(I’m) Stranded | EMI 1977
Christopher James Mannix Bailey 1956–2022
Alasdair Mackie ”Algy” Ward 1959–2023
”1970-luvulla kolme bändiä muutti rockmusiikin – Sex Pistols, Ramones ja The Saints”, totesi Sir Bob Geldof, joka muistetaan mammuttimaisesta Live Aidista sekä The Boomtown Rats -yhtyeestä.
Väite on tavallaan totta, mutta on se olemattakin. Amerikkalaiset MC5, Stooges, New York Dolls ja Ramones olivat marginaalisuudessaankin ne ensimmäiset muutosvoimat. Ne vaikuttivat Sex Pistolsiin, jonka kohuotsikkovetoinen toiminta teki punk rockista niin tunnettua, että se muutti rockmusiikkia. Odottamattomin nimi Geldofin heitossa on The Saints, joka on kolmesta mainitusta helposti vähiten tunnettu ja johon mainitut amerikkalaisyhtyeet myös vaikuttivat. Sen vaikutuksen täytyy olla paljon Pistolsia ja Ramonesia vähäisempi, mutta kaipa voi sanoa, että The Saints oli sen verran varhain liikkeellä, ettei se niinkään pitänyt sormea ajan pulssilla kuin oli osa sykettä.
(I’m) Stranded • debyyttialbumin nimibiisi
1977
Vuonna 1973 perustetun Saintsin tunnetuin biisi ’(I’m) Stranded’ valmistui kauan ennen ilmestymistään. Melodia alkoi soida kitaristi Ed Kuepperin päässä huhtikuussa 1974, ja laulaja Chris Bailey viimeisteli kappaleen pian sen jälkeen. Kun bändi kesällä 1976 suunnitteli ensimmäisen singlen tekoa, se valitsi ’(I’m) Strandedin’ A-puoleksi pienen faniporukkansa ehdotuksesta. Kääntöpuolelle päätettiin levyttää kappale nimeltä ’No Time’. Studioksi valittiin kohtuuhintainen Window Recording Studios, jota rumpali Ivor Hayn työkaverit suosittelivat.
Minulla oli sellainen romanttinen ajatus, että me raivaisimme itsellemme tien puhtaalla visiollamme. Ajattelin, että meissä olisi valtavasti vetovoimaa, koska olimme niin erilaisia kuin mikään muu kaupungissa, mutta eipä meissä ollut.
Ed Kuepper, The Guardian
Se, että studion äänittäjänä oli Mark Moffatt, oli yhdenlainen onnenpotku. Moffatt oli juuri palannut Lontoosta, jossa hän oli käynyt riittävän monella pubrock- ja punkkeikalla tajutakseen, miltä The Saints halusi kuulostaa. Äänittäjä kertoi Mixdown-lehden haastattelussa, että Saintsin debyyttisinglen yhteydessä usein mainittu ”wall of sound” syntyi, kun hän keksi asettaa yhden äänitysmikrofonin betoniseen käytävään suhteellisen kauas kitaraosuuksiaan tuplaavasta Kuepperista. Kitaristi viritti soittimensa ylävireeseen ja käytti Fenderin vahvistinta ilman efektejä.
Erotic Neurotic • toinen single albumilta (I’m) Stranded
1977
The Saints julkaisi singlen omalla Fatal Records -merkillään syyskuussa 1976 ja onnistui saamaan sen jakeluun myös Englannissa pienen Power Exchangen kautta. Australiassa The Saints ei kiinnostanut ketään, mutta Lontoossa sinkku oli oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Ramonesin ensimmäinen albumi oli ilmestynyt keväällä ja alkanut tehdä myyräntyötään uusien bändien keskuudessa. (Saintsin jäsenet tosin ovat vakuuttaneet, etteivät olleet kuulleet Ramonesia ennen singlensä tekemistä.) Sex Pistols, The Clash ja The Damned eivät olleet vielä julkaisseet mitään, mutta punk kupli lähellä pintaa ja levybisnes uumoili sen tuloa.
Kun kriitikko John Ingham kehui Sounds-lehdessä ’(I’m) Strandedin’ olevan ”tämän ja kaikkien muidenkin viikkojen sinkku”, levy-yhtiö EMI:n Lontoon pääkonttorista kävi Australian-osastolle käsky, että The Saintsille oli heti tarjottava kolmen albumin levytyssopimusta. Myös AC/DC:n manageri Michael Browning kävi tsekkaamassa bändin, mutta ei ryhtynyt yhteistyöhön The Saintsin kanssa.
Joku kaukonäköisempi olisi nähnyt, että me teimme jonkinlaista pioneerityötä. Minusta oli hauskaa, että hän ei pitänyt meistä siksi, että kaikkia kappaleemme kuulostivat samalta – ja hän oli AC/DC:n manageri! Joskus vitsit kirjoittavat itse itsensä.
