Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa

Call The Comet | Warner Bros. Records 2018

Brittikitaristi Johnny Marrilla on takanaan pitkä ura, mutta oma herransa hänestä tuli vasta 2010-luvulla. Jo 1980-luvulla The Smithsissä maineensa takonut Marr on soittanut muun muassa The Thessä ja Pretendersissä ja tehnyt musiikkia niinkin erilaisten bändien ja artistien kuin Modest Mousen ja Hans Zimmerin kanssa.

Askeleen kohti ikiomaa uraa hän otti vuosituhannen vaihteessa perustaessaan Johnny Marr + The Healersin, mutta siinäkin hän näyttäytyi vielä bändin jäsenenä. Marr julkaisi ensimmäisen soololevynsä The Messengerin vasta vuonna 2013.

Se on melko yllättävää, kun ajattelee, millainen esikuva Marr on ollut aina The Smiths -vuosistaan lähtien. Kitaristina, tyylittelijänä, rocktähtenä ja vaikuttajana hänet voi lukea samaan legendasarjaan vaikkapa Keith Richardsin kanssa (vaikka miehet perin eri tyyliin ovat eläneetkin). Kenties Marrille vuonna 2012 myönnetty Salfordin yliopiston kunniatohtorin arvo saavutuksista brittiläisen kitaramusiikin saralla rohkaisi astumaan framille ilman turvaverkkoa.

Marrin viimeisin, kolmas soololevy (jota edelsi vuoden 2014 Playland) Call The Comet ilmestyi vuonna 2018. Sen on yleisilmeeltään mollivoittoinen mutta iskevä ja energinen kitarapoplevy. Siihen nähden miten avomielisesti Marr tunnetusti suhtautuu musiikillisiin kokeiluihin ja uudistumiseen, Call The Comet on yllättävän perinteinen pop- tai rocklevy. Ehkäpä kuudettakymppiä käyvä kitaristi tuntee nykyisin olonsa kotoisimmaksi siellä, mistä on tullut.

Call The Comet ei ole erityisen innovatiivinen julkaisu, mutta ainakin se kuulostaa luontevalta ja todistaa, ettei Marr ole hukannut lauluntekijänlahjaansa. Se on tyylitajuinen albumi, jonka punainen lanka on luja ja sävyltään hyvin tumma.

’Hey Angelin’ The Cult -fiilistelystä ’New Dominionsin’ ja ’Actor Attractorin’ Depeche Mode -tunnelmiin ulottuva skaala on laaja, ja pari kolme biisiä lyhyempänä kokonaisuus olisi vahvempi. The Smithsin perään itkeville eniten iloa tuottanee ’Hi Hello’, joka synnyttää vahvoja mielikuvia niihin kultaisiin aikoihin, jolloin Morrissey-faniudestaan vielä kehtasi kertoa avoimesti.

Set The Boy Free -omaelämäkerrassa Marr mainitsee tyytyväisenä, että kun hän lopulta lähti soolouralle, hänellä oli valmis yleisö, josta osa oli löytänyt hänet kauan sitten The Smithsin levyiltä, osa paljon myöhemmin vaikkapa The Cribsin musiikista. Hän avaa kirjassa myös näkökulman siihen, miksi Call The Comet on samaan aikaan laadukas ja yllätyksetön levy:

”Luovaan työhön voi suhtautua myös siten, että ehdoin tahdoin pyrkii haastamaan odotuksia ja tekemään jotakin muuta kuin sitä mistä on tunnettu”, Marr kertoo Antti Nylénin suomentamassa Set The Boy Freessä. ”Tätä olen itse tehnyt paljon. Olen aina ajatellut, että taiteilijalla on erityinen oikeus uhmata roolinsa vangiksi joutumista, oikeus ryhtyä niin kokeellisiin projekteihin kuin mieli tekee. Mutta on vaarallista, jos vanhemmiten omaksuu tällaisen asenteen ja ryhtyy lopulta suorastaan halveksimaan sitä, minkä osaa parhaiten.”

