Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon

Tulenkantajat | Poko Rekords 2001

Internetin keskustelupalstoilla näkee monenlaista mielipidettä. Kerran noilla tyhmyydentiivistysjoukkojen kasarmeilla puhuttiin, että suomiräppiä pitäisi tehdä vain pääkaupunkiseudulla, koska Uudenmaan maakunnan murre on ainoa, joka kuulostaa oikealta.

Oikeat amerikkalaiset räppärit hymyilisivät tuolle Pohjois-Puolan ulkorajoilta kummunneelle käsitykselle empaattisesti, sillä he tietäisivät, että rapissa on olennaisinta toimittaa asiansa omaan tyyliinsä ja omalla kielellään, oli kyseessä sitten äidinkieli tai ei. Toki hip-hop on syntynyt kaupunkiympäristössä, mutta kaupunkilaisuuskin on kovin suhteellista. Rovaniemi esimerkiksi muistuttaa Helsinkiä siinä, että molempien keskusta on jossain määrin urbaanimpi alue kuin taajaman ulkopuolinen seutu.

Halusitte tai ette kuulette Hannibaalii
Joka nakkaa paskaa aamuun saakka siis jaksaa
Jatkaa jatkaa eikä todella lopettakkaan
Talossa tiimi timmein Tulenkantajaat!
Ja Hannibal puottaa sitä rolloslangia.
– Puritaani

Rovaniemeläinen Tulenkantajat sikisi Nuorista Herroista, Headsista, Mugglesista ja Absoluuttisesta Nollapisteestä, soitti funkin, räpin, jazzin, soulin ja Lapin sävyttämää rytmimusaa ja hajosi kolme pitkäsoittoa tehtyään. Tasokkaan tuotannon tärkeimmäksi ja funkeimmaksi teokseksi jäi debyyttialbumi Tulenkantajat, joka antoi äänen pohjoiselle hip-hop-sukupolvelle. Tulenkantajat myös antoi Rovaniemelle uuden nimen. Rankkuudessaan parodisen Rollofunk-singlen ilmestymisen jälkeen Lapin pääkaupunki on yleisesti tunnettu Rollona.

Rovaniemi oli 2000-luvun taitteessa elävä musakaupunki, ja se näkyi bändin kovassa kokoonpanossa. Taitavassa rytmiryhmässä svengailivat basisti J. Karttimo ja Absoluuttisen Nollapisteen rumpali Tomi ”Tomba” Krutsin. Kosketinsoittaja-perkussionisti Janne ”Herra Hadji” Hast on sittemmin vaikuttanut Absoluuttisessa Nollapisteessä, Dxxxa D:n Nukkehallituksessa ja Jaakko Laitinen & Väärä raha -yhtyeessä, jossa soittaa myös Tulenkantajien puhaltaja Jarkko ”UnikJage” Niemelä. Marko Ylianttila on viime vuosina kitaroinut Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatan Hot Contents -soolobändissä ja Hastin lailla Nukkehallituksessa. DJ-osastosta ja ajoittain räpeistä vastasi ensilevyn aikaan Mixtec Timmi. Bändin sydän olivat räppärit Hannu ”Hannibal” Stark ja Soni ”Herra Soppa” Yli-Suvanto, joiden sanailun ympärille kaikki muu punoutui.

Tuuppa Rolloon, on se varma soon se pleissi
Tuuppa Rolloon, basa iskee suoraan feissiin (eipä vissiin)
Aivoissa dänkki, vyöllä veitsi
Soon vissi, täällä jengi kusee viskii.
– Rollofunk

”Bändiräppi” ei ole puritaanien mielestä puhdasoppisin tie tällaisen musiikin toteutukselle, mutta Tulenkantajille oli kokoonpanostaan pelkästään etua. Se oli elävästi soiva kokoonpano, joka taipui helposti kipakkaan funkiin, lämpöiseen afrobeatiin, lempeään souliin ja tyylikkääseen jazziin. Hannibalin ja Sopan mölähtelevän pohjoinen räppäys ja taitava sanankäyttö korostuivat sellaista taustaa vasten, eivätkä he suoltaneet murrerunoutta vaan käyttökelpoista kieltä. Tulenkantajien debyytti on makiasti groovaava levy, jonka pohjoiset sävyt värjäävät uniikiksi. Siinä on ollut roolinsa myös tuotantojoukoissa häärineillä Absoluuttisen Nollapisteen Aake Otsalalla ja Headline-studion Jani Viitasella.

Vaikka levyn tunnetuin biisi onkin rokkaava skeneanthem ’Rollofunk’, ja vaikka soul-, funk- ja jazzlaulujen aiheet löytyivät silloisen Sampoaukion välittömästä läheisyydestä, ei bändi sortunut nurkkakuntaisuuteen. Esimerkiksi riemukkaassa ’Hyvät naiset ja herrat’ -biisissä Tulenkantajat kävi yhteistyöhön turkulaisen Ritarikunnan kanssa. Kantaaottavimmillaan bändi oli ’Get Downissa’, jonka nasevasti kiteytetty natsikriittinen sanoma ei vanhene: ”Vihaat vapaa-aikas – ei se sullakaan oo heleppoo”. Erehdyttävästi muusikko-kirjailija-sarjakuvataiteilija Liimatalta kuulostavan Ralf Schnabelin tähdittämä ’Do the Henkirikos’, on kiehtova loppusyvennys joka päättää albumin surrealistisiin noir-tunnelmiin: ”Äiti. Tiedän, ettet ole halunnut lähettää minulle rahaa sen jälkeen, kun kusin huoneeseesi.”

