ja kuka enää kulkutautiaikana tietää, mikä Paperi T:n todellinen artistipositio nyt on? Viime vuonna hän kuitenkin julkaisi Khidin kanssa uuden minialbumin HBD RIP.

Sen älyllinen nihilismi tuntuu tähän ajanhetkeen virkistävältä. Henri Pulkkinen on merkittävän hyvä kokeellinen räppäri, jonka ei olisi artistina pitänyt koskaan katsoa peiliin.

Levyhyllyt
Ruger Hauer
[= Henri Pulkkinen • Mikko Kuoppala • Tommi Langen]
Finna.fi

Se syvenee syksyllä • CD • LP | Monsp Records 2010
Erectus • CD • 2LP | Monsp Records 2012
Ukraina • CD • LP | Monsp Records 2013
Mature • CD • LP | Johanna Kustannus 2016

Levyhyllyt
Paperi T | Finna.fi

Ex Ovis Pullus Non Natis Serò Fit Ullus Paperi T & Khid • LP • CD | Monsp Records 2013
Malarian pelko • LP • CD | Johanna Kustannus 2015
Kohta • LP Lauri Porra & Paperi T • LP | Svart Records 2018
Kaikki on hyvin • LP • CD | Johanna Kustannus 2018
HBD RIP Paperi T & Khid • LP | Johanna Kustannus 2020

Levyhyllyt
Paavoharju | Finna.fi

Yhä hämärää • CD • LP | Fonal Records 2005 & 2007
Laulu laakson kukista • CD • LP | Fonal Records 2008
Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne • CD • LP | Fonal Records 2008
Syvyys – The Fonal Years Vol. 1 • 3LP | Svart Records 2019
Uskallan – The Fonal Years Vol. 2 • 3LP | Svart Records 2019

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Lue lisää Paperi T:tä | Finna.fi

Post-alfa | Kosmos 2016

Lue lisää suomirapista | Finna.fi

Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät  Karri Miettinen [= Paleface], 251 sivua | Like 2011
Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja  Karri Miettinen [= Paleface] & Esa Salminen, 503 sivua | Like 2019
Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019

Paperi T: Kaikki on hyvin (2018).
Paperi T: Kaikki on hyvin (2018).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.