Ja Johnnyhan osaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Johnny Marr | kotisivu
Johnny Marr | Facebook
Johnny Marr | Instagram
Johnny Marr | Twitter

Hae Johnny Marrin 'Call The Comet' kirjastosta.

Hae Johnny Marrin ’Call The Comet’ kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Johnny Marr

The Messenger | Warner Bros. Records 2013
Playland | Warner Bros. Records 2014
Call The Comet | Warner Bros. Records 2018

The Smiths | Finna.fi

The Smiths | Rough Trade 1984
Hatful Of Hollow | Rough Trade 1984
Meat Is Murder | Rough Trade 1985
The Queen Is Dead | Rough Trade 1986
Strangeways, Here We Come | Rough Trade 1987

The The | Finna.fi

Mind Bomb | Epic/Some Bizarre 1989
Dusk | Epic 1992

Electronic | Finna.fi

Electronic | Factory/Warner Bros. Records 1991
Raise The Pressure | Parlophone/Warner Bros. Records 1996
Twisted Tenderness | Parlophone/EMI 1999

7 Worlds Collide | Finna.fi

7 Worlds Collide – Neil Finn & Friends Live At The St. James | EMI 2001
The Sun Came Out | Oxfam/Sony Music 2009

Johnny Marr + The Healers | Finna.fi

Boomslang | iMusic 2003

Modest Mouse | Finna.fi

We Were Dead Before The Ship Even Sank | Epic 2007
No One’s First And You’re Next | Epic 2009

The Cribs | Finna.fi

Ignore The Ignorant | Wichita 2009

Brett Anderson: Wilderness – hauras rocktähti riisuutuu paljaaksi
Liam Gallagher: As You Were – pikkuveljen pelinavaus
Marion: This World And Body – täyteen ladattu debyytti
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Lue lisää | Finna.fi

Set The Boy Free – Omaelämäkerta  Johnny Marr & kääntäjä Antti Nylén, 432 sivua | Like 2017
Set The Boy Free – The Autobiography  Johnny Marr, 453 sivua | Century 2016

Morrissey & Marr – The Severed Alliance  Johnny Rogan & Chris Charlesworth, 352 sivua | Omnibus Press 1992 • Uusi painos 2012
Why Pamper Life’s Complexities? – Essays On The Smiths  Sean Campbell & Colin Coulter, 262 sivua | Manchester University Press 2010
Tales Of The Smiths – A Graphic Biography  Con Chrisoulis, 464 sivua | Omnibus Press 2018

Manchester – Looking For The Light Through The Pouring Rain  Kevin Cummings & Paul Morley & Gavin Martin & Johnny Marr & Peter Hook & Mark E. Smith & Stuart Maconie & John Harris & Tony Wilson, 383 sivua | Faber and Faber 2009
Long Shadows, High Hopes – The Life And Times Of Matt Johnson & The The  Neil Fraser, 464 sivua | Omnibus Press 2018
Isle Of Noises – Conversations With Great British Songwriters  Daniel Rachel, 592 sivua | Picador Macmillan 2014

Johnny Marr: Call The Comet (2018).

Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen

Behaviour | Parlophone 1990

Pet Shop Boys: Behaviour (1990).Teoksessaan 31 biisiä kirjailija Nick Hornby puhuu paitsi lempikappaleistaan, myös siitä, miten väärässä niin kutsutun korkeakulttuurin harrastajat ovat, mikäli suhtautuvat popmusiikkiin väheksyvästi. Näkökulman avaamisen nimessä Hornby mainitsee itse saavansa popmusiikista enemmän irti kuin klassisesta, koska klassinen musiikki kuulostaa hänestä ”kykenemättömältä käsittelemään pieniä tunteita, joita päivämme, viikkomme ja elämämme ovat täynnä.”

Hornbyn huomautus pysäytti minut sivulle satakymmenen, koska sai minut käsittämään kaksi asiaa. Ensinnäkin sen, miksi en ole koskaan osannut eläytyä ylevään ja virheettömään musiikkiin – eihän noista laatusanoista ole minun elämääni kuvaamaan. Ja sitten minä ymmärsin, miksi pidän Pet Shop Boysista. Minulla ei ole paljonkaan yhteistä Chris Lowen ja Neil Tennantin kanssa, mutta heidän yhtyeensä pystyy usein kuvastamaan juuri sitä, miltä minusta tuntuu, vaikka laulaakin ihan muista asioista. Se on sikäli täydellinen onnistuminen, että juuri sitä varten musiikki on olemassa.