Tulenkantajien debyytti tulee ajankohtaiseksi taas tänä vuonna, kun Svart Records julkaisee sen ensimmäisen vinyylipainoksen. Saman kohtalon soisi myös bändin kahdelle myöhemmälle studioalbumille.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tulenkantajat Facebook

Hae ’Tulenkantajat’ kirjastosta.

Hae debyyttialbumi Tulenkantajat kirjastosta:
esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Tulenkantajat Poko Rekords 2001 | LP-uusintapainos 2019 Svart Records
Teillä laki, meillä laulu | Poko Rekords 2002
Hyvää syntymäpäivää rouva presidentti | Poko Rekords 2003

Lue lisää | Finna.fi
Miettinen, Karri (Paleface): Rappiotaidetta – suomiräpin tekijät, 251 sivua | Like 2011
Miettinen, Karri (Paleface) & Salminen, Esa: Kolmetoista kertaa kovempi – räppärin käsikirja | Like 2019
Strand, Heini: Hyvä verse – suomiräpin naiset, 200 sivua | Into 2019

Tulenkantajat: Tulenkantajat (2001).

Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan

Bone Machine | Island 1992

Tom Waits: Bone Machine (1992).Tom Waits on aina ollut hahmo, mutta samanlaisena hän ei ole pysynyt. Alkuaikojen kulkumiesromanttinen raspikurkku-lauluntekijä ja lätsäpäinen duunarirunoilija vääntyi vuosien mittaan oudommaksi artistiksi, joka lisäsi blues- ja jazzpohjaiseen musiikkiinsa kokeellisia elementtejä. Rehevä-ääninen jutunkertoja on nostanut silmilleen vääristävät lasit ja innostunut heittämään yhä ihmeellisempää legendaa. Häntä kuuntelee viihdytettynä ja kiinnostuneena silloinkin, kun tarinoista ei usko sanaakaan.

Waits ei niinkään muuttunut kuin mutatoitui. Hän alkoi sekoitella pohjimmiltaan vanhanaikaisiin ja nostalgisiin biiseihinsä teennäisyyden partaalle uskaltautuvaa teatraalisuutta, itsetarkoituksellista kummallisuutta, surrealismia ja itseironiaa. Työn jälki oli persoonallista, sielukasta ja monessakin mielessä satumaista jo Swordfishtrombonesilla (1983) ja Rain Dogsilla (1985). Vuoden 1992 Bone Machine oli kuitenkin Waitsin friikahtamiskehityksen kulminaatiopiste. Sillä levyllä hän teki läpimurron johonkin, missä kukaan ei ollut ennen käynyt.

Bone Machine äänitettiin kokonaisuudessaan Kalifornian Cotatissa sijaitsevan Prairie Sun Recording Studiosin kellarissa, C-studioksi nimetyssä huoneessa. Waits on kertonut ihastuneensa betoniseinäisen tilan kaikuun, joka onkin tärkeä osa Bone Machinen soundia. Albumi kuulostaa paikoin Tim Burtonin ohjaamalta jättimäiseen käkikelloon sijoittuvalta mörkömusikaalilta, paikoin työuupumuksesta seonneen pelto-orjan bluesilta ja paikoin ihan tavallisen sydämensä särkeneen miehen hauraalta viestiltä elämänsä naiselle tai itselleen elämälle.

Kolisten käynnistyvä ’Earth Died Screaming’ ja murheellisessa realismissaan oudon lohdullinen ’Dirt In The Ground’ ovat vaikuttava alku levylle. Tuntuu kuin Waits kuvaisi noilla kappaleilla havahtumistaan olemassaolon rajallisuuteen ja realiteetteihin (mikä onkin tyypillistä kehitystä tuolloin vähän päälle nelikymppisen artistin ikävaiheessa). Kuolema-aihetta pyöritellään eri kulmista pitkin Bone Machinea, etenkin spoken word -esitystä ja pienoisnovellia muistuttavassa ’The Ocean Doesn’t Want Messä’ ja pirullisessa ’Murder In The Red Barnissa’. ’I Don’t Wanna Grow Upissa’ Waits tuntuu pääsevän sinuiksi sen kanssa, miten keski-ikäistymiseen pitäisi suhtautua.

Vaikka Waitsin juuret ovat groovaavassa afrikanamerikkalaisessa musiikissa, perinteinen svengi ei ole hänelle mikään ainoa oikea vaihtoehto. Bone Machinen kappaleista säälimätön ’In The Colosseum’ ryskää nelikulmaisilla kivirattailla, kun taas ’Goin’ Out West’, ’All Stripped Down’ ja ’Jesus Gonna Be Here’ (jossa uskonnollinen ekstaasi kohtaa katumuksentäyteisen delirium-krapulan) svengaavat sulavammin, joskin brutaalisti. Lempeimmillään ja paljaimmillaan Bone Machine on sydämeenkäyvissä balladeissa ’Who Are You’, ’A Little Rain’ ja ’Whistle Down The Wind’. Niiden kaltaista irlantilaishenkistä vanhan maailman kaihoa on The Rolling Stones -legenda Keith Richardsin kanssa tehdyssä ja esitetyssä ’That Feelissä’, johon albumi päättyy.