Ed Kuepper, Ugly Things #68
Demolition Girl • albumilta (I’m) Stranded
1977
Joulukuussa 1976 The Saints oli albumin teossa pienessä brisbanelaisessa studiossa. EMI:n tuottajaksi lähettämä musiikin moniottelija Rod Coe oli kuullut bändin singlen eikä oikein tiennyt, mitä mieltä olisi siitä. Kitarasoundi oli hänestä fantastinen, samoin bändin asenne, mutta muuten hän ei ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa – niin tuore asia punk rock vielä oli. Coe muisteli ABC:n haastattelussa, ettei studiossa vallinnut erityisen lämpöinen tunnelma. Bändi vaikutti äreältä eikä ollut kiinnostunut siitä, kuka tuottaja oli tai mitä tämä oli ennen tehnyt.
He halusivat vain saada hommansa hoidetuksi. Heidän kanssaan oli vaikea kommunikoida, joten tilanne oli haastava. Mutta kun he alkoivat soittaa, se kuulosti mukaansatempaavalta.
Rod Coe, ABC.
Messin’ With the Kid • albumilta (I’m) Stranded
1977
Pitkä levy rykäistiin purkkiin kahdessa päivässä. Pohjien äänittäminen oli The Saintsille vähän niin kuin olisi ollut keikalla, ja osa biiseistä oli ollut repertoaarissa alkuajoista asti. Coen mielestä oli hyvä, ettei Saintsia viety tekemään levyään EMI:n hienoon studioon, koska siellä jälki olisi ollut liian siistiä. Brisbanen primitiivinen äänittämö oli kehnoilla kamoilla soittaneen bändin tasolla, ja niin The Saintsin vilpittömyys ja raakuus saatiin nauhalle sellaisenaan. Se oli sellaista energiaa, jota tämän päivän aikuisten punkfestivaaleilla on turha edes tavoitella.
Tärkeää oli sekin, miten hyvää ja monipuolista materiaalia bändillä oli. Sellaiset biisit kuin ’Demolition Girl’, ’(I’m) Stranded’ ja ’Erotic Neurotic’ edustivat bändin kiivasta puolta, mutta levyllä oli myös juureva kolmen soinnun garageballadi ’Messin’ With The Kid’. Elviksen ensimmäisenä levyttämä ’Kissin’ Cousins’ (1964) ja The Missing Linksin ’Wild About You’ (1965) olivat albumin lainabiisit, ja tiukasta hardrockkauksesta kaaokseen karkaava ’Nights in Venice’ on hyvin stoogesmainen albumin lopetus.
[Rod] miksasi levyn, mutta soundi ei ollut ihan sitä, mitä me haimme, joten minä ja Chris miksasimme koko albumin uudelleen. Rod ei osallistunut siihen. Hän taisi pistäytyä studiossa kerran, kun me mietimme, että ’miten kitarat saisi kovemmalle?’. Rod näytti huvittuneelta ja meni pois.
Ed Kuepper, The Music
Nights in Venice • albumilta (I’m) Stranded
1977
The Saints muutti Brisbanesta ensin Sydneyyn ja sitten Englantiin alkaakseen rokkaamaan ammattimaisesti. Siellä se kieltäytyi pukeutumasta levy-yhtiön ehdottamiin punkvaatteisiin, jotka olisi varmaan ostettu Pistols-svengali Malcolm McLarenin muotikaupasta. Pian basisti Kym Bradshaw jätti bändin.
Chris Bailey:
Kym oli aina se neliönmuotoinen palikka pyöreässä reiässä. Hän ei koskaan tuntenut oloaan kotoisaksi bändissä. Ed ja minä kohtelimme häntä kaltoin. Kyse ei ollut muusikkoudesta, vaan persoonallisuuksista.Ed Kuepper:
Puhuin Kymin kanssa ensimmäisen Englannin-kiertueemme jälkeen ja olimme yhtä mieltä siitä, että hänen olisi parasta lähteä.Kym Bradshaw:
Bändissä oli paljon paineita ja yksi aikakausi tuntui päättyvän. Emme edenneet mihinkään ja soitimme aina samaa settiä. Liityin The Lurkersiin, joka oli ihan kauhea bändi. He sanoivat, että olin liian ammattimainen soittaja, ja antoivat minulle potkut.
Mojo #132, 2004
The Saints pestasi tilalle Algy Wardin, joka tuli myöhemmin tunnetuksi The Damnedista ja Tankista. Päivitetty kokoonpano teki kaksi albumia, jotka osoittivat vahvaa musiikillisen kehittymisen halua. Torvilla koristeltu Eternally Yours tuli 1977 ja jazz/bluesvaikutteinen Prehistoric Sounds vuonna 1978. Prehistoric Soundsin jälkeen Saintsin voimakaksikko Chris Bailey ja Ed Kuepper panivat musiikilliset lusikkansa jakoon, koska halusivat viedä bändiä eri suuntiin.