Minulle läheisimmäksi Pet Shop Boysin tuotannosta on tullut neljäs albumi Behaviour (1990), jolla lontoolaisduon synthpop muuttui hillitymmäksi, värikkäämmäksi, tunnelmoivammaksi ja syvällisemmäksi. Bändin taiteellisesta kasvusta huolimatta se sama taika, joka oli tehnyt ’West End Girlsistä’ läpimurtohitin joitakin vuosia aiemmin, oli entisellään. Lowen laitteiden pelkistetty, joustamaton ja synteettinen soundi korosti Tennantin herkän ja salaviisaan äänen inhimillisyyttä ja päästi sen kuljettamaan melankolisia melodioita, jotka tuntuvat uppoavan kuulijaansa sydämen kohdalta.

Sanoittajana Tennant osaa tehdä henkilökohtaisista kokemuksistaan universaaleja ja yleisesti puhuttelevia. Hyvä esimerkki tästä on singlenäkin julkaistu ’Being Boring’, albumin tunnetuin klassikko. Biisi on merkittävä myös Tennantille itselleen, joka mietti sitä kirjoittaessaan edesmennyttä ystäväänsä. Siltikin kappaleesta hehkuva surumielinen nostalgia ja ajatus siitä, miten ikä muuttaa ihmisen perspektiiviä, ovat hyvin yleistajuisia. Tennant kirjoittaa elämästä tavalla, jonka voi ymmärtää jokainen. Vaikuttaa siltä, ettei ihmisenä oleminen Lontoossa lopulta juuri poikkea elämästä Lahdessa tai Liedossa.

Behaviourilla Pet Shop Boys laajensi ilmaisuaan niin, ettei duon luokitteleminen syntikkapopbändiksi enää oikein tehnyt sille oikeutta. Pelkkä pop kuulosti oikeammalta. Suurellisimmissa sovituksissa oli musikaalisuutta ja musikaalimaisuutta. Esimerkiksi ’Jealousy’ (joka muuten on yksi ensimmäisistä kappaleista, jonka vuonna 1981 yhteistyöhön käyneet Tennant ja Lowe ovat kirjoittaneet yhdessä) on läpäissyt melkoisen orkestrointiprosessin ennen albumille päätymistään.

Kapinallisina alkuaikoinaan Pet Shop Boys pyrki edustamaan kaikkea, mitä rock ei edustanut – staattinen esiintymistyyli ja ”orgaaniseksi” usein kutsutun kitarabändisoundin dogmaattinen karttelu oli duolta protesti. Behaviourilla nuo asenteet ovat lientyneet. Sillä on paljon kitararaitoja, ja ne asettuvat synth pop -pohjalle hämmästyttävän luontevasti. Useissa kappaleissa soittaa The Smithsistä ja The Thestä tuttu Johnny Marr, joka sopiikin yhtälöön tyylikkäästi: Tennant kuvaili Pet Shop Boysia kerran ”The Smithsiksi, jonka tahdissa voi tanssia”, ja Marrin soitto kuljettaa Behaviourin ajoittain lähelle The Theta.

Saksalaisen tuottajan Harold Faltermeyerin varjeluksessa äänitetty Behaviour tehtiin enimmäkseen analogisyntetisaattoreilla Munchenin Red Deerissä ja Lontoon Abbey Roadilla. Ensimmäiseksi singleksi valittu uskottomuuden kuvaus ’So Hard’ on Behaviouria raisuimmillaan ja menevimmillään, mutta vuosikymmeniä myöhemmin kiusaus skipata kappale on suurimmillaan juuri sen kohdalla. Sen sijaan ’Only The Wind’, ’This Must Be The Place I Waited Years To Leave’ ja ’How Can You Expect To Be Taken Seriously?’ pitävät ikuisesti sisällään jotakin perin tuttua mutta ratkaisematonta, joka saa palaamaan niiden äärelle yhä uudelleen.