Bone Machine, jonka kansikuvan otti Bob Dylanin poika Jesse Dylan, ilmestyi syyskuussa 1992. Aika ei ollut koskaan ennen ollut yhtä otollinen hänen musiikilleen – vanha tekijä tuli tavoittaneeksi vaihtoehtoisuuden eetosta ja lofistelua arvostaneen 1990-luvun alun hengen. Eikä hän edes ollut yrittänyt mukautua mihinkään. Bone Machine oli linjakasta ja loogista jatkoa sille 1980-luvun mittaan edenneelle kehitykselle, jonka myötä Waitsin ilmaisu oli muuttunut yhä jyrkemmäksi, kulmikkaammaksi ja hiomattomammaksi.

Bone Machine voitti julkaisuvuotensa parhaan vaihtoehtomusiikkilevyn Grammyn. Se tuntuu täysin merkityksettömältä, kun Bone Machinen panee soimaan vuonna 2018. Levy rätisee, paukkuu, ryskyy ja hyväilee yhtä tulisesti kuin ilmestyessään.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hae Waits-klassikko 'Bone Machine' kirjastosta!

Hae Waits-klassikko ’Bone Machine’ kirjastosta!

Hae Bone Machine kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta

Levyhyllyt
Closing Time | Asylum 1973
The Heart Of Saturday Night | Asylum 1974
Nighthawks At The Diner | Asylum 1975
Small Change | Asylum 1976
Foreign Affairs | Asylum 1977
Blue Valentine | Asylum 1978
Heartattack And Vine | Asylum 1980
One From The Heart soundtrack | CBS 1982
Swordfishtrombones | Island 1983
Rain Dogs | Island 1985
Frank’s Wild Years | Island 1987
Big Time live | Island 1988
Night On Earth soundtrack | Island 1992
Bone Machine | Island 1992
The Black Rider | Island 1993
Mule Variations | ANTI- 1999
Blood Money | ANTI- 2002
Alice | ANTI- 2002
Real Gone | ANTI- 2004
Orphans: Brawlers, Bawlers & Bastards | ANTI- 2006
Glitter And Doom live | ANTI- 2009
Bad As Me | ANTI- 2011

Lue lisää | Finna.fi
Carroll, Cath: Tom Waits, 136 sivua | Unanimous 2000
Hoskyns, Barney: Lowside Of The Road – A Life Of Tom Waits, 609 sivua | Faber and Faber 2009.
Humphries, Patrick: The Many Lives Of Tom Waits, 354 sivua | Omnibus Press 2007
Jacobs, Jay S: Wild Years – The Music And Myth Of Tom Waits, 276 sivua | ECW 2000
Waits, Tom & Maher, Paul: Tom Waits on Tom Waits – Interviews And Encounters, 466 sivua | Chicago Review Press 2011
Waits, Tom & Montandon, Mac & Sami Heino (kääntäjä): Tom Waits, takapihan taikuri, 381 sivua | Sammakko 2007 • Uusi painos 2013
Waits, Tom & Montandon, Mac: Innocent When You Dream – Tom Waits, the collected interviews, 394 sivua | Orion 2006 • pokkaripainos 2007

Tom Waits: Bone Machine (1992).

Tom Waits: Bone Machine (1992).

Morphine: The Night – tie yön syliin

The Night (Dreamworks Records, 2000)

Morphine: The Night (2000).Yleisö varmaan ajatteli sen johtuneen helteestä. Heinäkuun kolmas 1999 oli kuuma päivä Italian Palestrinassa, ja kun Morphinen 46-vuotias basisti-laulaja Mark Sandman tuupertui lavalle kesken keikan, kesti hetken, ennen kuin kukaan ymmärsi, mitä oli tapahtunut.

Sandman oli kuollut. Hän oli saanut massiivisen sydänkohtauksen ja poistunut maailmasta. Loppu oli tullut kuin sormia napsauttamalla, ja se oli vienyt mukanaan myös Morphinen. Muille jäsenille oli selvää, ettei bändin matka voisi jatkua ilman sen sielua.

Basisti-laulaja Mark Sandman, saksofonisti Dana Colley ja rumpali Jerome Deupree perustivat Morphinen vuonna 1989 Cambridgessa. He olivat siinä vaiheessa keikkailleet enimmäkseen Bostonin seudulla ja Uuden-Englannin alueella monissa eri bändeissä – Sandman oli soittanut aiemmin muun muassa Treat Her Rightissa ja Deupreen kanssa Hypnosonicsissa, Colley esimerkiksi Three Coloursissa.

Morphinen toiseksi lyömäsoittajaksi vakiintui heti alkuvuosina Billy Conway, joka tuli alun perin tuuraamaan terveysongelmien vuoksi väliaikaisesti sivuun astunutta Deupreeta. Loppujen lopuksi kumpikin rumpali soitti Morphinessa useita vuosia. Loppuvaiheessa kokoonpano oli nelimiehinen, kun Conway ja Deupree olivat bändissä yhtä aikaa.

Alkuun päästyään Morphine ryhtyi tekemään töitä tasaisen tehokasta tahtia – ja sai myös aikaan tuloksia. Ensimmäinen albumi Good ilmestyi vuonna 1991 bostonilaisen Accurate/Distortion-levymerkin kautta. Vuoden 1993 Cure For Pain laajensi bändin reviirin kauas Uuden-Englannin ulkopuolelle: trio kiersi sen tiimoilta Yhdysvaltoja, Eurooppaa, Japania ja Australiaa. 1990-luvun puolivälissä Yes kasvatti Morphinen näkyvyyttä edelleen. Videosingle ’Honey White’ soi Music Televisionilla muun muassa hervottomassa Beavis & Buttheadissa.