This Perfect Day • The Saints soittaa kakkoslevynsä biisin Top of the Popsissa 1977.
Kun Hay ja Ward erosivat Kuepperin mukana vuoden 1979 alussa, Bailey jäi luotsaamaan The Saintsia yksin. Bändi teki hänen johdollaan vielä kaksitoista albumia. Niistä viimeisin, The Long March Through The Jazz Age, ilmestyi vuonna 2025 kolme vuotta Baileyn kuoleman jälkeen. Matkan varrelle mahtui jokunen reunionprojekti, joissa Kuepper ja Hay olivat mukana. Ward kuoli vuotta Baileyn jälkeen. Seitsemänkymppiset Kuepper ja Hay jatkavat edelleen muusikon uraa.
(I’m) Stranded on pitkän uran jälkeenkin The Saintsin tärkein albumi. Tekijänoikeusjärjestö APRA poimi ’(I’m) Strandedin’ australialaisten biisien top 30 -listalle vuonna 2001. Kolme vuotta myöhemmin The Saints liitettiin kotimantereensa musiikin Hall of Fameen. Kun Australian kansalliseen elokuva- ja äänitearkistoon koottiin musiikkia, ’I’m Stranded’ oli ensimmäisten valittujen biisien joukossa. Kirjassa 100 Best Australian Albums (2010) The Saintsin debyytti on sijalla 20.
Vuonna 2024 albumista julkaistiin juhlava box set -painos, ja Kuepper ja Hay ovat juhlistaneet bändin viisikymppisiä keikkailemalla kokoonpanolla The Saints ’73–’78. Siinä ovat mukana Mick Harvey ja Mark Arm. Jos heiltä tai muilta Nick Cave & The Bad Seedsin tai Mudhoneyn miehiltä kysytään, The Saints on aivan varmasti muuttanut rockmusiikkia.
Ari Väntänen www.arivantanen.com
The Saints kotisivu
The Saints Bandcamp
The Saints Facebook
💿
The Saints
Finna.fi
(I’m) Stranded EMI 1977
Eternally Yours EMI 1978
Prehistoric Sounds EMI / Harvest 1978
The Monkey Puzzle Lost Records / New Rose Records 1981
Casablanca / Out In The Jungle New Rose Records 1982
A Little Madness To Be Free New Rose Records 1984
All Fools Day Mushroom / Polydor 1986 • TVT Records / Polydor 1987
Prodigal Son TVT Records / Polydor 1988
Howling | Blue Rose Records / Rough Trade 1996
Everybody Knows The Monkey Last Call Records / Amsterdamned Records 1998
Spit The Blues Out Last Call Records / Raven Records 2000
Nothing Is Straight In My House The Cadiz Recording 2005
Imperious Delirium The Cadiz Recording 2006
King Of The Sun 2CD | Highway125 2012
International Robots Unichord Records 2017
Long March Through The Jazz Age Fire Records 2025
💿
Bokseja ja kokoelmalevyjä
The Saints
Finna.fi
Songs Of Salvation 1976–1988 Raven Records 1990
Wild About You 2CD | Raven Records 2000
The Greatest Cowboy Movie Never Made 4CD | The Cadiz Recording 2006
All Times Through Paradise 4CD | EMI Records 2011
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Aerosmith – suuren stoorin alkusanat • Aerosmith [1973]
Dave Evans – rakkaudesta lajiin • Vuodet 1974–2023
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi 📚🎵 Andrew Matheson: Sick On You [2015]
Iggy Pop – tanssia muurin harjalla • Lust For Life [1977]
Johnny Thunders 1952–1991 • Malja antisankarille • So Alone [1978]
MC5 oli vastakulttuurin vihainen ääni • Kick Out The Jams [1969]
Peer Günt – seinästä läpi ja Trans Amin takapenkille • Peer Günt [1985] • Through The Wall [1985] • Backseat [1986]
Peter Perrett – kulttisankarin voitokas paluu • How The West Was Won [2017]Ramones – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille • Rocket To Russia [1977]
Richard Hell & The Voidoids – kaukana kliseisyydestä • Blank Generation [1977]
Roky Erickson 1947–2019 • Kulttisankari mielensä armosta • Roky Erickson And The Aliens: The Evil One [1981]
Sex Pistols – debyytti ja testamentti • Never Mind The Bollocks, Here’s The Sex Pistols [1977]
Smack – avain kulttisuosioon • On You [1984]
Wilko Johnson 1947–2022 • Wilko Johnson jäi historiaan
Woude • Wouden laulut jäivät pystyyn • Singles 1979–1985 [2024]
(I’m) Stranded The Saints • 1977