Pet Shop Boysin pitkä ja menestyksekäs ura on paras esimerkki siitä, kuinka kestävää paras popmusiikki on. Elokuussa 2018 duo esiintyy Helsingissä ja Vaasassa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pet Shop Boys | kotisivu
Pet Shop Boys | Facebook
Pet Shop Boys | Instagram
Pet Shop Boys | Twitter

Behaviour julkaistiin alun perin syksyllä 1990. Laajennettu 2CD-remaster Behaviour/Further Listening 1990–1991 ilmestyi 2001 ja edelleen päivitettynä vuonna 2018. Kysy levyjä kotikirjastostasi.

Varaa Behaviour kirjastosta.

Varaa Behaviour kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Pet Shop Boys

1980-luku

Please | Parlophone 1986 • 2CD Further Listening 1984–1986  Parlophone 2001 & 2018
Actually | Parlophone 1987 • 2CD Further Listening 1987–1988  Parlophone 2001 & 2018
Introspective | Parlophone 1988 • 2CD Further Listening 1988–1989  Parlophone 2001 & 2018

1990-luku

Behaviour | Parlophone 1990 • 2CD Further Listening 1990–1991  Parlophone 2001 & 2018
Very | Parlophone 1993 • 2CD Further Listening 1992–1994  Parlophone 2001 & 2018
Bilingual | Parlophone 1996 • 2CD Further Listening 1995–1997  Parlophone 2001 & 2018
Nightlife | Parlophone 1999 • 3CD Further Listening 1996–2000  Pet Shop Boys Partnership 2017

2000–2009

Closer To Heaven – Original Cast Recording  Pet Shop BoysJonathan HarveyOriginal Cast Of Closer To Heaven | Epic 2001
Release | Parlophone 2002 • 3CD Further Listening 2001–2004  Pet Shop Boys Partnership 2017
Battleship Potemkin  Tennant/Lowe | Parlophone 2005
Fundamental | Parlophone 2006 • 2CD Further Listening 2005–2007  Pet Shop Boys Partnership 2017
Yes | Parlophone 2009 • 3CD Further Listening 2008–2010  Pet Shop Boys Partnership 2017

2010-luku

Elysium | Parlophone 2012 • 2CD Further Listening 2011–2012  Pet Shop Boys Partnership 2017
Electric | x2 Recordings 2013
Super | x2 Recordings 2016

2020-luku

Hotspot | x2 Recordings 2020

Kokoelmat | Finna.fi
Pet Shop Boys

Disco | Parlophone 1986
Discography – The Complete Singles Collection | Parlophone 1991
Disco 2 | Parlophone 1994
Alternative • 3LP • 2CD | Parlophone 1995
Disco 3 | Parlophone 2002
PopArt (The Hits) • 2CD • 3CD • DVD | Parlophone 2003
Disco Four (Remixed By Pet Shop Boys) • 2LP • CD | Parlophone 2003
Ultimate • CD • CD+DVD | Parlophone 2010
Format – B-Sides And Bonus Tracks 1996–2009 • 2CD | Parlophone 2012

Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Duran Duran: Big Time – iso juttu, unohdettu klassikko
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise
Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Lue lisää | Finna.fi

31 biisiä  Nick Hornby & kääntäjä Heikki Karjalainen, 180 sivua | WSOY 2004
31 låtar  Nick Hornby & översättare Niclas Hval, 195 sidor | Forum 2003 & Månpocket 2004

One Hundred Lyrics And A Poem 1976–2016  Neil Tennant, 235 sivua | Faber & Faber 2018
31 Songs  
Nick Hornby, 196 sivua | Viking 2003
31 Songs – Reissued With A Revised Favourite Songs Section  
Nick Hornby, 242 sivua | Penguin Books 2011
Pet Shop Boys, Literally  Chris Heath, 339 sivua | Viking 1990 & 1991
Pet Shop Boys, Literally  Chris Heath, 358 sivua | William Heinemann 2020
Pet Shop Boys versus America  Chris Heath & kuvittaja Pennie Smith, 250 sivua | Penguin Books/Viking 1993
Pet Shop Boys – Introspective  Michael Cowton, 192 sivua | Sidgwick & Jackson 1991
The Philosophy Of Pet Shop Boys  Mauri Ylä-Kotola, 114 sivua | Shaman Books 1993
Sexing The Groove – Popular Music And Gender  Edited by Sheila Whiteley, 353 sivua | Routledge 1997
Let’s Make Lot’s Of Money – Secrets Of A Rich, Fat, Gay, Lucky Bastard  Tom Watkins with Matthew Lindsay, 330 sivua | Virgin Books 2016