Sitten Morphine astui major-yhtiöiden maailmaan. Suurmoguli David Geffenin ja elokuvaohjaaja Steven Spielbergin Dreamworks sainasi sen vuonna 1997 ja julkaisi Like Swimmingin vielä samana vuonna. Neljäs albumi ei muodostunut suureksi läpimurroksi (siihen Morphinen musiikki oli luonnostaan liian marginaalista), mutta maine kasvoi edelleen. ’Early To Bedin’ video sai Grammy-ehdokkuuden, ja vuoteen 1999 mennessä Morphinen kaikkia levyjä oli myyty yhteensä yli 800 000 kappaletta.

The Night, Morphinen viides ja viimeinen studioalbumi, valmistui vuoden 1999 alussa. Puoli vuotta ennen Mark Sandmanin kuolemaa viimeistelty levy julkaistiin vasta vuonna 2000, tyylikkäästi soveliaan suruajan jälkeen.

Morphinen ura päättyi musiikilliselle huipulle. Sandmanin tuottama The Night soi täyteläisemmin ja pakottomammin kuin Morphinen edelliset levyt. Se on helpommin lähestyttävä ja musiikillisesti värikkäämpi levy kuin edeltäjänsä, mutta silti tyylikkään kosiskelematon kokonaisuus, jonka tummat värit ovat sävy sävyyn.

Sandmanin kuolema, kannen valkoinen kukka ja musiikin hämärä, paikoin hauras ja surumielinen tunnelma houkuttelevat pitämään The Nightia jonkinlaisena kuolinmessuna, testamenttina tai profetiana ennenaikaisesta poismenosta. Se ei tietenkään ole sellainen. Kun levyn yönkauniit kappaleet äänitettiin, Morphine luultavasti katseli urahorisonttiinsa toiveikkaana. Mutta koska taide on tehty tulkittavaksi, mikään ei estä kuuntelemasta The Nightia Sandmanin kuoleman varjossa. Siinäkin tapauksessa Morphine saa pimeyden tuntumaan lämpimältä ja lohdulliselta.

Morphinen musiikki ei lakannut soimasta lavoillakaan. Vuoden sisällä Sandmanin kuolemasta Colley ja Conway perustivat Orchestra Morphinen, joka esitti enimmäkseen The Nightin materiaalia. Sittemmin he ovat pitäneet Morphinen ja ystävänsä muistoa elossa muun muassa Vapors Of Morphine -kokoonpanossa.

Conway ja Colley ovat myös perustaneet myös Hi-n-Dry-levymerkin, jonka toimitilat rakennettiin Sandmanin entiseen työhuoneeseen. Yhtiö on julkaissut muun muassa Sandboxin, kahden cd:n ja yhden dvd:n laajuisen koosteen Mark Sandmanin elämäntyöstä Morphinen ulkopuolella. Ikävä kyllä hänen tunnetuimman bändinsä tuotanto jouduttiin jättämään julkaisun ulkopuolelle tekijänoikeussyistä.

Jos Sandman olisi saanut elää, The Night kuulostaisi nyt albumilta, jolla Morphinen vähäeleinen ”low rock” (joksi bändi itse tyylinsä nimesi) jalostui valmiiksi. Bändi esiintyy kautta levyn hyvin ilmaisuvoimaisesti. Se huokuu yhtä aikaa vanhan jazzin viileänrentoa svengiä ja rockin särmää, mutta ei ole lähelläkään rasittavanvinkeää jazzrockia. Siellä täällä Morphinen soundia avartavista jousista ja muista lisukesoittimista huolimatta musiikissa on yhtä paljon tilaa kuin säveliä. Minimalistinen tuotanto saa pienet asiat näyttämään kokoaan suuremmilta ja langettamaan pitkiä varjoja.

Tyylikkäässä tyhjyydessä kaikuu salaperäisyys, joka saa palaamaan The Nightin äärelle yhä uudelleen.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

The Other Side – A Morphine Information And Archive Site

Morphine
Mark Sandman – Kaksikielinen slide-basso, laulu, urut, kolmekielinen slide-kitara, piano, kitara
Dana Colley – baritoni-, tenori ja double-saksofoni, triangeli
Jerome Deupree – rummut ja muut lyömäsoittimet
Billy Conway – rummut ja muut lyömäsoittimet

Hae Morphinen The Night kirjastosta!

Hae Morphinen The Night kirjastosta!

Hae The Night kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt:
Morphinen studioalbumit
Good (1992)
Cure For Pain (1993)
Yes (1995)
Like Swimming (1997)
The Night (2000)

Livelevy
Bootleg Detroit (2000)

Kokoelmat
B-Sides And Otherwise (1997)
The Best Of Morphine: 1992–1995 (2003)
Sandbox: The Mark Sandman Box Set (2004)
At Your Service (2009)

Katso lisää:
Cure For Pain – The Mark Sandman Story (dokumentti, 2011)

Morphine: The Night (2000).

Morphine: The Night (2000).

Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia

Turmion suurherttua | Svart Records 2017

Kauko Royhka & Severi Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua (2017).Kun kuviot käyvät liian tutuiksi, on aika lähteä liikkeelle. Viimeksi kuluneet kymmenen vuotta ovat olleet Kauko Röyhkälle kokeilujen ja uusiutumisen aikaa. Muusikko-kirjailija on alkanut tehdä taideproosan lisäksi tietokirjallisuutta ja etsiytynyt uudenlaisten soittajien seuraan. Jälki on ollut parhaimmillaan inspiroitunutta.

Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa levytetty Zaia (2008), Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalon indieiskelmälevy Hiekkarantaa (2009), Uhrijuhlan mystiset luontoprogealbumit (2013 ja 2015) sekä Röyhkä, Inginmaa & Hypnomenin Huominen on uni (2016) osoittivat, että Röyhkästä on muuhunkin kuin tutunoloisten röyhkärockbändien luotsaamiseen. Irtiottojen sarjaa jatkaa Severi Pyysalon kanssa tehty Turmion suurherttua, joka imaisee Kaukon jazzin pyörteisiin.

Työnjako on selkeä: Pyysalo on säveltänyt musiikkia Röyhkän sanoituksiin (kaksi kappaleista tosin on rumpali Jussi Lehtosen sävellyksiä). Jazzmiesten melodia- ja rytmikäsitykset ja sovitusideat vetävät Röyhkää jossain määrin irti maneereistaan, mutta päästävät kuuluville äänen ja sanat, joista ei voi erehtyä. Ovia avautuu myös toiseen suuntaan. Röyhkän koruton kirjoitustyyli ja ulkopuolisuuden teemat ovat tylympi maailma kuin mistä Pyysalon ja kumppanit tavallisesti tapaa.

Moniosainen, seitsenminuuttinen avausraita Gulliver hämää hiukan, sillä Turmion suurherttua ei ole niin polveileva ja radikaali kokonaisuus kuin kaksikon ensimmäinen yhteinen kappale antaa ymmärtää. Myös poppia ja jopa iskelmällisyyttä on mukana, ja toisaalta sylttytehtaalle ei aina ole pitkä matka: albumin nimiraita ja Kesävieras ovat vain sovituksen päässä Röyhkän rockbiiseistä. Röyhkän hahmo nousee tässäkin asetelmassa pääosaan ihan luonnostaan, mutta Pyysalon jazzjengin svengi ja soittotyyli ovat hänen yhteydessään uutta. Erityisen kotonaan laulaja-sanoittaja on Lehtosen säveltämissä kappaleissa Joskus pääsee piru irti ja Mä olen orjasi.

Hunajaisen tahmeasti fraseeraava Maarit Hurmerinta on levyllä VIP-vieraan osassa. Hänen äänensä tekee albumista vivahteikkaamman ja perinteisemmän. Maarit laulaa liidiä levyn seesteisimmissä ja herkimmissä biiseissä eli Pieni kahvila -kappaleessa, soulahtavassa Elohopeassa ja Röyhkän kanssa duetoidussa Seuraavaksi Sansibarissa. Ne kuulostavatkin Hurmerintaa varten kirjoitetuilta.

Kauko Röyhkä (vas.) & Severi Pyysalo.

Kauko Röyhkä (vas.) & Severi Pyysalo.

Turmion suurherttua ei ole pelkkä jatkopala Röyhkän ja Pyysalon tuotantoihin. Se on kahden taiteilijan yhteentörmäys, jossa kumpaankin jää toisesta jälki. Se on Röyhkän jazzlevy ja Pyysalon kaukolevy, jolle jää toivomaan jonkinlaista jatkoa. Miltä kuulostaisi, jos Röyhkälle laulatettaisiin vielä jazzimpia melodioita? Millaiseksi Pyysalo tuottaisi Röyhkän rocklevyn? Ja kun Turmion suurherttua voisi olla hurjempikin seikkailu, millainen olisi Röyhkän ja Pyysalon avantgardistinen freejazzlevy?

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kauko Röyhkä (virallinen) Facebook
Severi Pyysalo Official Facebook
Maarit Hurmerinta Virallinen Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Maarit
Maarit | Love Records 1973
Viis’ pientä | Love Records 1975
Siivet saan | DigIt 1978
Nykyajan lapsi | DigIt 1980
Elämän maku | DigIt 1981
Nukun radio päällä | Tähtitorni 1983
Tuuli ja taivas | CBS 1986
Tuskan tanssi | CBS 1988
Jotain on mulla mielessäni | Pyramid 1990
Jos tahdot tietää | Fazer Finnlevy 1993
Sydäntäsi lainaisin | DigIt 1995
Sitä mitä rakastan | DigIt 1998
Stoalive | 2CD DigIt 1999
Metsän tyttö | Warner Music 2001
Good Days, Bad Days | Warner Music 2004
Nälkää ja rakkautta | Parlophone EMI 2006
Kun yö saapuu | Parlophone EMI 2008
Miten elämästä kertoisin | Sony Music Entertainment Finland Oy 2013
Sumuinen puutarha | LP & CD Sony Music Entertainment Finland Oy 2019

Lue lisää | Finna.fi
Leino, Annariikka: Maarit, 363 sivua | Johnny Kniga 2014
Leskelä, Ari (toim.): Maarit Hurmerinta – sanoin & sävelin, 102 sivua | F-Kustannus 2018