Pet Shop Boys: Behaviour (1990).

Pet Shop Boys: Behaviour (1990).

The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Mind Bomb | Epic/Some Bizarre 1989

The The: Mind Bomb (1989).Ei pitäisi antaa ulkonäön hämätä. Kansitaiteen perusteella en olisi ikinä pannut The Then Mind Bombia soimaan. Sen takakannessa on niin paksusti alleviivattua symboliikkaa (kiväärinpistimellä teurastettu rauhankyyhky), että rintaan pistää. Etukansi taas on tavallaan mieleenpainuva, mutta koomisen koruton artistin muotokuva ei houkuttele tutustumaan.

Siitä huolimatta Mind Bombista tuli nopeasti yksi lempialbumeistani. Oppaaksi tarvittiin amerikkalainen vaihto-oppilas: Armageddon Days Are Here (Again):iin ja The Beat(en) Generationiin ihastunut jenkkiystävä kiinnitti huomioni vakavan sanomallisuuden ja kuplettimaisen tunnelman herkulliseen ristiriitaan, ja niin laulaja-lauluntekijä Matt Johnsonin nerous alkoi tihkua päälleni rumien kuvien raoista. Johnsonilla oli korvaa mukaansatempaavan ja teatraalisen popmusiikin säveltämiselle, ja elämän suuria kysymyksiä runollisesti pohdiskelevien sanoitusten sahalaitainen ihmiskuntakritiikki teki hänen kappaleistaan suorastaan profeetallisia.

Heti avausraita Good Morning Beautiful, joka venyy nautittavasti viipyillen yli seitsemän minuutin mittaiseksi, tekee selväksi, että Mind Bomb sisältää suuria asioita.

Matt Johnsonille Mind Bomb oli käänteentekevä albumi parissakin eri mielessä. Ensinnäkin hän käänsi sillä katseensa kansallisesta globaaliin. The Then edellinen albumi Infected (1986) oli maalannut kriittistä ajankuvaa 1980-luvun puolivälin Iso-Britanniasta. Mind Bombilla Johnson pureutui laajempiin teemoihin – ihmisyyteen, jumaluuteen, maailmanuskontoihin, kansainväliseen politiikkaan ja kaikkeen siihen epäoikeudenmukaiseen ja tuhoisaan, mitä noita palikoita yhdistelemällä voi ja halutaan saada aikaan. Poliittisimmissa kappaleissaan Mind Bomb ennakoi 1990-luvun ja vielä 2000-luvunkin konflikteja hyvin tarkkanäköisesti (mikä toki ei varsinaisia ennustajanlahjoja vaatinut, jos oli yhtään perehtynyt lännen ja Lähi-idän suhteisiin 1980-luvulla).

Toinen käänne tapahtui The Then olemuksessa. Mind Bombilla Johnsonin sessiomuusikoiden kanssa rakentamasta hankkeesta tuli bändi, siis perinteinen kvartettikokoonpano. Johnsonin jälkeen sen musiikillisesti merkittävin jäsen oli The Smithsissä tunnetuksi tullut kitaristi Johnny Marr, jonka tyylitajuinen soitto kirjoi Johnsonin biiseihin kiinnostavaa ja vaihtelevaa tekstuuria. Rumpali David Palmer ja basisti James Eller jäivät suurmiesten varjoon, mutta rakensivat siellä napakalla pohjatyöllään perustan, jonka päällä Marrin ja Johnsonin oli helppo loistaa.

Sessiomuusikoitakin studioon toki kutsuttiin melkein parikymmentä, joukossaan Paul McCartney -yhteyksistään tunnettu Paul ”Wix” Wickens ja muun muassa Dire Straitsissa pitkään soittanut saksofonisti Chris White. Mark Felthamin raaka huuliharpunsoitto oli merkittävä osa levyn dynaamista soundia. Mind Bombin tunnetuin vierailija on laulaja Sinéad O’Connor, joka duetoi Johnsonin kanssa kauniin Kingdom Of Rainin. Vaikka kahdeksankymmentäluvulla on tuotettu Mind Bombia ajattomammaltakin kuulostavia levyjä, laulajien sielukkaat äänet pelastavat paljon.

Kuten Kingdom Of Rain osoittaa, poliittisuus oli vain yksi Mind Bombin ilmeistä. Johnson kirjoitti myös niistä, joiden oli kyettävä elämään ja rakastamaan Armageddon Days Are Here (Again):in esittelemän raa’an ja hallitsemattoman maailmanmenon pyörteissä. Hän kirjoitti himon, ikävän ja yksinäisyyden kanssa kamppailevista ihmiskohtaloista, joita yhdisti kaipuu päästä yhteyteen toistensa mutta myös jonkin elämäänsä ja rakkautta suuremman kanssa. Sanoitusten mietteliäs, älyllinen, julistava ja runollinen tyyli nosti ihmissuhteen alkamisesta tai päätymisestä kertovan biisin keskinkertaisten lemmenluritusten yläpuolelle.

The The lopetti toimintansa 2000-luvun alkupuolella kuuden albumin ja kokoelmalevyn jälkeen. Radiotöihin ja elokuvamusiikin säveltämiseen keskittynyt Johnson yllätti vanhat faninsa vuonna 2017 julkaisemalla ensimmäisen uuden The The -biisin viiteentoista vuoteen. Johnny Marrin kanssa tehty We Can’t Stop What’s Coming ilmestyi Johnsonin omalla levymerkillä Cineolalla. Se soi Johanna St Michaelsin viime vuonna valmistuneessa The Inertia Variations -dokumentissa, joka kertoo Johnsonista ja The The -yhtyeestä.

Uuden biisin nimi saattaa vielä osoittautua enteelliseksi: muutama kuukausi sitten Matt Johnson kertoi suunnittelevansa uuden bändin perustamista ja uuden musiikin julkaisemista vielä vuoden 2018 puolella.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The The | kotisivu
The The | Facebook
The The | Instagram
The The | Twitter

Varaa Mind Bomb kirjastosta.

Varaa Mind Bomb kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Matt Johnson • The The

See Without Being Seen • Kasetti | omakustanne 1978 • Kasetti-uusintajulkaisu Cinéola 2019
Burning Blue Soul | 4AD 1981 • CD-uusintajulkaisu 1993

Levyhyllyt | Finna.fi
The The 

Soul Mining | Epic/Some Bizarre 1983
Infected | Epic/Some Bizarre 1986
Mind Bomb | Epic/Some Bizarre 1989
Dusk | Epic/Some Bizarre 1993
Hanky Panky | Epic 1995
NakedSelf | Nothing Records 2000
45 RPM – The Singles Of The The | 2002
Radio Cinéola Trilogy • 3CD | Lazarus 2017

Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa
Lunatic Soul: Lunatic Soul [1] – kun vähemmän on enemmän
Marion: This World And Body – täyteen ladattu debyytti
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Simple Minds: Street Fighting Years – voimaa ja suurta tunnetta
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä

Lue lisää | Finna.fi

Long Shadows, High Hopes – The Life And Times Of Matt Johnson & The The  Neil Fraser, 464 sivua | Omnibus 2018

Set The Boy Free – Omaelämäkerta  Johnny Marr & kääntäjä Antti Nylén, 432 sivua | Like 2017
Set The Boy Free – The Autobiography  Johnny Marr, 453 sivua | Century 2016
Isle Of Noises – Conversations With Great British Songwriters  Daniel Rachel, 592 sivua | Picador Macmillan 2014

The The: Mind Bomb (1989).

The The: Mind Bomb (1989).