Levyhyllyt | Finna.fi
Kauko Röyhkä

Steppaillen | LP EMI Finland 1980 • LP-uusintapainos: Mirror/Megamania 1987 • CD Mirror/Megamania 1989 • Remasteroitu CD (+ 4 lisäraitaa) Johanna 2003
Kauko Röyhkä & Narttu
Uusia tansseja | LP & kasetti, EMI Finland 1981 • Remasteroitu CD (+5 lisäraitaa) Johanna 2003
Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet | LP & kasetti, Kerberos 1982 • LP-uusintapainos Mirror/Megamania 1987 • Remasteroitu CD (+ 3 lisäraitaa) Johanna 2003
Onnenpäivä | LP & kasetti, Sinetti/Euros 1983 • CD Onnenpäivä/Lauralle, Euros 1987 • LP-uusintapainos Svart Records 2014
Lauralle | LP & kasetti, Sinetti/Euros 1984 • CD Onnenpäivä/Lauralle, Euros 1987 • Remasteroitu CD, Fazer 2000
Maa on voimaa | LP & kasetti, Sinetti/Euros 1985 • CD Euros 1987 • Remasteroitu CD, Fazer 2000
Pikku enkeli | LP & kasetti, Euros 1986 • CD (+Kulta-aika live), Euros 1987 • Remasteroitu CD Fazer 2000
Paha maa | 12″ minialbumi & kasetti, Euros 1987
Mielummin vanha kuin aikuinen | LP & kasetti, Euros 1987 • CD (+Paha maa) Euros 1988 • Remasteroitu CD (+Paha maa), Fazer 2000
Ihmelapsi | LP, kasetti & CD, Euros 1988 • Remasteroitu CD, Fazer 2000
Mutta, mutta | 12″ minialbumi & CD, Euros 1989
Joko-tai | LP, kasetti & CD, Euros 1990 • Remasteroitu CD (+Mutta, mutta) Fazer 2000
Kauko Röyhkä
Kaksi koiraa | LP, kasetti & CD, Euros/Herodes 1990 • Remasteroitu CD, Fazer 2000
Tyttöjen ystävä | LP, kasetti & CD, Euros/Herodes 1991 • Remasteroitu CD, Fazer 2001 & EMI Finland 2011
Jumalan lahja | LP, kasetti & CD, Herodes/EMI Finland 1993 • Remasteroitu CD (+ 5 lisäraitaa) EMI Finland 2011 • Remasteroitu 2LP (+ 10 lisäraitaa) Svart Records 2018
Kaunis eläin | CD & kasetti, Herodes 1994 • Remasteroitu CD (+ 3 lisäraitaa) EMI Finland 2011 • Remasteroitu 2LP (+ 10 lisäraitaa) Svart Records 2019
Akti | CD, Herodes 1995 • Remasteroitu CD (+ 3 lisäraitaa) EMI Finland 2011
Sinä olet tähti | CD Ranka Recordings 1997
Puiden alle | CD Ranka Recordings 1998
Rock ’n’ roll -klisee | CD Ranka Recordings 1999
Miss Farkku-Suomi | CD Ranka Recordings 2001
Etsijät | CD Ranka Recordings 2002
Elämä ja Kuolema | CD Ranka Recordings 2005
Kauko Röyhkä & Riku Mattila
Kauko Röyhkä & Riku Mattila | CD Ranka Recordings 2008 • Remasteroitu 2LP (+ 9 lisäraitaa) Svart Records 2018
Kauko Röyhkä & Mikkelin kaupungin jousiorkesteri
Zaia | CD Ranka Recordings 2008
Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo
Hiekkarantaa | CD Ektro Records 2009
Kauko Röyhkä & Riku Mattila
Kaksi lensi tuulen mukaan | LP & CD Ranka Recordings 2011
Kauko Röyhkä & Narttu
Pois valoista – live 2012 | 2LP & CD Svart Records 2013
Kauko Röyhkä
Etelän peto | LP & CD Svart Records 2014
Röyhkä/Inginmaa/Hypnomen
Huominen on uni | LP & CD Stupido Records 2016
Kauko Röyhkä
Aamuöiseen sateeseen | LP & CD Svart Records 2016
Röyhkä & Pyysalo & Maarit
Turmion suurherttua | LP & CD Svart Records 2017
Kauko Röyhkä & The Boots
Maantie | LP & CD Svart Records 2018

Levyhyllyt | Finna.fi
Severi Pyysalo

Autumn Leaves – Severi Comes | LP Selecta 1984 • CD Selecta/Ensio Music 1992
Riku Niemi & Severi Pyysalo
Marimba & Vibes | LP Scandia 1986
Perko-Pyysalo Poppoo
Garden Of Time | CD Ondine Octopus 1993
Vesa-Matti Loiri & Perko-Pyysalo Poppoo
Uuno Kailas | CD & kasetti Ondine Octopus 1993 • Remasteroitu CD Ihmisen määrä – lauluja Uuno Kailaan runoihin Ondine Octopus 2002
The Poppoo | Jukka Perko • Severi Pyysalo • Ville Huolman • Teppo Mäkynen
Varia | CD Pori Jazz Productions 1998
Antti Sarpila & Severi Pyysalo
New Moods – New Sounds | CD Blue Note 2001
Quinteto Otra Vez & Severi Pyysalo
Nuevo Tango | CD omakustanne 2002
Kari Heinilä • Severi Pyysalo • Uffe Krokfors • Edward Vesala
Lill’ Lisa | Abovoice 2003
Jukka Perko • Severi Pyysalo • Tuomo Viinikainen
Kuunnelmia | CD Blue Note 2004
Anders Jormin & Severi Pyysalo
Aviaja | CD Footprint Records 2005
Jukka Perko • Severi Pyysalo • Tuomo Viinikainen
Maan korvessa | CD Levypallo 2008
Severi Pyysalo & The Mokners featuring Timo Hirvonen & Jussi Lehtonen
Lay Back And Listen! | CD Abovoice 2011

Lue lisää | Finna.fi
Kauko Röyhkän romaanit
Tien laidalla Waterloo, 157 sivua | Weilin + Göös 1980 • uusintapainos: Like 2000
Aave joka maalasi taulun, 151 sivua | Weilin + Göös 1982
Oskar Koposen seikkailut, 349 sivua | Weilin + Göös 1985 • uusintapainos: Docendo 2014
Magneetti, 179 sivua | Weilin + Göös 1987 • uusintapainos: Docendo 2014
Kaksi aurinkoa, 252 sivua | Like 1996 • uusintapainos: Like 2003 • uudistettu laitos, jossa lisäluku: Like 2015
Silvia, 205 sivua | Like 1997
Ocean City, 235 sivua | Like 1999 • uusintapainos Like 2004
Faust ja muita kertomuksia, 158 sivua | Like 2001
Miss Farkku-Suomi, 303 sivua | Like 2003 • uusintapainokset Like 2006 & 2012
Henry ja minä, 176 sivua | Like 2004
Avec, 291 sivua | Like 2006
Job, 201 sivua | Like 2007 & 2009
Kesä Kannaksella, 185 sivua | Like 2009
Kreikkalainen salaatti, 218 sivua | Like 2011
Poika Mancini, 247 sivua | Like 2013
Lapinpoika, 367 sivua | Like 2016

Kauko Röyhkän omaelämäkerta | Finna.fi
Marjatan poika – Muistelmat 1
, 276 sivua | Docendo 2019

Tietokirjoja | Finna.fi
Röyhkä, Kauko: The Velvet Underground ja Lou Reed, 155 sivua | Like 2007
Röyhkä, Kauko & Metso, Juha: Suursaari, 150 sivua | Johnny Kniga 2009
Röyhkä, Kauko & Metso, Juha: Rajantakainen Karjala, 152 sivua | Johnny Kniga 2011
Röyhkä, Kauko & Metso, Juha & Haapasalo, Ville: Et kuitenkaan usko… Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä, 253 sivua | Docendo 2013
Röyhkä, Kauko & Metso, Juha & Haapasalo, Ville: ”Et muuten tätäkään usko…” Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä, 221 sivua | Docendo 2014
Välimaa, Olga (toim.): Kauko Röyhkä – Virallinen, 323 sivua. (Like, 2014)
Röyhkä, Kauko & Alizad, Arman: Armanin maailma, 237 sivua. (Docendo, 2014)
Röyhkä, Kauko & Metso, Juha & Haapasalo, Ville: Makujen matka – Georgia, 189 sivua | Docendo 2016

Kauko Röyhkä & Severi Pyysalo ja Maarit Hurmerinta: Turmion suurherttua (2017).

Kauko Röyhkä & Severi Pyysalo ja Maarit Hurmerinta: Turmion suurherttua (2017).

Radiopuhelimet: Saastan kaipuu – ihmisyyden intensiivisin taajuus

Radiopuhelimet: Saastan kaipuu | If Society 2016

Radiopuhelimet: Saastan kaipuu (If Society, 2016).Kesän kohokohta oli Turun Ruissalossa järjestetty kolmas H2Ö-festivaali, ja kohokohdan kohokohta oli Radiopuhelinten keikka tunnelmallisella Suuli-lavalla. Loistava livekunto ei yllättänyt pitkän linjan bändin vaiheita seurannutta, mutta merkillistä se silti oli.

Radiopuhelimet oli aivan yhtä tehokas kuin keväällä 1994, jolloin näin sen ensi kerran. Vaikka bändi on löytänyt oman juttunsa jo varhain, se ei toista vanhoja temppujaan vaan jalostaa niitä. Vuodet kuuluvat lähinnä siinä, että yhtye hallitsee voimansa paremmin kuin koskaan.

Radiopuhelimet. 5.10.2015. Kuva: Jaani Föhr.

Radiopuhelimet. 5.10.2015. Kuva: Jaani Föhr.

Radiopuhelimet syntyi vuonna 1986 Oulussa, kun Kansanturvamusiikkikomission eli KTMK:n soittajat yhdistivät voimansa Ei!Ei-yhtyeessä laulaneen J.A. Mäen kanssa. Rockin, The Godfathersin, hardcoren, Terveiden käsien, jazzin, The Birthday Partyn, funkin ja The Stoogesin inspiroima ryhmä debytoi vuonna 1987 Bad Vugumin julkaisemalla Sinappia ja ketsuppia -ep:llä.

Kolmekymmentä vuotta ensiparkaisun jälkeen ilmestynyt Saastan kaipuu on Radiopuhelinten neljästoista albumi. Kriitikoiden ylistämä yhtye ei edelleenkään petä pientä mutta uskollista kuulijakuntaansa. Tiukan, dynaamisen ja ajankohtaisen puolituntisen aikana tekee mieli noutaa aivot narikasta, panna ne päähänsä ja palata tanssilattialle.

Instrumentaalinen Lihamaisema käynnistää Saastan kaipuun samassa hengessä kuin L.A. Blues päättää The Stoogesin Fun Housen. Se on avantgardistinen vapaudenjulistus, josta selvittyään tuntee tulleensa myrskyn puhdistamaksi. Toisin kuin edellinen albumi, akustisvoittoinen Ei kenenkään maa, Saastan kaipuu ei pyristele irti Radiopuhelinten ominaissoundista. Kitaristipari Katzin ja Jarno Mällisen risteilevä riffittely, basisti Antti Annusen ja rumpali Jyrki Raatikaisen julma svengi ja J.A. Mäen raa’sti rääkymä runous sulautuvat vaaralliseksi puhelinrockiksi sellaisissa kappaleissa kuin Mestari on poissa, Paha kuolkoon ja Kaikki nopeaa. Radiopuhelimia tyypillisimmillään edustaa myös videobiisi Harmaata.

Ennenkin Radiopuhelinten levyillä vieraillut saksofonisti Pekka Tuomi on saanut Saastan kaipuulla entistä suuremman roolin. Toinen tärkeä ulkopuolinen on taustalaulaja Dimitra Salo, jonka ääni on kivassa kontrastissa Mäen repivän tulkinnan kanssa.

Saastan kaipuu ei suinkaan ole suoraa huutoa. Fysiikan maailmoissa jorailevassa Kvanttidiskossa yhtye funkkaa napakasti, ja kauniin Tyhjyyksien välissä -kappaleen akustinen folkhelkyntä vie elämän arvoituksen äärelle. Ei kenenkään maa on uusi versio edellisen albumin nimikappaleesta ja yksi Radiopuhelinten tarttuvimmista biiseistä. Se on myös viisaasti sanoitettu kappale, jonka inhimillinen lämpö voisi sulattaa sydänjään hallaisimmaltakin aholta.

Radiopuhelinten väkivaltaisen rockin nostaa omaan luokkaansa sen lempeä, humaani pohjavire. Mäen ja Mällisen sanoitukset pohtivat elämää ja ihmistä ajavia voimia tyylillä, joka vuoroin huvittaa, vuoroin vetää vakavaksi. Kokonaisuus on hurmaava hyvän ja pahan liitto.

Radiopuhelinten raaka ajo voi olla noviisille kylmää kyytiä, mutta sisälle päästyään ei enää tahdo ulos. Eikä tarvitsekaan, sillä yhtyeen tuotanto on edelleen hyvin saatavilla. Svart Records ja If Society ovat viime aikoina julkaisseet Radiopuhelinten vanhoja albumeja vinyylillä. Saastan kaipuu on julkaistu vinyylinä, CD:nä ja kasettina.

Radiopuhelimien soidessa elämä ei tunnu yhtään helpommalta, mutta rahtusen kauniimmalta ja ymmärrettävämmältä. Sen taajuudella tuntee olevansa omiensa joukossa.

J.A. Mäki – laulu
Jarno Mällinen – kitara
Katz – kitara
Antti Annunen – bassokitara
Jyrki Raatikainen – rummut

Pekka Tuomi – saksofoni
Dimitra Salo – taustalaulu

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Radiopuhelimet kotisivu
Facebook | J. A. Mäki – Art
If Society kotisivu

Levyhyllyt | Finna.fi
Radiopuhelimet
Saastan kaipuu | LP-levy • CD-levy •  kasetti | If Society 2016
Ei kenenkään maa | LP • CD • KA | If Society 2015
Radiopuhelimet rakastaa sinua | LP Psychedelica Records 2010 | CD If Society 2010
Viisi tähteä | LP Sweetcore Records 2007 | CD If Society 2007
Varmaa hapuilua 1987–2002 | 2CD Hot Igloo 2006
Radiopuhelimet Plays Kansanturvamusiikkikomissio | DVD Alterstream productions • Vastavirta Julkaisut 2006
Tänään! | CD Hot Igloo 2002
Oulu on kaupungin nimi | CD Bad Vugum, 2000 | 2LP If Society 2014
Hiljaista! | CD Bad Vugum 1998
Avaruus | LP • CD Bad Vugum 1997
Maasäteilyä | LP • CD Bad Vugum 1995 | LP • KA If Society 2015
Maalla | LP • CD Spirit 1993 | LP-uusintapainos Svart Records 2014
Jäämeri | LP • CD Spirit, 1992 | LP-uusintapainos Svart Records 2014
Pian, pian | LP • CD Spirit 1991 | LP-uusintapainos Svart Records 2012
K.O. | LP • CD • KA Spirit 1990 | LP-uusintapainos Svart Records 2012
Rokkiräjähdys | LP Euros 1988 | LP-uusintapainos Svart Records 2017

J. A. Mäen sooloalbumi | Finna.fi
Aavaa | If Society 2019 • Levyhyllyt

KTMK • Kansanturvamusiikkikomissio | Finna.fi
Valkenee – Koko tuotanto | CD Karkia Mistika Records & Pukey Records 1997
Radiopuhelimet Plays Kansanturvamusiikkikomissio | DVD Alterstream productions • Vastavirta Julkaisut 2006

Lue lisää | Finna.fi
Hurme
, Juha & Mäki, J. A. (toim.) & Radiopuhelimet: Radiopuhelimet, 239 sivua | Like 2006 • toinen painos 2011
Mäki
, J. A: Hermolomamatka, 95 sivua | Like 2011
Mäki
, J. A: Kiskoja, 74 sivua | Like 2014
Mäki
, J. A: Musta lipas, 144 sivua | Like 2016
Mäki, J. A: Aavaa – runoja | Kaltio – Pohjoinen kulttuurilehti 1/2019, sivut 18–19
Mällinen, Jarno: Kieroonkasvukertomus, 200 sivua | Like 2011
Mällinen, Jarno: Hiekkaan piirretty hirviö, 280 sivua | Like 2014

Radiopuhelimet: Saastan kaipuu (2016).

Radiopuhelimet: Saastan kaipuu (2016).